Download the full version of the ebook at

https://ebookgate.com

Professional iPhone Programming with

MonoTouch and NET C 1st Edition Wallace B.
Mcclure

https://ebookgate.com/product/professional-iphone-
programming-with-monotouch-and-net-c-1st-edition-
wallace-b-mcclure/

Explore and download more ebook at https://ebookgate.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Professional Android Programming with Mono for Android and

NET C 1st Edition Wallace B. Mcclure

https://ebookgate.com/product/professional-android-programming-with-
mono-for-android-and-net-c-1st-edition-wallace-b-mcclure/

ebookgate.com

Professional Parallel Programming with C Master Parallel

Extensions with NET 4 1st Edition Gaston Hillar

https://ebookgate.com/product/professional-parallel-programming-with-
c-master-parallel-extensions-with-net-4-1st-edition-gaston-hillar/

ebookgate.com

Professional iPhone and iPad Database Application

Programming Wrox Professional Guides 1st Edition Patrick
Alessi
https://ebookgate.com/product/professional-iphone-and-ipad-database-
application-programming-wrox-professional-guides-1st-edition-patrick-
alessi/
ebookgate.com

NET Programming with Visual C Tutorial Reference and

Immediate Solutions 1st Edition Max Fomitchev (Author)

https://ebookgate.com/product/net-programming-with-visual-c-tutorial-
reference-and-immediate-solutions-1st-edition-max-fomitchev-author/

ebookgate.com
Head First C 2E A Learner s Guide to Real World
Programming with Visual C and NET Second Edition Andrew
Stellman
https://ebookgate.com/product/head-first-c-2e-a-learner-s-guide-to-
real-world-programming-with-visual-c-and-net-second-edition-andrew-
stellman/
ebookgate.com

Professional C 7 and NET Core 2 0 7th Edition Christian

Nagel

https://ebookgate.com/product/professional-c-7-and-net-core-2-0-7th-
edition-christian-nagel/

ebookgate.com

CryENGINE Game Programming with C C and Lua 1st Edition

Lundgren

https://ebookgate.com/product/cryengine-game-programming-with-c-c-and-
lua-1st-edition-lundgren/

ebookgate.com

Professional C 4 and NET 4 Wrox Programmer to Programmer

1st Edition Christian Nagel

https://ebookgate.com/product/professional-c-4-and-net-4-wrox-
programmer-to-programmer-1st-edition-christian-nagel/

ebookgate.com

Professional ASP NET 3 5 SP1 edition in C and VB Bill

Evjen

https://ebookgate.com/product/professional-asp-net-3-5-sp1-edition-in-
c-and-vb-bill-evjen/

ebookgate.com
Professional
iPhone Programming with
monotouch and .net/c#

foreword . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . xxi
introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . xxiii

chaPter 1 Introduction to iPhone Development with MonoTouch for

C# Developers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
chaPter 2 Introduction to MonoTouch . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
chaPter 3 Planning Your App’s UI: Exploring the Screen Controls . . . . . . . . . . . . . 35
chaPter 4 Data Controls . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49
chaPter 5 Working with Data on the iPhone . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
chaPter 6 Displaying Data Using Tables . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107
chaPter 7 Mapping . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 141
chaPter 8 Application Settings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173
chaPter 9 Programming with Device Hardware . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 191
chaPter 10 Programming with Multimedia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 203
chaPter 11 Talking to Other Applications . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 233
chaPter 12 Localizing for an International Audience . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 259
chaPter 13 Programming the iPad . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 277
chaPter 14 Just Enough Objective-C . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 303
chaPter 15 The App Store: Submitting and Marketing Your App . . . . . . . . . . . . . . 321

indeX . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 339
 Professional

iPhone® Programming with

monotouch and .net/c#

Wallace B. McClure
Martin Bowling
Craig Dunn
Chris Hardy
Rory Blyth
Professional iPhone® Programming with MonoTouch and .neT/C#
Published by
Wiley Publishing, Inc.
10475 Crosspoint Boulevard
Indianapolis, IN 46256
www.wiley.com
Copyright © 2010 by Wallace B. McClure, Martin Bowling, Craig Dunn, Chris Hardy, and Rory Blyth

Published by Wiley Publishing, Inc., Indianapolis, Indiana

Published simultaneously in Canada

ISBN: 978-0-470-63782-1
ISBN: 978-0-470-90808-2 (ebk)
ISBN: 978-0-470-90859-4 (ebk)
ISBN: 978-0-470-90860-0 (ebk)

Manufactured in the United States of America

10 9 8 7 6 5 4 3 2 1

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system or transmitted in any form or by any means,
electronic, mechanical, photocopying, recording, scanning or otherwise, except as permitted under Sections 107 or 108
of the 1976 United States Copyright Act, without either the prior written permission of the Publisher, or authorization
through payment of the appropriate per-copy fee to the Copyright Clearance Center, 222 Rosewood Drive, Danvers,
MA 01923, (978) 750-8400, fax (978) 646-8600. Requests to the Publisher for permission should be addressed to the
Permissions Department, John Wiley & Sons, Inc., 111 River Street, Hoboken, NJ 07030, (201) 748-6011, fax (201) 748-
6008, or online at http://www.wiley.com/go/permissions.

Limit of Liability/Disclaimer of Warranty: The publisher and the author make no representations or warranties with
respect to the accuracy or completeness of the contents of this work and specifically disclaim all warranties, including
without limitation warranties of fitness for a particular purpose. No warranty may be created or extended by sales or pro-
motional materials. The advice and strategies contained herein may not be suitable for every situation. This work is sold
with the understanding that the publisher is not engaged in rendering legal, accounting, or other professional services.
If professional assistance is required, the services of a competent professional person should be sought. Neither the pub-
lisher nor the author shall be liable for damages arising herefrom. The fact that an organization or Web site is referred to
in this work as a citation and/or a potential source of further information does not mean that the author or the publisher
endorses the information the organization or Web site may provide or recommendations it may make. Further, readers
should be aware that Internet Web sites listed in this work may have changed or disappeared between when this work was
written and when it is read.

For general information on our other products and services please contact our Customer Care Department within the
United States at (877) 762-2974, outside the United States at (317) 572-3993 or fax (317) 572-4002.

Wiley also publishes its books in a variety of electronic formats. Some content that appears in print may not be available
in electronic books.

