Full download ebooks at https://ebookmeta.

com

Right to Marriage of Sexual Minorities. A Human

Rights Perspective 1st Edition Nikhilesh N

For dowload this book click link below

https://ebookmeta.com/product/right-to-marriage-of-sexual-
minorities-a-human-rights-perspective-1st-edition-
nikhilesh-n/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD NOW
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Human Rights and Drug Control A New Perspective 1st

Edition Melissa L. Bone

https://ebookmeta.com/product/human-rights-and-drug-control-a-
new-perspective-1st-edition-melissa-l-bone/

The Right to Development in the African Human Rights

System 1st Edition Serges Djoyou Kamga

https://ebookmeta.com/product/the-right-to-development-in-the-
african-human-rights-system-1st-edition-serges-djoyou-kamga/

Italian Yearbook of Human Rights 2017 Human Right

Studies Centro Di Ateneo Per I Diritti Umani (Editor)

https://ebookmeta.com/product/italian-yearbook-of-human-
rights-2017-human-right-studies-centro-di-ateneo-per-i-diritti-
umani-editor/

Italian Yearbook of Human Rights 2016 Human Right

Studies Centro Di Ateneo Per I Diritti Umani (Editor)

https://ebookmeta.com/product/italian-yearbook-of-human-
rights-2016-human-right-studies-centro-di-ateneo-per-i-diritti-
umani-editor/
Just War And Human Rights Fighting With Right Intention
1st Edition Todd Burkhardt

https://ebookmeta.com/product/just-war-and-human-rights-fighting-
with-right-intention-1st-edition-todd-burkhardt/

Religious Minorities, Islam and the Law: International

Human Rights and Islamic Law in Indonesia 1st Edition
Al Khanif

https://ebookmeta.com/product/religious-minorities-islam-and-the-
law-international-human-rights-and-islamic-law-in-indonesia-1st-
edition-al-khanif/

A Marriage Made in Heaven The Sexual Politics of Hebrew

and Yiddish Naomi Seidman

https://ebookmeta.com/product/a-marriage-made-in-heaven-the-
sexual-politics-of-hebrew-and-yiddish-naomi-seidman/

Transnational Advocacy Networks and Human Rights Law

Emergence and Framing of Gender Identity and Sexual
Orientation 1st Edition Giulia Dondoli

https://ebookmeta.com/product/transnational-advocacy-networks-
and-human-rights-law-emergence-and-framing-of-gender-identity-
and-sexual-orientation-1st-edition-giulia-dondoli/

A Transnational Human Rights Approach to Human

Trafficking Empowering the Powerless 1st Edition Yoon
Jin Shin

https://ebookmeta.com/product/a-transnational-human-rights-
approach-to-human-trafficking-empowering-the-powerless-1st-
edition-yoon-jin-shin/
Right to Marriage of Sexual Minorities:
A Human Rights Perspective

NIKHILESH N
BA (Law) LL.B, LL.M, NET
Assistant Professor, Department of Law, Kannur University, Kerala
&
SHEEJA J
BS.c, LL.B, LL.M, NET
Assistant Professor, Department of Law, Kannur University, Kerala
About the Book

Right to Marriage of Sexual Minorities in India: A Human Rights Perspective

Nikhilesh N & Sheeja J

1st Edition 2020

COPYRIGHT RESERVED

Distributors
SWAMY LAW HOUSE

Showroom Sales : Doraiswamy Iyer Road, (Opp. Raymonds,

M.G. Road), Ernakulam - 682 035.
Phone :(0484) 2366285 Mob 9446046285.
Godown & Sales : Adv. Easwara Iyer Road, Ernakulam-682 035.
Phone : (0484) 2361341 Mob: 9446061341.
Visit us : www.swamylawhouse.com
E-mail : [email protected]

Printed & Published by

SWAMY LAW HOUSE
As the Authors & Publisher of this book, we have tried our best to incorporate the latest available information. We can assure that, we have taken all care
and caution to avoid any mistake or omission in this book. This publication is sold on the condition and understanding that, neither the editors nor the publisher or
the printer would be liable, in any manner, to any person for any mistake, or any omission of case. For binding mistakes, misprints or for missing pages, the
publisher's liability is limited to replacement within one month of purchase by a similar edition of the book.
TO THE DISCRIMINATED PEOPLES
 CONTENTS
Preface...............................................................................................................i
Aknowledgements..............................................................................................iv
Abbreviations.....................................................................................................v
Table of Statutes and Conventions...................................................................ix
Table of cases....................................................................................................x

1. Status of Sexual Minorities in the International Scenario

1.1. Introduction .......................................................................................... 1
1.2. The Human Right Issues Faced by the Sexual Minorities ................... 3
1.3. Historical Evolution of Human Rights of Sexual Minorities ............... 5
1.4. Rights of Sexual Minorities in the International Documents ............... 9
1.5. International Human Rights Instruments and LGBTQ ...................... 10
1.5.1. The International Bill of Rights ...................................................... 10
1.5.2. Bill of Rights and Sexual Minorities ............................................... 11
1.5.3. Other Human Rights Treaties ....................................................... 13
1.6. Customary International Law ............................................................. 14
1.7. International Jurisprudence ................................................................ 15
1.8. The United Nations Organisation ....................................................... 18
1.8.1. The UN Statement on Human Rights, 2008 ................................... 21
1.9. Regional International Organizations ................................................. 22
1.10. The Yogyakarta Principles ................................................................. 26
1.11. The Yogyakarta Principles plus 10 (YP+10) ..................................... 27
1.12. Conclusion .......................................................................................... 28

2. Sexual Minorities and Right to Marriage: The International Scenario

2.1. The Concept of Marriage ....................................................................... 29

2.2. Changing Trend in Marriage and Family ............................................... 31
2.3. Right to Marriage of Sexual Minorities under International Human
Right Law ............................................... ............................................... 32
2.3.1. The UDHR .................................................................................. 33
 2.3.2. The ICCPR .................................................................................. 36
2.3.3.The Human Rights Committee ........................................................ 41
23.4. International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights
(ICESCR) ...................................................................................... 43
2.3.5. Convention on the Rights of the Child ......................................... 44
2.3.6.CEDAW ........................................................................................... 45
2.4. The Regional Convention of Europe .................................................. 45
2.4.1. European Court of Human Rights............................................... 53
2.5. The International Lesbian, Gay, Bisexual, Trans and Intersex
Association ........................................................................................... 54

3. Same-Sex Marriage in Different Civilised Nations

3.1. Introduction ............................................................................................ 56
3.2. Judicial process of Same-sex Marriage in Different Countries ............. 59
3.3. Legislative Interventions to Legalise Same-sex Marriage ..................... 61
3.3.1. Netherlands ..................................................................................... 61
3.3.2.Belgium ............................................................................................ 62
3.3.3.Spain ................................................................................................ 63
3.3.4.Canada.............................................................................................. 64
3.3.5. South Africa .................................................................................... 65
3.3.6. Norway ............................................................................................ 67
3.3.7. Sweden ............................................................................................ 67
3.3.8. Portugal ........................................................................................... 68
3.3.9. Iceland ............................................................................................. 68
3.3.10. Argentina ....................................................................................... 69
3.3.11. Denmark ........................................................................................ 69
3.3.12. The United States of America ...................................................... 69
3.3.13. Mexico .......................................................................................... 72
3.3.14. Brazil ............................................................................................ 72
 3.3.15. United Kingdom ...................................................................... 73
3.3.16. France ...................................................................................... 74
3.3.17. Luxembourg ............................................................................ 74
3.3.18. Colombia ................................................................................. 75
3.3.19. Uruguay ................................................................................... 75
3.3.20. Greenland ................................................................................ 76
3.3.21. Finland ..................................................................................... 76
3.3.22. Germany .................................................................................. 76
3.3.23. Malta........................................................................................ 77
3.3.24. Australia .................................................................................. 77
3.3.25. Austria ..................................................................................... 78
3.3.26. Taiwan ..................................................................................... 78
3.3.27. Ecuador.................................................................................... 78
3.3.28. Northern Ireland ...................................................................... 79
3.3.29. Costa Rica ............................................................................... 79
3.4. Conclusion .......................................................................................... 80

