Download the full version of the ebook at ebookname.

com

HTML XHTML demystified 2nd Edition Lee Cottrell

https://ebookname.com/product/html-xhtml-demystified-2nd-
edition-lee-cottrell/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD EBOOK

Download more ebook instantly today at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

HTML XHTML and CSS For The Absolute Beginner 1st Edition
Jr. Jerry Lee Ford

https://ebookname.com/product/html-xhtml-and-css-for-the-absolute-
beginner-1st-edition-jr-jerry-lee-ford/

ebookname.com

New Perspectives on Blended HTML XHTML and CSS 2nd Edition

Henry Bojack

https://ebookname.com/product/new-perspectives-on-blended-html-xhtml-
and-css-2nd-edition-henry-bojack/

ebookname.com

HTML XHTML The Definitive Guide 5th Edition Chuck Musciano

https://ebookname.com/product/html-xhtml-the-definitive-guide-5th-
edition-chuck-musciano/

ebookname.com

Conflict and Cooperation in the Indo Pacific New

Geopolitical Realities 1st Edition Ash Rossiter (Editor)

https://ebookname.com/product/conflict-and-cooperation-in-the-indo-
pacific-new-geopolitical-realities-1st-edition-ash-rossiter-editor/

ebookname.com
Procurement Strategies A Relationship based Approach 1st
Edition Derek Walker

https://ebookname.com/product/procurement-strategies-a-relationship-
based-approach-1st-edition-derek-walker/

ebookname.com

Development of Professional Expertise Toward Measurement

of Expert Performance and Design of Optimal Learning
Environments 1st Edition K. Anders Ericsson
https://ebookname.com/product/development-of-professional-expertise-
toward-measurement-of-expert-performance-and-design-of-optimal-
learning-environments-1st-edition-k-anders-ericsson/
ebookname.com

US Navy Aircraft Carriers 1942 45 WWII built ships Mark

Stille

https://ebookname.com/product/us-navy-aircraft-carriers-1942-45-wwii-
built-ships-mark-stille/

ebookname.com

Introduction to World Religions A Clear Path 2nd Edition

Aaron M. Gale

https://ebookname.com/product/introduction-to-world-religions-a-clear-
path-2nd-edition-aaron-m-gale/

ebookname.com

Annual Reports on NMR Spectroscopy 82 1st Edition Graham

A. Webb (Eds.)

https://ebookname.com/product/annual-reports-on-nmr-
spectroscopy-82-1st-edition-graham-a-webb-eds/

ebookname.com
A Contemporary Approach to Substance Use Disorders and
Addiction Counseling 2nd Edition Ford Brooks

https://ebookname.com/product/a-contemporary-approach-to-substance-
use-disorders-and-addiction-counseling-2nd-edition-ford-brooks/

ebookname.com
HTML & XHTML
DeMYSTiFieD®
This page intentionally left blank
About the Author
Lee Cottrell started programming in 1982. Since this time, he has worked in many
different programming languages. Lee has a Master of Science degree in informa-
tion science from the University of Pittsburgh. Currently, Lee is the Program
Manager for Computer Programming and Computer Networking programs at
Bradford School in Pittsburgh. His teaching duties include networking, hardware,
programming, database design, and web development. Lee also develops and
writes curriculum for Bradford Schools nationwide. During his free time, Lee
coaches baseball, softball, and soccer for his community athletic organization.
About the Technical Editor
Les Graves has been a technology instructor at a variety of schools for 10 years
teaching programming, including HTML, and networking. He also has 17 years of
corporate business and programming experience. He received his Bachelors
of Science in Computer Science from the University of Pittsburgh and his
Masters in Information Systems from the University of Phoenix. He resides in
Pittsburgh, PA.
Les has had the privilege of working side by side as a technology instructor at
Bradford School with the author, Lee Cottrell, and can attest to what an awesome
instructor Lee is with great depth of experience and passion for his students’
success.
HTML & XHTML
DeMYSTiFieD®

Lee M. cottrell

New York Chicago San Francisco Lisbon London Madrid Mexico City
Milan New Delhi San Juan Seoul Singapore Sydney Toronto
Copyright © 2011 by The McGraw-Hill Companies. All rights reserved. Except as permitted under the United States Copyright Act of
1976, no part of this publication may be reproduced or distributed in any form or by any means, or stored in a database or retrieval system,
without the prior written permission of the publisher.

ISBN: 978-0-07-174805-6

MHID: 0-07-174805-9

The material in this eBook also appears in the print version of this title: ISBN: 978-0-07-174804-9,
MHID: 0-07-174804-0.

All trademarks are trademarks of their respective owners. Rather than put a trademark symbol after every occurrence of a trademarked
name, we use names in an editorial fashion only, and to the benefit of the trademark owner, with no intention of infringement of the trade-
mark. Where such designations appear in this book, they have been printed with initial caps.

McGraw-Hill eBooks are available at special quantity discounts to use as premiums and sales promotions, or for use in corporate training
programs. To contact a representative please e-mail us at [email protected].

Trademarks: McGraw-Hill, the McGraw-Hill Publishing logo, DeMYSTiFieD®, and related trade dress are trademarks or registered
trademarks of The McGraw-Hill Companies and/or its affiliates in the United States and other countries and may not be used without written
permission. All other trademarks are the property of their respective owners. The McGraw-Hill Companies is not associated with any
product or vendor mentioned in this book.

Information has been obtained by McGraw-Hill from sources believed to be reliable. However, because of the possibility of human or
mechanical error by our sources, McGraw-Hill, or others, McGraw-Hill does not guarantee the accuracy, adequacy, or completeness of any
information and is not responsible for any errors or omissions or the results obtained from the use of such information.

TERMS OF USE

This is a copyrighted work and The McGraw-Hill Companies, Inc. (“McGrawHill”) and its licensors reserve all rights in and to the work.
Use of this work is subject to these terms. Except as permitted under the Copyright Act of 1976 and the right to store and retrieve one copy
of the work, you may not decompile, disassemble, reverse engineer, reproduce, modify, create derivative works based upon, transmit, dis-
tribute, disseminate, sell, publish or sublicense the work or any part of it without McGraw-Hill’s prior consent. You may use the work for
your own noncommercial and personal use; any other use of the work is strictly prohibited. Your right to use the work may be terminated
if you fail to comply with these terms.

THE WORK IS PROVIDED “AS IS.” McGRAW-HILL AND ITS LICENSORS MAKE NO GUARANTEES OR WARRANTIES AS
TO THE ACCURACY, ADEQUACY OR COMPLETENESS OF OR RESULTS TO BE OBTAINED FROM USING THE WORK, IN-
CLUDING ANY INFORMATION THAT CAN BE ACCESSED THROUGH THE WORK VIA HYPERLINK OR OTHERWISE, AND
EXPRESSLY DISCLAIM ANY WARRANTY, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO IMPLIED WARRAN-
TIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR A PARTICULAR PURPOSE. McGraw-Hill and its licensors do not warrant or guar-
antee that the functions contained in the work will meet your requirements or that its operation will be uninterrupted or error free. Neither
McGraw-Hill nor its licensors shall be liable to you or anyone else for any inaccuracy, error or omission, regardless of cause, in the work or
for any damages resulting therefrom. McGraw-Hill has no responsibility for the content of any information accessed through the work. Un-
der no circumstances shall McGraw-Hill and/or its licensors be liable for any indirect, incidental, special, punitive, consequential or similar
damages that result from the use of or inability to use the work, even if any of them has been advised of the possibility of such damages.
This limitation of liability shall apply to any claim or cause whatsoever whether such claim or cause arises in contract, tort or otherwise.
 The DeMYSTiFieD series helps students master complex and difficult subjects.
Each book is filled with chapter quizzes, final exams, and user friendly content.
Whether you want to master Spanish or get an A in Chemistry, DeMYSTiFieD will
untangle confusing subjects, and make the hard stuff understandable.

PRE-ALGEBRA DeMYSTiFied, 2e ALGEBRA DeMYSTiFied, 2e

Allan G. Bluman Rhonda Huettenmueller
ISBN-13: 978-0-07-174252-8 • $20.00 ISBN-13: 978-0-07-174361-7 • $20.00

CALCULUS DeMYSTiFied, 2e PHYSICS DeMYSTiFied, 2e

Steven G. Krantz Stan Gibilisco
ISBN-13: 978-0-07-174363-1 • $20.00 ISBN-13: 978-0-07-174450-8 • $20.00
 DeMYSTiFieD® Series
Advanced Statistics Demystified Math Proofs Demystified
Algebra Demystified, 2e Math Word Problems Demystified
Alternative Energy Demystified Mathematica Demystified
ASP.NET 2.0 Demystified Matlab Demystified
Astronomy Demystified Microbiology Demystified
Biology Demystified Microeconomics Demystified
Biophysics Demystified Nanotechnology Demystified
Biotechnology Demystified OOP Demystified
Business Calculus Demystified Operating Systems Demystified
Business Math Demystified Organic Chemistry Demystified
Business Statistics Demystified Pharmacology Demystified
Calculus Demystified, 2e Physics Demystified, 2e
Chemistry Demystified Physiology Demystified
College Algebra Demystified Pre-Algebra Demystified, 2e
Data Structures Demystified Precalculus Demystified
Databases Demystified, 2e Probability Demystified
Differential Equations Demystified Project Management Demystified
Digital Electronics Demystified Quality Management Demystified
Earth Science Demystified Quantum Mechanics Demystified
Electricity Demystified Relativity Demystified
Electronics Demystified Robotics Demystified
Environmental Science Demystified Signals and Systems Demystified
Everyday Math Demystified SQL Demystified
Forensics Demystified Statistical Process Control Demystified
Genetics Demystified Statistics Demystified
Geometry Demystified Technical Analysis Demystified
HTML & XHTML Demystified Technical Math Demystified
Java Demystified Trigonometry Demystified
JavaScript Demystified UML Demystified
Lean Six Sigma Demystified Visual Basic 2005 Demystified
Linear Algebra Demystified Visual C# 2005 Demystified
Logic Demystified Web Design Demystified
Macroeconomics Demystified XML Demystified

The Demystified Series publishes more than 125 titles in all areas of academic study. For a complete list of
titles, please visit www.mhprofessional.com.

