100% found this document useful (3 votes)
44 views

Full download Beginning Breadboarding: Physical Computing and the Basic Building Blocks of Computers Jennifer Fox pdf docx

Fox

Uploaded by

veiglketzal
Copyright
© © All Rights Reserved
We take content rights seriously. If you suspect this is your content, claim it here.
Available Formats
Download as PDF, TXT or read online on Scribd
100% found this document useful (3 votes)
44 views

Full download Beginning Breadboarding: Physical Computing and the Basic Building Blocks of Computers Jennifer Fox pdf docx

Fox

Uploaded by

veiglketzal
Copyright
© © All Rights Reserved
We take content rights seriously. If you suspect this is your content, claim it here.
Available Formats
Download as PDF, TXT or read online on Scribd
You are on page 1/ 57

Download the full version of the ebook at

https://ebookmass.com

Beginning Breadboarding: Physical Computing


and the Basic Building Blocks of Computers
Jennifer Fox

https://ebookmass.com/product/beginning-
breadboarding-physical-computing-and-the-basic-
building-blocks-of-computers-jennifer-fox/

Explore and download more ebook at https://ebookmass.com


Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Beginning Breadboarding: Physical Computing and the Basic


Building Blocks of Computers (The Maker Innovations) 1st
Edition Jennifer Fox
https://ebookmass.com/product/beginning-breadboarding-physical-
computing-and-the-basic-building-blocks-of-computers-the-maker-
innovations-1st-edition-jennifer-fox/
testbankdeal.com

Learning the Art of Helping: Building Blocks and


Techniques 6th Edition Mark E. Young

https://ebookmass.com/product/learning-the-art-of-helping-building-
blocks-and-techniques-6th-edition-mark-e-young/

testbankdeal.com

Learning the Art of Helping: Building Blocks and


Techniques (The Merrill Counseling) 5th Edition, (Ebook
PDF)
https://ebookmass.com/product/learning-the-art-of-helping-building-
blocks-and-techniques-the-merrill-counseling-5th-edition-ebook-pdf/

testbankdeal.com

Chiral Building Blocks in Asymmetric Synthesis: Synthesis


and Applications Elzbieta Wojaczynska

https://ebookmass.com/product/chiral-building-blocks-in-asymmetric-
synthesis-synthesis-and-applications-elzbieta-wojaczynska/

testbankdeal.com
Basic Building and Construction Skills 6th Edition Richard
Moran

https://ebookmass.com/product/basic-building-and-construction-
skills-6th-edition-richard-moran/

testbankdeal.com

Beginning Azure Functions: Building Scalable and


Serverless Apps 2nd Edition Rahul Sawhney

https://ebookmass.com/product/beginning-azure-functions-building-
scalable-and-serverless-apps-2nd-edition-rahul-sawhney/

testbankdeal.com

Beginning Azure Functions: Building Scalable and


Serverless Apps 2nd Edition Rahul Sawhney

https://ebookmass.com/product/beginning-azure-functions-building-
scalable-and-serverless-apps-2nd-edition-rahul-sawhney-2/

testbankdeal.com

Beginning Helidon: Building Cloud-Native Microservices and


Applications 1st Edition Dmitry Kornilov

https://ebookmass.com/product/beginning-helidon-building-cloud-native-
microservices-and-applications-1st-edition-dmitry-kornilov-2/

testbankdeal.com

Beginning Helidon: Building Cloud-Native Microservices and


Applications 1st Edition Dmitry Kornilov

https://ebookmass.com/product/beginning-helidon-building-cloud-native-
microservices-and-applications-1st-edition-dmitry-kornilov/

testbankdeal.com
MAKER
I N N O VAT I O N S
SERIES

Beginning
Breadboarding
Physical Computing and the Basic
Building Blocks of Computers

Jennifer Fox
Beginning
Breadboarding
Physical Computing
and the Basic Building
Blocks of Computers

Jennifer Fox
Beginning Breadboarding: Physical Computing and the Basic Building
Blocks of Computers

Jennifer Fox
Seattle, WA, USA

ISBN-13 (pbk): 978-1-4842-9217-4 ISBN-13 (electronic): 978-1-4842-9218-1


https://doi.org/10.1007/978-1-4842-9218-1

Copyright © 2023 by Jennifer Fox


This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or
part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way,
and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software,
or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
Trademarked names, logos, and images may appear in this book. Rather than use a trademark
symbol with every occurrence of a trademarked name, logo, or image we use the names, logos,
and images only in an editorial fashion and to the benefit of the trademark owner, with no
intention of infringement of the trademark.
The use in this publication of trade names, trademarks, service marks, and similar terms, even if
they are not identified as such, is not to be taken as an expression of opinion as to whether or not
they are subject to proprietary rights.
While the advice and information in this book are believed to be true and accurate at the date of
publication, neither the authors nor the editors nor the publisher can accept any legal
responsibility for any errors or omissions that may be made. The publisher makes no warranty,
express or implied, with respect to the material contained herein.
Managing Director, Apress Media LLC: Welmoed Spahr
Acquisitions Editor: Aaron Black
Development Editor: James Markham
Coordinating Editor: Jessica Vakili
Distributed to the book trade worldwide by Springer Science+Business Media New York, 233
Spring Street, 6th Floor, New York, NY 10013. Phone 1-800-SPRINGER, fax (201) 348-4505, e-mail
[email protected], or visit www.springeronline.com. Apress Media, LLC is a
California LLC and the sole member (owner) is Springer Science + Business Media Finance Inc
(SSBM Finance Inc). SSBM Finance Inc is a Delaware corporation.
For information on translations, please e-mail [email protected]; for
reprint, paperback, or audio rights, please e-mail [email protected].
Apress titles may be purchased in bulk for academic, corporate, or promotional use. eBook
versions and licenses are also available for most titles. For more information, reference our Print
and eBook Bulk Sales web page at http://www.apress.com/bulk-sales.
Any source code or other supplementary material referenced by the author in this book is available
to readers on the Github repository: https://github.com/Apress/Beginning-Breadboarding.
For more detailed information, please visit http://www.apress.com/source-code.
Printed on acid-free paper
Table of Contents
About the Author���������������������������������������������������������������������������������xi

About the Technical Reviewer�����������������������������������������������������������xiii

Acknowledgments������������������������������������������������������������������������������xv

Chapter 1: Introduction, Supplies, and Circuit Diagrams���������������������1


Safety Rules����������������������������������������������������������������������������������������������������������5
Safety Rule 1: Short Circuits����������������������������������������������������������������������������5
Safety Rule 2: Right-Hand Rule�����������������������������������������������������������������������6
Safety Rule 3: What’s More Dangerous – Electrical Current or Voltage?���������7
Safety Rule 4: Use the Right Tools and Components and Use Them
Properly�����������������������������������������������������������������������������������������������������������8
Tools and Materials�����������������������������������������������������������������������������������������������9
Reading Circuit Diagrams�����������������������������������������������������������������������������������12
What Other Information Is in This Diagram?��������������������������������������������������14
How to Read This Book���������������������������������������������������������������������������������������20
Grab These Materials�������������������������������������������������������������������������������������20
Summary������������������������������������������������������������������������������������������������������������23

Chapter 2: Paper Circuits��������������������������������������������������������������������25


What Is Electricity?���������������������������������������������������������������������������������������������25
Grab These Materials�������������������������������������������������������������������������������������25
Atoms: The Building Blocks of Nature�����������������������������������������������������������������29
Project 2-1: Static Electricity!�����������������������������������������������������������������������������33
Current, Voltage, and AC vs. DC���������������������������������������������������������������������34

iii
Table of Contents

Project 2-2: Playing with Voltage������������������������������������������������������������������������36


Let’s Make Our First Circuit!�������������������������������������������������������������������������������40
Grab These Materials�������������������������������������������������������������������������������������40
Project 2-3: Let There Be Light!���������������������������������������������������������������������40
Project 2-4: Making It Bigger!�����������������������������������������������������������������������44
Project 2-5 (Optional): Paper Circuits!�����������������������������������������������������������49
Add All the Lights! (a.k.a. Series and Parallel Circuits)���������������������������������������53
Grab These Materials�������������������������������������������������������������������������������������53
Project 2-6: Connecting Two LEDs to One Battery�����������������������������������������54
Project 2-7: Our First Parallel Circuit�������������������������������������������������������������56
Project 2-8: More Parallel Circuits!����������������������������������������������������������������59
Project 2-9: Our First Series Circuit���������������������������������������������������������������64
Summary of Parallel and Series Circuits������������������������������������������������������������68
Electromagnetic Spectrum���������������������������������������������������������������������������������68
Going Further������������������������������������������������������������������������������������������������������71
Project Ideas!������������������������������������������������������������������������������������������������������71
Summary������������������������������������������������������������������������������������������������������������73

Chapter 3: Breadboards and Outputs�������������������������������������������������75


Breadboard Anatomy������������������������������������������������������������������������������������������75
Grab These Materials�������������������������������������������������������������������������������������75
Breadboarding: Lights On!����������������������������������������������������������������������������������81
Grab These Materials�������������������������������������������������������������������������������������81
Project 3-1: Light It Up on a Breadboard!������������������������������������������������������82
Project 3-2: All the Lights!!����������������������������������������������������������������������������87
Making Sounds!��������������������������������������������������������������������������������������������������90
Grab These Materials�������������������������������������������������������������������������������������90
Project 3-3: Circuit Sounds!���������������������������������������������������������������������������91

iv
Table of Contents

Schematic Symbol for a Speaker������������������������������������������������������������������96


How Does Electricity Make Sounds??�����������������������������������������������������������96
Making Movement!�������������������������������������������������������������������������������������������101
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������101
Project 3-4: Motor Motion!��������������������������������������������������������������������������101
Schematic Symbols for a Motor������������������������������������������������������������������104
How Is Electricity Making the Motor Spin??������������������������������������������������105
Lights and Sounds and Motion, Oh My! But… Why?����������������������������������������110
Going Further����������������������������������������������������������������������������������������������������111
Summary����������������������������������������������������������������������������������������������������������112

Chapter 4: Controlling Electricity (Passive Components)�����������������113


Resistance: Limiting Electricity�������������������������������������������������������������������������113
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������114
Project 4-1: Modifying Lights with Resistors!����������������������������������������������114
Resistor Schematic Symbol�������������������������������������������������������������������������119
How Do Resistors Work?�����������������������������������������������������������������������������120
Project 4-2 (Optional): Draw a Resistor!������������������������������������������������������123
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������123
A Mini Introduction to Ohm’s Law!��������������������������������������������������������������127
Potentiometers: Adjustable Resistors!��������������������������������������������������������������129
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������129
Project 4-3: Dim the Light!��������������������������������������������������������������������������130
Potentiometers: How Do They Work?����������������������������������������������������������133
Project 4-4: Dim More Lights!!��������������������������������������������������������������������135
Potentiometer Schematic Symbol���������������������������������������������������������������137
Capacitors: Flood Gate Components!����������������������������������������������������������������139
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������139
Project 4-5: Light Flash!������������������������������������������������������������������������������139

v
Table of Contents

How Is a Capacitor like a Flood Gate?���������������������������������������������������������142


Schematic Symbol for a Capacitor��������������������������������������������������������������146
Special Safety Note on Capacitors��������������������������������������������������������������146
Going Further����������������������������������������������������������������������������������������������������148
Summary����������������������������������������������������������������������������������������������������������149

Chapter 5: Interacting with Electricity via Buttons and Switches!


