Download the full version of the textbook now at textbookfull.

com

Docker in Practice 1st Edition Ian Miell

https://textbookfull.com/product/docker-in-
practice-1st-edition-ian-miell/

Explore and download more textbook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Docker in Action 1st Edition Jeff Nickoloff

https://textbookfull.com/product/docker-in-action-1st-edition-jeff-
nickoloff/

textbookfull.com

Learn Docker in a Month of Lunches 1st Edition Elton

Stoneman

https://textbookfull.com/product/learn-docker-in-a-month-of-
lunches-1st-edition-elton-stoneman/

textbookfull.com

The DevOps 2 1 Toolkit Docker Swarm Building testing

deploying and monitoring services inside Docker Swarm
clusters 1st Edition Viktor Farcic
https://textbookfull.com/product/the-devops-2-1-toolkit-docker-swarm-
building-testing-deploying-and-monitoring-services-inside-docker-
swarm-clusters-1st-edition-viktor-farcic/
textbookfull.com

The Great Demographic Reversal: Ageing Societies, Waning

Inequality, and an Inflation Revival Charles Goodhart

https://textbookfull.com/product/the-great-demographic-reversal-
ageing-societies-waning-inequality-and-an-inflation-revival-charles-
goodhart-2/
textbookfull.com
Empirical Philosophical Investigations in Education and
Embodied Experience Joacim Andersson

https://textbookfull.com/product/empirical-philosophical-
investigations-in-education-and-embodied-experience-joacim-andersson/

textbookfull.com

Banking Reforms in India: Consolidation, Restructuring and

Performance 1st Edition T R Bishnoi

https://textbookfull.com/product/banking-reforms-in-india-
consolidation-restructuring-and-performance-1st-edition-t-r-bishnoi/

textbookfull.com

Financial Institutions and Markets: Structure Growth and

Innovations 6th Edition Jitendra Mahakud

https://textbookfull.com/product/financial-institutions-and-markets-
structure-growth-and-innovations-6th-edition-jitendra-mahakud/

textbookfull.com

Collective Actions in Europe A Comparative Economic and

Transsystemic Analysis Csongor István Nagy

https://textbookfull.com/product/collective-actions-in-europe-a-
comparative-economic-and-transsystemic-analysis-csongor-istvan-nagy/

textbookfull.com

Software Engineering Perspectives in Intelligent Systems:

Proceedings of 4th Computational Methods in Systems and
Software 2020, Vol.2 Radek Silhavy
https://textbookfull.com/product/software-engineering-perspectives-in-
intelligent-systems-proceedings-of-4th-computational-methods-in-
systems-and-software-2020-vol-2-radek-silhavy/
textbookfull.com
Local Government in England : Centralisation, Autonomy and
Control 1st Edition Colin Copus

https://textbookfull.com/product/local-government-in-england-
centralisation-autonomy-and-control-1st-edition-colin-copus/

textbookfull.com
 IN PRACTICE

Ian Miell
Aidan Hobson Sayers
FOREWORD BY Ben Firshman

MANNING
Docker in Practice
Docker in Practice

IAN MIELL
AIDAN HOBSON SAYERS

MANNING
SHELTER ISLAND
For online information and ordering of this and other Manning books, please visit
www.manning.com. The publisher offers discounts on this book when ordered in quantity.
For more information, please contact
Special Sales Department
Manning Publications Co.
20 Baldwin Road
PO Box 761
Shelter Island, NY 11964
Email: [email protected]

©2016 by Manning Publications Co. All rights reserved.

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in

any form or by means electronic, mechanical, photocopying, or otherwise, without prior written
permission of the publisher.

Many of the designations used by manufacturers and sellers to distinguish their products are
claimed as trademarks. Where those designations appear in the book, and Manning
Publications was aware of a trademark claim, the designations have been printed in initial caps
or all caps.

Recognizing the importance of preserving what has been written, it is Manning’s policy to have
the books we publish printed on acid-free paper, and we exert our best efforts to that end.
Recognizing also our responsibility to conserve the resources of our planet, Manning books are
printed on paper that is at least 15 percent recycled and processed without the use of elemental
chlorine.

Manning Publications Co. Development editor: Cynthia Kane

20 Baldwin Road Technical development editors: Alain Couniot
PO Box 761 and Robert Wenner
Shelter Island, NY 11964 Copyeditor: Andy Carroll
Proofreader: Melody Dolab
Technical proofreader: José San Leandro
Typesetter: Gordan Salinovic
Cover designer: Marija Tudor

ISBN 9781617292729
Printed in the United States of America
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 – EBM – 21 20 19 18 17 16
 brief contents
PART 1 DOCKER FUNDAMENTALS ....................................................1
1 ■ Discovering Docker 3
2 ■ Understanding Docker—inside the engine room 19

PART 2 DOCKER AND DEVELOPMENT .............................................41

3 ■ Using Docker as a lightweight virtual machine 43
4 ■ Day-to-day Docker 65
5 ■ Configuration management—getting your house in
order 103

PART 3 DOCKER AND DEVOPS...................................................143

6 ■ Continuous integration: speeding up your development
pipeline 145
7 ■ Continuous delivery: a perfect fit for Docker
principles 169
8 ■ Network simulation: realistic environment testing without
the pain 186

v
vi BRIEF CONTENTS

PART 4 DOCKER IN PRODUCTION ...............................................213

9 ■ Container orchestration: managing multiple Docker
containers 215
10 ■ Docker and security 262
11 ■ Plain sailing—Docker in production and operational
considerations 291
12 ■ Docker in production—dealing with challenges 308
 contents
foreword xv
preface xvii
acknowledgments xix
about this book xx
about the cover illustration xxiii

PART 1 DOCKER FUNDAMENTALS ........................................1

1 Discovering Docker
1.1
3
The what and why of Docker 5
What is Docker? 5 ■
What is Docker good for? 7 ■
Key
concepts 8
1.2 Building a Docker application 10
Ways to create a new Docker image 11 Writing a Dockerfile 12
■

Building a Docker image 13 Running a Docker container 14

■

Docker layering 16
1.3 Summary 18

2 Understanding Docker—inside the engine room

2.1 Docker’s architecture 20
19

vii
viii CONTENTS

2.2 The Docker daemon 21

TECHNIQUE 1 Open your Docker daemon to the world 22
TECHNIQUE 2 Running containers as daemons 23
TECHNIQUE 3 Moving Docker to a different partition 26
2.3 The Docker client 27
TECHNIQUE 4 Use socat to monitor Docker API traffic 27
TECHNIQUE 5 Using ports to connect to containers 29
TECHNIQUE 6 Linking containers for port isolation 31
TECHNIQUE 7 Using Docker in your browser 33
2.4 Docker registries 34
TECHNIQUE 8 Setting up a local Docker registry 35
2.5 The Docker Hub 36
TECHNIQUE 9 Finding and running a Docker image 37
2.6 Summary 39

PART 2 DOCKER AND DEVELOPMENT .................................41

3 Using Docker as a lightweight virtual machine 43

3.1 From VM to container 44
TECHNIQUE 10 Converting your VM to a container 44
TECHNIQUE 11 A host-like container 47
TECHNIQUE 12 Splitting a system into microservice containers 49
3.2 Managing services on your containers 52
TECHNIQUE 13 Managing the startup of your container’s
services 53
3.3 Saving and restoring your work 55
TECHNIQUE 14 The “save game” approach to development 55
TECHNIQUE 15 Docker tagging 57
TECHNIQUE 16 Sharing images on the Docker Hub 59
TECHNIQUE 17 Referring to a specific image in builds 61
3.4 Environments as processes 62
TECHNIQUE 18 The “save game” approach to development 62
3.5 Summary 64

4 Day-to-day Docker 65
4.1 Volumes—a persistent problem 66
TECHNIQUE 19 Docker volumes—problems of persistence 66
TECHNIQUE 20 Distributed volumes with BitTorrent Sync 67
 CONTENTS ix

TECHNIQUE 21 Retain your container’s bash history 69

TECHNIQUE 22 Data containers 71
TECHNIQUE 23 Remote volume mounting using sshfs 74
TECHNIQUE 24 Sharing data over NFS 76
TECHNIQUE 25 Dev tools container 78
4.2 Running containers 79
TECHNIQUE 26 Running GUIs within Docker 79
TECHNIQUE 27 Inspecting containers 81
TECHNIQUE 28 Cleanly killing containers 83
TECHNIQUE 29 Using Docker Machine to provision Docker
hosts 84
4.3 Building images 87
TECHNIQUE 30 Injecting files into your image using ADD 88
TECHNIQUE 31 Rebuilding without the cache 90
TECHNIQUE 32 Busting the cache 92
4.4 Staying ship-shape 93
TECHNIQUE 33 Running Docker without sudo 93
TECHNIQUE 34 Housekeeping containers 94
TECHNIQUE 35 Housekeeping volumes 95
TECHNIQUE 36 Detaching containers without stopping them 97
TECHNIQUE 37 Using DockerUI to manage your Docker
daemon 98
TECHNIQUE 38 Generate a dependency graph of your Docker
images 99
TECHNIQUE 39 Direct action—execute commands on your
container 101
4.5 Summary 102

5 Configuration management—getting your house in order

5.1 Configuration management and Dockerfiles 104
103

TECHNIQUE 40 Create reliable bespoke tools with

ENTRYPOINT 104
TECHNIQUE 41 Avoid package drift by specifying versions in your
build 106
TECHNIQUE 42 Replacing text with perl -p -i -e 107
TECHNIQUE 43 Flattening images 109
TECHNIQUE 44 Managing foreign packages with alien 111
TECHNIQUE 45 Reverse-engineer a Dockerfile from an
image 113
5.2 Traditional configuration management tools with
Docker 116
TECHNIQUE 46 Traditional: using make with Docker 116
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
x CONTENTS

