Download the full version of the ebook at

https://ebookmass.com

Administering Colonialism and War: The

Political Life of Sir Andrew Clow of the
Indian Civil Service Dr Colin R. Alexander

https://ebookmass.com/product/administering-
colonialism-and-war-the-political-life-of-sir-
andrew-clow-of-the-indian-civil-service-dr-colin-
r-alexander/

Explore and download more ebook at https://ebookmass.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Armies of Deliverance: A New History of the Civil War

Elizabeth R. Varon

https://ebookmass.com/product/armies-of-deliverance-a-new-history-of-
the-civil-war-elizabeth-r-varon/

testbankdeal.com

Radical Parliamentarians and the English Civil War David R

Como

https://ebookmass.com/product/radical-parliamentarians-and-the-
english-civil-war-david-r-como/

testbankdeal.com

Master Tara Singh in Indian History: Colonialism,

Nationalism, and the Politics of Sikh Identity J.S. Grewal

https://ebookmass.com/product/master-tara-singh-in-indian-history-
colonialism-nationalism-and-the-politics-of-sikh-identity-j-s-grewal/

testbankdeal.com

The Gypsy Economist: The Life and Times of Colin Clark

Alex Millmow

https://ebookmass.com/product/the-gypsy-economist-the-life-and-times-
of-colin-clark-alex-millmow/

testbankdeal.com
Civilization and the Making of the State in Lebanon and
Syria Dr. Andrew Delatolla

https://ebookmass.com/product/civilization-and-the-making-of-the-
state-in-lebanon-and-syria-dr-andrew-delatolla/

testbankdeal.com

Kutuzov: A Life in War and Peace Alexander Mikaberidze

https://ebookmass.com/product/kutuzov-a-life-in-war-and-peace-
alexander-mikaberidze-2/

testbankdeal.com

Kutuzov: A Life in War and Peace Alexander Mikaberidze

https://ebookmass.com/product/kutuzov-a-life-in-war-and-peace-
alexander-mikaberidze/

testbankdeal.com

Norms and Politics: Sir Benegal Narsing Rau in the Making

of the Indian Constitution, 1935-50 Arvind Elangovan

https://ebookmass.com/product/norms-and-politics-sir-benegal-narsing-
rau-in-the-making-of-the-indian-constitution-1935-50-arvind-elangovan/

testbankdeal.com

Armies of deliverance: a new history of the Civil War

Varon

https://ebookmass.com/product/armies-of-deliverance-a-new-history-of-
the-civil-war-varon/

testbankdeal.com
Administering Colonialism and War
‘This book brings to light some of the psychological traumas that incurred
as a result of colonialism. An in-depth examination of the life of the main
character provides a detailed account of how his colonial experiences
impact on him and, through diary extracts, the reader witnesses the effect
of those experiences on his mental well-being. The book explores how he
attempts to make sense of, and manage, his own psychological distress,
offering fascinating insights into this experience. What becomes apparent
is that colonialism is a dehumanizing experience for all those involved,
and by examining the role of a colonizer from a trauma perspective the
book offers a fresh way of thinking about this topic.’
Rachael Hillyer, Trauma Psychologist, Sheffield, United Kingdom

‘The stature of Sir Andrew Clow, a quiet and unassuming man, should be
measured not by his height but by the brilliance of his intellect as illus-
trated in this well-written and telling biography of his life in India during
the 1930s and 1940s. All praise to Colin R. Alexander for this in-depth
critical study.’
Mary M. Clow, niece-in-law of Sir Andrew Clow,
Glasgow, United Kingdom
 Administering Colonialism
and War
The Political Life of Sir Andrew Clow of the
Indian Civil Service

Colin R. Alexander

1
 1
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trademark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries.

Published in India by
Oxford University Press
2/11 Ground Floor, Ansari Road, Daryaganj, New Delhi 110 002, India

© Oxford University Press 2019

The moral rights of the authors have been asserted.

First Edition published in 2019

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence, or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

ISBN-13 (print edition): 978-0-19-949373-9

ISBN-10 (print edition): 0-19-949373-1

ISBN-13 (eBook): 978-0-19-909694-7

ISBN-10 (eBook): 0-19-909694-5

Typeset in Adobe Jenson Pro 10.7/13.3

by The Graphics Solution, New Delhi 110 092
Printed in India by Nutech Print Services India
‘This book brings to light some of the psychological traumas that incurred
as a result of colonialism. An in-depth examination of the life of the main
character provides a detailed account of how his colonial experiences
impact on him and, through diary extracts, the reader witnesses the effect
of those experiences on his mental well-being. The book explores how he
attempts to make sense of, and manage, his own psychological distress,
offering fascinating insights into this experience. What becomes apparent
is that colonialism is a dehumanizing experience for all those involved,
and by examining the role of a colonizer from a trauma perspective the
book offers a fresh way of thinking about this topic.’
Rachael Hillyer, Trauma Psychologist, Sheffield, United Kingdom

‘The stature of Sir Andrew Clow, a quiet and unassuming man, should be
measured not by his height but by the brilliance of his intellect as illus-
trated in this well-written and telling biography of his life in India during
the 1930s and 1940s. All praise to Colin R. Alexander for this in-depth
critical study.’
Mary M. Clow, niece-in-law of Sir Andrew Clow,
Glasgow, United Kingdom
To Mollie and Bill
Preface

T
his book is an exposition of the Indian Civil Service (ICS)
officers who presided over the late colonial period in India. It
makes the argument that colonialism is a dehumanizing experi-
ence for all those who experience its authoritarian power structures.
The book charts the early development and debates surrounding
radio broadcasting as a tool of colonial power. It argues that the develop-
ment of Indian language services after 1936 can be linked to the British
re-armament policy that discreetly began in 1935 as the likelihood of
a second major international conflict became more likely. In addition,
the book reveals how the India Office in London took drastic action
to overcome the hurdle that was the ultra-conservative ICS who were
adverse to advances in communications technology on the basis that
anti-British movements had benefited from them in the past. The book
also examines the actions of British civilians in the India–Burma theatre
of war between 1942 and 1945 both in terms of their direct contribution
to the war effort and the knock-on effect of the Bengal Famine of 1943.
x Preface

By examining the Famine, the book explains the extent to which it could
have been avoided and how the ICS wilfully ignored it by prioritizing
the needs of the war. Thus, it can be concluded that the Bengalis who
suffered malnutrition and eventual death did so because of the colo-
nial power structures that rendered them economically and politically
unworthy of saving.
The book provides transcripts from a number of ICS servicemen
such as Anthony McCall and Christopher Gimson, both of whom
were stationed in the war-torn province of Assam during World War
II. However, it is Sir Andrew Clow (surname pronounced as one would
‘glow’) to which the book spends most time. Clow was the minister for
communications between 1938 and 1942 and presided over the inaugu-
ration of Indian languages radio broadcasting by the British state as part
of its propaganda campaign to create a favourable political landscape
on the subcontinent ahead of, and during, World War II. Furthermore,
in 1942, Clow would become the governor of Assam on account of his
expertise as a key member of the Labour Bureau. British strategic assets
in Assam, including its tea gardens and natural resources, had to be
protected from the advancing Japanese forces. Clow’s expertise around
labour rights and its pressure points, and his contacts within these highly
labour-intensive industries, convinced Viceroy Lord Linlithgow that he
was the strongest candidate to take over in this province. However, the
British’ prioritization of Assam over neighbouring Bengal was one of the
primary reasons behind the extenuation of the Bengal Famine of 1943
which likely killed around four million people. To this end, the three
main chapters of this book cover radio broadcasting in colonial India,
the war in Assam, and the Bengal Famine with Clow’s communications
having presence in all of them.
The province of Assam plays a pivotal role in a lot of the discus-
sions of the coming pages and this sets the book apart from many of
the other texts on colonial India and the ICS, which tend to focus on
events and servicemen at the heart of the action in the cities of Delhi,
Bombay, or Calcutta, or in the key territories of Punjab, Bengal, or
the United Provinces. However, the war transformed Assam from a
backwater of empire into the Indian province in many respects and
so analysis of the conflict provides a good opportunity to extend the
scope of knowledge to lesser-known areas of the Raj. Indeed, many
 Visit https://ebookmass.com
now to explore a rich
collection of eBooks and enjoy
exciting offers!
 Preface xi

