Download the Full Version of ebook for Fast Typing at ebookmass.

com

Before She Was Helen Caroline B. Cooney

https://ebookmass.com/product/before-she-was-helen-caroline-
b-cooney-2/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Download More ebook Instantly Today - Get Yours Now at ebookmass.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Before She Was Helen Caroline B. Cooney

https://ebookmass.com/product/before-she-was-helen-caroline-b-cooney/

ebookmass.com

The Wrong Good Deed Caroline B. Cooney

https://ebookmass.com/product/the-wrong-good-deed-caroline-b-cooney/

ebookmass.com

The Grandmother Plot: A Novel Caroline B. Cooney

https://ebookmass.com/product/the-grandmother-plot-a-novel-caroline-b-
cooney/

ebookmass.com

The Wrong Good Deed. A novel Caroline B. Cooney

https://ebookmass.com/product/the-wrong-good-deed-a-novel-caroline-b-
cooney/

ebookmass.com
She Too Eve Thomson

https://ebookmass.com/product/she-too-eve-thomson/

ebookmass.com

Disorder Helen Thompson

https://ebookmass.com/product/disorder-helen-thompson/

ebookmass.com

Where She Went Kelly Simmons

https://ebookmass.com/product/where-she-went-kelly-simmons/

ebookmass.com

The Family She Never Met Caridad Pineiro

https://ebookmass.com/product/the-family-she-never-met-caridad-
pineiro-2/

ebookmass.com

Assessment and Multimodal Management of Pain Maureen

Cooney

https://ebookmass.com/product/assessment-and-multimodal-management-of-
pain-maureen-cooney/

ebookmass.com
Also by Caroline B. Cooney
Among Friends
April Love Story
Both Sides of Time
Burning Up
Code Orange
Deadly Offer
Diamonds in the Shadow
Driver’s Ed
Emergency Room
Enter Three Witches
Evil Returns
Face on the Milk Carton
Family Reunion
Fatal Bargain
Fatality
Fire
Flash Fire
Flight 116 is Down
Fog
For All Time
Forbidden
Freeze Tag
Friend at Midnight
Girl Who Invented Romance
Goddess of Yesterday
He Loves Me Not
Holly in Love
Hush Little Baby
I’m Going to Give You a Bear Hug!
I’m Not Your Other Half
If the Witness Lied
 Janie Face to Face
Last Dance
Lost Songs
Mummy
Nancy and Nick
New Year’s Eve
Night School
No Such Person
Out of Time
Party’s Over
Perfume
Personal Touch
Prisoner of Time
Ransom of Mercy Carter
Saturday Night
Snow
Stranger
Summer Nights
Terrorist
They Never Came Back
Three Black Swans
Tune In Anytime
Twins
Unforgettable
Vampire’s Promise
Voice on the Radio
Wanted!
What Child is This?
What Janie Found
What Janie Saw
Whatever Happened to Janie?
Copyright © 2020 by Caroline B. Cooney
Cover and internal design © 2020 by Sourcebooks
Cover design by Lisa Amoroso
Cover images © rangizzz/shutterstock, brainmaster/Getty Images,
s_maria/Shutterstock
Sourcebooks, Poisoned Pen Press, and the colophon are registered
trademarks of Sourcebooks.
All rights reserved. No part of this book may be reproduced in any
form or by any electronic or mechanical means including information
storage and retrieval systems—except in the case of brief quotations
embodied in critical articles or reviews—without permission in writing
from its publisher, Sourcebooks.
The characters and events portrayed in this book are fictitious or are
used fictitiously. Any similarity to real persons, living or dead, is
purely coincidental and not intended by the author.
All brand names and product names used in this book are
trademarks, registered trademarks, or trade names of their respective
holders. Sourcebooks is not associated with any product or vendor in
this book.
Published by Poisoned Pen Press, an imprint of Sourcebooks
P.O. Box 4410, Naperville, Illinois 60567-4410
(630) 961-3900
www.sourcebooks.com
Library of Congress Cataloging-in-Publication data is on file with the
publisher.
 Contents

Title Page
Copyright
One
Two
Three
Four
Five
Six
Seven
Eight
Nine
Ten
Eleven
Twelve
Thirteen
Fourteen
Fifteen
Sixteen
Seventeen
Eighteen
Nineteen
Twenty
Twenty-One
Twenty-Two
Twenty-Three
Twenty-Four
Twenty-Five
Twenty-Six
Twenty-Seven
Twenty-Eight
Twenty-Nine
Thirty
Acknowledgments
About the Author
 One

