Get ebook downloads in full at ebookmeta.

com

Bloomsbury Curriculum Basics Teaching Primary

French 1st Edition Amanda Barton Angela Mclachlan

https://ebookmeta.com/product/bloomsbury-curriculum-basics-
teaching-primary-french-1st-edition-amanda-barton-angela-
mclachlan/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Advanced Primary Maths 3 Australian Curriculum Edition

Harry O'Brien

https://ebookmeta.com/product/advanced-primary-maths-3-australian-
curriculum-edition-harry-obrien/

ebookmeta.com

Bloomsbury CPD Library Raising Attainment in the Primary

Classroom 1st Edition Sonia Blandford

https://ebookmeta.com/product/bloomsbury-cpd-library-raising-
attainment-in-the-primary-classroom-1st-edition-sonia-blandford/

ebookmeta.com

Teaching Shakespeare in Primary Schools 1st Edition Stefan

Kucharczyk

https://ebookmeta.com/product/teaching-shakespeare-in-primary-
schools-1st-edition-stefan-kucharczyk/

ebookmeta.com

The Dynastic Imagination Family and Modernity in

Nineteenth Century Germany 1st Edition Adrian Daub

https://ebookmeta.com/product/the-dynastic-imagination-family-and-
modernity-in-nineteenth-century-germany-1st-edition-adrian-daub/

ebookmeta.com
Crossing the Water and Keeping the Faith Haitian Religion
in Miami 1st Edition Terry Rey Alex Stepick Archbishop
Thomas Wenski
https://ebookmeta.com/product/crossing-the-water-and-keeping-the-
faith-haitian-religion-in-miami-1st-edition-terry-rey-alex-stepick-
archbishop-thomas-wenski/
ebookmeta.com

Foundations of Hyperbolic Manifolds Third Edition 3rd Ed

Instructor Solution Manual Solutions John G. Ratcliffe

https://ebookmeta.com/product/foundations-of-hyperbolic-manifolds-
third-edition-3rd-ed-instructor-solution-manual-solutions-john-g-
ratcliffe/
ebookmeta.com

The Cold Iron War Black Iron Prophecies 1 1st Edition

James Evans

https://ebookmeta.com/product/the-cold-iron-war-black-iron-
prophecies-1-1st-edition-james-evans/

ebookmeta.com

Overcoming the Retributive Nature of the Israeli

Palestinian Conflict 1st Edition Thomas L. Saaty

https://ebookmeta.com/product/overcoming-the-retributive-nature-of-
the-israeli-palestinian-conflict-1st-edition-thomas-l-saaty/

ebookmeta.com

The Bone Gate Lesser Known Monsters 2 1st Edition Rory

Michaelson

https://ebookmeta.com/product/the-bone-gate-lesser-known-
monsters-2-1st-edition-rory-michaelson/

ebookmeta.com
Bishop s Queen A curvy woman alpha man steamy hot
instalove romance Tremaine s Gym Book 1 1st Edition Banks
Tamrin
https://ebookmeta.com/product/bishop-s-queen-a-curvy-woman-alpha-man-
steamy-hot-instalove-romance-tremaine-s-gym-book-1-1st-edition-banks-
tamrin/
ebookmeta.com
 BLOOMSBURY
CURRICULUM BASICS
Teaching Primary French
 BLOOMSBURY
CURRICULUM BASICS
Teaching Primary French

By Amanda Barton and Angela McLachlan

Online resources accompany this book at:
www.bloomsbury.com/BCB-Teaching-French
Please type the URL into your web browser and follow the
instructions to access the resources. If you experience any
problems, please contact Bloomsbury at:
[email protected]
Table of Contents
Introduction

1 Allons-y! Getting started

Basic classroom language
Why learn languages?
Being a language detective

2 Bonjour la France et la Francophonie! Hello France and French-

speaking countries!
Bienvenue en France! Welcome to France!
Bienvenue à Paris! Welcome to Paris!
Ici on parle français We speak French here

3 Ça va? How are you?

Enchanté Nice to meet you
Comment t’appelles tu? What are you called?
Ma famille My family

4 Un, deux, trois... One, two, three...

Les chiffres un à vingt Numbers 1–20
Quel âge as-tu? How old are you?
Bon Anniversaire/ Joyeux Anniversaire! Happy Birthday!

5 Au café In the café

La nourriture et les boissons Food and drink
Le menu Ordering from a menu
Le café Café role play

6 Quelle heure est-il? What time is it?

Quelle heure est-il? What time is it?
À l’école At school
Une journée à l’école A day at school
7 C’est bon pour la santé! Being healthy!
Les fruits et légumes Fruit and vegetables
La nourriture qui est bon pour votre santé Food that’s good for
you
Mon corps My body

8 Quel temps fait-il aujourd’hui? What’s the weather like today?

Quel temps fait-il aujourd’hui? What’s the weather like today?
Le temps autour du monde Weather around the world
Les couleurs Colours

9 Est-ce que tu as un animal? Do you have a pet?

Les animaux Animals
Est-ce que tu as un animal? Do you have a pet?
Ton animal est comment? What’s your pet like?

10 Qu’est-ce que tu aimes faire? What do you like doing?

Les passe-temps Hobbies
Ma ville My town
Où est... ? Where is... ?

11 L’heure du conte! Story time!

Jacques et le haricot magique Jack and the Beanstalk
Les verbes français Fun with French verbs
Lisons ensemble Reading together

12 Tout le monde à bord! French for the whole school!

Making friends with children in France and French-speaking
countries
French Day!
The European Day of Languages

Recommended resources
Introduction
Overview
This book sets out to equip readers with an understanding of how
they can best teach children to make progress in French, the most
widely taught language in primary schools. Intended for practitioners
who are teaching or about to start teaching French at Key Stage 2
(KS2), it aims to boost confidence and enrich teachers’ knowledge of
the language. While it has been written primarily for those who do
not specialise in the subject, practitioners with enhanced skills in
French will also find the range of lesson plans extremely informative
and useful.

Each chapter contains three easy-to-follow, step-by-step lesson plans

that include all the French you need to know to cover the entire topic
area, as well as all the French that pupils will learn in each individual
lesson. We have selected the most common and primary-friendly
topics, which range from broader areas such as numbers and
weather, to looking more closely at the country and culture of France
and French-speaking countries.

A list of resources required for each lesson is included, and activities

are cross-referenced against the National Curriculum Programme of
Study. Suggestions for further learning opportunities and cross-
curricular activities follow each 30-minute lesson plan. The plans also
provide guidance on pronunciation, and compare the French taught
in the topics with the relevant English structures – these are often
quite different, which can cause confusion for learners.
Given the challenges that schools and practitioners may face through
the introduction of languages into the compulsory KS2 curriculum, we
offer suggestions throughout the book for integrating French
meaningfully into the primary school timetable, with particular
support for those who do not specialise in teaching the language.

Recent developments in curriculum policy for primary

languages
Languages became a statutory element of the KS2 curriculum in
England in September 2014, bringing the English curriculum more in
line with neighbouring European countries where languages are
routinely taught from the age of six or seven. Languages also feature
prominently in the primary curriculum in Scotland and Wales, and to
a lesser extent in Northern Ireland.

State-maintained schools in England are now required to provide a

structured programme of foreign language learning from Year 3 to
Year 6. There is no preferred language: schools may select the
language they wish to offer, and this may be a ‘modern’ language,
such as French, German or Spanish, or an ‘ancient’ language, such as
Latin, Hebrew or Greek.

