Full download ebook at ebookmass.

com

(eBook PDF) The Business Communication Handbook

11th Edition

https://ebookmass.com/product/ebook-pdf-the-business-
communication-handbook-11th-edition/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD EBOOK

Download more ebook from https://ebookmass.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Essentials of Business Communication 11th Edition,

(Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/essentials-of-business-
communication-11th-edition-ebook-pdf/

Business Communication and Character 11th Edition Amy

Newman

https://ebookmass.com/product/business-communication-and-
character-11th-edition-amy-newman/

Communication Works, 11th edition 11th Edition, (Ebook

PDF)

https://ebookmass.com/product/communication-works-11th-
edition-11th-edition-ebook-pdf/

Music Business Handbook and Career Guide 11th Edition –

Ebook PDF Version

https://ebookmass.com/product/music-business-handbook-and-career-
guide-11th-edition-ebook-pdf-version/
Understanding Business 11th Edition – Ebook PDF Version

https://ebookmass.com/product/understanding-business-11th-
edition-ebook-pdf-version/

Global Business Today 11th Edition (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/global-business-today-11th-edition-
ebook-pdf/

Essentials of Business Communication 10th Edition,

(Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/essentials-of-business-
communication-10th-edition-ebook-pdf/

Business Communication: Process & Product – Ebook PDF

Version

https://ebookmass.com/product/business-communication-process-
product-ebook-pdf-version/

Essentials of Business Communication 9th Edition –

Ebook PDF Version

https://ebookmass.com/product/essentials-of-business-
communication-9th-edition-ebook-pdf-version/
Copyright 2020 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-200-202
 CONTENTS

CHAPTER 22
Lead and develop teams and individuals 593 MINDTAP ONLY CHAPTER
22.1 What does a leader do? 594
IMPLEMENT AND MONITOR ENVIRONMENTALLY
22.2 Sources of influence and power 599
SUSTAINABLE WORK PRACTICES
22.3 Team-based leadership 604
MT.1 People, planet and profit: the triple bottom line
22.4 Working with diversity 611
MT.2 Investigate current practices
22.5 Develop teams and individuals 613
MT.3 Set targets and develop improvement plans
Learning activities 620
MT.4 Implement performance improvement strategies
Case study: Rumblings in the team ranks 622
MT.5 Monitor and review resource use and improvements
CHAPTER 23 for environmental performance
Organise and manage meetings 625 Learning activities
23.1 Determine the purpose 626 Case study: Preeminent Limited
23.2 Meeting roles and responsibilities 633
See Guide to the Digital Resources on pxii for more information
23.3 Communicate to achieve results 642
on this premium purchasable eLearning tool.
23.4 Decision making and problem solving in a
meeting 646
23.5 Follow up and keep records 650 Glossary 655
Learning activities 651 Index 669
Case study: HAHN Food Group meetings 653

vii
Copyright 2020 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-200-202
viii
Copyright 2020 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-200-202
 GUIDE TO THE TEXT

ix
Copyright 2020 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-200-202
x
Copyright 2020 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-200-202
 GUIDE TO THE ONLINE RESOURCES

xi
Copyright 2020 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-200-202
PREFACE
The importance of using good communication practices in written communication, face-to-face interactions and through
digital channels is a central theme of the 11th edition. Employers seek job candidates with employability skills and the abilities
to communicate and work independently and within teams, think clearly, problem solve and make decisions without direction.
Employability skills such as communication skills, self-management, flexibility and adaptability to respond well to change and
emerging technologies are skills and attributes that can be transferred across occupations and workplaces in any industry.
Employability skills are considered by many employers as important as technical skills.

The book’s approach

The title of The Business Communication Handbook 11th edition explains its purpose – to build and enhance knowledge of
the communication principles, skills and tools critical to success for both organisations and individuals in today’s dynamic
workplace.
The innovations incorporated into The Business Communication Handbook 11th edition apply communication theory and
principles into real-world practice. The balanced approach to both communication knowledge and practice enables you to
enhance the quality of your interpersonal and workplace communication.
Among the book’s features are:
• learning objectives at the beginning of each chapter
• concept map at the beginning of each chapter to create a pathway for student learning through the chapter
• numerous exhibits to illustrate concepts clearly and concisely
• summary of the chapter aligned to the learning objectives to provide a concise overview of the main points in the chapter
and a tool for study and revision
• key terms listed after the summary of each chapter to provide a quick review of important terms
• checkpoint questions to test knowledge
• updated learning activities and group assignments to consolidate knowledge and build skills
• 23 case studies including nine new case studies to promote critical thinking and an understanding of situations arising in
the workplace
• spotlight on communication located at the beginning of each Part to focus students’ thinking on the skills employers seek
from job candidates
• access to new online learning tasks for each chapter to help students consolidate learning and achievement.
Communication knowledge and skills are essential to career success. Employers not only seek staff with the technical
knowledge and skills specific to an occupation. They also search for staff with the ability to communicate through traditional
and the new digital communication channels and the capacity to contribute to harmonious relations between colleagues,
customers and other stakeholders.

New to this edition

The 11th edition of The Business Communication Handbook is a comprehensive revision of the 10th edition. The chapters in
the book have been reorganised into five parts: Part One Communication foundations in the digital era; Part Two
Communication in the workplace; Part Three Communication with customers; Part Four Communication through documents;
Part Five Communication across an organisation, to provide a clear overview of communication theory and principles. The
spotlight feature at the beginning of each part of the book aims to get students thinking about the concepts within the
chapters and how they can apply them in their everyday and workplace communication. The new concept map at the
beginning of each chapter showcases the student journey of learning throughout each chapter.
Chapter 2 Develop emotional intelligence and interpersonal intelligence has a new section on emotional intelligence.
Chapter 3 Adapt to change in the digital era is a new chapter to familiarise students with the skills of adaptability and the

xii
Copyright 2020 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-200-202
 PREFACE

business uses of digital communication channels. Chapter 14 Effective business writing merges two chapters into one.
Chapter 16 Write short reports introduces new content about dashboard reports.

PART ONE – COMMUNICATION FOUNDATIONS IN THE DIGITAL ERA

P1 • Chapter 1 Understand communication practices has a new case study and additional content on the forms and
functions of business communication, adaptability, ethics, channel richness, communication in digital channels and
cultural sensitivity in intercultural communication.
• Chapter 2 Developing emotional intelligence and interpersonal intelligence has a new case study and merges two
chapters into one, incorporating new information on emotional intelligence, to explain how personal competence
and social competence enhance adaptability and the capacity to work with a diversity of colleagues, offering
techniques to sustain emotional labour, and added coverage of nonverbal communication, the process of
listening, questioning, feedback and assertiveness.
• Chapter 3 Adapt to change in the digital era is a new chapter addressing the attributes of adaptability, barriers to
being adaptable, the skills of digital literacy, their growing importance in the workplace and organisational needs
fulfilled by digital channels of communication.
• Chapter 4 Develop communication skills for employment has a new case study and discusses how to search for a
position, construct a job application, job interview skills and highlights the increasing importance of online
applications, digital resumes, networking and social media in the job-search process.

PART TWO – COMMUNICATION IN THE WORKPLACE

P2 • Chapter 5 Organise workplace information covers the information life cycle, organising information, information
retrieval, using and sharing information, confidentiality, privacy, security and information disposal.
• Chapter 6 Manage work priorities and professional development covers workgroup goals and objectives, setting
goals, prioritising, managing time, completing own work schedule, determining development needs and priorities
and the importance of professional development.
• Chapter 7 Deliver presentations and speeches offers strategies to plan and structure a speech or presentation with
a connecting theme, to write a speech or presentation with supporting visual material, to deliver a speech or
presentation confidently, to handle difficult audience members and highlights ethics and the reasons for a
‘Welcome to country’ featuring in public speaking and events.
• Chapter 8 Develop negotiation and conflict management skills has a new case study and is now a stand-alone
chapter with coverage of negotiation strategies, personal styles, negotiating options and their consequences, the
‘fair go’ approach of interest-based negotiation, conflict management strategies and how to chart common
interests and concerns in a conflict map.
• Chapter 9 Implement and monitor a safe workplace includes overview of the Australian WHS framework, duty of
care, WHS management plans, WHS consultation procedures, hazard identification, risk assessment, reporting,
corrective action, WHS training, hierarchy of control, risk ranking, office ergonomics, reporting incidents and
accidents and compliance with the legislative framework.