Library of Congress Control Number: 2010926847

Trademarks: Wiley, the Wiley logo, Wrox, the Wrox logo, Wrox Programmer to Programmer, and related trade dress are
trademarks or registered trademarks of John Wiley & Sons, Inc. and/or its affiliates, in the United States and other coun-
tries, and may not be used without written permission. iPhone is a registered trademark of Apple, Inc. All other trade-
marks are the property of their respective owners. Wiley Publishing, Inc. is not associated with any product or vendor
mentioned in this book.
about the authors

wallace b. (wally) mcclure graduated from the Georgia Institute of Technology

(Georgia Tech) in 1990 with a Bachelor of Science degree in electrical engineering. He
continued his education there, receiving a master’s degree in the same field in 1991.
Since that time, he has done consulting and development for such companies as The
United States Department of Education, Coca-Cola, Bechtel National, Magnatron,
and Lucent Technologies, among others. Products and services have included work with ASP, ADO,
XML, and SQL Server, as well as numerous applications in the Microsoft .NET Framework. Wally
has authored books on architecture, ADO.NET and SQL Server, AJAX, and iPhone Programming
with Mono/MonoTouch. Wally specializes in building applications that have large numbers of users
and large amounts of data. He is a Microsoft MVP and an ASPInsider, and a partner in Scalable
Development, Inc. You can read Wally’s blog at www.morewally.com. Wally is married and has two
children. When not writing software, he plays golf, exercises, and hangs out with his family.

martin bowling is the Founder/President of 27 Creative, a Charleston, West Virginia,

based Internet marketing and mobile development consulting firm. Martin has been rec-
ognized for his Internet Marketing talents, providing consulting for many Fortune 500
companies and some of the top educational institutions in America. Martin is in demand
as a speaker, seminar leader, and consultant in various topics ranging from social media
marketing to application development. He is currently focusing on several projects that bring his many
passions together, working with a leading social media marketing and SEO firm Search & Social to
build a platform to provide scalable SEO and social media marketing to small and medium-sized busi-
nesses. His project Tweetcaching.com takes mobile development, social media, and the outdoors and
combines it into one great project to allow Geocachers to easily share their finds with their friends
and family while they are on the go. Martin continues to find new ways to mash up social media with
mobile development to provide a rich experience to users and maximum ROI for the companies he
works with. He lives with his wife in Charleston, West Virginia. His black lab, Brewski, keeps
him company while he codes. Martin loves a great meal and craft brewing. He can be reached at
www.martinbowling.com where he occasionally blogs. For a more up close and personal look
at Martin follow him on Twitter at http://twitter.com/MartinBowling.

craig dunn has been developing with the .NET Framework since 2001 in both
Australia and Canada, on projects ranging from Internet banking to warehouse automa-
tion systems (and including a stint building multilingual web sites). He has been involved
with MonoTouch since the early betas in August 2009, blogging tutorials at http://
conceptdev.blogspot.com and producing the MIX10 iPhone conference schedule
application (in conjunction with Chris Hardy) for Microsoft’s 2010 MIX conference in Las Vegas.
Craig was also 15th in line for an iPad.
 chris hardy, a Microsoft ASPInsider, works for a digital agency called Great
Fridays in Manchester, United Kingdom, developing ASP.NET solutions for clients
such as Peter Gabriel and Emma Watson. Ever since MonoTouch was in beta, Chris
has been developing and evangelizing MonoTouch and was one of the first users to get
a MonoTouch application on to the App Store. Speaking at conferences around the
world on the subject, Chris has been a key part of the community and is extending this by contrib-
uting to the MonoTouch book.

rory blyth has worked in the software development industry for nearly a decade.
He began as an independent contractor, then went on to co-host the popular .Net
Rocks podcast, work as a public speaker for Microsoft, join Microsoft’s Channel9,
and deliver many talks for other companies/conferences on diverse subjects includ-
ing iPhone development using both Objective-C and MonoTouch. He learned iPhone
development during a year working at Spotlight Mobile — a development firm where popular
iPhone apps such as Style.com and the Barnes and Noble Bookstore were produced.

about the technical editors

aleX york is a graduate of the University of Manchester in England, where he studied computing
science. He has been developing software solutions ever since — almost exclusively with C# and the
.NET Framework. After graduating, Alex worked in Manchester for a mobile gaming company,
using ASP.NET and WCF on a daily basis. He moved to Norway in 2008 and started working for
Bennett, building customer solutions using C# and ASP.NET for recognizable Norwegian brands. In
his spare time he was an early adopter of iPhone development with MonoTouch and an active mem-
ber of the community. He currently works as a technology consultant for Capgemini, in Trondheim.

John mandia grew up in London and has been developing since 1999 when he switched from
working in marketing to development. During that time he’s worked for a value-added reseller
(VAR), a .com company, a portal, a design agency, a consultancy and he is currently working for
a leading global investment bank. He’s been working with .NET since it was in beta, and for a
number of years he was a major contributor to an open source project known as Rainbow Portal
(2002–2005) which has had over 130,000 downloads. One of his current interests is mobile devel-
opment, and he’s been following MonoTouch since it was in beta when he set up the MonoTouch
community site http://monotouch.info and twitter account @monotouchinfo to help others who
have decided to take their .NET skills and apply it to iPhone/iPad development.

Jim Zimmerman is an ASP.NET MVP and CTO of Thuzi and TeamZoneSports in Tampa, Florida.
He decided to learn Objective-C last year in order to learn how to create iPhone apps for his four
kids and for his companies. He has since been convinced that MonoTouch is the way to go allow-
ing him to bring his C# skills with him, giving him a much more rapid development experience. He
looks forward to the day when he can have at least 90 percent of the same code running on all rel-
evant mobile devices.
credits

eXecutive editor Production manager

Bob Elliott Tim Tate

senior ProJect editor vice President and eXecutive grouP

Kevin Kent Publisher
Richard Swadley
develoPment editor
Jeff Riley vice President and eXecutive Publisher
Barry Pruett
technical editors
Alex York associate Publisher
John Mandia Jim Minatel
Jim Zimmerman
ProJect coordinator, cover
senior Production editor Lynsey Stanford
Debra Banninger
comPositor
coPy editor Jeffrey Lytle, Happenstance Type-O-Rama
Kim Cofer
Proofreader
editorial director Nancy Carrasco
Robyn B . Siesky
indeXer
editorial manager Robert Swanson
Mary Beth Wakefield
cover designer
marketing manager Michael E . Trent
Ashley Zurcher
cover image
©Marilyn Nieves/istockphoto
acknowledgments

i’ve always been interested in mobile development. It wasn’t until the summer of 2009 that
Wrox and I were able to agree on creating a mobile development/iPhone project. That project, part
of the Wrox Blox series, was the first version of this book; it published in November 2009. Two
weeks after the release of that project, Associate Publisher Jim Minatel was happy with the sales
of the ebook and was wondering about a bigger print book on MonoTouch. Due to my schedule,
I needed to get several other authors. I initially thought of Craig Dunn, Chris Hardy, and Martin
Bowling. I had spoken with each during the writing of my first book, so it made sense to talk with
them about co-authoring the print book. I spoke with Joseph Hill at Novell one afternoon, and he
suggested them as well. With some level setting in my initial choices, I talked with each one and they
all accepted. I was ecstatic. Rory Blyth joined us a short way into our book. Thanks to Jim Minatel
for allowing me to start writing on MonoTouch. Thanks to Bob Elliott for keeping us on target, and
a big thanks to Kevin Kent for doing the dirty work of keeping us on task.
Given that my co-authors were on separate continents and hemispheres, I want to thank them for
their great work. Craig and Chris did a great job, were very attentive to detail, and were always on
top of what was going on.
I want to thank my family. They did a great job allowing me to work on the book and to work for
customers as well. I owe them a huge “Thank You.”
Finally, I want to thank you for purchasing this book. We hope you enjoy this book as much as we
have enjoyed writing it.

