Full download ebooks at https://ebookmeta.

com

Intelligent Data Mining and Analysis in Power

and Energy Systems : Models and Applications
for Smarter Efficient Power Systems 1st Edition
Zita A. Vale
For dowload this book click link below
https://ebookmeta.com/product/intelligent-data-mining-and-
analysis-in-power-and-energy-systems-models-and-
applications-for-smarter-efficient-power-systems-1st-
edition-zita-a-vale/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD NOW
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Intelligent Data Analytics for Power and Energy Systems

1st Edition Hasmat Malik

https://ebookmeta.com/product/intelligent-data-analytics-for-
power-and-energy-systems-1st-edition-hasmat-malik/

Electrical Power and Energy Systems for Transportation

Applications Paul Stewart Chris Bingham

https://ebookmeta.com/product/electrical-power-and-energy-
systems-for-transportation-applications-paul-stewart-chris-
bingham/

Power System Protection: Fundamentals and Applications

(IEEE Press Series on Power and Energy Systems) 1st
Edition Ciufo

https://ebookmeta.com/product/power-system-protection-
fundamentals-and-applications-ieee-press-series-on-power-and-
energy-systems-1st-edition-ciufo/

Alternative Liquid Dielectrics for High Voltage

Transformer Insulation Systems: Performance Analysis
and Applications (IEEE Press Series on Power and Energy
Systems) 1st Edition Rao
https://ebookmeta.com/product/alternative-liquid-dielectrics-for-
high-voltage-transformer-insulation-systems-performance-analysis-
and-applications-ieee-press-series-on-power-and-energy-
Probabilistic Power System Expansion Planning with
Renewable Energy Resources and Energy Storage Systems
(IEEE Press Series on Power and Energy Systems) 1st
Edition Jaeseok Choi
https://ebookmeta.com/product/probabilistic-power-system-
expansion-planning-with-renewable-energy-resources-and-energy-
storage-systems-ieee-press-series-on-power-and-energy-
systems-1st-edition-jaeseok-choi/

Power Quality in Power Distribution Systems Concepts

and Applications 1st Edition Mahesh Kumar Mishra

https://ebookmeta.com/product/power-quality-in-power-
distribution-systems-concepts-and-applications-1st-edition-
mahesh-kumar-mishra/

Predictive Modelling for Energy Management and Power

Systems Engineering 1st Edition Ravinesh C. Deo

https://ebookmeta.com/product/predictive-modelling-for-energy-
management-and-power-systems-engineering-1st-edition-ravinesh-c-
deo/

Data Analytics Models and Algorithms for Intelligent

Data Analysis 2nd Edition Thomas A Runkler

https://ebookmeta.com/product/data-analytics-models-and-
algorithms-for-intelligent-data-analysis-2nd-edition-thomas-a-
runkler/

Power Quality in Power Systems, Electrical Machines,

and Power-Electronic Drives 3rd Edition Fuchs

https://ebookmeta.com/product/power-quality-in-power-systems-
electrical-machines-and-power-electronic-drives-3rd-edition-
fuchs/
Intelligent Data Mining and Analysis in Power and Energy Systems
 IEEE Press
445 Hoes Lane
Piscataway, NJ 08854

IEEE Press Editorial Board

Sarah Spurgeon, Editor in Chief

Jón Atli Benediktsson Andreas Molisch Diomidis Spinellis

Anjan Bose Saeid Nahavandi Ahmet Murat Tekalp
Adam Drobot Jeffrey Reed
Peter (Yong) Lian Thomas Robertazzi
Intelligent Data Mining and Analysis in Power and
Energy Systems

Models and Applications for Smarter Efficient Power Systems

Edited by

Zita Vale
GECAD Research Group on Intelligent Engineering and Computing for Advanced Innovation
and Development (GECAD) Polytechnic Institute of Porto (ISEP/IPP) Porto, Portugal

Tiago Pinto
GECAD Research Group on Intelligent Engineering and Computing for Advanced Innovation
and Development (GECAD) Polytechnic Institute of Porto (ISEP/IPP) Porto, Portugal and
University of Trás-os-Montes e Alto Douro Vila Real, Portugal

Michael Negnevitsky
School of Engineering, University of Tasmania Hobart, Tasmania, Australia

Ganesh Kumar Venayagamoorthy

Holcombe Department of Electrical and Computer Engineering, Real-Time Power and
Intelligent Systems Laboratory Clemson University Clemson, SC, USA and School of
Engineering University of KwaZulu-Natal Durban, South Africa
Copyright © 2023 by The Institute of Electrical and Electronics Engineers, Inc.

Published by John Wiley & Sons, Inc., Hoboken, New Jersey. All rights reserved.
Published simultaneously in Canada.

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted in any form or by any
means, electronic, mechanical, photocopying, recording, scanning, or otherwise, except as permitted under Section
107 or 108 of the 1976 United States Copyright Act, without either the prior written permission of the Publisher, or
authorization through payment of the appropriate per-copy fee to the Copyright Clearance Center, Inc., 222
Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, (978) 750-8400, fax (978) 750-4470, or on the web at www.copyright.com.
Requests to the Publisher for permission should be addressed to the Permissions Department, John Wiley & Sons,
Inc., 111 River Street, Hoboken, NJ 07030, (201) 748-6011, fax (201) 748-6008, or online at http://www.wiley.com/
go/permission.

Trademarks: Wiley and the Wiley logo are trademarks or registered trademarks of John Wiley & Sons, Inc. and/or
its affiliates in the United States and other countries and may not be used without written permission. All other
trademarks are the property of their respective owners. John Wiley & Sons, Inc. is not associated with any product
or vendor mentioned in this book.

Limit of Liability/Disclaimer of Warranty: While the publisher and author have used their best efforts in preparing
this book, they make no representations or warranties with respect to the accuracy or completeness of the contents
of this book and specifically disclaim any implied warranties of merchantability or fitness for a particular purpose.
No warranty may be created or extended by sales representatives or written sales materials. The advice and
strategies contained herein may not be suitable for your situation. You should consult with a professional where
appropriate. Neither the publisher nor author shall be liable for any loss of profit or any other commercial damages,
including but not limited to special, incidental, consequential, or other damages. Further, readers should be aware
that websites listed in this work may have changed or disappeared between when this work was written and when it
is read. Neither the publisher nor authors shall be liable for any loss of profit or any other commercial damages,
including but not limited to special, incidental, consequential, or other damages.

For general information on our other products and services or for technical support, please contact our Customer
Care Department within the United States at (800) 762-2974, outside the United States at (317) 572-3993 or fax (317)
572-4002.

Wiley also publishes its books in a variety of electronic formats. Some content that appears in print may not be
available in electronic formats. For more information about Wiley products, visit our web site at www.wiley.com.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Vale, Zita, editor. | Pinto, Tiago, PhD, editor. | Negnevitsky,

Michael, editor. | Venayagamoorthy, Ganesh Kumar, editor.
Title: Intelligent data mining and analysis in power and energy systems :
models and applications for smarter efficient power systems / edited by
Zita Vale, Tiago Pinto, Michael Negnevitsky, Ganesh Kumar
Venayagamoorthy.
Description: Hoboken, New Jersey : Wiley-IEEE Press, [2023] | Series: IEEE
press series on power and energy systems
Identifiers: LCCN 2022043311 (print) | LCCN 2022043312 (ebook) | ISBN
9781119834021 (cloth) | ISBN 9781119834038 (adobe pdf) | ISBN
9781119834045 (epub)
Subjects: LCSH: Electric power systems. | Data mining.
Classification: LCC TK1001 .I577 2023 (print) | LCC TK1001 (ebook) | DDC
621.31–dc23/eng/20220909
LC record available at https://lccn.loc.gov/2022043311
LC ebook record available at https://lccn.loc.gov/2022043312

Cover Design: Wiley

Cover Image: © metamorworks/Shutterstock

Set in 9.5/12.5pt STIXTwoText by Straive, Chennai, India

“To our dear Parents and Children”
 vii

Contents

About the Editors xix

List of Contributors xxi
Foreword xxvii

Introduction 1
References 3

Part I Data Mining and Analysis Fundamentals 5

1 Foundations 7
Ansel Y. Rodríguez-González, Angel Díaz-Pacheco, Ramón Aranda, and Miguel Á.
Álvarez-Carmona
Acronyms 7
1.1 Data Mining: Why and What? 7
1.2 Data Mining into KDD 8
1.3 The Data Mining Process 9
1.3.1 Data Cleaning 10
1.3.2 Data Integration 10
1.3.3 Data Reduction 11
1.3.4 Data Transformation 12
1.4 Data Mining Task and Techniques 12
1.4.1 Techniques 14
1.4.1.1 Techniques in the “Description” Branch 14
1.4.1.2 Regression Techniques 14
1.4.1.3 Classification Techniques 15
1.4.2 Applications 17
1.5 Data Mining Issues and Considerations 18
1.5.1 Scalability of Algorithms 18
1.5.2 High Dimensionality 18
1.5.3 Improving Interpretability 18
1.5.4 Handling Uncertainty 19
1.5.5 Privacy and Security Concerns 19
1.6 Summary 19
References 20
viii Contents

2 Data Mining and Analysis in Power and Energy Systems: An Introduction to

Algorithms and Applications 25
Fernando Lezama
Acronyms 25
2.1 Introduction 25
2.2 Data Mining Technologies 26
2.2.1 Supervised Methods 26
2.2.1.1 Regression-Based Methods 27
2.2.1.2 Classification-Based Methods 27
2.2.2 Unsupervised Methods 27
2.2.2.1 Association Rule Mining 28
2.2.2.2 Clustering-Based Methods 28
2.3 Data Mining Applications in Power Systems 28
2.3.1 Profiling 29
2.3.2 Forecasting 31
2.3.3 Fault Detection and Diagnosis 33
2.3.4 Other Applications 34
2.4 Discussion and Final Remarks 35
References 37