PART THREE – COMMUNICATION WITH CUSTOMERS

P3 • Chapter 10 Deliver and monitor service to address customer needs has a new case study, strategies to address
customer needs, deal with complaints, problem solve, telephone skills, reporting threatening or suspicious calls,
monitor and report on service delivery and customer satisfaction and dissatisfaction, recommend improvements
and maintain records.
• Chapter 11 Manage customer engagement is a new chapter that identifies the stages of customer engagement
and strategies that build rapport and satisfaction as the customer journeys through the stages to engagement with

xiii
Copyright 2020 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-200-202
PREFACE

the organisation through social media, through self-service apps, browsing through online promotions and
interactions, face-to-face and online networking strategies and the reasons for reviewing customer service,
implementing corrective actions and reporting outcomes.

PART FOUR – COMMUNICATION THROUGH DOCUMENTS

P4 • Chapter 12 Analyse and present research information identifies the steps in the research process, outlines reasons
for researching, analysing and collecting information in the work environment from primary and secondary
sources, presenting quantitative and qualitative data to support findings, conclusions and recommendations with
evidence and the need to reference sources of information accurately.
• Chapter 13 Communicating using graphics and visual aids includes a new section on infographics plus the basic
principles of visual design, strategies to construct different types of graphics, select and use ethical presentation
to produce a graphic appropriate to the message.
• Chapter 14 Effective business writing merges two chapters into one, comprising business writing style, writing
emails, writing screen-based content for social media, text messaging, Twitter blogs and how these
communication channels function in the workplace plus a new section on ethical business writing.
• Chapter 15 Writing business letters applies the three-step writing process to business letters, discusses formatting
and function of the parts, differentiates the order of information for good-news or neutral letters, bad-news letters,
persuasive letters and explains how to write and respond to a letter of complaint.
• Chapter 16 Write short reports introduces new content and a case study about dashboard reports which provide a
snapshot of key performance indicators, addresses typical formats for short reports, explains justification,
progress, periodic, incident and form reports and analytical reports.
• Chapter 17 Write long reports has a new case study and incorporates planning a long report, defining the reports’
purpose and issues, gathering, organising and ordering the information, writing a long report using formal report
writing style and the features of technology to format the parts of a long report, using the six-step approach to
edit, review and present a professional business report.
• Chapter 18 Write technical documents and proposals addresses the purpose and main features of a technical
writing style and format, explains how to write technical definitions, technical descriptions, technical instructions,
proposals and tenders, work requests, responses to requests for tender (RFT) and examines common writing
errors.
• Chapter 19 Record keeping addresses the life cycle of records, the purpose of legislation, standards and
accountability, how to identify user requirements, classify records, use finding aids to assist with locating and
accessing records, apply version control, ensure duty of care and confidentiality, provide records to the user
within reasonable timeframes and disposal of records.

PART FIVE – COMMUNICATION ACROSS THE ORGANISATION

P5 • Chapter 20 Develop effective workplace relationships has a new case study and addresses the skills and
knowledge to use leadership to promote team cohesion, the collection, analysis and communication of
information and ideas; the development of trust and confidence, networks and relationships; and the constructive
management of difficulties and poor performance.
• Chapter 21 Manage team effectiveness addresses the skills and knowledge required to lead teams, promote
ethics, values and norms, fair treatment and inclusion, engage with management, plan team performance,
communication skills to facilitate team cohesion and team work, and facilitate liaison with stakeholders.
• Chapter 22 Lead and develop teams and individuals outlines three theories of leadership (transformational
leadership, transactional leadership and authentic leadership), sources of influence, challenges of team-based

xiv
Copyright 2020 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-200-202
 PREFACE

leadership, working with diversity, how to develop teams and individuals, determine development needs, support
team and individual learning and development, and monitor and evaluate learning.
• Chapter 23 Organise and manage meetings discusses the purpose of different types, how to plan for face-to-face
and virtual meetings, the duties of the chair, secretary and members, protocols and procedures, meeting
etiquette and respectful interactions, task-related, maintenance-related, defensive and dysfunctional roles,
communication barriers caused by hot-headed, dominating and distracting participants, decision making and
problem solving techniques, following up and record keeping.

ONLINE CHAPTER
• MindTap: Implement and monitor environmentally sustainable work practices is an additional chapter online that
incorporates the triple bottom line, environmental performance, environmentally sustainable work practices,
methods to investigate and audit current practices for compliance requirements, strategies to implement and
monitor performance improvement, provide feedback and report outcomes.

Employability skills
Employers today seek staff with the ability to communicate effectively, gather information, apply knowledge, create
innovative ideas, develop rapport, think critically and build relationships with colleagues, customers and others. They look for
the employability skills that enable employees to:
• adapt to new situations, act independently and translate new options into action.
• communicate, problem solve and make decisions
• acquire new knowledge and skills through study, on-the-job learning and other ways
• self-manage and apply learning to technical issues, operations and interpersonal relationships
• contribute to ongoing improvement and expansion in employee and company operations and outcomes
• use technology and digital channels of communication to carry out tasks proficiently and apply information technology as
a management tool.
Employability skills are the non-technical skills and attributes that are transferable across occupations and workplaces in
any industry. Employability skills developed in one workplace can be transferred and further developed in different roles and
across different workplaces. Employers also identify loyalty, commitment, sense of humour, common sense, ability to deal
with pressure, motivation, adaptability, positive self-esteem, reliability and personal presentation as the personal attributes
valued by employers.

xv
Copyright 2020 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-200-202
ACKNOWLEDGEMENTS
I extend my thanks to contributing author Nicole Hopwood for the chapters and advice she has provided throughout the
planning and writing of this 11th edition. Her work has been vital in bringing to life the many aspects of writing emails,
memos and short reports, record keeping and communicating visually. Her contribution was invaluable in bringing the book
to completion.
I am especially grateful to Kyall Coulton for his invaluable contribution to the work involved in researching and writing a
new edition, for three of the new case studies in the book and for the formatting and preparation of the new online Assessor
Guide for the 11th edition. I also thank Gregory Punshon for his reading, support and suggestions regarding changes to
business communication due to changing digital technology that have made this a better book.
I wish to extend our appreciation to the people at Cengage for their continuing help and guidance. They include Senior
Development Editor Jessica Brennan, Project Editors Natalie Orr and Lauren McGregor, Publisher Ng Chee, Greg Alford for
his careful editing of the text, Jess and the Cengage sales representatives.
Special thanks to the following reviewers whose detailed and perceptive comments resulted in extensive refinements to
the book:
• Melanie Dare Box Hill Institute
• John Arthur TAFE NSW
• Merran Renton Bedford College
• Corina Murphy Canberra Institute of Technology
• Sally Bradfield TAFE NSW – Ultimo
• Anne Butler TMG College
• Katherine Firth Melbourne Business School, University of Melbourne
• Mingsheng Li Massey University
• Odette Van Der Berg CQUniversity, Australia
• Marissa Edwards The University of Queensland
• Rebecca Redfern Monash Training and Professional Development
• Louise Handley TAFE SA
• Rosita Thomas Whitireia Polytechnic, Auckland
• Rosemary Kerr Curtin University
I am especially grateful to my husband John Burns for his invaluable input, ongoing support, interest and enthusiasm
throughout the 11 editions of the book.
Judith Dwyer
October 2018

xvi
Copyright 2020 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-200-202
ABOUT THE AUTHORS
Judith Dwyer, M Mgt, B Ec, Dip Ed, IML member, has worked in education and training for many years. Judith’s specialisation
is in cross-industry management and communication studies.
In her early career she taught business students Communication Studies within Technical and Further Education for a
period of 20 years. Through her TAFE experiences as a teacher and senior manager she has gained valuable experience in
the needs of adult learners. Through her involvement with industry and as Managing Director of a nationally recognised
Registered Training Organisation (RTO) she has observed the need for individuals, teams and organisations with the skills and
knowledge to communicate effectively in order to achieve results. She promotes positive interactive communication as one of
the essential components in any successful organisation.
In recent years she has become a leading vocational education and training author of textbooks and learning materials.
The practical approach taken in her writing and the application of proven educational and business principles provides value
to students, teachers and lecturers. It also provides opportunities throughout the book for students to practise and further
develop the employability skills of communication, teamwork, problem solving, initiative and enterprise, planning and
organising, self-management, learning and use of technology and social media. People are able to put their learning into
practice in their studies and workplace.
Judith earned her degree in Economics from the University of New England, her Diploma of Education from the University
of Newcastle and her Master of Management (Public) from the University of Technology Sydney. She is a member of the
Institute of Managers and Leaders.