4. Right to Marriage in India: An Introspection in to the Right to

Marriage of Sexual Minorities in India

4.1. Introduction ........................................................................................ 81

4.2. A Brief History of Indian Homosexual Laws .................................... 82
4.2.1. Hindu Period ............................................................................... 82
4.2.2. Muslim Period ............................................................................. 83
4.2.3. Christian Period.......................................................................... 84
4.3. Definition of Marriage under Indian Statutes ..................................... 85
4.4. Personal Laws and Marriage .............................................................. 85
4.4.1. The Hindu marriage Act ............................................................. 85
4.4.2. Christian Marriage Act ............................................................... 86
 4.4.3. Law Relating to Muslim Marriage .............................................. 87
4.5. Same Sex Marriage under Personal Laws .......................................... 87
4.6. The Special Marriage Act .................................................................. 90
4.6.1. Same Sex marriage under the Special Marriage Act .................. 91
4.7. Benefits of Recognising Marriage in India ........................................ 94
4.7.1. Succession- .................................................................................. 94
4.7.2. Maintenance ................................................................................ 95
4.7.3. Custody and Guardian ship ........................................................ 95
4.7.4. Pension Rights ............................................................................ 95
4.7.5. Adoption ...................................................................................... 95
4.8. Is Legal Recognition of Marriage Important in India ........................ 96
4.9. Social Attitude Towards Sexual Minorities ....................................... 97

5. Judicial And Legislative approach Towards Sexual Minorities

5.1.Judicial Process in India against Sexual Discrimination ...................... 100

5.2.The Naz Case ........................................................................................ 102
5.2.1. Facts .............................................................................................. 103
5.2.2. The LegalArgumentsSubmitted ...................................................... 103
5.2.3.The Judgment ................................................................................. 104
5.3. The Koushal case ................................................................................. 107
5.3.1. Issues ............................................................................................. 107
5.3.2 Arguments and Analysis ................................................................. 107
5.3.3 The Judgement ............................................................................... 108
5.4. Indian Supreme Court RecognisedThird Gender ................................. 111
5.5.TransgendersEntitledto‘Head ofHousehold’Status ................................ 114
5.6. Navtej Singh Johar Case ...................................................................... 115
5.6.1. Facts .............................................................................................. 115
5.6.2.Issues raised ................................................................................... 115
5.6.3.Arguments of the Petitioner .......................................................... 116
 5.6.4. Argumentsof the Respondents ...................................................... 117
5.6.5. Judgement ..................................................................................... 117
5.6.6 Effectof the Judgement ................................................................. 119
5.7. Same Sex Marriage and Judiciary........................................................ 120
5.7.1. Arun Kumar v. The Inspector General of Registration................. 120
5.8. Recognition of Live-In Relationship of Sexual Minorities .................. 122
5.9. Legislative Effort towards Protection of Sexual Minorities ................ 125
5.9.1. TheTransgenderPersonsBill, 2014 ............................................... 126
5.9.2. The Transgender Persons (Protection of Rights) Bill, 2016 ......... 129
5.9.3. Transgender Persons (Protection of Rights) Act, 2019................. 130
5.9.4. Transgender Persons (Protection of Rights) Rules, 2020 ............. 135

6. Concluding Remarks

6.1. Introduction……………………………………………………………..139

6.2. Re-defining the Scope and Ambit of Marriage ............................. 139

6.4. Recognition Under Hindu Personal Laws ........................................ 143
6.5. Ways to Legalise Marriage of Sexual Minorities ............................ 143

Appendix .........................................................................................................146
Bibliography....................................................................................................170
 PREFACE
The ‘civilized’ society has always kept gender minority communities at a
decent ‘social’ as well as ‘physical’ distance for a long time. The rule of law is
supreme and everyone is equal in the eyes of law. Yet, the transgender
community has to fight a constant battle against oppression, abuse and
discrimination from every quarter of the society, be it their own family and
friends or social institutions like schools colleges or other public places at
large. The life of a gender confused individual in the patriarchal society of
today is a daily battle against social ostracism and ridicule.
Recently Indian courts have come forward to uphold the rights of transgender
people who are also included in the category of sexual minorities. The
Supreme Court of India recognised them as the third gender and decided to
provide them equality in all governmental welfare schemes and assure them
two percent reservation in government employments. The striking down of
Section 377 as unconstitutional was also a positive step towards protection of
rights of sexual minorities.
Indian Parliament, in a bid to extend legal protection to the sexual minorities
has enacted various legislations. These legislations were meant to uphold the
rights of sexual minorities, however the real issue to be mooted is, how far has
the objectives of these legal interventions matched ground reality.
It is unfortunate that both the judiciary and legislature is silent on certain
important issues like the right to marriage, inheritance, civil union status and
so on of the sexual minorities. The sexual minorities can enjoy their
fundamental rights to the full only when these issues are also legally addressed.
Even though 29 countries in the world have, recognized the right to marriage
of sexual minorities those winds of change are yet to reach the Indian judicial
discourse. The prohibition of marriage of LGBT people on the basis of sexual
orientation and gender identity means discrimination against them and is also
violative of Right to Equality as granted by the Constitution of India.

i
The international principles particularly the Yogyakarta Principles is envisaged
as an international norm to prevent all forms of human right violations against
the sexual minorities. It also upheld the right to marriage and found family of
sexual minorities. India, in spite of being a signatory to that conference, has
failed to fully accept those international principles.
Within the purview of this book we have sought to analyse the State practices
of different jurisprudence regarding right to marriage of sexual minorities and
also the precedents of Indian and international courts in order to track the
changes in the interpretative logic regarding the concept of marriage, family,
etc. Study in this book is confined to six chapters including the concluding
remarks. In this book, we have attempted a study of the right to marriage of
sexual minorities, popularly called as LGBTQ in International scenario.
The first chapter introduces the status of sexual minorities in general under the
international jurisprudence and also studies the different international human
rights treaties, regional documents and enforcement mechanisms in the world.
It tries to identify the extent to which the above treaties give importance to the
protection of the human rights of LGBT.
The second chapter pin point to the key issue of marriage and it tries to identify
all the international instruments that recognize right to marriage of LGBTQ
community. It also examines the decisions and observations of different human
right enforcement bodies to protect the basic human rights, such as equality
and privacy of LGBT community, and thereby assured them right to marriage.
Among the decisions of the international bodies, the notable ones are Toonen
and Young. The contribution of ILGA for the protection of human rights of
sexual minorities is also a remarkable one.
The third chapter analyses the LGBTQ marriage in different civilised nations
and the changes brought about by them in their municipal laws to legalise the
same-sex marriage. The chapter also analyses the Acts, Ordinance and decisions
of the courts through which they have assured the right to marriage of sexual
minorities. One of the main points that we have identified from the foreign

ii
jurisprudence is that, their main issue regarding same sex marriage is how they
engage the social issue of the unavailability of governmental welfare
mechanisms to the sexual minorities, e.g., pension, education, insurance, etc.
The fourth chapter focuses on the status of sexual minorities in the Indian
juridical discourse. In India, as per the latest census there are 4.9 lakh of
transgendered people and they are treated worse than animals. Majority of
them are sex workers and many of them are vectors of HIV and other
contagious sexual diseases, they also suffer rampant police brutality. To
improve the standard of living of the transgendered people in India, their right
to marriage, procreation and family should be recognized by the State. The
right to marriage of sexual minorities in India discusses the evolution of the
concept of marriage in India and its development through the three different
periods of Indian history. In addition, it analyses different personal laws in
India and understands how far all these laws protect the right to marriage of
sexual minorities.
The fifth chapter deals with different decisions of High Courts and Supreme
Court of India regarding sexual minorities such as, Naz Foundation, Legal
Service Authority, which assures the basic fundamental rights of sexual
minorities and also analyses the Koushal case which wrought havoc in the
basic human rights of sexual minorities. This chapter also gives a feather touch
to the recent Transgender Act and Transgender Rules.
The concluding chapter gives an overview of the right to marriage of sexual
minorities in India and understands that the present Act also does not provide
any adequate protection to the sexual minorities in India. In conclusion we
have suggested a few ideas to help legalize same sex marriages in India.

Nikhilesh N. & Sheeja J.

iii
 Acknowledgement
I express my heart-felt gratitude to my Co-author Smt. Sheeja J.
for her continuous efforts and support instilling confidence in me to
complete this work. I am indebted to Dr. Saji K.S., Sri. Shine P.S. &
Prof. A. M. Gheevarghese for their valuable suggestions and advice. A
word of thanks is due to my family members who were supporting me to
complete this book. Lastly I express my heartfelt gratitude to the dearest
soul who inspired me for the completion of this work.