3 Deep Learning in Intelligent Power and Energy Systems 45

Bruno Mota, Tiago Pinto, Zita Vale, and Carlos Ramos
Acronyms 45
3.1 Introduction 46
3.2 Deep Learning 49
3.2.1 Regression Problems 49
3.2.1.1 Photovoltaic Energy Forecast 49
3.2.1.2 Wind Power Forecast 50
3.2.1.3 Building Energy Consumption Prediction 50
3.2.1.4 Electricity Price Forecast 51
3.2.1.5 Other Regression Works 52
3.2.2 Classification Problems 52
3.2.2.1 Power Quality Disturbances Detection/Classification 53
3.2.2.2 Fault Detection/Classification 54
3.2.2.3 Feature Engineering 55
3.2.2.4 Other Classification Works 55
3.2.3 Decision-Making Problems 56
3.2.3.1 Energy Management 56
3.2.3.2 Demand Response 57
3.2.3.3 Electricity Market 57
3.2.3.4 Other Decision-Making Works 58
3.3 Accomplishments, Limitations, and Challenges 58
3.4 Conclusions 60
References 60
 Contents ix

Part II Clustering 69

4 Data Mining Techniques Applied to Power Systems 71

Sérgio Ramos, João Soares, Zahra Forouzandeh, and Zita Vale
Acronyms 71
4.1 Introduction 71
4.1.1 Data Selection 72
4.1.2 Data Pre-processing 73
4.1.3 Data Mining 73
4.1.4 Analysis and Interpretation 74
4.2 Data Mining Techniques 75
4.2.1 Clustering Algorithms 76
4.2.2 Clustering Validity Indices 79
4.2.3 Classification Algorithms 80
4.3 Data Mining Techniques Applied to Power Systems 82
4.3.1 Electrical Consumers Characterization 83
4.3.1.1 Typical Load Profile 83
4.3.2 Electrical Consumers Characterization – Classification 86
4.3.3 Conclusions 89
4.4 Electrical Tariffs Design Based on Data Mining Techniques 90
4.4.1 Electrical Tariffs Design 90
4.4.2 Conclusions 93
4.5 Data Mining Contributions to Characterize Zonal Prices 93
4.5.1 Zonal Prices Characterization 93
4.5.2 Conclusions 97
4.6 Data Mining-Based Methodology for Wind Forecasting 98
4.6.1 Wind Forecasting 98
4.6.2 Conclusions 100
4.7 Final Remarks 101
References 101

5 Synchrophasor Data Analytics for Anomaly and Event Detection,

Classification, and Localization 105
Sajan K. Sadanandan, Arman Ahmed, Shikhar Pandey, and Anurag K. Srivastava
5.1 Introduction 105
5.2 Synchrophasor Data Quality Issues and Challenges 106
5.2.1 PMU Data Flow: Data Quality Issues 107
5.2.2 PMU Data Anomalies 108
5.3 ML-Based Anomaly Detection, Classification, and Localization (ADCL) Over Data
Drifting Multivariate Synchrophasor Data Streams 108
5.3.1 Data Drift in Synchrophasor Measurements 109
5.3.2 PMUNET Framework 110
5.3.2.1 Data Pre-Processing (DPP) Module 110
5.3.2.2 Data-Drift (DD) Module 110
x Contents

5.3.2.3 Save-Load (SL) Module 112

5.3.3 Anomaly Detector (AD) Module 112
5.3.3.1 Anomaly Classification 113
5.3.3.2 Anomaly Localization 113
5.3.4 Distributed Deep Autoencoder Learning 113
5.4 Synchrophasor Data Anomaly and Event Detection, Localization, and
Classification (SyncAED) 114
5.4.1 Synchrophasor Data Anomaly Detection (SyncAD) 114
5.4.1.1 Base Detectors 115
5.4.1.2 Ensemble Method 115
5.4.1.3 Prony-Based Transient Window Estimation 115
5.4.2 Event Detection, Classification, and Localization 116
5.4.2.1 Event Detection 117
5.4.2.2 Event Classification 117
5.4.2.3 Event Localization 117
5.5 Test-Bed and Test Cases 119
5.5.1 Cyber-Power Test-Bed Architecture 119
5.5.1.1 Test Case 119
5.6 Results and Discussion 120
5.6.1 Simulation Results for PMUNET 120
5.6.1.1 Performance Evaluation Metrics 120
5.6.1.2 Experimental Analysis 121
5.6.2 Simulation Results for SyncAED 122
5.6.2.1 Anomaly Detection 122
5.6.2.2 Event Detection and Classification Using Clustering and Decision Tree 122
5.7 Summary 125
Acknowledgments 125
References 125

6 Clustering Methods for the Profiling of Electricity Consumers Owning Energy

Storage System 129
Cátia Silva, Pedro Faria, Juan M. Corchado, and Zita Vale
Acronyms 129
6.1 Introduction 129
6.2 Methodology Definition 131
6.3 Clustering of Consumers with ESS 135
6.3.1 Optimal Number of Clusters 135
6.3.1.1 Average Silhouette Method 136
6.3.1.2 Elbow Method 136
6.3.1.3 Gap Statistic Method 137
6.3.2 Clustering Methods 137
6.3.2.1 Partitional Clustering 138
6.3.2.2 Fuzzy Clustering 141
6.3.2.3 Hierarchical Clustering 142
6.4 Conclusion 145
Acknowledgments 146
References 146
 Contents xi

Part III Classification 149

7 A Novel Framework for NTL Detection in Electric Distribution Systems 151

Chia-Chi Chu, Nelson Fabian Avila, Gerardo Figueroa, and Wen-Kai Lu
Acronyms 151
7.1 Introduction 151
7.1.1 State-of-the-Art 152
7.1.2 Proposed Framework 153
7.2 Data Acquisition and Pre-Processing 154
7.2.1 Data Acquisition 154
7.2.2 Pre-Processing 155
7.3 Feature Extraction 156
7.3.1 Overview 156
7.3.2 MODWPT 156
7.3.3 Feature Extraction Mechanism 156
7.4 Classification Strategies 158
7.4.1 Random Under-Sampling (RUS) and Random Over-Sampling (ROS) Techniques 158
7.4.2 Adaptive Boosting Algorithm 158
7.4.3 Random Under-Sampling Boosting Algorithm 159
7.5 Evaluation 160
7.6 Experiments 161
7.6.1 Outlier Detection Using Smoothing Splines 161
7.6.2 MODWPT-Based Signal Decomposition 163
7.6.3 RusBoost NTL Detection Technique 163
7.6.4 Comparison with Existing Approaches 164
7.7 Conclusion 166
References 167

8 Electricity Market Participation Profiles Classification for Decision Support in

Market Negotiation 171
Tiago Pinto and Zita Vale
Acronyms 171
8.1 Introduction 171
8.2 Bilateral Negotiation 172
8.3 Decision Support for Bilateral Negotiations 174
8.3.1 Clustering of Players Profiles 176
8.3.2 Classification of New Players 177
8.3.2.1 Artificial Neural Networks 177
8.3.2.2 Support Vector Machines 177
8.4 Illustrative Results 178
8.5 Conclusion 183
References 184

9 Socio-demographic, Economic, and Behavioral Analysis of Electric

Vehicles 187
Rúben Barreto, Tiago Pinto, and Zita Vale
Acronyms 187
9.1 Introduction 187
xii Contents

9.2 Electric Vehicle Outlook 188

9.2.1 Electric Mobility Market 188
9.2.2 Economic Aspects 189
9.2.3 Socio-demographic Aspects 190
9.2.4 Recommendations for Policymakers 191
9.3 Data Mining Models for EVs 191
9.3.1 Charging Behavior 191
9.3.2 EV User Behavior 192
9.3.3 Driving Range 193
9.3.4 Speed 194
9.3.5 Electric Vehicle Battery 195
9.3.6 Charging Station Planning 195
9.3.7 Summary 196
9.4 Conclusions 197
References 197

Part IV Forecasting 201

10 A Multivariate Stochastic Spatiotemporal Wind Power Scenario

Forecasting Model 203
Wenlei Bai, Duehee Lee, and Kwang Y. Lee
Acronyms 203
Nomenclature 203
10.1 Introduction 204
10.2 Generalized Dynamic Factor Model 206
10.2.1 Derivation of the GDFM 206
10.2.2 Estimation of the GDFM 208
10.2.3 Forecast of the GDFM 210
10.2.4 Verification of the GDFM 212
10.2.5 Application of the GDFM 216
10.3 Conclusion 219
References 221

11 Spatiotemporal Solar Irradiance and Temperature Data Predictive

Estimation 223
Chirath Pathiravasam and Ganesh Kumar Venayagamoorthy
Acronyms 223
11.1 Introduction 223
11.2 Virtual Weather Stations 225
11.3 Distributed Weather Forecasting 227
11.3.1 Spatiotemporal Prediction Network 227
11.3.2 Computational Units 228
11.4 Results and Discussion 228
11.4.1 Weather Data Estimation 229
11.4.2 Weather Data Prediction 230
 Contents xiii

