Download the full version of the ebook at ebookname.

com

Industrial Fire Protection Handbook 2nd ed Edition

R. Craig Schroll

https://ebookname.com/product/industrial-fire-protection-
handbook-2nd-ed-edition-r-craig-schroll/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD EBOOK

Download more ebook instantly today at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Fire Protection Handbook 2 Volume Set 20th ed. Edition

National Fire Protection Association

https://ebookname.com/product/fire-protection-handbook-2-volume-
set-20th-ed-edition-national-fire-protection-association/

ebookname.com

Sfpe Handbook of Fire Protection Engineering 3rd Edition

Not Available

https://ebookname.com/product/sfpe-handbook-of-fire-protection-
engineering-3rd-edition-not-available/

ebookname.com

National Electrical Code 2002 Handbook National Fire

Protection Association National Electrical Code Handbook
9th Edition Nfpa
https://ebookname.com/product/national-electrical-code-2002-handbook-
national-fire-protection-association-national-electrical-code-
handbook-9th-edition-nfpa/
ebookname.com

The Ethics of Sankara and Santideva A Selfless Response to

an Illusory World Warren Lee Todd

https://ebookname.com/product/the-ethics-of-sankara-and-santideva-a-
selfless-response-to-an-illusory-world-warren-lee-todd/

ebookname.com
A Dignified Passage Through the Gates of Hades The Burial
Custom of Cremation and the Warrior Order of Ancient
Eleutherna 1st Edition Anagnostis P. Agelarakis
https://ebookname.com/product/a-dignified-passage-through-the-gates-
of-hades-the-burial-custom-of-cremation-and-the-warrior-order-of-
ancient-eleutherna-1st-edition-anagnostis-p-agelarakis/
ebookname.com

Shapely Bodies The Image of Porcelain in Eighteenth

Century France 1st Edition Christine A. Jones

https://ebookname.com/product/shapely-bodies-the-image-of-porcelain-
in-eighteenth-century-france-1st-edition-christine-a-jones/

ebookname.com

Dead or Alive 1st Edition Tom Clancy

https://ebookname.com/product/dead-or-alive-1st-edition-tom-clancy/

ebookname.com

Regulating competition in stock markets antitrust measures

to promote fairness and transparency through investor
protection and crisis prevention 1st Edition Wang
https://ebookname.com/product/regulating-competition-in-stock-markets-
antitrust-measures-to-promote-fairness-and-transparency-through-
investor-protection-and-crisis-prevention-1st-edition-wang/
ebookname.com

Goldilocks and the Three Bears Primary Classic Readers

Level 1 Joanne Swan

https://ebookname.com/product/goldilocks-and-the-three-bears-primary-
classic-readers-level-1-joanne-swan/

ebookname.com
Job Loss Identity and Mental Health 1st Edition Dawn R.
Norris

https://ebookname.com/product/job-loss-identity-and-mental-health-1st-
edition-dawn-r-norris/

ebookname.com
 Second Edition

INDUSTRIAL
FIRE
PROTECTION
HANDBOOK

© 2002 by CRC Press LLC

 Second Edition

INDUSTRIAL
FIRE
PROTECTION
HANDBOOK
R. Craig Schroll

CRC PR E S S
Boca Raton London New York Washington, D.C.
587 Front Matter 2/19/02 11:25 AM Page iv

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Schroll, R. Craig.
Industrial fire protection handbook / R. Craig Schroll.—2nd ed.
p. ; cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 1-58716-058-7 (alk. paper)
1. Industrial buildings—Fires and fire prevention. I. Title.

TH9445.M4 S37 2002

628.9′22—dc21 2002018808
CIP

This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. Reprinted material
is quoted with permission, and sources are indicated. A wide variety of references are listed. Reasonable
efforts have been made to publish reliable data and information, but the author and the publisher cannot as-
sume responsibility for the validity of all materials or for the consequences of their use.

Neither this book nor any part may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic
or mechanical, including photocopying, microfilming, and recording, or by any information storage or re-
trieval system, without prior permission in writing from the publisher.

The consent of CRC Press LLC does not extend to copying for general distribution, for promotion, for cre-
ating new works, or for resale. Specific permission must be obtained in writing from CRC Press LLC for
such copying.

Direct all inquiries to CRC Press LLC, 2000 N.W. Corporate Blvd., Boca Raton, Florida 33431.

Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are used
only for identification and explanation, without intent to infringe.

Visit the CRC Press Web site at www.crcpress.com

© 2002 by CRC Press LLC

No claim to original U.S. Government works

International Standard Book Number 1-58716-058-7
Library of Congress Card Number 2002018808
Printed in the United States of America 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0
Printed on acid-free paper
587 Front Matter 2/19/02 11:25 AM Page v

Dedication
To my wife Penny for her support of my work in spite of the time commitment in-
volved. To my parents Bert and Roy, whose support over the years has played a major
role in shaping me.

© 2002 by CRC Press LLC

587 Front Matter 2/21/02 8:57 AM Page vii

Preface
This book is designed to provide practical guidance that may be implemented to im-
prove fire prevention and protection within a work environment. The emphasis is on
techniques and methods that can be applied to improve actual performance. The
book is intended for both the student who has yet to begin practicing in the field and
for the practitioner who has chosen to be a student to expand his or her knowledge
of industrial fire protection. The primary focus of this book is fire protection in an in-
dustrial setting; however, much of the material applies to fire protection issues in any
type of occupancy.
Fire loss prevention and control are fundamentally about developing systems and
practices within a facility to increase the opportunities to avoid fires, limit the devel-
opment and spread of fires, and allow for the rapid and effective control of fires.
While codes and standards are occasionally referenced, this book is not con-
cerned with the detailed requirements of these documents. There are engineering as-
pects included herein, but the goal is not to make each reader an engineer.
If your goal is to focus exclusively on fire protection in your career, this text will
provide a good introduction to the body of knowledge involved. You should follow
this with additional detail on each of the specific areas. If you are a general practi-
tioner in the field of safety, this text will provide the fundamental information you
need to effectively handle your fire related responsibilities.
Additional illustrations are used throughout this second edition to improve un-
derstanding of many of the issues involved with effective fire loss prevention and
control. The introductory information and examples in Chapter 1 have been updated
from the previous edition. Chapter 2 provides significant information on new extin-
guishing agents including wet chemical and clean agents designed to replace halon.
The general loss control program coverage in Chapter 3 has been significantly ex-
panded. Life safety issues in Chapter 4 have been covered in more detail, and several
additional examples have been included. The hazard control discussion in Chapter 5
has been expanded to include more in-depth coverage of the issues dealt with in the
first edition as well as additional issues. Chapter 6’s coverage of installed fire pro-
tection systems has been expanded. Additional details on the systems covered in the
first edition are included and discussion of a broader array of systems has been
added. Chapter 7 on portable fire extinguishers has been improved, and new material
about the latest extinguisher types has been added. Additional examples covering se-
lection, placement, and maintenance have been included. The coverage of emer-
gency planning in Chapter 8 has been improved, and the emergency team and fire
brigade coverage in Chapter 9 has been enhanced with new information. Chapter 10
on coping with a fire has been updated and expanded. Finally, the appendix materi-
als have been changed completely to reflect the widespread availability of informa-
tion on the Internet.

© 2002 by CRC Press LLC

587 Front Matter 2/21/02 9:51 AM Page viii

Acknowledgments
Many people affect an individual in the course of a career. I would like to take this
opportunity to acknowledge some of the most noteworthy contributors to my pro-
fessional development. I owe my beginnings in the fire service to Paul Wise, retired
Chief of the Liberty Fire Company in New Holland, Pennsylvania. His efforts dur-
ing my first exposure to fire protection helped me select this as my career. I owe a
debt of gratitude to Chief Walter J. McNeil, who was my first supervisor as a paid
fire protection specialist in the U.S. Air Force. He suffered occasionally at the hands
of an often overzealous rookie, but he took it all in stride. He was always helpful,
encouraging, and provided an excellent example of what a professional was sup-
posed to be. I extend my thanks to the many colleagues I have been fortunate enough
to work with while participating in various professional associations. They have
given me an opportunity to contribute and have added much to my experience over
the years. Last, but far from least, I thank all of my students and clients for the op-
portunities they have given me and the source of learning and growth they have pro-
vided that has made this book possible.
If you have suggestions or comments regarding this book, please e-mail them to
the author at [email protected] or send them to FIRECON, P.O. Box 231, East
Earl, PA 17519, USA.

© 2002 by CRC Press LLC

587 Front Matter 2/19/02 11:25 AM Page ix

List of Figures
Figure 2.1 Fire triangle.
Figure 2.2 Fire square.
Figure 2.3 Surface-to-mass ratio.
Figure 2.4 Old-style class symbols.
Figure 2.5 New class pictographs.
Figure 2.6 Class K symbol.
Figure 2.7 Pensky–Martens flashpoint tester.
Figure 2.8 Flammable limits.
Figure 2.9 Flammable range comparison.
Figure 2.10 Vapor pressure.
Figure 2.11 Vapor density.
Figure 2.12 Specific gravity.
Figure 2.13 Convection.
Figure 2.14 Radiation point source.
Figure 2.15 Radiation long source.

Figure 3.1 UL symbol.

Figure 3.2 FM symbol.
Figure 3.3 Loss control process.
Figure 3.4 Loss control program elements.
Figure 3.5 Organizational structure–large organization, day-to-day.
Figure 3.6 Organizational structure–small organization, day-to-day.
Figure 3.7 Organizational structure–large organization, emergency.
Figure 3.8 Organizational structure–small organization, emergency.

Figure 4.1 Emergency action options.

Figure 4.2 Exit number and position.
Figure 4.3 Life safety example.
Figure 4.4 Obstructed exit.
Figure 4.5 Obstructed exit.
Figure 4.6 Locked exit.
Figure 4.7 Locked exit.
Figure 4.8 Exit sign.
Figure 4.9 Exit signs.
Figure 4.10 Exit sign for hazardous location.
Figure 4.11 Door marked “not an exit”.
Figure 4.12 Emergency lights.
Figure 4.13 Emergency lights for a hazardous location.
Figure 4.14 Evacuation diagram.
Figure 4.15 Evacuation diagram.

© 2002 by CRC Press LLC

587 Front Matter 2/19/02 11:25 AM Page x

Figure 4.16 Evacuation diagram.

Figure 5.1 Smoking material disposal container (courtesy of Justrite

Manufacturing Company).
Figure 5.2 Trash container (courtesy of Justrite Manufacturing Company).
Figure 5.3 Trash container cutaway (courtesy of Justrite Manufacturing
Company).
Figure 5.4 Rag container (courtesy of Justrite Manufacturing Company).
Figure 5.5 Accumulation of combustible material.
Figure 5.6 Pallets.
Figure 5.7 Roll paper storage.
Figure 5.8 Foam roll storage.
Figure 5.9 Baled waste paper storage.
Figure 5.10 Tire storage.
Figure 5.11 Safety can, type I (courtesy of Justrite Manufacturing Company).
Figure 5.12 Safety can, type II (courtesy of Justrite Manufacturing Company).
Figure 5.13 Safety can, poly (courtesy of Justrite Manufacturing Company).
Figure 5.14 Flammable liquid storage cabinet (courtesy of Justrite
Manufacturing Company).
Figure 5.15 Flammable liquid storage cabinet (courtesy of Justrite
Manufacturing Company).
Figure 5.16 Flammable liquid storage cabinet bung.
Figure 5.17 Drum cabinet, horizontal (courtesy of Justrite Manufacturing
Company).
Figure 5.18 Drum cabinet, vertical (courtesy of Justrite Manufacturing
Company).
Figure 5.19 Drum cabinet, waste accumulation (courtesy of Justrite
Manufacturing Company).
Figure 5.20 Outside storage shed (courtesy of Justrite Manufacturing
Company).
Figure 5.21 Flammable liquid storage, separate building.
Figure 5.22 Flammable liquid storage, attached building.
Figure 5.23 Flammable liquid storage, attached building with interior door.
Figure 5.24 Flammable liquid storage, separate room, exterior access.
Figure 5.25 Flammable liquid storage, separate room, interior access.
Figure 5.26 Floor level ventilation.
Figure 5.27 Explosion-proof light, incandescent.
Figure 5.28 Explosion-proof light, fluorescent.
Figure 5.29 Explosion-proof junction box.
Figure 5.30 Explosion-proof control box.
Figure 5.31 Explosion-proof outlet.
Figure 5.32 Explosion-proof circuit breaker panel.
Figure 5.33 Drum dispensing arrangement (courtesy of Justrite Manufacturing
Company).
Figure 5.34 Self-closing faucet (courtesy of Justrite Manufacturing Company).

