Full download ebook at ebooksecure.

com

(eBook PDF) A Reflection of Reality: Selected

Readings in Contemporary Chinese Short Stories

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-a-reflection-of-
reality-selected-readings-in-contemporary-chinese-short-
stories/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD EBOOK

Download more ebook from https://ebooksecure.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Selected Contemporary Essays - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/selected-contemporary-essays-
ebook-pdf/

(eBook PDF) A History of the Chinese Language

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-a-history-of-the-
chinese-language/

(eBook PDF) Business Ethics: Case Studies and Selected

Readings 8th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-business-ethics-case-
studies-and-selected-readings-8th-edition/

(eBook PDF) Business Ethics: Case Studies and Selected

Readings 9th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-business-ethics-case-
studies-and-selected-readings-9th-edition/
Business Ethics: Case Studies and Selected Readings
10th Edition - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/business-ethics-case-studies-
and-selected-readings-ebook-pdf/

(eBook PDF) Philosophy of Law: Classic and Contemporary

Readings with Commentary

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-philosophy-of-law-
classic-and-contemporary-readings-with-commentary/

(eBook PDF) Virtual Reality and Augmented Reality:

Myths and Realities

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-virtual-reality-and-
augmented-reality-myths-and-realities/

(eBook PDF) Patterns of Modern Chinese History by

Charles A. Desnoyers

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-patterns-of-modern-
chinese-history-by-charles-a-desnoyers/

Business Ethics: Case Studies and Selected Readings,

10th Edition Marianne M. Jennings - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/business-ethics-case-studies-
and-selected-readings-10th-edition-ebook-pdf/
 序

《文学中的现实》是普林斯顿大学对外汉语教研室的老师
们第一次以文学作品结集作为高年级的教材。
最近十年来，由于中国经济快速的发展，许多美国学生都
有去中国经商或工作的打算。对外汉语教学为了顺应这个潮流，
许多学校开设了“商用中文”(Business Chinese) 课程，也出版了
许多相应的课本。这一发展，就一定程度而言，体现了晚近美国
高年级对外汉语教学有走“单一功能”的趋向。所谓“单一功
能”， 即强调语言课在词汇和语法结构的介绍上，为了达到某一
特定的目标，走“特殊”(specific) 而非“一般”的方向。
我们对高年级课程的编定则采取“一般”而非“特殊”的
原则。我们相信高年级课本的内容宜宽而不宜窄。一个受过完整
而且良好汉语训练的学生，他的中文不仅可以“商用”，也可以
“法用”、“工用”、“农用”、“艺用”……。当然， 更重要
的是“日用”。我们认为只有“中文商用”，而没有“商用中
文”。初看这一提法，或许以为这是在玩文字游戏，殊不知这是
高年级对外汉语教学不同理念之所在。
过分强调语言的功能，不免使语言课走上枯燥和单调的方
向。有些人或许以为“单一功能”是条学好汉语的捷径，但日常
生活包罗万象，即使是商业谈判，也是千变万化。在语言教材上，
强调单一功能的结果是企图以“有限”来应付“无穷”。
普大过去所出一系列的高年级对外汉语教科书，所遵循的
是“内容”取向，而非“功能”取向。我们透过所选的教材，向
学生介绍近现代中国文学历史和社会的知识，使学生在学过这些
课本之后，不但能习得语言的结构和使用，也能有系统地了解近

vii
现代中国文史的相关知识和社会结构的变迁。换句话说，普大的
中文语言教育是“通才”式的，而不是“专业”或“职业”式的。
本书的出版是过去几年来我们课余整理积累所得。在不同
时期、不同学校都使用过，师生反应都很热烈。这次集印成书又
作了比较细致的修订。为便于教学，少数篇章略有删减。
本书一仍普大中文教科书惯例，简化字课文与生词同页互
见，大大增进了学习的便利。

周质平
于丽萍
杨 玖
2014 年 5 月 1 日

viii
 Preface

A Reflection of Reality is the first anthology of modern Chinese short

stories that the Chinese Language Program at Princeton University has developed
over the past 25 years. This textbook is designed for those who have completed
three years of college Chinese. Princeton University Press has published several
titles for the advanced level students, such as All Things Considered, A
Kaleidoscope of China, Anything Goes, China’s Own Critics, Literature and
Society, and China’s Peril and Promise. None of these books were devoted to
contemporary Chinese short stories. We have been working on this anthology for
the past ten years and Chinese Linguistics Project has been distributing this
textbook for adoption in the classroom by several universities.

Many advanced Chinese language textbooks have been taking a very

practical approach, such as branching into Business Chinese. We believe that in
order to improve students’ Chinese proficiency, especially at the advanced level, a
more general, non-specific, content base is necessary. A Reflection of Reality
takes a different direction in its pedagogical approach by presenting a selection of
twelve short-stories written by contemporary authors. These stories appeared in
various newspapers and magazines published in China and reflect contemporary
Chinese society from various perspectives in the hopes of covering all walks of
life. We believe this textbook will not only improve students’ language
proficiency, but enhance their understanding of contemporary China. Hence, this
textbook can be adopted for language as well as contemporary Chinese literature
courses.

Chih-p’ing Chou
Liping Yu
Joanne Chiang

May 1, 2014

ix
 List of Abbreviations

adj. = adjective part. = particle

adv. = adverb phr. = phrase
aux. = auxiliary prefix = prefix
AN. = Measure Word prep. = preposition
conj. = conjunction pron. = pronoun
idm. = idiom s. = subject
intj. = interjection suffix = suffix
n. = noun v. = verb
num. = number v.- c.= verb-complement
o. = object v.- o. = verb-object
onom. = onomatopoeia

* 轻声字注音不标调号，但在注音前加一个圆点 ，如“桌子”：
zhu!.zi。一般轻读，有时重读的字，在注音上标调号，注音前再加一个
圆点。如“因为”： y9n.w8i 。两字之间可插入其他成分时， 加 //，
如：“理发”：l-//f4。各词条的注音都依据商务印书馆出版的《现代汉
语词典》。

Characters pronounced with a neutral tone are transcribed not with a tone marker on top
of the main vowel, as ordinary characters are, but with a dot before the initial consonant,
such as “ 桌 子 ”: zhu!.zi. Characters usually pronounced with a neutral tone but
occasionally with a stress are transcribed with both a tone marker and a dot before the
initial consonant, such as “因为”: y9n.w8i, where 为 is usually pronounced with a neutral
tone but sometimes with a falling tone (the fourth tone). When there can be an insertion
between two characters, a // is added, such as “理发”: l-//f4. The phonetic notation for all
entries is based on Xiandai Hanyu Cidian published by The Commercial Press.

xi
 A Reflection of Reality

文学中的现实

当代中国短篇小说选读

Selected Readings in
Contemporary Chinese Short Stories

1
 （一）“人证”

“人 证”

郁青

在火车上，一个很漂亮的女列车员盯着一个民工模样⑴的中

年人，大声说：“查票！”

中年人浑身上下⑵一阵翻找，终于找到了，却捏在手里不想

交出去。

列车员朝他手上看了一眼，怪怪地笑了笑，说：“这是儿

童票。”

中年人涨红了脸，小声地说：“儿童票不是跟残疾人票价

格一样吗？”

儿童票和残疾人票的价格都是全票的一半，列车员当然知

道。她打量了中年人一番，问道：“你是残疾人？”

“我是残疾人。”

“那你把残疾证给我看看。”

中年人紧张起来，说：“我……没有残疾证。买票的时候，

售票员就向我要残疾证，我没办法才买的儿童票。”

列车员冷笑一下：“没有残疾证，怎么能证明你是残疾人啊？”

中年人没有做声，只是轻轻把鞋子脱下，又将裤腿拉了起来

—— 他只有半个脚掌。

____________________________________________________________________________
Selected & edited by Chih-p’ing Chou
Prepared by Joanne Chiang
 （一）“人证”

人证 r6nzh8ng n. testimony of a witness; (here)

“certificate of human-ness”
列车员 li8ch5yu2n n. attendant (on a train)
盯着 d9ng.zhe v. fix one’s eyes on; stare at 别盯着人看，
那很不礼貌。

民工 m0ng!ng n. poor laborers who come from the

countryside to work in the city
模样 m^y4ng n. appearance; look 儿子的模样很像父亲。
查票 ch2pi4o v.-o. examine ticket; check ticket
浑身上下 h^nsh5n n. from head to toe; all over 他被汽车撞
sh4ngxi4 了，浑身上下都是血。

阵 zh8n AN. a burst; a peal; a fit 一阵大风/一阵咳

嗽/一阵雨/一阵掌声

翻找 f1nzh3o v. rummage all over

捏 ni5 v. hold between fingers, pinch
朝 ch2o prep. to; towards 朝南走/朝他看了一眼

涨红脸 zh4ngh@ng v.-o. face flushed scarlet 听了我的话，他的

li3n 脸立刻涨红了。

残疾人 c2nj0r6n n. disabled people; the physically

handicapped
打量 d3.liang v. measure with the eyes; look somebody
up and down 把他上下打量了一番

番 f1n AN. measure word for actions, deeds, etc.

经过一番讨论，终于做出了决定。

残疾证 c2nj0zh8ng n. certificate of disability

售票员 sh$upi4oyu2n n. booking-office clerk; ticket seller
冷笑 l7ngxi4o v. sneer; laugh scornfully
没做声 m6i zu$sh5ng v. did not say a word; kept silent
脱下 tu!xi4 v. take off (clothes, shoes, etc.)
裤腿 k*tu- n. trouser legs
拉 l1 v. pull
脚掌 ji3ozh3ng n. sole (of the foot)

3
 （一）“人证”

列车员斜眼看了看，说：“我要看的是证件！是上面印着

‘残疾证’的三个字的本本！是残联盖的钢印！”

中年人一副⑶苦瓜脸，解释说：“我没有当地户口，人家不

给办理残疾证。而且，我是在私人工地干活，出了事之后老板

就跑了，我也没钱到医院做评定……”

列车长闻讯而来，询问情况。

中年人再一次向列车长说明，自己是一个残疾人，买了一

张和残疾人票一样价格的票……

列车长也问：“你的残疾证呢？”

中年人说他没有残疾证，接着就让列车长看他的半个脚掌。

列车长连看都没看⑷，便不耐烦地说：“我们只认证不认人！

有残疾证就是残疾人，有残疾证才能享受残疾人买票的待遇。

你赶快补票吧！”

中年人一下子⑸说不出话来。

他翻遍了全身的口袋和行李，只有几块钱，根本不够补票

的。他带着哭腔对列车长说：“我的脚掌被机器轧掉一半之后，

就再也⑹打不了工了。没有钱，连老家也回不去了。这张半价票

斜眼看 xi6y3n k4n v. look at someone sideways

证件 zh8ngji4n n. certificate; papers; credentials
印 y=n v. print
本本 b7n.ben n. booklet; brochure
残联 C2nLi2n n. short for 中国残疾人联合会；China
Disabled Persons’ Federation

