Download the full version of the ebook now at ebooksecure.

com

(eBook PDF) Personality 5th Edition by

Setterlund, Marc

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-
personality-5th-edition-by-setterlund-marc-2/

Explore and download more ebook at https://ebooksecure.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

(eBook PDF) Personality 5th Edition by Setterlund, Marc

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-personality-5th-edition-by-
setterlund-marc-2/

ebooksecure.com

(eBook PDF) International Corporate Governance by Marc

Goergen

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-international-corporate-
governance-by-marc-goergen/

ebooksecure.com

(eBook PDF) Principles of Psychology by Marc Breedlove

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-principles-of-psychology-by-
marc-breedlove/

ebooksecure.com

(eBook PDF) Hole's Human Anatomy & Physiology 14th Edition

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-holes-human-anatomy-
physiology-14th-edition/

ebooksecure.com
(eBook PDF) Advanced Piezoelectric Materials: Science and
Technology

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-advanced-piezoelectric-
materials-science-and-technology/

ebooksecure.com

(eBook PDF) Empowerment Series: The Reluctant Welfare

State 9th Edition

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-empowerment-series-the-
reluctant-welfare-state-9th-edition/

ebooksecure.com

(eBook PDF) Elementary Statistics: A Step by Step Approach

9th Edition

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-elementary-statistics-a-
step-by-step-approach-9th-edition/

ebooksecure.com

(eBook PDF) How Children Develop 5th Canadian Edition

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-how-children-develop-5th-
canadian-edition/

ebooksecure.com

(eBook PDF) Introduction to Management Science A Modeling

and Case Studies Approach with Spreadsheets 6th Edition

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-introduction-to-management-
science-a-modeling-and-case-studies-approach-with-spreadsheets-6th-
edition/
ebooksecure.com
(eBook PDF) Business Communication NOW 4th Canadian
Edition by Isobel Findlay

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-business-communication-
now-4th-canadian-edition-by-isobel-findlay/

ebooksecure.com
03/15/2020 - tp-27044ee4-66fe-11ea-9b5c-024 (temp temp) - Personality
 Behavior Settings 36
Privacy 37
Summary of Environmental Effects 37
Summary 38  ¢  Key Terms 38  ¢  Thought Questions 38

Part 2 Theories of Personality 39

3 Freud’s Psychoanalytic Theory of Personality 43

Biography 44
Basic Theoretical Concepts 46
Homeostasis and Hedonism 46
Psychological Energy 47
The Instincts 48
Psychological Determinism 48
Libido and Developmental Stages 49
Personality Structures 51
Anxiety 53
Defense Mechanisms 54
Repression and the Unconscious 54
Childhood Sexual Abuse and Repression 56
Other Defenses 57
Individual Differences in Defensive Preferences 58
Defense Mechanisms May Be Necessary 59
General Evaluation 59
Summary 60  ¢  Key Terms 60  ¢  Thought Questions 60

4 Psychoanalytic Dissidents and Descendants 61

Rivals to Freud 61
The Analytic Psychology of Carl Jung 62
Alfred Adler’s Individual Psychology 67
Karen Horney 68
Erich Fromm 70
Psychoanalysis Since Freud 72
Erik Erikson 73
Psychoanalytic Ego Psychology 75
Object Relations Theory 77
Narcissism and the Self 80
Psychoanalysis in Flux 81
Summary 82  ¢  Key Terms 83  ¢  Thought Questions 83

viii Contents

03/15/2020 - tp-27044ee4-66fe-11ea-9b5c-024 (temp temp) - Personality

5 Learning Theory Approaches to Personality 85
Associationist (Stimulus-Response) Learning Theory 86
Habits and Drives 87
Personality Development 88
Reinforcement Theory 91
Radical Behaviorism 92
Lawfulness and Control 92
Increasing or Maintaining Behavior 93
Decreasing Behavior 94
Applications of Reinforcement Theory 95
Limitations of Reinforcement Theory 97
Social Learning Theory 98
Expectancy-Value Theory 98
Bandura’s Social Learning Theory 99
Limitations of Social Learning Theory 103
Cognitive Behavior Modification 104
Conditioning New Associations 104
Other Cognitive Changes 105
Summary 105  ¢  Key Terms 106  ¢  Thought Questions 106

6 Phenomenological Theories 107

Humanistic Theory 108
The Person-Centered Theory of Carl Rogers 109
Self-Actualization 109
Client-Centered Therapy 111
Maslow’s Organismic Humanism 112
The Need Hierarchy 112
The Actualized Person 114
Existential Humanism 115
Kelly’s Personal Construct Theory 116
The Human as Scientist 117
Constructive Alternativism 118
Formal Theory 119
The Role Construct Repertory (REP) Test 120
Emotions 121
Overview of Kelly’s Theory 122
Implicit Psychology 122
A Concluding Comment 123
Summary 123  ¢  Key Terms 124  ¢  Thought Questions 124

Contents ix

03/15/2020 - tp-27044ee4-66fe-11ea-9b5c-024 (temp temp) - Personality

 Part 3 The Structure of Personality 125

7 Foundations of Personality Measurement 127

The Prescientific Era 128
The Scientific Era 129
Reliability and Validity 131
Reliability 131
Validity 135
How Low Reliability Affects Validity 139
Summary 140  ¢  Key Terms 140  ¢  Thought Questions 140

8 Personality Assessment 141

Objective Personality Tests 142
Tests Based on Face Validity 143
Empirical Approaches 144
Factor Analysis 146
The Theoretical Model 147
Projective Personality Tests and Methods 148
The Rorschach Inkblot Test 148
The Thematic Apperception Test (TAT) 150
Other Approaches to Personality Assessment 152
The Interview 153
Self-Report 154
Observers 154
Physiological Assessment 154
Summary 155  ¢  Key Terms 156  ¢  Thought Questions 156

9 Traits, Situations, and Their Interaction 157

Personality Types 158
Trait Theories 159
Cattell and Factor Analysis 159
Eysenck’s Hierarchy 159
The Big Five 161
Trait and Situational Theories 163
Mischel’s Argument 163
Attribution Theory 164
Alternative Assessment Strategies 166
The Interactionist Position 166
The Moderator Variable Approach 167
Aggregation Techniques 168

x Contents

03/15/2020 - tp-27044ee4-66fe-11ea-9b5c-024 (temp temp) - Personality

 Trait Psychology Revisited 169
State versus Trait 170
Conceptualizing Traits 171
Summary 172  ¢  Key Terms 172  ¢  Thought Questions 172

Part 4 Personality Development 173

10 The Development and Functions of the Self 175

The Self 176
Culture and the Self 176
Definitions of Self 176
The Self as a Concept 177
Self as Agent 178
Development of the Self-Concept 178
Self-Awareness 178
Further Developments of the Self-Concept 179
Self-Esteem 183
Self-Processes 184
Self-Monitoring 185
Self-Control 186
Positive and Negative Effects of Self-Awareness 186
Self-Motives 187
Self-Protection and Self-Enhancement 187
Self-Consistency 189
Personality Theories and the Self 190
The Self in Personality Theories 190
Summary 191  ¢  Key Terms 191  ¢  Thought Questions 191

11 Identity 193
Stages of Identity Formation: Erikson and Marcia 194
Beyond Four Statuses 197
Racial and Ethnic Identity 197
Sexual Orientation Identity Development 199
Gender Identity, Gender Typing, and Gender Differences 201
Gender Identity 201
Gender Differences 202
Gender Typing: Development of Gender Differences
and Gender Identity 205
Narrative and Identity 209
Summary 213  ¢  Key Terms 213  ¢  Thought Questions 213

Contents xi

03/15/2020 - tp-27044ee4-66fe-11ea-9b5c-024 (temp temp) - Personality

 12 Social Development and Patterns of Childrearing 215
Issues in Personality Development 216
Nature or Nurture? 216
Continuity or Stages? 217
Attachment Theory 218
Characteristics of Attachment 219
Mary Ainsworth and The Strange Situation 222
Caregiving and Attachment 223
Childhood Outcomes 224
Measurement in Adults 226
Socialization and the Family 228
Child-Rearing Patterns 228
Moral Development 231
The Superego and Moral Development 231
Stages of Moral Development: The Cognitive Approach 232
The Social Learning Approach 233
Prosocial Behaviors 234
Evolution of Positive Social Behaviors 234
Cooperation 235
Generosity and Caring 237
Empathy 237
Summary 239  ¢  Key Terms 239  ¢  Thought Questions 239

