Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at textbookfull.

com

An introduction to integral transforms Patra

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-
integral-transforms-patra/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

An Introduction to Integral Transforms Baidyanath Patra

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-integral-
transforms-baidyanath-patra/

textboxfull.com

Fractional Integral Transforms: Theory and Applications

1st Edition Zayed

https://textbookfull.com/product/fractional-integral-transforms-
theory-and-applications-1st-edition-zayed/

textboxfull.com

An Integral Approach to Transformative Leadership 1st

Edition Aiken

https://textbookfull.com/product/an-integral-approach-to-
transformative-leadership-1st-edition-aiken/

textboxfull.com

A Practical Guide to Pharmacological Biotechnology Jayanta

Kumar Patra

https://textbookfull.com/product/a-practical-guide-to-pharmacological-
biotechnology-jayanta-kumar-patra/

textboxfull.com
A Practical Guide to Environmental Biotechnology Jayanta
Kumar Patra

https://textbookfull.com/product/a-practical-guide-to-environmental-
biotechnology-jayanta-kumar-patra/

textboxfull.com

Integral Investing From Profit to Prosperity Mariana

Bozesan

https://textbookfull.com/product/integral-investing-from-profit-to-
prosperity-mariana-bozesan/

textboxfull.com

An Introduction to Hinduism Gavin Flood

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-hinduism-gavin-
flood/

textboxfull.com

An Introduction to Indian philosophy Perrett

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-indian-philosophy-
perrett/

textboxfull.com

An Introduction To Feminism Lorna Finlayson

https://textbookfull.com/product/an-introduction-to-feminism-lorna-
finlayson/

textboxfull.com
An Introduction to Integral Transforms
 An Introduction to
Integral Transforms

Baidyanath Patra, Ph. D.

Ex-Professor, Bengal Engineering Science University
(Recently named as IIEST, Shibpur)
CRC Press
Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742
© 2018 by Baidyanath Patra and Levant Books
CRC Press is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
No claim to original U.S. Government works
International Standard Book Number-13: 978-1-138-58803-5 (Hardback)
Print edition not for sale in South Asia (India, Sri Lanka, Nepal, Bangladesh, Pakistan or
Bhutan)
This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources.
Reasonable efforts have been made to publish reliable data and information, but the author and
publisher cannot assume responsibility for the validity of all materials or the consequences of
their use. The authors and publishers have attempted to trace the copyright holders of all
material reproduced in this publication and apologize to copyright holders if permission to
publish in this form has not been obtained. If any copyright material has not been acknowledged
please write and let us know so we may rectify in any future reprint.
Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted,
reproduced, transmitted, or utilized in any form by any electronic, mechanical, or other means,
now known or hereafter invented, including photocopying, microfilming, and recording, or in
any information storage or retrieval system, without written permission from the publishers.
For permission to photocopy or use material electronically from this work, please access www.
copyright.com (http://www.copyright.com/) or contact the Copyright Clearance Center, Inc.
(CCC), 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-8400. CCC is a not-for-profit
organization that provides licenses and registration for a variety of users. For organizations that
have been granted a photocopy license by the CCC, a separate system of payment has been
arranged.
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks,
and are used only for identification and explanation without intent to infringe.
Library of Congress Cataloging in Publication Data
A catalog record has been requested
Visit the Taylor & Francis Web site at
http://www.taylorandfrancis.com
and the CRC Press Web site at
http://www.crcpress.com
 Dedication
I dedicate this book to my beloved wife, Mrs. Minu Patra, for standing beside me
throughout my career and during the writing of this book. She has been my inspi-
ration and motivation to expand my knowledge and without her selfless support
and encouragement this book would not have been possible.
 Preface
Integral transform is one of the powerful tools in Applied Mathematics. This book
provides an introduction to this subject for solving boundary value and initial
value problems in mathematical physics, Engineering Science and related areas.

During my fifty years teaching and research experiences at the Indian Institute
of Engineering Science and Technology, Shibpur, formerly known as Bengal
Engineering College and Bengal Engineering & Science University, I have been
introduced to the subject of Integral Transforms.

Here an attempt has been made to cover the basic theorems of commonly used
various integral transform techniques with their applications.