—Wallace B. Mcclure

sPecial thanks to my wonderful wife Mandi Rae. Without her I don’t know where I would be.
Thanks to my mom, CK, Sarah, and all those who have supported me over the years. And thanks to
Brewski Firkin for keeping me company while I code.

—M artin BoWling

thanks to Karl, Mike, and Chris for inspiration, and to Mum for everything. To Jack, Lilliana,
Will, Sam, and Marcus — always do your best.

—craig Dunn

thanks to my wife, Cara, for putting up with the long nights and to my parents, Hazel and Bob.

—chris h arDy
contents

FOREWORD xxi

IntRODuctIOn xxiii

chaPter 1: introduction to iPhone develoPment with

monotouch for c# develoPers 1

Product Comparison 2
.NET Framework 2
Mono 2
MonoTouch 3
MonoDevelop 5
iPhone 5
Mobile Development 7
apple iPhone sDK Tools 8
Tools 8
Licensing 9
summary 9

chaPter 2: introduction to monotouch 11

Before You Begin Developing 11

The Components of MonoTouch 12
What Is Mono? 12
Namespaces and Classes of MonoTouch 13
Working with MonoDevelop 16
Using interface Builder 19
Working with Library Controls 20
Setting Up Outlets 22
Setting Up Actions 24
Hello World with interface Builder 25
Hello World in Code 28
Debugging 30
On the Simulator 30
On the Device 30
Understanding the linker 31
Deploying Your application 32
summary 33
ConTenTs

chaPter 3: Planning your aPP’s ui: eXPloring

the screen controls 35

Creating iPhone(y) Ui and application interaction Patterns 35

Command Interfaces 36
Radio Interfaces 37
Navigation Interfaces 37
Modal Interfaces 38
Combination Interfaces 38
Uilabel 39
UiButton 40
UiTextfield 42
Uiswitch 43
Uislider 44
UiactivityindicatorView 44
UisegmentedControl 45
UiPageControl 46
summary 46
chaPter 4: data controls 49

Windows and Views 50

UIWindow 51
UIView 52
Data View Controls 52
UIWebView 52
UIScrollView 58
UITextView 61
UIPickerView 65
UIDatePicker 69
Controllers and Bars 71
UIViewController 72
UIToolbar 73
UITabBarController 76
UINavigationController 82
summary 85

chaPter 5: working with data on the iPhone 87

Working with sQlite 87

Using Mono .Data .Sqlite 88
Setting Up a Database 88
Setting Up Tables 89

xiv
 ConTenTs

Using SQL Statements 90

Upgrading Strategies 92
Working with remote Data 93
Using SOAP 94
Using REST-Based Web Services 98
Retrieving Data 99
Posting Data with POST 104
Using Web Services Responsibly 106
summary 106

chaPter 6: disPlaying data using tables 107

Displaying Data in a Table 109

Selecting a Cell 111
Changing the Cell Layout 113
Presenting Grouped Data 114
Adding an Index 118
Grouped Table Style 119
Customizing the Cell Layout 120
navigating with Tables 123
Using UINavigationController 123
Implementing a Second Level of Navigation 126
Creating Static Row Content 127
editing Table rows 130
Adding Swipe to Delete 130
Enabling Edit “Mode” 131
Re-Ordering Cells 132
Creating an Insert Icon 133
Adding New Rows 134
adding a search Bar to a Table 136
Enabling the Search Bar 137
Customizing Search Appearance 140
summary 140

chaPter 7: maPPing 141

Map Basics 142

Introducing MapKit 142
Introducing CoreLocation 142
Using Corelocation 145
Determining Device Location 145
Tracking Device Movement 150

xv
ConTenTs

Using MapKit 154

Showing a Map 156
Annotating the Map 158
Using the Geocoding Feature 167
summary 172

chaPter 8: aPPlication settings 17 3

exploring the info.plist 173

UIStatusBarHidden 174
UIInterfaceOrientation 175
UIRequiresPersistentWiFi 175
UIPrerenderedIcon 175
Peeking in the settings Bundle 175
The Settings Application 176
Adding Your App to the Settings Application 176
Reading Your Settings 188
Updating Your Settings 189
summary 189

chaPter 9: Programming with device hardware 19 1

responding to acceleration 192

Accelerometer 192
Using the XYZ Coordinate System 192
Coding with the Accelerometer 193
Using Acceleration for UI Input 194
Determining Device orientation 196
Beginning Notification 196
Determining Static Device Orientation 196
Determining Event-Based Orientation 197
reading the Proximity sensor 198
networking 199
Taking Battery life into account 200
Determining the Static Battery State 200
Using Battery Change Events 201
accessing system information 201
Mobile Development 202
summary 202

xvi
 ConTenTs

chaPter 10: Programming with multimedia 203

images 203
Displaying Images 203
Picking an Image 206
Handling a Picked Image 208
Creating an Image from the Camera 209
Editing an Image 210
Customizing the Camera 211
Saving an Image to the Photo Album 212
Video 213
Playing a Video 213
Customizing the Video Player 215
Picking a Video 218
Recording Video 219
Editing a Video 221
Saving a Video to the Saved Photo Album 222
audio 223
Playing Audio 223
Recording Audio 225
animation 227
Creating Basic Animation 227
Using UIView Animations 229
summary 231

chaPter 11: talking to other aPPlications 233

integrating apple applications 233

Opening Up Safari 233
Opening Up E-Mail 234
Making a Telephone Call 234
Sending a Text/SMS Message 235
Opening a Location in the Maps Application 235
Opening a YouTube Video 235
Opening Up the iTunes Store and the App Store 236
Third-Party application integration 236
Simple Integration with Google Earth 236
Further Integration with Skype 237
accepting Calls from other applications 237
Configuring Your Info .plist File 238
Implementing an OpenURL Schema 240

xvii
ConTenTs

integrating with the address Book 240

ABPersonViewController 242
ABPeoplePickerNavigationController 243
ABNewPersonViewController 244
ABUnknownPersonViewController 245
Handling the Selection of Properties 247
integrating with iPod Music Collections 248
interfacing with objective-C 252
MonoTouch .Foundation 252
MonoTouch .ObjCRuntime 253
Automatic Binding to Objective-C with btouch 253
summary 257

chaPter 12: localiZing for an international audience 259

internationalizing an application 261

Changing language and region settings 261
Displaying Multiple languages 263
Showing Translated Text 265
Displaying Images 269
Localizing App Icon and Name 271
Displaying “Double Byte” Characters 271
Formatting Dates, Times, Numbers and Currency 272
Managing localized.strings in real-World applications 274
genstrings 274
ngenstrings 274
summary 276

chaPter 13: Programming the iPad 27 7

The iPad Device 277

What Makes an iPad application? 279
Device Orientation Support 280
Startup Images 282
new iPad features 284
Using UISplitViewController 284
Creating a Custom UIPopover 288
Displaying Modal Views 291
Recognizing Gestures 292
Building a Universal app 296
summary 302

xviii
Another random document with
no related content on Scribd:
limonaadia. Kauppaneuvos alkoi hyvin vilkkaasti puhua
sanomalehdestä ja selitti hyvin laveasti kansan opetuksen
järjestämistä, mutta maisteri, vaikka olikin häntä hyvin tarkasti
kuuntelevinaan, ei tietänyt asiasta mitään, hänen ajatuksensa
liikkuivat aivan toisaalla. Hän heräsi unelmistaan vasta sitte kun
kauppaneuvos puristi hänen kättänsä ja kysyi:

— Te otatte siis kirjoituksen vastaan?

