Full download ebook at ebookgate.

com

Hydrology Principles Analysis and Design

Second Edition H.M. Raghunath

https://ebookgate.com/product/hydrology-
principles-analysis-and-design-second-edition-h-m-
raghunath/

Download more ebook from https://ebookgate.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Hydrology Principle Analysis Design 2nd ed Edition

Raghunath

https://ebookgate.com/product/hydrology-principle-analysis-
design-2nd-ed-edition-raghunath/

Environmental Hydrology Second Edition Trimble

https://ebookgate.com/product/environmental-hydrology-second-
edition-trimble/

Principles of Functional Analysis Second Edition Martin

Schechter

https://ebookgate.com/product/principles-of-functional-analysis-
second-edition-martin-schechter/

Physical Hydrology Second Edition S. Lawrence Dingman

https://ebookgate.com/product/physical-hydrology-second-edition-
s-lawrence-dingman/
Design Analysis in Rock Mechanics Second Edition
William G. Pariseau

https://ebookgate.com/product/design-analysis-in-rock-mechanics-
second-edition-william-g-pariseau/

Trace Environmental Quantitative Analysis Principles

Techniques and Applications Second Edition Paul R.
Loconto (Author)

https://ebookgate.com/product/trace-environmental-quantitative-
analysis-principles-techniques-and-applications-second-edition-
paul-r-loconto-author/

Progressive Dies Principles and Practices of Design and

Construction Second Edition Society Of Manufacturing
Engineers

https://ebookgate.com/product/progressive-dies-principles-and-
practices-of-design-and-construction-second-edition-society-of-
manufacturing-engineers/

Metabolism of the Anthroposphere Analysis Evaluation

Design Second Edition Peter Baccini

https://ebookgate.com/product/metabolism-of-the-anthroposphere-
analysis-evaluation-design-second-edition-peter-baccini/

Transformer Design Principles With Applications to Core

Form Power Transformers Second Edition Robert M. Del
Vecchio

https://ebookgate.com/product/transformer-design-principles-with-
applications-to-core-form-power-transformers-second-edition-
robert-m-del-vecchio/
THIS PAGE IS
BLANK
Copyright © 2006 New Age International (P) Ltd., Publishers
Published by New Age International (P) Ltd., Publishers

All rights reserved.

No part of this ebook may be reproduced in any form, by photostat, microfilm,
xerography, or any other means, or incorporated into any information retrieval
system, electronic or mechanical, without the written permission of the publisher.
All inquiries should be emailed to [email protected]

ISBN (10) : 81-224-2332-9

ISBN (13) : 978-81-224-2332-7

PUBLISHING FOR ONE WORLD

NEW AGE INTERNATIONAL (P) LIMITED, PUBLISHERS
4835/24, Ansari Road, Daryaganj, New Delhi - 110002
Visit us at www.newagepublishers.com
 (v)

PREFACE TO THE SECOND EDITION

In this new Edition, two more Chapters are included, i.e.,
Chapter 17:Instantaneous Unit Hydrograph (IUH) with Clark and Nash Models illus-
trated with Workedout Examples from field data.
Chapter 18:Cloud Seeding, the technique and operation being profusely illustrated with
actual case histories in India and Russia.
Also, some more illustrative Field Examples are included under Infiltration, Storm Cor-
relation, Gumbel’s and Regional Flood Frequency.
All, with a good print, sketches being neatly redrawn.
Comments are always welcome and will be incorporated in the succeeding editions.

H.M. Raghunath

C—9\N-HYDRO\HYD-TIT.PM5 IV
THIS PAGE IS
BLANK
 ( vii )

PREFACE TO THE FIRST EDITION

Hydrology is a long continuing hydroscience and much work done in this field in the past,
particularly in India, was of empirical nature related to development of empirical formulae,
tables and curves for yield and flood of river basins applicable to the particular region in which
they were evolved by investigators like Binnie, Barlow, Beale and Whiting, Strange, Ryves,
Dicken, Inglis, Lacey, Kanwar Sain and Karpov, etc.
In this book, there is a departure from empiricism and the emphasis is on the collection
of data and analysis of the hydrological factors involved and promote hydrological design on
sound principles and understanding of the science, for conservation and utilisation of water
resources. Hydrological designs may be made by deterministic, probabilistic and stochastic ap-
proaches but what is more important is a ‘matured judgement’ to understand and avoid what is
termed as ‘unusual meteorological combination’.
The book is written in a lucid style in the metric system of units and a large number of
hydrological design problems are worked out at the end of each article to illustrate the princi-
ples of analysis and the design procedure. Problems for assignment are given at the end of each
Chapter along with the objective type and intelligence questions. A list of references is included
at the end for supplementary reading. The book is profusely illustrated with sketches and is not
bulky.
The text has been so brought to give confidence and competence for the reader to sit for
a professional examination in the subject or enable him to take up independent field work as a
hydrologist of a River basin or sub-basin.
The text is divided into Fundamental and Advanced topics and Appendices to fit the
semester-hours (duration) and the level at which the course is taught.
Degree and Post-degree students, research scholars and professionals in the fields of
Civil and Agricultural Engineering, Geology and Earth Sciences, find this book useful.
Suggestions for improving the book are always welcome and will be incorporated in the
next edition.

H.M. Raghunath

C—9\N-HYDRO\HYD-TIT.PM5 V
THIS PAGE IS
BLANK
 CONTENTS
Preface to the Second Edition (v)
Preface to the First Edition (vii)

PART A—FUNDAMENTAL HYDROLOGY

1 Introduction 1
1.1 World’s Water Resources 3
1.2 Water Resources of India 3
1.3 Hydrological Study of Tapti Basin (Central India) 5
1.4 Hydrology and Hydrologic Cycle 11
1.5 Forms of Precipitation 13
1.6 Scope of Hydrology 14
1.7 Hydrological Data 14
1.8 Hydrologic Equation 15

2 Precipitation 17
2.1 Types of Precipitation 17
2.2 Measurement of Precipitation 18
2.3 Radars 22
2.4 Rain-gauge Density 22
2.5 Estimates of Missing Data and Adjustment of Records 23
2.6 Mean Areal Depth of Precipitation (Pave) 26
2.7 Optimum Rain-gauge Network Design 31
2.8 Depth-Area-Duration (DAD) Curves 33
2.9 Graphical Representation of Rainfall 36
2.10 Analysis of Rainfall Data 38
2.11 Mean and Median 43
2.12 Moving Averages Curve 48
2.13 Design Storm and PMP 49
2.14 Snow Pack and Snow Melt 49

3 Water Losses 60
3.1 Water Losses 60
3.2 Evaporation 60
x CONTENTS

3.3 Evaporation Pans 62

3.4 Soil Evaporation 66
3.5 Unsaturated Flow 66
3.6 Transpiration 67
3.7 Evapotranspiration 67
3.8 Hydrometeorology 70
3.9 Infiltration 70
3.10 Infiltration Indices 81
3.11 Supra Rain Technique 83
3.12 Watershed Leakage 87
3.13 Water Balance 87

4 Runoff 96
4.1 Components of Stream Flow 96
4.2 Catchment Characteristics 97
4.3 Mean and Median Elevation 101
4.4 Classification of Streams 103
4.5 Isochrones 104
4.6 Factors Affecting Runoff 104
4.7 Estimation of Runoff 106

5 Hydrographs 117
5.1 Hydrograph Components 117
5.2 Separation of Streamflow Components 120
5.3 Hydrograph Separation 122
5.4 Unit Hydrograph 124
5.5 Unit Hydrograph from Complex Storms 130
5.6 S-Curve Method 138
5.7 Bernard’s Distribution Graph 142
5.8 Instantaneous Unit Hydrograph 149
5.9 Synthetic Unit Hydrographs 149
5.10 Transposing Unit Hydrographs 154
5.11 Application of Unit Hydrograph 157

6 Stream Gauging 171

6.1 Methods of Measuring Stream Flow 171
6.2 Current Meter Gaugings 174
6.3 Stage-Discharge-Rating Curve 178
6.4 Selection of Site for a Stream Gauging Station 183

7 Ground Water 192

7.1 Types of Aquifers and Formations 192
7.2 Confined and Unconfined Aquifers 193
7.3 Darcy’s Law 195

C—9\N-HYDRO\HYD-TIT.PM5 VII
CONTENTS xi

7.4 Transmissibility 196

7.5 Well Hydraulics 196
7.6 Specific Capacity 199
7.7 Cavity Wells 200
7.8 Hydraulics of Open Wells 202
7.9 Construction of Open Wells 206
7.10 Spacing of Wells 207

8 Floods-Estimation and Control 212

8.1 Size of Floods 212
8.2 Estimation of Peak Flood 213
8.4 Flood Frequency Studies 221
8.5 Encounter Probability 225
8.6 Methods of Flood Control 238
8.7 Soil Conservation Measures 245
8.8 Flood Control Economics 247
8.9 Flood Forecasting and Warning 251

9 Flood Routing 262

9.1 Reservoir Routing 262
9.2 Stream Flow Routing 270

10 Storage, Pondage and Flow Duration Curves 280

10.1 Reservoir Mass Curve and Storage 280
10.2 Flow Duration Curves 285
10.3 Pondage 288

11 Reservoir Sedimentation 298

11.1 Sediment Movement and Deposition 298
11.2 Reduction in Reservoir Capacity 300
11.3 Reservoir Sedimentation Control 303

12 Arid, Semi-Arid and Humid Regions 306

12.1 Arid Regions 306
12.2 Semi-Arid Regions 307
12.3 Humid Regions 309

PART B—ADVANCED TOPICS

13 Linear Regression 315
13.1 Fitting Regression Equation 315
13.2 Standard Error of Estimate 316
13.3 Linear Multiple Regression 319
13.4 Coaxial Graphical Correlation of Rainfall Runoff 322

C—9\N-HYDRO\HYD-TIT.PM5 VIII
xii CONTENTS

14 Statistical and Probability Analysis of Hydrological Data 327

14.1 Elements of Statistics 327
14.2 Probability of Hydrologic Events 332

15 Flood Frequency—Probability and Stochastic Methods 337

15.1 Flood Frequency Methods 337
15.2 Stochastic Method 344
15.3 Stochastic Modelling by the Partial Duration Series 344
15.4 Annual Flood Peaks—River Ganga 358
15.5 Regional Flood-Frequency Analysis (RFFA) 361

16 Mathematical Models in Hydrology 366

16.1 Type of Mathematical Models 366
16.2 Methods of Determining IUH 371
16.3 Synthetic Stream Flow 379
16.4 Flow at Ungauged Sites by Multiple Regression 381
16.5 Reservoir Mass Curve 381
16.6 Residual Mass Curve 383
16.7 Selection of Reservoir Capacity 383
16.8 Flood Forecasting 386
16.8 Mathematical Model 389

17 Instantaneous Unit Hydrograph (IUH) 393

17.1 IUH for a Basin 393
17.2 Derivation of IUH 393
17.3 Other Methods of Derivation of IUH 394
17.4 NASH Conceptual Model 394
17.5 Clark’s Model 397
17.6 Drawing Isochrones and Time-Area Diagram (TAD) 398
17.7 Clark’s Method 398

18 Cloud Seeding 403

18.1 Conditions for Cloud Seeding 403
18.2 Cloud Seeding Technique 404
18.3 Cloud Seeding Operation 406
18.4 Recent Case History 406

Appendices 407
Selected References 453
Bibliography 456
Index 457

C—9\N-HYDRO\HYD-TIT.PM5 IX
 PART A

FUNDAMENTAL HYDROLOGY
THIS PAGE IS
BLANK
Chapter 1
INTRODUCTION
Hydrology is a branch of Earth Science. The importance of hydrology in the assessment,
development, utilisation and management of the water resources, of any region is being in-
creasingly realised at all levels. It was in view of this that the United Nations proclaimed the
period of 1965-1974 as the International Hydrological Decade during which, intensive efforts
in hydrologic education research, development of analytical techniques and collection of hy-
drological information on a global basis, were promoted in Universities, Research Institutions,
and Government Organisations.

1.1 WORLD’S WATER RESOURCES

The World’s total water resources are estimated at 1.36 × 108 Μ ha-m. Of these global water
resources, about 97.2% is salt water mainly in oceans, and only 2.8% is available as fresh
water at any time on the planet earth. Out of this 2.8% of fresh water, about 2.2% is available
as surface water and 0.6% as ground water. Even out of this 2.2% of surface water, 2.15% is
fresh water in glaciers and icecaps and only of the order of 0.01% is available in lakes and
streams, the remaining 0.04% being in other forms. Out of 0.6% of stored ground water, only
about 0.25% can be economically extracted with the present drilling technology (the remain-
ing being at greater depths). It can be said that the ground water potential of the Ganga Basin
is roughly about forty times the flow of water in the river Ganga.

1.2 WATER RESOURCES OF INDIA

The important rivers of India are shown in Fig. 1.1 and their approximate water potentials are
given below:

Water potential
Sl. no. River basin
(M ha-m)
1. West flowing rivers like Narmada and Tapti 30.55
2. East flowing rivers like Mahanadi, Godavari,
Krishna, Cauvery and Pennar 35.56
3. The Ganges and its tributaries 55.01
4. Indus and its tributaries 7.95
5. The River Brahmaputra 59.07

Total 188.14

3
4 HYDROLOGY

R.
In
du
s
Kashmir
us

um ab
el Chen China
Ind

h
. J R. i
R.

R v
Ra H.P.
R. j
t l e
an

R . Su
t
is

Punjab Tibet
k

R.
Pa

us
Ind Ga am Ne
tra
R.
R
pal
ng un apu
.J

a hm
Rajasthan U.P. Bra
R. Ga R.
a

nga Assam
Bangla Desh

Gujarat Bihar
ada
R. Narm
R. T pti
a Burma
Madhya Pradesh ahan
R. M adi
r i ssa
O
R.

Mh. A.P.
G
od

Arabian a Bay of Bengal

av

R. Krishn
ar

Sea
i

R. Pennar
u
Nad

Karnataka
il
R.

Tam
Ca
uv
er
y
Ke
ra
la

Sri Lanka

Indian Ocean

Fig. 1.1 River basins of India

The rivers of north India are perennial (i.e., the water in sufficient quantity flows in
them throughout the year) since they receive the snow melt runoff in summer. Rivers of penin-
sular India (south India) receive only runoff due to rainfall and have a good flow only during
monsoons; many of them are either dry or have negligible flow during most of the remaining
part of the year.
The average annual rainfall (a.a.r.) of India is around 114 cm. The isohyetal map of
India (i.e., isohyets or lines joining all places having the same a.a.r.) is shown in Fig. 2.8. Based
on this a.a.r., Dr. K.L. Rao has estimated the following data.

C-9\N-HYDRO\HYD1-1.PM5 4
INTRODUCTION 5

Sl. no. Item Approximate volume

(M ha-m)

1. Annual rainfall over the entire country 370

1
2. Evaporation loss @ 3 of item (1) above 123

3. Runoff (from rainfall) in rivers 167

4. Seepage into subsoil by balance (1)—{(2) + (3)} 80

5. Water absorbed in top soil layers, i.e., contribution

to soil moisture 43

6. Recharge into ground water (from rainfall) (4)—(5) 37

7. Annual ground water recharge from rainfall and seepage

from canals and irrigation systems (approximate) 45

8. Ground water that can be economically extracted from

the present drilling technology @ 60% of item (7) 27

9. Present utilisation of ground water @ 50% of item (8) 13.5

10. Available ground water for further exploitation and

utilisation 13.5

The geographical area of the country (India) is 3.28 Mkm2 and the annual runoff
(from rainfall) is 167 M ha-m (or 167 × 104 Mm3), which is approximately two-and half-times
of the Mississippi-Missouri river Basin, which is almost equal in area to the whole of India.
Due to limitations of terrain, non-availability of suitable storage sites, short period of occur-
rence of rains, etc. the surface water resources that can be utilised has been estimated as
only 67 M ha-m. The total arable land in India is estimated to be 1.47 Mkm2 which is 45%
of the total geographical area against 10% for USSR and 25% for USA. India has a great
potential for agriculture and water resources utilisation. A case history of the ‘Flood Hydrol-
ogy of Tapti Basin’ is given below for illustration.