TECHNIQUE 47 Building images with Chef Solo 118

TECHNIQUE 48 Source-to-image builds 122
5.3 Small is beautiful 128
TECHNIQUE 49 Dockerfile tricks for keeping your build small 128
TECHNIQUE 50 Tricks for making an image smaller 131
TECHNIQUE 51 Tiny Docker images with BusyBox and Alpine 133
TECHNIQUE 52 The Go model of minimal containers 134
TECHNIQUE 53 Using inotifywait to slim containers 137
TECHNIQUE 54 Big can be beautiful 139
5.4 Summary 141

PART 3 DOCKER AND DEVOPS ......................................143

6 Continuous integration: speeding up your development

pipeline 145
6.1 Docker Hub automated builds 146
TECHNIQUE 55 Using the Docker Hub workflow 146
6.2 More efficient builds 149
TECHNIQUE 56 Speed up I/O-intensive builds with eatmydata 149
TECHNIQUE 57 Set up a package cache for faster builds 151
TECHNIQUE 58 Running Selenium tests inside Docker 154
6.3 Containerizing your CI process 158
TECHNIQUE 59 Containing a complex development
environment 158
TECHNIQUE 60 Running the Jenkins master within a Docker
container 162
TECHNIQUE 61 Scale your CI with Jenkins’ Swarm plugin 164
6.4 Summary 168

7 Continuous delivery: a perfect fit for Docker principles 169

7.1 Interacting with other teams during the CD pipeline 170
TECHNIQUE 62 The Docker contract—reducing friction 170
7.2 Facilitating deployment of Docker images 173
TECHNIQUE 63 Manually mirroring registry images 173
TECHNIQUE 64 Delivering images over constrained
connections 174
TECHNIQUE 65 Sharing Docker objects as TAR files 176
7.3 Configuring your images for environments 177
TECHNIQUE 66 Informing your containers with etcd 178
 CONTENTS xi

7.4 Upgrading running containers 180

TECHNIQUE 67 Using confd to enable zero-downtime
switchover 181
7.5 Summary 185

8 Network simulation: realistic environment testing without the

pain 186
8.1 Container communication—beyond manual linking 187
TECHNIQUE 68 A simple Docker Compose cluster 187
TECHNIQUE 69 A SQLite server using Docker Compose 190
TECHNIQUE 70 Finding containers via DNS with Resolvable 194
8.2 Using Docker to simulate real-world networking 197
TECHNIQUE 71 Simulating troublesome networks with
Comcast 197
TECHNIQUE 72 Simulating troublesome networks with
Blockade 200
8.3 Docker and virtual networks 204
TECHNIQUE 73 Setting up a substrate network with Weave 204
TECHNIQUE 74 Docker networking and service features 208
8.4 Summary 211

PART 4 DOCKER IN PRODUCTION ...................................213

9 Container orchestration: managing multiple Docker

containers 215
9.1 Simple single-host Docker 217
TECHNIQUE 75 Managing your host's containers with systemd 217
TECHNIQUE 76 Orchestrating your host's containers with
systemd 220
9.2 Multi-host Docker 223
TECHNIQUE 77 Manual multi-host Docker with Helios 223
TECHNIQUE 78 A seamless Docker cluster with Swarm 229
TECHNIQUE 79 Using a Kubernetes cluster 234
TECHNIQUE 80 Building a framework on Mesos 239
TECHNIQUE 81 Micromanaging Mesos with Marathon 247
9.3 Service discovery: what have we here? 250
TECHNIQUE 82 Using Consul to discover services 251
TECHNIQUE 83 Automatic service registration with Registrator 259
9.4 Summary 261
xii CONTENTS

10 Docker and security 262

10.1 Docker access and what it means 262
Do you care? 263
10.2 Security measures in Docker 264
TECHNIQUE 84 Constraining capabilities 264
TECHNIQUE 85 HTTP auth on your Docker instance 268
TECHNIQUE 86 Securing your Docker API 271
10.3 Security from outside Docker 275
TECHNIQUE 87 OpenShift—an application platform as a
service 275
TECHNIQUE 88 Using security options 284
10.4 Summary 290

11 Plain sailing—Docker in production and operational

considerations 291
11.1 Monitoring 292
TECHNIQUE 89 Logging your containers to the host’s syslog 292
TECHNIQUE 90 Sending Docker logs to your host’s output
system 295
TECHNIQUE 91 Monitoring containers with cAdvisor 297
11.2 Resource control 298
TECHNIQUE 92 Restricting the cores a container can
execute on 298
TECHNIQUE 93 Giving important containers more CPU 299
TECHNIQUE 94 Limiting the memory usage of a container 300
11.3 Sysadmin use cases for Docker 302
TECHNIQUE 95 Using Docker to run cron jobs 302
TECHNIQUE 96 The “save game” approach to backups 305
11.4 Summary 307

12 Docker in production—dealing with challenges 308

12.1 Performance—you can’t ignore the tin 308
TECHNIQUE 97 Accessing host resources from the container 309
TECHNIQUE 98 Device Mapper storage driver and default container
size 313
12.2 When containers leak—debugging Docker 315
TECHNIQUE 99 Debugging a container’s network with
nsenter 315
 CONTENTS xiii

TECHNIQUE 100 Using tcpflow to debug in flight without

reconfiguring 318
TECHNIQUE 101 Debugging containers that fail on specific
hosts 319
12.3 Summary 323

appendix A Installing and using Docker 325

appendix B Docker configuration 329
appendix C Vagrant 332
index 335
 foreword
I might be biased, but Docker is a pretty big deal.
It wasn’t long ago that applications were large and monolithic, sitting alone inside
lumps of steel and silicon. They would stew away for a few years, resisting change, not
wanting to move. This was a problem for organizations that wanted to move fast, so it’s
no surprise that virtual machines caught on. Applications were no longer tied to these
pieces of hardware, allowing everything to move more quickly and be more flexible.
Unfortunately, virtual machines are very complicated. They simulate an entire
computer inside of another computer, and this virtual computer is still very complex
and needs managing. And because virtual machines are smaller and easier to create,
there are far more of them around that need managing.
How do we manage all of that complexity? With configuration management, of
course—another extremely complex system for managing complexity.
Docker takes a different approach. If you put your software inside a container, it
separates the complexity of your application from the infrastructure underneath,
making the infrastructure simpler and the application easier to ship around. On top
of this organizational efficiency, the leap in technical speed and efficiency compared
to virtual machines is dramatic. Containers boot in milliseconds, not minutes. Mem-
ory is shared, not allocated. This makes your application much cheaper to run, but
also means that you can architect your application in the way that you want to, not in
the way that fits the constraints of slow, inflexible infrastructure.

xv
xvi FOREWORD

When I first saw Solomon Hykes, creator of Docker, talking about Docker and its
analogy to the shipping container, I knew he was on to something big. The complex
state of the worldwide shipping industry before standardization is an apt analogy for the
complex state of managing software before containers. Solomon’s insight was so con-
vincing that I started a company building tools around Docker, which was eventually
acquired by Docker, Inc. and turned into what we now know as Docker Compose.
I first met Ian at some of the Docker meetups we organized in London. Back then,
we insistently said, “Docker is not ready for production; please don’t use it!” but Ian
was the sort of person who would disregard this sensible advice and go ahead and run
it in production anyway. Back then, he was working for the betting services company
OpenBet alongside Aidan, and the amount of money they must have been processing
with the code we had at that time makes me feel a bit light-headed.
Ian and Aidan both saw that the value they got from using Docker outweighed the
inconveniences of working with it in its beta state. They jumped on the technology
early, and therefore have a unique perspective on how best to apply it. The tooling
they built at OpenBet has pointed out stuff that was missing in Docker, and our infor-
mal chats have had a real influence on the design and direction we’ve taken it.
Docker has moved along quite a bit since Ian and Aidan first started using it, and
thousands of organizations are now using it to solve real problems: shipping software
faster, managing its daunting complexity, improving the efficiency of infrastructure,
fixing “works on my machine” problems, and so on. This is causing a huge shift in how
we build, deploy, and manage software, and a whole new landscape of tools and ideas
is forming around it. The bright future of containerization is exciting, but is also
intimidatingly different from what we are used to.
For you, it might be hard to see how to get from here to there, but this book con-
tains a deluge of practical advice about how to apply Docker to problems you’re hav-
ing right now. Follow this advice, and your organization will keep on moving quickly.
And—perhaps more importantly—building and deploying your applications will
become a lot more enjoyable.
BEN FIRSHMAN
DIRECTOR OF PRODUCT MANAGEMENT, DOCKER, INC.
COCREATOR OF DOCKER COMPOSE
 preface
In September 2013, while browsing Hacker News, I stumbled across an article in Wired
about a new technology called “Docker.” 1 As I read it, I became increasingly excited as
I realized Docker’s revolutionary potential.
The company I’d worked at for over a decade was struggling to deliver software
quickly enough. Provisioning environments was a costly, time-consuming, manual,
and inelegant affair. Continuous integration was barely existent, and setting up devel-
opment environments was an exercise in patience. As my job title included the words
“DevOps Manager,” I was peculiarly motivated to solve these problems!
I recruited a couple of motivated coworkers (one of them now my coauthor) via a
company mailing list, and together our skunkworks team labored to turn a beta tool
into a business advantage, reducing the high costs of VMs and enabling new ways of
thinking about building and deploying software. We even built and open sourced an
automation tool (ShutIt) to suit our organization’s delivery needs.
Docker gave us a packaged and maintained tool that solved many problems that
would have been effectively insuperable had we taken it upon ourselves to solve them.
This was open source at its best, empowering us to take on a challenge using our spare
time, overcoming technical debt, and learning lessons daily. Lessons not only about
Docker, but about continuous integration, continuous delivery, packaging, automa-
tion, and how people respond to speedy and disruptive technological change.

