Get ebook downloads in full at ebookmeta.

com

Introducing Software Verification with Dafny

Language: Proving Program Correctness 1st Edition
Boro Sitnikovski

https://ebookmeta.com/product/introducing-software-
verification-with-dafny-language-proving-program-
correctness-1st-edition-boro-sitnikovski/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Introducing Blockchain with Lisp: Implement and Extend

Blockchains with the Racket Language 1st Edition Boro
Sitnikovski
https://ebookmeta.com/product/introducing-blockchain-with-lisp-
implement-and-extend-blockchains-with-the-racket-language-1st-edition-
boro-sitnikovski/
ebookmeta.com

Introduction to Dependent Types with Idris: Encoding

Program Proofs in Types 1st Edition Boro Sitnikovski

https://ebookmeta.com/product/introduction-to-dependent-types-with-
idris-encoding-program-proofs-in-types-1st-edition-boro-sitnikovski-2/

ebookmeta.com

Introduction to Dependent Types with Idris: Encoding

Program Proofs in Types 1st Edition Boro Sitnikovski

https://ebookmeta.com/product/introduction-to-dependent-types-with-
idris-encoding-program-proofs-in-types-1st-edition-boro-sitnikovski/

ebookmeta.com

Death of an Earl A Golden Age Mystery Catherine Tregowyn 5

1st Edition G G Vandagriff

https://ebookmeta.com/product/death-of-an-earl-a-golden-age-mystery-
catherine-tregowyn-5-1st-edition-g-g-vandagriff/

ebookmeta.com
Kindred Tales 46 Finding his Goddess 1st Edition Anderson
Evangeline

https://ebookmeta.com/product/kindred-tales-46-finding-his-
goddess-1st-edition-anderson-evangeline/

ebookmeta.com

Next In Line UK Edition Jeffrey Archer

https://ebookmeta.com/product/next-in-line-uk-edition-jeffrey-archer/

ebookmeta.com

An International Humanitarian Organisation A United

Nations of the People 1st Edition James David Parker

https://ebookmeta.com/product/an-international-humanitarian-
organisation-a-united-nations-of-the-people-1st-edition-james-david-
parker/
ebookmeta.com

Tourism in the Kyrgyz Republic Social and Economic

Development of the Issyk Kul Region 1st Edition Sadyrbek
Kozhokulov Gulnura Issanova Xi Chen
https://ebookmeta.com/product/tourism-in-the-kyrgyz-republic-social-
and-economic-development-of-the-issyk-kul-region-1st-edition-sadyrbek-
kozhokulov-gulnura-issanova-xi-chen/
ebookmeta.com

Art and the City Worlding the Discussion through a

Critical Artscape 1st Edition Jason Luger (Editor)

https://ebookmeta.com/product/art-and-the-city-worlding-the-
discussion-through-a-critical-artscape-1st-edition-jason-luger-editor/

ebookmeta.com
Citrus Criminal Juiced Around The Corner Cozy Mystery 2
Gretchen Allen Et El

https://ebookmeta.com/product/citrus-criminal-juiced-around-the-
corner-cozy-mystery-2-gretchen-allen-et-el/

ebookmeta.com
 Introducing Software
Verification with
Dafny Language
Proving Program Correctness

Boro Sitnikovski
Introducing Software Verification with Dafny Language: Proving Program
Correctness
Boro Sitnikovski
Skopje, North Macedonia

ISBN-13 (pbk): 978-1-4842-7977-9 ISBN-13 (electronic): 978-1-4842-7978-6

https://doi.org/10.1007/978-1-4842-7978-6

Copyright © 2022 by Boro Sitnikovski

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or
part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way,
and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software,
or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
Trademarked names, logos, and images may appear in this book. Rather than use a trademark
symbol with every occurrence of a trademarked name, logo, or image we use the names, logos,
and images only in an editorial fashion and to the benefit of the trademark owner, with no
intention of infringement of the trademark.
The use in this publication of trade names, trademarks, service marks, and similar terms, even if
they are not identified as such, is not to be taken as an expression of opinion as to whether or not
they are subject to proprietary rights.
While the advice and information in this book are believed to be true and accurate at the date of
publication, neither the authors nor the editors nor the publisher can accept any legal
responsibility for any errors or omissions that may be made. The publisher makes no warranty,
express or implied, with respect to the material contained herein.
Managing Director, Apress Media LLC: Welmoed Spahr
Acquisitions Editor: Steve Anglin
Development Editor: James Markham
Coordinating Editor: Mark Powers
Cover designed by eStudioCalamar
Cover image by Eugene Golovesov on Unsplash (www.unsplash.com)
Distributed to the book trade worldwide by Apress Media, LLC, 1 New York Plaza, New York, NY
10004, U.S.A. Phone 1-800-SPRINGER, fax (201) 348-4505, e-mail [email protected],
or visit www.springeronline.com. Apress Media, LLC is a California LLC and the sole member
(owner) is Springer Science + Business Media Finance Inc (SSBM Finance Inc). SSBM Finance
Inc is a Delaware corporation.
For information on translations, please e-mail [email protected]; for
reprint, paperback, or audio rights, please e-mail [email protected].
Apress titles may be purchased in bulk for academic, corporate, or promotional use. eBook
versions and licenses are also available for most titles. For more information, reference our Print
and eBook Bulk Sales web page at http://www.apress.com/bulk-sales.
Any source code or other supplementary material referenced by the author in this book is
available to readers on GitHub (github.com/apress). For more detailed information, please visit
http://www.apress.com/source-­code.
Printed on acid-free paper
Gladly dedicated to my family, especially to the love
Of my life, my wife Dijana, together with
my daughter Zhaklina and my son Hristijan.
Table of Contents
About the Author���������������������������������������������������������������������������������ix
About the Technical Reviewer�������������������������������������������������������������xi
Preface����������������������������������������������������������������������������������������������xiii
Languages and Systems���������������������������������������������������������������������xv

Chapter 1: O
 ur First Program���������������������������������������������������������������1

Chapter 2: L ogic�����������������������������������������������������������������������������������7
2.1. Propositional Logic�����������������������������������������������������������������������������������������7
2.2. Predicate Logic and Quantifiers�������������������������������������������������������������������14

Chapter 3: C
 omputation����������������������������������������������������������������������19
3.1. Variables and Assertions������������������������������������������������������������������������������20
3.2. Methods and Functions��������������������������������������������������������������������������������22
3.3. Predicates (Triggers) and Lemmas��������������������������������������������������������������25
3.4. Loops�����������������������������������������������������������������������������������������������������������26
3.5. Types and Pattern Matching�������������������������������������������������������������������������30

Chapter 4: M
 athematical Foundations�����������������������������������������������37
4.1. Set Theory����������������������������������������������������������������������������������������������������37
4.2. Type Theory��������������������������������������������������������������������������������������������������43

v
Table of Contents

Chapter 5: P
 roofs��������������������������������������������������������������������������������47
5.1. Proofs by Truth Tables����������������������������������������������������������������������������������49
5.2. Three-Column Proofs�����������������������������������������������������������������������������������51
5.3. Formal Proofs�����������������������������������������������������������������������������������������������53
5.4. Sequent Calculus Notation���������������������������������������������������������������������������56
5.5. Example: Proving a Mathematical Property�������������������������������������������������58

Chapter 6: S
 pecifications�������������������������������������������������������������������61
6.1. Hoare Logic��������������������������������������������������������������������������������������������������61
6.2. Z3 and Dafny������������������������������������������������������������������������������������������������65
6.3. Preconditions and Postconditions����������������������������������������������������������������67
6.4. Invariants�����������������������������������������������������������������������������������������������������68
6.5. Arrays�����������������������������������������������������������������������������������������������������������70
6.6. Termination��������������������������������������������������������������������������������������������������72
6.7. Example: Finding a Maximum Number in an Array��������������������������������������74

Chapter 7: M
 athematical Induction����������������������������������������������������77
7.1. Induction in Dafny����������������������������������������������������������������������������������������79
7.2. Manually Proving Induction in Dafny�����������������������������������������������������������81

Chapter 8: V
 erification Exercises�������������������������������������������������������85
8.1. An Odd Implementation��������������������������������������������������������������������������������85
8.2. Sunday���������������������������������������������������������������������������������������������������������87
8.3. Mathematical Properties������������������������������������������������������������������������������88
8.4. Algebra���������������������������������������������������������������������������������������������������������89
8.5. Miscellaneous Algorithms����������������������������������������������������������������������������90
8.6. Prime Numbers��������������������������������������������������������������������������������������������97
8.7. Formal Proofs�����������������������������������������������������������������������������������������������98
8.8. Solutions����������������������������������������������������������������������������������������������������100

vi
 Table of Contents

Chapter 9: Implementing a Formal System��������������������������������������113

Appendix A: Gödel’s Theorems���������������������������������������������������������119