11.5 Summary 232

Acknowledgment 234
References 234

12 Application of Decomposition-Based Hybrid Wind Power Forecasting in

Isolated Power Systems with High Renewable Energy Penetration 237
Evgenii Semshikov, Michael Negnevitsky, James Hamilton, and Xiaolin Wang
12.1 Introduction 237
12.2 Decomposition Techniques 238
12.2.1 Variational Mode Decomposition 239
12.2.2 Decomposition of Wind Power Time Series 239
12.3 Decomposition-Based Neural Network Forecasting 241
12.3.1 Theory Behind LSTM 242
12.3.2 VMD-LSTM for Wind Power Forecasting 242
12.4 Forecast-Based Dispatch in Isolated Power Systems 243
12.4.1 Control Strategy 244
12.4.2 Regulation and Load Following Reserves 246
12.5 Case Studies 249
12.5.1 King Island Isolated Power System 249
12.5.2 Case Study I (Control Strategy with No RE Forecast) 250
12.5.3 Case Study II (Control Strategy Involving Persistence Model RE Forecast) 251
12.5.4 Case Study III (Control Strategy Involving VMD-LSTM-Based RE
Forecast) 251
12.5.5 Economic Assessment Over a Year of Operation 252
12.6 Conclusions and Discussions 253
References 253

Part V Data Analysis 257

13 Harmonic Dynamic Response Study of Overhead Transmission Lines 259

Dharmbir Prasad, Rudra P. Singh, Irfan Khan, and Sushri Mukherjee
Acronyms 259
Nomenclature 259
13.1 Introduction to Methodology 260
13.1.1 General 261
13.1.2 Selection Aspects of Dampers 261
13.1.3 Literature Review 262
13.2 Problem Formulation 264
13.2.1 Design Aspect 265
13.2.2 Mathematical Modeling 265
13.3 Numerical Analysis 266
13.3.1 Simulation Inputs 267
13.3.1.1 Model Description 267
13.3.1.2 Load Excitation 268
13.3.1.3 Span Wise Phase Lag 268
xiv Contents

13.3.2 Analysis Findings 271

13.4 Conclusion 273
13.A Appendix 274
References 277

14 Evaluation of Shortest Path to Optimize Distribution Network Cost and

Power Losses in Hilly Areas: A Case Study 281
Subho Upadhyay, Rajeev K. Chauhan, and Mahendra P. Sharma
Acronyms 281
14.1 Introduction 282
14.2 Design of Power Distribution Network 282
14.3 Digital Elevation Map 283
14.4 Placement of Generators and Load Centers 283
14.5 Single Line Diagram of 9-Bus System 285
14.6 Finding Shortest Path Between Load/Generating Centers 286
14.6.1 Objective Function 287
14.6.2 Distribution Network Distance 289
14.7 Selection of Conductor Using Newton Raphson Method 290
14.7.1 Estimation of Conductor Cost 292
14.8 Calculation of CO2 Emission Cost Saving 293
14.9 Overall Cost Estimation of Distribution System 294
14.10 Sensitivity Analysis 294
14.10.1 Change in Diesel Fuel Price 295
14.10.2 Change in Solar Radiation 295
14.10.3 Change in Demand 295
14.10.4 Change in Energy Index Ratio 295
14.11 Conclusion 295
References 296

15 Intelligent Approaches to Support Demand Response in Microgrid

Planning 299
Rahmat Khezri, Amin Mahmoudi, and Hirohisa Aki
Acronyms 299
15.1 Introduction 299
15.2 Microgrid Planning 300
15.2.1 Problem Overview 301
15.2.2 Objective Functions 302
15.2.3 Data Analysis 303
15.2.3.1 Weather Data 304
15.2.3.2 Load Data 304
15.2.3.3 Electricity Price 304
15.2.4 Microgrid Components 305
15.2.4.1 Distributed Energy Resources 305
15.2.4.2 Energy Storage Systems 305
15.2.5 Microgrid Operation 306
15.3 Demand Response in Microgrids 306
15.3.1 Overview on Demand Response Application for Microgrids 306
 Contents xv

15.3.2 Demand Response: Types and Characteristics 307

15.3.3 Incentive DR 308
15.3.4 Time-Based DR 309
15.4 Intelligent Approaches to Support Demand Response 309
15.4.1 Data Mining Methods in DR 310
15.4.1.1 Supervised Data Mining 310
15.4.1.2 Unsupervised Data Mining 312
15.4.2 Fuzzy Logic-Based DR 313
15.4.3 Applications in Microgrid Planning 313
15.4.3.1 Cost Reduction 313
15.4.3.2 Resiliency Enhancement 314
15.4.3.3 Flexibility Improvement 314
15.4.3.4 Battery Capacity Reduction 314
15.5 Conclusion 315
References 315

16 Socioeconomic Analysis of Renewable Energy Interventions: Developing

Affordable Small-scale Household Sustainable Technologies in
Northern Uganda 319
Jens B. Holm-Nielsen, Achora P.O. Mamur, and Samson Masebinu
Acronyms 319
16.1 Introduction 319
16.2 Renewable Energy Technologies 321
16.2.1 Bio-oil 321
16.2.2 Bio-pellets 322
16.2.3 Biogas 322
16.2.4 Solar Cookers 322
16.2.5 Solar PV 323
16.3 Methodology 323
16.3.1 Driver Pressure Impact State Response Framework 323
16.3.2 Cost–Benefit Analysis 324
16.4 Application of the Method 324
16.5 Case Study Results for Product Development 327
16.5.1 Field Study 327
16.5.2 Source of Energy for Cooking 328
16.5.3 Source of Energy for Lighting 328
16.5.4 Household Income Level 328
16.5.5 Challenges for Firewood and Charcoal Use 329
16.5.6 The Rank of Adoption Toward Sustainable Renewable Energy Technologies 329
16.5.7 Household Opinions for Modern Energy Technologies 330
16.5.8 Level of Awareness of the Population 331
16.5.9 Medium of Information 331
16.5.10 Promotion to Purchase Alternative Renewable Energy Technologies 331
16.5.11 Sources of Fund for Investment in Northern Uganda Toward Renewable Energy
Technologies for Households 332
16.6 Cost–Benefit Analysis (CBA) 333
16.6.1 Benefits to Better Health 333
Another random document with
no related content on Scribd:
 Kuistilla tulikin Serafiina vastaan ja selitti Samulin kysymykseen,
että isä oli yhä huononemaan päin. Yöllä ei ollut tuntenut häntäkään,
Serafiinaa, vaan oli houraillut yhtä ja toista.

Serafiina näytti todella surulliselta, oli valvoneen ja kärsivän

näköinen.

Samuli sanoi, että hän tahtoi nähdä isäntää.

»Mitä Samulilla olisi asiana?» kysyi Serafiina ja katsoi Samulia

silmiin.

Samuli ällistyi, ei osannut sanoa sitä eikä tätä. Mitä hän oikein
aikoikaan isännän puheille?

»Kyllä minä Samulin saatavat maksan, jos ei Samulilla muuta asiaa

ole», jatkoi Serafiina, kun Samuli ei muuta kuin katsella tuijotti.

Mutta yhtäkkiä, hänen siinä Serafiinan edessä kylmällä kuistilla

seisoessaan vilusta hytkyen, hänet tapasi kummallinen raivo ja
suuttumus. Ei tiennyt itsekään, mistä suuttui, mutta semmoisia
kohtauksia oli hänelle sattunut välistä ennenkin, sen jälkeen kun oli
tullut kivulloiseksi.

Ja mitään ajattelematta hän tempasi salin oven kahvasta kiinni,

niin että lukko sinkosi paikoiltaan, ja melkein kiljumalla huusi:

»Porvarit ja verenimijät!… Miksei minua päästetä sisälle, kun täällä

muutkin saavat käydä!»

Ja hän meni rohkeasti isännän kamariin.

 Vasta kun pääsi sisälle ja näki sairaan vuoteessa, heräsi hän kuin
unesta eikä ymmärtänyt hyvää huomenta sanoa naapurin emännälle,
joka istui vuoteen vieressä.

Isäntä makasi selällään, harmaja tukka ja parta kuin pienenneinä

entisestään, silmät syvällä kuopissaan ja kuoleman kalpeus kasvoilla.
Samuli jo luuli häntä kuolleeksi ja rupesi vapisemaan kuin kahila,
kädet ja jalat kummallisesti notkahdellen ja väsyneillä, kuluneilla
kasvoilla hirvittävä kauhistus.

»Ei taida isännästäsi enää olla tähän maailmaan…» Samuli tuijotti

emäntään, mutta ei ymmärtänyt mitään. Silloin sairas avasi
silmänsä, ja kun hänen katseensa osui Samuliin, näytti silmien
ilmeessä olevan täysi järjen valo, mutta se sammui melkein heti kun
oli syttynytkin.

Samulikin alkoi tointua, vapiseminen lakkasi, hän katsoi istuinta ja

istui väsyneesti ja huoaten, niinkuin olisi viikon tehnyt työtä yhteen
menoon. Ja vähitellen alkoi hän ymmärtää, että kuolema oli lähellä,
— eikä enää muistanut, mitä varten oli tullut, vaan pillahti itkuun
kuin pieni lapsi.

7.

Tänä syksynä näytti talvi tulevan taakseen katsomatta.

Yöpakkasia jatkui, maa kylmettyi, järvet jäätyivät, ja jänkkien yli

kantoi ruostejäinen iljanko. Auringon kilo oli viileää ja vaalennutta ja
sen lämpöinen säde kuin jäähtynyttä. Luonto valmistautui pitkän
talven varalta, ja alaston maailma vartoi lumen valkoista vaippaa
peitokseen.

Ja se tuli. Pilvien pimeät ovet avautuivat selkoselälleen, ja suurina

valkoisina hiutaleina putoili lumi ikävöivän maan kamaralle.

