Download the full version of the textbook now at textbookfull.

com

Building RESTful Web Services with PHP 7

Ahmad

https://textbookfull.com/product/building-restful-
web-services-with-php-7-ahmad/

Explore and download more textbook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Building RESTful Web Services with Java EE 8 Create modern

RESTful web services with the Java EE 8 API Mario-Leander
Reimer
https://textbookfull.com/product/building-restful-web-services-with-
java-ee-8-create-modern-restful-web-services-with-the-java-ee-8-api-
mario-leander-reimer/
textbookfull.com

RESTful Java Web Services A pragmatic guide to designing

and building RESTful APIs using Java 3rd Edition
Balachandar
https://textbookfull.com/product/restful-java-web-services-a-
pragmatic-guide-to-designing-and-building-restful-apis-using-java-3rd-
edition-balachandar/
textbookfull.com

Integrating Web Services with OAuth and PHP A php

architect Guide 1st Edition Matthew Frost

https://textbookfull.com/product/integrating-web-services-with-oauth-
and-php-a-php-architect-guide-1st-edition-matthew-frost/

textbookfull.com

Classroom Assessment: What Teachers Need to Know 10th

Edition W. James Popham

https://textbookfull.com/product/classroom-assessment-what-teachers-
need-to-know-10th-edition-w-james-popham/

textbookfull.com
Aligning Perspectives in Gender Mainstreaming: Gender,
Health, Safety, and Wellbeing Juliet Hassard

https://textbookfull.com/product/aligning-perspectives-in-gender-
mainstreaming-gender-health-safety-and-wellbeing-juliet-hassard/

textbookfull.com

1984 And Philosophy Is Resistance Futile Ezio Di Nucci

https://textbookfull.com/product/1984-and-philosophy-is-resistance-
futile-ezio-di-nucci/

textbookfull.com

Climate Change Vulnerability and Communities in Agro

climatic Regions of West Bengal India Theory and Practice
Jyotish Prakash Basu
https://textbookfull.com/product/climate-change-vulnerability-and-
communities-in-agro-climatic-regions-of-west-bengal-india-theory-and-
practice-jyotish-prakash-basu/
textbookfull.com

Fire fundamentals and control First Edition Haessler

https://textbookfull.com/product/fire-fundamentals-and-control-first-
edition-haessler/

textbookfull.com

Translational Bioinformatics and Systems Biology Methods

for Personalized Medicine Qing Yan (Auth.)

https://textbookfull.com/product/translational-bioinformatics-and-
systems-biology-methods-for-personalized-medicine-qing-yan-auth/

textbookfull.com
Jews, Cinema and Public Life in Interwar Britain Gil
Toffell

https://textbookfull.com/product/jews-cinema-and-public-life-in-
interwar-britain-gil-toffell/

textbookfull.com
Building RESTful Web Services with PHP 7

Lumen, Composer, API testing, Microservices, and more

Haafiz Waheed-ud-din Ahmad

BIRMINGHAM - MUMBAI
Building RESTful Web Services
with PHP 7

Copyright © 2017 Packt Publishing

All rights reserved. No part of this book may be reproduced, stored in a

retrieval system, or transmitted in any form or by any means, without the
prior written permission of the publisher, except in the case of brief
quotations embedded in critical articles or reviews.

Every effort has been made in the preparation of this book to ensure the
accuracy of the information presented. However, the information contained
in this book is sold without warranty, either express or implied. Neither the
author, nor Packt Publishing, and its dealers and distributors will be held
liable for any damages caused or alleged to be caused directly or indirectly
by this book.

Packt Publishing has endeavored to provide trademark information about all

of the companies and products mentioned in this book by the appropriate
use of capitals. However, Packt Publishing cannot guarantee the accuracy of
this information.

First published: September 2017

Production reference: 1060917

Published by Packt Publishing Ltd.
Livery Place
35 Livery Street
Birmingham
B3 2PB, UK.

ISBN 978-1-78712-774-6

www.packtpub.com
Credits

Author Copy Editor

Haafiz Waheed-ud-din Ahmad Sameen Siddiqui

Reviewer Project Coordinator

Shuvankar Sarkar Vaidehi Sawant

Commissioning Editor Proofreader

Aaron Lazar Safis Editing

Acquisition Editor Indexer

Chaitanya Nair Francy Puthiry

Content Development Editor Graphics

Zeeyan Pinheiro Abhinash Sahu

Technical Editors Production Coordinator

Ketan Kamble Nilesh Mohite

About the Author
Haafiz Waheed-ud-din Ahmad has been working in the IT industry since
2008. He has mostly worked in web application development and mostly
used PHP at the server side. Although most of his experience is in PHP, he
is a technology agnostic person and also likes to learn and adapt to new
technologies. He also acts as an adviser for startups and new developers.

He has worked on Python and JavaScript as well. He likes to experiment

with new technologies, and he has also explored Golang, Scala, and Neo4J.
He also has a keen interest in data science and big data domain and has
worked on D3.js for data visualization. He is not just a technology
enthusiast but also likes to solve day-to-day problems by the usage of
technology. He blogs at http://haafiz.me/. You can follow him on twitter at
@Haafiz786.
About the Reviewer
Shuvankar Sarkar is an IT Analyst experienced in C#, .NET, PHP, and
web development. He is a technology enthusiast and maintains a blog at htt
p://shuvankar.com. You can follow him on Twitter at @sonu041. Shuvankar is
interested in computer security as well.

I would like to thank my family for making my life easy and full of
happiness.
www.PacktPub.com
For support files and downloads related to your book, please visit www.PacktP
ub.com.

Did you know that Packt offers eBook versions of every book published,
with PDF and ePub files available? You can upgrade to the eBook version
at www.PacktPub.com and as a print book customer, you are entitled to a
discount on the eBook copy. Get in touch with us at [email protected] for
more details.

At www.PacktPub.com, you can also read a collection of free technical articles,

sign up for a range of free newsletters and receive exclusive discounts and
offers on Packt books and eBooks.

https://www.packtpub.com/mapt

Get the most in-demand software skills with Mapt. Mapt gives you full
access to all Packt books and video courses, as well as industry-leading
tools to help you plan your personal development and advance your career.
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
Why subscribe?
Fully searchable across every book published by Packt
Copy and paste, print, and bookmark content
On demand and accessible via a web browser
Customer Feedback
Thanks for purchasing this Packt book. At Packt, quality is at the heart of
our editorial process. To help us improve, please leave us an honest review
on this book's Amazon page at https://www.amazon.com/dp/B075CK8S7D.

If you'd like to join our team of regular reviewers, you can e-mail us at
[email protected]. We award our regular reviewers with free
eBooks and videos in exchange for their valuable feedback. Help us be
relentless in improving our products!
Table of Contents
Preface
What this book covers
What you need for this book
Who this book is for
Conventions
Reader feedback
Downloading the example code
Errata
Piracy
Questions
1. RESTful Web Services, Introduction and Motivation
Web services
Why a web service?
REST architecture
Client server
Stateless
Cache-able
Uniform interface
Resource identification
Manipulation of resources through representations
Self-descriptive messages
Hypermedia as the engine of application state (HATEOAS)
Code on demand (optional)
Layered system
RESTful web services
Conventions of RESTful web services
HTTP verbs and URL structure
List operation
Create operation
READ operation
Update operation
Delete operation
Why RESTful web services?
REST versus SOAP
 Nature of HTTP methods
Safe/unsafe HTTP methods
Idempotent and non-idempotent methods
HTTP response
Response type
Response codes
Case study - RESTful web service endpoints for a blog
Blog post
Requirements
Endpoints
Creating blog post
Reading blog post
Updating blog post
Delete blog post
Listing all blog posts
Blog post comments
Requirements
Endpoints
Creating the post's comment
Reading a comment
Updating a comment
Deleting a post comment
Listing all comments for a particular post
More resources
Summary
2. PHP7, To Code It Better
Scalar type declaration
Return type declaration
Null coalescing operator
Spaceship operator
Group use declarations
Generator-related features
What are generators?
Generator return expression
Generator delegation
Anonymous classes
Closure::call()
 Errors and exceptions
PHP7.1
Nullable types
Symmetric array destructuring
Support for keys in list()
Multi-catch exception handling
More resources
Summary
3. Creating RESTful Endpoints
Creating a REST API for a blog in PHP
Creating a database schema
Blog user/author table schema
SQL for users table
Blog post table schema
Blog post comments schema
Creating a RESTful API's endpoint
Code structure
Common components
DB class
Router class
Code sync
Creating blog post endpoints
REST client
To do
Visible flaws
Validation
Solution
Authentication
Solution
Proper 404 pages
Summary
4. Reviewing Design Flaws and Security Threats
Finding problems in the current code
Structural and design flaws
Missing query builder layer
Incomplete router
Usage of OOP
 Separate Configurations from Implementation
Should write tests
Input validation
Handling 404 and other errors
Meta information missing
DB fields abstraction
Security
Securing API endpoints
What is Auth middleware?
Common security threats in RESTful web services
Use of HTTPS
Securing an API key/token
Not passing an access token in the URL
Access token expiration
Limited scope access token
Public and private endpoints
Public API endpoints
Insecure direct object reference
Restricting allowable verbs
Input validation
Available reusable code
Summary
5. Load and Resolve with Composer, an Evolutionary
Introduction to Composer
Installation
Installation on Windows
Installation on Linux/Unix/OS X
Global Installation
Usage of Composer
Composer as a dependency manager
Installing packages
Installing using composer.json
The composer.json in detail
The require object
The require-dev object
The autoload and autoload-dev
The scripts
 The composer.lock
Composer as an auto-loader
Example
Composer for creating a project
Example
Summary
6. Illuminating RESTful Web Services with Lumen
Introducing Lumen
Why micro-framework?
Why Lumen?
What Lumen provides
What Lumen has in common with Laravel
How Lumen is different from Laravel
What exactly Lumen provides
A Good Structure
Separate configurations
Router
Middle-wares
Service Container and Dependency Injection
HTTP responses
Validation
Eloquent ORM
Database migration and seeding
Unit testing
Installing Lumen
Configuration
Setting up the database
Writing migrations
Writing RESTful web service endpoints
Writing the first controller
Lumen routes
REST resource
Eloquent ORM (model layer)
Creating models
Eloquent relationships
Controller Implementation
What we are missing?
 Validation and negative cases?
/api/posts with GET method
/api/posts with the POST method
/api/posts/1 with the GET method
/api/posts/1 with the PATCH/PUT method
/api/posts/1 with the DELETE method
User authentication
Other missing elements
Comment Resource Implementation
Summary
7. Improving RESTful Web Services
Dingo, simplifying RESTful API development
Installation and configuration
Simplifying routes
API versioning
Rate limiting
Internal requests
Responses
Authentication and middleware
JWT Auth setup
The Manual way
Simpler way through Lumen JWT authentication integration
package
Authentication
Log in
Invalidate token
Refresh token
Transformers
Understanding and setting transformers
Using transformers
Encryption
SSL certificate, different options
Summary
8. API Testing – Guards on the Gates
The need for automated tests
Types of testing
Unit testing
 Acceptance testing
Functional testing
Integration testing
What type of testing will we do?
Testing frameworks
CodeCeption introduction
Setup and understanding the structure
tests/{suite-name}/
tests/{suite-name}.suite.yml
tests/_support/_generated/{suite-name}TesterActions.php
tests/_support/{suite-name}Tester.php
tests/_support/Helper/{suite-name}.php
Creating the API suite
Configuring the API suite
Writing test cases
API tests for post resource
Other test cases
Summary
More resources
9. Microservices
Introducing Microservices
How to divide an application into microservices?
Motivation towards microservices
Maintenance and debugging
Scalability
Technology diversity
Resilience
Replaceability
Parallelization
How it is different from SOA
Team structure
Challenges of micro-services
Infrastructure maintenance
Performance
Debugging and fault-finding
Logs should be centralized
Logs should be searchable
 Track chain of requests
Dynamic log levels
Implementation
Deployments
Inter-services communication
Synchronous communication
Asynchronous communication
Shared library or common code
Summary
What's next
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
Preface
Web services has always been an important topic. With REST, things
became simpler and better. Nowadays, RESTful web services are widely
used. It was important a decade ago, but Single Page Applications (SPAs)
and mobile applications have increased its usage greatly. The aim of this
book is to educate PHP developers about the RESTful web services
architecture, the current tools available to efficiently create RESTful web
services such as a micro-framework named Lumen, automated API testing,
the API testing framework, security and microservices architecture.