servicemen who were stationed in Assam were either there as a form of

punishment for whatever reason or were young men eager to progress
their careers. However, Clow is an ICS anomaly in Assam in so much
as he was there on account of his expertise, and, as the text will dis-
cuss, he was frequently frustrated at the inability of the ICS to recruit
servicemen to the province, a situation that was no doubt exacerbated
by its proximity to the conflict zone with Japan during his tenure as
governor.
Coverage of Clow’s persona and life in India is one of the book’s main
contributions to knowledge. However, it should be clear that the book is
not a biography, a celebration of his life, or a justification of colonialism
and its administrators. Indeed, the text is roundly critical of the ICS and
the power structures of colonialism, and readers may find themselves
angry or despairing at the remarks made by many of the ICS service-
men, particularly in the chapter on the Bengal Famine. Nevertheless, the
recovery of the work of these men from historical obscurity is important
as it allows for a better understanding of how British power was ulti-
mately maintained under the Raj, how it subsequently diminished, and
it adds further weight to the notion of colonialism as exploitation by the
British rather than any ‘golden age’ of British history to be celebrated.
An analysis of the ICS during the late Raj can be set against the
backdrop of changes to British society during the interwar years. ICS
servicemen were some of the most powerful administrators in the
British Empire, but the social origins of those recruited into the service
and the organization’s accompanying values systems began to place it
increasingly at odds with the British government in Westminster, the
India Office in Whitehall, and with a changing British society as a whole.
The extent of this divergence is at its clearest in Chapter three on early
radio broadcasting where the ICS becomes embroiled with the India
Office over broadcasting policy and over their selection of Lionel Fielden
from the BBC as the first controller of the new All India Radio services.
Fielden, despite being an old Etonian, was a gay left-leaning liberal and
gained a habit for opium smoking during his time in India. To this end,
Fielden and Clow would be at loggerheads for much of the latter’s tenure
as minister for communications, the disagreements being as much about
broadcasting content and policy as they were conflicting concepts of
masculinity.
xii Preface

The extensive archival research that was undertaken by me illumi-

nates a multitude of new information on broadcasting, World War II,
the Bengal Famine of 1943, and the eventual end of British rule in 1947.
The book’s analyses, framed by various philosophical critiques of colo-
nialism, provide discussion of the lasting legacy of colonialism in the
form of a postcolonial continuation of imperial power structures. Indeed,
let us not pretend that the countries that lost their colonial empires in
the middle of the twentieth century suddenly became the champions of
international morality whose interests lay in the alleviation of the pov-
erty of the global ‘south’. Political and economic power structures remain
largely consistent across the colonial and postcolonial epochs and there
sits a robust political communications narrative to justify the continued
exploitation of these now ‘independent’ countries.
Acknowledgements

‘N
o man is an island’ wrote the poet John Donne, and this
is true of any book-writing process. Indeed, while respon-
sibility for the content falls solely upon the head of the
author, and it is he who must accept the praise or criticism that befalls
the monograph, a number of people assisted in the completion of the
project. To this end, I would like to thank my friends and colleagues
inside and outside of academia who provided their valuable time and
expertise when consulted over arguments and content: Professor Alex
de Waal (Tufts University, USA); Dr Tom Mills (Aston University,
UK); Dr Jenni Ramone (Nottingham Trent University, UK); Dr Jayeeta
Sharma (University of Toronto); and Dr Rachael Hillyer (Chrysalis
Associates, UK).
I would also like to thank the extended family of Sir Andrew Gourlay
Clow whose career in India inspired much of this work and who gave
their blessing to the project. Gavin and Clare Oddy of Ongar, Essex,
deserve a particular mention here for opening their home to me during
summer 2014. In the book, I elude that Clow was a distant relative of
xiv Acknowledgements

mine: he was my maternal grandfather’s uncle. Indeed, after my great-

grandfather, Walter Clow, died in 1946, Andrew Clow stood in as
father-of-the-groom at my grandfather’s wedding to Mollie Mathew in
1950. It is to my grandparents, Bill and Mollie, that this book is dedi-
cated. I am only sorry that Bill did not live to see its publication.
Thanks must go to the staff at the various public archives that I
visited for their knowledge, patience, professionalism, and dedication,
particularly those at the National Archives at Kew, the archive at the
Centre for South Asian Studies at the University of Cambridge, and
the British Library in London where I almost developed a vitamin D
deficiency. I must also mention my friends who took me out for din-
ner and drinks while I stayed in London and Cambridge to undertake
research, in particular Ross and Natalie Weir (Cambridge) and Andrew
Nealey and Anna Worthington (London): your hospitality allowed me
to unwind and often kept me sane. Finally, I am eternally grateful to
my parents, Bob and Liz, who have always encouraged me to make my
own path through life and who have been so supportive when times have
been tough and eager to celebrate when success has come my way. They
also helped to proofread the chapters so any remaining errors are their
fault. All my love.

Colin R. Alexander
Sheffield, South Yorkshire. April 2019
1 Introduction
Colonialism and the Colonial Mind

T
his book discusses the role of Indian Civil Service (ICS) during
the late colonial period of British rule over India, known as ‘The
Raj’. One of the key arguments articulated by the book is that
colonialism is a dehumanizing experience for all of those engaged in, or
at the mercy of, its authoritarian power structures and that ICS service-
men were no exception to this. The book charts the ICS’s role in the early
development and debates surrounding radio broadcasting in India as a
tool of colonial power. It argues that the development of Indian language
services after 1936 can be linked to the British re-armament policy that
discreetly began in 1935 as the World War II became increasingly likely.
The book also reveals how the India Office in London took action to
overcome the hurdle that was the ultra-conservative ICS. The latter were
wary of advances in communications technology, because they thought
it had the potential to undermine British control on the Indian subcon-
Administering Colonialism and War: The Political Life of Sir Andrew Clow of the Indian
Civil Service. Colin R. Alexander, Oxford University Press (2019).
© Oxford University Press. DOI: 10.1093/oso/9780199493739.003.0001
2 administering colonialism and war

tinent. This was based on the argument that anti-British movements in

the country had benefited from past developments in communications
and that great care ought to be taken towards the introduction of fur-
ther advances. The book examines the actions of ICS personnel in the
India–Burma theatre of war between 1942 and 1945 both in terms of
their direct contribution to the war effort and the knock-on effect of the
Bengal Famine of 1943. By examining the Famine, the book explains
the extent to which it could have been avoided and provides evidence
from archival research that the ICS wilfully ignored it by prioritizing
both the war effort and the larger colonial enterprise over starving rural
Bengalis. To this end, it can be concluded that those who suffered and
died from problems associated with malnutrition did so because of the
colonial power structures that rendered them economically and politi-
cally unworthy of saving. Thus, rather than just tell a story with acute
analysis of the events as they occurred, this book seeks to unpack the
very concept of colonialism and the power structures that it relies upon
in order to provide contextual and theoretical meaning to some of the
events in late colonial India.
The book is partly biographical as it dedicates a considerable amount
of its discussion to the political communiques and personal communi-
cations of Sir Andrew Gourlay Clow during his religiously cocooned
life in India. Clow is a lesser-known figure of the late Raj but played a
key role in all of the events under discussion. Exposure and explanation
of Clow’s persona and life in India is one of the book’s major contribu-
tions to our knowledge of this subject. However, it should be clear to
all who read this book that this is not a celebration of his life, nor is it
a nostalgic attempt to glorify a figure from recent history, nor indeed
is it a justification of colonialism or its administrators. For all that the
argument is that colonialism was dehumanizing for all who encountered
it, we must remember that as administrators of an exploitative regime,
the servicemen of the ICS were in a position of considerable privilege
compared to others. At times, the text is fundamentally and roundly
critical of Clow and the power structures that his career supported, and
readers may find themselves angry or despairing at the remarks made
by Clow and his colleagues. Nevertheless, the recovery of this man’s
thoughts and activities from historical obscurity is important as it allows
for better understanding of how British power was maintained and
 Introduction 3

ultimately diminished during the Raj, while it also adds further weight
to the notion of colonialism as exploitative and repressive rather than
any ‘golden age’ of British history as some echelons of the British society
continue to maintain. Beyond this, the extensive archival research that
has gone into this book illuminates a multitude of new information on
broadcasting, World War II, the Bengal Famine of 1943, and the even-
tual end of British rule in 1947.
The book’s analyses, framed by theoretical critiques of colonialism,
provide discussion on the lasting legacy of colonialism in the form of a
postcolonial continuation of imperial power structures. Indeed, let us not
pretend that the countries that lost their colonial empires in the middle
of the twentieth century suddenly became the champions of interna-
tional morality whose interests lie in the alleviation of the poverty of the
global ‘south’ as they so claim. Political and economic power structures
remain largely consistent across the colonial and postcolonial epochs and
there sits a robust political propaganda narrative that seeks to justify the
continued exploitation of these now ‘independent’ countries.
The events before, during, and after World War II in British-ruled
India were crucial to the outcome of the conflict and set the platform for
the subsequent collapse of the age of British colonialism. The abandoning
of thirty thousand Indian troops under British command at Singapore
to the mercy of the Japanese in early 1942, the imprisonment of leading
Congress politicians, and the decision-making of the ICS surrounding
the humanitarian crisis in Bengal that led to a Famine, all contributed to
the British position in India becoming essentially untenable. However,
colonialism is ultimately an economic exercise and it was the financial
bankruptcy of the British state that led to the demise of its empire.
Indeed, propaganda regarding colonialism’s socio-political justification
was often used to camouflage the extent to which colonialism was, and
is, primarily concerned with economic exploitation, and if the economics
had favoured the British continuing its colonial enterprise then a moral
justification would surely have been found to meet that financial end.
This is an argument that sits at the heart of this book and which was
surmised well by the political geographer Nicholas Spykman around the
time that is of interest to this study. Spykman (1942: 18) stated, ‘The
search for power is not made for the achievement of moral values; moral
values are used to facilitate the attainment of power.’
4 administering colonialism and war