1
http://www.wired.com/2013/09/docker/

xvii
xviii PREFACE

For us, Docker is a remarkably broad tool. Wherever you run software using Linux,
Docker can impact it. This makes writing a book on the subject challenging, because
the landscape is as broad as software itself. The task is made more onerous by the
extraordinary rate at which the Docker ecosystem is producing solutions to meet the
needs that emerge from such a fundamental change in software production. Over
time, the shape of problems and solutions became familiar to us, and in this book
we’ve endeavored to pass on this experience. This will enable you to figure out solu-
tions to your particular technical and business constraints.
When giving talks at meetups, we’re struck by how quickly Docker has become
effective within organizations willing to embrace it. This book mirrors how we used
Docker, going from our desktops, through the DevOps pipeline, and all the way to
production. As a consequence, this book is sometimes unorthodox, but as engineers
we believe that purity must sometimes give way to practicality, especially when it comes
to saving money! Everything in this book is based on real lessons from the field, and
we hope you benefit from our hard-won experience.
IAN MIELL
 acknowledgments
This book couldn’t have been written without the support, sacrifice, and patience of
those closest to us. Special mention is due to Stephen Hazleton, whose tireless efforts
with us to make Docker useful for our customers informed much of the book’s contents.
Several Docker contributors and staff were kind enough to review the book at dif-
ferent stages and provided much useful feedback, including the following people who
read the book in manuscript form: Benoit Benedetti, Burkhard Nestmann, Chad
Davis, David Moravec, Ernesto Cárdenas Cangahuala, Fernando Rodrigues, José San
Leandro, Kirk Brattkus, Pethuru Raj, Scott Bates, Steven Lembark, Stuart Woodward,
Ticean Bennett, Valmiky Arquissandas, and Wil Moore III.
Finally, this book also owes a great deal to the Manning editorial team, who went
out of their way to push us into making the book not just good enough, but the best it
could be. We hope the pride they took in their work rubbed off on us.
Ian Miell To Sarah, Isaac, and Rachel for putting up with the late-night coding, a
father glued to a laptop screen, and the eternal “Docker this, Docker that, Docker
blah, blah,” and to my parents for encouraging me from an early age to question the
status quo. And buying me that Spectrum.
Aidan Hobson Sayers To Mona for the support and encouragement, my parents for
their wisdom and motivating words, and my coauthor for that fateful “Has anyone
tried this Docker thing?” e-mail.

xix
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
 about this book
Docker is arguably the fastest-growing software project ever. Open sourced in March 2013,
by 2016 it had gained nearly 30,000 GitHub stars and over 7,500 forks. It has accepted sig-
nificant numbers of pull requests from the likes of Red Hat, IBM, Microsoft, Google, Cisco
and VMware.
Docker has hit this critical mass by responding to a critical need for many software
organizations: the ability to build software in an open and flexible way and then
deploy it reliably and consistently in different contexts. You don’t need to learn a new
programming language, buy expensive hardware, or do much in the way of installa-
tion or configuration to build, ship, and run applications portably.
Docker in Practice takes you through real-world examples of Docker usage using
techniques we’ve employed in various contexts. Where possible, we’ve tried to eluci-
date these techniques without requiring knowledge of other technologies before read-
ing. We’ve assumed the reader has an understanding of basic development techniques
and concepts such as the ability to develop some structured code, as well as some
awareness of software development and deployment processes. In addition, we’ve
assumed a knowledge of core source control ideas and a basic understanding of net-
work fundamentals such as TCP/IP, HTTP, and ports. Anything less mainstream is
explained as we go.
Starting with a rundown of Docker fundamentals in part one, in part two we focus
on using Docker in development on a single machine. In part three, we move on to
Docker usage within a DevOps pipeline, covering continuous integration, continuous

xx
 ABOUT THIS BOOK xxi

delivery, and testing. The last part covers Docker in production, focusing on your
options relating to orchestration.
Docker is such a broad, flexible, and dynamic tool that keeping up with its fast-
evolving landscape is not for the faint-hearted. We’ve endeavored to give you an
understanding of critical concepts through real-world applications and examples,
with the aim of giving you the power to critically evaluate future tools and technolo-
gies within the Docker ecosystem with confidence. We’ve tried to make the book an
enjoyable tour of the many ways we’ve seen Docker make our lives easier and even
fun. Immersing ourselves in Docker has introduced us to many interesting software
techniques spanning the entire software life cycle in a stimulating way, and we hope
that this is an experience shared by the reader.

Roadmap
This book consists of 12 chapters divided into four parts.
Part 1 lays the groundwork for the rest of the book, introducing Docker and get-
ting you to run some basic Docker commands. In chapter 2 some time is spent getting
you familiar with Docker’s client-server architecture and how to debug it, which can
be useful for identifying issues with unconventional Docker setups.
Part 2 focuses on familiarization with Docker and getting the most out of Docker
on your own machine. An analogy with a concept you may be familiar with, virtual
machines, is used as the basis for chapter 3 to provide an introduction to Docker
use. Chapter 4 then details a number of Docker techniques we’ve found ourselves
using every day. The final chapter in this part explores the topic of building images
in more depth.
Part 3 begins by looking at uses of Docker in a DevOps context, from using it for
automation of software builds and tests to moving your built software to different
places. This part concludes with a chapter on the Docker virtual network, introduces
Docker Compose, and covers some more-advanced networking topics, like network
simulation and Docker network plugins.
Part 4 covers a number of topics for using Docker effectively in a production envi-
ronment. It begins with chapter 9, where we survey some of the most popular tools for
orchestrating containers and note what scenarios they tend to be used in. Chapter 10
addresses the important topic of security, explaining how to lock down processes run-
ning inside a container and how to restrict access to an externally exposed Docker
daemon. The final two chapters go into detail on some key practical information for
running Docker in production. Chapter 11 demonstrates how to apply classic sys-
admin knowledge in the context of containers, from logging to resource limits, while
chapter 12 looks at some problems you may encounter and provides steps for debug-
ging and resolution.
The appendixes contain details on installing, using, and configuring Docker in dif-
ferent ways, including inside a virtual machine and on Windows.
xxii ABOUT THIS BOOK

Code
The source code for all tools, applications, and Docker images created by the authors
for use in this book is available for download from the publisher’s website at www
.manning.com/books/docker-in-practice and also on GitHub under the docker-in-
practice organization: https://github.com/docker-in-practice/. Images on the Docker
Hub under the dockerinpractice user (https://hub.docker.com/u/dockerinpractice/)
are typically automated builds from one of the GitHub repositories. Where we’ve felt the
reader may be interested in further study of some source code behind a technique, a link
to the relevant repository has been inserted in the technique discussion.
A significant number of the code listings in the book illustrate a terminal session
for the reader to follow, along with corresponding output from commands. There are
a couple of things to note about these sessions.
Long terminal commands may use the shell line continuation character (\) to split
a command over multiple lines. Although this will work in your shell if you type it out,
you may also omit it and type the whole command on one line.
Where a section of output doesn’t provide extra useful information to a reader, it
may be omitted and an ellipsis ([...]) inserted in its place.

Author Online
Purchase of Docker in Practice includes free access to a private web forum run by
Manning Publications where you can make comments about the book, ask technical
questions, and receive help from the lead author and from other users. To access the
forum and subscribe to it, point your web browser to www.manning.com/books/
docker-in-practice. This page provides information on how to get on the forum once
you are registered, what kind of help is available, and the rules of conduct on the forum.
Manning’s commitment to our readers is to provide a venue where a meaningful
dialog between individual readers and between readers and the authors can take
place. It is not a commitment to any specific amount of participation on the part of
the authors, whose contribution to the forum remains voluntary (and unpaid). We
suggest you try asking their some challenging questions lest them interest stray! The
Author Online forum and the archives of previous discussions will be accessible from
the publisher’s website as long as the book is in print.
 about the cover illustration
The figure on the cover of Docker in Practice is captioned “Man from Selce, Croatia.”
The illustration is taken from a reproduction of an album of Croatian traditional cos-
tumes from the mid-nineteenth century by Nikola Arsenovic, published by the Ethno-
graphic Museum in Split, Croatia, in 2003. The illustrations were obtained from a
helpful librarian at the Ethnographic Museum in Split, itself situated in the Roman
core of the medieval center of the town: the ruins of Emperor Diocletian’s retirement
palace from around AD 304. The book includes finely colored illustrations of figures
from different regions of Croatia, accompanied by descriptions of the costumes and
of everyday life.
Dress codes and lifestyles have changed over the last 200 years, and the diversity by
region, so rich at the time, has faded away. It’s now hard to tell apart the inhabitants of
different continents, let alone of different hamlets or towns separated by only a few
miles. Perhaps we have traded cultural diversity for a more varied personal life—
certainly for a more varied and fast-paced technological life.
Manning celebrates the inventiveness and initiative of the computer business with
book covers based on the rich diversity of regional life of two centuries ago, brought
back to life by illustrations from old books and collections like this one.

xxiii
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 — Sangen huonoa. Teidän pitäisikin poiketa sinne sisään näin
lähellä ollessanne, se varmaan ilahuttaisi häntä.

Maalari puhui räätälin kanssa.

— Jos haluatte, herra Falk, niin käymme Pekan isän luona, hänen,
josta olen puhunut — sanoi Saara.

— Kernaasti — vastasi maalari tehden lähtöä.