Conclusion����������������������������������������������������������������������������������������123

Bibliography�������������������������������������������������������������������������������������125

Index�������������������������������������������������������������������������������������������������127

vii
About the Author
Boro Sitnikovski has over 10 years of experience working professionally
as a software engineer. He started programming using the Assembly
programming language on an Intel x86 at the age of 10. While in high
school, he won several prizes in competitive programming, ranging from
fourth to third and first places.
He is an informatics graduate; his bachelor’s thesis was titled
“Programming in Haskell Using Algebraic Data Structures,” and his
master’s thesis was titled “Formal Verification of Instruction Sets in Virtual
Machines.” He has also published papers on software verification. His
other research interests include programming languages, mathematics,
logic, algorithms, and writing correct software.
He is a strong believer in the open source philosophy and contributes
to various open source projects.
In his spare time, he enjoys time with his family.

ix
About the Technical Reviewer
Aleksandar Stankov has over 10 years of experience working
professionally as a software engineer, software architect, and CTO. He
has worked on different projects in the United States, Norway, Germany,
and Macedonia. He is a computer engineer with a bachelor’s in brain–
computer interface and a master's in project management where his thesis
was titled “Quality management in software projects.”
Last year, he was focused on founding a startup for mental health,
called “Relaxifyapp,” that would improve the well-being of people using
the mobile app.
His interests include blockchain, microservices, Web 3.0, and
mobile apps.

xi
Preface
I was always interested in understanding things from first principles. I
believe this interest naturally led to learning mathematics. Writing is a way
for me to clarify my thoughts,1 which resulted in the book you’re reading at
the moment.
Every programmer in their career will run into bugs caused by
themselves, their logic, and reasoning. After the first few bug fixes, it
becomes a rather irritating experience. A programmer will do their best to
avoid introducing bugs in software. However, it’s not just a matter of ego
or avoiding being irritated. Depending on the criticality, some software
systems must be designed in such a way where failure is not an option.
Various tools exist to address this, both software applications and
theoretical concepts. In this book, we will cover some of them, including
algorithms (computation), the English language (and its vagueness), and
the mathematical language (and its preciseness, compared to the English
language).
The English language is also important – we will describe the concepts
in this book using it. This language can be a little bit vague, though; thus,
we will circle back to the first principles (mathematics) and see how we
can be as precise as possible.
We need a framework in order to be able to express mathematical
concepts.2 Dafny is one tool (programming language) that will allow us to

1
“Writing is nature’s way of letting you know how sloppy your thinking is.”
—Dick Guindon
2
“Often people talk about mathematics being useful for programming. It works
both ways. Programming (esp. functional programming) has deepened my
understanding of mathematics in numerous ways.” —Dan Piponi

xiii
Preface

research these and is what we will use throughout the book. It is not the
only tool though, and the concepts that we will introduce in this book will
be easily applicable to other languages that allow for software verification.
There are several platforms for software verification. Formal
verification is based on mathematical proofs, and the software platforms
are categorized into manual provers and automatic provers. Among the
manual ones, some of the most popular are the programming languages
Coq [12] (based on type theory), Idris [14], etc. Automated theorem
provers use algorithms to automatically deduce a given theorem, and
Dafny belongs to this family.
There are already good writings on Dafny, but the purpose of this
book is to be self-contained and not assume a lot of background besides
basic programming skills. Knowing how to program is not a strict
necessity, although it may help in grasping some concepts. The book also
assumes some basic experience with mathematics, such as functions and
elementary algebra.
To get the most of it, the recommended approach for the book is to
follow along and write the code as it’s being explained instead of reading
passively.
Thanks to my family, coworkers, and friends for the support, and thank
you for purchasing this book! I tried to introduce concepts as clearly as I
could, and I added examples and exercises, which I believe are crucial to
understanding. I hope that you will learn new techniques from this book.
Have fun!

xiv
Languages and Systems
In this chapter, we will cover the most foundational theoretical concepts
(starting from first principles) that will be necessary for our journey to
prove software correctness.
A lot of my programmer friends get scared away whenever they hear
the word “mathematics.” Unfortunately, there’s no getting around it, and
in this chapter, we’ll see why. However, we will try to be as descriptive as
possible, and English will be our friend, so stay a while and read!
Languages provide us a way to transfer some message or information
to someone, or even save some piece of information for our future self, by
writing it down; humans tend to forget easily. There are a lot of different
languages, but that’s the essence of them all – transferring information.
Now, to talk about its structure, a language consists of a finite set
of symbols (A, B, C, …) and a way to combine those so that strings (list
of symbols) can be formed: ABBA, CAB, etc. In addition, it consists of
grammar that tells us how to form valid strings. For example, in the English
language, “Hi, how are you?” is a valid statement, whereas “hi, how” isn’t.1
A language affects how a person thinks, as different languages consist of
different grammars. For example, to pronounce the number 23 in English,
we say “twenty-three.” However, for example, in Slovenian, we say “three
twenty.” This is because the rule to construct numbers is different between
these two languages. Thus, knowing different languages enriches not only
our vocabulary but also the different rules possible to construct statements.

1
The definition of validity varies in different contexts. In this context, we say that
a statement is valid if it makes sense and allows for communication between
parties. For example, if someone said to you “hi, how,” there is a very small chance
of having a useful dialog.

xv
Languages and Systems

But why care about different rules? Well, some languages are good for
some things and not as good for other things; there is no “best” language.
Similarly, in programming, it may be easier for some problems to be solved
in C (one programming language) than in Haskell (another programming
language).
This book is written using the English language; however, this language
has its limitations (as every other language). To see one limitation, note
that in computing, we usually talk about algorithms and numbers, which
are simply logical expressions. Now, consider the statement “There exists a
number such that it’s greater than two and there exists a number such that
it’s greater than three.” There’s some vagueness involved here. First, is the
first number the same as the other one, or must they be different? Second,
are we talking about positive numbers only, or are negative also allowed?
And so on.
It’d be good if we had a framework (language) to express our ideas as
precisely as possible, but also keeping the essence and removing all other
redundant distractions, for example, unnecessary words such as “such
that” in “there exists a number n such that it’s positive.”
It’s okay to be informal (that’s why we use English), but sometimes,
formality is needed, especially when we are to represent our ideas as
computer programs since computers will do exactly what we tell them to.
If languages allow us to transfer some message, then formal systems
(using some language) allow us to transfer some abstract idea. Formal
systems lie at the heart of mathematics, and through them, the foundations
are specified.
Before we can construct a proof of software correctness, we need to
understand what proof is and what it means for a piece of proof to be valid.
The purpose of formal systems is to enable reasoning for logical proof
in terms of their form, rather than their content. This level of abstraction
makes formal systems powerful tools.

xvi
 Languages and Systems

Definition 1 A formal system is a model of abstract

reasoning that consists of
• A formal language containing
–– A finite set of symbols, which can be combined into
finite strings called formulas
–– Grammar, which is a set of rules that represent
well-formed formulas
• A set of axioms – formulas accepted as valid
without proof
• A set of inference rules that allow the construction
of new, valid formulas based on existing ones, called
theorems

Within a given formal system, the grammar determines which

formulas are syntactically valid, while inference rules determine which
formulas are semantically valid. The symbols as such have no special
meaning, while the inference rules define the meaning. The difference
between these two is very important. For example, taking the English
language as a (very complicated) formal system, the sentence “Colorless
green ideas sleep furiously” is syntactically valid because different
types of words are used in the appropriate places, but it is semantically
meaningless.
Once a formal system is defined, other formal systems can extend it.
For example, set theory is based on first-order logic, which itself is based
on propositional logic, which is a formal system. These theories will be
discussed later.

xvii
Languages and Systems

In the following example, we will consider the “MU” problem as a

formal system, represented as follows:

1. Formal language

1. The set of symbols is {M, I, U}.

2. A given string is well-formed if the first letter is M and there are

no other M letters. Example: M, MIUIU, MUUUIII.

2. MI is the initial string, axiom.

3. The inference rules are defined as in Table 1.

Table 1. Example inference rules

No Rule Description Example

1 xI → xIU Apply U to a string that ends in I MI turns MIU

2 Mx → Mxx Double the string after M MIU turns MIUIU
3 xIIIy → xUy Replace III with U in a string MUIIIU turns MUUU
4 xUUy → xy Remove UU from a string MUUU turns MU

In the inference rules, the symbols M, I, and U are part of the system,
while x and y are variables that represent any list of symbols (string).
For example, rule number 2 can be applied to MI, where x = I, but rule
number 1 for x = M can also be applied. Thus, from MI, one can derive MII
but can also derive MIU, respectively. Another example is MII to which rule
number 2 for x = II and rule number 1 for x = MI can be applied.
The following example shows how to get from MI to MIIU:

1. MI (axiom)

2. MII (rule 2, x = I)

3. MIIII (rule 2, x = II)

xviii
Other documents randomly have
different content
hänelle ja tuo samassa rosmarinia ja myrtin oksia takkamme
seppelöimiseksi."

