Download the Full Version of textbook for Fast Typing at textbookfull.

com

Michigan Ferns and Lycophytes A Guide to Species

of the Great Lakes Region Daniel D. Palmer

https://textbookfull.com/product/michigan-ferns-and-
lycophytes-a-guide-to-species-of-the-great-lakes-region-
daniel-d-palmer/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Download More textbook Instantly Today - Get Yours Now at textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Scats and Tracks of the Great Plains A Field Guide to the

Signs of Seventy Wildlife Species James Halfpenny

https://textbookfull.com/product/scats-and-tracks-of-the-great-plains-
a-field-guide-to-the-signs-of-seventy-wildlife-species-james-
halfpenny/
textboxfull.com

Standup Paddling Montana A Guide to the Best Rivers Lakes

and National Parks in the Region 1st Edition Greg Peters

https://textbookfull.com/product/standup-paddling-montana-a-guide-to-
the-best-rivers-lakes-and-national-parks-in-the-region-1st-edition-
greg-peters/
textboxfull.com

The Death and Life of the Great Lakes Dan Egan

https://textbookfull.com/product/the-death-and-life-of-the-great-
lakes-dan-egan/

textboxfull.com

Soils of the Laurentian Great Lakes, USA and Canada James

G. Bockheim

https://textbookfull.com/product/soils-of-the-laurentian-great-lakes-
usa-and-canada-james-g-bockheim/

textboxfull.com
Hiking Glacier and Waterton Lakes National Parks A Guide
to the Parks Greatest Hiking Adventures Molvar

https://textbookfull.com/product/hiking-glacier-and-waterton-lakes-
national-parks-a-guide-to-the-parks-greatest-hiking-adventures-molvar/

textboxfull.com

Mammal Tracks Sign A Guide to North American Species 2nd

Edition Elbroch

https://textbookfull.com/product/mammal-tracks-sign-a-guide-to-north-
american-species-2nd-edition-elbroch/

textboxfull.com

Tickets to Paradise D L James James D L Daniel Lewis

https://textbookfull.com/product/tickets-to-paradise-d-l-james-james-
d-l-daniel-lewis/

textboxfull.com

The Book of Snakes A Life Size Guide to Six Hundred

Species from around the World 2nd Edition O'Shea

https://textbookfull.com/product/the-book-of-snakes-a-life-size-guide-
to-six-hundred-species-from-around-the-world-2nd-edition-oshea/

textboxfull.com

Hiking northern California a guide to the region s

greatest hiking adventures Bubba Suess

https://textbookfull.com/product/hiking-northern-california-a-guide-
to-the-region-s-greatest-hiking-adventures-bubba-suess/

textboxfull.com
Michigan Ferns and Lycophytes
Michigan
Ferns & Lycophytes
a guide to species of the
great lakes region

Daniel D. Palmer

University of Michigan Press

Ann Arbor
Copyright © 2018 by Daniel D. Palmer
All rights reserved

This book may not be reproduced, in whole or in part, including illustrations, in any form
(beyond that copying permitted by Sections 107 and 108 of the U.S. Copyright Law and except
by reviewers for the public press), without written permission from the publisher.

Published in the United States of America by the

University of Michigan Press
Manufactured in the United States of America
c Printed on acid-free paper

2021 2020 2019 2018 4 3 2 1

A CIP catalog record for this book is available from the British Library.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Palmer, Daniel D. (Daniel Dooley), 1930– author.

Title: Michigan ferns and lycophytes : a guide to species of the Great Lakes region /
Daniel D. Palmer.
Description: Ann Arbor : University of Michigan Press, [2018] | Includes bibliographical
references and index. |
Identifiers: LCCN 2017059950 (print) | LCCN 2017061258 (ebook) | ISBN 9780472123650
(e-book) | ISBN 9780472037117 (pbk. : alk. paper)
Subjects: LCSH: Ferns—Michigan—Identification.
Classification: LCC QK525.5.M5 (ebook) | LCC QK525.5.M5 P35 2018 (print) |
DDC 587/.4—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2017059950

The University of Michigan Press gratefully acknowledges financial support for this volume
from the Clarence R. and Florence N. Hanes Fund of Kalamazoo, MI.

Cover illustrations courtesy of the W. H. Wagner Slide Collection, University of Michigan

Herbarium.
PREFACE

In offering this first comprehensive review of Michigan’s fern flora in more than
half a century, I understand the disquiet expressed by the early-eighteenth-century
writer, John Ray, in the preface to his own book, The Wisdom of God Manifested in
the Works of the Creation.

In all Ages wherein Learning hath flourished, Complaint hath been made of the Itch
of Writing, and the Multitude of worthless Books, wherein importunate Scriblers have
pester’d the World. . . . I am sensible that this Tractate may likely incur the Censure of a
superfluous Piece. . . . There having been so much so well written of this Subject, by the
most learned Men of our Time. . . . First therefore, in Excuse of it, I plead, That there
are in it some Considerations new and untouch’d by others: Wherein if I be mistaken,
I alledge; Secondly that Manner of Delivery and Expression may be more suitable to
some Mens Apprehension, and facile to their Understandings. If that will not hold,
I pretend Thirdly, That all the Particulars contained in this Book, cannot be found in
any one Piece known to me, but lie scattered and dispersed in many; and so this may
serve to relieve those Fastidious Readers, that are not willing to take the Pains to search
them out.

May it be so for this book also. This work is indebted to the scholarship of many
earlier authors, who greatly expanded our knowledge of Michigan ferns. Among
these are Joseph Beitel, Cecil Billington, Don Farrar, Dale Hagenah, Bob Preston,
Florence Wagner, and most notably Warren “Herb” Wagner, late of Ann Arbor.
This book is written for a wide range of readers that includes both interested am-
ateurs and professional botanists. As such it will not be entirely satisfactory to all
readers.
ACKNOWLEDGMENTS

Warren H. (known as Herb to all acquainted with him) and Florence Wagner, who
were my tutors in decades past, assisted me in gaining the skills needed to produce
a fern flora. Herb was a remarkable and enthusiastic teacher, and the passionate
sharing of his deep knowledge of ferns stimulated many to study this neglected
group of plants. Florence also contributed much to the knowledge of ferns, espe-
cially in the area of chromosome studies. Without her, members of the Wagner
family could not have pursued their teaching and research.
Joseph M. Beitel, with his enthusiastic interest in the ferns and particularly in
the lycopods, introduced me to basic fern taxonomy.
Christiane Anderson, Don Farrar, Chad Husby, James Montgomery, Robert
Preston, and Alan Smith were very helpful in my attempts to make this book tax-
onomically correct.
Dick Fidler and Julie Medlin reviewed the work in progress and gave much-
needed editorial advice and guidance at various stages. Their input, advice, and
persistent nagging to get the work done were invaluable.
Tony Reznicek at the University of Michigan Herbarium was very helpful,
and his extensive knowledge of the Michigan flora was very useful. His extensive
editing very much improved the quality of this book. Susan Fawcett (University
of Vermont, Burlington) was very helpful with providing a modern evolutionary
context for our Michigan ferns. Beverly Walters (University of Michigan Herbari-
um) provided many of the specimen scans on which the illustrations in this book
were based. Michael R. Penskar, research investigator at the University of Michi-
gan Herbarium and botanist for the Michigan Natural Features Inventory (retired)
helped with access to information regarding endangered plants and provided ma-
terial for use in the illustrations. Natalia Vasquez produced the illustrations from
computer scans, as well as other artworks and figures. Her careful work, profes-
sional advice, and assistance are much appreciated.
My frequent phone calls, faxes, and e-mails to all these people must have been
a burden. Their help is greatly appreciated.
My wife Helen patiently tolerated the long hours I spent writing this book.
CONT ENTS

INTRODUCTION / 1

Part 1 Equisetaceae
Equisetum / 19

Part 2 Ferns
Adiantum / 72
Asplenium / 74
Athyrium / 88
Azolla / 91
Cryptogramma / 94
Cystopteris / 99
Dennstaedtia / 114
Deparia / 117
Dryopteris / 120
Gymnocarpium / 154
Homalosorus / 161
Lygodium / 165
Marsilea / 168
Matteuccia / 171
Onoclea / 175
Osmunda / 178
Pellaea / 186
Phegopteris / 192
Polypodium / 196
Polystichum / 199
Pteridium / 205
Thelypteris / 211
Woodsia / 217
Woodwardia / 227

Part 3 Ophioglossaceae
Botrychium / 235
Botrypus / 264
Ophioglossum / 267
Sceptridium / 271
 Contents

Part 4 Lycophytes
Isoëtaceae / 285
Lycopodiaceae / 291
Dendrolycopodium / 294
Diphasiastrum / 300
Huperzia / 310
Lycopodiella / 319
Lycopodium / 327
Spinulum / 331
Selaginellaceae / 335
Selaginella / 335

DESCRIPTIONS OF FERN FAMILIES AND KEYS TO THE

GENERA AS THEY ARE FOUND IN MICHIGAN / 343

EVOLUTION OF TAXONOMIC CONCEPTS / 359

GLOSSARY / 363
SELECTED BIBLIOGRAPHY / 371
INDEX / 375
INT RODUC T ION

It has been over half a century since Ferns of Michigan by Cecil Billington was pub-
lished. This was the only comprehensive review of Michigan ferns and lycophytes.
It was a fine book for students of the fern flora of the state at the time; however,
since its publication in 1952 there have been great advances in the understand-
ing of the ferns and lycophytes. Changes in taxonomy have often made the clas-
sifications recognized by Billington as to family, genus, and species outdated and
inaccurate. New genera and species have been recognized, and more information
regarding distribution of these plants has been gathered. Many species have been
recognized as a different taxon or placed in different genera. Genera have been
placed in different families. Several families are now recognized from within the
single large family Polypodiaceae as Billington treated it. Similar changes in the
taxonomy of horsetails, quillworts, and clubmosses have occurred. A new book
was needed.
This book treats 104 species of ferns and lycophytes found in Michigan (121
taxa including hybrids and varieties). These include 103 indigenous species, and
one naturalized species (Marsilea quadrifolia). Eighty-two species of ferns are
found in the state when the Ophioglossaceae and Equisetum are included (95 taxa
including varieties and hybrids). There are 55 species of ferns if the Ophioglossa-
ceae and Equisetum are excluded (65 taxa including hybrids). There are 22 species
of lycophytes found in Michigan (27 taxa including hybrids). Four additional enti-
ties have been recorded historically, making a total of 108 species.
The grouping of families, genera, and species in this book follows the Pteridophyte
Phylogeny Group (PPG 1, 2016), with a few minor exceptions. This classification sys-
tem is the result of the efforts of an international community of nearly one hundred
pteridologists working together to incorporate recent advances in molecular phylo-
genetics to make decisions on the recognition, rank, and circumscription of taxa. Al-
though fern classification systems have historically been highly problematic and con-
troversial, the advent of the PPG represents a move toward long-term stability and
accord among pteridologists. As new data are published, and more species sampled,
minor changes should be anticipated, pertaining primarily to poorly sampled tropical
groups, though the major groups will likely remain stable.

The Life Cycle of Ferns and Lycophytes

Although ferns and lycophytes, loosely termed “pteridophytes,” do not form a nat-
ural group—that is, they do not share a common ancestor (ferns are more closely
related to seed plants than to lycophytes)—they are recognized together because
 MICHIGAN FERNS AND LYCOPHY TES

they share a similar life history [see “Evolutionary History of Ferns and Lyco-
phytes”]. Pteridophytes are plants that reproduce by spores rather than seeds as in
all other vascular plants. Ferns and lycophytes have two distinct free-living plant
forms that alternate. The large plants that we commonly see (in ferns, typically rec-
ognized by morphological features such as fronds) are the sporophyte generation.
Through meiosis, sporophytes produce millions of tiny spores with only one
set of chromosomes. This process occurs in the plants’ sporangia, usually found in
small, round, or linear clusters called sori that are often sheltered by a protective
flap, the indusium, covering the sorus, or protective hairs called paraphyses. Mar-
ginal sori are often covered by the recurved leaf margin (a false indusium). The
sporangium of most ferns is usually a thin-walled case on a stalk. This case has a
row of thick-walled cells called the annulus that serves to open the case and active-
ly expel the spores (usually 64 spores, between 30 to 50 microns long (a micron is
1/1000 of a millimeter) (see the fern life cycle illustration).
When these spores find a suitable habitat, they germinate to form a small, in-
conspicuous, and seldom-observed gametophyte. The typical fern gametophyte
grows above the ground and is heart-shaped, flat, green, and photosynthetic.
(However, some ferns produce filamentous or straplike gametophytes; some of
these reproduce asexually by producing gemmae, small propagules on the micro-
phylls that fall off to create new plants identical to the parent.) On their under-
surfaces, the gametophytes form gametangia; antheridia, which produce many
sperm; and/or archegonia, each of which produce a single ovum. Fertilization oc-
curs after the archegonia are mature and when a thin film of water is present on the
undersurface of the gametophyte. The archegonia open and the flagellate sperm
(with one set of chromosomes) actively swim to them. A single sperm is allowed
to enter and fertilize the ovum (with one set of chromosomes). The fertilized ovum
or zygote, now with two sets of chromosomes, grows into a sporophyte. Thus, the
gametophyte represents the sexual generation, and the sporophyte, and the spores
it produces, are asexual.
This pattern involving two free-living life forms is referred to as the alternation
of generations. No other vascular plants reproduce by spores and have alternation
of free-living generations. Nature has developed mechanisms that usually prevent
self-fertilization (a sperm from a gametophyte fertilizing an ovum from the same
gametophyte).