About the contributing author

Nicole Hopwood holds a Graduate Diploma of Management, a Bachelor of Economics (Accounting Major) and is a Certified
Practising Accountant (CPA).
Her professional experience includes working in various industries including professional services, banking and
telecommunications. She has specialised in business reconstruction and insolvency in the professional services industry. She
has communicated the results of detailed analysis to decision makers in both investment and retail banking in the United
Kingdom and Australia, respectively. Nicole has set up and maintained monitoring tools for use in analysing whether
customers are credit worthy in the telecommunications industry.
From Nicole’s extensive professional experience in Australia and the United Kingdom she has gained the realisation that
each member within an organisation has a responsibility for continual improvement both within themself and the organisation.
Her philosophy, reflected in this book, is that continual improvement and learning are integral to improvement in every aspect
of an organisation’s activities. Linked to continual improvement is ongoing organisational change and that deep insights can
be gained from systematic collection and analysis of data. She believes the best decisions are based on the correct analysis of
quality data. Continual improvement and effective management of change leads to customer satisfaction, new customers,
premium pricing, profitability, brand reputation, employee satisfaction and morale. The organised, systematic application of
the knowledge, tools and resources of change management provides organisations with a key process to involve stakeholders
and achieve change successfully.
Nicole earned her Bachelor degree in Economics from the University of Sydney and her Graduate Diploma of
Management from the Australian Graduate School of Management (AGSM). She is a member of CPA Australia.

xvii
Copyright 2020 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-200-202
 +
ss s

elf
ne
Your

-reg
self-aware

ulation
Learning Map CH 3
ADAPT TO
CHANGE
IN THE
DIGITAL
ERA
PART
ONE CH 2
DEVELOP EMOTIONAL
INTELLEGENCE +
INTERPERSONAL
INTELLIGENCE
CH 1
UNDERSTAND
COMMUNICATION
PRACTICES
Communication
foundations in the digital era

WELL DONE!
You’ve reached
the end of this CH 22
learning journey
LEAD + DEVELOP
TEAMS +
INDIVIDUALS

CH 20
CH 21 DEVELOP
MANAGE TEAM EFFECTIVE
EFFECTIVENESS WORKPLACE
RELATIONSHIPS
PART
FIVE
CH 23
ORGANISE +
MANAGE
MEETINGS

Communication across the organisation

xviii
Copyright 2020 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-200-202
 MINDTAP ONL
Y CHAPTER
IMPLEMENT
+ MONITOR
ENVIRONMEN
TALLY
SUSTAINABL
E WORK PRAC
TICES

CH 7 CH 8
DELIVER DEVELOP
CH 4 PRESENTATIONS NEGOTIATION
DEVELOP + SPEECHES + CONFLICT
COMMUNICATION MANAGEMENT
SKILLS FOR SKILLS
EMPLOYMENT

Communication
CH 9
PART strategies in the IMPLEMENT +
TWO CH 6
MANAGE WORK
workplace MONITOR
A SAFE
PRIORITIES + WORKPLACE
PROFESSIONAL
CH 5 DEVELOPMENT
ORGANISE
WORKPLACE THIS WAY
INFORMATION
FOR

PART THREE

CH 10
DELIVER +
MONITOR SERVICE Communication
TO ADDRESS
CUSTOMER NEEDS with customers
CH 11
MANAGE
CUSTOMER
ENGAGEMENT

PART
Where to FOUR CH 12
now?
ANALYSE +
PRESENT
RESEARCH
Communication through documents INFORMATION

CH 13
CH 16 COMMUNICATE
CH 19 WRITE USING
RECORD CH 18 SHORT GRAPHICS +
KEEPING WRITE TECHNICAL REPORTS VISUAL AIDS
DOCUMENTS +
PROPOSALS
CH 17
WRITE LONG CH 14
REPORTS CH 15 EFFECTIVE
WRITE BUSINESS
BUSINESS WRITING
LETTERS
xix
Copyright 2020 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-200-202
Copyright 2020 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-200-202
Another random document with
no related content on Scribd:
vihoja.

Ja tulemaan mukaan näihin kokouksiin ja illanviettoihin — ei

torkkumaan ja ikävystymään, vaan ajakseen kuulemaan puheita ja
muuta ja sitten hyppimään ja keikkumaan, mikä hänen mielestään ei
ollut sopimatonta seurojen kokouksissa ja iltamissa, vaan melkeinpä
tärkeintä kaikista, ainakin ensialussa, jotta saataisiin kaikki mukaan.
Eiväthän nuoret olleet mitään vahanukkeja, että istuttiin ja torkuttiin.
Kun oli voimaa ruumiissa, piti sitä purkaa sopivalla tavalla.

Kaitereen Amaliakin oli tullut mukaan, eikä hän nyt nyökytellyt

eikä hymyillyt merkitsevästi. Hänen mielestään oli sittenkin Kertun
puheessa oikeata. Niinhän sitä pitäisi, mutta…

Ja sitten juotiin kahvia, mustaa kuin terva. Kerttu sitä tarjoili, eikä
kukaan muistanut puhua sen sopimattomuudesta mitään
raittiusseuran kokouksessa. Niemen Auroora kuiskaili tytöille, mutta
joi hänkin kaksi kuppia ja sitten vasta muisti, että olisi pitänyt juoda
vain yksi. Punastui ja meni nurkkaan vähäksi aikaa.

Porstuassa sai polttaa tupakkaa. Tuvassa sitä tosin ei olisi

sallittukaan, mutta yksikään tytöistä ei nyt muistanut ruikuttaa pojille
tupakan turmiollisuudesta.

Markkukin innostui lausumaan runoa, mutta kesken kaiken rupesi

häntä naurattamaan ja runo jäi kesken.

Siitä syntyi vain enemmän iloa.

Portailla ja porstuassa kurkkivat kylän pojat. Ne, jotka eivät vielä

kuuluneet seuraan, uskalsivat tulla jo tupaan ja hekin saivat kahvia,
ihan emännän omasta kädestä.
 Ja kehoituksen liittyä mukaan.

Eipäs vastusteltu eikä naureksittu.

— Kyllähän sitä.

— Mitäpä sitä tällaisista…

— Kaikki ovat täällä yhdenarvoisia, julisti Kerttu.

Joku siitä hieman hätkähti ja Niemen nuori isäntä punastui kuin

koulupoika. Ei auttanut, kun kerran Kerttu sen sanoi.

Jaatisen Lassi oli aina tehnyt kiusaa raittiusseuran kokouksissa,

näytellyt viinapulloaan ja reuhannut. Nyt unohtui reuhaaminen
kokonaan. Juotuaan Kertun tarjoamat kahvit, vei hän viinapullonsa
piiloon rehuvajaan ja tuli penkille istumaan aivan hiljaisena.

Markku oli varannut toisesta kylästä kaksi viuluniekkaa, ja kun

kokouksen ohjelma oli loppuun suoritettu, kysyi hän Kertulta:

— Joko haetaan viulut kamarista?

— Annahan nyt vielä… leikitään nyt ensin muuten.

Ihme, että leikkiin tulivat tällä kertaa kaikki, kursailematta ja

arvelematta. Eellimmäisenä olikin emäntä ja piti parhainta riemua.

Vanha Leena istui Kaitereen Amalian kanssa karsinapenkillä ja

hymyili.
Amaliakin näytti tyytyväiseltä.

— Kun tulisivat nyt ensi kerralla mukaan toisetkin emännät

kylästä, Kustaavakin, sanoi Leena. — Ehkäpä se olisi hyväksi, ja
kaipa sitä joukolla jotakin keksittäisiin, ettei kotipoltto niin rehottaisi.

— Niin, niin, ehkäpä… Sitä minä vain ihmettelen, että tuo Ville on
niin muuttunut, ettei entisestään tuntisi. En uskonut taannoin, että
hänestä enää mitään tulisi.

Ville istui ehjissä, puhtaissa vaatteissa pöydän päässä ja näytti

nauttivan toisten ilosta. Hän mietti siinä väliin entisyyttään. Kuinka
kummallinen sekin oli ollut. Samaten kuin hänen nykyisyytensäkin.
Jos olisi pitänyt vaihtaa, olisi hän antanut miehuusvuosia kymmenen
nykyisestä yhdestä.