4
 （一）“人证”

盖 g4i v. affix (a seal), stamp a seal

钢印 g1ngy=n n. embossed stamp
副 f* AN. measure word for facial expression 露
出一副不高兴的样子

苦瓜脸 k&gu1li3n n. facial expression of bitterness

苦瓜：bitter gourd

当地 d1ngd= adj. local 当地时间/当地人

户口 h*k#u n. permanent residency, resident permit
人家 r6nji1 pron. they; he; she 这是他的信，你把它给人
家送去吧！

办理 b4nl- v. handle 办理这些事情/办理手续

工地 g!ngd= n. construction site
干活 g4nhu@ v.-o. work; work on a job
出事 ch%sh= v.-o. meet with a mishap; have an accident
出了什么事？/他开车出了事。

评定 p0ngd=ng v./n. evaluate; evaluation

列车长 li8ch5zh3ng n. head of a train crew; conductor
闻讯而来 w6nx*n 6rl2i phr. hear the news and come
询问 x^nw8n v. ask about; inquire
不耐烦 b^ n4if2n adj. impatient
认证不认人 r8nzh8ng b^ phr. only recognize/accept identification, and
r8nr6n not the person himself/herself
赶快 g3nku4i adv. quickly; at once
补票 b&pi4o v.-o. buy one’s ticket after the normal time
翻遍 f1nbi4n v.-c. rummage all over 我翻遍了房间，还是
没找着。

口袋 k#ud4i n. pocket
行李 x0ng.li n. luggage; baggage
哭腔 k%qi1ng n. tearful tone
机器 j9q= n. machine
轧 y4 v. run over (by a car, train, etc.)
老家 l3oji1 n. native place; old home

5
 （一）“人证”

还⑺是老乡们凑钱给我买的呢。求您高抬贵手，放过我吧！”

列车长坚决地说：“那不行。”

那个女列车员趁机对列车长说：“让他去车头铲煤吧！算

做义务劳动。”

列车长想了想，说：“好。”

中年人对面的一个老同志看不惯⑻了。他站起来，盯着列车

长的眼睛，说：“你是不是男人？”

列车长不解地说：“这跟我是不是男人有什么关系啊？”

“你就告诉我，你是不是男人？”

“我当然是男人!”

“你用什么证明你是男人呢？把你的男人证拿出来给大家

看看！”

周围的人一下都笑起来。

列车长愣了愣，说：“我一个大男人在这儿站着，难道还

有假不成⑼？”

老同志摇了摇头，说：“我和你们一样，只认证不认人。

有男人证就是男人，没男人证就不是男人。”

列车长呆住了，一时⑽想不出什么话来应对。

那个女列车员站出来替列车长解围，她对老同志说：“我

不是男人，你有什么话跟我说好了！”

老同志指着她的鼻子，说：“你根本就不是人！”

6
 （一）“人证”

老乡 l3oxi1ng n. fellow-townsman; fellow-villager

凑钱 c$uqi2n v.-o. pool money; raise a fund 他想凑一笔
钱在北京买一幢房子。

求 q0u v. ask; beg; request 求我帮他的忙/求你

一件事

高抬贵手 g1ot2i idm. Raise your hand high in mercy! Please

gu=sh#u don’t be too hard on me this time！

放过 f4ng.guo v. let off; let slip 我们决不放过一个坏人。

坚决地 ji1nju6.de adv. resolutely; firmly
趁机 ch8nj9 adv. take advantage of the occasion; seize the
chance 今天下午我没有课， 所以，
我就趁机去超市买东西。

车头 ch5t@u n. the front of the train; the engine

铲煤 ch3nm6i v.-o. shovel coal
义务劳动 y=w* l2od$ng n. voluntary labor
老同志 l3o t@ngzh= n. old comrade
看不惯 k4n.bugu4n v.-c. cannot bear the sight of; detest; hate to
see 我看不惯这些落伍的做法。

不解 b*ji7 v. not understand; puzzled

周围 zh!uw6i adj./n. surrounding 周围的人/周围的环境/周
围的情况

愣 l8ng v. dull; stupefied; blank

有假 y#uji3 v. there is falsification
摇头 y2ot@u v.-o. shake one’s head
呆住 d1i.zhu v.-c. be stupefied; be dumbstruck
一时 y=sh0 adv. for a short while; for the moment 一时
想不起来/一时不知道该说什么

应对 y=ngdu= v. reply; answer

站出来 zh4n.chu.lai v.-c. stand out boldly
替…解围 t=…ji7w6i v. help somebody out of a predicament;
save somebody from embarrassment
谢谢你替我解围。

7
 （一）“人证”

列车员一下暴跳如雷，尖声叫道：“你嘴巴干净点儿！你说，

我不是人是什么？”

老同志一脸平静，狡黠地笑了笑，说：“你是人？那好，把

你的“人证”拿出来看看……”

四周的人再一次哄笑起来。

只有一个人没笑，就是那个只有半个脚掌的中年人。他定

定地望着眼前的一切，不知何时，眼里蓄满了泪水，不知道是

委屈，感激，还是仇恨。

选自《小小说月刊》2005 年第 5 期

8
Another random document with
no related content on Scribd:
hevosemme kiertelimme usvaisissa korkeuksissa ja sukelsimme
köngästen alitse tai kaarsimme ne.

Sitä ratsastusta! Vettä valui kaikkialla. Kuljimme pilvien yläpuolella,

pilvien alapuolella ja suoraan pilvien läpi. Silloin tällöin tunkeutui
kimppu auringonsäteitä valonheittäjän hohteen tavoin syvyyteen,
mikä ammotti allamme, tai auringonpaiste liekehti jollakin kraaterin
reunaman huipulla tuhansia jalkoja yläpuolellamme. Jok'ainoasta
tienmutkasta näimme könkään tai kymmeniä könkäitä, mitkä
syöksyivät satoja jalkoja läpi ilman. Ensimmäisellä yöleiripaikallamme
— Keanae Gulchissa — laskimme kolmekymmentäkaksi vesiputousta
yhdeltä ainoalta paikalta.

Kasvillisuus oli villiä ja rehevää tässä villissä maassa. Siellä, oli

pähkinäpuumetsiä, koa- ja kolea-puumetsiä. Siellä kasvoi eräs ohia-
ai-niminen puulaji, minkä hedelmät, punaiset vuoriomenat, olivat
pehmeitä, mehukkaita ja ihanan makuisia. Villejä banaanikasveja oli
kaikkialla; niitä oli takertunut solien seinämiin, ja ne taipuivat
kypsien hedelmiensä painosta ja sulkivat siten toisinaan tiemme. Ja
metsässä lainehti kokonainen meri elävää vehreyttä tuhansia
köynnöskasvilajeja. Jotkut huojuivat korkealla ilmassa muodostaen
ylimpäin oksain varaan koristeellisia verkkokudelmia, toiset
kiemurtelivat kuin käärmeet puiden rungoilla. Eräs niistä — ei-ei —
mikä muistutti lähinnä köynnöspalmua, pujottelihe paksuine
runkoineen oksalta oksalle ja puusta puuhun näyttäen tahtovan
tukahduttaa tukensa. Tästä vihreästä valtamerestä kohottivat
korkeat saniaispuut isoja, siroja ja kauniita lehviään, ja lehua-puu
upeili tulipunaisilla kukillaan. Köynnöskasvien alapuolella oli ääretön
määrä merkillisiä heleävärisiä kukkasia ja yrttejä, jollaisia
Yhdysvalloissa on tottunut näkemään kasvitieteellisissä puutarhoissa.
Mauin "oja-alue" ei oikeastaan olekaan enempää eikä vähempää
kuin mahtava kasvitieteellinen puutarha. Jok'ainoa tunnettu
saniaismuunnos kasvaa siellä ja sitäpaitsi lukuisasti tuntemattomia
muunnoksia — ihanan ihanista "neidonhiuksista" karkeihin ja
saaliinhimoisiin "hirvensarviin", mitkä ovat kaikkien metsänkulkijain
kauhistuksena, koska ne sotkeutuvat toisiinsa viiden, kuuden jalan
paksuisiksi selvittämättömiksi seinämiksi ja tukkeavat laajoja alueita.

Sitä ratsastusta! Kesti kaksi päivää ennen kuin saavuimme

tasaisemmille maisemille ja kunnolliselle ajotielle, minkä jälkeen
lennätimme laukkaa lähtöpaikkaamme. Oli kyllä julmaa ratsastaa
laukkaa hevosillamme niin pitkän ja vaivalloisen matkan lopussa —
mutta niiden hillitseminen oli turhaa — saimme siitä vain kätemme
rakoille. Sellaisia hevosia kasvaa Haleakalan rinteillä. Karjatalolla oli
suuret juhlat. Päämme päällä Ukiukiu ja Naulu kävivät raivoisaa
taisteluaan, ja korkealla niiden yläpuolella auringon paisteessa
kohosi Haleakalan mahtava huippu.

Poikki etelämeren

"Havaiji-saarilta Tahitille. — On hyvin vaikea suorittaa tätä matkaa

pasaatituulten alueen poikki. Valaanpyytäjien ja muiden mielestä on
tavattoman vaikeata päästä Tahitille Havaiji-saarilta. Kapteeni Bruce
selittää, että aluksen on purjehdittava pohjoista kohden siksi, kunnes
saa 'mukavan' tuulen, ja vasta sitten suunnattava kulkunsa
määräpaikkaan. Purjehtiessaan mainittujen paikkojen välillä
marraskuussa 1837 hän ei matkalla etelään lainkaan tavannut
vaihtelevia tuulia lähellä päiväntasaajaa eikä hän kyennyt millään
pääsemään itään."

*****

Näin sanotaan Eteläisen Tyynen meren purjehdusohjeissa, eikä

niissä sanotakaan mitään muuta siitä asiasta. Ei sanaakaan enempää
opastukseksi uupuneelle merenkulkijalle, jotta tämä osaisi suorittaa
pitkän matkansa pasaatituulialueen poikki, eikä ainoatakaan sanaa
siitä, miten matkata Havaijilta Marquesas-saarille, mitkä sijaitsevat
suunnilleen kahdeksansataa peninkulmaa Tahitin koillispuolella ja
minne juuri sen tähden on vielä paljon vaikeampi päästä. Luulen
tämän ohjeiden vaillinaisuuden johtuvan siitä, ettei milloinkaan ole
ajateltu purjelaivojen pyrkivän niin mahdottomalle reitille. Mutta
mahdottomuus ei säikyttänyt Snarkia — pääasiallisesti sen tähden,
ettemme olleet lukeneet esittämääni pikku pykälää purjehdusohjeista
ennen kuin jo olimme aloittaneet matkan. Lähdimme Hilosta,
Havaijilta, lokakuun 7:ntenä päivänä ja saavuimme Nukahivalle,
eräälle Marquesas-saarelle, joulukuun 6:ntena päivänä. Näiden
paikkojen välimatka on kaksituhatta peninkulmaa linnuntietä, mutta
purjehdimme todellisuudessa vähintään neljätuhatta peninkulmaa
selviytyäksemme taipalesta, mikä kerta kaikkiaan osoittaa, ettei
kahden paikan lyhyin väli aina ole suora viiva. Jos olisimme
suunnanneet matkamme suoraan Marquesas-saarille, olisimme
luultavasti saaneet purjehtia viisi- tai kuusituhatta peninkulmaa.