(Electromechanical Components)�����������������������������������������������������151
Pushbuttons: Hang onto Your Switch!���������������������������������������������������������������151
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������151
Project 5-1: Light at Our Fingertips�������������������������������������������������������������152
Pushbuttons: A Lifetime of Bouncing Back��������������������������������������������������156
Pushbutton Schematic Symbol��������������������������������������������������������������������160
(Slide) Switches: Set It and Forget It�����������������������������������������������������������������160
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������160
Project 5-2: Breadboard Flashlight��������������������������������������������������������������161
Slide Switches: Stay in That State!��������������������������������������������������������������164
Permanent Switch Schematic Symbol��������������������������������������������������������170
Project 5-4: Lights and Motors!�������������������������������������������������������������������172
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������173
Going Further����������������������������������������������������������������������������������������������������176
Summary����������������������������������������������������������������������������������������������������������178

Chapter 6: Encoding Information into Electricity!


(Logic Gates Part 1)��������������������������������������������������������������������������179
Why Records Sound Better Than CDs���������������������������������������������������������������179
Logically Delicious! (Building Basic Logic Gates)����������������������������������������������185
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������185
Project 6-2: Gotta Push ’Em All! (Pushbuttons in Series)�����������������������������189

vi
Table of Contents

AND Logic Gate Schematic Symbol�������������������������������������������������������������192


Project 6-3: Push Any Button (Pushbuttons in Parallel)�������������������������������193
OR Logic Gate Schematic Symbol���������������������������������������������������������������196
How to Count with Just Two Fingers (a.k.a. Binary Numbers)��������������������������197
Project 6-4: Flip It and Reverse It! (NOT Gate)���������������������������������������������������200
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������201
NOT Logic Gate Schematic Symbol�������������������������������������������������������������204
Project 6-5: Making Decisions with Logic Gates!���������������������������������������������205
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������205
Going Further: More Logic Gates and Project Ideas!�����������������������������������������209
Quick Intro to Other Logic Gates: NAND and NOR!���������������������������������������209
Build All the Projects!����������������������������������������������������������������������������������211
Summary����������������������������������������������������������������������������������������������������������212

Chapter 7: Sensors!��������������������������������������������������������������������������213
Using Our Senses to Detect Sensors����������������������������������������������������������������213
Project 7-1: The Wonderful World of Sensors����������������������������������������������214
A Brief Inventory of Sensors�����������������������������������������������������������������������������215
Analog vs. Digital�����������������������������������������������������������������������������������������216
What Kinds of Things Can We Sense with Electricity?��������������������������������217
Electronic Eyes: Photoresistors!������������������������������������������������������������������������219
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������219
Project 7-2: Light-Sensitive Light����������������������������������������������������������������220
But Wait, Electronic Eyes?! How Does That Work??������������������������������������224
Photoresistor Schematic Symbol����������������������������������������������������������������225
Electronic Touch: Force-Sensing Resistors�������������������������������������������������������225
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������225
Project 7-3: Touch-Sensitive Light���������������������������������������������������������������226

vii
Table of Contents

FSR: Converting Touch into Electricity���������������������������������������������������������229


FSR Schematic Symbol�������������������������������������������������������������������������������231
Electronic Proprioception: Tilt Sensors!������������������������������������������������������������231
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������231
Project 7-4: Gravity-Sensing Light���������������������������������������������������������������232
The Beautifully Simple Tilt Sensor���������������������������������������������������������������235
Tilt Sensor Schematic Symbol���������������������������������������������������������������������236
Electronic Motion Sensing: IR Sensors!������������������������������������������������������������236
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������237
Project 7-5: Sensing “invisible” light�����������������������������������������������������������237
Sensing Invisible Light��������������������������������������������������������������������������������241
IR Break-Beam Schematic Symbol��������������������������������������������������������������242
Going Further: All the Sensors and Fun Project Ideas!��������������������������������������243
Sensor Stuff!�����������������������������������������������������������������������������������������������243
Build All the Projects!����������������������������������������������������������������������������������245
Summary����������������������������������������������������������������������������������������������������������247

Chapter 8: Transistors: The Building Blocks of Computers!�������������249


Transistors As an Electronic Switch������������������������������������������������������������������249
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������250
Project 8-1: Make an Electronic Switch������������������������������������������������������252
(FET) Transistor Schematic Symbol�������������������������������������������������������������259
Unraveling the Mystery of Transistors!�������������������������������������������������������������260
Semiconductors: The Secret Sauce�������������������������������������������������������������260
Transistor Taxonomy������������������������������������������������������������������������������������261
Transistors As Amplifiers�����������������������������������������������������������������������������������263
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������263
Project 8-3: Make an Amplifier!�������������������������������������������������������������������264

viii
Visit https://ebookmass.com
now to explore a rich
collection of eBooks and enjoy
exciting offers!
Table of Contents

P-cause We Can: P-Channel FETs (Optional)�����������������������������������������������������271


Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������272
Project 8-4 (Optional): P-Channel Switch����������������������������������������������������272
Going Further: Transistor Time!�������������������������������������������������������������������������276
Summary����������������������������������������������������������������������������������������������������������279

Chapter 9: Logic Gates Round 2!������������������������������������������������������281


The Truth About Physical Computing����������������������������������������������������������������281
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������283
Projects 9-1 and 9-2: ANDs and ORs Galore������������������������������������������������284
Project 9-3: NOT Gate with Transistors!�������������������������������������������������������297
Concept Break: Electric Ground!�����������������������������������������������������������������������306
Flashback to Voltage!����������������������������������������������������������������������������������306
Ground As a Connection to Earth?���������������������������������������������������������������308
Schematic Symbol for Ground���������������������������������������������������������������������310
Logic Gates: The More, the Merrier!������������������������������������������������������������������310
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������310
Project 9-4: NOT Another Logic Gate! (Yes!)������������������������������������������������311
Going Further!���������������������������������������������������������������������������������������������������320
Summary����������������������������������������������������������������������������������������������������������322

Chapter 10: A Simple Computer!������������������������������������������������������323


Cascading Logic Gates: A (Controlled) Electrical Waterfall!������������������������������323
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������324
Project 10-1: NOT It!������������������������������������������������������������������������������������324
Project 10-2: Our One and Only XOR Gate���������������������������������������������������330
XOR Schematic Symbol�������������������������������������������������������������������������������346
NOT-ing the XOR������������������������������������������������������������������������������������������346

ix
Table of Contents

How to Build a (Simple) Computer��������������������������������������������������������������������347


Boolean Algebra and Binary Addition����������������������������������������������������������348
How Does This Translate to Computers??���������������������������������������������������357
Bringing Bits Along for the Ride: Binary Adders!�����������������������������������������������359
Single-Bit Adder������������������������������������������������������������������������������������������359
2-Bit Adder��������������������������������������������������������������������������������������������������364
Adding It All Together: Single-Digit Binary Adder!���������������������������������������������375
Grab These Materials�����������������������������������������������������������������������������������375
Where Do We Go from Here?�����������������������������������������������������������������������380
I Hear You and I See (IC) You: An Easier and Faster Way to Build
“Smart” Circuits������������������������������������������������������������������������������������������������380
Going Further: Logic Gate Circuits and Beyond!�����������������������������������������������382
Further Exploration with Logic Gates!���������������������������������������������������������382
Beyond Logic Gates!������������������������������������������������������������������������������������384
Summary����������������������������������������������������������������������������������������������������������386

Appendix 1: Applied Project 1: Using a Multimeter!������������������������389

Appendix 2: Applied Project 2: Ohm’s Law!��������������������������������������407

Appendix 3: Applied Project 3: PCB Identification����������������������������429

Index�������������������������������������������������������������������������������������������������485

x
About the Author
Jennifer Fox is an engineer, educator,
and maker. After dabbling in dark matter
(Occidental College, B.A. Physics), Fox
studied engineering (UCLA, M.S. Mechanical
Engineering) where she blended electronics,
art, and education to tackle problems related
to environmental and social justice. Fox
founded her company, FoxBot Industries, in
2015 to provide an arts-based approach to
STEM education and currently leads a team at
Microsoft doing maker-related work.

xi
About the Technical Reviewer
Massimo Nardone has more than 22 years
of experience in security, web/mobile
development, cloud, and IT architecture. His
true IT passions are security and Android.
He has been programming and teaching
how to program with Android, Perl, PHP, Java,
VB, Python, C/C++, and MySQL for more than
20 years.
He holds a Master of Science degree in
Computing Science from the University of
Salerno, Italy.
He has worked as a project manager, software engineer, research
engineer, chief security architect, information security manager, PCI/
SCADA auditor, and senior lead IT security/cloud/SCADA architect for
many years.

xiii
Acknowledgments
This is my first book and I want to acknowledge that I am proud of myself
for chugging away on it, slowly but surely. Next, A HUGE THANK YOU to
my wonderful friend and part of my chosen family, Joshua Vasquez, for
helping me “LEGO-tize” the transistor logic gates (and for the bomb cover
photo!).
Another massive boat of thanks to my parents for instilling in me the
importance of education and for their support and encouragement in the
wild adventures of my life, many of which involve me “eating an elephant.”
Thank you to the Adafruit folks, Phil and Limor, for the kit and for your
long-term support. I appreciate and admire y’all.
And, of course, thank you to everyone who is part of my chosen family
and my community. I deeply appreciate your questions about my book,
your excitement, and your celebrations of my wins. I am truly grateful to be
a part of a loving and supportive community. ☺

xv
CHAPTER 1

Introduction,
Supplies, and Circuit
Diagrams
An average day for most of us involves walking around with a computer in our
pocket, listening to music transmitted invisibly through the air, and flipping
switches to generate artificial light when the sun sets (or if you’re in a city
like Seattle, sometimes during the day). Each of these technologies is truly
miraculous, a feat of human ingenuity and persistence, scientific exploration
collaborating with the meticulousness of engineering and creative design.
And yet, these technologies typically feel mundane. We (myself
included) get annoyed when our maps app takes more than two seconds to
load, frustrated when our music or videos glitch, and disgruntled when we
run a vacuum cleaner and a hairdryer and inevitably have to reset a circuit
breaker. When one of our precious (but replaceable) technologies breaks,
it’s easier and faster for most of us to toss the old and buy the new.
My goals with this book are threefold:

1. To give you a behind-the-scenes look at the


wonderful world of electricity that we harness to
build all sorts of useful gadgets so that you can
better understand, and appreciate, how truly
astonishing these everyday items are.

© Jennifer Fox 2023 1


J. Fox, Beginning Breadboarding, https://doi.org/10.1007/978-1-4842-9218-1_1
Chapter 1 Introduction, Supplies, and Circuit Diagrams

2. To provide you with some useful knowledge and


skills so that if one of your electronics breaks,
you have the option to try to repair it instead of
replace it (it’s satisfying and economically and
environmentally friendly!).

