Download the full version of the testbank or solution manual at

https://testbankbell.com

Design and Analysis of Experiments with SAS

1st Lawson Solution Manual

http://testbankbell.com/product/design-and-
analysis-of-experiments-with-sas-1st-lawson-
solution-manual/

plore and download more testbank or solution manual at testbankbell.co

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Solution Manual for Design and Analysis of Experiments

10th Edition Douglas C. Montgomery

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-design-and-
analysis-of-experiments-10th-edition-douglas-c-montgomery/

testbankbell.com

Solutions Manual to accompany Design And Analysis Of

Experiments 6th edition 9780471487357

http://testbankbell.com/product/solutions-manual-to-accompany-design-
and-analysis-of-experiments-6th-edition-9780471487357/

testbankbell.com

Solution Manual for Systems Analysis and Design 8th

Edition by Kendall

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-systems-analysis-
and-design-8th-edition-by-kendall/

testbankbell.com

Solution Manual for Fundamentals of Corporate Finance 10th

by Brealey

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-fundamentals-of-
corporate-finance-10th-by-brealey/

testbankbell.com
Test Bank for HR 5th Edition DeNisi

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-hr-5th-edition-denisi/

testbankbell.com

Test Bank For The American People: Creating a Nation and a

Society: Concise Edition, Volume 1 (8th Edition) 8th
Edition
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-the-american-people-
creating-a-nation-and-a-society-concise-edition-volume-1-8th-
edition-8th-edition/
testbankbell.com

Solution Manual for Canadian PR for the Real World Maryse

Cardin, Kylie McMullan

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-canadian-pr-for-
the-real-world-maryse-cardin-kylie-mcmullan/

testbankbell.com

Test Bank for Exploring Physical Geography, 3rd Edition,

Stephen Reynolds, Robert Rohli, Julia Johnson, Peter
Waylen, Mark Francek
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-exploring-physical-
geography-3rd-edition-stephen-reynolds-robert-rohli-julia-johnson-
peter-waylen-mark-francek/
testbankbell.com

Test Bank for Animal Physiology: From Genes to Organisms,

2nd Edition, Lauralee Sherwood, Hillar Klandorf Paul
Yancey
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-animal-physiology-from-
genes-to-organisms-2nd-edition-lauralee-sherwood-hillar-klandorf-paul-
yancey/
testbankbell.com
Test Bank for Introduction to Econometrics 4th Edition
James H. Stock

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-introduction-to-
econometrics-4th-edition-james-h-stock/

testbankbell.com
 Design and Analysis of Experiments with SAS

Design and Analysis of Experiments with SAS 1st

Full chapter at: https://testbankbell.com/product/design-and-analysis-of-experiments-with-

sas-1st-lawson-solution-manual/

2 Completely Randomized Designs with One Factor

Problem 2.1

Objectives: The objective would be to determine how changing the time-to-rise effects the
height of bread dough.

Experimental Unit: The experimental unit in would be the dough in a single loaf pan.

Response or Dependent Variable: The response would be the measured height of the risen
dough in a loaf pan.

Independent variables and lurking variables: The independent variable would be the time the
dough is allowed to rise, chosen by the experimenter. Lurking variables could be differences
in the amount of yeast from loaf to loaf, caused by nonuniform mixing of the ingredients or
a temperature gradient in the room causing some loaves to be slightly warmer or cooler than
others.

Pilot Test: A pilot test could be run to determine if the rise time could be accurately
controlled (by setting multiple timers for example) and whether the loaf height can be
measured objectively.

Bias could enter this experiment if factor levels (independent variables) are not randomly
assigned to loaves and if lurking variables, such as a temperature gradient, could influence
the risen dough height. The ability to measure the risen dough height objectively could
also cause problems. Careful attention to a pilot test and randomization could avoid these
problems.

Problem 2.2

a. The experimental unit is a piece of paper combined with the state of the air the heli-
copter will fly through.
Brigham Young University 3 Chapter 2
Design
b. Weandhave
Analysis of Experiments
replicates when wewithmake
SAS and drop more than one helicopter with the same
wing length. Duplicates, on the other hand, occur when several people stand at the
ready and simultaneously measure the flight time of the same helicopter for the same
drop.

Brigham Young University 4 Chapter 2

Design and Analysis of Experiments with SAS

c. The treatment factor consists of two or more levels in which each level corresponds to
a given wing length (or a given trimming size).

d. An updraft or a down-draft could have a considerable impact during the flight. The
paper stiffness, mass, and the reaction time of the people dropping and timing the
helicopter can also affect the flight time.

e. Randomization would offset any potential influence caused by a lurking variable. In

other words, the lurking variables described above create a sort of built-in bias which
can skew the results of our study. However, by randomly picking experimental units
and assigning them to treatment groups, we offset the effect of this inconsistency by
having it be ”evenly spread” amongst the treatment groups.

f. Here’s the code to create it:

1 data rand ;
2 i n p u t w i n g s @@ ;
3 u = r a n u n i (0) ;
4 datalines ;
5 4 4 4 4 4 4 4 4 4.75 4.75 4.75 4.75 4.75 4.75 4.75 4.75
6 5.5 5.5 5.5 5.5 5.5 5.5 5.5 5.5 6 6 6 6 6 6 6 6
7 run ;
8 proc sort out = crd ; by u ;
9

10 data list ; set crd ;

11 h e l i c o p t e r = _ n _ ; f l i g h t _ time = ’ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ ’ ;
12 proc p r i n t ; var w i n g s f l i g h t _ time ; id h e l i c o p t e r ;
13 run ;

It gives the following result:

helicopter wings f l i g h t _ time

1 6.00 _____________
2 6.00 _____________
3 5.50 _____________
SOME O U T P U T O M I T T E D
31 4.00 _____________
32 4.00 _____________

g. The experiment was conducted and the resulting data are shown below:

Obs wings time

1 4.00 5.2
2 5.50 5.0
3 4.75 5.1
SOME O U T P U T O M I T T E D
30 4.75 5.0
31 6.00 4.9
32 4.00 5.0

Brigham Young University 5 Chapter 2

Design and Analysis of Experiments with SAS

h. The ANOVA table produced below shows that the P-value is approximately .15 and is
above the significance level α = .05. We therefore fail to reject the null hypothesis and
conclude that no statistically significant differences exist between the mean flight times
for the four wing sizes (factor levels).
1 ods g r a p h i c s on / w i d t h =4.0 in h e i g h t =3.0 in ;
2 proc glm data = crd p l o t s = d i a g n o s t i c s ( u n p a c k ) ;
3 class wings ;
4 m o d e l f l i g h t _ ti me = w i n g s / s o l u t i o n ;
5 run ;
6 ods g r a p h i c s off ;

D e p e n d e n t V a r i a b l e : f l i g h t _ time
Sum of
Source DF Squares Mean S q u a r e F Value Pr > F
Model 3 0.04093750 0.01364583 1.95 0.1449
Error 28 0.19625000 0.00700893
Corrected Total 31 0.23718750

i. To check the assumption of equal variances across factor levels we look at the residuals
vs. predicted value plot, which was created by the plots=diagnostics(unpack);
option on the proc glm statement above and is shown in Figure 1. The plot shows the
residual variation is approximately equal at each predicted value or factor level.