Mutta hyvä kuitenkin, näinkin, että ennen kuolemaansa osasi

oikein arvostella elämää ja tuntea, miten se oli elettävä.

Markku toi soittajat kamarista viuluineen, kun laululeikit olivat jo

menettäneet viehätyksensä. Tämä oli yllätys ja sitä tervehdittiin
riemulla.

Vanha Juha, joka soitti ensiviulua, oli tottunut ryyppyihin, mutta

nyt ei sitä oltu tarjottu, eikä oikeastaan kaivannutkaan. Tuli
suorastaan hyvälle tuulelle nähdessään nuoret niin iloisella päällä ja
emännän erittäinkin.

Aholan Ellin silmät olivat ihan pyöreät ihmetyksestä. Että kun nyt
tanssittiin raittiusseuran kokouksessa! Hän kyllä tanssi, mutta kun se
ei näissä kokouksissa ollut tapana.

Amalialle se oli suurin yllätys. Suu suppuralla istui, kun ei

kehdannut siitä mennä sanomaan.

Kun lopetettiin, kuului kyselyjä yhtäältä ja toisaalta, entisten

vastustajain taholta eniten, milloin olisi uusi kokous. Täällähän oli
ollut niin kovin hauskaa, ettei mitenkään voinut olla seuraavalla
kerralla tulematta.

Tyttäret olivat kiintyneet jo perinpohjin Kerttuun. Kaitereen Liisa

kavahti pihamaalla emännän kaulaan ja säikähti sitä niin, että juoksi
nurkan taakse toisten nauraessa.

Kerttukin oli tyytyväinen. Ehkäpä joku kylällä puhuisi tanssista ja

muusta, mutta sehän ei haitannut mitään. Näin sai kuitenkin kaikki
ympärilleen, ja sittenhän oli hyvä yrittää.

8.

Keskikesä läheni. Harmaalassa sujui kaikki Markun mielestä

erinomaisesti. Niin paljon ei oltu yhtenäkään kevännä saatu töitä
aikaan kuin nyt.

Työn laatukin oli toisenlaista kuin ennen. Pellot aurattiin

syvemmältä ja ojat luotiin suuremmat kuin toisissa kylän taloissa.

Ja nyt oltiin jo kesantotöissä, vaikka nekin työt oli ennen tehty

vasta juhannuksen jälkeen.

Uuden emännän ansiota se oli kaikki. Kaikki Huhtalassa saamansa

kokemukset käytti hän uuden kotinsa hyväksi.

Niinkuin näkymättömin käsin kävi Kerttu kiinni kaikkeen. Markku ei

usein huomannutkaan, että tämä ja tuo oli nyt tehty toisin kuin
ennen. Kerttu ei kuitenkaan tahtonut missään esiintyä johtajana. Jos
Markku ei sattunut seutuville, sanoi hän miehille, että Markku tahtoo
sen tehtäväksi niin. Ja kun Markku tuli kotiin, sanoi Kerttu hänelle:
»Ethän pahastu» kun sanoin miehille sinun tahtovan viemärin
kesannon alapäässä suuremmaksi kuin ennen, sinähän tietysti olisit
sen tahtonut niin.

Ihmeellinen sielu, joka tahtoi parantaa ihmisiä ja maata, mutta

olla siinä itse aivan huomaamaton ja ansioton.

*****

Markku tunsi tästä syvää kiitollisuutta, mutta samalla tuntui

hänestä, kuin olisi hän itse ollut kaikin puolin niin rappeutunut, että
toisen täytyi kantaa kaikki huolet ja vetää häntä kuin suon ojasta.

Silloin heräsivät epäilykset hänen kestävyydestään taistelussa

viinahimoa vastaan, joka joskus yllätti hänet kuin tuuliaispää.

Ne epäilyksen hetket olivat kaikista raskaimmat.

Kerttu oli pyytänyt, että hän silloin turvautuisi toisen apuun, mutta
eihän hän sitäkään voinut. Olisi siten paljastanut hänelle suuren
heikkoutensa ja mitättömyytensä.

Eihän hän tosin tahtonut näytellä Kertulle itseään paremmaksi kuin

oli, mutta toisesta olisi kai tuntunut kovin masentavalta vetää häntä
aina käsipuolesta.

*****

Tänäänkin oli hänellä se hetkensä. Viinapaholainen ei jättänyt

häntä tuokioksikaan rauhaan.
 Aamulla vuoteesta noustuaan tunsi hän olevansa väsynyt, ja se oli
se tavallinen enne.

Ei edes näkynyt aurinkoa tänään, että se olisi auttanut

vapautumaan painajaisesta. Taivas oli pilvinen ja sade näytti tulevan.

Markku käveli kartanolla ja tarkasteli, oliko kaikki kunnossa.

Itätuuli tohahteli raskaasti ja viiri vanhan aitan päädyssä kirisi kuin

ilkkuen hänelle.

Sukuperintö, monesta polvesta saatu, painoi häntä. Isien

nautinnonhimoa sai hän näin suurella vaivalla ja ponnistuksilla kitkeä
pois ruumiistaan.

Rengit tulivat kysymään, viedäänkö hevoset hakaan aamiaistunnin

ajaksi.

Saisivat kai ne olla tallissakin, kun kesannossa olisi vielä työtä

melkein rupeamaksi.

Markku seisoi allapäin. Aikoi sanoa, että kysykää emännältä, sehän

se tässä on kuitenkin samalla isäntäkin, mutta jurahti synkästi:

— Viekää talliin.

Liiterin nurkalla seisten kuuli hän renkien naureksivan hänelle:

»Isäntää janottaa, muttei uskalla juoda.

Sen siis näkivät muutkin hänen sairautensa. Näkikö Kerttukin?

Kyllä kai.

Ja mitä hän Kertulle isännyydestä äkäilemään, ainoalle hyvälle,

ehkä parhaimmalle maailmassa. Olisiko parempi, jos Harmaalassa
mentäisiin nykyisinkin alaspäin, niinkuin ennen jo mentiin?

Kerttu, hyvä toveri, teki kaikki, mitä suinkin ihminen voi, eikä
lukenut siitä mitään ansiota omalle osalleen.

*****

Ruokakello helähti, kutsuen aamiaiselle, mutta Markku käveli

rantaan.
Sysäsi venheen vesille ja lähti soutamaan mitään määrää vailla.

Souti voimiensa takaa, saadakseen rauhan kirvelevältä janolta.

Kerttu näkyi tulevan pihamaalle ja katselevan järvelle. Varmaankin
ihmetteli, mihin hän soutaa.

Verkko oli venheen perässä. Se oli jäänyt siihen eilen, kun

lahnankudusta palattiin Kertun kanssa.

Hänpä heittääkin verkon saaren rannalle, jotta Kerttu näkee hänen

soutunsa syyn. On muka verkkoa vievinään.

Markku istui perään ja meloskeli. Kerttu näkyi kävelevän rantaan.

Pitipähän nyt siihen parhaiksi. Näkee taas kaikki ja alkaa taas

hoivata kuin pientä lasta.

Markku silmäili ilman rannoille, eikö jo näkyisi missään kirkasta

taivasta. Näytti vain sakenevan ja muutamia vesipisaroita putoili jo
veden pintaan.

Markku sai verkon lasketuksi ja istui soutamaan kotirantaan. Eihän

auttanut melominen siinä sateisella järvellä. Kerttukin siellä odotti.

— Mitä ihmettä sinä, kun et tule aamiaiselle?

 Kerttu oli sillä ainaisella hyvällä tuulellaan, hymykuopat poskillaan.

— Vein verkon, jos sattuisi vielä joku lahna tulemaan.

Mitään huomaamatta kävi Kerttu Markun kainaloon ja he lähtivät

nousemaan rantatietä pihaan.

Kerttu viserteli iloisesti.

Sanoi miettineensä koko aamun, miten saataisiin vanhasta

asuinrakennuksesta vähällä vaivalla kuin uusi ja huoneitakin lisää
useampia.

— No mitenkä? kysäisi vain Markku, mutta ei jaksanut asiaan

innostua, niinkuin muulloin, kun se oli otettu puheeksi.

— No kuulehan nyt, miten olen ajatellut. Tuon vanhan

rakennuksen alle laitetaan vain uusi kivijalka ja katetaan uudestaan
siten, että saadaan sopimaan vinttikertaan muutamia huoneita ja
tilavat säiliöhuoneet. Toisesta tuvasta laitetaan vierastupa, oikein
vanhan kansan malliin, ja tekemällä lisää akkunoita eteiseen
saadaan siitä valoisa ja hauska eteistupa, josta laitetaan portaat
yläkertaan. Sinne tulee meidän huoneemme. Mutta ethän sinä virka
mitään.