13 Development Through the Life Span 241

Personality Continuity and Change 241
Adolescence and Emerging Adulthood 245
Biological Changes 246
Individual Variations 247
Autonomy and Conformity 247
Trait Level Changes 248
Continuity Between Adolescents and Parents 248
Adult Development 249
Adult Developmental Stages 250
Midlife “Crisis” 251
Continuity and Change in Adulthood 252
Old Age 254
Trait Stability into Old Age 254
Aging and Health 255
Competence and Survival 256

xii Contents

03/15/2020 - tp-27044ee4-66fe-11ea-9b5c-024 (temp temp) - Personality

 To Disengage or Not to Disengage 256
Demography 257
Summary 258  ¢  Key Terms 258  ¢  Thought Questions 258

Part 5 Personality Dynamics 259

14 The Dynamics of Behavior 261

A Historical Introduction 261
Psychodynamics from a Psychoanalytic Perspective 261
Behaviorism 262
Gestalt Psychology 263
Topics in the Study of Personality Dynamics 263
Conflict 264
Temporal, Spatial, and Discriminative Conflict 265
Lewin’s Classification System 265
Miller’s Conflict Model 266
Impulse Control and Delay of Gratification 268
Imaginary Images 269
Learning Theory Approaches 270
Expectancy and Delay of Gratification 270
Substitution 271
Frustration 273
Goals and Life Tasks 273
Summary 275  ¢  Key Terms 275  ¢  Thought Questions 275

15 Emotion and Stress 277

Emotion 277
Definition 278
Areas of Study 279
The Body as the Source 279
Two Factor Model 280
Cognitive Theories 282
An Attributional Approach to Emotions 283
Appraisal Approach to Emotions 284
The Structure of Emotion 285
Basic Emotions 285
Individual Differences in Emotional Reactivity 286
Mood 286

Contents xiii

03/15/2020 - tp-27044ee4-66fe-11ea-9b5c-024 (temp temp) - Personality

 Stress 287
Life-Event Stress 287
Effects of Stress on Thinking 291
Coping with Stress 291
Appraisal and Problem-Focused Coping 292
Social Support 292
Individual Differences in Stress Reactions and Hardiness 294
Conclusion 294
Summary 295  ¢  Key Terms 295  ¢  Thought Questions 295

16 Consciousness 297
The Relationship of Consciousness to Nonconscious Information
Processing 298
Mindlessness 299
Automaticity 300
Priming 301
The Relationship of the Self to Consciousness 302
Are Nonconscious Processes “Smart” or “Dumb?” 303
Altered States of Consciousness 304
Sleep 304
Dreams 306
Hypnosis 309
Drugs 312
The Divided Self: Split-Brain Experiments
and Consciousness 313
Fantasy and Consciousness 315
Summary 316  ¢  Key Terms 316  ¢  Thought Questions 316

Part 6 Complex Personality Processes 317

17 Perceived Causality and Control 319

Perceived Control 320
Locus of Control 320
Learned Helplessness 322
Optimism 325
Efforts to Preserve a Sense of Personal Control 326
Self-Determination Theory 329
Achievement Motivation 330
The Measurement of Achievement Needs 331
Achievement Needs as a Personality Structure 331
Achievement Motivation and Economic Development 332

xiv Contents

03/15/2020 - tp-27044ee4-66fe-11ea-9b5c-024 (temp temp) - Personality

 The Development of Achievement Needs 334
Atkinson’s Theory of Achievement Motivation 334
Attribution Theory and Achievement Strivings 336
Competence 339
Mindset 339
Integrating Perceived Control with Achievement Motivation and Competence 340
Attributions of Responsibility 340
Evaluation 341
Helping Behavior 342
Conclusion 342
Summary 342  ¢  Key Terms 343  ¢  Thought Questions 343

18 Love and Hate 345

Love’s Infinite Variety 346
Research on Love 347
A Triangular Model of Love 347
Passionate Love 349
Companionate Love 350
Intimacy 351
Attachment Styles 351
Choosing a Partner 353
Love and Sex 353
Love and Hate 354
Aggression 356
What Is Aggression? 356
Biological Aspects of Aggression 357
Physiological Influences 359
Genetics and Aggression 360
Cultural Influences 361
The Physical Environment 362
Personality Theories and the Antecedents of Aggression 364
Psychoanalytic Theory 364
Learning Theory Models of Aggression 365
Developmental Influences 371
Child-Rearing Practices 371
Child Abuse 372
Aggression as a Personality Trait 372
Hostile Attribution Bias 373
Narcissism 373
Catharsis and the Regulation of Aggression 374

Contents xv

03/15/2020 - tp-27044ee4-66fe-11ea-9b5c-024 (temp temp) - Personality

 Catharsis 374
Cognitive Control Mediators and Prosocial Expression of Anger 375
Altering Stimulus Meaning 375
Summary 375  ¢  Key Terms 376  ¢  Thought Questions 376

19 Summing Up 377
Interactionism 377
The Multidimensionality of the Person 380
The Self 381
Personality as a Science 382
The Future 383
Personality Structure 384
Individual Differences and Their Development 385
Personality Dynamics 385
An Integrated Theory of Personality 386
Summary 387  ¢  Thought Questions 387

Glossary 389
References 397
Index of Names 449
Index of Concepts 457

xvi Contents

03/15/2020 - tp-27044ee4-66fe-11ea-9b5c-024 (temp temp) - Personality

Visit https://testbankfan.com
now to explore a rich
collection of testbank or
solution manual and enjoy
exciting offers!
Preface

In a sense, we are all personality psychologists. We are making an inference about the
genetics of personality when we say, “She has her father’s personality.” We are judging
child-rearing practices when we note, “They’re good parents.” We are noticing the stabil-
ity of personality when we complain that, “He has always been stubborn.”
Personality is intended for an undergraduate audience at two- and four-year colleges
and universities. An extensive background in psychology is not a prerequisite for the use
of the book. We have tried to produce a text written for students at the college level. We
have tried to respect most students’ ability and have not written down to them.
More so than most topics in psychology, personality psychology textbooks can be de-
scribed in terms of style, rather than content. Some focus on grand theories, others focus
on recent research. This textbook includes some of both perspectives. Most chapters in
the second half of the book address topics from the perspective of the theories laid out in
the first half. This approach provides an integrative framework for understanding these
issues. It is likely that some approaches will work better or be more intuitive than others.
However, it is useful to take the time to understand the approaches that aren’t so intuitive
in that context. It is also a good exercise to critically evaluate those approaches.
Often the problem with the grand theories is that they tend to not be parsimonious and
fail with regard to empirical validity. The grand theories tend to be older and the style is
quite different from the more recent, and often smaller, theories. The grand theories do
contribute heuristic value; that is, they give the reader a way to think about how and why
people behave as they do. The psychoanalytic approach is referred to often in the book,
and has some serious problems, but there is no doubt that was a crucial theory for devel-
oping psychotherapy.
The new research approach tends to be smaller in aims, and more grounded in empir-
ical validity. A textbook that focuses on new research, however, tends to neglect some of
the classic but very important and useful theory and research. Learning theory approaches
to personality have great explanatory power and are very useful for behavior change. The
conflict models and frustration-aggression models are both parsimonious and empirically
supported. But the reference dates sure do look old. Remember that old research, well
conducted, is still good research.
This edition has updates to every chapter, but the basic format has been maintained
from previous editions. Given the comprehensive coverage of the book, it is likely the
instructor may want to choose which chapters to assign. As a student, you are certainly
welcome to read the unassigned chapters.
This book offers a range of features and tools to help students develop and test their
understanding of core concepts and topics.
An accessible and relevant text that offers a unique narrative—A natural and relaxed
„„
writing style promotes a sense of a conversation between the authors and student.
Comprehensive coverage of current topics and scholarly research—The text has
„„
been thoroughly updated to reflect recent research, theories, and scholarship from
across the discipline.
Flexible format and organization—The text provides the core theoretical
„„
foundations of Personality while offering instructors the flexibility to incorporate a
variety of outside course materials and cases.

xvii

03/15/2020 - tp-27044ee4-66fe-11ea-9b5c-024 (temp temp) - Personality

 Extensive use of real-world examples—Each chapter contains a wide variety of
„„
real-world examples that illustrate text concepts and demonstrate the connection
between theory and applications.
Student-friendly pedagogy and features—Chapter outlines, key terms and on-
„„
page marginal key-term definitions, “Highlight” box inserts, numerous photos,
graphs, tables, figures, chapter summaries, and Thought Questions, and key terms
support student learning, retention, and critical analysis.
Complete Instructor’s Support Package—The support package includes the
„„
Instructor’s Resource Manual, Test Item File, and PowerPoint Lecture Slides.