1.3 HYDROLOGICAL STUDY OF TAPTI BASIN (CENTRAL INDIA)

Tapti is one of the two large rivers in central India which flows west-ward (the other one being
river Narmada) and discharge into the Arabian Sea. Tapti takes its origin in Multai Hills in
the Gavilgadh hill ranges of Satpura mountain in Madhya Pradesh, Fig. 1.2. Tapti is the most
significant flood-menacing river as far as the state of Gujarat is concerned.
The River Tapti is 720 km long and runs generally to west through Madhya Pradesh
(208 km), Maharashtra (323 km) and Gujarat (189 km) states joining the Arabian Sea in the
Gulf of Cambay approximately 20 km west of the city of Surat. The river course according to
the topographical features of its run can be divided into four sections as follows:

C-9\N-HYDRO\HYD1-1.PM5 5
 6
73° 74° 75° 76° 77° 78°
N
22° 22°

Maharashtra
Multai
i pi
ma Ta
Go R.

C-9\N-HYDRO\HYD1-1.PM5
R.
Gujarat Tapi Shahad
River nar

6
R. A
Kakrapar Shirpur
weir Burhanpur
Surat Kadod R. Buray
Ukai

21°
Nanded Jalga 21°
Bhusawal Tale gaon
R. Panjhra Madhya Pradesh -on R. Purna
Gulf
of Dhulia
Cambay ori
R. B Akola

ghur
irna Basin
Basin R. G
Malegaon

R. Ya
characteristics boundary

ea
Chalisgaon

nS
2
A = 62200 km

bia
Lb = 720 km (thalweg)

Ara
A Maharashtra
Wb = = 86.5 km
Lb
20° 20°
P = 1840 km
Compactness
Coefficient = 2.08
Wb km 20 10 0 10 20 km
Form factor = = 0.12
Lb Scale
73° 74° 75° 76° 77° 78°

Fig. 1.2 Tapti basin

HYDROLOGY
INTRODUCTION 7

1. Section I II III IV

2. Length (km) 240 288 80 112

3. Terrain Dense forests; Several large Hilly tract cov- Low flat alluvial
hill ranges hug tributaries join ered with for- plains of Gujarat.
the river banks, on both sides. ests, Number of River meanders
Rocky bed and Rich fertile rapids between past towns of
steep banks as plains of east and Kamalapur and Kathor and Surat.
the river west Khandesh Kakrapur a dis- Numerous rapids
passes through districts of tance of 32 km. near towns of
Satpura moun- Maharastra At Kakrapur the Mandvi and Kadod
tain ranges river falls by
7.5 m; beyond
Kakrapur the
river widens to
about 900 m

4. Catchment 1000 (above 15000

area (km2) Burhanpur)

5. Average bed slope 2.16 0.52 0.56 0.35

in the reach (m/
km)

6. a.a.r. (cm) 75-150 50-75 (heavy 150 100-150

rainfall in Ghat
catchment of
Girna river
≈ 150 cm)

The catchment areas of the river Tapti above Burhanpur and Bhusaval are 81800 and
31350 km2, respectively. The catchment area of the river before it enters the Gujarat state is
about 57000 km2, while the catchment at Surat is 61800 km2. Thus, most of the catchment can
be called hilly with good gradients. The important tributaries, their catchment areas and the
length of their run are given below:

Tributary Catchment River at confluence

area (km2) (km)

Purna 17920 282

Waghur 2352 312
Girna 9720 340
Bori 2344 386
Anar 1350 382
Panjhra 2860 400
Buray 1038 424
Gomai 1263 481

C-9\N-HYDRO\HYD1-1.PM5 7
8 HYDROLOGY

The river Purna has the biggest catchment. The river Girna has its upper catchment in
the eastern slopes of Sahyadri mountains and joins Tapti at its 300th km, only 400 km up-
stream of Surat city. Due to heavy rainfall of ≈ 150 cm in Ghats, this tributary influences the
floods in the Tapti to a great extent.
The River Tapti drains a vast catchment of 62200 km2, of which 27600 km2 are situated
in Madhya Pradesh, 32100 km2 in Maharashtra, and 2500 km2 in Gujarat. The average an-
nual rainfall over the catchment is 78.8 cm, the maximum being 203 cm. More than 95% of the
annual rainfall occurs during the south-west monsoon from mid-June to mid-October. The
isohyetal map of normal rainfall during monsoon period is shown in Fig. 1.3. The average
annual runoff and 75% dependable yield at Ukai is assessed to be 1.73 and 1.26 M ha-m,
respectively.

73° 74° 75° 76° 77° 78° 79°

Alirajpur

00
1000
22° 22°
Khandwa

10
Rajpipla 900
0 800

0
80
90
1000
11 00
00
12 0
0
10

Nagpur
R. Tapti
Tale ga on
1 0

21° 21°
450
15 400
0

Chandor
13

00

431
00
16

77
00 0
Arabian sea

73
10 50

75
0

0
80

0
1

50
65 0

65
0

0
0
70

Nekkar
50

45 0
0

50
20° 500 45 0 20°
0
Nasik Aurangabad

73° 74° 75° 76° 77° 78° 79°

Fig. 1.3 Normal monsoon isohyets of Tapti basin

The map of the Tapti basin and its sub-basins are shown in Fig. 1.2. The shape of the
catchment is elongated and becomes narrow as it enters Gujarat. Some catchment character-
istics are given below:
(i) Area of the basin A = 62200 km2
(ii) Perimeter of the basin P = 1840 km
(iii) Length of the thalweg of the mainstream Lb = 720 km
A 62200
(iv) Average width of the basin Wb = = = 86.5 km
Lb 720
(v) To find the compactness coefficient of the basin:
Radius (R) of the equivalent area is given by
πR2 = 62200 km2
62200
R= = 142 km
π

C-9\N-HYDRO\HYD1-1.PM5 8
INTRODUCTION 9

Circumference of the equivalent circular area

= 2πR = 2π × 142 = 886 km
Compactness coefficient of the basin
P 1840
= = = 2.08
2πR 886
Wb A 62200
(vi) From factor Ff = = 2 = = 0.12
Lb Lb 720 2
Sometimes, the reciprocal of this taken as the coefficient of shape of the basin (= 8.3).
2 R 2 × 142
(vii) Elongation ratio Er = = = 0.4
Lb 720
Narmada and Tapti catchments, which are adjacent are often hit by storms caused by
depression originating both from the Arabian Sea and the Bay of Bengal, which cause heavy
rains resulting in high floods. The tracks of the monsoon depressions that caused heavy rains*
(25.96 cm) during August 4-6, 1968 are shown in Fig. 1.4. The Tapti catchment being not di-
rectly affected by the tracks of these storms but falling in the south-westen sector of storms,

30°

Narmada Storm track

25° catchment
3 2
7
5 4
6 1
Tapti
catchment
20°
Arabian Bay of
sea Bengal

15°

10°

65° 70° 75° 80° 85° 90°

Fig. 1.4 Storm track of August 1968

gets a well-distributed rainfall over its entire catchment except its extreme western end, where
a steep isohyetal gradient exists due to the influence of the western Ghats. Many times the
depressions move along the river courses synchronising with the movement of floods. This
phenomenon causes devastating floods. The river widens out at the lower reach. Low tides
come as far as Surat and high tides travel very much upstream. Many times high tides and
tidal waves due to storms, synchronise with floods resulting in devastation. Particularly near
the Gulf, the water becomes a vast sheet of water extending from Narmada to Mindhola, a

*The highest flood peak of R. Tapti in 1968 was 42,500 cumec, while of R. Narmada was 58,000 cumec
in 1968 and 69,400 cumec in 1970.

C-9\N-HYDRO\HYD1-1.PM5 9
10 HYDROLOGY

distance of about 72 km. Therefore a proper flood warning system and raised platforms would
be necessary. The city of Surat lies between elevations +21 and +32 m. The river spills over its
banks at two places above Surat, i.e., at Dholanpardi above the National Highway and
Nanavaracha. These spills are obstructed by high embankments of railways, roads and canals
causing interruptions in these services and damages to lands and property due to inundation
of floods. The city of Surat and the surrounding fertile delta are quite low and are vulnerable
to floods.
The highest ever flood seems to have occurred in 1837; most of the heavy floods have
occurred in August and September. The recent high floods in 1959 and 1968 were catastrophic
and brought untold damages to industry, commerce and normal life of the city of Surat. An
assessment of the damages caused by these floods are given below.

Sl. Flood in No. of villages Human Cattle Damage to Houses damaged

no. the year affected casualty loss standing or destroyed
crops (ha.)

1. 1959 194 79 554 30460 14815

2. 1968 505 112 7649 38540 30606

The ‘depth-duration’ and the ‘depth-area-duration’ curves for the heavy storms during
August 4-6, 1968 (3 days) are shown in Fig. 1.5 and Fig. 2.15. The weighted maximum rainfall
depth for the Tapti basin up to Ukai for 1, 2, and 3 days are 11.43, 22.38, and 25.96 cm,
respectively.
The maximum representative dew point of Tapti basin during the storm period (Aug 4-6,
1968), after reducing to the reference level of 1000 mb, was 29.8 °C and the persisting repre-
sentative dew point for the storm was 26.7 °C. The moisture adjustment factor (MAF), which is
the ratio of maximum precipitable water at the storm location to the precipitable water available
during the storm period, was derived with respect to the standard level of 500 mb (by refer-
ence to the diagram given by Robert D. Fletcher of US Weather Bureau as
Depth of maximum precipitable water (1000 mb to 500 mb)
MAF =
Depth of storm precipitable water (1000 mb to 500 mb)
98 mm
= = 1.23
80 mm
The storm of August 4-6, 1968 was ‘increased by 23% to arrive at the maximum prob-
able storm (MPS) of 31.8 cm, assuming the same mechanical efficiency. This MPS with mini-
mum infiltration losses and the rainfall excesses (net rainfall or runoff) rearranged during
successive 6-hour intervals, was applied to the ordinates of the 6-hour design unit hydrograph
(derived from the 1968 flood hydrograph at Kakrapar weir at Ukai) to obtain the design flood
hydrograph, the peak of which gave the maximum probable flood (MPF) of 59800 cumec (see
example 8.4). The highest flood peak observed during 1876-1968 (93 years) was 42500 cumec
in August 1968 (Fig. 1.6). The standard project flood (SPF) recommended by the Central Wa-
ter and Power Commission (CWPC), New Delhi for the design of Ukai dam was around 48200
cumec and the design flood adopted was 49500 cumec. The MPF recommended by CWPC was
also 59800 cumec.

C-9\N-HYDRO\HYD1-1.PM5 10
INTRODUCTION 11

25 Aug 1968

20

July 1941
15 Sept 1945
Sept 1904
Rainfall depth, (cm)

July 1894
Sept 1959
Aug 1944
July 1896
10 Sept 1949

Sept 1891
Sept 1954
Aug 1958

0
1 2 3
(Days)

Fig. 1.5 Depth-duration curves for heavy-rain storms of Tapti basin

For the 3-day storm of 1968, the rainfall of 25.96 cm has resulted in a surface runoff of
11.68
11.68 cm, thus giving a coefficient of runoff of = 0.43 for the whole catchment. During
25.96
this flood, there was a wind storm of 80 km/hr blowing over the city of Surat. There was
simultaneous high tide in the river. There was heavy storm concentration in the lower catch-
ment. The total loss due to the devastating floods of 1968 was around Rs. 100 lakhs.
In Chapter 15, the magnitudes and return periods (recurrence intervals) of the high
floods are determined by the deterministic, probabilistic and stochastic approaches using the
annual flood data of the lower Tapti river at Ukai for the 30-years period from 1939 to 1968.
The Gumbel’s method, based on the theory of extreme values gives a 100-year flood of 49210
cumec and hence this method can be safely adopted in the estimation of design flood for the
purpose of safe design of hydraulic structures, while the stochastic approach may give a suit-
able value of MPF.

1.4 HYDROLOGY AND HYDROLOGIC CYCLE

Hydrology is the science, which deals with the occurrence, distribution and disposal of water
on the planet earth; it is the science which deals with the various phases of the hydrologic
cycle.

C-9\N-HYDRO\HYD1-1.PM5 11
12 HYDROLOGY

50
49500 cumec
45
42500 cumec (1968 flood)
40
Discharge Q (1000 cumec)

37300 cumec (1959 flood)

35
Observed flood
30 hydrographs (1968 & 1959)

25
Design flood hydrograph
20

15

10

0
0 20 40 60 80 100 120 140 160 180
Time (hr)

25

20 Rainfall-runoff curve
Rainfall, (cm)

15

10

0
0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60
Discharge (1000 cumec)

Fig. 1.6 Flood hydrographs of river Tapti at Ukai

Hydrologic cycle is the water transfer cycle, which occurs continuously in nature; the
three important phases of the hydrologic cycle are: (a) Evaporation and evapotranspiration (b)
precipitation and (c) runoff and is shown in Fig. 1.7. The globe has one-third land and two-
thirds ocean. Evaporation from the surfaces of ponds, lakes, reservoirs. ocean surfaces, etc.
and transpiration from surface vegetation i.e., from plant leaves of cropped land and forests,
etc. take place. These vapours rise to the sky and are condensed at higher altitudes by conden-
sation nuclei and form clouds, resulting in droplet growth. The clouds melt and sometimes
burst resulting in precipitation of different forms like rain, snow, hail, sleet, mist, dew and
frost. A part of this precipitation flows over the land called runoff and part infilters into the
soil which builds up the ground water table. The surface runoff joins the streams and the
water is stored in reservoirs. A portion of surface runoff and ground water flows back to ocean.
Again evaporation starts from the surfaces of lakes, reservoirs and ocean, and the cycle re-
peats. Of these three phases of the hydrologic cycle, namely, evaporation, precipitation and

C-9\N-HYDRO\HYD1-1.PM5 12
INTRODUCTION 13

runoff, it is the ‘runoff phase’, which is important to a civil engineer since he is concerned with
the storage of surface runoff in tanks and reservoirs for the purposes of irrigation, municipal
water supply hydroelectric power etc.

Sun

Rain cloud

R a i n
Evaporation Cloud
Snow from condensa-
storage Interception tion of Water
on
sp irati vapour
Tran

Transpi
n

ration
Mountainous tio

n
ra

atio

n
range o

oratio
Infiltration R ap

n
ov un Ev

por
Ground surface

tio
er off

ra
Eva
lan

evap

o
Percolation d

ap
Soil flo

ev
Interflow w

Soil
Capillary fringe Well

a
Se
G.W.T. River or
lake Soil
Ground water table
Groun msl
d wate
Ground water Aquifer r flow
flow (pervious formation) Permeable
Fresh ce out crop
fa Sea
ground water
Inter Sea water
wedge
intruded
Impervious formation
Sea bed

Fig. 1.7 The hydrologic cycle

1.5 FORMS OF PRECIPITATION

Drizzle — a light steady rain in fine drops (0.5 mm) and intensity <1 mm/hr
Rain — the condensed water vapour of the atmosphere falling in drops
(>0.5 mm, maximum size—6 mm) from the clouds.
Glaze — freezing of drizzle or rain when they come in contact with cold objects.
Sleet — frozen rain drops while falling through air at subfreezing tempera-
ture.
Snow — ice crystals resulting from sublimation (i.e., water vapour condenses
to ice)
Snow flakes — ice crystals fused together.
Hail — small lumps of ice (>5 mm in diameter) formed by alternate freezing
and melting, when they are carried up and down in highly turbulent
air currents.
Dew — moisture condensed from the atmosphere in small drops upon cool
surfaces.

C-9\N-HYDRO\HYD1-1.PM5 13
14 HYDROLOGY

Frost — a feathery deposit of ice formed on the ground or on the surface of

exposed objects by dew or water vapour that has frozen
Fog — a thin cloud of varying size formed at the surface of the earth by
condensation of atmospheric vapour (interfering with visibility)
Mist — a very thin fog

1.6 SCOPE OF HYDROLOGY

The study of hydrology helps us to know
(i) the maximum probable flood that may occur at a given site and its frequency; this is
required for the safe design of drains and culverts, dams and reservoirs, channels
and other flood control structures.
(ii) the water yield from a basin—its occurence, quantity and frequency, etc; this is
necessary for the design of dams, municipal water supply, water power, river navi-
gation, etc.
(iii) the ground water development for which a knowledge of the hydrogeology of the
area, i.e., of the formation soil, recharge facilities like streams and reservoirs, rain-
fall pattern, climate, cropping pattern, etc. are required.
(iv) the maximum intensity of storm and its frequency for the design of a drainage project
in the area.