Mopsos ei kiiruhtanut täyttämään tätä toimitettavaa asiaa

nopeasti.

Ensin oli hänellä autettava Dorippea viheriäisten oksien

taittamisessa, ja sitä tehdessä ei hän hakenut mieluisia lahjoja
ainoastaan maasta, vaan myös rakastettunsa punaisilta huulilta,
mutta sitten ajoi hän aasinsa kanssa ylöspäin mäkeä hyvin hitaasti,
pakottamatta ensinkään harmaata eläintä. Tämä kantoi toista koria
oikealla ja toista vasemmalla puolella satulaa, kirjavaa hanhensulkaa
päässä ja tulipunaisia ohjaksia. Se näytti koristuksissansa kylläksi
iloiselta, mutta se antoi kuitenkin päänsä riippua, mutta kuitenkin
aina vähemmin syvälle, kuin nuori ajajansa, jonka Semestre oli
ajanut pois herransa talosta ja rakastettunsa luota.

Puoli tuntia tarvitsi hän, saavuttaaksensa pyhää huonetta.

Pienen lehdon edessä portaitten vieressä, jotka veivät cellan luo,

seisoi samaan aikaan vanha Iason.

Samalla lailla, kuin vähän aikaa sitten palvelija Lysanderin talossa,

tuuditti täällä arvoisa vanhus jotain pientä kirkuvaa käsivarrellansa,
ja myös tämäkin oli porsas; mutta sillä ei ollut minkäänlaisia nauhoja
hännän ja korvien ympärillä, ei se ollut myöskään erinomaisen lihava
ja oli täynnä mustia pilkkuja harvaan kylvetyn harjaksen ja terävän
kärsän alla.

Vanhus ei katsellut tuota viatointa eläintä ensinkään

sääliväisyydellä, vaan sangen vastenmielisesti, ja hänellä oli syytäkin
suuttua sille, sillä papista ei se ollut kyllin arvoisa jumalattarelle
mestattavaksi, sehän oli niin köyhä lihavuudesta ja rikas pahoista
merkeistä.

Oi, eikä Iasonilla ollut ainoatakaan toista tallissa, ja hän tahtoi

kuitenkin niin mielellään voittaa jumalattaren Phaonin asian puolelle!

Kohta kun hän oli nähnyt Semestren uhrin, oli hän kiiruhtanut
kotiin, ehtiäksensä omallansa ennen häntä ja voittaaksensa
jumalattaren sydämmen ennen kuin hän nuorelle herrallensa.

Tuolla seisoi hän ja kysyi itseltänsä, tappaisiko hän tuon

onnettoman eläimen tai veisikö hän sen takaisin emänsä luo.

Säästäväisen talonhoitajan tavoin päätti hän tehdä

viimeksimainitun, ja juuri kun kuvaili tuon täplikkään laihan
luontokappaleen kuvaa, tulevassa kauniinpyöreässä tilassa, kuuli hän
Mopsoksen ajaman aasin kavion-kapsetta, kepin vahvaa lyöntiä
pullistuneelle lihalle ja jokaisen iskun jälkeen huudon: "Semestre."

Kohta sen jäljestä kulki Mopsos aasinensa vanhuksen ohi, ja kun

poika, katsomatta kummallekaan puolelle, ei oikealle eikä
vasemmalle, antoi harmaalle elävälle uuden iskun ja taas huusi
emännöitsijän nimeä ja sen yhteydessä jonon katkeran-pahoja ja
jäykkiä sanoja, katsoi Iason hyväksyvällä katseella ja melkein hellästi
nuorta miestä.

Tämän oli tapana muutoin, kun hän tapasi vanhuksen, jo kaukaa

huutaa hänelle "iloitse!" vastaan, mutta tänään vastasi hän hänen
tervehdystänsä surullisella päännyykäyksellä ja hiljaisella murinalla.

Nyt astui talonhoitaja hänen tiellensä ja pani kovanahkaisen

kätensä aasin pään päälle ja kysyi:
 "Semestreksikö sinä kutsut harmaata elävääsi?" Mopsos punastui
ja vastasi:

"Kaikkia aasintammoja kutsun minä vast’edes sillä nimellä, mutta

tätä kutsui tuo vanha noita Iasoniksi."

"Katsos tuota", huusi vanhus, "kuinka kauniisti tuo arvoisa rouva

minua muistaa. Mutt’eipä häntäkään ole unhoitettu, sillä joka kerta,
kuin sinä nostit sauvaa, ajattelit sinä häntä, luulisin minä."

"Sen tein minä!" huusi Mopsos ja lisäsi ystävällisesti sivellessään

naarmuja aasin säärissä:

"Iason parka, ei sinunkaan ole mistään hyvyydestä sitä eukkoa

kiittäminen."

Tämän sanottuansa kääntyi hän taas talonhoitajan puoleen ja

sanoi:

"Jospa sinä tietäisit, kuinka hävytön tuo vaimo on…"

"Minä tiedän", keskeytti häntä harmaaparta, "Mutta hän on

kuitenkin aina vanha eukko, eikä sinun sovi häntä haukkua; hän on
tuolla alhaalla talossa kipeän käskijän sijaisena."

"Häntä minä voisin käsilläni kantaa", huusi poika. "Mutta Semestre

on ilman syyttä ajanut minut pois palveluksesta, pois täältä ja pois
Dorippen luota, ja mistäpä minä kohta löydän paikan naapuristosta?"

Kummallisesti kaunisti tämä melkein itkien lausuttu valitus suuren

leveähartiaisen Mopsoksen kasvoja, sen lisäksi nousivat kyyneleet
hänen silmiinsä, kun hän kertoi talonhoitajalle silmänkääntäjästä,
tanssista ja Semestren vihasta, hänen, Mopsoksen, karkoittamisesta
Lysanderin talosta ja emännöitsijälle toimitettavasta asiasta viedä
porsas häntä varten Aphroditen temppeliin.

Iason kuunteli häntä ainoastaan puolella tarkkuudella, sillä paljon

puoleensa vetävämpää, kuin poika paran kertomus, oli hänelle
porsaan hiljainen murina, joka tunki hänen korvaansa aasin sivulla
olevasta korista.

Hän tunsi jokaisen kotieläimen tavat, ja semmoisia ääniä antoi

vaan pieni sika, jolla oli hyvä olla lihavuudessansa ja eli onnellisissa
oloissa.

Suuri ajatus heräsi hänessä ja hän oli ihan varmaan hyvin iloinen
siitä, sillä hänen silmänsä alkoivat loistaa, suunsa rypistyi
muhoilevaisesti ja hän näytti aivan satyrilta, joka lähestytti
huulillensa viinitarhan täysintä ja kypsintä viinirypälettä.

Kun Mopsos lopetti, huomasi hän harmiksensa, kuinka iloisesti

hänen surullinen kertomuksensa oli vaikuttanut vanhukseen, mutta
pian nauroi hänkin, sillä ennenkuin hän oli antanut osoitusta
tyytymättömyydestä, oli Iason avannut korin aasin vasemmalla
puolella, ottanut ulos Semestren koristetun porsaan, pannut sen
sijaan oman vaillinaisen porsaansa ja sen ohessa tyytyväisesti
hihittäen sanonut:

"Semestre ei ansaitse millään tavalla sen jälkeen, mitä hän sinulle

raukalle on tehnyt, jumalattaremme suosiota. Anna minun uhrata
Kyprisille tämän suloisimman kaikista pienistä porsaista ja tarjoo sinä
hänelle emännöitsijän nimessä minun pieni ruma eläväni; silloin ei
hänen rukoustansa varmaankaan kuulla."
 Mopsoksen leveät kasvot kirkastuivat tämän puheen aikana,
ääneen naurettuansa löi hän nyrkillä tyhjään vasempaan käteen,
pyörähti oikean jalan korolla ympäri ja huusi:

"Niin, se on oikein!"

Kohta sen jäljestä katseli hän kuitenkin niin arvelevaisesti sinne,

kuin olisi näkymätöintä myrttisauvaa huiskuteltu hänen selkänsä
takana, ja kysyi:

"Mutta jos hän huomaa sen?"

"Minä tiedän jo, kuinka me teemme", vastasi vanhus, antoi

Mopsokselle Semestren porsaan käsivarrelle ja otti siltä nauhat pois
korvista ja kiertyneestä saparosta.

Pieni sika röhki silloin niin valittavasti, kuin huomaisi se, että siltä
anastettaisiin sen koristus ja tultaisiin liian lähelle sen kauneutta.