The book is framed around the life and career of Sir Andrew Gourlay
Clow, a British career civil servant who spent the majority of his life as an
official in colonial India. Clow came to India in 1914 before World War
I and served until shortly before Indian independence in 1947 when he
reached the standard thirty-five years of service retirement ceiling. In his
later years, his most high-profile roles on the subcontinent were as the
Minister for Communications and as Governor of Assam. In both of
these jobs, his work involved efforts to subdue Britain’s enemies domes-
tically and internationally, assist the alleviation of the Bengal Famine,
and to advise on the process that ultimately led to the end of British
rule. However, Clow is virtually unknown today, even to some historians
specifically working on the ICS, despite his prolific role in arguably the
most important political events in India’s history (Compton 1968; Cook
1987; Coombs 2011; Dewey 1993; Gilmour 2007; Porter 2004; Potter
1973 and 1989; Suiemlieh 2014; Wilson 2008; Woodruff 1963).
Research on the ICS is patchy as much of it has focused on the major
centres of power and industry with less known about the civil servants
and their working practices in some of the more inhospitable and mar-
ginalized regions of India. In her study of the diaries of ICS servicemen,
Catherine Coombs (2011) discusses the trauma and guilt felt by service-
men after the partition of the much-researched Punjab region in 1947,
and the ensuing violence and death that the decision caused. However,
she concludes that servicemen were more worried about their personal
legacies than for the future of India. Jayeeta Sharma (2011) provides
arguably the most compelling history of colonial Assam, the province
where Clow finished his India career, and the ICS’s attitude towards the
region. She comments that, ‘[…] Assam’s borderlands location and com-
parative inaccessibility […] gave it an image as a land of witchcraft and
demonic people’ (Sharma 2011: 6). While Clive Dewey (1993) argues
that the ideology of the ICS can be typified by two types of individuals:
evangelical Christians who considered Indian culture to be depraved and
in need of overhaul, as personified by F. L. Brayne and referred to as the
‘Gospel of Uplift’; and humanists who were sensitive and sympathetic to
Indian culture, as personified by Sir Malcolm Darling, and referred to as
the ‘Cult of Friendship’. Dewey’s argument is interesting for this research
because Clow seemingly begins his India career as the latter and ends it
as the former, although without being evangelical.
 Introduction 5

Dewey argues that the ICS can be positioned with a degree of organi-
zational groupthink and writes that ‘[…] Civilians had no discretion, no
initiative; they simply implemented policies approved by the authorities
at home. A clear-cut chain of command, resting on a rigorous system of
reporting, linked the humblest griffin to the House of Commons’ (Dewey
1993: 3). However, this book’s analysis concludes that Dewey’s senti-
ment was likely misplaced. Servicemen often spent considerable time
on their own in the field and were required to make decisions quickly
and without communication with their offices. Moreover, there was
little day-to-day interest in India or the ICS from London, and the India
Office was small in comparison with other government departments.
Furthermore, ICS personnel tended not to spend all that much time in
each other’s company, unless they were positioned in Bombay, Calcutta,
or Delhi. Thus, rather than a system of robust reporting, the prestige of
the ICS was the result of the careful handpicking of servicemen whose
initiative could be relied upon to make the ‘correct’ decision as empire,
and the imperative of economic exploitation, required. Finally, the book
reveals details of how the India Office sought to marginalize and force
change within the ICS as it was actively resistant to the implementation
of radio broadcasting policies. As such, the purpose of this research is
threefold: first, to shed greater light on the main occurrences in British
India during the 1930s and 1940s; second, to investigate the culture and
practices of the ICS during the late Raj; and finally, to document the
experiences of Sir Andrew Clow, who was involved in some of the ICS’s
most important work during the latter years of British rule.
The book uses an academic framework for its analyses but this should
not put someone off from reading it as it is light on technical terminol-
ogy. It engages with the Italian political philosopher Antonio Gramsci’s
concepts of the ‘subaltern’ and ‘hegemony’ to explain subordination
within the cultural relationship between the British state and India dur-
ing the late Raj (see Forgacs 1988; Green 2010; Guha 2011). Gramscian
studies also assist in the explanation of ICS attitudes towards the main
events covered by the research; namely, the development of radio broad-
casting in colonial India (Chapter 3), the war against Japan being fought
in Burma and north-eastern India between 1942 and 1945 (Chapter
4), and the Bengal Famine of 1942–3 (Chapter 5). The research takes
a balanced approach to the study of colonialism as it primarily seeks to
 Visit https://ebookmass.com
now to explore a rich
collection of eBooks and enjoy
exciting offers!
6 administering colonialism and war

explain why institutions and individuals acted as they did from a socio-
political theoretical framework, rather than being overly concerned with
the moral integrity of the characters discussed within the narrative.
As the author, I mentioned earlier that I am distantly related to Sir
Andrew Clow—he was my maternal grandfather’s uncle. However, this
should not impair the integrity of the book as a piece of academic research.
He died long before I was born and I have had only very minimal contact
with his direct descendants throughout my life. Moreover, my loyalty is
first and foremost to the integrity of my research and my career as an
academic. From my analysis, it seems that Clow lived a rather conflicted
existence. He was clearly a compassionate man. However, he would have
appeared cold upon first meeting him. This, it can be argued, was the
result of the colonial experience that created a degree of turmoil within
him that was only made bearable by cocooning himself in Christianity.
He was a rather quiet man, almost unassuming, and he had a balanced
sense of individual purpose and loyalty to the British state. In many
ways, it was this sense of national pride and the masculinist constructs
of his times that prevented him from resigning from the ICS on several
occasions. At no point do his religious beliefs became evangelical, as, for
him, spirituality is a personal choice that need not be exported to others.
Indeed, he was often quite aloof and selfish about his religiosity, using
God for his own ends rather than sharing Him with others.
Thus, my main criticisms of Clow at a micro level are that he often
did not see the bigger picture when thinking strategically (although the
hindsight of seventy years is a wonderful thing), and that he was not par-
ticularly willing to offer opinion on decisions when he was well-placed
to do so. On the former, he seemed to undervalue the importance of the
image or projection of power to an imperial administration. Historians
of the ICS such as Gilmour (2007: 17) point out that there were only
around one thousand or so ICS servicemen at any given time in India and
that they held much of the power over a population of some 600 million
people. This occurred through the social construction of hegemony and
the manufacture of consent to be governed, which produced, for much
of the duration of British rule, subordination on the part of Indians to
British power. Thus, the imagination of power was what gave the ICS
authority and Clow’s political communications indicate that he often
failed to grasp this or that his conceptualization of power was rather
 Introduction 7

one-dimensional. Nevertheless, this can be explained by his extensive

institutionalization and by human desire to vindicate one’s own life as
just.
On the ICS Dewey notes that,

Contemporaries steeped in The Republic compared the ICS with Plato’s

guardians. They constituted a ruling class, a class apart. They were hard-
working in a debilitating climate, incorruptible in a society riddled with
bribery, celibate until middle age in a subcontinent which married at
puberty. Above all, they were intellectuals. Yet they pretended to be men
of action, to escape the stigma attached to cleverness by the late-Victorian
middle class. No one, in Anglo-India, wanted to be labelled an impracti-
cal theorist, an effeminate aesthete or an immoral atheist. ‘Character’ was
what counted, not brains. (Dewey 1993: 5)

The text will return a little later to the significance of Dewey’s state-
ment regarding the Greek philosopher Plato and its connection to the
ICS. Clow was very much an intellectual and upon his appointment as
Governor of Assam in 1942, he conceived of himself in such a way in
his diary:

9th March 1942—The news of my appointment published. I feel that I

have been made all my life to take actions whereas my inclination is for
thought. Supply, O Lord, what is lacking in me that with thy strength and
grace I may help the people.