Although this book is specific to PHP as we will be building RESTful web

services in PHP7, it is neither just about PHP7 nor just about REST.
RESTful web services and implementation in PHP is what we do in this
book. However, you will learn a lot more than that. You will learn about
some PHP features that are new in PHP7. We will cover how we should
structure our application and some common threats with respect to the web
and web services. You will learn how to improve a basic RESTful web
service and understand the importance of testing and the different types of
testing. So it is not about just REST or PHP, but also about some minor but
important programming-related stuff that is simple but makes things a lot
better in the real world. At the end of this book, you will learn about an
architecture named microservices.

In other words, although this book is intended for PHP developers, it will
benefit them beyond just PHP. So, this book is not a cookbook, but a
journey in which you start learning about RESTful webservices and PHP7
and then start building RESTful web services. You can then keep improving
your RESTful web services by learning about the problems in it and fixing
those. During such improvements, you will learn the different things in PHP
and benefit even beyond PHP.
What this book covers
Chapter 1, RESTful Web Services, Introduction and Motivation, introduces
you to web services, REST architecture, the RESTful web services, and its
comparison to other web services such as HTTP verbs and RESTful
endpoints. It also explains web services through the example of a blog and
then talk about the response format and response code.

Chapter 2,PHP7, To Code It Better, includes new features and changes in

PHP7 that we will either use in this book or are very important and worth
discussing.

Chapter 3,Creating RESTful Endpoints, is about creating REST API

endpoints for CRUD operations of a blog post in Vanilla PHP. It also
explains the manual way of testing API endpoints through a REST client
named Postman.

Chapter 4, Reviewing Design Flaws and Security Threats, reviews what we

have built in the preceding chapter and highlights the problems and flaws in
it so that we can improvise later.

Chapter 5,Load and Resolve with Composer, an Evolutionary, is about an

evolutionary tool in the PHP ecosystem: composer. This is not just an
autoloader or package installer, but a dependency manager. So, you will
learn about composer in this chapter.

Chapter 6,Illuminating RESTful Web Services with Lumen, introduces you to

a micro-framework named Lumen, in which we will rewrite our RESTful
web services endpoints and review how this tool will significantly improve
our speed and application structure.

Chapter 7, Improving RESTful Web Services, equips us to improve what we

did in the preceding chapter; you will learn how to improve RESTful web
services. We will create authentication and make a Transformer to separate
how JSON structure should look. Also, we will improve in terms of security
and learn about SSL.

Chapter 8,API Testing – Guards on the Gates, introduces the need of

automated tests. Will introduce different type of tests and then focus on API
testing. We will then cover an automated testing framework named
CodeCeption and write API tests in it.

Chapter 9,Microservices, is about the microservices architecture. We will

understand the benefits and challenges of microservices and look into some
of possible solutions and trade-offs.
What you need for this book
Although I used Ubuntu, any operating system with PHP7 installed on it
will work fine. The only thing required other than PHP7 will be an
RDBMS. This book uses MySQL-related settings when connecting to
database, so MySQL is ideal, but MariaDB or PostgreSQL will also be fine.
Who this book is for
This book is written for the following audience:

Anyone who has some basic PHP knowledge and wants to build
RESTful web services.
Developers who know basic PHP and have developed a basic dynamic
website and want to build a RESTful web service.
Developers who have learned PHP and worked mostly in open source
CMS, such as WordPress, and want to move toward developing
custom applications where a web service needs to be built.
Developers who are stuck with legacy systems done in Code Igniter
and want to explore the modern ecosystem of PHP.
Developers who have used modern frameworks such as Yii or Laravel,
but are not sure about the critical pieces required to build the REST
API that not only serves the purpose but works well in the long run,
something that doesn't always need manual testing and is maintainable
and extendable.
Seasoned PHP developers who have created a very basic API that
returns data but want to make themselves familiar with how it should
be done according to REST standards, how it will work when
authentication comes into the picture, and how to write tests for it.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
uusimaan varakreiville sen markiisin arvon, jonka kuningas Jaakko oli
lahjoittanut edelliselle varakreiville. Mutta kun varakreivi suhtautui
kielteisesti tähän lahjuslupaukseen, Holt uhkasi tykkänään kumota,
varakreivin oikeudet Castlewoodin tilukseen ja arvonimeen.
Vahvistaakseen tätä hämmästyttävää tietoa, josta Henry Esmondin
isäntä vasta silloin sai selvän, Holt saapui evästyksenään entisen
lordin Boynen taistelun jälkeen Trimissä, Irlannissa, antama
kuolintunnustus. Tämä tunnustus oli tehty sekä irlantilaiselle papille
että eräälle ranskalaiselle Holtin veljeskuntaan kuuluvalle
kirkonmiehelle, joka toimi kuningas Jaakon sotaväen keskuudessa.
Holt näytti tai oli näyttävinään, todistuksen, että entinen varakreivi
Esmond oli vihitty äitini kanssa Brysselin kaupungissa v. 1677, jolloin
varakreivi, silloinen Thomas Esmond, palveli englantilaisessa
sotaväessä Flanderissa. Holt sanoi, että hän voisi todistaa, että tämä
Gertrude, jonka hänen miehensä kauan sitten oli hyljännyt, vielä eli
ja oli tehnyt nunnanvalan vuonna 1685 Brysselissä; sinä vuonna
Thomas Esmond nai setänsä tyttären, Isabellan, jota nyt sanottiin
Castlewoodin leskivarakreivittäreksi. Ja jättäen varakreivin
kahdeksitoista tunniksi pohtimaan tätä hämmästyttävää uutista (niin
kertoi kuoleva lordiparka) Holt katosi papereineen samalla
ihmeellisellä tavalla kuin oli tullutkin. Esmond tiesi tavan varsin hyvin
— siitä akkunasta, josta oli nähnyt isän poistuvan; mutta sen
selittämisestä lordiparalle ei olisi ollut mitään hyötyä; oli vain
poimittava hänen hyytyviltä huuliltaan sanat, joita hän hetken
kuluttua ei enää kykenisi lausumaan.

Mutta ennenkuin nuo kaksitoista tuntia vielä olivat kuluneet, oli

Holt itse vangittu osallisuutensa vuoksi sir John Fenwickin
salaliittoon, ja ensiksi hänet suljettiin Hexton-linnaan, josta sitten
siirrettiin Toweriin. Hän jätti varakreiviraukan, jolla ei ollut mitään
tietoa noista paljastuksista, ainaiseen huoleen hänen paluustaan,
jolloin — kuten lordi Castlewood vakuutti kutsuen Jumalan
todistajakseen ja kyyneleet sammuvissa silmissään — hänen
aikomuksensa oli ollut heti antaa tiluksensa ja arvonimensä niiden
oikealle omistajalle ja vetäytyä perheineen omaan taloonsa
Walcote'iin. "Ja Jumalan nimessä soisin, että niin olisin tehnyt", sanoi
lordiparka. "En nyt olisi tässä, kuolettavasti haavoittuneena, kurjana,
hukkaan joutuneena miehenä!"

Mylord odotti päivän toisensa perästä, mutta, kuten voidaan

arvata, ei mitään sanansaattajaa tullut; vasta kuukauden lopussa
onnistui Holtin lähettää hänelle eräs tiedonanto Towerista.
Tiedonannosta ilmeni, että varakreivi sai unohtaa kaiken mitä oli
heidän välillään sanottu ja että asiat saivat jäädä nykyiselleen.

"Minulla oli ankara kiusaus", lordiparka sanoi. "Jouduttuani tämän

kirotun Castlewoodin arvon omistajaksi, joka arvo ei milloinkaan ole
ollut minulle siunaukseksi, olen kuluttanut paljon enemmän kuin
tuon tiluksen, sekä perintötilukseni tulot yhteensä. Laskin kaikki
varani viimeiseen kolikkoon asti ja huomasin, etten milloinkaan voisi
sinulle velkaani maksaa, Henry poloiseni, jonka omaisuus oli minulla
ollut kaksitoista vuotta. Vaimoni ja lasteni olisi täytynyt poistua
tuosta talosta häväistyinä kerjäläisinä. Jumala tietää, että tuo talo on
ollut onneton koti minulle ja omilleni. Minä takerruin raukkamaisesti
tuohon lykkäykseen, jonka Holt minulle soi. Salasin totuuden
Rachelilta ja sinulta. Koetin voittaa rahaa Mohunilta ja vajosin yhä
syvemmälle velkoihin; uskalsin tuskin katsoa silmiisi, kun sinut
kohtasin. Miekka on riippunut pääni kohdalla nämä kaksi vuotta.
Tunsin itseni totisesti onnelliseksi, kun Mohunin miekanterä vajosi
kylkeeni."
 Kun Holt, jota vastaan ei mitään muuta voitu näyttää toteen kuin
että hän oli jesuiittapappi, jonka tiedettiin olevan kuningas Jaakon
puolella, oli ollut kymmenen kuukautta Towerissa, pantiin hänet
lähtevään laivaan kuningas Wilhelmin (joka kuitenkin lupasi hänelle
hirttonuoran, jos hän vielä joskus laskisi jalkansa Englannin
mantereelle) parantumattoman anteeksiantavaisuuden nojalla. Kun
Esmond itse oli vankina, hän ajatteli usein missä nuo paperit, jotka
jesuiitta oli näyttänyt hänen isännälleen ja jotka olivat niin
suuriarvoiset nuorukaiselle, saattaisivat olla. Niitä ei löydetty mr.
Holtilta kun hänet tutkittiin; sillä jos ne olisi löydetty, olisivat
neuvoston herrat saaneet ne käsiinsä ja tämä perhehistoria olisi jo
kauan sitten saatettu yleisön tietoon. Esmond ei kuitenkaan
välittänyt hakea noita papereita. Hän oli nyt tehnyt päätöksensä —
hänen äitiparkansa oli kuollut — mitä hän siis välitti siitä, minkälaisia
papereita oli olemassa osoittamassa hänen oikeuttansa arvoon, jota
hän oli päättänyt olla itselleen vaatimatta ja jota hän sisimmässään
oli vannonut, olevansa milloinkaan riistämättä perheeltä, jota hän
maailmassa enimmän rakasti? Kenties hän ylpeili enemmän
uhrauksestaan kuin niistä arvoista, joista oli päättänyt luopua. Rakas
nuori Francis, Esmondin sukulainen, oli sitäpaitsi niinkauan kuin ei
näitä arvokirjoja ilmestynyt, Castlewoodin tiluksen ja arvonimen
oikeutettu ja eittämätön omistaja. Pelkkä jesuiitan suullinen vakuutus
ei voinut kumota Frankin omistusoikeutta; Esmond tunsi siis
mielensä levolliseksi ajatellessaan, että nuo paperit olivat kadoksissa
ja että hänen armas emäntänsä ja tämän poika olivat niiden
kateissaoloajan Castlewoodin laillinen lady ja lordi.