— Siellä tapaatte senlaisen, jota kirjoituksissa kutsutaan

yksinkertaiseksi — sanoi räätäli. Jos hän olisi oma itsensä, olisi hän
aivan toisenlainen, mutta häntä pinnistetään, kuin pihdeissä. Kiitos
käymästä. Jos tarvitsette Pietaria tai muuta pyhää miestä olen
palveluksessanne; ja sinä Saara poikkeat sisälle joskus toistenkin
kerran alun tehtyäsi?

— Ehkäpä kyllä — vastasi Saara — mutta mieheni ei tiedä

käynnistäni, elkää siis puhuko siitä, Kasperi. — Kyllä minä suuni
lukitsen — sanoi Kasperi. — Hyvästi, hyvästi ja kiitoksia
käynnistänne… Häpeä, että noin kaunis tyttö, ottaa sellaisen jörrin
kuin tuo pappi — puhui Kasperi oven sulkeutuessa. — Paremmin olisi
hänelle tuo maalari sopinut. Hän näytti hauskalta mieheltä.

— Elä nyt puutu toisten asioihin, Kasperi, anna kunkin surra

omiansa, — vastasi Kristiina.

— No, no, en minä aijo heitä eroittaa, mutta harmiksi se pistää. —

——

Saara seuralaisineen oli tullut Pekan isän tuvalle Se oli rapistuneen

ja kurjan näköinen. Lapsilauma tonki maata pihalla, kuin porsaat. Isä
makasi sairaana tuvassa.
 — Näkyy, että äiti on poissa sanoi Saara sisään astuessaan.

— Onko hän kuollut? — kysyi maalari.

— Jo useampia vuosia sitten, Pekka hoiti pikku sisaria.

Ilma huoneessa oli ummehtunutta. Norjalainen talonpoika luulee

raittiin ilman sairaalle vahingolliseksi.

— Tänne emme jää kau'aksi sanoi maalari nenäänsä nyrpistäen.

Sängyssä liikkui, ja kasvot pitkien harmaiden kiharoiden

ympäröimät, kääntyivät heitä kohti.

— Eipä nyt! — — vai pastoorska! — huudahti sairas iloisesti. —

Teettekö minulle sen kunnian, että poikkeette alhaiseen majaani!

— Täällä on eräs, joka tahtoo tervehtiä teitä — sanoi Saara. —

Hän on Chicagosta.

— Chicagosta. Chicagosta!… varmaan olette tavannut Pekan?

— Oh. Chicago on suuri kaupunki, eikä siellä kaikki tunne

toisiansa.

Niin, niin, minä ajattelin vaan teidän kohdanneen hänet. Mutta

istukaa toki; en minä voi tuoleja edes tarjota.

— Mikä teitä oikeastaan vaivaa? — kysyi Saara osaaottavasti.

— Oih! En minä oikein tiedä. Pekan lähdettyä tulin heti

huononvoipaksi. Nähkääs koulumestari oli niin ankara, ja sitte poika
lähti. Jaa, jaa, jaa, jaa… raskasta on elää yksinään vanhana. Pekka
oli ketterä poika, kiltti ja hyvä, mutta raamatun sanat nuorison
rankaisemisesta eivät häneen soveltuneet. Oli kait se synti, vai
kuinka luulette?

— Minä olen räätälin mieltä että tässä on pyhä yksinkertaisuus —

kuiskasi maalari Saaralle.

— Mutta kaikki voisi olla yhdentekevää, jos tietäisin vaan Pekasta

tulleen Jumalan lapsen — jatkoi vanhus. Sanokaa se hänelle, kun
tapaatte hänet Chicagossa, sanokaa hänelle, että tarkoitin hyvää,
häntä lyödessäni ja ettei hänen enää tarvitse pelätä koulumestaria.
Sanokaa että vanha isänsä ikävöi häntä.

Kyllä hän sen sanoisi.

— Minäkin sanon sen hänelle, jos joskus hänet kohtaan, — sanoi

Saara.

Istuivat vielä, hetkisen puhuen; mille alalle puhelu kääntyi, osasi

ukko sen kääntää aina. Pekkaan ja raamattuun.

— Ihmeellisintä hänessä on tukka, — sanoi maalari kotimatkalla.

— Jos maalaisin seimen, kuten räätäli sanoi, käyttäisin hänen
tukkaansa ja hurskaita, itkunsekaisia silmiänsä yhdelle paimenista.

— Hän on suuri lapsi ja pohjaltaan niin hellä, niin hellä, — sanoi

Saara. — Synti, että ihmiset saattoivat hänen ruoskimaan Pekkaa,
Siitä hänellä on tunnonvaivoja koko elämänsä.
XIII.

Maalari asui vinttikamarissa ja Saara oli joka päivä hänen kanssansa.

Hän oli alkanut kuvaamaan Saaraa ja ne hetket, joina he olivat
kaksin, Saara istuen paikallaan ja maalari kehyksensä ääressä,
luontevasti keskustellen kaikesta taivaan kannen alla, tulivat Saaralle
suuriksi merkitykseltään. Mistä oli hän saanut niin sokean
luottamuksen häneen että voi häneltä kysyä kaikkea? Ei hän sitä
tietänyt, mutta tuntui kuin näkisi hän ensikerran vapaan ihmisen,
senlaisen josta oli haaveillut. Kyllä räätäli oli siihen suuntaan, mutta
hän pilkkasi kaikkea, erittäinkin raamattua, ja hän tunsi siitä
jälkeenpäin omantunnon vaivoja. Mutta maalari oli aivan toista.
Hänessä tuli esiin tosisivistyksen voima. Hän oli kylliksi hieno,
loukataksensa hänen tunteitansa vapaastikin puhuessaan. Ja hän
tiesi kaikki. Häneltä voi kysyä, kuin elävältä sanakirjalta, koskaan
jäämättä vastauksetta. Ei hän itsekään ymmärtänyt, mistä nuo kaikki
kysymykset tulivat. Eihän ollut monta viikkoa siitä, kun hän aivan
tyyneesti oli toimittanut tehtävänsä, hitustakaan muuta aattelematta.
Silloin hän vaan uinaili epäselvissä haaveissa ja tuudittelihe
mielialoihin. Mutta äkkiä oli sulku murtunut ja hän oli upota
kysymystensä paljouteen. Ja ne yhä kasvoivat päivä päivältä.
Päivällä saadessaan vastauksia kyselmiinsä, mietti hän jo uusia yöllä.
Häntä pelotti joka kuluva päivä. Ehtisikö hän kysellä kaikkea? Hän oli
kuin kuumeessa, sillä hän voisi matkustaa koska, tahansa ja kenen
puoleen sitte olisi käännyttävä? Kaikki toiset oli hän jo tuntenut
läpeensä aikoja sitten. Jos heiltä kysyisikin käskisivät he
vaikenemaan sanoen, että senlaisia kyselivät vaan maailman lapset.
Äkkiä oli häneen tullut senlainen tiedonhalu, että sitä oli mahdoton
enää saada vaikenemaan.

Maalaria ilahutti tämä Saaran tiedonhalu. Koskaan ei hän ollut

nähnyt senlaista sekoitusta, tietämättömyyttä, luottamusta ja
luonnollista järkevyyttä. Saaran istuessa hänen edessään suurine
loistavine silmineen ja puoliavoimille suhteen, kuunnellen hänen
kertomustaan, silloin tuli hän oikeaan mielialaan. Saaran kasvot
loistivat elämää ja iloa, senlaisena hän hänet kuvasi. Kuva näytti
onnistuvan.

Samaa ei voinut sanoa papin kuvasta, jota hänen silloin tällöin väli
aikoina täytyi maalata. Pastori saattoi hänet epäilykseen. Ei yksistään
pitkät pöytärukoukset, aamu- ja iltasiunaukset häntä kiusanneet,
vaan hänen oli mahdotoin saada pappia luonnolliseen asentoon. Hän
tahtoi ehdottomasti pitää kätensä ristissä vatsalla ja joka kerta kun
maalari katsoi häneen kuvataksensa uuden piirteen asetti hän
päänsä vinoon ja loi silmänsä korkeuteen. Se näytti aikalailla
teeskennellyltä. Hän oli ehdottanut pitävänsä raamattua polvillaan
sormellansa siihen osottaen kuten hän oli eräässä kuvassa nähnyt
tohtori Valterin tekevän; mutta Falk oli saanut hänet siitä
luopumaan, koska se olisi ollut jälittelemistä. Sitten ajatteli hän
muita asentoja, joita hän, Abraham Jensen itse olisi keksinyt, mutta
ei löytänyt sopivia. Falkista oli sietämätöintä kuunnella hänen
henkivoimaista lörpötystänsä, Senlaisen piinan jälkeen kiiruhti hän
aina Saaran luo virkistyäksensä. Ei hän salannut Saaralta, että piti
hänen miestänsä ikävänä, mutta Saara vaan nauroi sille. Miehensä,
läsnäollessakin oli hän nyt vapaampi kuin ennen, vaikka hän
kärsivällisesti noudatti talon tapoja ja alentautui aviolliseen
suudelmaan ruoka-ateriain jälkeen.

Kerran kun hän taas istui mallina ja pastori oli poissa

rippikoulussa, kysyi hän äkkiä:

— Mihin uskontoon te oikeastaan kuulutte, herra Falk?

Falk punastui.

— Siihen on vaikea vastata, rouva Jensen. Mutta luulen olevani

totuutta lähempänä saneessani sitä ihmisyyden uskonnoksi.

Saara tuli miettiväksi:

— Mitä te sillä tarkoitatte?

— Sydämmen uskontoa… useampain uskontoa jos he saisivat olla

sitä mitä todellisuudessa ovat.

— Oletteko luterilainen?