— No, voidaanhan sitä ajatella, myönsi Markku, eikä voinut

taaskaan estää ilkeätä ajatusta tulemasta: Sinullahan ne ovat
ohjakset, ei muuta kuin panet työt käyntiin.

Markku tarkasteli rakennusta, seisahtuen pihamaalle. Voisihan siitä

tulla niinkin… Kerttuhan oli suunnitellut sen jo paperillekin.

— Tule nyt syömään.

 Kerttu veti häntä jäljessään takin hihasta.

Kun olisi kehdannut sanoa Kertulle tuossa, että paholainen taas

painoi häntä. Olisi ollut niin mukavaa laskea päänsä Kertun syliin ja
kuulla hänen rauhoittavia ja rohkaisevia sanojaan.

Olisi siten paljastanut miehuuttomuutensa.

Markku muisti, että tänään oli turveosuuskunnan kokous. Hänen

täytyisi tällä kertaa mennä sinne vasten tahtoaankin. Sanomaan,
ettei hänellä tästä lähtien ollut aikaa käydä kokouksissa. Toisin
sanoen katkaisemaan viimeisetkin välinsä juopottelevan kylän
kanssa.

Markku haukkasi hätäisesti ja sanoi lähtevänsä kokoukseen.

Kerttu kävi vakavaksi.

— Onko se aivan välttämätöntä… sinne menosi?

— On kyllä, tällä kertaa.

— Näin huono ilmakin.

Kerttu katseli ikkunasta sateista ilmaa. Pelotti taaskin se Markun

kylään lähtö. Itse oli valittanut, että häntä kiusataan ryyppäämään,
vaikka jo on monesti kieltäytynyt.

Markku näytti muutenkin olevan tällä kertaa huonolla tuulella.

Silloin oli hänen varmasti vaikeampi voittaa kiusausta.

— Olisi ollut niin hauska suunnitella sitä rakennusta, sanoi Kerttu

vielä, etsien Markun katsetta.
 Se ei noussut lautasesta ja Markku ynähti vain:

— No, kerkiääpä sitä, eihän tässä kuitenkaan ennen syksyä.

Kerttu luopui estelystään.

— Minä menen sanomaan, että valjastavat hevosen.

Kerttu meni tupaan ja Markku seurasi häntä ovelle katseillaan.

Eikö olisi sittenkin ollut parasta jäädä kotiin, kun hän niin pyysi?
Tuntui ihan, kuin joku onnettomuus tulisi tänään.

Hevonen oli kuitenkin jo valjaissa ja Kerttukin näytti taas

iloisemmalta. Ehkäpä se luotti häneen.

— Älä viivy kauan, mennään sitten verkonlaskuun, sanoi Kerttu ja

hymyili portailla, kun hän nousi kääseihin.

Markku otettiin vastaan suurella riemulla. Ukot tupruttelivat piippu

jaan ja kilvan tarjosivat hänelle massejaan. Savu kiiri laipioon ja
tuvan täytti kovaääninen puheen porina.

— Tässä on kyseessä uuden turvesuon ostaminen, kannattaako

Harmaalan isäntä sitä?

— Ja moottorin hankkiminen. Sitä panee Markku varmasti vastaan.

Tulehan tänne minun puolelleni, että saan apurin. Minä tässä olen jo
tapellutkin hikeen…

Niemen isäntä veti hänet viereensä istumaan.

Teki hyvää, kun taas pitkästä aikaa sai kuulla miesten kiistelyä ja
hänen mielipiteisiinsä vetoamista.
 Markku veteli muutamia pitkiä savuja, selvittääkseen ajatuksiaan.
Ukot vaikenivat kuullakseen, mitä Markku sanoisi.

Kaitereen Lassi istui puheenjohtajan paikalla vahvasti viinoissaan.

Ikkunasta paistoi hänen kaljuun lakeensa päivä ja se kiilteli. Vahva
hikivirta valui ihroittuneelta naamalta.

— Turvesuon ostamista minä ainakin kannatan, mutta mitä

moottoriin tulee, olisi kai parasta jättää se tällä kertaa, sanoi Markku.

Aikoi vielä lisätä, mutta Niemen ukko rehahti:

— No enkö sitä sanonut, että Markku on aivan minun kannallani.

Ukko löi kämmenellään saapasvarteensa niin että läjähti ja hirnui:

— Enkö sitä sanonut, häh? Kun meillä on kerran entiset koneet, niin
piru tässä puun säästön vuoksi uusiin…

Ukon taskussa hölähteli pullo. Se taisikin taas olla jokaisella,

naamoista päättäen.

Markun suonissa hulmahti liekkiin matkalla jo hieman rauhoittunut

himo.

*****

Suon ostaminen päätettiin, mutta moottoripuuha sai raueta.

Noustiin kahvilomalle ja Markku sanoi laittavansa harjakaiskahvit,

kun aikoi erota osuuskunnan hallituksesta.

— Erota? Mitä se nyt puhuu?

 — Ei sitä niin… jää sitä vielä aikaa sen uuden emännän luona
olemiseen, jos käy kokouksissa.

— Ei hittovie, kyllä Markun täytyy pysyä kiinni osuuskunnassa,

muuten ei tule mitään.

Jokainen vastusti hänen eroamistaan. Se tuntui melkein hyvältä,

vaikka hän oli päättänytkin erota.

Jos jäisi sen vuoksi, että saisi vaikuttaa raitistavasti ukkoihin?

Siitä ei tulisi mitään. Hänen sanansa otettaisiin leikiksi ja hän

joutuisi tarjottelujen vuoksi vielä suurempaan kiusaukseen.

Nytkin kuivasi suuta, kun kuuli pullojen hölähtelemistä ukkojen

taskuissa.

Markun mentyä kamariin oli siellä juopottelu käynnissä. Hänellekin

työnnettiin pulloa väkisten.

— Mitä, eikö kelpaa? Raitisko? Ei hittovie kannata akkaväen takia

raitistella, ainakaan näin kylämatkoilla.

— Saahan sitä siitä olla raitis, jos sen verran maistaa, että
suonissaan tuntee.

— No, älä taivastele, pistä vain poskeesi.

— Hän kyllä oli kuullut tämän jo ennenkin, että saahan olla raitis,
jos välistä maistoikin. Se oli niillä vetävin valtti. Sitä oli vaikea
vastustaa, varsinkin kun himo kipenöi suonissa.

Niemen isäntä vei Markun nurkkaan.

 — Maista nyt edes minun mielikseni, kun tässä koneasiassa
voitettiin.
Eihän siitä eukkosi tiedä mitään.

Ukot katselivat häntä suu vinossa.

— Ei se uskalla.

— Tuli lellipoika hyvästä miehestä.

Markun kädet vapisivat. Veri nousi päähän niin että kohisi. Otti
tarjotun pullon ja ryyppäsi, kahdesti, joi pohjaan.

Kuului hyväksymisen huminaa. Suonet alkoivat takoa

rauhallisemmin, mutta viina kihosi päähän. Ei yhtään selvää ajatusta
saanut enää syntymään. Yksi hämärä häive vain palasi aina
uudelleen: hän ei nyt voi mennä kotiin, Kertun luokse, ei voi, ei
mitenkään.

*****

Kokous oli loppunut ja miehet, lähteneet kukin haaralleen. Markku

loikoi kamarissa sängyn päällä ja muisteli, oliko sanonut itsensä irti
osuuskunnasta.

Kaitereen Lassi tuli huoneeseen.

— No, etkö sinä aio lähteäkään? Taisi yhtäkkiä mennä se aine

päähäsi. Siinä kun oli seassa pirtua. Jos koettaisit tästä minun
pullostani, että voimistuisit.

— Vie pois, en minä… sanoinko minä itseni irti näistä puuhista,

sanohan, sanoinko? Jos en sanonut, niin sano sinä heille, etten tule
kertaakaan enää.

Markku nousi istumaan sängyn laidalle turtuneena, kasvot

pöhöttäen.

— Miksi et tule?

— Etkö sitä käsitä… Kun minä en tahtoisi maistaa, niin täällä ei

anneta rauhaa.

— Mutta miksi et maista koetti toinen tutkia. — Vaimosiko vuoksi

vai..?