Yhden varman päätöksen olimme tehneet — emme kulkisi

päiväntasaajan poikki 130:nnen läntisen pituusasteen länsipuolelta.
Sillä siitä riippui kaikki. Jos purjehtisimme päiväntasaajan poikki
mainitun pituuden länsipuolitse ja kaakkoispasaati olisi "mukava",
ajautuisimme niin kauas tuulen alle Marquesas-saarista, että
saattaisi käydä aivan mahdottomaksi päästä niille. Meidän oli
myöskin otettava huomioon päiväntasaajavirta, mikä kulkee länteen
kahdentoista, jopa seitsemänkymmenenviiden peninkulman
nopeudella päivässä. Olisimmepa totisesti pahassa pälkäässä, jos
joutuisimme määräpaikkamme alapuolelle ja saisimme niin
voimakkaan virran vastaamme! Niin minuuttiakaan, sekuntiakaan
emme saaneet olla 130:nnen läntisen pituusasteen länsipuolella
kulkiessamme päiväntasaajan poikki. Mutta koska saatoimme
odottaa kaakkoispasaatia viisi, kuusi astetta päiväntasaajan
pohjoispuolella — jolloin, jos tuuli puhaltaisi kaakosta tai
eteläkaakosta, meidän olisi pakko purjehtia etelälounaisen suuntaan
meidän piti ohjata itään päiväntasaajan ja kaakkoisten pasaatituulten
pohjoispuolitse, kunnes saapuisimme ainakin 128:nnelle läntiselle
pituusasteelle.

Tässä yhteydessä sietää mainita, että

seitsenkymmenhevosvoimainen koneemme ei tapansa mukaan
toiminut, niin että olimme kokonaan tuulista riippuvaisia.
Suurveneemme kone oli myöskin käyttökelvoton. Ja koneasiain
puheena ollen on parhainta saman tien tunnustaa, että pieni
viisihevosvoimaisemme — minkä piti hoitaa valaistus ja pumput —
oli niin ikään raajarikkona…

Matkamme näytti kyllä helpolta merikartalla. Tuossa oli Hilo, ja

tässä oli matkamme päämäärä, 128. läntinen pituusaste.
Koillispasaatituulessa saatoimme purjehtia suoraviivaisesti näiden
paikkojen vähin. Mutta pahimpia pasaatituulipulmia on se, ettei
milloinkaan täsmälleen tiedä, millä kohtaa ne tapaa, eikä sitä, mihin
suuntaan ne tulevat puhaltamaan, toisin sanoen: ovatko ne
"mukavia" vai "epämukavia". Kohtasimme koillispasaatin aivan Hilon
sataman edustalla, mutta tuulen heittiö puhalsi liiaksi idästä. Ja
sitten tuli pohjoinen päiväntasaajavirta vyöryen länteen mahtavana
kyminä. Lisäksi pieni alus ei kykene purjehtimaan hankatuuleen
korkeassa vasta-aallokossa. Se ponnahtelee ylös alas paikoiltaan
pääsemättä. Purjeet ovat pingollaan, suojanpuolinen laita painuu
vähän väliä veden alle, alus keikkuu, kieppuu ja hyppelehtii, mutta
siinä onkin kaikki. Kohta kun se syöksähtää eteenpäin, se törmää
vesivuoreen ja pysähtyy. Snarkille kävi sen pienen koon,
"epämukavan" pasaatituulen ja päiväntasaajavirran takia niin, että
teimme pitkän mutkan etelään. Ei sillä lailla, että Snark olisi kulkenut
suoraan etelään, ei kylläkään. Mutta pääsimme itään surkean vähän.
Lokakuun 11:ntenä päivänä aluksemme pääsi neljäkymmentä
peninkulmaa itään — lokakuun 12:ntena päivänä viisitoista
peninkulmaa — 13:ntena päivänä se ei päässyt yhtään peninkulmaa
itään — 14:ntenä päivänä se pääsi kolmekymmentä peninkulmaa —
15:ntenä kaksikymmentä — 16:ntena yksitoista — ja 17:ntenä
päivänä Snark aivan todella painui neljä peninkulmaa länteen.
Viikossa siis sataviisitoista peninkulmaa itään, mikä merkitsee
kuuttatoista peninkulmaa päivää kohden. Ja Hilon pituudelta
128:nnelle läntiselle pituusasteelle on kaksikymmentäseitsemän
astetta eli noin tuhatkuusisataa peninkulmaa. Päivän saavutuksen
ollessa kuusitoista peninkulmaa menisi siis sata päivää tämän
taipaleen purjehtimiseen. Ja lisäksi oli lähin päämäärämme
128:nnella läntisellä pituusasteella viisi astetta päiväntasaajan
pohjoispuolella, jotavastoin Nukahiva on yhdeksän astetta
päiväntasaajan eteläpuolella ja kaksitoista astetta lännempänä.

Meillä oli jäljellä yksi ainoa mahdollisuus — pyrkiä etelään pois

pasaatituulesta vaihtelevain tuulten alueelle. On kyllä totta, että
kapteeni Bruce "ei matkalla etelään lainkaan tavannut vaihtelevia
tuulia" ja että hän "ei kyennyt millään pääsemään itään". Mutta
meillä ei ollut mitään muuta keinoa valittavana, ja rukoilimme
taivaalta parempaa onnea kuin hänellä oli ollut. Vaihtelevien tuulten
vyöhyke on pasaatituulten ja tyventöalueen välillä. Oletetaan, että
ne ovat tyventöalueen kuuman ilman synnyttämiä tuulivirtauksia,
mitkä nousevat korkealle pasaatituulten vastasuuntaan ja vähitellen
painuvat valtameren pinnalle milloin missäkin. Ja ne puhaltavat —
milloin missäkin! Sillä ne ovat ahtautuneina pasaatituulten ja
tyventövyöhykkeen väliin ja näiden alue vaihtelee joka päivä ja joka
kuukausi.

Jouduimme vaihteleviin tuuliin 11:nnellä pohjoisella leveysasteella

ja pysyttelimme hellittämättömästi sillä leveydellä. Eteläpuolellamme
oli tyventövyöhyke, pohjoispuolellamme koillispasaatituuli, mikä ei
tahtonut puhaltaa koillisesta. Päivä seurasi päivää, ja aina ne
tapasivat Snarkin jostakin yhdennentoista leveyspiirin lähettyviltä.
Vaihtelevat tuulet olivat totisesti epävakaisia. Heikko vastatuuli
saattoi kuolla ja jättää meidät keikkumaan tuulen tuntumattomiin
kahdeksi vuorokaudeksi. Sitten saattoi taas herätä henkiin heikko
vastatuuli, kestää kolme tuntia ja jättää meidät jälleen aivan tuuletta
kahdeksi vuorokaudeksi. Mutta sitten — heleijaa! — tuli virkeä tuuli
— ihana virkeä tuuli! — lännestä ja ajoi Snarkia eteenpäin purjeet
saksattuina, vanavesi kuohuen ja lokinuora pingollaan. Puolen tunnin
kuluttua se huoahti vaivalloisesti pari kertaa ja heitti henkensä.
Sellaista tapahtui alinomaisesti. Olimme täynnä toivoa joka kerta,
kun saimme suotuisan tuulenhenkäyksen, mikä kesti viittä minuuttia
kauemmin. Mutta tuulahdukset tukahtuivat kohta.

Oli sentään poikkeuksiakin. Kunhan vaihtelevien tuulten

vyöhykkeessä ollessaan odottaa kyllin kauan, niin täytyy lopultakin
jotakin tapahtua, ja meillä oli niin runsaasti ruokavaroja ja vettä, että
saatoimme aivan hyvin odottaa. Lokakuun 26:ntena päivänä Snark
kulki toden totta satakolme peninkulmaa itään, ja puhelimme
tapauksesta sitten monet päivät. Kerran saimme pienen myrskyn
etelästä, mikä puhalsi itsensä tyhjiin kahdeksassa tunnissa, mutta
auttoi meitä seitsemänkymmentäyksi peninkulmaa itään
vuorokaudessa. Ja juuri sen viimeisillään henkäillessä tuli uusi
tuulispää pohjoisesta — aivan päinvastaiselta suunnalta — ja riepotti
meitä itään vielä yhden asteen.

Vuosikausiin ei ainoakaan purjealus ollut havitellut tälle tielle, ja

saimmekin selvästi havaita purjehtivamme keskellä Tyynen meren
autiointa autiutta. Niinä kuutenakymmenenä päivänä, mitkä matka
kesti, emme nähneet yhtä ainoata purjetta emmekä ainoatakaan
höyrylaivan savua kohoavan taivaanrannalta. Avuttomaksi joutunut
alus saattaisi ajelehtia niillä autioilla ulapoilla kymmenen sukupolven
ajan saamatta apua. Pelastuksen toivoa olisi ainoastaan sikäli, mikäli
se kohtaisi sellaisen aluksen kuin Snark, ja Snark taas sattui
joutumaan taipalelle pääasiallisesti sen tähden, että matka oli
aloitettu ennen kuin matkamiehet olivat lukeneet erään määrätyn
purjehdusohjeitten pykälän. Kun seisoi Snarkin kannella, oli seisojan
silmästä näköpiirin rajaan suoraviivaisesti kolme ja puoli
peninkulmaa. Sen ympyrän halkaisija, minkä keskustassa
valtamerellä olimme, oli siis seitsemän peninkulmaa pitkä. Koska
aina olimme keskustassa ja lakkaamatta liikuimme johonkin
suuntaan, näimme paljon sellaisia ympyröitä. Mutta kaikki olivat
toistensa kaltaisia. Pensaspeittoiset pikku saaret, harmaat
vuorenhuiput, valkoisten purjeitten välähdykset eivät kertaakaan
häirinneet näköalan yhdenmukaisuutta. Pilviä vain tuli ja meni,
kohosi ympyrän piirin takaa, ajelehti yli sen avaran pinnan ja katosi
vastakkaisella puolella piirin taakse.

Maailma häipyi häipymistään sitä mukaa kuin viikot vierivät. Se

katosi katoamistaan, kunnes vihdoin ei enää ollut jäljellä muuta kuin
Snarkin pieni maailma, mikä seitsemine sieluineen purjehti mitatonta
merta. Muistomme suuresta ulkomaailmasta olivat kuin unen
kangastuksia edellisestä elämästä, minkä olimme eläneet jossakin
ennen Snarkille syntymistämme. Kun olimme jonkin aikaa olleet
vailla tuoreita vihanneksia, puhuimme sellaisista seikoista suunnilleen
samalla tavalla kuin olin kuullut isäni puhuvan eräästä nuoruutensa
aikaisesta omenalajista, joka sittemmin oli kadonnut. Ihminen on
olosuhteihin tottuva eläin, ja me olimme täydellisesti sellaisia.
Mielestämme kaikki aluksella oli kuten pitikin, ja jos joku olisi
väittänyt päinvastaista, se olisi herättänyt hämmästystä ja
pahennusta.