© 2002 by CRC Press LLC

587 Front Matter 2/19/02 11:25 AM Page xi

Figure 5.35 Pressure relief vents (courtesy of Justrite Manufacturing Company).

Figure 5.36 Grounding cable clamps (courtesy of Justrite Manufacturing
Company).
Figure 5.37 Flammable liquid dispensing cart (courtesy of Justrite
Manufacturing Company).
Figure 5.38 Plunger cans (courtesy of Justrite Manufacturing Company).
Figure 5.39 Motor fuel cylinders.
Figure 5.40 Hot work permit, front.
Figure 5.41 Hot work permit, back.
Figure 5.42 Probability vs. impact risk assessment.

Figure 6.1 Fire door, horizontal.

Figure 6.2 Fire door, overhead rolling.
Figure 6.3 Fire door, conveyor pass-through.
Figure 6.4 Fire barrier around conduit.
Figure 6.5 Unprotected opening through fire wall.
Figure 6.6 Fire door fusible link mechanism.
Figure 6.7 Fire door carbon dioxide system release.
Figure 6.8 Blocked fire door.
Figure 6.9 Pull station.
Figure 6.10 Pull station with tamper-resistant cover.
Figure 6.11 Pull station for hazardous location.
Figure 6.12 Alarm device.
Figure 6.13 Smoke detector.
Figure 6.14 Heat detector.
Figure 6.15 Combination smoke and heat detector.
Figure 6.16 Heat detector, thermocouple type.
Figure 6.17 Heat detector, HAD type.
Figure 6.18 Flame detector.
Figure 6.19 Flame detector.
Figure 6.20 Smoke and heat detector.
Figure 6.21 Alarm enunciator panel.
Figure 6.22 Hose station, rack.
Figure 6.23 Hose station, reel.
Figure 6.24 Standpipe hose station, class I.
Figure 6.25 Standpipe hose station, class II.
Figure 6.26 Standpipe hose station, class III.
Figure 6.27 Roof standpipe station.
Figure 6.28 Hose house.
Figure 6.29 Hose house, wall mounted.
Figure 6.30 Hydraulic design plate.
Figure 6.31 Wet-pipe sprinkler system (courtesy of Viking Corporation).
Figure 6.32 Cross-section of wet-pipe sprinkler valve in set position.
Figure 6.33 Cross-section of wet-pipe sprinkler valve in operating position.
Figure 6.34 Wet-pipe sprinkler without valve.

© 2002 by CRC Press LLC

587 Front Matter 2/19/02 11:25 AM Page xii

Figure 6.35 Wet-pipe sprinkler valve.

Figure 6.36 Water motor gong, inside building.
Figure 6.37 Water motor gong, outside building.
Figure 6.38 Pressure switch.
Figure 6.39 Flow switch.
Figure 6.40 Tamper switch.
Figure 6.41 Dry-pipe sprinkler system (courtesy of Viking Corporation).
Figure 6.42 Cross-section of dry-pipe sprinkler valve in set position.
Figure 6.43 Cross-section of dry-pipe sprinkler valve in operating position.
Figure 6.44 Dry-pipe sprinkler valve.
Figure 6.45 Pre-action sprinkler valve.
Figure 6.46 Deluge sprinkler valve.
Figure 6.47 Sprinkler head, pendent.
Figure 6.48 Sprinkler head, upright.
Figure 6.49 Sprinkler head components.
Figure 6.50 Sprinkler head, recessed.
Figure 6.51 Sprinkler head in cage.
Figure 6.52 Sprinkler head with heat retainer.
Figure 6.53 Extra sprinkler head cabinet.
Figure 6.54 Outside screw and yoke (OS & Y) valve.
Figure 6.55 Butterfly valve.
Figure 6.56 Inspector’s test valve.
Figure 6.57 Water spray system.
Figure 6.58 Water spray system head.
Figure 6.59 Air aspirating foam sprinkler head.
Figure 6.60 Monitor nozzle (courtesy of Ansul Incorporated).
Figure 6.61 High expansion foam generator (courtesy of Ansul Incorporated).
Figure 6.62 High expansion foam generator installed in roof.
Figure 6.63 Foam storage tank (courtesy of Ansul Incorporated).
Figure 6.64 Elevated tank.
Figure 6.65 Suction tank and pump house.
Figure 6.66 Reservoir.
Figure 6.67 Fire protection loop system.
Figure 6.68 Post indicator valve (PIV).
Figure 6.69 Wall PIV.
Figure 6.70 Fire pump, diesel.
Figure 6.71 Fire pump, electric, horizontal shaft.
Figure 6.72 Fire pump, electric, vertical shaft.
Figure 6.73 Jockey pump.
Figure 6.74 Fire department connection.
Figure 6.75 Dry barrel hydrant.
Figure 6.76 Wet barrel hydrant.
Figure 6.77 Wall hydrant.
Figure 6.78 Fire pump test head.
Figure 6.79 Carbon dioxide system low-pressure storage (courtesy of Ansul
Incorporated).

© 2002 by CRC Press LLC

587 Front Matter 2/19/02 11:25 AM Page xiii

Figure 6.80 Carbon dioxide system high-pressure storage.

Figure 6.81 Carbon dioxide system heat detector.
Figure 6.82 Carbon dioxide flame detector and nozzle.
Figure 6.83 Carbon dioxide system predischarge alarm.
Figure 6.84 Carbon dioxide system nozzle.
Figure 6.85 Carbon dioxide system door closer.
Figure 6.86 Carbon dioxide system vent closer.
Figure 6.87 Carbon dioxide system manual trip.
Figure 6.88 Manual carbon dioxide system.
Figure 6.89 Carbon dioxide system hand line.
Figure 6.90 Carbon dioxide system discharge.
Figure 6.91 Carbon dioxide system discharge.
Figure 6.92 Carbon dioxide accumulated at floor level.
Figure 6.93 Halon system agent storage sphere.
Figure 6.94 Halon system nozzle.
Figure 6.95 Smoke detector below raised floor.
Figure 6.96 INERGEN® system (courtesy of Ansul Incorporated).
Figure 6.97 INERGEN® system nozzle (courtesy of Ansul Incorporated).
Figure 6.98 Dry chemical system.
Figure 6.99 Flammable vapor sensor.
Figure 6.100 Flammable vapor sensor control.
Figure 6.101 Flammable vapor draw tube.

Figure 7.1 Pressurized water extinguisher (courtesy of Amerex Corporation).

Figure 7.2 Water mist extinguisher (courtesy of Amerex Corporation).
Figure 7.3 Foam extinguisher (courtesy of Amerex Corporation).
Figure 7.4 Foam wheeled extinguisher (courtesy of Ansul Incorporated).
Figure 7.5 Stored pressure dry chemical extinguisher (courtesy of Badger Fire
Protection, Inc.).
Figure 7.6 Top of stored pressure dry chemical extinguisher.
Figure 7.7 Stored pressure dry chemical extinguisher, small unit (courtesy of
Badger Fire Protection, Inc.).
Figure 7.8 Cartridge dry chemical extinguisher (courtesy of Ansul
Incorporated).
Figure 7.9 Top of cartridge operated dry chemical extinguisher.
Figure 7.10 Cartridge guard removed showing charging cylinder (courtesy of
Ansul Incorporated).
Figure 7.11 Discharge nozzle for cartridge operated extinguisher (courtesy of
Ansul Incorporated).
Figure 7.12 Wheeled dry chemical extinguisher, small (courtesy of Amerex
Corporation).
Figure 7.13 Wheeled dry chemical extinguisher, medium (courtesy of Amerex
Corporation).
Figure 7.14 Wheeled dry chemical extinguisher, large (courtesy of Ansul
Incorporated).

© 2002 by CRC Press LLC

587 Front Matter 2/19/02 11:25 AM Page xiv

Figure 7.15 Small carbon dioxide extinguisher (courtesy of Ansul Incorporated).

Figure 7.16 Large carbon dioxide extinguisher (courtesy of Ansul Incorporated).
Figure 7.17 Wheeled carbon dioxide extinguisher.
Figure 7.18 Wheeled carbon dioxide extinguisher (courtesy of Amerex
Corporation).
Figure 7.19 Halon extinguisher (courtesy of Ansul Incorporated).
Figure 7.20 Wheeled Halon extinguisher (courtesy of Ansul Incorporated).
Figure 7.21 Halotron extinguisher (courtesy of Amerex Corporation).
Figure 7.22 FE-36 extinguisher (courtesy of Ansul Incorporated).
Figure 7.23 Dry powder extinguisher, stored pressure (courtesy of Amerex
Corporation).
Figure 7.24 Dry powder extinguisher, cartridge operated (courtesy of Ansul
Incorporated).
Figure 7.25 Dry powder wheeled extinguisher (courtesy of Amerex
Corporation).
Figure 7.26 Wet chemical extinguisher (courtesy of Amerex Corporation).
Figure 7.27 General considerations for selection of extinguishers flowchart.
Figure 7.28 Type by class of fire.
Figure 7.29 Travel distance and coverage chart.
Figure 7.30 Travel distance vs. coverage.
Figure 7.31 Travel distance vs. coverage.
Figure 7.32 Extinguisher mounted near exit.
Figure 7.33 Extinguisher placement example facility.
Figure 7.34 Extinguisher placement example facility showing extinguishers.
Figure 7.35 Extinguisher placement example 2.
Figure 7.36 Extinguisher placement example 2 showing extinguishers.
Figure 7.37 Wall-mounted extinguisher.
Figure 7.38 Column-mounted extinguisher.
Figure 7.39 Extinguisher mounted in cabinet.
Figure 7.40 Extinguisher mounted outside.
Figure 7.41 Flowchart on use.
Figure 7.42 Extinguisher training checklist.
Figure 7.43 Fire extinguisher training (courtesy of Ansul Incorporated).
Figure 7.44 Fire extinguisher training (courtesy of Ansul Incorporated).
Figure 7.45 Inspection flowchart.
Figure 7.46 Extinguisher tag.
Figure 7.47 Extinguisher tag.
Figure 7.48 Extinguisher tag initialed off for an inspection not done.
Figure 7.49 Obstructed access to extinguisher.
Figure 7.50 Obstructed access to extinguisher.
Figure 7.51 Extinguisher not properly mounted.
Figure 7.52 Extinguisher cylinder damaged.
Figure 7.53 Gauge showing low pressure.
Figure 7.54 Extinguisher with missing pin.
Figure 7.55 Extinguisher with damaged pin.

© 2002 by CRC Press LLC

587 Front Matter 2/21/02 9:01 AM Page xv

Figure 8.1 Flowchart on pre-planning system.

Figure 8.2 Tactical survey form.
Figure 8.3 Sample diagram with reference numbers.

Figure 9.1 Manual firefighting options.

Figure 9.2 In-house response development.
Figure 9.3 Sample emergency action team organizational statement.
Figure 9.4 Emergency team organization chart.
Figure 9.5 Sample fire brigade organizational statement.
Figure 9.6 Fire brigade organization chart.
Figure 9.7 Membership application form.
Figure 9.8 Individual training record.
Figure 9.9 Emergency action team model outline for basic course.
Figure 9.10 Fire brigade model outline for basic course.
Figure 9.11 Outline.
Figure 9.12 Teaching points.
Figure 9.13 Example training report.
Figure 9.14 Training evaluation form.
Figure 9.15 Skills checklist form.
Figure 9.16 Student checklist form.
Figure 9.17 Basic equipment list.
Figure 9.18 SCBA model program.
Figure 9.19 SCBA monthly inspection form.
Figure 9.20 Emergency response process.
Figure 9.21 Incident command system, basic.
Figure 9.22 Incident command system with units.

Note: All figures not otherwise attributed are ©Firecon and printed with permission
from Firecon.