The transforms that have been covered in this book in detail are Fourier Transfoms,
Laplace Transforms, Hilbert and Stieltjes Transforms, Mellin Transforms, Hankel
Transforms, Kontorovich-Lebedev Transforms, Legendre Transforms, Mehler-
Fock Transforms, Jacobi-Gegenbauer-Laguerre- Hermite Transforms, and the Z
Transform.

This textbook targets the graduate and some advanced undergraduate students.
My endeavor will be considered fruitful if it serves the need of at least one reader.

Date : January, 2016 B. Patra

 Acknowledgement
I would like to take this opportunity to express my gratitude to my respected
teacher, Professor S C Dasgupta, D. Sc.. He introduced me to this subject and
developed my career in this field of research with special emphasis to application
of Integral Transforms.

I am indebted to my many research students who worked under my supervision

on this subject. I also acknowledge the authors of all the books that I read and
results of which have been used in preparation of this book.

I would also like to thank my sons and their families for their constant
encouragement during the writing of this book. Special thanks goes to my
grandsons for their support for this work despite all the time it took me away from
them.

During the process of writing, I have been greatly inspired by the textbooks of
I. N. Sneddon and L. K. Debnath on this subject. Many other books and research
papers, all of which are not possible to be mentioned individually, have also been
consulted during this process.

I am thankful to the publishers, Levant Books for their unfailing co-operation in

bringing this book to light within a reasonable amount of time.
Contents

1 FOURIER TRANSFORM 1
1.1 Introduction. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.2 Classes of functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
1.3 Fourier Series and Fourier Integral Formula . . . . . . . . 2
1.4 Fourier Transforms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
1.4.1 Fourier sine and cosine Transforms. . . . . . . . . . 7
1.5 Linearity property of Fourier Transforms. . . . . . . . . . 8
1.6 Change of Scale property. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
1.7 The Modulation theorem. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
1.8 Evaluation of integrals by means of inversion theorems. . 11
1.9 Fourier Transform of some particular functions. . . . . . . 13
1.10 Convolution or Faltung of two integrable functions. . . . . 20
1.11 Convolution or Falting or Faltung Theorem for FT. . . . . 21
1.12 Parseval’s relations for Fourier Transforms. . . . . . . . . 23
1.13 Fourier Transform of the derivative of a function. . . . . . 26
1.14 Fourier Transform of some more useful functions. . . . . . 30
1.15 Fourier Transforms of Rational Functions. . . . . . . . . . 36
1.16 Other important examples concerning derivative of FT. . 37
1.17 The solution of Integral Equations of Convolution Type. . 47
1.18 Fourier Transform of Functions of several variables. . . . . 53
1.19 Application of Fourier Transform to Boundary Value Prob-
lems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55

2 FINITE FOURIER TRANSFORM 79

2.1 Introduction. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79
 2.2 Finite Fourier cosine and sine Transforms. . . . . . . . . . 79
2.3 Relation between finite Fourier Transform of the deriva-
tives of a function. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81
2.4 Faltung or convolution theorems for finite Fourier Trans-
form. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82
2.5 Multiple Finite Fourier Transform. . . . . . . . . . . . . . 85
2.6 Double Transforms of partial derivatives of functions. . . . 86
2.7 Application of finite Fourier Transforms to boundary value
problems. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87