Nikhilesh. N

iv
 ABBREVIATIONS

& And
@ At/alias
AC Appeal Cases
A-D Annual Digest and Reports of Public
International Law.
AIHC All India High Court Cases
AICHR ASEAN Intergovernmental Commission on
Human Rights.
AIR All India Reporter
All. LJ Allahabad Law Journal
Am. Inst. Crim. L. & Criminology American institute of Criminal
Law & Criminology
Am.J. Int'l L American Journal of International Law
Anr. Another
Art./Arts Article/Articles
B.Y.I.L British Yearbook of International Law
Ch. D Chancery Division
Chinese JIL Chinese Journal of
International Law
Cir. Circuit
CJ Chief Justice
CJICL Cambridge Journal of International and
Comparative Law
Cr.P.C. Criminal Procedure Code
DB Division Bench
Doc. Document
edn. Edition
ECHR European Convention on Human Rights

v
 Abbreviations

ECtHR European Court of Human Rights.

ECmHR European Commission on Human Rights
ELR European Law Review
EPIL Encyclopedia of Public International Law
etc. Etcetera
Fordam Int’l L.J Fordham International Law Journal
Harv. L. Rev. Harvard Law Review
HC High Court
HRC The Human Rights Committee.
i.e. That is
ICJ International Court of Justice.
ICCPR The International Covenant on Civil and
Political Rights
ICERD, 1969 International Convention on the
Elimination of All Forms of Racial
Discrimination
CEDAW, 1979 Committee on the Elimination of
Discrimination Against Women
CRC, 1989. Convention on the Rights of Child.
ICESCR International Covenant on Social Cultural
rights, 1966.
ILGA The International Lesbian, Gay, Bisexual,
Trans and Intersex Association
IPC Indian Penal Code.
Int'l & Comp. LQ International and Comparative law quarterly
J. Justice
LGBT Lesbian, Gay, Bisexual, and Transgender
Ltd. Limited
Mich. L. Rev. Michigan Law Review
vi
 Abbreviations

No. Number
Not. Notification
NSWLR New South Wales Law Report
OHCHR United Nations Office of the High
Commissioner for Human
Rights.
OAS Organization of American States.
Ors. Others
p. Page
P.C.I.J. Permanent Court of International Justice
para. Paragraph
PC Privy Council
SC Supreme Court
SCC Supreme Court Cases
SCJ Supreme Court Journal
SCR Supreme Court Reports
Sec./Secs. Section/Sections
SMA Special Marriage Act, 1954.
Suppl. Supplement
Tex. Int'l. L.J Texas International Law Journal

UDHR Universal Declaration of Human Rights.

UJ Unreported Judgments
UK United Kingdom
UNO United Nations Organization
UOI Union of India
USA United States of America
viz. Namely
vol. Volume
w.e.f with effect from

vii
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Anghel-eno
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Anghel-eno
Adrien Zograffin toinen kertomus

Author: Panait Istrati

Translator: Anna Silfverblad

Release date: March 30, 2024 [eBook #73298]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kirja, 1927

Credits: Tuula Temonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ANGHEL-ENO ***

ANGHEL-ENO

ADRIEN ZOGRAFFIN TOINEN

KERTOMUS
Kirj.

PANAIT ISTRATI

Kahdeksannesta ranskalaisesta painoksesta suomentanut

Anna Silfverblad

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1927.

SISÄLLYS
Anghel-eno
Anghel-enon kuolema
Cosma

ANGHEL-ENO
Tänä alkuhuhtikuun iltana vietettiin Baldovinestin pienessä
kylässä, noin viiden kilometrin päässä Brailasta, Kristuksen
ylösnousemisen ensimmäistä muistopäivää. Jokaisella pihatolla
sytyteltiin ruokokokkoja, kaikkialta kajahteli iloisia laukauksia, joilla
oikeauskoinen rahvas kunnioitti hänen muistoaan, joka oli ihmisistä
parhain.

Perheen nuorimman, Dimi-enon luo olivat kaupungista saapuneet

pääsiäisen viettoon Zitza-äiti, vanhin neljästä sisaruksesta, ja hänen
kahdeksantoistavuotias poikansa Adrien. Hän oli jäänyt leskeksi
muutamia vuosia lapsensa syntymän jälkeen eikä ollut mennyt uusiin
naimisiin, ja elätti nyt itsensä kättensä töillä.

Dimin luona ei ollut liiaksi tilaa. Vaikka olikin vielä nuori, oli hänellä
jo ympärillään lukuisa perhe, mutta tuo kelpo sisar tyytyi pieneen
kolkkaan huoneesta, kun taas Adrien, jolle kaikki vaihtelu oli
mieleen, kävi muitta mutkitta nukkumaan enon kanssa ullakon
heinille, missä kuunteli ilomielin hänen kaskujaan ja kertoili
vuorostaan enolleen kaupungin asioita.

Adrienia ihmetytti joskus tällainen elämäntapa ja hän sanoi:

»Sinä nukut ullakolla ja vaimosi nukkuu lasten kanssa… Mitä

elämää sellainen on?»

»On pakko, poikani, muuten, hm, kuinka sanoisin? Lapsia tulee

liian tiheään…»

»Onpa sekin selitys! Ja entä kun tulet alas ullakolta?»

»Silloin menen suolle ruokoja leikkaamaan…»

»Ja suolta palattuasi?»

»Nousen ullakolle…»

»Ja lapsesi, mistä he tulevat?»

»Jumala lähettää heidät…»

Heti kun oli syöty tavanmukainen päivällinen, jona oli borchia,

paistettua lammasta, cozonac'ia ja »punaisia munia», lähti Dimi
pihamaalle, sytyttääkseen palamaan kokon ja ampuakseen
asiaankuuluvat laukaukset. Koko lapsiliuta juoksi hänen perässään,
ja sitten tulivat aikuiset.

Taivas oli tähtikirkas. Dimi kuunteli Galatziin päin kulkevan junan

kohinaa ja sanoi:

»Yhdeksän pikajuna».
 Ja nyt hän sytytti ruo'ot. Heti hulmahtivat taivaalle liekit savun
seasta, ja lapset päästivät korviasärkevän kirkunan ja hyppelivät
tulen ympärillä kuin pienet punaiset paholaiset. Sitten hän ampui
metsästyspyssyllään kaksi laukausta ilmaan, sanoen kunkin
laukauksen jälkeen oikeauskoisen kristityn vakaumuksella:

»Kristus on noussut kuolleista».

Tällöin Adrienin äiti tarttui poikaansa käsipuolesta, vei hänet

syrjään ja sanoi käskevällä ja hätäisellä äänellä:

»Juokse Stefan-serkun, papin, luo ja pyydä minun puolestani, että

hän tulisi heti tänne. Ja jatka sitten matkaasi Anghel-enon asunnolle,
ja tuo hänetkin tänne».

Adrien vavahti kuin äiti olisi käskenyt hänen tarttua paljain käsin
käärmeeseen, ja sanoi:

»Mutta, äiti, sinähän tiedät, että Anghel-eno on vihoissaan eikä

tahdo enää nähdä ketään!»

»Juuri siksi on hänen tultava. Sano hänelle, että minä, hänen

vanhin sisarensa, kutsun häntä. Ja juokse nyt pian!»

Adrien vihelsi luokseen koiransa Sulttaanin, ja katosi pimeään,

kenenkään huomaamatta hänen lähtöään.

*****

Anghel-eno oli tämän hajonneen perheen nuorimman edellinen.

Armoton kohtalo oli iskenyt häneen kovat kouransa ja tehnyt

intomielisestä ja jumalaapelkäävästä miehestä juron ja
jumalattoman. Bojaarin maata viljelevän talonpojan lapsia kun olivat,
jäi näiden neljän sisaruksen ainoaksi omaisuudeksi lapsuuskodin
seinähirret, hedelmäpuut ja viinitarha. Maa ei kuulunut heille. He
hajaantuivat kodistaan, lukuunottamatta nuorinta, joka jäi leskiäidin
tueksi. Ensiksi lähtivät sisaret, lyöttäytyen parin hyvinvoivan
kreikkalaisen pariin, jotka välittivät vähät laillisesta avioliitosta.
Anghel-poikanen lähti yhdeksänvuotiaana lähikaupunkiin Brailaan,
missä joutui erään viinikauppiaan palvelukseen. Lapsuudesta saakka
hänelle oli ollut perin vastenmielistä muokata vieraan maata.

Hän palveli kymmenen vuotta samaa isäntää, joka oli

oikeamielinen mies ja palkitsi runsain käsin hänen palveluksensa.
Kotikyläänsä palattuaan hän rakastui mielettömästi seudun
kauneimpaan ja köyhimpään tyttöön ja meni tuota pikaa naimisiin
hänen kanssaan. Likinäköisyyden vuoksi hänet hylättiin
sotapalveluksesta, jolloin hän osti hiukan maata ja perusti kapakan
kylän laitaan Galatziin vievän valtamaantien varrelle.