DeMystified_Series_List_2.indd ii 10/15/10 4:38 PM

This page intentionally left blank
I would like to dedicate this book to my family. Larry, my father, pushed me to ensure I succeeded. My
wife, Laurie, has always supported me through good times and bad. Finally, my children Lizzie and
Chris provide me the inspiration to continue to excel.
This page intentionally left blank
Contents
Acknowledgments xvii
Introduction xix

chapter 1 HTML and the Web 1

A Brief History of the Internet 2
What Is HTML? 4
Versions of HTML 5
Other Web Languages 7
Web Editing Tools 8
Code Editors 8
WYSIWYG Editors 10
Web Browsers 11
Summary 13
Quiz 14

chapter 2 Your First Web Pages 17

Components of a Web Page 18
Doctype 18
Head 19
Body 21
An HTML Template 22
Using the Template 22
Creating Your First Web Site 23
Practice Creating a Web Site 24
Web Site Creation Checklist 28

xi
xii H T M L & X H T M L De MYS TiFie D

Common HTML Tags 28

Proper Use of Tags 28
<p> 29
<br /> 30
<hr /> 32
<h1>, <h2>, <h3>, <h4>, <h5>, <h6> 32
<!-- --> 34
Attributes of Tags 35
CSS Formatting 37
CSS Properties and Values 37
How to Use CSS on a Web Page 40
Bringing It All Together 43
Validation 44
Summary 46
Quiz 47

chapter 3 Color and Graphics 49

Coloring Your Page 50
HTML Color Codes 50
Coloring HTML Elements 52
Images on Your Web Site 57
Inserting Inline Images 57
Using Images as Backgrounds 62
Acquiring Web Graphics 69
Web Image Formats 70
Summary 70
Quiz 71

chapter 4 Using Hyperlinks 73

Creating Hyperlinks 74
External Links 74
Links to Pages on Your Site 79
Site Navigation 80
Intra-Page Links 84
Build an Intra-Page Link 85
Accessing Intra-Page Links from Other Pages 89
Formatting Links 90
Styling Links 90
Using Images for Links 92
 Co nte nts xiii

Creating a Style Document 97

Practice Creating a Style Document 97
Summary 99
Quiz 100

chapter 5 Using Lists 103

Lists 104
Ordered Lists 105
Practice Using Ordered Lists 106
Unordered Lists 110
Practice Using Unordered Lists 112
Definition Lists 116
Practice Using Definition Lists 116
Summary 120
Quiz 121

chapter 6 Building Tables 123

Tables 124
Practice Creating Tables 129
Spanning Rows and Columns 134
Practice Row and Col Spanning 140
Formatting Tables 144
Table Attributes 145
Using CSS to Format Tables 147
Summary 155
Quiz 156

chapter 7 Using Forms 159

Forms 160
HTML Forms 160
Form Interaction 161
The Input Tag 163
Creating Text Controls 164
Creating Checkboxes 165
Creating Radio Buttons 166
Creating Buttons 167
Creating Image Controls 167
Practice Creating a Form 168
Drop-Down Lists 175
Textareas 176
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 Kaikki he jo varmahan
Vaipunehet lie?"

"Terveiset vie
Luojalle sie:
Lapseni kiltit
Kiittävät Häntä
Leivästä, voista
Ja piirakoista,
Jotka hän lapsille
Kilteille antaa.
Kiltti on Kalle,
Hänkin jo nukkui
Peittehen alle."

Kun hän lopetti olivat nuot seitsemän etanaa todellakin siihen

nukkuneet, ainakin pysyttelivät he aivan liikkumattomina ja kun
Hannu ei vielä ollut tullut takaisin, juoksi pieni tyttö vielä kerran
hautausmaalle etanoita etsimään. Hän kokoili suuren määrän
esiliinaansa ja palasi niitten kanssa haudalle. Siinä istui jo Hannu
odottamassa.

"Isä", huusi hän hänelle, "minä olen saanut sata lasta lisää!"

"Kuulehan, vaimoseni", vastasi pikku poika, "sata lasta on liian

paljon. Meillä on vaan yksi ainoa nukenlautanen ja kaksi pientä
haarukkaa. Milläs ne lapset syövät? Ei kellään äidillä ole sataa lasta.
Eihän ole edes sataa nimeäkään. Miksikä me lapsemme ristimme?
Vie ne takaisin!"

"Enpähän, Hannu", vastasi pieni tyttö, "sataa lasta pitää on hyvin

hauska. Minä tarvitsen ne kaikki tyyni." —
 Samassa tuli haudankaivajan nuori vaimo ja toi kaksi isoa
voileipää, sillä ilta oli käsissä. Hän suuteli kumpaakin lasta, nosti
heidät hautakummulle, istumaan ja sanoi: "Varokaa uusia
esiliinojanne." — Siinä istuivat he nyt äänettöminä kuni hiiret ja
söivät. —

Mutta vanha poikamies haudassaan oli kuullut kaiken, sillä kuolleet

kuulevat hyvin tarkalleen kaiken, mitä heidän haudallaan puhutaan.
Hän ajatteli sitä aikaa, jolloin hänkin oli ollut pieni poika. Silloin oli
hänkin tuntenut pienen tytön ja he olivat leikkineet yhdessä, olivat
rakentaneet taloja ja olivat olleet olevinaan mies ja vaimo. Ja sitten
ajatteli hän myöhempää aikaa, kun hän oli nähnyt tuon saman
pienen tytön täysi-ikäisenä. Sittemmin ei hän koskaan ollut kuullut
hänestä sanaakaan, sillä hän oli kulkenut omia teitään eivätkä ne
mahtaneet olla parhaimpia, sillä kuta enemmän hän niitä ajatteli ja
kuta enemmän lapset hänen haudallaan pakisivat, sitä
murheellisemmaksi tuli hän. Hän alkoi itkeä ja itki yhä vaan
katkerammin. Ja kun haudankaivajan vaimo asetti lapsensa hänen
hautakummulleen istumaan itki hän yhä enemmän. Hän koetti
levittää sylensä heille, sillä hänestä oli kuin jos hänen olisi täytynyt
saada puristaa heidät rintaansa vastaan. Mutta se ei onnistunut, sillä
hänen päällään oli multaa kuuden jalan paksuudelta, ja kuusi jalkaa
multaa painaa paljon. Silloin itki hän yhä enemmän, ja hän itki vielä
senkin jälkeen kun haudankaivajan emäntä jo aikoja sitten oli käynyt
hakemassa pois lapsensa ja pannut ne nukkumaan.

Mutta kun haudankaivaja seuraavana aamuna tuli hautausmaalle,

oli lähde puhjennut esiin hyljätyn haudan kupeesta. Se oli saanut
syntynsä niistä kyynelistä, mitkä vanha poikamies oli itkenyt. Se
pulppusi kirkkaana hautakummusta ja tuli juuri samasta kolosta,
johon molemmat pienet lapset olivat huoneensa kaivaneet. Silloin
ihastui haudankaivaja, sillä nyt ei hänen enää tarvinnut kantaa vettä
kukkain kastelemiseen jyrkkää polkua myöten ylös kylästä asti.
Lähteesen teki hän oikean juoksuojan ja ympäröi sen kaikilta puolin
isoilla kivillä. Tästä lähtien kasteli hän kaikkia hautoja uuden lähteen
vedellä, ja kukat kukkivat nyt kauniimpina kuin koskaan ennen.
Ainoastaan sitä hautaa, jossa vanha poikamies oli haudattuna, ei hän
valellut, sillä olihan se vanha, kaikkien hylkäämä hauta, josta ei
kukaan välittänyt. Mutta siitä huolimatta kasvoivat kenenkään
istuttamattomat vuorikukkaset muhkeampina hänen haudallaan kuin
missään muussa paikassa ja lapset istuivat usein lähteen partaalla,
rakentelivat myllyjä ja antoivat paperista tehtyjen venheittensä uida
sen pinnalla.

Kolme sisarta, joilla oli lasiset sydämet

On ihmisiä, joilla on lasiset sydämet. Jos niitä hellävaroin

koskettaa, soivat ne hienosti kuni hopeiset tiuvut. Mutta jos niitä
kolahuttaa, niin menevät ne rikki.

Oli ennen kuningas ja kuningatar, joilla oli kolme tytärtä ja kaikilla

heillä oli lasiset sydämet. "Lapseni", sanoi eräänä päivänä
kuningatar, "pitäkää vaari sydämistänne, ne ovat helposti särkyvää
tavaraa!" Ja sen he tekivätkin.

Eräänä päivänä nojautui kumminkin vanhin sisar ulos ikkunasta

kaidetta vastaan katsoakseen alas puutarhaan, jossa mehiläiset ja
perhoset lentelivät kukasta kukkaan. Siinä puristui hänen
sydämensä: kuului kilahdus ikäänkuin jos jokin olisi mennyt rikki, ja
hän kaatui lattialle, ja oli kuollut.
 Taaskin tapahtui jonkun ajan kuluttua, että toinen tyttäristä joi
kupillisen liian kuumaa kahvia. Kuului taas risahdus ikäänkuin jos
juomalasi olisi särkynyt, ainoastaan heikommin kuin ensi kerralla ja
hänkin kaatui lattialle. Silloin nosti hänen äitinsä hänet ylös ja katsoi
häneen, mutta huomasi ilokseen, että hänen sydämeensä ainoastaan
oli syntynyt särö, mutta että se vielä kesti.