3. To enable you to bring your own wild ideas to life!


Want to build a smart watering system for your
garden? You can do that! How about a potty-training
device for your child? Doable! What about a robotic
table? Not totally sure why, but possible! This book
will give you a foundation in electricity and circuits
that you can build on top of to make your ideas, or
your ideal career, a reality.

This book is a beginner-friendly introduction to electronics and


electricity, so it’s okay if you have no idea what “electronics” and
“electricity” are or what those words mean. We’ll start from the basics,
like “what is electricity?” and “what is a circuit?”, and build up to an
understanding of the fundamental building blocks of computers. This
book is intended to give you both theoretical knowledge and practical
skills. This means that as we learn new words and concepts, we’ll learn
how to apply our knowledge to build all sorts of electronic projects from a
simple circuit for powering lights to a dark detecting circuit to logic gates!
To build these electronic circuits, we’ll use a common tool used by
engineers and hobbyists alike: the breadboard (Figure 1-1)!

2
Chapter 1 Introduction, Supplies, and Circuit Diagrams

Figure 1-1. A half-size breadboard for building electronic circuits!

WHERE DOES THE TERM “BREADBOARD” COME FROM??

Engineers and hobbyists used to build circuits on wooden cutting boards


by hammering nails into the board, wrapping wires around the nails, and
connecting the wires between components like batteries and motors. In the
1970s, one might assume that whomever ruled the kitchen got fed up of
having to replace their cutting boards, and, thus, the breadboard was born!
(This is my interpretive take on the actual history.)

The breadboard is sometimes called a “plugboard” or “terminal array board.”


The version that is used today was designed by Robert J. Portugal in 1971.
This model is made of white plastic with rows of small interconnected holes
and often has two power rails on either side.

3
Chapter 1 Introduction, Supplies, and Circuit Diagrams

There are many benefits to building circuits on breadboards, including


reusability and the ability to prototype or build temporary circuits without a
soldering iron.1

The rest of this chapter introduces safety rules when working with
electricity, gives you an overview of the kinds of parts we’ll be working with,
and ends with an overview on how to read circuit diagrams. Our exploration
of circuits begins in Chapter 2, where we’ll learn common words and concepts
that show up throughout this book and beyond in electronics, and we’ll build
some simple circuits with the basic parts. We’ll start building circuits on
breadboards in Chapter 3, translating our learnings from Chapter 2 onto the
breadboard and further exploring the wonderful world of circuits!
It is highly recommended to build the companion projects in each
of the chapters because the best way to learn is to do! This is especially
true with electronics, where theory is often abstract and may be confusing
until you see it in action. Besides, electricity can be delightful, magical, and
empowering as we wield the power of invisible particles to build useful,
whimsical, and beautiful creations.
If you are new to circuits, it is recommended to go through the book
in order. If you have some prior experience with circuits, you may skip
around and work through the chapters that are of interest or that fill in any
knowledge gaps.
This book also includes optional bonus projects that give you the
opportunity to dig deeper into specific areas of electronics. These projects
are designed for hands-on application – I’d highly recommend doing
these projects if you are interested in learning electronics so that you can

1
A soldering iron is a tool that melts metal to connect parts electrically. It can hold
them together physically, too, but it is not a very strong physical, or mechanical,
bond. It is recommended to avoid bending or otherwise stressing soldered parts
because they are likely to break. This is why power cables for our computers and
smartphones are coated in plastic and have bendy plugs!

4
Visit https://ebookmass.com
now to explore a rich
collection of eBooks and enjoy
exciting offers!
Chapter 1 Introduction, Supplies, and Circuit Diagrams

go forth and build with electricity. If instead you are interested in learning
about electronics, learning about circuit theory, or dipping your toes
before deciding whether to go deeper, you may skip these bonus projects.
Of course, you can always come back to them later!
Alright, with the house (book?) tour out of the way, let’s dig into safety!

Safety Rules
Yay, safety! While the projects in this book don’t involve dangerous
parts (we are working with small, low-energy coin cell batteries for most
projects), it’s important to know electrical safety rules to avoid breaking or
burning up components. And, hopefully, this book gets you excited about
more advanced electronic projects! If/when you tackle advanced projects,
it’s helpful to have a solid understanding of safety.
As we go over the safety rules, it’s okay if you don’t understand some
of the terms we are using just yet. You’ll learn these new words as you go
through the book. If applicable, projects will have notes on what to look
out for. You can always return to this section if you’re unsure about any
projects in this book or beyond.

Safety Rule 1: Short Circuits


One of the most common mistakes when working with electricity is short
circuits, or when electricity is given an easier path to flow than intended.
Electricity is lazy and will always take the easiest path, even if it might not
seem obvious to us.
We’ll dig more into short circuits in Chapter 2, but for now let’s look at
the three main hazards that can happen with a short circuit:

1. Short-circuiting a battery or other source of


electricity causes excess heat. With a high-energy
battery like a car battery or the electricity that comes
out of our walls, this can cause burns and/or fires.

5
Chapter 1 Introduction, Supplies, and Circuit Diagrams

2. Short-circuiting a battery or other source of


electricity with our bodies, like with our hands, may
cause electricity to flow through our bodies. This
can cause burns and/or damage to the tissues and
organs inside our bodies. More information on this
is in the “Safety Rule 3” section.

Note: None of the batteries we will work with in


this book have enough energy to travel through
our bodies.

3. Short-circuiting a component can result in excess


electrical energy to a part which could cause the
part to burn out and release smoke, or, in cases
where there’s a lot of electrical energy, the part may
explode (having taught over 10,000 people, I’ve
only seen this happen once). The battery we are
using for the projects in this book does not have
enough energy to make parts explode, but if you’re
ever concerned about exploding parts, wear safety
goggles.

When building circuits, check that the electricity does not have an
easier path to flow than where you want it to flow. We’ll explore this in
more detail in Chapter 2.

Safety Rule 2: Right-Hand Rule


The most important rule when working with high-energy electricity is the
right-hand rule: if you are unsure that the circuit or component you are
about to touch is live, place your left hand behind your back, ideally in a
pocket, and only use your right hand to touch the circuit or component.

6
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
Jos käy otaksuminen, että mrs Affery sillä hetkellä kykeni
valitsemaan, niin hän taipui ehdottomasti tukehtumisen puoleen, sillä
hän ei vastannut tavuakaan tähän vannotukseen, vaan pää heiluen
hurjasti edestakaisin alistui kärsimään rangaistuksensa. Vieras nosti
kuitenkin keikarimaisen kohteliaasti hänen myssynsä maasta.

»Sallitteko», sanoi hän ja laski kätensä Jeremiakin olalle; tämä


päästi uhrinsa irti. »Kiitos. Anteeksi. Mies ja vaimo arvattavasti,
päättäen tästä leikillisyydestä. Haha! Aina hauska nähdä, kun tämä
suhde otetaan näin leikilliseltä kannalta. Kuulkaas! Saisinko
huomauttaa, että tuo joku tuolla yläkerran pimeässä on käynyt
tarmokkaan uteliaaksi tietämään, mitä täällä tapahtuu.»

Tämä viittaus mrs Clennamiin muistutti mr Flintwinchiä menemään


eteiseen ja huutamaan yläkertaan: »Ei ole hätää, minä olen täällä,
Affery tuo heti valoa.» Sitte hän sanoi viimemainitulle,
hätääntyneelle eukolle, joka sitoi myssyä päähänsä: »Tiehesi nyt ja
laittaudu yläkertaan!» Viimein kääntyi hän vieraan puoleen kysyen:
»No, sir, mitä suvaitsette?»

»Pelkään käyväni vaivaksi», vastasi tämä, »mutta pyytäisin


kynttilää».

»Aivan oikein», myönsi Jeremiah. »Aioin juuri hankkia valoa. Olkaa


hyvä ja odottakaa siinä, kunnes olen löytänyt.»

Vieras seisoi ovenpielessä, mutta kun mr Flintwinch kääntyi, siirtyi


hänkin hiukan peremmälle eteisen pimentoon ja seurasi toista
silmillään, kun tämä pienessä huoneessaan hapuili tulitikkulaatikkoa.
Kun sellainen löytyi, oli se kostea tai muuten epäkunnossa,
jonkatähden tikku toisensa perästä syttyi vain sen verran, että loi
himmeän valon ukon eteenpäin kumartuneille kasvoille ja pieniä
kalpeita heijasteita hänen käsillensä, muttei kyennyt sytyttämään
kynttilää. Käyttäen hyväkseen tätä oikullista valaistusta tutki vieras
tarkkaan ja ihmetellen hänen kasvojaan. Kun Jeremiah viimein sai
kynttilän sytytetyksi, tiesi hän toisen tehneen niin, nähdessään
vaanivan tarkkaavaisuuden viime häivän katoavan hänen
kasvoiltaan, joille samalla ilmestyi epäilyttävä hymy ainaisena osana
niiden ilmeessä.

»Tehkää hyvin», sanoi Jeremiah sulkien ulko-oven ja katsoen


hymyilevää vierastaan sangen tutkivasti vuorostansa, »ja käykää
konttoriini. — Ei ole mitään hätää, johan sanoin sen teille!» keskeytti
hän, kärsimättömästi vastaten yläkerrasta kuuluvalle äänelle, joka
yhä tuntui tyytymättömältä, huolimatta siitä, että Affery oli siellä,
puhuen suostuttelevalla äänellä. »Enkö jo sanonut teille, ettei ole
hätää? Siunatkoon tuota naista, eikö hän voi käyttää järkeänsä!»

»Pelkää», otaksui vieras.

»Pelkää?» vastasi mr Flintwinch kääntyen vastatakseen,


astuessaan edellä kynttilä kädessä. »Hänessä on enemmän
rohkeutta kuin yhdeksässäkymmenessä miehessä sadasta, sir,
tietäkää se.»

»Vaikka onkin rampa?»

»Ollut jo monta vuotta. Mrs Clennam. Ainoa jäljellä oleva


senniminen tässä liikkeessä. Yhtiökumppanini.»

Kulkiessaan eteisen läpi mutisi hän jonkinlaisen anteeksipyynnön,


koska heillä ei tähän aikaan illasta ollut tapana ottaa vastaan
vieraita, vaan ovet pidettiin suljettuina. Hän ohjasi vieraan omaan
konttoriinsa, jolla oli kylläkin liikemäinen leima. Täällä pani hän
kynttilän pöydälle ja sanoi vieraalle, vääntäen väittänsä moneen
mutkaan:

»Mitä haluatte?»

»Nimeni on Blandois.»

»Blandois. En tunne sitä nimeä», sanoi Jeremiah.

»Arvelin mahdollisesti saaneenne tietoja Pariisista», sanoi toinen.

»Emme ole saaneet Pariisista mitään tietoja Blandois-nimisestä


henkilöstä», vastasi Jeremiah.

»Ettekö?»

»Emme.»