Before she did anything else today, Clemmie had to check up on her
next-door neighbor, Dom.
Why Dom had moved to Sun City was not clear. He had never
joined anything, attended anything, nor shown interest in anything.
He just sat in his villa watching TV, playing video games, and
smoking cigarettes. He owned the tiniest of the three attached villas,
the one in the middle with no side windows and little sun.
Clemmie lived on the left, and a couple she hardly ever saw owned
the right-hand villa, using it as a hotel when they visited
grandchildren in the area. When they arrived, which was infrequently,
they used their automatic garage-door opener, drove in, closed the
garage door behind them, and that was that. Nobody ever spotted
them again. Clemmie wasn’t sure she’d even recognize them.
It was agreed that Clemmie had the least rewarding neighbors in
Sun City.
Luckily, in her pod—the slightly creepy collective noun Sun City
used instead of neighborhood—the little villas were tucked close
together in heavily landscaped culs-de-sac, so Clemmie knew all her
other neighbors—wonderful friendly people who hosted outdoor
barbecues and took her bowling and carpooled when everybody went
to a Panthers game. Clemmie knew nothing about football, but she
was following the Panthers now because everybody else did, and Sun
City was all about doing what everybody else did.
Dom lived alone, and when he’d fallen last year, it took him a day
and a half to crawl to his cell phone and summon help, so now he
texted Clemmie every morning to let her know he was fine. She’d
text back something cheerful like “Have a good day then!” although
she found it hard to believe that Dom ever had a good day, since his
only friends were the hosts of hostile political talk shows.
 But this morning, Dom had not texted, nor did he answer her text,
and then he didn’t answer her phone call either. In spite of his COPD
and arthritis, swollen ankles and weird splotchy complexion, not to
mention all the beer he drank, plus still smoking in spite of his lung
problems, Dom was actually in fairly good health. Still. Something
must have happened.
He’d given Clemmie a key to his villa for emergencies, after first
extracting a promise not to tell anybody she had his key. It was not
unusual for old people to get paranoid, so Clemmie did promise, but
in fact, everybody would assume that Clemmie had a key, because
you always gave your neighbor a key. Well, Clemmie certainly hadn’t
given Dom one. The last person she would want in her unit or
checking on her health was Dominic Spesante. Her across-the-street
neighbors, Joyce and Johnny, had her key.
Clemmie so didn’t want to go next door and find Dom dead. Or
what if he had the flu, and she ended up taking him to the doctor’s
and picking up his prescriptions and buying his groceries and
probably catching the flu herself? Although, of course, she had had
her flu shot, and it wasn’t flu season anymore anyway, but it would
be just like Dom to have a bug not warded off by last fall’s injection.
It wasn’t that Clemmie was ungenerous. She loved to do things for
other people—just not for Dom, who had no personality unless he
was swearing, and then he had a regrettable personality.
Clemmie sighed, opened her front door, gasped at the South
Carolina heat even at nine in the morning, crossed her tiny front lawn
to Dom’s, and rang his bell.
There was no answer.
She knocked hard on the glass part of the door. She couldn’t peek
in because Dom had installed blinds over the glass. Still no answer.
Clemmie considered crossing the street and getting Joyce or
Johnny to go into Dom’s with her. Joyce and Johnny were in their
seventies and not married but living together. They loved to say that.
“We’re shacking up,” they would whisper, giggling.
Joyce’s children were not okay with her decision to have a live-in
boyfriend. The Oregon daughter thought Joyce should have moved to
Oregon, and the New Hampshire son thought Joyce should have
moved to New Hampshire. Joyce said her children just wanted free
babysitters, and that was not what she was doing this decade.
Johnny believed that his children didn’t even know about Joyce
because he had kept his own Sun City house, which was half a mile
away, and even kept the cleaning lady who still came every other
Tuesday afternoon, and when anybody in his family visited, he just
moved back in. Deception was easier than dealing with children still
furious that Johnny had divorced their mother after forty-nine years
of marriage, just prior to the big fiftieth anniversary party they had
planned. Johnny’s ex-wife in Maryland was not doing well, still
shocked at what had happened to her, and the children rightly held
Johnny responsible. He wasn’t about to tell them that the move to
Sun City and acquiring a new woman were the best things that had
ever happened to him.
But Joyce would refuse to come if Clemmie asked her to go inside
Dom’s. He was too creepy for her, and anyway, Joyce would be
getting ready for their card game. She and Clemmie loved canasta,
which they played twice a week at the clubhouse. The clubhouse was
what turned Sun City into a magic kingdom; you just walked in and
joined anything you felt like: poker, mah-jongg, pottery, table tennis,
acoustic guitar jams, wine-tasting groups, Ohio State fans. Right
now, Joyce would be choosing a complex outfit and accessories and
fixing her face, having already blown dry and curled her hair. As for
Johnny, he played pickleball today and was probably already gone.
Reluctantly, Clemmie inserted the key into Dom Spesante’s front
door. Don’t be dead, she warned Dom silently.
Her own unit was sunny and delightful, but Dom’s, having no side
windows, was dark and unwelcoming. She poked her head in the
door, sniffed the odd musty odor, and called, “Dominic! It’s me,
Helen. Are you okay?”
There was no answer.
Clemmie took a single step forward. She had never been inside
Dom’s, since she wholly agreed with Joyce that he was a creep, but
she’d been in plenty of other middle units, so she knew exactly what
the layout was. The miniature front hall was adjacent to the kitchen,
dark in spite of the street-facing window in its tiny breakfast area
because it did not get the morning sun. It featured white cabinets, a
white counter, and white appliances, because Dom had not opted for
the upgrades of granite and stainless steel.
“Dom!”
No answer. She peeked in the kitchen to see if Dom had fallen on
the floor.
Dom’s counter held a Keurig coffee maker, boxes of coffee pods,
picnic-style cardboard salt and pepper shakers, and paper napkins
still in their cellophane wrap. The dishwasher door hung open,
revealing a few plates and glasses.
Dom had not bothered to buy a table for the breakfast nook,
opting for a stool tucked under the tiny counter, although Clemmie
was pretty sure that he actually ate every meal in front of his
television, with his plate or his takeout in his lap.
He had no car, because the severe arthritis in his knees and ankles
made it hard to accelerate or brake, but he did have a golf cart. A
large, spiffy grocery store sat conveniently in the strip mall adjacent
to Sun City, and since it could be reached by interior paved paths,
golf carts never had to use a regular road and fight the cars. There
were also a pharmacy, a bank, and a cut-rate hair salon in the strip.
Clemmie doubted if Dom ever went to the library branch or the
expensive gift shop, but there were four fast-food restaurants, so he
could rotate Asian food, hamburgers, pizza, and barbecue. He tootled
over once or twice a day and, no matter how hot it might be, kept
the plastic sides of his golf-cart cover zipped, so he could be seen
only in a blurry sort of way. It was a wonder he hadn’t cooked in
there.
Dom never accepted invitations to neighborhood cookouts and card
parties. Friday evenings in their pod meant a cocktail party in
somebody’s driveway—to which you brought your own folding chair
and drink, and Clemmie loved how convivial and easy it was—but
Dom didn’t participate.
She breathed through her mouth to avoid the smell, which was
probably just the odor of musty old man but seemed more pervasive,
more pungent.
 The kitchen and hall opened into the living-dining room, very dark
because Dom kept the heavy drapes closed. Clemmie almost never
covered her own sliding glass doors because she loved to look out on
her tiny screened porch and the trees beyond. She turned on Dom’s
ceiling light, and the ceiling fan also came on, slowly rotating, the
only thing alive in the whole place.
A brown recliner and a tan sofa faced a huge television fastened