The National Curriculum Programme of Study stipulates that schools

should ‘enable pupils to make substantial progress in one language’,
and while there should be a focus on one language in particular, the
study of additional languages is not precluded. Giving pupils a taster
of a range of languages can be effective in raising pupils’ awareness
of their own language, thereby fulfilling the Programme’s requirement
to ‘lay the foundations for further foreign language teaching at Key
Stage 3’. (DFE, 2013.)

The promotion of primary languages in England has run in parallel

with a shift in the status of languages in secondary schools. Following
the publication of the National Languages Strategy (DfES, 2002), the
study of a language was removed from the compulsory KS4
curriculum, and was introduced as an ‘entitlement’ at KS2. The onus
was thus switched from the later stages of secondary school to
primary school, in the hope that motivating children at an early age
to learn languages would inspire them to continue studying by choice
at GCSE level.

The majority of primary schools now incorporate some language

teaching in their curriculum; of the primary schools that responded to
the annual ‘Language Trends’ survey in 2014, 99% were already
teaching a language, and 12% began to teach a language in 2014.
However, the survey revealed that schools are struggling with issues
such as finding sufficient curriculum time, boosting the confidence of
staff to teach languages, and increasing the linguistic competence of
staff.

Why teach French at KS2?

Children are most motivated to learn when they are taught by a
motivated teacher, and this is all the more so in a subject that is
often considered ‘difficult’, as well as entirely new, to many pupils and
practitioners. So it is worth considering what value you think teaching
French really has, and what you hope you yourself, as well as your
pupils, will gain from it. Below is a list of the potential benefits of
teaching French to primary-aged children:
• The ‘critical age theory’ suggests that young children are much
more adept at learning a language before they reach puberty; after
this point, their linguistic capacity gradually diminishes. At this
young age, children have fewer of the inhibitions that can impede
their progress in adolescence, and are able to mimic pronunciation
more accurately.
• Learning a language helps children develop their skills in listening,
speaking, reading and writing, on which there is a particular
emphasis in the Programme of Study for English at KS1 and 2.
Pupils develop communication strategies that can be applied in
their everyday lives, not just when speaking a foreign language.
Learning is highly interactive and children spend more time
speaking and listening in language lessons than in other subject
areas. This can benefit children with special educational needs who
may struggle with other curriculum areas.
• There are natural links with other curriculum areas, not least with
literacy; these are highlighted in the lesson plans in this book.
• Teaching a foreign language offers a wealth of creative
opportunities. Children are engaged in their learning through
drama, singing, poetry, games and kinaesthetic activities that make
language learning fun and exciting. Children often cite learning a
foreign language as their favourite lesson in primary school.
• Understanding how people live and communicate in other countries
and communities is enhanced through language learning. It can
play an important role in raising awareness of other cultures and
communities; this can be equally valuable whether you are
teaching in a school with a diverse ethnic population or in a
predominantly white, English-speaking community.

Why learn French in particular? This is a question that you might like
to discuss with your pupils, especially when they are in Year 5 and 6.
Pupils’ response to this question is usually ‘For going on holiday’, but
there are lots of other reasons, some of which are related to the
usefulness of the language in pupils’ long-term futures:
• Over 110 million people use French as their first language and 60
million people speak French as a second language.
• French is spoken in 54 countries around the world including
Belgium, Canada, Switzerland, Madagascar, Haiti, Niger,
Luxembourg, Morocco, Tunisia and Egypt. It is spoken on all five
continents. (Chapter 2 looks at this in detail.)
• French is one of the most widely spoken languages in business and
diplomacy.
• French speakers are always in demand from employers; language
graduates have one of the lowest levels of unemployment after
leaving university.
• French is the most popular language in secondary schools; learning
French in primary school can therefore give pupils a significant
head start.
• The English language contains many words derived from French.

Key whole-school issues in planning for primary

French
• How frequently should French be taught?
There are no formal requirements regarding timetabled French
lessons. Nonetheless, everything we know about how children best
learn a second or subsequent language in a classroom environment
tells us that frequent opportunities to work with that language are
essential. A weekly timetabled ‘slot’ for French, complemented by
short ‘encounters’ with French during the school day, such as
greetings, quick number or letter games, singing a song and so on,
will enable pupils to progress successfully.
• How regularly should French be taught?
Regular opportunities to learn French will result in enhanced
learning outcomes. Primary schools generally have a busy ‘whole-
school’ calendar, and often French is postponed in favour of other
activities, or even removed from the timetable for a half or whole
term. In the context of progression in language learning, lack of
continuity can have a serious negative impact. The best model for
learning French is a minimum of one lesson per week throughout
the school year.
• How long should a French lesson be?
Ideally, each individual lesson in Year 3 should be a minimum of 30
minutes, increasing to a minimum of 45 minutes by Year 6. Each
lesson needs to include a review of the previous lesson, as well as
opportunities for pupils to engage with language they have already
worked with, across a blend of skills. In this book, the lesson plans
vary between 30 and 45 minutes.
• What should a French lesson cover?
Every French lesson should provide pupils with opportunities to
revisit and practise language covered previously, in a variety of
ways. It is not necessary – and can indeed be counterproductive –
to introduce new language or a new concept in every lesson. The
Programme of Study requires pupils to develop competence in the
four skills of listening, speaking, reading and writing, and whilst
‘isolating’ skills in language learning is not advisable, focusing on
particular skills at particular times works very well in terms of
 progress. If you are introducing new language in a lesson, keep the
amount of new content manageable, and ensure that it is situated
in a communicative context that will allow pupils to use the
language for practical communication. For example, with numbers
0–12, talking about the date today, or birthdays, provides pupils
with a range of opportunities to apply their French across all four
skills. This means teaching the months of the year alongside the
numbers, as well as question formats. Chapter 4 includes lesson
plans on this topic.
Lessons should regularly include cultural input, which allows pupils
to develop their understanding of French and francophone (French-
speaking) culture gradually, ideally complemented by opportunities
to compare life in France with life in their home country. It is
advisable to identify cross-curricular correspondences, as this will
facilitate learning not only in French but in other subjects too. For
instance, learning about the life cycle of a plant in science can be
complemented by work on verbs, nouns and gender in French. The
Norman Conquest in history allows you to study the impact this
had on the English language in the words that the Normans left
behind, as outlined in Chapter 1. In numeracy, recognising number
patterns or practising times tables can be consolidated and
enhanced by appropriate activities in French, as outlined in Chapter
4.
• Should I give French homework?
Each school has its own homework policy, often focusing on
developing literacy and numeracy skills. Crafted appropriately,
French homework can contribute to the development of these
wider skills, in addition to pupils’ progress in French.

Introduction to the KS2 Programme of Study for

Languages
The Programme of Study for Languages is unique in that, unlike
other curriculum areas, it does not prescribe content across individual
year groups. The focus is predominantly on the development of
generic skills in listening, speaking, reading and writing, with
significant alignment with the aims and objectives of the Programme
of Study for English. We can see here explicit correspondences with
the Programme of Study for Languages at KS3, as well as with the
specifications for GCSE languages examinations offered by all four
awarding bodies in England (AQA, Edexcel, Eduqas and OCR), where
each skill now has an equal weighting of 25%.