Mr. Esmond ratsasti pian vapautuksensa jälkeen Ealingin kylään,

jossa oli viettänyt varhaisimmat vuotensa tässä maassa, ottaakseen
selville olivatko hänen vanhat holhoojansa vielä elossa ja asuivatko
he siellä. Mutta ainoa jäännös, jonka hän löysi vanhasta M.
Pastoureausta, oli hautausmaalla oleva kivi; siitä ilmeni, että
Athanasius Pastoureau, Flanderista syntyisin, oli siihen haudattu
kahdeksankymmenenseitsemän vuotiaana. Vanhuksen tupa, jonka
Esmond saattoi hyvin muistaa, sekä puutarha — jossa hän
lapsuudessaan oli viettänyt useita hetkiä leikissä ja haaveilussa ja
saanut monta monituista selkäsaunaa yrmeältä emintimältään —
olivat nyt aivan oudon perheen hallussa; ja Esmond saattoi vaivoin
saada kylästä tietää, mitä oli tullut Pastoureaun leskestä ja lapsista.
Pitäjän kanslia-apulainen — tuo vanha mies oli tuskin muuttunut
niinä neljänätoistavuotena, jotka olivat kuluneet Esmondin viime
näkemästä — muisti vielä vaimon. Kävi selville, että emintimä oli
varsin nopeasti lohduttautunut miehensä kuolemasta, ottamalla
uuden, itseään nuoremman miehen, joka tuhlasi hänen rahansa ja
kohteli huonosti häntä ja hänen lapsiaan. Tyttö kuoli, toinen pojista
otti soturinpestin ja toinen oli mennyt oppipojaksi. Vanha mr. Rogers,
kanslia-apulainen, sanoi kuulleensa, että mrs. Pastoureaukin oli
kuollut. Hän ja hänen miehensä olivat poistuneet Ealingista
seitsemän vuotta sitten; ja niinpä mr. Esmondin toiveet saada tietoja
vanhemmistaan tältä perheeltä raukenivat. Hän antoi vanhalle
kanslia-apulaiselle kultarahan tiedoistaan, hymyillen ajatellessaan
aikaa, jolloin hän ja hänen pienet leikkitoverinsa olivat pujahtaneet
pois kirkkomaalta tai piiloutuneet hautakivien taa tämän peloittavan
auktoriteetin saapuessa.

Kuka oli hänen äitinsä? Mikä oli ollut tämän nimi? Koska hän oli
kuollut? Esmondilla oli palava halu löytää joku, joka voisi vastata
näihin kysymyksiin, ja hän ajatteli esittää ne tädilleenkin,
varakreivittärelle, joka oli tietämättään omaksunut nimen, johon
Henryn äidillä oli oikeus. Mutta varakreivitär ei tietänyt mitään tai
näki hyväksi olla mitään tietämättä tästä aineesta, eikä mr. Esmond
myöskään voinut häntä paljon ahdistaa siitä puhumaan. Isä Holt oli
ainoa ihminen, joka voi häntä tässä suhteessa valistaa, ja Esmond
tunsi, että hänen täytyi odottaa, kunnes jokin sattuma tai uusi juoni
vei hänet vanhan ystävänsä tulille tai toi tuon uutteran ja
väsymättömän olennon taas takaisin Englantiin.

Vänrikin virka ja valmistelut, jotka olivat välttämättömiä sotaretkeä

varten, antoivat nuorelle herralle kohdakkoin muuta ajattelemista.
Hänen uusi emäntänsä kohteli häntä kovin ystävällisesti ja
anteliaasti; hän lupasi tehdä voitavansa ja käyttää rahaakin
saadakseen Esmondille nopeasti komppanian komennettavaksi; hän
kehoitti nuorukaista hankkimaan kauniit varustukset sekä pukuihin
että aseihin nähden, ja hän ihaili tätä iloisena, kun tämä ensikerran
näyttäytyi nauhakoristeisessa punaisessa takissaan, ja suvaitsi antaa
nuorukaisen suudella itseään tämän mielenkiintoisen
virkaanastumisen tapahtuessa. "Punainen", sanoi hän keikahuttaen
pystyyn vanhan päänsä, "on aina ollut meidän Esmondien väri." Ja
niinpä varakreivitär käyttikin sitä omilla poskillaan hyvin uskollisesti
loppuunsa asti. Hän sanoi tahtovansa, että nuorukainen pukeutui
niinkuin tämän isän pojalle sopi, ja hän maksoi iloisena tämän viiden
punnan majavannahkalakin, mustan kiharaperuukin ja hienot
Hollannin liinapaidat sekä miekat ja hopealla silatut pistoolit. Henry-
parka ei vielä milloinkaan ollut näyttänyt niin hienolta herralta.
Hänen antelias emintimänsä täytti myös hänen kukkaronsa
kultarahoilla, joita kapteeni Steele ja muutamat valitut ystävät
auttoivat Henryä kuluttamaan eräässä huvitilaisuudessa, jonka Dick
oli järjestänyt, — ja olisi maksanutkin, ellei olisi havainnut itseään
rahattomaksi kun lasku tuotiin ja tietänyt, että "Sukkanauhassa",
joka oli palatsin porttia vastapäätä Pall Mallissa, ei isäntä enää olisi
antanut hänelle luottoa.
 Vanha varakreivitär näytti todellakin, jos hän ennen olikin tehnyt
Esmondille vääryyttä, olevan halukas korvaamaan sen nykyisellä
ystävällisyydellään. Hän hyväili Esmondia perinpohjaisesti heidän
erotessaan, itki ehtymättömästi, pyysi Esmondia kirjoittamaan joka
postilaivalle ja antoi tälle verrattoman pyhäinjäännöksen, jota
kehoitti kantamaan kaulassa — erään mitalin, jonka oli siunannut
ties mikä paavi ja jota oli käyttänyt Jaakko-kuningasvainaja. Esmond
saapui siis rykmenttiinsä paremmissa varuksissa kuin mitä useimmat
muut nuoret upseerit kykenivät hankkimaan. Hän oli vanhempi
useimpia ylempiä tovereitaan ja hänellä oli lisäksi etu, joka oli vain
aniharvoilla armeijan herroista hänen aikanaan, — joista herroista
useatkaan eivät osanneet paljon enempää kuin nimensä kirjoittaa —
se nimittäin, että hän oli lukenut paljon sekä kotona että
yliopistossa, käytteli täydellisesti paria kolmea kieltä ja oli saanut
lisäkasvatusta, jota eivät anna kirjat eivätkä vuodet, mutta jonka
muutamat ihmiset, saavat onnettomuuden äärettömästä
opetuksesta. Se on mahtava opettaja, sen tietää moni miespoloinen,
joka on torjunut kädellään sen viivotinta ja nyyhkyttänyt läksyjensä
ääressä sen peloittavan istuimen edessä.

V luku.

MENEN VIGO-LAHDEN RETKELLE, MAISTAN SUOLAVETTÄ JA HAISTAN

RUUTIA.

Ensimmäinen retki, johon mr. Esmondilla oli kunnia ottaa osaa,

muistutti pikemminkin niitä hyökkäyksiä, joita hirveä kapteeni Avory
tai kapteeni Kidd pani toimeen, kuin kruunupäitten välistä sotaa, jota
johtivat arvoon ja kunniaan kohonneet kenraalit. Heinäkuun
ensimmäisenä päivänä 1702 purjehti suuri, sataviisikymmentä laivaa
käsittävä laivasto Spitheadistä amiraali Shovellin johdon alaisena;
laivastossa oli 12,000 sotilasta, joilla retkellään oli ylipäällikkönä
hänen korkeutensa Ormondin herttua. Näistä 12,000:ta sankarista
yksi, joka ei koskaan ennen ollut merellä ollut tai ei ainakaan muuta
kuin kerran lapsuudessaan, kun teki merimatkan Englantiin siitä
tuntemattomasta maasta, jossa oli syntynyt — siis yksi noista
12,000:ta, eversti Quinin jalkaväkirykmentin nuorempi vänrikki, oli
perin epäsankarillisessa ruumiillisen lamaannuksen tilassa muutamia
tunteja merelle lähdön jälkeen; ja vihollisen, jos se olisi hyökännyt
laivaan, olisi ollut tuiki helppoa nujertaa hänet. Portsmouthista
ohjasimme purtemme Plymouthiin ja otimme sieltä lisävarustuksia.
Sivuutimme Finisterren 31 päivänä heinäkuuta — niin muistuttaa
Esmondin muistikirja — ja elokuun 8 päivänä kuljimme Lissabonin
vuorten ohi. Tällävälin oli vänrikkimme käynyt rohkeaksi kuin
amiraali ja viikkoa myöhemmin hänellä oli onni joutua ensikertaa
tuleen — ja veteen myöskin, kun hänen purtensa vajosi ranta-
aallokkoon Toros-lahdella, jossa väki astui maihin. Hänen uuden
takkinsa perinpohjainen kastuminen oli suurin ikävyys mikä nuorelle
sotilaalle aiheutui tällä retkellä, sillä espanjalaiset eivät tehneet
mitään vastarintaa eivätkä olleet tarpeeksi voimakkaitakaan.

Mutta sotaretki oli ainakin hauska ellei se ollutkaan kovin loistava.