above the gas fireplace, where the pilot light provided a blue flicker. A
floor lamp stood next to a substantial coffee table, on which lay
empty pizza boxes, a charger but no device, the TV remote, and an
old-fashioned heavy, glass triangle ashtray, half full. There was no
body sprawled on the floor, however, which was good.
“Dom! It’s me, Helen!”
No answer.
The guest room was closest, so she poked her head in. It was a
tiny space with a twin bed, made up as if somebody actually stayed
overnight now and then. The poor guest had no bedside table, no
lamp, and no dresser. It couldn’t be for Wilson, the only relative and,
in fact, the only visitor Clemmie had met, because Wilson didn’t
usually stay more than an hour. Clemmie gave him full credit for that
hour, however, because she could hardly be around Dom for five
minutes.
Clemmie forced herself into the master bedroom and found the
king-size bed unmade, wrinkled, and empty. The print of Dom’s
curled-up body was overly intimate. The size of the bed was overly
intimate too, because it implied that Dom sometimes shared it.
Dom was also not unconscious on the floor of his walk-in closet or
bathroom.
It dawned on Clemmie that he had simply gone out on his golf cart
and forgotten to text her, though why he wouldn’t answer his cell
phone, she didn’t know. Perhaps he couldn’t hear it. Perhaps he was
going deaf and didn’t even know because he so rarely spoke to or
listened to other people. With his friend the television, he could just
keep upping the volume.
She walked through the back hall, exactly large enough to hold a
washer and a dryer and be called a laundry room, and opened the
door to the windowless garage. She flicked on the overhead light.
All garages in Sun City held two cars, but Dom had only his golf
cart. Even his doctors were in the medical building between the
library and the grocery. If he needed to go farther afield, he waited
for Wilson.
Wilson was part of that crowd of young people with last names for
first names, like her own grandnephew and grandniece, Bentley and
Harper, which sounded like a law firm. Whatever happened to the
sweet girl names? The cuddly ones ending in y or ie? Nobody
nowadays was named Connie or Nancy or Janie.
She wasn’t sure how Wilson was related to Dom. Not a son,
certainly, because he didn’t call Dom “Dad.” Wilson was not
particularly attentive. Not that Clemmie’s young relatives were
attentive. She texted them every week or two so they’d remember
she was alive.
To her relief, Dom’s garage was empty, which meant he was okay;
he’d just gone shopping.
In fact, his garage was remarkably empty.
Most people moved here with tons of stuff from previously
acquisitive lives and then installed garage storage shelves on which
dozens of cardboard boxes and plastic containers rested, full of
memorabilia, Christmas decorations, extra china, former hobbies,
seasonal clothing, and the million other things they refused to part
with. Some men packed their garages with tools for woodworking or
plumbing. Many garages were so full of stuff the owners couldn’t fit
in one car, let alone two, and had to rent storage units in one of the
massive facilities along the highway.
Dom’s garage held his garbage wheelie, his recycling container, a
broom, and to her amazement, an interior door. Not the door in
which she now stood, which connected Dom’s garage to his house,
but a door cut through the far side of his garage, which could only
open into the adjoining garage of the third unit—the one belonging to
the couple she never saw.
All these times she’d thought Dom sat home alone… Had he
actually zipped through his secret door and hustled over to eat with
that couple, and they all hid behind closed drapes so nobody would
know that Dom actually had friends?
A thousand things were prohibited in Sun City. Sheds. Excess front-
garden decorations. Doors painted colors other than black. Fences
not approved by the landscape committee. More than two bird
feeders. It was surely prohibited to cut a door between yourself and
your neighbor. The door was oddly placed, because the bottom of the
door was not level with the floor, but up six or eight inches, probably
to avoid damaging interior wires or pipes, although what wires and
pipes might be channeled along the garage floor she didn’t know.
Normal, non–Sun City garages often had side doors, but there was no
such variation on the Sun City housing and garage scheme. And yet
she had never noticed this. A door in a garage is so acceptable that
the eye does not analyze its presence.
Clemmie went carefully down the two steps from Dom’s utility
room (carefully because of her fear of falling) and into his garage,
walked over to the peculiar door, and tested the knob.
It wasn’t locked. Paranoid Dom didn’t lock his custom-made exit?
She didn’t think the people on the other side were here, but if they
were, perhaps Dom was visiting them right now. But no, since his
golf cart was gone, he was also gone.
She couldn’t think of their name. It was probably a year since she’d
even waved at them. Forgetting names was a constant in Sun City, a
precursor to senility, and everybody was quick to comfort each other:
Oh, I always forget names! friends would cry.
Clemmie went back into Dom’s house, out his front door, across his
tiny strip of grass, and under the little front door overhang of the
third unit. Marcia and Roy Cogland, she remembered, relieved.
People hadn’t named their children Marcia or Roy in decades. It dated
them. Nobody had ever named a daughter Clementine, so Clemmie’s
name was both rare and dated. She rang the bell.
If they came to the door, she’d ask if they’d seen Dom today.
But nothing and no one inside stirred.
She rang again, and then a third time, and if they did come to the
door after all and asked why she was so persistent, she’d say, I
thought Dom was here, and he’s very deaf, you know.
 Since the living rooms of Sun City houses opened onto backyards,
not front yards, any residents who were up and about were almost
certainly not facing the street. And because everybody here had
invested heavily in drapes, plantation shutters, shades, and curtains,
the three units across Blue Lilac, which were oriented to the east,
kept their single front window covered in the morning. It was highly
unlikely that anybody had spotted Clemmie’s perfectly ordinary
activity of ringing a neighbor’s front doorbell.
Clemmie went back into Dom’s, surprised and embarrassed by how
much she wanted to open that connecting door.
It would be breaking and entering, she thought. Well, no, it isn’t
breaking, because the door is unlocked. It’s just entering. And I have
a reason. I’m checking on Dom. And if they say, “But you knew his
golf cart wasn’t there, so you also knew he was out,” I say, “Oh
goodness, I just didn’t add that up.”
You never commit crimes or misdemeanors, she told herself. You
never even think of them. Do not trespass. Besides, the only thing on
the other side of that door is another garage.
Which would be less of a trespass: she wasn’t going into Marcia
and Roy’s actual house.
What if Dom came back on his golf cart just as she was peeking
through his illegal door? She decided that she would hear him in time
to skitter back to his house, although golf carts were very quiet and
she probably wouldn’t, plus she was a little too rickety for skittering
anyhow.
She told herself she would just peek, not put a foot on the other
side of the high and somewhat dangerous threshold, if you forgot it
was there and tripped.
She opened the unexpected door.
The light from Dom’s garage illuminated very little in the Cogland
garage, but Clemmie was never without her cell phone. Really, it was
quite amazing that her first six decades had been accomplished
without one: that she had once done library research instead of
Googling, had owned a camera, had kept up with correspondence on
carefully chosen letter paper. Who knew that a more satisfying
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
 Sa talon teit! Sa itse veistit hirret, ne vedit poikki nummen
paatisen. Vihisi sulle vastatuulten virret, et vaipunut, vaan
nousit nostaen. Sun lämmin rakkautes, sun tarmos vakaa, sun
koskaan uupumaton uhraukses, sun koskaan vankkumaton
vakaumukses, valoisa toivos vastustenkin takaa, miehuutes,
milloinkaan ei epäilevä, iloa ympärilleen säteilevä, kohotti
korkeaks sen aatteen sijan, min sulle sääti sielu taiteilijan. Kas
siinä ritar-aseet, joita käytit, kun tietä Suomen säveltaiteen
näytit! Sa pellon perkkasit, Sa kylvit maan, jo varhain näit sa
toivot Suomen toukoin, nyt kaikki riemuin sinne rientää
joukoin unelmas valtakuntaan valoisaan.