Despite Clow’s concerns, the ICS servicemen were not regularly

required to be men of action. Although as Chapter 4 discusses, service-
men Christopher Gimson and Anthony McCall, stationed in Assam’s
borderlands, certainly became men of action during the war. Men were
invariably recruited to the ICS on the basis of character and intellect,
and it is to this intellect that Gramscian analysis would attribute some
of their power. The Neo-Gramscian writer, Marcus Green (2010: 5),
states that ‘intellectuals provide a non-coercive reinforcement of the state
and the power and authority of dominant groups’. Thus, the academic
character of those recruited to the ICS was crucial to the maintenance
of imperial power during the Raj. Nevertheless, at times Clow struggled
to position himself as a cog in the imperialist wheel, preferring to occupy
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
tuntui hänestä tutulta, vaikkakin hän siellä saattoi havaita äskettäin
kaivettuja kuoppia aivan tien varressa sekä niiden ohella pengottuja
multakasoja, joka kaikki näytti osottavan, että jokin kullankaivaja oli
täällä äskettäin työskennellyt. Hän seisoi vielä ajatuksiin vaipuneena,
kun tomupilvi äkkiä laskeutui, ja nyt huomasi hän seisovansa
paikalla, jossa murha oli tapahtunut. Puuttui ainoastaan kuollut
ruumis ja sen silmäänpistävänä vastakohtana eloisa ja sievä nuori
tyttö, jotta asema olisi ollut aivan sama kuin viime kerrallakin.

Kuollut oli tosin poissa, mutta kun hän kääntyi, näki hän taasen
neiti Potterin muutamien askelten päässä takanaan, hevosella kuten
viime kerrallakin ja yhtä eloisana ja tarkkaavaisena kuin heidän ensi
kertaa tavatessaan. Kun hän oli taikauskoinen, värisytti häntä
kylmästi kauttaaltaan, ja sen jälkeen tunsi hän suurinta
vastenmielisyyttä tyttöä kohtaan.

Tyttö tervehti ainoastaan nopealla päännyökähdyksellä. "Tulin

tänne vain muistoani elvyttämään", sanoi hän, "sillä herra Hornsby
sanoo, että minun jonakin päivänä tulee vielä esiintyä todistajana."

Cass nojasi välinpitämättömästi lapiollaan maahan eikä vastannut

sanaakaan.

"Entä te sitte?" kysyi tyttö.

"Minä tulin tänne sattumalta, ollessani kullan etsinnässä, muuten

en suinkaan olisi tullut tälle paikalle."

"Tekö siis olette kaivanut nämä kuopat?"

"En!" vastasi Cass huonosti salatulla halveksumisella. "Ei voi

ajatella, että kukaan muu kuin joku muukalainen olisi kyllin
yksinkertainen kaivaakseen tästä paikasta."

"Tahdotteko sanoa, ettei kullankaivaja tiedä, että on onnellisinta

kaivaa siellä, missä ihmisveri on vuotanut!"

Cassin taikausko heräsi jälleen eloon ja hän sanoi, kuitenkaan

rohkenematta kohottaa katsettaan: "Sitä en ole ennen kuullut!"

"Ja te tahdotte käydä kalifornialaisesta kullankaivajasta?"

"Kyllä."

Neiti Potterin oli mahdoton ymmärtää väärin hänen lyhyitä

vastauksiaan ja hänen särmikästä esiintymistään. Tyttö katsoi
jäykästi hänen silmiinsä ja samalla kohosi suuttumuksen puna hänen
kasvoilleen. Ja samalla kuin hän veti ohjakset puoleensa, sanoi hän
aivan huolettomasti:

"Kaikessa tapauksessa te ette ole läheskään samanlainen kuin

muut kullankaivajat, joita olen oppinut tuntemaan."

"Ettekä tekään ole samanlainen kuin muut idän tytöt, joita olen
oppinut tuntemaan", vastasi, Cass.

Tyttö nauroi näyttäen kaksi riviä lumivalkoisia hampaita.

"Mitä sillä tarkotatte?" kysyi hän vielä pidättäen hevostaan.

"Tarkotan mitä sanon!" vastasi Cass jurosti. Mutta tuskin oli hän
antanut tämän vastauksen, ennenkuin hän käsitti, ettei se nostanut
hänen arvoaan miehenä; ja ennenkuin hän sai aikaa sanoa mitään
enempää, oli neiti Porter kadonnut.
 Hän kohtasi tytön vielä kerran samana iltana. Oikeudenkäynti oli
yhtäkkiä keskeytetty Calaveron tuomarin saapumisen johdosta, ja
Joen asia siirtyi nyt Blazing Starin tilapäiseltä tuomioistuimelta täysin
lailliseen, mutta samalla tarkempaan oikeustutkintoon. Mutta sitä
ennen oli kuitenkin uudestaan kerrottu kertomus edelläkäyneestä
tutkinnosta ja sormuksen löydöstä. Kun syytetty oli kuullut tämän,
pyysi hän epäluuloisesti naureskellen nähdä löytäjän. Tämä tapahtui,
ja vaikka syytetty seisoi jo niin sanoaksemme hirsipuun varjossa —
jollaiseksi käytettiin muuatta niistä korkeista petäjistä, joiden lehvien
alla oikeus istui koolla — valtasi hänet kuitenkin niin
teeskentelemättömän sydämellisen iloisuuden puuska, etteivät
tuomari ja valamiehet voineet muuta kuin säestää häntä siinä.
Vakavuuden jälleen palattua halusi tuomari selitystä tähän
kummalliseen käytökseen. Mutta vastauksen sijaan päästi vanki
kuuluviin ainoastaan moiskahtavan äänen suustaan.

"Onko sormus kuulunut teille?" kysyi tuomari ankarasti, ja

valamiehet samoinkuin kuulijatkin odottivat jännitetyllä tarkkuudella
vastausta, joka oli seuraava. Mutta vanki pysyi itsepäisesti vaiti ja
tähysteli viirusilmillään ympärinsä joukkoon.

"Mutta sanohan nyt meille se, Joe?" kuiskasi muuan valamiehistä,

joka mielellään tahtoi makeasti nauraa ja joka tunsi jossain määrin
sääliä syytettyä kohtaan. "Sano pois vaan. Et tule sitä katumaan!"

"Kuules!" sanoi tuomari, joka nyt oli saanut takaisin täyden

arvokkuutensa. "Saat muistaa, että henkesi on kysymyksessä.
Kieltäydytkö vielä vastaamasta?"

Joe laski verkkaan kätensä tuolin selkänojalle ja sanoi äänellä,

joka ilmaisi mitä voitollisinta tyyneyttä: "Luulisin, etten seiso
oikeuden edessä siksi, että olisin varastanut sormuksen, jonka
toinen sanoo löytäneensä; ja mikäli tiedän, ei sillä asialla ole mitään
tekemistä minun ja rikokseni kanssa. Niin luulen."

Mutta samassa näyttäytyi Caloveran tuomari kynnyksellä ja

salaisuus jäi yhtä selvittämättömäksi kuin ennenkin.

Blazing Starin asukkaiden olisi pitänyt tietää, että tämä uusi

hullunkurisuuden piirre, joka tarttui Cassin persoonallisuuteen, oli
varmaan tuskallisesti koskettanut hänen tunteellista sieluaan, jos he
yleensä olisivat tulleet ajatelleeksi mitään sellaista kuin sielun
herkkätuntoisuutta. Hän menetti hyvän tuulensa ja sen
helläsydämisyyden, joka oli hänet houkutellut aivan liian suureen
avomielisyyteen, ja vähitellen tuli hän yhä särmikkäämmäksi ja
ynseämmäksi. Aluksi hän oli kuin kaikki olisi ollut leikkiä, kaikki mitä
hän oli saanut kadonneista ihanista unelmistaan, ja kätki
pettymyksensä sydämensä sisimpään; mutta heti kuin hän joutui
taisteluun tunteidensa kanssa, ei hän voinut enää elää toveriensa
kera sovinnossa. Pitemmän aikaa tunsi hän itsensä aivan vieraaksi
ja syrjäytetyksi vertaistensa keskuudessa. Mikään kiittämättömyys ei
ihmisiä saa niin tuohtumaan kuin se, että joku, jota suosiollisesti on
pidetty pilanteon esineenä, jonakin hyvänä päivänä kieltäytyy
tekemästä tehtäväänsä. Se, joka hylkää naurajain hänelle
jalomielisesti osottaman suosion ja tahtoo, että hänet otettaisiin
vakavalta kannalta, se ei ansaitse vastaiseksi mitään muuta kuin
vihamielistä kohtelua.