Additionally, there is no specific national attainment standard, either

by year group or by the end of KS2. Planning carefully longer term to
ensure progression in learning is therefore essential.

Table 1.1 shows the scope of what pupils should learn in French in
KS2 in all four skill areas. Italics indicate key implications for practice.

Table 1.1 Overview of Programme of Study for Languages at

KS2
Other documents randomly have
different content
The Project Gutenberg eBook of Sarastus
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Sarastus
Koulupoikaromaani

Author: Vilho Helanen

Release date: June 8, 2024 [eBook #73795]

Language: Finnish

Original publication: Jyväskylä: K. J. Gummerus Oy, 1923

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SARASTUS ***

SARASTUS

Koulupoikaromaani

Kirj.

Vilho Helanen

Jyväskylässä, K. J. Gummerus Oy, 1923.

Vanha koulu…

Oli ilta. Syksyinen ilta. Olin pysähtynyt kadulle katsomaan sitä.

Vanhaa koulua.

Ikkunoissa oli valoa. Silkkipaperilla verhottuja lamppuja. Punaisia.

Sinisiä. Vihreitä. Soitto soi. Tanssimusiikkia. Vanhassa koulussa oli
juhla.

Seisoin paikoillani kuin vangittuna. Edemmäs en malttanut astua.

Etsin penkin, jolta voin nähdä valaistut ikkunat. Niihin jäin
tuijottamaan. Olin joutunut lumoihin. Vanhan koulun lumoihin.

*****
 Siinä se seisoi. Vanha koulu. Mahtavana rakennusrykelmänä.
Kuutamossa hohtavanvalkeana. Kasvot vasten kasvoja iäkkään
ystävänsä, varjoisan puiston, kanssa. Yhteiseen syleilyynsä sulkien
vanhan kirkon ja pronssisen suurmiespatsaan. Keskellä kaupunkia se
seisoi. Oman arvonsa tuntevana. Rauhallisena. Kuin kaikkien niiden
pahojen kielten kiusallakin, jotka kuiskuttivat, että sen paikka olisi
ollut jossakin syrjemmällä, jossakin laitakaupungilla.

Vanha koulu…

Muistin: harmaa se sisältä oli. Harmaa ja yksitoikkoinen.

Koristuksia vailla. Mutta elämää oli sen suojissa. Pursuavaa elämää.
Puolituhatta pirteää poikaa sen seinien sisällä vuodesta vuoteen
ahersi. Viisisataa villiä vekaraa siellä valmistautui elämään astumaan.

Toveripiirissä saattoi elämä olla ankaraa. Kovaakin joskus. Sydän

kurkussa moni äiti varmaan poikansa ensi askeleita siellä seurasi.
Pehmeä ei se käsi ollut, joka pois höyläsi loukkaavat kulmat, irti
hakkasi silmään pistävät mutkat. Mutta ohi se pahin pian oli. Lujan
toverihengen yhteensitomia ne olivat, ne parvet, jotka yläluokille
ehtivät. Tunnuslauseena: Yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta!

Vanha koulu… Harvoja tiedemiehiä se oli maalleen lahjoittanut.

Mutta jos ympärille katsoit, näit kaikilla muilla aloilla eturivin miehiä,
jotka se oli elämään ohjannut.

*****

Vanha koulu…

Siinä se jälleen silmieni edessä kohosi. Oli kuin olisi vuosia kulunut
siitä, kun sen viimeksi näin.
 Katsoin…

Tummia varjoja vilahteli ikkunoiden ohitse. Tanssiin meneviä.

Tanssista palaavia. Eräällä ikkunalaudalla istui kaksi. Poika ja tyttö.
Ulos kuutamo-iltaan katsoivat…

*****

Silloin alkoi se elää, vanha koulu. Muistoja tulvahti mieleeni.

Muistoja vuosien takaa. Uniin ja unelmiin ne sekoittuivat. Yhteen
sulivat. Kokonaisuudeksi muodostumaan pyrkivät.

Keskustana sinä, vanha koulu…

I.

— Kylläpä pojat odotuttavat itseään tänään, murahti Aarne Salo

työntäen huolimattomalla liikkeellä ohimoiltaan niille valahtaneet
vaaleat hiukset. — Luulisi melkein, että on jo kevät ja viimeinen
istuntomme.

Pöydän toisella puolen istuva Toivo Terä, jolle hänen pyylevä

ulkomuotonsa oli hankkinut liikanimen »Toivottomantylsä», katsahti
toveriinsa kirjastaan, kun taas kolmas huoneessaolija, Yrjänä Kataja,
jatkoi levollisena lukemista. Hänestä näkyi sanomalehden takaa vain
jalat ja käsivarret, joten hän oli kuin toisessa maailmassa. Eikä häntä
paljon liikuttanutkaan, kokoutuiko luokka juhlimaan kevätlukukauden
alkua vähän ennemmin tai hiukan myöhemmin.

— Minusta, sanoi Terä hitaasti, ei sinulla, Aarne, pitäisi olla syytä

toivoa heidän pikaista tuloaan. Näes, se on niin, että mitä pikemmin
he tulevat, sen kauemmin he viipyvät ja sen pahempaa elämää
pitävät.

— Sitä parempi, mitä kauemmin he meillä viihtyvät ja mitä

hauskempaa heillä on, torjui Aarne. — Kyllä meille ääntä mahtuu.
Naapureita ei ole, ja jos isä ja äiti arvelevat elämän käyvän heille
liian äänekkääksi, niin he lähtevät itse ulos. Jonnekin, teatteriin tai
oopperaan tai vierailuille. Meidän iloamme he eivät tahdo häiritä.

Terä ei vastannut heti mitään. Hän tarkasteli vain

kirjoituspöytämaton kuvioita, jotka loistivat sähkölampun valossa,
vilkaisten silloin tällöin solakkaan toveriinsa.

— Niin, virkahti hän sitten kostuttaen huuliaan kielellä, tiedänhän

minä sen. Hyvä on sinun osasi — kaikinpuolin. Mutta sen vain sanon,
että jos minulla olisi sellaiset hienot ja rikkaat vanhemmat kuin
sinulla ja sellainen komea koti kuin tämä, niin kyllä vain minä
miettisin monasti pääni ympäri, ennenkuin sellaisen sakin kotiini
kutsuisin kuin meidän luokkamme. Ja jos jonakin heikkona hetkenä
olisin tullut käskeneeksi käymään, niin toivoisinpa jo, että se
raitiovaunu, jossa pojat mölisten ja höröttäen matkaavat näihin
kesteihin, suistuisi raiteilta ja veisi mukanaan koko roikan. En
ainakaan pahoittelisi heidän viipymistään, en totta vie.

— Nyt sinä taas puhut roskaa, Terä, keskeytti Aarne. — He ovat

kaikki kelpo poikia ja hyviä tovereita, joiden ystävyydestä kannattaa
olla ylpeä.

Terä huomasi toisen kuumenevan. Siniset silmät leimusivat jo.

Sellainen intoilijahan se oli ollut aina ensimmäiseltä luokalta alkaen.

— No jaa, myönsi hän, reilu sakkihan se on, tuo meidän

luokkamme, sitä ei käy kieltäminen. Mutta tähän ympäristöön? Ei,
täällä se vaikuttaa raa'alta ja moukkamaiselta. Olihan heillä sentään,
Luojan kiitos, kyllin älyä ymmärtääkseen, ettei viina voinut kuulua
tämän illan ohjelmaan. Se on kylläkin paikallaan, kun ollaan Paasion
mörskässä tai muualla — ja piiput ja paperossit, nehän ovat
viattomia leikkikaluja näin meikäläisille. Mutta ajatteles heidän
suutaan!