Ulkomaailma ei voinut millään tavalla tunkeutua Snarkille. Sinne ei

tullut päivällisvieraita. Sähkösanomat ja itsepäiset puhelinsoitot eivät
häirinneet yksityiselämäämme. Meillä ei ollut minkäänlaisia
sopimuksia täytettävänä, meidän ei tarvinnut kiiruhtaa junille, eikä
meillä ollut aamulehteä, joiden ääressä tuhlata aikaa saadakseen
tietää, mitä oli tapahtunut puolelletoistatuhannelle miljoonalle
kanssaihmisellemme.

Mutta meillä ei ollut ikävä. Pikku maailmamme meno oli

järjestettävä, ja toisin kuin maapalloa piti meidän maailmaamme
ohjata sen matkalla valtameren autiossa kaikkeudessa. Lisäksi
meidän oli kamppailtava kosmillisia häiriöitä vastaan, jollaiset eivät
rasita maapalloa sen kitkattomalla radalla tuulettomassa
avaruudessa. Ainoanakaan silmänräpäyksenä emme tietäneet, mitä
tapahtuisi seuraavana. Meillä oli totisesti pirteätä vaihtelua. Kerron
siitä esimerkin…

Eräänä aamuna vapautin Hermanin ruorista ja ryhdyin itse sitä

hoitamaan.
 "Itäkoillinen", ilmoitti hän suunnan. "Snark on kahdeksan piirua
kurssista eikä tottele peräsintä."

Se ei tosiaankaan ollut ihmeellistä. Ei ole olemassa alusta, mikä

tottelisi peräsintä niin ehdottomassa tyvenessä.

"Hetkinen sitten henkäili hiukan — ehkäpä alkaa uudestaan", sanoi

Herman toivorikkaasti ennen kuin meni kannen alle nukkumaan.

Mesaani on reivattu ja hyvästi sidottu. Yö olisi — aluksen alituisesti

keikkuessa ja tuulen ollessa aivan tuntumattomissa — ollut liian
kauhea, jos se olisi saanut lakkaamatta hangata mastoa, tempoa
kaijeja ja kuutteja ja pitää jymeätä läiskettään tyynessä ilmassa.
Mutta suurpurje on yhä ylhäällä, ja taakifokki, liivari ja ajopurje
paukahtelevat ja läiskähtelevät joka kerta, kun alus tekee uuden
keikahduksen. Jok'ainoa tähti tuikkii. Umpimähkään väännän ruorin
tiukasti päinvastaiseen suuntaan kuin missä se oli Hermanilla ja
sitten nojaudun taaksepäin ja tuijotan tähtitaivaalle. Minulla ei ole
muuta tekemistä. Ei voi mitään purjealukselle, kun se kieppuu
täydellisessä tyvenessä.

Silloin tunnen yhtäkkiä heikon henkäyksen poskellani, niin heikon,

että tuskin ennätän huomata sitä, kun se jo on lakannut. Mutta se
toistuu kerran ja kaksikin, kunnes rupeaa puhaltamaan oikea ja selvä
tuuli. Millä tavalla Snarkin purjeet saavat siitä tunnon, en tiedä,
mutta ne saavat, aluskin tuntee sen, sillä kompassilevy alkaa hitaasti
kääntyä kompassikaapissa. Oikeastaan se ei lainkaan liiku. Maan
magneettisuus pitää sitä paikallaan, ja Snark se kääntyy
herkkätuntoisen laitteen ympäri, mikä uiskentelee spriillä täytetyssä
umpiastiassa.
 Snark on palannut oikeaan suuntaansa. Tuuli voimistuu vähän.
Snark tuntee sen paineen ja kallistuu hiukan. Kevyitä usvapilviä
ajelehtii yläpuolellamme, ja näen tähtien katoavan. Pimeys laskeutuu
tiheänä ympärilleni, ja viimeisen tähden sammuttua se on niin lähellä
minua, että tuntuu siltä, kuin voisin koskettaa sitä kummaltakin
puoleltani. Kumartuessani eteenpäin ikäänkuin tunnen sen
kasvoillani. Tuulenpuuska seuraa toistaan, ja olen iloinen siitä, että
mesaani on reivattu. Puksis! Sepä sysäys! Snark kallistuu niin
kovasti, että laita on veden alla ja koko valtameri vyörähtää kannelle.
Puolikymmentä sellaista puuskausta saa minut toivomaan, että myös
liivari ja ajopurje olisivat reivatut. Aallokko kasvaa,
tuulenpuuskaukset yltyvät ja tihenevät, ja ilma tuntuu kostealta. On
aivan hyödytöntä tuijottaa tuuleen. Pimeyden muuri seisoo
käsivarren pituuden päässä. Mutta en voi kumminkaan olla
tähyämättä ja tunnustelematta puuskien voimaa, joille Snark on nyt
alttiina. Tuulen taholla on jotakin uhkaavaa ja pahaenteistä, ja
minusta tuntuu, että jos tuijotan sinne kyllin kauan ja kyllin tarkasti,
niin pääsen selville siitä. Turha tunne. Kahden tuulenpuuskauksen
väliaikana jätän ruorin ja hyökkään kajuutan portaille, missä
raapaisen luita muutamalla tikulla ja katson ilmapuntaria. Sillä on
ilmoitus: 29-90. Herkkä laite ei kykene saamaan selkoa ilmassa
vallitsevasta rauhattomuudesta, mikä ilmaisee olemassaolonsa
murahtelemalla kumein kurkkuäänin köysistössä. Palaan ruoriin juuri
parhaiksi ottamaan vastaan uutta tuulenpuuskausta, mikä on kaikkia
entisiä ankarampi. No, hyväpä näin — meillä on tuulta tarpeeksi, ja
Snark on oikeassa suunnassaan ja puskee itäänpäin. Se ainakin on
hyvä juttu.

Liivari ja ajopurje hermostuttavat minua, ja toivon, että ne olisi

reivattuina. Snarkin olisi silloin parempi olla. Tuuli puskee
puuskauksittain, ja hajanaiset sadepisarat pieksävät kuin rakeet.
Olen vakuuttunut siitä, että minun on kutsuttava joka mies kannelle;
mutta seuraavassa silmänräpäyksessä ajattelen, että voin kyllä
odottaa vielä hetken. Kenties puuskaukset lakkaavat, ja silloin olen
herättänyt heidät turhan vuoksi. On parempi antaa heidän nukkua.
Annan Snarkin kiitää, ja pimeydestä tulvahtaa kokonainen
vedenpaisumus sadetta, mitä seuraa ankara tuuli. Mutta sitten kaikki
äkkiä helpottaa, kaikki — paitsi pimeys, ja olen iloissani siitä, etten
ole herättänyt muita.

Kohta kun tuuli hiltyy, alkaa merenkäynti kiihtyä. Aallonharjat

myllertävät ja aluksemme heittelehtii kuin korkki vedessä. Sitten
tuulenpuuskaukset ryntäävät pimeydestä entistä kiivaammin ja
raivokkaammin. Kunpa vain tietäisin, mitä tuulenpuolinen pimeys
hautoo mielessään! Snark on kovan paineen alaisena, ja
suojanpuolinen laita on useammin veden alla kuin sen yläpuolella.
Tuuli paisuu ja yltyy. Nyt jos milloinkaan on aika herättää muut. Minä
teen sen, on luja päätökseni. Mutta sitten tulee jälleen sadekuuro ja
tuuli asettuu, ja jätän heidät nukkumaan. Mutta on sangen
yksinäistä siinä ruorin ääressä, missä ohjaan pientä maailmaamme
vihuri-ilman ja pimeyden läpi. Ja on sangen vastuunalaista olla
yksinään pienessä maailmassa vaaran hetkinä. Vavahdan sitä
vastuuta, kun puuskaset hyökkäävät uudelleen ja aallokko vyöryy
laitaa vasten kannelle tulvehtien. Suolainen vesi tuntuu ihmeellisen
lämpöiseltä kastellessaan ruumiini ja pärskähtäessään ilmaan
aavemaisia fosforivaloja välähdellen. Nyt kutsun kaikki kannelle
purjeita vähentämään! Miksi heidän pitäisi nukkua? Teen
narrimaisesti epäröidessäni!…Järkeni on joutunut ristiriitaan
sydämeni kanssa. Sydän se sanoi: "Anna heidän nukkua!" Niin —
kyllä sentään järkenikin on tukenut sitä ratkaisua. Mutta nyt on
järjen saatava ratkaista — ja parhaillaan päätöstä tehdessäni tuuli
talttuu jälleen. Merimiehen ammatissa ei auta murehtia ruumiin
mukavuudesta, aprikoin järkevästi. Mutta tahdon nyt ensin tutkailla
seuraavaa puuskasarjaa — ja sitten herätän miehistön… Oikeastaan
onkin järkeni kaiken takana: se tutkii tutkimistaan, mitä Snark
kykenee kestämään, kiusauksen vallassa odottaen hetkeä, jona
kutsua joka mies kannelle, ennenkuin sää vieläkin pahenee.

Sitten päivä sarastaa harmaana ja kalseana pilvikatoksen läpi. Sen

valo valahtaa kuohuvalle merelle, mikä siellä täällä tasoittuu
säännöllisesti toistuvien, yltyvien tuulenpuuskausten paineesta.
Sitten tulee sade, täyttää aallonpohjat maidonvalkoisella savulla ja
pieksää lakoon laineet, mitkä taas puolestaan vain odottavat tuulen
talttumista ja sateen lakkaamista kuohahtaakseen entistä
hurjempaan raivoon. Miehet tulevat kannelle, heidän lepoaikansa on
lopussa. Heidän joukossaan on myös Herman, jonka leveä unihymy
osoittaa, että saamamme tuuli on hänelle mieleen. Jätän ruorin
Warrenin hoitoon ja aion laskeutua kannen alle, mutta pysähdyn
pelastamaan keittiön savutorvea, mikä on joutunut tuuliajolle. Olen
paljasjaloin, ja varpaani ovat erinomaisen harjaantuneet
tarrautumaan kiinni alustaansa, mutta kun laita äkkiä hautautuu
vihreään, kuohuvaan hyökyyn, istun ykskaks lainehtivalla kannella, ja
Herman ihmettelee oikein hyvätuulisesti, miksi juuri sellaisen
istumapaikan valitsin. Sitten seuraa uusi keikahdus, ja silloin hän on
samalla tavalla istuallaan, odottamattaan, tarkoittamattaan. Snark
kohoaa ja paiskautuu toiselle kyljelleen, kansi saa uuden huuhtelun,
ja Herman ja minä takerrumme keittiömme kallisarvoiseen
savutorveen, mutta hyöky huuhtoo meidät suojapuolen pyykatteihin.
Senjälkeen jatkan matkaani kannen alle, ja saatteita vaihtaessani
kasvoilleni leviää tyytyväinen irvistys — Snark tekee taivalta itään!