1.7 HYDROLOGICAL DATA

For the analysis and design of any hydrologic project adequate data and length of records are
necessary. A hydrologist is often posed with lack of adequate data. The basic hydrological data
required are:
(i) Climatological data
(ii) Hydrometeorological data like temperature, wind velocity, humidity, etc.
(iii) Precipitation records
(iv) Stream-flow records
(v) Seasonal fluctuation of ground water table or piezometric heads
(vi) Evaporation data
(vii) Cropping pattern, crops and their consumptive use
(viii) Water quality data of surface streams and ground water
(ix) Geomorphologic studies of the basin, like area, shape and slope of the basin, mean
and median elevation, mean temperature (as well as highest and lowest tempera-
ture recorded) and other physiographic characteristics of the basin; stream density
and drainage density; tanks and reservoirs
(x) Hydrometeorological characteristics of basin:
(i) a.a.r., long term precipitation, space average over the basin using isohyets and
several other methods (Rainbird, 1968)
(ii) Depth-area-duration (DAD) curves for critical storms (station equipped with
self-recording raingauges).

C-9\N-HYDRO\HYD1-1.PM5 14
INTRODUCTION 15

(iii) Isohyetal maps—Isohyets may be drawn for long-term average, annual and
monthly precipitation for individual years and months
(iv) Cropping pattern—crops and their seasons
(v) Daily, monthly and annual evaporation from water surfaces in the basin
(vi) Water balance studies of the basin
(vii) Chronic problems in the basin due to a flood-menacing river (like Tapti or Tapi
in central India) or siltmenacing river (like Tungabhadra in Karnataka)
(vii) Soil conservation and methods of flood control

1.8 HYDROLOGIC EQUATION

The hydrologic equation is simply the statement of the law of conservation of matter and is
given by
I = O + ∆S ...(1.1)
where I = inflow
O = outflow
∆S = change in storage
This equation states that during a given period, the total inflow into a given area must
equal the total outflow from the area plus the change is storage. While solving this equation,
the ground water is considered as an integral part of the surface water and it is the subsurface
inflow and outflow that pose problems in the water balance studies of a basin.

QUIZ I

I Choose the correct statement/s in the following:

1 The hydrological cycle
(i) has beginning but does not end
(ii) has both beginning and end
(iii) occurs continuously in nature
(iv) is a water transfer cycle
(v) has three phases—precipitation, evaporation and runoff
2 Hydrology deals with
(i) occurrence of water and formation of snow
(ii) movement of water on earth and water vapour in atmosphere
(iii) occurrence of floods and droughts
(iv) consumptive use of crops and crop planning
(v) prevention of drought
(iv) the hydrologic cycle
3 Hydrologic studies are made
(i) to determine MPF
(ii) to determine design flood for spillways and bridges
(iii) to asses the ground water potential of a basin

C-9\N-HYDRO\HYD1-1.PM5 15
16 HYDROLOGY

(iv) for the preparation of land drainage schemes

(v) to determine the hydro-power potential
(iv) for irrigation and crop planning
(vii) for all the above
4 The hydrologic equation states that
(i) the inflow into the basin is equal to the outflow from the basin at any instant
(ii) the difference between inflow and outflow is the storage
(iii) subsurface inflow is equal to the subsurface outflow
(iv) the water balance over the basin = Σ inflow — Σ outflow
II Match the items in ‘A’ with items in ‘B’
A B
(i) Runoff (a) Deals with hydrologic cycle
(ii) Snow, hail (b) Water transfer cycle
(iii) Hydrology (c) Important phase of hydrologic cycle
(iv) Hydrologic cycle (d) Forms of precipitation
(v) Evaporation, precipitation and runoff (e) Law of conservation of matter
(vi) Hydrologic equation (f) Three phases of hydrologic cycle

QUESTIONS

1 Explain the hydraulic cycle in nature with the help of a neat sketch, indicating its various phases.
2 What are the basic data required for hydrological studies? Name the agencies from which the
data can be obtained?
3 What is the function of hydrology in water resources development? What are the basic hydrological
requirements for a river basin development?
4 Explain ‘hydrologic equation’.

C-9\N-HYDRO\HYD1-1.PM5 16
Chapter 2
PRECIPITATION
The precipitation in the country (India) is mainly in the form of rain fall though there is
appreciable snowfall at high altitudes in the Himalayan range and most of the rivers in north
India are perennial since they receive snow-melt in summer (when there is no rainfall).

2.1 TYPES OF PRECIPITATION

The precipitation may be due to
(i) Thermal convection (convectional precipitation)—This type of precipiation is in the
form of local whirling thunder storms and is typical of the tropics. The air close to the warm
earth gets heated and rises due to its low density, cools adiabatically to form a cauliflower
shaped cloud, which finally bursts into a thunder storm. When accompanied by destructive
winds, they are called ‘tornados’.
(ii) Conflict between two air masses (frontal precipitation)—When two air masses due
to contrasting temperatures and densities clash with each other, condensation and precipita-
tion occur at the surface of contact, Fig. 2.1. This surface of contact is called a ‘front’ or ‘frontal
surface’. If a cold air mass drives out a warm air mass’ it is called a ‘cold front’ and if a warm air
mass replaces the retreating cold air mass, it is called a ‘warm front’. On the other hand, if the
two air masses are drawn simultaneously towards a low pressure area, the front developed is
stationary and is called a ‘stationary front’. Cold front causes intense precipitation on com-
paratively small areas, while the precipitation due to warm front is less intense but is spread
over a comparatively larger area. Cold fronts move faster than warm fronts and usually over-
take them, the frontal surfaces of cold and warm air sliding against each other. This phenom-
enon is called ‘occlusion’ and the resulting frontal surface is called an ‘occluded front’.
(ii) Orographic lifting (orographic precipitation)—The mechanical lifting of moist air
over mountain barriers, causes heavy precipitation on the windward side (Fig. 2.2). For exam-
ple Cherrapunji in the Himalayan range and Agumbe in the western Ghats of south India get
very heavy orographic precipitation of 1250 cm and 900 cm (average annual rainfall), respec-
tively.
(iv) Cyclonic (cyclonic precipitation)—This type of precipitation is due to lifting of moist
air converging into a low pressure belt, i.e., due to pressure differences created by the unequal
heating of the earth’s surface. Here the winds blow spirally inward counterclockwise in the
northern hemisphere and clockwise in the southern hemisphere. There are two main types of
cyclones—tropical cyclone (also called hurricane or typhoon) of comparatively small diameter
of 300-1500 km causing high wind velocity and heavy precipitation, and the extra-tropical
cyclone of large diameter up to 3000 km causing wide spread frontal type precipitation.
17
18 HYDROLOGY

Warm
air

Frontal surface Warm air

cold air mass Warm air Cold air mass
mass mass Colder air Cold air
Frontal surface
Low pressure
(a) Cold front (b) Warm front (c) Stationary front

Fig. 2.1 Frontal precipitation

Heavy rain

Windward Leeward
(Seaward side) (Landward) side

Mountainous
range
msl
Rain-shadow area
Land
Sea

Fig. 2.2 Orographic precipitation

2.2 MEASUREMENT OF PRECIPITATION

Rainfall may be measured by a network of rain gauges which may either be of non-recording or
recording type.
12.5 cm
Rim (30 cm above GL)
Funnel
Metal casing
25 cm
Glass bottle
(7.5-10 cm dia.)
Ground level
GL 5 cm 5 cm GL
5 cm
20 cm

50
55 cm
Masonry
foundation block
60 cm × 60 cm × 60 cm

Measuring
jar (glass)

60 cm

Fig. 2.3 Symon’s rain gauge

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 18
PRECIPITATION 19

The non-recording rain gauge used in India is the Symon’s rain gauge (Fig. 2.3). It con-
sists of a funnel with a circular rim of 12.7 cm diameter and a glass bottle as a receiver. The
cylindrical metal casing is fixed vertically to the masonry foundation with the level rim 30.5
cm above the ground surface. The rain falling into the funnel is collected in the receiver and is
measured in a special measuring glass graduated in mm of rainfall; when full it can measure
1.25 cm of rain.
The rainfall is measured every day at 08.30 hours IST. During heavy rains, it must be
measured three or four times in the day, lest the receiver fill and overflow, but the last meas-
urement should be at 08.30 hours IST and the sum total of all the measurements during the
previous 24 hours entered as the rainfall of the day in the register. Usually, rainfall measure-
ments are made at 08.30 hr IST and sometimes at 17.30 hr IST also. Thus the non-recording or
the Symon’s rain gauge gives only the total depth of rainfall for the previous 24 hours (i.e.,
daily rainfall) and does not give the intensity and duration of rainfall during different time
intervals of the day.
It is often desirable to protect the gauge from being damaged by cattle and for this
purpose a barbed wire fence may be erected around it.
Recording Rain Gauge
This is also called self-recording, automatic or integrating rain gauge. This type of rain gauge
Figs. 2.4, 2.5 and 2.6, has an automatic mechanical arrangement consisting of a clockwork, a
drum with a graph paper fixed around it and a pencil point, which draws the mass curve of
rainfall Fig. 2.7. From this mass curve, the depth of rainfall in a given time, the rate or inten-
sity of rainfall at any instant during a storm, time of onset and cessation of rainfall, can be
determined. The gauge is installed on a concrete or masonry platform 45 cm square in the
observatory enclosure by the side of the ordinary rain gauge at a distance of 2-3 m from it. The
gauge is so installed that the rim of the funnel is horizontal and at a height of exactly 75 cm
above ground surface. The self-recording rain gauge is generally used in conjunction with an
ordinary rain gauge exposed close by, for use as standard, by means of which the readings of
the recording rain gauge can be checked and if necessary adjusted.

30 cm
Receiving
Receiver funnel
Metal cover
Funnel
Tipping bucket Catch
To recording bucket
device
Spring
balance

Revolving drum
(chart mounted)
Measuring tube
Clock mechanism Pen

Fig. 2.4 Tipping bucket gauge Fig. 2.5 Weighing type rain gauge

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 19
20 HYDROLOGY

There are three types of recording rain gauges—tipping bucket gauge, weighing gauge
and float gauge.
Tipping bucket rain gauge. This consists of a cylindrical receiver 30 cm diameter
with a funnel inside (Fig. 2.4). Just below the funnel a pair of tipping buckets is pivoted such
that when one of the bucket receives a rainfall of 0.25 mm it tips and empties into a tank
below, while the other bucket takes its position and the process is repeated. The tipping of the
bucket actuates on electric circuit which causes a pen to move on a chart wrapped round a
drum which revolves by a clock mechanism. This type cannot record snow.
Weighing type rain gauge. In this type of rain-gauge, when a certain weight of rain-
fall is collected in a tank, which rests on a spring-lever balance, it makes a pen to move on a
chart wrapped round a clockdriven drum (Fig. 2.5). The rotation of the drum sets the time
scale while the vertical motion of the pen records the cumulative precipitation.
Float type rain gauge. In this type, as the rain is collected in a float chamber, the float
moves up which makes a pen to move on a chart wrapped round a clock driven drum (Fig. 2.6).
When the float chamber fills up, the water siphons out automatically through a siphon tube
kept in an interconnected siphon chamber. The clockwork revolves the drum once in 24 hours.
The clock mechanism needs rewinding once in a week when the chart wrapped round the
drum is also replaced. This type of gauge is used by IMD.
203 cm
Ring

Funnel
750 cm
Base cover
Revolving drum
Filter (Clock-driven)
Chart mounted
Pen
Clock mechanism

Float chamber
Syphon
Syphon Float
chamber

Base

G.L.

Fig. 2.6 Float type rain gauge

The weighing and float type rain gauges can store a moderate snow fall which the op-
erator can weigh or melt and record the equivalent depth of rain. The snow can be melted in

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 20
PRECIPITATION 21

the gauge itself (as it gets collected there) by a heating system fitted to it or by placing in the
gauge certain chemicals such as Calcium Chloride, ethylene glycol, etc.
Curve traced by pen of
self-recording rain gauge Pen reverses
direction
20 20
Total 15 25
rainfall 10 30
(cm) 5 35
0 40
0 1 2 3 4 5 6 7 8
Time (days)

Fig. 2.7 Mass curve of rainfall

25 cm
50 c
m
n

75 c
m China
a

125
cm
190 c

75 125
5
t

cm0
m

19
0
s

cm

Tibet cm
0c
m
m 500
19 0c
i

25 cm
375
k

190
125 cm
a cm cm
cm
25 50
P
m
0c

Bangla
25

115 cm 125 cm desh

75 cm

190
75 cm

90 cm
0c
m Burma
cm

19
75 cm
A
r

50 cm 190 cm
125 125 cm
a

cm 0

cm
5
b

190 cm Bay of
250 125
i

cm Bengal
a

300
n

cm
50 cm

cm
s

75
m
e

m
c

5c
75
a

12

0
30 m
c
m

Isohyet cm
75 c

2500 Sri
in cm
m

19 5 Lanka
75 c

(normal annual) 12
Indian ocean

Fig. 2.8 Isohyetal map of India

Automatic-radio-reporting rain-gauge
This type of raingauge is used in mountainous areas, which are not easily accessible to collect
the rainfall data manually. As in the tipping bucket gauge, when the buckets fill and tip, they

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 21
22 HYDROLOGY

give electric pulses equal in number to the mm of rainfall collected which are coded into mes-
sages and impressed on a transmitter during broadcast. At the receiving station, these coded
signals are picked up by UHF receiver. This type of raingauge was installed at the Koyna
hydro-electric project in June 1966 by IMD, Poona and is working satisfactorily.

2.3 RADARS
The application of radars in the study of storm mechanics, i.e. the areal extent, orientation and
movement of rain storms, is of great use. The radar signals reflected by the rain are helpful in
determining the magnitude of storm precipitation and its areal distribution. This method is
usually used to supplement data obtained from a network of rain gauges. The IMD has a well
established radar network for the detection of thunder storms and six cyclone warning radars,
on the east cost at Chennai, Kolkata, Paradeep, Vishakapatnam, Machalipatnam and Karaikal.
See the picture given on facing page.
Location of rain-gauges—Rain-gauges must be so located as to avoid exposure to wind
effect or interception by trees or buildings nearby.
The best location may be an open plane ground like an airport.
The rainfall records are maintained by one or more of the following departments:
Indian Meteorological Department (IMD)
Public Works Department (PWD)
Agricultural Department
Revenue Department
Forest Department, etc.