"Mitä meidän nyt tulee tehdä tyttärellemme?" neuvottelivat

kuningas ja kuningatar. "Hänellä on sydämessään särö ja vaikka se
onkin aivan hieno, niin voi sydän kumminkin hyvin helposti kokonaan
särkyä. Meidän täytyy pitää hyvin tarkkaa huolta hänestä." Mutta
kuninkaantytär sanoi: "Antakaa minun vaan olla! Monasti kestää se,
jossa on särö, sittemmin vielä hyvinkin kauvan!" —

Sillä aikaa oli nuorinkin kuninkaantytär kasvanut isoksi ja niin

kauniiksi, hyväksi ja älykkääksi, että kuninkaanpoikia kaikilta tahoilta
tulvaili hänen luokseen häntä kosimaan. Mutta vanha kuningas oli
vahingosta viisastunut ja sanoi: "Minulla on vaan yksi ainoa terve
tytär, ja hänelläkin on lasinen sydän. Jos minun täytyy antaa hänet
jollekin, niin täytyy tämän olla kuningas, joka samalla kertaa on
lasimestari ja ymmärtää pidellä niin helposti särkyvää tavaraa."
Mutta monien sulhasten joukossa ei ollut ainoatakaan, joka samalla
aikaa olisi lasimestariksi valmistautunut, ja siitä syystä täytyi kaikkien
tyhjin toimin lähteä kotiinsa. —

Kuninkaan hovissa palvelevien jalosukuisten nuorukaisten joukossa

oli nyt eräskin, joka oli palvellut melkein koko aikansa. Jos hän vielä
kolme kertaa oli kantanut nuorimman kuninkaantyttären laahustinta,
niin tuli hänestä aatelismies. Silloin oli kuningas onnitteleva häntä ja
sanova hänelle: "Sinä olet nyt täysinpalvellut ja aatelismies. Minä
kiitän sinua. Saat mennä."
 Kun hän nyt ensi kerran kantoi kuninkaantyttären laahustinta,
huomasi hän, että hänellä oli kuninkaallinen ryhti. Kun hän toisen
kerran kantoi laahustinta sanoi kuninkaantytär: "Heitä laahustin
hetkiseksi, ojenna kätesi minulle ja saata minut portaita ylös, mutta
hienosti ja kohteliaasti, kuten semmoinen jalosukuiselle
nuorukaiselle, joka saattaa kuninkaantytärtä, sopii." Kun hän tämän
teki, huomasi hän, että hänellä oli kuninkaallinen kätönenkin.
Kuninkaantytärkin huomasi jotain, mutta mitä hän huomasi, sen olen
myöhemmin sanova. Kun nuorukainen vihdoin viimein kolmatta
kertaa kantoi laahustinta, käännähti kuninkaantytär ympäriinsä ja
sanoi hänelle: "Kuinka viehättävästi sinä osaat laahustintani kantaa!
Niin viehättävästi ei kukaan ole sitä vielä tähän asti kantanut." Silloin
huomasi nuorukainen, että hän käytti kuninkaallista puhettakin.
Mutta nyt oli hän täysinpalvellut ja aatelismies. Kuningas kiitti ja
onnitteli häntä ja sanoi, että nyt hän saisi mennä.

Kun hän läksi, oli kuninkaantytär puutarhan portilla ja sanoi

hänelle:
"Sinä olet kantanut laahustintani viehättävämmin kuin kukaan muu.
Kunpahan olisit lasimestari ja kuningas!"

Siihen vastasi nuorukainen, että hän oli kaikin tavoin koettava tulla
kumpaiseksikin, hänen tuli vaan odottaa häntä, hän oli varmaan
kerran tuleva takaisin.

Hän meni sentähden erään lasimestarin luo ja kysyi häneltä, eikö

hän tarvitseisi oppipoikaa. "Kyllä kai", vastasi tämä, "mutta sinun
täytyy palvella minun luonani neljä vuotta. Ensimmäisenä vuotena
olet sinä oppiva noutamaan leipää leipurilta, pesemään, harjaamaan
ja pukemaan lapsia. Toisena vuotena olet oppiva tahdastamaan,
kolmantena lasia leikkaamaan ja neljäntenä tulee sinusta mestari."
 Silloin kysyi hän, eikö hän voisi alkaa toisesta päästä, sillä se olisi
paljon sukkelampaa, mutta lasimestari selitti hänelle, että
kunnollisen lasimestarin aina täytyi alkaa alusta alkain, muuten siitä
ei kunnollista synnykkään.

Tähän tyytyi hän. Ensimmäisenä vuotena nouti hän leipää

leipurilta, pesi ja harjasi lapsia ja puki heidän ylleen. Toisena tahdasti
hän, kolmantena oppi hän lasia leikkaamaan ja neljäntenä tuli
hänestä mestari. Sitten puki hän taas aatelismiehen puvun ylleen,
sanoi jäähyväiset mestarilleen ja tuumiskeli, mitä hänen nyt piti
tehdä tullakseen kuninkaaksi.

Kun hän nyt kulki kadulla mietteisiinsä vaipuneena ja tuijotti

katukiviin, tuli hänen luokseen eräs mies ja kysyi, oliko hän mitään
kadottanut, koska hän yhä vaan tähysteli maahan. Silloin vastasi
hän, ettei hän kylläkään ollut mitään kadottanut, vaan että hän
todellakin haki jotain, nimittäin kuningaskuntaa, sekä kysyi eikö
toinen tiennyt, miten hänen tuli menetellä tullakseen kuninkaaksi.

"Kunpahan olisit lasimestari", sanoi silloin mies, "niin kyllä keinon

tietäisin."

"Minähän olen lasimestari!" vastasi hän, "olen juuri päässyt siksi!"

Kun hän oli tämän sanonut, kertoi mies hänelle noista kolmesta
sisaresta, joilla oli lasiset sydämet ja miten vanha kuningas
välttämättömästi tahtoi naittaa tyttärensä lasimestarille. "Alussa oli",
niin hän kertoi, "sekin ehtona, että sen lasimestarin, joka kuninkaan
tyttären oli saapa, täytyi olla kuningas tahi kuninkaanpoika; mutta
kun semmoista vaan ei mahda löytyä, joka olisi samalla kertaa
lasimestari ja kuningas, niin on hän nyttemmin helpoittanut
ehtojaan, niinkuin viisaan aina täytyy tehdä, ja asettanut kaksi toista
ehtoa. Lasimestari hänen kumminkin täytyy olla, siitä ei päästä!"

"Mitkäs nuot kaksi muuta ehtoa ovat?" kysyi nuori aatelismies.

"Hänen täytyy miellyttää kuninkaantytärtä ja hänellä täytyy olla

kädet kuni sametista. Kun nyt lasimestari tulee, joka on
kuninkaantyttären mieleen ja jolla myös on kädet pehmeät kuni
olisivat samettia, niin on kuninkaan aikomus antaa hänelle tyttärensä
ja tehdä hänet, kuoltuaan, kuninkaaksi. Aika joukko lasimestareita
on jo käynyt linnassa, mutt'ei kukaan ollut kuninkaantyttären
mieleen. Sitä paitsi ei kenelläkään heistä ollut samettiset vaan
karkeat kädet, kuten lasimestareilla tavallisesti onkin."

Kun nuori aatelismies oli tämän kuullut, meni hän linnaan ilmaisi
kuninkaalle kuka hän oli, muistutti häntä siitä, että hän poikana oli
ollut palveluksessa hänen hovissaan ja kertoi hänelle, että hän
rakkaudesta hänen tyttäreensä oli ruvennut lasimestariksi ja että hän
nyt kernaasti tahtoisi tämän vaimokseen ja soisi tulevansa
kuninkaaksi hänen kuoltuaan.

Silloin kutsutti kuningas tyttärensä luokseen ja kysyi häneltä, josko

nuori aatelismies oli hänen mieleensä, ja kun hän vastasi
myöntävästi tähän, koskapa hän heti tunsi nuoren miehen, sanoi
kuningas, että nyt piti tämän myöskin vetää hansikkaat kädestään ja
näyttää oliko hänellä myös sametinpehmoiset kädet. Mutta
kuninkaantytär arveli, että semmoinen oli aivan joutavaa, sillä hän
tiesi muka aivan varmaan, että hänellä todellakin oli kädet kuni
sametista. Sen hän jo oli huomannut silloin kun hän saattoi hänet
portaita ylös.
 Niin olivat kaikki ehdot täytetyt ja kun kuninkaantytär nyt sai
lasimestarin miehekseen ja tällä sitä paitsi oli sametinpehmeät
kädet, niin voi hän myös pitää vaaria hänen sydämestään ja se
kestikin, kunnes autuas kuolema lopetti kuningattaren päivät.

Mutta toinen sisar, jonka sydämessä jo oli särö, tuli tädiksi ja

päälle päätteeksi parhaimmaksi tädiksi koko maailmassa. Sitä eivät
vakuuttaneet ainoastaan lapset, jotka entinen nuori aatelismies ja
kuninkaantytär saivat, vaan myöskin kaikki muut ihmiset. Pieniä
prinsessoja opetti hän lukemaan, rukoilemaan ja nukenvaatteita
ompelemaan, ja prinssien todistuksia tarkasteli hän. Sitä, jolla oli
hyvä todistus, kiitti hän paljon ja antoi hänelle jotakin lahjaksi, mutta
jos jollakulla jonkun kerran oli huono todistus, niin näpsäytti hän
häntä nenälle ja sanoi: "Sanoppas kerran, sinä pieni kuninkaanalku,
mitä luulet olevasi? Mikä sinustakin kerran tulee. Sano vaan! Noh,
tuleeko siitä mitään!" Ja kun tämä silloin nyyhkyttäen vastasi: "Ku-
ku-ku-ku-ningas!" nauroi hän ja kysyi: "kuningas? Tottakai Miidas-
kuningas. Jalosukuinen Miidas-kuningas, pitkine aasinkorvineen!"
Silloin häpesi se, joka oli saanut huonon todistuksen, aivan hirveästi.