— En. Minä en kuulu minnekään lahkokuntaan; mutta löytyy yksi

uskonto, joka on ylipuolla kaiken lahkolaisuuden.

— Kertokaa minulle siitä!

— Lahkolaisuus on pelvon ja suvaitsemattomuuden uskonto.

Lahkot vihaavat toisiansa ja opettavat suvaitsemattomiksi. Heillä on
kullakin uskontunnustuksensa ja sanovat: ellet usko niinkuin minä,
tulet auttamattomasti helvettiin.
 Olihan tuo totta. Hän oli kokenut sitä koko elämänsä, sitä
ymmärtämättä.

— Mutta mitä te oikeastaan uskotte? — kysyi Saara.

— Minä uskon Jumalan olevan hyvän ja tahtovan ihmisetkin

hyviksi: se on uskontoni pääsumma. En ymmärrä miksi lahkokunnat
vihaavat ja tuomitsevat toisiansa sen sijaan, että auttaisivat toisiansa
hyvässä. Ymmärrättekö te sitä? Minä uskon ihmisen luoduksi iloon ja
onnellisuuteen.

Saara vaipui mietelmiinsä. Olihan hän sadat kerrat tehnyt nuo

samat kysymykset, kaivatessaan leikkejä ja huvitusta, puutarhassa
aidanraosta tirkistellessään iloisia lapsia, jotka juoksentelivat
ulkopuolella kirjoja kainaloissa, kirjoja, joissa oli sekä satuja että
kuvia. Häntä oli opetettu: jos hän niitä seuraisi tulisi hän helvettiin.

— Ettekö sitte usko edes, että Jesus on meidät lunastanut kalliilla

verellään? — kysyi hän.

— Sitä en tahdo mietiskellä, yksinkertaisesti sen vuoksi, etten

ymmärrä sitä.

Ja hän lisäsi löytyvän sanomattoman paljon ristiriitaisuutta näissä

opin pykäleissä, minkä vuoksi ei hän voinut niihin uskoa.

Tämä tuli kuin ärjyaalto — uusia kuvauksia, uusia aatoksia. Ja

kumminkaan eivät ne olleet aivan uusia, useammat niistä olivat
heränneet hänen sielussaan raamattua lukiessaan, vaikka hän oli ne
aina sysännyt syrjään. Hän istui hetkisen hiljaa aivan kuin
kootaksensa ajatuksiaan.
 Tämä ei ollut pilkkaa, kuten räätälin jutut; tämä oli vakaumusta.
Hän hengitti syvään.

— Puhukaamme jostakin muusta — sanoi hän äkkiä, kuin

peljästyen omaa itseänsä.

— Miten tahdotte, rouva Jensen, mutta itsehän te alotitte.

XIV.

Eräänä kauniina päivänä, kun maalari oli vienyt kehyksensä

puutarhaan, alkoi hän keskustelun seuraavaan tapaan:

Onko todellakin mahdollista, ettette ole lukeneet mitään

uudempaa norjalaista kirjallisuutta, ette edes Björnsonin
"Synnöveä?"

— Onhan Björnson vapaamielinen.

— Ja siinä teidän kaikki tietonne Björnsonista. Minä kadehdin teiltä

onnea lukea hänen teoksiaan ensikertaa. Ne ovat nautintorikkaita
hetkiä! Te unohdatte sopan palamaan ja perunat kiehumaan, ettekä
seuraa kellon lyöntejä yöllä.

— Luuletteko minun tohtivan jotain senlaista? Te tunnette

olosuhteet täällä.

— Oletteko te tuomittu silti ikuiseen tietämättömyyteen, rouva

Jensen?

Saaralle tuli kyynelet silmiin.

— Olosuhteet ovat minut siihen tuominneet.

 — Mitkä olosuhteet?

— Meillä vanhemmat käskevät ja lapset tottelevat.

— Mutta jos sittemmin huomataan vanhempien erehtyneen? Mitä

silloin tehdään?

— Silloin tullaan kait onnettomiksi — vastasi Saara ja kaksi suurta

kyyneltä vierähti päivän paahtamalle poskelle.

Maalari katsoi häneen.

— Minun on vaikea teitä ymmärtää, — sanoi hän — Luultavasti

sen vuoksi, etten ymmärrä teidän kasvatustanne. Mutta tiedättekö
mihin vertaisin teidänlaistanne ihmistä.

— En.

— Minusta te muistutatte ihmistä, joka on ihanassa puutarhassa,

omenien, rypälien ja muiden hedelmien keskellä, mutta ette nauti
niistä, vaan poimitte tieltä kiviä, ja pureksitte niitä, Te muistutatte
ihmistä, joka päivänpaisteella kömpii kellariin ja valittaa siellä elämän
pimeyttä ja kolkkoutta.

— Oletteko varma siitä ettei maallinen kirjallisuus ole syntiä?

— Kuinka kummallinen te olette! — puhkesi maalari puhumaan. —

Onko sitte itse elämä syntiä? Jos niin on, niin ottakaa sitte henki
jokaiselta. Eihän kirjallisuus ole muuta kuin kuva elämästä, sen
kuohuvista intohimoista ja pauhaavista pyrinnöistä! En tahdo
saarnata teille kauemmin. Annan teille luettaviksi Victor Hugon
"Inhimillisyyden kurjuus". Se on eräs lempikirjoistani.
Matkalaukussani on se pieniin vihkoihin nidottuna tanskankielisenä.
Siinä löydätte enemmän uskontoa, kuin kymmenissä saarnakirjoissa;
ihmettelen jos sen luettuanne vielä yhtä ankarasti tuomitsette
maallista kirjallisuutta.

Saara tuumaili hetkisen.

— Mutta teenkö väärin miestäni kohtaan? kysyi hän sitten.

— Se riippuu siitä miten käsitätte oman itsenne, joko itsenäisenä

ihmisolentona, tai nappina miehenne takissa. Ensi tapauksessa elätte
itsenäisti, hänestä riippumatointa elämää, jälkimmäisessä taas ei
teidän tarvitse lukea enempää kuin ajatellakkaan, vaan niin pian kuin
mahdollista koettaa tukahuttua Jumalan teille antamat suuret lahjat.
Kukin kunnioittaa Jumalaa tavallaan; minusta viimemainittu olisi
henkinen itsemurha.

Saara oli hyvin liikutettu.

— Puhutte kovia sanoja — sanoi hän hiljaa.

— Se on totta, — vastasi maalari vakavasti.

— Ettekö sitte luule minun ikävöineen? Ettekö luule minua

ihmiseksi lihasta ja verestä, samoin kuin tekin? — huudahti Saara
tulistuneena ja purskahti itkuun.

— Antakaa minulle anteeksi! — sanoi hän tyynnyttyänsä, — En

minä sille mitään voinut.

— Minä ymmärrän teitä — rouva Jensen — sanoi maalari — te

olette juuri heräämäisillänne. Tiedättekö mitä teidän pitäisi nyt
tehdä? Teidän pitäisi matkustaa; teidän pitäisi nähdä maailmaa,
kerätä kokemuksia, joiden nojalla nostattaisitte itsenne.
 — Matkustaa? Minun, joka olen sidottu sekä käsistä että jaloista,

— Eikö sitte löydy mitään keinoa vapautua noista olosuhteista? —

kysyi Falk.

— Ei nyt enää, — vastasi Saara surullisesti. — Oh, löytyy yksi

keino, se jonka Pekka valitsi, hän pakeni, jatkoi hän katkerasti
hymyillen.

— Siihen en tahdo teitä kehoittaa, — vastasi Falk nauraen. —

Saatte siis tyytyä kirjallisuuden tutkimiseen, rouva Jensen. Teidän
täytyy todenteolla alkaa lukea. Teidän täytyy miehenne kanssa
taistella tuosta oikeudesta.

— Koetelkaappa häntä niin saatte kuulla; johtakaa keskustelu

naiseen ja naisen asemaan, niin saatte kuulla… Oh en voi enään
tänään, huudahti hän ja kiiruhti pois.
XV.

Kävi helpommaksi, kuin olisi voinut toivoakaan saada pappia

lausumaan ajatuksensa naisesta ja hänen asemastaan. Hän alkoi
nimittäin itse seuraavana päivänä päivällistä atrioidessa.
Lähetyssanomissa oli taas kerrottu vaimosta, joka karkasi
miehestään.

— Se on kerrassaan kauhistuttavaa! — sanoi hän kertomuksen

luettuansa. — Ja senlaista kuuluu tuontuostakin. Se on seuraus
muodissa olevasta epäuskosta ja sen pyrinnöistä hankkia naisille
samoja oikeuksia, kuin miehilläkin.

— Elkää sanoko niin, herra pastori, — sanoi Falk. — Vaimolla oli

ehkä syynsä lähteä pois.

— Luuletteko todella, että naisella missään tapauksessa on oikeus

jättää miehensä? — kysyi pappi hämmästyksissään unohtaen
lusikkansa soppaan.

Saara oli syövinään, mutta kuunteli tarkkaan.

— Luulen, että jos ei mies ja vaimo syystä tai toisesta elä sovussa,
vaan katkeroittavat toisensa elämää, niin on parempi heidän erota
kuin jatkaa yhdyselämäänsä.

— Silloin ei meillä olisi muita naisia, kuin niitä jotka pakenisivat

mieheltä toiselle, — vastasi pappi ivallisesti.

— Teillä ei tunnu olevan aivan korkeat käsitykset avioliitosta, herra

pastori — vastasi Falk hymyillen.