Aarne hymähti merkitsevästi. Ikäänkuin Terä sitten muka olisi

heitä muita parempi! Turhia vain löpisi.

— Niin, ajatteles, jatkoi Terä, Jätti-Matin hirvittävällä basso-äänellä

lausuttuja »totellisia totuuksia» ja laskeudu tai nouse niistä —
mielesi mukaan — mielettömän Aavan elikkä aavan mielettömyyden
elämänselityksiin. Ja entäs me muut? Ei meissä taida olla monta
sellaista, joka pyrkisi kätkemään kynttiläänsä vakan alle…

— Et ainakaan sinä, tarttui Aarne puheeseen. — Joko sinulla on

taasen uusi heila? No, anna kuulua.

— Jo toki. Se entinen…

Aarne keskeytti hänet nauraen:

— Älä vain rupea taas veisaamaan sitä vanhaa virttäsi, miten

paljon vikoja tytössä oli ja miten sinä sitten, tytön itkusta huolimatta,
annoit hänelle »potkut». Minä en kuitenkaan, yhtä vähän kuin
kukaan muukaan, usko noita juttujasi. En enää, näetkös? Oletko jo
kuullut, mitä Aava tässä muutamana päivänä sanoi sinun monista
rakkausjutuistasi?

— En. Anna tulla. Jotakin ilkeää se on, koska se on Aavasta

kotoisin.
Mutta anna tulla vain!

Terän äänessä oli ehkä hiukan liian paljon kireyttä ollakseen

leikkipuhetta. Mutta siihen olivat toverit jo tottuneet.
 — Hän sanoi, uskoi Aarne, tyttöjen antautuvan hakkailtaviksesi
ulkomuotosi harhaanjohtamina. Se, näetkös, johtaa mieleen
rusthollarin ja tyttöjä ennenkaikkea houkuttelevan vankan
rusthollithan. Mutta jokainen rakkausjuttusi päättyy yhtä nopeasti
kuin alkoikin, kun tytöt huomaavat, että ainoa rusthollisi —
kunnioitusta herättävä tosin sekin — on se, mitä mahtuu
yhdeksäänkymmeneen seitsemään kiloosi.

Terä punastui. Hän ei pitänyt siitä, että hänen lihavuudestaan

laskettiin leikkiä, ja vielä vähemmin siitä, että hänen voittonsa
naismaailmassa asetettiin kyseenalaisiksi.

— Aava on vain kateellinen, huomautti hän sitten.

— Tytöt eivät ole milloinkaan voineet sietää hänen kaljua päätään

ja ilkeää kieltään. Katkeruuksissaan hän on keksinyt nyt tuon
tarinan.

— Saattaa olla, myönsi Aarne. Sitten hän kääntyi Katajaan: —

Löydätkö mitään uutta lehdistä, Yrjänä?

Puhuteltu antoi sanomalehden vaipua syliinsä ja katsoi tovereihin.

— En mitään erityistä, vastasi hän säyseästi. Sitten hän kysyi

epävarmalla äänellä: — Tämä lehti…? Onko mielestäsi ehkä
sopimatonta, että minä täällä…?

— Mitä vielä! torjui Aarne. — Lue sinä vain tai tee mitä tahdot.
Pääasia on, että olet kuin kotonasi. Olisihan sitäpaitsi mieletöntä
asetella esteitä lukuhalullesi, joka on meikäläiselle jokseenkin
tavaton, niin seitsemäsluokkalaisia kuin olemmekin.

— Entä sinä ja Aava? huomautti Kataja.

 Aarne pudisti päätään nauraen.

— Ei, sanoi hän, minä olen vain tyhjänpäiväinen diletantti sinuun

verrattuna.

— Ja Aava on diletanttia huonompi, pisti Terä väliin. — Vain Yrjänä

ymmärtää lukea kaikkea ja — vaieta. Te muut, jotka luette (minähän
lakkasin jo viidenneltä luokalta päästyä sitä tekemästä) luette sivun
ja tunnette heti tarvetta toitottaa sen maailmalle. Aava ainakin.

— Nyt sinä olet kohtuuton, Terä, vastusti Aarne. — Aava on meistä

kaikista sukkelin.

— Mokomiakin sukkeluuksia! huudahti Terä. — Typerä hän on.

Niin, typerä, kuuluakseen meidän joukkoomme. Skeptikko on
olevinaan. Kaikkea! Lukenut kai pari sivua Montaignea, ja sillä on
tämä »epäilijäfilosofi» valmis.

Terän kiukkuinen purkaus tuntui toisista kiusalliselta.

Kataja virkahti tyynnyttäen:

— Jätetään jo tämä ja puhutaan mieluummin jostakin muusta.

Esimerkiksi siitä, miten meidän pitäisi suhtautua Olavi Linnaan.

— Tulokkaaseen! huudahti Aarne. — Siinäpä meillä onkin pulma.

Oli niin, että nyt joululoman jälkeen kokouduttaessa jälleen

kouluun oli seitsemättä luokkaa kohdannut odottamaton isku. Heidän
joukkonsa, jota he olivat jo tottuneet pitämään suljettuna piirinä, oli
lisäytynyt yhdellä. Tämä, Olavi Linna, tulokas, oli kuin pudota
mätkähtänyt heidän keskuuteensa. Jostakin maaseudulta hän tuli, se
tiedettiin. Mistä — siitä ei kukaan ollut vaivautunut ottamaan selvää.
 Tosin — sitä ei käynyt kieltäminen — olivat he vuosien kuluessa
saaneet tottua siihen, että heidän joukkoaan oli lisätty milloin
yhdellä, milloin useammalla luokallejääneellä. (Se olikin varsin
tarpeen, jottei luokka olisi sulanut olemattomiin.) Mutta ne olivat
sentään vanhoja koulutovereja, saman hengen lapsia. Eikä niitä oltu
sitäpaitsi tungettu heidän keskuuteensa kesken lukuvuotta, niinkuin
nyt tämä tulokas.

Ikävä juttu!

Luokka oli tähän asti muodostanut lujan kokonaisuuden, jonka

tahtoon jokainen yksityinen oli taipunut Mutta nyt oli tuo tulokas
työnnetty heidän piiriinsä, eikä hän tietystikään voisi sulautua heihin.
Ohi olisi nyt se aika, pääteltiin, jolloin toverusten kesken saattoi
puhua vapaasti ja elää vapaasti tarvitsematta pelätä opettajien
pääsevän perille heidän pikku salaisuuksistaan.

Koko luokka oli kuohuksissa.

Varsin ystävällisiä ja luottavaisia eivät olleet ne katseet, joita

kaksitoista silmäparia oli lennätellyt tuohon tulokkaaseen tänään,
ensimmäisenä koulupäivänä, hänen kököttäessään paikallaan aivan
opettajan pöydän edessä. Ja siellä, heidän keskellään, hän kuitenkin
oli istunut niin kiukuttavan rauhallisena, ikäänkuin mitään
mainitsemisen arvoista ei olisi tapahtunut. Aivan liian hiljaisena ja
tarkkaavaisena, jotta hän olisi voinut olla näiden villien poikien
mieleen. Tummien silmien surumielinen, miltei synkkä ilme ei liioin
ollut omiaan tekemään häntä siedettävämmäksi noiden velikultien
silmissä. Se arvostelu, joka hänestä luokkahuoneessa langetettiin
koulun avajaispäivänä, oli ollutkin kaikkea muuta kuin imarteleva.
 — Minun vakaumukseni on, lausui Kataja, että meidän olisi
koetettava päästä yhteisymmärrykseen tuon Linnan kanssa.