2.4 RAIN-GAUGE DENSITY

The following figures give a guideline as to the number of rain-gauges to be erected in a
given area or what is termed as ‘rain-gauge density’
Area Rain-gauge density
Plains 1 in 520 km2
Elevated regions 1 in 260-390 km2
Hilly and very heavy 1 in 130 Km2 preferably with 10% of the
rainfall areas rain-gauge stations equipped with the self
recording type
In India, on an average, there is 1 rain-gauge station for every 500 km2, while in more
developed countries, it is 1 stn. for 100 km2.
The length of record (i.e., the number of years) neeeded to obtain a stable frequency
distribution of rainfall may be recommended as follows:
Catchment layout: Islands Shore Plain Mountainous
areas regions
No. of years: 30 40 40 50
The mean of yearly rainfall observed for a period of 35 consecutive years is called the
average annual rainfall (a.a.r.) as used in India. The a.a.r. of a place depends upon: (i) distance

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 22
24 HYDROLOGY

(i) Station-year method—In this method, the records of two or more stations are com-
bined into one long record provided station records are independent and the areas in which the
stations are located are climatologically the same. The missing record at a station in a particu-
lar year may be found by the ratio of averages or by graphical comparison. For example, in a
certain year the total rainfall of station A is 75 cm and for the neighbouring station B, there is
no record. But if the a.a.r. at A and B are 70 cm and 80 cm, respectively, the missing year’s
rainfall at B (say, PB) can be found by simple proportion as:
75 PB
= ∴ PB = 85.7 cm
70 80
This result may again be checked with reference to another neighbouring station C.
(ii) By simple proportion (normal ratio method)–This method is illustrated by the fol-
lowing example.
Example 2.1 Rain-gauge station D was inoperative for part of a month during which a storm
occured. The storm rainfall recorded in the three surrounding stations A, B and C were 8.5, 6.7
and 9.0 cm, respectively. If the a.a.r for the stations are 75, 84, 70 and 90 cm, respectively,
estimate the storm rainfall at station D.
Solution By equating the ratios of storm rainfall to the a.a.r. at each station, the storm rain-
fall at station D (PD) is estimated as
8.5 6.7 9.0 PD
= = =
75 84 70 90
LM
1 8.5 6.7 9.0 OP
3 The average value of PD = 3 75 × 90 + 84 × 90 + 70 × 90 = 9.65 cm
N Q
(iii) Double-mass analysis—The trend of the rainfall records at a station may slightly
change after some years due to a change in the environment (or exposure) of a station either
due to coming of a new building, fence, planting of trees or cutting of forest nearby, which
affect the catch of the gauge due to change in the wind pattern or exposure. The consistency of
records at the station in question (say, X) is tested by a double mass curve by plottting the
cumulative annual (or seasonal) rainfall at station X against the concurrent cumulative values
of mean annual (or seasonal) rainfall for a group of surrounding stations, for the number of
years of record (Fig. 2.9). From the plot, the year in which a change in regime (or environment)
has occurred is indicated by the change in slope of the straight line plot. The rainfall records
of the station x are adjusted by multiplying the recorded values of rainfall by the ratio of slopes
of the straight lines before and after change in environment.
Example 2.2 The annual rainfall at station X and the average annual rainfall at 18 surround-
ing stations are given below. Check the consistency of the record at station X and determine the
year in which a change in regime has occurred. State how you are going to adjust the records
for the change in regime. Determine the a.a.r. for the period 1952-1970 for the changed regime.

Annual rainfall (cm)

Year Stn. X 18-stn. average

1952 30.5 22.8

1953 38.9 35.0
1954 43.7 30.2
1955 32.2 27.4
(contd.)...

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 24
PRECIPITATION 25

1956 27.4 25.2

1957 32.0 28.2
1958 49.3 36.1
1959 28.4 18.4
1960 24.6 25.1
1961 21.8 23.6
1962 28.2 33.3
1963 17.3 23.4
1964 22.3 36.0
1965 28.4 31.2
1966 24.1 23.1
1967 26.9 23.4
1968 20.6 23.1
1969 29.5 33.2
1970 28.4 26.4

Solution

Cumulative Annual rainfall (cm)

Year Stn. X 18-stn. average

1952 30.5 22.8

1953 69.4 57.8
1954 113.1 88.0
1955 145.3 115.4
1956 172.7 140.6
1957 204.7 168.8
1958 254.0 204.9
1959 282.4 233.3
1960 307.0 258.4
1961 328.8 282.0
1962 357.0 315.3
1963 374.3 338.7
1964 396.6 374.7
1965 425.0 405.9
1966 449.1 429.0
1967 476.0 452.4
1968 496.6 475.5
1969 526.1 508.7
1970 554.5 535.1

The above cumulative rainfalls are plotted as shown in Fig. 2.9. It can be seen from the
figure that there is a distinct change in slope in the year 1958, which indicates that a change in
regime (exposure) has occurred in the year 1958. To make the records prior to 1958 comparable

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 25
26 HYDROLOGY

with those after change in regime has occurred, the earlier records have to be adjusted by
multiplying by the ratio of slopes m2/m1 i.e., 0.9/1.25.
600

1970

2
m
=
9
0.
500 1968

2 =
.8
= 1
Cumulative annual rainfall of Stn. X, cm

1966

e
op
Sl
400 1964
1962

2.5
300 1960

1958 1.8
2
1
m

Change in regime
=

200
25

indicated in 1958
1.

1956
2 =

\ Adjustment of records
5
= 2.

prior to1958 : ´ 0.9

1954 1.25
e

100
op
Sl

1952
0
0 100 200 300 400 500 600
Cumulative annual rainfall-18 Stns. average, cm

Fig. 2.9 Double mass analysis Example 2.2

Cumulative rainfall 1958-1970

= 554.5 – 204.7 = 349.8 cm
Cumulative rainfall 1952-1957
adjusted for changed environment
0.9
= 204.7 × = 147.6 cm
1.25
Cumulative rainfall 1952-1970
(for the current environment) = 497.4 cm
a.a.r. adjusted for the current regime
497.4 cm
= = 26.2 cm.
19 years

2.6 MEAN AREAL DEPTH OF PRECIPITATION (Pave)

Point rainfall—It is the rainfall at a single station. For small areas less than 50 km2, point
rainfall may be taken as the average depth over the area. In large areas, there will be a net-
work of rain-gauge stations. As the rainfall over a large area is not uniform, the average depth
of rainfall over the area is determined by one of the following three methods:
(i) Arithmetic average method—It is obtained by simply averaging arithmetically the
amounts of rainfall at the individual rain-gauge stations in the area, i.e.,

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 26
PRECIPITATION 27

ΣP1
Pave = ...(2.1)
n
where Pave = average depth of rainfall over the area
ΣP1 = sum of rainfall amounts at individual rain-gauge stations
n = number of rain-gauge stations in the area
This method is fast and simple and yields good estimates in flat country if the gauges
are uniformly distributed and the rainfall at different stations do not vary very widely from
the mean. These limitations can be partially overcome if topographic influences and aerial
representativity are considered in the selection of gauge sites.
(ii) Thiessen polygon method—This method attempts to allow for non-uniform distribu-
tion of gauges by providing a weighting factor for each gauge. The stations are plotted on a
base map and are connected by straight lines. Perpendicular bisectors are drawn to the straight
lines, joining adjacent stations to form polygons, known as Thiessen polygons (Fig. 2.10). Each
polygon area is assumed to be influenced by the raingauge station inside it, i.e., if P1, P2, P3, ....
are the rainfalls at the individual stations, and A1, A2, A3, .... are the areas of the polygons
surrounding these stations, (influence areas) respectively, the average depth of rainfall for the
entire basin is given by
ΣA1 P1
Pave = ...(2.2)
ΣA1
where ΣA1 = A = total area of the basin.
The results obtained are usually more accurate than those obtained by simple arithme-
tic averaging. The gauges should be properly located over the catchment to get regular shaped
polygons. However, one of the serious limitations of the Thiessen method is its non-flexibility
since a new Thiessen diagram has to be constructed every time if there is a change in the
raingauge network.
(iii) The isohyetal method—In this method, the point rainfalls are plotted on a suitable
base map and the lines of equal rainfall (isohyets) are drawn giving consideration to orographic
effects and storm morphology, Fig. 2.11. The average rainfall between the succesive isohyets
taken as the average of the two isohyetal values are weighted with the area between the
isohyets, added up and divided by the total area which gives the average depth of rainfall over
the entire basin, i.e.,
ΣA1− 2 P1− 2
Pave = ...(2.3)
ΣA1− 2
where A1–2 = area between the two successive isohyets P1 and P2
P1 + P2
P1–2 =
2
ΣA1–2 = A = total area of the basin.
This method if analysed properly gives the best results.
Example 2.3 Point rainfalls due to a storm at several rain-gauge stations in a basin are
shown in Fig. 2.10. Determine the mean areal depth of rainfall over the basin by the three
methods.

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 27
28 HYDROLOGY

Basin boundary
Stn.
A D Thiessen
polygons
G
O L
C

E
K
B
F M
I
J
N

Fig. 2.10 Thiessen polygon method, Example 2.3

Solution (i) Arithmetic average method

ΣP1 1331 cm
Pave = = = 8.87 cm
n 15 stn.
ΣP1 = sum of the 15 station rainfalls.
(ii) Thiessen polygon method—The Thiessen polygons are constructed as shown in
Fig. 2.10 and the polygonal areas are planimetered and the mean areal depth of rainfall is
worked out below:

Station Rainfall Area of influen- Product (2) × (3) Mean areal

recorded, P1 tial polygon, A1 A1P1 depth of
(cm) (km2) (km2-cm) rainfall

1 2 3 4 5

A 8.8 570 5016

B 7.6 920 6992
C 10.8 720 7776
D 9.2 620 5704
E 13.8 520 7176
F 10.4 550 5720
G 8.5 400 3400
ΣA1P1
H 10.5 650 6825 Pave =
ΣA1
I 11.2 500 5600
66714
J 9.5 350 3325 =
7180
K 7.8 520 4056 = 9.30 cm
L 5.2 250 1300
M 5.6 350 1960

(contd.)...

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 28
PRECIPITATION 29

N 6.8 100 680

O 7.4 160 1184

Total 1331 cm 7180 km2 66714 km2-cm

n = 15 = ΣP1 = ΣA1 ΣA1P1

(iii) Isohyetal method—The isohyets are drawn as shown in Fig. 2.11 and the mean
areal depth of rainfall is worked out below:

Zone Isohyets Mean isohyetal Area between Product Mean areal

(cm) value, P1–2 isohyets, A1–2 (3) × (4) depth of
(cm) (km2) (km2-cm) rainfall
(cm)

1 2 3 4 5 6

I <6 5.4 410 2214 Pave =

II 6-8 7 900 6300 ΣA1− 2 P1− 2
III 8-10 9 2850 25650 ΣA1−2
IV 10-12 11 1750 19250 66754
=
V >12 12.8 720 9220 7180
VI <8 7.5 550 4120 = 930 cm

Total 7180 km2 66754 km2-cm

= ΣA1–2 = ΣA1–2.P1–2

Example 2.3 (a) The area shown in Fig. P (2.3a) is composed of a square plus an equilateral
triangular plot of side 10 km. The annual precipitations at the rain-gauge stations located at
the four corners and centre of the square plot and apex of the traingular plot are indicated in
figure. Find the mean precipitation over the area by Thiessen polygon method, and compare
with the arithmetic mean.
Solution The Thiessen polygon is constructed by drawing perpendicular bisectors to the lines
joining the rain-gauge stations as shown in Fig. P (2.3a). The weighted mean precipitation is
computed in the following table:
Area of square plot = 10 × 10 = 100 km2
10 10
Area of inner square plot = × = 50 km2
2 2
Difference = 50 km2
56
Area of each corner triangle in the square plot = 4
= 12.5 km2
1 1
3
area of the equilateral triangular plot = 3
( 21 × 10 × 10 sin 60)
25
= = 14.4 km2
3

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 29
30 HYDROLOGY

P 9.2 cm

F
7.9 cm

A D Isohyetals
8.8 cm 9.2 cm
O
7.4 cm G
L
C 8.5 cm
12 cm 5.2 cm
10.8 cm
VI
H
E
7.6 cm III 10.5
B IV 13.8 cm cm
F V K
IV I
10.4 cm III 7.8 cm M
I
11.2 cm II 5.6 cm
9.5 cm
m

J
cm
8c

Basin boundary N

6c
10

6.8

m
8 cm
10
cm
Fig. 2.11 Isohyetal method, Example 2.3

Influence areas

A (46 cm) 10 km B (65 cm)

45°

km
10
45°

F
E
(60 cm)
(70 cm)
10 km 10 km
10
km 60°

D (80 cm) 10 km C (76 cm)

Fig. P(2.3a)

Station Area, A (km2) Precipitation A×P Pave

P (cm) (km2-cm) (cm)

A (12.5 + 14.4) 46 1238

= 26.9
B 12.5 65 813
(contd.)...

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 30
PRECIPITATION 31

ΣA. P
C 12.5 76 950 =
ΣA
9517
D (12.5 + 14.4) 80 2152 =
143.2
= 26.9 = 66.3 cm
E 50 70 3500
F 14.4 60 864

n=6 ΣA = 143.2 ΣP = 397 ΣA.P. = 9517

= 100 + 25 3
as a check

ΣP 397
Arithmetic mean =
= = 66.17 cm
n 6
which compares fairly with the weighted mean.

2.7 OPTIMUM RAIN-GAUGE NETWORK DESIGN

The aim of the optimum rain-gauge network design is to obtain all quantitative data averages
and extremes that define the statistical distribution of the hydrometeorological elements, with
sufficient accuracy for practical purposes. When the mean areal depth of rainfall is calculated
by the simple arithmetic average, the optimum number of rain-gauge stations to be estab-
lished in a given basin is given by the equation (IS, 1968)
2
FC I
N=G J v
...(2.4)
H pK
where N = optimum number of raingauge stations to be established in the basin
Cv = Coefficient of variation of the rainfall of the existing rain gauge stations (say, n)
p = desired degree of percentage error in the estimate of the average depth of rainfall
over the basin.
The number of additional rain-gauge stations (N–n) should be distributed in the differ-
ent zones (caused by isohyets) in proportion to their areas, i.e., depending upon the spatial
distribution of the existing rain-gauge stations and the variability of the rainfall over the
basin.
Saturated Newtork Design
If the project is very important, the rainfall has to be estimated with great accuracy; then a
network of rain-gauge stations should be so set up that any addition of rain-gauge stations will
not appreciably alter the average depth of rainfall estimated. Such a network is referred to as
a saturated network.
Example 2.4 For the basin shown in Fig. 2.12, the normal annual rainfall depths recorded
and the isohyetals are given. Determine the optimum number of rain-gauge stations to be estab-
lished in the basin if it is desired to limit the error in the mean value of rainfall to 10%. Indicate
how you are going to distribute the additional rain-gauge stations required, if any. What is the
percentage accuracy of the existing network in the estimation of the average depth of rainfall
over the basin ?

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 31
32 HYDROLOGY

Solution

Station Normal annual Difference (Difference)2 Statistical parameters

rainfall, x (cm) (x – x ) (x – x )2 x , σ, Cv

Σx 464
A 88 – 4.8 23.0 x = =
n 5
B 104 11.2 125.4 = 92.8 cm

Σ( x − x ) 2
C 138 45.2 2040.0 σ=
n−1

3767.4
D 78 – 14.8 219.0 = = 30.7
5−1
E 56 – 36.8 1360.0
σ 30.7
n=5 Σx = 464 Σ(x – x )2 = 3767.4 Cv = = × 100
x 92.8
= 33.1%

Basin boundary

A Isohyetals
88 cm

120 cm

VI
C
III
IV 138 cm
B V D
IV I
104 cm III 78 cm E
II 56 cm
cm

60
0c
80

cm
10

80 cm
10
0c
m

Fig. 2.12 Isohyetal map, Example 2.4

Note: x = Arithmetic mean, σ = standard deviation.

The optimum number of rain-gauge stations to limit the error in the mean value of
rainfall to p = 10%.
2 2
N=
FG C IJ = FG 33.1IJ
v
= 11
H p K H 10 K

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 32
PRECIPITATION 33

∴ Additional rain-gauge stations to be established = N – n = 11 – 5 = 6

The additional six raingauge stations have to be distributed in proportion to the areas
between the isohyetals as shown below:

Zone I II III IV V VI Total

Area (Km2) 410 900 2850 1750 720 550 7180

Area, as decimal 0.06 0.12 0.40 0.24 0.10 0.08 1.00
N × Area in
decimal (N = 11) 0.66 1.32 4.4 2.64 1.1 0.88
Rounded as 1 1 4 3 1 1 11
Rain-gauges existing 1 1 1 1 1 – 5
Additional rain
gauges — — 3 2 — 1 6

These additional rain-gauges have to be spatially distributed between the different

isohyetals after considering the relative distances between rain-gauge stations, their accessi-
bility, personnel required for making observations, discharge sites, etc.
The percentage error p in the estimation of average depth of rainfall in the existing
network,
Cv
p= , putting N = n
N
33.1
P== 14.8%
5
Or, the percentage accuracy = 85.2%

2.8 DEPTH-AREA-DURATION (DAD) CURVES

Rainfall rarely occurs uniformly over a large area; variations in intensity and total depth of
fall occur from the centres to the peripheries of storms. From Fig. 2.13 it can be seen that the
average depth of rainfall decreases from the maximum as the area considered increases. The
average depths of rainfall are plotted against the areas up to the encompassing isohyets. It
may be necessary in some cases to study alternative isohyetal maps to establish maximum 1-
day, 2-day, 3 day (even up to 5-day) rainfall for various sizes of areas. If there are adequate
self-recording stations, the incremental isohyetal maps can be prepared for the selected (or
standard) durations of storms, i.e., 6, 12, 18, 24, 30, 42, 48 hours etc.
Step-by-step procedure for drawing DAD curves:
(i) Determine the day of greatest average rainfall, consecutive two days of greatest
average rainfall, and like that, up to consecutive five days.
(ii) Plot a map of maximum 1-day rainfall and construct isohyets; similarly prepare
isohyetal maps for each of 2, 3, 4 and 5-day rainfall separately.
(iii) The isohyetal map, say, for maximum 1-day rainfall, is divided into zones to repre-
sent the principal storm (rainfall) centres.