Ei, meillä ei ole lainkaan yksitoikkoista. Kun olimme päässeet itään

126:nnelle läntiselle pituusasteelle saakka, jätimme vaihtelevien
tuulten alueen ja suuntasimme etelään tyventövyöhykkeen poikki,
missä tuuli totisesti oli niukalla. Käytimme hyväksemme jok'ainoata
hengähdystä, mutta saimme usein olla iloisia, jos pääsimme
eteenpäin kaksikymmentä peninkulmaa yhtä monessa tunnissa. Ja
kuitenkin saatoimme sellaisen päivän kuluessa kohdata
kymmenkunta vihuria ja ympärillämme saattoi olla niitä vielä
enemmän. Oli otettava huomioon, että jokainen sellainen vihuripää
voi koitua mahtavaksi nuijaniskuksi, mikä musertaisi Snarkin.
Toisinaan meihin iski vihurien keskusta, toisinaan siipi, emmekä
koskaan tietäneet, milloin ja millainen isku meidät tapaisi.
Myrskynpuuska, mikä täytti puolet taivasta ja kiiti suoraan kohti
meitä, saattoi hyvin usein jakaantua kahteen osaan, mitkä kulkivat
kummaltakin puoleltamme nykäisemättäkään meitä. Sitävastoin voi
pieni puuskaus, mikä näytti aivan viattomalta, sellaiselta, ettei siihen
muka mahtunut enempää kuin ammeellinen vettä ja puoli kiloa
tuulta, aivan äkkiä kasvaa mahtavaksi kooltaan, valaa päällemme
kokonaisen vedenpaisumuksen ja lähettää kimppuumme kumisevan
myrskyn. Myöskin oli sellaisia salakavalia vihureita, mitkä ylen
komeasti pyyhälsivät ohitsemme ja sitten hiipivät takaapäin
niskaamme. Tapahtui sellaistakin, että kaksi vihuria tuli samalla
kertaa — yksi kummaltakin puoleltamme — ja saimme töytäyksen
molemmilta. Myrsky väsyy muutamassa tunnissa, mutta niin ei ole
vihurien laita. Tuhannes niistä on purjehtijalle yhtä mielenkiintoinen
kuin ensimmäinen, ehkäpä vielä mielenkiintoisempikin. Vain
maallikko väheksyy niitä. Mutta se, joka on ollut tuhannen vihurin
tiellä, ymmärtää kunnioittaa. Hän tietää, mitä ne kykenevät
tekemään.

Tyventövyöhykkeessä sattui matkamme huomattavin tapaus.

Marraskuun 20:ntena päivänä havaitsimme, että tapaturmaisesti
olimme menettäneet enemmän kuin puolet vesivarastostamme. Ja
kun silloin olimme olleet neljäkymmentäkolme päivää merellä Hilosta
lähtömme jälkeen, ei varastomme suinkaan ollut suuri. Enemmän
kuin puolen menettäminen oli suorastaan uhkaava onnettomuus.
Hyvin tarkasti säästäen jäljellä oleva vesi saattoi riittää
kahdeksikymmeneksi päiväksi. Mutta olimme tyventövyöhykkeessä ja
oli mahdotonta sanoa, missä kaakkoispasaati oli tai missä sen
tapaisimme.

Juomavesipumppu pantiin heti lukkoon, ja vettä jaettiin vain

kerran päivässä. Kukin meistä sai tuopillisen henkilökohtaista tarvetta
varten, ja kokille mitattiin kahdeksan kertaa niin paljon. Ja nyt
tulemme tilanteen sielulliseen puoleen. Veden puute oli tuskin
huomattu, kun aloin tuntea polttavaa janoa. Minusta tuntui siltä,
kuin en olisi ollut niin janoinen koko elämäni aikana. Sen pienen
vesimäärän, mikä tuli osalleni, olisin voinut juoda yhdellä
siemauksella, ja minun piti ankarasti ponnistaa tahtoani, jotten tekisi
sitä. Enkä ainoastaan minä joutunut sellaista kokemaan. Kaikki
puhuimme vedestä, ajattelimme vettä ja näimme nukkuessamme
unta vedestä. Tutkimme merikarttaa mahdollisesti löytääksemme
joitakuita saaria, joille olisimme voineet suunnata matkamme hädän
tullen, mutta sellaisia ei ollut. Marquesas-saaret olivat lähimmät. Ja
ne olivat päiväntasaajan toisella puolella — ja myös
tyventövyöhykkeen toisella puolella, mikä teki seikan vielä
pahemmaksi. Olimme 3:nnella pohjoisella leveysasteella, ja
Marquesas-saaret sijaitsevat 9:nnellä eteläisellä — toistatuhatta
peninkulmaa pitkä välimatka. Sitäpaitsi Marquesas-saaret olivat
suunnilleen neljätoista astetta lähempänä meidän pituusastettamme.
Ihana asema kouralliselle ihmisiä, jotka kärsivät vedenpuutetta
valtamerellä troopillisen tyvenen kuumuudessa!
 Pingoitimme jöölinkejä kummallekin laidalle suur- ja mesaanirikin
vähin. Niihin kiinnitimme ison aurinkotelttamme ja vedimme sen
kaijeilla koholle perältä, niin että kaikki sen päälle keräytyvä sadevesi
valuisi keulaan koottavaksi. Silloin tällöin näimme sadekuurojen
viilettävän pitkin merta. Koko päivän odotimme niitä, milloin
paapuurin, milloin tyyrpuurin puolelta, milloin edestäpäin, milloin
takaa. Mutta ainoakaan ei tullut niin lähelle, että olisimme saaneet
hiukankaan sadetta. Iltapäivällä näimme mahtavan kuuron tulevan
suoraan meitä kohti. Se täytti koko taivaanrannan lähestyessään, ja
näimme, mitenkä se valoi määrättömiä vesipaljouksia suolaiseen
mereen. Aurinkotelttaa kallistettiin aivan erikoisesti, ja sitten —
odotimme. Warren, Martin ja Herman muodostivat hyvin hartaan
ryhmän. Pidellen kiinni rikistä ja notkeasti seuraten aluksen liikkeitä
he innokkaasti tuijottivat lähestyvää sadekuuroa. Jännitys,
levottomuus ja toivo ilmeni heidän asennoistaan ja eleistään. Heidän
vierellään riippui kuiva ja tyhjä aurinkopurje, ja heidän koko
joustavuutensa ikäänkuin katosi ja he ikäänkuin lyyhistyivät kokoon,
kun sadepilvi jakautui niin, että toinen puoli sivuutti meidät keulan
edestä ja toinen perän takaa.

Mutta illalla tuli sade. Martin, jonka sielullinen jano oli pakottanut
jo aikaisin päivällä juomaan vesiosuutensa, asetti silloin suunsa
aurinkopurjeen liepeelle ja joi niin syvin siemauksin, etten ole moisia
milloinkaan muulloin nähnyt. Kallisarvoinen vesi virtasi
ämpäreihimme, ja parissa tunnissa olimme saaneet kootuksi
säiliöihimme satakaksikymmentä gallonaa. Merkillistä, ettemme
kohdanneet ainoatakaan sadekuuroa koko loppumatkallamme
Marquesas-saarille. Jos edellä mainittu sade olisi mennyt ohitsemme,
olisi juomavesipumppumme saanut olla lukossa, ja meidän olisi ollut
pakko käyttää runsas bensiinivarastomme meriveden tislaamiseen.
 Myöskin kaloista meillä oli paljon vaihtelua. Ei tarvinnut kurkotella
saalista etäältä, sitä oli aivan aluksemme kupeella. Tarvittiin vain
vahvaan nuoraan kiinnitetty-, iso teräskoukku, missä oli valkoinen
riepu syöttinä — ja silloin sai makrilleja, joiden paino vaihteli
kymmenestä kahteenkymmeneenviiteen naulaan. Sellaiset bonito-
nimiset makrillit elävät lentokaloista, ja sentähden väkäkoukku-
herkku on niille outoa. Ne iskevät syöttiin tavattoman ahnaasti, ja
niiden silloin tekemää ensimmäistä hyppäystä ei niitä kerrankaan
pyydystänyt milloinkaan unohda. Bonitot ovat lisäksi oikeita
kannibaaleja. Kohta kun joku niistä on tarttunut koukkuun, toverit
karkaavat sen kimppuun. Monta kertaa vedimme kannelle kalan, jolla
oli teekupin kokoisia vereksiä haavoja.

Kokonainen bonito-armeija, mihin kuului useita tuhansia yksilöitä,

seurasi meitä yötä päivää neljättä viikkoa. Snarkin avulla ne
harjoittivat oikeata suurpyydystystä — levittivät tuhoa ja kuolemaa
kautta valtameren puolen peninkulman levyisellä ja
tuhannenviidensadan peninkulman pituisella alalla. Ne kiitivät
eteenpäin kummallakin puolella meitä ja ahdistivat ahnaasti
lentokaloja, joita aluksemme säikytti liikkeelle. Ja sen jälkeen kuin ne
takanamme olivat saalistaneet suurimman osan lentokaloista, joiden
ilmaretkiään toistamalla oli onnistunut pelastua vihollisten
ensimmäisiltä hyökkäyksiltä, ne riensivät jälleen ympärillemme.
Katsoipa milloin tahansa vanaveteen, niin näki niiden
hopeanhohteisia selkiä välähtelevän aivan pinnasta jok'ainoalla
aallolla. Kun ne olivat syöneet kyllikseen, niistä oli ilmeisen
nautinnollista pysytellä Snarkin tai sen purjeiden varjossa, ja
satakunta kalaa nähtiin alituisesti liukumassa siinä laiskasti
eteenpäin, ikäänkuin vilvoittelemassa kiihkeän pyydystyksen jälkeen.
 Lentokala poloisia! Pelastuakseen joutumasta ahdistavien
bonitojen ja kultamakrillien kitoihin ne tekivät pitkiä ilmaretkiä,
mutta varuillaan olevat lokit karkoittivat ne takaisin veteen. Niillä ei
ollut minkäänlaista pakopaikkaa taivaan kannen alla. Leikin vuoksi
lentokala ei lähde veden valtakunnasta. Silloin on kysymys elämästä
ja kuolemasta. Lakkaamatta näimme saman murhenäytelmän
uudistuvan. Lokki kaartelee nopeasti ja jyrkkämutkaisesti
lennossaan. Silmäys sen alapuolelle — ja näkee kultamakrillin selän,
mikä hurjalla vauhdilla viiltää veden pintaa. Aivan makrillin suun
edestä välähtää hohtava ja värisevä hopeasäde ilmaan — arka
elollinen lentokone, jolla on tuntoaisti, ohjauskyky ja joka rakastaa
elämää. Lokki iskee, mutta tuiskahtaa ohi, ja lentokone kohoaa kuin
paperisuikale vastatuulessa, käännähtää suorakulmaisesti ja liitää
tuulen kantamaan. Mutta sen alapuolella näkyy makrillin kuohuva
vanavesi, ja veden peto seuraa, tuijottaen ylöspäin suurilla silmillään,
välkkyvää riistaansa, mikä liikkuu toisessa elementissä kuin sen oma.
Ylös ilmaan se ei voi päästä, mutta se tietää erinomaisesti
kokemuksesta, että lentokalan on ennemmin tai myöhemmin
palattava oikeaan maailmaansa, ellei joudu lokin suuhun. Ja — silloin
makrilli saa murkinan. Miten säälimmekään siivekkäitä kalapoloisia…
Oli surullista nähdä niin silmitöntä ja veristä murhaamista. — Mutta
yövartioaikoina, kun joku eksynyt pieni lentokala puski suurpurjetta
vasten ja putosi sätkytellen ja ilmaa haukkoen kannelle, saatoimme
hyökätä sen kimppuun yhtä kiihkeästi, yhtä ahnaasti ja
verenhimoisesti kuin kultamakrilli ja bonito konsanaan. Sillä lentokala
on totisesti aivan ihana herkkupala.