3 THE LAPLACE TRANSFORM 102

3.1 Introduction. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102
3.2 Definitions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 103
3.3 Sufficient conditions for existence of Laplace Transform. . 103
3.4 Linearity property of Laplace Transform. . . . . . . . . . 104
3.5 Laplace transforms of some elementary functions . . . . . 105
3.6 First shift theorem. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107
3.7 Second shift theorem. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107
3.8 The change of scale property. . . . . . . . . . . . . . . . . 107
3.9 Examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108
3.10 Laplace Transform of derivatives of a function. . . . . . . 110
3.11 Laplace Transform of Integral of a function . . . . . . . . 112
3.12 Laplace Transform of tn f (t) . . . . . . . . . . . . . . . . . 113
3.13 Laplace Transform of f (t)/t . . . . . . . . . . . . . . . . 114
3.14 Laplace Transform of a periodic function. . . . . . . . . . 115
3.15 The initial-value theorem and the final-value theorem of
Laplace Transform. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 116
3.16 Examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117
3.17 Laplace Transform of some special functions. . . . . . . . 121
3.18 The Convolution of two functions. . . . . . . . . . . . . . 131
3.19 Applications . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132
4 THE INVERSE LAPLACE TRANSFORM AND
APPLICATION 141
4.1 Introduction. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 141
4.2 Calculation of Laplace inversion of some elementary func-
tions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 143
4.3 Method of expansion into partial fractions of the ratio of
two polynomials . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 145
4.4 The general evaluation technique of inverse Laplace trans-
form. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 153
4.5 Inversion Formula from a different stand point : The Tri-
comi’s method. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 158
4.6 The Double Laplace Transform . . . . . . . . . . . . . . . 161
4.7 The iterative Laplace transform. . . . . . . . . . . . . . . 166
4.8 The Bilateral Laplace Transform. . . . . . . . . . . . . . . 166
4.9 Application of Laplace Transforms. . . . . . . . . . . . . . 168

5 Hilbert and Stieltjes Transforms 220

5.1 Introduction. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 220
5.2 Definition of Hilbert Transform . . . . . . . . . . . . . . . 220
5.3 Some Important properties of Hilbert Transforms. . . . . 221
5.4 Relation between Hilbert Transform and Fourier Transform.225
5.5 Finite Hilbert Transform. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 226
5.6 One-sided Hilbert Transform. . . . . . . . . . . . . . . . . 227
5.7 Asymptotic Expansions of one-sided Hilbert Transform. . 228
5.8 The Stieltjes Transform. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 230
5.9 Some Deductions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 231
5.10 The Inverse Stieltjes Transform. . . . . . . . . . . . . . . . 232
5.11 Relation between Hilbert Transform and Stieltjes Trans-
form. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 234

6 Hankel Transforms 238

6.1 Introduction. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 238
 6.2 The Hankel Transform. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 238
6.3 Elementary properties . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 238
6.4 Inversion formula for Hankel Transform. . . . . . . . . . . 242
6.5 The Parseval Relation for Hankel Transforms. . . . . . . . 244
6.6 Illustrative Examples: . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 245

7 Finite Hankel Transforms 260

7.1 Introduction. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 260
7.2 Expansion of some functions in series involving cylinder
functions : Fourier-Bessel Series. . . . . . . . . . . . . . . 260
7.3 The Finite Hankel Transform. . . . . . . . . . . . . . . . . 262
7.4 Illustrative Examples. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 263
7.5 Finite Hankel Transform of order n in 0  x  1 of the
derivatrive of a function. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 265
7.6 Finite Hankel Transform over 0  x  1 of order n of
d2 f
dx2
+ x1 dx
df
, when p is the root of Jn (p) = 0. . . . . . . 266
2
7.7 Finite Hankel Transform of f  (x) + x1 f  (x) − nx2 f (x), where
p is the root of Jn (p) = 0 in 0  x  1 . . . . . . . . . . 266
7.8 Other forms of finite Hankel Transforms. . . . . . . . . . . 267
7.9 Illustrations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 268
7.10 Application of finite Hankel Transforms. . . . . . . . . . . 269

8 The Mellin Transform 277

8.1 Introduction. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 277
8.2 Definition of Mellin Transform. . . . . . . . . . . . . . . . 278
8.3 Mellin Transform of derivative of a function. . . . . . . . . 281
8.4 Mellin Transform of Integral of a function. . . . . . . . . . 283
8.5 Mellin Inversion theorem. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 285
8.6 Convolution theorem of Mellin Transform. . . . . . . . . . 286
8.7 Illustrative solved Examples. . . . . . . . . . . . . . . . . 287
8.8 Solution of Integral equations. . . . . . . . . . . . . . . . . 292
 8.9 Application to Summation of Series. . . . . . . . . . . . . 293
8.10 The Generalised Mellin Transform. . . . . . . . . . . . . . 295
8.11 Convolution of generalised Mellin Transform. . . . . . . . 297
8.12 Finite Mellin Transform. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 297