— Yhteisymmärrykseen? matki Terä. — Onpa sekin keksintö. Aivan

yhtä tylsä kuin kaikki muutkin »vakaumuksesi». Hyvä selkäsauna,
siinä on kyllin yhteisymmärrystä sille mammanpojalle!

Kataja ei katsonut maksavan vaivaa vastata.

— Minä olen puolestani, selitti Aarne, eilisestä alkaen harkinnut,

mitä meidän pitäisi tehdä tässä jutussa, mutta ratkaisu ei ole
niinkään helppo. Terän ehdotus on tietysti mahdoton. Antaa selkään
—ja mistä syystä? Sitäpaitsi — ja se on minun mielestäni tässä
ratkaisevaa — me emme voittaisi sillä mitään. Mutta toisaalta ei
nähdäkseni ole meidän asiamme erikoisesti pyrkiä
yhteisymmärrykseen tuon tulokkaan kanssa. Osoittakoon hän ensin
olevansa meidän toveruutemme arvoinen ja voivansa tulla yhdeksi
meistä, niin sitten. Eiköhän liene parasta, että me toistaiseksi
jäämme yksinkertaisesti vain odottavalle kannalle häneen nähden?
Vai mitä te arvelette?

Toiset myönsivät hänen olevan oikeassa.

— Minulla on vielä sanottavana teille jotakin, lisäsi Aarne. —

Jotakin, joka saattaa tuntua oudolta sen valossa, mitä äsken sanoin.
Katsokaas, olen kutsunut Linnan tänne tänään.

Kataja vihelsi pitkään. Terä katsahti puhujaan hölmistyneenä.

Sitten hän huudahti:

— Mitä loruja! Sehän on mahdotonta. Tulokas tänne? Luokkamme

istuntoon!
 Aarne hypisteli hermostuneesti kellonperiään.

— Valitettavasti on asia niin kuin sanoin, virkahti hän. — Minä

puolestani olen kylläkin suunnilleen samaa mieltä kanssasi, Terä —
tällä kertaa. Mutta se ei muuta asiaa. Katsokaas, seikka on se, että
tulin eilen päivällispöydässä maininneeksi tulokkaasta, ja kun tänään
sitten puhuin äidille tästä istunnostamme, kysyi hän, olinko jo
kutsunut myöskin uuden toverimme. Vastasin luonnollisesti, etten
aikonut kutsuakaan. Mutta valitettavasti ei äiti — niin ymmärtäväinen
kuin hän yleensä onkin — voinut käsittää, miten mieletön oli
ajatuskin Linnan mukaan tulemisesta. »Olethan kutsunut aina
ennenkin koko luokkasi», sanoi hän, »toivon niinollen, ettet tee
poikkeusta nytkään, etenkin, kun kysymyksessä on toveri, jolla ei
ennestään ole tuttuja kaupungissa.» No, saatoinko sitten tehdä
muuta kuin kutsua tulokkaan?

— Et mitenkään, se on minun vakaumukseni, hyväksyi Kataja

empimättä.

— Niin no, kun se kerran on sinun äitisi toivomus, taipui Teräkin.

Aarne huokasi helpotuksesta.

— Uskokaa, jos tahdotte, mutta tämä asia on koko ajan painanut

mieltäni, selitti hän. — Tuntuu oikein hyvältä, kun tiedän ainakin
teidän kahden ymmärtävän, etten voinut muuta.

Samassa ovi lennähti auki, ja huoneeseen ryntäsi aika melulla

koko puuttuva osa luokkaa — mikäli ei siihen kuuluvaksi vielä
lukenut Olavi Linnaa. Hetken vallitsi huoneessa tavaton meteli, jossa
itsekunkin oli vaikeaa saada ääntään kuuluville. Mutta sitten kajahti
Matti Hongan, luokan jättiläisen, ääni yli hälyn:
 — Minä, Jätti-Matti, »Yhtistyksen pehmeän teen katottamiseksi
äitinkielestämme» myöhäissyntyinen jäsen, vaatia äänettömyyttä!

Äänten sorina vaimeni hiukan, mutta hiljaisuutta ei huoneeseen

tullut.

— Uutisia! Minulla on uutisia! karjaisi silloin Honka.

Silmänräpäyksessä kaikki vaikenivat.

— Istukaa. En sano sanaakaan, ennenkuin istutte paikoillenne joka

sorkka, huusi Honka tuntien syvästi tällä hetkellä arvonsa.

— Odotatko myös, Maddi, kunnes olemme saaneet piiput

hampaisiin? tiedusteli Antti Aava kaivaessaan tupakkavehkeitä
taskustaan.

— Oo-ja, myönteli Honka. — Mutta, ystäväni, minä pyytän, älä

ärsytä minua tuolla kirotulla puustaimella. Tietäthän sen olevan
minulle samaa kuin sonnille punainen riepu.

— Kohtalo on minulle kova, valitteli luokan pienin, Eero Heinämaa.

— Minulla on pikku veli, joka ei osaa sanoa ärrää, ja luokkatoveri,
joka ei kykene tekemään eroa deen ja teen välillä. Kai minun oma
tulevaisuuteni on se, että pian unohdan, miten aa lausutaan. Niin,
Jätti-Matti, kai sinä muistat vielä aineesi? Sen metsästysaineen, jossa
sinä innostuit kuvailemaan, miten hauskaa on »putodella oduksia
puisda»?

Pojat purskahtivat nauruun. Juttu oli kaikilla tuoreessa muistissa.

Honka nauroi itse mukana, mutta huusi sitten teeskennellyn
uhkaavasti:
 — Sinä kuustuumainen Eero, sinä hännänhuippu, sinä napataatta!
Ellet sinä opi pitämään suutasi, nostan sinut niskakarvoistasi ulos
ovesta neuvottelumme ajaksi. Ja saman teen jokaiselle, joka tämän
jälkeen häiritsee hiljaisuutta. Ukaasin allekirjoitti korkeimman
omakätisesti Matti Honka, Jätti-Matiksi kutsuttu. Verstanten?

Pojat askartelivat äänettöminä, mikä pannen piippuaan kuntoon,

mikä sytytellen paperossiaan. Honka katsoi heitä toista toisensa
perästä nauttien siitä asemasta, johon uutinen hänet oli nostanut.
Varsin usein ei tapahtunutkaan, että hän tässä joukossa sai olla
johtajan paikalla.