Liike menestyi hyvin. Vuonna 1877 Turkkia vastaan käydyn sodan

suotuisat seuraukset olivat hänelle suureksi hyödyksi. Hänen onnistui
kymmenenä vuotena koota omaisuus, millä hän saattoi ostaa toisen
maa-alueen viidensadan metrin päässä hänen kaupastaan. Hän
istutti sinne parhaimmat hedelmäpuut, ennenpitkää kuuluisan
viinitarhan, ja rakennutti kauniin talon navettoineen ja
rotulehmineen, kanalan, lammasnavetan ja sikalan.

Mutta hänen kotielämänsä oli vähemmän onnellista, vieläpä

kurjaakin. Kului toiset kymmenen vuotta, ja taas oli kohtalo varannut
hänelle onnettomuuden. Hänen vaimonsa oli typerä, salakavala,
kykenemätön hoitamaan tällaista taloutta ja inhoittavan epäsiisti.
Hän makasi tuntimäärin varjossa, avoin suu täynnä kärpäsiä, ja lapsi
taaperteli likaisena hänen vierellään. Karja oli nääntyä janoon.
Pihaan ja taloon ei pistäytynyt kukaan, jolla ei ollut aikeena varastaa.
Adrien muisti, kuinka hänen enonsa oli eräänä kesäpäivänä lyönyt
rikki kaikki talon ikkunat, jotka olivat niin kärpästen tahraamat, ettei
päivänvalo päässyt sisään. Vaimo vaan ei tästä metelistä herännyt.
Kulkiessaan hänen ohitseen ja nähdessään hänen makaavan siinä
kuorsaten, mies sylkäisi häntä kasvoihin ja lähti. Vaimo nukkui yhä.
Arvellen ankaruuden ehkä tepsivän, mies pieksi häntä usein. Tämä
tylsistytti häntä vain yhä enemmän. Silloin mies möi karjan ja lähti
talosta. Hän kävi siellä enää vain kerran kuukaudessa.

*****

Säästääkseen lapsia, joita tämä nainen synnytti, näkemästä

tällaista äitiä, hän riisti heidät häneltä, niin pian kuin he täyttivät viisi
vuotta, ja sijoitti heidät hoidettavaksi erään sukulaisen luo Galatziin,
missä kävi viisi kuusi kertaa vuodessa tervehtimässä heitä, seuraten
tarkoin heidän kasvatustaan. Lopulta hän katkaisi viimeisenkin,
ruumiillisen siteen, joka vielä yhdisti heitä. Talo, jonka olisi pitänyt
olla seudun kukoistavin, oli vain ihmisnavetta.

Pettyneenä rakkaudessaan hän ensin otti rakastajattaria, ei

sisäisestä taipumuksesta, vaan suoranaisesta kostonhalusta, tahtoen
siten elvyttää, ravistaa hereille vaimoaan. Vaimo kuuli kerrottavan
tästä, joutuipa silminnäkijäksikin, mutta ei ollut tietävinäänkään. Uni
oli hänelle kalliimpi. Hän ei enää edes viitsinyt pestä kasvojaan, ja
nukahti kesken syöntinsäkin.

Mutta ihmisille, jotka katselivat vihamielisinä ja kateellisina

väsymättömän uurastajan menestymistä, ei riittänyt vain se, että
hänen kotielämänsä oli surullinen, hänen onnettomuutensa
puolisona ei ollut heille kylliksi. Eräänä yönä, kun ei ollut pelkoa
ilmijoutumisesta, sytyttivät ihmiskädet kauniin talon tuleen.
Takamyymälästä Anghel-eno katseli, kuinka hänen peltikattoinen
kotinsa peittyi liekkeihin. Hän oli kuuro ihmisten huudoille, jotka
kutsuivat häntä avuksi omaisuutensa pelastamiseen. Hän sanoi
itsekseen:

»Jospa hän palaisi mukana!»

Hän ei palanut, vaan jatkoi nukkumistaan sen turvissa, minkä

naapurit pelastivat häviöstä, aina siihen päivään saakka, jolloin
Jumala, joka oli pannut hänet maan päälle näyttääkseen miehille,
mitä varjopuolia saattaa olla kauniissakin naisessa, löi hänet
ankaralla keuhkokuumeella ja kutsui hänet luokseen peloitukseksi
kiirastulessa katuville.

*****

Vastoin luuloa koski hänen odottamaton kuolemansa kipeästi

Anghel-enoon.

Hänen sisarenpoikansa Adrien, joka viidentoista vuoden ikään

päästyään usein tuli pitämään hänelle intomielisiä luennoita
»maailmoiden synnystä» tai »maan muodostumisesta», ja jota tuo
kelpo mies rajattomasti rakasti, sai usein olla hänen surunsa
todistajana.

Kuinka usein hän olikaan nähnyt hänen ottavan nenäliinansa ja

kuivaavan kyyneleitään heidän kuljeskellessaan lumoavina
kuutamoiltoina onnettomuuspaikalla. Rakennuksen luhistuneet
puuosat mätänivät lätäköissä, joita sadevesi oli muodostanut
huoneisiin. Huonekalujen jäännöksiä näkyi palaneiden hirsien
joukossa. Vain osa seinistä oli jälellä. Iso navetta, joka oli säästynyt
tuholta, näytti kaivaten huutelevan karjaa, jonka eloonjäämistä
monet kadehtivat. Villit maapähkinäpensaat, kinsteri ja nokkoset
rehoittivat miehenkorkuisina ennen niin kauniissa pihassa.

»Näetkö, Adrien», sanoi onneton mies tuskan tukahduttamalla

äänellä, »näetkö tämän hautausmaan? Se on puolittain ihmisten,
puolittain kohtalon työtä. Jos olisin perinyt tämän talon isältäni,
ymmärtäisin ihmisten kateuden ja heidän hävittämishalunsa,
vaikkakaan he eivät pistä tuleen suurten herrojen palatseja. Mutta
minä rakensin tämän talon otsani hiellä, uurastaen kaksikymmentä
vuotta. Se ei ollut mitään ylellisyyttä, vaan tarpeen vaatimaa,
sellaista, mitä jokainen tarvitsee voidakseen elää vaimoineen
ihmisenä eikä tyhmänä elukkana. Eikä kukaan voi syyttää minun
koskaan olleen saita, vaan sai nälkäinen aina tyydyttää nälkänsä
luonani, ja suurina juhlina muistin turvatonta leskeä lapsineen ja vein
heille pääsiäisenä munia, leivoksia ja lampaan neljänneksen,
samoinkuin silavaa ja kinkun jouluna. En antanut almua, vaan täytin
velvollisuuteni. Olin saanut kaiken Jumalalta. Minä puolestani annoin
yltäkylläisyydestäni enkä siitä ylpeillyt. Minulla ei ollut siihen
oikeutta, sillä olen nähnyt monta minua anteliaampaa: ne, jotka
jakoivat leipänsä ensimäisen nälkäisen kanssa, jonka kohtasivat
tiellään…

»Eikä minua myöskään voi syyttää siitä, että olisin rikastuakseni

nylkenyt ostajiani. Noudatin isäntäni oikeamielistä esimerkkiä. Jos
liikevoittoni oli suuri, johtui se siitä, että noudin viinini ja viinani
niiden kotiseudulta, aikoina, jolloin se juoksi jokena. Mutta kuorma-
ajuri, joka talvella avasi oveni, parta kuurasta kimallellen, oli minulle
kuin veli. Puristin hänen kohmettunutta kättään ja tein hänelle tilaa
uunin viereen. Rakennutin hänen hevosiaan varten vajan, jonka
vertaista ei ollut kahdenkymmenen peninkulman laajuudella; enkä
koskaan suostunut ottamaan maksua heinätukosta, jonka heitin
niiden eteen. Tarjoamani viini ja viina oli laadultaan parasta, ja
vannon näköni kautta, etten koskaan lisännyt niihin pisaraakaan
vettä, kuten tehdään kaikkialla. Ja kun näin, että mitta oli täysi ja
mies tahtoi himon houkuttelemana ylittää sen, kaadoin hänelle lasin
maksutta ja kehoitin häntä jatkamaan matkaansa. Täytyipä minun
usein neuvoa hänelle tie. Näin olin tavallaan hänen palvelijansa, sillä
olin valveilla hänen tähtensä aamunkoitosta puoliyöhön saakka. Ja
jos joku kolkutti ovelleni sulkemisajan jälkeen, unohdin, että
saattaisin kohdata pahantekijän, nousin vuoteesta ja menin
avaamaan.