Variations in Fern and Lycophyte Reproduction

Over the course of their evolution, the typical fern life cycle has been modified in
various ways, resulting in both adaptive advantages and diversification. The follow-
ing paragraphs describe the life cycle of the more typical ferns, but many different
patterns are found in nature, including asexual reproduction and self-fertilization.
The classic fern life cycle diagram depicts what amounts to intragametophytic
selfing, but this is only one of four ways in which ferns can reproduce, and one that
is infrequently employed. Intragametophytic selfing occurs when a single (hap-
Fern life cycle (clockwise from top): sporophyte; pinnule abaxial surface showing sori;
detail of sorus and indusium; sporangium expelling spores; spore; gamentophyte
undersurface with antheridium and archegonia; antheridia releasing sperm; sperm;
archegonia; fertilized egg; young sporophytes arising from gametophyte.
 MICHIGAN FERNS AND LYCOPHY TES

loid) gametophyte provides both sperm and egg—this is the most extreme form of
inbreeding in nature. All loci will be homozygous in the resulting (diploid) sporo-
phyte, and there is no reproductive equivalent in flowering plants. The benefit of
this strategy is that a fern colony may be established by the dispersal and establish-
ment of a single spore. Genomes of higher ploidy—common in ferns—may buffer
such homozygosity by carrying greater standing variation.
Intergametophytic selfing occurs when a gametophyte is fertilized by anoth-
er gametophyte produced by the same sporophyte parent. Although less extreme
than intragametophytic selfing, it is the reproductive equivalent of autogamy or
geitonogamy in flowering plants—fertilization from within a single flower or dif-
ferent flowers on the same plant. It allows for some recombination since different
gametophytes are not genetically identical.
Intergametophytic crossing occurs when a gametophyte is fertilized from
sperm from a gametophyte produced by a different sporophyte parent—the equiv-
alent of outcrossing in angiosperms.
A fourth possibility is apogamy (or apomixis), a form of asexual reproduction
by spores. This typically results from a mutation during gametogenesis in which
the diploid cells are not reduced, resulting in diploid gametophytes that can pro-
duce sporophytes without fertilization. Like intragametophytic selfing, this is a
successful strategy for the colonization of new territories with a single spore, a
strategy frequently employed by ferns in xeric habitats, where the scarcity of wa-
ter limits sperm dispersal. This is essentially a form of clonal reproduction and is
equivalent to vegetative reproduction.
Some ferns and lycophytes rely heavily on vegetative reproduction. Bracken
ferns (Pteridium aquilinum) rarely produce spores, relying primarily on vegetative
spread by rhizomes. The walking fern (Asplenium rhizophyllum) reproduces by
proliferous buds, generated at the tips of its long leaves, which send down roots.
Among lycophytes, Huperzia spp. produce gemmae. Because of these mechanisms,
large colonies of ferns or lycophytes may have originated from a single spore and
then spread asexually.
The sex life of the ferns is often complicated and outrageous by human stan-
dards. Hybridization of closely related species may be common in some genera,
such as Dryopteris. Hybridization between more distantly related species is less
common, but even intergeneric hybrids have been found. Some species are formed
when chromosome numbers are doubled or even multiplied six times. Herb Wag-
ner used to state that some ferns are bastards and some ferns are real bastards.
For more detailed information regarding the often complicated life cycles of
ferns and fern allies, the reader is referred to David B. Lellinger’s A Manual of the
Ferns and Fern-Allies of the United States and Canada (1985).

Evolutionary History of Ferns and Lycophytes

Ferns have a reputation as “ancient plants,” and this designation is well earned.
Fossil evidence suggests that these plants first appeared 400 million years ago in
 5

Time scale of the evolution of lycophytes and ferns.

the Devonian era. Some authors estimate an origin more than 430 million years
ago in the mid-Silurian. Despite this ancient origin, many species of ferns are rela-
tively young. Most extant families originated only about 200 million years ago and
diversified since the late Cretaceous, about 65 million years ago, after flowering
plants (angiosperms) had already come to dominate the planet. Our modern fern
flora evolved in the shadow of angiosperms—diversifying in the shady forest un-
derstory and in the treetops, where they occupied epiphytic niches. Even though
ferns have been present on Earth for hundreds of millions of years, they continue
to diversify, and new species are constantly evolving.
After emerging on Earth, the ferns diverged into lineages with distinct mor-
phologies. The horsetails, Equisetaceae, are the earliest diverging lineage and the
most distinct morphologically. First appearing during the late Devonian, their an-
cient relatives are well known from fossil evidence and include the tree-sized Cal-
amites, and woody, shrublike Sphenophyllum. The adder’s tongue family, Ophio-
glossaceae, diverged later, but almost nothing is known about their ancient history
on Earth because their soft tissue fossilized poorly. In spite of being one of the
oldest lineages of land plants, Ophioglossaceae also includes some of the young-
est ferns, with some species in the genus Botrychium likely originating since the
late Pleistocene. The leptosporangiate ferns—the largest group of extant ferns—
are believed to have begun diversifying about 360 million years ago. Within the
leptosporangiate ferns, the family Osmundaceae was the earliest to diverge. Fos-
sil evidence from the upper Triassic has revealed a plant nearly indistinguishable
from modern-day Osmunda claytoniana, indicating that this species has existed
relatively unchanged for over 200 million years!
Although they are treated in this book, lycophytes represent an evolutionary
lineage distinct from that of the ferns, with unique morphology and no close rela-
 MICHIGAN FERNS AND LYCOPHY TES

tives. They are as distantly related to the ferns as they are to seed plants. The lyco-
phytes belong to the oldest existing vascular plant group (tracheophytes) and first
appeared in the mid-Devonian era about 410 million years ago.
The lycophytes exhibit some of the least altered characters of vascular plants,
with extant species sharing traits with early fossils. As unassuming as the club-
mosses and quillworts are today, the ancestors of these plants played an incredibly
important role in the history of Earth, and they have the oldest fossil record of
any surviving plant lineage. The extinct Devonian Baragwanathia longifolia was
probably a creeping herbaceous plant similar to modern-day Huperzia. Asterox-
ylon mackiei, an extinct plant fossilized in the Rhynie Chert, has been compared
to contemporary Huperzia and Lycopodium, although the resemblance may be su-
perficial. The first plants resembling Selaginella appear in the fossil record in the
early Carboniferous, around 350 million years ago. The diminutive Isoetes is all
that remains of a lineage that included the arborescent lycophytes. Well known
from the fossil record, these giant trees with branching crowns originated in the
middle to late Devonian and dominated the coal swamps that covered much of
Earth during the Carboniferous period, ultimately forming much of the basis for
today’s fossil fuels. Much of this diversity disappeared during the Permian/Triassic
extinction event, leaving smaller forms like modern-day Isoetes to carry on.
This book’s title, Michigan Ferns and Lycophytes, reflects the evolutionary rela-
tionships discussed in the previous paragraphs, which were not widely recognized
in the last century. In the past, this book would have likely been titled Michigan
Ferns and Fern Allies.

Fern Ecology in Michigan

As with plant species generally, fern and lycophyte diversity increases as latitude
decreases (Greenland has 30 species, Michigan 108, Florida 113, and Guatemala
652). The number of species of vascular plants per county in Michigan ranges from
fewer than 1,000 in the Upper Peninsula to 1,000 to 1,200 in the northern half of
the Lower Peninsula and 1,300 to 1,700 in the lower half of the Lower Peninsula.
Michigan also has many fern and lycophyte species that reach their southernmost
distribution in the Upper Peninsula and others that reach their northern limits in
the southern tiers of counties.
This book finds that there are 96 species of pteridophytes in the Upper Penin-
sula (24 species essentially limited to the Upper Peninsula, 8 of these with minimal
collections in the far northern Lower Peninsula counties or the Manitou Islands).
Of these, 74 are ferns and 22 are lycophytes. There are 84 species found in the
northern half of the Lower Peninsula and 77 in the lower half. Seven are found
only in the lower three tiers of counties. Of all species, 84 are ferns and 24 are
lycophytes. Of the lycophytes, 22 are found in the Upper Peninsula (4 of these
essentially limited to the Upper Peninsula and 1 with a few collections in the tip
of the Lower Peninsula), 18 in the upper half of the Lower Peninsula and 17 in the
lower half of the Lower Peninsula.
 7

Much of Michigan is covered with forest, and, as is the case throughout the
world, ferns are most diverse in forest understories. Michigan’s geography is di-
vided into sections dominated by particular forest communities. The lower half
of the Lower Peninsula is occupied by southern deciduous forests, with important
upland forest types, including oak-hickory and beech-maple, depending on site
and soil. Wetter settings in this area contain various types of hardwood and, less
commonly, conifer swamps. The northern half of the Lower Peninsula features up-
lands with mixed “northern hardwood–conifer forest,” primarily pine-oak forests
in drier sites. Here again, various types of hardwood or conifer swamps dominate
wetland settings. In the northernmost portions of Michigan, there is increased
conifer importance as the forest communities transition to the great boreal forests
north of Lake Superior.
Ferns occur in the understories of all these forest types. Characteristic ferns
of upland southern deciduous forests include Athyrium filix-femina, Dryopteris
spp., Botrypus virginianus, and Phegopteris hexagonaptera; in mesophytic sites,
Polystichum acrostichoides; and in drier settings, Pteridium aquilinum, Sceptrid-
ium spp., and Diphasiastrum spp. Many species occur in wetter forests, includ-
ing sometimes dense stands of Matteucia struthiopteris in floodplains, as well as
Athyrium filix-femina, Onoclea sensibilis, and Thelypteris palustris in various types
of hardwood swamps. Wet forests with lower pH soil tend to support species of
Osmundaceae. Open wetlands may have Thelypteris palustris, Equisetum spp. if
there is mineral soil, and Osmundaceae in acid soils. Woodwardia virginica, the
Virginia chain fern, is unique to bogs and boggy, open forests, while fens and cal-
careous shores may have the tiny, mosslike Selaginella eclipes.
Similar components can be found in hardwood forests of the northern Lower
Peninsula. Traveling northward, P. hexagonaptera and P. acrostichoides disappear,
while Phegopteris connectilis, Gymnocarpium dryopteris, species of Lycopodiaceae,
and Thelypteris noveboracensis become more numerous. Here again, dry forests
will have P. aquilinum, Sceptridium spp., and various Lycopodiaceae. Conifer
swamps are more abundant and have a diverse fern and Lycophyte understory,
including Dryopteris spp., Gymnocarpium dryopteris, T. palustris, Osmundaceae,
Huperzia lucidula, and Equisetum scirpoides. Very few ferns and Lycophytes oc-
cur in sunny, dry habitats, but particularly in northern Michigan such areas with
sandy soils (e.g., dune openings in jack pine plains) support Equisetum spp., Di-
phasiastrum tristachyum, and Selaginella rupestris.
Some ferns and lycophytes occupy specialized habitats in Michigan. Asple-
nium platyneuron, species of Botrychium, Sceptridium, Ophioglossum pusillum,
Diphasiastrum spp., Lycopodiella spp., and Equisetum spp. can be found in early
successional habitats such as roadside banks and ditches, abandoned sand and
gravel pits, and old fields.
Rock outcrops and cliffs (both sunny and, more typically, shady) are another
habitat that supports largely ferns in their vascular floras. Examples range from
boulders in forests to bedrock “pavement” to cliffs. Different species prefer dif-
ferent types of outcrops; some are confined to calcareous rocks (limestones and
dolomites) or more acidic rocks (granites, other rocks of the Precambrian shield,
 MICHIGAN FERNS AND LYCOPHY TES

or some sandstones). A large proportion of Michigan’s rare ferns occur in this hab-
itat, including all but one of the state’s Asplenium species, both Pellaea spp., both
Cryptogramma spp., several Cystopteris spp., and all Woodsia spp.
The sole submergent aquatic among Michigan ferns and lycophytes is the ge-
nus Isoetes, which is most abundant in clear, low-nutrient lakes in Michigan’s Up-
per Peninsula.
Unique to ferns and lycophytes, the occurrence of these plants in various
habitats is dependent on the availability of microsites for safe establishment and
growth of the gametophyte generation. In forests, ferns are typically associated
with microsites that were free of leaf litter at the time the tiny photosynthetic
gametophytes flourished. These necessary microsites are often the result of soil
disturbance, and because of this ferns are often found on banks (either actively
eroding or steep enough to shed debris), at the base of stumps and trees, on tip-up
mounds, on old logs (sometimes long rotted away), and associated with boulders
and outcrops. Interestingly, this appears to be at least partly true even in those
species with subterranean, nongreen gametophytes.