Kun Iason kohta sen jäljestä pani pojan avulla nuo nauhat omaan
laihaan porsaasensa, ei se tullut sittenkään kauniimmaksi eikä
näyttänyt ylpeemmältä kuin ennenkään, sillä ei se ollut juuri mikään
onnellinen pieni sika ja oli tajuamaton jaloille lahjoille.

Käynti merelle.

Sill'aikaa kuin Aphroditen pappi otti vastaan Iasonin lahjan, kiitti

sen kauneutta, lupasi paikalla teurastaa sen, mutta sen ruman sian,
jonka Mopsos Semestren nimessä oli tuonut, selitti hän voivansa
ottaa uhrina vastaan ainoastaan antajan ja koristuksien tähden, astui
Xanthe isänsä huoneesta.

Hän kantoi parasta pukuansa yllänsä ja oli järjestänyt kauniisti

vaalean tukkansa ja oli sen ohessa miettinyt kaikenlaista, sillä tytöt
ajattelevat mieluimmin istuessaan kangaspuitten tai kehruurukin
ääressä tahi myös työksennellessään rauhassa tukan koristamisessa.

Semestre oli kiinni hänen kintereissänsä, ojensi hänelle pienen

veitsen ja sanoi:

"On kohtuullista koristaa kukilla ovea tervetulleelle vieraalle.

Pensaat ovat nyt täynnä ruusuja; mene nyt sitten ja leikkaa niin
paljon, kuin tarvitaan komeaan seppeleesen, mutta vaan punaisia ja
keltaisia, mutt'ei millään muotoa valkoisia, sillä ne eivät tuota mitään
onnea. Täysinäisimpiä löydät sinä tuolla alhaalla meren rannalla
penkin luona."

"Minä tiedän jo.”

"Odotahan nyt toki ja kuule minua loppuun."

"No?"

"Ilma on oivallinen, yöllä on tuullut hiljaisesti pohjoisesta, ja niin

muodoin voi tapahtua, että laiva Messenestä jo ennen päivällistä on
laskenut rantaan luoksemme."

"Niinpä laske minua sitten tuonne alas."

"Mene vaan ja tarkastele purjeita, ja kun sinä näet meidän,

kiiruhda tänne ja sano Chlorisille, että hän kutsuisi minua, sillä
minun täytyy Kyprisin temppeliin.
 "Sinunko?" kysyi Xanthe ja nauroi.

"Minun, ja sinun sopii kaikkein vähemmin pilkata tätä käyntiä,

jotta sinä voisit seurata minua."

"En! Minä leikkaan ruusuja."

Nämä sanat olivat lausutut semmoisella äänellä, jota emännöitsijä

tunsi.

Joka kerran kuin Xanthe vaan käytti sitä, pysyi hän lujana
tahdossansa ja teki, mitä itse tahtoi; mutta Semestre, joka ei
tavallisesti koskaan myöntänyt, ett'ei hänen kuulonsa ollut
samanlainen kuin aikaisempina vuosina, käytti mielellään
semmoisissa tilaisuuksissa kuurouttansa hyväksensä, välttääksensä
viisaasti peräytymistä.

Tänään varsinkin kartti hän härsyttää tuota helposti liikutettua

tyttöä, ja vastasi senvuoksi:

"Mitä sinä sanoit? Eiköhän se olisi sentään parasta, että sinä

menisit ruusujen luo, kyyhkyseni? Kiiruhda nyt, sillä laiva, jonka
perään sinä aiot katsella, kantaa sinun onneasi. Kuinkahan kauniilta
tuo koristus, jonka Leonax tuo sinulle, mahtaneekaan näyttää. Jotain
sen vertaista, luulen minä, emme me ole täällä vielä koskaan
nähneet. Eivätpä minuakaan raukkaa unhoittaneet, sillä minä olen
kuullut hoettavan puvusta semmoisesta, jota rouvat kantavat. Se on,
— se olisi; — no kyllähän me tulemme näkemään!"

Hiljaa naureskellen ja melkein häveliäästi katsoi hän puhuessaan

maahan, kehoitti Xanthea vielä kerran kutsuttamaan häntä, niinpian
kuin laiva Messenestä alkaisi näyttäymään, ja hoiperoitsi sitte
myrttisauvaansa nojautuneena alas tietä pitkin, joka vei jumalattaren
temppeliin.

Xanthe ei mennyt paikalla alas merelle; päinvastoin lähestyi hän

ensin enonsa huonetta, hakeaksensa silmillänsä Phaonia tuolla.

Kun ei hän voinut huomata häntä talleista eikä viikunaoksilla

ympäröidystä säleistö-käytävästä talon vieressä, kääntyi hän
nopeasti pois ja tukahdutti ylpeydestä halun huutaa Phaonia.

Tiellä merelle mennessä tapasi hän ensin enonsa leveähartiaisen

orjan.

Hän pidätti tätä ja kyseli Phaonia tarkoin.

Semestre ei ollut valehdellut. Phaon ei yhä vieläkään ollut

palannut kotia yölliseltä lennoltaan, ja useampiakin päiviä sitten oli
hän tullut kotiin vasta vähän ennen auringon nousua.

Ei, Phaon ei ollut mies, tarjoomaan hänen kipeälle isälle tukea.

Hän haki rikasta perillistä, ja unhoitti huikentelevaisten veikkojen ja
tyttöjen tähden hänet ja omansa.

Tämä ajatus karvasteli hänen mieltänsä, karvasteli niin, että hän

mielellään olisi ruvennut uudestaan niinkuin lähteellä itkemään.

Mutta hän pakoitti kyyneleet takaisin, eikä yksi ainoakaan kastellut

hänen poskiansa, mutta kuitenkin tahtoi hänestä näyttää siltä, kuin
olisi hänen sydän parkansa saanut silmiä, jotka vuodattivat
kyyneleitä.

Pieni veitsi hänen kädessänsä muistutti häntä toimitettavasta

tehtävästänsä, leikata ruusuja ja tähystellä laivaa, jonka oli määrä
tuoda tänne hänen enonsa poikaa Messenestä.

Jos Leonax oli semmoinen, kuin Semestre häntä kuvaili, ei hän

tahtonut lähettää häntä pois, samaten kuin toisia kosijoita, joita hän
naurusuin oli lähettänyt kotiin.

Niin, hän tahtoi ruveta hänelle puolisoksi, ei ainoastaan isänsä

tahdon vuoksi, ei, myös rangaistaksensa Phaonia!

Haikeus, mielikarvaus semmoinen, jonkamoista ei hän vielä

koskaan ollut tuntenut, täytti tämän päätöksen jälkeen hänen
sydämmensä.

Sen sijaan, että olisi astunut alas merelle, kulki hän kokonaan
noitten ristiriitaisten tunteitten hänen rinnassansa riehuessa aivan
suoraan, siksi kuin hän saavutti suuren maatilalle vievän portin.

Siinä muistui hänelle taas ulosmenonsa tarkoitus, ja jo kääntyi hän

palataksensa, kun silmänkääntäjä, joka lepäsi kärryissänsä portin
ulkopuolella aidan varjossa, huusi hänelle:

"Sinä seuraat minun neuvoani, kaunis Xanthe, ja käyt eteenpäin

miettien kuin sofisti."

"Senpätähden et saa häiritä minua", huusi tyttö nostaen

uhkamielisesti päätänsä.

"Anna anteeksi, jos minä sen tein", vastasi toinen, "mutta minä
tahdoin sinulle sanoa, että minä tietäisin kenties neuvoa sinun
isällesi. Kototienoossani…"

"Mistä sinä olet kotoisin?

 "Messenestä."

"Messenestä!" huusi Xanthe iloisasti.

"Siellä," keskeytti häntä silmänkääntäjä, "on paljon kokenut

lääkäri."

"Ei kukaan ole vielä voinut auttaa isää."

"Ja kuitenkin -"

"Tule nyt sitten sisään ja puhu hänen kanssansa",

"Minä pelkään tuota pahaa eukkoa, joka tuolla sisällä hallitsee."

"Hän on mennyt ulos ja sinä löydät isän yksinänsä."

"Silloin menen minä hänen luoksensa."

"Sinä sanoit olevasi Messenestä?"

"Se on minun kotipaikkani."

"Tunnetko sinä minun enoani, kauppamies Alkiphronia?

"Tietysti, hän omistaa useimmat laivat paikkakunnassa."

"Ja myös hänen poikaansa Leonaxia."

"Myös häntä näin minä usein, sillä minun majani on merenrannalla

vastapäätä sinun enosi laivojen laskemasijaa, ja nuorukainen johtaa
aina lastausta ja purkausta. Jos kukaan, niin juuri hän kuuluu
semmoisiin onnen lempilapsiin, jotka saattavat semmoisille kääpiöille
kuin minä tehdä elämää vastenmieliseksi ja pakoittavat meikäläisiä
nauramaan, kun ihmiset sanovat, että tuolla ylhäällä on vanhurskaita
jumalia."

"Sinä olet ilkeä!"