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 33
34 HYDROLOGY

(iv) Starting with the storm centre in each zone, the area enclosed by each isohyet is
planimetered.
(v) The area between the two isohyets multiplied by the average of the two isohyetal
values gives the incremental volume of rainfall.
(vi) The incremental volume added with the previous accumulated volume gives the
total volume of rainfall.
(vii) The total volume of rainfall divided by the total area upto the encompassing isohyet
gives the average depth of rainfall over that area.
(viii) The computations are made for each zone and the zonal values are then combined
for areas enclosed by the common (or extending) isohyets.
(ix) The highest average depths for various areas are plotted and a smooth curve is
drawn. This is DAD curve for maximum 1-day rainfall.
(x) Similarly, DAD curves for other standard durations (of maximum 2, 3, 4 day etc. or
6, 12, 18, 24 hours etc.) of rainfall are prepared.
Example 2.5 An isohyetal pattern of critical consecutive 4-day storm is shown in Fig. 2.13.
Prepare the DAD curve.

Rain-gauge stations
cm
10 cm
15 cm
20 m
c
25
cm m
35 0 c
3

+B

Storm
centres
cm
15 0 cm

25
20 cm
cm
1

cm
30

cm
35

A
50 45

+
40

Fig. 2.13 Isohyetal pattern of a 4-day storm, Example 2.5

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 34
PRECIPITATION 35

Solution Computations to draw the DAD curves for a 4-day storm are made in Table 2.1.
Table 2.1.Computation of DAD curve (4-day critical storm)

Storm Encom Area Isohyetal Average Area Incremen- Total Average

centre passing enclosed range isohyetal between tal volume volume depth
isohyet (km2) (cm) value isohyets (cm.km2) (cm.km2) (8) ÷ (3)
(cm) (1000) (cm) (km2) (1000) (1000) (cm)
(1000)

1 2 3 4 5 6 7 8 9

A 50 0.5 > 50 say, 55 0.5 27.5 27.5 55

40 4 40–50 45 3.5 157.5 185.0 46.25
35 7 35–40 37.5 3 112.5 297.5 42.5
30 29 30–35 32.5 22 715.0 1012.5 34.91
B 35 2 > 35 say, 37.5 2 75.0 75.0 37.5
30 9.5 30–35 32.5 7.5 244.0 319.0 33.6
A 25 82 25–30 27.5 43.5 1196.2 2527.8 30.8
122 20–25 22.5 40 900 3427.8 28.1
15 156 15–20 17.5 34 595 4022.8 25.8
236 10–15 12.5 80 1000 5022.8 21.3

Plot ‘col. (9) vs. col. (3)’ to get the DAD curve for the maximum 4-day critical storm, as
shown in Fig. 2.14.
60

50

40
Average depth cm

30
4-day s
torm
20

10

0
0 40 80 120 160 200 240 280
2
Area in (1000 km )
Fig. 2.14 DAD-curve for 4-day storm, Example 2.5
Isohyetal patterns are drawn for the maximum 1-day, 2-day, 3-day and 4-day (consecu-
tive) critical rainstorms that occurred during 13 to 16th July 1944 in the Narmada and Tapti
catchments and the DAD curves are prepared as shown in Fig. 2.15. The characteristics of
heavy rainstorms that have occurred during the period 1930–68 in the Narmada and Tapti
basins are given below:

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 35
36 HYDROLOGY

60

50
50

40
40

Average depth (cm)

30
Average depth (cm)

3-d
30 ay
stor
3-da 2-d m
y ay
2-da storm 20 s tor
20 y st 1-da m
orm y st
orm
1-day s 10
torm
10

0 0
0 20 40 60 80 100 0 20 40 60 2 100
2 Storm area (1000 km )
Storm area (1000 km )
(a) Narmada basin (b) Tapti basin

Fig. 2.15 DAD-curves for Narmada & Tapti Basin for rainstorm of 4-6 August 1968

Maximum depth of rainfall (cm)

Year River basin
1-day 2-day 3-day 4-day

13–16 Narmada 8.3 14.6 18.8 22.9

July Tapti 6.3 9.9 11.2 15.2
1944
4–6 Narmada 7.6 14.5 17.4
August Tapti 11.1 19.0 21.1
1968
8–9 Narmada 8.8 11.9
September Tapti 4.7 7.5
1961
21–24 Narmada 4.1 7.4 10.4 12.9
September Tapti 10.9 14.7 18.0 20.0
1945
17 Narmada 3.8
August Tapti 10.4
1944

2.9 GRAPHICAL REPRESENTATION OF RAINFALL

The variation of rainfall with respect to time may be shown graphically by (i) a hyetograph,
and (ii) a mass curve.

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 36
PRECIPITATION 37

A hyetograph is a bar graph showing the intensity of rainfall with respect to time
(Fig. 2.16) and is useful in determining the maximum intensities of rainfall during a particu-
lar storm as is required in land drainage and design of culverts.
16

14
12.0 cm/hr
12
Intensity of rainfall i (cm/hr)

10 210-min. storm
8.5
8

6
4.5
4.0
4 3.5
3.0
2

0
0 30 60 90 120 150 180 210
Time t (min)

Fig. 2.16 Hyetograph

A mass curve of rainfall (or precipitation) is a plot of cumulative depth of rainfall against
time (Fig. 2.17). From the mass curve, the total depth of rainfall and intensity of rainfall at any
instant of time can be found. The amount of rainfall for any increment of time is the difference
between the ordinates at the beginning and end of the time increments, and the intensity of
rainfall at any time is the slope of the mass curve (i.e., i = ∆P/∆t) at that time. A mass curve of
rainfall is always a rising curve and may have some horizontal sections which indicates peri-
ods of no rainfall. The mass curve for the design storm is generally obtained by maximising the
mass curves of the severe storms in the basin.
7

6
Cumulative rainfall P, cm

4 Ñ
p
Intensity, i = Ñ Mass curve of
t Ñ
p precipitation
3 Ñ
t
2

0
12 AM 4 8 12 PM 4 8 12 AM 4 8 12 PM
Time t, hr
Fig. 2.17 Mass curve of rainfall

C-9\N-HYDRO\HYD2-1.PM5 37
Another random document with
no related content on Scribd:
Anusiasta syyt olivat hyväksyttävät, mutta hän alkoi ajatella, että
Billewiczien olo Taurogissa ei ollut erikoisen tukalaa ja että ruhtinas
samoinkuin Sakowicz eivät olleet niin suuria roistoja kuin miksi
miekankantaja oli heidät julistanut.

Kun saapui tietoja, että Sapieha ja Babinicz eivät lähestyneetkään

Taurogia, vaan päinvastoin riensivät kiireesti Ruotsin kuningasta
vastaan kenties Lembergiin saakka, niin Anusia ensin suuttui, mutta
alkoi sitten tyytyä siihen ajatukseen, että näin ollen ei ollut syytä
paeta Taurogista, koska siten vain saattoi helposti menettää
henkensä tahi parhaassa tapauksessa vaihtaa rauhallisen elämän
vaaroihin ja vankeuteen.

Tästä johtui kiistaa hänen ja Oleńkan sekä miekankantajan välillä.

Jälkimmäisten täytyi kuitenkin myöntää, että herra Sapiehan lähtö
muualle suuresti vaikeutti pakoa, jos ei tehnyt sitä suorastaan
mahdottomaksikin, varsinkin kun kuohunta maassa yhä kasvoi eikä
kukaan voinut olla varma huomispäivästä.

Mutta Anusiasta alkoi olo Taurogissa tuntua yhä vain paremmalta.

Sakowicz tunnusti hänelle rakkautensa kuukauden kuluttua

ruhtinaan lähdöstä, mutta tyttö antoi hänelle sen ovelan vastauksen,
että ei vielä tarpeeksi tunne häntä, että on kuullut hänestä niin
monenlaista, että ei ole ennättänyt vielä rakastua, että ei voi mennä
naimisiin ilman ruhtinatar Gryzeldan lupaa ja että tahtoo panna
hänet koetukselle yhden vuoden ajaksi.

Sakowicz nieli harminsa, mutta määräsi samana päivänä eräälle

ratsumiehelle vähäisestä rikkomuksesta kolmetuhatta raipan iskua,
jotka saatuaan miesparka haudattiin. Anusian ehtoihin oli Sakowiczin
tyytyminen, vaikka tyttö ilmoitti, että jos hän palvelee entistä
uskollisemmin, uutterammin ja nöyremmin, niin hän saa siitä
palkakseen vain sen verran kuin tyttö vuoden kuluttua hyväksi
näkee.

Jos Anusia olisi tietänyt, miten kauheina seuraukset Sakowiczin

kärsimättömyydestä tuntuivat kaikkialla hänen ympärillään, hän ei
varmaankaan olisi miestä niin kovasti ärsytellyt. Taurogin sotilaat ja
asukkaat vapisivat Sakowiczin edessä, sillä hän rankaisi mielettömän
ankarasti usein ilman syytäkin. Vangit kuolivat kahleissa nälkään tahi
heitä poltettiin tulisilla raudoilla.

Usein näytti siltä; kuin Sakowicz olisi tahtonut taltuttaa sydämensä

myrskyä ihmisverta vuodattamalla, sillä hän saattoi yht'äkkiä lähteä
sotaretkelle. Voitto seurasi enimmäkseen häntä. Hän löi
liittoutuneitten joukkueet, antoi hakata vangeiksi joutuneilta
talonpojilta pois oikean käden ja lähetti heidät menemään kotiinsa.

Hänen peloittava nimensä suojeli niinkuin vahva muuri Taurogia.

Suuretkaan liittoutuneitten joukot eivät uskaltaneet tulla kovin
lähelle.

Kaikkialla ympäristössä alkoi olla hiljaista, mutta Sakowicz toimi

väsymättä kooten ja muodostellen yhä uusia rykmenttejä ja
kartuttaen sotavoimiaan voidakseen kipeän tarpeen vaatiessa antaa
ne ruhtinaansa käytettäviksi.

Uskollisempaa ja peloittavampaa palvelijaa ei Boguslaw olisi voinut

mistään löytää.

Mutta Anusiaa katseli Sakowicz entistä enemmän julmilla,

vaaleansinisillä silmillään ja soitti hänelle luuttua.
 Näin kului elämä Taurogissa Anusiasta iloisesti ja hupaisesti, mutta
Oleńkasta se oli raskasta ja yksitoikkoista. Anusia säteili hyvää
tuulta, Oleńkan kasvot tulivat yhä kalpeammiksi ja vakavammiksi,
mustat kulmakarvat rypistyivät yhä enemmän, niin että häntä lopulta
alettiin nimittää nunnaksi. Jotakin luostarisisaren tapaista hänessä
olikin. Hän alkoi eläytyä siihen ajatukseen, että Jumala johtaa hänet
surujen ja murheitten kautta luostarin rauhaan.

Hän ei ollut enää sama tyttö, joka ennen heloittava puna poskilla
ja silmät onnea säteillen kiiti reessä sulhasensa Andrzej Kmicicin
kanssa ja nauroi niin että metsä kajahteli.

Kevät teki tuloaan. Lempeä ja lämmin tuuli alkoi keinutella

Itämeren jäästä vapautuneita aaltoja, puihin puhkesivat lehdet,
kukkaset aukaisivat terälehtensä, aurinko lämmitti yhä
voimakkaammin, mutta onneton tyttö istui yhä vankina Taurogissa.
Anusia ei halunnut paeta, ja maassa oli yhä levottomampaa.

Miekka ja tuli raivosivat aivan kuin ei armahduksen päivää koskaan

tulisikaan. Ken ei ollut tarttunut miekkaan tahi keihääseen talvella,
hän tarttui siihen keväällä, jolloin lumi ei kavaltanut jälkiä, metsä
antoi paremman suojan ja lämmin helpotti sodankäyntiä.

Sanomia lensi Taurogiin kuin pääskysiä, väliin peloittavia, väliin

lohdullisia. Molemmat antoivat tytölle aihetta rukoiluun, ja hän
vuodatti kyyneliä milloin surusta, milloin ilosta.

Puhuttiin koko kansan noususta. Niin paljon kuin oli puita Puolan
metsissä, niin paljon kuin huojui tähkiä sen pelloilla, niin paljon kuin
öisin kimmelsi tähtiä Karpaattien ja Itämeren välillä, yhtä paljon
nousi sotureita taistelemaan ruotsalaisia vastaan, karkoittamaan
vihollista maasta.
 Ruotsalaiset hukkuivat tähän joukkoon niinkuin tulvivaan virtaan.

Czarnieckin nimi mainittiin yhä useammin. Se täytti pelolla

viholliset, valoi rohkeutta puolalaisten sydämiin. "Hän on voittanut
Kozienicen luona!" — sanottiin yhtenä päivänä. — "Hän on voittanut
Jaroslawin luona!" — kerrottiin viikkoa myöhemmin. — "Hän on
saanut voiton Sandomirin luona!" — kiiri kaukaa kaiku. Ihmeteltiin
vain, miten ruotsalaisilla yhä vielä riitti voimia niin suurten
tappioitten jälkeen.

Viimein tuli uusi pääskysparvi ja sen mukana tieto, että Ruotsin

kuningas oli joutunut umpikujaan jokien väliin koko armeijansa
kanssa. Loppu näytti olevan aivan käsissä.

Sakowiczkin Taurogissa lakkasi tekemästä partioretkiään, ajoitti

vain öisin kirjeitä ja lähetti niitä eri tahoille.

Miekankantaja oli kuin päästään sekaisin. Joka ilta hän riensi

Oleńkan luo kertomaan uutisia. Sotatanterelle alkoi tehdä vanhan
soturin mieli. Viimein hän alkoi sulkeutua huoneeseensa ja miettiä
jotakin tuntikausia. Kerran hän odottamatta kaappasi Oleńkan
syliinsä, purskahti itkuun ja sanoi:

— Sinä olet minulle rakas, tyttöni, mutta isänmaa on rakkaampi!

Seuraavana päivänä hän oli kadonnut jäljettömiin.

Oleńka löysi vain kirjeen, jossa oli seuraavat sanat:

"Jumala sinua siunatkoon, rakas lapsi! Rangaiskoon minua Jumala,

jos kovasydämisyys ja isällisen rakkauden puute ovat saaneet minut
jättämään sinut! Tuska oli suurempi kuin kärsivällisyyteni, enkä
voinut enää olla paikoillani. Kun ajattelin, miten paljon tuolla vuotaa
puolalaista verta pro patria et libertate eikä minun veripisarani ole
tuossa virrassa, niin minusta tuntui, että taivaan enkelit minuun
vihastuvat. Jos minä en olisi syntynyt pyhässä Samogitiassamme,
jossa asuu amor patriae ja miehuus, jos en olisi syntynyt
aatelismieheksi ja Billewicziksi, silloin olisin jäänyt luoksesi ja
suojellut sinua. Mutta jos sinä olisit mies, niin olisit tehnyt samoin, ja
siksi sinä annat minulle anteeksi, että jätin sinut yksin niinkuin
Danielin jalopeurain luolaan. Kuten tätäkin Jumala armossaan
suojeli, niin sinullakin on oleva parempi suojelija kuin minä, nimittäin
Pyhä Neitsyt, Kuningattaremme."