Tällaisissa vähemmän ilahduttavissa olosuhteissa nousi Cass

eräänä iltana postivaunuun ajaakseen poikkitielle. Tavallisesti istui
hän ajajan rinnalla, mutta nähtyään Hornsbyn ja neiti Porterin, jotka
istuivat vaununkatolla, muutti hän mielensä. Hän oli iloinen etteivät
nämä molemmat kiinnittäneet huomiotaan häneen, ja kun hän oli
ainoa, joka istui vaunujen sisällä, asettui hän mukavaan asentoon
tyynyille ja vaipui surullisiin mietteisiinsä. Hän oli lujasti päättänyt
lähteä Blazing Starista ja aikoi nyt tosissaan ansaita rahoja kokoon,
sitte kerran hyvinvoivana miehenä palatakseen toveriensa luo ja
herättää heidän hämmästyksensä kertomuksilla myöhemmistä
vaiheistaan ja menestyksestään. Niin pitkälle ei Cass-parkamme
vielä ollut päässyt maailman tuntemuksessa, että olisi ymmärtänyt
ainoastaan silloin voivansa toivoa tulevaa menestystä, kun onnistui
katkaisemaan suhteensa menneisyyteen. Kuutamo valaisi vaunun
sisuksen heikolla alakuloisella hohteella. Ajopelin verkkaisat
nytkähdykset, yksinäisyys ja rajaton näkö-ala, kaikki oli omansa
antamaan halveksitulle sormukselle yhtä suuren lumousvoiman kuin
Gygesin sormuksella oli ollut. Cass uneksi avoimin silmin, mutta
hänet herätti tarumaisista unikuvistaan äkillinen nytkäys. Postivaunu
pysähtyi. Kuskipukilla kuului kaksi miesääntä olevan kiihkeässä
sananvaihdossa; mutta toisen riidellessä ja kiroillessa, puhui toinen
rukoilevalla äänellä. Ehdottomasti tarttui Cass pistoliin.

"Kiitos! Minä saan kuitenkin luvan astua alas."

Tällä kertaa sanoi neiti Porterin ääni nämä sanat. Taasen

vaihdettiin kiihkeitä sanoja kuskin ja Horsnbyn kesken. Sitte kuului
edellinen lausuvan:

"Jos hän tahtoo istua sisällä, niin antakaa hänen tehdä kuten
tahtoo!"

Neiti Porter kiepsahti alas kuskipukilta. Hornsby riensi hänen

jälkeensä. "Hetkinen vain, neiti", kivisteli hän, puoleksi hämillään,
puoleksi häikäilemättömästi. "Ette ymmärrä minua, tahdon vain —
—."
 Mutta neiti Porter oli jo hypännyt vaunun sisälle. Hornsby tarttui
ovenripaan, mutta tyttö piti vastaan sisältä päin, niin että heidän
välillään sukeutui pieni taistelu. Tämä kaikki tuntui puolivalveillaan
istuvasta Cassista unelmalta, kunnes hän vihdoin heräsi täyteen
tajuunsa.

"Ettekö tahdo", kysyi hän äänellä, joka hänestä itsestään tuntui

aivan vieraalta, "että mies tulee sisälle?"

"En!"

Tiikerin voimin tarttui Cass ulkona seisovan ranteeseen. Mutta

hyvää tarkottava ritarillinen palvelus ei kuitenkaan tehnyt tarkotettua
vaikutustaan, sillä samassa sysäsi Cass auki oven, jota neiti Porter
oli suurella ponnistuksella pitänyt sulettuna. Raivoissaan heittäytyi
Cass vastustajansa kimppuun ja tarttui hänen kurkkuunsa, jonka
jälkeen hän näytti suurimmalla tyyneydellä odottavan mihin hänen
vastustajansa aikoi ryhtyä. Ja heti ensi hetkessä oli hän tunkenut
Hornsbyn vaunuista pois ja ulos kirkkaaseen kuutamoon.

"Hei, kuka ottaa ohjakset?" huusi nyt "vuoriston Kalle", mutta

antamatta mitään vastausta hyppäsi kuski alas istuimeltaan ja juoksi
erottamaan taistelijoita.

"Tahdotteko te ajaa vaunujen sisällä?" kysyi äsken mainittu

"vuoriston
Kalle" Cassilta; mutta ennenkuin tämä oli ehtinyt vastata, kuului neiti
Porterin ääni vaunun ikkunasta:

"Niin, tietysti!"

Yhdellä nykäyksellä oli Kalle tuupannut Cassin vaunuun.

 "Entä te sitte?" sanoi hän nyt Hornsbylle. "Jollette tahdo kävellä
jalkaisin, niin pysykää siinä vaununosastossa, jonka olette ottanut!"

On enemmän kuin luultavaa, että Kalle rakastettavalla

palvelevaisuudellaan auttoi herra Hornsbyta nousemaan vaunun
katolle, sillä vaunu lähti heti kohta taasen liikkeelle ja ratuutti
eteenpäin.

Mutta nyt oli Kalle kiireissään osunut panemaan Cassin istumaan

neiti Porterin polville. Hän hypähti pystyyn ja oli juuri kapuamaisillaan
väliaitauksen ylitse, kun vaunu jälleen lähti liikkeelle, ja hän jälleen
työkkäytyi takaperin ja kovalla puhdilla paiskautui neidin hattua ja
olkapäätä vasten — joka oli kaikkea muuta kuin sopusoinnussa sen
itseensäsulkeutuvaisuuden kanssa, jota hän oli aikonut osottaa
neidin läsnäollessa. Neiti Porter oli nyt saanut takaisin reippaan,
repäisevän tuulensa. "Hyi, mikä hirveä mies!" huudahti hän solmiten
hatunnauhan leukansa alle, ja sen jälkeen oikoi hän näppärillä
käsillään muutamia ryppyjä keveästä pikkuviitastaan.

Cass oli olevinaan kuin olisi unohtanut mitä oli tapahtunut ja kysyi
hajamielisellä äänellä: "Kuka? Ah, ai niin, niin kyllä."

"Ilmeisesti olen teille kiitollisuudenvelassa", sanoi tyttö nauraen.

"Mutta olen varma siitä, ettei hän olisi tullut sisään, jollette olisikaan
vetänyt häntä kädestä ulospäin. Näytän sen teille. Katsokaas vain.
Tarttukaas nyt ulkopuoliseen kahvaan, niin minä pidän kiinni
sisäpuolelta, ja te ette voi kääntää sitä ympäri." Itse asiassa olikin
laita niin. Hänellä oli luja, mutta samalla pehmeä käsi — Cass oli
tullut sitä koskettaneeksi lukonkahvassa — ja nyt kuutamossa näytti
se Valkoseltakin. Cass ei vastannut mitään siihen, mitä toinen oli
sanonut, vaan vaipui takaisin nurkkaansa; kuitenkin tuntui niin
omituiselta hänen sormissaan, joilla hän oli koskettanut tytön kättä.
Hän istui varjossa ja saattoi huomaamatta tarkastella tämän kasvoja.
Hänestä tuntui kuin ei olisi koskaan ennen oikein tyttöä nähnyt. Hän
oli pitänyt tätä suurempana kuin tämä todella oli. Hänen silmänsä
eivät olleet suuret, mutta niiden teräset olivat mustat ja
sametinvienot. Hänen nenänsä kuosi ei ollut erittäin
luonteenomainen, kasvot olivat jokseenkin värittömät, mutta
muutamat, pienet, tummat kesakot saivat valkoisuuden nenävarsilla
ja suupielissä esiintymään selvempänä. Pieni suu oli
tummanpunainen ja huulet samoinkuin silmätkin alati kosteat. Hän
oli painautunut nurkkaan takaistuimelle ja riiputti kättään alhaalla
ulkona vaunusta; hänen kaunismuotoisen vartalonsa miellyttävät
ulkopiirteet seurasivat vaunujen keinuvia liikkeitä. Hetkeä
myöhemmin näytti hän unhottaneen, että joku istui pimeässä
nurkassa; hän nojasi päänsä taaksepäin, sovittui vähän ulommaksi
istumaan ja nosti molemmat sirosti kengitetyt jalkansa keskimäiselle
istuimelle ja kuvastui siten mitä ihastuttavimpana luonnonraittiuden
kuvana.

Tällä tavoin kului viisi minuuttia. Tyttö katsoi suoraan kuuhun.

Cass alkoi tuntea, että hänen arvokas itseensäsulkeutuvaisuutensa
vähitellen alkoi näyttää siltä kuin hän olisi hämillään. Hänen täytyi
kohdella tyttöä kylmällä kohteliaisuudella.

"Toivon, ettette joutunut pois suunniltanne, neitiseni", alkoi hän,

"tuosta — tuosta — tuon —."