— Nainen on huikentelevainen, — jatkoi pappi, — hän haluaa

alituiseen vaihtelevaisuutta, alituiseen jotain uutta. Jos hän
laskettaisiin vapain ohjaksin olisi seurauksena hirveitä
onnettomuuksia yhteiskunnalle. Hänellä on raamattu, jonka
käskyistä hän riippukoon. Hänen poikkeamatoin velvollisuutensa on
olla miehensä luona ja olla hänelle alamainen. Se on tarpeellista
hänelle itselleen ja koko yhteiskunnalle.

— Tarkoitatteko todellakin, että kaksi ihmistä, jotka inhoovat

toisiansa ja molemmin puolin katkeroittavat toistensa elämää,
eläisivät yhdessä, vaikka he erottuansa voisivat kumpikin olla
suureksi hyödyksi yhteiskunnalle?

— Sen vaan sanon, että yksi sääntö tulee löytyä, muuten sortuu
kaikki pohjattomuuteen, — vastasi pappi.

— Senlaisten ihmisten tulee tarkoin punnita ennen kuin menevät

avioliittoon. Jos ovat tehneet tuhmasti, saavat he kärsiä seuraukset.

— Mutta kuinka moni naitetaan lapsena melkein, tai vanhempien

pakoituksesta ja joilla sen vuoksi ei ole tilaisuutta valitsemiseen?
Täytyykö niiden sitte kärsiä koko elämänsä toisten erehdyksistä?

— Se heidän tulee tehdä, — vastasi pappi lyhyvesti.

 — Mitä ajattelee rouva Jensen asiasta? — kysyi maalari katsoen
Saaraan.

— Saara on Jumalan kiitos kasvatettu minun mielipiteideni

mukaisesti — kiiruhti pappi sanomaan. — Hän tietää vaimon
velvollisuudet ja jakaa miehensä mielipiteet.

Saara loi salaa katseen maalariin, kumartui sitte lähemmäs

soppalautastaan sanaakaan puhumatta.

— Tarkoitatteko, herra pastori, ettei naisella saa olla omia

mielipiteitä eikä niitä ilmituoda? — kysyi maalari.

— Jumala varjelkoon! Minun puolestani saa hänellä niitä kyllä olla

ja niistä puhuakin, mutta naidun naisen vaan miehensä kautta, —
vastasi pastori arvokkaasti. — Mies edustaa Kristusta, kuten Paavali
sanoo, nainen taas seurakuntaa ja mies on vaimon pää. Nämä
raamatun sanat ovat niin selvät, etten ymmärrä kuinka yksikään
kristitty voi niitä väärennellä. Ja senvuoksi sanon, että tuonlaiset
tapaukset Chicagossa todistavat vaan epäuskon levenemistä ja sen
myrkyn tarttumusta kotien helmaan.

— Mutta… niin, anteeksi herra pastori, — sanoi Falk pilkallisesti

hymyillen — kysyn vaan saadakseni selvitystä… jos nyt mies sattuisi
olemaan tuhma, jörri ja vaimo rikaslahjainen, voiko vaimo silloinkin
kunnioittaa miestänsä jonkinlaisena Kristuksena ja olla hänelle nöyrä
ja alamainen kaikessa?

— Tässä ei ole kysymys hänen älystään, eikä luonteestaan; hänen

asemaansa ja tointansa tulee vaimon kunnioittaa.
 — Vaan jos mies olisi sydämmetöin ja julma ja rääkkäisi häntä, —
sanoi Saara hiljaa, — täytyisikö hänen silloinkin nurkumatta tyytyä
kohtaloonsa?

— Luonnollisesti, — vastasi pappi. — Sen tiedät, lapseni,

raamatustasi. Hänen tulee totella ja kärsiä.

— Kerrassaan mainiota silloin olla mies, — sanoi Falk nauraen. —

Sitä pahempi teille, rouva Jensen.

— Saara on Jumalan kiitos tyytyväinen kohtaloonsa, ja hyvin

hänen on käynytkin, — sanoi pastori.

Falk katsoi Saaraan. Tyyneydellä täytti hän emännän

velvollisuudet, vaikka vihan leimaus välähti silmissä. Päivällisen
loputtua luki pappi kiitos-rukouksen viittä minuuttia pitemmän
tavallista.

Iltapäivällä Falkin tullessa maalaamaan Saaran kuvaa seisoi hän

kuvastimen luona järjestelemässä tukkaansa. Muutenkin oli hän
huolellisemmin puettuna kuin ennen.

— No, rouva Jensen, saittepa oivan saarnan tänään, — sanoi hän

kehystä asetellessaan kuntoon.

Saara kääntyi ympäri ja tummat silmät säkenöivät tulta.

— Oh, minä vihaan häntä: — sanoi hän äkkiä melkein kuiskaten,

— se tahtoo sanoa senlaisia ihmisiä, jotka elävät vaan suurilla
sanoilla, — jatkoi hän.

— Niin kauan kun he pitävät raamattua yliluonnollisena

jumalallisena ilmestyksenä, jota kaikessa tulee noudattaa, on heillä
oikein, — vastasi Falk.

— Oikein?

— Niin Mutta jos he tarkastelisivat raamattua, kuin muutakin

kirjallisuutta, niin muuttuisi heti toiseksi.

— Kirjallisuutta? — huudahti Saara hämmästyneenä.

— Niin, mitä on raamattu sitten, ellei juutalaista kirjallisuutta,

lakikeräyksiä, historiaa, ennustuksia, runoelmia kirjeitä j.n.e. eri
miesten eri aikoina kirjoittamia, ja erilaisella katsantotavalla? Siksipä
siellä löytyykin niin paljon ristiriitaisuutta. — Mutta mitä luulette
noista sanoista naisista?

— Luulen, että ne ovat Paavalin puheita, joita ei meidän ole pakko

omistaa. Paavali eli itämailla, missä naista pidetään kauppatavarana.

— Ajatteleeko joku toinenkin tuolla tavalla?

— Useammat sivistyneet ovat sitä mielipidettä. Siksipä te täällä

tunnuttekin niin omituisilta, aivan kuin ihmisiä menneiltä ajoilta ja
kuullessani teidän mielipiteitänne tuntuu kuin olisin museossa
mammutihampaiden ja muiden maadunnais-ainesten keskellä.

— Vai olen minä teistä mammutinhampaan näköinen? — vastasi

Saara hymyillen.

— Ei, rouva Jensen; te muistutatte metsän keijukaista, jonka

peikot ovat lapsena ryöstäneet ja pitäneet maanalaisessa
valtakunnassaan mutta joka nyt on äkkiä päässyt vapauteensa ja luo
ihmettelevän katseen ympäristöönsä.
 Saara punastui.

— Ei, puhukaamme nyt vakavasti, — sanoi hän. — Luuletteko

minun voivan, syntiä tekemättä lukea tuon antamanne kirjan?

— Sen synnin otan minä kernaasti tunnolleni — vastasi Falk

nauraen.
XVI.

Saara oli lukenut "Inhimillisyyden kurjuuden" ja oli tykkänään

ihastuksissaan. Kirjan vuoksi oli hän unohtanut kaiken muun.
Vinottain kantoi hän sitä taskussaan, makasi pensastoissa lukien, luki
kyökissä odottaessaan vettä kiehumaan, tai vaelsi metsässä,
ollakseen varma vakoilevilta silmäyksiltä. Hän nousi ennen päivän
nousua lukemaan, miehensä vielä nukkuessa makeinta untaan.

Falk itse jäi nyt hetkiseksi oheen. Hän olikin pari päivää ollut
kuvaamassa Saaran isää ja vanhusta, joka edelleenkin oli vuoteen
omana ja piirustellut samalla muutamia lehtipuita, joita oli sattunut
löytämään. Ei Saara häntä sanottavasti kaivannut. Olihan hänellä nyt
Jean Valjean, Marius ja Cosette. Kirjavana kuvastui maailma
edessään, vaiheineen, pahuuksineen, rikoksilleen ja himoineen, niin
että lukiessa sydäntä kouristutti ja hän huudahti lujaa, mutta myös
ihanana, viekoittelevana, rakkauksilleen ja itsensäkieltäymyksineen.

Kuinka jalo oli tuo katolinen piispa, joka runsaalla mitalla jakoi
rakkautta ja anteeksiantavaisuutta kaleriorjalle, vaikka tämä olikin
pettänyt häntä ja varastanutkin! — Niin, se oli toista se pappi!… Ja
hän oli katolinen! Hän oli aina katolisia pitänyt perkeleen lapsina, ei
yksistään uskossa erehtyneinä, vaan pahoina ja jumalattomina;
nehän olivat taistelleet Luterusta vastaan. Ja tämä piispa! Hänen
eteensä olisi hän tahtonut polvistua, laskea päänsä hänen
helmaansa anoen hänen siunaustansa. Ja hän oli katolilainen! Oli siis
hyviäkin katolilaisia, vaikka koulumestari oli sanonut, että niitä tuli
välttää kuin sielunvihollista. Koulumestari, — Saara hymyili ivallisesti
— mitä oli koulumestari, mitä koko hänen mitätöin kuulijakuntansa,
joihin hän itsekin kuului, tämän yhden ainoan rakkauden sankarin
rinnalla? Ja hän oli katolilainen.

Ja Jean Valjean'in kärsivällinen kamppailu, hänen uhrauksensa

muiden yhteiskunnasta sysättyjen puolesta, ja tuon langenneen
naisraukan äidinrakkaus, joka pakoitti hänet kiskotuttamaan terveet
hampaat suustansa muutaman pennin takia, joilla hän voisi elättää
lastansa! Saara huudahti ehdottomasti tätä lukiessaan ja piti kättään
suunsa edessä, kuin suojellakseen omia hampaitaan. Kuinka yleviä ja
jaloja olivat nämä ihmiset!