Sa joskus yksin seisoit. Vankkana isäisi maahan juures

juutit sa. Olentos pyhäkössä, missä salat on aartehes, Sa
missä säihkyt, palat, ylinnä riemun vapaa liekki lyö kuin
helkavalkee, jot'ei voita yö, kaikelle päällä maan, mi uljast' on,
suurtyötä, joka kestää tappion, mi Luojan luonnossa on
nuortuvaa, ei erakkoista eikä orjaisaa.

Avajat akkunasi: sisään käy keväinen pihkantuoksu,

linnunlaulu, veet välkkyy, loistaa luonnon suuren taulu, maat,
metsät, joissa päivä himmentäy; Iloitset kedon kukka-
ihmehistä, jäät niiden eteen kauan ihaillen, saat ilon yrteistä
sa pienimmistä, ne tunsit päivinä jo lapsuuden.

Sua hykähdyttää joka hyönteinenki, sen viisas askar ja sen

vilkas henki, vain kultakuoriainen vihreä, mi huomaamatta
ruusunlehtiin hiipii ja nopeaan sen kukkeuden riipii, saa sulta
äkkisurman säälittä. Sua aalto ailahduttaa, määrästänsä mi
tietoisena kotirantaan lyö, kun kultapilvet iltaretkellänsä
mereltä kuultaa sekä saapuu yö.
 Sun katsees näkee joka kauneus-asteen, min luonto malliks
ihanteelle luo, sen milloin kätkee alle aamunkasteen, taas
kukkakuusin korkein ilmi tuo, tok' enin Päivää lemmit,
alkutulta Aurinko-meren, voimaa ikiluovaa titaanin tuon, mi
kaikki siiltää, muovaa — saa Zoroaster-palvelun hän Sulta.
Voit kuulla värähdyksen jokaisen, mi nousee, kohoo ääneen
korkeampaan, sävelmään vyöryy aina valtavampaan ja
vihdoin sopusointuun kaikkeuden, miss' soi: "Kaikk' ihmiset on
veljiä", kuin sinkois laulu enkel-siivillä. Sa kuulet hiljaisuuden
myös tuon aavan, miss' elo tuntuu tarkoituksen saavan sen
runsauden suonenlyönnit parhain sanovat julki salat
tähtitarhain… Sisäisin äänin kuulet kutsumuksen, se raikuu
takaa oman rintas uksen, sen kuiskaa hiljaa kaikki piirit maan:
Pysähdy, vaikka tuokioksi vaan! Tuo tunnelma sun
syvyydessäs säilyy, se mielessäsi miettivässä päilyy; ajattelijan
kauneus-elämää salaista elät, suurta, kiihkeää…

Mut jos sun perus-äänes joskus soinut on vastakaiutonna

tyhjyyteen, jos aattees lento oudoks jäädä voinut on niille,
jotka tyytyy vähäiseen, kuin vahti kunnian nyt Suomen kansa
Sun ympär' yhtyy, aikakirjallansa ijäisen kiitoksensa kirjoittaa
ja rakkauden, mi seuraa raatajaa, iloisna kyntäessäs taiteen
sarkaa — jälkeenkinpäin, kun elon päivät karkaa.

(Tuntemattoman ruotsinkielisen tekijän käsikirjottuksesta

muodostettu.)

Totta ja pilaa
Kuvernöörin koira.

Niin vakavan varmana istuvi hän

torin pielessä portillansa
ja kirkkoa, koulua katsastaa —
ja kaukaa kiertävi kansa.

Kas, silläpä vasta turkkia on!

Ja entä sen paksua selkää!
Ja milloin ääni sen ärjähtää,
koko kaupungin pennut pelkää.

Mut kulkurikoirat, ne hulttiot maan,

ne nostavat olkapäitä
ja syrjässä korvahan nuorempain
ne kuiskivat niitä ja näitä:

"On hänkin laihana laukannut

ja ulvonut meidän lailla
ja haukkunut, haukkunut nälissään,
mut haukkunut kahletta vailla.

Ja kaikkia niin sitä haukuttiin,

kuka vaan tuli vastahan tiellä,
oli kerjuri taikka kenraali —
sen vasta me tahdoimme niellä!

Mut silloin kuoli se maaherran Fox

ja silloin meidät hän heitti,
ja maaherran piikoja mairittain
hän jälkensä entiset peitti.
 Näin piskistä pikentti porstattiin,
ja kun aamulla aateloitiin,
niin illalla isien mainehet jo
satavuosihin näyttää voitiin.

Nyt herroille häntää hän heiluttaa

ja kansalle karvoja nostaa,
ja meihin kun tohdi hän koskea ei,
niin teille hän koettaa kostaa.

Mut älkää, te pentuset, peljätkö,

jos kuinka sen kiiltävi hammas:
kun muinaisista vain muistuttaa,
hän lauhkea on kuni lammas."

Näin hallit ne haasteli irvistäin,

mut mennä ja uskoa heitä! —
Kuka koskaan koirilta rauhassa
lie astunut arvon teitä?

1895.

Erakon hämmästys.

Ma olin maailmahan suuttunut ja kyllästynyt kylmiin

ihmisiin, en heidän rientoihinsa puuttunut, vaan yksin
erakkona elin niin.

Tää maailma ol' eläintarha vaan

ja apinoita ihmishaamut nuo,
ol onnen haave mulle harha vaan
ja elon taival suuri korpisuo.

Mut kuinka kerran seuraan hienoston

lien päättänyt taas mennä kuitenkin,
tok' ensin hankin eläinnaamion
ja apinaksi aivan pukeusin.

Niin saavuin suureen juhlasalihin,

jäin parveen hännystakki-herrojen,
ja puoleen kumpahankin tervehdin
ma kättä puristain ja hymyillen.

Kuin muutkin kuljin sekä keikaroin

ja mairitin ja häntää heilutin,
ma herrain kanssa veljenmaljat join
ja hamekansaa ma hakkailin.

Mut vihdoin alkoi niinkuin tuntumaan,

ett' oisi päätettävä leikki tää:
he verraksensa minut luulee vaan,
ja se on sentään hieman ilkeää!

Niin erään heistä kutsuin kuiskuttain

ma syrjähän ja lausuin: "Erehdyt,
jos minut apinaksi luulet vain." —
Ja pois ma naamioni heitin nyt.

Hän ensin hämmästyi, se totta on, mut hetkeks vaan — ja

kohta hymyillen hän kasvoiltaan myös otti naamion: — Kas
kummaa, hänkin oli ihminen!
1896.

Filosofeeraava ylioppilas.

Voi, voi tätä kurjaa maailmaa,

voi sinuas, ihmiskunta,
sua säälin ma niin, ett' taasenkaan
koko yöhön en saane unta.

Mikä on tään elämän tarkoitus?

Mikä kansan ja yksilön määrä?
Mikä absoluuttinen oikeus
ja absoluuttinen väärä?

Ja löytyykö mitään Jumalaa,

ja jos löytyvi, minkä moinen?
Hän itsekö ohjaa maailmaa
vai tehnee sen joku toinen?

Jos Jumala onkin, on mahdoton,

ett' oisi hän immanentti —
Ei! Nythän tää, piru vieköön, on
kuin "pikku teologin" tentti!

Mut kurjaa, sen minä tiedän vaan,

on elää maailmassa,
kun laina jo huomenna lankeaa
ja tyhjä on miehen kassa.

1896.
Kompia.

(1896).

1.

Eräälle arvostelijalle.

Kun sinä arvostelet sanahelmin ja helkkyvin kielin, niin

runoniekaksi sun uskovi kansa ja maa, vaan kun lauluja laitat
taas, sitä mieltä on kaikki, että sa pohjaltas sentään kriitikus
oot.