© 2002 by CRC Press LLC

587 Front Matter 2/19/02 11:25 AM Page xvii

Table of Contents
Chapter 1 Nature of the Problem
Chapter Objectives
Scope of the Fire Loss Problem
Past Losses
Loss Potential
Case Histories
Case One
Case Two
Case Three
Case Four
Factors that Affect Fire Loss
Can Loss Prevention and Control Have an Impact?
References

Chapter 2 Fire Behavior

Chapter Objectives
What is Fire?
Elements of Fire
Classes of Fire
Ignition Sources
Measures of Flammability
Characteristics of Flammables
Heat Transfer
Flashover
Backdraft
Products of Combustion
Extinguishing Methods
Extinguishing Agents
Water
Dry Chemicals
Halons
Carbon Dioxide
Foam
Dry Powder
Wet Chemicals
Halon Substitutes/Replacements

Chapter 3 Loss Control Programs

Chapter Objectives
What is a Fire Loss Control Program?

© 2002 by CRC Press LLC

587 Front Matter 2/19/02 11:25 AM Page xviii

Why Are Loss Control Programs Needed?

Who Needs a Loss Control Program?
Loss Control Requirements
U.S. Laws and Regulations
State and Local Laws and Ordinances
Nationally Recognized and Consensus Standards
Insurance Company Requirements
Loss Control Approaches
Loss Control Process
Loss Control Program Essentials
Management Commitment
Policies
Support
Example
Clearly Define and Assign Responsibility
Delegate Authority
Establish Program Objectives
Involve Supervisors and Employees
Emphasize Loss Control in All Areas of Operation
Provide Adequate Training
Effective Inspection Program
Investigate All Losses
Maintain Adequate Records
Enforce Loss Control Policies Consistently
Plan for Emergencies
Importance of Major Loss Control Program Components
Organizing for Loss Control
Nonemergency Organization
Emergency Organization
Implementing Loss Control
Managing Loss Control

Chapter 4 Life Safety

Chapter Objectives
General Principles
Adequate Number of Exits
Exits Clear and Unobstructed
Identify Exits and Exit Access
Adequate Normal and Emergency Lighting
Provide Time for Escape
Train All Personnel Concerning Emergency Actions
Detailed Requirements
Human Behavior
Successful Emergency Response Process
Exits

© 2002 by CRC Press LLC

587 Front Matter 2/19/02 11:25 AM Page xix

Basic Concepts
Adequate Number of Exits
Access to Exits
Exit Marking
Emergency Lighting
Evacuation Planning
Emergency Action Plan Exercises
Smoke and Fire Control
Personnel Training
Life Safety Evaluation

Chapter 5 Hazard Control

Chapter Objectives
Hazard Control vs. Fire Prevention
Hazard Control Hierarchy
General Principles of Hazard Control
Types of Hazards
Specific Hazards
Smoking
Housekeeping
Heat-Producing Equipment
Electrical
Flammable and Combustible Liquids
Storage
Dispensing
Use
Spray Operations
Dipping Operations
Quenching Operations
Other Operations
Factors Influencing Fires in Flammable Liquids
Flammable Gases
Motor Fuel
Welding and Cutting Gases
Welding and Cutting
Machinery and Processes
Arson
Hazard Analysis
Fire Prevention Plans
Hazard Control Policies and Procedures

Chapter 6 Installed Fire Protection

Chapter Objectives
General Principles
Passive Systems

© 2002 by CRC Press LLC

587 Front Matter 2/19/02 11:25 AM Page xx

Active Systems
Why Installed Fire Protection Is Important
Justifying Installed Fire Protection
Fire Walls
Fire Wall Opening Protection
Alarm Systems
Standpipe Systems
Automatic Sprinkler Systems
Wet-Pipe Sprinkler Systems
Dry-Pipe Sprinkler Systems
Sprinkler Heads
Sprinkler System Inspection and Maintenance
Water-Spray Systems
Foam Systems
Water Supply Systems
Water Supply System Inspection and Maintenance
Carbon Dioxide Systems
Halon Systems
Halon Substitutes
Dry Chemical Systems
Flammable Vapor Detection Systems
Explosion Venting and Suppression Systems
Installed System Impairments
Inspection and Maintenance of Systems
Evaluate System Needs

Chapter 7 Portable Fire Extinguishers

Chapter Objectives
Types and Performance Characteristics of Extinguishers
Water Extinguishers
Foam Extinguishers
Dry Chemical Extinguishers
Carbon Dioxide Extinguishers
Halon Extinguishers
Halotron
FE-36
Dry Powder Extinguishers
Wet Chemical Extinguishers
Extinguisher Ratings
Extinguisher Regulations
Selection of Extinguishers
Placement of Extinguishers
Use of Extinguishers
General Guidelines
Water

© 2002 by CRC Press LLC

587 Front Matter 2/19/02 11:25 AM Page xxi

Foam
Dry Chemical
Carbon Dioxide
Halon and Halon Replacements
Dry Powder
Wheeled Extinguishers
Personnel Training in the Use of Extinguishers
Inspection of Extinguishers
Maintenance of Extinguishers

Chapter 8 Emergency Planning

Chapter Objectives
Why Is Planning Important?
Who Should Be Involved?
When Do Plans Need To Be Made?
When Do Plans Need To Be Changed?
How To Develop Plans
Input from Other Plans
Systematic Emergency Planning
Tactical Surveys
Action Plans
Diagrams
Plan Manuals
Where Plans Should Be Kept
How To Use Plans
Planning for Outside Agency Involvement
Recovery Planning

Chapter 9 Emergency Teams and Fire Brigades

Chapter Objectives
Determining Needs
Manual Fire Fighting Options
Which Option Is Needed?
Emergency Team and Fire Brigade Functions
Organization
Organizational Statement
Start-Up Planning
Personnel
Selection Criteria
Records
Training
Equipment
Managing Day-to-Day Operations
Nonemergency Functions
Fire Prevention

© 2002 by CRC Press LLC

587 Front Matter 2/19/02 11:25 AM Page xxii

Fire Protection Equipment and Systems

Emergency Planning
Emergency Operations
Emergency Response Process
General Emergency Response
Standard Operating Procedures
Incident Command System
Industry/Fire Department Cooperation

Chapter 10 Coping with Fire

Chapter Objectives
Why What You Do Is Important
Notifications
Who Should Be Notified
Notifications That May Need To Be Made
When To Make Notifications
How To Handle Notifications
Prioritize Salvage Efforts
Documenting the Incident
Dealing with the Media
Human Issues
Insurance Issues
Cause Determination
Evaluate Business Impact

Appendix A: Annotated Bibliography

Chapter 2 Fire Behavior
Chapter 4 Life Safety
Chapter 6 Installed Fire Protection

Appendix B: Resource List

Organizations
U.S. Government Agencies
Selected Web Sites

© 2002 by CRC Press LLC

587 CHO1 2/15/02 2:51 PM Page 1

1 Nature of the Problem

CHAPTER OBJECTIVES
You will be able to identify and explain:

• Scope of the fire loss problem

• Specific nature of fire loss potential
• Trends in fire loss
• Factors which affect fire loss
• Areas where loss control personnel can have a positive impact on losses

SCOPE OF THE FIRE LOSS PROBLEM

Understanding the nature and scope of the fire loss problem is necessary to provide
a basis for reducing fire losses. Losses offer valuable lessons because they provide
the information needed to prevent or reduce the impact of similar losses in the future.
While this chapter discusses the past, it more importantly presents the concept of
learning from the past and applying this knowledge to future prevention.

PAST LOSSES
Losses from fire have escalated over the last century. In 1910, the per capita fire loss
was $2.32; by 1999, this figure had risen to $36.80. The total cost of fire loss is even
higher. Total fire costs include not only direct fire damage but also the costs of pre-
venting and controlling fires. While the cost of fire losses has continued to rise, the
number of deaths from fire has, fortunately, declined slightly.
In 1999, there were 523,000 structural fires in the United States. The estimated
direct property loss was $10.3 billion. An estimated 3570 civilians were killed in
fires and 21,875 were injured. The vast majority of these injuries and fatalities oc-
curred in residential fires.

LOSS POTENTIAL
Loss potential refers to the magnitude of the loss or losses which are reasonably pos-
sible and which are likely to occur at some point in time. Losses and their costs are
typically divided into human, direct, and indirect components.
Deaths of and injuries to personnel are a portion of human loss from an uncon-
trolled fire. Human loss also concerns nonmeasurable items such as pain, suffering,

© 2002 by CRC Press LLC

587 CHO1 2/15/02 2:51 PM Page 2

and grief. The costs also include measurable items such as hospital expenses, dis-
ability compensation, and other benefits. Direct losses, such as burnt equipment,
material, and buildings, as well as smoke and water damage, are an immediate result
of fire. These losses can be seen and counted relatively easily. Indirect losses include
the expenses of lost production time, business interruption, reproduction of records,
and many more. Indirect losses can, to an extent, be measured but generally cannot
be seen. These losses are a direct result of the fire but are often overlooked when cal-
culating the true cost of fire losses.
The resources expended to deal with fire losses should also be considered part of
the cost of fire. The cost of installed fire protection, fire departments, and insurance
premiums, to name a few, are all resources devoted to dealing with uncontrolled fires.
Most organizations have a greater loss potential than the management of the or-
ganization realizes. Individuals tend to believe that things like a major fire loss will
not happen to them personally. The statistics presented here, however, vary only
slightly from previous years and offer a fair projection of next year’s numbers. These
losses occur to someone. It is safe to assume that, without effective action, someone
could just as easily be you as anyone else. This is an important point. To effectively
work for the prevention and control of losses, it is necessary to believe that a loss is
possible. One thing that often precedes a significant loss is the complacency brought
on by not having yet experienced a loss.

CASE HISTORIES
The following case histories are actual incidents and events used to illustrate more
fully the nature of the fire loss control challenge. The purpose of these cases is to
demonstrate how losses occur and to introduce the concept of learning from the ex-
periences of others. The cases presented here are designed to provide educational
illustrations; they are not intended to place blame or assign responsibility for the out-
comes of the incidents. Hopefully, over time, actions that have been successful are
repeated, and ones that have failed are avoided. Everyone should take the time to
learn from the experiences of others. This experience provides a valuable source of
information that is considerably less costly than personal experience.

CASE ONE1
Shortly after noon on April 16, 1984, welding operations were being performed on
equipment in a plywood manufacturing plant. In the area where the maintenance
work was taking place, deposits of oil, pitch, and wood dust were present on equip-
ment, structural members, and catwalks. The welding operations ignited a fire in
these deposits which spread rapidly. The fire department arrived approximately five
minutes after the fire ignited and found the plant heavily involved in fire. Within an-
other five minutes, the structure was fully involved in fire. Ten minutes later, the roof
began to collapse.
The fire caused an estimated direct loss of $32.5 million. Three major factors
were identified as contributing to the loss: (1) combustible deposits of oil, pitch, and

© 2002 by CRC Press LLC

587 CHO1 2/15/02 2:51 PM Page 3

wood dust, (2) lack of adequate fire prevention during welding, and (3) obstruction
of piping in the installed fire protection system.
The plant was completed in 1970 and included a boiler house, cooling shed,
planing mill, stud mill, and the main plywood production building. The main ply-
wood manufacturing building was constructed of wood and contained over 200,000
square feet (18,580 square meters) of undivided floor area.
The plant building was protected by 12 dry-pipe sprinkler systems and two dry-
pipe standpipe systems which supplied 30 hose stations. The water supply to these
systems was limited to a municipal water connection. A 10-inch (25.4 cm) main fire
protection loop surrounded the plant, and this loop was fed by an 8-inch (20.3 cm)
and 12-inch (30.5 cm) city water main. Each system connection to the fire loop was
through a post indicator valve. These valves were locked open and inspected weekly.
The plant fire brigade had received training in the use of standpipe hoses and had
controlled several previous fires prior to the arrival of the fire department.
The welding was to be performed at a point approximately fifteen feet above floor
level on a piece of production equipment. The area surrounding the welding work was
wetted down with a 0.75-inch (1.9 cm) garden hose at floor level and a fire watch was
posted. Combustible materials at the level of welding and above were not wetted down.
Shortly after welding operations were started, the welder sensed heat coming from
above him. The employee discovered that a fire had started to burn on the catwalk and
equipment frame above. The fire watch then tried to control the fire with the 0.75-inch
(1.9 cm) hose. This hose did not provide sufficient reach or water volume, however, and
was ineffective. The fire spread rapidly to the top of the equipment and into a draft hood
above the equipment. An employee in a breakroom noticed the fire, sounded the alarm
over the public address system, and called the public fire department. This employee
attempted to use a 1.5-inch (3.8 cm) standpipe hose line, but when the line only spurted
water, he assumed the line was inoperative and went to get a 2.5-inch (6.4 cm) hand-
line from an outside hose cabinet. When he returned, the fire was beginning to break
out of the draft hood and appeared too large to control. This handline was not used on
the fire. None of the employees present during this period noticed any evidence of
sprinkler water flow.
Approximately 20 minutes into the incident, the roof collapsed, which ruptured
the sprinkler system piping and effectively eliminated any potential control of the
fire. Fire department operations were primarily confined to defensive measures to
prevent the spread of the fire to adjacent areas.
Although the plant had a hot work policy and established procedures for weld-
ing operations, these were not effective. The area surrounding the welding site was
not properly secured prior to welding. Ideally, combustible materials near the work
area in all directions must be considered. Fire watch personnel should be the first to
discover a fire. In this case, the welder was the first to notice the fire, indicating that
the fire watch person was not properly positioned to see all essential areas or was not
as attentive as he should have been. More effective fire control measures should have
been readily available. The 0.75-inch (1.9 cm) hose that was used did not provide the
reach or necessary volume of water to handle a fire in this area. The accumulations