Koko luokka — tulokasta lukuunottamatta — oli läsnä, kaikki

kaksitoista. Lähinnä häntä istui luokan toiseksi pisin mies, Paavo
Paasio, leveäharteinen hummailija, Paukka, sitten Erkki Laurila,
punatukkainen voimailija ja luokan »Juristi», sitten Kyösti Mustala,
luokan kiharapäinen maalari ja tanssimestari, jotka olivat yhdessä
tuumin vallanneet mukavan nahkasohvan. Läheisiin syviin
nojatuoleihin olivat vaipuneet Antti Aava, harvatukkainen ja
harmaakasvoinen »filosofi», ja Eino Ojanen, liikanimeltään »Ämmä»,
miksi hänet oli ristitty hienostelevan käytöksensä takia. Leposohvalle
olivat sijoittautuneet Urho Rimpi, »Mörisijä,» luokan tanakka
laulumestari, jolle valitettavasti ei oltu lauluääntä eikä sävelkorvaa
suotu, Eero Heinämaa, luokan pikkuvauva, ja Antero Saarelainen,
solakka ja huoleton maailmanmatti, jonka ruskeat kiharat kilpailivat
Mustalan mustien kanssa tyttöjen suosiosta. Yrjänä Kataja, maalta
kotoisin oleva urheilumies ja luokan »siveellinen selkäranka», piti
hallussaan keinutuolia. Huoneen toisessa päässä, ikkunoiden luona
istuivat lopuksi Aarne Salo, jonka ehtymättömät taskurahat olivat
hankkineet hänelle lempinimen »Jokamies», ja pyylevä Toivo Terä.
 — Valmiit? kysäisi Honka, kun ensimmäiset savut pöllähtivät
ilmaan.

Pojat nyökkäsivät. Mutta Honka ei pitänyt kiirettä alkamisella.

Sitten hän lausui painokkaasti ja kumeasti:

— Sota!

Pojat eivät liikahtaneet Honka katseli kummissaan heidän

välinpitämättömiä naamojaan.

— Ettekö te kuule, että minä sanon: Sota! toisti hän.

Aava haukotteli ikävystyneenä.

— Sinun uutisiltasi puuttuu aina mielenkiintoa, huomautti hän

vetelästi. — Sanoit tietäväsi uutisen, mielenkiintoisen uutisen. Me
istumme ja odotamme henki kurkussa. Ja sitten tulet sinä ja karjut:
Sota! Sota? Onko se olevinaan uutinen? Armon vuonna 1917, jolloin
maapallomme joka nurkassa on tapeltu jo kaksi ja puoli vuotta?
Sota! Mitä se meitä liikuttaa, tuleeko yksi sota ennestään jo
lukemattomien lisäksi? Oh, hyvä veli, olisit nyt edes huutanut:
Rauha! Se olisi jo ollut jotakin se. Jotakin uutta. Sinun älyn puutteesi
surettaa minua, Maddi. Vilpittömästi surettaa.

Aava kaivautui syvemmälle tuoliinsa ja antoi päänsä retkahtaa

tuolin selkämykselle. Silmät painuivat umpeen. Hän näytti haluavan
nukkua pitkän puheensa päälle. Honka haukkoi hetken ilmaa, sitten
hänen nyrkkinsä paukahti sohvapöytään.

— Huh, millainen aasi! huusi hän. — Typerä, vetelä itiootti! Ensin

ymmärrät väärin etkä sitten anna toiselle suunvuoroa. Minä tarkoitan
sotalla, että koulussa on syttyvä sota.
 — Koulussa?

Poikien mielenkiinto oli heti vireillä. Aavakin avasi silmänsä ja

vääntäytyi istumaan.

— Ah, veli, sanoi hän, se muuttaa asian. Älyssä ei siis mitään

vikaa.
Ilmaisumuoto vain typerä.

— Anna kuulua, Jätti-Matti. Ja pian! huudahti Aarne

kärsimättömänä.

— Yhtä meitän joukostamme on loukattu, lausui Honka hitaasti. —

Loukkaaja on opettaja. Minä ennustan sotaa.

— Siis sota! Peevelinmoinen sota! huusi Terä.

Toisetkin innostuivat.

— Antaa paukkua vain, hyväksyi Saarelainen huolettomasti.

— Motoon se maijari tarttee, kuka sitten liekin! karjui Paasio.

— Sulaa hulluutta, sulaa hulluutta, naureskeli Heinämaa. — Mutta

mikä olen minä, että minä tenää tekisin? En ole koskaan vääryyttä
vastaan.

Ojanen pyyhki nenäliinalla kiiltokenkiään, joille Honka oli

innoissaan astunut.

— En pane vastaan minäkään, suostui hänkin.

Ja Rimpi hoilasi:
 — Syttyvä on sota julma, vihan liekki leimuaa…

— Olkaa hiljaa, pojat, ja harkitkaamme asiaa, kehoitteli Laurila.

Aava ei ollut liikahtanut tuolistaan. Hän seurasi hymy huulilla

toverien riehuntaa. Katajan keinutuoli oli pysähtynyt, hän kuunteli
tarkkaavaisena. Ja Mustala oli kaivanut esille paperia ja kynän
ikuistaakseen tuon eloisan taulun edessään.

Kun melu hiljeni, kääntyi Laurila Hongan puoleen:

— Kerro kaikki, mitä tiedät. Ei tästä muuten tule mitään selvää.

— Minä en tunne juttua kokonaisuutessaan, alkoi Honka. — Vähän

sieltä täältä. Tipalan viites luokka oli tänään tapansa mukaan ollut
eläinoppitunnilla meitän koulullamme. Silloin oli Puutiainen — rutto
hänet periköön — kesken tuntia kysynyt, tuntevatko tytöt
meikäläisiä. Tietysti he tuntevat, myönsivät tipat. Puutiainen oli
sitten — Luoja ties, mistä syystä — ottanut reposteltavakseen Salon
Aarnen…

— Aarnen!

— Niin, ja sanonut hänestä jotakin saaplarin ilkeää.

Aarne oli hätkähtänyt. Sitten hän yritti lyödä leikiksi koko jutun.

— Ehkei se sentään niin erikoista ollut. Muuten, ellette te tiedä

syytä tuohon tunteenpurkaukseen, niin minä voin sanoa.

— No?

— Tellervo Vaarala on myös Tipalan viidennellä, ja lehtori Puutinen

sattui eilen tulemaan kadulla vastaan, kun olin Tellervon kanssa
kävelemässä, selitti Aarne. — Puutiainen tahtoi tietysti letkauttaa sen
johdosta.

Kataja vihelsi pitkään. Antti Aava kuohahti:

— Ei mutta, pojat! Tuota ei voi muuksi sanoa kuin

hävyttömyydeksi, etten pahempia sanoja käyttäisi. Minä yhdyn
teihin: Tulkoon sota!

— Sota! Sota! karjuivat pojat, niin että ikkunalasit tärisivät. — Ei

muuta kuin armoton sota!

Kataja pyysi hiljaisuutta.

— En pane vastaan, sanoi hän. — Vakaumukseni on, että lehtori

Puutinen on menetellyt epähienosti ja ansaitsee meidän
puoleltamme ojennuksen. Mutta mielestäni…

— Eikö sekin ole sinun »vakaumuksesi»? pisti Terä väliin.

— Ole hiljaa sinä, Toivottoman tylsä! komensi Laurila.

— Mielestäni, sanon, jatkoi Kataja rauhallisesti, mielestäni riippuu

tapa, jolla ojennus annetaan osaksi siitäkin, mitä lehtori Puutinen on
Aarnesta sanonut.

Kaikki olivat samaa mieltä. Vain Aarne pysytteli syrjässä.

— Tietääkö Honka vielä lisää tästä? tiedusteli Kataja.