Oleńka kostutti kyynelillään tämän kirjeen, mutta tunsi

rakastavansa setää tuon teon jälkeen vielä enemmän kuin ennen.
Samaan aikaan syntyi Taurogissa suuri melu. Itse Sakowicz syöksyi
tytön luo ja ottamatta hattua päästään kysyi raivon vallassa:

— Missä on setänne?

— Siellä, missä kaikki muutkin, paitsi petturit!

— Te tiesitte siitä! — huusi Sakowicz. Tyttö astui lähemmäksi

häntä, katsoi häneen äärettömän halveksivasti ja sanoi:

— Tiesin — entä sitten?

— Neiti! Totisesti, jos ei ruhtinas… Te vastaatte ruhtinaalle!

— En ruhtinaalle enkä hänen rengilleen! Menkää!

Ja hän osoitti sormellaan ovea.

Sakowicz puri hammasta ja meni.

 Samana päivänä kerrottiin kaikkialla Taurogissa voitosta, joka oli
saatu Warekin luona, ja niin suuri pelko valtasi kaikki ruotsalaisten
puoluelaiset, että itse Sakowicz ei uskaltanut rangaista pappeja,
jotka julkisesti lauloivat kirkoissa Te Deumia.

Suuri taakka putosi Sakowiczin sydämeltä, kun muutamia viikkoja

myöhemmin Marienburgin edustalta tuli Boguslawilta kirje, jossa
ilmoitettiin, että Ruotsin kuningas oli päässyt pois satimesta jokien
kulmauksesta. Mutta muut uutiset eivät olleet ilahduttavia. Ruhtinas
pyysi apujoukkoja ja käski jättämään Taurogiin vain sen verran
sotaväkeä kuin oli aivan välttämätöntä sen puolustamiseen.

Lähtövalmiit ratsuväkijoukot lähtivät seuraavana päivänä ja niiden

jäljessä Ketling, Oettingen, Fitz-Gregory, sanalla sanoen kaikki
huomattavammat upseerit, paitsi Braun, joka oli Sakowiczille
välttämättömän tarpeellinen.

Taurogi oli nyt vielä tyhjempi kuin ruhtinaan lähdettyä.

Anusia ikävystyi ja alkoi sitä enemmän kiusata Sakowiczia.

Sakowicz taas alkoi miettiä, eikö olisi syytä siirtyä Preussiin, sillä
sotaväen lähdettyä olivat kapinoitsijat taas tulleet rohkeammiksi ja
uskalsivat lähestyä Taurogia. Billewiczit kokosivat viisisataa
ratsumiestä käsittävän joukon, johon kuului pikku aatelia ja
talonpoikia. Nämä antoivat pahasti selkään heitä vastaan lähteneelle
eversti Bützowille ja puhdistivat säälimättä kaikki Radziwillin kylät.

Tappiolle joutunut Bützow tuli Sakowiczin turviin, ja ne tiedot, joita

hän toi kapinan voimasta ja kasvamisesta, saivat Sakowiczin
lopullisesti päättämään, että lähtisi Preussiin.
 Toimeliaana miehenä hän sai lähtövalmistukset suoritetuksi
kymmenessä päivässä, antoi tarpeelliset käskyt ja oli valmis
lähtemään.

Mutta äkkiä hän sai kokea vastarintaa taholta, mistä hän sitä
kaikkein vähimmin oli odottanut, nimittäin Anusian puolelta.

Anusia ei ollenkaan halunnut lähteä Preussiin. Hänen oli

Taurogissa hyvä olla. Liittoutuneitten "puolueitten" partioretket eivät
häntä ollenkaan peloittaneet, ja jos Billewiczit olisivat hyökänneet
Taurogiin, niin hän olisi siitä iloinnut. Hän ymmärsi myös, että
vieraalla maalla, saksalaisten keskuudessa, hän olisi ollut kokonaan
riippuvainen Sakowiczista. Oleńka, jolle hän esitti ajatuksensa, oli
aivan samaa mieltä, vieläpä pyysi kyynelet silmissä häntä
asettumaan lähtöä vastaan.

— Täällä voimme vielä pelastua, jos ei tänään niin huomenna, —

sanoi hän, — mutta siellä tuhoudumme kumpikin.

— Älä ole huolissasi, kaunokaiseni! — sanoi Anusia. — Emme me

astu jalallammekaan pois Taurogista, ja lisäksi kiusaan vielä
Sakowiczin pahanpäiväiseksi.

— Suokoon Jumala, että saisit sen toimeen.

— Minäkö en saisi toimeen?… Saan sen toimeen ensiksikin sen

vuoksi, että hän tahtoo saada minut, ja toiseksi, koska hän, kuten
luulen, tahtoo saada omaisuuteni. Hän voisi helposti suuttua minuun
— ja vaikkapa haavoittaa sapelilla, mutta silloinhan hänen kaikki
toiveensa raukeaisivat.
 Osoittautuikin, että Anusia oli oikeassa. Sakowicz tuli hänen
luokseen iloisena ja itseensä luottavana, mutta tyttö oli sangen
halveksivan näköinen.

— Onko niin, — kysyi hän, — että te aiotte pelosta mennä

Preussiin
Billewiczejä pakoon?

— En ollenkaan Billewiczejä pakoon enkä pelosta! — vastasi

Sakowicz rypistäen kulmiaan. — On vain viisaampaa siirtyä sinne,
koska sieltä voi saada lisävoimia ja siten voimakkaammin ahdistaa
konnia.

— Onnea matkalle!

— Mitä? Ette kai te luule, että lähden ilman teitä, toivoni armahin?

— Ken on pelkuri, pankoon toivonsa pakoon, mutta ei minuun. Te

olette liian tuttavallinen, hyvä herra! Jos tarvitsisin luottamusmiestä,
niin ette ainakaan te olisi se.

Sakowicz kalpeni kiukusta. Kyllä hän olisi näyttänyt, jos tuo tuossa
ei olisi ollut Anusia Borzobohata. Mutta ottaen huomioon, kenen
edessä hän seisoi, hän hillitsi itsensä, vääristi peloittavat kasvonsa
nauruun ja sanoi aivan kuin leikillään:

— Oh, en minä rupea kyselemään! Panen teidät vain vaunuihin ja

vien mennessäni.

— Niinkö? — kysyi tyttö. — Huomaan siis olevani vastoin ruhtinaan

ilmoituksia täällä vankina. Tietäkää, että jos sen teette, niin en
eläessäni enää vaihda sanaakaan kanssanne, sillä minä olen
kasvanut Lubnyssa ja halveksin sydämestäni pelkureita. Kunpa en
olisi joutunut tämmöisiin käsiin! Herra Babinicz olisi voinut kuljettaa
minua vaikkapa tuomiopäivään asti ympäri Liettuan, sillä hän ei
pelännyt mitään!

— Herran tähden! — huudahti Sakowicz. — Sanokaa minulle edes,

minkä vuoksi ette tahdo lähteä Preussiin!

Mutta Anusia alkoi itkeä ja olla epätoivoisen näköinen.

— Minut otettiin vangiksi kuin mikäkin tataarilaistyttö, vaikka olen

ruhtinatar Gryzeldan kasvatti eikä kenelläkään ole oikeutta minuun.
Otettiin ja kuljetetaan, väkisin viedään meren taakse maanpakoon,
pian aikaan poltetaan tulikuumilla pihdeillä. Oi, Jumalani!

— Pelätkää edes tuota Jumalaa, jota huudatte avuksenne! —

huudahti
Sakowicz. — Kuka teitä aikoo polttaa tulikuumilla pihdeillä?

— Auttakaa minua, kaikki pyhimykset! — toisti Anusia

nyyhkyttäen.

Sakowicz ei tietänyt mitä tekisi. Hän oli tukehtua raivoon ja

vihaan. Joinakin hetkinä hänestä tuntui, että hän menettää järkensä
tahi että Anusia on tullut mielenvikaiseksi. Viimein hän lankesi tytön
jalkoihin ja vakuutti jäävänsä Taurogiin. Silloin tyttö alkoi pyytää
häntä lähtemään, jos pelkää, ja sai hänet lopullisesti aivan
toivottomaksi, niin että hän nousi pystyyn ja sanoi poistuessaan:

— Hyvä! Me jäämme Taurogiin! Kohta nähdään myös, pelkäänkö

minä
Billewiczejä!
 Samana päivänä hän kokosi Butzowin joukon jäännökset ja omat
miehensä ja läksi lähiseuduilla majailevia Billewiczejä vastaan. Nämä
eivät odottaneet mitään hyökkäystä, koska Taurogin ympäristössä oli
jo useita päiviä puhuttu, että sotaväki lähtisi pois Taurogista. Siksi
Sakowicz yllätti ja voitti heidät. Itse miekankantaja, joka oli joukon
johtajana, pääsi hengissä taistelusta, mutta kaksi Billewicziä suvun
toista haaraa kaatui sekä kolmas osa sotilaista. Muut pakenivat eri
tahoille. Muutamia kymmeniä vankeja Sakowicz toi mukanaan
Taurogiin ja surmautti heidät, ennenkuin Anusia ennätti pyytää heille
armoa.

Taurogin jättämisestä ei enää ollut puhetta, eikä se ollut

tarpeellistakaan, sillä tämän uuden voiton jälkeen pysyttelivät
kapinoitsijat taas edempänä.

Sakowicz tuli taas rohkeaksi ja kehui, että jos Lewenhaupt

lähettäisi hänelle tuhat hyvää ratsumiestä, niin hän kukistaisi
kapinan koko Samogitiassa. Mutta Lewenhaupt ei enää ollut niillä
mailla. Anusia taas suhtautui hänen kerskumisiinsa ilkeästi.

— Suoriutuminen herra miekankantajasta, — sanoi hän, — kävi

helposti… Mutta jos siellä olisi ollut se, jota sekä ruhtinas että te
pakenitte, niin luulenpa, että te olisitte hyvin mielellänne mennyt
Preussiin meren taakse ilman minuakin.

Tämä puhe loukkasi pahasti Sakowiczia.

— Ensiksikään, — sanoi hän, — älkää kuvitelko, että Preussi on

meren takana, sillä meren takana on Ruotsi, ja toiseksi: ketä me,
ruhtinas ja minä, sitten pakenimme?

— Herra Babiniczia! — vastasi tyttö niiaten juhlallisesti.

 — Kunhan vain saan hänet joskus sapelin ulottuville!

— Niin sapeli on kahvaa myöten sisällänne! Älkää kutsuko sutta

metsästä!

Sakowiczilla ei todellakaan ollut halua kutsua tuota sutta metsästä,

sillä niin rohkea mies kuin hän olikin, niin hän viimeisen sotaretken
jälkeen tunsi jonkinmoista pelkoa Babiniczia kohtaan. Ei voinut
myöskään tietää, miten pian saisi taas kuulla tuon peloittavan nimen.

Mutta ennenkuin sitä alettiin mainita kaikkialla Samogitiassa, tuli

eräänä päivänä sanoma, joka toisista oli riemullisin, mitä saada voi,
mutta herätti Sakowiczissa pelkoa. Koko valtakunnassa sitä
toisteltiin:

— Varsova on valloitettu!

Maa näytti lipuvan pois petturien jalkain alta ja koko ruotsalaisten

taivas romahtavan alas heidän päälleen kaikkine jumalineen, jotka
siellä tähän saakka olivat loistaneet kirkkaina kuin aurinko. Oli
melkein uskomatonta, että kansleri Oxenstierna oli vankina, Erskine
vankina, Lewenhaupt vankina, samoin Wrangel ja itse suuri
Wittenberg, joka oli valellut verellä koko Puolan ja valloittanut siitä
puolet jo ennen Kaarle Kustaan tuloa. Ja kuningas Jan Kasimir oli nyt
voittaja ja ryhtyi tuomitsemaan syyllisiä!

Tämä uutinen sai kaikki Taurogissa unohtamaan Sakowiczin

äskeisen voiton. Äsken niin peloittava Sakowicz pieneni kaikkien
silmissä, omissaankin. Kapinalliset alkoivat taas käydä ruotsalaisten
joukkojen kimppuun. Billewiczit olivat tointuneet viime tappiostaan ja
lähestyivät taas lisätyin voimin.
 Sakowicz ei tietänyt itsekään, mihin ryhtyisi ja mistä etsisi
pelastusta. Pitkiin aikoihin hän ei ollut saanut mitään tietoja ruhtinas
Boguslawista ja vaivasi turhaan päätään saadakseen selville, missä
tämä oli. Toisinaan valtasi hänet suuri levottomuus, ja hän pelkäsi
ruhtinaankin joutuneen vangiksi.

Tämä otaksuma, jonka monet hyvin varmasti lausuivat julki, sai

Sakowiczin epätoivoon, sillä ensiksikin hän piti ruhtinaasta, ja
toiseksi hän tiesi, että tuon hänen mahtavan suojelijansa kuoltua
pahin villipeto säilyttäisi henkensä Puolassa paremmin kuin hän, joka
oli ollut petturin oikea käsi.

Hänestä tuntui, että ei ollut enää muuta tehtävissä kuin

välittämättä
Anusian vastarinnasta paeta Preussiin etsimään leipää ja työtä.

— Mutta miten käy, — ajatteli hän usein, — jos vaaliruhtinaskin

taipuu
Puolan kuninkaan vihaa peläten ja luovuttaa kaikki pakolaiset?

Ei ollut muuta keinoa pelastua pulasta kuin mahdollisesti pako

meren taakse Ruotsiin.

Kun tätä epävarmuutta ja näitä sieluntuskia oli jatkunut viikon

verran, saapui onneksi Boguslawin lähetti tuoden ruhtinaalta pitkän
omakätisen kirjeen. Ruhtinas kirjoitti:

"Varsova on valloitettu ruotsalaisilta. Kuormastoni ja tavarani olen

menettänyt. Myöhäistä on jo recedere, sillä kiihtymys minua
vastaan on niin suuri, että amnestiaa ei ole ulotettu minuun. Minun
mieheni on Babinicz lyönyt aivan Varsovan portilla. Ketling on
vankina. Ruotsin kuningas, vaaliruhtinas ja minä Stenbockin kanssa
menemme kaikkine joukkoinemme pääkaupunkia vastaan, missä
päätaistelu tapahtuu. Carolus vannoo sen voittavansa, vaikka Jan
Kasimirin taitava sodankäyntitapa tuottaa hänelle suurta haittaa.
Elämme siinä toivossa, että nostoväki, jota Kasimirilla on muutamia
kymmeniä tuhansia, hajaantuu koteihinsa tahi että sen ensi-
innostus laimenee ja taistelukyky huononee. Suokoon Jumala, että
jokin hajaannus tapahtuisi tuossa joukossa, silloin saattaisi Carolus
tuottaa sille suuren tappion, vaikka mahdotonta on tietää, mitä
sitten seuraa. Meidän kenraalimmekin kuiskuttelevat keskenään,
että tuo kapina on kuin hydra, jolle kasvaa yhä uusia päitä. Heidän
voimiensa yhä kasvaessa meidän voimamme vain vähenevät. Ei ole
millä voisi aloittaa uuden sodan. Vaaliruhtinas on vaiti, kuten aina
mutta ymmärrän hyvin, että jos kärsimme tappion taistelussa, hän
ryhtyy seuraavana päivänä taistelemaan ruotsalaisia vastaan
päästäkseen Kasimirin suosioon. Suokoon vain Jumala minun
selviytyä tästä hengissä ja saada edes jonkin verran
omaisuudestani pelastetuksi. On syytä pelätä pahinta. Senvuoksi
myykää omaisuudestani kaikki, mitä voi rahaksi muuttaa, vaikkapa
sitä varten pitäisi salaa ruveta kauppoihin liittoutuneitten kanssa.
Menkää itse kaikkine joukkoinenne Birzeen, joka on lähempänä
Kuurinmaata. Neuvoisin teitä menemään Preussiin, mutta siellä on
piakkoin vaarallista olla, sillä heti Varsovan valloituksen jälkeen
Babinicz sai määräyksen mennä Preussin kautta Liettuaan
järjestämään kapinaa, ja hän polttaa ja hävittää kaikki matkan
varrella. Tiedätte, että hän pystyy sen tekemään. Tahdoimme Bugin
luona ottaa hänet kiinni, ja Stenbock lähetti häntä vastaan
huomattavan joukon, mutta se on kadonnut jäljettömiin. Älkää
antautuko tekemisiin Babiniczin kanssa, vaan kiiruhtakaa Birzeen.
Kuumeestani olen kokonaan päässyt, sillä täällä on kaikkialla kuivia
ylätasankoja eikä sellaisia soita kuin Samogitiassa. Jätän teidät
Jumalan huomaan."