— Suurella kiitollisuudella, herra kauppaneuvos, vastasi maisteri

ja ajatteli sitte itsekseen: Mitähän minä nyt lupasin?

Lupauksensa mukaan saattoi maisteri kotia Almaa, joka käveli

hänen vieressään niinkuin mikä vaatekääry liinoihin ja turkkeihin
kiedottuna. Maisteri olisi tarjonnut käsivartensa, mutta Alman
kädetkin olivat turkin sisällä.
V.

Uusi vuosi oli tullut ja sanomalehden säännöllinen ilmaantuminen

alkanut. Tilaajoita oli karttunut niin paljon että lehden tulevaisuus,
s.o. ensimäinen vuosi, oli turvattu. Toimittaja saattoi laskea että kun
kirjapaino, paperi, y.m. kulungit ovat suoritetut, hänelle jääpi kaikkien
vaivain palkkioksi noin 300—400 markkaa. Paljon huonomminkin
olisi saattanut käydä, ajatteli maisteri Tiira. Hän tuumaili vaan
mihinkä tuota voittoa olisi käytettävä ja päätti vihdoin ostaa niillä
rahoilla ensi talveksi uudet turkit.

Tanssiaisten jälkeen olivat maisterin mielestä melkein kokonaan

unohtuneet vieraan jutut kestikievarissa, hän oli nyt saanut muuta
ajattelemista. Hän oli tuosta muutoksesta melkein iloissaan, eikä
äkkinäinen mieltymys molempiin tyttöihin tanssiaisissa myöskään
hänen rauhaansa sanottavasti häirinnyt. Hän oli nyt levollinen siinä
vakuutuksessa, että hän on yleisesti suosittu henkilö niissä piireissä,
joiden suosiosta hän lukua piti, ja luulipa hän myös havaitsevansa
että etenkin naima-ikäisten tyttärien äidit häntä lempein silmin
katselivat. Pienessä kaupungissa ei ollutkaan monta nuorta miestä,
joiden asema olisi perheelle edes sitä turvallisuutta tarjonnut kuin
maisterin, joka valtion koulun opettajana piti kruunun suuresta
kaakusta kiinni.
 Sanomalehden toimittaminen ei maisterille erittäin suurta vaivaa
tuottanut, sillä apua alkoi tulvata ulkoa päin monelta haaralta.
Eräänä päivänä astui hänen luoksensa mies, joka veti lakkaristaan
paksun kääryn paperia ja kumarsi nöyrästi.

— Te olette, herra toimittaja, luvannut lehdessänne edistää

raittius-asiata. Minulla olisi tässä siitä pieni kirjoitus, jonka pyytäisin
lehteenne.

Maisteri sanoi mielihyvällä ottavansa sen lehteen, mutta mies alkoi

selittää raittius-asian suurta hyötyä kiihkeällä innolla ikäänkuin olisi
tahtonut ruveta maisteria käännyttämään. Hän kertoi aikovansa
perustaa kaupunkiin raittiusseuran ja tämä kirjoitus oli kehoitus sitä
varten. Maisterilla oli kiiru lähteä kouluun, mutta mies yhä vaan
selitti. Hänen täytyi vihdoin jokseenkin epäkohteliaalla tavalla kesken
puhetta ojentaa kätensä jäähyväisiksi ja kehoittaa miestä
vastedeskin muistamaan lehteä kirjoituksilla. Mies poistui silloin
monilla kumarruksilla.

Kun maisteri palasi koulusta, yhtyi häneen kadulla ylioppilas

Juslenius, joka seurasi häntä kotia. Pöydälle oli sillä aikaa tuotu
paksu kirje, jonka kuoreen oli painettu kauppaneuvos Polinin nimi.

— Ompas sinulla arvokkaita aputoimittajoita! huudahti ylioppilas

katsellen kirjettä.

Maisteri hymyili, sillä hän arvasi että siinä nyt oli se kirjoitus, jonka
hän tanssiaisissa oli luvannut lehteensä ottaa. Hän avasi kirjoituksen
ja alkoi lukea sillä aikaa kuin ylioppilas katseli pöydällä olevaa
raittiuskirjoitusta. Hetken luettuansa maisteri nousi ylös ja huusi,
tukkaansa tarttuen:
 — Herrajesta, mitä hullutusta tämä on? Eihän tässä ole päätä eikä
perää!

Juslenius otti paperin ja luki sitä hetkisen.

— Löydätkö siinä ainoatakaan järjellistä lausetta? kysyi maisteri.

— En vielä tähän saakka; mutta lopussa kiitos seisoo! Luettuansa

kirjoituksen loppuun heitti ylioppilas paperin pöydälle ja sanoi
lyhyesti:

— Paperikoriin!

— Ei veliseni, kuinkas se kävisi laatuun? Mutta mikä panikaan

kauppaneuvos Polinin kirjoittamaan kansan opetuksen
järjestämisestä, josta hänellä on noin sekavat ajatukset? Miks'ei hän
kirjoittanut "Voin viennistä Englantiin", taikka "Rautatien
rakentamisesta Kauppilaan", taikka jostakin muusta, jota hän saattaa
ymmärtää?

— Etkö sinä tiedä, ettei mikään ole niin hauskaa kuin puhua
asioista, joita ei ymmärrä? Jos minä, näet sä, ymmärrän jonkun
asian perin pohjin, niin on se minusta niin selvää ettei siitä kannata
puhua; mutta annas kun otan asian, jota en ymmärrä, niin voin
puhua siitä mitä hyvänsä, aivan niinkuin se, joka on tuntemattomissa
maissa matkustanut, voi sieltä kertoa mitä tahtoo. Jos sitte tulee joku
toinen ja sanoo: "sinä valehtelet, asia onkin niin tai näin", voi hän
huoleti vastata: sinä valehtelet itse! Ja se, joka tahtoo uskoa
molempia, tekee viisaimmin, jos uskoo että molemmat valehtelevat.

— Sinä puhut niinkuin kirjasta, nauroi maisteri, mutta se ei

laisinkaan auta tässä pulassa. Minä en tahtoisi millään muotoa
hyljätä kauppaneuvoksen kirjoitusta, mutta jos sen tällaisena
painatan, "niin hevosetkin nauraa".

— Siinä tapauksessa on paras että painatat sen ja loppuun lisäät

toimituksen puolesta: Risum teneatis amici!

— Säästä sukkeluuksiasi toiseen kertaan, vaikeroi maisteri.