Jeremiah seisoi mieliasennossaan. Hymyilevä mr Blandois avasi


viittansa pistääkseen kätensä povitaskuun, mutta pysähtyi
sanoakseen, naurava ilme silmissään, jotka mr Flintwinchin mielestä
olivat liian lähekkäin:

»Te muistutatte kovin erästä ystävääni! Ette kuitenkaan niin


tarkalleen kuin hetki takaperin luulin pimeässä — jonka erehdyksen
pyydän täten anteeksi; olen aina toivoakseni valmis tunnustamaan
hairahdukseni, sekin kuuluu avomieliseen luonteeseeni — olette
kuitenkin hyvin ystäväni näköinen.»

»Vai niin!» sanoi Jeremiah äreästi. »Mutta minä en ole saanut


keneltäkään enkä mistään tietoja Blandois-nimisestä henkilöstä.»

»Ettekö todellakaan?»
»En todellakaan.»

Mr Blandois, joka ei ensinkään pannut pahakseen tätä Clennam ja


Kumpp:n kirjeenvaihtajain laiminlyöntiä, otti lompakon
povitaskustaan ja etsi eräästä sen lokerosta kirjeen, jonka ojensi
Flintwinchille. »Epäilemättä tunnette hyvin käsialan. Ehkäpä kirje
puhuu puolestaan eikä vaadi mitään tiedonantoa. Te ymmärrätte
paljoa paremmin tällaisia liikeasioita kuin minä. Onnettomuudekseni
on minussa enemmän sitä, mitä maailma (mielivaltaisesti) nimittää
herrasmieheksi, kuin liikemiestä.»

Mr Flintwinch otti paperin ja luki Pariisissa päivätystä kirjeestä


seuraavaa; »Pyydämme erään erittäin arvossapidetyn
kirjeenvaihtajamme esityksestä suositella teille tästä kaupungista
kotoisin olevaa mr Blandoisia», j.n.e., j.n.e. »Se apu ja aulius, jonka
hän mahdollisesti tarvitsee ja jonka voitte hänelle suoda», j.n.e.
j.n.e. »Saamme sitäpaitsi lisätä, että jos tahdotte näytettäessä
lunastaa mr Blandoisin esim. viiteenkymmeneen puntaan nousevat
vekselit», j.n.e. j.n.e.

»Varsin hyvä, sir», sanoi mr Flintwinch. »Istukaa. Mikäli


liikkeemme kykenee olemaan teille avuksi — olemme vaatimatonta,
vanhanaikaista, vakavaa liikeväkeä, sir — niin teemme sen
mielellämme ja parhaamme mukaan. Huomaan päivämäärästä, ettei
ilmoitus vielä ole voinut saapua perille. Tulitte luultavasti
myöhästyneessä postilaivassa, joka toi ilmoituksenkin tullessaan.»

»Että tulin myöhästyneessä postilaivassa», vastasi mr Blandois


pyyhkäisten valkoisella kädellään korkeata nenäänsä, »sen todistavat
sekä pääni että vatsani: sietämättömän inhoittava ilma on pidellyt
pahoin kumpaakin. Näette minut samassa kunnossa, jossa astuin
maihin laivasta puoli tuntia takaperin. Minun olisi pitänyt olla täällä jo
useita tunteja aikaisemmin, ja silloin minun ei olisi tarvinnut pyytää
anteeksi ‒ sallikaa minun tehdä se — että esiinnyn näin
siistimättömänä ja peloittavana — ei, tehän sanoitte, ettei hän
pelkää, sallikaa minun taas pyytää anteeksi — arvoisan mrs
Clennamin edessä, hänen sairashuoneessaan yläkerrassa.»

Kerskuminen ja mahtavan alentuvaisuuden eleet vaikuttivat


tässäkin sen verran, että mr Flintwinch jo alkoi pitää vierasta oikeana
herrasmiehenä. Pysyen silti edelleen yhtä taipumattomana, hieroi
hän leukaansa ja kysyi, mitä voisi tehdä mr Blandoisin hyväksi vielä
tänä iltana, kun liikeaika jo oli päättynyt.

»Kunniani kautta!» vastasi herrasmies, pudistellen viitan painamia


hartioitaan. »Minun täytyy muuttaa pukua, syödä ja juoda ja yöpyä
jonnekin. Olkaa hyvä ja neuvokaa minua, uppo-outoa, missä se
kävisi päinsä huomiseen saakka; hinta on sivuasia. Kuta lähempänä
saisin olla, sitä parempi, vaikkapa tässä naapurissa, jos se on
mahdollista.»

Mr Flintwinch aloitti vitkalleen: »Herrasmiehelle, jolla on sellaiset


tottumukset kuin teillä, ei lähimmässä naapuristossa ole sopivaa
ravintolaa —» Mutta mr Blandois keskeytti hänet.

»Minun tottumukseni, rakas sir, merkitsevät tuon verran.» Hän


napsautti sormillaan. »Ei maailmankansalaisella ole tottumuksia. En
tahdo, totta vie, kieltää olevani herrasmies omalla vaatimattomalla
tavallani, mutta minulla ei ole mitään epämukavia, ennakkoluuloisia
tottumuksia. Puhdas huone, lämmintä ruokaa päivälliseksi ja
pullollinen ei vallan myrkyltä maistuvaa viiniä, siinä kaikki, mitä
tarvitsen tänä iltana. Mutta olen suuresti sen tarpeessa, enkä
haluaisi astua ainoatakaan turhaa askelta saadakseni sitä.»
»Täällä on», puhui mr Flintwinch vielä tavallista harkitummin
vilkaistessaan mr Blandoisin kiiluviin silmiin, jotka näyttivät
levottomilta, »täällä on aivan lähellä kahvila ja kapakka, jota voisin
toistaiseksi suositella; mutta ei se hieno ole.»

»Hienous sikseen!» Mr Blandois heilautti kättänsä. »Osoittakaa


minulle se kunnia, että saatatte minut sinne ja esitätte minut (ellei
siitä ole liian suurta vaivaa), niin olen teille äärettömän kiitollinen.»

Mr Flintwinch haki käsille hattunsa ja valaisi mr Blandoisin eteisen


läpi taas. Asettaessaan kynttilän eräälle hyllylle, jossa vanha
mustunut seinälaudoitus toimi melkein sammuttajana, muisti hän
olevan syytä pistäytyä yläkerrassa ilmoittamassa sairaalle, että hän
aikoi viipyä ulkona vain viisi minuuttia.

»Tehkää minulle palvelus», sanoi vieras kuullessaan sen, »ja


antakaa korttini mrs Clennamille. Pyytäisin teitä lisäämään, että olisin
onnellinen, jos saisin henkilökohtaisesti käydä häntä tervehtimässä
ja pyytämässä anteeksi levottomuutta, jonka olen aiheuttanut tässä
rauhallisessa kolkassa, jos vain hän muutaman hetken jaksaisi sietää
vieraan läsnäoloa, senjälkeen kun olen saanut kuivaa päälleni ja
vahvistautunut ruualla ja juomalla.»

Jeremiah riensi ylös ja sanoi palattuaan: »Hän ottaa mielellään


vastaan teidät, sir; mutta hän pyytää samalla sanomaan, että koska
hän tietää sairashuoneensa varsin vähän puoleensavetäväksi
paikaksi, hän ei tahdo pakottaa teitä täyttämään lupaustanne, jos
joutuisitte katumapäälle.»

»Jos joutuisin katumapäälle», vastasi kohtelias Blandois, »niin


loukkaisin naista, ja naisen loukkaaminen tietäisi ritarillisuuden
puutetta naissukua kohtaan, ja ritarillisuus naissukua kohtaan kuuluu
luonteeseeni!» Näin sanoen heitti hän märän viitanliepeen
olkapäälleen ja seurasi mr Flintwinchiä kapakkaan; matkalla yhtyi
heihin kantaja, joka oli odottanut portin takana, vartioiden hänen
matkalaukkuaan.

Kahvila oli yksinkertainen ja vaatimaton, ja mr Blandoisin


alentuvaisuus oli rajaton. Se tuntui kerrassaan epämukavasti
täyttävän pienen tarjoiluhuoneen, jossa leskiemäntä kahden
tyttärensä kanssa ensin otti hänet vastaan; se oli aivan liian suuri
mahtuakseen siihen ahtaaseen lautaseinäiseen huoneeseen, jossa oli
pelipöytä ja johon hänet ensin aiottiin sijoittaa; se täytti reunoja
myöten perheen yksityisen pienen vierashuoneen, joka lopuksi
luovutettiin hänelle. Täällä mr Blandois, yllään kuiva puku ja
hajuvedelle tuoksuvat liinavaatteet, hiukset sileiksi suittuina, suuri
sormus kummassakin etusormessa ja paksut kultavitjat liiveissä,
odotteli päivällistänsä loikoen ikkunapenkillä, polvet pystyssä;
huolimatta siitä, että tämä jalokivi nyt oli erilaisessa kehyksessä,
muistutti hän peloittavasti ja ihmeellisesti erästä monsieur Rigaudia,
joka myöskin kerran oli näin odotellut aamiaistansa, maaten
rautaristikon kivisellä ikkunalaudalla kurjassa vankityrmässä
Marseillessa.

Hän söi sitten päivällistänsäkin aivan yhtä ahneesti kuin monsieur


Rigaud oli syönyt aamiaistansa. Hänellä oli aivan samanlainen tapa
kuin tälläkin koota ahneesti kaikki syötävä ympärillensä ja ahmia
yhtä ruokaa silmillänsä sillä välin kun ahmi toista leuoillansa.
Samasta raakamaisesta itsekkyydestä johtui hänen rajaton
välinpitämättömyytensä muista ihmisistä, joka ilmeni siinä tavassa,
jolla hän käsitteli ja heitteli pieniä naisellisia koruesineitä, paiskasi
kauniita pieluksia jalkojensa mukavuudeksi saappaiden alle ja rutisti
hienoja peittoja kookkaan ruumiinsa ja ison mustan päänsä alla.
Hänen pehmeästi liikehtivät kätensä, jotka olivat perin ahkerassa
toimessa ruokapöydässä, olivat aivan yhtä ilkeän taipuvaiset ja
notkeat kuin nekin kädet, jotka olivat tarrautuneet vankilaristikon
tankoihin. Ja kun hän ei enää voinut syödä ja istui imeksien siroja
sormiansa, toista toisensa perästä ja pyyhkien niitä ruokaliinaan, ei
puuttunut muuta kuin viininlehvät tämän sijalle, jotta kuva olisi ohut
täydellinen.

Luonto, joka aina on vilpitön eikä milloinkaan työskentele


tarkoituksettomasti, oli painanut leiman: »Ole varuillasi!» tähän
mieheen, jonka viikset kohosivat ja nenä painui mitä ilkeimmän
hymyn vaikutuksesta ja jonka pistävät silmät näyttivät kuuluvan
yhteen hänen värjätyn tukkansa kanssa ja menettäneen samanlaisen
tapahtumuksen kautta luonnollisen valonheijastuskykynsä. Se ei ollut
luonnon syy, jos varoitus jäi tehottomaksi. Luontoa ei voi milloinkaan
moittia tällaisissa tapauksissa.

Lopetettuaan ateriansa ja puhdistettuaan sormensa otti mr


Blandois sikaarin taskustaan, heittäytyi taas pitkäkseen
ikkunapenkille ja poltteli mukavasti, tavantakaa puhutellen ohuilta
huulilta kohoavaa ohutta savuviirua:

»Blandois, sinä vielä sekoitat kortit yhteiskunnalle, lapseni. Haha!