Myös tämä toinen kuninkaantytär eli hyvin vanhaksi, vaikka hänen

sydämessään olikin särö. Jos joku sitä ihmetteli, sanoi hän
säännöllisesti: "Mikä nuorra halkee eikä heti säry, sepä juuri usein
vielä kauvankin kestää." —

Ja se onkin totta. Sillä minun äidilläni on tuommoinen vanha

kerma-astia, valkopohjainen ja siinä kukkia, jossa myös on ollut särö
niin kauvan kuin minä jaksan muistaa, mutta se kestää yhä vieläkin
ja sen jälkeen kun äitini sen sai, on jo niin monta uutta kerma-astiaa
ostettu ja säretty, ettei niiden lukumäärää kukaan tiedäkkään.
 Taivas ja helvetti

Siihen vuodenaikaan, kun maailma on ihanimmillaan ja kun

ihmisen on vaikein erota elämästä, kun syreenit jo kukkivat ja
ruusuilla on isot umput, kulki kaksi matkantekijää taivaaseen vievää
tietä, toinen köyhä ja toinen rikas. Eläissään olivat he asuneet aivan
lähekkäin saman kadun varrella, rikas suuressa muhkeassa talossa,
köyhä pienessä hökkelissä. Mutta kun kuolema ei tee eroitusta, niin
tapahtui että molemmat kuolivat yhtaikaa. Sentähden olivat he
myöskin kohdanneet toisensa taivaantiellä ja kulkivat nyt
äänettöminä rinnatusten.

Mutta tie tuli yhä jyrkemmäksi ja jyrkemmäksi, ja rikkaasta alkoi

matkanteko tuntua kovin rasittavalta, sillä hän oli lihava ja hengästyi
pian, koska hän eläissään ei koskaan ollut kulkenut niin pitkää
matkaa. Seuraus siitä oli, että köyhä ehti hyvän matkaa häntä edelle
ja tuli ensinnä taivaan valtakunnan portille. Mutta koska hän ei
uskaltanut sitä kolkuttaa, istuutui hän portin edustalle ja ajatteli:
"Sinä voit odottaa rikkaan miehen tuloa; ehken hän kolkuttaa."

Pitkän ajan kuluttua saapui rikas mies perille, ja kun hän huomasi
portin suljetuksi eikä kukaan heti paikalla tullut avaamaan, alkoi hän
pitää pahaa ääntä ja nyrkeillään lyödä siihen. Silloin kiiruhti Pietari
kiireimmän kautta portille, avasi sen, katseli kumpaista odottavaa ja
sanoi rikkaalle miehelle: "Varmaankin olit sinä se, joka et jaksanut
odottaa. Sinulla ei minun mielestäni ole syytä niin pöyhistellä. Emme
ole juuri kuulleet sinusta niin järin paljon hyvää kerrottavan, siihen
aikaan kun maailmassa elit."

Silloin katosi rikkaan rohkeus äkkiä, mutta Pietari ei huolinut sen

enempää hänestä, vaan ojensi kätensä köyhälle miehelle, jotta tämä
helpommin pääsisi nousemaan, ja sanoi: "Käykää kumpaisetkin
odotussaliin, niin saamme sitten nähdä miten teidän käy."

Eivätkä he todellakaan nyt tulleet taivaaseen, vaan ainoastaan

isoon saliin, josta vei monta suljettua ovea ja jossa oli penkkejä
pitkin seinämiä.

"Levätkää hiukkasen", jatkoi Pietari, "ja odottakaa kunnes tulen

takaisin, mutta käyttäkää aikaanne hyvin, sillä nyt täytyy teidän
päättää siitä, millaiseksi tahdotte olonne täällä. Jokainen saa sen
sellaiseksi kuin hän itse haluaa. Punnitkaa siis asiaa ja sanokaa
suoraan toivomuksenne, kun tulen takaisin, älkääkä unhoittako
mitään, sillä sittemmin on se liian myöhäistä."

Sen sanottuaan meni hän tiehensä. Kun hän hetkisen kuluttua

palasi ja kysyi, josko he olivat selvillä siitä, millaiseksi he tahtoivat
olonsa ijankaikkisuudessa, hypähti rikas mies seisoalleen ja sanoi,
että hän tahtoi saada ison kultaisen linnan, kauniimman kuin mikä
kellään keisarilla oli ja joka päiväksi mitä maukkainta ruokaa.
Suklaata aamiaiseksi ja joka päivä päivällisiksi vasikanpaistia
omenasoseen kanssa, paistettua makkaraa ynnä keitettyä riisiä ja
jälkiruoaksi hillohyytelöä; ne olivat hänen mieliruokiaan. Illallisiksi
tahtoi hän jotakin muuta. Vielä halusi hän itselleen oikein mukavan
nojatuolin ja aamunutun vihreästä silkistä; Pietarin ei myöskään
pitänyt unhoittaa jokapäiväistä sanomalehteä, sillä hän kyllä tahtoi
seurata aikansa tapahtumia.

Silloin katsoi Pietari säälien häneen, oli kauvan aikaa ääneti ja

kysyi vihdoin: "Etkö halua mitään muuta?"

"Kyllä, kyllä!" ehätti rikas mies sanomaan. "Rahoja, paljon rahoja,

kaikki kellarit täyteen niitä; niin paljon, ettei kukaan voi niitä
laskeakkaan!"

"Kaiken tämän olet saapa", vastasi Pietari. "Tule pois ja seuraa

minua!" Niin sanoen aukaisi hän erään noista monista ovista ja vei
rikkaan miehen muhkeaan, kultaiseen linnaan, jossa kaikki oli
niinkuin tämä oli itselleen toivonut. Näytettyään hänelle kaikki, meni
hän pois ja työnsi rautasalvan linnan portille. Mutta rikas mies
pukeutui vihreään silkkiseen aamunuttuunsa, istuutui nojatuoliinsa,
söi ja joi ja oli hyvillään ja kun hän oli juonut ja syönyt kyllikseen luki
hän sanomalehteään. Ja kerran päivässä meni hän kellariin rahojaan
katsomaan. —

Kului kaksikymmentä ja viisikymmentä ja taasen viisikymmentä

vuotta, yhteensä satakaksikymmentä vuotta — ja kuitenkin on se
vaan sekunti ijankaikkisuudesta — silloin oli rikas mies niin
ikävystynyt muhkeaan kultaiseen linnaansa, että hän tuskin enää
jaksoi sitä sietää. "Vasikanpaisti ja makkara huononee sekin
huononemistaan", sanoi hän, "kohta ei niitä enää voi syödäkkään".
Mutta tämä ei ollut totta, hän oli vaan ikävystynyt ruokiinsa. "Enkä
minä enää lue sanomalehteänikään", jatkoi hän, "minullehan on
aivan yhdentekevää, mitä maan päällä tapahtuu. Enhän minä siellä
tunne yhtään ainoata ihmistä. Kaikki minun tuttavani ovat aikoja
sitten kuolleet. Ne ihmiset, jotka nyt elävät, tekevät semmoisia
hulluuksia ja puhuvat niin kummasti, että pää ihan pyörälle menee
kun sitä lukee." Sitten hän vaikeni ja haukotteli, sillä hänellä oli hyvin
ikävä, ja hetkisen kuluttua jatkoi hän:

"En minä myöskään tiedä mitä paljolla rahallani tekisin. Mihin niitä
käyttäisin? Eihän täällä kumminkaan voi mitään ostaa. Kuinka voi
ihminen olla niin tuhma, että hän taivaassa toivoo itselleen rahaa!"
Sitten nousi hän istualtaan, avasi ikkunan ja katsoi ulos.
 Mutta vaikkakohta linnassa kaikkialla oli valoisaa, oli ulkona
kumminkin pilkkoisen pimeä — niin pimeää, ettei olisi voinut
kättänsä edemmä nähdä — yhtä pilkkoisen pimeää joka päivä, joka
vuosi, ijankaikkisesti ja siellä vallitsi kuolonhiljaisuus kuni
kirkkomaalla. Silloin sulki hän ikkunan ja istuutui taasen
nojatuoliinsa; ja joka päivä nousi hän kerran tahi kaksikin tuolistaan
ulos katsoakseen. Mutta yhä oli vaan kaikki samanlaista, ja yhä vaan
sai hän suklaata aamiaiseksi, joka päivä vasikanpaistia
omenasoseineen, paistettua makkaraa ynnä keitettyä riisiä ja
jälkiruokana hillohyytelöä päivälliseksi; yhä vaan, yhä vaan, päivä
toisensa jälkeen.

Mutta kun tuhat vuotta oli kulunut umpeen kolahti portin iso
rautasalpa ja Pietari astui sisään. "Noh", kysyi hän, "miten sinä
viihdyt?"

Silloin vimmastui rikas mies. "Mitenkä viihdyn? Huonosti minä

viihdyn, hyvin huonosti! Niin huonosti kuin tällaisessa kamalassa
linnassa ylimalkaan täytyy viihtyä. Miten sinä voit ajatellakkaan, että
tämmöistä voisi kestää kokonaista tuhat vuotta? Täällä ei kuule
mitään, ei näe mitään, ei kukaan huolehdi minusta. Valhetta se vaan
on tuo teidän niin monin sanoin ylistetty taivaanne, teidän ikuinen
autuutenne. Sehän on oikein kurjan kurjaa!"

Silloin katsoi Pietari kummastuneena häneen ja sanoi: "Et

varmaankaan tiedä missä olet? Ei, ei, sinä olet helvetissä. Itsehän
sinä toivoit helvettiin. Linnasi kuuluu helvettiin."

"Helvettiin?" toisti rikas mies kauhistuen. "Ei kai tämä ole helvetti?
Missä on sitten perkele ja tuli ja kattilat?"
 "Vai niin", vastasi Pietari, "sinä luulet, että syntisiä yhä vielä
korvennetaan niinkuin ennen muinoin? Ei, siitä on jo aikoja sitten
luovuttu. Mutta helvetissä sinä vaan olet, siitä saat olla varma, ja
aika syvällä helvetissä päälle päätteeksi, niin että sinua voi tulla
oikein sääli. Ajan pitkään päässet itsekin selville asian oikeasta
laadusta."