© 2002 by CRC Press LLC

587 CHO1 2/15/02 2:51 PM Page 4

of oil, pitch, and dust should have made the need for more adequate fire control ca-
pability evident.
The alert and evacuation operations were initiated promptly and carried out ef-
fectively. Calling the fire department immediately was also appropriate. These actions
were handled well by the employees, and no one was injured as a result of this fire.
The operation of the 1.5-inch (3.8 cm) standpipe hose may have been effective
because in dry-pipe systems there is a delay in obtaining full water flow at the noz-
zle while the air exhausts from the system. This delay could have been the only cause
of the spurting observed by the employee. The hose line may have been sufficient to
confine the fire to the area of the draft hood had it been operated. In post-fire inves-
tigations, deposits were found in the sprinkler and standpipe system piping. Internal
deposits in fire protection system piping can significantly reduce water flow and may
have been partially to blame for the minimal water flow. These deposits were also re-
sponsible for inadequate performance of the sprinkler system. Fire protection system
maintenance is critical. Effective maintenance and inspection procedures should
have revealed the blockage of system piping.
Fire loss experience documented by Factory Mutual over the past fifteen years
indicates that fires in structures with wood roofs, which have initiated the operation
of more than 20 sprinkler heads, have been successfully contained or controlled by
properly operating sprinkler systems.

CASE TWO2
On May 27, 1987, a small accidental spill of flammable liquid was ignited by sparks
from a forklift. The resulting fire consumed 1.5 million gallons (5.678 million liters)
of paint and automotive flammable liquids and destroyed the warehouse in which
they were stored. The direct loss from this fire was $49 million.
Construction of the facility was completed in 1977. The main structure contained
the warehouse, an office area was attached, and a covered drum storage area was ad-
jacent to the building. A fire wall divided the warehouse into two areas: the east side
had approximately 98,600 square feet (9160 square meters) of useable area and the
west side had about 82,000 square feet (7618 square meters). The fire wall should
have provided 4-hour fire resistance based on the construction. Four openings were
provided in the fire wall for vehicle traffic; each of these openings was protected with
a 3-hour sliding fire door on both sides of the opening. There were two personal
doors through the fire wall which were also protected by 3-hour doors.
The facility was protected by eight wet-pipe sprinkler systems and one deluge
system. A standpipe system and hose stations were provided throughout the ware-
house. Installed systems were supplied with water from a 16-inch (40.6 cm)
municipal water main. A 2500-gallon-per-minute (GPM) (9463 liters/minute) fire
pump was located on-site in a separate pump house and supplied a 10-inch (25.4 cm)
fire protection loop. Sprinklers were also provided in storage racks. Standpipe hose
stations were present throughout the facility. Manual alarm pull stations were located
next to exits. The sprinkler, standpipe, and manual alarm systems were monitored by
a central station. Fire extinguishers were provided in all areas of the warehouse.

© 2002 by CRC Press LLC

587 CHO1 2/15/02 2:51 PM Page 5

The company maintained an employee emergency action team of 18 people per

shift. These individuals were trained in fire control with extinguishers and standpipe
hoses, spill control, and other basic tasks.
A lift truck operator was in the process of placing two pallets of a lacquer-flat-
tening agent on top of two pallets already in the stack. The load shifted and some of
the material fell off the forklift. Several cartons struck the forklift operator’s cage.
Containers opened and spilled flammable liquid over the forklift and operator.
Other materials hit the floor and opened, creating a spill approximately 12 feet (3.6
meters) in diameter.
Two employees in the area heard the accident. One reported it, and the other went
to get the spill control cart. The emergency team was activated and responded. The
lift operator attempted to stabilize the remaining load that was still elevated. During
this process, sparks from the lift truck ignited the spilled flammable liquid.
Two emergency team members were preparing a 1.5-inch (3.8 cm) hose line
when they saw the lift operator engulfed in flames. They rescued the operator and
took him out of the building. Another employee attacked the fire with a fire extin-
guisher but was unable to extinguish it. A supervisor activated the building alarm.
Emergency team members realized that the fire was too severe for their training and
equipment and evacuated the building.
Municipal firefighters arrived approximately 9 minutes after ignition. The fire
was already coming through the roof of the structure. The entire warehouse was fully
engulfed in fire within 30 minutes after ignition.
One or both of the fire doors at each fire wall opening operated properly during
the fire. The fire possibly spread past the fire wall due to flammable liquid running
under the doors. Fire wall openings were not provided with curbs or drains. Although
the sprinklers and automatic roof vents operated during the fire, they were not suffi-
cient to control it.
The initial planning for this facility recognized the hazardous nature of the ma-
terials to be stored, and fire protection systems and procedures were adequate at
first. During years of use, the types of containers and storage arrangement
changed, but the fire protection systems were not evaluated and updated to com-
pensate for these changes. The additional fuel load overwhelmed the fire
protection systems.

CASE THREE3
The morning work shift of employees at a poultry processing plant had just begun
when a fire occurred at approximately 8:15 a.m. on September 3, 1991. The rapid
spread of heavy smoke throughout the structure ultimately resulted in 25 fatalities
and 54 people being injured in varying degrees.
Imperial Foods occupied a one-story brick and metal structure that had been used
over the years for various food product operations. The total area was approximately
30,000 square feet (2787 square meters).
Operations at this plant did not include the slaughter of poultry. Rather, poultry
parts were shipped to the plant which then prepared and cooked the chicken.

© 2002 by CRC Press LLC

587 CHO1 2/15/02 2:51 PM Page 6

The plant employed approximately 200 people, with a normal shift having
around 90 employees. Preparation of the poultry products included trimming, mari-
nating, cutting, and mixing. The prepared meat would then be cooked, quick-frozen,
packed, and prepared for shipping.
Poultry products that had already gone through the various marinating and mix-
ing procedures were taken by conveyor to a cooking vat in the processing room
which contained soybean oil. The oil was maintained by a thermostat control at a
constant temperature of 375°F (190.6°C) plus or minus 15°F (9.4°C).
A maintenance worker who survived the fire indicated that the hydraulic line that
drove the conveyor had developed a leak. The hydraulic line was turned off and
drained of fluid. Then the maintenance worker disconnected the leaking line and re-
placed it with a factory prepared line.
The factory prepared line, however, was found to be too long and would have
dragged on the floor, possibly causing people working in the area to trip. So the
maintenance worker reportedly asked for and gained permission to cut the factory
prepared hydraulic line to an appropriate length, replaced the end connector with his
own connector, and put the line back in place. This line has been described as a 0.75-
inch (1.9 cm) flex line rated to carry 3000 psi (20,684 kilopascals). Information from
plant personnel indicated normal pressure was kept at approximately 800 psi (5516
kilopascals) but would at times fluctuate as high as 1200 to 1500 psi (8274 to 10,342
kilopascals).
The hydraulic line was brought back to operating pressure. Shortly afterward, it
separated at the repaired connector point. The connector was some 4 to 6 feet (1.2 to
1.8 meters) above floor level with hydraulic fluid being expelled at a pressure of 800
to 1500 psi (5516 to 10,342 kilopascals). It began to splatter off the concrete floor.
Droplets were bouncing back onto the gas heating plumbs for the cooking vat, which
turned them into vapor. The vapors were then going directly into the flame. The va-
pors had a much lower flashpoint than the liquid hydraulic fluid and, therefore,
rapidly ignited.
The pressurization of the hydraulic fluid combined with the heat was causing an
atomizing of the fuel which, in all probability, caused an immediate fireball in and
around the failed hydraulic line and the heating plumbs. The ignition of the fuel caused
an immediate and very rapid spreading of heavy black smoke throughout the building.
Seven workers were trapped between the area of origin and any escapable routes.
Measurement of the system during the investigation after the fire indicated 50 to
55 gallons (189 to 208 liters) of hydraulic fluid fueled the fire before electrical fail-
ure shut the system down. In addition to the hydraulic fluid, the fire reached a natural
gas regulator that, in turn, failed and caused an induction of natural gas to the fire in-
creasing the intensity and buildup of toxic gases.
Witness reports indicated much of the plant was enveloped in flames in less than
two minutes. Workers throughout the plant found their visibility eliminated and oxy-
gen quickly consumed. Hydrocarbon-charged smoke, particularly as heavy as this, is
extremely debilitating to the human body and can disable a person with one or two
breaths. This was confirmed as autopsies conducted on all of the fatalities found that
virtually all died of smoke inhalation as opposed to direct flame injury.

© 2002 by CRC Press LLC

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
The Project Gutenberg eBook of Buchholzin
perhe: Kuvailuja Berliinin elämästä
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Buchholzin perhe: Kuvailuja Berliinin elämästä

Author: Julius Stinde

Translator: Aatto Suppanen

Release date: December 28, 2019 [eBook #61036]

Language: Finnish

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK BUCHHOLZIN

PERHE: KUVAILUJA BERLIININ ELÄMÄSTÄ ***
 E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

BUCHHOLZIN PERHE
Kuvailuja Berliinin elämästä

Kirj.

JULIUS STINDE

Lyhennellen suomensi Aatto S.

Porvoossa, Werner Söderström, 1886.

SISÄLLYS:

Kadulta katsoen.
Syntymäpäivä.
Musikillinen vävynpyynti.
Näyttelyssä.
Herra Buchholzin hammastauti.
Kummitusjuttuja.
Uudenvuoden aatto.
Magneetillinen koetus.
Perhevaunuissa.
Morsianilta kolmannessa kerrassa.
Meidän pitää lähteä kylpypaikkaan.
Kylpypaikassa.
Herra Bergfeldtin onnettomuus.
"Voille leivälle."
Ristiäiset.
Kesällä.
Elonkorjuu-juhla.
Salaisuuksia.
Emmin varasto.
Häät.
Häiden jälkeen.
Ensi pidot.
Eno Fritzin joulu.
Kotoista taidetta.
Muotokuva.
Uusi sukulaisuus.
Hieno seura.
Betti.
Onnettomuuden torstai.
Koetuksia.
Vävyni.
Eno Fritz.
Mitenkä kullekin käy.
KADULTA KATSOEN.

Pääkaupungin koillisosassa, Landsberginkadun varrella, joka kulkee

Aleksanderintorilta Fredrikinmetsikköön, on talo, joka eroaa kaikista
lähinaapureistansa vain siten, ett'ei sen alakerrassa ole mitään
puodin-ikkunoita, vaan sen sijaan on koristettu parilla pylväällä, jotka
arkkitehti on sommitellut, kun hän kerran tahtoi rakentaa
kreikkalaiseen tapaan, vaan erehdyksestä sai käsiinsä väärät
mallikirjat ruvetessaan piirustamaan talon pitkää seinää.