The History of Fern Study in Michigan

The description of Michigan fern species began in the eighteenth century. Carl
Linnaeus (1707–78) published 28 (51 percent of 55 species, hybrids not counted)
of the Michigan fern species and 12 of the lycophytes (55 percent of the 22 species,
hybrids not counted) found in Michigan. He published 47 percent of all the species
treated in this book (most under different generic names)—all based on materials
from Europe, Canada, and the eastern and southeastern United States—none of
them from Michigan material. Other Europeans published descriptions of ferns or
lycophytes found in this book. These include André Michaux (1746–1802/1803), a
French botanist who spent twelve years in North America and described 9 species
of ferns found in Michigan; S. G. Gmelin (1744–74), a German who became a
professor of botany in Saint Petersburg, Russia, and described 4 species; and Carl
Ludwig von Willdenow (1765–1812), a German botanist, pharmacist, and plant
taxonomist who published 1 species, 3 varieties, and 1 hybrid.
Other botanists of this early era who contributed one or two taxa treated
in this book include Kurt Sprengel (1766–1833), a German botanist and physi-
cian; Ambroise Marie François Joseph Palisot, Baron de Beauvois (1752–1820), a
French naturalist; Nicaise Auguste Desvaux (1784–1856), a French botanist; and
Edward Hitchcock (1793–1864), a noted American geologist and the third presi-
dent of Amherst College. (The first American fern described by an American was
Botrychium simplex by him in 1823).
The early botanical and geological explorations of Michigan by Thomas Nut-
tall (1810), Lewis Cass with Henry Schoolcraft and David Bates Douglass (1820),
Douglass Houghton (1831, 1832), and others resulted in many new plant discov-
eries but added no new fern species. From the nineteenth century to the last half
of the twentieth, there were few new species added. Oliver Farwell, who collect-
 9

ed botanical specimens from the Keweenaw Peninsula and elsewhere in the state
from the 1890s through the 1930s, published numerous additions of previously
described taxa to the Michigan fern flora (some of doubtful venue).
In last part of the twentieth century, Warren H. Wagner (1920–2000) authored
or coauthored descriptions of eight new species of Botrychium, Sceptridium, and
Lycopodiella based on Michigan material. His wife, Florence Wagner, and his col-
leagues and students have described or coauthored descriptions of several new
species or contributed to the advancement of knowledge of these Michigan plants.
A few new species—Dendrolycopodium hickeyi W. H. Wagner, Beitel & R. C. Mo-
ran; Lycopodiella margueritae J. G. Bruce, W. H. Wagner & Beitel; Lycopodiella sub-
appressa J. G. Bruce, W. H. Wagner & Beitel; and several species of Botrychium—
were described by them. Some new species split from recognized species after
careful study using newer methods. Some were described from populations found
in other states, Europe, Canada, and Japan and later recognized to be present in
Michigan. Other major contributors to the knowledge of Michigan ferns include
Joseph Beitel, J. G. Bruce, Donald Farrar, Dale Hagenah, John Mickel, James Mont-
gomery, Robbin Moran, and Robert Preston.

Organization of This Book

This manual includes technical details for the botanist (synonyms, basionyms,
somewhat technical keys, adequate generic descriptions, etc.), as well as illustra-
tions and nontechnical descriptions aimed at a general audience. Throughout the
text, descriptions deemed particularly important for distinguishing between taxa
or especially helpful for nonspecialist readers are printed in boldface.
The species within each genus are arranged alphabetically. Thus, closely related
genera will not necessarily be near each other in the text. It was felt that a phyloge-
netic arrangement—would not be the most efficient organization for most readers
and would certainly guarantee a trip to the index to find the location of the de-
sired genus, and, unlike the alphabet, would be subject to future changes, resulting
from continuing research. The family name is given following the generic name.
For genera in families with two or more Michigan representatives, the reader is
referred to the appendix in which the family is briefly described and a key to the
genera is given.
The descriptive portion of this book divides the pteridophytes into two parts:
The ferns, including three groups (Polypodiopsida (the later diverging ferns)
plus Equisetaceae (horsetails and scouring rushes) and Ophioglossaceae (adder’s
tongues, moonworts, grapeferns, and rattlesnake ferns); and the lycophytes (Lyco-
podiaceae, the lycopods, Isoetaceae, quillworts, and Selaginellaceae, spikemosses).
Each group and subgroup will have its own keys to the genera or species, and in
the ferns each subgroup will have its own illustrated glossary. Synonyms (older
names) can be found in the index.
Taxonomic problems still present among Michigan Ferns are discussed and
the common hybrids found in Michigan are noted. Since the taxonomy of ferns
 MICHIGAN FERNS AND LYCOPHY TES

and lycophytes has historically been unstable, many different names have been
used to refer to a given taxon. These names are listed under each taxon’s synonymy
and are also found in the index.

How to Use Keys

Keys are lists of paired, contrasting partial descriptions, or couplets, that help to
separate plants for identification purposes. To use a key, read the first couplet to
see which statement agrees best with the unidentified fern. Most ferns will agree
with one of the choices in a couplet and disagree with the other. The statement
selected will provide either the name of the fern or the number of the next cou-
plet from which to make a choice. The numbers in parentheses next to the state-
ment numbers are those of the referring couplets, making it possible to backtrack
through the key all the way back to the beginning.
If it is unclear which statement of the couplet applies to your fern, choose
the more likely one. If this leads to an incorrect choice, go back and try the other
choice. Statements that give distribution, habitat, and rarity can help to include or
exclude species.
If you are still unable to identify your plant, you may be in the incorrect genus.
Go back to the keys to families of ferns and fern-allies. This is also the starting
point if you have no idea which family or genus your fern is in. Once you key the
plant to the proper family, the next step is to determine to which genus it belongs.
Check the conspectus to see how many genera are treated in the family. If the
family includes two or more genera, a key to genera in that family is included in
an appendix in the back of the book. Once you key out the correct genus, you can
go to the genus treatment in the main body of the book to track down the species.
While keys are useful in identifying a fern, they provide only a limited de-
scription. Refer to the illustrations and descriptions of that species for further
confirmation of the identity. Immature, abnormal, or hybrid plants may not be
identifiable from the keys.

Rare Taxa

This book recognizes 116 taxa of native ferns and lycophytes in Michigan. Species
collected only once many decades to over a century ago, and not collected since,
are not described in this book. Some species with questionable venue have not
been included. A few species recognized by some, but not considered as distinct
by me, are not included.
These include:

Botrychium acuminatum found to be a variant of B. matricariifolium.

Diphasiastrum alpinum, a widely disjunct occurrence of an arctic-alpine spe-
cies, known from a single 1895 collection from the Keweenaw peninsula
 11

D. ×sabinifolium. A hybrid between D. tristachym and D. sitchense (the latter

not known in Michigan), this was discovered in a sand pit in Chippewa
County in 1957, but is apparently no longer extant.
Equisetum telmateia (giant horsetail) collected August 25, 1890 and June 1,
1895 on the Keweenaw Peninsula.
Woodwardia areolata (Netted chain–fern) collected twice in Van Buren County
in 1880; looked for but not collected since.

Other species, not reported from Michigan, that may be expected to occur here
include:

Thelypteris simulata, known from the driftless region of Wisconsin, and areas
of Ontario at similar latitudes, in low pH forested wetlands.
Woodsia glabella, occurring north of Lake Superior
Woodsia scopulina, occuring north of Lake Superior

Nomenclature and Synonymy

The main entry for each genus, species, and infraspecific taxon is printed in bold-
face. Within each genus, species are arranged alphabetically and numbered se-
quentially. Synonymous and misapplied names are listed under the specific name,
and are arranged with the basionym first, followed alphabetically by other appro-
priate binomials.
For most species a minimal number of synonymous names are listed, even
though in some cases there are a great many. For some species several synonymous
names are listed. In these cases, the numerous names serve two functions. Many
were used in older fern books, such as Billington’s Ferns of Michigan or Eaton’s
Ferns of North America, and are included here so that the reader will be able to
relate those older treatments to the currently used names. In some cases several
scientific names are listed to show the difficulties that botanists have had wrestling
with the various concepts of generic and family placement.
Bibliographic information for published names can usually be located in the
series Index Filicum (Christensen 1905, 1906–33; Pichi Sermolli 1934–60; Jarrett
1961–75; Johns 1976–90, 1991–95). There are occasional errors and omissions,
and names after 1995 are not included in these publications. The online Interna-
tional Plant Names Index (IPNI), http://www.ipni.org, provides up-to-date access
to names.

Etymology (Scientific and Vernacular Names)

Derivations of genus, species, and infraspecific scientific names have been includ-
ed because they often have descriptive value and may help the reader to associate
names with the plants and thus remember them more easily. They are also just
 MICHIGAN FERNS AND LYCOPHY TES

plain interesting. These are found under the main entries for genus, species, or
infraspecific taxa following any synonyms and common names. The names involv-
ing the surnames of people are simply interesting historically.
Primary references used include Botanical Latin (Stearn 1995), Composition
of Scientific Names (Brown 1985), Webster’s Third International Dictionary, Un-
abridged, Cassell’s Latin Dictionary, Standard Greek Dictionary, and diverse other
sources.
Most ferns have multiple vernacular names. In this book the most commonly
used or preferred name is placed first, followed by other names that have also been
applied to the plant.
The derivations of genus, species, and infraspecific vernacular names have
been included because they often have descriptive value in describing shape, color,
indument, habitat, or distribution and may help the reader to associate names with
the plants.

Description of Taxa

This book is designed to help the reader identify Michigan ferns, and thus the ge-
neric descriptions cover the members of the species in the genera as they are found
in Michigan. These descriptions will, in many cases, be inadequate to describe the
genus worldwide, and statements covering all species in genera with widespread
distributions would lose much of their usefulness in the state. For example, in
Michigan, Dryopteris fronds are up to 3-pinnate-pinnatifid and up to 1.2 m long,
while worldwide some species have 5-pinnate fronds that are up to 3 m long. To
use a broad definition of this genus would make it more difficult to recognize the
genera as they occur in Michigan.
The species descriptions in this book cover the normal range of variation, but
occasionally one finds abnormally large, deformed, or discolored plants, as well as
ferns growing outside the expected environment.
All descriptions, with few exceptions, are limited to characters that can be seen
with the naked eye or a 10× hand lens. Chromosome numbers, if known, are given
following the descriptions.
Observations correlating frond fertility with season, temperature, or rainfall
(phenology) have been made in only a few instances. This aspect of fern biology in
Michigan has not been studied in detail.
Measurements use the metric system and encompass the normal range of
variation for the majority of the plants in the taxon being described. Some spe-
cies occasionally produce atypically large or small fronds; these atypical findings
are largely ignored, although occasionally they are included parenthetically in the
measurements. Technical information regarding spore morphology (except in the
Isoëtes treatments), isozyme, and DNA data is not included.
Generic and specific descriptions begin with general statements such as “Plants
large, evergreen” or “Plants small, deciduous.” These statements should immedi-
ately help readers to recognize whether the fern they are attempting to identify
 13

might be found in the subsequent description. In this context “small” would be

up to about 15 cm, “medium-sized” would be roughly 15 to 90 cm, and “large”
would be more than 90 cm long. Of course these are general guides, not precise
statements, and there is much variation of frond size within species.
Commonly recognized interspecific hybrids, if any, are included at the end of
each generic treatment. No intergeneric fern hybrids have been found in Michigan.
Although most hybrids have binomial names, all recognized hybrids are
treated here under their parental combinations, with the two parent taxa cited
alphabetically. Any published binomial names are treated as synonyms and are
listed with the synonymies. These names will also be found in the index. Exam-
ples include the hybrid Dryopteris cristata × D. intermedia, which designates the
two parental species in the hybrid named Dryopteris ×boottii (Tuckerman) Under-
wood; similarly, Dryopteris carthusiana × D. intermedia was named D. ×triploidea
Wherry; and Equisetum laevigatum × E. variegatum was named E. ×nelsonii (A.
A. Eaton) J. H. Schaffner.

Distribution and Habitat

Distribution and habitat data were collected from many sources, including the
University of Michigan Herbarium, Michigan State University Herbarium, and
Cranbrook Institute of Science Herbarium, as well as knowledgeable persons, lit-
erature searches, fieldworkers, and my own experience. Elevation ranges are not
emphasized because Michigan has low topographical relief; however, longitudinal
information is described in general in the species distribution.
A general description of the plant’s habitat is given, and additional special hab-
itats (e.g., swamps, deciduous forests, damp, streamside banks, or sand dunes) are
sometimes noted. Often an indication of the taxon’s frequency in the wild is given
(e.g., common, occasional, or rare). Plants are occasionally found in habitats un-
usual for that taxon or at extreme disjuncts from other known locations. These
atypical findings are not mentioned except sometimes parenthetically.
Beyond the dot maps, concise distributions are given in general terms such
as Upper Peninsula, upper Lower Peninsula, lower tier of counties, and so on,
summarized in table 4. In some cases, usually with rare taxa, specific counties are
named, but without reference to location in the county. Distributions, of course,
are only an approximation of actual distributions. In many cases, species are pres-
ent in counties where they are not noted. In other cases, they are present only in
isolated locations within a county, making them appear to be far more common
and widespread than they are. We still have much to learn about the distribution
of Michigan ferns and Lycophytes.
There is a marked change in climate as latitude decreases from north to south.
Mean annual temperatures vary from 4.4º C (40º F) in Keweenaw County to 10º
C (50º F) in the lower tier of Lower Peninsula counties. Annual length of growing
season (frost-free period) varies from 60 days in the southwestern Upper Penin-
sula to 160 to 170 days in the southern Lower Peninsula. Similar variation is found
 MICHIGAN FERNS AND LYCOPHY TES

in rainfall and average minimum and maximum daily temperatures. A thorough

review of the climate, geology, vegetation, biogeography, and plant communities of
Michigan may be found in Michigan Trees (Barnes and Wagner 2004).