»Mutta hyvä esimerkki ei paljoa hyödytä, ja jos maailmassa on

vain kiittämättömyyttä, tarvitsee paha palvelukseensa ainoastaan
yhden ilkiön käden sataa hyveellistä vastaan, saadakseen aikaan
hävitystä. Tämä käsi vaani minua salaa, valmiina iskemään. Se ei
voinut antaa minulle anteeksi menestymistäni. Se ei sietänyt sitä,
että käteni ei ollut hänen syyhyisen kätensä kaltainen, joka kelpasi
vain kerjäämään tai lyömään. Ja se löi minua. Se kävi helposti:
vaimoni nukkui.

»Voi, Adrien! Tässä ilkeä ihmiskäsi kohtasi

hävittämistarkoituksessa kohtalon omalla tavallaan ilkeän käden, ja
toisiinsa yhtyen he tekivät tuhon täydelliseksi!… Oliko väärin
rakastaa kylän kauneinta tyttöä? Rakastuuko milloinkaan
rumimpaan? En tiedä. Sen vain tiedän nyt, että rakkaus sokaisi
minut, niin etten osannut katsoa, oliko hänen sänkynsä alusta
lakaistu, olivatko hänen korvantaustansa puhtaat ja jalkansa pestyt.
Adrien, kun tämä jumalainen liekki kerran polttaa rintaasi, niinkuin
se poltti minun rintaani, muista sanani, ja ennenkuin antaudut
ruumiinesi ja sieluinesi tämän ihmisruton valtaan, tee, mitä minä en
tehnyt: katso kaunokaisesi sängyn alustaa, katso hänen
korvantauksiaan ja jalkojaan, joissa on kiiltokengät. Ja jos sanani
unohtuvat, muista hautausmaata, jonka näet tässä, anna katseesi
syöpyä näihin raunioihin, katso rikkaruohoa, joka rehoittaa kuin
inhimillistä laiminlyöntiä kiroten, tätä karjaansa kaipaavaa navettaa,
näitä seinien jätteitä, jotka huutavat taivaalle epätoivoaan, näitä
ruostuneita ja vääntyneitä laattoja, jotka ennen välkkyivät kuin peili
auringonpaisteessa, peittäessään kattoa, joka kohosi uljaana
matalien hökkelien yli, kuin julistaen ihmisen oikeutta elää
hyvinvoinnissa ja siisteydessä, eikä kuin myyrä, joka pelkää valoa.
Paina mieleesi tämä näky. Ja jos veresi tahtoo taivuttaa sinut kauniin
tytön jalkoihin, vastusta, huuda avuksesi nämä rauniot, ja sano
itsellesi:

»Anghel-eno turmeli elämänsä sillä, että rakasti sokeasti kylän

kauneinta tyttöä eikä katsonut hänen sänkynsä alustaa,
korvantauksiaan eikä hänen varpaitaan.

»Ja torju luotasi säälimätön kohtalo!…»

*****

Vaimonsa kuoleman jälkeisinä vuosina Anghel-eno jätti talon oman

onnensa nojaan. Hän päätti saattaa sen entiseen loistoonsa vasta
sitten, kun hänen lapsensa kykenisivät hallitsemaan sitä. Vietyään
sieltä pois kaiken, millä oli arvoa, ja kasattuaan sen kauppansa
ympärille, hän alkoi viettää erakon elämää, mutta erakon, jolle tuli
tavaksi kostutella kieltään kaupitsemillaan väkijuomilla.

Kauniina, kookkaana, jänteikkäänä miehenä, jolla oli kaunis parta

ja kaunis kihara, harmahtava tukka, hän herätti kaikissa
kunnioitusta. Hänen lyhytnäköisyytensä, joka pakoitti hänet
tulemaan aivan lähelle puhuttelijaa voidakseen tuntea hänet, tehosti
yhä tätä vaikutusta. Hän oli pohjaltaan hyvä, mutta ei sietänyt paljon
vastaansanomista, kuten on laita kaikkien, jotka ovat päässeet
eteenpäin omin voimin. Ja hän kymmenkertaistutti nämä voimat
saavuttaakseen päämääränsä, — kuten hän itse sanoi
»kohottaakseen raunioista palatsin», — sinä päivänä, jolloin hänellä
olisi kunniaa lapsistaan. Niinpä häntä pidettiin rikkaana miehenä
häviöstään huolimatta.

Mutta hänen todellinen rikkautensa, onnensa ja toivonsa oli hänen

kolme lastaan, seitsentoistavuotias poika ja kaksi pikku tyttöä, joista
toinen oli kahdeksan-, toinen kymmenvuotias. Pojan piti seuraavana
vuonna valmistua ylioppilaaksi, ja Anghel-eno sanoi Adrienin äidille:

»Saammehan sitten nähdä. Heti koulusta päästyään hän palvelee

yhden koevuoden armeijassa. Jos hänellä on taipumusta tälle alalle,
olisi minulle mieluista, jos hänestä tulisi upseeri, jolla on vahva
käsivarsi ja terävä äly puolustamaan maataan. Jollei, niin valitkoon
itse mieleisensä alan».

Tyttäristään hän tahtoi vain »kelpo emäntiä», varustaen heille

myötäjäisiä ja toivoen voivansa naittaa heidät kaupunkiin.

Ihminen päättää…

Eräänä talvisena pakkaspäivänä yksin mietiskellessään

suunnitelmiaan ja tuulen lakaistessa autiota, laajaa tasankoa, astuu
neljä tuntematonta miestä sisään ovesta. Tapansa mukaan hän
kurottautuu eteenpäin paremmin nähdäkseen, mutta hänen
sydämensä kutistuu kokoon, samoinkuin etana vaaraa vainutessaan
vetää tuntosarvensa piiloon: tulijat eivät miellyttäneet häntä.
 »Jos nuo ovat kunnon ihmisiä, en enää usko sydäntäni», ajatteli
hän, tunnustellen taskussaan revolveria, jota ilman hän ei koskaan
ollut.

»Hyvää päivää, Anghel!» toivottivat miehet, »sinun luonasipa on

lämmintä!»

»Tervetultuanne, matkamiehet! Ruma ilma, vai mitä?»

Mutta itsekseen hän lisäsi: »Olen satimessa! Tuollaisella äänellä

puhuvat vain roistot».

»Anghel, olemme nälkäisiä, ja juodakin haluamme. Sanotaan

viinisi voivan sulattaa vaikka jään».

»Hyvin mahdollista, ystäväni. Mutta onpa sellaistakin jäätä, jota se

ei sulata».

»Ha, ha! Sinä olet sukkela, Anghel. Ja mitähän jäätä se olisi?»

»No, saattepa tietää: sitä sanotaan 'koiran sydämeksi', mutta se

on pahasti sanottu, sillä se solvaisee noita eläin-parkoja, jotka ovat
todellisia ystäviä», sanoi hän, osoittaen kahta isoa paimenkoiraa
vierellään, jotka eivät hetkeksikään jättäneet häntä.

»Hm, sinulla on synkkiä ajatuksia. Maailma ei ole niin paha».

»Ehkä ei, mutta kun pitää kauppaa valtatien varrella, kuten minä,
näkee kaikenlaista, ja nukkuukin vain toisella silmällä».

Tämä varuillaanolo antoi vieraiden tuta, kenen kanssa he olivat

tekemisissä. Heille tarjottiin silavaa, leipää ja viiniä.
 »Etköhän noutaisi meille kellarista raikasta viiniä?» kysyi eräs
joukosta teeskennellyn hyväntahtoisesti.

Eno myhäili ja ajatteli: »Ah, te luulette pyydystävänne minut

hiirenloukkuun!» Hän vastasi:

»Noudin sieltä hetki sitten viiden litran astian. Jos kielessänne on

tuntoa, pitäisi sen maistua».

Tämä oli hiukan vastoin miesten suunnitelmia, mutta he olivat

itsepintaisia roistoja. Hetkistä myöhemmin eräs heistä pistäytyi ulos,
ja eno ymmärsi tämän olevan hyökkäysmerkin: mies lähti pitämään
vartiota. Hän kalpeni ja valmistautui otteluun. Silmänräpäyksen ajan
hän ajatteli laukaista aseensa ja huutaa: »kädet ylös!» Mutta sitten
hän tuli ajatelleeksi, että hän ehkä sittenkin saattoi erehtyä miesten
aikeisiin nähden.

Hetkistä myöhemmin hän katui, ettei ollut sitä tehnyt. Miehet

keskustelivat äänekkäästi muka jostakin kaupasta. He pyysivät
tulitikkuja. Eno sanoi: »Kas tässä!»