— Siis on yleinen mielipide se, että kirjoitus toistaiseksi pannaan

pöydälle ja ryhdytään päiväjärjestykseen, puhui ylioppilas juhlallisella
äänellä ja, muuttaen äkkiä äänensä tuttavalliseksi, jatkoi:

— Minä menen tänä iltana Alma Hegelin ompeluseuraan.

— Soo! En luullut sinun osaavan neuloa.

— Erehdyt, veikkoseni, minua on pyydetty pitämään siellä

esitelmää, ja koska minulla vielä on tallella se kansantajuinen
esitelmä "Sydämestä", jonka pari vuotta takaperin Helsingissä pidin,
niin luen sen nyt heille. Etkö sinäkin tahtoisi kerran pitää tytöille
esitelmää?

— Ei minua ole pyydettykään.

— Syy on siinä että tyttöparat eivät uskalla lähestyä sellaista

potentaattia kuin sinä olet, seitsemäs tai kahdeksas suurvalta, näet.
Tytöillä on erinomainen respekti sinua kohtaan. Siitä saakka kuin
lehdessä oli kirjoituksesi ompeluseurasta, olet sinä heidän
sankarinsa, heidän ideaalinsa, heidän torttunsa ja rusinansa.

— Ole vaiti!
 — Kas niin, saanko sanoa että sinäkin olet luvannut pitää
esitelmän ompeluseurassa?

— Sano, jos tahdot.

Vähän aikaa sen jälkeen kuin Juslenius oli lähtenyt pois, toi posti
useita kirjeitä "Kaupin" toimitukselle. Ne olivat kirjeitä tuntemattomilta
tuttavilta lähiseuduilla. Yhdessä niistä oli runomittainen tervehdys
uudelle sanomalehdelle. Se alkoi näin:

"Terve Kauppi kaupungista,

Terve valpas valvojamme,
Terve uutisten urija!
Terve teille, terve meille,
Terve sulo Suomellemme,
Terve tervehyttäjälle!
Posti toi sen poikalapsen,
Pienokaisen pussissansa,
Laukussansa lehtilauman.
Akat tuota kääntelivät,
Kääntelivät, vääntelivät:
Mitähän tuostakin tulevi,
Mikä kasvavi kananen?"

Sellaista jatkui sitte pari arkkia lävitse. Maisteri huokasi.

— Hyvä ystävä epäilemättä; mutta runo täyttäisi koko lehteni eikä

huvita ketään. Jos olisin kuningas, lähettäisin hänelle rahan rintaan,
taikka kultaisen nuuskarasian. Nyt ei auta muu kuin — paperikoriin.
Viimeisen sanan lausui hän matkien Jusleniusta. Toinen kirje oli näin
kuuluva:
 "Kaapin pää Toimi Tuksell!! kun hirviän dulen puhaltais valkia
hävitti kaikki huonekset patron lingmanilta Joka sano että vasikat
Jotka olivat karsinas että heitin piti ettiä avainta Jos ne palaisi, niin
duli Jahtifouri Ja sano että yksi väskan hengi on yks väskan hengi
Joka maksa korkeentans neljä tai 5 markka helsingin toril Jos ne
palais kun sais vaan pykningin pelastuksi Ja sano että patron on
hullu niinkuin sanotan höperö sen säikähryksen tähren, niin voi
kauhiaa kun rupesi kiromaan Ja vannomaan Ja sanoi sinä
ulosgulunut lurjus Ja sinut pitäs panna yhteen paikkaan Jota minä
en ilkiä kirjottaa. Ja tohtarkin tuotin Ja toi kans paljon laastaria Ja
buunöljyä että Jos olis palohaavoja niinkuin buuöljy on hyvää mutta
ei auttanut täytyi panna rattaille Ja huusi niinkuin syötävä minulta
leikataan pää Ja voi sinä birun pakana Joka oli tohtori Ja monta
muuta kauhiata sanaa Joista karvat nousevat pystyn kuuluu nyt
kuollen lapviikin sairashuonees se on raskas sanoma sillä sitä moni
kiittää hyväntekijäksi Ja antoi paljon rahaa kansagoululle Ja opetti
biikansa Ja renginsä kirjottaman. bytäisin kirjotusvirhet oikaseman.
Jos niitä on."

Maisteri sytytti papirossin ja luki kirjeen toiseen kertaan.

— Tässä on joku hirveä uutinen kerrottuna, mutta mikä se on?

Huomisessa lehdessä on vielä tilaa vereksimmille uutisille ja voihan
jättää jonkun joutavan jutun pois.

Samassa toi kirjapainon poika kosteita korrehtuuriliuskoja. Maisteri

käski hänen odottamaan, otti paperia ja kirjoitti:

"Hirveä onnettomuus. Viime viikolla paloi K:n pitäjässä, kovan

tuulen raivotessa, patrona Klingmanin kaikki huoneet. Navettaan,
joka oli lukossa, paloi useita vasikoita. Tämä onnettomuus vaikutti
omistajaan niin kovasti että hän menetti järkensä ja vietiin Lapviikin
sairashuoneesen, jossa hän jo kuuluu kuolleen. Kirjeenvaihtajamme
kertoo että vainaja harrasti suuresti kansan sivistystä ja antoi
runsaasti apua pitäjän kansakoululle."

— He, tuoss'on!

Poika lennätti uutisen kirjapainoon.

Seuraavana päivänä meni maisteri Pihlénin puotiin tupakoita

ostamaan. Pihlén huomasi hänet konttoristaan pyöreän
kurkistusruudun lävitse ja tuli puotiin.

— Mistä kummasta sinä olet tuon uutisen saanut? kysyi Pihlén ja

osoitti sormellansa lehden viime numerossa uutista "Hirveä
onnettomuus".

— Eikös se ole sitten oikea?

— On se sen verran oikea että K:n pitäjässä paloi huoneet, mutta

ei patrona Klingmanilta, vaan Flinkmanilta, eikä se tapahtunut viime
viikolla, vaan toista vuotta takaperin ja ilmoitus patronan kuolemasta
on jo pari viikkoa takaperin ollut pääkaupungin lehdissä.

Maisteri ei voinut vastata mitään, vaan kirosi itseksensä omaa

tyhmyyttään ja tuli peräti huonolle tuulelle. Hän aikoi jo lähteä pois
kun kuomasi että puodin toisella puolella oli neiti Torn kauppaa
tekemässä. Tämä kokosi kiireesti kaikki myttynsä ja riensi ulos
samalla kertaa kuin maisterikin.

— Mitähän tuokin minun jälessäni juoksee? ajatteli maisteri ja

nosti hattuansa hyvin kylmästi. Mutta ikään kuin kiusalla rupesi neiti
Torn käymään hänen rinnallansa ja aloitti puhetta.
 — Maisteri Tiira, otattehan te lehteenne pieniä kertomuksia?

— Kas niin, sitä vielä puuttui! ajatteli maisteri itsekseen ja vastasi:

Kyllä! mutta sellaisella äänellä kuin olisi tahtonut sanoa: menkää
Kyöpeliin kertomuksinenne!