Figure 1: Residuals vs Predicted

Brigham Young University 6 Chapter 2

Design and Analysis of Experiments with SAS

Furthermore, to see if the residuals are approximately normal, we look at the normal
probability plot of the residuals. The plot in Figure 2 shows that the residuals and their
normal scores more or less fall along a straight line. Thus it is safe to assume normality.
1 proc rank data = s n o r m a l = vw ; var r e s i d ; r a n k s z s c o r e ;
2 proc g p l o t ;
3 plot r e s i d * z s c o r e ;
4 s y m b o l 1 i = none v = dot c = b l a c k ;
5 run ;

Figure 2: Normal Plot of Residuals

j. The results below show that neither the linear nor the quadratic terms are significant:

1 proc iml ;
2 t ={4 4.75 5.5 6};
3 C= orpol (t);
4 print C;
5 quit ;

C
0.5 -0.701068 0.4750737 -0.181131
0.5 -0.206197 -0.609528 0.5796188
0.5 0.2886751 -0.376473 -0.724524
0.5 0.6185896 0.5109283 0.3260356

Brigham Young University 7 Chapter 2

 Design and Analysis of Experiments with SAS

1 proc glm data = crd ;

2 class wings ;
3 m o d e l f l i g h t _ ti me = w i n g s ;
4 e s t i m a t e ’ L i n e a r Te rm ’ w i n g s - 0 . 7 0 1 0 6 8 - 0 . 2 0 6 1 9 7 0 . 2 8 8 6 7 5 1 0 . 6 1 8 5 8 9 6 ;
5 e s t i m a t e ’ Q u a d r a t i c Term ’ w i n g s 0 . 4 7 5 0 7 3 7 - 0 . 6 0 9 5 2 8 - 0 . 3 7 6 4 7 3 0 . 5 1 0 9 2 8 3 ; run ;

Standard
Parameter Estimate Error t Value Pr > | t |
L i n e a r Term -0.00773239 0.02959926 -0.26 0.7958
Q u a d r a t i c Term -0.05030844 0.02959923 -1.70 0.1003

Problem 2.3

a. The experimental unit consists of the state of the network (i.e., amount of traffic) at
the point in time when the file is downloaded.

b. The treatment factor is a list of web sites, i.e. each factor level is a different web site
from which one or several files will be downloaded.

c. The response is the time it takes for the file to be downloaded.

d. The experimental error is the difference of each observed download time from the long
run average download time at a particular web site. Experimental error can be cate-
gorized into two types of error: bias error and random error. Bias error is caused by
the effect of lurking variables and can hence be offset by the random assignment of ex-
perimental units to factor levels. Random error, on the other hand, is caused by the
inability to repeat the same result (or download time) within a given factor level (or
web site). An estimate for the random experimental error can only be obtained when
replicates exists for each factor level (i.e. at least two units per factor level). Thus,
randomization reduces bias error while replicates provide an estimate of the random
error.

Problem 2.4

a. The dough for each biscuit is an experimental unit since it was randomly assigned one
of four factor levels.

b. The ANOVA table resulting from the experiment is shown below. Since P-value <
.0001 < α, we reject the null hypothesis and conclude that at least one treatment level

Brigham Young University 8 Chapter 2

Design and Analysis of Experiments with SAS

mean is significantly different from the other ones, i.e. for at least one level of baking
powder, the mean rise in the dough is significantly different from the rest.
1 data b r e a d ;
2 i n p u t tsp h1 - h4 ;
3 h e i g h t = h1 ; o u t p u t ;
4 h e i g h t = h2 ; o u t p u t ;
5 h e i g h t = h3 ; o u t p u t ;
6 h e i g h t = h4 ; o u t p u t ;
7 keep tsp h e i g h t ;
8 datalines ;
9 .25 11.4 11 11.3 9.5
10 .5 27.8 29.2 26.8 26
11 .75 47.6 47 47.3 45.5
12 1 61.6 62.4 63 63.9
13 run ;
14

15 proc glm ;
16 c l a s s tsp ; m o d e l h e i g h t = tsp / s o l u t i o n ; run ;

Dependent Variable : height

Sum of
Source DF Squares Mean S q u a r e F Value Pr > F
Model 3 6145.731875 2048.577292 1822.65 < .0001
Error 12 13.487500 1.123 958
Corrected Total 15 6159.219375

c. To test for a proportional increase of the mean response for increases in the factor levels
we can see if the linear term is significant. The results below show that it is in fact
significant.

1 proc iml ;
2 t = { . 2 5 .5 .75 1};
3 C= orpol (t);
4 print C;
5 quit ;

C
0.5 -0.67082 0.5 - 0 . 2 2 3 6 0 7
0.5 - 0 . 2 2 3 6 0 7 -0.5 0 . 6 7 0 8 2 0 4
0.5 0 . 2 2 3 6 0 6 8 -0.5 -0.67082
0.5 0 . 6 7 0 8 2 0 4 0.5 0 . 2 2 3 6 0 6 8

1 proc glm data = b r e a d ;

2 c l a s s tsp ;
3 m o d e l h e i g h t = tsp ;
4 e s t i m a t e ’ L i n e a r T r e n d ’ tsp -0.67082 - 0 . 2 2 3 6 0 7 0 . 2 2 3 6 0 7 0 . 6 7 0 8 2 ;
5 o u t p u t out = s r = r e s i d p = yhat ;
6 run ;

Brigham Young University 9 Chapter 2

Design and Analysis of Experiments with SAS

Standard
Parameter Estimate Error t Value Pr > | t |
Linear Trend 39.1703043 0.53008427 73.89 < .0001

d. The variance of the experimental error is estimated by the mean square error from the
ANOVA table, which is approximately 1.124.
1 ods g r a p h i c s on ;
2 proc glm p l o t s = d i a g n o s t i c ;
3 c l a s s tsp ; m o d e l h e i g h t = tsp / s o l u t i o n ; run ;
4 ods g r a p h i c s off ;

Figure 3: Diagnostic Panel

Brigham Young University 10 Chapter 2

 Design and Analysis of Experiments with SAS

e. By including the ods graphics on; statement and the plots=diagnostic option on
the model statement (shown above), proc glm produces the diagnostic panel of residual
plots shown in Figure 3. The residuals vs. predicted values plot is shown in the upper
left of the panel and indicates that the residuals have overall about the same variance,
although the second group from the left seems to have slightly larger variation than the
other groups. However, with as few observations as there are in this data set, there is
not strong evidence against homogeneity of variance. It would be safe to assume the
equal variance assumption is satisfied. The normal probability plot of the residuals is
shown in second row of the diagnostic panel. The residuals and their normal scores
seem to be satisfactorily aligned with each other. It is therefore safe enough to assume
normality.

f. Yes; if the four biscuits from each factor level were put in the oven together, then our
experimental unit would consist of the batches of dough and the dough for individual
biscuits would be subunits. Thus our experiment would not have replicates and we
would not be able to estimate the experimental error. In a case like this we might use
the variance between the subsamples within each unit as an estimate of the experimental
error, but we would do this at our own risk since this measure could be highly biased.