Mutta ne molemmat seinäpylväät, ulottuen alakerrasta toisen

kerroksen läpi aina kattoon asti, tuottavat kuitenkin talolle vähän
juhlallisen muodon, niin että se on paljon sievemmän näköinen kuin
nuo uudenaikaiset vuokrakasarmit, joiden tieltä vanhan Berliinin
pikku talojen on vähitellen täytynyt väistyä, vaan joita kuitenkin
tapaa vielä kaupungin koillisosassa, ikäänkuin odottelemassa alas
repimistä. Tuskinpa ne enää kauan sielläkään säilyvät, sillä jopa
niidenkin kohdalla kelloaan helistelee tuo hevosrautatie, joka on jo
niin monta vanhaa ja muinaista laitosta soitollaan hautaan saattanut.

Noilla väärin käsitetyillä kreikkalaispylväillä koristettu talo kyllä

vielä jonkun ajan pitää puoliaan, sillä kun se rakennettiin,
pudistelivat ihmiset päätänsä ihmetellen mahtavaa ja komeaa
rakennusta, joka tuli niin perin toisenlaiseksi kuin sen ympäristö.
Aiottiinko sitä muka asunnoksi jollekin prinssille tai kreiville! Tännekö
ylhäiset tulisivat Landsberginkadulle; eihän toki, hehän pysyvät
"Unter den Linden" ["Lehmusten alla", komein katu ja kävelypaikka
Berliinissä] tai Wilhelminkadulla, jossa muutkin palatsit ovat eikä näy
puukengissä juoksentelevia lapsia. Niin sanoivat ihmiset silloin, ja
nyt, tuskin miespolven ajan kuluttua, soveltuu tämä talo
uudenaikaiseen Berliiniin ainoastaan sentähden, että se aikanaan
tehtiin kasvun varalle, niinkuin pyhävaatteet kolmetoista-vuotiaille,
joiden kädet ja jalat joka vuodenneljänneksenä korttelittain jatkuvat.
Tuosta luulopalatsista on tällä välin tullut tavallinen, hyvä
porvaristalo. Jos nyt Aleksanderintorilta päin astuu pitkin
Landsberginkatua, muistellen, mitä kaikkia suuria ja muhkeita
rakennuksia nykyisessä Berliinissä on nähtävänä, niin ei tässä talossa
näy mitään muuta erinomaista kuin nuo pylväät, muistomerkki
jonkin viattoman arkkitehdin halusta paikkailla uudenaikaista
rakennusta kreikkalaisilla palasilla.

Talon ulko-ovesta, jonka päällä on tavallinen kaarikoristus, on

päivällä aina molemmat puoliskot auki, niin että näkee porstuaan ja
sen perällä olevista lasiovista pihaan. Sieltä kuumottaa oven
tummien ruutujen läpi kesällä vehreätä, sillä talon takana on pieni
puutarha, jossa yksi omenapuu ja muutamat seljapuut turhaan ilmaa
ja valoa tavoittelevat. Kun viereisen tehtaan kivihiilen-savu kosteain
tuulten painosta vaipuu pihaan, tahraa se niukat omenankukat
mustiksi ja tunkeutuu seljakukkien hentoihin teriin, niin että niissä
aina on oman tuoksunsa ohella myöskin savupiipun hajua. Joka
vuosi koetetaan kylvää vähän ruohoakin, mutta eipä niistä pitkistä
taimista, jotka puiden varjossa jaksavat elossa pysyä, paljo hupia
ole, sillä mikä varpusilta säästyy, sen kohta kanat pois raapivat.
Mutta kun lämpöinen toukokuun sade on huuhdellut ja saanut
katuojat tulvilleen, niin että pojat voivat niissä panna purjehtimaan
paperiveneensä taikkapa paremman puutteessa hattunsa, silloin
näyttää talontakainen puutarha niin iloiselta, kuin olisi kevät siellä
vieraana; ja paljohan sekin on suuressa, laajassa Berliinissä.

Suurennut ja laajennut on todella kaupunki, niin suurennut, että

yksityinen ihminen siellä ihan häviää. Miten ihan toisin on pikku
kaupungissa. Kaikki siellä tuntevat toinen toisensa ainakin näöltä,
ell'ei lähemmin, ja milloin joku vieras astuu katua, niin tietää
jokainen, ken hänet näkee, että hän todellakin on vieras. Mutta
Berliinissä saa ken hyvänsä astuskella kaikki kadut eikä kukaan
häntä huomaa; onnelliseksi sattumaksi hänen on katsominen, jos
joku tuttu tai ystävä vastaan tulee. Tuhansia ihmisiä rientää hänen
ohitsensa hänelle tuntemattomina ja hän tuntemattomana heille;
tuntemattomat ovat matkakumppanit "omnibus"-vaunuissa,
hevosrautatiellä ja kaupungin rautatiellä. Hänestä tuntuu yksinäiseltä
päivän vilkkaassa hälinässä ja ihmisvilinässäkin. Yksinäisyys ei asu
ainoastaan tuolla ulompana metsissä perämaissa tai aavalla merellä;
kyllä sillä on sijaa myöskin väkirikkaassa kaupungissa.

Ja kuitenkin on jokainen talo tässä suuressa kaupungissa kotina

niillä, jotka siinä asuvat, ja katu, jonka varrella talo on, semmoisena
piirinä, jossa on naapureja niinkuin pikku kaupungeissakin, joissa
ollaan likeisiä ystäviä tai ainakin näöltä tunnetaan toinen toisensa.
Talojen asujamilla on sukulaisia ja tuttavia niinkuin pikku
kaupungeissa, on omat seurapiirinsä molemmissa ja puhutaan niiden
piirien jäsenistä hyvää ja pahaa täällä niinkuin muuallakin. Siinä vain
erotus, että suuremmassa kaupungissa on enempi seurapiirejä kuin
pienemmässä ja että ne ovat jyrkemmin erotetut toisistaan, kun näet
suuren kaupungin yksinäisyys tunkeutuu väliin. Ne ovat kuin tuo
puutarha, joka on korkeain muurien piilossa naapuritaloilta ja jonka
vehreää loistoa ohikulkija ainoastaan silloin huomaa, kun suuri ovi on
auki. Seljapuu ei kukoista kelle hyvänsä niinkuin suurissa
huvipuistoissa, joissa suihkukaivojen vaahtoiset säteet korkealle
ilmaan ruiskuavat, kastellen ympärillään kukoistavia pensastoja,
milloin tuuli leikittelee välkkyvissä pisaroissa.

Suuren kaupungin julkisesta elämästä pitävät sanomalehdet joka

päivä muistikirjaa. Säännöllisesti saamme tietää, milloin Eläintarhan
puissa ensimäiset silmikot lehdiksi aukenevat; mutta yksinäisen
omenapuun ensi kukista ei riviäkään paineta, sillä se on yksityisen
oma, joten sillä ei ole mitään oikeutta painomusteesen, ell'ei se saa
jotakin erinomaista aikaan, esimerkiksi virkoa syksyllä uudestaan
kukkimaan tai vanhuuden heikkoudesta kaadu ja tee tuhoja.
Semmoinen on myöskin yksityiselämä taloissa sekä eri seurapiirien
työt ja toimet. Ainoastaan erinomaiset tapaukset saapuvat
julkisuuteen: murtovarkaudet, tulipalot, erityiset suuret
onnettomuudet tai harvinaisen iloiset tapaukset. Tuhannen-
tuhansista ei maailma tiedä mitään; he vaeltavat elämänsä
syntymästä hautaan saakka keskellä suurta kaupunkia hiljaisessa
yksinäisyydessä, ja kuitenkin sykkii heillä rinnassa sydän, joka
rakastaa ja vihaa, tuntee iloa ja surua, koska se kerran on
ihmissydän.

Landsberginkadun varrella asuva Buchholzin perhe olisi myöskin

jäänyt noiden tuhansien lukuun, ell'ei muuan kiusallinen tapaus olisi
rouva Vilhelmiina Buchholzille antanut aihetta levittää
suuttumustansa julkisuuteen ja astua hiljaisesta piilostansa esiin.
Ensi kirjeestään saakka, jonka hän lähetti erään berliiniläisen
viikkolehden toimitukselle, eksyi hän sanomalehti-kirjailuun, sillä
kirjettä seurasi tuontuostakin aina toinen, ja kaikki ne näyttivät uutta
puolta hänen perheensä ja seurapiirinsä yksityiselämästä. Rouva
Vilhelmiina availi puutarhansa porttia, vieläpä, milloin semmoinen
aika oli, leikkeli kourallisen seljakukkiakin niille, joita savupiipun haju
ei inhottanut. Hän ajatteli: "Kämmekkäkukkia ei kasva
Landsberginkadun varsilla; yksinkertaisten porvarisihmisten toki ei
kannata pitää lasiseinäisiä kasvihuoneita."

Oikeassa hän onkin. Ketä ei miellytä porvariselämän kuvailu

valtakunnan pääkaupungista, häntä ei kukaan kiellä ostamasta
romaania, jossa paroonit ja kreivittäret puhuvat sivistynyttä kieltä.
Mutta ketä huvittaa kuulla, millainen rakas perhe-elämä on suuren
kaupungin yksinäisyydessä, hän ottaa osaa rouva Vilhelmiinan
suruista ja iloista ja katsoo hänen kirjeitään pääkaupungin elämän
piirrelmiksi, joka kaupunki ei suinkaan ole vain paljaita asfalttikatuja
ja pitkiä huonerivejä, vaan on siinä monta, monta kotia, joiden ovet
pysyvät vierailta suljettuna. Yksi niistä kodeista on Buchholzin talo
Landsberginkadun varrella, ja suuttumus se pakotti rouva Buchholzin
avaamaan ovensa. Miten se tapahtui, kertokoon hän itse.

Syntymäpäivä.

Minä olen vain yksinkertainen rouva, herra toimittaja, eikä kirjoitus

ole suinkaan minun asiani, mutta koska teidän lehdessänne, jota
minä niin mielelläni luen, monesti myöskin puhutaan asioista, joita
ainoastaan naiset voivat oikein käsittää ja käsitellä, niin uskallan
minä huolellisena äitinä purkaa teille sydämmeni, ja pyydän teitä
hyväntahtoisesti korjailemaan tavaustani, missä se korjausta
tarvitsee. Kiusallista näette olisi minulle, jos tyttäreni huomaisivat
virheitä minun kirjoituksessani; se vähentäisi minun tähänastista
arvoani. Ette usko, miten paljon lapset nykyään kouluissa oppivat.

Vaan nyt asiaan.

Pari joulua sitte lahjoitti eno Fritz lapsille nukketeaatterin, johon

mekin olimme aivan tyytyväiset, koska lapset silloin ovat hiljaa, kun
sillä leikittelevät. Yksin silloinkin, kun Krausen pikku poika tulee ja
Heimreichin kolme lasta Myllerinkadulta, sujuu kaikki ilman hälinää,
kun vain käyvät nukketeaatteriin käsiksi. Muuten leikkivät he aina
"Hyvää yötä, naapuri" tai "Karkulaista ja kiinniottajaa", jolloin ei
ilman ikävyyksiä selvitä; särkivätpä ne kerran lasiovenkin
astiakaapista, jossa hienot posliinit ovat, mutta ne toki onneksi
säilyivät. Mieheni sentähden antaa silloin tällöin tytöille jonkun
groshenin ostaakseen uusia kuva-arkkeja, joista he leikkelevät ja
liimailevat uusia kuvia ja paikkailevat entisiä; se on toki parempi kuin
kaiken rikkominen. Kaapin ovenruutu maksoikin kokonaista
kahdeksan markkaa.

Äskettäin oli nyt Emmin syntymäpäivä, ja koska hän jo on koko

suuri tyttö, kutsuin minä vanhemmat myöskin, kun Emmillä tapansa
mukaan oli lapsivieraita.

Lapsille jätettiin ruokahuone. Saatuaan suklaansa (tietysti

vehnäleipäin kanssa) rakensivat he nukketeaatterinsa ja asettivat
eteen tuoleja ihan kuin oikeassa teaatterissa. Sitte tuli pikku Krause
ja pyysi meitä aikaihmisiä sisään näytäntöä katsomaan, ja me
menimmekin kaikki, ollaksemme lapsille mieliksi. Me naiset kävimme
istumaan tuoleille, vaan herrojen täytyi seisoa seinän vierustalla, sillä
silkkipäällys-tuolien kantelemista salista minä en salli.
 Meidän siinä istuessamme ja odotellessamme, mitä tuleva oli,
sanoo rouva Heimreich minulle, että hän yleensä ei kovinkaan ole
hyvillään lasten ilvehtimispuuhista, koska se tekee heidän
mielikuvituksensa liian vilkkaaksi. Minä vastasin: "Päinvastoin, se
sivistää sydäntä ja mieltä ja on parempaa puuhailemista kuin
meluaminen, jossa helposti kaappien lasiovet pirstoiksi särjetään."
Hän kyllä yskän ymmärsi, sillä hänen Agnesinsa syy se oli tuo
taannoinen onnettomuus; ja hän jäikin vaiti.