2.

Eräälle papille.

Ellei Eemil Martti pääse taivahasen kuoltuaan, vihan siin' ei

syytä ole: henki häll' on heikko vaan.

3.

Ystäville.

Mua joskus jos mieheksi kiitettäis, yks ain olis ylinnä ansio
mulla: se että ma seurassa tällaisess' olen voinut ja tahtonut
mieheksi tulla!

Joutotyötä.
 Niin, nyt sen tiedän. Siellä jossakin on laakson liepehellä
linna suuri, min ympärill' on puisto ihanin, mut linnan kaiken
kaartaa musta muuri.

Ja höyhenvuode hieno, uljas on

sen linnan suuren saliss' suurimmassa
ja Turkin matto peittää permannon
ja purppurat on joka ikkunassa.

Sen vuoteen untuvilla unelmoi

siell' linnan herra itse levollansa,
ja kaukaa vieno, kaunis soitto soi,
yön yrtit kummat tarjoo tuoksujansa.

Hän polttaa hienoimpata Havannaa

ja silmin seuraa savukiehkuroita,
hän milloin pyörylöitä puhaltaa
ja milloin huviksensa rikkoo noita.

Hän haaveksii ja katse harhailee

ja sulaa kauas kaihon autereeksi;
hän varmaan tehdä jotain aikonee,
mut vielä saa ei sitä päättäneeksi.

Näin aika vierii, hetket lentävi,

ja yhä tuumii linnan herra tälleen;
ja loppunut kun yks on sikaari,
hän toisen ottaa — sekä tuumii jälleen.

Miks ei hän päätä? Miksi aikansa

noin turhaan tuhlailee hän patjoillansa?
Sht! Hiljaa! Hän on itse Jumala,
ja linna tää on hänen taivahansa.

Hän aikonee kai nousta toimimaan

ja tehdä kohta oikein töitä,
mut niitä miettien hän joutessaan
vain puhaltelee ihmis-ympyröitä.

Mut päivät, viikot kulkee kulkuaan

ja sadat vuodet samoo niinkuin hetki,
ja samoin tuumii taivaan Herra vaan
ja samoin lentää savupyörösetki.

Kai jotain aikonee hän parempaa ja miehentöitä häll' on

mielessänsä. Mut miks ei päätä hän? Miks ei hän saa jo kyllin
tästä — lapsenleikistansä?

1896.

Moitittu runotar.

Ne sanoi liioin sun laulavan ja ett' olet alaston liian ja että

sun ei sovi lempiä mua temmellä sinipiian.

Näät tyttöni, aika on toinen nyt

kuin ennen sun emosi mailla,
kun kummuilla karjoja paimensit
ja huiskit huolia vailla.
 Ei riitä ne kumpujen riemut nyt,
ne on riemuja karjapiian,
nyt passeja vaativi Pantheon
ja arvoja akatemiian.

Joko jouduit sa, tyttöni, allepäin?

Me emme siis huoli heistä!
Mut salli mun sentään varottaa
sua vaanivan surman teistä.

Yks surma suurin on tielläsi sun:

elä irralla esteetikoista!
Niin maistuvan marjan jos nähdä he saa,
voi sattua yhtä ja toista.

Ja suurikin kriitikko asettaa

voi sulle vaikean vaalin:
kas, olla pappeja Astarten
myös voivat ne papit Baalin.

Niin sinisten silmien edessä

vois teoriat unhottua:
näät monenkin kriitikon pohjalla
vain hyljätty on Don Juan.

1898.

Erinomainen maa.
 Muistan maan ma pohjolassa, miss' on kaikki nurinkurin,
siellä leikin, lauloin lassa, siellä miesnä kärsin, surin.

Nauroin joskus katkerasti,

että kaikui kotikunnas,
viilsi poven pohjaan asti:
itku joka naurun lunnas.

Nyt en itke, naura enää,

hymyilen kuin taivas tyyni,
näytän teille pitkää nenää,
katan kaikki hymyilyyni,

ystävät ja viholliset, miehet, naiset, mielipiteet, puolueet ja

puremiset, supisuomalaiset siteet.

Myönnän joka joukon, ryhmän,

tunnustan ma tunkionkin,
väistyn tieltä väärän, tyhmän:
hän se siellä viisas onkin.

Niinkuin suuri siell' on pientä,

kaatuminen kasvamista,
kauravelli lihalientä,
kansa — "epäkansallista"!

Haavat lyödyt, haavat saadut aika kaikki kutoo arpeen.

Mitkä liekin miekan laadut, taisteloss' on hymy tarpeen.

1908.
Hiiri.

Motto: "Auch ich bin Arkadia geboren."

Hän ensin oli pikkuinen teatterihiiri,

sitten hän maaseudun maanteitä kiiri.

Näytti siellä Kristukset ja näytti Mefistot:

samat oli kummallakin hiiren takalistot.

Mut Molièreksi se pyrki pieni hiiri,

kun itse oli Luojansa ihanin satiiri.

Siks alkoi hän akkojen juoruja juosta

ja kritikasteriksi jo kiipesi tuosta.

"Kun vuoret mun siitti" — se oli hiiren logiikka —

"niin minä miks en vuorta?" — Se oli hiiren tragiikka.

1909.

Laki ja hutikka.

Motto: "Land skall med lag byggas."

Maa on meillä rakennettu kilvan kieltolailla, siit' on murhe

musta, kun se vahvistust' on vailla.

Siitä Suomi suruissansa ryyppää nyt ja naukkaa, kilvan

päällä puolueiden pullonkorkit paukkaa.
1909.

Lammas ja vuohipukki.

Sinä olet lammas ja vuohipukki minä, ja ikuisella tuomiolla

onnellinen sinä.

Sinulla on sympatiat,
puolueet ja perheet,
minulla vain tuntoni
tuskat ja erheet.

Sinulla on selkänoja
lukijain ja lehden,
minä pusken tietäni
puhdasta tehden.

Sun on suuri enemmistö,

sun on valta, voitto!
Mun jo mennyt mailleen
on ajan aamunkoitto.

Sinä olet lammas ja vuohipukki minä, ja sentään ma

häpeäisin olla — kuin sinä!

1909.

Kummitus.
(Kohtaus nykyaikaisen sanomalehden toimituksesta.)

Tuli kummitus kerran toimistoon — ihan oikea kummitus,

keskiyöllä — oli toimitus viistänyt viidakkoon ja tuuminut: Itse
toimittakoon lehti itsensä, ei elä ihminen työllä!

Vain toimitussihteeri raataa ja hikoo ja kiroo ja pauhaa ja

paitakin likoo ja hermot jo on päin helkkariin. Piti puhua
Turkuun ja Viipuriin, myös katsoa maaseutulehtien läjät, nuo
kauhun kalpean levittäjät yli toimiston nuoren pokkulalauman.
Hän tuumia sai joka liitteen ja sauman, kun taittaja toi sanan
hymyilyllä: "Kakskymmentä palstaa on liikaa jo kyllä!"