Problem 2.5

a. The data was entered into SAS as shown below, where the yield for the four groups
were put into one column.
1 data asp ;
2 i n p u t trt $ y1 - y5 ;
3 y i e l d = y1 ; o u t p u t ;
4 y i e l d = y2 ; o u t p u t ;
5 y i e l d = y3 ; o u t p u t ;
6 y i e l d = y4 ; o u t p u t ;
7 y i e l d = y5 ; o u t p u t ;
8 keep trt y i e l d ;
9 datalines ;
10 C o n t r o l 94.7 96.1 86.5 98.5 94.9
11 IAA 89.9 94 99.1 92.8 99.4
12 ABA 96.8 87.8 89.1 91.1 89.4
13 GA3 99.1 95.3 94.6 93.1 95.7
14 CPPU 1 0 4 . 4 98.9 98.9 1 0 6 . 5 1 0 4 . 8
15 run ;

An analysis of variance was performed in proc glm and the results are shown here:

Brigham Young University 11 Chapter 2

Design and Analysis of Experiments with SAS

1 proc glm data = asp ;

2 c l a s s trt ;
3 m o d e l y i e l d = trt / s o l u t i o n ;
4 l s m e a n s trt / p d i f f a d j u s t = t u k e y ;
5 m e a n s trt / d u n n e t t ( ’ C o n t r o l ’ ) ;
6 run ;

Dependent Variable : yield

Source DF Sum of S q u a r e s Mean S q u a r e F Value Pr > F

Model 4 377.4936000 94.3734000 6.98 0.0011
Error 20 270.2680000 13.5134000
Corrected Total 24 647.7616000

It is evident from the results that we must reject the null hypothesis of equal treatment
means and conclude that there is at least one treatment level whose mean is significantly
different from the rest. The P-value for the test is .0011.

b. The lsmeans option was used in proc glm to find which pairwise comparisons are
significant using Tukey’s HSD. The results below show that the CPPU treatment level
had a significantly larger mean than the other four treatment levels. No other significant
differences were detected.
L e a s t S q u a r e s M e a n s for e f f e c t trt
Pr > | t | for H0 : L S M e a n ( i ) = L S M e a n ( j )
Dependent Variable : yield
i/j 1 2 3 4 5
1 0.0005 0.6230 0.2881 0.3973
2 0.0005 0.0114 0.0425 0.0266
3 0.6230 0.0114 0.9717 0.9948
4 0.2881 0.0425 0.9717 0.9994
5 0.3973 0.0266 0.9948 0.9994

c. The results below are similar to what Tukey’s HSD gave us, i.e. only the CPPU group
is shown to significantly improve yield compared to the control group. Furthermore, we
are 95 percent confident that the increase will be between 2.396 and 14.724. The
other three groups are not significantly different from the control group. A one-way
test of
the hypothesis (using dunnettu) lead to the same conclusion.
C o m p a r i s o n s s i g n i f i c a n t at the 0.05 l e v e l are i n d i c a t e d by * * * .
Difference
trt Between S i m u l t a n e o u s 95%
Comparison Means Confidence Limits
CPPU - Control 8.560 2.396 14.724 ***
GA3 - Control 1.420 -4.744 7.584
IAA - Control 0.900 -5.264 7.064
ABA - Control -3.300 -9.464 2.864

Brigham Young University 12 Chapter 2

Visit https://testbankbell.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!
 Design and Analysis of Experiments with SAS

Problem 2.6

a. When ∆ is a multiple of σ, then we get:

4
r X r ∆2
λ= 2 (µ i − µ̄ ·)2
= = 2r
σ i=1 σ2 2

which we adjusted in the code below to obtain the power:

1 data P o w e r ;
2 do r =2 to 10;
3 nu1 =4 -1; * df for n u m e r a t o r ;
4 nu2 =4 * ( r -1) ; * df for d e n o m o n a t o r ;
5 alpha =.05;
6 F c r i t = finv (1 - alpha , nu1 , nu2 ) ; * F c r i t i c a l v a l u e ;
7 nc =2 * r ; * n o n c e n t r a l i t y p a r a m e t e r for n o n c e n t r a l F ;
8 p o w e r =1 - p r o b f ( Fcrit , nu1 , nu2 , nc ) ;
9 output ;
10 end ;
11 keep r nu1 nu2 nc p o w e r ;
12 t i t l e P o w e r C a l c u l a t i o n in Data Step ;
13 proc p r i n t ; run ;

Obs r nu1 nu2 nc power

1 2 3 4 4 0.16980
2 3 3 8 6 0.33906
3 4 3 12 8 0.50370
4 5 3 16 10 0.64423
5 6 3 20 12 0.75459
6 7 3 24 14 0.83613
7 8 3 28 16 0.89360
8 9 3 32 18 0.93258
9 10 3 36 20 0.95819

b. The results from proc glmpower are shown below and tally with the results from the
SAS Analyst Tool:
1 data case ;
2 i n p u t trt m e a n h t ;
3 datalines ;
4 1 -1
5 2 0
6 3 0
7 4 1
8 proc g l m p o w e r ;
9 c l a s s trt ;
10 m o d e l m e a n h t = trt ;
11 power
12 s t d d e v =1
13 n t o t a l =8 to 40 by 4
14 p o w e r = .;
15 run ;

Brigham Young University 13 Chapter 2

Design and Analysis of Experiments with SAS

Computed Power
N Error
Index Total DF Power
1 8 4 0.169803
2 12 8 0.339058
3 16 12 0.503705
4 20 16 0.644233
5 24 20 0.754586
6 28 24 0.836129
7 32 28 0.893598
8 36 32 0.932577
9 40 36 0.958186

c. To obtain at least 90 percent power we need 9 replicates in each treatment level.

d. The number of replicates would change to 11 and 7 respectively.

Brigham Young University 14 Chapter 2

Other documents randomly have
different content
 Mutta Kulhian tytär ei näitä huomautuksia kuule. Hän kulkee aina
vain eteenpäin Kirkkojärven suunnalle ja ajattelee, että silloin kun
hän viimeksi näitä teitä kulki, kulki hän Kautisten pojan kanssa. Se
alkoi silloin, kun riihiä alettiin puida ympäri Kirkkojärven sijoittuneissa
taloissa ja kartanoissa, ja loppui siihen aikaan, jolloin viimeinen lehti
oli pudonnut puusta ja taivas valmistautui pudottamaan ensimmäisen
lumen. Eikä heidän välillään puhuttu mistään aiheettomasta. He
kulkivat vain syksyisellä maantiellä, ajattelivat ja tunsivat, mutteivät
puhuneet. Ja sitten Kautisten poika eräänä aamuna lähti.
Jokainenhan saattoi jo ennakolta tietää, ettei hänestä ja Kautisten
pojasta, joka oli parantumattomasti sairas, voinut tulla mitään.

Nyt oli siis Kautisten synkkä poika poissa. Siinä nyt ei ollut mitään
odottamatonta, jokaisen kohdalle se tulee aikoinaan, kun ennättää.

Eikä Kulhian tytär erikoisesti sure, tai jos sureekin, niin hän on niin
turtunut, ettei sitä huomaa. Kaipa tulee sekin aika, jolloin surun on
päästävä täysiin oikeuksiinsa.