Sydän ja jalka terästettynä hän astui heitä kohti, pidellen oikealla

kädellä asetta taskussaan ja ojentaen vasemmalla laatikkoa. Vahvin
noista kolmesta ojensi hitaasti kätensä ottamaan sitä, jatkaen
samalla huolettomasti puhettaan, mutta juuri kun hänen sormensa
olivat koskettamaisillaan laatikkoon, hän sieppasikin kuin
rautapihdein kiinni ranteeseen, ja joskin hän siinä tuokiossa kaatui
maahan laukauksesta, joka lennähti hänen uhrinsa taskusta, eivät
toiset antaneet Anghelille enää aikaa vetää esiin asettaan. He
murskasivat hänen pääkallonsa revolverinperillä, ja mies-parka
lyyhistyi maahan, sillävälin kuin koirat iskivät kiukkuisesta mutta
turhaan, hampain kiinni roistojen pohkeisiin. Ne lyötiin kuoliaaksi.
Kassa tyhjennettiin kiireesti ja ilki työntekijät katosivat, jättäen
jälkeensä näköjään hengettömän toverinsa.

*****

Anghel-eno sai kiittää hengestään laukausta, joka oli haavoittanut

yhtä rikoksellista, sekä koiriaan, jotka hän oli menettänyt. Ne olivat
pidelleet niin pahoin kahden muun roiston sääriä, että nämä
pelkäsivät, etteivät he enää kykenisi pakenemaan.

Ohikulkevat matkustajat tapasivat tuntia myöhemmin verityön

uhrin ja rosvon verissään, edellisen pää murskattuna, jälkimmäisen
vatsa luodin lävistämänä, mutta molemmat vielä hengissä. Heidät
kuljetettiin Brailaan, missä kumpikin pelastui elämälle.

Maattuaan viisikymmentä päivää sairaalassa eno pääsi sieltä

heikontuneena, mutta hän oli menettänyt vain verta. Puolta vuotta
myöhemmin hän oli menettävä jotakin, joka oli hänelle elämää
kalliimpaa: hän menetti molemmat pikku tyttönsä,
onnettomuustapauksessa Tonavalla, jolloin suuri joukko ihmisiä
hukkui purjehdusmatkalla.

Nyt hän näki läheltä säälimättömän kohtalon mustan käden. Mutta

kohtalo oli valinnut tämän miehen antaakseen hänen tuntea kaiken
sen kauheuden, mikä sisältyy romanialaiseen sananparteen: hyvä
Jumala ei koskaan sälytä ihmisen hartioille raskaampaa taakkaa, kuin
minkä hän jaksaa kantaa! Ja kuinka paljon onnettomuutta
jaksaakaan voimakas mies kantaa hartioillaan!

Palattuaan kirkosta, missä oli antanut toimittaa messun haudatta

jääneiden tyttöstensä sieluille, hän sulkeutui kauppaansa, ja käveli
monta tuntia edestakaisin, kädet taskuissa. Sitten hän avasi oven
selkoselälleen, astui kynnykselle, sylkäisi kiukkuisesti ikäänkuin
jotakin kasvoihin, ja sanoi:

»Tuossa saat, sinä kurja kohtalo! Sinä painat minut maahan,

mutta minäpä nousen ylös ja sylkäisen sinua päin naamaa, kas
näin!»

Ja hän sylkäisi vielä kerran.

Hänellä oli vielä jälellä poikansa, ainoa liekki, joka valaisi hänen
sumusta ja väkijuomista turtuneiden aivojensa yötä. Kohtalo puhalsi
liekkiin ja sammutti sen.

Yksitoista kuukautta senjälkeen, kun hänen poikansa oli liittynyt

ratsuväenrykmenttiin, ja vuorokausi siitä, kun Anghel oli saanut
häneltä kirjeen, jossa hän ilmaisi haluavansa jäädäkin sinne, tämä
ihmisistä onnettomin sulki kauppansa, sittenkin onnellisena, ja nousi
ratsunsa selkään, lähteäkseen kaupunkiin hankkimaan työmiehiä,
jotka nostaisivat talon raunioista. Hän oli tuskin ehtinyt kahdensadan
metrin päähän kotoa, kun ratsastava lähetti pysähdytti hänet tiellä ja
ojensi hänelle sähkösanoman. Hänen sydämensä ei sanonut hänelle
mitään. Hän avasi rauhallisena paperin ja luki:

»Poikanne Aleksanteri Anghel putosi hevosen selästä

ratsastusharjoituksessa, ja kuoli vietäessä…»

Paperi heltisi hänen käsistään; hän parkaisi, nousten seisoalleen

jalustimissa, ja suistui maahan kuin poikkilyöty pylväs.

Näin Anghel-eno tyhjensi maljan sakkaan saakka.

*****
 Olisi luullut, että onnettomuuden mitta nyt oli täysi. Niin ei ollut.
Kuolema, joka olisi ollut hänelle vapahdus, ei tullut, eikä kukaan
tiennyt, miksi tämä mies ei itse päättänyt päiviään.

Hän ei sitä tehnyt. Mutta hän kuoli hiljalleen, nauttimalla

lakkaamatta kaikkein väkevintä viinaa. Hänestä tuli kapakkansa
paras vieras.

Tämän hellän isän, kunnon kansalaisen, jumalaapelkäävän miehen

vähittäinen rappeutuminen on kaameimpia murhenäytelmiä, mitä
näiden rivien kirjoittaja on nähnyt. Tämä on vain näytelmän alkua.
Loppu — tarina surusta, joka tappaa sydämen — saa paikkansa
toisaalla.

Pojan kuoltua hän pyysi, että tämä haudattaisiin kotikyläänsä.

Kaikki kyläläiset saattoivat vainajaa, ja kun kunnialaukaukset
pamahtivat kirstua hautaan laskettaessa, lankesivat kaikki
kyynelsilmin polvilleen. Kunniavartiona seisovat sotilaat ja upseerit
itkivät. Yksi joukosta ei vain itkenyt: isä. Hän seisoi avopäin hattu
kädessä haudan partaalla, ja katseli kirstua sen pohjalla. Tällöin
nousi kansanjoukosta mies, heittäytyi hänen jalkoihinsa, ja huusi,
hänen polviaan syleillen:

»Anghel! Anghel! rukoilen sinua, anna minulle anteeksi! Minä se

sytytin tuleen talosi!… Tee minulle, kuten oikeus vaatii! Mutta anna
minulle ensin anteeksi!»

Anghel käänsi päätään ja katsoi pitkään jaloissaan makaavaan

mieheen, joka vääntelehti kuin tulisilla hiilillä, ja huusi lakkaamatta:

»Anna minulle anteeksi, ja tapa minut, heitä minut vankilaan!»

 Hän sanoi: »Minä annan sinulle anteeksi», ja lähti. Kukaan ei
rohjennut seurata häntä.

Kotiin tultuaan hän otti seinältä pyhimyskuvan, joka esitti Neitsyt

Mariaa Jeesus-lapsi sylissään, sekä kuninkaan, kuningattaren ja
kruununperillisen kuvat. Sitten hän kaivoi lapiolla pienen kuopan
puutarhaan, pani ne siihen ja hautasi ne multaan.

Tämän jälkeen hän sulkeutui kauppaansa ja heittäytyi sieluineen

ja ruumiineen väkijuomien valtaan. Hautauspäivän jälkeen ei kukaan
kokonaiseen vuoteen tietänyt, asuiko talossa ketään, vai oliko se
autio. Kyläläiset koettivat ohikulkiessaan kurkistaa sisään
alaslaskettujen ikkunaverhojen lomitse, ja menivät sitten menojaan.
Öisin Anghel kuljeskeli koiransa seuraamana talonsa raunioilla, ja
palasi jälleen sisään. Päivisin hän tyhjensi humaltumatta lasin
toisensa jälkeen ja katseli, leuka kämmenen varassa, ikkunaverhojen
raosta palaneen talon törröttäviä seiniä.

Kun tämä synkkä suruvuosi oli päättynyt, avasi hän jälleen

kapakan, toisin sanoen, hän tarjoili yhdelle, mutta ei toiselle,
kenenkään tietämättä, mihin hän perusti kieltonsa ja suosionsa.
Ohikulkijat kunnioittivat hänen tahtoaan, sillä hänen
onnettomuutensa tunnettiin viiden peninkulman laajuudella. Hän ei
enää hankkinut uutta tavaraa, sillä kellari oli täynnä viini- ja
väkijuomatynnyreitä.