Kuten huomaatte, parhain paikka tuo ei ollut saapua

kummituksen.

Hän kuitenkin tuli ja astui luo, veti visusti jälkeensä kiinni

uksen ja seisahtui sekä katsoi päin läpi pääkallo-reikien
hirveäin.

Hän tarkoitti totta, ei tullut hän suotta; taas maannut hän

maass' oli kymmenen vuotta, oli alkanut luuvalo vaivata
poloa, siks liikettä vaati hän, seisaalla-oloa, näin lähtenyt
tuost' oli toikkaroimaan hän luottaen kummitus-kauhunsa
voimaan.

Hän tottunut ain oli efektiin, näät hän oli mieltynyt

teatteriin, hän rakasti suuria vaikutuksia, papinpaatosta,
kuutamokuiskutuksia, käärinliina-liikkeitä, tapeetti-ovia, tikar-
temppuja, haa! myös myrkkyjä kovia, oli kummitus oikea
näät, ei väärä, mut väärä nyt sattui matkansa määrä.
 Ei toimitussihteeri nostanut nokkaa, ei huutanut, ei edes
säikähtänyt. Kun kummitus seisoo ja yskii ja pokkaa, hän saa
sanan vastaansa vain: "Mitä nyt?"

"Haa, haa!" hoki kummitus.

— "Mitä siinä niin hahhah!", sanoi sihteeri.

— "Ois mulla uutinen."

— "Jahhah", sanoi sihteeri, viitaten stenofoniin, "puhu

tuohon, mun täytyy nyt taas telefoniin!"

Nyt kummitus suuttui: ma lemmolle näytän, kun kaikki ma

parhaat keinoni käytän, kun kalistan hampaita vastakkain ja
tanssahtamaan saan sääreni vain. Voin saarnata myös, voin
messuta myös; totta juukeli, heität ja hellität työs tai ainakin
senverran katsahdat tänne, ett' tunnet kuin laukee järkesi
jänne ja lankeat peljäten polvillesi, pyhimyksiä pyytelet
turvaksesi, tulet tuhmaksi taas, kiellät kirkkahan pääs, kadut
vaivaista syntistä synnyntääs!

Oli kummitus oikein vihoissaan.

Näät kummitus vaatii kunnioitusta ja uskoa,

maailmankatsomusta, hän muuten ei kummitus olisikaan,
kukaties mikä ois tai ehk'ei mikään! Sitä kestäis ei paras
prestiisikään, olis vaarassa varjojen eksistenssi, koko korkea
kummitus eksellenssi, koko kirkkomaa, koko hautuumaa, ties
Herra, kuin kävis kirkonkaan ja suntion, piispan ja pastorin ja
kirkkoherran ja kanttorin, vois tulla hulluksi hippakunta, ei
lautamies saisi enää unta, ei ehkä korkea raatikaan — se
onnettomuus ois kansan ja maan!

Ja stenofoniin hän uutisen tuon ärjäisi: "Kummitus

toimistossa!" Ja vartoi nyt vihanhurmiossa, miten sihteeri
vastaan-ottais sen.

Mut sihteeri palasi puhelimesta ja istui vanhalle paikalleen,

ei mitään merkkiä romantisesta, hän vaipui vain yhä
realiseen, hän puhui Porvoosen, Raumalle, Poriin, hän heitteli
pinkkoja paperikoriin, mut nähnyt ei vierasta vieläkään.

Nyt loppui jo tyysti tyyneys tään, ohi sihteerin silmien

luurangon käsi nyt ojentui: "Olen ystäväsi."

Tuli hiljaisuus, tuli vaitiolo. Mut säiky ei sihteeri, ei ole nolo,

kynän nostaa hän kyllä ja katsoo kättä luusormista, mutta
peljästymättä, käsvartta pitkin jo katseensa kulkee, hän
hirviön silmihin katsoa julkee, tuon tutkia kiireestä
kantapäihin.

Meni tuokio, kaksikin hommihin näihin, kunis äänellä

hieman värähtävällä — joka ei ole ainainen tapa hällä —
sanat painavat lausui: "Onko joku?"

Sanat historialliset: "Onko joku?" Hän ei kieltänyt mitään, ei

myöntänyt mitään, hän tahtoi avoinna porttinsa pitää joka
mahdollisuuden mahtua sisään, mut myös ulos, toisia jos tulis
lisää. Sanat korkeat niinkuin Kosmos, vaikka hän huomasi, ett'
oli vaaran paikka.
 Tuli kummitus tuosta hulluksi aivan, hän kalisti harvoja
hampaitaan, näki toisen hän vieläkin suuremman vaivan rupes
riivattu tuossa hän tanhuamaan, hän heitti säärtä ja sitten
toista ja kumpikin ne oli reumaattiset, se vast' oli vilskettä
aikamoista, kovin puuskutti putkensa pneumaattiset, luut
kalisi, löi nivel niveltä vasten, yli tuolinkin karmin hän
säärensä sai, yli pöytien, hyllyjen arvokasten, yli tolppojen,
saksienkin, huihai!

Mut toimitussihteeri, tyynenä pysyi, papereitansa koki hän

varjella vaan, tosin hieman hän kalpea oli, kun kysyi: "Eikö
käy herra Kummitus istumaan?"

Ulos laukkasi kummitus, hirnahti kerran, hävis päätänsä

pidellen huomahan Herran.

Mut toimitussihteeri katsoi hetken hänen jälkeensä,

tuumien syytä tään retken Jaa, jaa, tais uutinen hänellä olla.
Hän stenofonihin mietteissään nyt kääntyi, sai sieltä uutisen
tään, sanat: "Kummitus toimistossa!" — No jaa, mut parempi
otsake! Halloo, jaa jajaa, ei "toimistossa", ei niin, ei niin, me
panemme: "Kummitus hunningolla." Voi ottaa sen — pikku-
uutisiin!

1913.

Kalamiehet.

Hämäläinen idylli.
 Ruuhessansa liki kaislarantaa istuu korpraali ja everisti,
vanhat kumpikin ja kuulunehet kerran suomalaiseen
ruotuväkeen; kummankin jo harmennut on hapsi, kummaltai
jo paras miehuus mennyt, mutta viel' on tuima silmän tuli,
huulten viiva vinha kummallakin, jos ei onkeen iske ahven,
koska toinen kalan venheeseen jo veti.

Näin he istuneet on kaiket kesät; everisti kaupungissa asuu,

mutta joka suvi sieltä saapuu huvilaansa, päähän
Huhtaniemen, kalastamaan vellamoisten karjaa; korpraali on
kotimiesnä talvet.