*****

Kulhian tyttären syysaamuinen kävelyretki Kautisten tienhaaraan

ja Linnan tilusten rajamaille ei jäänyt ainoaksi. Mutta tänä
syystalvena sattuu niinkin, että aamut ovat kuivia, hiukan raakoja
tunnultaan ja aurinkoisia, ja sellaisina aamuina Kulhian tytär jää
ullakkokamariinsa, jonka ikkunoihin selvästi eroittautuu Kautisten
kartanon vanhuuttaan harmahtava ja vihertävä pääty. Silloin hän on
toimekas, kylmä ja asiallinen, sillä muistelmat Kautisten pojasta ja
aurinko eivät sopeudu yhteen. Mutta kun taivas on pilvessä ja ulkona
harmajaa ja kosteaa, silloin Kulhian tytär laittautuu maantielle, eikä
kukaan sitä lopuksi pidä asiana eikä minään.
 "Tämä ei käy", ajattelee Kulhian patruuna ja päättää seurata
tytärtään.

Mutta mitäpä se patruunan seuraamisesta olisi parannut. Tytär

kulkee vain määrätyn tiensä ja palaa hiljaisesti kotiinsa takaisin.
Patruuna ei voi muuta kuin korkeintaan kastella jalkansa ja sitten
iltakauden juoda totia ja vihoitella itsekseen. Sitten muutamana
päivänä ajaa Kautisten neuvos itse Kulhian kartanoon. Kautisten
neuvos on vanha ja laiha ja valkoinen, hän on ikänsä ollut suurissa
viroissa kaupungissa, ja jokainen tietää, ettei hän
maanviljelysasioista tajua tuon taivaallista. Hän katselee salaa
ihmetellen Kulhian laajoja, mustia peltoja, mutta hän on sittenkin
pitäjän mahtihenkilö, ja Kulhian patruuna on häntä pääovella
vastassa.

"Se on kyllä vastoin poika-vainajani tahtoa", sanoo hän, "mutta

siitä huolimatta olemme päättäneet haudata hänet tänne".

Kulhian patruuna nyökyttelee hartaan näköisenä suurta, lihavaa

ruumistaan. Eipähän häntä itse asiassa liikuta, minne Kautisten
poika haudataan, mutta onhan tuo kohtelias teko, tuo ilmoittaminen,
neuvoksen puolelta.

"Joo-joo", vastaa hän hyväntahtoisesti. "Mikäpäs siinä… Ja

parastahan se onkin… hm… että isänmaan multaan…"

Lauseparsi "isänmaan multa" tuo Kulhian patruunan mieleen

jonkunlaista juhlallisuutta, ja sitä haihduttaakseen hän niistää
nenänsä äänekkäästi ja jokapäiväisesti. Mutta Kautisten neuvos
tiedustelee, voisiko hän saada tavata neitiä. Tiedustellessaan hän ei
lainkaan tiedä, mitä hänellä olisi Kulhian tyttärelle sanomista, mutta
pitää kuitenkin velvollisuutenaan puhutella häntä.
 Kulhian patruuna poistuu raskaasti ja rasittuneen näköisenä
huoneesta. Saattaa todellakin olla parasta, että tapahtunutta
katsotaan suoraan silmiin. Pian ovat hautajaiset, surraan aikansa,
mikäli ylimalkaan jotakin suremista on, ja sitten ei auta muu kuin
katsella elämää sellaisena kuin se on. Vaan kun hän hetken kuluttua
palaa, ei hänen auta muu kuin ilmoittaa:

"Kyllä minä sen asian ilmoitin, muttei hän ollut sillä tuulella, että
olisi tullut…"

Ja Kautisten neuvos nyökähdyttää kaunista, valkoista päätänsä ja

ajaa tiehensä. Ei taida Kulhian patruuna itsekään tietää, kuinka
hienoa ainesta hänen tyttärensä oli ja kuinka erinomaisesti hän olisi
sopeutunut Kautisiin.

*****

Suuret hautajaiset herättävät kohua pitäjällä. Se on aina uusien

hautajaisten sattuessa samanlainen, mutta varsinkin silloin, jos ne
antavat aihetta muihin puheisiin kuin asiaan välttämättömästi
kuuluvaan.

Kautisten poika ei tule kotipitäjäänsä suuressa sinkkikirstussa,

niinkuin oli odotettu. Hän tulee pienessä, kiiltävässä uurnassa, ja
silloin tiedetään, ettei siinä ole hänen ruumiinsa, vaan hänen
tuhkansa. No niin, tomuksi ja tuhkaksihan sitä itsekukin ajan mittaan
muuttuu, ei siinä sen kummempaa. Joulukuun päivä alkaa myrskyllä
ja sateella, ja Kulhian tytär lähtee tavanmukaiselle kierrokselleen.
Veden mukana tulee hiukan lumiräntääkin, mutta se ei estä hänen
kulkuaan. Niinhän on ollut monesti aikaisemminkin. Vastaantulijoista
ovat useimmat mustissa ja luovat tervehtiessään kysyvän katseen
Kulhian tyttäreen. Mitä se alituisesti yksinänsä vaeltelee,
vähemmästäkin ovat ihmiset tulleet hulluiksi.

Kulhian tytär kulkee kuitenkin sen minkä kulkee, syrjäisillä ei ole

sen kanssa mitään tekemistä, tulee Kautisten tienhaaraan ja
huomaa, että maantie on kartanosta asti viheriällä peitetty.

Juuri silloin sade hetkeksi lakkaa ja taivas näyttää käyvän

kirkkaammaksi. Puolelta päivin tapahtuukin sangen usein sään
vaihdos. Aurinko pilkistäiksen esiin ja kostea vihreys välähtelee.

Tällä kertaa ei Kulhian tytär palaa kotiinsa Linnan tilusten kautta.

Hän seisoo tienhaarassa aikansa ikäänkuin yllättävän vihreyden
sokaisemana, sitten hän äkisti kääntyy takaisin ja katoaa Kulhian
puistokujaan, jonka puitten pudottamat lehdet jo on huolellisesti
lakaistu pois.

Kello kahden vaiheilla alkaa kellojen soitto Kirkkojärven takaa

kantautua Kulhian kartanoon. Patruuna on jo silloin täydessä juhla-
asussa ja hevoset odottavat porraspäässä. Tytärtä ei kuulu, ja
hiukan levottomana noputtaa hän varovaisesti hänen ovelleen.

"Etkö sinä joudu jo?"

"Mihin sitten?" kuuluu sisältä odottamattoman rauhallisesti ja

kirkkaasti.

"Hautajaisiin, luonnollisesti."

Ei vastausta. Tuntuu kuin asianomainen miettisi ja valmistelisi

itseään. Kulhian patruuna on täsmällinen mies ja hän käy jo
kärsimättömäksikin, mutta hyvä, että tästä päästään ohitse.
 "Etkö sinä ajattelekaan tulla?" kysyy hän vihdoin.

"En… tietystikään", vastataan sisältä aivan niinkuin asian pitäisi

itsestään olla selvä.

Ja patruuna menee päätään pudistellen, mutta Kulhian vaalea

tytär ei vuodata kyyneleitä. Miksipä hän suotta kyynelehtisi: mikä on
mennyt, se on mennyt. Kerran hän rakasti Kautisten poikaa ja
päinvastoin, mutta heistä ei voinut tulla mitään, siihen olivat omat
syynsä. Nyt kiertää saattue Kirkkojärveä, ja hevoset eroittautuvat
selvästi Kulhian yliskamariin… Kulhian tytär katselee näkyä kuivin,
ilmeettömin silmin, ja kun saattue katoaa kummun taakse, heittäytyy
hän pitkäkseen ja nukahtaa heti.