Silloin heittäysi rikas mies kauhistuneena nojatuoliinsa, peitti

kasvot käsiinsä ja nyyhkytti: "Helvetissä, helvetissä! Voi minua
kurjaa, viheliäistä ihmisraukkaa, mikä minusta tulee?"

Mutta Pietari avasi oven ja meni ulos, ja kun hän taas ulkopuolella
työnsi rautasalvan portin eteen, kuuli hän rikkaan miehen yhä vaan
nyyhkyttävän: "Helvetissä, helvetissä! Voi minua kurjaa, viheliäistä
ihmisraukkaa, mikä minusta tulee?"

Ja taasen kului sata vuotta, ja taasen sata, ja aika kävi rikkaalle

miehelle niin kauhean pitkäksi, ettei kukaan sitä edes mielessään voi
kuvitellakkaan. Ja kun toinen vuosituhannes oli kulunut loppuun, tuli
Pietari taaskin linnaan.

"Oi!" huusi rikas mies hänelle vastaan, "oi, kuinka minä olen sinua
ikävöinyt! Minä olen hyvin murheellinen. Ja tämmöistäkö täällä aina
on oleva? Koko ijankaikkisuudenko?" Ja hetkisen kuluttua jatkoi hän:
"Pyhä Pietari, kuinka pitkä on ijankaikkisuus?"

Silloin vastasi Pietari: "kun vielä kymmenentuhatta vuotta on

kulunut, silloin se alkaa".

Kun rikas mies kuuli tämän, painoi hän päänsä alas ja alkoi
katkerasti itkeä. Mutta Pietari seisoi hänen tuolinsa takana ja laski
salaa hänen kyynelensä ja kun hän huomasi, että ne olivat niin
monta, että Jumala varmaan antaisi hänelle anteeksi, sanoi hän:
"Tule, minä olen näyttävä sinulle jotakin oikein ihanata! Tiedän tuolla
ullakolla olevan seinässä reiän, josta voi nähdä taivaaseen."

Hän vei hänet portaita myöten ullakolle ja sieltä kaikenlaisen rojun

välitse pieneen huoneeseen. Kun he astuivat siihen pujottautui reiän
läpi kultainen säde, joka kohtasi pyhää Pietaria keskelle hänen
otsaansa, niin että hänen kasvonsa paistoivat kuin palava tulenliekki.

"Tuleeko se oikeasta taivaasta?" kysyi rikas mies vavisten.

"Tulee", vastasi Pietari. "Katso nyt sinne!"

Mutta reikä seinässä oli hiukan korkealla eikä rikas mies juuri
pitkäkasvuinen ollut, niin että hän tuskin ylettyi sen kohdalle.

"Sinun täytyy tekeytyä niin pitkäksi kuin suinkin ja nousta

varpaillesi", sanoi Pietari. Silloin teki rikas mies kaiken voitavansa, ja
kun hän vihdoin ylettyi reiän kohdalle, niin näki hän todellakin
taivaaseen. Siellä istui Isä Jumala kultaisella valtaistuimellaan pilvien
ja tähtien välissä kaikessa komeudessaan ja loistossaan ja hänen
ympärillänsä olivat kaikki enkelit ja pyhimykset.

"Oi!" huudahti hän, "tämähän on kauniimpaa ja ihanampaa kuin

mitä edes maan päällä voi aavistaakkaan. Mutta sanohan, kuka hän
on, joka istuu Isän Jumalan jalkain juuressa, selin minuun?"

"Hän on se köyhä mies, joka asui sinun vieressäsi maan päällä ja

jonka seurassa sinä tänne tulit. Kun minä kehoitin teitä miettimään
millaiseksi halusitte olonne ijankaikkisuudessa tulevan, ei hän
toivonut itselleen muuta kuin jakkaran, jolla saisi istua Jumalan
jalkain juuressa. Ja hän saikin sen, aivan niinkuin sinä sait linnasi."
 Kun hän oli tämän sanonut, meni hän aivan hiljaa pois, ilman että
rikas mies sen huomasi. Sillä hän seisoi yhä vaan varpaillaan ja
tirkisti taivaaseen eikä voinut nähdä kyllikseen. Vaikeata se tosin
hänelle oli, sillä reikä oli aika korkealla, ja hänen täytyi koko ajan
seista varpaillaan, mutta hän teki tämän mielellään, sillä se, minkä
hän näki, oli niin ihanaa.

Ja vieläkin vuosituhanneksen kuluttua tuli Pietari viimeisen kerran.

Siinä seisoi rikas mies yhä vaan ullakkohuoneessa varpaillaan seinän
vieressä ja katsoi herkeämättä taivaaseen ja oli katsomiseen siinä
määrin vaipunut, ettei huomannut Pietarin tuloa.

Vihdoin laski Pietari kätensä hänen olkapäälleen, niin että hän

kääntyi, ja sanoi:

"Tule pois! Nyt olet seissut siinä kyllin kauvan. Syntisi ovat sinulle
anteeksi annetut; minä olen viepä sinut taivaaseen. Eikö totta, olisit
voinut päästä sinne paljon helpommin, kun vaan olisit tahtonut?"

Pikku neekeri ja kultaprinsessa

Oli ennen pieni neekeri raukka, joka oli sysimusta, mutta hänen
musta värinsä ei sittenkään ollut oikeata laatua, sillä se lähti
hänestä. Iltasin oli hänen paidankauluksensa aivan musta, ja jos hän
tarttui äitinsä hameeseen, niin näkyi siinä merkki jokaisesta hänen
viidestä sormestaan. Sentähden ei äiti sallinut hänen sitä
tehdäkkään, vaan työkkäsi hänet aina luotaan, niin pian kun hän tuli
lähelle, ja muut ihmiset kohtelivat häntä vielä kovemmin.
 Kun hän oli neljäntoista vuoden vanha, sanoivat hänen
vanhempansa, että oli jo todellakin ajan vaatimaa, että hän oppisi
jotain, niin että voisi itse ansaita elatuksensa. Silloin pyysi hän heiltä,
että hän saisi lähteä maailmaan ja ruveta soittoniekaksi, ei hän
muuksi kelpaisikaan.

Mutta hänen isänsä väitti, ettei taide leipää anna ja hänen äitinsä
oikein suuttui ja vastasi ainoastaan: "Tyhmyyksiä, sinusta ei voi tulla
muu kuin musta!"

Vihdoin sopivat he siitä, että hän soveltui parhaiten nokikolariksi.

He panivat hänet sentähden oppiin erään mestarin luo, ja koska he
häpesivät sitä, että hän oli neekeri, niin sanoivat he, että he olivat
mustanneet hänet nähdäkseen miltä hän näyttäisi nokikolarina.

Nyt oli siis pikku neekeri nokikolari ja hänen täytyi päivittäin kiivetä
ylös ja alas uuninpiipuissa, jotka usein olivat niin ahtaat, että hän
pelkäsi niihin kiinni tarttuvansa. Mutta aina pääsi hän onnellisesti
katolle, vaikka hänestä usein tuntui kuin jos koko hänen ihonsa olisi
pois hankautunut. Kun hän istui korkealla uuninpiipulla ja taasen
hengitti Jumalan raitista ilmaa ja pääskyset lentelivät hänen päänsä
ympärillä, tunsi hän rintansa paisuvan kuin jos se olisi ollut
pakahtumaisillaan. Silloin heilutteli hän vastaansa ja joiusi niin
äänekkäästi: hooii-hoo! hoo-ii-la-hoo! aivan niinkuin nokikolarien on
tapana joluta, että ihmiset pysähtyivät kaduilla kävellessään ja
sanoivat: "Kuulkaapas vaan tuota mustaa nulikkaa, millainen ääni
hänellä on!"

Kun hän oli täysin oppinut, käski mestari hänen mennä

huoneesensa peseytymään ja siistiytymään. Hän oli nyt antava
hänelle todistuksen ja tekevä hänestä kisällin.
 Silloin valtasi pikku neekerin kamala pelko, sillä hän ajatteli: "Nyt
tulee kaikki ilmi!" Ja niin kävikin, sillä kun hän puettuna parhaimpiin
vaatteisiinsa tuli mestarin huoneeseen, jossa oppipojat ja kisällit jo
olivat koolla, oli hän vielä hyvin musta, jos kohta vähän vaaleampaa
kuumotti niiltä paikoin, jotka olivat hankautuneet uuninpiipuissa.
Silloin älysivät kaikki kauhistuen miten asianlaita oikeastaan oli.
Mestari selitti, että kisälliä hänestä vaan ei voinut tulla, sillä eihän
hän edes ollut oikea kristittykään, mutta oppipojat hyökkäsivät
hänen päällensä, kiskoivat häneltä hänen vaatteensa ja kantoivat
hänen pihalle. Siellä panivat he hänen pumpun alle, vaikka hän
kuinkakin koki puolustautua, pumppusivat vettä hänen niskaansa ja
hankasivat häntä hiekalla ja luudilla, kunnes heidän käsivartensa
varttuivat. Kun he vihdoin huomasivat, ettei mustuus hänestä
lähtenyt huolimatta kaikista heidän ponnistuksistaan, työnsivät he
haukkuen hänet portista ulos.

Siinä seisoi hän nyt tuo pieni neekeri raukka avuttomana ja

paratiisillisessa puvussa keskellä katua eikä tiennyt mitä tehdä.
Silloin, kulki siitä sattumalta eräs mies, hän silmäsi häntä kiireestä
kantapäähän ja kun hän huomasi, että hän oli neekeri, sanoi hän
olevansa ylhäinen herra ja että hän tahtoi ottaa hänet
palvelukseensa. Hänen ei tarvitseisi tehdä muuta kuin seistä hänen
vaunujensa takapuolella, kun hän läksi ajelemaan rouvineen, niin
että voisi heti huomata, että he olivat ylhäistä herrasväkeä.