Kalastetaan karit järven kaikki, joka lahden soppi

soudetahan, riidellähän riipan laskennasta, kummalle se
purren puolle pannaan; toisen onkea jos nyppäisevi, toinen
ehdottaa jo ensi paikkaa, siihen taas ei suostu toinen;
sentään jousta liiaksi ei jännitetä, ettei rikkuis kalarauha
kaunis.

Näin he istuneet on kaiket kesät.

Mutta saunarantaan saavuttaissa saalis tuiki tyysti

punnitahan, tirkistetään, tarkistetaan, viedään kirjaan, jota
everisti pitää — koko saalis ynnä suurin kala; kumpainenkin
hyvin muistaa, kuka sen on saanut, mutta vait on toinen,
kateudesta, ylpeydestä toinen; vihdoin tuutingin on tunti
pyhä.

Everisti kuistillansa istuu, pitkää piippuansa polttelevi,

katselevi kaukometsän rantaa, maistaa maljastansa silloin
tällöin; korpraalipa kyökin akkunassa avoimessa haikujansa
 vetää, samoin katselevi kaukometsään, samoin maistaa
joskus maljastansa; häiritse ei hiljaisuutta kukaan.

Hämärtyy jo suvi-yöhyt, päivän viime puna iltapilveen

peittyy, järvi peilityynnä kimmeltävi, raksahtavi rantalehdon
rastas, polskahtavi hauki ruohikossa, kuuluu kauempata
koiranhaukku, aironsounti viiden virstan takaa; eikä sitten
enää kuulu mitään.

Näin he istuneet on kaiket kesät.

Mutta silloin juuri murhe saapui; kerrotaanpa, kesä muuan

tuli, korpraali ei ollut entisellään, käynyt hält' ei syönti eikä
sounti, usein unhotti hän airon aivan, päästi pitkänsiiman
purren alle, vaarin ottanut ei, vaikka koho kokonaan jo veden
alle painui. Tuumi everisti: "Vanhaks tullut on jo Matti, honkiin
horisevi, mutta niinhän käypi meidän kaikkein." Mietti noin, ja
koki miestä sietää.

Mutta kerran, koska Matti hältä sotki sotkuksihin ongen

parhaan — synti suurin kalamiehen, jonka tekee tomppeli
vain tottumaton — jaksanut ei sisuansa suistaa enää everisti,
vaanpa ärjäs hälle silloin vihamvimmoissansa: "Matti p—le!
Sua lempo nivaa!"

Vastannut ei Matti mitään, siiman selvitteli seikkaperäisesti,

pani onkehensa uuden lieron, siihen sylkäisi ja viskas veteen
alakuloisena kulmiltansa, sitten vasta verkalleen hän virkkoi:
"Taitaa lempi riivata ei lempo, sattua voi vielä sotkus
vyyhteen."
 Eikä everisti ymmärtänyt, katsoi vain kuin miestä
mielipuolta.

Mutta aamunapa muutamana, juur' kun oli kalaanlähdön

aika, juhlatamineissaan Matti oli, univormussansa
muinaisessa, tehden kunniaa, kun kuistillensa huonehestaan
everisti astui; hymyhuulin siinä Matti seisoi selkä suorana kuin
nuorukaisen. Sanat virkkoi: "Jumal' antakohon! mutta mielin
tästä naimisihin."

Langennut jos oisi kansi taivaan, Luojan manner luja

järkähtänyt, kuu ja päivä radoiltansa ratki, talon katto, seinät
siirtynehet, ei ois everisti hämmästynyt kuin hän hämmästyi
nuo sanat kuullen; taapäin astahti ja miestä katsoi hän kuin
kummitusta kotvan, sitten Matin muistain mielipuoliseksi
naurun kaikuvan hän päästi, kysyi: "Sinä naimisiin! Ja kenen
kanssa?"

Vastasipa vakavasti Matti:

"Kenen muun kuin tuolta Saaren Sannan,, viime yönä kaikki

kaupat tehtiin."

Täytyi uskoa jo miehen sanaan, tuiki totiselta näytti Matti,

epäillyt ei everisti enää, veti kerran kaksi viiksiänsä, takaisin
hän portahilta pyörsi jalkaa polkaisten ja ärjähtäen: "Mene
sitten vaikka Hiiden kirnuun!"

Vastas Matti: "Jumal' antakohon, pyydän viikon pari

virkalomaa."
 Yksinään nyt everisti istuu ruuhessansa liki kaislarantaa,
yksin puhisee ja puntaroipi saunarannassa hän saalistansa,
josta iloa ei hällä enää, koska kadehdi ei tuota toinen; yksin
totiansa nyt hän maistaa, miettii ainoata arvoitusta, joka yöt
ja päivät päässä pyörii; "Kuinka saattaa, kuinka kehtaa olla
miehen mieli silloin naimisihin, kun on kesän paras ahven-
aika?"

Eikä päästä voi hän pulmastansa.

Usein miettii tuota yöhön myöhään katselevi kaukometsän

rantaa, päivän peittyessä iltapilveen, järven peilityynnä
kimmeltäissä, raksahtaissa rantalehdon rastaan, polskahtaissa
ruohikossa hauvin, kuuluessa koiranhaukun kaukaa,
aironsounnin viiden virstan takaa; miettii, miettii, eikä keksi
mitään.

Joku nousee aatos nuoruudesta, elämästä elämättömästä;

hetken heijastuu ja jälleen haipuu. Mutta kauan kamarissaan
vielä everisti kahtakäteen astuu.

Vieri noin nyt viikko pitkä, pari.

Mutta aamunapa muutamana, kuistilleen kun everisti astuu,

taas on onkitamineissaan Matti siinä kuin ei ollut oisi mitään;
katsahtavi everisti häneen, mutta kysymättä mitään,
mennään rantahan kuin ennen, käydään ruuheen, niinkuin
ennen, päivä ongitahan niinkuin ennen, eikä kumpainenkaan
toisen mieltä kysy, kuulostele; saavutaan kuin ennen
saunarantaan, puhumatta saalis punnitahan, vaan kun tullut
tuutingin on tunti, everisti kuistillaan kun istuu, Matti
 avoimessa akkunassaan, eellimmäinen päätään kääntämättä
sanan vihdoin virkahtaa; "No Matti?"

Matti silmin tuimin tuijotellen posken nojaa nyrkkihinsä,

lausuu: "Petti, p—le, kuin naiset pettää, vaikka hälle varmat
kihlat annoin!"

Sellainen se oli Saaren Sanna.

Kerrotaan, nyt everisti nousi, täytti ensin itsellensä lasin,

toisen Matille ja niitä yhteen kilahutti, vakavasti virkkoi:
"Tervetuloa taas miesten joukkoon!"

Kiertyy kyynel Matin silmäkulmaan:

"Kaunis sentään oli Saaren Sanna!"

Everisti laatuisasti lausuu:

"Viekkaus on nimi vaimon; paras
että ijäks siitä sillä pääsit."