Niin menevät ohi Kautisten hautajaiset, pakastuu ja sataa lunta ja

Kirkkojärvi alkaa jo rannoilta jäätyä. Kulhian tytär alkaa
sääntöperäisen vaelluksensa, mutta Kautisten pojan haudan hän
kiertää. Tarkastelee kyllä sitä etäämpää, muttei koskaan astu luokse.
Pitäjällä aletaan jo arvella, etteikö, hm, lopultakin Kautisten pojan
poismeno mahtanut koskea Kulhian tyttäreen hiukan niinkuin liian
kovasti.

Mutta vasta myöhemmin siihen saatiin selvä vastaus.

Kirkkojärvi on jo silloin kokonaan jäässä ja aamuisin kimaltelevat

lumikiteet puiden oksilla. Kesästä ja lämmöstä ei puhu mikään muu
kuin Saarijoen sula myllyntammi siinä Linnan ja Kulhian rajamailla.

Nyt, muutamana ehtoopäivänä, kuljeksii Kulhian tytär Kautisten

tienhaarasta tammelle, kulkee niinkuin on kulkenut lukemattomia
kertoja ennenkin. Mutta nyt sattuu niin, että Kautisten isäntärenki, se
hyväkäs, viheriäsilmäinen ja suurisuinen, on myllyttämässä kartanon
viljoja. Ja kun hän näkee Kulhian tyttären, niin eipäs maltakaan pitää
suutansa kiinni. "Kas vain, hyvää iltaa, röökynä!" huutaa hän. Eipä
ole tapana, että Kulhian tytär puhuttelee mitään renkejä ja
palvelusväkeä ylimalkaankaan, mutta hän oli nyt vähitellen tullut
sellaiseksi kuin oli.

"Iltaa", vastaa hän hiljaisesti ja pysähtyy katselemaan tammea.

Kautisten isäntärenki ei ollut odottanut, että Kulhian tytär

pysähtyisi puhelemaan hänen kanssaan ja miettii, mitä nyt sanoa.

"Suottapa röökynä siinä kulkee ja kantaa surua", jatkaa hän sitten

rohkeasti, "ette taida tietääkään, että se meidän nuoriherra kuoli
nunnan syliin…"

Silloin Kulhian tytär kiljahti ja syöksyi kohti mustaa tammea.

Ja vasta senjälkeen hänet selitettiin mielipuoleksi. Turhaa oli

vakuuttaa, että Kautisten vouti oli puhunut vasten parempaa
tietoaan, ja turhaa enää ajaa häntä pois palveluksestaankaan.
Sanottu sana on kuin ammuttu nuoli, — et ota sitä enää takaisin.

Kauppakirja

Pellit lentävät rämähtäen auki ja palvelustyttö pudottaa jysähdyttää

halkosylyksen tulisijan eteen lattialle. Huoneessa ei ole lainkaan
kylmä, mutta siitä huolimatta tuntuu Kulhian patruunasta kuin häntä
paleltaisi ja kuin hän ei olisi oikein kunnossaan. Ajatuskin menee ja
tulee kuinka tahtoo, eikä sitä tahdo saada pysytetyksi kohdallaan.
 Palvelustyttö alkaa sytyttää tulta. Se on jostakin Potkeman kylästä,
liikkuu raskaasti ja kömpelösti eikä osaa käyttäytyä edes vieraiden
aikana. Vaikka eihän sitä pelkällä käytöksellä pitkälle mennä, ja kun
emännöitsijä kerran on sen pestannut, niin olkoon.

"Onkos patruunalla tulitikkuja?" kysyy tyttö.

"On", vastaa patruuna töykeästi ja mielestään kylläkin ilkeästi.

"Antakaas tänne!"

Patruuna ojentaa tulitikkulaatikon alistuvaisen näköisenä, eikä

tyttö edes hoksaa kiittää. Sitten Kulhian patruuna menee ikkunan
ääreen ja katselee, miten lumiräntä vähitellen peittää pellot ja vainiot,
pihan ja keskiosan kujastakin ja yleensä kaiken, mitä Kulhiaan
kuuluu. Eikä hän siinä ehdi huomata, miten Kautisten neuvos
kuullessaan tytön "antakaas tänne" venähdyttää huulensa tuskin
huomattavaan hymyyn ja kaupungista oleva varatuomari vetää
suunsa oikein leveään nauruun. Mutta hän, joka aikoo ostaa tilan, on
ymmällä eikä älyä, mikä tässä herättää patruunan pienen harmin ja
toisten silminnähtävän iloisuuden. Ja niin hän hymyilee vain
asianharrastuksesta.

"Me tahtoisimme mielellämme saada tämän asian valmiiksi

päiväjunaan mennessä", sanoi tuomari.

Nyt Kulhian patruuna taas muistaa, mistä on kyse, ja kääntyy päin.

"Hm… jaa… hm", ääntää hän.

Mutta Kautisten neuvos tulee avuksi.

 "Jos herroilla on kiire", virkkoi hän pehmeästi, "voitte kernaasti
matkustaakin. Herra patruuna saattaa ilmoittaa teille ehtonsa
myöhemmin."

Kulhian patruuna nyökäyttää päätään.

"Niin aina, niin aina. Minähän saatan, niinkuin sanotaan, palata

asiaan."

Sanoilla on ällistyttävä vaikutus. Tuomari katsoo tilanostajaan ja

tilanostaja katsoo tuomariin, eikä kumpainenkaan tiedä, mitä
vastaisi. Näinköhän sitä nyt vaan lähetetään menemään.

"Me ajattelimme, me ajattelimme…", aloitti tuomari, muttei sitten

tarkemmin selvittänyt, mitä he olivat ajatelleet.

Eikä sillä erikoisempaa väliä olekaan, sillä he ovat tehneet

tarjouksensa, ja nyt on Kulhian patruunan vuoro ajatella. Mutta
Kulhian patruuna, niinkuin sanottu, ei tahdo saada ajatuksiaan
pysymään kohdallaan. Hän kävelee edes ja takaisin, edes ja
takaisin, murahtaa jonkun sanan silloin tällöin ja katselee eteensä.
Viimein hänen katseensa pysähtyy toisen vieraan käsiin, sen, joka
aikoo ostaa Kulhian. Ne ovat turpeat, karvaiset ja punertavat, mutta
sormissa on paljon sormuksia.

"Onpa teillä paljon sormuksia", sanoo hän aivan kuin naiselle

lausutaan kohteliaisuuksia, ja toinen joutuu hämilleen.

"Ka, onhan niitä, on", myöntää hän ymmällään.

"Tuossa keskimäisessä, arvaan ma, on rubiini", jatkaa Kulhian

patruuna huomaamatta mitään. "Tuota, oletteko te ollut Amerikassa."
 "En", sanoo tilanostaja hanakasti, "en minä ole ollut Amerikassa."

"Minä vain ajattelin. Te… arvatenkin… pidätte noita vain

juhlatilaisuuksissa."

"Niin, vain juhlatilaisuuksissa."