Vaikka Sakowicz ilostuikin kuultuaan ruhtinaan olevan elossa ja

terveenä, niin tuon ilon saivat kuitenkin kirjeen huolestuttavat uutiset
haihtumaan. Jos kerran ruhtinas aavisti, että voitto päätaistelussa ei
kuitenkaan voisi parahtaa ruotsalaisten huonoja asioita, niin mitä
saattoi odottaa tulevaisuudessa? Kenties ruhtinaan jotenkuten
onnistuu pelastua viekkaan vaaliruhtinaan avulla ja hän, Sakowicz,
pääsee ruhtinaan turviin, mutta mitä oli tehtävä nyt? Mentäväkö
Preussiin?

Sakowicz ymmärsi ilman ruhtinaan neuvojakin olla asettumatta

Babiniczin tielle. Siihen puuttui häneltä sekä voimia että halua.
Jäljellä oli meno Birzeen, mutta sekin oli jo myöhäistä. Matkan
varrella oli Billewiczien joukko ja monia muita kapinallisten joukkoja,
jotka olivat valmiit yhtymään toisiinsa ja lyömään hänen joukkonsa
perinpohjin, mutta yhtymättäkin tekisivät koko matkan
yhtämittaiseksi taisteluksi. Oliko siis jäätävä Taurogiin? Sekin oli
vaarallista, sillä tulossa oli Babinicz hirmuisen tataarilaisjoukon
kanssa. Kaikki liittyvät häneen, ryntäävät Taurogiin ja kostavat niin
kamalasti, että sellaista ei ole ennen kuultu.

Ensikerran tuo äsken vielä itseensä luottava staarosta tunsi, että

hän ei keksinyt mitään neuvoa, että hän oli heikko ja avuton.

Seuraavana päivänä hän kutsui neuvotteluun

Bützowin, Braunin ja muutamia muita upseereita.

Päätettiin jäädä Taurogiin ja odottaa uutisia Varsovasta.

 Mutta Braun meni tästä neuvottelukokouksesta heti toiseen,
nimittäin
Anusian luo.

Kauan he neuvottelivat keskenään. Viimein tuli Braun ulos, ja

mielenliikutus kuvastui hänen kasvoillaan. Anusia taas riensi kiireesti
Oleńkan luo.

— Oleńka, hetki on tullut! — huudahti hän jo kynnyksellä. —

Meidän on paettava!

— Milloin? — kysyi toimelias tyttö kalveten hiukan, mutta nousten

samassa seisomaan valmiina lähtemään vaikka heti.

— Huomenna, huomenna! Braun on päällikkönä ja Sakowicz

nukkuu kaupungissa, jonne herra Dzieszuk on kutsunut hänet
pitoihin. Herra Dzieszuk on liitossa kanssamme ja sekoittaa jotakin
hänen viiniinsä. Braun sanoo lähtevänsä itse ja vievänsä mukanaan
viisikymmentä ratsumiestä. Oi, Oleńka, Oleńka, miten onnellinen
olen!

Anusia lensi neiti Billewiczin kaulaan ja alkoi syleillä häntä

semmoisen riemun vallassa, että Oleńka kysyi ihmeissään:

— Mikä sinun on, Anusia? Kuinka sait Braunin taivutetuksi siihen?

— Sain taivutetuksi? Sain kuin sainkin? Enkö ole sinulle vielä

puhunut mitään? Oi, hyvä Jumala! Etkö tiedä mitään? Herra Babinicz
tulee tänne! Polttaa, hävittää! Erään joukon hän on tuhonnut
viimeistä miestä myöten, on voittanut itsensä Stenbockin ja tulee
niin nopeasti kuin kiiruhtaisi! Mutta kenenkähän luo hän mahtaa
kiiruhtaa tänne? Sano, olenko minä mieletön?
 Kyynelet loistivat Anusian silmissä. Oleńka pani kätensä ristiin,
kohotti katseensa ja sanoi:

— Kenen luo hän tulleekin, niin tasoittakoon Jumala hänen tiensä,

siunatkoon ja varjelkoon häntä!
YHDEKSÄS LUKU.

Kmicicillä oli heti alussa vaikea tehtävä suoritettavanaan, kun hän

pyrki Varsovasta Preussiin ja Liettuaan, sillä jo Serockissa oli vahva
ruotsalaisjoukko, Kaarle Kustaa oli asettanut sen vartavasten sinne
häiritsemään Varsovan piiritystä, mutta kun Varsova nyt oli
valloitettu, niin ei tuolla armeijalla ollut muuta tehtävää kuin estää
niiden joukkojen eteneminen, jotka Jan Kasimir ehkä lähettäisi
Preussiin ja Liettuaan. Sen johtajana oli taitava ja kokenut kenraali
Douglas ja kaksi puolalaista petturia, Radziejowski ja Radziwill. Näillä
oli kaksituhatta miestä parhainta jalkaväkeä ja yhtä paljon
ratsuväkeä sekä tykistöä. Heti kun nämä päälliköt saivat tiedon
Kmicicin retkestä, niin he asettivat hänen tielleen verkon kolmion
muotoon Bugin luona siten, että sen yhdellä sivulla oli Serock,
toisella Zlotorya ja kärkenä Ostroleka.

Kmicicin oli kuljettava tuon kolmion läpi, sillä hänellä oli kiire, ja
siitä oli tie lyhin. Hän huomasi kohta joutuneensa verkkoon, mutta ei
pelästynyt, koska oli tottunut tämmöiseen sodankäyntiin. Hän arveli,
että verkko oli pingoitettu liian laajalle alalle ja että tarpeen tullen voi
pujahtaa sen silmukoista läpi. Ja mikä oli vielä ihmeellisempää:
vaikka häntä yhtä mittaa koetettiin pyydystää, niin hän ei vain
livahtanut pyydystäjien käsistä, vaan itsekin ahdisteli heitä. Ensin
hän meni Bugin yli Serockin luona, kulki joen rantaa Wyszkowiin ja
tuhosi Brariszczykin luona häntä kiinni ottamaan lähetetyn
kolmensadan miehen vahvuisen ratsujoukon, josta ruhtinas
Boguslaw kirjeessään mainitsi, niin perinpohjin, että siitä ei jäänyt
jäljelle ketään, joka olisi vienyt tiedon tappiosta päälliköille. Itse
Douglas kävi hänen kimppuunsa Dlugosiodlen luona, mutta hän löi
ruotsalaisen ratsujoukon pakoon ja pysytteli sen läheisyydessä ja
meni lopulta ruotsalaisten nähden uiden Narvan yli. Douglas jäi joen
rannalle odottamaan proomuja, mutta ennenkuin ne saapuivat, tuli
Kmicic yön pimeydessä taas joen yli takaisin ja sai hyökkäämällä
ruotsalaisten etuvartioita vastaan aikaan pelästystä ja sekamelskaa
koko Douglasin divisioonassa.

Vanha kenraali hämmästyi tätä tekoa, mutta seuraavana aamuna

kasvoi hänen hämmästyksensä vielä suuremmaksi, kun hän sai
tietää, että Kmicic oli kiertänyt armeijan, palannut takaisin siihen
paikkaan, josta hänet oli ajettu pois kuin villipeto, saartanut
Branszczykissa ruotsalaisten kuormaston, ottanut saalista ja kassan
ja surmannut viisikymmenmiehisen saattajiston.

Toisinaan meni useita päiviä niin, että ruotsalaiset näkivät paljain

silmin hänen tataarilaisensa näköpiirin reunassa, mutta eivät voineet
niitä saavuttaa. Sen sijaan teki herra Andrzej yhtä mittaa
hyökkäyksiään. Ruotsalaiset sotilaat uupuivat, ja puolalaiset joukot,
jotka vielä palvelivat Radziejowskia, eivät olleet luotettavia. Väestö
taas oli kokonaan kuuluisan partioretkeilijän puolella. Hänellä oli tieto
jokaisesta liikkeestä, pienimmänkin joukon toimista, jokaisesta
kuormasta, joka sattui olemaan muista hiukan erillään. Usein näytti
siltä, kuin hän leikkisi ruotsalaisten kanssa, mutta se oli tiikerin
leikkiä. Hän antoi tataarilaisten hirttää kaikki ottamansa vangit,
niinkuin muuten ruotsalaiset itsekin menettelivät kaikkialla Puolassa.
Toisinaan näytti hillitön raivo valtaavan hänet, sillä hän hyökkäsi kuin
uhkarohkeuden sokaisemana ylivoimaisia joukkoja vastaan.

— Mielenvikainen johtaa tuota joukkoa! — sanoi hänestä Douglas.

— Tahi hullu koira! — vastasi Radziejowski.

Boguslaw oli sitä mieltä, että kumpikin nimitys oli paikallaan,

mutta hänen täytyi myöntää, että tuo johtaja myös oli kuuluisa
soturi. Ylpeänä hän kertoi kaataneensa kahdesti omin käsin maahan
tuon ritarin.

Häntä vastaan Babinicz rajuimmin hyökkäilikin. Hän aivan

silminnähtävästi etsi ruhtinasta ja vainottunakin vainosi.

Douglas arvasi, että tässä täytyi olla takana yksityistä vihaa.

Ruhtinas ei kieltänyt sitä, mutta ei myöskään antanut mitään

selityksiä. Hän maksoi Babiniczille samalla mitalla ja määräsi
Chowariskin esimerkkiä seuraten palkinnon hänen päästään. Kun
tästä ei ollut apua, päätti hän käyttää hyväkseen Kmicicin vihaa ja
sen avulla houkutella hänet ansaan.

— On häpeä, että puuhaamme näin kauan tuon rosvon kanssa! —

sanoi hän Douglasille ja Radziejowskille. — Hän kiertelee
ympärillämme niinkuin susi lammastarhan läheisyydessä ja livahtaa
aina käsistämme. Minä menen häntä vastaan pienen joukon kanssa,
ja kun hän hyökkää kimppuuni, pidän puoliani, kunnes te tulette
avuksi. Sitten emme enää päästä häntä livistämään.

Douglas, joka jo kauan sitten oli kyllästynyt tähän takaa-ajoon, ei

pannut sanottavasti vastaan, mutta sanoi kuitenkin, että hänellä ei
ole oikeutta eikä velvollisuutta panna yhden rosvon kiinni ottamiseksi
vaaraan niin korkea-arvoisen henkilön ja kuningasten sukulaisen
henkeä. Kun ruhtinas kuitenkin pysyi ehdotuksessaan, niin Douglas
suostui. Päätettiin, että ruhtinas lähtee liikkeelle viidensadan
ratsumiehen kanssa, joiden jokaisen selän taakse sijoitetaan
musketilla varustettu jalkamies. Tällä viekkaudella aiottiin johtaa
Babinicz harhaan.

— Hän ei voi pidättää itseään, kun kuulee, että vain viisisataa

ratsumiestä on liikkeessä, vaan hyökkää ehdottomasti kimppuun, —
sanoi ruhtinas. — Mutta kun jalkaväki ampuu heitä vasten silmiä,
niin tataarilaiset hajaantuvat kuin tuhka tuuleen. Hän itse joko
kaatuu tahi joutuu elävänä käsiimme.

Tämä suunnitelma pantiin nopeasti ja huolellisesti täytäntöön.

Kahta päivää aikaisemmin laskettiin liikkeelle tieto, että viisisataa
ratsumiestä ruhtinas Boguslawin johdolla lähtee retkelle. Kenraalit
olivat varmat siitä, että paikallinen väestö veisi tämän tiedon
Babiniczille. Niin kävikin.

Ruhtinas lähti keskellä pimeätä yötä Wasowiin ja Jelonkaan, meni

Czerewinassa joen yli, pysähdytti ratsuväen avoimelle kedolle ja
sijoitti jalkaväen sen vieressä olevaan viidakkoon, josta se voi
nopeasti hyökätä esille. Sillä välin oli Douglasin kuljettava Narvan
rantaa pitkin ollen menevinään Ostrolekaan. Radziejowskin taas oli
kevyen ratsuväen kanssa lähdettävä liikkeelle Ksiezopolesta.

Ei kukaan näistä kolmesta päälliköstä tietänyt tarkoin, missä

Babinicz tällä hetkellä oli, sillä talonpojilta ei saanut mitään tietoja
eivätkä ratsumiehet kyenneet ottamaan kiinni tataarilaisia. Douglas
otaksui Babiniczin pääjoukon olevan Sniadowin luona, ja hän aikoi
saartaa sen, jotta voisi katkaista Babiniczin paluutien, jos tämä käy
ruhtinas Boguslawin kimppuun.
 Kaikki näytti olevan suotuisaa ruotsalaisten alkeille. Kmicic oli
todellakin Sniadowissa, ja heti kun hän sai tiedon Boguslawin
retkestä, hän painautui metsään hyökätäkseen siitä ulos Czerewinan
luona.

Kääntyessään poispäin Narvasta Douglas muutamia päiviä

myöhemmin näki tataarilaisten jälkiä ja seurasi niitä kulkien siis
Babiniczin jäljessä. Helle rasitti kauheasti hevosia ja rautapukuisia
ratsumiehiä, mutta kenraali kulki eteenpäin siitä välittämättä, sillä
hän oli nyt aivan varma siitä, että hän yllättää Babiniczin joukon juuri
silloin, kun se on taistelussa.

Kaksi päivää kestäneen etenemisen jälkeen tultiin niin lähelle

Czerewinaa, että talojen savut jo näkyivät. Silloin Douglas pysähtyi,
asetti vartijat kaikille teille ja pienimmillekin poluille ja alkoi odottaa.

Muutamat upseerit tahtoivat vapaaehtoisesti lähteä heti

hyökkäämään, mutta hän pidätti heitä sanoen:

— Kun Babinicz käytyään ruhtinaan kimppuun huomaa, että hän ei

ole tekemisissä ainoastaan ratsuväen, vaan myös jalkaväen kanssa,
on hänen pakko peräytyä, eikä hän voi tulla takaisin muuten kuin
entisiä jälkiään, ja silloin hän tulee suoraan meidän syliimme.

Ei ollut siis muuta tehtävää kuin höristää korviaan ja kuunnella,

joko kohta alkaa kuulua tataarilaisten ulvontaa ja ensimmäisiä
musketin laukauksia.

Kului kuitenkin koko päivä täyden hiljaisuuden vallitessa metsässä,

aivan kuin ei yksikään sotamies koskaan olisi siihen jalallaan astunut.
 Douglas alkoi menettää kärsivällisyyttään ja lähetti yötä vastaan
pienen tiedustelujoukon kedolle päin käskettyään sen noudattaa mitä
suurinta varovaisuutta.

Tiedustelujoukko palasi yösydännä näkemättä mitään ja saamatta

mitään toimeen. Aamun sarastaessa lähti Douglas itse koko
sotavoimansa kanssa liikkeelle.

Muutamia tunteja kuljettuaan hän tuli paikalle, joka oli täynnä

merkkejä siitä, että siinä oli ollut sotilasleiri. Löydettiin korpunpalasia,
särkynyt lasi, vaateriekaleita ja patruunavyö sitä mallia, jota
ruotsalaiset sotamiehet käyttivät. Selvää oli, että siinä paikassa oli
ollut Boguslawin jalkaväki, mutta nyt sitä ei näkynyt missään.
Edempänä suoperäisellä niityllä huomasivat Douglasin etujoukot
joukon ratsuväen hevosten jälkiä ja niityn reunalla pienempien
tataarilaisten hevosten jälkiä. Vielä edempänä oli hevosen raato,
josta sudet jo olivat vetäneet sisälmykset esille. Nähtävästi Boguslaw
oli vetäytynyt takaisinpäin ja Babinicz seurannut jäljessä. Douglas
ymmärsi, että jotakin erikoista oli sattunut.