9 Finite Laplace Transforms 302

9.1 Introduction. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 302
9.2 Definition of Finite Laplace Transform. . . . . . . . . . . . 302
9.3 Finite Laplace Transform of elementary functions. . . . . 304
9.4 Operational Properties. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 307
9.5 The Initial Value and the Final Value Theorem . . . . . . 311
9.6 Applications . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 312

10 Legendre Transforms 317

10.1 Introduction. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 317
10.2 Definition of Legendre Transform. . . . . . . . . . . . . . 317
10.3 Elementary properties of Legendre Transforms. . . . . . . 318
10.4 Operational Properties of Legendre Transforms . . . . . . 323
10.5 Application to Boundary Value Problems. . . . . . . . . . 325

11 The Kontorovich-Lebedev Transform 328

11.1 Introduction. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 328
11.2 Definition of Kontorovich - Lebedev Transform. . . . . . . 328
11.3 Parseval Relation for Kontorovich-Lebedev Transforms. . 329
11.4 Illustrative Examples. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 330
11.5 Boundary Value Problem in a wedge of finite thickness. . 332

12 The Mehler-Fock Transform 335

12.1 Introduction. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 335
12.2 Fock’s Theorem (with weaker restriction). . . . . . . . . . 335
12.3 Mehler-Fock Transform of zero order and its properties. . 337
 12.4 Parseval type relation. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 339
12.5 Mehler-Fock Transform of order m . . . . . . . . . . . . . 341
12.6 Application to Boundary Value Problems. . . . . . . . . . 342
12.6.1 First Example . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 342
12.6.2 Second Example . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 344
12.6.3 Third Example . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 345
12.6.4 Fourth Example . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 347
12.7 Application of Mehler-Fock Transform for solving dual
integral equation. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 348

13 Jacobi, Gegenbauer, Laguerre and Hermite Transforms 351

13.1 Introduction. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 351
13.2 Definition of Jacobi Transform. . . . . . . . . . . . . . . . 351
13.3 The Gegenbauer Transform. . . . . . . . . . . . . . . . . . 355
13.4 Convolution Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 356
13.5 Application of the Transforms . . . . . . . . . . . . . . . . 357
13.6 The Laguerre Transform . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 359
13.7 Operational properties . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 361
13.8 Hermite Transform. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 364
13.9 Operational Properties. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 366
13.10Hermite Transform of derivative of a function. . . . . . . . 367

14 The Z-Transform 372

14.1 Introduction. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 372
14.2 Z - Transform : Definition. . . . . . . . . . . . . . . . . . 372
14.3 Some Operational Properties of Z-Transform. . . . . . . . 376
14.4 Application of Z-Transforms. . . . . . . . . . . . . . . . . 383

Appendix 390
Bibliography 405
Index 407
 Chapter 1

FOURIER TRANSFORM

1.1 Introduction.

The method of integral transforms is one of the most easy and effective
methods for solving problems arising in Mathematical Physics, Applied
Mathematics and Engineering Science which are defined by differential
equations, difference equations and integral equations. The main idea
in the application of the method is to transform the unknown function,
say, f (t) of some variable t to a different function, say, F (p) of a complex
variable p. Then the associated differential equation can be directly re-
duced to either a differential equation of lower dimension or an algebraic
equation in the variable p. There are several forms of integral transforms
and one form may be obtained from the other by a transformation of the
coordinates and the functions. The choice of integral transform depends
on the structure of the equation and on the geometry of the domain
under consideration. This method of integral transform simplifies the
computational techniques considerably.
Suppose that there exists a known function K(p, t) of two variables
p and t and that
 b
K(p, t) f (t) dt = F (p) (1.1)
a
is convergent. Then F (p) is called the integral transform of the function
f (t) by the function K(p, t), which is called the kernel of the transform.
Here, the variable p is a parameter, which may be real or complex. Dif-
ferent forms of kernels will generate different form of transforms. Below
we discuss a variety of integral transforms with their applications after
using different forms of kernels in variety of domains. To begin with, we
consider Fourier Transform.
2 An Introduction to Integral Transforms