Chromosome Numbers

Each somatic cell of the sporophyte (the plant we recognize as the fern) contains
two sets of chromosomes—one from each parent. This is labeled 2n or the diploid
chromosome number. Fern spores contain one set of chromosomes labeled n or
the haploid chromosome number. The gametophytes produced by the spores are
haploid and produce an egg-producing archegonium (n) and sperm-producing
antheridium (n). When the egg is fertilized it becomes diploid and produces the
sporophyte—the plant we recognize as the fern (2n).
The base number for a genus, the genome, is labeled x. This number is the
lowest haploid number found in any species in that genus. Species within a genus,
while often diploid, may sometimes be polyploid with tetraploid (with 4 four sets
of chromosomes), hexaploid (6 six sets of chromosomes), octoploid (8 eight sets
of chromosomes), or sometimes even much higher ploidy levels are found. Sterile
hybrids are often triploid (3 chromosomes, or 3n). The x for the genus Dryopteris
is 41. In this genus are found sterile triploids (e.g., D. ×triploidea 2n = 123), fertile
tetraploids (e.g., D. carthusiana 2n = 164), and a fertile hexaploid (D. clintoniana
2n = 264). Polyploidy in ferns is very common.

Illustrations

Most species and infraspecific taxa are illustrated to some extent. An attempt has
been made to place the illustrations as close as possible to the written descrip-
tions, and to arrange them in related groups of species so as to illuminate their
differences.
Many species are quite variable in size, frond cutting, scale distribution, and
presence or absence of hairs and glands. It was not possible to illustrate the wide
spectrum of variability found in some species. In most cases, a typical or average
frond is illustrated; the reader should bear in mind that the illustration represents
the author’s experience, and may vary from the experiences of others. In other
cases, a series of pinnae showing the variation within that species is included in the
illustration. Hybrids were illustrated only if common and widespread.
The author produced the basic illustrations by scanning fresh material,
when available. When fresh specimens were not available, dried material was
used. In general, smaller fronds produced better quality illustrations because
they didn’t have to be as severely reduced to fit the book format, and because
of this the average size of living plants is often larger than what is represented
by the illustration.
 15

Glossaries

A general glossary defining terms is found in the appendix at the back of the book,
while an illustrated glossary showing major morphological features particular to
each group can be found near the beginning of the four sections.
Words have real value, and scientific words are often very helpful. A single
word often conveys an idea that might otherwise require several words, or even a
sentence, to explain. (Look up clathrate, a type of scale that helps to identify the
genus Asplenium, or acicular, which describes a type of hair found in the family
Thelypteridaceae.)
It is important to be able to understand the basic division of the fern blade. Sim-
ple descriptions, such as simple, 1-pinnate, and 2-pinnate-pinnatifid, acroscopic,
basiscopic, proximal, and distal are essential. A short study of the illustrated glos-
saries and the main glossary should clarify these important descriptive words. It
is difficult to identify many ferns without understanding these descriptive terms.
For more information on the structure of ferns and fern-allies, see Lellinger
(1985).

Fertile Hybrids

Hybrids between different species may be sterile or fertile, but they always exhibit
characteristics intermediate between the species. (See also the discussion under
the Dryopteris hybrids.) A fertile diploid hybrid may be produced when a haploid
spore from one species fertilizes a haploid ovum from the other. The chromo-
somes must be quite similar to each other for fertilizaton to occur. Generally, they
are not similar enough to pair during meiosis and the hybrid sporophyte will not
produce viable spores. However, a hybrid such as Dryopteris ×triploidea (D. car-
thusiana × D. intermedia), with one set of chromosomes from one parent and two
from another (triploid), will be sterile because the production of spores requires
that the chromosomes pair during the meiotic cell division that is necessary to
produce spores.
A sterile triploid hybrid (with three sets of chromosomes) may produce bil-
lions of spores, almost all distorted and sterile. However, on very rare occasions
instead of putting the three sets of chromosomes into two separate abortive spores,
they are by chance all placed in one spore, producing a hexaploid (6 with six sets
of chromosomes). The chromosomes can now pair in meiosis and produce fertile
plants, and potentially give rise to a new and different fertile species.
The species produced in the normal course of Darwinian evolution are called
orthospecies. The species produced by chromosome doubling are called nothospe-
cies, and while they are good species, defined by reproductive isolation, and often
distinct morphologies, their origin is entirely different from that of orthospecies.
The most common type of polyploid northospecies in Michigan are allopoly-
ploids, which arise when sets of chromosomes from different species, derived
from interspecific hybrids, are doubled to produce the fertile plant. Such poly-
 MICHIGAN FERNS AND LYCOPHY TES

ploid nothospecies are common in ferns, especially in the genera Asplenium and
Dryopteris.

Abbreviations

cm centimeter (1 cm = 0.39 inch, 2.56 cm = 1 inch)

diam. diameter
f. forma
hybr. hybrid
m meter (1 m = 39.37 inches)
mm millimeter (1 mm = .039 inch)
sp. species (singular)
spp. species (plural)
subg. subgenus
subsp. subspecies
var. variety
vars. varieties
PART 1
Equisetum (Equisetaceae)
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
taivas suosii aina hyviä aikeita. Mutta lähtekäämme nyt aterioimaan;
minä luulen, että herrasväki jo meitä odottaa.

Neljäsviidettä luku.

Kuinka Sancho Panza kuljetettiin käskynhaltiaksi ja Don Quijotelle

linnassa sattuneesta merkillisestä seikkailusta.

Tämän historian alkutekstistä sanotaan voitavan havaita, ettei

kääntäjä ole tulkinnut tätä lukua niinkuin Cide Hamete oli sen
kirjoittanut. Mauri näet oli tähän saakka ehdittyään puhjennut
jonkinlaiseen itsesoimaukseen, että oli ryhtynyt kirjoittamaan niin
kuivaa ja niin ahdasrajaista historiaa kuin tämä Don Quijoten
historia, koska hänen piti mielestään aina puhua vain Don Quijotesta
ja Sanchosta uskaltamatta ulottaa esitystään muihin
sivukertomuksiin ja vakavampiin ja mielenkiintoisempiin
välikohtauksiin; ja hän sanoi, että niin ollen, kun täytyy aina käyttää
ajatustaan, kättään ja kynäänsä kirjoittamaan yhdestä ainoasta
aiheesta ja puhua muutamien harvojen henkilöitten suulla, siitä
koitui sietämätön työ, jonka hedelmästä ei ollut tekijälle mitään
hyötyä, ja että hän tämän epäkohdan välttämiseksi oli edellisessä
osassa käyttänyt sellaista keinoa, että oli liittänyt historiaansa
muutamia kertomuksia, kuten kertomuksen Mielettömästä
uteliaisuudesta ja Orjuuteen joutuneesta kapteenista, jotka ovat kuin
erillään tästä historiasta, kun sen sijaan muut kerrotut tapahtumat
ovat itse Don Quijotelle sattuneita seikkoja, joita ei sopinut jättää
kirjoittamatta. Hän sanoo myös ajatelleensa, että monet, jotka
kiinnittävät tarkkaavaisuutensa sitä vaativiin Don Quijoten urotöihin,
eivät ollenkaan välittäisi historiaan liitetyistä kertomuksista, vaan
sivuuttaisivat ne kiireesti tai harmistuneina, ollenkaan ottamatta
huomioon niihin sisältyvää hienoa ja taiteellista työtä, joka olisi
ilmennyt aivan selvästi, jos ne olisi julkaistu erikseen eikä Don
Quijoten hullutuksiin ja Sanchon typeryyksiin liitettyinä. Hän ei siis
tahtonut ottaa tähän toiseen osaan mitään irrallisia tai löyhästi siihen
liittyviä kertomuksia, vaan ainoastaan muutamia todellisuudessa
esiintyvien tapahtumien aiheuttamia välikohtauksia, jotka heti voi
sellaisiksi havaita, ja niitäkin vain säästäen ja käyttäen niin vähän
sanoja kuin niitten esittäminen vaatii. Koska hän siis pysyttelee
kertomuksen ahtaissa puitteissa, vaikka hänellä on kykyä, voimaa ja
ymmärrystä kuvailla koko maailmankaikkeutta, niin hän pyytää, ettei
hänen työtänsä pidetä halpana, vaan annetaan hänelle kiitosta, ei
siitä, mitä hän on kirjoittanut, vaan siitä, mitä on jättänyt
kirjoittamatta.

Sitten hän jatkaa historiaansa kertoen, että Don Quijote,

lopetettuaan päivällisaterian sinä päivänä, jona hän antoi Sancholle
neuvoja, jätti ne hänelle samana iltapäivänä kirjoitettuina, jotta hän
saisi etsiä henkilön, joka ne hänelle lukisi. Mutta Sancho kadotti ne
melkein heti saatuaan, ja ne joutuivat herttualle, joka näytti ne
herttuattarelle, ja he molemmat ihmettelivät jälleen Don Quijoten
hulluutta ja mielevyyttä. Nyt he jatkoivat kujeitaan ja lähettivät
samana iltapäivänä Sanchon suuren seurueen kanssa siihen
paikkaan, jonka piti olla hänen saarensa. Henkilö, jonka haltuun
Sancho oli uskottu, sattui olemaan muudan herttuan hovimestari,
erittäin älykäs ja hupainen mies (hupainen luonnonlaatu näet aina
edellyttää älyä), joka oli aikaisemmin esiintynyt kreivitär Trifaldina, ja
näiden ominaisuuksiensa vuoksi ja saatuaan herrasväeltään tarkat
ohjeet, kuinka hänen piti Sanchon kanssa menetellä, hän onnistui
aikeissaan mainiosti. Sattui sitten, että Sancho, nähdessään tämän
hovimestarin, havaitsi hänet Trifaldin näköiseksi ja kääntyi sanomaan
herralleen:

— Armollinen herra, vieköön minut piru tästä paikasta kuin

höyhenen, jos teidän armonne ei täydy minulle tunnustaa, että
tämän herttuan hovimestarin naama on kamarirouva Tuskallisen
naama.

Don Quijote katseli tarkkaavasti hovimestaria ja katseltuaan sanoi

Sancholle:

— Pirulla ei ole mitään syytä viedä sinua, Sancho, tai kuljettaa

sinua kuin höyhentä (en edes oikein ymmärrä mitä tarkoitat), sillä
Tuskallisen kasvot ovat samat kuin tämän hovimestarin, mutta
hovimestari ei silti ole Tuskallinen; jos näet hän se olisi, niin siihen
sisältyisi erittäin vaikea ristiriita, eikä nyt ole aikaa ryhtyä sellaisiin
tutkimuksiin, sillä siinä joutuisimme sekaviin sokkeloihin. Usko
minua, ystäväni: tässä on rukoiltava Jumalaa oikein hartaasti
varjelemaan meitä molempia pahoilta velhoilta ja ilkeiltä noidilta.

— Ei se ole mitään pilaa, armollinen herra, — virkkoi Sancho —

vaan seikka on se, että minä kuulin hänen äsken puhuvan, ja
tuntuipa totisesti siltä kuin korviini olisi kaikunut Trifaldin ääni.
Olkoon menneeksi, minä olen vaiti; mutta kyllä minä tästä lähtien
pidän varani ja katson, havaitsenko jotakin muuta merkkiä, joka
epäilystäni vahvistaa tai sitä kumoaa.

— Se sinun tulee tehdä, Sancho, — sanoi Don Quijote — ja anna

minulle tieto kaikesta, mitä siinä suhteessa havaitset, ja kaikesta
muusta, mitä käskynhaltiana ollessasi joudut kokemaan.
 Sancho lähti vihdoin, siviilivirkamiehen asussa ja mukanaan suuri
seurue. Hänellä oli yllään avara kellervä viitta ja samasta kankaasta
tehty lakki, hän ratsasti muuliaasilla lyhyin jalustimin, ja hänen
jäljessään tuli herttuan käskystä hänen harmonsa, jolla oli
uudenuutukaiset valjaat ja silkkiloimet. Sancho käänsi tavan takaa
päätään katsellakseen aasiansa ja matkusti sen seurassa niin
tyytyväisenä, ettei olisi vaihtanut asemaa Saksan keisarinkaan
kanssa. Sanoessaan jäähyväisiä herttualle ja herttuattarelle hän
suuteli heidän käsiään, sai herransa siunauksen, jonka tämä antoi
hänelle kyynelet silmissä, ja alkoi sitä vastaanottaessaan itkeä
tillittää.