— Ei kuin oman itseni… ja muutenkin… Näethän, miten rappiolla

on tämäkin kylä viinojen takia.

— Onko sitten sinun talosi paremmin? kivahti Lassi.

— Harmaala nousee, kun minä vain jaksaisin voittaa tämän

paheen.

Lassi naurahti pilkaten.

Markku koetti nousta, lähteäkseen ulos saamaan raitista ilmaa,

mutta istui jälleen.

— Älä naura. Pois tästä on leikki, jos näin jatketaan.

Toinen näytti miettivän.

— En minä ainakaan ymmärrä koko raittiusasiaa, sanoi.

— Minä ymmärrän sitä jo hyvin, kun olen saanut olla viikkokausia

rauhassa. Paljon parempi on olla raittiina. Näes, kaikki on nyt
Harmaalassa toisin.

— No, se on emäntäsi, joka puuhaa…

— Ei, sinä et ymmärrä… vasta nyt, hänen aikanaan se on tuntunut

kodilta.

Markku istui syyllisyyden tunnon painamana.

Se lepäsi kuin vuori hänen hartioillaan. Kerttu odotti häntä kotiin,

verkon laskuun, ja hän on täällä, voimatonna ja masentuneena.

Kun pääsisi kotiin niin, että Kerttu ei tietäisi mitään.

Voisiko hän sitten valehdella vaimolleen? Ei mitenkään. Se olisi

vielä pahempaa.

— No mutta lähde nyt kuitenkin kotiisi, kun kerran olet jo selvä,

sanoi
Lassi. — Musta kuopii siellä rauhattomana.

Markku nousi ja meni horjuen ovelle. Lassi pisti pullonsa pöydältä

taskuunsa ja seurasi.

Pihamaalla kääntyi Markku ja laski kätensä Lassin olalle.

— Kuulehan, naapuri, tehdään nyt oikein miehen päätös, ettei

maisteta enää milloinkaan.

Lassi naurahti, mutta näytti kuitenkin vakavalta.

— Kyllähän se, kun saisi vain jäämään…

 — Miksei saa, kun hävittää kaikki pesät ensin ympäriltään. Minä
olin melkein kuukauden maistamatta, enkä olisi nytkään, jollei olisi
tarjottu…

— Eikö sitten ole mielesi tehnyt..

— Se on toinen asia. On se veri sitä vaatinut montakin kertaa,

mutta en ole lähtenyt hakemaan, sanoi Markku, kääntäen Mustan
tielle ja lähtien ajamaan.

Oli jo myöhäinen. Päivä laski tyvenien vesien taakse. Käet

kukahtelivat ja sieltä täältä kylästä kuului iloisia ääniä.

— Soh, Musta, kävelehän; ei ole nyt kiirettä kotiin.

Markku kyyrötti rattailla kuin lyötynä. Ilma oli seestynyt ja luontoa

siunaava päivä tehnyt kierroksensa. Sen väreilevät ruskot paloivat
vielä tuoksuvissa metsissä.

Terveet ihmiset iloitsivat tällaisesta illasta, mutta hän ei nyt siitä

saanut edes rauhoitusta painavalle mielelleen. Miksi ihminen oli niin
heikko, kuten hänkin, ettei voinut hallita itseään?

Markku tiesi, että Kerttu antaa anteeksi hänelle ja hoitaa kuin

sairasta. Puhuu rohkaisevasti ja uskoo tulevaisuuteen.

Sepä se olikin. Jos Kerttu sanoisi edes yhdenkin syyttävän sanan,

niin olisi helpompi, mutta kun näki hänet hellänä ja huoltavana, niin
se vasta teki kipeää.

9.
 Kerttu odotteli Markkua kotiin. Työväki palasi jo töistä, eikä häntä
vieläkään kuulunut.

Vanha Leenakin kävi levottomaksi.

— Nyt on käynyt Markulle huonosti, sanoi hän Kertulle. — Ei olisi

pitänyt häntä laskea kylään.

— Eihän miestä niin voi pidättää, virkkoi Kerttu. — Onhan Markulla

saattanut olla muitakin asioita viipyäkseen.»

Sen sanoi Kerttu rauhoittaakseen vain Leenaa, vaikka oli itsekin

rauhaton.

Villekin palasi salolta tuohikantamuksineen ja toi emännälle

metsässä tekemiään marja-astioita.

Kun ei nähnyt vajassa rattaita, eikä Mustaa tallissa, tuli hän

alakuloiseksi.

Hänellä oli ollut taaskin niin kaunis päivä metsässä, mutta nyt ei
ollut Markku kotona ja siitä tuli huolta. Ei olisi pitänyt Markun mennä
kokoukseen.

Villen jokapäiväiset tuohinäpertelyt, joita hän kuljetti metsästä

emännälle, houkuttelivat tälläkin kertaa hymyn häiveen tämän
kasvoille. Se katosi pian.

— Markku ei ole tullut vieläkään, hän sanoi Villelle.

— Ei näy, ei. Jos minä menisin häntä kuulostelemaan. Tuota noin,

minä menenkin heti.

— Parasta on kun minä menen, sanoi Kerttu.

 Ville suostui tähän vastahakoisesti, eikä mennyt syömään. Ei
maistunut ruoka, kun kerran Markun asiat olivat huonosti. Ne olivat
varmasti siten, koskapa ei kotiin kuulunut. Talon muu väki vetäytyi
aittoihin ja vajoihin levolle. Leenalle ei tullut uni ja sitä oli salailtava
Villeltä, joka käpsehti kartanolla, kai hänkin odotellen Markkua. Ville
peitteli levottomuuttaan Leenalta, joka tassutteli tuvan ja kamarien
väliä ja pistäytyi väliin portaille. Oli laittelevinaan haravaa varteen,
mutta jäikin katselemaan tielle ja kuulostamaan.

Kerttu oli lähtenyt näköjään reippaana Markkua vastaan. Hän

olikin päässyt selvyyteen yhdestä asiasta. Markku oli tietysti toisten
houkuttelemana langennut, mutta eihän syy silloin ollut kokonaan
hänen. Kerttu saattoi hyvin kuvitella, miten vaikeata oli voimakasta
himoa vastustaa Markun heikolla luonteella.

Raskaalle se tuntui, mutta sureksimaan siitä ei sopinut jättäytyä,

eikä näyttää tuossa tassutteleville vanhuksillekaan alakuloista
naamaa.

Markkuhan tahtoi päästä vapaaksi kirouksesta, ja siitä yksin

kannatti olla iloinen.

Nyt hän tietysti jossakin odottelee yötä, päästäkseen kenenkään

huomaamatta kartanoon ja hiljaa johonkin loukkoon häpeämään
heikkouttaan.

Pahinta vain kaikesta oli, jos olisi sattunut jokin tapaturma. Musta
kävi vauhkoksi saatuaan kauan odottaa.

Mutta eihän sekään ollut mahdollista.

 Luhtaniityn kohdalla tuli Musta rauhallisesti kävellen häntä
vastaan.
Markku nukkui rattailla.

Musta pysähtyi itsestään ja katsoi Kerttuun, aivan kuin tahtoen

sanoa:
Näin se taas kävi.

Kerttu nousi rattaille ja otti varovasti ohjat Markun kädestä. Painoi

miehen väsyneen pään kainaloonsa ja antoi Mustan kävellä.

Vasta kotiportilla heräsi Markku, kun Kerttu nousi avaamaan

porttia.

Tuskaisena etsi hän Kertun katsetta ja laskeutui sulkemaan portin.

Kertun silmissä säteili anteeksiantava hellyys, moitetta, ei lainkaan.

— Sinä olet ihmeellinen, Kerttu. Kuinka paljon sinä saatkaan antaa

minulle anteeksi, sanoi Markku.

— Minä teen sen niin mielelläni.

— Etkä yhtään pahoittele, että näin kävi?

— En niin paljoa, kun tiedän, että toisetkin ovat olleet siihen

syyllisiä ja että sinä koetat päästä siitä eroon.

— Toisten syyllisyys ei yhtään vapauta minua. Se on vain sinun

hyvyytesi, joka ottaa senkin huomioon. Tämän illan tuskan ja
häpeän jälkeen luulen jaksavani pysyä miehenä.

Rattaat vierivät kasteisen pihanurmen yli. Markku auttoi Kertun

rattailta ja riisui Mustan karjapihalla.
 Kerttu odotti portailla.