Törmälän isäntävainajan hautajaisista saakka oli Samuli

sairastellut. Sisusvika olisi parannut, jos olisi ollut semmoista ruokaa
syödä kuin lääkäri oli määrännyt. Samuli oli nimittäin käynyt
viimeinkin piirilääkärin puheilla, kun tämä matkusti pitäjän läpi.
Piimää ja perunoita oli kokonaan kieltänyt syömästä ja antanut
kahdenlaiset lääkkeet. Ne vaikuttivat sen, että kipu ja polttaminen
taukosivat ja tuli julma ruokahalu, jommoista ei ollut tuntenut sitten
kun nuorena miehenä. Mutta mistä otti verekset lihat ja kalat, munat
ja muut kalliit ruuat? Ja kun nälkäänsä sitten kiskoi piimää ja
perunoita lappoi, niin sama peli kuin ennenkin alkoi sisustassa.
Lääkkeetkin loppuivat, eikä uusia enää ollut varaa ostaa. Mutta
lisäksi alkoi taas kolotuskin sääriä vihloa ja särkeä, niin että huutaa
piti, kun liikuttikaan jalkaansa. Molempien jalkojen sääriluita repi
kuin hohtimilla, ja välistä karkasi kipu päähänkin, ohimoille ja
takaraivoon.

Hän ei ollut kyennyt moneen viikkoon ulkotöihin. Pirtissä yritteli

minkä mitäkin, teki astioita ja vasuja niinä päivinä, joina kykeni
pystyssä olemaan.

Syöminenkin alkoi vähetä, eikä ollut enää Törmälästä mitään

saamassa ojankaivuustakaan. Koko säästö, jolla oli aikonut Rantalan
riihenkehän navetaksi ostaa, oli kulunut ja huvennut ruokaan ja
lääkkeisiin nyt sairastamisen aikana. Liisa oli kerännyt kaikki pienet
saatavansa kylästä, ja moni armelias ihminen oli lahjoittanut ruuan
apua.
 Kolkko, pitkä talvi oli edessä purevine pakkasineen.

Melkein ilmeetön oli Samulin silmä, kun hän sivuikkunasta katseli

alas kylälle, johon pirtin edestä lähtivät jäljet Liisan askelista ja
kelkan jalaksista vasta tuiskunneessa lumessa. Samulin vanhat
solakengät oli Liisa vetänyt jalkaansa ja ottanut kelkan, johon
piimäpytyn oli köyttänyt, matkaansa. Kelkan jäljet juoksivat sievinä
viivoina molemmin puolin Liisan askelten jälkiä. Samuli tuijotti pitkin
latua, joka vei Törmälään…

Hän kykeni nyt olemaan liikkeellä, oli pannut vaatteet päälleen ja

kengät jalkaansa. Oli kyennyt pirtin päässä pilkkomaan pikkupuita ja
hommannut tulen lieteen — kumppaniksi — huvikseen, vaikkei ollut
mitään keittämistä. Nyt hän, kun iloinen tuli paloi, oli vetäytynyt
ikkunan pieleen nähdäkseen, mitä kylällä hommailtiin. Mutta muissa
asioissa pyörivät hänen ajatuksensa… siinä, jossa jo monta viikkoa
olivat pyörineet…

Öisin häntä oli valvottanut. Eivät sitä kivut yksistään tehneet, vaan
myös huolet. Häneen oli jäänyt kumma usko, että Törmälä oli jotakin
hänelle testamentannut … tämän pirtin omaksi ja maata ympäriltä…
Niin oli hän ymmärtänyt Törmälän puheet. Sillä siihen suuntaan oli
vainaja monasti viitannut pitkän yhdessäolon aikana, vaikkei koskaan
ollut selvästi sanonut. Mutta hän oli aivan varma, ettei Törmälä
turhia puhunut.

Liisaan oli tarttunut sama usko, ja seppäkin oli alkanut uskoa, kun
Samulilta kuuli mitä Törmälä oli puhunut…

— Sieltä pitäisi vainajan papereista löytyä joku plakaatti, jossa

selitetään, että Varpumäen torppa maineen mökkeineen on Samuli
Kosken… ettei siihen saa kansakoulua rakentaa eikä… niin, ettei
tässä ole muuta isäntää kuin minä, — mietiskeli hän ja kylälle
silmäili.

Sillä tänään oli nyt Törmälässä pesänkirjoitus vainajan jälkeen.

Sinne saivat kaikki mennä asioitaan ilmoittamaan, sekä velkojat että
velalliset.

Liisa oli myöskin lähtenyt kuuntelemaan, olisiko vainaja jättänyt

Samulia varten testamenttia. Uteliaisuudesta oli seppäkin mennyt,
vaikkei hän tosin ollut mitään talosta saamassa eikä sinne
antamassa.
Samulin testamenttiasian vuoksi oli lähtenyt.

Päivä oli jo puolessa, mutta ei näkynyt Liisaa vielä takaisin

tulevaksi. Samuli alkoi käydä levottomaksi, ja hänen ajatuksensa
risteilivät kuin tulessa…

Itseään syytti, kun ei ollut tullut torpankirjoja tehdyksi. Muisti

sepän ja Liisan puheita, ja niin paha tuli olla, ettei yhdessä kohden
pysynyt… Muistui siinä mieleen taas Paavo-Eemelikin, joka oli
mennyt kuin jään alle eikä mitään olostaan ilmoittanut…

— Ei tainnut miehen tapoja ottaa poika, koska ei takaisin kuulu

eikä mitään tietoja lähetä.

Pirtin ikkunan alla tirskui talitiainen, väliin seinään lentäen. Siinä

ilvettään piti.

»Äss-tii-tii-tii» hoki ja päristeli siinä kahakäteen ikkunan ohi.

Samuli vihasi tiaisia. Ne olivat aina onnettomuutta ennustaneet,

kun tielle tirskumaan tulivat. Kerrankin — hän muisti — kun ajoi
metsätietä Törmälän hevosella. Reen nokkapajulle lensi tiainen
tirskumaan, ja vaikka hätyytti siitä pois, niin tuli aina uudestaan. Ja
kuinkas kävikään? Hän löi kirveellä ihan läpi jalkapöydän ja sai
maata kevääseen asti… Niin oli käynyt silloin, ja aina oli joku vastus
tullut, kun tiainen tielle sattui tai matkan varrella seurasi.

»Äss-tii-tii-tii» yhä hoki ja siriteli.

— Mitä nyt tirskuneekin, mutta ei hyvää nytkään tiedä, kun pirtin

seinään iskee kuin mikäkin kissa.

Vasta iltapimeällä palasivat Liisa ja seppä.

Seppäkin tuli Liisan matkassa pirttiin.

Samuli näki heidän kasvoistaan, ettei ollut löytynyt minkäänlaista

testamenttia.

»Oikeassa ovat ihmiset olleet, kun ovat sanoneet, että Serafiinan

on talo», sanoi Liisa aluksi, päästellen villahuivia vyöltään.

»Joko siellä pesänkirjoitus päättyi?» kysyi Samuli seppään päin

kääntyen.

»Jo päättyi.»

»Jo päättyi», vahvisti Liisa. »Ei sanaakaan mainittu sinusta tai

tästä torpasta siinä Serafiinan kauppakirjassa…»

»No etkö sinä tiedustanut testamenttia?» kysyi Samuli ja nousi

seisomaan.
 »Kaikki testamentit vielä! Hourinut on Törmälä-vainaja tai muuten
sinua, hupsua, houkutellut, että sai työssä pysymään.»

Mutta vaikka asia oli päättynyt näin nolosti ja kaikki toiveet

rauenneet, ei Liisa, kumma kyllä, mellastanut puoltakaan siitä kuin
ennen.

»Mutta on siinä yksi pykälä, joka on vähän kumma pykälä», alkoi

nyt seppä, ja sepän äänestä ja kasvoista ja Liisan liikkeistä Samuli oli
hoksaavinaan, ettei asia juuri niin pahoin tainnut ollakaan.

»Kerro sinä, seppä!» kehoitti Liisa. »Paremmin osaat selittää kuin

minä.»

Seppä aloitti:

»Tapasin aamulla ensiksi toisen piioista, Lyytin. Lyyti käski minua

nurkan taakse ja sanoi, että hänellä on niin paha olla erään asian
takia, joka koskee Koski-Samulia. Ja vaikka minä en mitään kysynyt,
niin kertoi. Sanoi olleensa valvomassa isäntävainajan kanssa samana
yönä, jonka iltana Samuli oli pirtissä käynyt. Yöllä oli isäntävainaja
ikäänkuin herännyt unesta ja puhunut Samulista, Varpumäen
torpasta, Takasuon niitystä, lehmistä ja testamentista… Viimeksi oli
kysynyt Samulia, että hänen tarvitsisi puhua… Silloin oli Serafiinakin,
joka jo oli nukahtanut tuolille, herännyt ja sanonut: 'Nyt isä taas
alkaa houria.'»

Seppä kertoi sen nauravin suin ja silmin.

»Johan minä olen sanonut!» tokaisi Samuli ja katsoi Liisaan

ikäänkuin asia olisi jo aivan selvä.

Ja selvältä se tuntui Liisastakin.

 Istuivat hetken ääneti, niin seppä virkkoi:

»Mahdollista on, että Törmälä-vainaja on tehnyt jonkun

testamentin Samulin hyväksi, mutta yhtä mahdollista on, että vasta
aikoi tehdä, koska ei suinkaan arvannut kuolemansa niin likellä
olevan…»

»No mutta entäs Lyytin todistus!» vastusteli Liisa.

»Sekin riippuu siitä, miten oikeudessa muistaisi ja miten oli

ymmärtänyt, — selvä ei asia ole läheskään», selitti seppä.

Mutta Samulin ja Liisan mielestä se oli aivan selvä.