1.2 Classes of functions

A singlevalued function f (x) of the independent variable x which is

continuous in an interval [a,b], is said to belong to a class denoted by
f ∈ C [a, b].
A function f (x) is said to be piecewise continuous in an interval (a, b)
if the interval can be partitioned into finite number of non-intersecting
subintervals (a, a1 ), (a1 , a2 ), ..., (an−1 , b), in each of which the function is
continuous and has finite limits as x approaches the end points of each
of the sub-intervals. Such a function is said to belong to a class denoted
by f ∈ P (a, b).
A piecewise continuous function f in (a, b), whose first order deriv-
ative is also a piecewise continuous function in (a, b) and belongs to a
class denoted by f ∈ P 1 (a, b).
The set of functions f (x) is said to be absolutely integrable over Ω,

if Ω |f (x)|dx is finite. Then we say that this function belongs to a class
denoted by f (x) ∈ A1 (Ω). Similarly, the statement f ∈ Am (Ω) implies

Ω |f (x)| dx is finite.
m

Finally, we introduce a class of functions f (x), which satisfies the

following conditions

(i) f (x) is defined in c < x < c + 2 l

(ii) f (x) is periodic function of period 2 l and
(iii) f (x) and f  (x) are piecewise continuous in c < x < c + 2l denoting
by f (x) ∈ P 1 (c, c + 2l).

This class of function f (x) is said to satisfy Dirichlet’s conditions.

A function f (x) is said to be of exponential order σ as x → ∞, if
constants σ, m(> 0) can be so found that |e−σx f (x)| < m implying
|f (x)| < m emσ for x > x0 . Equivalently, we also write f (x) = 0 (emσ )
as x → ∞.

1.3 Fourier Series and Fourier Integral Formula

Suppose that a function f (x) satisfies Dirichlet’s conditions over the

interval (−l, l) and it belongs to the class P 1 (R) and also to the class
Fourier Transform 3

A1 (R). Let the principal period of f (x) be 2 l. Then f (x) admits of the
Fourier series
∞ 
 nπx nπx 
f (x) = a0 + an cos + bn sin
l l
n=1

1 l
where a0 = f (x)dx
2l −l
 
1 l nπx nπx 
(an , bn ) = f (x) cos , sin dx
l −l l l

1 l −inπx
so that an − i bn = f (x) e l dx
l −l
Let us now set a0 = c0
an = cn + c−n
i bn = cn − c−n
∞  
−inπx inπx
Then, f (x) = c0 + cn e l + c−n e l
n=1

+∞
−inπx
= cn e l (1.2)
−∞
 l  l
1 inπx 1 inπt
where, cn = f (x) e l dx = f (t) e l dt
2l −l 2l −l
(1.3)

This form of Fourier series is called the complex form of Fourier series
in (−l, l). Thus, from (1.2) and (1.3), one gets
+∞ 
  l 
1 inπt
e−
inπx
dt
f (x) = f (t) e l l (1.4)
−∞
2l −l

Let us now put πl = δξ. We note that δξ → 0 as l → ∞ such that

l.δξ = π = a finite number. Then the series (1.4), before taking the
limit as δξ → 0, becomes
 π
1 
+∞
δξ
f (x) = δξ f (t) eint δξ dt e−inx δξ
2π −∞ −π
δξ
 π +∞
1 δξ
= f (t) δξ.ein(t−x)δξ dt
2π −π −∞
δξ
4 An Introduction to Integral Transforms

after interchanging formally the summation and integration signs. Since,

by assumption f (x) ∈ P 1 (R) and also f (x) ∈ A1 (R), making δξ → 0
and using the definition of Riemann definite integral as limit of a sum
we get
 +∞  +∞ 
1 i(t−x)y
f (x) = f (t) e dy dt (1.5)
2π −∞ −∞
 +∞
1
⇒ f (x) = √ e−iyx [F (y)] dy, (1.6)
2π −∞
 +∞
1
where F (y) = √ f (t)eiyt dt (1.7)
2π −∞
Again, from eqn. (1.5) one gets
  +∞
1 ∞
f (x) = dy f (t) cos y(−t + x) dt (1.8)
π 0 −∞