— En, oli vastaus. — Kuulin vain katulla parin tipan siitä keskenään
juttelevan, ja ne puhuivat niin saaplarin hiljaa.
 — Mutta kuulkaas, pojat, sekautui Laurila puheeseen, olkaamme
perusteellisia. Mikäli muistan, on Aarnen sisar tuolla äskenmainitulla
luokalla. Hoi, Aarne, lieväähän nyt mietteistäsi! Eikö sisaresi ole
puhunut mitään luokallaan sattuneesta välinäytöksestä?

— Ei, vastasi Aarne. — En ole tavannut häntä sitten koulusta

tulon. Eikä minulla sitäpaitsi ole vähääkään halua ruveta utelemaan
häneltä, mitä tuon arvon herran päähän on pälkähtänyt sanoa
minusta.

Samassa koputettiin ovelle.

— Sisään! kiiruhti koko poikajoukko huutamaan. Oli näet helppo

kuulla, että koputtaja oli nainen.

Sisäänastuja oli solakka, ruskeapalmikkoinen tyttö, heille kaikille

tuttu Annikki Salo, Aarnen sisar. Pojat aivan kilpailivat siitä, kuka
pääsisi häntä ensin tervehtimään. Laurila jättäytyi tahallaan
viimeiseksi.

— Annikki, sanoi hän, kun hänen vuoronsa tuli, meillä olisi jotakin
kysyttävää teiltä, jos sallitte.

Mutta tyttö pudisti päätään koettaen samalla vapauttaa kättään

pojan kourasta. Hän aavisti, mistä oli kysymys, ja tahtoi päästä
vastaamasta.

— Minulla on kiire, sanoi hän vältellen. — Eräs toverini on luonani,

ja sitten siellä on vielä eräs, joka kysyy Aarnea.

— Rohkenen kysyä, kuka se on, tämä toverinne? jatkoi Laurila

itsepäisesti hellittämättä otettaan.
 — Tellervo Vaarala.

— Hänkö se myös haluaa tavata Aarnea? naureskeli Terä

ymmärtäväisenä.—
Tuttu juttu.

— Ei, ei, kiirehti Annikki punastuen selittämään, se on eräs poika.

— Sinä olet tunkeileva, Terä, muistutti Laurila. — No niin, Annikki,

te näytätte arvaavan, mikä kysymys meillä on teille tehtävänä.
Näettehän, ettette pääse tämän ihmismuurin lävitse Aarnen luo,
ennenkuin taivutte vastaamaan meille. Lupaatteko irti päästyänne
tulla yhdessä neiti Vaaralan kanssa tänne meidän ihmissyöjien luo ja
vastata silloin kaikkiin kysymyksiimme?

— Lupaan, kunhan vain vapautatte ranteeni tuosta

ruuvipenkistänne, taipui Annikki naurahtaen.

Piiri avautui heti, ja hän juoksi veljensä luo.

— Aarne, Maiju sanoo, että eteisessä on joku, joka kysyy sinua,

joku
Linna, Olavi Linna.

— Linna?

— Olavi Linna?

— Mitä hän hakee täältä?

Aarne oli kiusallisessa asemassa.

— Katsokaas, pojat, selitti hän lyöden asian leikiksi, kun te kerran

olette kutsuneet Tellervon ja Annikin seuraamme, ei tästä kuitenkaan
voi tulla tavallista suljettua istuntoamme. Minä puolestani olen äitini
toivomuksesta kutsunut Linnan. Jos te uskallatte mennä takuuseen,
etteivät vieraat korvat tyttöjen kautta saa tietää suunnitelmistamme,
niin minä puolestani takaan Linnan.

— Minä myös, yhtyi Kataja.

Pojat nauroivat. Kun he saisivat nuo kaksi tyttöä joukkoonsa,

saattoi sietää tulokkaankin mukaan tulon.

— Oh, olin aivan unohtaa, kääntyi Annikki ovelta sanomaan. —

Kahvi on pöydässä. Olisi ehkä viisainta, että herrat »ihmissyöjät»
siirtyvät sinne meidän puolellemme ruokasaliin. Vai tahtooko herra
Laurila kirjaimellisesti pitää kiinni lupaukseni sanamuodosta?

Laurila nauroi.

— Kuollut lainkirjain on tyhjä muoto. Henki on pääasia, sanoi hän.

— Kuulustelu voi tapahtua aivan yhtä hyvin toisaallakin. Ja että se
tapahtuu kahvikupin ääressä — sitä vastaan minulla ei tosiaan ole
mitään muistuttamista.

Matkalla ruokasaliin huomautti Aava ivallisesti Katajalle:

— En osannut aavistaakaan, että sinä ja Aarne olette niin eteviä

luonteentutkijoita. Taata, kun on pari sanaa vaihtanut! Siihen
tarvitaan totisesti jo neroutta — tai mielettömyyttä.
II.

Hetken kuluttua oli seurue koolla avarassa ja komeasti kalustetussa

ruokahuoneessa. Luokka oli pari kertaa ennenkin ollut pankinjohtaja
Salolla vieraisilla, joten pojat olivat jo kotiutuneita taloon. Kun lisäksi
pankinjohtaja itse rouvineen, joita pojat — heidän
ystävällisyydestään huolimatta — eivät voineet olla jollakin tavalla
arastelematta, eivät tällä kertaa olleet kotona, oli mieliala alusta
alkaen korkealla.

Annikkia auttoi emännyyden hoidossa hänen vaalea ystävättärensä

Tellervo Vaarala, hymyilevä tytöntyllerö, ja tarpeen apu olikin, sillä
pojat olivat hirveitä kahvinjuojia, jok'ainoa. Kupit tyhjenivät
uskomattoman nopeasti. Eivätkä pilapuheet ja nauru edes hetkeksi
päässeet vaikenemaan.

Tulokkaan läsnäoloa tuskin kukaan huomasikaan. Hän istui

syrjässä eikä sanonut sanaakaan toisten puhetulvan sekaan. Hänen
tummat silmänsä vain tähystivät milloin mitäkin seurueen jäsentä,
pitkään ja läpitunkevasti. Mutta kun ne osuivat Annikkiin, joka istui
pöydän päässä kauniina ja iloisena, muuttui niiden ilme epävarmaksi.
Tyttö yllätti hänet pari kertaa tuijottamasta häneen kuin johonkin
ilmestykseen. Kun heidän katseensa kohtasivat, lehahti
hämmennyksen puna pojan kasvoille. Mutta jo samassa hänen
silmänsä suuntautuivat jäykkinä ja kylminä tuijottamaan Terän
pyöreitä kasvoja, jotka olivat tällä hetkellä vielä tavallista
pyöreämmät, kun poskia pullisti suuri kakunpala.

Uh, millainen kummallinen olento! ajatteli Annikki ja kääntyi

jatkamaan innokasta keskusteluaan Mustalan kanssa.

Viimein kaikki näyttivät saaneen kyliänsä kahvista. Sisäkkö tuli

korjaamaan pois kuppeja tuoden samalla pöytään pari avaraa maljaa
lakkahilloa.

— Tehkää hyvin! kehoitti Annikki.

— Intohimon marjoja, kuiskasi Terä merkitsevästi Tellervon

korvaan, kostuttaen huuliaan kielellä. — Tämä on juuri sopivaa
syötävää rakastuneille. Ja sitähän me olemme vähän itsekukin. Vai
kuinka, neiti?