Online and in Print

Student Options: Print and Online Versions
This fifth edition of Personality is available in multiple versions: online, in PDF, and in
print as either a paperback or loose-leaf text. The content of each version is identical.
The most affordable version is the online book, with upgrade options including the
online version bundled with a print version. What’s nice about the print version is that
it offers you the freedom of being unplugged—away from your computer. The people at
Academic Media Solutions recognize that it’s difficult to read from a screen at length and
that most of us read much faster from a piece of paper. The print options are particularly
useful when you have extended print passages to read.
The online edition allows you to take full advantage of embedded digital features,
including search and notes. Use the search feature to locate and jump to discussions
anywhere in the book. Use the notes feature to add personal comments or annotations.
You can move out of the book to follow Web links. You can navigate within and between
chapters using a clickable table of contents. These features allow you to work at your
own pace and in your own style, as you read and surf your way through the material.
(See “Harnessing the Online Version’’ for more tips on working with the online version.)

Harnessing the Online Version

The online version of Personality, 5e, offers the following features to facilitate learning
and to make using the book an easy, enjoyable experience:
Easy-to-navigate/clickable table of contents—You can surf through the book
„„
quickly by clicking on chapter headings, or first- or second-level section headings.
And the Table of Contents can be accessed from anywhere in the book.
Key terms search—Type in a term, and a search engine will return every instance of
„„
that term in the book; then jump directly to the selection of your choice with one click.
Notes and highlighting—The online version includes study apps such as notes
„„
and highlighting. Each of these apps can be found in the tools icon embedded in
the Academic Media Solutions/Textbook Media’s online eBook reading platform
(http://www.academicmediasolutions.com).
Upgrades—The online version includes the ability to purchase additional study
„„
apps and functionality that enhance the learning experience.

Instructor Supplements
In addition to its student-friendly features and pedagogy, the variety of student formats
available, and the uniquely affordable pricing options that are designed to provide stu-
dents with a flexibility that fits any budget and/or learning style, Personality, 5e, comes
with the following teaching and learning aids:
Test Item File—An extensive set of multiple-choice, short answer, and essay
„„
questions for every chapter for creating original quizzes and exams.

xviii Preface

03/15/2020 - tp-27044ee4-66fe-11ea-9b5c-024 (temp temp) - Personality

 Instructor’s Manual—An enhanced version of the book offering assistance in
„„
preparing lectures, identifying learning objectives, developing essay exams and
assignments, and constructing course syllabi.
PowerPoint Presentations—Key points in each chapter are illustrated in a set of
„„
PowerPoint files designed to assist with instruction.

Student Supplements and Upgrades (Additional Purchase

Required)
Lecture Guide—This printable lecture guide is designed for student use and is
„„
available as an in-class resource or study tool. Note: Instructors can request the
PowerPoint version of these slides to use as developed or to customize.

Acknowledgments
We are grateful to those who reviewed the manuscript for previous editions: Sylvia San-
tos, California State University, Dominguez Hills; Hal Arkowitz, University of Arizona;
Etzel Cardena, Uniformed Services University of the Health Sciences; Paul M. From-
son, Elon College; Stella D. Garcia, University of Texas, San Antonio; Bill C. Henry,
Colby College; Anita E. Kelly, University of Notre Dame; Carolyn C. Morf, University of
Utah; Robert W. Newby, Tarleton State University; Michael F. Shaughnessy, Eastern New
Mexico University; T. Gale Thompson, Bethany College; Bill Thornton, University of
Southern Maine; and Paul H. Wright, University of North Dakota We also want to thank
Virginia Harrelson Lilian Gonzales and Lorraine Woods for their assistance in tracking
down relevant articles.
Finally, we would like to thank Mark Covey, Concordia College; Gwyneth Beagley,
Alma College; Wally Beagley, Alma College; and Paula Niedenthal, University of Wis-
consin; for support at various points in the project. We would also like to thank Emily
Kirby, Kilee DeBrabander, and Megan Setterlund for their extensive help. We would also
like to thank Dan Luciano for development of the concept of affordable college textbooks
and his encouragement to write the book, and Victoria Putman of Putman Productions for
the production and editorial direction she provided to make this book a reality.

Preface xix

03/15/2020 - tp-27044ee4-66fe-11ea-9b5c-024 (temp temp) - Personality

About the Authors

Marc Setterlund is a Professor of Psychology at Alma College. He has served

as the associate provost of the college, as well as department chair. He earned his B.A.
from Gustavus Adolphus College, and his Ph.D. from The Johns Hopkins University. He
has been teaching Personality Psychology for over twenty years to students at liberal arts
colleges. In addition, he has taught social psychology, human sexuality, research meth-
ods, statistics, and a travel-abroad course about the origins of psychology in Vienna and
­Germany. He has published and conducted research on the self-concept, self-esteem,
emotion, sexual decision making, and the effects of ostracism.

Seymour Feshbach earned his B.A. from the City College of New York (CCNY),
after being discharged from the army, and his Ph.D. from Yale University. After receiving
his Ph.D., he was recalled to active duty and served in the Korean War. He is a profes-
sor emeritus at the University of Pennsylvania and at the University of California, Los
­Angeles. His major area of interest was the dynamics of aggressive behavior, especially
the reduction of aggression. His later research focused on other areas, particularly the
analysis of patriotism and nationalism.

Bernard Weiner received his undergraduate degree from the University of Chicago
and his Ph.D. from the University of Michigan. Since 1965, he has been at the University
of California, Los Angeles, where he is currently Distinguished Professor of Psychology.
He has written, coauthored, or edited l6 books, including Judgments of ­Responsibility
(l995), and Social Motivation, Justice, and the Moral Emotions (2006), as well as pub-
lished more than 225 articles. He has been awarded the Donald Campbell Research Award
and the Edward L. Thorndike Lifetime Achievement Award from the American Psycho-
logical Association, the Distinguished Scientist Award from the Society of Experimental
Social Psychology, and is a member of the National Academy of E ­ ducation. In addition
to a Distinguished Teaching Award, he holds honorary degrees from the University of
Bielefeld, Germany; Turku University, Finland; and the University of Manitoba, Canada.

Arthur C. Bohart received his undergraduate degree in mathematics and psy­

chology from the University of California, Santa Barbara. He received his Ph.D. from
the ­University of California, Los Angeles. He is a retired professor emeritus at both
California State University Dominguez Hills and at Saybrook University. He is the co­author
or coeditor of several books, including How Clients Make Therapy Work: The Process of
­Active Self-Healing, Constructive and Destructive Behavior, Empathy Reconsidered, and
­Humanity’s Dark Side. His work has focused on the nature and effects of ­empathy, the
client’s role in psychotherapy, psychotherapy integration, and evidence-based practice in
psychotherapy.

xx

03/15/2020 - tp-27044ee4-66fe-11ea-9b5c-024 (temp temp) - Personality

Introduction

Source: HelgaLin/Shutterstock

Definition of Personality
The field of personality is enormously complex and diverse. As a student
taking this class, you may be interested in questions such as What is my
personality—what are my fundamental characteristics? How changeable is my
personality? How did I acquire my personality? How is my personality orga-
nized? What factors determine my behavior—my motives, my self, my traits,
my thoughts, my emotions? How do all those factors interact and interrelate?
How can I understand others’ personality? Are all aspects of my personality
conscious, or are some parts determined by unconscious forces—how well
can I know myself? What role do my emotions play in my personality and my
behavior? Why are some people more able than others to handle stress and
conflict? Are humans basically aggressive or basically loving?

xxi

03/15/2020 - tp-27044ee4-66fe-11ea-9b5c-024 (temp temp) - Personality

Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 Hän teki vähäisen, torjuvan eleen. »Tunkeutuuko helvetti —
paratiisiin, mon ami?» virkkoi hän lempeän leikillisesti.
»Kaksikymmentä vuotta on sinulla ollut taivas maan päällä, sinä
onnellinen pahus, kuten minä saatan todistaa. Pitääkö sinun vielä
muistella? Jos hän kerran voi unohtaa, miksi et sitten sinä?»