"Minäkö?" Tyttö nousi, heitti koomillisen katseen pimeään

nurkkaan, vaipui sitte takaisin nurkkaansa, lisäten: "Niin, miksi en?"

Kului taasen viisi minuuttia. Tyttö oli ilmeisesti unhottanut

pimeässä istujan. Kohtelias siis olisi hän ainakin voinut olla. Cass
sulkeutui jälleen itseensä, mutta hänen umpimielisyyteensä
sekaantui nyt loukatun tunteen sivumaku.

Siitä huolimatta ei hän voinut olla panematta merkille, että tytön

kasvot saivat paljo vienomman ilmeen kuutamossa. Eipä itse leveä,
kulmikas poskikaan näyttänyt nyt enää niin ylen proosalliselta, eikä
tuntunut nyt lainkaan epämiellyttävältä, kun Cass ei sillä enää nähnyt
mitään halveksumista hänen heikkoutensa tähden. Ja kuinka kosteat
hänen silmänsä olivat — ne todellakin välkkyivät kuutamossa. Mutta
nyt tuli loiste silmäkulmissa pitkien silmäripsien alla vielä
voimakkaammaksi, leimahti nopeasti ja katosi. Oliko se mahdollista?
Ei epäilemistäkään, hän itki.

Se oli Cassille liian paljo — hän siirtäytyi lähemmäksi. Neiti Porter

pisti päänsä ulos ikkunasta, mutta vetäsi sen heti takaisin ja
näyttäytyi Cassille kuivin silmin.

"Jumalani, matkoilla joutuu monellaisten ihmisten kera yhteen!"

sanoi
Cass, joka tahtoi näyttäytyä eräänlaiselta iloiselta mietiskelijältä.

"Mahdollista kyllä! En juuri voi sanoa sitä. En ole vielä koskaan

kohdannut ketään, joka olisi käyttäytynyt niin häikäilemättömästi
minua kohtaan. Olen matkustanut kautta koko maan, aina yksin ja
joutunut yhteen monenlaisten ihmisten kera, niin pitkälle kuin voin
muistaa taakse päin. Mutta aina olen päässyt lävitse ilman
vaikeuksia ja ikävyyksiä. Matkustan yksin tänäänkin enkä käsitä,
miksi en sitä tekisi. Kentiesi eivät muut ihmiset siitä pidä, mutta minä
pidän. Tahdon kokea jotakin, tahdon nähdä kaiken mitä on nähtävää.
Minä en käsitä, miksi en saisi liikahtaa paikaltani ilman 'esiliinaa' vain
sentähden että olen tyttö, miksi en saisi tehdä samaa kuin joka mies
tekee, mikäli se ei ole väärää. Kentiesi te ihailette sellaisia nuoria
tyttöjä, jotka aina vetelehtivät kotona tai rämpyttävät pianoa tai
ahmivat romaneja. Pidätte kai minua liian rohkeana, kun minusta ei
sellainen ole hauskaa enkä myöskään valehtele ja sano, etten pidä
sitä hauskana."

Hänen äänensä sävy oli sellainen, että nämä sanat vaikuttivat

kuten jyrkkä hyökkäys ja selvästi osottivat olevansa vastaus Cassin
huomautukseen hänen käytöksestään, niin että siirtyminen yleisestä
personalliseen hyökkäykseen ei ollut niin odottamaton.

"Te tiedätte aivan hyvin, että teitä suututti se, että minä noudin
Hornsbyn, kruununvoudin, silloin kun löysimme ruumiin", lisäsi hän
aivan tarpeettomasti.

"Hornsby ei ollut suuttunut", huomautti Cass ilkeästi.

"Mitä sillä tahdotte sanoa?" kysäsi tyttö lyhyeen.

"Te olitte hyvät ystävykset, kunnes —"

"Kunnes hän loukkasi minua? Sitäkö tahdotte sanoa?"

"Kunnes hän ajatteli —" sammalsi Cass, "että hänelläkin olisi lupa
käyttäytyä vapaammin, kun te ette ollut aivan niin — niin —
ymmärrättehän — niin varovainen kuin muut tytöt."

"Toisin sanoen, koska minä mieluummin ratsastin jonkun

peninkulman hänen kanssaan nähdäkseni jotakin todellista, jotakin
kammottavaa ja tehdäkseni jotakin hyödyllistä enkä siihen sijaan
ammotellut puodinikkunan edessä Suurkadulla tai kävellyt
edestakaisin hotellin edustalla…"
 "Ja ollut ihmisten silmänruokana", keskeytti hänet Cass. Mutta
hänen surkea, tottumaton yrityksensä olla kohtelias epäonnistui jo
alussa. Neiti Porter nousi ja katsoi ulos ikkunasta. "Tahdotteko, että
minun tulee kävellä jalkaisin lopun matkaa?" kysyi hän.

"En!" riensi Cass vakuuttamaan; hän oli tullut tummanpunaiseksi

kasvoiltaan, häntä hävetti.

"Lakatkaa sitte puhumasta tuolla tavoin — ja heti kohta."

Sitte seurasi hetken hiljaisuus, joka lisäsi Cassin hämmennystä.

"Minä toivoisin olevani mies", valitti tyttö katkerasti ja vakavasti. Cass
ei ollut vielä kyllin vanha ja kyynillinen huomatakseen, että tätä
hurskasta toivomusta tavallisesti suosivat sellaiset, joilla ei ole
vähintäkään syytä surra naisellisuuttaan, ja jollei hän olisi juuri äsken
"nolannut" tyttöä, ei hän olisi jättänyt panematta sitä vastaan
lämpimintä protestiaan, joka meillä miehillä on aina valmiina, kun
tuollaisen toivomuksen lausuvat lämpimät, punaiset huulet
pehmeällä äänellä, vaikkemme, sivuitse mennen sanoen, ole
läheskään yhtä kehakoita silloin, kun vanhat naismiehet ylistelevät
naisten täydellisyyttä. Neiti Porterin toivomus oli nähtävästi vilpitön,
sillä hän jatkoi nyrpeänä lyhyen paussin jälkeen:

"Ja kuitenkin juoksin minä aina, kun olin kymmenen vuoden

vanha, jokaiseen tulipaloon Sakramentossa. Olin mukana, kun
teatteri paloi poroksi — kellään ei ollut mitään sanomista sitä
vastaan."

Cass ei voinut olla kysymättä, eikö hänen isällään ja äidillään ollut

mitään muistuttamista tyttärensä poikamaista mieltä vastaan.
Vastaus ei ollut aivan tyydyttävä, mutta sitä luonteenomaisempi.
"Hekö olisivat jotakin muistuttaneet? Senpä olisin tahtonut nähdä!"
 Tie oli kääntynyt toiseen suuntaan. Huikenteleva kuudan oli
jättänyt neiti Porterin ja paistoi nyt Cassiin, joka istui etuistuimella, se
levitti lempeän valonsa nuoren miehen sametinhienoille viiksille ja
pitkille silmäripsille ja kalvensi hänen päivänpaahtamat poskensa.

"Mutta mitä teillä onkaan kaulallanne?" kysäsi tyttö nopeasti.

Cass loi alas katseensa ja punastui, sillä hänen merimiespaitansa

kaulus oli kohonnut ylös. Mutta sieltä näkyi vielä jotakin muutakin
kuin hänen valkoinen, pehmeä, melkein naisellinen ihonsa. Paidan
oli punannut veri, joka tihkui esiin lievästä haavasta olkapäässä. Hän
muisti nyt saaneensa pienen naarmun painiskellessaan Hornsbyn
kera.

Tytön silmät loistivat kirkkaasti. "Sallikaa minun", pyysi hän

innokkaasti, "minä ymmärrän haavojen hoitoa. Tulkaa tänne
luokseni! Ei, istukaa paikallanne — minä istun viereenne."

Tyttö astui keskimäisen istuimen ylitse ja istuutui Cassin rinnalle

tyynyille. Uudelleen tunsi Cass hänen magnetillisten sormiensa
koskettavan omiaan; hän tunsi hänen lämpimän hengityksen
kaulallaan, kun tyttö kumartui hänen ylitsensä. "Se ei ole mitään",
sanoi hän vilkkaudella, joka ei johtunut haavan tuskista, vaan
lääkärin käsittelystä.