Matti vastaa: "Jumal'antakohon, vaan on hyvä everistin

haastaa, tuntenut kun ette vielä koskaan ensi rakkauden tulta
pyhää!"

Kumpainenkin vaikenee nyt vallan.

Mutta uuden aamun tullen istuu ruuhessansa liki

kaislarantaa jälleen korpraali ja everisti, viekoitellen
vellamoisten karjaa; taas on Matti ennallaan kuin muinen,
onkeaan kuin palokärki sihtaa, pääse hält' ei enää pitkäsiima,
unhotu ei airo eikä koho; taas on ilo everistin saada kala
taikka toista kadehtia, hältä kiistää kiviriipan paikkaa; eikä
tuosta hetken häiriöstä enää elin-ajassaan he puhu.
Näin he kalastavat kaiket kesät.

1914.

Sopusointu.

Terve rauha, rakkaus, Suomen suuri kukoistus, kohta tääll'

ei vihaa kukaan, mennään kaikki muiden mukaan.

Puske eivät puolueet,

onhan kaikki yhtyneet,
uni kaiken kansan taattu,
yöhön asti päivä maattu.

Joskus joku riehahtaa.

Silloin suuttuu koko maa,
yhtyy koko yhteiskunta
luomaan päälle unhon lunta.

Kuka lukee lehtiä?

Harva taitaa ehtiä.
Poistuneet on polemiikit,
aatepistot, sanapiikit.

Eihän toki loukata

saane kukaan toistansa,
siksi leikkii kiltit kilit,
missä muinen hulivilit.
 Aattehia loukatkaa!
Siit' ei järky Suomenmaa.
Henkilöitä karttakaatte,
silloin itse rauhan saatte.

Kansanvalta vaikenee.
Kannel yksin helisee,
piirtäjien pilkkataito
vuotaa vaan kuin lämmin maito.

Yhdyn yhteissointuhun,
kutsun siihen sun ja mun.
Riidelköhön' roskaväki!
Meillä kukkuu rauhan käki.

27/3 1914.

Pöytälaulu.

Kiitos ja kunnia vatsamme hyvän,

aiomme ottaa naukun nyt syvän,
kiittäen Luojaa kaikista töistä,
niin elon päivistä kuin elon Öistä.
Hurraa!
Eläköön rakas syntymämaa!

Luojanpa jälkeen nyt luonnon on vuoro,

siis sitä kohden nyt kurkkumme kuoro,
kiitämme päivää, kiitämme kuuta,
myös kodin armahan pihlajapuuta.
Hurraa!
Eläköön rakas syntymämaa!

Laulakaamme vihdoin nyt luomakunnan kukkaa,

naista, mi miestään ei heitä, ei hukkaa,
ruusuja kasvaa ne rakkauden vuoret,
olkohot vaimomme vanhat tai nuoret.
Hurraa!
Eläköön rakas syntymämaa!

Viimeinen vihdoin on veikkouden malja,

olkohon eessämme viini tai kalja,
yhdessä istuen oomme me vahvat
kuin kädet, joissa on kalpojen kahvat.
Hurraa!
Eläköön rakas syntymämaa!

1914.

Rovastin tupakkalakko.

Kielsi tohtori topakka kirkkoherralta hyvältä tuon tutun

tupakanpolton.

Vaari sauhunsa veteli niinkuin ennen iltiksensä.

Poiat, tyttäret puheli, sukulaisetkin saneli: "Eikö jo isä osaisi

hillitä himoja mielen?"
 Ukko kuunteli, hymyili, hyvät kiskoi rintasauhut.

Virkahti vävykin, nainut vasta neien pappilasta, kylän kiivas

kappalainen: "On häpeä vanhan miehen olla noin halunsa
orja!"

Urahti hyväkin ukko: "Voinen hallita haluni, kun sinä

hallitset halusi, naurata et naista nuorta koko kullaisna
kesänä."

Lupasivat kättä lyöden.

Tuli kolkkous talohon, kova aika kummallekin, kulki yksin

ukko, yksin maita maisteri vaelti, kumpikin rypyssä otsin,
silmin synkin, syyttäväisin.

Kerranpa kesäisnä yönä vävy istui ikkunassa, tuumi

kohtalon kovuutta, saapui siihen nuorikkonsa, näytti
puutarhan polulle, virkahteli virnahuulin:

"Katsopas isän iloja, katso tuonne tuomen alle!"

Siellä istui vanha vaari, veteli sauhuja sakeita myhaellen,

suu mytyssä.

Tuot' oli tehnyt yöt suviset.

Kauhistui jo kappalainen, sentään itsekin älysi turhaksi

lupauksensa; sopu säilyi pappilassa.

Huomenna hymyili kaikki luonto, luoja ja inehmot.

1915.
Helkalaulu.

Kaikki piiriin, kaikki myötä, pyörikäämme pitkin yötä,

helkalaulu laulakaamme, harvoin toisihimme saamme, arki
kuuluu ahkerille, pyhä-illat iloisille.

Teemme päivät orjantyötä. Karkelkaamme kaiken yötä,

laulakaamme lauantaita, kun on kaksi sunnuntaita peräkkäin
nyt kerran meillä, sekä meillä että teillä!

Näätkö varjotonta yötä?

Kaikki piiriin, kaikki myötä!
Heleällä helkakuulla
kaikukoon nyt kaikkein suulla
huoletonna laulu Suomen,
kunnes koittaa uusi huomen.
 Huomen tuopi uutta työtä työll' on uusi huoli myötä,
huoletonna huojukaamme, harvoin joutohetken jaamme,
harvoin köyhä lemmen saapi, köyhän lapsi laulahtaapi.

1916.

Kevätmyrsky.

Mikä karkelo maassa? Mik' ilmassa soitto?

— Se on kevään ja nuoruuden voimien voitto. —
Mi virroilla viske? Mi metsässä ryske?
— Jäät lähtevät, on pyhän vapauden jyske! —

Mut tuolla, mut tuolla mitä maassa niin kierii ?

— Mädät lehdet vain hautaansa vinhasti vierii! —
Mikä niillä niin kiire ja kauhu ja hätä?
— Elon uuden ne nousua kestä ei tätä! —

Siis kuulunko syksyyn vai kevät-aikaan?

— Saat uskoa vain oman tarmosi taikaan! —
Mut rakkaus jos sydänraukan jo särki?
— Se maahan siis hautaa, mut säilytä järki! —

Mihin muistoni haihdutan toivojen tieltä?

— Elon tiedoks ne muuta, saat onnesi sieltä! —
Mut tieto jos tuo vain onnettomuutta?
— Siis tarvitset tietoa, oppia uutta! —
 Siis kertonet mulle, mik' kevään on oppi!
— Sa raivaa henkesi jokainen soppi!
Mik' on madonsyömää, sen mato syököön,
mi kestä ei myrskyä, myrsky sen lyököön! —

1916.
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TUULIKANNEL ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying
copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of
Use part of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything
for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookmass.com