Uusien maisemien, luonnonkauneuksien näkeminen sekä maalla että
merellä — vilkas elämä, joka nyt ensi kertaa alkoi — tempasi
mukaansa nuoren miehen innostuttaen häntä. Useat yllätykset ja
laivalla toimiminen, sotilaan velvollisuudet ja uudet tuttavuudet sekä
asetoverien että laivaston upseerien joukossa virkistivät häntä ja
kiinnittivät hänen mieltään herättäen sen eloon siitä itsekkäästä
lamaannuksen tilasta, johon hiljattain sattuneet onnettomuudet
olivat hänet syösseet. Hänestä tuntui aivankuin meri erottaisi hänet
entisistä huolista, ja hän tervehti keventynein mielin uutta elämän
kautta, joka oli hänelle koittamassa. Haavat paranevat nopeasti
kahdenkolmattavuotisessa sydämessä, joka päivä virkoaa uudet
toiveet ja voima pursuu esiin miehen uhallakin. Esmond oli
varmaankin, ajatellessaan entistä epätoivoaan ja
synkkämielisyyttään ja miten parantumattomalta se oli hänestä
tuntunut hänen viruessaan vankilassa muutamia kuukausia sitten,
melkein pahoillaan sisimmässään, huomatessaan olevansa niin
reippaalla mielellä.

Parempi on nähdä omilla silmillään ihmisiä ja maita kuin lukea

kaikki maailman matkakirjat; ja ehtymättömin ilon ja riemun tuntein
nuorukainen havaitsikin todella olevansa suurella retkellään
näkemässä kansoja ja kaupunkeja, joista hän poikana oli lukenut.
Hän näki sodan ensi kertaa, — sen prameuden ja loiston ja
yksityisseikat, vaikka ei nähnytkään paljon vaaraa. Hän näki
todellisuudessa, omilla silmillään noita espanjalaisia kavaljeereja, ja
naisia, joita oli hänen kuvitelmissaan kangastellut, kun hän luki
Cervantesin kuolematonta kertomusta, joka oli ollut nuorukaisena
hänen joutohetkiensä nautinto. Neljäkymmentä vuotta on
vierähtänyt siitä, jolloin mr. Esmond oli noissa paikoissa, mutta ne
pysyvät yhtä selvinä hänen muistissaan kuin ne olivat sinä päivänä,
jolloin hän ne nuorena miehenä ensi kerran näki. Hänestä tuntui
aivankuin surujen pilvi, joka oli hänet verhonnut ja joka oli peittänyt
hänen viimeiset elinvuotensa synkkyyteen, olisi kirkastunut hänen
onnellisen merimatkansa ja sotaretkensä aikana. Hänen työkykynsä
tuntui heräävän ja kasvavan iloisessa vapauden tunnossa. Oliko
hänen sydämensä salaisesti iloinen siitä, että oli päässyt tuosta
lempeästä, mutta alentavasta vankeudesta kotona? Oliko se
huonouden tunne, johon hänen kehnon syntyperänsä ajatus oli
hänet pakottanut, kadonnut samalla kuin paljastui se salaisuus, joka,
vaikka olikin salattava, riitti kuitenkin tarpeeksi ilostuttamaan ja
lohduttamaan häntä? Joka tapauksessa oli nuori soturi Esmond aivan
erilainen olento kuin tuo Castlewoodin ystävällisen perheen
surullinen holhokki ja Trinityn synkkä oppilas. Nuorukainen oli ollut
tyytymätön kohtaloonsa ja kutsumukseen, johon se hänet johti, ja
ajatellut salaisella vihalla, että papinkauhtana ja kaulus sekä se
erittäin pyhä toimi, johon hän oli päättänyt antautua, olivat
todellisuudessa vain orjuuden merkkejä, orjuuden, jota oli jatkuva
koko hänen elinaikansa. Sillä vaikka hän miten hyvänsä olisi tahtonut
sitä itseltään peittää, hän silti oli koko ajan tuntenut, että
Castlewoodin kappalaisena oleminen yhä olisi Castlewoodin
käskyläisenä olemista ja että hänen elämänsä oli oleva vain pitkä
toivoton orjuus. Hän ei siis mitenkään kadehtinut vanhan ystävänsä
Tom Tusherin hyvää onnea (minä Tom epäilemättä piti virkaansa).
Vaikka hänen ystävänsä olisivat hänelle tarjonnet piispanhiippaa ja
Lambethin hallitusta pienen maalaispapin viran asemasta, olisi hän
tuntenut itsensä yhtä paljon orjuutetuksi kummassakin, ja hän oli
kovin onnellinen ja kiitollinen, kun sai olla vapaana.

Urhoollisinta miestä, jonka koskaan olen tuntenut ja joka oli ollut

mukana useimmissa kuningas Wilhelmin sotatoimissa samoin kuin
suuren Marlborough'n herttuan sotaretkillä, ei keskuudessamme
voitu koskaan saada kertomaan mistään urotyöstään, paitsi että
prinssi Eugene kerran määräsi hänet kiipeämään puuhun vihollista
vakoilemaan, jota mestarinäytettä hän ei voinut suorittaa
ratsusaappaiden vuoksi, jotka hänellä oli jalassaan; ja toisena
päivänä hän kertoi, että oli ollut vähällä joutua vangiksi näiden
saappaiden tähden, koska ne estivät häntä pakenemasta. Tämän
kirjoittaja on ottava esimerkkiä tästä ylistettävästä
pidättyväisyydestä eikä aio viipyä sotasaavutustensa selostelussa,
jotka saavutukset todellisuudessa eivät suuresti eronneet tuhansien
toisten herrain kokemuksista. Tämä mr. Esmondin ensimmäinen
sotaretki kesti vain muutamia päiviä, ja koska joukko sitä koskevia
kirjoja on kirjoitettu, voidaan se tässä selostella hyvin lyhyesti.

Kun laivastomme saapui niin pitkälle, että Cadizin saattoi nähdä,

lähetti päällikkömme valkolippuisen purren kahden upseerin kera
Cadizin kuvernöörin Don Scipio de Brancaccion luo viemään kirjettä
hänen korkeudeltaan herttualta, jossa kirjeessä tämä toivoi ja piti
suotavana, koska Don Scipio oli ennen palvellut itävaltalaisia
ranskalaisia vastaan, että hänen ylhäisyytensä julistautuisi nyt
Ranskan kuninkaan vastustajaksi ja Itävallan liittolaiseksi kuningas
Filipin ja kuningas Kaarlen välisessä sodassa. Mutta hänen
ylhäisyytensä Don Scipio laati vastauksen, jossa hän teki tiettäväksi,
että koska hän oli palvellut edellistä kuningastaan kunnialla ja
uskollisuudella, hän toivoi voivansa osoittaa myös samaa
lojaalisuutta ja rakkautta nykyistä hallitsijaansa, kuningas Filip V:tä
kohtaan. Sillä välin kuin tuota kirjettä laadittiin, oli nuo kaksi
upseeria viety katsomaan kaupunkia ja Alamedaa ja teatteria, jossa
härkätaistelut taistellaan, ja luostareita, joissa Don Bartolomeus
Murillon ihailtavat teokset saattoivat toisen heistä suuren
kummastuksen ja ihastuksen valtaan — jommoista ihastusta hän ei
vielä milloinkaan ennen ollut tuntenut — tämän jumalaisen maalarin
taidetta kohtaan. Kun nämä nähtävyydet sitten olivat loppuneet ja
kun englantilaisille herroille oli tarjottu miellyttäviä virvokkeita ja
suklaata, saatettiin heidät takaisin veneeseensä monenmoisin
kohteliaisuudenosoituksin, ja he olivat tämän Englannin armeijan
ainoat upseerit, jotka silloin näkivät tuon kuuluisan kaupungin.

Ylipäällikkömme koetti toisen julistuksen vaikutusvoimaa

espanjalaisiin, antaen tietää, että olimme tulleet vain Espanjan ja
kuningas Kaarlen puolta pitämään ja ettemme itse puolestamme
halunneet tehdä mitään valloituksia tai muodostaa espanjalaisia
siirtokuntia. Mutta kaikki tämä kaunopuheliaisuus espanjalaisille
näytti olevan turhaa vaivaa. Andalusian ylipäällikkö ei halunnut ottaa
puheitamme varteen enempää kuin Cadizin kuvernöörikään. Ja
vastaukseksi hänen korkeutensa julistukseen laati Villadariasin
markiisi toisen, jota espanjantaitoiset pitivät noista kahdesta
parempana; näihin kuului myös Henry Esmond, jota hyvä jesuiitta oli
menneinä aikoina opettanut ja jolla nyt oli kunnia kääntää hänen
korkeudelleen nämä vaarattomat sota-asiakirjat. Donin
loppulauselmassa oli kova pähkinä hänen korkeudelleen ja samoin
myös muille hänen majesteettinsa palveluksessa oleville kenraaleille:
Don teki tiettäväksi, "että hänellä ja hänen neuvostollaan oli heidän
esi-isäinsä antama jalo esimerkki ohjeenaan, esi-isäin, jotka eivät
milloinkaan olleet koettaneet yletä vuodattamalla kuninkaittensa
verta tai ahdistamalla heitä. 'Mori pro patria' [kuolla isänmaan
puolesta] oli hänen ohjeensa ja tämän herttua voi myös ilmoittaa
prinsessalle, joka hallitsi Englantia."

Olipa sotajoukko vihainen tästä vastauksesta tai ei, ainakin on

varmaa, että jokin saattoi sen raivostumaan. Kun näet väkemme ei
kyennyt valtaamaan Cadizia, se hyökkäsi Port St. Mariaan ja hävitti
sen, poltti kauppiaiden varastohuoneet, juopotteli siellä olevilla
kuuluisilla viineillä, hävitti ja ryösti hiljaiset talot ja luostarit
raunioiksi, murhasi ja teki pahempaakin. Mutta ainoa verenvuodatus,
johon mr. Esmond joutui tällä häpeällisellä sotaretkellä, oli se että
hän puolikeihäällä iski erästä englantilaista kenttävahtia, joka yritti
häväistä vapisevaa nunnaparkaa. Muuttuukohan hän vielä tässä
kaunottareksi tai prinsessaksi tai kukaties Esmondin äidiksi, jonka
tämä oli menettänyt ja jota tämä ei ollut koskaan nähnyt? Ah ei! se
oli vain läähättävä vanha vesitautinen nainen, jolla oli syylä nenässä.
Mutta koska Esmondille oli lapsuudessaan opetettu jonkun verran
roomalaiskatolista oppia, ei hän koskaan ole tuntenut sitä kohtaan
sellaista kauhua, jota muutamat protestantit osoittavat ja jota he
tuntuvat pitävän uskonkappaleenamme.