Haikalojakin saimme toisinaan isoilla, hienoihin kettinkeihin ja

pitkään köyteen kiinnitetyillä viehekoukuilla. Ja haikaloja seurasivat
luotsikalat ja monenmoiset muut loiseläimet. — Useat haikaloista
näyttivät oikeilta ihmissyöjiltä — niillä oli tiikerin silmät ja kaksitoista
riviä hampaita, mitkä olivat teräviä kuin partaveitset. Sivumennen
mainitsen päässeemme Snarkilla yksimielisyyteen siitä, että olemme
syöneet monia kalalajeja, joita ei voi verratakaan tomaattisalaatissa
tarjottuun haikalapaistokseen. Tyventövyöhykkeessä saimme pari
kertaa kalan, jota japanilainen kokkimme nimitti hakeksi. Ja kerran
saimme lusikkauistimella, mikä viiletti sadan metrin pituisessa
siimassa, käärmemäisen kalan, joka oli neljättä jalkaa pitkä, mutta
läpileikkaukseltaan ainoastaan kolme tuumaa, ja se osoittautui sekä
maultaan että tuoksultaan herkullisimmaksi kaikista Snarkilla
syömistämme kaloista.

Tervetullein lisä muonavarastoomme oli vihreä merikilpikonna,

mikä painoi runsaasti sata naulaa ja tarjoiltiin pöydässämme kaikissa
mahdollisissa ruokahalua kiihottavissa muodoissa — paistina,
liemikeittona, höystelihana ja vihdoin verrattomana curry-
muhennoksena, mikä houkutteli miehistön syömään riisiä enemmän
kuin oikeastaan olisi terveellistä. Saimme näkyviimme sanotun
kilpikonnan tuulen alta sen aivan rauhallisesti nukkuessa veden
pinnalla keskellä kokonaista uteliaiden kultamakrillien armeijaa. Se
oli ilmeisesti todellinen valtamerikilpikonna, sillä lähimpään
maapaikkaan oli tuhat peninkulmaa. Teimme käännöksen ja
purjehdimme takaisin pyydystääksemme sen, ja Herman iski
atraimen sen päähän ja kaulaan. Kun se hinattiin kannelle, ryömi
kilpiluun rei'istä useita isoja krapuja. Snarkin miehistö selitti
yksimielisesti, kohta kun päästiin käsiksi seuraavaan ateriaan, että he
olivat valmiit kääntämään aluksen aivan milloin tahansa, jos tuli
kyseeseen kilpikonnan pyydystäminen.

Mutta kultamakrilli oli valtameren kalojen kuningas! Sen väri ei ole

juuri hetkeäkään samanlainen. Sen uidessa eteerisenä, himmeän
himmeänä taivaansinisenä ilmiönä siinä jo näkee ihmeellisiä
värisointuja. Mutta se ei ole vielä mitään verrattuna sen kaikkiin
värimahdollisuuksiin. Toisinaan se näyttää olevan vaaleanvihreä,
tummanvihreä tai fosforinvihreä. Toisen kerran se on sininen —
vivahdellen tummansinisenä, sähkönsinisenä, sinisen kaikissa
asteissa. Kun sen saa koukkuun, se muuttuu kullanväriseksi,
keltaiseksi kuin kulta, punaiseksi kuin kulta. Kun sen vetää kannelle,
siinä näkee koko väriasteikon vaihtelevan, siinä on käsittämättömiä
sinisen, vihreän ja keltaisen vivahduksia — ja sitten sen pinnan äkkiä
peittää aavemainen valkeus, missä on heleitä sinisiä pilkkuja, ja
katselija näkee hämmästyksekseen, että se on täplikäs kuin forelli.
Sitten valkeus katoaa, makrillissa kertautuu uudelleen koko
väriasteikko, ja lopulta se jää helmiäiskimmelteiseksi.

Intohimoisille kalastajille ei voi suositella jalompaa urheilua kuin

kultamakrillin pyydystäminen. Luonnollisesti sen tulee tapahtua
hienolla siimalla ja kelavavalla. Syötiksi sopii parhaiten lentokala,
kokonaisena. Bonitojen tavoin kultamakrilli elää lentokaloista, ja se
iskee syöttiin salaman nopeudella. Ensimmäisenä merkkinä
nykäisystä on se, että kela alkaa laulaa ja että siima juoksee sinkuen
syvälle veteen. Ennenkuin kalastaja sitten ennättää edes kokea
levottomuutta siitä, riittääkö siiman pituus, kala tekee kokonaisen
sarjan korkeita ilmahyppyjä. Kun se melkein varmasti on neljä jalkaa
pitkä tai vielä pitempi, on helppo käsittää, että niin uljaan saaliin
taltuttaminen on ylen ihanaa urheilua. Koukkuun tartuttuaan se
muuttuu aina kullanväriseksi. Korkeilla hypyillään se koettaa
vapautua koukusta, ja vavan hoitajan ja vastavetojen tekijän pitää
joko olla raudasta tai rappiolla, ellei hänen sydämensä lyö hurjasti,
kun hän näkee komean kalan kultapanssarin kimmeltävän, kalan
kirmaillessa kuin orhi jok'ainoalla ilmahypyllään. Pitäkää siima
kohtalaisen kireällä! Ellei niin tee, voi koukku yhtäkkiä mennä
menojaan ja viedä parikymmentä jalkaa siimaa mukanaan. Kun kala
pidättelee, se tekee pian uuden vapautumisyrityksen, minkä
huippukohtana on uusi sarja korkeita hyppyjä. Tällöin pyyntimies
alkaa jo toden teolla olla huolissaan siimansa vuoksi ja toivoa, että
hänen kelassaan olisi yhdeksänsataa jalkaa kuudensadan sijasta.
Huolellisesti kalaa väsytellen saattaa siima sentään riittää ja kestää,
ja tunnin pituisen jännittävän taistelun jälkeen saaliin voi iskeä
kalakoukulla. Vedin Snarkin kannelle kerran kultamakrillin, jonka
pituus oli neljä jalkaa seitsemän tuumaa.

Herman pyydysti niitä paljon arkipäiväisemmällä tavalla. Hän ei

tarvinnut sitä varten muuta kuin hienon nuoran ja kappaleen
haikalan lihaa. Nuora oli sangen vahva, mutta useammin kuin kerran
hän menetti sekä siimansa että kalansa. Eräänä päivänä makrilli vei
syötin, mikä oli Hermanin omaa tekoa, kiinnitetty neljään koukkuun.
Tunnin päästä saatiin kelavavalla kala, minkä sisältä halkaistaessa
löydettiin Hermanin koukut. Kultamakrillit, jotka seurasivat meitä
toista kuukautta, jättivät meidät päiväntasaajan pohjoispuolella, ja
senjälkeen emme nähneet ainoatakaan koko loppumatkallamme.

Sillä lailla kuluivat päivämme. Oli niin paljon puuhaa, ettei aika
milloinkaan käynyt pitkäksi. Ja vaikka meillä olisi ollut vain nimeksi
tekemistä, ei aika sentään olisi tuntunut pitkältä, niin ihmeellisiä
olivat meren ja taivaan maisemat — suurkaupungin paloa
muistuttavat päivänsarastukset sateenkaarten alla, mitkä ulottuivat
melkein taivaannapaan saakka — auringonlaskut, mitkä valoivat
purppuranhohteiseen mereen ruusunvivahteista valoaan, auringon
kautta taivaan ampuvien hajasäteiden loistaessa huikaisevassa
sinessä. Päivän kuumuuden kestäessä meri välkkyi ympärillämme
kuin heleänsininen silkki, missä tulinen auringonpaiste leimahteli. Ja
kohta kun tuuli hengähteli, poreili Snarkin perän alla maidonvalkea ja
turkoosinsininen aavekulkue — vaahto, mikä kuohahti joka kerta kun
Snarkin runko törmäsi aaltoon. Yöaikaan vanavesi hohti fosforivaloa,
minkä synnytti meduusaliman hankaus aluksemme laitoja vasten, ja
syvällä vedessä saattoi nähdä alituisessa liikkeessä ikäänkuin
pyrstötähtiä, joilla oli pitkät, aaltoilevat, tähtisumumaiset pyrstöt —
siellä oli lauma bonitoja, mitkä uivat hämmentyneessä
meduusalimassa. Ja vähän väliä välkehti pimeydessä kuin
sähköliekkejä veden kalvosta — merkkejä yhteentörmäyksistä
huolettomien bonitojen kanssa, jotka hyökkäsivät saaliinsa kimppuun
aivan kokkapuumme alitse.