"Antakaa minulle pullonne", sanoi tyttö välittämättä hänen

sanoistaan. Cass tunsi pistävää kirvelyä, kun toinen kostutti haavan
väkevällä nesteellä, ja palasi sen johdosta normaliseen tilaansa.
"Noin!" sanoi tyttö sitoen taitavasti haavan taskuliinallaan.
"Napittakaa nyt takkinne rinnan ylitse, niin on se hyvä — varokaa
kylmettymistä." Tyttö aikoi itsepäisesti itse napittaa nutun. Miehen
voima ei ilahduta naisia niin suuresti kuin joku hänen heikkoutensa,
jossa häntä voi auttaa. Mutta heti tehtävänsä tehtyään siirtyi tyttö
hämillään Cassin luota hieman loitommaksi. Hän ihmetteli itsekin
hämmennystään, sillä Cassin iho oli hienompi, hänen kätensä
vähemmän kömpelöt, hänen pukunsa siistimpi — ja jottei salaisi
mitään, se ilmakehä, joka ympäröi hänet, oli miellyttävämpi kuin niillä
miehillä, joiden kera hänen miesmäiset tapansa olivat vieneet hänet
yhteen.

Hetken jälkeen kysäsi hän äkkiä: "Mitä aiotte tehdä Hornsbylle?"

Cass ei ollut miestä lainkaan ajatellut. Hänen vihansa oli kadonnut

samalla kuin se syykin, joka sen oli herättänyt. Vaikkei hän
vähintäkään pelännyt vastustajaansa, olisi hän ollut täysin
tyytyväinen, jollei olisi häntä enää kohdannut. Hän sanoi ainoastaan:
"Se riippuu kokonaan hänestä!"

"Oh, luultavasti ette kuule hänestä enää mitään", vakuutti tyttö.

"Mutta hieman lihasvoimia täytyisi teidän hankkia itsellenne. Ettehän
ole väkevämpi kuin tytöt." Hän vaikeni äkkiä aivan hämillään.

"Mitä teen minä taskuliinallenne?" kysyi Cass kääntääkseen

kiusallisen keskustelun toiseen suuntaan.

"Oh, pitäkää se jos teitä huvittaa — mutta älkää näytelkö sitä

jokaiselle, jonka tapaatte, kuten menettelitte sormuksen kanssa."
Hän huomasi heti, että Cassin kasvoille tuli syvän surun ilme, ja
lisäsi sentähden: "Sanoin sen tietysti vain leikillä, sillä jos te olisitte
hitusenkaan välittänyt sormuksesta, ette olisi siitä puhunut ettekä
näytellyt kenellekään — eikö totta?"

Cass tunsi vapautuneensa todellisesta taakasta, kun hän ajatteli,

että asia olisi voinut olla niin, mutta varmaa oli, ettei hän suinkaan
ollut tähän asti katsonut asiaa siinä valossa.

"Oletteko todellakin löytänyt sen?" kysyi tyttö äkkiä sangen

vakavasti.
"Mutta vastatkaa suoraan!"

"Olen!"

"Ketään todellista Mayta ei ollut pelissä."

"Ei minun tietääkseni", vastasi Cass hymyillen sydämessään.

Mutta neiti Porter katseli häntä terävästi hetken, hypähti sen

jälkeen pystyyn ja kapusi keskimäisen istuimen ylitse takaisin
vanhalle paikalleen. "On kai sentään parasta, että annatte
taskuliinan minulle takaisin."

Cass alkoi heti aukoa nuttunsa nappeja.

"Ei! Ei! Tahdotteko tosiaankin kylmetyttää itsenne?" huusi tyttö

kiihkeästi. Välttääkseen tämän hirveän mahdollisuuden, napitti Cass
nuttunsa jälleen, mutta paitsi taskuliinaa kietoi sen ylen suloinen
tunne.

Ei vaihdettu enää monta sanaa, kunnes vaunu keinahduksillaan ja

kolahduksillaan osotti, että lähestyttiin poikkitietä. Pitkällä pääkadulla
näkyi valo valon jälkeen. Kirkkaasti valaistujen ikkunain loisteessa ja
innokkaasti kyseleväin äänten hälinässä laskeutui neiti Porter
vaunusta käyttämättä Cassin tarjoamaa apua, vieläpä ennen kuin
"kukkulan Kalle" ehti hypätä alas kuskipukilta. Neiti vaihtoi muutamia
sanoja hänen kanssaan.
 "Voitte luottaa minuun, neiti", sanoi Kalle, jonka jälkeen neiti Porter
kääntyi hänestä ja ystävällisesti hymyillen tarjosi Cassille kätensä,
jolla hän puolittain vastasi tämän puristuksen, heti sen jälkeen
poistuakseen.

Muuatta päivää myöhemmin pysähtyi "kukkulan Kalle"

postivaunuineen Blazing Starin portin edustalla, jossa Cass juuri
seisoi, ja ojensi hänelle pienen paketin.

"Tämän lähettää neiti Porter. Hm, nähkääs! Se on sama mitätön

sormus, josta on kerrottu kaikissa lehdissäkin. Hän ei hellittänyt,
ennenkuin oli pakottanut tuomarin antamaan itselleen sormuksen.
Neuvon teitä heittämään sen pois! Sitte voi joku toinen sen löytää ja
tulla hassuksi. Muuta minulla ei ollut sanottavaa!"

"Eikö hän sanonut mitään muuta?" kysyi Cass huolissaan,

näennäisen välinpitämättömästi ottaen aarteen.

"No, niin — voihan olla mahdollista että hän sanoi jotakin

muutakin. Hän on käskenyt minua, että koettaisin pitää teitä ja
Hornsbyta erillänne. Älkää sentähden häntä ärsytelkö, ja minä pidän
huolen siitä, ettei hän teitä loukkaa." "Kukkulan Kalle" iski
merkitsevästi silmää, sivalsi piiskallaan hevosta selkään ja ajoi
matkaansa.

Cass avasi paketin. Se ei sisältänyt mitään muuta kuin

sormuksen. Ja kun sen mukana ei ollut sanaakaan, joka olisi
todistanut jostakin muistelemisesta, tuntui lähetys melkein
loukkaavalta. Oliko tyttö tahtonut silmiinpistävästi huomauttaa häntä
hänen hulluudestaan, tai luuliko se hänen surevan sormuksen
kadottamista, ja oliko sormuksen lähettäminen olevinaan joku palkka
siitä pikku palveluksesta, jonka hän oli tehnyt tytölle? Ensi tuokiossa
tunsi hän houkutusta heittää pois pikku esineen, joka muistutti häntä
omasta hulluudestaan ja tytön halveksimisesta. Olihan tyttö kaksin
kerroin nöyryyttänyt hänet pannessaan Kallen rauhanhierojaksi
hänen ja hänen vihollisensa välille. Hänen oli mentävä kotiin ja
lähetettävä takaisin tytön lahjottama taskuliina. Mutta samalla hänen
mieleensä ei voinut olla johtumatta se kaikkea muuta kuin
romantillinen ajatus, että hän tosin eilen yksinäisessä ja hiljaisessa
kamarissaan oli pessyt taskuliinan, mutta ettei hänellä ollut
tarpeellisia työaseita sen silittämiseen, ja ainoastaan kuivattuna oli
hänen mahdoton sitä lähettää. Hän ei siis voinut täten ilmaista
suuttumustaan.

Mutta kuinka toivoton hänen harminsa ja kostonjanonsa olikaan,

täyttivät kuitenkin nämä ajatukset hänen sielunsa kokonaisten
päivien, jopa kuukausien ajan. Silloin saapui tieto, että Ranaka Joen
oli oikeus vapauttanut, ja samalla tuli sormusjuttu jälleen puheeksi, ja
muutamia vanhoja sukkeluuksia tästä palasi jälleen ilmoille. Onni oli
jonkun aikaa itsepäisesti kääntänyt Blazing Starille selkänsä, Blazing
Star oli "leikkinyt leikkinsä loppuun", kuten kullankaivajat rohkealla
kielellään sanoivat. Aikainen lumisade vuoristossa ja tulvivan virran
tuhot jättivät ylen vähän tilaa sille alkuperäiselle, raskaalle
leikillisyydelle, joka oli kadonnut samalla kuin nuoruus ja hyvinvointi
oli sanonut jäähyväiset. Mutta ei tämä surkastumisen aika ollut
saapunut kullankaivamisen ja huuhtomisen johdosta, vaan
vuosikauden epäonnistuneet satunnaiset liikeyritykset olivat
aiheuttaneet hyvinvoinnin häviön.