Tuomari on suutahtaneen näköinen, mutta Kautisten neuvos

kohottaa kauniita, mustina säilyneitä kulmakarvojansa hopeisten
hiustensa alla. Hän on ikänsä ollut Kulhian patruunan naapurina,
muttei osaisi toiselle hänestä kertoa yhtään oleellista piirrettä. Onko
tuo nyt yksinkertaisuutta ja lapsellisuutta vai onko se suoraan
sanoen pirullisuutta?

Mutta Kulhian patruuna on taas muissa mietteissä. Hän muistelee

juttuja kulanseista, tai mitä ne nyt ovat, ja hänen päähänsä menee
ajatus, että tuo tuossa voisi yhtä hyvin olla sellainen. Kun sillä on niin
paljon sormuksia ja lakkakengätkin, vaikka pitäisi olla
maalaismiehen. Eiköpä vain kellokin liene kultaa. Hän on sitä
melkein kysäisemäisillään, mutta huomaakin samalla, ettei se taida
oikein sopia.

"Jos me vielä hiukan neuvottelemme tämän herra neuvoksen

kanssa", sanoo hän sen sijaan. "Sitä ette panne pahaksenne."

"Mitäpäs… Mekin ajattelimme, että jos vielä kerran kävisimme

katselemassa talousrakennuksia ja niin poispäin."

"Kyllä vouti näyttää. Löydätte hänet siitä toisesta rakennuksesta."

"Kyllähän me."

*****
 Kulhian patruuna ja Kautisten neuvos jäävät kahden kesken ja
patruuna pistäytyy toisessa huoneessa.

"Ei suinkaan neuvos pane pahakseen pientä lasia näin aamulla."

"Hyvin paljon kiitoksia, patruuna". — Ja neuvos nyökäyttää

keveästi. —
"Erittäin mielelläni."

Kautisten neuvos puhuu luontevasti ja pehmeästi, ja varsinkin ällät

ja ärrät tulevat kuin musiikin soitto. Ikänsä ovat he, nämä kaksi
vanhusta, asuneet naapuruksina, mutta kaukana toisistaan ovat
heidän tiensä kulkeneet. Vasta parina viimeisenä vuonna ovat he
kuin itsestään ruvenneet toisiaan lähestymään, ja kun Kulhian
patruuna aivan äkkiä on tullut myyntipäälle, menee hän kuin
luonnostaan neuvoksen luo.

"Minä arvelen, että herra neuvos, joka on lukenut mies ja ollut

hovioikeuden jäsenenäkin", oli Kulhian patruuna aloittanut.

Ja Kautisten neuvos oli tapansa mukaan nyökytellyt

hopeanharmaata päätänsä. Kääntyä neuvoa kysyen hänen
puoleensa, se on patruunan puolelta erittäin ystävällisesti ja
luottamuksellisesti tehty. Kuinka suuret patruunan pinta-alat nyt
olivatkaan?

"Aijai. Se on kovin paljon, se."

Siinä Kautisten neuvos nyt istuu Kulhian pienemmän

vierashuoneen sohvalla ja ajattelee, kylmästi ja seikkaperäisesti,
vähintään kymmenettä kertaa samaa asiaa. Vaan Kulhian patruuna
ei voi pysyä paikallaan. Hän ottaa ryypyn ja toisenkin, mutta kävelee
sitten taas.

"Kovin raskasta tämä on", huokaa hän.

Kautisten neuvos laskee sikarin kädestään.

"Kyllä minä naapurina ja — hm, niinkuin toivon, — ystävänä

kehoittaisin olemaan myymättä."

"En siksi", jatkaa hän tovin kuluttua, "etten pitäisi hintaa hyvänä ja
sen maksamisen vakuuksia täysin riittävinä, mutta tunnesyistä.
Kulhia on jo niin kauan ollut patruunan suvulla…"

"Minulla ei ole lähiomaisia", tulee patruunalta odottamattoman

jyrkästi. "Ja sitten minulla myöskin on tunnesyyni."

"Hankitte ainakin varmuuden ja takeet siitä, ettei Kulhia joudu

kauppatavaraksi ja että sitä kunnollisesti hoidetaan."

"Voiko sen laillisesti valvoa?"

"Kyllä. Kyllä sen voi tehdä. Ja jäähän teille sitäpaitsi kiinnitys

kartanoon."

"Hm. No niin."

"Mitä patruuna muuten ajatteli ostajanne monista sormuksista?"

Kulhian patruuna vilkastui.

"Huomasiko herra neuvoskin sen?"

 "Tietysti. Katsokaa, patruuna, se on sitä uutta polvea, jota me
emme ymmärrä emmekä tule ymmärtämään."

"Minä ajattelin kysyä, eikö kellokin ole kultaa, mutta ajattelin, että
ehkeipä se ole oikein järkiperäisesti tehty."

"Patruuna harkitsi aivan viisaasti. Tietenkin se oli kultaa. Minullakin

on vain tällainen vanha, sanoisinko, nauris, mutta sen takia en vielä
ole myöhästynyt mistään. Minä ajattelen, että kun isäni kelpasi
seurata siitä aikaa senaatissa, kelpaa se minulle oikein hyvin samaa
tarkoitusta varten hovioikeudessa."

Viimeiset sanat menevät ohi Kulhian patruunan korvain. Hän

ajattelee taas kaikkea sitä, mikä on mennyt ja mitä on edessä.
Tässä, näillä mailla ja näiden seinien sisällä, on eletty jo neljä
sukupolvea ja viides oli menossa, mutta se polvi meni… Ja sovussa
on sentään eletty niin pitäjän kuin naapurienkin kanssa, ei
kenenkään ole ainakaan hänen aikanaan tarvinnut sanoa, että
Kulhian puolelta olisi tahto ollut paha. Kun kaikki ympäri käy, niin
eikö liene lopuksi oltu tavallaan onnellisiakin, ainakin elämäänsä
tyytyväisiä. Ja nyt.

"Kunpa edes vaimovainajani olisi elänyt", pääsee Kulhian

patruunalta kuin nyyhkytys.

"Niin", sanoo Kautisten herra hartaasti.

"Ei hän mikään erikoinen talousihminen ollut", jatkaa patruuna

ikäänkuin itsekseen. "Mutta meille ei elämämme varrella montakaan
erimielisyyttä sattunut. Minä muistan ne kaikki hyvin. Ja iltaisin me
istuimme useimmiten tuossa nurkkahuoneessa ja neuvottelimme,
vaikkeihän meillä sen erinomaisempia neuvottelemisia ollut. Hän
myönteli aina vaan, ja ellei hän myönnellyt, niin myöntelin minä."

Kautisten neuvos hymähti surunvoittoisesti.

"Ja nyt minusta tuntuu", puhui Kulhian patruuna edelleen, "nyt

minusta tuntuu kuin täällä kummittelisi. Aivan kuin voisin odottaa
koska tahansa tapaavani hänet. Onkohan tuo sitten
vanhuudenheikkoutta vai mitä!"

"Me elämme syksyä molemmat, rakas patruuna. Kuljemme täällä

aikamme ja sitten katoamme. Yhtä suurella syyllä minä voisin myydä
kartanoni."