Viimein nousi esirippu. Eno Fritz alkoi paukuttaa käsiänsä, vaikk'ei

vielä ollut sanaakaan lausuttu; hän luuli kaiketi olevansa Viktorian-
teaatterissa, jossa koristukset aina saavuttavat suurimman suosion.
Tässä ei kuitenkaan ollut mitään paukuttelemista, sillä näyttämö
kuvasi yksinkertaista huonetta, jossa me muut emme huomanneet
mitään erinomaista. Mutta eno Fritzpä se tahtookin aina olla asiaa
tuntevinaan.

Jo alkoivat lapset puhua: Minun Emmini työnsi erään teaatterissa

olevan naiskuvan esille ja sanoi ihan kovaan ja selvään:

"Hyvää huomenta, hyvät naiset. E-ei, en minä voi olla ilmasematta

teille sydämmeni ajatuksia. Ajatelkaahan vain, Rosalia, se
kevytmielinen elukka, liehakoitsee nyt jo minunkin vahtimestarilleni."

"Tuohan alkaakin oikein sievästi!" kuiskasi rouva Heimreich

minulle. — "Kukapa heti kaikkea kultavaa'alla punnitsee!" sanoin
minä. Vähän oudolta rupesi kuitenkin tuntumaan mielessäni, mutta
en toki tahtonut antaa Heimreichin rouvan huomata minussani
mitään heikkoutta. Lapset näyttelivät edelleen; Emmi jatkoi: "Niin,
siinä naisessa ei ole rahtuakaan hyvää. Eikö hän ole koettanut
teiltäkin vieroittaa rakastajianne, se kelvoton kappale?"
 "On, on kyllä!" vastasivat toiset lapset yhteen ääneen ja nykivät
nauhoilla kukin nukkeansa, niinkuin ne olisivat puhuneet. Yksin pikku
Krausekin yhtyi moitteesen, jonka tähden hänet ajettiin pois
teaatterista, niin että hän itkien tuli vaateseinän takaa, jonka lapset
olivat asettaneet nukketeaatterin sivuille eteensä, ett'ei heitä itseään
näkyisi.

"Minusta tuo näyttää tulevan yhä paremmaksi!" sanoi rouva

Heimreich jotenkin kovaan. — Minä en ollut huomaavinani, mitä hän
tarkoitti, vaan sanoin pikku Krauselle: "Tulepas tänne, Edvard, minun
luokseni, tästä näet paraiten!" — "Minun mielestäni olisi parasta,
ett'ei lapsi näkisi mitään moisesta ilveilystä", virkkoi rouva Heimreich
pisteliäästi. Minä olin vaiti. Nyt tuli näyttämölle kaksi nukkea, jotka
puhuivat olevansa salaa naimisissa, että heillä oli poika, josta
vanhemmat eivät mitään tienneet, ja samanlaista siivoa
enemmänkin. Sitte tuli vanha vekkuli hyväilemään Rosaliaa ja toi
kaksi sampanjapulloa, joihin kumpaiseenkin oli liimannut kymmenen
taalerin setelin. Rouva Heimreich laususkeli yhä pilkkaavia
huomioitaan. "Tuoko se nyt sivistää sydäntä ja mieltä?" ivasi hän
minua. "Parempi ennen antaa muutaman lasiruudun rikki mennä
kuin nuorten sielujen turmeltua!" — Saatoinko minä myöntää hänen
olevan oikeassa? Oikeastaan minun olisi pitänyt, mutta hän oli liian
kiusallinen, niin että minä vain vastasin: "Mitä näyttämöllä tapahtuu,
tapahtuu kyllä usein elämässäkin!" — "Sitä en minä ole kokenut!"
pilkkasi hän. — Minä olisin kyllä tuohon voinut yhtyä, mutta oikeassa
hänen ei pitänyt oleman, ja sentähden minä vain vastasin: "Kun
sokeaksi ja kuuroksi asettuu, niin ei tietysti näe eikä kuule
maailmasta mitään!" Onneksi laskeutui samassa esirippu; ensi
näytös oli lopussa. Eno Fritz ja pikku Krause yksin paukuttivat
käsiään; minä tietysti myöskin paukutin, näyttääkseni vain rouva
Heimreichille, ett'en minä vähääkään huolinut hänen loruistansa.
 Nyt alkoi toinen näytös. Rosalia löytää kadulta sinne hyljätyn
lapsen, jota joku mies sanoo hänen omaksensa. — "Minä olen
ompelumamseli, kuinka se olisi mahdollista?" huutaa minun Emmini,
jonka näyteltävänä oli Rosalian osa.

Minulla oli jo monta kertaa tuntunut tuskanhikeä ja kylmiä väreitä,

ja nyt minä en enää jaksanut pidättää itseäni. "Nyt on ilveily
lopussa!" huusin minä, "tämä ei enää ole mitään leikkiä!" ja
hypähdin ylös. — "Teidänpä kodissanne lapset näkyvät oppivan
paraita asioita!" ivaili rouva Heimreich. "Ha ha! Sydäntä ja mieltä!
Kyllä ne sivistyvät, se täytyy tunnustaa!" Ja sitte hän huusi: "Agnes,
Paula, Martta, tulkaa heti tänne minun luokseni, minä en huoli
tuommoisista vehkeistä. Me olemme rehellinen perhe, teidän
isoisällänne, minun isävainaallani, oli punaisen kotkan ritariston
tähti."

"Mutta vain neljännen luokan", pistin minä väliin, sillä missä

suinkin sopii, puhuu hän aina miesvanhuksesta ja hänen tähdestään,
— Lapset tulivat vaateseinän takaa pahan mielen näköisinä. Minun
tyttöni itkivät ääneensä ja pikku Krause alkoi ulvoa mukaan. Olihan
se oikea häiritty uhrijuhla. — "Mitä me sitte olemme tehneet, että
niin pahastuit, mamma?" uikutti Emmi. — "Mitä!" sanoin minä,
"miten te semmoista tyhmää lorua rupeatte näyttelemään?" —
"Tyhmääkö vain?" kysyi rouva Heimreich. — "Mistä te saitte sen
kappaleen?" kysyin minä äkeissäni, — "Kirjansitojalta!" vastasi Emmi
ja toi kirjasen, jonka nimen luin: "Kevytmielinen nainen. Byttnerin ja
Pohlin kirjoittama 3-näytöksinen ilveily. Lasten teaattereille sovitteli
toht. Sperzius. Neu-Ruppinissa, Oehmigken ja Riemshneiderin
kustannuksella." — "Sepä lienee kelpo tohtori, tuo Spuzius tai
Sperenzius", sanoi rouva Heimreich, "hävetä hänen pitäisi." — Nyt
sekaantui myöskin eno Fritz puheesen. "Varsin hyvä ilveily", sanoi
hän, "se on lukemattomat kerrat näytetty suuressakin teaatterissa."
— "Kyllä kai!" virkoin minä, "ilveily yksityisille herroille. Mutta mikä
sinulle yksinäiselle vanhalle pojalle on mieleen, ei sen siltä aina
tarvitse hyvä olla. Toivoakseni et sinä ole sitä nähnyt, Kaarle?" kysyin
minä mieheltäni. Hän ei muistanut tarkkaan.

Nyt taas rouva Heimreich torui. Minun, koska olen äiti, ei pitäisi
sallia kuljettaa semmoisia kirjoja kotiini; johon minä vastasin, että
minulla on muutakin tekemistä kuin sen valvominen; minun
kodissani ei pidä vieraissakävijäin saaman kirjoittaa käyntikortin
sijasta nimeänsä tomuun, jota sormen paksulta on huonekaluilla.
Sanasta kasvoi toinen ja rouva läksi meiltä, ei sanoen enää koskaan
tulevansa eikä myöskään päästävänsä lapsiaan semmoiseen
Gomorraan, kuin meidän kotimme on. Se minulle olikin mieleen, sillä
minun molemmat lapseni ovatkin oikeastaan jo liian suuret
Heimreichin kolmen nuorimman kumppaniksi, ja vaikka Heimreichin
rouva ylvästelee siveydestään, niin on minulla kuitenkin oma luja
vakuutukseni, että hän ainoastaan niin kauan on hurskas, kun
pyhinä istuu kirkossa.

Lapset itkeä ulvoivat kovin, kun Heimreichit meiltä läksivät. Minä

annoin heille suklaata vehnäleivän kanssa, vaikka he äsken juuri jo
olivat saaneet osansa, mutta ainahan lasten vatsassa on tilaa, ja nyt
se olikin varsin hyvä, sillä siten ainakin he rauhoittuivat. Me olimme
seurustelleet jotenkin kauan Heimreichien kanssa, mutta oma
tahtonsahan se ihmiselle paras on. Rouvahan se nyt niin tahtoi. Sitä
paitsi he asuvat ihan tuolla takana Myllerinkadun päässä ja sinne on
hirmuisen pitkä matka. Krauset jäivät vielä meille, ja kun jälleen
pääsimme saliin istumaan, tuli tietysti puheeksi tuo kelvoton kirja,
joka oli saanut aikaan niin paljon pahaa. Herra Krausen mielestä oli
anteeksi-antamatonta päästää lasten käsiin moisia juttuja. Eno Fritz
vastasi, että lapset ovat liian tyhmät, tietääkseen, mitä niissä
oikeastaan tarkoitetaan. "Pikku lapsista kasvaa suuria!" sanoi minun
mieheni. "Minkä nuorena oppii, sen vanhana muistaa!" sanoi rouva
Krause. "Olisivathan lapset saaneet näytellä 'Lumiprinsessaa' tai
'Peukalopoikaa' tai jotakin senlaatuista", sanoin minä; "kun heille
juuri tuommoisen tyhmyyden pitikin sattua käsiin, kuin tuo kirja."

Eno Fritzin mielestä olisi meidän pitänyt antaa ilveilyn mennä

menojaan loppuun, se muka olisi ollut parasta, se ei olisi herättänyt
niin suurta huomiota. Vaan minä hänelle puhuin suuni puhtaaksi,
sillä eno Fritz on minun nuorin veljeni. Hänen kelvoton teaatterinsa
se oli kaikkeen syynä, toruin minä. Hän kuitenkin työnsi syyn
kirjansitojan niskoille ja toht. Sperenziuksen vai mikä hänen nimensä
on. Koko ilta se kuitenkin turmeltui.

Nyt minä kysyn, herra toimittaja, eikö ole perin väärin, että
tehtailijat ja kauppiaat tuolla viattomalla ilmoituksella "lasten
teaattereille soviteltu" myöskentelevät kirjasia, jotka soveltuvat yhtä
vähän lapsille kuin nyrkinisku vasten silmää? Missä on terveyspoliisi
tarkastamaan ja estämään henkisen ravinnon väärennystä?

Syntymäpäivästä nyt ei enää mitään iloa ollut — olihan syytä

Heimreichin rouvassakin — mutta sen verran minä onnettomuudesta
opin, että täst'edes minä ja mieheni valitsemme tyttöjemme
lukemiset. Heidän nuoruutensa paratiisiin ei enää pääse semmoinen
myrkkykäärme hiipimään. Krauset ajattelevat ihan samoin kuin
minäkin ja ehkäpä myöskin moni muu perhe, kun kuulevat, miten
minulle kävi. Te ette ole äiti niinkuin minä, mutta toivoakseni te
minua tässä asiassa autatte.

Kunnioituksella
Vilhelmiina Buchholz, omaa sukua Fabian.
 Kirjan lähetän mukaan. Siitä näette, ett'en minä vielä ole
maininnutkaan pahimpia paikkoja.

Musiikillinen vävynpyynti.