"Minä puhun vaan sitä, mitä toiset ajattelevat."

"Olethan sinäkin joskus ollut nuori!"

"Mutta minä olin kääpiö, ja hän on kasvultansa Akilleyn kaltainen;

minä olin köyhä, hän ei tiedä, mitä tehdä rikkaudellansa, minua tytöt
pakenivat, häntä ne taas etsivät; minä löydettiin kadulta, ja häntä
johdattaa isä vielä tänä päivänä ja suutelee hellä äiti. Minä suon sen
hänelle, sillä joka astuu elämään orpona, siltä säästyy tuska
myöhemmin tulla semmoiseksi."

"Sinä puhut katkeria sanoja."

"Joka on tullut lyödyksi, ei se naura."

"Kadehditko sinä siis Leonaxilta hänen onneansa?"

"En, sillä niin tukeva perustus kuin minulla olisikin valittamiseen,

niin minä en sittenkään kadehtisi yhtäkään kuningasta, sillä
ainoastaan yhdestä tiedän minä, kuinka sen laita on tuolla sisällä, ja
se yksi seisoo sinun edessäsi."

"Sinä soimaat kohtaloa ja pidät kuitenkin mahdollisena, että meillä

kaikilla on enemmän kärsimyksiä kannettavina kuin sinulla."

"Sinä olet ymmärtänyt minua oikein."

"Niin otaksun kuitenkin, että sinä olet onnellisempi kuin moni

muu!”
 "Joll'eivät vaan useammat tyytyväiset olisi tuhmien joukossa!
Muuten niin tänpäiväinen aamu on minulle mieleen, koska sinun isäsi
antoi minulle tämän uuden vaatteen, ja ainoastaan harvoin täytyy
minun joutua epätoivoon; ansaitsenhan minä kanoillani kylläksi
leipää, juustoa ja viiniä, ja eihän minun tarvitse kysyä kenenkään
ihmisen suosiota tai epäsuosiota."

"Sinä tapauksessa täytyisi sinun kiittää jumalia, eikä moittia heitä."

"Ei, sillä puuttuva suru ei ole vielä läheskään onni."

"Ja pidätkö sinä Leonaxia liian onnellisena?"

"Tähän saakka näyttää hän olevan sitä, ja huikentelevainen

jumalatar pysyy kenties hänelle kauemmin uskollisena kuin monelle
muulle, sillä hän on uuttera varhaisesta myöhään ja isänsä oikia käsi.
Ei hän ainakaan siihen kuoppaan, jota kohtalo kaivaa kuolevaisille,
tule lankeemaan?"

"Ja sitä sanotaan?"

"Ikävyydeksi. Tuhannet ovat ilkeämpiä ja vähemmän hyviä kuin

sinun serkkusi; niin, se neito, jonka hän valitsee puolisoksi, voi
iloita."

Xanthe punastui tämän puheen aikana, ja tuo pieni kysyi paikalla,

astuessaan maatilalle:

"Leonax kosii serkkustansa?"

"Kenties."

"Mutta serkkusella on jo toinen mielessä?"

 "Kuka sen sanoo sinulle?"

"Minun kanani."

"Niinpä tervehdä heitä sitten minulta!" huusi Xanthe, jätti

silmänkääntäjän seisomaan ja juoksi oikotietä merelle vievää polkua
kohti.

Siinä, jossa se poikkesi leveämmästä, myös vaunuilla kuljettavasta

tiestä, seisoi omituinen muistopatsas, ja siinä pidätti hän jalkansa.

Kiitos, jota silmänkääntäjä oli jakanut Leonaxille, ilahutti häntä

hyvin vähän, niin, hän olisi mieluummin kuullut moittivia sanoja
Messenen kosijasta, sillä jos hän vastasi tuon pienen kuvausta, oli
hän oikea mies olemaan hänen, Xanthen, isälle pojan sijaisena ja
isännöimään talossa, jossa paljon kävi sillä tavalla, kuin sen ei pitäisi
käydä, silloinhan olisi kysymys unohtaa tuo uskoton yöjalkalainen
Phaon — jospa hän sitä voisi.

Jokainen omaisuus näyttää sillä hetkellä, jona meidän pitäisi

luopua siitä, viehättävimmältä, ja niin lämpimästi ja haikeasti ei hän
vielä koko elämässänsä ollut Phaonia ajatellut kuin juuri nyt ja tällä
paikalla.

Muistopatsas, jonka edessä hän seisoi liikkumattomana, oli

omituinen rakennus, joka, kukkivien köynnöskasvien ympäröimänä,
oli rakennettu tiilikivestä hänen ja hänen enonsa puutarhojen välille.

Se oli mahdottoman vahva, kahden korkean pilarin ympäröimä

muuri.

Siinä nähtiin useampia riviä syviä komeroita kaarevalla laella;

mutta pilareilla, jotka olivat kauniisti maalatut ruskean-punaisella
pohjalla, näkyi soihtuansa vaivuttava kuoleman henki erään alttarin
edessä, tuolla Orpheus, joka on pelastanut puolisonsa Manalasta ja
vetää nyt pelastettua yläilmoihin.

Useammat komeroista olivat vielä tyhjät; mutta muutamissa seisoi

majakoita puoleksi läpikuultavasta alabasterista.

Uusimmat, jotka olivat saaneet sijansa alimmaisessa rivissä,

sisälsivät hänen isoisänsä Dionysuksen ja hänen puolisonsa ja toinen
uurnapari kahden äidin, hänen omansa ja Phaonin äidin tuhan.

Molemmat vaimot olivat samana päivänä joutuneet ruton uhriksi,

ainoan, joka miesmuistiin oli vaivannut tätä iloista rannikkoa.

Kahdeksan vuotta sitten oli se tapahtunut.

Hän itse oli silloin vielä kuulunut lasten joukkoon, mutta Phaon oli
silloin jo ollut iso poika.

Kymmenen kertaa päivässä tuli Xanthe tälle paikalle, usein ajatteli

hän silloin myös noita rakkaita kuolleita ja viittasi, kun hän
elävämmin muisti heitä, iloisen tervehdyksen kalliille tuhalle, koska
se pakoitti häntä antamaan rakkaille muistoille ulkonaista osoitusta.

Sitävastoin tuli hänen sielunsa eteen vaan harvoin se päivä, jona

polttorovio oli sammunut, ja molempien niin nuorina Manalaan
kutsuttujen äitien tuhka koottiin, pantiin maljoihin, jotka asetettiin
toiselle uurnalle. Nyt täytyi hänen ajatella tuota päivää, kuinka hän
oli istunut erään hautapatsaan pilarin edessä, itkenyt katkerasti ja
kysynyt itseltänsä yhä uudelleen, olisiko se mahdollista, että hänen
äitinsä ei milloinkaan enää tulisi häntä suutelemaan, sanomaan
hänelle ystävällisiä sanoja, järjestämään hänen hiuksiansa ja
silittelemään häntä; niin ensimäisen kerran olisi hän silloin halunnut
toruvaa sanaa rakkaasta, iäksi suljetusta suusta.

Phaon seisoi sinä hetkenä nojautuneena toiseen pilariin ja peitti

silmänsä oikealla kädellä.

Niin surullisena ei Xanthe vielä koskaan, ei ennen eikä

myöhemminkään, ollut häntä nähnyt ja se vihlasi hänen sydäntänsä,
kun hän näki, että Phaon vapisi, aivan kuin olisi pakkanen tarttunut
häneen, ja hän pyyhkäisi syvään huoaten hiuksensa, jotka
sysimustan esiriipun tavoin peittivät puolet hänen otsastansa,
taaksepäin.

Hän oli itkenyt täydestä sydämmestä, mutta Phaon ei löytänyt

ainoatakaan kyyneltä.

Ainoastaan muutamia vaivaisia sanoja oli silloin heidän välillänsä

vaihdettu, mutta jokainen kaikui vielä tänään, kuin olisi sen ajan ja
nykyisen hetken välillä yhtä monta tuntia kuin vuosia, hänen
sisällisen korvansa edessä.

"Minun oli niin hyvä", oli Xanthe niiskuttanut, mutta hän oli vaan
nyykäyttänyt päätänsä eikä, hyvinkin neljännes-tunnin kuluttua,
mitään muuta sanonut kuin: "Ja minun myös."

Huolimatta pitkästä väliajasta, joka eroitti tytön sanat pojan

sanoista, olivat he kuitenkin sydämmellisesti liittyneet yhteen, sillä
heitä yhdisti molemmissa lapsensydämmissä lakkaamatta elävä
ajatus: "Minun äitini on kuitenkin ollut niin hyvä."

Xanthe se taas oli se, joka vähän ajan kuluttua katkaisi

äänettömyyden, kun hän oli kysynyt:
 "Kuka minulla nyt vielä on?"