Silloin ei pikku neekeri ruvennut kauvan tuumiskelemaan, vaan

seurasi uutta herraansa ja alussa oli kaikki hyvin. Sillä ylhäisen
herran rouva piti hänestä ja joka kerta kun hän kulki hänen
ohitsensa, hyväili hän häntä. Semmoista ei ollut koskaan ennen
hänen elämässään tapahtunut. Mutta eräänä päivänä, kun he olivat
ajelemassa syntyi kauhea rajuilma ja vesi valui virtanaan, mutta kun
he tulivat kotiin, huomasi ylhäinen herra, että vesi joka valui
vaunujen takapuolelta oli aivan mustaa.

Silloin kysäsi hän äkäisesti pikku neekeriltä, mitä se merkitsi. Tämä

pelästyi kovin, ja kun hän ei voinut keksiä sen parempaa, vastasi
hän, että pilvet olivat olleet aivan mustat ja sentähden oli kai, myös
mustaa vettä satanut.

"Lörpöttelyä," vastasi ylhäinen herra, joka jo oli huomannut missä

syy oli. Hän otti nenäliinansa sylkäsi sen kulmaan ja pyyhkäsi sillä
pienen neekerin otsaa. Nenäliina tuli mustaksi.

"Arvasinhan minä sen!" huudahti hän. "Ethän ole edes oikea

neekerikään! Sepä oli kaunis havainto! Hae itsellesi toista palvelusta,
minä en voi sinua käyttää".

Silloin kokosi pikku neekeri itkien kimpsunsa ja kampsunsa ja yritti

mennä tiehensä. Mutta ylhäisen herran rouva kutsutti hänet vielä
kerran takaisin ja sanoi, että oli vahinko, että hänen miehensä oli
asian huomannut; hän oli sen jo kauvan tietänyt. Oli todellakin suuri
onnettomuus olla neekeri ja päälle päätteeksi semmoinen, josta väri
lähtee, mutta hänen ei tullut kadottaa rohkeuttaan, vaan yhä
edelleenkin olla hyvä ja rehellinen poika, silloin oli hänestä ajan
pitkään tuleva yhtä valkoinen kuin muutkin ihmiset. Sitten lahjoitti
hän hänelle viulun ja peilin, johon hänen tulisi katsoa kerran
viikossa.

Niinpä läksi pikku neekeri avaraan maailmaan ja hänestä tuli

soittoniekka. Ei hänellä tosin ollut opettajaa, joka olisi hänelle
soitellut, mutta hän kuunteli miten linnut lauloivat ja mitä pensaat ja
purot humisivat ja lirisivät ja sen mukaan hän soitteli. Sittemmin
havaitsi hän, että metsän kukilla ja taivaan tähdillä myös oli oma
soittonsa keskiyöllä, vaikka se oli niin hiljaista, ettei kuka tahansa
voinut sitä kuulla. Sen jäljitteleminen oli paljon vaikeampaa. Mutta
kaikkein vaikeimman oppi hän viimeiseksi: soittamaan ihmissydämen
tykytyksen mukaan. Ennenkun hän sen oppi, oli hän kuljeskellut ja
nähnyt paljon.

Toisinaan suosi häntä onni hänen matkoillaan, mutta

enimmäkseen kävi hänen huonosti. Kun hän iltasin seisahtui
pimeässä jonkun talon eteen, soitteli jonkun kauniin laulun ja pyysi
yösijaa, niin hänet kyllä päästettiin sisälle, mutta kun aamulla
huomattiin, kuinka musta hän oli, ja ettei ollut hyvä tulla häntä liian
lähelle, sentähden että hänestä lähti väri, silloin satelivat
kompasanat hänen ympärillään, toisinaan iskutkin. Mutta hän ei silti
menettänyt rohkeuttaan, vaan ajatteli mitä tuon ylhäisen herran
rouva oli sanonut hänelle ja vaelsi edemmä viuluineen, kaupungista
kaupunkiin, toisesta maasta toiseen. Joka sunnuntai kaivoi hän esille
peilinsä, ja katsoi kuinka paljo mustaa oli hänestä lähtenyt. Paljon ei
sitä ollut toisesta sunnuntaista toiseen, sillä se oli aika kovassa,
mutta aina sitä oli jonkunverran lähtenyt, ja kun hän oli kulkenut viisi
vuotta, nähtiin pohjavärin paistavan joka paikasta esiin.

Eräänä päivänä tuli hän vento vieraaseen kaupunkiin, jossa

kultainen prinsessa hallitsi, hänellä oli kultainen tukka ja hänen
kasvonsa ja kätensä ja jalkansa olivat pelkkää kultaa. Hän söi
kultaveitsellä ja kultahaarukalla kultaiselta lautaselta, joi
kullankarvaista viiniä ja piti kultaisia vaatteita. Sanalla sanoen, kaikki
hänen yllänsä ja hänen ympärillään oli kultaa. Mutta muutoin oli hän
tavattoman pöyhkeä ja ylpeä, ja vaikka hänen alamaisensa suuresti
toivoivat, että hän valitseisi itselleen jonkun kuninkaanpojan
puolisokseen, koskapa he olivat sitä mieltä, ettei naisvalta ajan
pitkään kelpaa, niin ei muka kukaan ollut kyllin kaunis ja ylhäinen
hänelle kelvatakseen.

Joka aamu ilmoittautui hänen luonaan kosijoina kuusi prinssiä,

jotka edellisenä iltana olivat postivaunuissa kaupunkiin saapuneet.
Sillä laajalti maassa ei puhuttu muusta kuin kultaisesta prinsessasta
ja hänen kauneudestaan.

Noiden kuuden prinssin täytyi nyt asettautua yhteen riviin hänen

valtaistuimensa eteen ja hän silmäsi heitä kaikilta puolin. Mutta
lopuksi nyrpisti hän aina nenäänsä ja sanoi:

"Ensimmäinen aivan viisto,

Toinen kaljupää,
Kolmas pulloposkinen,
Niin ettei silmiäkään nää.
Tämä neljäs, eikö totta,
Laiha niinkuin kirkon rotta;
Viides kömpelö ja suur,
Niinkuin jättiläinen juur'.
Entäs tämä kaitaluu,
Viistonenä, ristisuu!
Kotihinne joutukaa,
Matkoihinne marssikaa!"

Heti paikalla ilmestyi kaksitoista isoa palvelijaa, joilla oli

miehenpituiset vitsat kädessä ja ajoivat koko seurueen
paikkakunnalta pois. Semmoista oli tapahtunut joka päivä monena
vuotena.

Kun pikku neekeri kuuli kerrottavan kuinka ihmeenihana prinsessa

oli, ei hän voinut mitään muuta ajatella. Hän meni hänen palatsiinsa,
istahti portaille, otti viulun käteensä ja rupesi soittamaan kauneinta
kappalettaan. "Ehken katsoo hän ikkunasta", ajatteli hän, "ja silloin
saat sinä hänet nähdä."

Eipä kestänytkään kauvan, ennenkun kultaprinsessa käski kolmen

kamarineitosensa katsoa kuka se oli, joka ulkona niin kauniisti
soitteli. He tulivat takaisin ilmoittamaan, että siellä oli ihminen, jolla
oli niin kummallinen ihoväri, etteivät he koskaan olleet kummempaa
nähneet. Ensimmäinen väitti, että hän oli kasvoiltaan harmaa kuni
hiiri, toinen, että hän oli harmaa kuni metsäkyyhkynen ja kolmas,
että hän oli harmaa kuni aasi.

Semmoista täytyi hänen itsensä nähdä, sanoi prinsessa, heidän

piti tuoda hänet sisälle.

Silloin menivät kamarineitoset vielä kerran alas ja saattoivat hänet

linnaan, ja kun hän sai nähdä prinsessan, joka todellakin oli kultaa
kiireestä kantapäähän ja loisti kuni aurinko, niin häikäisi se ensinnä
hänen silmiään, niin että hänen täytyi ne ummistaa. Mutta kun hän
oli tointunut ja oikein silmännyt prinsessaa, niin ei hän taitanut hillitä
itseään, vaan heittäytyi polvilleen hänen eteensä ja sanoi:

"Oi, ihanin kultaprinsessa! Olette niin kaunis, ettette sitä itsekkään

voi tietää! Ja joskohta sen tietäisittekin, niin olette kumminkin tuhat
vertaa kauniimpi kuin mitä luulettekaan. Minä olen pieni neekeri,
joka muuttuu yhä valkoisemmaksi ja valkoisemmaksi, eikä se
kappale, jonka soitin lähimainkaan ole kauneimpiani. Puolisohan
Teillä täytyy olla, ja jos tahdotte mennä minun kanssani naimisiin,
tulen niin iloiseksi, että varmaankin hyppään tasajalassa tuon
pöydän yli!"
 Kun prinsessa kuuli tämän katsoi hän ensin häneen niinkuin lehmä
uuteen konttiin, sillä erittäin älykäs hän ei, huolimatta
kauneudestaan, ollut ja purskahti sitten semmoiseen nauruun, että
hänen täytyi tarttua tuolinselkään kiinni. Ja nuo kolme
kamarineitosta pitivät myöskin velvollisuutenaan nauraa, ja äkkiä
astuivat nuo kaksitoista käskyläistäkin huoneeseen, ja kun he näkivät
kuka siinä oli polvillaan prinsessan edessä, niin panivat he sellaiseksi
nauruksi, että se kuului koko kaupungissa.

Silloin valtasi pikku neekerin suuri pelko, sillä hän huomasi, että
hän oli sanonut jotakin tyhmää. Hän tarttui viuluunsa, riuhtasi oven
auki ja hyökkäsi portaita alas. Sitten juoksi hän, katsomatta
taakseen, kautta kaupungin, poikki peltojen ja niittyjen lähimpään
metsään. Siellä heittäysi hän lopen väsyksissä heinikkoon ja itki, niin
että oli pakahtua.