Mutta mitä? Siihen hän ei saanut vastausta. Douglas rupesi

miettimään.
Äkkiä hänen mietiskelynsä keskeytti eräs etujoukkoihin kuuluva
upseeri.

— Teidän ylhäisyytenne! — sanoi hän. — Viidakossa näkyy pieni

ryhmä miehiä. He seisovat liikkumattomina ikäänkuin vahdissa.
Pysähdytin etujoukot ja tulin ilmoittamaan tästä teidän
ylhäisyydellenne.

— Ovatko ne ratsu- vaiko jalkamiehiä?

 — Jalkaväkeä, niitä on neljä tahi viisi yhdessä, ei voi aivan
tarkkaan nähdä, kun oksia on edessä.

Mutta niiden puvuissa näytti olevan keltaista niinkuin meidän

muskettisotureillamme.

Douglas kannusti hevostaan, ratsasti kiireesti etujoukkoon ja

syöksähti eteenpäin. Harvan metsikön läpi näkyi ryhmä sotamiehiä,
jotka liikkumatta seisoivat puun juurella.

— Ne ovat meikäläisiä! — sanoi Douglas. — Ruhtinaan täytyy olla

lähellä.

— Omituista! — sanoi hetken kuluttua upseeri.

— He seisovat vahdissa, mutta yksikään heistä ei sano mitään,

vaikka heidän täytyy kuulla lähestymisemme.

Tässä loppui viidakko ja alkoi metsän reuna. Siinä näkyi neljä

miestä seisomassa vierekkäin ja katselemassa maahan. Jokaisen
pään kohdalta kohosi kohtisuoraan ylös musta nuora.

— Teidän ylhäisyytenne! — sanoi äkkiä upseeri.

— Nuo miehet on hirtetty!

— Niin on! — vastasi Douglas.

He lähtivät kulkemaan kiireemmin ja olivat pian ruumiitten luona.

Neljä jalkamiestä riippui silmukoissa vieretysten kuin neljä lintua jalat
vain tuuman päässä maasta, sillä oksa oli matalalla.

Douglas silmäsi niihin jokseenkin välinpitämättömästi ja lausui

sitten aivan kuin itsekseen:
 — Nyt tiedämme, että niinhyvin ruhtinas kuin Babiniczkin ovat
tästä kulkeneet.

Ja hän vaipui taas mietteisiin, sillä hän ei tietänyt oikein itsekään,

oliko hänen kuljettava eteenpäin tuota metsäpolkua vai mentävä
Ostrolekaan johtavalle valtatielle.

Puoli tuntia myöhemmin löydettiin vielä kaksi ruumista. Nähtävästi

ne olivat rosvoja tahi sairaita, jotka Babiniczin tataarilaiset olivat
ottaneet kiinni seuratessaan ruhtinasta.

Mutta miksi ruhtinas oli peräytynyt?

Douglas tunsi liian hyvin hänen rohkeutensa ja hänen

päällikkötaitonsa voidakseen hetkeäkään epäillä ruhtinaalta
puuttuneen päteviä syitä peräytymiseen. Jotakin oli täällä varmasti
tapahtunut.

Vasta seuraavana päivänä asia selvisi. Saapui nimittäin

kolmenkymmenen miehen suuruinen ratsumiesjoukko Bies Kornian
johdolla, jonka Boguslaw oli lähettänyt ilmoittamaan, että Jan
Kasimir oli lähettänyt Bugin yli Douglasia vastaan kuusituhatta
liettualaista ja tataarilaista ratsumiestä hetmani Gosiewskin johdolla.

— Saimme sen tietää, - sanoi herra Bies,-ennenkuin Babinicz

meidät saavutti, sillä hän läheni varovasti ja hitaasti. Gosiewski on
neljän tahi viiden penikulman päässä. Saatuaan tämän tiedon oli
ruhtinaan pakko nopeasti peräytyä yhtyäkseen herra Radziejowskiin,
joka helposti olisi voinut kärsiä tappion. Koska kuljimme nopeasti,
onnistui meidän yhtyä. Nyt on ruhtinas lähettänyt pieniä
ratsumiesosastoja — kaikkiin suuntiin ilmoittamaan asiasta teidän
ylhäisyydellenne. Paljon heitä joutuu tataarilaisten tahi talonpoikien
käsiin, mutta tämmöisessä sodassa sitä ei voi välttää.

— Missä ruhtinas ja herra Radziejowski ovat?

— Kahden penikulman päässä täältä, rannalla.

— Onko ruhtinaalla koko sotavoima mukanaan?

— Hänen täytyi erota jalkaväestä, joka on palaamassa tiheimpien

metsien läpi välttääkseen tataarilaisia.

— Sellainen ratsuväki kuin tataarilaisten kulkee kaikkein

pahimpienkin tiheikköjen läpi. Ei ole toiveita saada enää nähdä tuota
jalkaväkeä. Mutta siihen ei ole kukaan syypää, ja ruhtinas on
menetellyt niinkuin kokenut sotapäällikkö.

— Ruhtinas on lähettänyt melkoisen suuren partiojoukon

Ostrolekaan johtaakseen hetmanin harhaan. Vihollinen ryntää
viipymättä sinne luullen koko armeijamme olevan Ostrolekassa.

— Se on hyvä! — sanoi Douglas ilostuen. — Laitamme herra

hetmanille kuumat paikat!

Hetkeäkään viivyttelemättä lähdettiin liikkeelle, jotta tavattaisiin

ruhtinas Boguslaw ja Radziejowski. Nämä tavattiinkin vielä samana
päivänä herra Radziejowskin suureksi iloksi, sillä hän pelkäsi vangiksi
joutumista pahemmin kuin kuolemaa hyvin tietäen, että saisi kalliisti
sovittaa petoksensa ja kaikki valtakunnalle tuottamansa
onnettomuudet.

Nyt yhtyneessä ruotsalaisessa armeijassa oli yli neljätuhatta

miestä, joten se saattoi toivoa hyvin selviytyvänsä hetmanista. Tällä
oli tosin kuusituhatta ratsumiestä, mutta tataarilaisia — Babiniczin
miehiä lukuunottamatta — ei voitu käyttää avoimessa
hyökkäyksessä, ja itse Gosiewski, vaikka olikin taitava soturi, ei
osannut Czarnieckin tavoin innostaa joukkoaan.

Douglasille antoi kuitenkin paljon päänvaivaa kysymys, missä

tarkoituksessa oikeastaan Jan Kasimir oli lähettänyt hetmanin Bugin
yli. Ruotsin kuningas ja vaaliruhtinas olivat menossa Varsovaa
vastaan, ja siellä oli päätaistelu ennemmin tahi myöhemmin
tapahtuva. Vaikka Jan Kasimirilla olikin sotajoukko, joka oli
miesluvultaan suurempi ruotsalaisten ja brandenburgilaisten
armeijaa, niin kuusituhatta taistelukuntoista miestä oli sentään liian
huomattava joukko, jotta Puolan kuningas olisi ilman pakottavaa
syytä siitä luopunut.

Totta oli, että Gosiewski pelasti Babiniczin tuhosta, mutta

Babiniczin pelastamiseksi ei kuninkaan olisi tarvinnut lähettää koko
divisioonaa. Tällä retkellä oli siis jokin salainen tarkoitus, josta
ruotsalainen kenraali ei tarkkanäköisyydestään huolimatta päässyt
selville.

Ruotsin kuninkaan kirje, joka tuli viikkoa myöhemmin, ilmaisi

suurta levottomuutta, melkeinpä pelkoa tämän retken johdosta,
jonka tarkoitus siinä lyhyesti selitettiin. Kaarle Kustaan käsityksen
mukaan ei hetmania oltu lähetetty hyökkäämään Douglasin armeijan
kimppuun ja Liettuaa auttamaan, sillä siellä oli ruotsalaisten
muutenkin jo mahdoton viipyä, vaan tarkoituksena oli uhata Preussia
ja nimenomaan sen itäistä osaa, jossa ei ollut sotaväkeä.

"Heidän pyrintönään on", — kirjoitti kuningas, — "järkyttää

vaaliruhtinaan uskollisuus Marienburgin sopimusta ja Meitä
kohtaan, mikä helposti voi onnistua, koska vaaliruhtinas on valmis
samalla kertaa tekemään liiton Kristuksen kanssa perkelettä
vastaan ja perkeleen kanssa Kristusta vastaan saadakseen etuja
kummaltakin."

Kirje loppui kehoituksella Douglasille ponnistamaan kaikki

voimansa estääkseen hetmania pääsemästä Preussiin, sillä jos tämä
ei muutamaan viikkoon kykene sinne pääsemään, niin hänen on
palattava Varsovaan.

Douglas oli sitä mieltä, että hänelle annettu tehtävä ei ollenkaan

mennyt yli hänen voimiensa. Vähän aikaa sitten hän oli melkoisen
hyvällä menestyksellä vastustanut itse Czarnieckia eikä senvuoksi
pelännyt Gosiewskia. Hän ei tosin toivonut voivansa tuhota hänen
divisioonaansa, mutta oli varma siitä, että voisi estää sen
etenemisen.

Tästä lähtien alkoivat molemmat armeijat taitavasti liikehtiä

koettaen kiertää toisensa ja samalla välttää ryhtymistä lopulliseen
taisteluun. Molemmat kenraalit kilpailivat keskenään valppaudessa,
mutta Douglasilla oli sikäli yliote., että hän sai estetyksi hetmanin
pääsemästä ylemmäksi kuin Ostrolekaan. Babinicz ei ollenkaan
kiiruhtanut yhtymään liettualaiseen divisioonaan, vaan kiinnitti
huomionsa siihen jalkaväkeen, joka Boguslawin oli täytynyt jättää
jälkeensä, kun hän lähti kiireesti tavoittamaan Radziejowskia.
Paikallisten asukkaitten opastamina tataarilaiset seurasivat noita
sotamiehiä yöt päivät ja surmasivat jokaisen, joka oli varomaton tahi
jäi jälkeen. Elintarpeitten puute pakotti viimein ruotsalaiset
jakautumaan pieniin osastoihin, joiden oli helpompi hankkia
ravintonsa, mutta juuri tätä Babinicz oli odottanutkin.

Hän jakoi joukkonsa kolmeen osastoon, joista yhtä johti hän itse,
toista Akbah-Ulan ja kolmatta Soroka, ja muutamassa päivässä hän
teki lopun melkein koko ruotsalaisjoukosta. Se oli yhtämittaista
ihmismetsästystä metsissä ja viidakoissa, jotka kaikuivat huudoista,
rytinästä, laukauksista ja vaikertelusta.

Tämä teki Babiniczin nimen laajalti tunnetuksi masurilaisten

keskuudessa. Hänen joukkonsa kokoontuivat ja yhtyivät Gosiewskin
armeijaan, mutta silloin oli hetmani, jonka retki pääasiassa oli ollut
vain mielenosoitus, jo saanut kuninkaalta käskyn palata Varsovaan.
Babinicz sai vain vähän aikaa nauttia tuttujensa seurasta,
nimenomaan Zagloban ja Wolodyjowskin, jotka laudalaisten johtajina
olivat hetmanin mukana. Molemmat nuoret everstit olivat hyvin
harmissaan siitä, että eivät sillä kertaa voineet saada mitään toimeen
Boguslawia vastaan, mutta Zagloba lohdutti heitä täyttämällä
ahkeraan heidän pikarinsa ja puhuen tähän tapaan:

— Ei se mitään haittaa! Jo toukokuusta asti olen hautonut

päässäni sotajuonia, enkä minä koskaan vielä ole suotta ponnistellut.
Minulla on jo valmiina muutamia aivan erinomaisia tuumia, mutta ei
ole nyt aikaa panna niitä täytäntöön, vaan se tapahtuu vasta
Varsovan luona, jonne kaikki kiiruhdamme.

— Minun on mentävä Preussiin! — vastasi Babinicz. — En ole siis

Varsovan luona mukana.

— Luuletteko todellakin pääsevänne Preussiin asti? — kysyi

Wolodyjowski.

— Niin totta kuin Jumala on taivaassa, menen Preussiin, ja sen

lupaan teille pyhästi, että teen siellä puhdasta jälkeä. Minun
tataarilaisteni sormet syyhyvät jo täällä kovin, mutta olen uhannut
hirsipuulla jokaisesta väkivaltaisesta teosta. Preussissa sen sijaan saa
minut oma halunikin hieman riehumaan. Minäkö en pääsisi sinne
tunkeutumaan? Teille se ei onnistunut, mutta se on aivan eri asia,
sillä helpompi on tukkia tie suurelta armeijalta kuin minun joukkoni
kaltaiselta, helposti piiloon pujahtavalta joukolta. Usein olen ollut
viidakossa piilossa ja Douglas on kulkenut aivan vierestäni ohi
mitään huomaamatta. Douglas lähtee varmasti seuraamaan teitä ja
jättää minulle tien vapaaksi.

— Olette, kuulemma, pitänyt häntä lujilla! — sanoi Wolodyjowski

tyytyväisenä.

— Niin, tuota lurjusta! — lisäsi Zagloba. — Hän kuuluu hikoilleen

niin, että muutti joka päivä paitaa. Te olette hoidellut häntä yhtä
hyvin kuin Chowanskia, ja minun täytyy sanoa, että en itsekään olisi
tätä paremmin tehnyt, vaikka jo herra Koniecpolski sanoi, että
sissisodassa ei kukaan vedä vertoja Zagloballe.

— Minusta näyttää mahdolliselta, — sanoi Wolodyjowski Kmicicille,

— että jos Douglas palaa takaisin, niin hän jättää Boguslawin tänne
sotimaan teitä vastaan.

— Suokoon Jumala sen! Itsekin olen sitä toivonut, — vastasi

Kmicic vilkkaasti. — Jos minä etsin häntä ja hän minua, niin kai me
löydämme toisemme. Kolmatta kertaa hän ei enää saane syöstyksi
minua satulasta, mutta jos hän sen tekee, niin en minä enää nouse
maasta. Muistan hyvin opettamanne temput ja kaikki lyönnit.
Harjoittelen joka päivä Sorokan kanssa, että käteni ei kangistuisi.

— Mitäpä sotajuonet toimittavatkaan! — huudahti Wolodyjowski.

— Sapeli, se on poikaa!

Tämä lausuma loukkasi hiukan Zaglobaa. Hän vastasi heti:

 — Jokainen tuulimylly luulee, että pääasia on siivillä huiskiminen,
ja tiedättekö miksi, herra Michal? Koska sillä on akanoita katon alla,
toisin sanoen päässä. Sotataidon perusteena ovat sotajuonet,
muutenhan Roch Kowalski voisi olla suurhetmani ja te täysi
kenttämarsalkka.

— Mitä herra Kowalski hommailee? — kysyi Kmicic.

— Herra Kowalski? Nyt hänellä jo on rautakypärä päässä, ja sehän

on paikallaan, sillä pitäähän kaalinpään päällä olla padan kansi. Hän
kahmaisi paljon saalista Varsovasta ja on siirtynyt ruhtinas
Polubinskin husaarijoukkoon. Hän tulee joka päivä luoksemme
telttaan ja katselee syrjäsilmällä, näkyisikö jostakin olkien seasta
pullon kaula. En saa paranemaan tuota poikaa juoppoudesta. Hyvä
esimerkki ei vaikuta mitään. Olen hänelle ennustanut, että hän saa
vielä katua eroamistaan laudalaisesta rykmentistä. Lurjus!
Kiittämätön! Palkaksi monista hyvistä töistäni, jotka olen häntä
kohtaan tehnyt, hän on minut tuolla tavoin hylännyt.

— Te haukutte aina Kowalskia, — sanoi Wolodyjowski, — mutta

hän on kuitenkin silmäteränne.

— Pidän hänestä enemmän kuin teistä, herra Michal, koska en

milloinkaan ole voinut sietää rakastuneita narreja, jotka heti, kun
näkevät jonkin tytön hameen häilähtävän, alkavat kieppua kuin
väkkärä.

— Taikka niinkuin ne Kazanowskien apinat, joitten kanssa

taistelitte!

— Naurakaa, naurakaa, saatte ensikerralla itse valloittaa Varsovan!