Mutta kun tyttö ei vastannut mitään, käänsipä hänelle puolittain

selkänsäkin, valmistautui Terä käymään käsiksi marjoihin mutisten
itsekseen:

— Nyt sitä aletaan…

Mutta silloin puhkesi Laurila puhumaan.

— Nyt me pidämme ruokalepoa, sanoi hän, ja ryhdymme illan

vakavaan ohjelmaan.

— Emmeköhän me olekin jo saaneet huikaisevimman nälkämme

sammutetuksi, yhtyi Aava. — Paitsi tietysti Terä. Hänet on luotu
aivan erikoisella tavalla, niin ettei hän milloinkaan tule kylläiseksi.
 — Leipäkorit ja leivoslautaset ovat tyhjiä kuin jos nälkäiset koirat
olisivat puhdistaneet ne viimeistä murua myöten, naureskeli
Heinämaa.
— Nähkääs, arvoisat neidet, nälkäinen on tämä meidän laumamme.
Tappelunnälkäinen ja rettelönnälkäinen ennenkaikkea.

— Eivät kuitenkaan kaikki, huomautti Ojanen ohuella äänellään

merkitsevästi.

— Ei, eivät tosiaankaan kaikki, myönsi Heinämaa. — Eräillä on

nälkä silkkisukkia ja lastenkenkiä.

Seurue purskahti nauruun. Ojasen hienostelut olivat aina olleet

toverien pilkan esineinä.

— Mikäs Jokamiestä tänään vaivaa? kääntyi Rimpi hiljaa

pysytelleen toverin puoleen.

— Ei mikään, koetti Aarne torjua.

— Ettekös te näe, että hän tuijottaa pöydälle, selitti Paasio

karkeaan tapaansa. — Hän, näettekös, miettii, mitä hänen hienot
sukulaisensa sanoisivat tällaisesta kahvipöydän hävityksestä.
Sivistymättömiä barbaareja, sanoisivat he, sen minä tiedän. Niinkuin
he sanoivat, silloinkuin sinut, Aarne, meidän kouluumme pantiin.
Sakilaiskouluun, fyi skam! No jaa, mutta ole huoleti. Jos täällä olisi
ollut yksikin heistä, olisimme aina sanoneet: Kiitos ei. Emme jaksa.
Söimme juuri kaksi litraa vaniljajäätelöä päivälliseksi. Sanoisimme
niin, hiivatti, vaikka nälkä vatsassa naukuisi kuin kymmenen
kollikissaa hiljaisessa yössä. Honka oli istunut ääneti kuunnellen
toisten rupattelua.
 Mutta nyt hän karjaisi:

— Hiljaa! Riittää jo! Ettekö kuulleet, että on aika ryhtyä vakaviin

asioihin?

Huoneeseen tuli hiljaista. Teräkin laski pöydälle hillolusikan, johon

hän oli jo tarttunut.

— Ala, Laurila!

Laurila kääntyi molempien tyttöjen puoleen:

— Annikki ja te, neiti Vaarala, meillä olisi tehtävänä teille eräs

kysymys, johon toivomme tyhjentävää vastausta. Mitä suvaitsi
lehtori Puutinen, myös Puutiaiseksi kutsuttu, lausua luokallanne
Aarnesta?

— Onko teidän nyt ehdottomasti saatava tietää se? kysyi Annikki

ilmeisen kiusautuneena.

— Te lupasitte.

-— No niin, lupasinhan minä. Mutta se on niin ikävää.

— Anna olla, Annikki, sekautui nyt Aarne puheeseen. — Ei minusta

kannata pitää tuollaisesta pikku jutusta sellaista meteliä. On paljon
parempi painaa koko asia villasella kuin ryhtyä Luoja ties miten
päättyviin rettelöihin.

Pojat katselivat toisiaan hieman epävarmoina. Mutta silloin virkahti

Aava:

— Ei käy, hyvä mies. Luokka on jo päättänyt sodan.

 Se ratkaisi asian.

— Tässä ei ole kysymys siitä, mitä sinä arvelet, Jokamies! huusi

Paasio. — Kysymys on luokan tahdosta, ja luokka tahtoo sotaa.
Peevelin pesäksi se koulu pian muuttuu, jos me annamme itseämme
kohdella kuin koiria. Siksi meidän täytyy antaa ojennus Puutiaiselle!

— Hyvä, hyvä!

Annikki huomasi, etteivät pojat antaisi perää. Siksipä hän alkoi,

joskin vastahakoisesti, kertoa:

— Lehtori Puutinen tiedusteli, tunnemmeko Aarnea. Mitään

erikoista se ei ollut. Usein hän kyselee sitä teikäläisistä ja kertoilee
meille sitten hauskoja juttuja, jos satumme tuntemaan
kysymyksessä olevan. Mitään pahaa hän ei tietysti tarkoita, tahtoo
vain tehdä tunnit meille hauskemmiksi. Sitäpaitsi on se osaksi
meidän omaa syytämme. Päästäkseen läksyjen kuulustelusta
utelevat tytöt usein teikäläisistä, ja lehtori unohtuu kertomaan meille
pitkiä tarinoita. Mutta tänään hän näytti olevan koko lailla
myrkyllisellä tuulella. Kun tytöt myönsivät tuntevansa Aarnen, sanoi
hän: »Siinä on yksi niistä seitsemännen luokan
maailmanparantajista. Pää terävä kuin partaveitsi, mutta ei viitsi
lukea. Häärää vain kaikessa muussa. Ei, ei hänestä milloinkaan tule
mitään tässä maailmassa. Enintään joku kolmannen luokan
sanomalehtimies.»

— Hävytöntä!

— Mikä tulevaisuuden ennustaja hän on, mokomakin Puutiainen!

 Pojat olivat kuohuksissaan. Aarne itse istui äänettömänä, hieman
tavallista kalpeampana, huulet yhteenpuristettuina. Arvostelu oli
koskenut hänen arkaan kohtaansa.

Laurila kääntyi Annikin puoleen:

— Oliko siinä kaikki?

— Oli. Tähän kuuluva.

— Eipäs, puuttui Tellervo puheeseen. — Annikki ei vain tahdo

kertoa, mitä lehtori Puutinen vielä sanoi. Hän kai huomasi itsekin
sanoneensa liikaa. Hänen katseensa pysähtyi Annikkiin, ja me
näimme, miten hän säpsähti. Mutta sitten hän virkahti ivallisesti:
»Niin, niin, Annikki Salo, sellainen hän on, se teidän veljenne.
Sanokaa hänelle minulta terveisiä, että tekee ajoissa parannuksen.
Vähemmän sivuharrastuksia. Vähemmän kadulla juoksua.»

— Se on sika, se Puutinen!

— Parannuksen? Kyllä me näytämme Puutiaiselle, kummalla

puolen se parannus on tehtävä!

— Toverit! kajahti Paasion ääni yli hälyn. — Olemme jo julistaneet

sodan. Tiedämme nyt myös, millaisilla aseilla sitä on käytävä.
Raskaalla tykistöllä! Mutta älkäämme tällä asialla pilatko hauskaa
iltaamme. Minä ehdotan sen vuoksi…

— Että käydään hilloon käsiksi, pisti Terä väliin.

— Älä keskeytä minua, sinä Toivottomantylsä! ärähti Paasio. —

Minä ehdotan, että luokka valtuuttaa Mustalan, Laurilan ja minut
tekemään valmistuksia sotaa varten.