Ja uudestaan kesti kauan, ennenkuin Phaon ainoana vastauksena

taisi hiljaa kertoa häntä:

"Niin, kuka?"

Nämä olivat taaskin vaan kaksi pientä mitätöntä sanaa, mutta

niistä kaikui niin syvä suru, jonkamoista ainoastaan lapsen sydän voi
tuntea.

Ne olivat tuskin ennättäneet päästä hänen huuliltansa, kun hän

painoi vasemman kätensä silmiensä eteen, lyhyt suonenveto
vavahdutti hänen rintaansa ja kuumien kyyneleitten virta tulvasi
hänen poskillensa.

Olihan molemmilla lapsilla vielä isänsä, mutta he unohtivat sen

tällä hetkellä.

Kukapa muistaisikaan kohta, kun lämmin aurinko sammuu, että on

olemassa kuu ja tähdet?

Kun Phaon purskahti niin ankaraan itkuun, alkoivat Xanthen

kyyneleet valua harvemmin ja hän katseli häntä kauan
sydämmellisellä sääliväisyydellä, Phaonin sitä huomaamatta, sillä hän
painoi käsiänsä yhä vielä silmiänsä vastaan.

Tuo pienokainen oli kohdannut tässä suurempaa surua kuin hänen

omansa, ja niinpian kuin hän huomasi, että hän oli kuitenkin
vähemmin surullinen, kuin hänen kumppaninsa, pakoitti se häntä
helpottamaan pojan surua.
 Niinkuin puhkeavassa taimessa on koko kasvi kukkinensa ja
hedelminensä, niin on nuorimmassakin tytössä tuleva äiti, joka
mielellään pyyhkii kyyneleet, huolehtii ja lohduttaa.

Kun Phaon silloin yhä jäi samaan asentoon, nousi Xanthe ylös,
lähestyi häntä, veti arasti häntä takista ja sanoi:

"Tulehan nyt kuitenkin meille tuonne ylös; minä tahdon näyttää

sinulle jotain nättiä; neljä nuorta kyyhkystä on kontannut ulos, niillä
on aivan leveät nokat ja ovat hyvin rumia."

Hänen kumppaninsa otti kädet silmiltänsä ja vastasi ystävällisesti:

"Ei, minä pyydän, jätä minut."

Tyttö tarttui nyt hänen käteensä, veti häntä eteenpäin ja sanoi:

"Sittenkin! Sinun täytyy tulla; minun vaunuistani on aisa poikki."

Phaon oli niin tottunut aina olemaan käsillä, jos oli kysymys
parantaa jotain tuon pienokaisen leikkikaluissa, että hän seurasi
häntä, ja myöskin seuraavina päivinä antoi tytön käskeä häntä
moniin asioihin, joihin hänen ei olisikaan tehnyt mieli.

Phaon seurasi Xanthea senvuoksi, ett'ei hän surettaisi häntä, ja

kun Phaon silloin taas tuli iloisemmaksi ja vieläpä yhdistyi hänen
hilpeään nauruunsa, iloitsi hän siitä niin, kuin olisi hän vapauttanut
Phaonia hänen murheestansa, ja sen jäljestä käytti Xanthe hänen
palvelustansa aivan yhtä mielellään kuin ennenkin, mutta hänestä
näytti, että hän oli pieni äiti ja valvoi hänen tekojansa ja toimiansa,
kuin olisi hän siihen määrätty.
 Kun hän oli tullut täysikasvuiseksi, ei hän arastanut kehoittaa
taikka moittia, niin, hän taisi joskus suuttua ja harmistuakin tuolle
pojalle, erittäinkin kun hän leikeissä tai tansseissa enemmän, kuin oli
kohtuullista, hääräsi tyttöjen kanssa, joita vastaan oli paljon tai
vähän ja välistä myös ei mitään muistutettavaa. Ei itsensä tähden,
sanoi hän, sillä se voisi olla hänelle yhdentekevä, mutta hän tunsi
tytöt, ja se oli hänen velvollisuutensa varoittaa häntä.

Mielellänsä antoi hän Phaonille paljon anteeksi, mutta tässä

kohdassa oli hän ankara ja taisi kiivastua liiaksikin.

Kun hän nyt seisoi hiljaa hautapatsaalla, muisteli hän sitä hetkeä,
jona hän oli lohduttanut Phaonia, ja huolenpitoansa häntä kohtaan,
ja että kaikki oli nyt kuitenkin ollut turhaa, sillä huilunsoittajanaisten
kanssa vietti hän nyt yöt.

Niin, huilunsoittajanaisien kanssa!

Semestre oli sen sanonut!

Kadotetulta näytti Phaon senvuoksi hänen mielestänsä,

täydellisesti kadotetulta.

Kun hänen oli täytynyt itkeä tänään lähteellä, arveli hän nyt, ett'ei
hän ollut itkenyt tuon vieraan Messeneläisen neidon tähden, ei,
hänen silmiinsä oli muka tunkeutunut ainoastaan semmoisia
kyyneleitä, jommoisia äiti vuodattaa harhateille joutuneen poikansa
tähden.

Hänestä hän tuntui sangen arvokkaalta ja olisi pitänyt sen aivan

luonnollisena, jos harmaat hiukset olisivat koristaneet vaaleitten
sijaan hänen tuskin seitsemäntoistavuotista pientä päätänsä.
 Hän otti myös rouvamaisen arvokkaita askeleita, mutta oikein
äidillistä ei se kuitenkaan ollut, kun hän ahkerasti vaivasi itseänsä
pitkällä matkalla meren äärellä olevien ruusupensaitten luo, hartaasti
väärin tuomiten ja kääntäen pahaksi kaikkea hyvää Phaonissa,
sanomalla hänen rauhallista luontoansa haluttomuudeksi, hänen
intoansa olemaan hänelle avulias heikkoudeksi, hänen harvapuheista
olentoansa ujoksi tyhmyydeksi, ja vieläpä hänen kauniita haaveksivia
silmiänsä unisiksi.

Kaiken tämän ohessa oli hänellä vaan vähän aikaa ajatella uutta
kosijaa, ensinhän oli kysymys rikkoa vanha jumalankuva, mutta
jokainen vasaranlyönti koski hänelle niin kovin, kuin olisi hän vienyt
sitä itseänsä vastaan.

Vastaus.

Se ruusupensas, jonka luo hän meni, oli rannalla aivan meren

vieressä, joka kuului hänen isällensä ja enollensa yhteisesti, ja
kauniisti silitetyn valkoisen marmorisen penkin luona.

Monet talvet olivat pehmittäneet yksityisten nelitahkoisten kivien

liitteitä ja reunustaneet keltaisilla laidoilla.

Jo kaukaa huomasi hän, ett'ei istuin ollut vapaa.

Sen alla laski hänen lähteestänsä tuleva puro mereen, ja sen

nopeasti virtaavassa vedessä oli piikatytöillä tapana pestä talon
liinavaatteita.
 Käyttivätkö he nyt penkkiä, levittääksensä sille huuhdottavia
vaatteita ja liinoja?

Ei.

Kovalla marmorilla makasi mies, ja varjellaksensa itseänsä yhä

korkeammalle nousevan auringon loistolta, oli hän vetänyt vaalean
vaippansa kasvojensa yli.

Hänen kengillä varustetut jalkansa ja hänen ikäänkuin matkalle

vyötetyt nilkkaluunsa näkyivät verhon alta.

Niistä tunsi hän kohta tuolla lepäävän nuorukaisen.

Se oli Phaon!

Hän olisi sen tiennyt, vaikkapa hän olisi nähnyt vaan kaksi sormea
hänestä!

Auringon oli kohta saavuttaminen keskipäivän korkeuden, ja tuolla

loikoi hän ja nukkui!

Ensin se oli häntä peljästyttänyt, että hän löysi Phaonin siinä,

mutta kohta hän ei tuntenut mitään muuta kuin harmia, ja
uudestaan astui huilunsoittajanaisten kuva, joiden kanssa hänen oli
täytynyt riehua niin väsyksiin, hänen sielunsa eteen.

"Maatkoon hän vaan", mutisi hän ylpeästi, meni ylenkatseellisesti

hänen luoksensa, leikkasi käden täydeltä ruusuja kokonaan
purppuralla ja keltaisilla kukilla peitetyistä pensaista ja istuutui
tyhjäksi jääneelle paikalle Phaonin pään viereen, katsasteli sitten
laivaa Messenestä ja aikoi, kun ei sitä näkynyt, seppeleen sitomista.
 Tätä työtä taisi hän täällä yhtähyvin kuin jokaisessa muussa
paikassa tehdä, ja sanoi itsellensä, että se olisi hänelle aivan
yhdentekevä, makaisiko Phaon siinä tai hänen isänsä liinavaatteet.

Mutta hänen sydämmensä rankaisi häntä näistä valheellisista

ajastuksista, sillä se löi niin rajusti, että häneen koski.