»Eihän sitä, hyvät ihmiset, testamenttia ollut olemassakaan!»

huomautti seppä.

»Olkoon olematta, vaan onpahan maininnut Lyytille, että

testamentti», tenäsi Samuli seppää vastaan.

»Niin, on puhunut testamentista, vaan sanoiko, että on tehnyt vai

että aikoi tehdä, sitä ei Lyyti sanonut ymmärtäneensä», tivasi taas
seppä. »Ja jos ei nyt löydy testamenttia, niin…»

»Sen täytyy löytyä!» kivahti Samuli niin varmasti, että silmät

säkenöivät. »Törmälä-vainaja ei valehdellut.»

Ja puoleen yöhön asti naapurit puhelivat siitä, mitä Törmälän

pesänkirjoituksessa oli tapahtunut.

8.
 Mutta testamentista ei kukaan tiennyt mitään.

Seppä kävi lakia tuntevien miesten puheilla ja kuljetti Lyyti-piikaa

matkassa, todistustansa selvittämässä. Mutta lakimiehet, nimismies,
molemmat papit ja Horslunti, joka oli ikänsä käräjiä käynyt, sanoivat,
ettei Lyytin todistuksesta ollut mihinkään ja ettei semmoisesta
asiasta kannattanut ruveta käräjöimään.

Seppä oli kuitenkin luvannut tehdä parhaansa turvattomien

naapuriensa hyväksi ja mietti yksin asiaa. Hän oli tullut siihen
käsitykseen, että Horslunti ehkä ottaisi asian ajaakseen, mutta olisi
pitänyt olla puhdasta rahaa heti asiamiehelle antaa. Mutta mistäs
Samuli-parka rahat otti?

Seppä ei kuitenkaan vielä jättänyt asiaa.

Paha on köyhän käräjöidä, mutta mietitään vielä», lohdutteli hän

Samulia ja Liisaa.

Seppäänkin oli juurtunut semmoinen usko, että Törmälä oli jonkun

lahjoituksen tehnyt. Antanut torpanmaan ja ehkä muutakin. Pirtin
ainakin — sekään ei ollut Samulin — ja kukaties lehmänkin.

Samulin elämä kävi kuitenkin päivä päivältä huonommaksi, kun

itse ei kyennyt mitään ansaitsemaan ja viisi suuta oli ruokaa
tahtomassa. Liisa kulki talo talolta vaatteita pesemässä niinkuin oli
elinaikansa kulkenut, paleltuen niitä viruttaessaan jääkylmässä
avannossa keskellä jokea. Ei ollut enää terve Liisakaan, jalat usein
ajettuivat ja käsiä särki.

Törmälän Serafiina oli kuullut Samulin hädästä ja lähetti milloin

mitäkin syötävää. Ei Serafiina sentään niin sydämetön ollutkaan kuin
Samuli oli uskonut.

Samuli ja Liisa olivat testamenttitouhussaan unohtaneet koko

kansakouluasian, mutta saivat pian siitä kuulla.

Kulki ympäri kylän tietona, että kansakoulujuttu nyt oli lopullisesti

viranomaisilta tullut ja koulun paikaksi päätetty Varpumäki.

Ja muutaman päivän kuluttua alettiin Samulin pirtin ympärille

vedättää kiviä, hirsiä ja lautoja. Rakennustöihin piti ryhdyttämän heti
kevään tultua.

Silloin tuli Serafiinakin Alatörmälän emännän kanssa käymään

Samulin pirtillä, ja hänellä oli tullessaan monenlaisia ruokatavaroita.

Onneksi oli Liisa poissa kotoa ja Samuli makasi tuskissaan

vuoteella.

Serafiina selitti laajasti, ettei hän suinkaan olisi tahtonut Samulille

pahoin tehdä. Mutta hänen oli pakko. Velkoja oli pesänkirjoituksessa
ilmaantunut niin paljon, ettei tiennyt, miten selviäisi. Huolta oli
hänelläkin.

Nyt kun tarjottiin niin hyvä hinta tämmöisestä pienestä mäen

kumpulasta, joka lisäksi oli kivikkorovaa, niin oli hän arvellut, että
olisi paras nyt myydä ja rahat panna velkaan.

Samuli saisi kyllä torpan paikan muualta, jos tahtoi.

Ja kevääseen asti saisivat tässä asua.

Samuli kuunteli melkein välinpitämättömänä Serafiinan puhetta.

Häneltä katosi aina elämisen halu, kun tuskat oikein ruumista
repivät.

»En tiedä», huokasi hän Serafiinan puheisiin. »Kun saisi kuolla

pois!»

Mutta sitten hän yhtäkkiä nousi istumaan sängyssään ja sanoi:

»Ei tähän vielä mitään rakennettaisi, jos isäntävainaja eläisi —

vaikka olisivat olleet velat vielä suuremmat…»

Serafiina ja Alatörmälän emäntä sanoivat hyvästi ja lähtivät pois.

Niinä päivinä touhusi seppä testamenttiasiassa, niin ettei joutanut

mitään muuta hommaamaan. Hän tiedusteli, eikö kukaan kylällä ollut
sattunut kuulemaan asiasta, eikö Törmälä koskaan ollut kenellekään
maininnut, että hänen piti muistaa Samulia… ahkerinta ahkerista
miehistä, joka hänenkin talostaan oli talon tehnyt…

Sen tiesi moni, ja monelle oli Törmälä Samulia kiittänyt, mutta

testamentista ei ollut koskaan mitään puhunut. Törmälä ei koskaan
puhunutkaan salaisimmista asioistaan, ja vähäpuheinen oli
muutenkin aina ollut.

Seppääkin alkoi epäilyttää koko asia, ja hän uskoi jo, että

testamentin olemassaolo saattoi todellisuudessa olla Samulin omaa
mielikuvitusta.

Mutta köyhyys yhä ahdisteli Samulin perhettä, ja Samuli itse näytti

kuihtuvan siihen paikkaan. Laiha oli jo ennestäänkin, mutta nyt oli
mennyt, ettei ollut muuta kuin luut ja keltaista, kurttuista ja kuivaa
nahkaa niitä peittämässä.
 Ei kyennyt enää pirtistä ulos. Olisivat jo paleltuneet pirttiinsä, ellei
seppä olisi auttanut. Samulin oli vallannut jonkinlainen
välinpitämättömyys, joka näytti enenevän sitä mukaa kuin hän
laihtui ja kuihtumistaan kuihtui. Toivo paremmista päivistä oli
melkein kuollut, mutta elpyi aina niinä päivinä, joina seppä kävi
testamenttiasiasta puhumassa. Mutta vaikka köyhyys ja puutteet
ahdistivat, ei Liisakaan enää Samulia haukkunut, vaan kohdisti
kiukkunsa muihin ihmisiin. Kylällä näet ei kukaan uskonut koko
testamenttijuttua, vaan otaksuttiin Samulin sen itse miettineen,
omituinen kun aina oli ollut. Ja nyt kivulloiseksi tultuaan oli
entisestäänkin löyhtynyt.

Niin kului aika, ja sydäntalven pakkaspäivät ahdistivat kylmällään

ja pimeällään köyhää perhettä.

Mutta eräänä iltana, kun seppä jo oli laskeutunut makuulle ja

piippua poltellen odotteli eukkoaan viereensä, sanoi eukko, Juliaana:

»Sikseen taisi jäädä se testamenttiasia?»

Seppä poltteli piippuaan, ja vasta kun Juliaana oli viereen tullut

hän vastasi:

»Kyllä minä parhaani olen koettanut, mutta ei taida siitä asiasta

koskaan selvää tulla.»

»Sen testamentin vuoksi, ja kun nyt mökkikin viedään, se

Samulikin sentään noin huonoksi on mennyt … murehtii niin… Eihän
hänessä enää ole kuin haamu», puheli Juliaana.

»Niin, nälkäänkin siihen kuolevat tänä talvena», lisäsi seppä.

 »Niin kai käypi… vaan auttakoon köyhäinhoito.»

Olivat hetken hiljaa, niin Juliaana kysyi:

»Uskotko sinä Törmälän tehneen mitään testamenttia Samulille?»

Hetken päästä seppä vastasi:

»Minä olen paljon sitä asiaa miettinyt. En usko Samulin puhuvan

turhia, ja jos Törmälä on niin sanonut kuin Samuli muistaa, niin minä
uskon, että ainakin on vainajan tarkoitus ollut Samulille edes tuo
torppapahainen antaa. Liekö sitten ehtinyt tehdä minkäänlaista
kirjaa, kun niin äkkiä sairastui ja kuoli? Samuli ja Liisa kyllä vieläkin
uskovat, että testamentti on olemassa…»

»Niin minäkin uskon», sanoi Juliaana varmalla äänellä.

Seppä vilkastui. Juliaana ei ollut testamentista ennen huolta

pitänyt.

»Niin minä vain uskon», vakuutti Juliaana, kun seppä katsoi

häneen kysyvästi.

»Mutta eipä sitä ole missään näkynyt, vaikka muut plakaatit ovat
löytyneet», tenäsi seppä.

»Hm», pani Juliaana. »Onhan se voitu kätkeä täi hävittää…»

Seppä tuijotti vaimoonsa aivan kuin ei olisi ymmärtänyt, mitä tämä

sanoi.

»Kätkeäkö? Hävittääkö?» sanoi hän.

»Niin. Etkö sinä sitä ole ajatellut…?»

 »Kuka sen olisi kätkenyt? — En minä sitä ole ajatellut…»

»Se, jolle siitä on hyötyä. Sinäpä olet aika tolvana mieheksi!»

»Serafiinako?»

Seppä hyppäsi ylös vuoteeltaan ja näytti kuin olisi saanut

sähköiskun.