Eqn. (1.8) is known as the Fourier Integral formula. At a point of

finite discontinuity of f (x), the left hand side of (1.8) is replaced by
2 [f (x + 0) + f (x − 0)] in the sense of limiting values.
1

A detailed proof of this statement is included in the following corol-

laries.
Coro 1.1 Fourier’s Integral Theorem.
If f (t) ∈ P 1 (R) and also f (t) ∈ A1 (R), then for all x ∈ R,
  +∞
1 ∞ 1
dy f (t) cos[y(x − t)]dt = [f (x + 0) + f (x − 0)]
π 0 −∞ 2
Proof. If k > 0,
 ∞  λ  λ  ∞
f (t)dt cos[y(t − x)]dy − dy f (t) cos[y(t − x)]dt
0 0 0 0
 k  λ  ∞  λ
= f (t)dt cos[y(t − x)]dy + f (t)dt cos[y(t − x)]dy
0 0 k 0
 λ  k  λ  ∞
− dy f (t) cos[y(t − x)]dt − dy f (t) cos[y(t − x)]dt
0 0 0 k
 ∞  λ  λ  ∞
= f (t)dt cos[y(t − x)]dy − dy f (t) cos[y(t − x)]dt
k 0 0 k

Since f (t) ∈ A1 (R), for every arbitrary positive number ∈, we can

find a number K1 such that
 ∞
∈
|f (t)| dt < , k > K1
k 2λ
Fourier Transform 5

Thus,
  ∞   ∞
λ λ
∈
dy f (t) cos[y(t − x)]dt < dy |f (t)|dt < .
0 k 0 k 2
Also, since
 λ
sin[λ(t − x)]
cos[y(t − x)]dy =
0 t−x
it follows that
 ∞  
∞ ∞
sin λ t
f (t)dt cos[y(t − x)]dy = f (t + x) dt
k 0 k−x t
Thus, there exists a number K2 such that if k > K2 + x,
 ∞
∈
f (t + x)[sin λt/t]dt < .
k−x 2
 ∞  λ  λ  ∞
f (t)dt cos[y(t − x)]dy − dy f (t) cos[y(t − x)]dt <∈,
k−x 0 0 k
for k > K = max(K1 , K2 ) even for large values of λ

In other words,
 ∞  λ
lim f (t)dt cos[y(t − x)]dy
λ→∞ 0 0
 λ  ∞
= lim dy f (t) cos[y(t − x)]dt (1.9)
λ→∞ 0 0

In an exactly similar way we can show that

 0  λ
lim f (t)dt cos[y(t − x)]dy
λ→∞ −∞ 0
 λ  0
= lim dy f (t) cos[y(t − x)]dt (1.10)
λ→∞ 0 −∞

Adding (1.9) and (1.10) we get

 ∞  λ
lim f (t)dt cos[y(t − x)]dy
λ→∞ −∞ 0
 λ  +∞
= lim dy f (t) cos[y(t − x)]dt
λ→∞ 0 −∞
 0  ∞
sin λ t sin λ t
Again since, f (x + t) dt = f (x − t) dt
−∞ t 0 t
 +∞
sin λ t π
and for all x ∈ R, f (x + t) dt → [f (x + 0) + f (x − 0)].
−∞ t 2
6 An Introduction to Integral Transforms

We have,

1 1 +∞ sin λ u
[f (x + 0) + f (x − 0)] = lim f (x + u) du
2 λ→∞ π −∞ u

1 +∞ sin[λ(t − x)]
= lim f (t) dt
λ→∞ π −∞ t−x
  λ
1 +∞
= lim f (t)dt cos[y(t − x)] dy
λ→∞ π −∞ 0
  +∞
1 λ
= lim dy f (t) cos[y(t − x)] dt
λ→∞ π 0 −∞

Thus, the result of the Fourier Integral Theorem follows immediately.

In addition, if f (t) is continuous at the point t = x, we have
 +∞  +∞
1
e−iyx dy f (t) eiyt dt = f (x) (1.11)
2π −∞ −∞

From eqn. (1.11) the result in eqn. (1.8) of article 1.3 will follow.