Mutta vihdoin hän taasen tyyntyi ja sanoi itsekseen: "Kun kuski on

humalassa, niin hevoset pillastuvat. Oletko järjiltäsi? Ajattelitko
mennä kultaprinsessan kanssa naimisiin? Sinä olet järjiltäsi!
Sentähden ei sinun tule ihmetellä, että ihmiset nauravat sinulle."

Hän ripusti viulun selkäänsä, vihelsi ja jatkoi matkaansa. Hän

vaelsi kuten ennenkin kaupungista kaupunkiin, toisesta maasta
toiseen. Ja vuosi vuodelta tuli hän valkoisemmaksi ja ihmiset oppivat
pitämään hänestä yhä enemmän, sillä ne soittokappaleet, mitkä hän
sepitti tulivat yhä kauniimmat eikä kukaan voinut hänelle
viulunsoitossa vertoja vetää. Ja kun hän oli kasvanut aikamieheksi,
niin oli hän aivan valkoihoinen, jopa vaaleampi ja puhtaampi kuin
moni muu. Ei kukaan ottanut uskoakseen, että hän ennen oli ollut
neekeri.
 Tapahtuipa sitten kerran, että hän tuli kauppalaan, jossa oli
markkinat. Siellä näki hän teltan, jossa oli punainen oviverho, joka
kai aikoinaan kerrankin oli ollut uusi, mutta nyt se oli rikkinäinen ja
tahrainen. Teltan edustalla seisoi rääsyinen, kirjavaan nuttuun puettu
mies, joka puhalsi torveen ja huutaen kehoitti kansaa astumaan
sisään; siellä olivat muka maailman suurimmat ihmeet nähtävinä:
kaksipäinen vasikka, joka söi kahdesti vaan sulatti ruuan vaan yhden
kerran, sika, joka taisi korteista ennustaa ja maailmankuulu,
ihmeenihana kultaprinsessa, jota kaikki miehet olivat kilvan kosineet.

"Tokkohan hän voisi olla sinun kultaprinsessasi?" sanoi hän

itsekseen, mutta siitä huolimatta meni hän telttaan.

Sisään tultuaan olisi hän mieluummin tahtonut vajota maahan,

sillä hänen kultaprinsessansa oli todellakin sama kuin tämä. Mutta
kulta oli kulunut pois melkein kaikkialta, ja hän näki, että hän olikin
vaan läkkipeltiä.

"Herra taivaan!" huudahti hän. "Miten sinä olet tänne tullut ja

minkänäköinen sinä oletkaan?"

"Miten niin?" vastasi hän, ikäänkuin jos hän ei olisi ymmärtänyt

mitään. Kun hän vihdoinkin tuli ajatelleeksi, että tuo mies
varmaankin oli nähnyt hänet ennen maailmassa, silloin kun hän vielä
näytti olevan pelkkää kultaa, lisäsi hän äkäisesti: "Luuletko, sinä sen
tomppeli, että sitä ijankaikkisesti samana pysyy? Pidä sinä vaan huoli
itsestäsi!"

Nyt oli hän vähällä purskahtaa nauruun, sillä hän huomasi, ettei
hän häntä tuntenut. Mutta hänen kävi häntä aivan liiaksi sääli ja
sentähden kysyi hän aivan hiljaa, eikö hän todellakaan tietänyt, kuka
hän oli. Hänhän oli tuo sama pieni neekeri, jolle hän kerran kauvan
aikaa sitten oli niin nauranut.

Nyt oli prinsessan vuoro vaieta ja hävetä ja monin kyynelin kertoi

hän, miten kulta oli hänestä kulunut, ensinnä parista kohden ja
sittemmin joka paikasta, miten hän kauvan aikaa oli salannut sen
alamaisiltaan ja miten nämät kumminkin lopulta olivat tämän
huomanneet ja ajaneet hänet tiehensä. Nyt kävi hän kaikki
markkinat, mutta oli siihen ihan ikävystynyt ja jos hän vielä oli
samaa mieltä kuin ennen, niin tahtoi hän kernaasti mennä hänen
kanssaan naimisiin.

Tähän vastasi nuori mies hyvin totisena, että hän kyllä sääli häntä
kaikesta sydämestään, mutta että hän oli aivan liian viisas
mennäkseen naimisiin läkkipeltiprinsessan kanssa. Hän puolestaan
toivoi varmasti saavansa häntä paljon paremman vaimon. Niin
sanoen lähti hän teltasta ja antoi läkkipeltiprinsessan olla. Tämä oli
pakahtua raivosta ja toisen lähtiessä huusi hän yhtä mittaa hänen
jälkeensä: "Sinä neekerinulikka! Neekerinulikka! Sinä sysimusta
neekerinulikka, josta väri lähtee!" ja muuta sentapaista. Mutta
kukaan ei tietänyt ketä hän tarkoitti, sillä eihän toisella ollut edes
mustaa pilkkuakaan kasvoissaan.

Sentähden kulkikin hän rauhallisesti eteenpäin, katsomatta

taakseen, ja oli hyvillään siitä, ettei hän koskaan kuullut tuosta
ilkiöstä puhuttavan. Vielä jatkoi hän jonkun aikaa vanhaa
kulkurielämäänsä, mutta kun hän oli nähnyt melkein koko maailman
ja kuljeksiminen alkoi häntä ikävystyttää, sattui niin että kuningas
kuuli puhuttavan hänen soitostaan ja kutsutti hänet luokseen. Toinen
kappale toisensa jälkeen täytyi hänen kuninkaalle soittaa aina
keskiyöhön asti ja vihdoin nousi kuningas valtaistuimeltaan, syleili
häntä ja kysyi, tahtoiko hän ruveta hänen parhaaksi ystäväkseen.
Kun hän vastasi myöntävästi antoi kuningas hänen ajaa omissa
kullatuissa vaunuissaan kaupungin läpi ja lahjoitti hänelle talon ja
niin paljon rahoja, että hänellä oli niitä riittävästi koko elinajakseen.
Ja vaimon hän myöskin sai. Ei hän tosin prinsessaa saanut ja vielä
vähemmin sellaista, joka olisi ollut läpeensä kultaa, mutta vaimon,
jolla oli kultainen sydän. Yhdessä hänen kanssaan eli hän
tyytyväisenä ja kaikkien kunnioittamana pitkään ikään.

Mutta läkkipeltiprinsessa muuttui päivä päivältä yhä vähemmän

merkilliseksi, ja kun sitten viimeinen kultahitunen oli kulunut
hänestä, viskeltiin häntä sinne tänne, niin että häneen syntyi
kuhmuja ja rosoja joka paikkaan.

Lopulta joutui hän eräälle lumppujen kerääjälle. Hänen luonaan on

hän vielä tänäkin päivänä eräässä nurkassa kaikenlaisen romun
ympäröimänä ja hänellä on hyvää aikaa ajatella, että tässä
maailmassa on paljon sellaista, joka kuluu pois, sekä kaunista että
rumaa, ja että se on pääasia, mitä alta löytyy.

Unipuu

Sata vuotta tahi enemmänkin aikaa on kai siitä kun salama iski
siihen ja hajoitti sen pirstaleiksi ja yhtä kauvan on auralla kynnetty
samalla paikalla, mutta ennen muinoin kasvoi siinä viheriällä
kummulla, noin satakunta askelta kylän ensimmäisestä talosta iki-
vanha iso puu, sellainen puu, jollaisia ei enää kasva yhtään, koskapa
eläimet ja ihmiset, kasvit ja puut tulevat yhä pienemmiksi ja
kurjemmiksi. Talonpojat sanoivat, että se oli pakanoiden ajoilta, ja
että viekkaat pakanat olivat sen juurella tappaneet erään pyhän
apostolin. Silloin olivat puun juuret saaneet hänen vertaan juoda ja
siitä, että se oli kohonnut sen runkoon ja oksiin, oli se kasvanut niin
isoksi ja vankaksi. Kuka tietää, jos tämä on totta? Mutta erityinen
ominaisuus oli puussa kumminkin, siitä tiesi jokainen, niin pienet
kuin isotkin kylän asukkaat. Joka nukkui sen siimeksessä ja
nukkuessaan näki unta, hänen unensa toteutui pakostakin.
Sentähden kutsuttiinkin sitä ikimuistoisista ajoista unipuuksi eikä
kukaan sitä muuksi sanonutkaan. Oli siinä kumminkin eräs ehto: se
joka pani unipuun alle maata, hän ei saanut miettiä, mistä hänen
muka piti nähdä unta. Jos hän kumminkin sitä teki, niin näki hän
sellaisia turhanpäisiä unia, joissa ei ollut pontta ei perää, ja joista ei
ainoakaan viisas ihminen selville päässyt. Tämähän oli vaikea ehto,
koskapa useimmat ihmiset ovat liian uteliaat ja siitä syystä tuo ei
kaikkein useimmille onnistunutkaan ja siihen aikaan kun se tapahtui,
josta tässä kerrotaan, ei kylässä liene ollut ainoatakaan, ei miestä
eikä naista, jolle se kertaakaan olisi onnistunut. Mutta taikaa oli
unipuussa, se on varmaa. —

Eräänä kuumana kesäpäivänä, kun ei ilman värähdystäkään

tuntunut, tapahtui nimittäin, että eräs köyhä nuori käsityöläinen,
joka monena vuotena oli vieraissa maissa kovaa kokenut, tuli
maantietä myöten astuskellen. Kun hän tuli kylän kohdalle, käänsi
hän turhanpäiten vielä kerran kaikki taskunsa nurin, niissä kun ei
kumminkaan mitään ollut. "Mitä sinun nyt on tekeminen?" ajatteli
hän itsekseen. "Olet lopen väsyksissä; ilmaiseksi ei yksikään
ravintolanpitäjä ota sinua vastaan ja kerjuu on ikävä ammatti."
Silloin huomasi hän ihanan puun viheriäisine nurmikoineen ja kun se
oli ainoastaan muutaman askeleen päässä maantieltä, rupesi hän
pitkälleen sen juurelle nurmikkoon hiukkasen levähtääkseen. Mutta
puu humisi niin kummallisesti ja sen oksien hiljalleen huojuessa
pilkisti milloin sieltä, milloin tuolta niiden välistä kultainen
auringonsäde tai tilkkunen sinertävää taivasta, hän nukahti ja hänen
silmänsä painuivat umpeen.