»No, nyt minä ymmärrän! Etten tuota ennen ole ajatellut! Mutta ei
sitä ole kukaan muukaan hoksannut kuin sinä… Kun ei Samulikaan!»

Hän aikoi heti lähteä Törmälään ja ottaa Serafiinan ahtaalle.

»Nyt minä ymmärrän, minkä vuoksi ei Samulia päästetty isännän

puheille, ja monta muuta pykälää», hoki seppä ja alkoi tulisella
kiireellä pukeutua. »Kelvoton rakkari, kun sairaalta mieheltä oikean
oman anastaa… mieheltä, joka on miehuutensa ja terveytensä
talossa menettänyt…»

Pian oli seppä valmis lähtemään. Otti sukset porstuasta ja lykkäsi

kiivaasti menemään Törmälään päin. Kylän taloissa vielä valvottiin, ja
Törmälästäkin näkyi tuli keittiön ikkunasta.

Serafiina istui yksin keittiössä, sukkaa kutoen. Sepän tulo vähän

oudostutti Serafiinaa, sillä huhuina oli hän kuullut, että seppä pitkin
kylää koki hakea todistuksia testamenttiin. Seppä oli kiihtyneen
näköinen ja punainen kuin kukko kasvoiltaan. Jos hän olisi ollut
parempi ihmistuntija, olisi hän nähnyt Serafiinan kasvojen
muuttelevan väriään.

»Minä lähdin kysymään, tokko Serafiina tietäisi, eikö isäntävainaja

ole testamentannut Samulille tuota Varpumäen torppaa.»
 Hän katsoi suurilla sinisillä silmillään Serafiinan pieniin harmaisiin
silmiin, joiden ilme oli kavala, mutta samalla rohkea.

»Mistäpä minä sen tietäisin, ja mitä se asia seppää liikuttaa?»

vastasi
Serafiina jäisellä äänellä.

Mutta nyt nousi seppä semmoiseen vimmaan, että tahtoi seinät

halkaista. Ensiksi haukkui kaikkia yhteisesti siitä, että köyhän työllä
rikastuvat — niinkuin oli kuullut sosialistipuhujan sanovan — ja syytti
lopuksi Serafiinaa siitä, että tämä oli testamentin salannut. Ja oli
aivan kuin hulluna.

Serafiina huomasi, ettei tuommoisen puolihullun miehen kanssa,

jonka pää oli täynnä sosialistisia ajatuksia, auttanut ruveta
väittelemään. Hän turvautui kavaluuteen ja rupesi itkemään. Ja
itkiessään alkoi hän selittää, että Samuli oli kaikesta työnteostaan
saanut yllinkyllin hyvitystä. Isävainajan laskun mukaan olisi Samuli
jäänyt antamaan, mutta ei sanallakaan ollut hän siitä Samulille
ilmoittanut eikä vaatinut… Seppä sai vaikka itse katsoa isävainajan
laskut, jotka Samulia koskivat. Kun rahaa saivat, eivät tienneet
kuinka sen hutiloisivat kaikenlaiseen joutavaan… Liisakin keitti niin
väkevää kahvia kuin tervaa ja joi lakkaamatta, kun vain irti sai.
Samoin oli Samulikin tuhlari…

Näkihän seppä sen, ettei muita mökkiläisiä puute hätyytellyt,

vaikka oli isokin perhe, eivätkä ne ansainneet vähääkään enempää
kuin Samuli ja Liisa. Tuskin sitäkään, sillä isävainaja oli Samulille aina
maksanut vähän runsaamman palkan… Kuinka olisivat sepän omat
asiat, jos yhdessä Juliaanan kanssa olisi tuhlattu? Ei taitaisi olla
omaa sievää kotia, kolmea lehmää, elämistä joka lajista, vieläpä
säästöjä vanhan päivän varalta.
 Sepän into loppui siihen paikkaan, eikä hän osannut Serafiinan
puheeseen vastaan panna. Tuntui aivan todelta, mitä Serafiina
tuhlauksesta puhui.

Ja niin hän unohti testamenttiasian ja virkkoi:

»Tosi se kyllä on, että paljon olisivat saattaneet säästää… Jos

minäkin sillä lailla olisin…»

»Niin, jos tekin Juliaanan kanssa olisitte tuhlanneet joutavuuteen

ansionne, niin köyhiä olisitte… nyt elätte kuin pappilassa…» sanoi
Serafiina.

Seppä oli itserakas mies ja piti kovasti siitä, että häntä sanottiin
varakkaaksi.

Nyt hän jo hymähteli Serafiinan kiitokselle, vaikka äsken huusi kuin

hullu.

»Ja eikö ole seppäkin tietämässä, että nytkin olen kaiken aikaa
minkä mitäkin syömisen puolta lähettänyt ja itse vienyt?» puhui
Serafiina, vieläkin itku silmissä.

Kyllä seppä sen tiesi.

»Mutta eivät ole suurkiitosta antaneet kumpikaan, ei Samuli eikä

Liisa…»

Sepällä ei ollut siihenkään mitään sanomista. Hän ei muistanut,

mitä oli aikonut sanoa, eikä tiennyt muuta kuin arveli:

»Kyllähän siinä perää on, että molemmin ovat ylen persot

kahville.»
 Serafiinan kiiluva silmä näki, ettei seppä niin vaarallinen syyttäjä
ollutkaan.

»Jos vieläkin ihmisiksi olisivat, niin vähistä varoistani auttaisin,

vaan hävyttömät ja suulaat ovat ja nimittelevät selän takana…
Liisakin kuuluu kiroilevan kuin ukkonen ja…»

Seppä läksi.

Vasta kun oli jo puolivälissä kotimatkalla, muisti hän, että häneltä

testamentin tiedusteleminen jäikin kesken.

»Vaan syytön siihen Serafiina on!» päätti hän. »Juliaanan

hourailemista vain…»

Ja hän hiihti mökilleen.

»Kuinka kävi?» kysyi Juliaana. »Tunnustiko mitään?» Seppä oli

vähän nolon näköinen, kun vastasi:

»Kyllähän se niin taitaa olla, ettei koko testamenttia ole

olemassakaan. Ja yli kuuluu aina oikeasta saamisesta Törmälä-
vainaja Samulille maksaneen…»

»Huonopa olit asiamies», sanoi akka karskisti. »On se Serafiina

siksi koulua kulkenut, että tuommoisen miehen pian pimittää…..

»Mahdoit itse mennä!» kivahti seppä. »Kun tiedät niin varmaan

testamentin olevan…»

»Olemassa se on, ellei ole hävittänyt… siitä olen varma», sanoi

Juliaana. »Etkö sinä ymmärrä, mitä varten apuja tuopi Samuliin? Sitä
varten, etteivät enää huutaisi siitä testamentista… Etkö muista,
kuinka isävainajaansakin veti nenästä ja tuhkaa silmille heitti, vaikka
Törmälä oli viisas mies…»

»Perkele huoli koko jutusta!» kirosi seppä, sillä nyt häntä alkoi
oma tyhmyytensä pistellä vihaksi.

»Jos minulla olisi housut jalassa ja mies olisin niinkuin sinä»,

jutteli Juliaana vähän härnäävällä äänellä, »niin jo minä olisin selvän
ottanut…»

»Käy asiaan, kun luulet niin viisas olevasi», kivahti seppä taas.

»En minä olekaan sekaantunut asiaan, mutta sen tiedän, että

testamentti on olemassa…»

»Et enempää kuin minäkään.»

Ja puoleen yöhön asti väittelivät eikä kumpikaan antanut myöten.

Mutta siitä illasta asti he eivät keskenään ottaneet enää puheeksi
Samulin testamenttiasiaa.

9.

Sydänkuukausina piti pitkällisiä pakkasia.

Hätä oli tullut Samulin mökille. Seppä, armelias mies, otti koko
joukon asumaan kotiinsa, kookkaaseen kamariin, joka oli pirtin
vieressä, porstuan perässä. Olisivat siihen mökilleen paleltuneet, kun
Samuli ei pystynyt puita laittamaan. Seppä toimitti kunnalta apua,
jauhoja ja puita. Koetti saada rahaakin lääkkeisiin, mutta
köyhäinhoidon esimies arveli, että tokko Samulille enää kannatti
ruveta kalliita lääkkeitä juottamaan… menisi kai hukkaan. Eikä
antanut. Hyvä oli, että antoi puita ja jauhoja edes ja lupasi huoneen
vuokran sepälle maksaa.

Kansakoululle ajettiin hirsiä ja kiviä, ja sieltä kuului aina miesten

ääniä ja hevosten tiukujen helinää sepän kamariin, jossa Samuli
puutteiden keskellä sairasteli. Oli hyvä, että huoneen ikkuna oli
metsään päin. Olisi ehkä sattunut näkemään, kun eräänä päivänä
neljä miestä rynnisti hänen pirttinsä kimppuun ja alkoi hoilaten ja
huutaen sitä purkaa.

Mutta ääniä kuului kamariin ja hirsien kolinaa, ja Samuli arvasi,

mitä oltiin tekemässä.

»Keitä ne ovat, jotka purkavat pirttiä?» kysyi hän Liisalta, joka tuli
ulkoa.

»En tuntenut… enkä katsonut… Tehkööt nyt mitä tahtovat…

Kevääseen asti lupasi antaa asua, saakurin nokinenä, ja nyt jo
kuuluu myyneen pirtin… semmoinen kristitty se on, Serafiina…»

»Kenelle on myynyt?» tiedusti Samuli, ja heikon heikko puna nousi

poskille.

»Männeliinin pojalle kuuluu myyneen — kertoi seppä äsken.»