"Ei sentään, herra neuvos. Se ei ole teille sama kuin tämä Kulhia
minulle. Ja sitten vielä: Saarijoen tammen ohi en koskaan voi mennä
tulematta pahoinvoivaksi ja synkäksi mieleltäni. Ja se kestää
päiväkausia. Jos minä olisin jyry luonteeltani niinkuin lankomieheni,
Linnan patruuna, ja muutenkin ajattelisin asioita tylymmästi, saattaisi
hyvinkin ehkä olla toista, vaan minkäpä luonnolleen tekee. Kun
joskus iltaisin menen vähän jaloittelemaan kujalle ja sitten kuulen
pauhun Saarijoen tammen vaiheilta, tuntuu minusta aivan kuin tyttö-
vainajani ääni sekoittautuisi joukkoon. Eihän tyttäreni kylläkään ollut
äänekäs, päinvastoin liiankin vaitelias, mutta sittenkin…"

Kulhian patruuna ottaa ryypyn, puristaa sitten huulensa yhteen ja

tukahduttaa kyyneleensä. Kautisten neuvos katselee ulos. Tämä on
sellaisia asioita, joihin hänen on paras olla kajoamatta. Mutta miksi
Kulhian tytär meni tammeen, sitä hän ei jaksa käsittää.

"Minä olin erinomaisemmasti kiintynyt siihen tyttöön ja pitkin hänen

ikäänsä ajattelin, että joskus käy niinkuin kävi. En minä silloin
Kulhiaa enkä tätä maallista vaurastumista ajatellut, en sitä enkä
myöskään kuka Kulhiassa minun jälkeeni pitää komentoa. Koko ajan
vain sen tytön onnea. Mutta katsokaas, neuvos, meikäläisellä
talonpoikaisella miehellä eivät aina käskemällä tule oikeat sanat
huulille. Kun joskus pitäisi sanoa jotakin hyvää ja hellää, niin
mieluummin pitää suunsa kiinni, koska se on helpompaa ja koskei
silloin vaikuta ainakaan akkamaiselta."

Kautisten neuvoksella ei ole lisättävää. Hän vain kuuntelee, mitä

toisella on sanottavana, mutta samalla hänestä tuntuu kuin erottaisi
hän kaikuja omasta itsestään.

"Ja kerran", jatkaa Kulhian patruuna, "kun minä menin konttoriini,

jossa minäkin mukamas joskus käyn tarkastamassa numeroita ja
suunnitelmia ja kraapustelemassa nimeäni kirjeitten alle, niin
minusta oli aivan kuin tyttö-vainajani olisi seisonut keskellä huonetta.
Eihän siellä tietenkään ketään ollut, ja vaikka olisi ollutkin, niin kuinka
minä tyttöäni pelkäisin, olipa se elävänä tai vainajana, mutta
raskaalta, kovin raskaalta tuntui minusta senjälkeen taas olo monta
päivää."

"Mutta", — ja nyt Kulhian patruunan kasvot saavat hohdetta ja

sanonta käy vilkkaammaksi, — "näin minä olen ajatellut. Antaa vain
tämän Kulhian mennä, minun jälkeenihän se kuitenkin menisi, ja on
viisasta jo totuttautua siihen ajatukseen. Minä eroitan itselleni pienen
talon kokoisen maapalan Kirkkojärven tuolta puolen ja rakennutan
sinne itselleni mitä tarvitsen. Enkähän minä kovin suuria asumuksia
tarvitse. Voisinhan mennä kaupunkiinkin, mutta minä haluan sentään
olla Kulhian lähistöllä, aina joskus sitä nähdäkin ja tarpeen tullessa
käydä apuun. Siellä sitten elää retustan, niinkuin vanha mies
loppuikänsä elää, mutta minun olisi paljon helpompi olla ja voisin
paljon helpommalla muistella kaikkea, mitä osakseni on tullut, hyvää
jos ikävääkin."

Kautisten neuvos ei vieläkään vastaa mitään. Hän ymmärtää

täysin Kulhian patruunan aikomukset ja ajatukset, mutta hän tietää
myöskin, että tästä kaupasta tultaisiin laajalti puhumaan
maakunnassa ja että sitä nykyisenä ajankohtana pidettäisiin
huonona esimerkkinä. Ja olisi surullista, jos se tulisi patruunan
korviin.

"Emmeköhän vielä lykkäisi kauppaa", ehdottaa hän lopuksi pelolla

ajatellen, että kenties hän itse, ennemmin tai myöhemmin, seuraa
esimerkkiä.

Vaan Kulhian patruuna pudistaa surullisesti päätänsä, ja silloin

Kautisten neuvos huomaa, että päätös on yhtä peruuttamaton kuin
se on raskaskin.

"Käymme sitten toimeen", sanoo hän ja tekee muistiinpanoja, mitä

silmälläpitäen kauppakirja on tehtävä. Ja kun nuori tuomari
päämiehensä kanssa astuu huoneeseen, sanoo hän vain lyhyesti:

"Kirjoitatte tuon mukaan."

Huoneessa vallitsee täysi hiljaisuus, vain kynä rapisee paperilla.

Sana liittyy sanaan, lause lauseeseen, jokainen seuraa omine
mietteineen tuomarin kynän liikkeitä.

"Se olisi valmis sitten."

Kulhian patruunan sormet lakkaavat rummuttamasta ikkunalautaa.

Huoneessa ei nähtävästi enää ole liian kylmä: hänen kasvoillaan
näkyvät suuret hikihelmet.
 "Vai on se valmis jo", kuiskaa hän tukahtuneesti.

Sitten hän sanoo:

"Lukekaa se ääneen neuvokselle."

Itse hän ei tahdo sitä kuulla, hän menee toiseen huoneeseen.

Mutta kun hän hetken kuluttua tulee takaisin, ei hän enää ole
hikikarpaloiden peittämä, vaan kalpea kuin ruumis.

"Sekö on selvä sitten?"

"Kyllä se on selvä."

"Käteisellä maksettavat rahat?"

"Tuossa pöydällä."

Kulhian patruuna pysähtyy epätietoisen näköisenä keskelle lattiaa.

Mutta sitten hän rykäisee kuin hengitystään selvittääkseen, käy
nopeasti pöydän ääreen ja tarttuu kynään.

Kulhian kohtalo kävi toteen.

Seuraavassa silmänräpäyksessä se siirtyi vieraalle.

Kolmenlaista matkustamista

Kun tarkastelemme sitä vajaata kahden peninkulman matkaa, joka

on Kulhian puistokujan suusta kaupungin keskukseen, emme
huomaa siinä kovinkaan paljon mielenkiintoista. Samanlaisia järviä,
harjuja ja peltoja, samanlaisia taloja ja puistojen ympäröimiä
kartanoita tapaa kyllä muuallakin.

Ja kuitenkin tässä tulee kysymys niistä erilaisista tunnelmista ja

mielialoista, mitä tuo samainen vajaan parin peninkulman pituinen
tiekatkelma voi tarjota nykyaikaiselle ihmiselle, riippuen siitä,
kulkeeko hän sen junalla, jalkaisin vai automobiililla. Mutta ennakolta
meidän on jo sanominen, ettei Kulhiasta koskaan kuljeta
automobiililla kaupunkiin, mutta usein kyllä päinvastoin.