St. Marian tuhoamisen ja ryöstön jälkeen ja kun oli tehty

hyökkäyksiä vielä pariin linnoitukseen, koko sotajoukkomme lähti
takaisin ja ainakin lopetti retkensä loistavammin kuin oli sen alkanut.
Amiraalimme Rooke ja Hopson saarsivat, kuultuaan, että
ranskalainen laivasto, mukanaan suuria aarteita oli Vigo-lahdella,
vihollisen sinne. Sotaväki nousi maihin ja valloitti lahtea suojelevat
linnoitukset, kun Hopson ensin oli murtanut sulun
_Torbay_laivallaan, jolloin muut laivat, englantilaiset ja hollantilaiset,
seurasivat häntä. Kaksikymmentä laivaa poltettiin tai kaapattiin
Redondillan satamassa ja paljon enemmän ryöstöjä tehtiin kuin
mistä koskaan vastattiin. Miehet, jotka retkelle lähdettäessä olivat
olleet köyhiä, olivat sen jälkeen rikkaita; ja, että Vigo-retken upseerit
olivat tulleet kotiin taskut rahaa täynnä, siitä oli niin usein
huomautettu, jotta yleisesti tunnettu Jack Shafto, joka oli herättänyt
niin suurta huomiota Lontoon kahviloissa ja pelipöydissä ja
ilmoittanut olleensa sotilaana Vigo-retkellä, myönsi, juuri kun hänet
aiottiin hirttää, Bagshot Heathin olleen hänen Vigonsa ja että hän oli
puhunut La Redondillasta vain kääntääkseen ihmisten silmät
paikasta, jossa saalis todellisuudessa oli. Ja olipa se Hounslow tai
Vigo, mitä se merkitsee? Viimemainittu oli huono juttu, vaikka mr.
Addison lauloikin sen ylistystä latinaksi. Tuon kelpo herran runotar
piti silmällä yleistä katsantokantaa, enkä luule sen runottaren
nähneen paljon mielenkiintoista hävinneiden puolella.

Mutta vaikkei Esmond puolestaan saanutkaan mitään osuutta tästä

tavattomasta saaliista, oli hänen kasvanut toimintahalunsa ja paikan
muutos, joka karkoitti paljon hänen aikaisempaa surumielisyyttään,
suuri palkkio tältä retkeltä. Ja hän oppi joka tapauksessa kantamaan
kohtalonsa tyytyväisenä. Hän palasi ruskettunein kasvoin ja varsin
päättäväisin mielin ja oli koonnut retkeltään, joka syksyn tullen oli
lopussa, — syksyllä joukot olivat taas takaisin Englannissa, — pienen
miellyttävän tietoja huomiovaraston. Esmond sai sitten vapauden
(luovuttuaan virastaan kenraali Lumleyn kirjurina, joka kenraali oli
päässyt johtajantoimestaan, ja vastaanotettuaan kenraalilta monet
ystävälliset suosionosoitukset) lähteä Lontooseen. Siellä päätti hän
ottaa selvän voisiko hän ohjata onnensa purtta pitemmälle, ja niinpä
hän havaitsi taas olevansa tätinsä varakreivittären mukavissa
suojissa Chelseassa ja paremmin vanhan ladyn suosiossa kuin
milloinkaan ennen. Esmond ilostutti häntä lahjoittamalla hänelle
kamman, viuhkan, ja mustan vaipan, jommoisia Cadizin naiset
käyttävät ja joiden leskivarakreivitär vakuutti erinomaisesti pukevan
hänenlaistaan kaunotarta. Ja hän oli kovin liikutettu kuullessaan
kertomuksen siitä miten Esmond oli pelastanut nunnan eikä epäillyt
ensinkään, että hänen antamansa kuningas Jaakon pyhäin jäännös,
jota Esmond aina oli uskollisesti säilyttänyt pöytälaatikossaan, oli
suojellut tätä vaaroista ja kääntänyt toisaanne vihollisen luodit.
Mylady piti juhlia hänen kunniakseen, esitteli hänet vielä
suuremmalle seurapiirille ja edisti hänen suunnitelmiaan niin
innokkaasti ja menestyksellisesti, että hän lady Marlborough'n
välityksellä sai Esmondille lupaan oman komppaniankin. Tämä lady
suvaitsi armollisesti vastaanottaa muutamien satojen guineain
arvoisen timantin, jonka mr. Esmond tätinsä anteliaisuutta käyttäen
kykeni lahjoittamaan; ja lady lupasi pitää huolen Esmondin
tulevaisuudesta. Esmond sai kunnian tilaisuuden sattuessa
näyttäytyä kuningattaren vastaanottohuoneessa ja käydä lordi
Marlborough'n aamuvastaanotoissa. Tuo mahtava mies otti vastaan
nuoren miehen aivan erikoisen suosiollisesti, Esmondin toverit
vakuuttivat niin, ja ilmoitti saaneensa mr. Esmondista mitä
parhaimmat tiedot, mitä tämän rohkeuteen ja kykyihin tulee, jolloin
nuori herra kumarsi varsin syvään ja ilmaisi haluavansa vain saada
palvella maailman huomatuinta päällikköä.

Samalla kuin Esmondin asiat edistyivät näin hyvin, sai hän osansa
myös huvista ja kävi toisten nuorten herrain kanssa kahviloissa,
teattereissa ja Mallissa. Hän paloi halusta saada kuulla rakkaasta
emännästään ja hänen perheestään: monta monituista kertaa hänen
ajatuksensa hellänä kiiti heidän luokseen kaupungin huvien ja ilojen
keskeltä. Ja usein kun hänen seurapiiriinsä kuulavat nuorukaiset
pitivät hauskaa ravintoloissa ja joivat maljoja (niinkuin sen aikuinen
tapa oli) viininsä ääressä, Esmond ajatteli kahta henkilöä — kahta
kaunista naista, joita hän oli tottunut melkein jumaloimaan, ja
tyhjensi lasinsa huokaisten.

Tällä välin oli vanhempi varakreivitär taas väsynyt nuorempaan, ja

aina kun hän puhui mylordin leskestä, hän teki sen sanoin, jotka
eivät suinkaan olleet kohteliaita tälle ladyparalle; koska ei nuorempi
nainen enää tarvinnut vanhemman suojelusta, panetteli tämä häntä.
Useimmat perheriidat, joita olen elämässäni nähnyt,
(lukuunottamatta ollenkaan rahariitoja, jolloin kahden ja puolen
pencen erimielisyys johtaa useinkin mitä rakkaimmat sukulaiset
riitaan ja vieraantumiseen) johtuvat mustasukkaisuudesta ja
kateudesta. Jussi ja Tuomas, jotka ovat saman perheen jälkeläisiä ja
samanlaiseen onneen syntyneitä, elävät erittäin sydämellisessä
sovussa, ei vain siihen saakka kunnes Jussi tekee vararikon, jolloin
Tuomas poistuu hänen luotaan, vaan siihen saakka, jolloin Tuomas
alkaa odottamatta kohota hyvinvointiin; tätä ei Jussi voi hänelle
antaa anteeksi. Joka kymmenennessä tapauksessa on vihainen
ihminen, joka ei itse edisty, syypää epäsopuun kahden ihmisen
välillä. Jussin rouva, jonka varat sallivat vain kantotuolin käytön,
tulee sairaaksi katsellessaan Tuomaan rouvan uusia
kuusivaljakkovaunuja, itkee sisarensa oikkuisuutta ja yllyttää
miehensä veljeään vastaan. Tai voi tapahtua, että Jussi, joka näkee
veljensä kättelevän lordia (jonka kanssa Jussi itse kovin mielellään
vaihtaisi nuuskarasioita), menee kotiin ja kertoo vaimollensa
pelkäävänsä Tuomasparan menneen piloille ja että tämä on vain
luikki, matelija ja ratsain kulkeva kerjäläinen. Muistan, miten
raivostuneita kahvilanerot olivat Dick Steelelle, kun hän otti
käytäntöön vaunut ja muutti hienoon taloon Bloombury'iin. He
alkoivat antaa hänelle anteeksi, kun ulosottomiehet ryhtyivät häntä
ahdistamaan ja haukkuivat mr. Addisonia siitä, että hän oli myynyt
Dickin maatalon. Ja kuitenkin oli täyshoitolan Dick tai Dick puistossa
neljän helavaljaissa olevan tamman vetämänä aivan sama lempeä,
hyväntahtoinen, ajattelematon, iloinen Dick Steele. Ja siitä
huolimatta oli mr. Addison aivan oikeassa ottaessaan takaisin rahat,
jotka olivat hänen, ja siinä, ettei hän luovuttanut oikeudenmukaista
saatavaansa Dickille tuhlattavaksi samppanjaan ja viulunsoittoon,
nauhakoristeisiin vaatteisiin, hienoihin huonekaluihin ja juutalaisiin ja
kristittyihin loisiin, miehiin ja naisiin, joita kieppui hänen ympärillään.
Samoin kuin Monsieur de Rochefoucauldin kuuluisan maksimin
mukaan "ystäviemme onnettomuuksissa on meille jotain salaisesti
miellyttävää", samoin on taas toiselta puolen heidän
myötäkäymisessään jotain epämiellyttävää. Jos miehen on itse
vaikea kantaa menestystään, niin on hänen ystäviensä vielä
vaikeampaa kantaa sitä hänen puolestaan. Vain muutamat heistä
kestävät tavallisesti tuossa koetuksessa: kovan onnen "arvokkaita
hyviä puolia" taas on, että se on suuri sovittaja; se palkitsee jollekin
osoitetun hyvyyden myötätunnolla, tekee voimattomaksi vihan ja
saattaa entisen vihamiehen unohtamaan vihansa ja ojentamaan
kätensä kovan onnen kohtaamalle entiselle ystävälle. Samassa
sydämessä, samaa henkilöä kohtaan, on yhtä hyvin sääliä ja
rakkautta kuin kateuttakin. Kilpailu keskeytyy, kun kilpailija kukistuu;
ja minun mielipiteeni on, että meidän olisi suhtauduttava sekä näihin
miellyttäviin että epämiellyttäviin inhimillisiin ominaisuuksiimme yhtä
nöyrästi. Ne ovat sekä loogillisia että luonnollisia; ja sekä meidän
hyvyytemme että pahuutemme ovat inhimillisiä.

Voitte siis joko antaa sen tuomion, että vanhempi Esmondin

kahdesta sukulaisladystä antoi anteeksi nuoremmalle, kunhan taisi
olla jonkunverran kadottanut viehkeyttään ja unohti, ainakin
suurimmaksi osaksi, tätä kohtaan kantamansa kaunan, kun ei sen
esine enää ollut onnen suosima eikä kadehdittava; tai voimme
suopeammin sanoa (mutta tulemme samoihin tuloksiin molemmissa
tapauksissa) että Isabella katui epäystävällisyyttään Rachelia
kohtaan kun Rachel tuli onnettomaksi, ja hän ryhtyi huolehtimaan
kovaonnisesta leskestä ja hänen lapsistaan tarjoten heille kotinsa
suojan ja ystävyytensä. Ladyt olivat erinomaisia ystäviä niin kauan
kuin heikompi heistä tarvitsi suojelijaa. Ennenkuin Esmond lähti
ensimmäiselle sotaretkelleen, hänen emäntänsä oli vielä
ystävällisissä suhteissa (vaikka olikin pieni vauvaparka ja nainen,
jolla ei totisesti ollut mitään luonnetta j.n.e.) vanhemman lady
Castlewoodin kanssa ja miss Beatrix myönnettiin kaunottareksi.