Adrien ja hänen äitinsä olivat ainoat ihmiset, joiden kanssa hän

suostui puheisiin. Kauhu sydämessä Adrien tuli pari kertaa
tervehtimään häntä sinä vuonna, jolloin hän jälleen avasi
myymälänsä. Eno istui aina ikkunan ääressä lukkojen takana, pullo ja
pieni lasi edessään, koira vierellään, ja katseli ulos. Rattaat vierivät
ohi, kaksi miestä astui maahan ja kolkutti ovelle. Hän ei
hievahtanutkaan paikaltaan, ja miehet menivät tiehensä. Jälleen
pysähtyivät rattaat ovelle. Mies huusi rattailta nousematta:

»Anghel! Saako sinulta lasin?»

Ja hän sai.

*****

Mennessään äitinsä käskystä noutamaan Anghel-enoa Adrien

muisteli hänen kovaa kohtaloaan ja tuumi:

»Äiti erehtyy, jos luulee minun saavan enon liikkeelle luolastaan».

Tehtävä ei ollut helppo. Ei ollut kysymys vain vierailusta, vaan

sovinnonteosta. Äidin kuoltua kahdeksan vuotta sitten olivat
molemmat enot riitautuneet vähäpätöisen perintöasian vuoksi.
Kiistettäessä oli Anghel-eno sanonut, vastoin vanhemman sisarensa
tahtoa, joka vastusti jakoa: »Tahdon vaikkapa vain yhden frangin
äidin perintöä, jolla ostan helminauhan ja ripustan sen
pyhimyskaappiini, vain tietääkseni, että se on äidiltä». Kiihtyneenä
Dimi-eno vastasi solvaisten. Silloin veli sivalsi häntä korvalle, ja
nuorempi hairahtui iskemään vanhempaansa päähän kepillä. Tämä
poistui lapsuudenkodistaan, sanoen:

»En palaa tänne etkä sinä tule minun luokseni, ennenkuin suutelet
kaikkien nähden kenkäni anturaa!»

Siitä lähtien heidän välinsä olivat olleet rikki. Ennen

onnettomuustapausta, joka oli kuolettava isku Anghel-enolle, oli
nuorin veli itsepintaisesti pysynyt kuurona sisarensa rukouksille,
tämän kehoitellessa häntä pyytämään anteeksi veljeltään. Tuon
julman tapaturman jälkeen ei kukaan enää uskaltanut tällaisilla
pikkuasioilla häiritä Anghelin rauhaa.

Nyt Adrienin äiti tahtoi kaikin mokomin sovittaa veljekset

keskenään. Kun hän kutsui sitä, jota oli lyöty, sensijaan, että hänen
luokseen olisi menty, luotti hän siihen, että suru oli lannistanut
hänen ylpeytensä sekä siihen vaikutusvaltaan, mikä hänellä aina oli
ollut veljiinsä, etenkin häneen, joka oli perheen rikkain, silloinkin kun
hän vastusti epäitsekkäästi hänen perinnönjakovaatimustaan.

Kello oli kahdeksan illalla Adrienin saapuessa enon asunnolle.

Kylänpuolisesta ikkunasta näkyi valoa. Adrienia puistatti ajatellessaan
noiden alaslaskettujen uudinten takana asustavaa miestä. Hän
lähestyi ikkunaa ja painoi kasvonsa sitä vasten. Ei mitään
elonmerkkiä, palavaa lamppua lukuunottamatta. Sulttaani alkoi
kärsimättömänä haukkua. Enon koira haukahti vastaan, mutta
uutimet eivät liikahtaneet. Adrien tiesi, ettei kolkuttaminen
hyödyttäisi mitään. Hän painoi nenänsä ruutua vasten ja sanoi
arasti:

»Eno! Adrien haluaa puhua kanssasi».

Hetken kuluttua kohotettiin verhoa, ja eno viittasi häntä tulemaan

ovelle, jonka hän avasi, pidellen lamppua kädessään. Adrien astui
Sulttaanin kanssa sisään.

Hänen katsellessaan huonosti valaistua huonetta kutistui hänen

sydämensä kokoon. Mikä syvä alakuloisuus puhuukaan esineistä,
jotka ihmeitätekevä ihmiskäsi on jättänyt hoidotta! Ei enää laseja
hyllyillä, ei leipää ruokapöydällä, ei savustettua kinkkua, joka ennen
riippui orresta raskaina könkäleinä, ei enää rinkeleitä katossa
vartaisiin pujotettuina. Tomua, unohdusta, laiminlyöntiä, kuoleman
rauhaa…

Keskellä tätä hautausmaata seisoi Anghel-eno viitta hartioillaan,

yhä kookkaana, mutta kumarana, niin kumarana, — Anghel-eno,
joka ennen oli ollut pystypäinen ja ryhdikäs kuin leijona, — ja katseli
rauhallisena sisarenpoikaansa. Tämä tarttui molemmin käsin hänen
vapaaseen käteensä ja suuteli sitä, kuten on tapana. Hän oli
purskahtamaisillaan itkuun. Sanaa sanomatta eno vei hänet
huoneeseensa. Täällä vallitsi sama autius. Paljaista ja kellastuneista
seinistä ei enää levinnyt tuoreen kalkin miellyttävä haju. Peistottu ja
epäsiisti sänky, oikea ryysykasa, näytti sekin ikäänkuin tehneen
vastarintaa tuolle onnettomuuksien raskauttamalle ruumiille, jonka
painosta se joka yö oli luhistua kokoon. Tiiliuunin halkeamat
ammottivat savun mustaamina. Katon kurkihirret olivat niinikään
mustuneet. Kaluston täydensi kaksi puutuolia ja pöytä sekä
kaksipiippuinen pyssy, joka riippui naulassa kantohihnastaan.
Pöydällä viinapullo ja lasi, raamattu, muistiinpanovihko, josta riippui
nauhaan kiinnitetty lyijykynä, veitsi ja aloitettu leipä. Adrien puhkesi
itkuun.

Eno istuutui tuolille, veti hänet luokseen ja suuteli häntä, mikä

tapahtui ensi kerran hänen poikansa kuoleman jälkeen.
Miehekkäällä, mutta murtuneella äänellä, jossa ei enää ollut entistä
kantavuutta, hän sanoi lempeästi:

»Olen iloinen nähdessäni sinut, Adrien… mutta miksi sinä itket?»

»Eno… onko se mahdollista?… Sinulla on pääsiäisenä pöydälläsi

vain kuiva kannikka… Ei… Koiratkin syövät tänään mesileipää…»
 Adrien pyyhki kyyneleitään, ja kun hän jälleen katsahti enon
kasvoihin, hymyilivät ne hyvyyttä, tuota sietämätöntä hyvyyttä, mikä
säteilee surun tappaman olennon kasvoista. Hänen päänsä oli
melkein paljas ja tukka lumivalkoinen. Hänen paitansa ja vaatteensa
olivat likaiset, napittomat. Hän vastasi sisarenpojalle entistä
sammuneemmalla äänellä:

»Jos tuo yksin on syynä itkuusi, niin rauhoitu toki ja kerro minulle,
mitä käyntisi tarkoittaa».

»Tulen kysymään sinulta, vihaatko vielä Dimi-enoa?»

»En vihaa enää ketään».

»Voitko antaa hänelle anteeksi hänen vikansa?»

»Minulla ei ole kenellekään mitään anteeksiannettavaa».

Enon ääni oli yhtä välinpitämätön, kuin jos hän olisi sanonut:
»Leipä on pöydällä» tai: »Ulkona on pimeä».

»No niin», alkoi Adrien epäröiden, »äiti lähetti minut pyytämään,

että tulisit tänä iltana enon luo».

»Äitisi lähettää sinut», toisti miesparka, kohottaen päätään.

»Adrien, sinun äitisi on pyhimys».

Hän näytti miettivän hetkisen, ja kysyi sitten:

»Ja mitä sinä ajattelet?»

»Minäkö, mutta sinähän arvaat sen, eno. Toivon sitä kaikesta

sydämestäni».
 »Entä muut? Toivovatko hekin sitä?»

»Aivan varmaan kaikki toivovat sitä, eno».

»No niin, silloin toivon samaa kuin tekin».

Kuinka kaameilta kuuluivatkaan sanat: »Toivon samaa kuin tekin»,

noiden huulten lausumina, joilla väreili kuoleman hymy! Mikä
täydellinen tahdon puutos! Adrienia kauhistutti.

He lähtivät huoneesta koirat kintereillään.