1.4 Fourier Transforms

We are now ready to define Fourier transform of a piecewise continuous

function f (x) ∈ P 1 (R) and f (x) ∈ A1 (R). It is defined by
 +∞
¯ 1
F [f (x); x → ξ] = F [f (x)] = F (ξ) = f (ξ) = √ f (x)eiξx dx
2π −∞
(1.12)
 +∞
1
and f (x) = F −1 [F (ξ)] = √ F (ξ) e−iξx dξ (1.13)
2π −∞
at a point of continuity of f (x).
F (ξ) in (1.12) is called Fourier transform of f (x) and f (x) in (1.13) is
called the inverse Fourier transform of F (ξ).
Some authors define Fourier transform (1.12) of f (x) and inversion
formula in (1.13) by
 +∞
F [f (x) ; x → ξ] = F (ξ) = f (x) eiξx dx (1.14)
−∞
 +∞
1
and f (x) = F (ξ) e−iξx dξ (1.15)
2π −∞
respectively.
Fourier Transform 7

At a point of discontinuity of x ∈ R, the left hand sides of eqns.

(1.13) and (1.15) take the form
1
[f (x + 0) + f (x − 0)]
2
instead of f (x).
From the definitions of Fourier transform and Inverse Fourier trans-
form we can, therefore, write from (1.12)

F (ξ) = F [f (x)] = F [F −1 (F (ξ))] ⇒ F F −1 [F (ξ)] ≡ I[F (ξ)]

⇒ F F −1 = I, an identity operator, F and F −1 being Fourier and

its inverse operators respectively and from (1.13)

f (x) = F −1 [F (ξ)] = F −1 [F (f (x))] = F −1 F [f (x)] = I[f (x)]

⇒ F −1 F = I (1.16)

Thus in operator notation F F −1 = F −1 F = I . It shows that these

operators F and F −1 are commutative.

1.4.1 Fourier sine and cosine Transforms.

Let in addition belonging to the classes P 1 (R) and A1 (R), the function
f (x) be an odd function of x ∈ R. Then, clearly f (−x) = −f (x), Now,
by (1.12)
 ∞  
1
F [f (x); x → ξ] = F (ξ) = √ f (x) eiξx − e−iξx dx
2π 0

2 ∞
= i f (x) sin ξx dx
π 0
≡ i Fs (ξ), say (1.17)
 ∞
2
where, Fs (ξ) = f (x) sin ξx dx (1.18)
π 0
Fs (ξ) in (1.18) is defined to be Fourier sine transform of the function
f (x). Its connection with the Fourier transform is given by (1.17) pro-
vided f (x) in an odd function of x ∈ R. The inversion formula of (1.18)
is then defined by

2 ∞
f (x) = Fs (ξ) sin ξx dξ (1.19)
π 0
8 An Introduction to Integral Transforms

Let f (x) be an even function of x ∈ R in addition belonging to classes

P 1 (R) and A1 (R). Then, f (−x) = f (x) and therefore, by (1.12) above
 ∞  
1
F [f (x); x → ξ] = F (ξ) = √ f (x) eiξx + e−iξx dx
2π 0

2 ∞
= f (x) cos ξx dx
π 0
≡ Fc (ξ), say, (1.20)
 ∞
2
where Fc (ξ) = f (x) cos ξx dx (1.21)
π 0

Fc (ξ) in (1.21) is defined to be Fourier cosine transform of the func-

tion f (x). Its connection with the Fourier transform is given by eqn.
(1.20), provided f (x) is an even function of x ∈ R. The inversion for-
mula of Fourier cosine transform defined by (1.21) is then defined as

2 ∞
f (x) = Fc (ξ) cos ξx dξ (1.22)
π 0

1.5 Linearity property of Fourier Transforms.

If c1 and c2 are constants, then

(i) F [c1 f1 (x) + c2 f2 (x)] = c1 F [f1 (x)] + c2 F [f2 (x)]

(ii) Fs [c1 f1 (x) + c2 f2 (x)] = c1 Fs [f1 (x)] + c2 Fs [f2 (x)]

(iii) Fc [c1 f1 (x) + c2 f2 (x)] = c1 Fc [f1 (x)] + c2 Fc [f2 (x)]

Proof.