Neiti Torn kertoi että hänellä jo kauan oli ollut pieni novelli
valmiina, mutta hän ei uskaltanut tarjota sitä julaistavaksi. Nyt oli hän
sitä kantanut lakkarissaan monta päivää toivossa tavata maisteria ja
pyysi saada nyt antaa sen, kun vaan se voisi tapahtua niin ettei
kukaan huomaisi. Myöskin pyysi neiti Torn ettei hänen nimeänsä
millään ehdolla kenellekään ilmaistaisi.

— Se tuskin tulee tarpeelliseksi, sanoi maisteri melkein

hävyttömällä epäkohteliaisuudella.

Kun kadulla kulki alituisesti ihmisiä, ehdoitteli neiti Torn että hän
pudottaa myttynsä huomaamatta kadulle, josta maisteri sen sitten
ottaa.

— Kaikkien hupsujen kanssa tässä on tekemistä, mutisi maisteri

äkeissään ja hänen päähänsä pälkähti jo sekin ajatus että pitäisi
jättää koko mytty kadulle muitten löydettäväksi, niin kyllä neiti
Tornilta kirjoitushalu loppuisi. Mutta sitte häpesi hän omaa ilkeyttään,
otti mytyn ylös ja meni kotia. Hänen mielestään kaikki ihmiset
katsoivat häneen ilkkuen, ikäänkuin olisivat tahtoneet sanoa: Kas tuo
mies se vasta löysi tuoreen uutisen lehteensä!

Kotia tultua heitti maisteri mytyn pöydälle, se vierähti maahan ja

aukeni. Muutoin se kenties olisi jäänyt pitkiksi ajoiksi avaamatta,
mutta nyt otti maisteri sen uudestaan käteensä ja alkoi selailla.
 Kun hän oli muutamia lehtiä lukenut, pääsi häneltä huudahdus:

— Tämähän on oivallista!

Luettuansa vihon yhtä mittaa loppuun, otti maisteri paperia ja

kirjoitti neiti Tornille tällaisen kirjeen:

"Arvoisa neiti!

Teidän pieni novellinne on kultahelmi. Minä olen sen lukenut

suurella ihastuksella alusta loppuun. Se on ihan todellisesta
elämästä leikattu kappale. Kieli on rikasta ja sujuvaa, esitystapa
teeskentelemätön ja viehättävä. Suokaa minun toivottaa teille
onnea ja odottaa useita samanlaisia kertomuksia teidän
kynästänne."

Kun neiti Torn sai tämän kirjeen oli hänen luonansa pari pientä
tyttöä yksityistä opetusta saamassa. Luettuansa kirjeen punastui hän
niin ankarasti että tytötkin sen huomasivat. Hän meni silloin toiseen
huoneesen, veti siellä piirongista laatikon auki ja otti joukon
kellastuneita papereita esille. Ne olivat vanhoja rakkauden kirjeitä.

— Hän on oikeassa, huokasi neiti Torn, se on todellisesta

elämästä leikattu kappale — minun omasta elämästäni.

Kyynel vierähti hänen silmästään maisterin kirjeen päälle; hän pisti

sen noiden kellastuneitten paperien joukkoon ja lukitsi laatikon.

— Teidän silmässänne on kyynel, huomautti toinen tytöistä kun

neiti
Torn palasi heidän luoksensa.
 Neiti Torn ei vastannut mitään, vaan pyyhkäsi silmäänsä ja suuteli
tyttöä.
VI.

Ylioppilas Juslenius oli lähtenyt Helsinkiin lukemaan. Raittiuden-

harrastajalta oli jo tullut kolme pitkää kirjoitusta, joissa samaa asiata
eri kannoilta tarkastettiin.

Ne kaikki odottivat tilaa lehdessä. Odottamassa oli myöskin vielä

kauppaneuvos Polinin kirjoitus kansan opetuksen järjestämisestä.

Eräänä päivänä sai maisteri kauppaneuvokselta kirjeen, jossa

häntä kutsuttiin päivällisille. Maisteri tuota melkein säikähti. Mitä
pitäisi hänen sanoa, jos puhe syntyy tuosta onnettomasta
kirjoituksesta ja mahdotontahan on estää puhetta siihen
kääntymästä. Jos hän ilmoittaisi itsensä sairaaksi? Se olisi melkein
liian typerää.

Kun maisteri saapui päivällisille, ei hän vielä tietänyt mitä vastaisi,

jos kauppaneuvos kirjoitustansa kysyisi. Sen vuoksi hän alussa olikin
hiukan ahdistetulla mielellä, varsinkin kun hän huomasi että talon
rouva puhutteli häntä jokseenkin kylmällä kohteliaisuudella.

Mutta päivällispöydässä hyvät ruo'at ja oivalliset viinit maisterin

luonnon pian virkistivät ja hän sai iloisuutensa takaisin. Häntä
vastapäätä istui Julia viehättävän yksinkertaisessa mustassa
kotipuvussa, ainoastaan rinnan vasemmalle puolelle oli kiinnitetty
yksinäinen punertava ruusu, joka oli täydessä sopusoinnussa hänen
kasvojensa värin kanssa. Tuon tuostakin kohtasivat heidän
katseensa ja maisteri huomasi salaisella ilolla että Julia usein katseli
häntä silloinkin kuin hänen silmänsä olivat muualle kääntyneet.

Maisteri, joka itse oli köyhistä vanhemmista syntynyt ja nyt oli

vähäpalkkainen koulunopettaja, katseli mielihyvällä rikkaan talon
sisustusta, pehmeitä ja avaroita nojatuoleja ja sohvia, paksuja
mattoja, kalliita tauluja seinillä, kuvateoksia ja komeisin kansiin
sidottuja kirjoja pöydillä ja hyllyillä. Piano oli auki viistossa yhdellä
seinällä ja korkeitten fikusten ja palmujen keskeltä katseli
Runebergin rintakuva rauhallisena koverretuilla silmäterillään. Kaikki
oli niin kestävää, niin lämpöistä, niin hyväilevää.

Maisteri ajatteli itsekseen: tällaisessa kodissa olisi sentään hauska

elää! Voisikohan tuota milloinkaan itsellensä hankkia?

— Kun hän sitä ajatellessaan katsahti Juliaan, joka hänelle

hymyili, luuli hän kuulevansa äänen, joka kuiskasi: se ei ole
laisinkaan mahdotonta, sinun ei tarvitse muuta kuin ojentaa kätesi ja
ottaa onnesi!

Päivällisen jälkeen vetäytyivät herrat kauppaneuvoksen kamariin

tupakoimaan. Maisteri oli aivan muissa ajatuksissa kun
kauppaneuvos hymyillen äkkiä kysyi, eikö hänen kirjoituksellensa jo
voida saada tilaa lehdessä.

Maisteri punastui vasten tahtoansa.

— Se on vähän viipynyt, sanoi hän sopertaen ja yskähdellen, sen

vuoksi että olen aina aikonut kysyä, saisinko tehdä siinä pieniä
muutoksia, jotka saattaisivat asian hiukan selvemmäksi.

— Varsin kernaasti, vastasi kauppaneuvos. Enkö siitä teille

kirjoittanutkin? No se taisi unohtua. Tehkää te vain muutoksia niin
paljon kuin tahdotte.