Salli nyt, hyvä lukija, kelpo Sanchon mennä menojaan kaikessa

rauhassa ja onnekseen ja varaudu sinä kyllältäsi nauramaan, sillä
nauraa sinun täytyy, kun saat kuulla, kuinka hän virassaan
käyttäytyi. Sillävälin voit kääntää tarkkaavaisuutesi siihen, mitä
hänen herralleen sattui samana yönä, ja jollet niille seikoille ääneen
naura, niin ainakin irvistelet kuin apina, sillä Don Quijoten
seikkailujen kunniaksi täytyy joko ilmaista ihmetystään tai hymyillä.
Kerrotaan siis, että Sanchon tuskin ehdittyä lähteä Don Quijote tunsi
olonsa kovin yksinäiseksi ja että hän, jos olisi voinut peruuttaa
määräyksen ja ottaa Sancholta pois käskynhaltianviran, olisi niin
tehnyt. Herttuatar huomasi hänen alakuloisuutensa ja kysyi häneltä,
miksi hän oli niin surullinen; jos syynä oli Sanchon poislähtö, niin
olihan talossa aseenkantajia, kamarirouvia ja neitejä, jotka häntä
palvelisivat aivan hänen mielensä mukaan.

— On totta, armollinen rouva, — vastasi Don Quijote — että

kaipaan Sanchoa; mutta se ei ole suurimpana syynä siihen, että
näytän murheelliselta, ja niistä monista tarjouksista, jotka teidän
ylhäisyytenne minulle esittää, otan vastaan ja valitsen yhden ainoan,
nimittäin tarjouksessa ilmenevän hyväntahtoisuuden, ja muuten
pyydän hartaasti teidän ylhäisyyttänne sallimaan ja suostumaan
siihen, että saan olla yksin huoneessani ja itse itseäni palvella.

— Totisesti, herra Don Quijote, — virkkoi herttuatar — se ei käy

päinsä; teitä tulee palvella neljän kamarineitini, jotka ovat kauniita
kuin kukkaset.

— Minulle — vastasi Don Quijote — he eivät tule olemaan kuin

kukkasia, vaan kuin okaita, jotka lävistävät sieluni. He eivät pääse
minun huoneeseeni, ei sinnepäinkään, se on yhtä varmaa kuin ettei
heillä ole siipiä. Jos teidän korkeutenne haluaa edelleen osoittaa
minulle suosiota, jota en suinkaan ansaitse, niin sallikaa minun itse
hoitaa itseäni ja tulla toimeen omin neuvoin suojissani, niin että
asetan seinän himojeni ja hyveeni välille; en näet tahdo luopua
hyvästä tavastani, vaikka teidän korkeutenne osoittaa minulle niin
erinomaista auliutta. Sanalla sanoen, minä nukun mieluummin
täysissä pukimissa kuin sallin kenenkään itseäni riisua.

— Ei sanaakaan enää, armollinen herra Don Quijote — virkkoi

herttuatar. — Minä lupaan antaa määräyksen, ettei huoneeseenne
saa päästää kärpästäkään, tytöstä puhumattakaan. Minä en ole
sellainen henkilö, että herra Don Quijoten siveyden tulee joutua
vahinkoon minun tähteni; mikäli näet olen voinut havaita, on juuri
siveys kaikkein huomattavin hänen monien hyveillensä joukossa.
Teidän armonne voi riisuutua ja pukeutua omin neuvoin ja yksinään,
milloin ja miten haluaa; kukaan ei tule teitä häiritsemään, sillä te
löydätte huoneestanne kaikki ne astiat, joita tarvitsee nukkuessaan
lukitun oven takana, jottei mikään luonnollinen tarve pakota sitä
avaamaan. Tuhansia vuosisatoja eläköön suuri Dulcinea
Tobosolainen, ja levitköön hänen nimensä maine yli koko maanpiirin,
koska hän ansaitsee niin urhoollisen ja siveän ritarin rakkauden, ja
valakoon suopea kaitselmus käskynhaltiamme Sancho Panzan
poveen halun saattaa pian päätökseen lihansa kiduttamisen, jotta
maailma saa jälleen nauttia niin ylhäisen naisen kauneudesta.

Siihen virkkoi Don Quijote:

— Teidän korkeutenne on puhunut täysin arvonsa mukaisesti;

jalojen naisten huulille näet ei voi tulla minkään kehnon naisen nimi,
ja Dulcinea on tuleva maailmassa onnellisemmaksi ja
kuuluisammaksi, koska teidän ylhäisyytenne on häntä ylistänyt, kuin
kaikkien niitten kiitosten vuoksi, joita maailman suurimmat
kaunopuhujat voivat hänestä lausua.

— No niin, herra Don Quijote, — virkkoi herttuatar — illallisen aika

lähestyy, ja herttua jo varmaan odottaa; teidän armonne suvaitkoon
tulla, ja lähtekäämme aterialle, niin pääsette aikaisin makuulle, sillä
teidän Candayaan tekemänne matka oli sentään niin pitkä, että se
varmaan teitä väsyttää.

— Minä en tunne minkäänlaista väsymystä, armollinen rouva; —

vastasi Don Quijote — voin vannoa teidän ylhäisyydellenne, etten ole
milloinkaan eläessäni ratsastanut rauhallisemmalla ja tasaisemmin
kulkevalla ratsulla kuin Tappiniekka, enkä minä ymmärrä, mikä voi
saada Malambrunon luopumaan niin liukkaasti liikkuvasta ja
miellyttävästä ratsusta ja muitta mutkitta sytyttämään sen tuleen.

— Voi otaksua, — vastasi herttuatar — että hän, kaduttuaan

Trifaldille, hänen seurueelleen ja muille henkilöille tekemäänsä pahaa
sekä ilkitöitä, joihin hän velhona ja noitana varmaan on tehnyt
itsensä vikapääksi, on tahtonut tuhota kaikki toimessaan
käyttelemänsä välineet ja on polttanut poroksi kaikkein tärkeimmän,
sen, joka aiheutti hänelle suurinta levottomuutta harhailemalla
maasta maahan, nimittäin Tappiniekan, jonka hehkuva tuhka ja
pergamenttinen voitonmerkki säilyttävät ikuisiin aikoihin suuren Don
Quijote Manchalaisen urheuden mainetta.

Don Quijote kiitti jälleen herttuatarta ja vetäytyi illallisen jälkeen

huoneensa yksinäisyyteen sallimatta kenenkään sinne tulla
palvelijantöitä toimittamaan. Niin kovin hän pelkäsi joutuvansa
tilanteeseen, joka saattaisi houkutella tai pakottaakin hänet
unohtamaan siveän uskollisuutensa valtiatartaan Dulcineaa kohtaan;
hänellä näet oli aina mielessään esikuvana oivallinen Amadis,
vaeltavien ritarien kukka ja kuvastin. Hän sulki oven jälkeensä,
riisuutui kahden vahakynttilän valossa, ja hänen riisuessaan
jalkineitaan häneltä pääsi (oi onnettomuutta, jota hänenlaisensa
henkilö ei suinkaan ollut ansainnut!) häneltä pääsi, ei huokauksia
eikä muutakaan, mikä olisi voinut saattaa huonoon valoon hänen
moitteettoman käytöksensä, vaan pääsi repeämään pari tusinaa
silmukkaa toisesta sukasta, joka harveni seulaksi. Kelpo herramme
tuli siitä kovin murheelliseksi, ja hän olisi mielellään antanut unssin
hopeaa, jos olisi saanut pienen vyyhden viheriää silkkiä; sanon
viheriää silkkiä, sillä hänen sukkansa olivat viheriät.

Tässä kohden Benengeli huudahti ja kirjoitti: »Oi köyhyys,

köyhyys! En ymmärrä, mikä sai suuren cordobalaisen runoilijan[22]
nimittämään sinua pyhäksi lahjaksi, josta ei kiitetä. Vaikka olen
mauri, tiedän seurustelustani kristittyjen kanssa, että pyhyyden
luovat rakkaus, nöyryys, usko, kuuliaisuus ja köyhyys; mutta siitä
huolimatta väitän, että ihmisen, joka tyytyy olemaan köyhä, täytyy
olla hyvin jumalinen, mikäli ei ole puheena köyhyys, josta eräs
heidän pyhimpiä miehiään[23] on sanonut: 'Käyttäkää kaikkea kuin
ette sitä käyttäisi', ja tätä he nimittävät hengelliseksi köyhyydeksi;
mutta sinä toinen köyhyys (sillä sinusta minä tässä puhun), miksi
ahdistat hidalgoja ja jalosukuisia miehiä enemmän kuin muita? Miksi
pakotat heitä peittämään musteella jalkineittensa halkeamia ja
tyytymään siihen, että heidän nutuissaan toiset napit ovat silkistä,
toiset jouhista, toiset lasista tehtyjä? Miksi heidän kauluksensa ovat
enimmälti ryppyisiä eikä tärkättyjä ja silitettyjä?» Tästä näemme,
kuinka kauan maailmassa on jo käytetty tärkättyjä ja silitettyjä
kauluksia. Sitten hän jatkoi: »Onneton se jalosukuinen, jonka täytyy
ylläpitää omaa kunniaansa nauttimalla vaivaista ateriaansa suljetun
oven takana ja ulos lähtiessään tehdä hammastikustaan
teeskentelijä, koska hän ei ole syönyt mitään, minkä vuoksi sellainen
puhdistus olisi tarpeellinen. Onneton se, sanon minä, joka on
kunnialtaan niin vauhko, että pelkää ihmisten peninkulman päähän
havaitsevan hänen paikatut kenkänsä, hänen hikeytyneen hattunsa,
hänen nukkavierun nuttunsa ja hänen suoliansa kurnivan nälän!»

Kaikki nämä seikat johtuivat Don Quijoten mieleen, kun hänen

sukkansa repesi, mutta hän tyyntyi havaitessaan, että Sancho oli
jättänyt hänelle matkasaappaat, jotka hän päätti ottaa jalkoihinsa
seuraavana päivänä. Hän meni vihdoin makuulle mietteissään ja
murheellisena, osalta siksi, että kaipasi Sanchoa, osalta siksi, että
häneltä olivat revenneet sukat, jotka hän olisi parsinut eriväriselläkin
silkillä, mikä on kaikkein ilmeisimpiä köyhyyden merkkejä, joita
hidalgo voi osoittaa alinomaisessa puutteessaan. Hän sammutti
kynttilät, mutta huoneessa oli niin lämmin, ettei hän voinut nukkua.
Hän nousi sängystä, avasi hiukan ristikkoikkunaa, joka oli kauniin
puutarhan puolella, ja huomasi ja kuuli sitä avatessaan, että
puutarhassa oli ihmisiä, jotka keskustelivat. Hän kuunteli
tarkkaavasti. Alhaalla olevat koroittivat ääntään, niin että hän kuuli
selvästi seuraavan keskustelun:
 — Älä vaadi minua laulamaan, Emerentia, sillä tiedäthän, että siitä
lähtien kuin tuo muukalainen tuli tähän linnaan ja silmäni saivat
hänet nähdä, en voi enää laulaa, vaan ainoastaan itkeä, ja sitäpaitsi
armollinen rouva herttuattaremme nukkuu pikemmin kevyesti kuin
sikeästi, enkä minä tahtoisi, että hän tapaa meidät täällä, vaikka
minulle luvattaisiin kaikki maailman aarteet. Mutta lauluni olisi turha
siinäkin tapauksessa, että ritari nukkuisi heräämättä sitä kuulemaan,
hän, tuo uusi Aeneas, joka on saapunut näille maille minua
ylenkatsomaan ja minut hylkäämään.

— Ole huoletta, rakas Altisidora, — kuului toinen ääni vastaavan —

sillä herttuatar ja kaikki muut linnassa asuvat varmaan nukkuvat,
lukuunottamatta häntä, joka on sydämesi valtias ja sielusi herättäjä,
sillä minä kuulin vastikään hänen huoneensa ikkunan avautuvan, ja
hän on varmaan valveilla. Laula, murheellinen ystäväni, laula hiljaa
ja suloisesti harppusi säestyksellä, ja jos herttuatar sen kuulee, niin
voimmehan sanoa, että kuumuus estää meitä nukkumasta.

— Vaikeus ei ole siinä, rakas Emerentia, — vastasi Altisidora —

vaan siinä, etten haluaisi laulullani ilmaista sydämeni tunteita, koska
ne, jotka eivät tunne lemmen suurta valtaa, voisivat pitää minua
kevytmielisenä ja julkeana tyttönä. Mutta kävi miten kävi, parempi
on puna kasvoissa kuin haava sydämessä.

Samassa kuului harpun suloisia säveliä. Ne kuullessaan Don

Quijote kovin hämmästyi, sillä samassa silmänräpäyksessä
palautuivat hänen muistiinsa ne monet monituiset samanlaiset
seikkailut, joita hän oli lukenut mielettömistä ritarikertomuksistaan ja
joissa puhuttiin ikkunoista, ristikoista ja puutarhoista, serenadeista,
lemmentunnustuksista ja muista hullutuksista. Hän kuvitteli heti, että
joku herttuattaren kamarineideistä oli häneen rakastunut ja että
häveliäisyys pakotti hänet salaamaan kiintymyksensä. Hän pelkäsi
joutuvansa antautumaan, mutta päätti lujasti varoa häviötä,
sulkeutui koko sydämestään ja sielustaan valtiattarensa Dulcinea
Tobosolaisen varjelukseen, päätti kuunnella musiikkia ja
osoittaakseen olevansa läsnä oli aivastavinaan, mikä tyttöjä kovin
ilahdutti, koska he juuri toivoivat, että Don Quijote heidät kuuksi.
Kun siis harppu oli koeteltu ja viritetty, alkoi Altisidora laulaa
seuraavaa romanssia:

Oi sinä, joka lepäilet välissä hienoin lakanain ja oiot illast'

aamuhan niin jalkojasi vain.

sä ritareista urhokkain ja Manchan poika uljahin, sä, joka

loistat kirkkaammin kuin puhtain kultakin.