Sheikki heilautti kättänsä epäävästi. »Jos sinä olisit menetellyt

samoin kuin minä menettelin, olisitko sinä unohtanut?» huudahti hän
entistä katkerammin. »Mutta sinä — bon Dieu, sinä et olisi ikinä
alentunut niin kunnottomaksi.»

Saint Hubertin kasvoille tuli omituinen ilme, ja hän käänsi

väsyneesti päätänsä pieluksella.

»Kukapa tietää?» sanoi hän hitaasti. »Saavuttaakseni sen, mitä

sinä saavutit, olisin saattanut tehdä senkin, mitä sinä teit. Jos olisin
joutunut samaan kiusaukseen.» Hänen riutunut äänensä särkyä, ja
melkein huomaamattaan hän siirsi katseensa sisemmän huoneen
verhoihin. »Tout comprendre, c'est tout pardonner», jupisi hän. »Hän
ymmärsi, ja koska hän rakasti sinua, kykeni hän antamaan anteeksi
ja unohtamaan. Jos sinä senjälkeen olisit pettänyt hänen
luottamuksensa tai jos et olisi pystynyt säilyttämään hänen
rakkauttansa, saattaisi sinulla olla täysi syy katkeruuteesi. Mutta sinä
olet tehnyt hänet onnelliseksi kaikiksi näiksi vuosiksi. Eikö se
merkitse mitään, mon cher?»

»Vain se on tehnyt elämäni elämisen arvoiseksi», vastasi sheikki

hiljaa. »Jumala yksin tietää, mitä minusta olisi tullut ilman hänen
rakkauttansa ja sinun ystävyyttäsi.» Ja häpeillen äkillistä
mielenliikutusta, joka pani hänen tiukat huulensa vavahtelemaan,
hän nousi jyrkästi pystyyn ja meni pöydän ääreen silmäilemään Carl
Röstin ruumiin taskuista löydettyjä papereita, jotka sittemmin
osoittautuivat arvaamattoman arvokkaiksi hallitukselle maan
ohjaamiseen nähden, kun maailmansodan myrskypilvi vain
muutamia kuukausia myöhemmin yllätti Ranskan.

Ja tarkkaillessansa häntä, kun hän otsa rypyssä tutki tiheästi

kirjoitettuja asiakirjoja, joita hän selaili kädessään, Saint Hubert kiitti
Jumalaa, kuten hän viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana oli
monta kertaa kiittänyt, siitä, että hän oli jaksanut säilyttää tuon
miehen ystävyyden. Ei edes häntä hivuttava rakkaus ollut sitä
pilannut, vaan moitteetonta kumppanuutta oli katkeamatta kestänyt
loppuun asti.

Loppuun asti! Heikko hymy kareili hänen huulillaan. Hän saattoi

ajatella sitä tyynesti, hän, jolla ei ollut mitään menetettävää, jonka ei
tarvinnut mistään moittia itseänsä. Hänen rakastamansa nainen oli
onnellinen, ja jos hän vain jaksaisi torjua kuolemaa siihen saakka,
kunnes tyttö palaisi — tyttö kyllä palaisi, siitä hän oli varma — hän
voisi kuolla pahoittelematta mitään. Mutta kuoleminen sitä tietämättä
— Dieu, se olisi kovaa!

Äkkiä häntä vihloi kamala tuska, hän puristi peitteellä lepäävän

kätensä nyrkkiin ja virui muutamia minuutteja silmät ummessa,
ponnistellen kuolemanheikkoutta vastaan, samalla kun tuskanhikeä
valui hänen kasvoilleen.

Se oli varoitus, jota hänen ei sopinut syrjäyttää. Jos hänen oli mieli
tietää se, mitä hän tahtoi tietää, ei sitä saanut siirtää enää
tuonnemmaksi.

Kuultuansa hänen heikon kutsunsa ehätti sheikki takaisin hänen

luoksensa parilla hätäisellä askelella.
 »Maurilainen», huohotti hän. »Minun täytyy nähdä hänet nyt, jos
lainkaan mielin häntä nähdä. Ja minä tahdon saada varman tiedon
— ennenkuin poistun.»

Ja katsahtaessaan sairaan pingoittuneihin, harmaihin kasvoihin,

jotka olivat muuttuneet jopa muutamien viime minuuttien aikana,
sheikki käsitti hänen puhuneen silkkaa totta. Mutta sittenkin hän
empi.

»Jumalan tähden, säästä itseäsi siltä», kehoitti hän. »Salli minun

yksin puhutella häntä…»

Mutta Saint Hubertin voimaton ote tiukkautui hänen ranteensa

ympärille.

»Sillä ei voi olla paljoakaan väliä mon cher, ja minä tahdon itse
nähdä hänet — kuulla totuuden hänen huuliltansa, ennenkuin
kuolen», intti hän entistä lujemmin. »Lähetä noutamaan häntä,
Ahmed! Se tekee poistumiseni helpommaksi.»

Hiukan nyökäten, sillä hän ei sillä hetkellä kyennyt puhumaan,

sheikki meni avoimelle ovelle, taputti hiljaa käsiänsä ja antoi
määräyksen äänen kantamissa odottavalle palvelijalle.

Hänen palatessansa oli huolestunut ystävä jälleen muuttunut

päälliköksi, ja hänen piirteensä olivat kovat ja tiukat, hänen tummat
kulmakarvansa painuneet peloittaviin ryppyihinsä, kun hän veti
tuolinsa vähän loitommaksi leposohvasta ja istuutui ääneti
vartoamaan vangin tuloa.

Ja tuntien voimiensa olevan hyvin vähissä pysyi Saint Hubertkin

vaiti levätessänsä huohottaen, silmien kiiluessa kuumeisesta
odotuksesta.

Hiljaa liikkuva palvelija tuli meluttomasti sytyttämään uudelleen

lamput, jotka oli sammutettu, jotta huoneen ilma viilenisi. Ja hänen
jälkeensä hiipi sisälle sihteeri, jonka oli kirjoitettava maurilaisen
lausunto muistiin, kumarsi nöyrän kunnioittavasti ja kyykistyi
istumaan matolle sheikin viereen, levittäen kirjoitusvehkeensä
polvilleen.

Sitten saapuivat Jusef ja pari alempaa päällikköä, jotka sijoittuivat

esimiehensä taakse. Ja lyhyen väliajan kuluttua, joka Saint
Hubertista kuitenkin tuntui vuosisadalta, saapui vihdoin maurilainen
vartijainsa välissä siteihin kiedottu pää pystyssä, veriviiruisilla
kasvoilla tiikerimäisen äkäinen ilme.

Hän loi yhden ainoan vilkaisun mieheen, jota oli ampunut, yhden
ainoan väijyvän, nopean silmäyksen avaraan, ylellisesti sisustettuun
huoneeseen ja kääntyi sitten uhmailevasti tuolilla istuvaan
äänettömään mieheen päin.

Ja muutamiin minuutteihin sheikki ei hievahtanut eikä hiiskunut

mitään.

Sitten hän hyvin hitaasti nosti katseensa vankiin.

»Kaikesta ja kaikista tulee loppu. Ja koska sinun tähtesi eräitä

minun palvelijoitani kohtasi pikainen loppu, vaatii sydämeni, oi mies,
että sinunkin loppusi tulee, mutta se ei ehkä ole niin nopea. Eikö ole
kirjoitettu: 'Jokainen sielu on annettu pantiksi siitä, mitä se tekee?'
Pian sinut kutsutaan lunastamaan sitä panttia. Mutta ennen Allahin
tuomiota tuomitsevat ihmiset. Pieni osa sinun tekemästäsi pahasta
on minun tiedossani. Mutta enemmän — jos sinä olet se mies, jota
etsin — haluan tietää. Kerro senvuoksi kaikki, mitä tahdon tietää, jos
haluat kuolla helposti.» Sanat lausuttiin tyynesti, melkein
välinpitämättömästi, ja matalasointuinen ääni tuskin kantoi vangin
takana puoliympyrässä seisovien aseistettujen miesten toiselle
puolelle. Mutta rauhallisesta, tasaisesta äänensävystä huolimatta oli
loppu-uhkauksessa ja maurilaiseen suunnatussa kylmässä,
värähtämättömässä tuijotuksessa jotakin, mikä sai hänen omituiset
silmänsä säpsähtämään ja hänen köytetyt kätensä äkkiä
vavahtamaan.

»Tuleeko kuolema joka tapauksessa?» mutisi hän jurosti. Ja kun

hän näki toisen pään vähäisen kallistumisen, joka vei häneltä
viimeisen toivon, nykäisi hän itsensä suoraksi.