Mutta kun hän oli siihen nukkunut, pudotti puu kolmilehtisen

oksan ja se putosi suoraan hänen rinnalleen. Silloin näki hän
semmoista unta, että hän istui muka pöydässä erittäin kodikkaassa
huoneessa, ja että pöytä oli hänen omansa, samoin huone ja koko
talo. Ja pöydän ääressä seisoi nuori nainen, joka molemmin käsin
nojasi siihen ja katsoi hyvin ystävällisesti häneen, ja tämä oli hänen
oma vaimonsa. Ja hänen polvillaan istui muka pieni lapsi, jolle hän
syötti puuroa ja koska se oli liian kuumaa, niin puhalti hän lusikkaa
siten sitä jäähdyttääkseen. Ja vaimo sanoi hänelle: "Kuinka hyvä
lapsenpiika sinusta, kultaseni, on tullutkaan!" ja nauroi. Mutta
tuvassa juoksenteli toinenkin lapsi, paksu punaposkinen poika, joka
oli sitonut langan pätkän isoon porkkanaan, jota hän veti jälessään
ja jolle hän alati huusi hei, hei, ikäänkuin jos se olisi ollut kuinka
hyvä hevonen tahansa. Ja molemmat lapset olivat muka myöskin
hänen omat lapsensa. Sellaista unta näki hän ja uni oli varmaankin
hyvin hänen mieleensä, sillä hän naurahti ääneensä.

Kun hän heräsi oli ilta jo käsissä ja hänen edessään seisoi

lammaspaimen lampaineen ja sukkapuikkoineen. Silloin hypähti hän
virkeänä jaloilleen, ojentelihe ja venytteli jäseniään ja sanoi: "Voi
herranen aika, kumpahan niin kävisi! Mutta onhan edes hauskaa
tietää millaista elämä voi olla." Silloin astui lammaspaimen hänen
luokseen ja kysyi häneltä, mistä hän tuli ja minne hän aikoi ja josko
hän oli kuullut mitään puusta kerrottavan. Kun hän nyt huomasi
tämän olevan aivan tiedottoman kuni vastasyntynyt lapsi, huudahti
hän: "Olettepa Te oikea onnen helmalapsi! Sillä että Te olette
nähneet hyvää unta, sen voi kasvoistanne jokainen lukea; olenhan
minä silmännyt Teitä jo kauvan aikaa siinä maatessanne." Sitten
kertoi hän hänelle mikä taika puussa oli: "Se, mistä olette unta
nähneet toteutuu, se on yhtä totta kuin että tässä on lammas ja
tuossa on pässi. Kysykää vaan kylän ihmisiltä enkö ole oikeassa!
Mutta sanokaapas myös millaista unta Te näitte!"

"Ukkoseni", vastasi nuori käsityöläinen hymyillen, "minusta et saa

tietoja samalla tavoin ongituksi kuin talonpojista. Kauniin uneni
säilytän itselleni, sitähän ette toki voine pahaksi panna ja jos
panisittekin, niin en siitä välitä!" Eikä hän tätä vaan niin sanoakseen
sanonut, sillä hän ajatteli todellakin niin. Sentähden sanoikin hän
kylään mennessään: "Lörpötystä se on! Tahtoisinpa tietää mistä puu
olisi semmoista viisautta saanut."

Kun hän tuli kylään huomasi hän kolmannen talon päätypuolessa

pitkän tangon ja sen nenässä kultaisen kruunun. Siinä oli ravintola ja
"Kruu-nun" isäntä seisoi ovessa. Tämä oli juuri mitä parhaimmalla
tuulelle, sillä hän oli jo syönyt illallisensa ja oli yltäkyllin ravittu; oli
hänen otollisin hetkensä. Silloin nosti nuori mies kohteliaasti lakkiaan
ja kysyi eikö hän Jumalan lupaamaa palkkaa vastaan saisi hänen
luonaan yöpaikkaa. Isäntä silmäili solakkaa nuorukaista hänen
pölysissä kuluneissa vaatteissaan kiireestä kantapäähän. Sitten
nyökäytti hän ystävällisesti päätään ja sanoi: "Istuudu vaan heti
tähän lehtimajaan oven kohdalle, lienee meille jäänyt leipäkannikka
ja tuopillinen viiniä sinuakin varten tähteeksi. Sillä aikaa voivat ne
sinulle olkivuoteen kuntoon laittaa." Niin sanoen meni hän sisään ja
lähetti tyttärensä ulos; tämä toi hänelle leipää ja viiniä, istuutui
myöskin pöydän ääreen ja antoi toisen kertoa miltä maailmassa
näytti. Sitten hän taas puolestaan kertoi kaiken, minkä tiesi: miten
vehnä kasvoi ja että naapurin vaimo oli saanut kaksoiset ja mitä ensi
kerran "Kruunussa" soitettaisiin kun tanssiaisia oli pidettävä.
 Yhtäkkiä nousi hän seisoalleen, nojautui yli pöydän nuorta miestä
kohden ja kysyi: "Mistä olet sinä nuo kolme lehteä rinnallesi saanut?"
Silloin katsoi toinenkin takkinsa rinnusta ja huomasi kolmilehtisen
oksan, joka hänen maatessaan oli siihen pudonnut. Se oli tarttunut
juuri hänen takkinsa rinnukseen. "Ne ovat varmaankin siitä isosta
puusta, joka on juuri kylän ulkopuolella", vastasi hän, "jonka alle
vähäksi aikaa nukahdin".

Silloin pörhisti tyttö uteliaana korviaan ja odotti, mitä toinen

edelleen sanoisikaan. Mutta kun tämä oli vaiti alkoi hän varovasti
tiedustella, kunnes hän oli varma siitä, että hän todellakin oli
nukkunut unipuun alla ja sitten kulki hän kuin kissa kuuman puuron
ympärillä, kunnes hän luuli päässeensä varmasti perille siitä, ettei
toinen tiennyt mitään unipuun ihmeellisestä voimasta ja
ominaisuuksista, sillä nuorukainen oli veijari ja oli olevinaan, kuin jos
hän ei olisi tietänyt mitään. Kun tyttö oli joutunut tähän luuloon,
nouti hän vieläkin tuopillisen viiniä, puhutteli häntä ystävällisesti ja
kertoi hänelle kaikenlaista, millaisia unia hän itse oli nähnyt ja lausui
pettymyksensä siitä, etteivät ne koskaan toteutuneet.

Samassa tuli lammaspaimen karjoineen kotiin ajaen lampaitaan

kylän raittia pitkin. Kun hän kulki "Kruunun" ohitse ja näki tytön
istuvan vilkkaasti nuoren miehen kanssa keskustellen, pysähtyi hän
kotvaseksi ja sanoi: "Niin, niin, Teille hän kyllä kauniin unensa
kertoo; minulle hän ei tahtonut mitään sanoa!" Sitten ajoi hän
lampaitaan eteenpäin.

Mutta silloin tuli tyttö vieläkin uteliaammaksi ja kun toinen ei

vieläkään puhunut mitään unennäöstään, ei hän enää voinut
mieltänsä malttaa ja kysyi sentähden aivan suoraan, mitä hän sitten
maatessaan puun alla oli uneksinut.
 Silloin näytti nuori mies, joka oli aika vekkuli ja jonka hänen kaunis
unensa oli saattanut hilpeälle tuulelle, hyvin salaperäiseltä, vilkutteli
silmiään ja sanoi: "Kaunista unta olen minä nähnyt, se on totta,
mutta en minä uskalla sanoa millainen se oli." Mutta tyttö kyseli yhä
enemmän ja kiusasi häntä toki sanomaan millainen uni se oli. Silloin
siirtyi tämä aivan hänen viereensä ja sanoi tosissaan: "Ajatelkaahan,
minä näin unta, että minä olin kerran menevä 'Kruunun' isännän
tyttären kanssa naimisiin ja että minusta oli kerran tuleva 'Kruunun'
isäntä!"

Silloin sävähti tyttö ensin valkeaksi kuin palttina ja sitten

helakanpunaiseksi ja meni huoneeseen. Vähän ajan kuluttua tuli hän
takaisin ja kysyi, oliko hän todellakin semmoista unta nähnyt ja
tarkoittiko hän totta niin puhuessaan.

"Ihan varmaan", vastasi hän, "juuri Teidän näköisenne oli se, joka
näyttäytyi minulle unissani!" Silloin meni tyttö taaskin sisään eikä
tullut takaisin. Hän meni omaan huoneeseensa ja ajatukset pyörivät
hänen mielessään kuin hampaat myllyn rattaissa; yhä kiersi siinä
uudet ja kumminkin samat, niin ettei siitä loppua tullutkaan. "Hän ei
tiedä mitään tuosta puusta", sanoi hän. "Hän on nähnyt semmoista
unta. Joko tahtonen tahi en, niin siten on kumminkin käypä. Sitä ei
käy muuttaminen." Sitten pani hän maata ja koko yön näki hän unta
nuoresta käsityöläisestä. Kun hän heräsi seuraavana aamuna, tunsi
hän tyystiin hänen kasvonsa piirteet, niin usein oli hän ne unissaan
nähnyt — ja sievä poika hän oli, sitä ei käynyt kieltäminen.

Mutta nuori mies oli nukkunut mainiosti olkivuoteellaan, unipuun,

unensa ja sen minkä hän edellisenä iltana oli isännän tyttärelle
sanonut, oli hän jo aikoja sitten unhoittanut. Hän seisoi
vierastuvassa oven suulla ja aikoi juuri ojentaa isännälle kättä