Ja minkätähden eivät hänen sormensa tahtoneet liikkua, eivätkä

hänen silmänsä voineet eroitta punaisia ruusuja keltaisista?

Hiljaa, täydellisesti äänettömänä lepäsi puutarha, sininen meri

näytti uinailevan, ja jos joku leveä aalto nuoleskeli rantaa, niin teki
se sen tuskin kuuluvalla hiljaisella sorinalla.

Unelman tavoin liihotteli mykkä perhonen hänen ruusujensa

ympäri ja pikaisen ajatuksen lailla rientää suhisi sisilisko äänetönnä
kivien liitokseen hänen jalkojensa luona.

Ei ainoakaan tuulen henkäys liikkunut, ei ainoakaan lehti tai oksa

pudonnut puista.

Tuolla oli, aivan kuin sinisen hunnun alla maaten, kalabrialainen

rannikko, lähempänä ja kauempana, mutta aivan kuulumattomina
kiisivät hiukan kaarevilla seileillä laivat ja veneet kuni joutsenet yli
veden. Itse cikaditkin näyttivät nukkuvan, ja niin hiljaista, niin
kauhean hiljaista oli kaikki hänen ympärillänsä, kuin seisahtuisi
mailman hengitys, joka ympäröi häntä kukoistavana ja valoisana.

Kuin kiinnisidottuna istui Xanthe nukkujan vieressä, ja yhä vaan löi

hänen sydämmensä niin nopeasti ja voimallisesti, että hän luuli
kuulevansa sen tykytystä ainoana äänenä tässä kiusallisessa
hiljaisuudessa.
 Auringon säteet kohtasivat hänen päälakeansa kuumina ja
säälimättöminä, hänen poskensa hehkuivat, tuskallinen levottomuus
valloitti äkkiä hänet, ja aivan varmaan ei Phaonia herättääksensä,
vaan ainoastaan kuullaksensa jotain ääntä, yskäsi hän, vaan ei
vaivatta, kerran ja taas uudestaan, ja kun hän teki sen kolmannen
kerran, liikahti nukkuja, veti vaipan liepeen, joka peitti hänen
päätänsä, kasvoiltansa syrjään, ojensi hitaasti itseänsä vähän ja
sanoi, jättämättä makaavaa asentoansa, sointuisimmalla äänellä
aivan teeskentelemättömästi ja levollisesti:

"Sinäkö se olet, Xanthe?"

Pikemmin hiljaa kuin kovaa, mutta kuitenkin iloisilta kuuluivat

nämä yksinkertaiset sanat.

Tyttö oli vaan pikaisesti katsahtanut heräävää kasvoihin, mutta

sitten toiminut niin innokkaasti ruusujensa kanssa, kuin istuisi hän
aivan yksinänsä.

"No?" kysyi Phaon edelleen, katsoessaan häneen kummastuneena

ja tervehdystä odottaen suurilla mustilla silmillänsä.

Kun hän itsepintaisesti pitkitti vaitioloaan, huusi hän, yhä vielä

samassa asennossa:

"Minä toivotan sinulle iloista aamua, Xanthe."

Tyttö katseli, vastaamatta tätä tervehdystä, taivasta kohti ja

aurinkoa, niin pitkälle kuin hän taisi sitä kärsiä.

Sitä tehdessä vavahtivat hänen punaiset huulensa, ja kiihkeästi

heitti hän ruusut, joita hän oli pitänyt käsissä, niitten sisarien luo
syliinsä.
 Phaon oli seurannut hänen katsettansa ja katkaisi uudestaan, eikä
yhtään vähemmin levollisesti kuin ennenkään, äänettömyyden,
sanoessaan hymyillen:

"Niin, tosiaankin aurinko näyttää, että minä olen tässä kauan

maannut; ei puutu enään paljon keskipäivästä."

Nuorukaisen rauhallisuus herätti neidon povessa suuttumuksen

myrskyn.

Hänen nopeasti liikkuva verensä virtasi kuohuen, ja hänen täytyi

pakoittaa itseänsä, pidättääksensä heittämästä ruusujansa vasten
hänen kasvojansa.

Mutta hänen onnistui hillitä itseänsä ja elävästi näkyviin tuodulla

innolla varjosti hän kaarevalla kädellä silmiänsä ja tarkasteli laivoja,
jotka näyttäytyivät.

"En minä tiedä, mikä sinun on", sanoi Phaon silittäessään oikealla
kädellä mustaa tukkaansa, joka peitti puolen hänen otsastansa.
"Joko sinä nyt odotat laivaa Messenestä ja minun isääni?"

"Ja Leonax serkkua", vastasi tyttö nopeasti, mainiten erityisellä

painolla tuon nimen.

Sitten katseli hän uudestaan kaukaisuuteen.

Nuorukainen pudisti päätänsä ja useampia minuuttia olivat

molemmat ääneti.

Nyt nousi hän enemmän, käänsi kasvonsa kokonaan neidon

puoleen, katseli häntä niin sydämmellisesti ja tarkasti, kuin haluaisi
hän koko elämänsä ajaksi painaa tytön kuvan sieluunsa, veti hiljaa
hänen peplosinsa pitkälle alas riippuvasta hiasta ja sanoi:

"Minä en luullut, että se olisi tarpeellista, — mutta minun täytyy

kuitenkin kysyä sinulta jotain."

Xanthe nojasi sillävälin oikeata kyynärpäätä polveansa vasten,

hypisteli sormillaan punaisia huuliansa, ja tarttui pitkäksi ojennetulla
vasemmalla kädellä marmoripenkin selkänojaan.

Hänen silmänsä sanoivat Phaonille, että hän oli myöntyväinen

häntä kuulemaan, mutta hän ei vastannut vieläkään ainoatakaan
sanaa.

"Minulla on kysymys tehtävänä sinulle, Xanthe!" jatkoi Phaon.

"Sinulla?" keskeytti häntä tyttö selvästi näytetyllä kummastuksella.

"Minulla; kenelläkös muulla sitten? Iason sanoi minulle eilen illalla,

että minun enoni Alkiphron oli kosinut sinua pojallensa Leonaxille, ja
että hän voi olla varma saavansa hyvää vastaanottoa vanhan
Semestren ja sinun isä-raukkasi puolesta. Minä olin jo matkalla teille,
mutta minä käännyin takaisin, sillä silloin oli jo myöhäistä, oli vielä
muuta tehtävää, ja minä arvelin, että me molemmathan kuulumme
kuitenkin yhteen, etkä sinä voisi olla kenenkään muun niin hyvin
kuin minun. Minä en mielelläni puhu turhia sanoja, ja kuinka minun
sydämmeni laita on, en minä osaa sanoa, mutta sinä tiedät sen jo
kauan sitten. Nyt odotellen katselet sinä serkku Leonaxia. Emmehän
me kumpikaan ole vielä koskaan nähneet häntä, ja minä ajattelin —"

"Mutta minä tiedän", keskeytti häntä tyttö ja kohosi niin nopeasti,

että hänen ruusunsa putosivat hänen huomaamattansa maahan,
"mutta minä tiedän, että hän on kelvollinen mies, isänsä oikea käsi,
mies, joka häpee viettää yöt huilunsoittajanaisten seurassa ja antaa
kosia tyttöjä vaan senvuoksi, että ne ovat rikkaita."

"Enhän minäkään tee sitä", vastasi Phaon. "Sinun kukkasi ovat

pudonneet maahan…"

Näin sanoen nousi nuorukainen, kumartui ruusuja ottaaksensa,

kokosi ne yhteen, tarjosi ne Xanthelle vasemmalla kädellä ja koetti
tarttua oikealla hänen käteensä mutta hän astui takaperin ja sanoi:

"Pane ne penkille ja mene ylös pesemään uni silmistäsi."

"Näytänkö minä niin väsyneeltä?"

"Tietysti, vaikka sinä olet maannut täällä keskipäivään asti."

"Mutta minä olenkin useampia öitä vielä vähemmin kuin vähän

nukkunut."

"Ja siitä sinä uskallat kerskata?" kysyi Xanthe punoittavilla poskilla.

"Min'en ole sinun äitisi, ja sinä saat tehdä ja toimittaa, mitä sinä
vaan tahdot, mutta jos sinä ajattelet, että minä jo kuulun sinulle,
sentähden että me olemme lapsina leikkineet yhdessä ja että min'en
vastenmielisesti antanut kättäni ringissä sinulle, niin olet sinä
erehtynyt. Min'en huoli ketään senlaista miestä, joka tekee päivän
yöksi ja yön päiväksi!"

Viimeisien sanojen aikana olivat Xanthen silmät täyttyneet

kyyneleillä ja Phaon huomasi sen kummastukseksensa.