»Koska kerran kuolen, kuolen ääneti», ärähti hän, »sillä mitä

hyötyä on puhumisesta?»

Sheikki kohautti olkapäitänsä, ja hänen katseensa muuttui

uhkaavaksi.

»Mitäkö hyötyä?» kertasi hän, huulillansa vähäinen, hirvittävä

hymy. »Oletko unohtanut, että on monta tietä, jotka vievät paratiisiin
— tai helvettiin? Kuuntele, ja kun minä olen sinulle puhunut —
valitse sitten se tie, jota myöten tahdot mennä!»

Ja samalla hiljaisella, kiihkottomalla äänellä kuin ennenkin hän

lausui sanoja, jotka puristivat Saint Hubertilta tukahdutetun
vastalauseen, samalla kun ne puistattivat sen miehen kookasta
ruhoa, joka oli tehnyt yhtä paljon ja enemmänkin runnellaksensa
hänen pahanilkisten aikeittensa tielle joutuneita kovaosaisia, mutta
jota ei miellyttänyt se ajatus, että hän itse saisi kokea samaa, mitä oli
pakottanut toisia kestämään. Hänen villiä ylpeyttänsä kuohutti
kiduttava pelko, joka pyrki tyyten lamauttamaan hänen sisunsa, ja
hän pinnisti epätoivoisesti tahtoaan säilyttääksensä omaksumansa
rohkean ulkonäön. Mutta hänen raskas hengityksensä paljasti pelon,
jota hän koetti salata, ja isoja hikikarpaloita kihosi sakeasti hänen
otsalleen, kun hän tuijotti tuomarinsa tunteettomiin kasvoihin ja sitten
häntä ympäröiviin yhtä järkkymättömiin miehiin. Heissä hän näki
loppunsa ja kaikkien suunnitelmiensa ja toiveittensa lopun, ja hän
puri hammasta voimattoman raivon puuskassa. Huoneessa
syntyneen jännittyneen hiljaisuuden katkaisi Saint Hubert.

»Ahmed, taivaan tähden», kuiskasi hän englanninkielisen

vastalauseen, »ei siten — ei edes saadaksemme ne tiedot, joita
haluan.»

Sheikki katsahti häneen olkansa ylitse, hymyillen huvitettuna,

mutta tuikeasti. »Ole huoletta», kehoitti hän tyynesti.

»Meidän ei tarvitse turvautua äärimmäisiin keinoihin. Hän hikoilee

jo.
Hän valitsee helpomman tien. Ja mitä tulee taivutteluuni, ei se ole
sen kummempaa kuin mitä hän lupasi Pojulle, joka oli hänen
vallassaan.
Pitäisikö minun tarjota hänelle vähemmän kuin hän tarjosi
pojalleni?»
Mutta hymy oli poissa, kun hän taaskin kääntyi maurilaiseen päin.

»Pitääkö minun odottaa koko yö, koira? Valitse!»

Uudelleen miehen pitkät, petolinnun kynsiä muistuttavat sormet

hypistelivät hänen likaisen burnusinsa laskoksia, ja vaahtoa kihosi
hänen huulillensa, joita hän nuoleskeli hermostuneesti.
 Vielä hetkisen hän seisoi kahdella päällä ylpeyden ja pelon
taistellessa hänen mielessänsä, samalla kun hän nopeasti vilkuili
puolelta toiselle, ikäänkuin vielä koettaen keksiä jotakin
pelastuskeinoa. Kasvojensa vääntyessä raivon virnistykseen hän
sitten ärähti. »Koska teidän ylhäisyytenne on niin kovin armollinen,
mitä on minulla valittavana?» Mutta hänen puhuessansa muuttui
hänen käytöksensä, ja hänen sävynsä hieno ivallisuus väistyi
mielittelevän avomielisyyden tieltä, samalla kun häneltä lähti sanoja
vuolaana tulvana.

»Mitä herrani haluaa tietää?» laversi hän. »Sen roumin

salaisuudetko, joka minun oli eilen pakko tappaa? Niitä en tiedä. Olin
roumin opas enkä hänen salaisuuksiensa säilyttäjä. Ja mitäpä minä
välitin hänen salaisuuksistansa tai hänestä itsestään, joka oli pelkkä
välikappale? Hänen salaisuutensa olivat niissä papereissa, joita hän
säilytti piilossa povellaan. Viime yönä näin, että ne otettiin hänen
ruumiinsa taskuista. Epäilemättä ne ovat herrani hallussa, ja hän voi
ne lukea — jos niin haluaa. Minä en tiedä mitään niistä enkä
siitäkään, minkä tähden hän oli lähtenyt omasta maastansa. Mutta
mitä minuun tulee, oi herra, onko miehen selitettävä, minkä tähden
hän pyrkii kostamaan kunniansa loukkausta, minkä tähden hän etsii
tytärtä, joka on häneltä ryöstetty…»

Sheikki keskeytti hänen puheensa, liikahtaen kärsimättömästi.

»Kaikki tuo tiedetään», sanoi hän tuimasti, »ja se on ajan

tuhlausta. Se, mitä haluamme tietää, ei koske nykyisyyttä, vaan
entisyyttä…» Hän pysähtyi hetkiseksi terävästi silmäilemään tummia,
hien kostuttamia kasvoja, jotka alkoivat muuttua täplikkään
harmaiksi. »Niin, entisyyttä», toisti hän sitten tarkoituksellisesti.
»Sinun olisi ollut paras muistaa sitä, paras lumota käärmeitä koko
ikäsi, sinä hupsu, kuin jälleen antautua entiseen ammattiisi. Mies
tunnetaan teoistansa. Viime yönä surmasit isäntäsi — entä toinen
murhaamasi isäntä, sinä marokkolainen Ghabah?»

Tukahdutetusti parahtaen maurilainen horjahti takanansa olevia

miehiä vasten. »En minä häntä tappanut», ähkyi hän vaivaloisesti.
»Hän kuoli — mutta profeetan pään kautta vannon, etten minä häntä
surmannut.»

»Mutta profeetan pään kautta eräs toinen mies vannoi nähneensä

sinun tappavan hänet ja lisäksi kaksitoista muuta miestä, jotka
aseettomina istuivat leirinuotion hiipuvien kekäleiden ympärillä.»

»Hän valehteli — sillä ketään ei jäänyt näkemään…» Liian

myöhään maurilainen oivalsi erehtyneensä ja koetti tukahduttaa
kiivastuksissa lausuttuja sanojaan, jotka sisälsivät syytöksen häntä
itseänsä vastaan.

Vuosikausia hän oli arvellut, että etsinnästä oli luovuttu, luullut

olevansa turvassa. Mutta katkerasti kiroten sitä typeryyttä, että oli
tullut takaisin siihen maahan, jossa oli tehnyt rikoksensa, hän nyt
käsitti, ettei etsinnästä oltukaan luovuttu, että verikostaja oli hänen
tietämättään koko ajan väijynyt hänen kintereillänsä, hellittämättä
vainunnut häntä.

Mutta kuka?

Äkkiä hänen päähänsä välähti mielijohde, hän muljautti verestäviä

silmiänsä Saint Hubertiin päin, purskahti mielipuolisesti nauramaan
ja syöksyi eteenpäin.
 Sheikki hypähti häntä estämään. Mutta vahdit olivat jo hänen
ympärillänsä, kiskoen hänet takaisin ja rimpuilevien miesten keskeltä
kajahti hänen äänensä hurjasti, riemuisasti.

»Totta on, että tapoin hänet, hupakon — mutta kysyykö herrani,

miksi sen tein? Voitonhimosta, niinkö luulet? Kautta Allahin, hän oli
yhtä köyhä kuin minäkin. Mutta hänellä oli yksi, jota kaipasin, yksi,
jota ikävöin omakseni, kunnes haluni polttava liekki pakotti minut
surmantyöhön voidakseni ottaa sen, mitä sieluni janosi. Rakastitko
sinäkin sitä naista, oi roumi? Senkö tähden, että häntä rakastit, olet
vainonnut minua kuolemaani saakka? Tiedä sitten, että minä —
minäkin — otin hänet huvikseni ja tein hänet omakseni. Kolme
vuotta, oi roumi, pitelivät nämä käsivarret häntä; kolme vuotta nämä
minun silmäni katselivat hänen ihmeellistä kauneuttansa. Hän oli
minun orjani, minun omani, minun — kunnes tapoin hänet, koska
hänen kylmyytensä oli muuttanut rakkauteni vihaksi. Kerronko
sinulle, miten hän sai maksaa sen kylmyytensä ennen
kuolemaansa? Kerronko sinulle, mitä tein, ennenkuin surmasin…»

Sheikin nyrkki tärähti hänen julkealle, irvistelevälle suullensa,

iskien sen äänettömäksi.