Mutta kuningatar Annan hallituksen ensimmäisen ja toisen vuoden

välisenä aikana oli muutos pahempaan päin tapahtunut noissa
kahdessa nuoremmassa ladyssä, ainakin mitä tulee vanhemman
ladyn arvosteluun heistä. Rachelilla, Castlewoodin varakreivittärellä,
ei ollut sen enemmän kauneutta kuin kuvatuksella ja miss Beatrix oli
käynyt varsin karkeaksi ja oli menettämäisillään kaiken kauneutensa.
Pikkuinen lordi Blandford (varakreivitär ei milloinkaan tahtonut sanoa
häntä lordi Blandfordiksi: hänen isänsä oli lordi Churchill — kuningas,
jonka hän oli pettänyt, oli antanut hänelle lordi Churchillin arvon, ja
hän oli vieläkin lordi Churchill) saattoi kyllä hakkailla häntä, mutta
tämän äiti, tuo Sara'n Jennings-äkäpussi, ei milloinkaan taipuisi
sellaiseen mielettömyyteen. Lady Marlborough'n oli onnistunut saada
hänet hovinaiseksi prinsessalle, mutta tämä oli sitä vielä katuva.
Franciksen leski (hän oli vain mrs. Francis Esmond) oli vain
juonitteleva, teennäinen, sydämetön hempukka. Hän hemmoitteli
piloille poikavekaransa ja loppujen lopuksi varmasti vielä nai
kappalaisensa.

"Mitä! Tusherinko?" huudahti mr. Esmond, omituisen kiihkeän

tuskan ja hämmästyksen valtaamana.

"Niin juuri — Tusherin, kamaripiikani pojan, jolla on kaikki isänsä,

tuon mustiinpuetun lakeijan, ja hienostisivistyneen kamaripiikaäitinsä
ominaisuudet", huudahti mylady. "Mitä luulet voivan hempeämielisen
lesken, joka asustaa tuossa likaisessa Castlewoodin vankilassa, jossa
hän perinpohjin pilaa poikansa, tappaa köyhät rohdoillaan ja pitää
hartaushetkiä kahdesti päivässä eikä näe muita kuin kappalaisensa
— mitä luulet hänen voivan muuta tehdä, mon cousin, kuin antaa
tuon hirveän papin, tuon hiuksenhalkojan, jolla on nuo innoittavat
pienet vihreät silmät, hakkailla itseään? Cela c'est vu, mon cousin.
Kun vielä tyttönä olin Castlewoodissa, rakastuivat kaikki kappalaiset
minuun, heillähän ei ole mitään muuta tekemistä."

Ja lady jatkoi puhettaan tähän tapaan, vaikka Esmondilla ei

totisesti ollut mitään käsitystä siitä, mitä tämä sen jälkeen sanoi, niin
kokonaan olivat tämän ensi sanat vallanneet hänen ajatuksensa.
Olivatko ne tosia? Ei kaikki, ei puoletkaan, ei kymmenesosakaan
siitä, mitä tuo jaaritteleva vanha vaimo sanoi, ollut totta. Saattoiko
se olla totta? Esmondin korva ei taipunut kuuntelemaan mitään
muuta, vaikka hänen holhoojansa lörpötteli tunnin ajan.

Muutamat kaupungin nuoret herrat, joihin Esmond oli tutustunut,

olivat luvanneet esitellä hänet tuolle näyttelijättäristä lumoavimmalle
ja naisista viehkeimmälle ja miellyttävimmälle, mrs. Bracegirdlelle,
hänelle, josta Harryn entinen vastustaja Mohun oli mitellyt miekkoja
muutamia vuosia ennen kuin lordiparka ja hän joutuivat riitaan.
Kuuluisa mr. Congreve oli ikuistanut suurella ihailullaan (johon ei
ollutkaan mitään vastaansanomista) tämän lumoavan olennon. Hän
näytteli Dick Steelen huvinäytelmissä. Ja lopulta — vieläpä
kaksikymmentäneljä tuntia senkin jälkeen, kun oli hänet nähnyt —
mr. Esmond tunsi tai luuli olevansa yhtä hurjasti rakastunut tähän
ihanaan tummaan kaunottareen kuin tuhannet muutkin kaupungin
nuoret miehet olivat. Kun oli kerran hänet nähnyt, paloi halusta
saada nähdä hänet uudelleen; ja kun Esmondille tarjettiin
ihastuttava etuoikeus päästä hänen tuttavakseen, niin oli se sellainen
ilo, että jo pelkkä ajatuskin sytytti nuoren luutnantin sydämen
tuleen. Nuorimies ei saata viettää leirielämää toveriparvessa
havaitsematta, että hänkin on viisikolmattavuotias. Nuori mies ei
saata tulla surun ja onnettomuuden masentamaksi, olivatpa ne
miten ankaroita tahansa, niin, ettei hän jonakuna yönä alkaisi
nukkua hyvin ja niin ettei hän jonakuna päivänä, kun päivällisaika
koittaa, tuntisi paistinhalua. Aika, nuoruus ja hyvä terveys, uudet
seudut ja toiminnan into ja sotaretki olivat melkoisesti lieventäneet
Esmondin surua, ja hänen toverinsa sanoivat, että Don Dismallo ei
enää ollutkaan Don Dismallo. Kun siis muodostettiin seurue
"Ruusussa" päivällistämistä varten, josta ravintolasta aiottiin mennä
teatteriin, tuntui Esmondia huvittavan yhtä paljon kuin jotain
toistakin saada nauttia osansa pullosta ja näytelmästä.
 Miten olivatkaan vanhan tädin uutiset Tom Tusherista — koko juttu
saattoi olla ilkeätä panetteluakin — aiheuttaneet niin omituisen ja
odottamattoman kiihkon Tomin entisessä leikkitoverissa? Eikö
Esmond ollut tuhansia kertoja vannonut mielessään, että
Castlewoodin lady, joka kerran oli kohdellut häntä niin suurella
hyvyydellä ja sitten niin ilkeästi oli jättänyt hänet — eikö hän ollut
vannonut, ettei hän nyt eikä koskaan enää hänestä välittäisi? Eivätkö
hänen ylpeytensä ja oikeudentuntonsa jo kauan sitten olleet
auttaneet häntä parantamaan tuon hylkäämisen aiheuttamaa
tuskaa? Ja tunsiko hän nyt enää edes tuskaakaan? Niin, eikö hän
juuri viime yönä, kävellessään niittyjen ja peltojen poikki Pall Mallista
Chelsea'hen, ollut sepittänyt muutamia runosäkeitä, ylistäen
Bracegirdlen ruskeita silmiä ja julistaen ne tuhannen kertaa
kauniimmiksi kuin kirkkaimmat sinisilmät, mitkä koskaan ovat
haikailleet mauttoman vaalean kaunottaren kulmain alla? Mutta Tom
Tusher! Tom Tusher, kamaripiian poika, kohottaisi pienet silmänsä
emäntäänsä? Tom Tusherko uskaltaisi ajatella Castlewoodin leskeä?
Viha ja ylenkatse täytti Harryn sydämen jo pelkästä ajatuksestakin.
Sen perheen kunnia, jonka pää hän oli, asetti hänen
velvollisuudekseen niin kauhean liiton estämisen ja mokoman
nousukkaan ojentamisen, joka uskalsi ajatella sellaista loukkausta
heidän perhettään kohtaan. On kyllä totta, että mr. Esmond usein
ylpeili tasavaltaisilla mielipiteillään. Hän saattoi muistaa hienoja
puheita, joita hän oli pitänyt yliopistossa ja muuallakin, puheita,
joiden tekstinä oli ollut kunto eikä synty. Mutta että Tom Tusher
anastaisi jalon Castlewoodin arvon — hyi! Se oli yhtä inhoittavaa
kuin että kuningas Hamletin leski heitti surupukunsa Claudiuksen
tähden. Esmond nauroi kaikille leskille, kaikille vaimoille, kaikille
naisille. Ja jos heidät aiottiin kuuluttaa juuri sinä sunnuntaina
Walcoten kirkossa, kuten oli hyvin todennäköistä, vannoi Esmond,
että hän olisi paikalla huutamassa ei! koko seurakunnan kuullen ja
antaisi sulhasen vielä yksityisestikin omassa nahassaan tuntea hänen
kostoansa.

Mr. Esmond käski siis, sensijaan että olisi mennyt sinä iltana
päivälliselle "Ruusuun", palvelijansa pakkaamaan matkalaukun ja
hankkimaan hänelle hevoset; ja hän oli jo Farnhamissa, joka on
puolitiessä Walcote'iin mennessä, kolmenkymmenen englannin
penikulman päässä kaupungista, ennenkuin hänen toverinsa vielä
olivat päässeet käsiksi ateriaansa näytelmän jälkeen. Hän kielsi
palvelijaansa ilmoittamasta rouva leskivarakreivittären talossa tästä
retkestä, jolle hän oli lähdössä; ja koska Chelsea oli kaukana
Lontoosta ja tiet olivat huonot ja maantierosvojen vallassa, ja koska
Esmondilla oli usein tapana ollessaan huvittelevien toverien parissa
yöpyä jonkun ystävän asuntoon kaupungissa, ei ollut pelkoa, että
hänen poissaolonsa tekisi hänen vanhan tätinsä levottomaksi. Tuota
vanhaa rouvaa ei tosiaankaan mikään ihastuttanut enemmän kuin
kuvitelma, että mon cousin, tuo parantumaton nuori syntipukki, oli
kaupungilla löylyttämässä vartijaa tai jossain muussa
yltiöpäisyydessä. Silloin kun varakreivitär ei ollut hartauskirjojensa
ääressä, hän piti Etheridgeä ja Sedleyä kelvollisena lukemisena. Hän
tunsi tuhansia koreita juttuja Rochesterista, Harry Jermynistä ja
Hamiltonista; ja jos Esmond vain olisi voinut karata jonkun
kaupunkilaisrouvan kanssa, olen varma, että varakreivitär olisi
pantannut timanttinsa (paras niistä oli annettu Chaillot'n ladyllemme)
maksaakseen Esmondin aikaansaamat vahingot.

Mylordin pieni talo Walcotessa — jossa hän oli asunut ennenkuin

otti vastaan arvonsa ja Castlewoodin tilukset — on noin penikulman
päässä Winchesteristä. Hänen leskensä oli palannut Walcote'iin
mylordin kuoleman jälkeen, koska se oli aina ollut hänelle rakas
paikka; siellä hän oli viettänyt varhaisimmat ja onnellisimmat
nuoruusvuotensa. Ja se oli hauskempi kuin Castlewood, joka oli liian
suuri hänen pienille tuloilleen; Walcote soi hänelle samalla hänen
isänsä, entisen tuomiorovastin suojeluksen. Nuori varakreivi sai
vuoden kouluutuksen siellä olevassa kuuluisassa yliopistossa ja mr.
Tusher toimi hänen kotiopettajanaan. Sen verran tietoja mr. Esmond
oli heistä saanut viime vuoden kuluessa vanhalta varakreivittäreltä,
oman isänsä leskeltä. Nuorelta varakreivittäreltä, hän ei ollut saanut
sanaakaan.