Maisteri pyysi kuitenkin saada muutamia suullisia selityksiä

asiasta ja herrat istuivat vieretysten sohvalle. Totta puhuen eivät
selitykset olleet paljoa valaisevampia kuin itse kirjoitus, mutta
maisteri katsoi kuitenkin velvollisuudekseen niitä hartaasti kuunnella.

Kun kahvi oli tuotu sisään tuli huoneesen myöskin Julia äitinsä
kanssa. Silloin jätettiin keskustelu kansan opetuksesta, mutta
kauppaneuvos löi maisteria polveen ja sanoi:

— Miksi ette ole lukenut tohtoriksi? Onhan teillä hyvä pää.

— Niin, lukekaa itsenne tohtoriksi! sanoi Juliakin, luoden maisteriin

kehoittavan silmäyksen.

— Asian laita on sellainen, selitti maisteri, että tohtoriksi

lukemiseen ei tarvita niin paljon hyvää päätä kuin hyvää kukkaroa.
Minä olen köyhä poika ja minun täytyi päästä ansaitsemaan niin pian
kuin mahdollista.

— Jaa, jaa, köyhyys on suuri rasitus, huokasi kauppaneuvoksen

rouva ja lisäsi vielä: Tähän aikaan ei enää lukenutta miestä pidetä
juuri missään arvossa, jollei hän ole vähintään tohtori.

Maisteri naurahti kuivasti ja kauppaneuvos kiiruhti selittämään,

että hänen rouvansa tarkoittaa noin ulkonaista arvoa; ihmisen
sisällinen arvo luonnollisesti ei riipu yksinään opista, sillä onhan sitä
nähty että korkeasti oppinutkin henkilö voi ihmisenä olla suuri roisto.
 Maisteri sanoi sen hyvin ymmärtävänsä.

Kahvin juotua puhuttiin vielä yhtä ja toista päivän tapauksista ja

maisteri olisi viipynyt pehmeällä sohvalla ja kauniin Julian vastapäätä
vaikka kuinka kauan, mutta ensin katosi rouva ja sitten alkoi
kauppaneuvos haukoitella yhä pitempään ja kysyi vihdoin
vieraaltaan, eikö hänellä ole tapana hiukan nukahtaa päivällisen
päälle.

Maisteri ymmärsi yskän ja heitti hyvästi. Julia saattoi häntä

eteiseen saakka ja sulkeissansa ovea kuiskasi vielä ra'osta:

— Lukekaa itsenne tohtoriksi, herra maisteri! Maisteri heitti

sormisuukkosen, mutta onneksi Julia ei sitä enään nähnyt.

Maisteri oli nyt erinomaisen hyvällä tuulella, niinkuin oivallisen

aterian syönyt ihminen ainakin. Sitä paitsi hän oli selvinnyt tuosta
onnettomasta kirjoituksesta paljon helpommin kuin oli odottanutkaan
ja sen lisäksi oli hän iloinen niinkuin mies, joka luulee kauniin tytön
rakkauden voittaneensa.

Hän astuikin nyt, pää pystyssä ja hattu hiukan toisella korvalla,

pitkin katua vihellellen hiljaa itseksensä kun vastaan tuli hänen
virkatoverinsa, reaalikoulun opettaja Grönqvist, laiha, säämiskän-
karvainen mies, joka jo parikymmentä vuotta oli ollut koulun
palveluksessa ja jolla nyt oli vaimo ja seitsemän lasta elätettävänä.
Kun Grönqvist sai tietää mistä maisteri tuli, puisti hän tämän kättä ja
sanoi:

— Niin, niin, veliseni, pidä sinä vaan kiinni siitä talosta, siellä se
asuu kultalintu!
 Sitte kuiskasi hän maisterin korvaan ikäänkuin suurena
salaisuutena:

— Kyllä sieltä ainakin pari sataa tuhatta lohkee! Ja sitte taas

kovemmalla äänellä:

— Älä nai köyhää! Jollet rikasta saa, niin ole ilman; yksi suu syö
vähemmän kuin yhdeksän. Muista minua!

Maisteri hymyili ja tahtoi sanoa: no, no, ei sitä vielä naimapuuhissa

olla! Mutta Grönqvist oli jo mennyt kauaksi, sillä hän ei joutanut
monta sekuntia paikallaan pysymään. Hänen täytyi kaiken päivää
kiiruhtaa paikasta toiseen työtä tekemään. Paitsi varsinaisia
koulutunteja, joita oli neljättäkymmentä viikossa, hän antoi vielä
yksityistä opetusta, piti pienempäin kauppiasten tilikirjoja, hoiti
useitten käsityöläisten kirjeenvaihtoa, suomenteli pieniä kirjoja j.n.e.
Hänellä ei ollut aikaa siunata, mutta ei sittekään tahtonut suuri
lapsilauma pysyä eheissä vaatteissa, rouva kahvissa ja itse
tupakassa. Ruokaa luonnollisesti ei saanut puuttua.

Kun maisteri tuli kotia rupesi hän kauppaneuvoksen kirjoitusta

korjaamaan. Se tapahtui sillä tavalla, että hän otti puhtaan arkin
paperia ja alkoi kirjoittaa. Hän ei edes katsonutkaan
kauppaneuvoksen sepustukseen, vaan laati aivan itsenäisen
kirjoituksen, jossa luonnollisesti ei ollut ainoatakaan sanaa samalla
tavalla kuin korjattavassa kirjoituksessa, eikä sisältökään ollut
samaa. Maisteri kirjoitti jokseenkin selvän esityksen kansan
opetuksen järjestämisestä Suomessa ja pani loppuun
kauppaneuvoksen nimimerkin. Mitään uutta tai erinomaista ei siinä
ollut, mutta kaikki mitä kirjoitus sisälsi oli sellaista että sitä saattoi
yksinkertainenkin ymmärtää.
 Saatuansa kirjoituksen valmiiksi alkoi maisteri miettiä äskeisiä
tapauksia. Ensiksikin tunnusti hän itselleen että hän oli Juliaan
rakastunut — oikein todellisesti rakastunut. Mutta miksi oli häntä
kehoitettu tohtoriksi lukemaan ja mitä varten oli erittäin Julia häntä
siihen kehoittanut? Hän asetti ajatuksissansa oman rakkautensa
tuon kehoituksen jonkinlaiseen yhteyteen keskenänsä. Jälkimäinen
oli vastaus edelliseen. Tehkää itsenne tohtoriksi, niin voitte päästä
vävykseni, luuli hän kauppaneuvoksen sanovan. Lukekaa tohtoriksi,
niin annan teille ilolla käteni, kuiskasi Julia — hänen ajatuksissaan.
Ja miks'ei tohtoriksi? Kannattaapa sellaisen palkinnon edestä
puuhata, vieläpä velkaakin tehdä.

Kaiken sen illan ja vielä yölläkin maisten mietti, mistä aineesta

hänen sopisi tohtoriväitöksensä kirjoittaa.