Hiisi vie, alku on hyvä, Blandois. Pahimmassa tapauksessa tulee
sinusta erinomainen englannin- tai ranskankielen opettaja; perheen
piiriin sopiva mies! Olet nopeaälyinen, sukkela, sinulla on luonteva
käytös ja mielistelevä olemus, olet komean näköinen; lyhyesti, olet
hieno herrasmies! Sellaisena elät, poikaseni, ja sellaisena kuolet!
Sinä voitat, kääntyipä peli kuinka päin hyvänsä. He tunnustavat
kaikki sinun ansiosi, Blandois. Sinä pakotat yhteiskunnan taipumaan
ylvään tahtosi mukaan, yhteiskunnan, joka on tehnyt sinulle veristä
vääryyttä. Kuolema ja kirous! Sinulla on oikeus olla ylpeä, ja sinä olet
sitä luonnostasikin, rakas Blandois!»

Näin lohduttelevasti jupisten tämä herrasmies poltteli sikaarinsa


loppuun ja joi viinipullonsa tyhjäksi, jonka jälkeen hän tempautui
istuvaan asentoon. Lausuen vakavaksi loppukehoitukseksi: »Kas niin,
Blandois, sinä älyniekka, pidä nyt silmäsi auki!» hän nousi ja palasi
Clennam ja Kumpp:n taloon.

Mrs Affery otti hänet vastaan ovella; hän oli herransa määräysten
mukaan sytyttänyt kaksi kynttilää eteiseen ja kolmannen portaisiin ja
saattoi nyt vieraan mrs Clennamin huoneeseen. Teepöytä oli valmis,
ja huonetta oli hiukan järjestelty, siten kuin tavallisesti vieraita
odotettaessa. Järjestelyt olivat varsin vähäiset suurempiakin
tilaisuuksia varten ja rajoittuivat kiinalaisen teekaluston
esilleottamiseen ja vuoteen peittämiseen siistillä ja ikävällä verholla.
Muuten huoneessa kaikki oli ennallaan, niinkuin oli ollut
viisikymmentä vuotta takaperin: paarienkaltainen sohva
mestauspölkkyineen, leskenpukuun puettu nainen, ikäänkuin
valmiina laskemaan päänsä pölkylle, takka sammuneine
tuhkakasoineen ja ristikko, jossa oli toinen tuhkaläjä, kattila ja
mustan maalin haju; kaikki ennallaan.

Mr Flintwinch esitteli herrasmiehen, joka oli suljettu Clennam ja


Kumpp:n suosioon. Mrs Clennam, jolla oli avonainen kirje edessään,
taivutti päätänsä ja pyysi häntä istumaan. He katselivat tarkasti
toisiaan. Se oli vain luonnollista uteliaisuutta.

»Kiitän teitä, kun ajattelitte minunkaltaistani, sairashuoneeseen


sidottua naista. Harvat tänne liikeasioissa tulijat muistavat minua,
joka olen näin syrjässä kaikesta. Turhamaista olisi odottaa heiltä sitä.
Poissa näkyvistä, poissa mielestä. En valita säännöstä, mutta olen
kuitenkin kiitollinen sen poikkeuksesta.»

Mr Blandois vastasi hienoimmilta käänteillään, että hän pelkäsi


pahoin häiritsevänsä ilmestyessään, ikävä kyllä, näin sopimattomalla
ajalla hänen taloonsa. Tätä hän oli kyllä jo hartaasti pyytänyt
anteeksi mr — anteeksi — mutta nimeä hänellä ei ollut erinomaista
kunniaa —

»Mr Flintwinch on monta vuotta kuulunut liikkeeseemme.»

Mr Blandois oli mr Flintwinchin nöyrin ja kuuliaisin palvelija. Hän


pyysi mr Flintwinchiä vastaanottamaan hänen syvimmän
kunnioituksensa vakuutuksen.

»Mieheni on kuollut», sanoi mrs Clennam, »ja poikani on


mieluummin valinnut toisen alan, jonkatähden mr Flintwinch on
vanhan liikkeemme ainoa edustaja nykyään».

»Miksi te sitten itseänne nimitätte?» kysyi mainittu herrasmies


happamesti. »Teille on kahden miehen pää.»

»Sukupuoleni on minulla haittana», jatkoi mrs Clennam vain


vilkaisten Jeremiahiin päin, »niin etten voi vastuunalaisena ottaa
osaa liikkeen hoitoon, vaikkapa kykenisinkin siihen; ja sen tähden mr
Flintwinch yhdistää liikkeen edut omiinsa ja johtaa sitä. Se ei ole
enää siinä kunnossa kuin ennen, mutta muutamat vanhat ystävät
(etupäässä tämän kirjeen kirjoittaja) muistavat hyväntahtoisesti
meitä vielä, ja me koetamme parhaan kykymme mukaan suorittaa,
mitä he uskovat meille tehtäväksi. Mutta tämä kai ei huvita teitä.
Oletteko englantilainen, sir?»
»En, madam, en ole syntynyt enkä kasvatettu Englannissa.
Oikeastaan ei minulla ole isänmaata», sanoi mr Blandois ojentaen
säärensä ja läimäyttäen sitä. »Polveudun monesta maasta, niitä
lienee puoli tusinaa».

»Olette matkustellut paljon?»

»Kyllä, madam. Totta vie, olen ollut siellä ja täällä ja kaikkialla!»

»Teitä ei kai mikään sido. Ette ole naimisissa?»

»Madam», vastasi mr Blandois ja liikahdutti rumasti kulmiaan,


»ihailen sukupuoltanne, mutta en ole naimisissa — en ole
milloinkaan ollut».

Mrs Affery, joka seisoi pöydän ääressä lähellä häntä ja parhaillaan


kaatoi teetä kuppeihin, sattui unitilassaan vilkaisemaan häneen
hänen sanoessaan tämän ja kuvitteli huomaavansa hänen silmissään
ilmeen, joka niin veti hänen katseensa puoleensa, ettei hän voinut
kääntää omia silmiänsä pois. Tämän kuvitelman vaikutuksesta jäi
hän teekannu kädessä tuijottamaan mieheen; hänen oma
levottomuutensa tämän johdosta siirtyi nähtävästi vieraaseen ja sen
kautta mrs Clennamiin ja mr Flintwinchiin. Näin kului muutama
kaamea hetki, jolloin he kaikki hämmentyneinä tuijottivat, tietämättä
miksi.

»Affery», hänen emäntänsä puhui ensin, »mikä sinun on?»

»En tiedä», vastasi mrs Affery osoittaen vapaalla vasemmalla


kädellänsä vierasta. »Ei minua mikään vaivaa. Mutta häntä.»

»Mitä tämä kelpo nainen tarkoittaa?» huusi mr Blandois, kalveten,


punastuen ja hitaasti nousten seisomaan, silmissä niin raivostunut
katse, että se oli hämmästyttävässä ristiriidassa hänen levollisten
sanojensa kanssa. »Kuinka tämän kunnon eukon puhe on
käsitettävä?»

»Sitä ei voikaan käsittää», sanoi mr Flintwinch ja kiemurtelihe


kiireesti Afferyyn päin. »Ei hän tiedä, mitä hän tarkoittaa. Hän on
tylsä, hän hourailee. Hän tarvitsee annoksen, hän saa aimo
annoksen! Laputa tiehesi niin kauan kuin vielä tiedät olevasi Affery
— ennenkuin pudistelen sinut nuuskaksi.»

Mistress Affery, joka aavisti missä vaarassa hänen


henkilöllisyytensä oli, luovutti kädestään teekannun, jonka hänen
herransa otti, peitti päänsä esiliinallaan ja hävisi silmänräpäyksessä.
Vieraan kasvoille levisi vähitellen hymy, ja hän painui takaisin
istumaan.

»Suokaa anteeksi hänelle, mr Blandois», sanoi Jeremiah kaataen


itse teetä kuppeihin, »hän on vähämielinen ja tylsä, niin se on.
Suvaitsetteko sokeria, sir?»

»Kiitos, ei teetä minulle. — Anteeksi huomautukseni, mutta onpa


tämä merkillinen kello!»

Teepöytä oli siirretty sohvan luo, aivan lähelle mrs Clennamin


omaa erikoista pöytää. Mr Blandois oli kohteliaasti noussut
tarjoamaan rouvalle teetä (tämän paahdettu leipä oli jo asetettu
hänen eteensä), ja asettaessaan kuppia hänen ulottuvilleen,
huomasi vieras kellon, joka, kuten aina, oli pöydällä rouvan edessä.
Mrs Clennam vilkaisi häneen nopeasti.

»Sallitteko? Kiitos. Hieno vanhanaikainen kello», kehui hän ottaen


sen käteensä. »Liian raskas käytettäväksi, mutta täysipainoinen, aito
ja väärentämätön. Olen erikoisesti mieltynyt kaikkeen, mikä on aitoa
ja väärentämätöntä. Sellainen olen itsekin; se mitä minussa on, se
on aitoa ja väärentämätöntä. Hm! Miehen kello, kaksikuorinen,
vanhanmallinen. Saanko avata ulkokuoren? Kiitos. Kas! Vanha
helmillä kirjailtu silkkikotelo! Olen usein nähnyt tällaisia vanhoilla
hollantilaisilla ja belgialaisilla. Omituisia kapineita!»

»Ne ovat kyllä vanhanaikaisia», huomautti mrs Clennam.

»Ovat todellakin. Mutta tämä ei liene yhtä vanha kuin kello?»

»En luule.»

»Merkillistä, kuinka he koukertelivat nuo nimikirjaimensa!»


huomautti mr Blandois, hymyillen taas omaa hymyänsä. »No, onko
tässä E.S.U? Voisi se olla mitä hyvänsä muutakin.»

»Ne kirjaimet siinä on.»

Mr Flintwinch, joka koko ajan oli tarkkaavasti seurannut


keskustelua, teekuppi kädessä ja suu auki valmiina nielaisemaan
mitä siinä oli, alkoi nyt työnsä: hän tuppasi suunsa täpötäyteen ja
nielaisi sitte sen sisällön yhdellä hotkaisulla; sitte jäi hän taas
mietiskelemään, ennenkuin täytti sen uudelleen.

»E.S.U. oli varmaankin hellä, suloinen hurmaava olento», arveli mr


Blandois, napsauttaessaan kuoren kiinni. »Otaksuen, että niin oli,
ihailen hänen muistoansa. Sydämeni rauha on aina vaarassa, sillä
olen kovin herkkä ihastumaan. Olipa se pahe tai hyve, niin
muodostaa naisellisen kauneuden ja hyvien ominaisuuksien ihailu
kolme neljännestä minun luonteestani, madam».
Mr Flintwinch oli nyt kaatanut itselleen toisen kupillisen teetä, jota
hän niellä hotki samoin kuin edellistäkin, silmät luotuina sairaaseen.

»Tässä tapauksessa voitte säilyttää sydämenne rauhan, sir»,


vastasi tämä mr Blandoisille. »Nämä kirjaimet eivät luullakseni
tarkoita mitään nimeä».