Kaksi tai kolme kertaa hyväntekijänsä elinaikana Esmond oli ollut

Walcotessa. Ja nyt, levähdettyään vain muutamia tunteja tien
varrella olevassa majatalossa, hän oli taas noussut jo kauan ennen
päivän koittoa ja kulki niin nopeasti, että saapui Walcote'iin jo kello
kahdelta päivällä. Hän ratsasti kylän toiseen päähän ja nousi siellä
ratsultaan ja lähetti miehen mr. Tusherin luo ilmoittamaan, että eräs
Lontoosta tullut herra halusi puhua hänen kanssaan hyvin tärkeästä
asiasta. Lähetti tuli takaisin tuoden sen sanoman, että tohtori oli
mennyt kaupunkiin ja oli luultavasti tuomiokirkossa tapahtuvassa
jumalanpalveluksessa. Rouva varakreivitär oli myös siellä; hän kävi
ihan joka päivä hartaustilaisuuksissa tuomiokirkossa.

Esmondin käyttämät ratsut olivat Winchesterin majatalon. Esmond

nousi uudestaan ratsulleen ja ratsasti takaisin "George'iin". Sieltä
hän käveli, jättäen nurisevan palvelijansa viimeinkin onnellisena
päivällisen ääreen, suoraan tuomiokirkkoon. Urut soivat — talvinen
päivä alkoi jo hämärtää — kun hän katuholvin alitse astui
tuomiokirkon pihalle ja ohjasi askeleensa tuohon vanhaan,
juhlalliseen rakennukseen.
 VI luku.

JOULUKUUN 29:S PÄIVÄ.

Tuomiokirkossa oli tuskin kahtakymmentäkään henkeä

lukuunottamatta tuomiorovastia ja muutamia hänen apulaisiaan ja
nuoria ja vanhoja kuorolaulajia, jotka suorittivat kauniin
iltarukouksen. Mutta virantoimittajana oli myöskin mr. Tusher ja hän
luki saarnatuolista virallisella äänellä, suuri, musta peruukki päässä;
ja penkkirivissä istui Esmondin armas emäntä, yhä musta
leskenmyssy päässään, sekä hänen poikansa, joka oli kovin paljon
kasvanut. Hän oli varsin jalonnäköinen nuorukainen, jolla oli äitinsä
silmät ja isänsä kihara ruskea tukka; kiharat lankesivat hänen point
de Venise kaulukselleen — kaunis kuva, jommoisen Van Dyck olisi
voinut maalata. Rigaud'n muotokuva herra varakreivistä, joka
muotokuva myöhemmin Pariisissa maalattiin, on vain kuin
ranskalainen käännös hänen miehekkäistä, vilpittömistä
englantilaisista kasvoistaan. Aina kun hän kohotti katseensa, loisti
hänen silmistään kaksi safiirisädettä, jommoisia en minkään maalarin
paletin luule kykenevän loihtimaan esiin. Mutta tänä päivänä ei ollut
paljon tilaisuutta nähdä tuota nuoren lordin olemuksen erikoista
kauneutta. Hän piti silmänsä suurimmaksi osaksi suljettuina, ja kun
virsi tuntui käyvän pitkäksi, hän nukahti.

Mutta kun musiikki loppui, heräsi lordi ja katseli ympärilleen ja kun

hänen silmänsä osuivat mr. Esmondiin, joka istui häntä vastapäätä ja
katsoi kovin hellästi ja surullisesti näihin kahteen henkilöön, jotka
olivat omistaneet niin suuren osan hänen sydämestään niin monena
vuonna, hätkähti lordi Castlewood ja veti äitiään hihasta (lady ei ollut
juuri ollenkaan kohottanut kasvojaan kirjasta). Lordi sanoi: "Katso
äiti!" niin äänekkäästi, että Esmond saattoi sen kuulla kirkon toiseen
päähän ja vanha tuomiorovasti juhlalliselle istuimelleen. Lady
Castlewood kohotti katsettaan hetkiseksi niinkuin hänen poikansa oli
pyytänyt ja nosti sitten sormeaan varoittavasti Frankille. Esmond
tunsi kasvojensa kokonaan punastuvan ja sydämensä tykyttävän,
kun tuo armas lady jälleen katsahti häneen. Rukousten loppuosa
suoritettiin nopeasti. Mr. Esmond ei sitä kuullut eikä hyvin
todennäköisesti hänen emäntänsäkään, jonka päähine painui
kiinteämmin peittämään hänen kasvojaan; hän ei ollenkaan enää
kohottanut päätään, ennenkuin jumalanpalvelus oli ohitse ja siunaus
luettu, ja tuomiorovasti ja häntä saattavat hengenmiehet olivat
poistuneet sisempään kappeliin.

Nuori Castlewood alkoi hypellä penkkien yli ennenkuin papit vielä

olivat kadonneet näkyvistä ja juoksi Esmondin luo ja syleili häntä
innokkaasti. "Rakas, rakas Harry-veikko!" sanoi hän, "oletko tullut
takaisin? Oletko ollut sodassa? Otathan minut mukaasi kun menet
uudestaan? Miksi et kirjoittanut meille? Tule äidin luokse"!

Mr. Esmond ei kyennyt sanomaan juuri muuta kuin: "Jumala sinua

siunatkoon, poikaseni!" sillä hänen mielensä oli kovin liikutettu ja
kiitollinen tästä nuorukaisen ystävällisyydestä. Ja yhtä suuresti kuin
häntä liikutti Frankin näkeminen, yhtä suuresti häntä peloitti toinen
kohtaus, joka nyt tuli tapahtumaan, sillä hän ei tiennyt, hylkäisikö
leski hänet, kuten hän niin ilkeästi oli tehnyt vuosi sitten.

"Oli ystävällistä, että tulit takaisin luoksemme, Henry", sanoi lady

Esmond. "Minä ajattelinkin, että sinä tulisit."

"Me luimme lehdestä, että laivasto saapui Portsmouthiin. Miksi et

tullut luoksemme Portsmouthista?" kysyi Frank, tai herra varakreivi,
joksi häntä nyt on nimitettävä.
 Esmond oli hänkin ajatellut samaa. Hän olisi antanut vaikka toisen
silmänsä, jotta olisi saanut taas nähdä armaita ystäviään. Mutta kun
hän oli luullut emäntänsä kieltäneen häneltä pääsyn kotiinsa, oli hän
totellut tätä ja pysytellyt poissa.

"Teidän oli vain käskettävä saadaksenne minut tänne", vastasi

Esmond.

Lady ojensi hänelle kätensä, pienen, sievän kätensä; siinä oli

ainoastaan hänen vihkimäsormuksensa. Riita oli kokonaan haihtunut
heidän väliltään. Surun ja eron vuosi oli mennyt. Milloinkaan eivät he
olleet todella olleet erotetut. Lady ei ollut koskaan ollut kokonaan
poissa Esmondin mielestä. Niin, ei ainuttakaan kertaa. Ei, ei
vankilassakaan, ei leirissä, ei rannikolla vihollisen tulessa eikä
merellä, jylhän keskiyön tähtien alla; ei silloin kun hän katseli
majesteetillista päivänkoittoa, eikä pöydän ääressä, kun hän istui
juomingeissa ystävien seurassa tai teatterissa, jossa hän kuvitteli
että toiset silmät olivat ladyn silmiä kirkkaammat. Kirkkaampia silmiä
saattaa kyllä olla, ja kauniimpia kasvoja, mutta missään ei niin
armaita. Mikään ääni ei ole niin suloinen kuin hänen rakkaan
emäntänsä, joka oli ollut hänelle hänen nuoruutensa sisar, äiti,
jumalatar: Nyt ei hän enää ollut jumalatar, sillä Esmond tunsi hänen
heikot puolensa ja oli nyt ajatusten, kärsimysten ja kokemuksien
puolesta emäntäänsä vanhempi. Mutta Esmond rakasti häntä nyt
enemmän naisena kuin koskaan oli häntä jumalattarena ihaillut.
Missä piilee se salaisuus ja mikä se on, joka tekee erään pikkuisen
käden kaikkia muita armaammaksi? Kukapa voi tuon salaisuuden
paljastaa? Tässä oli lady, poikansa vieressään, hänen armas
poikansa. Tässä hän oli, itkevänä ja onnellisena. Hän otti Esmondin
käden molempiin omiinsa; Esmond tunsi hänen kyyneleensä. Se oli
sovinnon hurmiota. "Tuossa tulee Hiuksenhalkoja", sanoi Frank.
"Tusher saapuu."

Tusher saapui tosiaankin samassa, narisuttaen korkeita korkojaan.

Mr Tom oli riistänyt päältään messupaitansa ja saapui nyt
papinviittaan puettuna suuri musta peruukki päässä. Miten oli Harry
Esmond hetkeäkään saattanut olla mustasukkainen tälle henkilölle?

"Ojennapa meille kätesi, Tom Tusher", sanoi hän. Kappalainen teki

hänelle kovin syvän ja arvokkaan kumarruksen. "On ihastuttavaa
saada kohdata kapteeni Esmond", sanoi hän. "Mylord ja minä
olemme lukeneet Reddas incolumem precor'in [älkää antako hänen
haavoittua] ja ihan varmaan sovitimme sen teihin. Palaatte Gadeen
laakerien voittajana. Kun minä kuulin teidän lähdöstänne tuolle
retkelle, niin toivoin olevani toinen Septimius. Herra varakreivi,
muistattehan mylord, Septimi, Gades aditure mecum?" [Septimius,
lähdetkö minun kanssani Gadekseen?]

"On eräs maankolkka, jota rakastan enemmän kuin Gadesta,

Tusher", virkkoi mr. Esmond. "Se on se paikka, jossa pastorilla on
pappilansa ja jossa vietimme varhaisimmat vuotemme."

"Niin, talo, josta minulla on niin paljon pyhiä muistoja", virkkoi mr.
Tusher (ja Harry muisti miten Tomin isä löylyytti häntä siellä) —
"talo, joka on kunnioitetun isäntäni ja kaikkein korkeasti
kunnioitetuimman emäntäni talon läheisyydessä, on aina oleva rakas
asuinsijani. Mutta rouva, kirkonpalvelija odottaa saadakseen sulkea
portit teidän armonne jälkeen."

"Ja Harry tulee kotiin illalliselle. Hurraa! Hurraa!" huudahti mylord.

"Äiti, juoksenko kotiin ja pyydän Beatrixin pukemaan ylleen
arvonauhansa? Beatrix on hovinainen, Harry. Sellainen ylväs villikissa
hän on!"