Cass taisteli urhoollisesti kovaa onnea vastaan ja voitti yksin

toveriensa tunnustuksenkin, vaikkei sitä niin helposti voinut
saavuttaa. Mutta hän saavutti vielä jotakin parempaakin,
tyytyväisyyden omaan itseensä, joka johtui lisääntyneestä
itseluottamuksesta, karaistuneesta voimasta ja järkkymättömästä
terveydestä. Hän löysi käytännöllisen vaikutusalan vilkkaalle
kuvitusvoimalleen ja tavattomalle huomiokyvylleen, ja teki pari
keksintöä, jotka saattoivat hänen kokeneemmat, mutta vanhasta
kiinnipitävät toverinsa ihmeihinsä. Mutta nämä keksinnöt eivät olleet
sitä lajia, että ne olisi heti voinut muuttaa kiliseväksi rahaksi, ja
Blazing Star teki sen huomion, että päivittäin kulutettiin joukko
silavaa ja jauhoja, ansaitsematta vastaavaa määrää rahaa. Siten
menetti Blazing Star luottonsa. Blazing Starissa oltiin nälkäisiä, siellä
kulettiin ryysyissä ja kurjuudessa. Blazing Star, "säteilevä tähti", oli
lähellä häviötään.

Cassilla, joka luonnollisesti sai ottaa osaa uudisasutuksen

yleiseen onnettomuuteen, oli oma erityinenkin onnettomuutensa
kannettavanaan. Hän oli päättänyt unhottaa ei ainoastaan neiti
Porterin vaan kaiken muunkin, joka saattoi muistuttaa onnettomasta
sormuksesta. Mutta julma kohtalo vaati, että juuri neiti Porteria hän
ei voinut unhottaa, ponnistelipa hän kuinka paljo tahansa. Hän oli
usein näkevinään tytön notkean vartalon lumoavassa kuutamossa,
joka täytti hänen mitättömän majansa sisustan; tytön ääni helähteli
virran kohinassa, hänen istuessaan rannalla levähtämässä; tytön
ääni pani hänet usein hätkähtämään unissaan. Tämä ynnä se
seikka, että hänen vaatteensa olivat kuluneet aivan repaleiksi, sai
hänet välttämään näyttäytymistä poikkitiellä tai muissa paikoissa,
jossa mahdollisesti saattoi kohdata tytön. Mutta kaikesta
varovaisuudesta huolimatta oli hän nähnyt tämän kerran ajavan
ohitse pienissä vaunuissa, joita veti pieni poni, ja tyttö oli ollut niin
ihastuttava ja hieno ja korea, että hän kiireimmittäin oli pujahtanut
muutamain tienvarteisten puiden suojaan, jotta tyttö voisi ajaa ohitse
häntä huomaamatta. Hän seisoi siellä katsellen tahraisia repaleisia
vaatteitaan ja kuvitteli katkerasti vihaavansa nuorta tyttöä. Hänen
toverinsa mainitsivat tyttöä harvoin; kentiesi he aavistivat siten
säästävänsä häneltä kiusauksen, joka olisi voinut tehdä hänet
spartalaisille tavoilleen uskottomaksi; mutta hän kuuli sentään siellä
ja täällä, että neiti Porter oli nähty tanssijaisissa ja muutamissa
seurapiireissä, joissa hän nyt näytti löytävän ilonsa huvituksissa, joita
vastaan oli ennen niin ankarasti puhunut.

Eräänä sunnuntai-aamuna aikaisin keväällä palasi Cass asiaansa

toimittamatta erään rahamiehen luota, jossa hän oli koettanut
herättää harrastusta Blazing Stariin.

Hän mietiskeli vielä rahamiehen vähä-älyisyyttä, joka ilmeisesti oli

kiintynyt anojan ulkoasuun ja siitä vetänyt epäsuotuisia
johtopäätöksiä kädenalaisen leirin mahdollisuuksiin nähden, kun hän
alkoi tuntea itsensä perin väsyneeksi ja sentähden ilolla suostui
erään ajomiehen tarjoukseen, että saisi kappaleen matkaa ajaa
hänen rattaillaan. Juuri rattaiden hiljaista vauhtia ajaessa uuden
kirkon ohitse, virtaili kansa sieltä ulos. Oli liian myöhäistä hypätä pois
ja juosta syrjään eikä Cass rohennut pyytää ajomiestäkään
kiirehtimään hevosia. Ajatellen ajelemattomia poskiaan ja ryysyisiä
vaatteitaan piti Cass silmänsä katuun kiinnitettyinä. Muuan ääni,
jonka helähdys pani hänet vavahtamaan, huusi hänen nimeään. Se
oli neiti Porter, ihastuttava olento silkissä, pitseissä ja kevätkukkien
kietomana, ja hän juoksi yhä samalla vilkkaudella ja vapaudella
ajopelien rinnalla. Kummastunut ajomies piteli hevosia, ja neiti
huudahti läähättäen:

"Miksi annat minun juosta jälestä näin pitkältä, mikset kohota

katsettasi maasta?"

Cass, joka sanomalehdellä koetti peittää kömpelösti ommeltua

paikkaa housunlahkeessaan, vastasi sammaltaen, ettei hän ollut
nähnyt neitiä.

"Ette siis tahallanne pitänyt silmiänne maahan naulattuna?"

"En", sanoi Cass.

"Miksette enää käy koskaan poikkitiellä? Miksette vastannut

viestiini sormuksen mukana?" kyseli tyttö nopeasti peräkkäin.

"Ettehän lähettänyt minulle mitään muuta, kuin sormuksen!"

vastasi Cass ja heitti samalla punastuen salavihkaisen katseen
ajomieheen.

"Sormushan oli aivan kylliksi — hassu!" Cass levitti silmänsä niin

selälleen kuin voi. Ajomies nauroi. Neiti tarkasti rattaita. "Ajaisin
mielelläni näillä rattailla kappaleen matkaa — ne näyttävät niin
oivallisilta." Samalla katsoi hän veitikkamaisesti ympärillään seisoviin
töllistelijöihin, jotka verkalleen loittonivat. "Saanko minä?"

Mutta Cass pani lujimmasti vastaan. Ajopelithän olivat niin likaiset,

hän ei voinut vastata edes siitä, oliko se terveellistäkään; neiti istuisi
niin huonosti, itsekin ajaisi hän niillä vain muutamia kyynäröitä; ja
sitte saattoi neiti tärvellä pukunsa.

"Niin, pukuni!" sanoi tyttö katkerasti. "Pukuni tietysti on ennen

kaikkea otettava huomioon. Entä sitte?"

"Ihmisistä se olisi niin kummallista ja lopuksi he luulisivat, että olen

pyytänyt teitä siihen", jatkoi Cass epäillen.

"Vaikka päinvastoin juuri minä tunkeuduin rattaillenne. Kiitoksia

paljo! Hyvästi!"
 Tyttö viittasi kädellään ja peräytyi ajopelien luota. Cass olisi
tahtonut antaa koko maailman, jos olisi rohjennut kutsua hänet
takaisin; mutta hän istui liikahtamatta paikallaan, ja rattaat vierivät
edelleen heidän molempain ollessa vaiti. Ensimäiselle poikkitielle
tultuaan hyppäsi Cass alas rattailta. "Kiitoksia paljo!" sanoi hän
ajomiehelle, ja tämä vastasi häntä uteliaasti katsellen: "Ei mitään
kiittämistä! Mutta ensi kerran kun sellainen tyttö tahtoo ajaa näissä
vaunuissa, en salli jonkun yksinkertaisen matkustajan asettua sitä
vastaan. Hyvästi nuori mies! Laittakaa, ettette tule kotiin liian
myöhään, muuten voisi joku tyttö ryöstää teidät mukaansa, ja mitä
äitinne siitä sanoisi!" Mitä voi nuori mies tehdä muutakuin heittää
pilkkaajaan sanomattoman halveksivan katseen ja lähteä tiehensä?
Mutta tälläkin kertaa tunsi hän, että hänen arvokas asentonsa
huonosti sopi yhteen sen suuren paikan kera, joka oli niin
silmiinpistävällä paikalla hänen housuissaan, mutta joka sitä ennen
oli kuulunut jauhosäkkiin ja jossa vieläkin saattoi lukea ironiset sanat:
"Parhaita, hienoimpia!"

Tuli kesä lämpimine päiväpaisteineen ja lupauksineen runsaasta

kukoistusajasta, jolleikaan runsaasta sadosta Blazing Starille.
Pitkistä päivistä johtui, että kullankaivajat joutuivat luonnon kera
lähempään kosketukseen, ja uudestaan heränneet toiveet astuivat
entisen tyytymättömyyden sijaan. Tähän aikaan oli rahamiehiäkin
helpompi saada vilkasemaan yksinäisiä vuoria kuin siihen aikaan,
jolloin nousuvesi ja lumi teki kahlauspaikat ja polut kulkemattomiksi.
Illalla ihanan päivän jälkeen istui Cass tupakoiden majansa oven
edessä, kun hän kummikseen näki kymmenkunnan tovereitaan
tulevan häntä kohden. Peter Drummond tuli etunenässä ja heilutti
erästä sanomalehteä päänsä yläpuolella, ikäänkuin se olisi mikäkin
voitonmerkki.