»Kenties mietelausetta?» arvaili mr Blandois umpimähkään.


»Mietelausetta, niin. Ne ovat aina, tietääkseni, merkinneet: Et Saa
Unohtaa.»

»Ja luonnollisesti te ette unohda», päätteli mr Blandois asettaen


kellon pöydälle ja palaten tuolinsa luo.

Mr Flintwinch, joka lopetteli teenjuontiansa, otti nyt tavallista


pitemmän kulauksen ja piti väliaikaa toisenlaisessa asennossa kuin
tähän asti: se on, hän istui yhä pää takakenossa ja kuppi suullansa,
luodessaan silmänsä tutkivasti sairaaseen. Tämän kasvoilla näkyi se
päättäväisyyden ja voiman tai itsepintaisuuden keskittynyt ilme, joka
hänellä vastasi muiden viittoilua ja liikehtimistä; hän vastasi vieraalle
harkitun ankaralla tavallaan:

»En, sir, minä en unohda. Kun elää sellaista yksitoikkoista elämää,


kuin minä monena vuotena, niin ei ole helppo unohtaa. Kun elää
parantaakseen itseänsä, niin ei ole helppo unohtaa. Kim tietää
olevansa velvollinen (kuten me kaikki, jokainen meistä, Aatamin
lapsista) sovittamaan rikoksia ja rakentamaan rauhaa, niin
ymmärtää, ettei unohtamisen halu ole oikeutettu. Olen sentähden
aikoja sitten karkoittanut sen sydämestäni, enkä milloinkaan unohda
enkä tahdo unohtaa.»
Mr Flintwinch, joka nyt oli huljutellut pohjasakkoja kupissaan,
hotkaisi ne, asetti kupin tyhjennettynä tarjottimelle ja kääntyi mr
Blandoisiin päin, ikäänkuin kysyäkseen, mitä hän tästä arveli.

»Kaikki tämä, madam», sanoi Blandois kumartaen


mielistelevimmin ja painaen valkoisen kätensä sydämelleen, »kaikki
tämä sisältyi sanaan 'luonnollisesti' ja olen ylpeä siitä, että ymmärsin
teitä ja osasin antaa teille kylliksi arvoa, käyttääkseni tätä sanaa
(ellen osaisi antaa teille kylliksi arvoa, en olisikaan Blandois)».

»Anteeksi, sir», vastasi toinen, »jos epäilen, että huvitteluun,


vaihteluun, keikailemiseen, kiemailuun ja kosiskeluun tottunut
herrasmies —»

»Oh, madam! Kautta kunniani!»

»— jos epäilen, että tällainen luonne saattaa täysin ymmärtää


minua näissä oloissani. En tahdo tyrkyttää teille oppiani», hän vilkaisi
edessään pöydällä olevaan jäykkään, synkkään kirjapinoon, »(sillä te
elätte omaa elämäänne, jonka seuraukset saatte itse kestää), mutta
sen verran sanon kuitenkin, että minä matkallani seuraan luotseja,
tarkasti seuraan koeteltuja ja luotettavia luotseja, joiden johdossa en
voi joutua haaksirikkoon — en voi joutua — ja että jos unohtaisin
näiden kolmen kirjaimen sisältämän kehoituksen, niin en kärsisi
puoliakaan siitä, mitä nyt kärsin».

Oli omituista, kuinka hän tarttui tilaisuuteen väitelläkseen


näkymättömän vastustajan kanssa. Kenties se oli hänen oma
parempi puolensa, joka aina nousi häntä ja hänen itsepetostaan
vastaan.
»Jos unohtaisin terveyteni ja vapauteni aikaisen
tietämättömyyteni, niin voisin valittaa sitä elämää, johon nyt olen
tuomittu. Mutta sitä en milloinkaan ole tehnyt enkä milloinkaan tee.
Jos unohtaisin, että tämä maailma on nimenomaan määrätty surun,
vaikeuksien ja raskaiden koettelemusten näyttämöksi niille olennoille,
jotka ovat luodut sen tomusta, niin olisin edes jonkun verran
mieltynyt sen turhuuksiin. Mutta en ole sitä. Jos en tietäisi, että me
kaikki, jok'ikinen, olemme täydellä syyllä Jumalan vihan alaiset,
vihan, jonka täytyy tulla tyydytetyksi ja jota ei voida pelkillä teoilla
lepyttää, niin ruikuttelisin sitä erotusta, joka on minun ja niiden
välillä, jotka liikkuvat tuolla kadulla. Mutta pidän sitä armona ja
etuna, että minut on valittu sovittamaan syntejäni täällä, kuten
parhaillaan teen, että olen saanut oppia tietämään sen, minkä nyt
varmasti tiedän, ja että saan kärsiä rangaistukseni, kuten nyt kärsin.
Muuten en ymmärtäisi onnettomuudellani olevan mitään tarkoitusta.
Sentähden en ole unohtanut enkä unohda mitään. Sentähden olen
tyytyväinen ja sanon, että minun laitani on paremmin kuin
miljoonien.»

Sanottuaan tämän laski hän kätensä kellon päälle ja siirsi sen sille
tarkoin määrätylle kohdalle pöydällä, jossa se aina oli. Hänen
kätensä jäi vielä lepäämään kellon päälle, ja hän istui muutaman
hetken tuijottaen siihen hievahtamatta ja puoliksi uhmaten.

Mr Blandois oli tämän selityksen aikana istunut kiinteän


tarkkaavaisena, koko ajan katsellen rouvaa ja sivellen molemmin
käsin viiksiänsä. Mr Flintwinch oli ollut hiukan hermostuneena ja
sekaantui nyt keskusteluun.

»Niin, niin, niin!» sanoi hän. »Se on selvää, mrs Clennam, ja te


olette puhunut hurskaasti ja hyvin. Mutta mr Blandois ei luullakseni
kuulu hurskasten joukkoon.»

»Päinvastoin, sir!» väitti tämä arvon herra vastaan, napsautellen


sormillaan. »Anteeksi! Se kuuluu luonteeseeni. Olen tunteellinen,
kuumaverinen, tunnollinen ja minulla on vilkas mielikuvitus. Sellaisen
miehen, mr Flintwinch, täytyy olla hurskas tai sitten hän ei ole
mitään.»

Mr Flintwinchin kasvoilla kuvastui hämärä aavistus siitä, ettei mies


mahtanut olla mitään, kun hän nousi pöyhkeänä tuolistaan ja
lähestyi sanomaan hyvästi mrs Clennamille. (Kuvaavaa tälle miehelle,
kuten kaikille hänen kaltaisilleen, samalla tavoin leimatuille, oli se,
että mitä hyvänsä hän teki, hän aina liioitteli, vaikkapa toisinaan vain
hiuskarvan verran.)

»Teistä saattaa näyttää vanhan sairaan naisen itsekkäisyydeltä»,


sanoi mrs Clennam, »että olen eksynyt puhumaan itsestäni, mutta
oikeastaan te annoitte siihen aiheen satunnaisella
huomautuksellanne. Koska olitte niin huomaavainen, että tulitte
tervehtimään minua, niin toivon, että yhtä hienotunteisesti suotte
tämän minulle anteeksi. Älkää sanoko mitään kohteliaisuuksia
minulle, pyydän.» Mies oli nähtävästi jo aikeissa tehdä niin. »Mr
Flintwinch on iloinen saadessaan palvella teitä, ja minä toivon, että
oleskelunne tässä kaupungissa muodostuu mieluiseksi.»

Mr Blandois kiitti häntä ja suuteli sormiansa moneen kertaan.


»Tämä on vanha huone», huomautti hän, vilkastuen äkkiä, ja katseli
ympärilleen päästyään jo ovelle. »Keskustelumme on ollut niin
mielenkiintoista, etten ole huomannut sitä ennen. Mutta se on
todella vanha huone.»
»Talokin on todella vanha talo», myönsi mrs Clennam hymyillen
hyistä hymyään. »Se on vaatimaton ja yksinkertainen, mutta
todellinen muinaisesine.»

»Totisesti!» huudahti vieras. »Jos mr Flintwinch suvaitsisi kuljettaa


minua huoneiden läpi nyt lähtiessäni, niin hän voisi tuskin tehdä
minulle enemmän mieliksi. Vanha talo, se kuuluu heikkouksiini.
Minulla on paljon heikkouksia, muttei yhtään sen suurempaa.
Rakastan ja tutkin maalauksellisuutta kaikissa sen muodoissa. Minua
itseänikin on sanottu maalaukselliseksi. Ei se ole mikään ansio —
minulla on kenties suurempia ansioita — mutta lienen sellainen,
sattumalta. Harrastukset painavat leimansa ihmiseen!»

»Ilmoitan teille jo edeltäpäin, mr Blandois, että huomaatte talon


perin likaiseksi ja autioksi», valmisteli Jeremiah vierasta, tarttuen
kynttilään. »Ei sitä kannata katsella.» Mutta mr Blandois läimäytti
häntä ystävällisesti selkään ja nauroi vain; sitte mainittu Blandois
taas suuteli sormiansa mrs Clennamille, ja he lähtivät yhdessä
huoneesta.

»Ette suinkaan halua mennä yläkertaan?» kysyi Jeremiah


eteisessä.

»Päinvastoin, mr Flintwinch; ellei se väsytä teitä, olisin ihastunut


siellä käynnistä!»

Mr Flintwinch kiemurtelihe portaita ylös, ja mr Blandois seurasi


kintereillä. He nousivat suureen ullakko-makuuhuoneeseen, jossa
Arthur oli asunut ensimmäisen yön kotiintulonsa jälkeen. »No, mr
Blandois!» sanoi Jeremiah näyttäessään sitä, »toivon, että se
mielestänne palkitsee vaivanne. Minusta ei.»
Mr Blandois oli haltioissaan, ja he kävivät muissakin
ullakkohuoneissa ja käytävissä. Tällä välin huomasi mr Flintwinch,
että toinen vain pikimmiten vilkaisi kutakin huonetta eikä katsellut
sitä sen enempää, mutta sensijaan tarkasteli häntä, mr Flintwinchiä.
Tarkistaakseen huomionsa kääntyi hän portaissa ympäri. Hän kohtasi
heti toisen silmät, ja heidän katsellessaan toisiaan silmästä silmään
nauroi vieras (kuten oli tehnyt kaikissa samanlaisissa tilaisuuksissa
senjälkeen kun he olivat jättäneet mrs Clennamin huoneen) pirullista
äänetöntä naurua, pitäen rumaa peliänsä viiksillään ja nenällään.

Mr Flintwinch, joka oli vierasta paljon lyhyempi mies, oli


ruumiillisesti huonommalla puolella joutuessaan näin ylempää
tulevan epämiellyttävän tirkistelyn esineeksi; ja heidän kulkiessaan
portaita alas ja hänen ollessaan aina pari porrasta alempana, tuli
tämä epäkohta vielä suuremmaksi. Hän ei katsahtanut mr Blandoisiin
uudelleen ennenkuin tämä satunnainen epätasaisuus oli korjautunut
heidän astuessaan mr Clennam-vainajan huoneeseen. Mutta silloin
kääntyi hän äkkiä toveriinsa päin ja huomasi hänen katseensa
suunnan muuttumattomaksi.