"Sydämesi ei ole koskaan ollut kirkkoon kiintynyt, Harry", sanoi

leski suloisella, matalalla äänellään, kun he yhdessä kävelivät kotiin
päin. (Tuntui siltä kuin eivät he koskaan olisikaan olleet erossa ja
taas kuin he olisivat olleet loppumattomia aikoja toisistaan kaukana).
"Olen aina miettinyt, ettei sinulla ollut mitään kutsumusta siihen ja
että oli sääli sulkea sinut pois maailmasta. Sinä olisit tuskitellut ja
riutunut Castlewoodissa; ja parempi on, että luot itsellesi nimen. Niin
usein sanoin armaalle lordilleni. Kuinka hän minua rakasti! Mylord
juuri tahtoi, että jäisit luoksemme."

"En pyytänyt muuta kuin saada aina olla lähellänne", vastasi mr.
Esmond.

"Mutta parasta oli sinun mennä, Harry. Kun ei maailma voi rauhaa
antaa, niin tiedät, mistä sinun tulee sitä etsiä; mutta sen, jolla on
sinun vahva mielikuvituksesi ja palavat halusi, on koeteltava
maailmaa ensin, ennenkuin hän väsyy siihen. Ei saattanut
ajatellakaan — tai jos niin kerran tehtiin, niin johtui se vain minun
itserakkaudestani — että sinä jäisit maalaisherran kappalaiseksi ja
pienen pojan kasvattajaksi. Sinä serkku, olet Esmondien sukua, joka
nuoruudessa on aina ollut hurjaa. Katsopa Francistä: Hän on vain
viisitoistavuotias ja tuskin saatan pitää häntä pesässä. Hänen
puheensa on pelkkää sotaa ja huvittelemista ja hän toivoo
pääsevänsä seuraavalle sotaretkelle. Varmaankin hän ja nuori lordi
Churchill menevät sinne yhdessä. Lordi Marlborough on ollut hyvä
meille. Sinähän tiedät, miten ystävällisiä he olivat minulle
onnettomuudessani. Ja niin oli myös sinun — sinun isäsi leski.
Kukaan ei tiedä, miten hyvä maailma on, ennenkuin surut
koettelevat meitä. Lady Marlborough'n hyvyyden ansiota on, että
Beatrixilla on paikkansa hovissa ja Frankista pitää huolta prinsessan
kamariherra. Ja leski varakreivitär, isäsi leski, on luvannut avustaa
sinua, eikö totta?"

Esmond vastasi myöntävästi. Mitä nykyisyyteen tulee, niin lady

Castlewood oli kovin hyvä hänelle. "Ja jos ladyn mieli muuttuisi", hän
lisäsi iloisesti, "niinkuin naisten mielet muuttuvat, niin olen tarpeeksi
vahva kantamaan oman taakkani ja luomaan oman tieni. Hyvin
todennäköistä on, ettei se tapahdu miekan avulla — tuhansilla on
suuremmat kyvyt kuin minulla siihen — mutta on useita
mahdollisuuksia, joissa kyvykäs, kasvatuksen saanut nuori mies voi
edistyä maailmassa!" Esmond oli jo tosiaankin löytänyt suosijoita
armeijassa, vieläpä henkilöitä, jotka erittäin hyvin kykenivät
tekemään hänelle palveluksia. Hän kertoi emännälleen tästä onnen
suosiollisuudesta. He kävelivät, aivankuin eivät milloinkaan olisi
olleet erossa, hitaasti, harmaan hämärän hiipuessa heidän
ympärillään.

"Ja nyt alamme lähestyä kotia", jatkoi lady. "Tiesin, että sinä
tulisit, Harry, vaikka — vaikkapa vain antamaan minulle anteeksi että
olin puhunut tylysti tuon kauhean, kauhean onnettomuuden jälkeen.
Silloin, sinut tavatessani, olin puoliksi mielettömänä surusta. Nyt
tiedän — minulle on kerrottu — tuo hylkykin, jonka nimeä en voi
milloinkaan mainita, on niin sanonut: sinä koetit estää riitaa ja
halusit kohdistaa sen itseesi, lapsiparka. Mutta Jumalan tahto oli,
että minua rangaistiin ja että rakas lordini kaatui."

"Hän antoi minulle siunauksensa kuolinvuoteellaan", virkkoi

Esmond.
"Jumalan olkoon kiitos siitä perinnöstä!"
 "Amen, amen, rakas Henry", sanoi lady, pusertaen Esmondin
kättä. "Olen saanut sen tietää. St Briden mr. Atterbury, joka oli
hänen luonaan, on kertonut minulle. Ja minä kiitin myös Jumalaa ja
muistin sen rukouksissani aina sen jälkeen."

"Jos olisitte sen minulle pikemmin kertoneet, olisitte säästänyt

minulta monta katkerata yötä", virkkoi Esmond.

"Tiedän sen, tiedän sen", vastasi lady niin suloisen nöyrästi, että
Esmond alkoi katua, että hän oli ollenkaan tohtinut nuhdella ladyä.
"Minä tiedän, miten paha sydämeni on ollut; ja minäkin olen
kärsinyt, rakkaani. Mitä tunnustin mr. Atterburylle — minun ei tule
kertoa enempää. Hän — minä lupasin, etten kirjoittasi sinulle ja
etten tulisi luoksesi ja parempihan olikin, kun nyt kerran olimme
eronneet, että olimme erossa. Mutta minä tiesin, että sinä tulisit
takaisin, sen myönnän. Eihän se ole kenenkään vika. Ja tänään
Henry, kun virressä laulettiin tuota kohtaa: 'Herra palautti Sionin
vangit, niin me olimme kuin unta näkeväiset' niin minä ajattelin:
juuri niin kuin unta näkeväiset — kuin unta näkeväiset. Ja sitten
jatkui virsi: 'Ne, jotka kyynelin kylvävät, ilolla niittää saavat;
matkansa käyvät itkien ja siemenen kalliin kylvävät. He riemulla
palaavat jälleen ja lyhteensä he tuovat.' minä kohotin katseeni
kirjasta ja näin sinut. En ollut vähääkään hämmästynyt nähdessäni
sinut. Minä tiesin, että sinä tulisit, armaani, ja minä näin auringon
kullan kehystävän päätäsi."

Lady hymyili melkein oudosti kehottaessaan katseensa Esmondiin.

Kuu oli tällävälin noussut ja kimalteli kirkkaana pakkastaivaalla. Nyt
vasta Esmond saattoi oikein selvästi nähdä ladyn suloiset, huolen
uurtamat kasvot.
 "Tiedätkö mikä päivä nyt on?" jatkoi tämä. "Nyt on joulukuun 29
päivä — on sinun syntymäpäiväsi. Mutta viime vuonna emme
juhlineet sitä maljoin — ei, ei! Mylord oli kylmänä ja Frank-poikani oli
myös kuolemaisillaan. Minun aivoni olivat kuumehoureissa, eikä
meillä ollut viiniä. Mutta nyt — nyt olet sinä palannut ja tuonut
lyhteet mukanasi, poikaseni." Lady purskahti rajusti itkemään
puhuessaan; hän nauroi ja nyyhkytti vasten nuoren miehen rintaa,
toistaen kiihkeästi: "Olet tuonut lyhteesi mukanasi — lyhteesi
mukanasi."

Esmond oli toisinaan tuntenut, kun hän laivankannelta sydänyöllä

katsahti yläpuolellaan oleviin rajattomiin tähtiavaruuksiin, hartaan
kummastuksen hurmiota tuon loppumattoman kirkkauden ja
kauneuden nähdessään; — melkein samalla tavalla nyt tämän
puhtaan rakkauden syvyys (joka nyt ensi kerran paljastui hänelle)
kokonaan valtasi hänet ja täytti hänen sydämensä hartaalla
kiitollisuudella. Armollinen Jumala, mikä oli hän, heikko ja ystävätön
olento, jotta sellainen rakkaus niin suurena annettiin hänelle? Ei ollut
hän turhaan elänyt, ei ollut hän turhaan elänyt, — kova ja
kiittämätön hän olisi ollut, jos niin ajattelisi, — jolle sellainen aarre
annetaan. Mitä muuta kuin itsekästä turhamaisuutta on kunnianhimo
siihen verrattuna? Mitä on rikkaus, mitä kuuluisuus? Mitäpä ne
hyödyttävät vuoden perästä, kun toiset nimet kantavat kauemmaksi
kuin sinun nimesi, kun makaat mullan alle peitettynä niiden
merkityksettömien arvonimien parissa, jotka ovat arkkuusi
kaiverretut? Vain todellinen rakkaus elää jälkeesi — seuraa muistoasi
salaisin siunauksin — tai menee edelläsi ja puhuu puolestasi. Non
omnis moriar — jos kuolenkin, niin elän kuitenkin yhdessä tai
useammassa lempeässä sydämessä, eikä elämäni ole hukkaan
mennyttä eikä toivotonta, jos pyhä edelläni mennyt sielu yhä minua
rakastaa ja rukoilee puolestani.
 "Jos — jos niin on, rakas lady", virkkoi mr. Esmond, "niin miksi
koskaan teitä jättäisin? Jos Jumala on minulle antanut tämän suuren
lahjan — ja niinkuin nyt tiedän, rakkaan emäntäni sydän seuraa
minua, olipa hän lähelläni tai poissa luotani — niin suokaa siis minun
saada tuo siunaus lähelleni älkääkä koskaan erottako minua siitä,
ennenkuin kuolema meidät erottaa. Tulkaa — jättäkää tämä
Eurooppa, tämä paikka, jolla on niin paljon surullisia muistoja teille.
Alkakaamme uusi elämä uudessa maailmassa. Hyvä lordini puhui
usein lähtevänsä katsomaan virginialaisia tiluksia, jotka kuningas
Kaarle antoi meille — antoi hänen esi-isälleen. Frank luovuttaa kyllä
sen meille. Kukaan ihminen ei siellä kysy, onko nimessäni tahraa eikä
tiedustele metsiltä minun arvonimeäni."

"Ja lapseni — ja velvollisuuteni — ja hyvä isäni, Henry?" puhkesi

lady puhumaan. "Hänellä ei ole muita kuin minä nyt, sillä sisareni
poistuu pian hänen luotaan ja vanhus jää yksin. Hän on mukautunut
oloihin uuden kuningattaren astuttua johtoon. Ja täällä
Winchesterissä, missä häntä rakastetaan, ovat ihmiset saaneet
hänelle kirkon. Kun lapseni jättävät hänet, jään minä hänen
luokseen. En voi seurata lapsiani suureen maailmaan, minne heidän
matkansa määrä on — se peloittaa minua. He tulevat sieltä minua
katsomaan ja sinäkin tulet toisinaan, Henry, — niin, toisinaan, kuten
nytkin, pyhänä adventtiaikana, kun olen sinut nähnyt ja taas
siunannut sinut."

"Jättäisin kaiken seuratakseni teitä", virkkoi mr. Esmond, "ja ettekö

siis tekin, rakas lady, voi olla yhtä altis minulle?"

"Vaiti, poika!" sanoi lady, puhuen äidin suloisin, surullisin äänin ja

ilmein. "Maailma on vasta alussa sinulle. Mutta minä taas olen ollut
niin heikko ja syntinen, että minun täytyy siitä luopua ja rukoilla