Nyt kuule ääntä impyen,

mi kaunis on, mut onneton:
sun silmiesi auringot
sai poven polttohon.

Sä seikkailuja etsien
niin monta kärsiväistä näät;
voit auttaa, mutta tuskilleen
sä kylmäks silti jäät.

Voi lausu, nuori sankari,

jos toivot taivaan satamaa,
sun kotis onko Libya
vai Jacan vuorimaa,[24]

sua imettikö käärmehet, ja hoivasiko lapsuuttas maat

synkät, vuoret korkeat tai korpi varjokas?
 Kas Dulcinea tosiaan,
tuo tyttö pulska, pullea,
kesyttäneensä tiikerin
voi kyllä kerskata.

Siks kunniaan hän nouseekin

Henaresista Jaramaan,
ja Pisuergast' Arlanzaan[25]
myös hänet mainitaan.

Jos osansa hän vaihettais,

niin sais hän päälle kaupan sen
muu puvuistani koreimman,
tuon kultaripsuisen.

Oi jospa syliis päästä vois

tai vuotees ääreen tulla sais
vain hilsett' edes kynsimään
suloisten suortuvais.

Ma liian paljon pyytelen,

oon siihen aivan arvoton;
mut jalkojasi hieroisin,
se mulle kylliks on.

Oi kuinka kauniit päähineet

ja viitat kultapäärmehin
ja kengät hopein kirjatut
ma sulle antaisin!

Myös helmet kaikkein kauneimmat

mun sydämeni sulle sois,
niin suuret, että nimeltään
ne ainokaiset ois.[26]

Oi Manchalainen Nero, et
Tarpeijan kukkulaltas saa
noin tuimin silmin kiihdyttää
sa Roomas roihuntaa.

Oon lapsi, hento tyttönen,

en vielä viittätoistakaan;
kuut' yhdeksän on siihen näät,
sen pyydän uskomaan.

Oon vailla virhett' yhtäkään,

en ole rampa, romuluu;
kuin liljanvarret kutrini
maan puoleen kurkoittuu.

Vaikk' onkin suuni leveä

ja nenä latuskainen lie,
on hampaani kuin topaasit,
ne maineeseen mun vie.

Niin kauniisti ei kenenkään

soi ääni kuin soi minun vain;
ja keskimittaa lyhemmäks'
oon jäänyt varreltani.

Nää kaikki sulot saaliiks saat, jos mulle suot sen suosion;
oon hovineitsyt — nimeni Altisidora on.
 Siihen päättyi lemmensairaan Altisidoran laulu, ja siitä alkoi
kosiskellun Don Quijoten säikähdys. Hän huokasi syvään ja virkkoi
itsekseen: »Miksi pitääkään minun olla niin onneton vaeltava ritari,
että joka-ainoa neito minut nähdessään heti minuun rakastuu…!
Miksi pitääkään verrattoman Dulcinea Tobosolaisen olla niin
kovaonninen, ettei hänen sallita yksin nauttia minun verratonta
uskollisuuttani…! Mitä te oikeastaan tahdotte, kuningattaret? Miksi
vainoatte häntä, keisarinnat? Miksi ahdistatte häntä niin kovin, te
neljän-, viidentoista vuoden ikäiset neidot? Sallikaa, sallikaa sen
onnettoman riemuita, iloita ja ylpeillä kohtalosta, jonka Amor on
suvainnut hänelle suoda jättämällä sydämeni ja sieluni hänen
haltuunsa. Huomaa, sinä lemmensairas lauma, että minä olen yksin
Dulcinealle mantelitahdasta ja rintasokeria, mutta kaikille muille
piikiveä; hänelle minä olen hunajaa, mutta teille karvasta vettä;
minulle on yksin Dulcinea kaunis, älykäs, siveä, oivallinen ja
jalosukuinen; kaikki muut ovat rumia, yksinkertaisia, kevytmielisiä ja
halpasukuisia. Luonto on minut maailmaan luonut, jotta olisin hänen
omansa enkä kenenkään muun naisen. Itkeköön tai laulakoon
Altisidora ja olkoon epätoivoissaan se daami, jonka tähden minua
peitottiin noidutun maurin linnassa; minä kuulun Dulcinealle, vaikka
minut keitettäisiin tai paistettaisiin, hänen tähtensä minä säilyn
puhtaana, jalosukuisena ja siveänä maailman kaikkien noitamahtien
uhalla.» Niin sanottuaan hän paukahdutti ikkunan kiinni ja meni
harmistuneena ja vihoissaan, kuin olisi häntä kohdannut jokin suuri
onnettomuus, takaisin sänkyynsä; ja sinne me nyt hänet jätämme,
sillä meitä kutsuu suuri Sancho Panza, joka tahtoo aloittaa mainion
käskynhaltiana-olonsa.

Viidesviidettä luku.
 Kuinka suuri Sancho Panza otti saaren haltuunsa ja ja kuinka hän
alkoi sitä hallita.

Oi sinä antipodien alinomainen paljastaja, sinä maailman soihtu,

taivaan silmä, vedenviilentäjien suloinen pyörittäjä,[27] sinä, joka
olet täällä Tyrnbriläinen, tuolla Phoibos, milloin jousimies, milloin
lääkäri, runoustaiteen isä, soitannon keksijä, sinä, joka aina nouset
etkä milloinkaan laske, vaikka siltä näyttää, oi Aurinko, jonka avulla
ihminen siittää ihmisen, sinua minä huudan avukseni ja rukoilen
hälventämään mieleni pimeyttä, jotta voisin esittää kohta kohdalta
kertomuksen suuren Sancho Panzan hallituksesta, sillä ilman sinua
tunnen olevani hervoton, väsynyt ja epäselvä.

Sanon siis, että Sancho saapui koko seurueensa kanssa pieneen

kaupunkiin, jossa oli suunnilleen tuhat asukasta ja joka oli herttuan
omistamista paikkakunnista huomattavimpia. Hänelle uskoteltiin, että
sen nimi oli Baratarian[28] saari, joko siitä syystä, että paikkakunnan
nimi todella oli Baratario, tai siksi, että käskynhaltianviran
luovuttaminen hänelle oli pelkkää petosta. Sanchon saavuttua
muurien ympäröimän pienen kaupungin portille tuli paikkakunnan
raati ottamaan häntä vastaan, soitettiin kelloilla, ja kaikki asukkaat
ilmaisivat iloa sekä veivät hänet riemusaatossa pääkirkkoon, missä
pidettiin kiitosjumalanpalvelus. Sitten toimitettiin eräitä naurettavia
juhlamenoja, joiden kestäessä kaupungin avaimet jätettiin Sancholle
ja hänet tunnustettiin Baratarian saaren alinomaiseksi
käskynhaltiaksi. Uuden käskynhaltian puku, hänen partansa ja koko
hänen pieni ja turpea hahmonsa hämmästyttivät kaikkia, joilla ei
ollut tietoa asian todellisesta laadusta, vieläpä niitäkin, jotka sen
tunsivat ja joita oli paljon. Vihdoin hänet kuljetettiin kirkosta
oikeussaliin, istutettiin tuomioistuimelle, ja herttuan hovimestari
lausui:

— Armollinen herra käskynhaltia, tässä saaressa on ikivanhana

tapana, että sen, joka tulee ottamaan haltuunsa tämän kuuluisan
saaren, pitää vastata erääseen hänelle esitettävään ja hiukan
monimutkaiseen ja pulmalliseen kysymykseen. Vastauksesta saaren
asukkaat oppivat tuntemaan uuden käskynhaltian älyn, ja niin he
joko iloitsevat tai ovat pahoillaan hänen saapumisestansa.

Hovimestarin niin puhuessa Sancho katseli vastakkaiseen seinään

kirjoitettuja lukuisia suuria kirjaimia ja, koska ei osannut lukea, kysyi,
mitä maalauksia seinässä oli. Hänelle vastattiin:

— Armollinen herra, siihen on kirjoitettu ja merkitty päivä, jona

teidän armonne otti tämän saaren haltuunsa, ja kirjoituksen sisältö
on tämä: »Tänä päivänä, siinä ja siinä kuussa, sinä ja sinä vuonna,
otti tämän saaren haltuunsa herra Don Sancho Panza, joka siitä
nauttikoon monet vuodet.»

— Ketä siinä mainitaan Don Sancho Panzan nimellä? kysyi Sancho.

— Teidän armoanne; — vastasi hovimestari — tähän saareen ei

ole saapunut ketään muuta Panzaa kuin hän, joka nyt istuu siinä
tuolissa.

— Kuulkaahan, hyvä ystävä, — sanoi Sancho ‒ minun nimessäni ei

ole mitään Donia, eikä koko suvussani ole semmoista ollut. Nimeni
on kerta kaikkiaan Sancho Panza; Sancho oli isäni ja Sancho isoisäni
nimi; ja kaikki he olivat Panzoja, eikä siinä ole tarvittu mitään Donin
tai Doñan laisia lisiä. Minusta tuntuu kuin tässä saaressa täytyisi olla
Doneja enemmän kuin pieniä kiviä; mutta jääköön sikseen, Jumala
kyllä tietää, mitä tarkoitan, ja voi käydä niin, että minä, jos tämä
hallitukseni kestää muutamia päiviä, kitken pois kaikki nuo Donit,
joita on niin paljon, että niistä on varmaan sama vaiva kuin
hyttysistä. Antakaa nyt kuulua, mikä on se kysymyksenne, herra
hovimestari, niin minä vastaan siihen parhaan taitoni mukaan, olkoot
asukkaat sitten pahoillaan tai ei.

Samassa astui tuomiosaliin kaksi miestä, toinen talonpojan

puvussa, toinen räätälin asussa — hänellä näet oli kädessään sakset
— ja räätäli sanoi:

— Armollinen herra käskynhaltia, minä ja tämä talonpoika

tulemme teidän armonne eteen siitä syystä, että tämä hyvä mies
astui eilen työhuoneeseeni (minä näet olen, kaikkien läsnäolijoitten
suosiollisella luvalla, opinkäynyt räätälimestari, Jumalalle olkoon siitä
kiitos), pisti käteeni kappaleen verkaa ja kysyi minulta: »Hyvä herra,
riittääkö tämä verka yhteen hilkkaan?» Minä mittailin
verankappaletta ja vastasin hänelle myöntävästi, mutta minä luulen
ja luulen syystäkin hänen luulleen, että aikomukseni oli näpistää
hiukan hänen verkaansa, ja siihen oli aiheena hänen oma
kehnoutensa ja ne huonot ajatukset, joita ihmisillä yleensä on
räätäleistä, ja niin hän vaati minua katsomaan, eikö se riittäisi
kahteen. Minä arvasin hänen ajatuksensa ja vastasin myöntävästi;
hän pysyi yhä alkuperäisessä ilkeässä luulossaan, lisäsi yhä hilkkojen
lukumäärää, ja minä myöntelin yhä, kunnes ehdimme viiteen
hilkkaan. Nyt hän on tullut niitä hakemaan, ja minä jätän ne hänelle,
mutta hän ei tahdo maksaa työpalkkaa, vaan vaatii minulta maksua
verastaan tai verkaansa takaisin.

— Onko tämä kaikki totta, hyvä ystävä? — kysyi Sancho.

 — On, armollinen herra; — vastasi mies — mutta suvaitkoon
teidän armonne käskeä häntä näyttämään ne viisi hilkkaa, jotka hän
on minulle valmistanut.

— Sen teen mielelläni — vastasi räätäli.

Hän veti kätensä esiin viittansa alta, näytti viittä hilkkaa, jotka
hänellä oli viiden sormen nokassa ja sanoi:

— Tässä ovat ne viisi hilkkaa, joita tämä hyvä mies minulta vaatii.
Minä vakuutan Jumalan ja omantuntoni nimessä, ettei verkaa ole
yhtään jäljellä, ja jätän työni ammattikunnan tarkastajani nähtäväksi.

Kaikki läsnäolijat nauroivat monille hilkoille ja merkilliselle

riitajutulle. Sancho mietti asiaa vähän aikaa ja sanoi sitten:

— Minusta näyttää, ettei tätä juttua tarvitse kauan käsitellä, vaan

että se voidaan ratkaista heti kunnon miehen ymmärryksellä, ja minä
siis annan siitä sen tuomion, että räätäli menettää työpalkkansa ja
talonpoika verkansa. Hilkat vietäköön vankilassa oleville vangeille, ja
sillä hyvä.