»Ihailtava talo!» hymyili mr Blandois. »Kovin salaperäinen. Ettekö


milloinkaan kuule täällä mitään kummittelevaa melua?»

»Melua?» vastasi mr Flintwinch. »En.»

»Ettekö näe paholaisia?»

»En», mr Flintwinch kääntyi töykeänä kysyjään päin, »en näe


piruja, jotka esittäytyisivät sellaisina ja sennimisinä».

»Haha! Kas, tässäpä on muotokuva.»


(Hän katseli yhä mr Flintwinchiä, ikäänkuin tämä olisi ollut
muotokuva.)

»Se on muotokuva, kuten huomautitte, sir.»

»Saanko kysyä, kuka se on, mr Flintwinch?»

»Mr Clennam-vainaja. Mrs Clennamin mies.»

»Tuon merkillisen kellon entinen omistaja, kenties?» kysyi vieras.

Mr Flintwinch, joka oli vilkaissut muotokuvaan, kiertyi ympäri ja


huomasi taas olevansa samanlaisen katseen ja hymyn esineenä.
»Niin on, mr Blandois», vastasi hän äreästi. »Se oli hänen, ja sitä
ennen se oli hänen setänsä, ja Herra ties kenenkä hallussa se sitä
ennen oli ollut; siinä kaikki, mitä tiedän sen sukutaulusta.»

»Hän on voimakaspiirteinen luonne, mr Flintwinch,


ystävättäremme tuolla yläkerrassa.»

»Niin on, sir», myönsi Jeremiah kiertyen taas vieraaseen päin,


kuten hän teki koko tämän keskustelun aikana, aivan kuin ruuvikone,
joka aina irtautuu otteestaan, sillä toinen ei muuttunut vähääkään, ja
hänen täytyi joka kerta peräytyä hiukan. »Hän on merkillinen
nainen. Erittäin rohkea — erittäin lujaluonteinen.»

»He lienevät olleet hyvin onnelliset», arvaili Blandois.

»Kutka?» kysyi mr Flintwinch, taas kiertyen.

Mr Blandois ojensi oikean etusormensa sairashuoneeseen päin ja


vasemman muotokuvaan päin, pani sitte kädet puuskaan ja asettui
seisomaan hajasäärin, hymyillen koko ajan mr Flintwinchille ylhäältä
päin, niin että nenä painui ja viikset kohosivat.

»Yhtä onnelliset kuin useimmat muutkin naimisissa olevat,


otaksun», vastasi mr Flintwinch. »En voi sanoa. En tiedä.
Salaisuuksia on kaikissa perheissä.»

»Salaisuuksia!» huudahti mr Blandois vilkkaasti. »Sanokaa se vielä


kerta, poikani.»

»Sanon, että salaisuuksia on kaikissa perheissä.» Mr Blandois oli


äkkiä pöyhistynyt ja paisunut niin, että toinen melkein tunsi hänen
laajentuneen rintansa pyyhkäisevän kasvojaan.

»Niin on», huusi hän taputellen mr Flintwinchiä hartioihin ja


huojutellen häntä edestakaisin. »Haha! Olette oikeassa! Niin juuri
on. Salaisuuksia? Voi taivas sentään! Hitonmoisia salaisuuksia on
muutamissa perheissä, mr Flintwinch!» Näin taputeltuaan mr
Flintwinchiä molemmille hartioille moneen kertaan, ikäänkuin olisi
leikillisesti ja ystävällisesti kiusoitellut häntä jostakin hänen
sanomastaan kompasanasta, ojensi hän käsivartensa ylös, taivutti
päänsä taapäin, risti kätensä sen taakse ja purskahti remuavaan
nauruun. Mr Flintwinchin oli turha koetella ruuvikoneensa
pystyväisyyttä häneen. Hän päästeli yhä nauruansa.

»Mutta sallikaa minun hetkeksi ottaa kynttilä», pyysi hän,


herettyään nauramasta. »Katselkaamme tämän merkillisen naisen
miestä. Hm!» Hän piteli kynttilää käsivarsi suorana. »Päättävä ilme
on näilläkin kasvoilla, vaikkei se ole samanluontoinen kuin rouvan.
Näyttää siltä kuin hän sanoisi — mitäs se olikaan — Et Saa Unohtaa
— eikö totta, mr Flintwinch? Totta tosiaan, niin se juuri on!»
Antaessaan kynttilän takaisin katsoi hän kuvaan vielä kerran ja
sitten astuessaan toisen seurassa huolettomasti eteiseen selitti, että
se oli ihastuttava vanha talo ja että sen tarkastaminen oli tuottanut
hänelle suurta huvia, jota hän ei olisi tahtonut menettää sadasta
punnasta.

Mr Blandoisin eksyessä tällaisiin omituisiin nenäkkäisyyksiin ja


hänen käytöksensä muuttuessa yleensä, käyden paljoa
karkeammaksi ja raaemmaksi, paljoa väkivaltaisemmaksi ja
röyhkeämmäksi kuin sitä ennen, pysyivät mr Flintwinchin
nahkamaiset kasvot, jotka eivät helposti kuvastaneet erilaisia
mielentiloja, muuttumattomina ja liikkumattomina. Paitsi että hän
ehkä näytti riippuneen vähän liian kauan hirttonuorassa, ennenkuin
hänet hyväntahtoisen leikkauksen kautta oli pudotettu siitä alas,
säilytti hän ulkonaisesti tyynen tasapainonsa. He olivat päättäneet
talontarkastuksensa, saapuen pieneen, eteisen viereiseen
huoneeseen, ja hän seisoi nyt siellä silmäillen mr Blandoisia.

»Hauskaa, että olette näin tyytyväinen, sir», huomautti hän


rauhallisesti. »En odottanut sitä. Näytte olevan erittäin hyvällä
tuulella.»

»Erinomaisella tuulella», vastasi Blandois. »Totta vie, en ole


milloinkaan ollut näin virkeä. Onko teillä milloinkaan aavistuksia, mr
Flintwinch?»

»En oikein tiedä, ymmärränkö tarkoitustanne, sir», epäili tämä


herrasmies.

»Sanokaamme tässä tapauksessa epämääräisiä tuntemuksia


tulevasta hauskuudesta.»
»En voi sanoa tuntevani mitään sellaista tällä hetkellä», vastasi mr
Flintwinch äärimmäisen vakavana. »Jos huomaisin sellaisten
tunteiden alkavan liikkua minussa, niin ilmoitan siitä kyllä.»

»Mutta minä», sanoi Blandois, »minä, poikani, aavistan tänä


iltana, että meistä vielä tulee hyvät tutut. Ettekö jo tunne jotakin?»

»En — en», ja mr Flintwinch näytti harkiten tutkivan itseänsä. »En


voi sanoa tuntevani.»

»Tunnen hyvin selvästi, että meistä tulee läheiset tuttavat. —


Ettekö vielä tunne mitään sentapaista?»

»En vielä», vastasi mr Flintwinch.

Mr Blandois tarttui taas hänen molempiin hartioihinsa ja heilutteli


häntä edestakaisin äskeiseen leikilliseen tapaansa, veti sitte hänen
käsivartensa kainaloonsa ja kutsui hänet, kelpo vanhan veikon,
juomaan pullollisen viiniä kanssansa.

Hetkeäkään epäröimättä suostui mr Flintwinch, ja he menivät


majataloon, johon matkustaja oli sijoittunut, rankassa sateessa, joka
pimeän tulosta saakka oli ropissut ikkunoihin, katoille ja katukiville.
Salamat ja jyrinä olivat jo aikoja tauonneet, mutta satoi rajusti.
Heidän tultuaan mr Blandoisin huoneeseen tilasi tämä ritarillinen
herra pullollisen portviiniä; hän heittäytyi mukavaan asentoon
ikkunapenkille ja rutisti kaikki kauniit esineet, mitkä vain suinkin sai
koolle, pehmikkeeksi komean vartalonsa alle; mr Flintwinch istui
tuolille vastapäätä, toiselle puolen pöytää. Blandois ehdotti, että
otettaisiin talon isoimmat lasit, johon mr Flintwinch suostui. Kun
pikarit oli täytetty, kilisti mr Blandois meluavan iloisesti oman lasinsa
reunaa mr Flintwinchin lasin pohjaa vasten ja oman lasinsa pohjaa
mr Flintwinchin lasin reunaa vasten ja joi heidän vastaisen läheisen
tuttavuutensa onneksi. Mr Flintwinch vastasi juhlallisesti maljaan ja
joi kaiken viinin, mitä sai, eikä puhunut mitään. Niin usein kuin mr
Blandois kilisti (joka kerta kun lasit täytettiin), suoritti mr Flintwinch
tunnollisesti oman osansa siinä ja olisi suorittanut toverinsa osan
juomisessakin yhtä tunnollisesti kuin omansa, sillä hän oli,
lukuunottamatta kitalakea, kuin tyhjä tynnyri.

Lyhyesti, mr Blandois huomasi, ettei hän kaatamalla portviiniä


vaiteliaaseen Flintwinchiin avannut hänen suutansa, vaan päinvastoin
sulki sen. Sitäpaitsi näytti mies siltä kuin kykenisi jatkamaan tätä
koko yön ja tilaisuuden sattuessa vielä koko seuraavan päivän ja
seuraavan yönkin, ja siksi mr Blandois pian hämärästi huomasi
pöyhkeilevänsä liian rohkeasti ja kerskuvasti. Hän lopetti sentähden
kestit kolmanteen pulloon.

»Te esitätte siis huomenna meille vekselin maksettavaksi, sir?»


sanoi mr Flintwinch heidän erotessaan, liikeilme kasvoillaan.

»Hitto vie», vastasi toinen ja tarttui molemmin käsin hänen


kaulukseensa. »Kyllä minä esitän teille vekselin, luottakaa siihen.
Hyvästi, rakas Flintwinch. Vastaanottakaa erotessamme», ja hän
syleili häntä etelämaalaisen tavalla ja suuteli kummallekin poskelle,
niin että mäiskähti, »herrasmiehen sana! Tuhannen jylisevän taivaan
nimessä, te saatte vielä nähdä minut!»