»Se riittää, että hän kuoli, sinä katala peto», jyräytti hän. »Entä
hänen lapsensa?»

Maurilainen huojui, ja hänen intohimon vääntämät kasvonsa

nytkähtelivät kamalasti.

»Lapsen pidin itselläni», vastasi hän käheästi, »jotta muistaisin

vihani, jotta hänkin muistaisi, ettei se äiti, joka oli hänet synnyttänyt,
synnyttänyt minulle lasta — muutoin olisin saattanut säästää häntä.»
 Kiihtyneesti tuijottaen häneen sheikki lausui viimeisen
kysymyksensä.

»Onko hän se tyttö — Jasmin?»

Ja vastaus, joka merkitsi niin paljon, tuli maurilaiselta kerkeästi.

»Kyllä, se tyttö, jota nimitetään Jasminiksi.» Hänen rikkinäiset

huulensa kaartuivat pahanilkisesti. »Jasmin, ylpeän ranskalaisen
sidin tytär. Jasmin, jonka herrani poika suvaitsi ryöstää
leikkilelukseen. Vieläkö hän haluaa tyttöä, luuletko, kun saksalainen
on saanut hänestä kyllikseen?»

Pilkallinen ääni koveni äkkiä kiljunnaksi, ja toisen hurjan,

mielipuolisen naurunpurskahduksen kajahtaessa maurilainen kaatui
kiemurrellen ja vääntelehtien vartijoittensa käsiin veren vuotaessa
nenästänsä ja suustansa.

Ja kauan sen jälkeen kun hänet oli kannettu pois, tunkeutuivat

hänen raivoisat huutonsa hiljaiseen huoneeseen, jossa Ahmed oli
polvillansa leposohvan vieressä, koettaen hellästi kuin nainen
lohduttaa kuolevaa, joka virui kasvot pieluksiin kätkettyinä, vapisten
hänet tyyten murtaneen kauhun vallassa. »Hyvä Jumala, hyvä
Jumala, mitä hänen on täytynyt kärsiä!» valitti hän. »Oi, jospa olisin
hänet löytänyt, säästänyt häneltä edes osan siitä tuskasta! Kolme
vuotta, Ahmed — ajattelehan sitä! Oliko se minun syyni, olisinko
voinut tehdä enemmän? Jumala tietää, että minä etsin. Jumala
tietää, että yritin parhaani…»

Sheikki ehätti jupisemaan vastalauseen ja tarttui sairaan

tutisevaan käteen, joka voimattomasti repi peitettä. »Raoul, Raoul»,
huudahti hän rukoilevasti, »minun tähteni, meidän kaikkien tähden
ajattele vähän itseäsi, sitä pyydän sinulta. Hänen puolestansa kiitä
Jumalaa siitä, että sitä kesti ainoastaan kolme vuotta! Aika olisi
saattanut olla pitempi. Unohda se, mon ami! Mitä hyötyä olisi
muistelemisesta? Se oli hänen kohtalonsa, ihmis-paran — ja mitäpä
me mahtaisimme kohtalolle? Eikä sinun tarvitse mistään moittia
itseäsi. Sinä teit voitavasi; kukaan ei olisi saattanut tehdä sen
enempää. Maurilainen peitti jälkensä liian taitavasti, se ovela pahus.
Hänen täytyi silloin olla hullu, hullu hän on varmasti nytkin — enkä
voi ampua hullua, niin kiihkeästi kuin haluaisinkin.»

Syntyi hiljaisuus, ja vähitellen suonenvedontapaisen puistatuksen

toistuvat puuskat harvenivat, kunnes Saint Hubert vihdoin lepäsi
hiljaa.

Ja aamusarastuksen kylmä, harmaa valo oli alkanut hiipiä

huoneeseen, ennenkuin hän puhkesi uudelleen puhumaan.
Tuskallisesti liikahtaen hän käänsi päätänsä pieluksella ja tuijotti
puoleensa kallistuneihin väsyneihin kasvoihin.

»Tyttö, Ahmed», supatti hän heikosti, »kun Poju tuo hänet

takaisin…» Hänen kysyvässä katseessansa oli rukoileva ilme, ja
äkkiä sheikin silmät sumentuivat kyynelistä.

»Mon ami, tarvitseeko sinun kysyä?» virkkoi hän epävarmasti.

»Me, Diana ja minä, huolehdimme tytöstä, jos Poju tuo hänet
takaisin.»

Hieman hymyillen väsyneesti Saint Hubert sulki silmänsä. »Hän

tuo — tiedän sen», mutisi hän unisesti. »Heidän saavuttuansa salli
minun nähdä heidät — ja Caryll. Mutta jos poistun — sitä ennen —
kerro heille lämmin tervehdykseni, Ahmed, ja Caryllin itsensä tähden
— kerro hänelle — mitä hänen pitäisi — tietää.» Syntyi lyhyt
äänettömyys; sitten hänen kätensä ojentui hapuilevasti, ja hänen
äänensä oli hitaampi ja unisempi: »Neljäkymmentä vuotta, Ahmed,
eikä koskaan — ole sattunut — mitään ikävää — välillämme. Se on
pitkä aika — pitkä aika — mon vieux Ahmed…»

*****

Caryll ei eläissänsä unohtanut sen yön hurjaa ratsastusta. Kun

tiedettiin, ettei valoisaa aikaa enää olisi jälellä kuin tunti tai pari, oli
lähdetty vinhasti kuin myrskytuuli. Ja vaikka hän olikin mainio
ratsastaja, oli hänen vähän aikaa pakko keskittää koko huomionsa
virmaan ratsuunsa, jonka kuntoa hän nyt ensi kerran sai täysin
määrin koetella.

Hän oli poikavuosiltansa alkaen ratsastellut metsästysretkillä

koirien jälessä, ollut mukana monilla voimiakysyvillä
murtomaaretkillä, mutta milloinkaan hän ei ollut nähnyt tällaista
pyörremyrskyä muistuttavaa kiitämistä — kiitämistä hengen edestä,
mielessä julma, hirveä tarkoitus. Ilman elvyttävää, tulistuttava
suhina, takaa kuuluva nelistäväin hevosten kavioiden töminä ja
lähellä olevan taistelun ajattelu herättivät hänessä voimakkaamman
kiihtymyksen kuin hän koskaan ennen oli tuntenut.

Englanti ja hänen siellä viettämänsä rauhallinen, proosallinen

elämä tuntuivat hänestä tänä iltana hyvin etäisiltä. Ja sielullinen
myllerrys, joka oli järkyttänyt hänen tyyntä ja järjestyksellistä
mieltänsä perustuksia myöten, oudot näyt ja maisemat, jotka olivat
saattaneet hänet kosketuksiin hänen omasta hyvin järjestetystä
elämästään suuresti eroavien olojen kanssa, saivat sopivan
huippukohdan tästä huimasta ratsastuksesta, joka pani hänen
sydämensä jyskyttämään ja koko hänen ruumiinsa värähtelemään
rajusta, kiihkeästä nautinnosta.
 Vain muutamia minuutteja sitten hän oli joutunut läheltä näkemään
murhaa ja äkillistä kuolemaa, nähnyt parhaan ystävänsä
kuolemaisillaan keskellä tunnottoman teurastuksen ja väkivallan
näyttämöä. Koko hänen entinen minuutensa oli kadonnut ikäänkuin
yhdellä pyyhkäisyllä, ja hän oli antautunut perittyjen vaistojen ja
menneiden tunteiden johdettavaksi, joiden olemassaolosta hänellä ei
ollut siihen saakka ollut aavistustakaan. Sovinnaisuus oli mennyt
tuulen vietäväksi, hän ei tänä iltana enää ollut vihamielinen ja
ennakkoluuloinen, vaan ainoastaan isänsä poika, jonka mieli ja
pyrkimys olivat samat kuin näiden jurojen, päättäväisten kostajien
huiman joukkueen. Ja äkkiä hän tunsi koko päivän lähestyneensä
tätä myötätunnon ja sukulaisuuden tunnetta, tätä tähän saakka
vieromainsa sukulaisuussuhteiden omaksumista. Tämä päivä oli
ollut kokonaan toisenlainen kuin hän oli otaksunut, ja Ras-Djebeliin
tehdystä retkestä oli koitunut seurauksia, joita hän ei ollut odottanut.