Jos myöhemmin langetettu tuomio, joka koski karjakauppiaan

kukkaroa, synnytti läsnäolijoissa ihmettelyä, niin tämä sai heidät
nauramaan; mutta käskynhaltian tuomio pantiin sentään täytäntöön.
Sitten saapui hänen luokseen kaksi vanhaa miestä; toinen nojasi
ruokokeppiin, ja toinen, kepitön, virkkoi:

— Armollinen herra, minä lainasin tälle hyvälle miehelle tässä

taannoin kymmenen kultadukaattia tehdäkseni hänelle palveluksen
ja samalla ansiollisen työn, sillä ehdolla, että hän maksaisi ne minulle
takaisin, kun niitä häneltä vaatisin. Kului päiviä, enkä minä niitä
häneltä vaatinut, koska en tahtonut saattaa häntä maksamisen
vuoksi pahempaan pulaan kuin missä hän oli silloin, kun ne hänelle
lainasin. Koska minusta kuitenkin alkoi näyttää siltä, ettei hän
ajatellutkaan maksaa takaisin, olen niitä vaatinut häneltä monet
kerrat, mutta hän ei maksa, vaan kieltää koko asian sanoen, etten
ole milloinkaan niitä hänelle lainannut ja että hän, jos olen ne
hänelle lainannut, on jo ne maksanut minulle takaisin. Minulla ei ole
todistajia, ei siihen, että olen rahat hänelle antanut, eikä
takaisinmaksamiseen, sillä hän ei ole niitä takaisin maksanut. Nyt
pyydän teidän armoanne asettamaan hänet valalle, ja jos hän
vannoo maksaneensa rahat takaisin, niin minä luovun
vaatimuksestani kaikkien läsnäolevien ja Jumalan edessä.

— Mitäs te tähän sanotte, kelpo keppiukko? — kysyi Sancho.

Ukko vastasi:

— Armollinen herra, minä tunnustan, että hän lainasi minulle

rahat, ja suvaitkoon teidän armonne laskea alas tuomarinsauvan;
koska hän jättää asian riippumaan valastani, niin minä vannon, että
olen ne todella ja totisesti maksanut ja antanut hänelle takaisin.

Käskynhaltia laski alas virkasauvansa, ja ukko antoi keppinsä

toiselle ukolle, jotta tämä pitelisi sitä hänen vannoessaan valaa,
ikäänkuin se olisi ollut hänelle itselleen pahaksi esteeksi, laski sitten
kätensä virkasauvan ristin päälle sanoen olevan totta, että hänelle oli
lainattu ne kymmenen dukaattia, joita häneltä nyt vaadittiin, mutta
että hän oli ne maksanut takaisin kädestä käteen ja että toinen
tavan takaa niitä häneltä vaati, koska ei ollut selvillä asiasta. Tuon
kuultuaan suuri käskynhaltia kysyi velkojalta, mitä hänellä oli
sanottavana vastapuolensa väitteeseen, ja mies vastasi, että hänen
velallisensa oli varmaan puhunut totta; hän näet piti toista
kunniallisena miehenä ja kelpo kristittynä, arveli unohtaneensa,
milloin ja miten toinen oli hänelle rahat takaisin maksanut, ja lupasi
tästä lähtien olla milloinkaan häneltä mitään vaatimatta. Velallinen
otti keppinsä takaisin, kumarsi ja lähti ulos tuomiosalista.
Nähdessään tämän ja havaitessaan miehen muitta mutkitta lähtevän
tiehensä ja huomatessaan vielä saamamiehen kärsivällisyyden
Sancho painoi päänsä alas, nosti oikean käden etusormen
kulmakarvojen ja nenän juureen, istui siinä vähän aikaa kuin
mietteisiinsä vaipuneena ja kohotti sitten päänsä ja käski kutsua
takaisin keppiukon, joka oli jo mennyt menojaan. Äijä tuotiin
takaisin, ja Sancho sanoi hänet nähdessään:

— Antakaa minulle tuo keppi, hyvä mies; minä tarvitsen sitä.

— Varsin mielelläni; — vastasi ukko — tässä se on, armollinen

herra.

Hän ojensi sen Sancholle. Sancho otti sen, ojensi sen toiselle
ukolle ja sanoi hänelle:

— Menkää Jumalan nimeen; nyt olette saanut rahanne takaisin.

— Minäkö, armollinen herra? — virkkoi ukko. — Onko tämä

ruokokeppi siis kymmenen kultadukaatin arvoinen?

— On, — sanoi käskynhaltia — jollen minä ole maailman suurin

pässinpää. Ja nyt saamme kohta nähdä, onko minulla älliä
hallitakseni kokonaista valtakuntaa.

Sitten hän käski siinä kaikkien läsnäollessa katkaista ja avata

kepin. Niin tehtiin, ja sen sisästä löydettiin kymmenen
kultadukaattia. Kaikki olivat ihmeissään ja pitivät käskynhaltiaansa
uutena Salomona. Häneltä kysyttiin, mistä hän oli arvannut, että nuo
kymmenen dukaattia olivat ruokokepin sisässä. Hän vastasi, että
havaitessaan ukon valaa tehdessään jättävän keppinsä toiselle
riitapuolelle, sitten vakuuttavan totisesti antaneensa rahat hänelle
takaisin ja valan tehtyään pyytävän keppinsä takaisin, hän oli tullut
ajatelleeksi, että ukolta vaadittu maksu oli kepissä. Siitä voitiin hänen
mielestään havaita, että vaikka hallitsevat henkilöt ovat hölmöjä,
Jumala sentään toisinaan heitä ohjaa heidän tuomioissaan. Sitäpaitsi
hän oli kuullut kotipaikkansa kirkkoherran kertovan toisesta
samanlaisesta tapauksesta,[29] ja hänellä itsellään oli omien
sanojensa mukaan niin mainio muisti, ettei semmoista löytyisi koko
saaresta, jollei sentään olisi niin laita, että hän aina unohti, mitä
tahtoi muistaa. Niin äijät vihdoin lähtivät pois, toinen häpeissään ja
toinen tyytyväisenä. Läsnäolijat olivat ihmeissään, ja henkilö, joka
merkitsi kirjaan Sanchon sanat, teot ja eleet, ei päässyt täyteen
selvyyteen, oliko hän katsottava ja merkittävä hölmöksi vai
älykkääksi mieheksi.

Tuo riitajuttu oli tuskin saatu päätökseen, kun tuomiosaliin astui

nainen, joka oli käynyt lujasti käsiksi äveriään karjakauppiaan
puvussa olevaan mieheen ja huusi kovalla äänellä:

— Oikeutta, armollinen herra käskynhaltia, oikeutta, ja jollen sitä

löydä täältä maan päältä, lähden sitä hakemaan taivaasta! Rakas
herra käskynhaltia, tämä hävytön mies sai minut käsiinsä tuolla
vainiolla ja käsitteli ruumistani kuin se olisi ollut pesuriepu, ja — voi
minua onnetonta! — vei minulta, mitä olen varjellut enemmän kuin
kolmekolmatta vuotta, puolustaen sitä maureja ja kristittyjä,
täkäläisiä ja muukalaisia vastaan, ja minä, joka olin aina kova kuin
korkkitammi ja säilytin itseäni vikautumattomana kuin salamanteri
tulessa tai kuin villa orjantappuroissa, tein sen siis vain, jotta tämä
siivo mies nyt pääsi minua kourimaan siisteillä käsillään.

— Sietää ottaa tutkittavaksi, ovatko tämän teikarin kädet siistit vai

ei — virkkoi Sancho.

Hän kääntyi miehen puoleen ja käski hänen puhua ja vastata

naisen esittämään syytökseen. Mies vastasi aivan hämillään:

— Hyvät herrat, minä olen vaivainen harjaskarjan kasvattaja ja

lähdin täältä tänä aamuna myytyäni luvalla sanoen neljä sikaa, ja
minulta vietiin leimamaksuina ja muuten puijaten melkein niiden
hinta. Olin palaamassa kotikylääni, tapasin tiellä tämän arvoisan
naishenkilön, ja piru, joka aina pitää peliänsä ja aina punoo
juoniansa, järjesti niin, että me jouduimme yhteen. Minä annoin
hänelle täyden maksun, mutta hän oli tyytymätön, kävi minuun kiinni
eikä päästänyt minua, ennenkuin sai minut tänne hinatuksi. Hän
väittää, että minä makasin hänet väkisin, mutta hän valehtelee sen
valan nimessä, jonka nyt teen tai olen valmis tekemään; ja tämä on
totista totta, ilman mitään vilppiä.

Käskynhaltia kysyi häneltä nyt, oliko hänellä yhtään hopearahaa.

Mies sanoi olevan noin kaksikymmentä dukaattia, jotka hänellä oli
nahkakukkarossa povellaan. Sancho käski häntä vetämään sen esiin-
ja jättämään sen semmoisenaan syyttäjälle. Mies totteli vapisten;
nainen otti sen niiaillen tuhannet kerrat kaikille ja rukoillen Jumalalta
pitkää ikää ja terveyttä herra käskynhaltialle, joka piti niin hyvää
huolta apuatarvitsevista orpotytöistä, ja lähti sitten tuomiosalista
vieden kukkaron, jota piteli lujasti molemmin käsin, sitä ennen
sentään katsottuaan, oliko siinä todella hopearahoja. Hän oli tuskin
ehtinyt lähteä, kun Sancho sanoi karjakauppiaalle, joka oli jo itkuun
pillahtamassa ja seurasi kukkaroaan silmillään ja sydämellään:
 — Hyvä mies, lähde tuon naisen jälkeen ja ota häneltä kukkaro,
vaikka hän vastaankin panisi, ja palaa tänne sen kanssa.

Tuo ei ollut lausuttu kuuroille korville, sillä mies lähti kohta kuin
nuoli tekemään työtä käskettyä. Kaikki läsnäolijat olivat erittäin
uteliaita näkemään, kuinka tämä riitajuttu päättyisi, ja vähän ajan
kuluttua mies ja nainen palasivat pidellen toisistaan kiinni vielä
lujemmin kuin edellisellä kerralla. Naisella oli kukkaro nostetussa
hameenhelmassa, ja mies koki kaikin voimin sitä häneltä riistää;
mutta nainen piti puoliaan niin kiukkuisesti, etteivät hänen
yrityksensä onnistuneet, huusi ja sanoi:

— Oikeutta Jumalan ja ihmisten edessä! Katsokaa, armollinen

herra käskynhaltia, kuinka hävytön ja julkea on tämä lurjus, joka
tahtoi keskellä kylää ja keskellä raittia viedä minulta kukkaron, jonka
teidän armonne määräsi minulle annettavaksi.

— Onkos hän sen teiltä vienyt? — kysyi käskynhaltia.

— Onko vienyt? — vastasi nainen. — Ennen antaisin tappaa itseni

kuin viedä kukkaroni. Ei sitä niin vain viety tältä tytöltä! Parempia
pitää olla niiden kissojen, jotka naamaani kynsivät, kuin tuommoinen
kelvoton rähjys! Sitä ei saada minun käsistäni pihdeillä eikä
vasaroilla, ei nuijilla eikä rautakangilla, ei vaikka leijona päälleni
kävisi; ennemmin saavat repiä minut hengettömäksi!

— Hänen puheessaan on perää; — sanoi mies — minä tunnustan

olevani voimaton ja kykenemätön ottamaan häneltä kukkaroa ja
annan hänen mennä.

Käskynhaltia sanoi nyt naiselle:

 — Kuule, sinä siveä ja urhoollinen tyttö, kukkaro tänne!

Nainen antoi kohta kukkaron, ja käskynhaltia jätti sen takaisin

miehelle sanoen väkivaltaiselle, mutta ei väkisinmaatulle:

— Rakas ystävä, jos olisitte osoittanut samaa rohkeutta ja

urhoollisuutta, jota olette nyt osoittanut tätä kukkaroa
puolustaessanne, tai edes puolta siitä, puolustaessanne
ruumistanne, niin teille ei olisi voitu tehdä väkivaltaa Herkuleenkaan
voimilla. Menkää nyt Jumalan haltuun, ja piru teidät periköön, ja
varokaa jäämästä koko tähän saareen tai kuutta peninkulmaa
lähemmäksi, jollette mieli saada sataa paria raippoja. Lähtekää heti,
te petturi, te hävytön ja epärehellinen otus!

Nainen kauhistui ja lähti tiehensä alla päin ja tyytymättömänä.

Mutta käskynhaltia sanoi miehelle:

— Hyvä mies, lähtekää nyt Jumalan nimeen kotipaikallenne

rahoinenne, ja jollette toiste halua niitä hävittää, niin varokaa
huvittelemasta tuommoisten kanssa.

Mies kiitti häntä niin kömpelösti kuin suinkin, ja läsnäolijat

ihmettelivät jälleen uuden käskynhaltiansa lausuntoja ja tuomioita.
Hänen kronikoitsijansa merkitsi kaikki heti paperille, ja siitä
ilmoitettiin kohta kirjeellisesti herttualle, joka kovin uteliaana odotti
näitä uutisia.

Ja jääköön nyt siihen kelpo Sancho; meillä on kiire hänen

isäntänsä luo, jonka mieltä Altisidoran musiikki oli kovin liikuttanut.
 Kuudesviidettä luku.

Hirmuisesta tiuku- ja kissametelistä, joka säikähdytti Don Quijotea

lemmenseikkailussa rakastuneen Altisidoran kanssa.