Rakkautta löytyi siis alhaisimmissakin, kurjimmissakin, kun se vaan

joutui koetuksen alaiseksi. Hän oli kasvatettu kammoksumaan näitä
maailman lapsia, pitämään itsensä ylen hyvänä heidän
seuralaisekseen ja karttamaan heitä joka suhteessa. Jos Jean
Valjean olisi tehnyt, kuten hänelle oli opetettu, mitä olisi hän silloin
ollut? Eikö hänen elämänsä ollut itse teossa turhaa,
seurustellessansa vaan niiden kanssa, jotka eivät ymmärtäneet
enempää, kuin hän itsekään? Eikö ollut ylpeyttä, noin sulkeutua
erillensä kuin täydellisyyden seurakunta ja karttaa toisia? Eikö ennen
pitäisi elää maailmassa ja tehdä hyvää. Tämä kirja oli todella paras
saarna hänelle. Falkilla oli oikeus, löytyi hauskoja kirjoja, jotka
opettivat vakavammin, kuin moni postilla! Se oli voimakas
herätyshuuto. Ja se puhui rakkaudesta. Ei hän koskaan ollut lukenut
niin kaunista, kuin Mariuksen päiväkirja. Hän tuuditteleikse kielen
kauneuteen ja sointuun, hienoihin, kimmeltäviin kuvauksiin ja
lämpimään, pelonsekaiseen, puhtaaseen tunteeseen, joka huokui
kaikkialla. Se sointui kuin lintujenlaulu, kuin sulaavat huilun sävelet.
Se suli viiteen auringon-laskun hehkuun, sen väreihin! —

Saara ummisti silmänsä ja kirja vaipui syliin. Hänet valtasi

kummallinen surumielisyys, jota ei hän voinut selittää. Rakastiko
hän? Oliko hän koskaan rakastanut? Oh, ei koskaan; mutta jos voisi
rakastaa! Hänet valtasi taas sama ihmeellinen tunne, kuin
nähdessään isänsä suutelevan sairasta naista. Hän nousi
tahtomattansa, levitti käsivartensa, kuin syleilläksensä ja vaipui
takaisin tuolille ja purskahti itkuun. Kuinka tyhjää, kuinka köyhää ja
kylmää oli hänen elämänsä ollut!

Hän oli kasvanut hiljaisessa kodissaan, ilman kumppaneja melkein

peljäten vanhempiansa, jotka eivät milloinkaan antaneet tunteiden
vapaasti kuohua, eivätkä milloinkaan häntä hyväilleet; aina oli käsillä
varoituksia tai raamatunlauseita pienimmänkin hyväilyksen jälkeen,
ikäänkuin erehdyksen parantamiseksi…Ja kumminkaan eivät he
olleet kylmiä, ei ainakaan isä. Mutta hänellä oli salaisuus, rakkauden
salaisuus, jonka perille ei hän varmaan koskaan pääsisi, joka vielä
enemmän vieroitti hänet isästä, samalla kun hän tunsi suurempaa
mieltymystä häneen. Ja hän itse, eikö hän ollut myyty, myyty koko
elämäksi miehelle, jota hän pelkäsi ja kammoksui? Oliko hänellä lupa
rakastaa ketään toista? Eihän rakkaus anna itseänsä pakoittaa, se
seuraa omia lakejansa. Rakastiko hänen isänsä toista ja oli toisen
kanssa naimisessa? — hän, joka oli niin tarkka! Voi, jos hän vaan
löytäisi jonkun, jota voisi rakastaa ja joka rakastaisi häntä, silloin
tulisi elämä, niin valoisaksi, niin keveäksi, vaikka ei hän milloinkaan
häntä saisikaan, vaan täytyisi elää edelleen tässä orjuudessa.
Ajatuksissaan, unelmissaan kuuluisi hän kumminkin hänelle. — — —
 Saaran taas istuessa mallina, sanoi hän Falkille:

— Ettekö myisi minulle sitä kirjaa, jonka, sain lainaksi?

— Myisi?

— Niin, en minä voi elää sitä paitsi.

— No sitten on paras, että pidätte sen muistona minulta, —

vastasi Falk. — Voinhan hankkia, itselleni toisen. Eikö se ollut
todellakin liikuttava?

— Se on verratoin — huudahti Saara ihastuksissaan. Hän istui

hetkisen ajatuksiinsa vaipuneena. Sitten kysyi hän epäilevästi:

— Lupaatteko olla sanomatta minua kummalliseksi, jos kysyn teiltä

jotakin?

— No?

— Oletteko koskaan rakastanut, herra Falk?

Falk nauroi ja tarkasteli häntä, keksiäksensä mihin hän aikoi tulla.

— Siihen on vaikea vastata, — sanoi hän. — Riippuu, siitä, kuinka

moni asteista tahdotte rakkauden olemaan. Rakkauden laita on, kuin
alkohoolin; sen voima luetaan asteissa.

— En minä ymmärrä, — sanoi Saara.

— Minulla on todellakin ollut tarpeeksi monta nuoruuden

sydänkäpyistä; kenellä niitä ei olisi ollutkaan minun ijälläni? On
ihailtu vaaleata hiuskiehkuraa, sinistä vyöhyettä, on kuvailtu tuon
sinisen vyöhyen soveltuvan vaan yhdelle hoikalla vyötäiselle; tuon
jumalaisen olennon vuoksi on tekeydytty narriksi toverien silmissä
j.n.e., j.n.e. Sitten on hän kuollut tai mennyt toisen kanssa
naimiseen; on jouduttu mustempaan epäilykseen; piti ampua tai
hukuttaa itsensä; ensi hauskassa seurassa juovutaan surusta,
pidetään tovereille katkera esitelmä naisen kavaluudesta kunnes
jonakin kauniina päivänä näyttäytyy uusi vyöhyt, uusi tähti ja ollaan
uudestaan yhtä onnellisia, yhtä rakastuneita. Tämä on ainoa oikea,
kunnes tulee kolmas ja neljäs, tai on myös pari kolme hempukkaa
samaan aikaan, yksi valkean verevä, yksi ruskean ja yksi mustan
verevä.

— Hyi, nyt puhutte pilojanne, herra Falk; minä tarkoitin vakavasti.

— Luuletteko, ettei nuo rakastumiset sitte ajallansa ole kylliksi

vakavia? Lapsen sydänsuru on syvin mutta, se ei kestä, Jumalan
kiitos, kauan. Terve elämä ei tee kenestäkään alituisesti itkevää ja
valittavaa Jeremiasta. Ilo hymyilee jo pettyneiden toiveiden takana,
ja samoin kuin rakkaus on ikuinen, on se myös aina löytävä
itsellensä esineen.

— Ei Marius sillä tavalla rakastanut Cosettea, — vastusti Saara.

— Kuka takaa, ettei Marius Cosetten kuoltua, aikojen kuluessa olisi

löytänyt toista ja tullut onnelliseksi?

— Ei koskaan, — vastasi Saara katkeroittuneena. — Minä tiedän

ettei hän koskaan olisi toista rakastanut.

— Jaa, sitä opitte romaneista, se tahtoo sanoa huonoista

romaneista, — sanoi Falk. — Se olisi hirmuista, ollakseen totta. Jos
vaan olisi yksi ainoa, joka voisi tehdä minut onnelliseksi, silloin en
voisi koskaan varmuudella valita. Kulkisin alituisessa pelvossa, ettei
se sittenkään olisi se oikea.

— Ettekö sitte usko, että todella löytyy yksi oikea?

— Löytyy kyllä, mutta niitä löytyy miljoonia oikeita. Löytyy

miljoonia ihmisiä, jotka sopivat toisilleen. Jos sitte tapaa yhden
näistä, tulee onnelliseksi.

— Ja te, ette ole vielä tavanneet yhtä tästä miljoonasta?

— En ole vielä koskaan ajatellut laskeutua lepoon ja hankkia

perhettä itselleni, rouva Jensen.

— Mutta kun aika on tullut, laitatte niin että rakastutte ja sitte

menette naimiseen?

— Sitä ei tarvita; minä olen aina rakastunut — vastasi Falk

iloisesti. — Nuori mies minun ijälläni on aina rakastunut. Nykyään
olen rakastunut itseeni, taiteeseeni, elämään, lintujenlauluun,
koivuihin, Pekan isän harmaihin kiharoihin ja teihin!

— Kiltisti tehty, että laskitte minutkin lukuun, — vastasi Saara, —

ei teidän olisi pitänyt miestänikään unohtaa.

— Tarkoitatte, etten saisi rakastaa teitä, siksi, että olette

naimisissa? Rakkaus ei sitä kysele. Tiedättekö, rouva Jensen, mitä
eräs ranskalainen filosofi on sanonut?

— En, kuinka sitä tietäisin,

— Nainen kuuluu yksistään sille, jota hän rakastaa — sanoi hän. —

Luulen hänen olevan oikeassa.
 — Eikö Saarakin ollut sitä ajatellut, uneksiessaan Marion ja
Cosetten rakkaudesta?

— Siksi en niinä tuomitsekkaan vaimoja, jotka karkaavat

miestensä luota — jatkoi Falk. — Tahdon ensin kuulla heidän syynsä.
Rakkaudetta avioliitto kadottaa merkityksensä, sen pitäisi olla
luvatointa.

Saara aikoi kysyä: Luuletteko minun rakastavan miestäni? mutta

hän hillitsi itsensä. Hän tahtoi johtaa keskustelun toiselle tolalle ja
sanoi:

— Onko hän kirjoittanut muita kirjoja, tuo inhimillisen kurjuuden

tekijä?