Häntä ei kuulunutkaan seuraavana päivänä, vaikka ilmoitus aivan


oikein tuli perille. Tiedustellessaan häntä majapaikasta iltasella, sai
mr Flintwinch hämmästyksekseen kuulla, että hän oli maksanut
laskunsa ja palannut mannermaalle Calaisin kautta. Kaikesta
huolimatta oli Jeremiah, siinä raaputellessaan miettivää naamaansa,
elävästi varma siitä, että mr Blandois tässä asiassa pitäisi sanansa ja
ilmestyisi vielä heidän luoksensa.
YHDESNELJÄTTÄ LUKU

Itsetuntoa

Kuka hyvänsä voi minä päivänä tahansa maailmankaupungin


valtaväylien tungoksessa tavata laihan, ryppyisen, keltaisen ukon
(jonka voisi luulla pudonneen tähdistä, jos vain saattaisi otaksua
taivaan kannelta löytyvän siksi himmeätä tähteä, että se sinkauttaisi
avaruuteen niin heikon säkenen) hiipimässä katuja pitkin levottoman
näköisenä, ikäänkuin hiukan pelästyneenä ja hämillään kaikesta
melusta ja hälinästä. Tämä ukko on aina pienikokoinen. Jos hän
joskus on ollut iso vanha mies, on hän nyt lyyhistynyt pieneksi
ukoksi, ja jos hän aina on ollut pieni vanha mies, niin hän on
käpertynyt vieläkin pienemmäksi ukoksi. Hänen takkinsa ei väriltään
eikä malliltaan ole ollut muodissa milloinkaan eikä missään.
Ilmeisesti sitä ei ole tehty hänelle eikä kellekään kuolevaiselle. Joku
hankintaurakoitsija on kohtalon mittojen mukaan valmistanut
viisituhatta tällaista takkia, ja kohtalo on lainannut tämän takin tälle
ukolle, joka on yksi loppumattomassa ukkojonossa. Tuossa takissa
on aina isot himmeät metallinapit, jotka eivät ole minkään muiden
nappien näköisiä. Ukon päässä on kulunut ja nukkavieru mutta
kuitenkin itsepintainen hattu, sillä se ei ole milloinkaan mukautunut
hänen poloisen päänsä mukaiseksi. Hänen karkea paitansa ja karkea
kaulaliinansa ovat yhtä vähän yksilöllisiä kuin takki ja hattu; nekin
näyttävät siltä kuin eivät kuuluisi hänelle — eivätkä kenellekään
muulle. Ja kuitenkin on ukon olemuksessa jonkinlaista kömpelöä
tottumattomuutta, ikäänkuin hän tavallisesti kulkisi yllään yömyssy ja
yöpuku ja nyt olisi puettu ja pyntätty liikkumaan ihmisten joukossa.
Ja näin tämä vanha mies kulkee arkana kaduilla, samoin kuin
maalaishiiri, joka toisena nälkävuotena tulee tervehtimään
kaupunkilaishiirtä ja pelokkaana hiipii tämän asunnolle kissoja
vilisevän kaupungin läpi.

Toisinaan, sunnuntai-iltapäivisin, näkee hänen kävelevän vielä


hiukan raihnaisempana, ja hänen vanhat silmänsä kiiluvat kosteina ja
sumeina. Silloin pieni ukko on juovuksissa. Hyvin vähäinen määrä
nousee jo hänelle päähän; puolituopillinen riittää tekemään hänen
heikot säärensä epävakaiksi. Joku sääliväinen tuttava — usein vallan
satunnainen — on lämmittänyt häntä hänen heikkoudessaan,
kestitsemällä häntä oluella, ja seurauksena siitä on, että kuluu pitkä
aika, ennenkuin hän taas ilmestyy kadulle. Sillä pikku ukko menee
kotiin vaivaistalolle, ja vaikka hän käyttäytyisi hyvinkin, ei häntä
päästetä usein ulos (minun mielestäni heidät pitäisi päästää, katsoen
siihen, että hän enää vain muutaman vuoden saattaa kuljeksia täällä
maan päällä), ja jos hän käyttäytyy huonosti, niin he telkeävät hänet
vielä tarkemmin sisään yhdessä viidenkymmenen yhdeksän muun
ukon kanssa, joista jokainen haisee samalta kuin kaikki muut.

Mrs Plornishin isä oli poloinen pieni ruikuttava herrasmies, — hän


muistutti lopen uupunutta lintua — joka aikoinaan oli työskennellyt,
kuten hän sanoi, musiikkisitomossa, kokenut suuria vastoinkäymisiä,
harvoin onnistunut yrityksissään tai saanut niitä kannattamaan eikä
yleensä ollut keksinyt keinoja päästäkseen siitä umpikujasta, johon
oli joutunut; hän turvautui vapaaehtoisesti vaivaistaloon, jonka laki
oli määrännyt hänen piirinsä laupiaaksi samarialaiseksi (ilman kahta
denaaria, mikä oli huonoa kansantaloutta); se tapahtui
ulosmittauksen jälkeen, joka vei mr Plornishin Marshalsean
vankilaan. Ennenkuin hänen vävynsä vaikeudet näin kärjistyivät, oli
vanhalla Nandylla (tällä nimellä häntä sanottiin hänen laillisessa
turvapaikassaan, mutta Bleeding Heartissa häntä nimitettiin vanhaksi
mr Nandyksi) ollut oma nurkkansa plornishilaisen lieden ääressä, ja
hän oli saanut leipänsä ja särpimensä Plornishien ruokakaapista. Hän
toivoi vielä pääsevänsä takaisin tähän kodikkaaseen nurkkaansa
joskus, kun onni hymyilisi hänen vävyllensä; sillä välin, kun onnen
kasvot eivät vielä värähtäneetkään, pysyi hän ja oli päättänyt
edelleen pysyä niiden pienten ukkojen parvessa, joilla kaikilla oli
yhteinen hajunsa.

Mutta hänen köyhyytensä, hänen ikuisesti kuositon takkinsa tai


hänen ukkokoti-asuntonsa ei voinut tukahduttaa hänen tyttärensä
ihailua. Mrs Plornish oli yhtä ylpeä isänsä lahjoista, kuin jos nämä
olisivat tehneet hänestä loordikanslerin. Hänellä oli yhtä luja usko
hänen tapojensa sirouteen ja hienouteen, kuin jos hän olisi ollut
ylimmäinen kamariherra hovissa. Ukko rukka osasi muutamia
kelmeitä, väljähtyneitä lauluja, joita ei kukaan enää laulanut ja joissa
runoiltiin Chloesta, Phyllisistä ja Strephonista, jota Venuksen poika
haavoitti; ja mrs Plornishin mielestä ei oopperassakaan saanut kuulla
sellaista musiikkia kuin hänen isänsä esitti, laulaa luritellessaan ja
liverrellessään näitä viisujaan, aivan kuin pieni ohut- ja säröääninen
posetiivi, jota lapsukainen vääntää. Näinä hänen vierailupäivinään,
jotka olivat kuin valopilkkuja hänen yksitoikkoisessa lakastuneita,
käpertyneitä ukkoja vilisevässä näköalassaan, oli mrs Plornishista
sekä hauskaa että surullista pyytää isäänsä, joka kylläisenä istui
puolen pennyn porterinsa ääressä: »Laula meille, isä.» Silloin lauloi
hän heille Chloesta ja jos oli erikoisen hyvällä tuulella Phyllisistäkin —
Strephonia hän tuskin oli kertaakaan laulanut senjälkeen, kun oli
vetäytynyt pois maailmasta — ja silloin aina mrs Plornish selitti
uskovansa, ettei hänen isänsä vertaista laulajaa ollut olemassa, ja
pyyhki silmiänsä.

Vaikka hän näissä tilaisuuksissa olisi tullut hovista, ei, vaikka hän
olisi ohut itse tuo ylhäinen jäähdyttäjä, joka voitonriemuisena palasi
ulkomaalaisesta hovista saamaan kiitosta ja virkaylennystä
hirvittävän viime erehdyksensä palkaksi, ei mrs Plornish olisi
ylpeämpänä kuljetellut ja esitellyt häntä Bleeding Heart Yardissa.
»Tässä on isä», saattoi hän sanoa esitellessään häntä jollekin
naapurille. »Isä tulee pian meille ja jää myös. Eikö isä ole reippaan
näköinen? Isä laulaa kauniimmin kuin koskaan ennen; ette
milloinkaan voisi unohtaa sitä, jos olisitte kuullut hänen äsken
laulavan.» Mitä mr Plornishiin tuli, niin hän oli nainut nämä
uskonkappaleet samalla kuin oli nainut mr Nandyn tyttärenkin ja
ihmetteli vain sitä, ettei näin lahjakasta vanhaa herraa ollut
paremmin onnistanut. Kauan mietittyään otaksui hän syyksi sen,
etteivät hänen laulunlahjansa olleet nuoruudessa saaneet tieteellistä
kehitystä. »Sillä mitä syytä on ruveta sitomaan musiikkia, kun sitä
kerta on kurkussa?» tuumaili hän. »Siinäpä se juuri on!»

Vanhalla Nandylla oli suojelija, yksi ainoa. Tämä suojelija oli


erinomaisen hyvä hänelle, suurenmoisen mahtipontisella ja samalla
ikäänkuin puolustautuvalla tavalla, aivan kuin hän joka hetki ottaisi
ihailevan kuulijakunnan todistajakseen, ettei hän todellakaan voinut
olla kohtelematta tätä vanhaa veikkoa vapaamielisemmin kuin mitä
he ukon yksinkertaisuuden ja köyhyyden perustuksella olivat
odottaneet. Vanha Nandy oli ollut useita kertoja Marshalsean
vankilassa, käyden vävynsä luona tämän lyhyenä vankeusaikana, ja
hän oli onnekseen saavuttanut tämän kansallisen laitoksen isän
suosion, joka vähitellen ja aikaa myöten oli kasvanutkin, ja päässyt
nauttimaan hänen suojelustaan.

Mr Dorritille oli tullut tavaksi ottaa hänet vastaan kuin hänestä


riippuva, feodaalisen hallinnon alainen vasalli. Hän pani toimeen
pikku kutsuja ja teepitoja ukolle, ikäänkuin tämä tulisi vakuuttamaan
alamaisuuttaan jostakin kaukaisesta läänistä, jossa olot olivat aivan
alkuperäistä laatua. Oli hetkiä, jolloin isä milloin hyvänsä näytti
olevan valmis vannomaan, että vanhus oli hänen entisiä
alustalaisiaan, joka ansiokkaasti oli pysynyt hänelle uskollisena.
Toisinaan hän mainitessaan ukkoa puhui hänestä kuin vanhasta
eläkkeennauttijastaan. Ukon näkeminen ja hänen rappeutumisensa
toteaminen tuotti hänelle ihmeellistä tyydytystä. Häntä hämmästytti,
että miesparka ensinkään saattoi pitää päänsä pystyssä.
»Vaivaistalossa, sir, määrää vaivaishoitohallitus: siellä ei tule
kysymykseen yksilöllisyys, ei vierailu, ei erikoisasema, ei arvonanto
tai kunnioitus, ei erikoiskyvyt. Hyvin ikävää!»

Oli vanhan Nandyn syntymäpäivä, ja he päästivät hänet ulos. Hän


ei puhunut mitään syntymäpäivästään, sillä silloin he eivät olisi
laskeneet häntä lähtemään: eihän sellaisten ukkojen pitäisi syntyä.
Hän asteli taas katuja pitkin Bleading Heart Yardiin, söi päivällistä
tyttärensä ja vävynsä kanssa ja lauloi heille Phyllisistä. Hän oli tuskin
lopettanut, kun Pikku Dorrit pistäysi katsomassa, kuinka heillä voitiin.

»Miss Dorrit», sanoi mrs Plornish, »tässä on isä! Eikö hän ole
reippaan näköinen? Ja millainen hänen äänensä on!»

Pikku Dorrit antoi ukolle kättä ja huomautti hymyillen, ettei ollut


nähnyt häntä pitkään aikaan.

You might also like