Samuli ei tiedustellut enempää. Ei jaksanutkaan puhua, niin oli

heikoksi mennyt. Päivin eivät kivut niin repineet, mutta öisin oli
joskus hirveitä tuskia, että käppyrään veti koko ruumiin. Hiuksetkin
olivat harmaantuneet ja kasvoistakin liha niin kulunut, ettei ollut
muuta jälellä kuin suuret silmät, jotka tuijottivat kuin toisesta
maailmasta. Ei hän enää puhunut mitään tulevista päivistä eikä
maininnut testamentista. Näytti kuin ei enää muistaisikaan.

Eräänä iltana tuli Kuusi-Antti, vanha tuttu, puheille. Ei ollut käynyt

Antti Varpumäessä koko talvena. Mutta nyt, kun oli kuullut, että
Samuli yhä sairasteli eikä ollut paljoa toivoa paranemisesta, oli
hiihtäen lähtenyt vartavasten sairasta puhuttelemaan.

»Kahvit keittäisin, vaan ei ole kahvin varaa meillä enää!» sanoi

Liisa, vihainen ja tyytymätön katse silmissä.

»Ei toki minun vuokseni!» virkkoi Antti. »En minä kahvin vuoksi
liikkeelle lähtenyt, vaan muuten…»

Samuli ei jaksanut paljoa puhuakaan, hymähti kuitenkin, kun Antin

tunsi. Mutta Liisa lörpötteli koko ajan, kaikkia ihmisiä syyttäen
köyhyydestään ja Samulin sairaudesta.

Antti myönsi kaikki Liisan syytökset oikeiksi.

»Kylläpä olet miesparka mennyt… Vietävä, kun ovat käsivarretkin

kuin piipun varret hoikkaset… Jo taitaa, veliseni, kuolema tulla…»
puheli Antti, sairaan vieressä istuen.

»Vähemmällä raatamisella se yhdestä miehestä loppu tulee»,

sanoi Liisa.

»Jo vainenkin! Vai tähän sepän kamariin olette joutuneet

asumaan», virkkoi hän sitten.

Sytytettyään piippunsa näytti Antti samassa muistavan jotakin ja

kysäisi:
 »Lienettekö kuulleet mitään Paavo-Eemelistä, pojastanne?»

Ei kumpikaan vastannut mitään.

»Kiinni on joutunut… Oli papinkirja täältä neuvoteltu…»

Liisa valahti kalpeaksi kuin palttina, mutta Samulin kasvoissa ei

tapahtunut mitään muutosta. Hänen katseensa haki Liisan katsetta,
ja kun tapasi, niin tuntui sanovan:

»Sinuun tuli… epärehellinen tuli…»

Liisa poistui pian huoneesta ja näki Antin tulevan heti jälkeensä,

hyppäävän suksilleen ja lähtevän hiihtämään.

»Olisipa saanut olla sanomatta… Samulin kuullen», ajatteli Liisa,

mutta itkuun hänkin purskahti sepän pirtissä eikä saattanut olla
Juliaanalle sanomatta, mitä Paavo-Eemelistä oli Kuusi-Antilta kuullut.

Eräänä yönä tuli Samuli yhtäkkiä hirveihin tuskiin.

Liisa heräsi siihen, että Samuli ulvoi ja riuhtoi sängyssään, niin että
sänky paukkui. Hän sai tulen ja riensi apuun. Mutta Samulilla olivat
silmät kiinni ja hän vatvoi itseään sinne tänne, jalkojen ja käsien
käyristyessä suonenvedosta… ja ulvoi niin pahalla äänellä, että
sydämen oli halkaista…

Liisa koetti saada häntä tajuihinsa, mutta onnistumatta. Sairas

vääntelihe niin, että ruumis luokaksi sujui, ja parahti oudosti…

Kauhistuksissaan Liisa pakeni sepän väkeä herättämään…

»Kuolee, kuolee!» huusi hän ovelta. »Seppä rakas ja Juliaana,

tulkaa auttamaan!»
 Seppä hyppäsi alushousussaan sängystä ja kiskaisi Juliaanaa
tukasta.

»Nouse… nouse! Samuli tekee loppua!»

Ulvominen ja heittelehtiminen oli sillävälin lakannut kuulumasta,

mutta lapset olivat heränneet ja itkivät jokainen. Liisa ja seppä
vaimoineen menivät sisälle, sepällä palava kynttilä kädessä.

Samuli makasi kuolleena sängyssään, polvet koukussa vatsaa

vasten ja silmät ummessa, suu selkosen selällään.

10.

Aamulla seppä läksi pappilaan ja kellonsoittoon.

Tiellä tuli vastaan hirsikuormia uutta kansakoulua varten.

»Mihin seppä näin aamusta hiihtää?» kysyivät hirrenvedättäjät.

»Menenpähän hakemaan lujempaa lattiaa sille miehelle, jonka

pirtin puritte viime viikolla», vastasi seppä.

»Joko on kuollut Samuli?»

»Tänä aamuna viidettä käydessä. Pääsi nyt kunta ja kansakoulu

rauhaan!»

Hirrenajajat eivät puhuneet mitään, ja seppä jatkoi hiihtämistään

pappilaan päin. Pakkasaamu oli, päivä alkoi valjeta. Paksussa
valkoisessa huurteessa, liikkumattomana ja totisena oli metsä, ja
taivas värittömän vaaleana. Kylältä kohosi savupilviä tyyneen ilmaan,
hitaasti ja vaivalloisesti hajaantuen kelmeän taivaan alle. Kirkkomaan
korkea, luminen kuusikko välkkyi nousevan auringon valossa, ja
etäisiä, lumen peittämiä vaarojen lakia kultasivat päivän kimaltelevat
säteet.

Seppä poikkesi maalarin mökkiin, kirkon viereen, hetkeksi

juttelemaan, että pastori ehtisi nousta ja pukeutua. Maalari oli kylän
sosialistien johtaja ja työväenseuran esimies.

Samulin surullisesta kohtalosta maalari sai kiitollista aihetta

puheeseen ihmisiä ja yhteiskuntaa, olevia oloja ja Jumalaa vastaan.
Seppäkin sai taas vereksiä voimia ja uusia mielipiteitä. Hän ei
ollutkaan koko talvena tullut käyneeksi työväen kokouksissa.

Rohkeana miehenä astui hän pastorin puheille, jonka tiesi olevan

karskin kaikille sosialisteille. Sepästäkin oli pastorille kerrottu, että
hän yllytti palvelijoita, kehottaen piikoja ja renkejä kaikenlaisiin
joutaviin »mielenosoituksiin», ja että hän oli ollut ensimmäinen mies
selittämään kuukausipalkkajärjestelmää.

Pastori tunsi heti sepän, kun tämä astui sisälle. Hänen otsansa
vetäytyi ryppyihin, ja suun ympärille kuroutui tyytymättömyyttä
ilmaisevia juovia.

Seppä ilmoitti asiansa.

»Yksi joukostanne on siis poistunut», sanoi pastori ja otti

kirkonkirjat käsille.

»Ei Samuli ole koskaan kuulunut sosialistiseen puolueeseen»,

oikaisi seppä, joka ymmärsi, mitä pastori tarkoitti.
 »Vai ei ole kuulunut! Sepä kummaa! Varpumäessähän kaikki ovat
sosialisteja», oudoksui pastori.

»Vaan ei ollut tämä vainaja. Siihen puolueeseen kuului kuin

Törmäläkin, isäntänsä…»

»Vai niin!»

Pastorin kasvoille levisi tyytyväisempi ilme, ja otsan rypyt

katosivat.

»Mutta ilman sosialistien apua hän olisi nälkään kuollut», sanoi

seppä hetken perästä.

Pastori ei vastannut siihen mitään, selaili kirkonkirjoja.

»Samuli-parka uskoi isäntäänsä. Äänesti aina vaaleissakin sitä

miestä, jota isäntä käski, ja uskoi kai Jumalan apuun, mutta olisi
paleltunutkin pirttiinsä ilman minun apuani niinkuin russakka…»

Pastori silmäsi julmasti seppää, mutta ei virkkanut mitään,

kirjoitteli.

Seppä alkoi selittää koko Samulin elämäkertaa, lopuksi mainiten

testamentistakin. Pastori kuunteli tyynesti hänen puhettaan ja lausui
sitten:

»Ihmiskohtalo on vanhurskaan Herramme kädessä… Herra panee

raskaita koettelemuksia ja tahtoo siten ihmisparkoja pelastukseen
vetää… Samuli-vainajan kohtalo on kova, mutta uskokaamme, että
hän Herransa luona nyt on iankaikkisessa ilossa… Me ihmiset emme
kykene tuomitsemaan… Herra yksin kaikki tietää…»
 Seppä oli pohjaltaan helläluonteinen mies, ja pastorin
sydämellinen puhe vaikutti häneen kuin lämmin sade kuivaan
maahan.

Pois lähtiessään hän kiitteli pastoria ja antoi kättä hyvästellessä.

Ulostullessaan hän pyyhki kyyneliä silmistään, otti suksensa ja

läksi hiihtämään. Aurinko oli noussut jo korkeammalle ja helmikuun
taivas käynyt äskeisestä sinisemmäksi. Kun hän ehti kirkon luo, näki
hän tapulin suurten valkoisten luukkujen jysähtävän auki ja kohta
alkoi kuulua kellojen soitto…

Tyynessä, kirkkaassa helmikuun ilmassa kajahti kellojen kumea

ääni omituisen kirkkaalta ja helisi kauas vuoriseen ympäristöön.
Seppä ei muistanut koskaan kirkonkellojen äänen noin kajahdelleen,
noin kauas vaaroihin kumisseen… tai hän ei ollut koskaan niiden
äänessä mitään erityisempää helinää huomannut, vaikka kotipihalle
aina kuuli…

Mutta nyt otti korva paremmin, ja raskas suru tuntui sydäntä

vihlaisevan.