Me jätimme suuren Don Quijoten syviin mietteisiin, joita

rakastuneen kamarirouvan Altisidoran serenadi oli hänen mieleensä
nostanut. Hän meni niiden kanssa makuulle, mutta ne olivat kuin
kirppuja, eivät antaneet hänelle elävää rauhaa, ja sitäpaitsi kaiveli
hänen mieltään sukkien ratkeaminen. Mutta aika liikkuu kepeästi,
minkäänlaiset esteet eivät voi sitä pidättää, ja niin se nytkin riensi
ratsastaen hetkestä toiseen, ja aamu koitti aivan pian. Sen
huomattuaan Don Quijote nousi pehmoilta untuvapatjoiltaan, puki
ylleen, virkeästi kuten ainakin, säämiskänuttunsa ja veti jalkoihinsa
matkasaappaat siten salatakseen sukkien kärsimän vaurion. Sitten
hän otti ylleen tulipunaisen viittansa, pani päähänsä
hopeapunoksella reunustetun viheriästä sametista tehdyn
metsästyslakin, ripusti olalleen hankkiluksen, josta riippui hänen
hyvä ja terävä miekkansa, otti suuren rukousnauhan, jota aina
kuljetti mukanaan, ja lähti ylen upeana ja juhlallisena eteissaliin,
missä herttua ja herttuatar olivat jo täysissä pukimissaan, kuin
olisivat häntä odottaneet. Hänen kulkiessaan erästä käytävää oli
siellä Altisidora ja toinen kamarineiti, hänen ystävättärensä, häntä
odottamassa. Don Quijoten nähdessään Altisidora oli pyörtyvinään,
ja ystävätär otti hänet syliinsä ja alkoi kiireesti avata hänen liiviänsä.
Tuon huomattuaan Don Quijote astui heidän luokseen ja lausui:

— Minä kyllä tiedän, mistä nuo kohtaukset johtuvat.

— Minä taas en voi sitä aavistaakaan, — vastasi ystävätär — sillä

Altisidora on tervein kaikista herttuattaren kamarineideistä, enkä
minä ole kuullut hänen koskaan vähääkään valittavan koko sinä
aikana, jona olen hänet tuntenut; mutta paha periköön maailman
vaeltavat ritarit, jos he tosiaan ovat kaikki niin kiittämättömiä.
Menkää pois, armollinen herra Don Quijote, sillä tämä lapsirukka ei
voi tulla tajuihinsa teidän armonne läsnäollessa.

Siihen vastasi Don Quijote:

— Pitäkää huolta, armollinen neiti, että tänä iltana toimitetaan

huoneeseeni luuttu, niin minä koetan parhaani mukaan lohduttaa
tätä murheellista neitiä; lemmentunteitten vasta itäessä on yleensä
taattu parannuskeino heti osoittaa ne aivan toivottomiksi.

Niin sanottuaan hän lähti, koska ei tahtonut antaa näkijöille

mitään epäilyksen aihetta. Hän oli tuskin ehtinyt lähteä, kun
pyörtynyt Altisidora jo toipui ja virkkoi kumppanilleen:

— Hänelle täytyy välttämättä toimittaa luuttu; Don Quijote aikoo

varmaan pitää meille serenadin, ja se ei voi olla huono, koska hän
sen pitää.

He lähtivät heti kertomaan herttuattarelle, mitä oli tekeillä ja että

Don Quijote pyysi saada luutun, ja herttuatar, jota asia kovin huvitti,
sopi herttuan ja kamarineitiensä kanssa siitä, että tehtäisiin Don
Quijotelle kepponen, joka olisi pikemmin naurettava kuin
vahingollinen. Erittäin hilpeän mielialan vallitessa he sitten odottivat
illan tuloa, ja se tuli yhtä pian kuin päivä, jonka herttua ja herttuatar
viettivät miellyttävissä keskusteluissa Don Quijoten kanssa. Ja
samana päivänä herttuatar todella lähetti erään paashinsa (hänet,
joka oli metsässä näytellyt lumotun Dulcinean osaa) Teresa Panzan
luo viemään kirjettä hänen mieheltänsä Sancho Panzalta sekä
vaatekääröä, jonka Sancho oli jättänyt hänelle lähetettäväksi, ja
lähettiläspojalle annettiin määräys, että hänen piti palattuaan
seikkaperäisesti kertoa kaikesta, mitä hän joutuisi kokemaan ja
kuulemaan perille tultuaan. Kun tämä oli tapahtunut ja kello oli
yksitoista illalla, löysi Don Quijote huoneestaan eräänlaisen
soittimen; hän viritti sen, avasi ristikkoikkunan, havaitsi puutarhassa
liikkuvan ihmisiä ja koeteltuaan soittimen kieliä ja saatuaan siitä
lähtemään niin puhtaan äänen kuin suinkin voi hän sylkäisi ja rykäisi
ja lauloi sitten käheänlaisella, mutta puhtaalla äänellä seuraavan
romanssin, jonka oli itse sepittänyt samana päivänä:

On vaarallinen rakkaus, sen askeleit' ei nää, se huomaa,

ken on joutilas, ja hänet yllättää.

Mutt' ahkeraan jos ompelet

ja puuhaat, askaroit,
niin lemmentuskat unhottain
sa vaaran välttää voit.

Siveä, kaino neitonen,

ken mielii miehelään,
tuo myötäjäiset parhaimmat
puhtaassa nimessään.

Niin vaeltavat ritarit

kuin hovimiehet nuo
ne kevytkenkää liehakoi,
mutt' ei vie papin luo.

On lempeä, mi leimahtaa,
kun kerran kohdataan,
mut kohta eron jälkehen
myös sammuu nopeaan.
 Ei lempi tänään syttynyt,
mi huomenn' on jo pois,
sydämeen kuvaa kaiverra,
mi siihen jäädä vois.

Ja eihän kuvaa maalata

voi päälle entisen;
miss' on jo toinen kauneus,
on myöskin valta sen.

Niin Dulcinean kuva on

mun sydämessäni,
ei sitä toinen peittää voi,
se säilyy iäti.

Ja kallein lahja lempiväin on uskollisuus vain, tuo

taikasauva Amorin, tuo lahja autuain.

Niin kauas Don Quijote oli ehtinyt esittäessään lauluansa, jota

kuuntelivat herttua ja herttuatar, Altisidora ja melkein koko linnan
väki, kun parvekkeelta, joka oli suoraan Don Quijoten ikkunan
yläpuolella, laskettiin alas nuora, johon oli kiinnitetty toista sataa
tiukua, ja kohta sen jälkeen tyhjennettiin iso kissoilla täytetty säkki.
Kissojen häntiin oli sidottu pienempiä tiukuja. Tiukuset kilisivät ja
kissat naukuivat niin vimmatusti, että herttua ja herttuatar siitä
säikähtivät, vaikka olivat itse juonen keksineet, ja Don Quijote joutui
kerrassaan kauhun valtaan. Sattui vielä niin, että pari kolme kissaa
hyppäsi ikkunasta hänen huoneeseensa, missä juoksivat sinne tänne,
niin että tuntui kuin siellä olisi ollut legio perkeleitä. Ne sammuttivat
huoneessa palavat kynttilät ja hakivat epätoivoissaan ulospääsyä.
Nuoraa, johon isommat tiukuset oli kiinnitetty, laskettiin ja nostettiin
lakkaamatta, ja suurin osa linnan väkeä, joka ei tietänyt asian
todellista laitaa, oli ihmetyksen ja jännityksen vallassa. Don Quijote
nousi seisomaan, tarttui miekkaansa, alkoi heiluttaa sitä ulos
ikkunasta ja huutaa kovalla äänellä:

— Ulos, te ilkeät noidat! Ulos, sinä hävytön noitalauma! Minä olen

Don
Quijote Manchalainen, johon pahat elkenne eivät pysty eivätkä
tehoa!

Sitten hän kääntyi päin huoneessa kirmailevia kissoja ja suuntasi

niitä kohti monta iskua. Ne syöksyivät ikkunalle ja hyppäsivät siitä
ulos, yhtä lukuunottamatta; Don Quijoten iskujen ahdistamana tämä
hyppäsi hänen kasvoilleen ja iski kyntensä ja hampaansa hänen
nenäänsä, niin että Don Quijote alkoi tuskissaan huutaa täyttä
kurkkua. Sen kuultuaan ja arvattuaan, mistä huuto saattoi johtua,
herttua ja herttuatar riensivät hänen huoneeseensa niin nopeasti
kuin suinkin voivat, avasivat oven omalla avaimellaan ja näkivät ritari
paran kaikin voimin ponnistelevan saadakseen kissan irti
kasvoistaan. Sitten tuotiin valoa ja nähtiin koko tuo epätasainen
taistelu. Herttua kiiruhti luo taistelevia erottamaan, mutta Don
Quijote huusi:

— Älköön kukaan temmatko sitä pois! Jättäkää minut kahden

kesken tämän paholaisen, tämän velhon, tämän noidan kanssa! Kyllä
minä sille opetan, kuka on Don Quijote Manchalainen!

Mutta kissa ei välittänyt näistä uhkauksista, vaan sylki ja kynsi

kuten ennenkin. Vihdoin herttua tempasi sen pois ja heitti ulos
ikkunasta.

Don Quijoten kasvot olivat rikkikynsityt, eikä nenäkään ollut

parhaassa kunnossa, mutta hän oli kovin harmissaan, ettei ollut
sallittu hänen saattaa päätökseen taistelua, johon hän oli niin
kiivaasti käynyt tuota konnamaista noitaa vastaan. Sitten hankittiin
haavabalsamia, ja itse Altisidora sovitti lumivalkoisilla kätösillään
siteet kaikkiin haavoittuneisiin kohtiin lausuen siinä sitoessaan
hänelle hiljaa:

— Kaikki nämä onnettomuudet kohtaavat sinua, sinä kivikova

ritari, sinun synnillisen jäykkyytesi ja itsepintaisuutesi tähden, ja
suokoon Jumala, että aseenkantajasi Sancho unohtaa ruoskia
itseään, jotta hellästi rakastettu Dulcineasi ei milloinkaan pääse
lumouksestaan, jotta sinä et saa nauttia hänen sulojaan etkä saa
mennä hänen kanssaan häävuoteeseen, et ainakaan niin kauan kuin
elän minä, joka sydämestäni sinua rakastan.

Kaikkeen tuohon Don Quijote ei vastannut sanaakaan, huokasi

vain syvään, paneutui pitkäkseen vuoteeseensa ja kiitti herttuaa ja
herttuatarta heidän hyväntahtoisuudestaan, ei niin, että hän olisi
mitenkään pelännyt tuota kissamaista, noitamaista ja tiukumaista
roskajoukkoa, vaan siksi, että oli selvästi havainnut, kuinka hyvässä
tarkoituksessa he olivat tulleet hänen avukseen. Herttua ja
herttuatar jättivät hänet lepäämään ja poistuivat, pahoillaan siitä,
että kepponen oli päättynyt niin huonosti; he näet eivät olleet
uskoneet, että seikkailu koituisi Don Quijotelle niin ankaraksi ja
kalliiksi kuin todella koitui: hänen täytyi pysytellä huoneessaan ja
vuoteessaan viisi päivää. Sillävälin hänelle sattui toinen nyt kerrottua
hauskempi seikkailu, mutta hänen historiansa kirjoittaja ei halua
kertoa sitä juuri nyt, vaan palaa Sancho Panzan luo, joka hoiti
käskynhaltianvirkaa erittäin uutterasti ja hupaisesti.
 Seitsemäsviidettä luku,

jossa jatketaan kertomusta siitä, miten Sancho Panza hoiti

käskynhaltianvirkaa.

Historia kertoo, että Sancho Panza vietiin tuomiosalista upeaan

palatsiin, missä oli suureen saliin katettu kuninkaallinen ja runsas
pöytä. Sanchon saliin astuessa soivat oboet, ja neljä hovipoikaa astui
tarjoamaan hänelle käsien valelemista varten vettä, jonka Sancho
otti vastaan erittäin arvokkaasti. Musiikki taukosi, Sancho istuutui
pöydän yläpäähän, sillä mitään muuta paikkaa ei ollut, eikä koko
pöytään oltu katettu ketään muuta varten. Hänen viereensä asettui
muudan henkilö, joka myöhemmin osoittautui lääkäriksi, kädessään
valaskalanluinen keppi. Sitten otettiin pois kallisarvoinen valkoinen
liina, joka oli peittänyt hedelmiä ja lukuisia astioita, joissa oli erilaisia
ruokalajeja. Eräs oppineennäköinen henkilö luki pöytärukouksen,
muudan hovipoika pani pitsireunuksisen lautasliinan Sanchon leuan
alle, ja eräs toinen, joka oli edeskäyvän virassa, asetti hänen eteensä
hedelmäkulhon. Mutta Sancho oli tuskin ehtinyt syödä suupalaa, kun
luukeppiä pitelevä mies kosketti sillä kulhoa, joka poistettiin hänen
edestään mitä kiireimmin. Edeskäypä toi kumminkin toisen vadin,
jossa oli jotakin toista ruokaa, Sancho aikoi maistaa siitä, mutta
ennenkuin oli päässyt siihen käsiksi ja sitä maistamaan, oli keppi jo
sitä koskettanut ja hovipoika vienyt sen pois yhtä vikkelästi kuin
hedelmäkulhon. Tuon huomattuaan Sancho hämmästyi, katseli
kaikkia läsnäolijoita ja kysyi, oliko tarkoitus, että tätä ateriaa
syötäessä ruokalajit hävisivät kuin silmänkääntäjän tehdessä
temppujaan. Siihen vastasi keppiniekka:

— Armollinen herra käskynhaltia, tässä ei käy aterioiminen muulla

tavalla kuin mitä yleinen tapa ja pitämys vaatii muissa saarissa,
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com