*****

Pappi Stefan, jonka luona Adrien oli pistäytynyt ohi kulkiessaan, oli
kahdeksankymmenvuotias vanhus eikä enää hoitanut virkaansa.
Mutta hän palveli yhä seurakuntaansa, ollen kyläläisten kesken
riidanratkaisijana ja neuvonantajana. Hänen näkönsä oli heikentynyt,
mutta hän liikkui vielä kuin nuori mies. Hän asui aivan lähellä Dimi-
enoa. Hän otti keppinsä ja lähti siinä tuokiossa kolkuttamaan
viimemainitun ovelle.

Kun hänen apostoliset, norsunluunkeltaisen parran kehystämät

kasvonsa näyttäytyivät ovella, nousivat kaikki seisomaan ja riensivät
suutelemaan hänen kättään, jota hän viidenkymmenen vuoden ajan
oli ojentanut syntisten suudeltavaksi.

»Lapseni, Kristus on noussut kuolleista», sanoi hän totutulla

saarnaäänellä.

»Toden totta. Hän on noussut kuolleista», vastattiin kuorossa.

 Adrienin äiti tarjosi papille paikkansa, johon tämä muitta mutkitta
istuutui, kuin olisi se ollut aivan oikeutettua. Äiti jäi seisomaan,
nojaten seinää vasten ja risti kätensä.

Läsnäolijat, joita tämä odottamaton vierailu hiukan hämmästytti,

katselivat kysyvästi vanhinta sisarta, kuin selitystä pyytäen. Hän —
laiha, ryhdikäs, kaitakasvoinen nainen — katseli huoneessaolijoita
ystävällisin silmäyksin ja alkoi puhua:

»Olen kutsuttanut teidät tänne, isä Stefan, pyytääkseni teitä

auttamaan minua sovittamaan tänä iltana keskenään veljeni Dimin ja
Anghelin, joka toivoakseni on pian täällä. Kuten tiedätte, eivät he
kahdeksaan vuoteen ole puristaneet toistensa kättä, vaan välttävät
toisiaan ja pysyttelevät poissa kaikkein pyhimmistäkin juhlista,
nauttimatta yhdessä pyhää leipää ja viiniä. Tällaista ei voi sietää. En
tahdo esiintyä silmissänne tahrattomana. Olen tehnyt syntiä, ja
raskain rikokseni on se, että olen antanut elämän isättömälle
lapselle, elettyäni kymmenen vuotta yhdessä miehen kanssa ilman
kirkon siunausta. Mutta kaikkein synkin synti on mielestäni viha,
kaikki viha ihmisten kesken ja sitäkin enemmän veljesten kesken…

»En vihaa enää Anghel-veljeäni», sanoi Dimi-eno synkistyen.

»Olen iloinen kuullessani sen», sanoi pappi, »mutta onhan sitä jo

kestänytkin, Dimi».

»Onpa kyllä, mutta hän oli epäoikeudenmukainen minua

kohtaan…»

»Niin, hän oli epäoikeudenmukainen», myönsi oikeuden palvelija,

»mutta sinä solvaisit häntä, löit häntä ja vuodatit vanhemman veljesi
verta. Olet unohtanut isiemme pyhän uskon, joka sanoo, että 'jos
nuorempi veli lyö vanhempaansa, on hänen kannettava hänet
selässään toiseen elämään'.»

Dimi vaikeni. Hänen sisarensa jatkoi:

»On totta, että Anghel oli epäoikeudenmukainen. Hän unohti, että

Dimi jäi kotiin ja huolehti vuosikausia vanhasta äidistämme, sillävälin
kuin me muut sisarukset jätimme hänet, kulkien kukin omaa tietään.
Siksipä minä, vaikka olenkin köyhin meistä neljästä, vastustin jakoa.
Tuo jako olisi saattanut nuorimman veljen vaimoineen ja lapsineen
maantielle. Mutta Anghel, joka oli varakas, oli valmis auttamaan
veljeään uuden kodin perustamisessa. Ja tässä alkaa Dimin syy. Hän
oli ylpeä eikä tahtonut olla kiitollisuudenvelassa veljelleen. Luulen
hänen jo silloin vihanneen veljeään. Niinpä tora ja tappelu jo uinui
hänen sydämessään kuin tuli tuhkan alla, ja he kävivät käsiksi
toisiinsa. Nyt on Anghel-parka sovittanut syntinsä, onnettomuudet
ovat riistäneet hänestä kaiken, mikä meissä on inhimillistä, ja nyt
häntä yhdistää elämään vain hänen ruumiinsa, joka vielä mataa
maan päällä. Minulle olisi ollut mieluisempaa, jos hän olisi kuollut,
sillä hänen nykyinen elämänsä on kuolemaa pahempi. Hän juo,
mutta viina nieleekin hänet, sillä hän antautuu sille sieluineen
päivineen. En ole käynyt hänen luonaan sitten joulun, eikä hän enää
käy kenenkään luona. Kerran jo sanoinkin hänelle, että jollei hän
vapaudu himostaan, olisi hänen parempi kuolla. Hän vastasi: 'Minä
olenkin kuollut'. Mutta teidän avullanne toivon vieläkin voitavan
pelastaa hänet. Ehkäpä isä Stefan voisi vaikuttaa häneen
terveellisesti. Jos hän tulee tänä iltana, käymme useammin
katsomassa häntä. Siksi pyydän Dimiä anomaan häneltä anteeksi
mitä nöyrimmin…»

*****
 Juuri silloin ovi avautui kenenkään koputtamatta selkoselälleen, ja
kynnyksellä seisoi Anghel-eno ja hänen takanaan Adrien. Hän koetti
seistä suorana ja hymyillä. Hän oli kuin kerjäläisvanhus risaisissa
vaatteissaan, hartioilla kulunut viitta, jalassa kuivuneen loan
peittämät saappaat, kädessä lammasnahkalakki. Hän tervehti
vanhanaikaiseen tapaan:

»Hyvää iltaa, kunnon väki!»

Näin yhtäkkiä ilmestyneenä järkytti hänen surullinen ulkoasunsa

kaikkia. Dimi-eno ja hänen sisarensa purskahtivat itkuun. Edellinen
heittäytyi onnettoman veljensä jalkoihin ja suuteli hänen kenkiään.
Toinen kostutti kyynelillään hänen alkoholilta hajuavia käsiään.

»Veli parka!… Veli parka!… Millaiseksi olet tullut!»

Anghel-eno, jota kaikki tämä ei näyttänyt vähääkään liikuttavan,

nosti veljensä seisomaan ja suuteli häntä, samoinkuin sisartaankin.
Sitten hän meni suutelemaan kädelle pappia, puristi ikäistensä kättä,
ja tarjosi kätensä nuorten suudeltavaksi.

Sitten hän istui hänelle osoitetulle paikalle pöydän päähän

vastapäätä pappia. Nyt seurasi hiljaisuus, jota häiritsi vain yhä
itkevän veljen ja sisaren nyyhkytykset.

Niinpian kuin hän oli istuutunut, häipyi hymy hänen kasvoiltaan ja

katse kylmeni. Hän sanoi:

»Miksi itkette? Se ei hyödytä mitään».

Tyynnyttiin, mutta kukaan ei uskaltanut puhua. Vanhan papin

älykkäät silmät tarkastivat onnetonta serkkua, joka näytti melkein
yhtä vanhalta kuin hänkin, ja hän sanoi lujalla, mutta hyvin
ystävällisellä äänellä:

»Anghel, minä rohkenen huomauttaa sinulle, että astuit sisään

pyhänä pääsiäispäivänä lausumatta jokaisen oikeauskoisen kristityn
tervehdystä».

Nähtävästi ollenkaan tajuamatta näissä sanoissa piilevää moitetta

eno kysyi, kuin jostakin kaukaisesta maasta tullut:

»Mitä tervehdystä, isä?»

Pappi huomasi tämän tajuamattomuuden ja sanoi rauhallisesti:

»No niin, meidän pyhää tunnussanaamme: Kristus on noussut

kuolleista».

Anghel painoi alas päänsä, kosketti sormellaan pöydällä olevaa

leivänmurua, kohotti sitten päätään ja vastasi:

»En usko Kristuksen ylösnousemiseen! Eivät kuolleet enää nouse

ylös».

»Anghel!… Sinä pilkkaat Jumalaa! Kristus ei ole 'kuollut', vaan

Jumalan poika ja Jumala itse…!» huudahti kirkon mies yhä tyynellä,
mutta hiukan värisevällä äänellä.

»Sitä en tiedä», vastasi, Anghel rauhallisesti.

Ja näin sanottuaan hän veti päällystakkinsa taskusta puolen litran

pullon ja toisesta pienen lasin, täytti sen muitta mutkitta kaikkien
nähden, ja pisti pullon paikoilleen. Hän otti lasista pienen kulauksen,