— Sielukelloja soitetaan Samuli-vainajalle… tuli hänen mieleensä.

Hän kääntyi katsomaan taakseen ja näki molempien avonaisten
luukkujen läpi kellojen vuoroon heilahtavan… ja hänen mieleensä tuli
kumma pelko kuolemasta ja elämästä haudan tuolla puolen…

Hän ei ollut kuolemaa eikä tulevaa elämää koskaan ajatellut,

mutta nyt tuli mieleen… ja sen hän tunsi, että kaukana oli hän siitä
Herrasta, joka rauhan ja iankaikkisen ilon on kärsiville valmistanut…

Ja syvissä mietteissä seppä hiihteli kotiaan päin.

 … »mutta uskokaamme, että hän Herransa luona nyt on
iankaikkisessa ilossa…» muistuivat pastorin sanat mieleen.

— Jos niin on… niin sitten ainakin on siellä oikeutta sillekin, jolta
se täällä ryöstetään, ajatteli hän.

Kun hän pääsi kotipihalle, oltiin siellä jo ruumista viemässä vajaan,

joka oli pajan vieressä. Muutamia hirrenajajia oli Juliaana saanut
avukseen. Hän oli pessyt ruumiin, sepän valkoisen, uuden paidan
pannut päälle ja sukat jalkaan.

Liisan uikutus kuului kamarista, ja lapsetkin itkivät.

Seppä liittyi miehille avuksi, ja pian oli ruumis saatu laudoille, jotka
oli asetettu vajaan, kahden tyhjän tynnyrin varaan.

»Ei paina paljoa mies enää», sanoi eräs kantajista.

»Kyllä on miesparasta liha syöpynyt, ettei suinkaan ole muualla

kuin kielessä», arveli toinen.

Kolmas, vanhanpuoleinen mies, kotikyläläinen, puhui:

»Kummasti pian kuihtuu ja kuolee ihminen. Viime kesänä vielä,

muistan, kun olimme Karjasaaressa… harva nuorikaan mies olisi vielä
viime kesänäkään heinän hankoamisessa Samulille riittänyt… Näin,
kun Törmälän saran vieressä tein heinää.»

Seppä sanoi kuin kaikille yhteisesti:

»Ei se nälkään eikä puutteeseenkaan kuollut, sen tiedämme

Juliaana ja minä. Mutta kova oli sisustauti, vanha repeämä mikä
lienee ollut, ja siihen lisäksi kolotus… Ja murhetta tuli muutenkin…
se lopunkin miehuutta ja toivoa vei…»

Sepälle tulivat kyynelet silmiin, ja toisetkin miehet seisoivat

totisina kuin patsaat.

»Veisatkaa joku virsi», pyysi Juliaana, joka seisoi ovella.

Olikin miesten joukossa Juurrus-Antti, vanha veisaaja ja virsimies

verraton.

Ulkomuistilta alkoi veisata, ja toiset ottivat lakit päästään. Oven

pieltä vasten seisoi Juliaana silmiään huivinnurkalla pyyhkien.

Virttä veisatessa ilmausi Törmälän Serafiina pihalle ja käveli vajan

ovelle, Juliaanan viereen. Hänen kasvonsa olivat puhtaat, ja päässä
oli musta huivi. Silmät eivät kiiluneet nyt niinkuin tavallisesti, ja
olennossa näytti muutenkin olevan vakavuutta.

Juliaana silmäsi häneen kylmästi.

— Oletkohan tullut ilon vai surun vuoksi? hän mietti, sillä hänellä
oli vieläkin omat ajatuksensa Serafiinasta ja testamentista.

11.

Kirkas, heleän kaunis helmikuun sunnuntai oli, kun Koski-Samulin

viimeiset jäännökset kätkettiin maan poveen.
 Törmälän Serafiina oli kaikki hautajaishommat kustantanut.
Köyhäinhoidon puoleen ei tarvittu kääntyä. Kuusi-Antti, vanha
ruumisarkkunikkari, teki arkun, ja Serafiina ja sepän Juliaana
toimittivat ruumiin siihen. Arkku oli kaikin puolin varustettu niinkuin
varakkaidenkin. Kantajiksi oli kutsuttu Samuli-vainajan parhaat ja
läheisimmät naapurit: Kuusi-Antti poikineen, seppä, Alatörmälän
isäntä ja kaikki mökinmiehet Varpumäestä, jotta yhteensä oli
kahdeksan kantajaa.

Törmälän hevosella on ruumis kirkolle tuotu, ja siinä nyt kirkon

luona vartovat papin viimeistä toimitusta, ennenkuin lähtevät arkkua
kirkkomaalle kantamaan.

Ruumissaatossa on, paitsi kantajia, vainajan leski Liisa, sepän

Juliaana ja Törmälän Serafiina, joka on tahtonut saattaa talon
vanhaa palvelijaa viimeiseen lepokammioon. Liisan silmät ovat
itkusta turvonneet, mutta nyt hän on vaiti ja katselee miettiväisenä
mustaan arkkuun, jonka mustankiiltävästä pinnasta valkoinen lumi
omituisesti heijastuu.

Miehet puhelevat keskenään muista maailman asioista, ja Serafiina

seisoo vähän etempänä omissa ajatuksissaan. Hän on kyllä vakavan
ja juhlallisen näköinen paksuissa, mustissa talvivaatteissaan, mutta
siinä mietteissään kun seisoo, vilahtaa väliin kuin riemu pienien
silmien terävässä ilmeessä.

Juliaanan suurten, rehellisten silmien katse seuraa Serafiinaa, ja

kun Juliaanan katse osuu Serafiinan silmiin, kääntää tämä heti
päänsä toisaalle. Eikä saa Juliaana pois mielestään kummaa
epäluuloa, joka Serafiinaa kohtaan on syntynyt. Ei ole Juliaana
luuloistaan kenellekään sitten enää puhunut, kun miehensä kanssa
siitä puhe oli, mutta aina on se ajatus häntä vaivannut. Ja kuta
enemmän hän on Serafiinaa tarkastanut, nyt hautajaishommissakin,
sitä varmemmaksi on hänen uskonsa käynyt. On tosin joskus
epäillytkin. Niinä hetkinä varsinkin, kun näki, millä innolla ja huolella
Serafiina hommasi vainajaa hautaan ja lapsista huolta piti.

Mutta nyt tässä kirkon luona, kirkkaassa ilmassa, on hänen

tuntoonsa kasvanut varma usko, että Serafiina sydämessään iloitsee
Samulin kuolemasta. Semmoisen kummallisen ilon kiillon on hän
nähnyt Serafiinan silmissä.

Mutta ei hän ajatuksistaan kenellekään mitään hiisku.

Maalari, työväenseuran esimies, on aikonut pitää puheen Samulin

haudalla. Mutta seppä on yhteen sanaan sen kieltänyt.

Syrjäsilmällä maalari katselee ruumissaattuetta, mutta ei tule

kantajia puhuttelemaan. On luultavasti sepällekin suuttunut.

Kirkas päivä paistaa kirkkomaan pitkien puiden lomitse valkoiseen

hankeen. Sinne on suuren kuusen juurelle kaivettu hauta, jonka
kuiva, keltainen hiekka pohottaa kauas hangen keskeltä…

Sinne kantavat Samuli-vainajan arkkua, ja nenäliinat silmillä kulkee

kolme naista arkun perässä.

Törmälän Serafiina on palannut Samuli-vainajaa hautaan

saattamasta.

Hän ei oikein saa selvää itsestään, onko hänen hyvä vai paha olla.
Enemmän kuitenkin hyvä.
 Koko talo onkin nyt kuin autio. Serafiina on toistaiseksi lopettanut
karjan pidon, vuokrannut niityt ja elää omaa elämäänsä yksin koko
talossa. Ei palvelijaakaan ole hän täksi talveksi raskinnut palkata.

»Velkoja on paljon», on hän huutokauppapäivänä sanonut. »Ne

täytyy ensiksi maksaa…»

Hän on riisunut paksut mustat vaatteensa ja istahtaa melkein

väsyneesti tuolille ikkunan luo, josta näkee suoraan Varpumäkeen.
Sinne vie nyt vankka, kovaksi tallattu hirsitie, ja uusien, vasta
pelkottujen hirsien kyljet paistavat läjistään tielle asti.

Hän on sytyttänyt tulen uuniin, sillä kirkkomaalla ollessa on tullut

hieman vilu. Lämmittävän tulen luona on hupainen istua, ja hänestä
tuntuu nyt helpommalta kuin on tuntunut pitkään aikaan. Ja hänen
ajatuksensa pyörivät nyt viime kuukausien tapahtumissa…

Sydän vieläkin hytkähtää ja selkäpiitä karmii, mutta kaikki on nyt

hyvin ja hänen tuntonsa on rauhoittunut.

Onko hän sitten rikkonut?

Vasta syyskesällä, kun kansakouluntarkastaja kävi ja puhe tuli

Varpumäen torpasta, että siihen kansakoulu sopisi, sai hän isältä
kuulla, että Varpumäen oli isä lahjoittanut Samulille…

Varpumäen torpan paikasta tarjosi kunta verraten suurta

kauppasummaa, ja hän koki taivuttaa isää, jotta myisi… ja saisi siten
ison velan maksetuksi. Mutta isä ei suostunut mihinkään…

Silloin isä sairastui ja puhui testamentista…

Hän haki ja löysi isän papereista testamentin…