Sumu nousi lahdelta ja rannalta kuului siipan sirinä. Rastaskin

äänteli hakametsässä.

Markku tuli valjasliiteristä.

— Katsohan, miten ihana yö nyt on, sanoi Kerttu. Hän oli riisunut
kenkänsä ja sukkansa ja tepasteli avojaloin kasteisella nurmella.

Markun painava mieli olisi pitänyt saada edes vähänkin

kevenemään.

— Tulehan syömään, sinulla on kai hirveä nälkä.

Kerttu pisti kätensä Markun kainaloon ja veti hänet mukanaan.

— Mennään sitten vielä… vaikka verkon laskuun.

Markku haukkasi muutaman palan.

— Mutta ethän sinä syö mitään.

— Ei ole nälkä. Tulehan, niin mennään rantaan. Uni ei meille tule

kuitenkaan.

Miksi Kerttu ei ole niin surullinen minun takiani, niinkuin edeltäpäin

luulin? mietti Markku kävellessään vaimonsa rinnalla rantatietä. Vai
salaako hän kaikki? Tuntui sanomattoman hyvältä nähdä Kerttu
reippaana. Markku muisti kerran Kertun sanoneen, ettei mikään asia,
ei edes tämäkään, suremalla tullut paremmaksi. Täytyi koettaa
unohtaa sattunut ja välttää sitä vastaisuudessa. Pyrkiä ylöspäin,
taka-askelia muistamatta.
 Hän olisi tahtonut vakuuttaa Kertulle tuossa, että tämä oli
viimeinen kerta, mutta se olisi ollut sitä jo monta kertaa ennen
kuultua, josta asia ei parantunut. Hiljaisella päätöksellä oli varmasti
häneen itseensäkin parempi vaikutus.

Kerttu tepasteli vesirajassa. Markku riisuutui ja juoksi pärskytellen

veteen. Hän oli sanonut tahtovansa uida, jättää veteen kaiken sen
ruumiillisen pahanolon tunnun, joka häntä vaivasi.

— Tule sinäkin, luikkasi Markku syvänteen takaa Kertulle.

Tulenpahan toiste. Jätä sinä vain sinne nyt talviturkkisi.

— Niin jätänkin… kaikki entisyyteni, lisäsi Markku ja veteli pitkin

ottein tyvenellä pinnalla.

10.

Markku käveli kesannolla ja tarkasti joka ojan ja saran

nurkkauksen, olivatko ne kunnossa. Kuinkahan kauan siitä »olikaan,
kun hän oli näin kaikki viimeistä myöten tarkastellut ja nuuskinut
miesten jäljiltä. Hyvältä näytti. Maa oli syvältä muokattua ja ojat
pohottivat syvinä ja suoralaitaisina.

Naapurit olivat käyneet viime aikoina joskus hänen pelloillaan ja

ihmetelleet.

Varsinkin juurikasmaata, jossa naatit koettivat kilvan rehennellä

toistensa ylitse.
 Muutamina vuosina oli Markku viljellyt vihantarehua, mutta
jättänyt sen, muka kannattamattomana. Harmaalassa käveli karja
kesäisin kuivilla kanervikkolaitumilla, ja keskikesällä ajeli meijerin
maitokuski talon ohi. Nyt kannettiin vihantarehua karjalle aamuin
illoin, ja Markun oli pitänyt hankkia kaksi uutta kermankuljetusastiaa.

Niin, hänellä oli kerran ollut maahenkeä jäsenissään, aivan

sormenpäitä myöten, mutta juopottelu oli sen hävittänyt melkein
olemattomiin.

Ensin alkoi työ tuntua vaikealta, ja sitten nosti kohta ohdake jo

päätään voitonriemuisena pelloilla.

Nyt oli saatu maksaa sekin aika ja tehdä työtä kaksin verroin.
Raastaa hikipäisinä ohdakkeita ja pajun juuria pelloista.

Menneet vuodet tuntuivat nyt kuin unennäöltä.

Markku talutti parihevoset haasta ja juotti niitä kaivolla. Siinä

silmäin alla levisi rehevä ruispelto, joka kuin vahingon kaupalla näytti
lupaavan täyttä satoa. Sekin oli vielä viimesyksyiseltään huonosti
muokattu.

Markku vei hevoset äkeen eteen ja neuvoi miestä äestämään. Itse

tarttui hän kylvövakkaan.

Rehunviljelysinto oli niin tarttunut häneen, että piti kylvää

juhannusruista, jota näillä seuduin viljeltiin ainoastaan Huhtalassa.

Keskikesän henki leyhytteli yli peltojen. Viime yönä oli satanut ja

maa juonut ahneesti kosteutta. Nurmet loistelivat nyt lukemattomin
kukkasin. Apila alkoi tuoksua, ilmaisten siten kypsyyttään. Mehiläisillä
oli nyt jo päänvaivaa, mihin kukkaan asettua.
 Markku heitteli ripeästi siementä ja kuvitteli satoa, jonka saisi
pellosta. Ensin latomääriä rehua ihan ilmaiseksi ja ensi kesänä
kymmenen kortta yhdestä juuresta.

Viime päivinä tunsi Markku voimiensa kasvaneen. Himo teki

totutun vaelluksensa häntä kiusaamaan, mutta sai lähteä
toimettomana. Ei tippaakaan enää, vaikka naapurit kiertäisivät aina
kintereillä.

Sieltä naapurien kulmilta ei kuulunutkaan mitään hyvää. Kerttu oli

tänään mennyt kylään puhumaan emännille, mitä olisi tehtävä.

Markku hymyili itsekseen. Siellä saatettiin kai käydä tuima taistelu.

Kerttu ei hellittäisi otettaan, sen hän tiesi, ja kylän naiset tahtoivat
pysyä laisinaan.

Puolisille palasi Kerttu ja Markku oli utelias kuulemaan, mitä hän

oli saanut aikaan.

Ei paljon mitään. Kaikki kylän naiset olivat olleet muutaman

kiertävän saarnaajan puheita kuulemassa, paitsi Ylisen Sohvi.

Kerttu puhisi pahantuulisena.

— Seuroissa juoksevat, vaan muuhun niistä ei ole… menisivät

niiden pappiensa kanssa korpeen hävittämään viinatehtaita.

— Mitäpä siitä, jos ne hävittää, niin apteekeista saa ja ulkoa

tuodaan laivoittain, sanoi Markku. — Lakia poljetaan joka paikassa.

— Niin kai… maaseutu kuitenkin käyttää omiaan, ja se meidän on

saatava raittiiksi.
 *****

Niemen isäntä kääkersi aamiaisten jälkeen Harmaalaan. Oli

lähtenyt katsomaan Markun viljelyksiä, kun niitä kiiteltiin pitkin kylää.

No, näyttihän tämä talo nyt todellakin entiseen verraten kuin

uudelta.

Hermanni nojasi piha-aitaan ja latasi piippuaan.

— Taitaa tämä sinun eukkosi olla se vieteri, joka panee kaikki

käyntiin, sanoi ja iski silmää Markulle.

— Hänen ansiotaan se on, myönsi Markku.

Kerttukin oli tullut paikalle ja virkkoi:

— Eipä kun hänen. Markku on oikein todenteolla käynyt

suunnittelemaan kaikkea.

Markku naurahti. Omat ansionsa se osasi kääntää hänen

hyväkseen.

— Mutta tuo ei ole paikallaan, sanoi Herkko ja viittasi piipullaan

karjatarhaan, jossa näkyi rehun jätteitä. — Ei sitä kannata karjaa
kesällä syöttää tuommoisilla.

— Vai ei, kun meiltäkin viedään nyt kermaa meijeriin kahdella

astialla, sanoi Markku. Mitä ne saavat kuivilta kankailta?

Ukko mietti ja pöläytteli vahvoja savupilviä.

Niin sanovat, että kahdella astialla, ja isoja ovat vielä, mietti

Herkko. Taitaa olla tämä Huhtalan tytär, uusi emäntä, oikein mato
järjestämään.

Ja nyt tarjottiin Harmaalassa vain kahvia kaakun kanssa vieraalle,

eikä viinoja näkynyt eikä kuulunut. Entiseen aikaan oli naapuri viety
kamariin ja kulautettu.

Heh, hyvänpä teki tällainen kahvikin, joka oli oikeista ulkolaisista.

Kotona akat keittivät ruisvettä ja siitä tuli väliin etova elämä, jota piti
viinalla lääkitä.