Harmissaan isänsä käskevästä sanomasta, joka Gastonin

hienotunteisesta ja kohteliaasta esiintymisestä huolimatta oli
kuitenkin tuntunut hyvin jyrkältä, ehdottomalta määräykseltä, hän oli
lähtenyt, tuskin salaten vastahakoisuuttaan ja näöltänsä kovin
synkkänä ja suuttuneena, mikä ei juuri näyttänyt sovinnolliselta.

Mutta hilliten omaa harmiansa oli sheikki päättävästi koettanut

voittaa poikansa luottamuksen, esiintynyt harvinaisen taipuvaisesti,
puhunut myötätuntoisesti niistä asioista, joiden tähden Caryll oli tullut
Englannista, ja vähitellen saanut Caryllin syventymään keskusteluun,
joka oli suuresti edistänyt heidän väliensä keskinäisen
ymmärtämyksen pohjan syntymistä. Paljoa ennen kuin he saapuivat
Ras-Djebeliin oli Caryll itsekin alkanut puhella, ja kun jää kerran oli
murtunut, oli jatkaminen ollut hänestä omituisen helppoa. Arkailu oli
karissut hänestä, kun hän intomielisesti kävi käsiksi asiaan, jonka
hän tunsi pienimpiä yksityiskohtia myöten, ja unohtipa hän senkin,
kuka hänen kuulijansa oli, kaunopuheisesti haastellessaan koroista
ja vuokrista, torpista ja tiloista, tukkimetsistä ja metsästyspuistoista,
kantakirjaeläimistä ja parannetuista maanviljelystavoista.

Oli huojentavaa saada vihdoinkin puhua niistä; huojentavaa oli,

että häntä kuunneltiin, jos kohta ei vilpittömän, niin ainakin
teeskennellyn tarkkaavasti. Eikä hänen Ras-Djebelissä suinkaan
tarvinnut teeskennellä mielenkiintoa. Se oli suurin hänen siihen
saakka näkemänsä keidas, sheikin hevoshoidon tärkeimpiä
keskuksia, ja siellä vietetyt tunnit olivat kuluneet nopeasti ja
hauskasti, eikä niiden aikana ollut sattunut mitään harmillista
kohtausta pilaamaan hänen nautintoansa. Vaikka hän olikin
arvosteleva, ei hän ollut huomannut mitään arvosteltavaa mainioissa
hevosissa, joista heimo oli kuuluisa, ja lausuttuansa aluksi verrattain
ujosti kehuvia sanoja hän oli pian tuonut julki vilpittömän ihailunsa.

Ja sen päivän kuluessa alkanut parempi ymmärtämys ei ollut

vähentynyt heidän ratsastaessansa kotiin.

Caiyllin mieli oli ollut rauhallisempi kuin se oli ollut hänen

lähdettyänsä Englannista, ja olipa hän alkanut heikosti huomata
pitävänsä arvossa ympäristöään, nähdä sellaista kauneutta, jollaista
hän ei koskaan ennen ollut nähnyt, ympärillään leviävissä kultaisissa
lakeuksissa, tuntea ja ihailla niiden omituista rauhaa ja
lumousvoimaa. Mutta heidän saavuttuansa leiriin hän oli saanut
kouraantuntuvan muistutuksen siitä, että vaaroja väijyi aavikon
hymyilevän tyyneyden takana, saanut eloisan näytteen sikäläisestä
vaihtelevasta elämästä, jota hän ei vielä käsittänyt. Ennenkuin he
ennättivät leiriin, olivat sieltä kantautuvat hurjan metelin äänet
kertoneet heille, että jotakin tavatonta oli tapahtunut, ja sheikki oli
kannustanut ratsunsa huimaan neliseen.

Ja heidän perille saavuttuansa oli leiri ollut kuohuksissa; laajalla,

tavallisesti niin rauhallisella aukeamalla oli parveillut tiheään
sulloutuneita ihmisiä, siellä oli vallinnut sekava hälinä ja liike,
puolittain satuloituja hevosia oli yleisen kiihtymyksen
vimmastuttamina syöksynyt kaikkiin suuntiin, samalla kun kirkuvia
naisia ja lapsia sysittiin sinne tänne heidän tungeksiessaan kiljuvien
ja viittoilevien soturien ympärillä, jotka järjestäytyivät Jusefin ja
kasvoiltansa tuhkanharmaan, melkein tuntemattomaksi muuttuneen
Pojun johdolla.

Tapahtumat olivat kehittyneet niin nopeasti, ettei Caryllille ollut

jäänyt ajattelemisen aikaa.

Hän oli nähnyt sheikin, jonka kasvot myöskin olivat kalmankalpeat,

hetkiseksi kumartuvan pyörtymäisillään olevan sanantuojan puoleen,
jolta Gaston koetti udella tietoja, oli konemaisesti ottanut ja sitonut
vyölleen panosvyön ja revolverin, jotka oudon kalpea, mutta hillityn
näköinen Williams oli työntänyt hänen käsiinsä, noussut levänneen
hevosen selkään, joka oli ilmestynyt hänen vierellensä kuin
loitsittuna, ja ennenkuin hän oikein tajusi, mitä oli tekeillä ja kuinka
vakava tilanne oli, hän oli huomannut laskettavansa täyttä laukkaa
etelää kohti ja ratsastavansa vinhemmin kuin milloinkaan ennen.

Vasta heidän saavuttuansa El-Hassiin hän täydelleen käsitti,

millaisessa vaarassa hänen äitinsä oli ollut ja millainen kohtalo oli
yllättänyt Jasminin. Ja se tyrmistyttävä tieto oli karistanut hänen
mielestänsä mieskohtaiset vaikuttimet, pakottanut hänet äkkiä oikein
ymmärtämään itseänsä — ja niinpä hän oli kyennyt tunnustamaan
oikeutetuiksi toisen vaatimukset, jotka olivat suuremmat kuin hänen
omansa, karkoittamaan sydämestänsä vihan ja kateuden ja
kohoamaan itsekkyyden yläpuolelle.

Hän oli kääntänyt lehden elämänsä historiassa esittäessään

vapaaehtoisen tarjouksen, joka oli lausuttu avoimesti ja vilpittömästi
ja yhtä avoimesti ja vilpittömästi hyväksytty.

Ja nyt ratsastaessaan veljensä vierellä, jota hän ei enää vihannut,

hän tunsi muutamien viime päivien aikaisen kummallisen
rauhattomuuden haihtuneen kuten painajaisen ja vihdoinkin
pystyvänsä ajattelemaan tyynesti, jos kohta ei ihan kiihkottomasti
sitä lyhytaikaista hulluutta — sillä hänestä tuntui, ettei se saattanut
olla muuta kuin hulluutta — joka oli nostattanut hänessä sellaisia
intohimoja, että niiden pelkkä muisteleminenkin herätti nyt hänessä
kummastusta ja inhoa.

Eipä silti, että hän olisi lakannut rakastamasta. Hän rakasti tyttöä
vieläkin ja tiesi, että saattoi kulua kauan, ennenkuin hänen
ensimmäisen rakkautensa muisto haalistuisi. Mutta halun raju liekki
oli palanut sammuksiin nopeasti, kuten se oli leimahtanutkin, ja
jälelle jäänyt rakkaus oli samaa säälivää hellyyttä, jota hän oli
aikaisemmin tyttöä kohtaan tuntenut.

Hän mietti sitä ihmetellen.

Oliko hänen luonteessansa joku vajavaisuus? Eikö hän ehkä

osannut kiintyä syvästi ja pysyvästi? Vähemmän kuin milloinkaan
ennen hän nyt uskoi tuntevansa itseään. Mutta yhdestä seikasta hän
oli varma.

Katsahtaessaan vierellään oleviin riutuneisiin, nuorekkaihin

kasvoihin hän oivalsi, ettei hänelle rakkaus ollut koskaan merkinnyt
eikä ikinä merkitsisi samaa kuin tälle kiihkeäluontoiselle,
myrskymieliselle veljelle.