Purjehdimme itää kohden, ponnistelimme tyventövyöhykkeen läpi

ja saimme vihdoin virkeän, etelälounaisesta puhaltavan tuulen. Sillä
lailla olisimme voineet joutua kauas Marquesas-saarten länsipuolelle.
Mutta päivää myöhemmin, marraskuun 26:ntena, tuli mahtava
myrskynpuuska, ja tuuli paiskautui äkkiä kaakkoon. Siinä lopultakin
oli pasaatituulemme! Ei enää vihureita, pelkkää kaunista säätä,
tasaista tuulta, hyvää vauhtia purjeet pullistuneina. Pasaatituuli
kääntyi kääntymistään, kunnes se puhalsi suoraan koillisesta, ja me
lasketimme yhtä mittaa luoteeseen. Kymmenen päivää meni sillä
tavalla, ja kello viisi aamulla joulukuun 6:ntena päivänä näimme
maata suoraan edessämme "ihan siinä missä sen piti olla".
Purjehdimme Ua-hukan suojapuolelle, sivuutimme Nukahivan
eteläkärjen ja samana iltana ponnistelimme raivokkaiden
sadekuurojen ja pikimustan pimeyden halki ankkuripaikkaan
kapeaan Taiohae-lahteen. Ankkuri solui pohjaan villivuohien
määkiessä kallioilla, ja ilma oli raskasta kukkien tuoksusta. Vaikea
retkemme oli suoritettu, kuusikymmentä päivää maasta toiseen
pitkin autiota merta, missä ei milloinkaan näe purjetta
taivaanrannalla.
 9

Kuoleman paratiisi

Idässä häämötti Ua-huka sadekuuron alta, mikä oli vähällä

saavuttaa Snarkin. Mutta pikku aluksemme, minkä isot purjeet olivat
täynnä pasaatituulta, oli nopeampi. Cape Martin, Nukahivan
kaakkoisin kärki, oli suoraan sivullamme, Comptroller Bay levisi
eteemme, kun kiidimme sinne johtavan leveän salmen läpi, ja siellä
näkyi Sail Rock, mikä pilkulleen muistuttaa Columbia Riverin
lohenkalastusveneiden priipurjeita.

"Miksikä tuota luulisitte?" kysyin Hermanilta.

"Se on kalavene, sir", vastasi hän tarkasti katseltuaan.

Mutta merikarttaan oli selvästi merkitty "Sail Rock".

Meidän mieltämme kiinnittivät kuitenkin enemmän Comptroller

Bayn mutkat. Silmämme tähysivät innokkaasti sen kolmea lahtea ja
erikoisesti keskimmäistä niistä, missä tihenevässä hämärässä
näimme usvaisten kukkulain kohoavan kahden puolen sisämaahan
työntyvää laaksoa. Miten usein olimmekaan tutkineet merikarttaa
aina pysähtyen siihen keskilahteen ja sen takana sijaitsevaan
laaksoon — Typee-laaksoon. "Taipi" sanottiin merikartassa, ja se oli
aivan oikein, mutta minä pidän joka tapauksessa parempana "Typee"
nimeä ja kirjoitan aina: Typee. Ollessani pieni poika luin kirjan, missä
se nimi kirjoitettiin niin. Kirja oli Herman Melvillen "Typee". Istuin
monet tunnit unelmoiden kirjan ääressä. Mutta mieltäni eivät
askarruttaneet vain unelmat. Tein silloin lujan päätöksen, että
tapahtuipa mitä tahansa matkustaisin minäkin Typeehen kohta, kun
tulisin isoksi ja vahvaksi.! Sillä halu päästä näkemään, miltä maailma
näytti, oli silloin heräämässä lapsentietoisuuteeni — halu, mikä
sittemmin on johtanut minut monille vieraille seuduille ja mikä ei
milloinkaan minusta sammu. Vuodet vierivät, mutta Typee-laakso ei
unohtunut. Palattuani San Franciscoon ensimmäiseltä pitkältä,
seitsemän kuukautta kestäneeltä merimatkaltani Pohjoiselta Tyyneltä
mereltä oli mielestäni tullut sinne lähdön hetki. Priki Galilee oli
lähdössä Marquesas-saarille. Mutta sen miehistö oli täysilukuinen, ja
minä, joka olin jo täysinoppinut matruusi ja niin nuori vielä, että
ylpeilin siitä, tarjouduin kajuuttapojaksi saadakseni tehdä
pyhiinvaellusmatkani Typeehen. Luonnollisesti Galilee olisi saanut
purjehtia Marquesas-saarilta kajuuttapojattaan, sillä toivoin
tapaavani uuden Fayawayn ja uuden Kory-Koryn. Epäilenpä, että
Galileen kapteeni luki pakopäätökseni silmistäni. Ehkä myös
kajuuttapojan paikka oli jo määrätty toiselle. Joka tapauksessa en
saanut paikkaa.

Sitten kului vuosikausia lukemattomine suunnitelmineen,

yrityksineen ja pettymyksineen, mutta Typee ei minulta unohtunut —
ja nyt seisoin oman alukseni kannella ja katselin unelmieni
päämäärän usvaisia ääriviivoja, kunnes tuli myrskypuuska, mikä alkoi
kiidättää Snarkia raivoisassa sateessa. Suoraan edessämme näimme
jotakin ja teimme peilauksen Sentinel Rockista, jota jylisevät tyrskyt
ympäröivät. Mutta sitten sekin häipyi sateeseen ja pimeyteen.
Purjehdimme kuitenkin Sentinel Rockia kohti, luottaen siihen, että
varmasti kuulisimme tyrskyjen kohinan tietääksemme ajoissa
kääntyä selville vesille. Meidän täytyi ohjata sinne, meillä ei ollut
muuta suunnan osoittajaa kuin tekemämme peilaus, ja jos Sentinel
Rock katoaisi meiltä, niin emme myöskään osaisi Taiohae-lahteen ja
meidän olisi pakko pysytellä vesillä koko yön, mikä olisi kaikkea
muuta kuin ihanaa, kun oli viettänyt autiolla valtamerellä
kuusikymmentä uuvuttavaa päivää ja kaipasi maankamaralle, kun
himoitsi hedelmiä ja — oli vuosikausia ikävöinyt näkemään Typeen
kaunista laaksoa.

Äkkiä sukelsi Sentinel Rock jylisevine tyrskyineen aivan eteemme.

Muutimme suuntaa ja kiidimme sen ohi sateen pieksämät purjeet
pingollaan. Saaren takana kadotimme tuulen, ja Snark keikkui
täydellisessä tyvenessä. Mutta sitten tuli tuulenpuuskaus Taiohae-
lahden taholta, ja aluksemme liukui hitaasti eteenpäin meidän
luodatessa ja tiukasti tähystellessä havaitaksemme sortuneen
linnakkeen punaisen valon, minkä piti ohjata meidät ankkuripaikalle.
Ilma oli kevyttä ja oikullista; milloin tuuli tuli idästä, milloin lännestä,
milloin pohjoisesta, milloin etelästä. Tyrskyt ärjyivät kummallakin
puolellamme. Rantakallioilla määkyivät villivuohilaumat, ja
yläpuolellamme alkoi tähti toisensa jälkeen himmeästi tuikahdella
jaksollisesti palaavain sadekuurojen väliaikoina. Parissa tunnissa
pääsimme peninkulman lahteen ja laskimme ankkurin viidentoista
sylen syvyyteen. Ja niin siis olimme Taiohaessa.

Seuraavana aamuna heräsimme satumaahan. Snark lepäsi

rauhaisassa satamassa keskellä mahtavaa amfiteatteria, minkä
viiniköynnöstä kasvavat korkeat vuoririnteet näyttivät kohoavan
suoraan vedestä. Ylhäällä kaukana idässä kapea polku kiipesi
kukkulan rinnettä.

"Typeen tie!" huudahdimme sen nähdessämme.

Ei kestänyt kauan, kun jo olimme maissa ja hevosen selässä,

vaikkakin pyhiinvaellusretkemme suorittaminen täytyi siirtää päivää
myöhemmäksi. Kahden kuukauden merimatka, minkä kuluessa koko
ajan on paljasjaloin eikä ole tilaa raajojen käyttämiseen, ei ole
parhainta valmistautumista nahkakenkien pitämistä ja kävelyä
varten. Lisäksi oli maan ensin lopetettava katala keikkumisensa,
ennenkuin kykenimme ratsastamaan vuohenkaltaisilla hevosilla pitkin
liukkaita vuoristopolkuja. Niinpä teimme aluksi ainoastaan lyhyen
ratsastusmatkan — tunkeuduimme tiheään viidakkoon
tutustuaksemme erääseen kunnianarvoisaan, sammaltuneeseen
epäjumalaan, ja siellä tapasimme saksalaisen kauppiaan ja
norjalaisen kapteenin, jotka arvioivat sanotun epäjumalan painoa ja
arvoa sekä pohtivat, minkä verran sen arvo vähenisi, jos se
sahattaisiin kahtia. Miehet käsittelivät vanhaa kuvatusta hyvin
epäkunnioittavasti, pistelivät sitä veitsillään, nähdäkseen, miten
kovaa se oli ja miten paksu oli sen sammalpeite, ja käskivät sitä
nousemaan jaloilleen ja säästämään heidän vaivojaan kävelemällä
itse laivaan. Mutta sensijaan yhdeksäntoista kanakkia asetti sen
puutelineille ja kantoi laivaan, missä se sysättiin lastiruumaan, ja nyt
se todennäköisesti on Euroopassa — kaikkien aitopakanallisten
epäjumalain luonnollisessa tyyssijassa, lukuunottamatta niitä
epäjumalia, mitkä ovat sattuneet joutumaan Amerikkaan, ja
erikoisesti lukuunottamatta sitä, joka virnistelee vierelläni tätä
kirjoittaessani ja — mikäli emme tee haaksirikkoa — tulee
virnistelemään jossakin läheisyydessäni siksi kunnes kuolen. Se tulee
jäämään voitolle. Se tulee virnistelemään vielä kauan sen jälkeen
kun minä olen muuttunut tomuksi ja tuhkaksi.

Alkajaisiksi olimme myös juhlassa, minkä herra Taira Tamarii,

valaanpyyntilaivasta karanneen havaijilaisen merimiehen poika, pani
toimeen marquesaslaisen äitinsä kuoleman muistoksi. Sureva poika
paistatti neljätoista sikaa ja kutsui koko kylän kestiin. Juhlaan
saapuessamme meitä tervehti alkuasukaskuuluttaja, nuori tyttö, joka
seisoi korkealla kalliolla ja julisti laulaen, että juhlan teki täydelliseksi
meidän läsnäolomme — ilmoitus, minkä hän puolueettomasti toisti
jokaisen uuden vieraan tullessa. Olimme kuitenkin tuskin
ennättäneet istuutua, kun hän vaihtoi äänilajia, ja koko seurakunta
osoitti äärimmäistä kiihtymystä. Tytön huudot muuttuivat hurjiksi ja
vihloviksi. Jonkin matkan päästä kuului samantapaista huutoa
mieskurkuista, ja meteli yltyi villiksi, uskomattoman kovaääniseksi
raakalaislauluksi, minkä aiheena selvästi oli veri ja taistelu.
Troopillisen lehvistön lomitse alkoi vilahdella juhlakulkue villejä, joilla
ei ollut muuta vaatetusta kuin loistavanvärinen vyö. Ne lähenivät
hitaasti, päästellen kumeita, voitonriemua ja hurmiota ilmaisevia
kurkkuhuutoja. Olkapäillä tulijoilla oli ilmeisen raskaita, salaperäisiä
vihreihin lehväkimppuihin käärittyjä kantamuksia.