Sillä Kulhian komento on paljon entisestään muuttunut: siinä on

uusi omistaja ja uudet tavat, niinkuin niin monessa vanhassa ja
kunnianarvoisessa paikassa nykyisin valitettavasti on. Mutta
puistokujakin on sentään entinen ja entiset ovat tietkin, jotka vievät
kaupunkiin. On oikeastaan ihmeellistä, että tuo pitkä ja tunnettu kuja
vielä on jäljellä: jokainen sen kymmenistä, kentiespä sadoista puista
on täysmittainen ja -arvoinen tukkipuu, jotapaitsi nykyinen Kulhian
omistaja on vakuuttautunut siitä, että ne imevät voiman ympäröivistä
pelloista. Ehkäpä ne kuitenkin vain odottavat hyväksyttävää
tilaisuutta saadakseen kirveen juureensa, ja silloin on Kulhian
puistokujasta vain muisto jäljellä.

Saatamme tyynellä mielellä seurata Kulhian nykyistä herraa, kun

hän ajaa puistokujasta maantielle ja maantietä asemalle. Se on
tavallista isäntämiehen ajelua, eikä syrjäinen huomaa siinä sen
kummempaa.

Mutta Kulhian isäntä itse on asiallisessa ja arkipäiväisessä

vireessä, ostaa piletin ja astuu junaan. Aamuhetki on varhainen,
mutta tällöin Kulhian isäntä on sellaisessa mielentilassa, että hän
selvimmin ja määrätietoisimmin voi ajatella asioita ja niihin
suhtautua.
 Matka ei ole pitkä, se kestää ehkä puolisen tuntia, mutta maisemat
ehtivät vaihtua ja ajatukset myöskin. Metsiköstä syöksyy juna harjun
poikki tehtyyn leikkaukseen, mutta harjun takana alkavat laajat
pellot, puistot, talot ja kartanot. Ja tuskin on viimeinen, pysäkin
vierellä oleva kartano sivuutettu, niin alkavat jo kaupungin savupiiput
ja kirkkojen tornit näkyä.

Junassa matkustaminen on nykyaikana asiallisinta kaikista

matkustamistavoista. Kun pysäkki on sivuutettu, alkaa Kulhian herra
valmistautua nousemaan junasta. Hän on menossa maitolaskuja
perimään, ja pankkiin olisi myöskin hiukan asioita: korot ja
kuoletukset ovat Kulhian entiselle patruunalle maksettavat
päivälleen. Ei hän silti, Kulhian nykyinenkään isäntä, valita
kauppojaan. Halvasta, kovin halvasta hän sai tilan, kun patruuna
jostakin syystä halusi päästä kartanosta pois. Lieneekö hänellä ollut
siinä perhesuruja liikaa, vai mitä. Mutta sittenkin häntä aivan kuin
kaiken takana kalvaa jonkunlainen tyytymättömyys. Tila on hänelle
aivan liian suuri, eikä hän ole sellainen syntyperäinen rahamies, eikä
rahamies muutenkaan. Tila tuottaa kylläkin yli odotusten, mutta
sittenkin tahtoo työntää huolta ja vaivaa liiaksi. Pois saisi liikoja maita
ja ne muutamat syrjätalot myydä, mutta kun tuli tehdyksi sellainen
lupaus, ettei kymmeneen vuoteen myy kiinteätä, ellei tule laillinen
pakko… Saisivat nyt edes sen tilattomien lain valmiiksi!

Mutta onhan Kulhiassa, sen puolesta, maankuulu metsä.

Juuri kun isäntä kohdistaa ajatuksensa metsään, porhaltaa juna

asemalle. Ei nyt auta muu taas kuin ajatella käsissä olevia asioita,
sillä muutaman päivän kuluttua on meno patruunan luo. Se on
sellainen harvapuheinen, hyvänahkainen herra, kyllä sen kanssa
asioissa tulee toimeen. Ja suruakin ollut paljon; sellaisten kanssa
parhaiten saa puheet käymään yhteen.

Kaupunki muodostuu usein maalaiselle pieneksi koetuksen

kiveksi. Toimitellaan asioita, ehkä vähän kylästelläänkin, mutta sitten
onkin jännitys lauennut, eikä tarvitse muuta kuin istua ja odotella
junan lähtöä. Ja jos aikaa on riittämiin, niin sillä välin ehtii tapahtua
jos mitä, joka alkuaan ei kuulu suunnitelmiin.

Kulhian isäntä joutui vanhojen tuttavien hyvään seuraan. Hän on

taas selvittänyt yhden monista kiusauksistaan, ja hänen mielensä on
avoin, huoleton ja reipas. Saahan sitä puuhata, kun on Kulhian
isäntä, saa totisesti, mutta hyvyys tulee perästäpäin.

"Kun et ole emäntää itsellesi ottanut", sanovat hyvät ystävät, joilla

olisi montakin sellaiseksi sopivaa tiedossa.

Kulhian isäntä käy miettiväiseksi.

"Niin, emäntä, joo", vastaa hän verkalleen. "Mitäpäs tuosta — kun

se kerran on jäänyt, niin saa jäädä. On köyhiä veljiä perheineen
perimässä, jos perimistä jää."

Niin, ja sitten. Kuuluu olevan sellainen taika, vaikka saattaahan se

olla vain ämmäin puhetta, etteivät rakkaus ja sen sellaiset seikat
suoraan sanoen oikein soinnu Kulhiassa.

Juna on jo aikoja sitten lähtenyt, ja se on saanutkin lähteä, sillä

Kulhian isäntä, — "herra, patruuna, mikä sitten lienen", — on tullut
jossakin määrin lennokkaaksi ja hiukan tunteelliseksikin, ja hän
tahtoo kertoa elämäkertansa. On sekin jotakin, että torpan pojasta, ja
niin vietävän köyhän, pääsee käsiksi tällaiseen Kulhiaan. Hä, eikö
ole?

"On", vastaavat läsnäolijat yksimielisesti.

Mutta nyt he alkavat olla sitä mieltä, että Kulhian isännän olisi
paras mennä kotiinsa, ja yksi heistä menee hakemaan automobiilia.

*****

Aurinko on jo matalalla, kadut alkavat olla autiot, mutta kesäisenä

iltana on kaupungin kadulla oma erikoinen tunnelmansa. Kirkkojen
tornit ja kupoolit, tehtaiden savupiiput ja korkeiden talojen katot
heijastavat auringon viimeisiä säteitä, ja koko kaupungissa on
jonkunlainen huolista vapautuneisuuden leima.

Auto vierii kadulta kadulle, sivuutetaan ryssänkirkko, ajetaan yli

rautatien vievän sillan, ohi sairaalarakennusten, parakkien, ja
saavutaan vahvoja petäjiä kasvavalle kankaalle. Kaupungin
hengestä ja tunnelmasta on vielä paljon jäljellä: mökkejä, joista
useimmat ovat ränsistyneitä ja kuin puolitekoisia ja joiden väliin
muodostuneilla kujilla päivisin surkastuneennäköiset lapset leikkivät
tai riitelevät.

Mitä Kulhian isäntään tulee, on hänen nousuvireensä vahvasti

laskemassa, ja kun hän ajaa mökkien ohi, tuntee hän itsensä
melkein ahdistetuksi ja alakuloiseksi. Olisi kylläkin saanut pitää
ajasta vaarin ja mennä päiväjunaan. Saattaisi silloin olla eri mieliala
huomenna.

Mutta kankaalta laskettua tulvahtaa väkevästi vastaan

väärentämätön maahenki. Kulhian isäntä havahtuu ja vetää
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

testbankbell.com