Te olitte silloin niin ystävällinen, että painatitte sen kelvottoman

jutun, joka minun Emmini syntymäpäivänä tapahtui, kun lapset
näyttelivät sitä vanhaa hirveätä ilveilyä nukketeaatterissaan ja minä
riitauduin Heimreichin rouvan kanssa. Hän ei ole siitä asti kertaakaan
käynyt meillä, ja Krausen rouvakin, hyvin ymmärtäväinen vaimo,
sanoo olevan minun puoleltani liikaa alentautumista, jos minä
astuisin ensi askeleen.

Mutta nyt minun on kerrottava teille, miten äärettömästi minä

äskettäin hämmästyin. Minä istun noin vaan enkä ajattele niin
mitään, kun ovella soitetaan ja postimies tuopi minulle rahalipun.
Ensin minä en sitä ollut lainkaan uskoa, mutta täytyihän minun
kuitata, ja hän luki minulle kultakolikot pöydälle. Se oli maksu siitä,
mitä teille kirjoitin; ei, sitä en todellakaan odottanut, ja vielä niin
paljo, minä olin ihan hämmästyksissäni ja aloin itkeä ja lapset
myöskin. Raha oli pöydällä, minä ajattelin sen katoavan näkyvistäni,
jos siihen käsin koskin, ja olisinpa luullut postimiestä jonkun
lumotarinan kummitukseksi, ell'ei hän olisi niin pahasti liannut salin
lattiata.

Mieheni sanoi: "Minähän saatan ihan ylpeillä sinusta, Vilhelmiina,

tuon sinä olet ansainnut kirjailulla." — "Kaarle", sanoin minä, "olenpa
minä välistä ollut liian kiivas sinulle, se ei ole enää tapahtuva, ei, ei
millään tavalla." Hän syleili minua ja suuteli ja minun täytyi taaskin
ruveta itkemään. Emmi ja Betti kiertyivät minuun kiinni, kun näkivät,
ett'en minä vieläkään jaksanut rauhoittua, ja pyyhkivät hekin
silmiänsä. "Kas niin, jätetään jo, lapset", lepyttelin minä heitä,
"tämähän on vain iloa. Jospa vain Heimreichin rouva tämän näkisi,
niin sepä vasta häntä suututtaisi!"

"Mitä aiot nyt rahalla tehdä?" kysyi mieheni. — "Sen minä säilytän
ikuiseksi muistoksi", vastasin minä, "taikkapa ehkä ostan sillä
itselleni uuden hatun, kun vanha ei enää ole vähääkään nykyisen
muodin mukainen. Krausen rouvakin on äsken juuri hankkinut
itselleen uuden." — Lapsetkin arvelivat sitä keinoa paraimmaksi
kaikista. Niinpä minä taivuin heidän pyyntöönsä, ja kolmen kesken
läksimme sitte muotikauppaan. Mutta kun siitä rahasta vielä jäi
jokseenkin paljo, jonka postimies toi, niin sanoin minä: "Nyt me sillä
hankimme itsellemme vähän hauskuutta. Tänä iltana menemme
Bilsen konserttisaliin; minä panen uuden hatun päähäni ja pappa
tulee sitte meitä noutamaan."

Lasten riemu oli ääretön, ja kun nyt kerran olimme kävelyllä,

poikkesimme kondiittoriin, otimme suklaata leivoksien kanssa sekä
vähän nakertelemista päälle. Se oli erittäin hauskaa ja mukavaa.

Iltasilla läksimme hyvään aikaan tielle, saadaksemme hyvät

istuinpaikat Bilsenissä. Astuttuamme saliin näen minä siellä jo erään
ystäväni istuvan muutaman pöydän ääressä. Me menimme luo ja
tervehdimme. "Hyvää iltaa, rouva Bergfeldt", sanoin minä,
"näkeepäs teitäkin vielä. Kas, miten teidän Augustanne on kasvanut
siitä asti, kun häntä viimeksi näin!" — Niinpä hänkin arveli, että
hänen tyttärensä on paljon kasvanut. — Tietysti minä heti huomasin,
että vaatteetpa ne ainoastaan tytön suureksi tekivät; ihan viimeisen
muodin mukaan liepeet ja pansari-liivit ja tukka otsalle kammattuna
kuin Ölannin pikku hevosilla. Sitä minä en toki tytöilläni kärsisi,
vaikka Bettille kyllä aivan yhtä hyvästi semmoinen puku sopisi kuin
Bergfeldtin Augustalle, joka kyllä kävi rippikoulunsa jo kaksi vuotta
sitte, mutta on vielä niin laiha ja hoikka, että ihan pitäisi hävettää
pukea häntä kuin täysikasvuista ihmistä. No, kellä on niin terävät
kyynyspäät, niin parasta onkin pitää pitkiä hihoja.

Me asetuimme siihen, vaan kun Emmi aikoi käydä Augustan

viereen, sanoi Bergfeldtin rouva tuolin jo olevan toiselle aiotun;
hänen Emilinsä vielä oli tulematta. — "Onhan tuossa kaksi tuolia,
tottahan teidän Emilillenne riittänee yhdestäkin." — Hän vastasi
Emilin tuovan kanssansa toisenkin ystävän ja joutui ihan hämillensä.
— "Ahah", ajattelin minä, "tässä on jotakin tekeillä. Pidäpäs varasi!"

Kohta sitte Emil tulikin ystävänsä kanssa, joka, kuten sittemmin

tuli selville, lukee niinkuin Emilkin asessoriksi, vaikka hänellä vielä on
pari vuotta jäljellä. Ihan niinkuin odotin, istuutui ystävä Augustan
viereen, joka siitä punastui korviinsa asti ja sitte vielä
neuvottomammalta näytti kuin ennen. Emil joutui siten minun Bettini
viereen, ja niin olikin meidän pöytämme täysi.

Konsertti alkoi. Tuskin ehtivät soittajat käydä käsiksi soittimiinsa,

kun Bergfeldtin rouva otti sukanneulomuksen taskustaan ja alkoi
neuloa niin kiireesti, kuin olisi tahtonut ansaita takaisin
pääsymaksua. Niin kauan kun soitettiin hitaasti ja juhlallisesti, neuloi
hän ihan rauhallisesti, mutta kun sittemmin soitettiin valssia, tarttui
tahti hänelle sormiin ja häneltä niin paljo silmiä puikoilta putosi, että
Augustan täytyi kaikki jälleen purkaa, mitä hän kokoon oli saanut.
Nyt minulle myöskin selvisi, minkä tähden se sukka niin harmaalta
näytti.
 Hyvin minä kyllä suosin kotoista ahkeruutta ja vihaan laiskuutta,
mutta jos on henkeään sivistämässä konsertissa, niin eihän toki
huomiota riitä kahteen paikkaan, sinfoniaan ja sukkaan. Enkä
myöskään luule Beethovenin sovitelleen ihanoita sävelmiänsä sitä
varten, että niiden höysteeksi pitäisi neuloa sukkaa. Ja miten
suurenmoinen sellainen sinfonia on, kun näkee kaikki kuulijat niin
syvissä ajatuksissaan istuvan kuin syvin kaivo eikä suinkaan
heräävän todellisuuteen vähemmästä kuin ämpärillisestä kylmästä
vedestä! Niin, se on musiikin voima!

Välihetkinä meillä oli kyllin hauskaa. Emil ryhtyi Bettin kanssa

laajaan keskusteluun Saksan kirjallisuudesta, ja kun Betti vasta
äskettäin oli lukenut erään Marlittin teoksen, selvittihe hän
oivallisesti; hänen mielestään Marlitt kuvailee luonteitansa
erinomaisesti ja ihan oikealta hänestä näytti, että parooni ammuttiin
ja nerokas kunnon insinööri sai kreivittären. Kun lapset jotakin
oppivat, voivat he sitte myöskin puhua mukaan jonkun sanan.

Bergfeldtin Augusta ja ylioppilas tuskin puhuivat sanaakaan, mutta

vähä väliä katsahtivat sivulta rakastuneesti toinen toiseensa, ja ne
katseet puhuivat kylliksi. Vaan Bergfeldt'in rouva ei ollut sitä peliä
ollenkaan huomaavinaan, hän päinvastoin aina puhutteli ylioppilasta
"hyväksi herra Weigeltiksi" ja kyseli, miten hän voi, mitä hänen
vanhempansa toimittelivat ja miksi hänellä ei ollut kalvokkaita, jotka
Augusta oli hänelle kutonut. — "Te kaiketi tahdotte pitää tuota
nuorukaista lämpimänä, kun hänelle lahjoittelette lämpöisiä
kalvokkaita?" kuiskasin minä hänelle hiljaa, tarkoittamatta leikilläni
mitään pahaa. Vaan rouva katsahti pilkallisesti minun hattuani ja
sanoi: "Me pidämme hyödyllistä parempana kuin koreilemista ja
loistoa!" — Minulta jäi suu kiinni. Sanoa minun uutta hattuani
koreilemiseksi! Niin, jos minä sen olisin ottanut velaksi taikkapa edes
mieheltänikään siihen pyytänyt rahan, se olisi ollut ihan toista. Vähän
toinnuttuani minä vastasin: "Tietysti, jos miehen pitää kaikki yksin
ansaita, ei rouvan sovikaan viimeisintä muotia tavoitella." Hän kyllä
yskän ymmärsi.

Toisen osaston aikana söimme leivoksia, joita minä olin tuonut.

Nuoret herrat sytyttivät tupakkansa, ja mitä kauniimmaksi musiikki
tuli, sitä enemmin tunkeutuivat ylioppilas ja Bergfeldtin Augusta
lähemmäksi toisiansa. Minä en enää sanonut niin sanaakaan,
huomasin vain itsekseni, kun musiikki soitti eräässä hyvin
tunteellisessa potpourrissa sävelmän: "Ah, jospa oman' oisit", että
nuo kaksi istuivat käsi kädessä ja katsoivat silmäkkäin.

Viimein loppui konsertti. Minun Kaarleni ja herra Bergfeldt

odottivat meitä porstuassa ja me menimme kaikki ravintolaan,
otimme eri huoneen, ollaksemme ihan häiritsemättä. Minun Kaarleni
oli kertonut herra Bergfeldtille, mistä minun uusi hattuni oli kotoisin,
ja hän toivotti minulle onnea ja sanoi, että minäkin nyt kuuluin
Saksan kirjailijanaisten lukuun, johon hänen rouvansa, tietysti
pelkästä hatun kateudesta, tokasi, että naiset, jotka istuvat
kirjoituspöydän ääressä, eivät huoli paljon perheestään eikä
taloudestaan. — "Vai eivät?" vastasin minä; "ainakin pidän minä
parempaa huolta tyttäristäni kuin te omastanne; minä en koskaan
antaisi tyttäreni ruveta rakkausseikkoihin ylioppilaan kanssa, niinkuin
teidän Augustanne." — No, se sana tuli väliin kuin räjähdyskuula. —
"Mitä?" tiuskasi herra Bergfeldt, "herra Weigelt, ettehän toki luulle…"
— "Hyvänen aika, pappa!" vaikeroi Augusta. — "Frans tarkoittaa
totta", sanoi Bergfeldtin rouva. — "Mikä Frans?" kysyi herra Bergfeldt
kiivaasti. — "Herra Weigelt, tiedän mä", vastasi rouva, "hän rakastaa
niin sydämmestänsä Augustaa…"
 "Sallikaa minun sanoa yksi sana", lausui herra Bergfeldt nuorelle
ylioppilaalle, joka nousi ylös ja todella näytti paljaalta valkohyytelöltä
koko mies. Kaikkiansa, miten hän tutisi. Ihan kuin uudenaikainen
sähköhelistin. Oikein hän rupesi säälittämään.

"Mikä te olette?" kysyi herra Bergfeldt.