Kantamukset eivät olleet kummempia kuin kelpo lailla lihotettuja ja

kohtalaisesti paistettuja porsaita, mutta ne kuljetettiin leiriin samalla
tavalla kuin entisaikoina oli juhlapaikalle tuotu "long pigs" — "pitkät
porsaat". "Pitkällä porsaalla" ei lainkaan tarkoiteta porsasta. "Long
pig" on ihmislihan etelämereläinen nimitys, ja ihmissyöjäin
jälkeläiset, muuan kuninkaanpoika etunenässä, kantoivat nyt
porsaspaistit pöytään aivan samoin kuin heidän esi-isänsä ennen
olivat kantaneet surmatut vihollisensa. Tuon tuostakin kulkue
pysähtyi, jotta kantajat saisivat mahdollisimman paljon tilaisuutta
päästellä hurjia, kannibaalisia himoja ja voitonriemua ilmaisevia,
vihollisia herjaavia ulvahduksia. Kaksi miespolvea takaperin Melville
oli näkemässä, miten surmattujen Happarin soturien ruumiit
kannettiin palmunlehtiin kiedottuina Tin voittopeijaisiin. Erään toisen
kerran hän samalta paikalta tapasi "merkillisesti veistetyn
puukaukalon", ja sitä tarkastaessaan hän näki "hujan hajan
ihmisluurangon osia ja muutamissa vielä kosteissa luissa
lihasiekaleita jäljellä".

Ihmissyöntiä on usein pidetty "pelkkänä satuna" sivistyneistön

kerman keskuudessa, johon kuuluvista kenties on kiusallista, että
heidän omat villit esi-isänsä jolloinkin muinaisuudessa ovat
langenneet moiseen syntiin. Myös kapteeni Cook oli hiukan
epäilevällä kannalla seikkaan nähden, kunnes hän kerran varta
vasten teki kokeen eräässä Uuden Seelannin satamapaikassa. Hänen
laivalleen tuli alkuasukas myymään muhkeata auringon kuivaamaa
ihmisen päätä. Cookin käskystä leikattiin siitä lihaviiluja, mitkä
ojennettiin alkuasukkaalle — ja tämä ahmaisi ne ahneesti. Kapteeni
Cookia voi sanoa perinpohjaiseksi kokeilijaksi. Joka tapauksessa hän
teollaan hankki tieteelle ehdottoman todistuskappaleen, jollaista hän
oli suuresti kaivannut. Vähänpä hän aavisti silloin, että tuhansien
peninkulmien takana oli saariryhmä, missä sittemmin kerran
käsiteltäisiin hiukan epätavallista oikeusjuttua: syytettäisiin muuatta
vanhaa Mauin päällikköä kunnialle käyvästä puheesta, koska mies
itsepäisesti väitti, että hänen ruumiinsa oli kapteeni Cookin
isovarpaan elävä hauta. Sanotaan, että syyttäjien ei onnistunut
todistaa, ettei vanha päällikkö ollut kapteenin isovarpaan viimeinen
leposija, ja että kanne kumottiin.

Luulen, etten rappeutuneella aikakaudellamme pääse näkemään

"long pigin" syöntiä, mutta jo sentään omistan asianmukaisella
tuntomerkillä varustetun marquesaslaisen kalebassin, muodoltaan
pitkänomaisen, kummallisilla leikkauksilla koristetun, toista sataa
vuotta vanhan, mistä on juotu kahden laivurin verta. Toinen niistä
laivureista oli kelvoton mies. Hän myi perin pohjin ränstyneen
valaanpyyntiveneen, minkä oli antanut maalata valkoiseksi niin että
se näytti aivan uudelta, eräälle marquesaslaiselle päällikölle. Mutta
laivuri tuskin ennätti poistua kauppapaikalta, kun vene jo hajosi
kappaleiksi. Jonkin aikaa senjälkeen hän onnettomuudekseen joutui
haaksirikkoon juuri saman saaren rantamilla. Marquesaslaisella
päälliköllä ei ollut aavistustakaan hinnanalennuksesta tai diskontosta,
mutta hänellä oli alkeellinen käsityksensä juomanpaljoudesta, ja hän
tasoitti tilit syömällä pettäjänsä.

*****

Viileän aamunsarastuksen aikaan aloitimme matkamme Typeehen

— ratsastaen villeillä pikkukoneilla, jotka hirnahdellen ja maata
kuopien purivat ja potkivat toisiaan täydellisesti unohtaen selässään
olevat heikkotekoiset ihmisolennot, tien liukkaat kivet, hauraat kalliot
ja ammottavat kuilut. Ratsastimme vanhaa tietä baupuuviidakon läpi
Kaikkialla näkyi muinaisen lukuisan asutuksen merkkejä. Joka taholla
häämötti tiheiköstä kivimuureja ja kivisiä perustuksia, joiden korkeus
vaihteli kuudesta seitsemään jalkaan, kaikki vahvaa tekoa. Ne
muodostivat isoja kivikorokkeita, joilla joskus menneisyydessä oli
ollut rakennuksia. Mutta rakennukset ja asutuksen oli aika niellyt;
isot puut olivat tunkeneet juurensa korokkeiden halkeamiin ja
kohosivat mahtavina matalan viidakon yläpuolelle. Sellaisten
korokkeiden nimi on pi-pi.

Marquesaslaisten nykyisellä sukupolvella ei riitä tarmoa niin isojen

kivien käsittelemiseen. Eikä myöskään mikään kannusta heitä siihen.
Saarilla on kaikkialla joukoittain pi-pi-korokkeita, ja tuhansittain niitä
on käyttämättä. Pari kertaa matkamme varrella tapasimme
mahtavan pi-pin, jolle oli rakennettu pieniä, kurjia olkimajoja, ja
nämä näyttivät alustoillaan yhtä mitättömiltä kuin torikoju näyttäisi
Keopsin pyramidilla. Sillä marquesaslaiset ovat sukupuuttoon
kuolemaisillaan, ja Taiohaen olosuhteista päätellen ainoastaan uuden
veren saanti viivyttää rodun tuhoa. Syntyperältään puhdas
marquesaslainen alkuasukas on harvinaisuus. Näyttää siltä, kuin
kaikki olisivat puoliverisiä tai kymmeniä eri rotujen merkillisiä
yhteensulaumia. Taiohaen kauppamiehillä on kaiken kaikkiaan
käytettävissä vain yhdeksäntoista kunnollista työmiestä lastaamaan
kopraa — kuivattuja kookospähkinän sydämiä — laivoihin, ja niiden
yhdeksäntoista suonissa virtaa englantilaista, amerikkalaista,
tanskalaista, saksalaista, ranskalaista, korsikkalaista, espanjalaista,
portugalilaista, kiinalaista, havaijilaista, paumotulaista tai tahitilaista
verta ja sekaverta. Siellä on melkein enemmän rotuja kuin ihmisiä ja
kuihtuvaa, kituvaa elämää viettävät asukkaat ovat parhaassa
tapauksessa vain näiden rotujen hylkypirstaleita. Sikäläisessä
lämpimässä ja tasaisessa ilmastossa — oikeassa maanpäällisessä
paratiisissa — missä säätila ei milloinkaan mene äärimmäisyyksiin ja
ilma on suorastaan balsamia ja pysyy alituisesti raikkaana ja
puhtaana otsonipitoisen kaakkoispasaatituulen vaikutuksesta,
kukoistavat kaikki mahdolliset hengityselinten taudit yhtä rehevinä
kuin kasvillisuus. Harvalukuisista turvemajoista kuulee alinomaisesti
käheää yskimistä ja raukeaa valitusta. Muitakin kauheita tauteja sillä
on, mutta julmimpia ovat keuhkoja ahdistavat. Siellä on eräänlajista
hivutustautia, mitä nimitetään "lentäväksi". Se on erikoisen pelättyä.
Kahdessa kuukaudessa se voi muuttaa voimakkaimmankin miehen
ruumisliinaan verhotuksi luurangoksi. Laakso toisensa jälkeen on
menettänyt viimeisen asukkaansa, ja hedelmällinen maa on
muuttunut viidakoiksi. Melvillen aikoina Happar-laaksossa asui
voimakas, sotainen heimo. Sukupolvea myöhemmin siellä oli
ainoastaan parisataa henkeä. Ja nyt laakso on asumatonta, villiä
troopillista erämaata.

Ratsastimme kengittämättömillä orheillamme yhä ylemmä laakson

rinteen epäsäännöllistä tietä, hylättyjen pi-pi-raunioiden ohi ja
mitattomien viidakoiden halki. Nähdessämme punaisia obia-nimisiä
vuoriomenoita, mitkä hyvin tunsimme Havaijissa olomme ajalta,
lähetimme alkuasukkaan niitä poimimaan. Sitten hän kiipesi
kookospähkinöitä pudottelemaan. Olin juonut kookospähkinän
maitoa Jamaikalla, mutta en tietänyt, miten ihanaa tämä juoma
saattoi olla, ennenkuin join sitä Marquesas-saarilla. Tuon tuostakin
ratsastimme villien sitruuna- ja appelsiinipuiden alitse — mahtavien
puiden, joiden ikä oli pitempi kuin istuttajainsa.

Ratsastimme keltaista siitepölyä tulvivien, äärettömien

kanelipensaikkojen läpi — mikäli saattoi puhua ratsastamisesta. Sillä
ne tuoksuvat pensastiheiköt kuhisivat ampiaisia. Entä millaisia
ampiaisia! Ne olivat isoja keltaisia riiviöitä, suunnilleen sen kokoisia
kuin pienet kanarialinnut, ja kun ne kiitivät lennossa, niiden
jalkakimppu muodosti kahden tuuman pituisen pyrstön. Joku
orheiltamme viskautuu äkkiä etujalkojensa varaan ja heittää
takajalkansa korkealle ilmaan, potkaisee ne jälleen maahan, tekee
hurjan hyppäyksen ja heittää ne sitten taas korkeuteen. Mitäpä siitä
on sanomista! Täysikasvuinen ampiainen on vain pistänyt hehkuvan
piikkinsä sen paksunnahan läpi. Ja sitten aloittaa toinen ori saman
leikin, kohta kolmas, ja ykskaks kaikki orhimme hyppivät etujaloillaan
pitkin jyrkänteitä. Ui! Tulikuuma tikari tunkeutuu poskeeni. Ui-ui! Nyt
sain piston niskaani. Kavahdan takajaloilleni minäkin, ja saan pistoja
melkein satamalla. Perääntyminen on aivan mahdotonta, eivätkä
edessäni olevat hurjistuneet hevoset lainkaan paranna tilannettani
tukalalla tiellä. Ratsuni syöksähtää Charmianin juoksijan ohi, ja
viimeksimainittu herkkä eläin, joka saa uuden piston juuri silloin,
antaa hevoselleni potkun toisella takakaviollaan ja minulle
samanlaisen toisella. Kiitän suopeata kohtaloa siitä, ettei hevosella
ollut teräskenkiä, ja kavahdan puoleksi seisoalleni satulassa uudesta
polttavasta pistosta. Pistoja totisesti sataa, ja hevospoloiseni on
pakokauhan vallassa.

"Pois tieltä! Minä se olen!" huudan siivekkäille pedoille ja huidon

hatullani kuin mieletön.