Ja kun tytön kohtalo vihloi hänen sydäntänsä kuin puukonpisto,

niin miltä täytyi tuntua tuosta miehestä! Olihan veli ollut tyttöä
Iikempänä kuin hän itse konsanaan, pidellyt sylissänsä tuota hentoa,
suloista olentoa, joka tällä hetkellä saattoi olla poissa hänen ja
kaikkien muidenkin halun ulottuvilta.

Hänen ajatuksensa lensivät eteenpäin, ja hänen mieleensä

tunkeutui hirvittäviä aavistuksia. Mitä he löytäisivät, kun tämä synkkä
riento päättyisi — ja kuinka kauan sitä vielä kestäisi?

Hevosten kiitäminen alkoi hänestä äkkiä tuntua matelemiselta, hän

menetti tuokioksi malttinsa ja painoi terävät kannuksensa ratsunsa
kylkiin. Mutta sitä seurannut huima hypähdys, joka oli vähällä singota
hänet satulasta, katkaisi hänen mietteensä jyrkästi ja pakotti hänet
uudelleen keskittämään huomionsa vimmastuneeseen eläimeen,
joka ponnisti voimiansa närkästyneenä tarpeettomasta kiihotuksesta.

Äkeissänsä ja häpeissänsä järjettömästä julmuuden osoituksesta,

joka oli kokonaan vastoin hänen luontoansa, Caryll alkoi tyynnytellä
kavahtelevaa orittaan ja koetti pitää omia ajatuksiansa aisoissa.

Aaltomaiset hiekkaharjut olivat muuttuneet melkein tasaiseksi

maaksi, ja sileänä ja rajattomana, katkeamattoman yksitoikkoisena
aavikko levisi heidän edessään heidän kiitäessänsä edelleen.
Ainoastaan korvissa vinkuva tuuli, nelistävien hevosten kavioiden
pehmeä töminä ja silloin tällöin kuuluva varuksien kilahdus häiritsivät
syvää hiljaisuutta.

Kaksi tuntia he ratsastivat hidastamatta vauhtiansa.

 Valon vähitellen häipyessä ja pimeän saartaessa heidät vauhti
sitten vähitellen tasaantui ja kävi yhä verkkaisemmaksi, kunnes
edellä ratsastava vainuaja vihdoin nosti kättänsä, seisautti ratsunsa
ja murahtaen solahti satulasta maahan.

Caryllin valtasi lamaannus, kun hän vilkaisi tummenevalle

taivaalle, jossa tuikki vain muutamia kalpeita tähtiä, ja hänen
sydämensä muuttui alakuloiseksi, kun hän ajatteli, että kuluisi vielä
tuntikausia, ennenkuin kuu nousisi.

Mutta se ajatus ehti tuskin kiteytyä, kun lyhyt pysähdys jo päättyi.

Pitäen sytytettyä lyhtyä lähellä maata lähti vainuaja jälleen taipaleelle
jalkaisin, rientäen eteenpäin nopeata hölkkäjuoksua väsymättä,
näennäisesti ponnistelematta.

Yhä eteenpäin, kunnes heidät verhosi täydellinen pimeys, kunnes

Caryll pikemminkin aavisti kuin näki vierellänsä ratsastavan
varjomaisen olennon ääriviivat.

Miesten rivit olivat menneet jonkun verran sekaisin, ja kerran

törmäsi hevonen hänen ratsuansa vasten. Kääntäessänsä potkivaa
orittansa irti toisesta kuuli hän pimeästä jupistut sanat: »Suokaa
anteeksi, mylord!» Ne panivat hänet äkkiä aprikoimaan, mitähän
Williams — joka ei ollut suostunut jäämään leiriin — mietti ja oliko
hänen nuorekas innostuksensa saanut vihdoin kylliksensä
»todellisesta elämästä», kun se nyt pukeutui sellaiseen muotoon,
josta hän ei ollut uneksinutkaan.

Ja Williamsin ajatteleminen toi muassaan kiusallisia mietteitä.

Oliko hän tehnyt oikein myöntyessään, kun kamaripalvelija oli
melkein vesissä silmin pyrkinyt mukaan tälle retkelle, joka kenties
saattoi päättyä tuhoisasti heille kaikille. Sellaista mahdollisuutta ei
oltu etukäteen otettu huomioon, eikä sitä olisi millään tavoin voitu
pitää miehen palvelustehtäviin kuuluvana. Jos hän, Caryll, saisi
surmansa, olisi se yksinomaan hänen mieskohtainen asiansa —
mutta Williamsilla oli leskiäiti, joka oli hänestä riippuvainen. Mutta jos
pahin mahdollisuus toteutuisi, olisi äidillä turvanaan tilan
eläkerahasto — eikä Williamsia uhannut sen pahempi vaara kuin
heitä muitakaan. Koska hän itse tahtoi tulla mukaan, oli hänen
antauduttava sille alttiiksi, kuten toisetkin antautuivat, ja elettävä tai
kuoltava, miten kohtalo säätäisi.

Kohtalo? Hyvä Jumala! Caryllin huulet kaareutuivat äänettömään

ihmettelyn vihellykseen.

Olipa hän joutunut pitkälle, mietti hän, jos hän saattoi järkeillä
kohtalosta yhtä rauhallisesti kuin kuka syntyperäinen arabialainen
hyvänsä! Arabialainen — ei. Mutta olihan sittenkin tämä maa hänen
synnyinmaansa, ja tänä iltana hän oli ensi kerran kuullut sen maan
kutsun. Tänä iltana hän ensi kerran tunsi sen oudon kauneuden
hienon lumousvoiman kiehtovan aistejansa. Enää hänen ei
kannattanut inttää sitä vastaan. Se kiehtoi, se lumosi. Ja äkkiä hän
taukosi rimpuilemasta vastaan. Perityt vaistot olivat vihdoin
heränneet ja murtaneet hänen koko vastustusvoimansa. Aavikko oli
vaatinut hänet omaksensa. Ja tyytyväisesti alistuen hän salli
aatoksiensa ajelehtia, antautuen ihailemaan itämaista taikayötä ja
uutta elämänlatua, joka hänelle avautui.

Irtautuneena hetken vaatimuksista hän oli melkein unohtanut Saint

Hubertin ja keskiöisen ratsastusmatkan synkän tarkoituksen, kun
hevosten äkillinen pysähtyminen jyrkästi palautti hänet nykyisyyteen.
Hän katsahti ympärillensä hieman ymmällä.
 Aika oli kulunut hänen huomaamattansa, eikä hän ollut pannut
merkille kuun nousua, mutta sen pehmeässä valossa hän nyt näki
Pojun seisovan puhelemassa vainuajan kanssa ja kaikkialla
ympärillänsä miesten laskeutuvan ratsailta ja hellittävän
korkeanuppisten satuloittensa vöitä.

Solahdettuansa maahan hän kietoi Williamsin ojentaman vaipan

yllensä ja polki maata verryttääksensä puutuneita jalkojaan.

»Onko teillä aavistustakaan ajasta?» kysäisi hän

kamaripalvelijalta, joka yhäti hyöri lähistöllä, arvostelevasti silmäillen
isäntänsä ratsua hierovaa arabialaista.

Williams raapaisi tulta ja vilkaisi rannekelloansa »Kaksi minuuttia

vaille kaksitoista, mylord», vastasi hän ja veti puhuessansa tyynesti
kellonsa. Sitten hän naurahti omituisen kiihtyneesti. »Totisesti nämä
miehet osaavat ratsastaa, mylord. Luulin hieman tuntevani
ratsastusta itsekin, mutta en ikänäni ole kiitänyt niin kauheata
vauhtia — kuin ennen pimeän tuloa. Ihmettelin, milloin he antaisivat
hevosten hengähtää. Teidän ylhäisyytenne vaipan taskussa on
pullo», lisäsi hän perin epäjohdonmukaisesti.

Lausuttuansa rauhallisesti: »Kiitos, Williams; te ajattelette

kaikkea», mitkä sanat nostattivat mielihyvän punan miehen kasvoille,
Caryll lähti veljensä luokse.

Taempana istuivat miehet ryhmissä, pakisten hiljaa keskenänsä tai

loikoen pitkänänsä ja vihdoinkin täysin siemauksin nauttien heille
suodusta levosta. Ja sivuuttaessansa vainuajan Caryll näki hänen
burnusiinsa kietoutuneena jo nukkuvan sikeästi. Mutta Poju ei
suinkaan ollut lepäävän miehen asennossa, hän seisoi syrjässä
muista, tuijottaen kuutamoisen aavikon ylitse pohjoista kohti