"Oikeustieteen ylioppilas." — "Missä te sitte tutustuitte minun

tyttäreeni?" — "Bilsen salissa." — "Ja he rakastavat toisiaan niin
suuresti!" sanoi äiti väliin. — "Niin toden totta, pappa!" nyyhkytti
Augusta. — "Mutta te olette liian nuori naimaan eikä isä jätä
tytärtään pitkän päälle." — "Voi pappa, sinä muserrat minulta
sydämmen; Frans on niin hyvä", voivotteli Augusta. — "Tahdotko
tehdä lapsemme onnettomaksi?" kysyi äiti. — Ylioppilas-parka ei
saanut sanaakaan sanotuksi, vaan seisoi herra Bergfeldtin edessä
kuin joku pahantekijä tuomarin tutkinnossa. — "Pidättekö huolta
minun lapseni onnesta?" kysyi herra Bergfeldt häneltä. "Lupaatteko
olla ahkera, suorittaa tutkintonne, elää siivosti ja tehdä minun
lapseni… tyttöni… vanhimman tyttäreni…?" — Hän ei voinut jatkaa
enää. Augusta itkeä nyyhkytti melkein kuollaksensa. Ja kun äiti nyt
sukkelasti pani molempain nuorten kädet yhteen ja sanoi: "Minä
siunaan teitä, omat lapseni!" silloin alkoivat minunkin tyttöni yhdessä
itkeä. Todella se olikin liikuttavaa, sillä kihosipa itsellenikin kyynel
silmään, mutta itsekseni täytyi minun kuitenkin sanoa, että tuo
kihlaus oli ainakin liian hätäinen. Sulhasella ei vielä ole omaa leipää…
ja tyttö sitte terävine kyynyspäineen! Kylläpä sulhanen kummastuu,
kun ne saa joskus nähdä!

Vaikka Bergfeldtin rouva äsken ei ollut juuri kohtelias minulle,

toivotin hänelle kuitenkin onnea ja sanoin toivovani, ett'ei hänen
tarvitsisi katua lapsensa kihlaamista niin aikaisin ja niin nuorelle
miehelle. Hänen nuoruutensa näkyi heti kasvojen näppylöistä ja
joistakuista parranhaituvista; minä en hänestä suinkaan olisi huolinut
vävykseni, sillä jotain arvoa panen minä toki näköönkin. Mitäs varten
minä muuten olisin uuden hatun ostanut?

Niinpä vietimme sitte kihlajaiset kaikessa hiljaisuudessa ja

lupasimme myöskin olla asiasta ihan hiiskahtamatta, kunnes
sulhanen saisi suoritetuksi asessorin-tutkintonsa. Ikäänkuin
kihlauksen muka saisi salassa pidetyksi! Seuraavana päivänä sen
tietää pesumatami ja viikon kuluttua kaikki tuttavat; sen minä hyvin
tunnen, koska minulle itselleni niin kävi, kun minä jouduin kihloihin
Kaarlelle ja isä tahtoi pitää asiaa vielä salassa. Äiti ei osannut olla
vaiti.

Herra Bergfeldt oli äänettömämpi kuin tavallisesti ja istui koko

ajan, leipäpalasia sormissaan pyöritellen, jota vastoin rouva koetti
näyttää oikein loistavan ja autuaan iloiselta. Enhän minä tahdo sitä
kieltää, pitäähän äsken kihlatun tyttären täyttää äitinsä mieli
ylpeydellä ja tyytyväisyydellä, mutta ainoastaan silloin, kun
sulhasesta voi edes vähänkään kerskata ja kun sulhanen tulee
itsestään rakkauden suloisesta voimasta eikä ikäänkuin tukasta
vetämällä.

Herra Bergfeldtin harvapuheisuuden tähden me emme siellä

istuntoa kovin pitkälle jatkaneet. Kotimatkalla kysyin minä Kaarlelta,
huomasiko hän, että sulhanen näytti vähän nololta, niinkuin olisi
koko kihlaus tullut hänelle ihan odottamatta? Kaarle sanoi koko
nuorukaista tyhmeliiniksi, muutenhan hän ei olisi antanut itseään niin
äkisti hämmästyttää, sillä tarkoin katsoen oli äiti puuhannut koko
tuon kihlauksen, hän ei muka käy musiikin tähden Bilsen salissa,
vaan suoraan puhuen tyttöään näyttelemässä. Hän sanoi myöskin,
ett'ei hänestä olisi hyvälle, jos minä kävelisin tyttöjemme kanssa
ilman häntä.

Siihen minä vastasin, että minuun hän kyllä saa luottaa ja että
minä olen pitävä huolen, ett'eivät meidän lapsemme pääse
semmoisia liittoja tekemään; minä toki osaan karkoittaa semmoiset
nuoret herrat, joilla ei ole varmaa tulevaisuuden pohjaa. Niinpä
syntyi sana sanasta, eikä siitä ennen tullut rauhaa, kuin Kaarle jäi
vaiti. Niin hän aina tekee, milloin emme ole yksimieliset, ja siitä minä
olen vielä enemmin pahoillani, kun en silloin tiedä, mitä hän
itseksensä ajattelee. Vaikeapa onkin monesti tulla toimeen miesten
kanssa.

Kotiin päästyämme kysyi Betti, milloin me uudestaan lähdemme

konserttiin, johon pappa sanoi pitkältä aikaa kuluvan. Betti tuli
pahoilleen ja änkytti luvanneensa Bergfeldtin Emilille tulevansa
Bilseniin taas ensi torstaina.

Hyvänen, miten minä siitä peljästyin! Mutta nyt minä rupesin

puhumaan, ja osansa siitä saivat sekä mieheni että lapset, Kaarle
sentähden, ett'ei hän heti lähtenyt mukaan, Betti, kun oli tehnyt
sopimuksia Emilin kanssa, ja Emmi, koska hänen kuitenkin olisi
pitänyt näkemän, miten Betti ja Emil keskenään puhelivat. Eipä ollut
ollenkaan hauskaa, kun päivä, joka alkoi niin iloisesti; päättyi moisiin
huoliin ja ikävyyksiin.

Jäätyämme kahden kesken Kaarleni kanssa sanoin minä: "Meidän

täytyy pitää tytöstä vaari, eiväthän toki semmoiset kihlaukset kuin
tuo tämänpäiväinen voi meille sopia!" — Kaarle arveli, että jos äidit
olisivat järkevät, niin ei mitään tyhmyyksiä tapahtuisi, vaikka nuoret
miehet olisivat kuinka rakastettavat ja musiikki kuinka
hempeätunteinen hyvänsä. — Olisipa minusta hauska tietää, mitä
miehet semmoisista asioista käsittävät.

Kahden vuoden kuluttua saattaa Bergfeldtin Emil ehkä olla jo

asessorina ja Betti on kuitenkin kymmenen vertaa sievempi kuin
teräväluinen Augusta, joka nyt jo on morsian. Ja mitä musiikkiin
kuuluu, niin soittivat ne Bilsenissä todellakin erinomaisesti,
patarummuttaja tuo vain jyskytti vähän liiaksi, kuin olisi tahtonut
saada rumpunsa halki. Miksipä ei käytäisi vähän useammin
konsertissa? Eikä tuota käy myöskään kieltää, että Emil on kaunis
poika ja varsinkin hän olisi muhkea vääpeli, ehkä luutnanttikin.

*****

Kului pitkä aika kuulumatta mitään rouva Buchholzilta. Sillä välin

tuli kesä 1879 suurine näyttelyineen, jota berliiniläiset ilolla ja
ylpeydellä muistelevat, ja niiden yhdeksänsadan yhdeksänkymmenen
ja yhdeksän katselijan joukossa, jotka edestakaisin kuljeksivat
näyttelypalatsissa ja puistossa sen ympärillä, oli myöskin Buchholzin
perhe, kuten huomaamme rouva Vilhelmiinan kirjeestä, jossa hän
myöskin selittää, miksi hän niin kauan oli vaiti ollut.

Näyttelyssä.

Te olette kaiketi jo monestikin ajatelleet, mitenkähän oikeastaan

on, kun ei Buchholzin rouvasta mitään kuulu, vaikka hän muuten
välistä kynää käyttää. Mutta voitteko te kirjoittaa, jos teillä on niin
kova sappitauti, että teidän täytyy turvautua lääkärin apuun, ja sitte
ajatte kartiineja ylös pannessanne sormeenne neulan, niinkuin ei
olisikaan mitään tuntoa eikä hermoja? — Eipäs, silloin ette tekään
kirjoittaisi.

Nyt te varmaankin kysytte, mitenkä niin hiljainen ja kärsivällinen

olento kuin minä on ollenkaan voinut saada sappitautia. Vaan
minäpä puolestani tahtoisin nähdä, ken se voisi pysyä levollisena, jos
hänelle tapahtuisi mitä minulle.

Ja mitä minä sitte olin tehnyt? En mitään, en niin mitään. Minä

vain olin sanonut, että Bergfeldtin rouva oli pyydellyt tyttärensä
verkkoihin sitä nuorta ylioppilasta, ja tuo viaton puhe oli kerrottu
hänelle. En minä sillä mitään pahaa tarkoittanut, sillä olihan se
puhdas tosi. Sepä kuitenkin hirveästi suututti Bergfeldtin rouvaa, niin
että hän kirjoitti minulle halpamaisen kirjeen, sanoen tietävänsä, jos
vain tahtoisi, kertoa minun Kaarlestani asioita, jotka ihmisiä hyvin
huvittaisivat. Minä näytin kirjeen miehelleni ja sanoin: "Kaarle,
luepas, mitä tuo eukko on kirjoittanut, ja mene sitte heti raastupaan
panemaan kanteesen!"

Minun Kaarleni luki kirjeen ja vastasi vitkastellen, ett'ei hän siinä

huomannut mitään aihetta lailliseen syytökseen. — Minusta tuntui,
kuin ukkonen minuun olisi iskenyt! Minä vaivuin menehtyneenä
silkkipäällys-sohvallemme ja toruin: "Sinä siis tunnet itsesi syylliseksi,
entinen elämäsi on hirmuinen salaisuus, tuo kelvoton vaimo on
oikeassa. Voi, Kaarle!" — Hän koetti itseään puolustella, sanoen
Bergfeldtin rouvan ainoastaan kostonhimosta viskanneen
naurettavan uhkauksen, mutta se minua vain puolittain rauhoitti;
sillä jospa hän kuitenkin tiesi jotain? Ja jos Kaarlen omatunto olisi
ihan puhdas, niin hän heti toimittaisi tuolle rouvalle keräjäasian
niskoillensa. Huomasinhan minä selvästi, että Kaarle oli hämillään.
Samassa tulivat lapset sisään, tuoden suuren kattilan ja vaatenuorat,
jotka olin lainannut Bergfeldtin rouvalle ja jotka hän nyt pilkallisesti
lähetti takaisin. Sitä paitsi oli hän käskenyt sanomaan, että kattilasta
oli toinen korva jo ollut poikki, kun hän astian sai. Mutta se oli
kelvoton valhe ja se ilkeys minut nyt ihan raukasi.

Sillä tavalla minä sappitautiin takerruin. Jos Bergfeldtin rouva voi

Luojansa edessä vastata, että hän minua niin kohteli, niin hyvä se
on; mutta minä kuitenkin toivon, ett'emme missään sattuisi kahden
kesken. Silloin minä puhuisin hänelle suuni puhtaaksi. Minun
talossani on toki kaikki ehyttä ja kunnollista.

Kun siitä aloin vähän parata eikä ihoni enää ollut niin inhottavan
keltainen, jommoiseksi suuttumukseni sen oli tehnyt, sanoi Kaarle:
"Vilhelmiina, kuinkahan olisi, jos itseäsi vähän huvittelisit? Emmekö
lähde kaikki yhdessä näyttelyä katsomaan, sinä ja minä ja lapset; en
minä parista groshenista lukua pidä, kun saamme iloita sinun
paranemisestasi." — Ensin minä hyvin ihastuin ehdotuksesta, mutta
sitte minulle heti johtui mieleen, ett'eiköhän Kaarlen ystävällisyys
minua kohtaan vain johtunut jostakin salaisesta syyllisyyden
tunnosta, jota tuo Bergfeldtin rouvan äskeinen kirje oli virkistänyt.
En minä kuitenkaan virkkanut mitään tunteistani, vaan taivuin
mielelläni hänen tahtoonsa. Lapset olivat juuri saaneet uudet
kesäpukunsa ja koska Kaarle jo oli melkein varmasti luvannut minulle
uusmuotisen japanilaisen saalin, niin mikäpä sitte olisikaan estänyt
hänen aikeensa toimeenpanoa. Vaan jospa olisin tiennyt, mitä
minulle oli tänä päivänä tapahtuva, niin olisinpa toki jäänyt kauniisti
kotiin.

Minä en huoli teitä väsyttää näyttelyn kertomisella, sillä siihen toki

tarvittaisiinkin asiantuntijan kykyä; sen verran minä vain huomautan,
että koko laitos mahtavasti vaikutti niin minuun kuin lapsiinkin.