— Tulin oikeastaan kysymään, olisiko sinulla siemenruista lainata,

sanoi Herkko. — Meidän pellosta ei näy tulevan siemeneksi
kelpaavaa. Heilimöi vain paikkapaikoin.

Rukiin lainuun sanoi vain asiakseen Niemen ukko, kuullakseen,

oliko
Markulla itsellään.

Mistäpä niitä… tuli viime syksynä tuhlatuksi viljaa viinoihin

monenkin siemenen vero, sanoi Markku ja naurahti.

Siihenpä ne olivat menneet Niemeläisenkin siemenosat ja osa

syötävistäkin.

Viljan haaskuu viinoihin oli melkein hirveätä. Varmaankin

puolikymmentä hehtoa meni joka talosta.

Sekin vei taloutta alaspäin.

— Niinhän niitä, jurahti Herkko. — Nyt et taida enää panna

viljojasi viinoihin. Tuli se nyt semmoinen heta tähän taloon.

Ukko hirnui ja läjäytti saapasvarttaan.

 — En jyvääkään. Enkä muillekaan siihen tarkoitukseen, vaikka
satanen kapasta luvattaisiin.

— Älä, vai niin olet muuttunut, naurahti Herkko.

— Niin, ja saman päätöksen toivoisin tekevän jokaisen.

Ryyppääminen on kovin pieni nautinto raittiin elämänilon rinnalla.
Jos toista harjoittaa niin toinen jää.

Herkko raapasi korvallistaan.

— Kyllä kai se on niinkin. Mutta kun siihen on jo niin tottunut, niin

vaatii aina kuin velkaansa. Paljon se tosin vie vuodessa tämä
kotipoltto. Saisi litrankaan edes kaupungista.

— Yhtä tarpeetonta kuin kotoinenkin. Ja tottunut siihen olin jo

minäkin, mutta kyllä se nyt jää minun puolestani, sanoi Markku,
melkein voitonriemuisesti.

Herkko tahtoi nähdä vielä suota, jota Riitun Ville oli ojimassa.

Hän ei usko, ennen kuin näkee omilla silmillään, että Ville kaivaa
ojaa. — Kyllä se on uskottava. Villestä on apua enemmän kuin
kahdesta päivän pituutta laskevasta nuoresta miehestä, sanoi
Markku.

— Ka, enhän mä ollut enää tunteakaan, sanoi Niemen isäntä

Villelle. —
Ihan kuin nuoret miehet, kun on vielä partansakin ajanut.

— Enkä mä sinua, kun olet aina vain kasvanut alaspäin kuin

lehmän häntä, sanoi Ville kyyristellen ojanpohjassa.
 — Katsohan tätä pahusta, kun on taitanut käydä ihan ylpeäksi,
hohottaa
Herkko.

— Mitäs tässä, syntinen ihminen, ylpeilemään.

Totta puhuen, olet mielestäni vanhentunut sitten kevätlumien,

arveli
Ville.

Istutaan siinä ojan partaalla ja arvioidaan suon hyvyyttä. Puhutaan

minkä mitäkin. Sitten sanoo Herkko Villelle:

— No sinusta on taitanut tulla ihan raitis?

Herkon suu vetäytyy ivansekaiselle suppuralle ja hän vetää

taskustaan pullon ja heilauttaa sitä Villen nenän alla.

— Otahan tuosta.

Ville ottaa pullon ja tarkastelee sitä, tunteakseen kenen

valmistamaa on.

Jokohan pakana ryyppää, hätäilee Markku.

Ville heittää kuitenkin pullon raunioon niin että kilahtaa.

— Siellä on… liemesi, sanoo Herkolle. — Äläkä tuo tänne toista

kertaa.

— Katsohan perhanaa, mutisee Herkko, mutta ei sano muuta sen

enempää. Totisesti näkee hän nyt ihmeitä. Kaksi juoppoa ihan
raittiina. Olikohan heidän nyt parempi olla kuin ennen?
 Sitä oli ihan kysyttävä.

— No niin hyvä, etten millään hintaa entiseen vaihtaisi, sanoo

Ville. —
Ja Markun elämän sinä tiedät kysymättäkin, näet ja kuulet.

Ville painui taas työhönsä, muusta välittämättä. Herkkokin lähti

kotiinsa. Olipa hän nähnytkin kerrakseen ja kuullut myöskin.
Harmaala oli nyt nousemassa, eikä Markun elämä näyttänyt
hulluimmalta. Nuortuneena ja ripeänä liikkui… oliko sitten siitä
raittiudesta saanut sen ripeytensä.

11.

Juhannusviinoja varmasti valmistettaisiin kylässä. Tulisi olemaan

oikea tulva, ellei saisi sille mitään esteitä.

Poliisirahjukset valittelivat, etteivät jaksaneet juosta kaikkien

trokarien jäljillä.

Kerttu mietti keinoja, puhui Markulle asiasta.

Markku veisteli ja vuoleskeli Villen kanssa viikatevarsia ja haravia

vajassa. Kerttu istui kynnyksellä.

Ville muhoili ja katsoi merkitsevästi Markkuun. Oli niitä heilläkin

keinoja, vaikka ei tässä, emännälle riitettykään niissä keinoissa. Oli
puhuttu jo valmiiksi.
 — Osakkaina tässä aiotaan olla mekin juhannusviinoista, sanoi
Markku.

Kerttu arvasi miesten aikeet.

— Ottakaa minutkin mukaan.

— No jo toki emäntä mukaan… ei muuta kuin kanki olalle.

— Eiköhän olisi kuitenkin parempi, jos muuten… ennen kuin

ehtivät laittaa kojeitaan, arveli Kerttu. Ja sitten olen ajatellut, että jos
uhraisimme rauhallisen juhannusaattoinamme kyläläisten hyväksi,
puuhaamalla kokot ja illanvieton. Mitä sanot siihen, Markku?

— Kernaasti minun puolestani. Nyt ehkä tulisivat kaikki nuoret

mukaan ja osa vanhoistakin.

— Tuota noin… etteikö sitten mentäisikään metsiin pesiä

hävittämään? kysäisi Ville pettyneenä:

— Vaikkapa tuolla käväisisikin, mutta ensin aion kuitenkin puhua

kauniisti kyläläisille, sanoi Kerttu. — Jos saisi kaikki emännät
puolelleen.

— Voithan koettaa. Tänäänhän on pyydetty meitä Aholaan,

Kustaan päiville. Siellähän sopii ottaa puheeksi, sanoi Markku.

— Lupaatko auttaa minua?

— Tässäpä nyt sitten auttaja sinulla, naureksi Markku. — Alkavat

pian niskojaan nostella.

— Välipä tällä vaikka nostavatkin.

 Kiemuroivaa karjapolkua, oikotietä, mentiin illalla Aholaan. Kerttu
hypähteli kiveltä kivelle kuin nuori tyttö. Kivien ja mättäitten välissä
loistelivat metsätähdet ja vanamot, ja Kerttu pysähtyi välillä niitä
poimimaan. Satakieli lauloi.

— Nauttiikohan todellakin ihminen enemmän himojensa

täyttämisestä kuin luonnosta, tästä kaikesta kauniista? arveli Kerttu.

— Tuskin sellaiset luontoa muistavatkaan. Se on heille kuin

suljettu kirja.

Kerttu löysi keltasirkun pesän ja he pysähtyivät katsomaan

poikasia.

Markku pisti kuolleen kärpäsen yhteen avonaiseen nokkaan.

— Voi miten pieniä ja avuttomia ne ovat, virkkoi Kerttu, - Nykäys

vain, ja koko perhe olisi hajalla. Tuollaisten pikkuraukkojen ei
kuitenkaan tarvitse kärsiä vanhempiensa huonoista töistä.

Markku kävi vakavaksi. Sukuperintö, josta hän sai kärsiä, voisi

käydä ehkä hyvinkin kohtalokkaaksi hänen lapsilleen, joita he
tulisivat saamaan. Sitä hän ei tullut ennen koskaan ajatelleeksi,
vaikka oli nähnyt paljonkin henkisesti ja ruumiillisesti vajavaisia
lapsia ja sellaisia, joilla oli samat taipumukset kuin isällä, mutta
paljon voimakkaammat.

Kyllä kai Kerttukin oli sitä ajatellut, vaikka heitä yhteisesti

säästääkseen ei siitä puhunut.

Markku tuli puhuneeksi tästä Kertulle.