Seuraavana iltana oli maisterin määrä pitää esitelmä Alma Hegelin

ompeluseurassa. Kun hän tuli kokoushuoneesen otettiin häntä
vastaan suurella kunnioituksella ja kaikenlaisilla pienillä
kohteliaisuuksilla, joilla ainoastaan naiset osaavat miesten enemmän
tai vähemmän itserakasta mieltä suositella. Maisterin tullessa
eteiseen kuului salista iloista naurua ja puhetta, mutta sitte hän kuuli
huudettavan Hsh! aivan niinkuin koulussa opettajan tullessa luokalle,
ja nauru lakkasi. Tuo hiljaisuus hiukan vaivasi maisteria, jota Alma ja
pari muuta tyttöä oli tullut vastaan ottamaan. Hän ei uskaltanut
paljon katsoa ympärillensä, vaan kuunteli hajamielisenä Alman
monia anteeksipyyntöjä siitä että häntä oli vaivattu, mutta kun hänen
tiedettiin osaavan erinomaisen hyvin puhua ja kaikki halusivat häntä
kuulla, niin oli hyvän tarkoituksen vuoksi rohjettu j.n.e.

Huone ei ollut erittäin iso. Muutamien pyöreitten pöytien ääressä

istui nuoria neitosia neulomassa. Peremmällä oli erityinen pieni
pöytä, jolla seisoi juomalasiin pistetty kukkakimppu sekä vesikarahvi;
pöydän takana oli tuoli. Maisteri vietiin tälle tuolille istumaan. Aluksi
hän katseli alaspäin kooten ajatuksiansa, mutta kun hän sitte puhetta
aloittaen kohotti silmänsä, huomasi hän tyttöjen joukossa myöskin
Julia Polinin. Heidän silmäyksensä kohtasivat, vieno puna nousi
maisterin kasvoille ja Julia hymyili niin hurmaavalla tavalla, että
maisteri oli vähällä sekaantua esityksessään. Mutta voitettuansa ensi
hämmästyksen puhui maisteri kahta kauniimmasti Julian ihanain
silmäin edessä.

Useissa pöydissä kuiskaeltiin ja hiljaa nauraa kiherrettiinkin.

Alussa se maisteria häiritsi, mutta sitten ei hän sillä enään lukua
pitänyt. Varsinkin eräs tyttö saman pöydän ääressä, jonka luona
Alma Hegel istui, oli hyvin levoton. Hän kumartui Alman puoleen ja
kuiskasi:

— Hänen kaulaliinansa on väärässä. Alma nyökkäsi päällään.

Vähän ajan päästä kumartui tyttö uudestaan.

— Katsopas, eikö hänen silmänsä näytä viheriäisiltä?

Alma puisti päätänsä vihaisesti, mutta tyttö piirsi neulansa kärjellä

pöytään maisterin kuvan niin luonnollisena että Almankin huulet
vasten tahtoansa vetäytyivät hymyyn.

— Kas kuinka Julia pöyhistelee, kuiskailtiin toisessa pöydässä.

Hän on varmaankin tullut tänne maisteri Tiiran tähden.

Suurin osa seurasta kuunteli kuitenkin hartaasti esitelmää, jossa

puhuttiin nais-emansipationin kehityksestä, eikä se ollutkaan varsin
pitkä. Esitelmän loputtua tarjottiin teetä ja maisteri istuutui Julian
viereen. Hänestä oli aivan luonnollista että hän niin teki, mutta moni
seuran varsinaisista jäsenistä katsoi karsain silmin kuinka tuo
satunnainen tulokas anasti itsellensä sen, jota varten he olivat niin
miehissä kokoon tulleet. Mieliala oli sen vuoksi yleensä hiukan
raskas, vaikka Julia ja maisteri eivät sitä huomanneet, sillä he eivät
tietäneet mikä iloisuus täällä ennen oli vallinnut.

Tavallista aikaisemmin tällä kertaa erottiinkin ja maisteri läksi

saattamaan Juliaa kotia. Niin pian kuin he olivat tulleet kahden
kesken muuttui heidän keskustelunsa heti tuttavammaksi. Maisteri
ilmoitti aikovansa ruveta lukemaan tohtoriksi.

— Todellakin! huudahti Julia. Siinä teette oikein.

— Ilahduttaako se teitä?

— Minä otan aina osaa teidän elämänne vaiheisiin ja kunnioitan

suuresti teidän pyrintöjänne.

Maisterista tuntui kummalliselta. Hän kysyi itseltänsä, eikö hän jo

voisi olla rohkeampikin saattamatta onneansa vaaraan. Kun sitte
Julia kertoi parin päivän päästä matkustavansa Helsinkiin
lauluharjoituksiansa jatkamaan ja viipyvänsä siellä kevääsen saakka,
tuli maisterille kiire. Hän näki sen ihanan kuvan, joka oli hänen
edessänsä, äkkiä väistyvän kaukaiseen etäisyyteen, niinkuin se, joka
kaukosilmän kautta maailmaa katseltuaan hämmästyen huomaa
kaikkien esineiden pakenevan himmeään etäisyyteen niin pian kuin
niihin luonnollisilla silmillä katsahtaa. He olivat jo lähellä Polinin talon
porttia kun maisterille selvisi, että jollei hän tätä tilaisuutta käytä
hyväksensä, niin kenties kaikki on menetetty. Rohkea rokan syö,
kaino ei saa kaaliakaan, ajatteli hän.
 Uskaliaalla ajatuksen käänteellä johti maisteri äkkiä puheen
heidän keskinäiseen suhteesensa ja tunnusti rakkautensa kauniilla ja
palavilla sanoilla, äänen värähdellessä sisällisestä
mielenliikutuksesta.

Julia kuunteli häntä vaieten ja ilta oli siksi pimeä, ett'ei maisteri
voinut kumppalinsa kasvoista nähdä minkä vaikutuksen hänen
sanansa tekivät. Kun maisteri oli lopettanut ja ja henkeänsä
pidättäen odotti vastausta, lausui Julia:

— Olen jo puolittain arvannut ajatuksenne ennen kuin ne

lausuittekaan ilmi. Uskokaa minua kun sanon, että se, mitä nyt olette
kertonut, minua suuresti miellyttää; mutta voittehan arvata tilani ja
ymmärtää ett'en voi tällä hetkellä sen suorempaa vastausta antaa.

— Oh, kun lupaatte vaan ett'ette minua unhoita, niin olen jo

onnellinen, huudahti maisteri.

— Siitä voitte olla varma. Mutta muistakaa myöskin te

lupauksenne ja lukekaa itsenne tohtoriksi, sanoi Julia, joka jo oli
pujahtanut portin sisäpuolelle.

Maisteri ei vielä ennättänyt mitään vastata kun Julia portin ra'osta

ojensi kätensä ja sanoi:

— Hyvästi maist… hyvästi… Kaarlo!

Nimen lausui hän niin viehättävällä ujoudella että maisteri aivan

hurmaantuneena tarttui kätöseen ja painoi tulisen suudelman
hansikkaalle, joka sitä peitti.

— Julia! kuiskasi hän sitte, mutta portti oli jo kiinni ja hän kuuli
Julian nopein askelin poistuvan.