— On montakin — vastasi Falk. Ja hän alkoi kertoa Victor Hugosta

ja hänen teoksistaan. Sitten tuli kysymys ranskalaisesta ja
eurooppalaisesta kirjallisuudesta yleensä ja Saara teki kysymyksiä
toisensa perästä, Ennen kuin lopettivat, tuli pappi ylös ja naputti
ovelle.
XVII.

Jatkettiin vanhaa kesäelämää. Falk risteili metsät ja maat luonnoksia

tehden, väliin yksinään, useammiten Saara mukanaan, joka käytti
tilaisuutta hyväkseen tehden alituisia kysymyksiään, keskusteltiin
kirjallisuudesta ja Falk kertoi hänelle Ibsenistä, Lie'stä Kielland'ista ja
muista norjalaisista kirjailijoista, toisinaan keskusteltiin rakkaudesta.
Milloin taas matkustelivat saksalaisissa kaupungeissa ja yli alppien
Italiaan, milloin Parisissa ja Lontoossa; toisinaan taas puhuivat
uskonnosta, ja Saara muodosteli oikeita katkismustutkistelemuksia
eri opin pykäleistä. Hän tahtoi tietää mitä maailman ihmiset niistä
ajattelivat. Puhuivatpa työväen asemastakin, työlakoista ja
sosialisteista.

Näinä viikkoina oppi Saara enemmän kuin koko edellisessä

elämässänsä ja hän olikin kiitollinen oppilas. Eikä Falk kyllästynyt,
sillä hän oli hieman rakastunut Saaraan, kuten oli sanonutkin. Nyt
herättyänsä tulivat kasvonsa päivä päivältä henkisemmiksi, silmissä
kuvastui usein uinaileva, surumielinen ilmaus, joka Falkista teki
hänet erinomaisen miellyttäväksi. Sitäpaitsi oli hän kaunis nainen,
sorja vartaloinen ja kukoistavan ja terveen näköinen; Falk ei voinut
kerrassaan sietää tuota kalpeata, tunteellista kauneutta.
 Saaran kuva oli valmiina. Nyt työskenteli hän erästä toista kuvaa,
jonka mallina Saara oli, ja joka toistaiseksi olisi suuri salaisuus.
Kangas oli aina peitettynä ja Saaran oli täytynyt luvata olin
kurkistelematta.

Papin kuva oli Falkille kauhistus. Se ei millään tahtonut onnistua;

se oli yhtä ikävä, kuin herra Abraham itsekin.

Kumminkin oli papin kuva se, jonka turvissa hän viipyi niin kauan.
Hän työskenteli hitaasti, sillä sen valmistuttua saisi hän lähteä
matkaan. Hän tekeytyy mahdollisimman miellyttäväksi, jopa oli
osallisena seurakunnan rakkausaterioillakin metsässä, missä
puhuttiin paljon, juotiin paljon kahvia, ja oli hyvin ikävää ja missä
hurskaat naiset utelijaina seurasivat papinrouvan pienintäkin liikettä
maalarin läsnäollessa. Falk huomasi kyllä, että heidän yhteiset
metsäkulkunsa olivat puheen alaisina. Siksi ei hän ollut Saaran
huomaavinaankaan, laski leikkiä eukkojen kanssa, niin että he
unohtivat tekopyhyytensä ja nauroivat makeasti. Hän oli oikein
hauska mies ja vaikka olikin maailman lapsi niin pitivät he hänestä
sittenkin. Saara käsitti myöskin juonen, eikä luonut silmäystäkään
Falkin seurueesen. Kaikki päättyi oivallisesti, akat hajaantuivat eri
suunnille, ja he jatkoivat hauskaa yhdyselämäänsä.

Eräänä päivänä tuli Falk alas ilosta loistavana.

— Tänään olen loistavalla tuulella kuten näette, rouva Jensen,

arvatkaappa miksikä? — sanoi hän — Olen saanut oivan aiheen
uuteen alttaritauluun ja tehnyt siihen jo suunnitelmiakin.

— Mieheni läsnäoloko teissä vaikuttaa niin kirkollisia ajatuksia? —

kysyi Saara.
 — Kyllä se on hän; se olisikin aate hänen kirkkonsa alttaritauluun,
vaikka ei sitä sinne koskaan ripustettaisi.

— No minkälainen se on?

— Se on salaisuus; kyllä saatte sen nähdä, mutta ensin kerron

mitä uusia aatteita te olette minussa herättäneet. Oikeastaan en
ymmärrä, kuinka vastaisuudessa tulen aikaan ilman teitä; teidän
pitäisi aina olla luonani maalatessani. Te olette minun innostuttava
hengettäreni nykyään.

— Oh, elkää huolehtiko, herra Falk; teidänhän on niin helppo

unohtaa, — sanoi Saara hieman katkerasti.

— Nyt olette paha, rouva Jensen, — sanoi Falk tarttuen

piirustussäiliöönsä. — Katsokaappa! Mitä tämä, kuvaa!

Hän näytti hänelle säiliötä. Piirustus on värillinen. Se kuvasi nuorta

tyttöä, heinistössä. Hattu oli vieressä maassa, hiukset hajaallaan,
kuin Saaran sinä aamuna kylvettyänsä Falkin kohdatessaan. Hänellä
oli syli täynnä kukkia, Toinen käsi lepäsi polvella, toinen käsi oli
ojennettuna kukkaa taittaaksensa, joka, kumminkin jäi taittamatta.
Joku ajatus oli hänet häirinnyt ja hän istui tuijottaen avaruuteen,
Saara tunsi heti kuvansa, hänen hattunsa, hänen hiuksensa, hänen
kasvonsa, hänen kaipuunsa.

— Tiedättekö miksi nimitän tämän taulun? — kysyi Falk?

— En.

— Se on oleva "Nuoruus." Mutta kuinka onnistuu se suuremmassa

muodossa ilman mallia? Oikeastaan pitäisi teidän seurata minua
Eurooppaan, rouva Jensen.
 Saara kävi totiseksi.

— Elkää leikkikö sen asian kanssa, herra Falk, se vaan kiusaa

minua.
— Ja kyynelet nousivat silmiin.

— Anteeksi! En tahtonut loukata teitä — sanoi Falk.

— Katsokaa tässä piirros N:o 2.

Sekin oli värillinen ja kuvasi kauniin koivumetsän rinnettä. Valkeain

runkojen lomiin paistoi aurinko ja kimalteli kuin kulta varjoissa. Siellä
oli yksinäistä ja hiljaista kuin kirkossa: Valkeat rungot olivat kuin
pilareita, jotka kannattivat vehreätä auringonvaloista lakea. Kuinka
syvältä metsää ulottuisi? Mitä salasi se helmassaan, minne ei silmä
tunkeutunut? Metsän rinteellä seisoi nuori nainen keski-aikaisessa
puvussa joka muistutti ratsastuspukua. Päässään oli hänellä
leveälierinen töyhtöhattu. Pieni villakoira hyppi häntä kohti
herättääksensä huomiota, mutta ei hän sitä huomannut.

Molemmilla käsillään kantoi hän leninkiään, vaan katse koetti

tunkeutua läpi metsän salaisuuden; suu oli puoliavoinna, pää
eteenpäin kumarruksissa, ikäänkuin hän kuulustelisi. Uskaltaisiko
hän yksinään suureen, ihanaan salaperäiseen metsään? Naisella oli
Saaran kasvonpiirteet.

— Miksi aijotte kutsua tämän taulun? — kysyi Saara.

— Uskallankohan? — vastasi Falk.

— Voisitte sen myös nimittää "Kaipaukseksi", — vastasi Saara

surullisesti. Hän ymmärsi tarkoituksen aivan hyvin.
 — Kas tässä suuri seurue, — sanoi Falk selaillen edelleen. —
Tämän nimitän "Rakkauden ateriaksi."

Saara pudotti kirjan ja purskahti nauruun. Ensimmäiseksi osui

silmänsä omaan mieheensä, joka täydessä touhussa kalvoi kanan
säärtä. Maahan metsän rinteelle oli levitetty pöytäliina, jolle oli
asetettu kaikenlaatuisia maukkaita ruokalajeja, kananpaistia,
vehnäsiä ja kahvia. Suuri kahvipannu riippui tulella haarukassa.
Ensimmäinen keitto oli jo pienemmässä pannussa josta Saaran äiti
kaatui kuppeihin. Ympärillä istui miehiä ja naisia syöden ja puhuen.
Meidän edessään laajeni aava meri; valkeat purjeet muistuttivat
ilman rannalla liiteleviä kalalokkeja. Suuri höyryalus mennä puhkui
ohitse, mutta seurue ei näkynyt välittävän muusta, kuin ruuasta. Falk
itse rehenteli akkaparvessa, jotka nauroivat voimainsa takaa. Meidän
takanansa seisoi Saara puuhun nojautuneena. Vartalo oli puoliksi
seurueesen käännettynä, vaan kasvot olivat oheen kääntyneet ja
hän tuijotti kauas merelle. Toisessa kädessä olevat kahvikupit olivat
tykkänään unohtuneet, kallistuneet ja sisältö valui maahan. Katse
seurasi höyryalusta joka mennä tuprutti vieraille maille, vieden
muassaan joukon iloisia ihmisiä. Ja tänne oli hän kiinnitetty syltyn,
kahvin ja juorujen kahleisiin, eikä koskaan vapautuisi!

— Olette kuvanneet minut useampaan tauluunne — sanoi Saara

surullisesti hymyillen, — ja kumminkin aina samanlaisena.

— Siksi samanlaisena, kunnes ehditte matkan perille, — vastasi

Falk.

— Koska on se tapahtuva? — kysyi Saara.

— Oh, kerran se kyllä on tapahtuva! te olette nyt hyvällä alulla

vapauden tiellä, rouva Jensen. Mutta nyt pitää teidän nähdä