Surullisena ja rukoilevaisesti katseli hän kauan aikaa maahan,

mutta sitten alkoi hän vähitellen arvata syytä hänen mielipahaansa
ja kysyi hymyillen:

"Sinä luulet varmaankin, että minä vietän kuljeskelemalla yöt?"

"Niin", huusi Xanthe, veti toistamiseen häneltä kätensä pois ja

kääntyi puoleksi hänestä.

"Ah", vastasi hän kummastuneena ja surullisesti, "sitä ei sinun

sentään olisi pitänyt luulla."

Tyttö kääntyi, kohotti hämmästyneenä silmänsä ja kysyi:

"Mutta missä sinä sitten olet ollut viimeiset yöt?"

"Ylhäällä öljypuumetsistössä kolmen Hermeksen luona."

"Sinä?"

"Kuinka kummastuneena sinä minua katsot!"

"Minä ajattelin noita pahoja veitikoita, jotka ovat meiltä

varastaneet hedelmiä monista puista. Tuolla ylhäällä muurin
vieressähän asuu raju Korax varastavien poikiensa kanssa."

"Heidän tähtensä, Xanthe, ja kun sinun isäsi on kuitenkin kipeä

eikä voi katsoa omansa perään, ja Mopsoksen ja teidän kalastajien ja
orjien täytyi mennä Messeneen soutamaan ja purjeita asettamaan,
menin minä aina, niinpian kuin tuli pimeä, tuonne ylös."

"Ja olet siellä pitänyt vahtia?"

"Niin."

"Niin monta yötä?"

 "Voihan sitä sulkea silmänsä myös auringon nousun jälkeen."

"Kuinkahan väsynyt sinä oletkaan?”

"Minä otan unen takaisin, sitten kun isäni on tullut takaisin."

"Sanotaan, että hän kosii rikkaan Mentorin ainoata tytärtä sinun

puolestasi."

"Ei ainakaan minun myöntymykselläni hän sitä tee."

"Phaon!"

"Minua ilahuttaa, että sinä taas annat minulle kätesi."

"Sinä hyvä, rakas, erinomainen poika, kuinka on minun sinua

kiittäminen!"

"Ei tuota ainakaan! Jos et sinä olisi ajatellut niin hulluja asioita
minusta, en minä olisi koskaan puhunut vahtimisestani tuolla
ylhäällä. Kenen tehtätä se sitten olisi ollut, ennenkuin Mopsos tulisi
takaisin, joll'ei minun."?

"Ei kukaan, ei kukaan ole sinun vertaisesi! Mutta nyt, nyt tee
kysymyksesi vielä kerran!"

"Saanko minä? Oi Xanthe, rakas hyvä Xanthe, tahdotko sinä minut

tai serkkumme Leonaxin puolisoksesi?"

"Sinut, sinut ainoastaan, enkä ketään muuta maan päällä!" huusi

tyttö ja kietoi molemmat kätensä nuorukaisen kaulaan; mutta hän
veti tytön vasten rintaansa ja suuteli onnellisena hänen suutansa,
otsaansa ja huuliansa.
 Meri ja taivas, kirkas aurinko ja kaikki, mikä oli kaunista ja
loistavaa sekä lähellä että kaukana, kuvastui heidän sydämmissänsä
ja heistä tuntui, kuin kuulisivat he sisällisellä korvallansa kaikki, mikä
laulaa, soi, nauraa ja riemuitsee. Kumpainenkin heistä ajatteli
omistavansa toisessa koko mailman kaikkine iloinensa ja
onnellisuuksinensa. He olivat yksi, kokonansa yksi, heitä paitsi ei
ollut mitään, ja niin olivat he toinen toisillensa erinomaisen autuas
maailma, jonka rinnalla kaikki muu luotu vaipui tyhjäksi.

Minuutti kului minuutin perästä, tunti lähestyi kulkunsa loppua, ja

seppeleen sitomisen sijaan kiersi tyttö kätensä Phaonin kaulaan,
kaukaisuuteen katsomisen sijaan katseli hän hänen silmiinsä, ja sen
sijaan, että olisi ottanut vaaria lähestyvistä askeleista, kuunteli
nuorukainen ja kuunteli neitonen suloisia sanoja, joita rakastavaiset
aina kertovat, eivätkä kuitenkaan koskaan väsy sanomasta tai
kuulemasta.

Ruusut lepäsivät maassa, laiva Messenestä laski poukamaan

maatilan vasemmalle puolelle ja Semestre liikkasi alas merelle,
etsiäksensä Xanthea ja herransa sijassa lemmikkinsä poikaa, joka nyt
kosijana lähestyi, vastaanottaakseen.

Useita kertoja huusi hän, ennenkuin hän saavutti marmoripenkin,

tytön nimeä, mutta aina turhaan.

Kun hän vihdoin oli kiertänyt myrttipensaston, jonka takana

rakastavaiset tähän asti olivat piilossa olleet, näkivät hänen silmänsä,
mitä vähin olivat toivoneet näkevänsä.

Xanthe nojasi päätänsä Phaonin rintaa vasten, mutta hän kumartui

tytön puoleen ja suuteli hänen silmiänsä, hänen suutansa ja vieläpä
lopulta — kuka olisi hänen iässä tehnyt semmoista — hänen hienosti
muodostunutta pientä nenäänsä.

Minuutin ajan oli hänen kielensä kuni voimatonna, vihdoin kohotti

hän molemmat käsivartensa ja hänen suustansa pääsi voihkuva
kiljaus, josta kuului vihaa ja surkeata valitusta.

Xanthe hypähti ylös peljästyneenä, mutta Phaon jäi istumaan

marmoripenkille, piti kihlattunsa kättä omassansa, eikä näyttänyt
enemmän kummastuneelta, kuin jos joku hedelmä olisi pudonnut
puusta.

Tämä nuorukaisen rauhallisuus yllytti vanhuksen vihaa, ja hänen

huulensa avaantuivat sanomaan kukistavan virran vihaisia sanoja,
kun vanha Iason, keveäjalkaisena kuin nuorukainen, astui hänen ja
kihlattujen väliin, heitti lemmikkiinsä katseen täynnä lämmintä iloa,
samassa kun hän kumarsi itseänsä naurettavalla arvokkaisuudella
Semestren edessä.

"Näistä molemmista tulee pari, vanha ystäväni, ja he saavat vaatia

sinun siunaustasi, jos et sinä muutoin ajattele häijysti rikkoa pyhää
valaa."

"Minä tahdon — minä tulen, koska minä olisin -" kirkui

emännöitsijä.

"Etkö sinä ole minulle", keskeytti häntä Iason lujaksi korotetulla

äänellä, "etkö sinä ole minulle tänä aamuna vannonut, että sinä
tahdot valmistaa näille tässä juhlapaistin omalla kädelläsi, niinpian
kuin sinä olisit pyhittänyt itse uhrin kyprisiläiselle jumalattarelle, jotta
se yhdistäisi heidän sydämmensä?"
 "Ja siinä se pysyykin, niin totta kuin korkea jumalatar minulle…"

"Minä pidän sinun sanoistasi kiinni!" huusi Iason. "Sinun porsaasi

vietiin ensiksi Aphroditelle, ja mielellään otti pappi sen vastaan ja
teurasti sen minun silmieni edessä, rukoillessaan ääneen minun
kanssani jumalatarta, että hän täyttäisi Xanthen sydämmen
rakkaudella Phaonia kohtaan."

Emännöitsijä puristi molemmat kätensä nyrkkiin, astui vanhusta

lähemmäksi, ja näytti aikoessaan karata hänen päällensä niin
peloittavalta, että talonhoitaja, joka kyllä oli karannut monen
metsäkarjun päälle, ei niinkään pelottomasti peräytynyt.

Marmoripenkkiin saakka tunki hän hänet, mutta siinä huusi hän:

"Senpätähden siis ei pappi löytänyt ainoatakaan kiitossanaa minun

herttaisesta porsaastani! Sinä olet varas, petturi. Minun suloisen
pikku porsaani, jota kaikki muut jumalat saisivat kadehtia Erosin
äidiltä, olet sinä anastanut itsellesi ja varmaankin pannut sijaan
likaisen ruman elävän ja valehdellut, että se tuli minulta. Voi, minä
ymmärrän koko leikin! Mopsos, tuo hyväkäs, on ollut sinun apurisi;
mutta niin totta kuin minä -"

"Mopsos", nauroi Iason, "on astunut meidän palvelukseemme ja

jos meidän Phaonimme morsian sen sallii, niin ottakoon hän mustan
Dorippen vaimoksensa. Tästähän lähin kuuluu kaikki, mik'on meidän,
teille."

"Ja teille, mik'on meidän", keskeytti häntä Xanthe. "Olehan nyt

taas ystävällinen, Semestre; minä nyt en ota millään lailla ketään
muuta kuin Phaonia miehekseni, ja isän saan minä pian
puolellemme; luota siihen!"