(i) By definition of Fourier Transform in eqn.(1.12) of article 1.4, we

have

F [c1 f1 (x) + c2 f2 (x); x → ξ]

 +∞
1
=√ [c1 f1 (x) + c2 f2 (x)] · eiξx dx
2π −∞
 +∞  +∞
1 1
= c1 · √ f1 (x)eiξx dx + c2 · √ f2 (x)eiξx dx
2π −∞ 2π −∞
= c1 F [f1 (x); x → ξ] + c2 F [f2 (x); x → ξ]
Fourier Transform 9

(ii) By definition of Fourier sine transform in eqn. (1.18) of article

1.4.1 we get

2 ∞
Fs [c1 f1 (x) + c2 f2 (x); x → ξ] = c1 f1 (x) sin ξx dx
π 0

2 ∞
+ c2 f2 (x) sin ξx dx
π 0
= c1 Fs [f1 (x); x → ξ] + c2 Fs [f2 (x); x → ξ].

(iii) By definition of Fourier cosine transform in eqn.(1.21) of article

1.4.1 proceeding similarly as above, we have
Fc [c1 f1 (x) + c2 f2 (x)] = c1 Fc [f1 (x)] + c2 Fc [f2 (x)] .

1.6 Change of Scale property.


(i) If F [f (x); x → ξ] = F (ξ), then F [f (ax) ; x → ξ] = a1 F aξ
 +∞
1
Proof. Since F [f (x); x → ξ] = √ f (x)eiξx dx = F (ξ),
2π −∞
 +∞
1
we have F [f (ax); x → ξ] = √ f (ax)eiξx dx
2π −∞
 +∞
1 ξ 1
=√ f (t)ei a t dt
2π −∞ a
 +∞  
1 1 ξ 1 ξ
= ·√ f (t)ei( a )t dt = F .
a 2π −∞ a a


1 ξ
(ii) If Fs [f (x)] = Fs (ξ), then Fs [f (ax)] = a Fs a
Proof. By definition
 ∞
2
Fs [f (x); x → ξ] = f (x) sin ξx dx = Fs (ξ).
π 0
Therefore,
 ∞
2
Fs [f (ax); x → ξ] = f (ax) sin ξx dx
π 0
  
1 2 ∞ ξ
= f (t) sin t dt
a π 0 a
 
1 ξ
= Fs
a a
10 An Introduction to Integral Transforms

(iii) Similarly, it is easy to prove that if


ξ
Fc [f (x); x → ξ] = Fc (ξ), then Fc [f (ax); x → ξ] = 1
a Fc a .

1.6 The shifting property of Fourier Transform.

If F (ξ) is Fourier transform of f (x) in R, then Fourier transform of
f (x − a) is eiξa F (ξ).
Proof. By definition, we have
 +∞
1
F (ξ) = √ f (x) eiξx dx = F [f (x); x → ξ]
2π −∞
Therefore,
 +∞
1
F [f (x − a); x → ξ] = √ f (x − a) eiξx dx
2π −∞
 +∞
1
=√ f (t) eiξ(t+a) dt
2π −∞
 +∞
1
=e ·√
iξa
f (t) eiξt dt
2π −∞
= eiξa F (ξ).

1.7 The Modulation theorem.

Theorem : If F [f (x); x → ξ] = F (ξ), then F [f (x) cos ax ; x → ξ]

= 12 [F (ξ + a) + F (ξ − a)].
Proof. Since it is given that
 +∞
1
F [f (x); x → ξ] = F (ξ) = √ f (x)eiξx dx
2π −∞
we have
 +∞
1 eiax + e−iax iξx
F [f (x) cos ax ; x → ξ] = √ f (x) · · e dx
2π −∞ 2
  +∞
1 1
= √ f (x) ei(ξ+a)x dx
2 2π −∞
 +∞ 
1
+√ f (x) ei(ξ−a)x dx
2π −∞
= [F (ξ + a) + F (ξ − a)].

Other three parts of the theorem are

(a) if Fs [f (x); x → ξ] = Fs (ξ) then
Fourier Transform 11

1
Fs [f (x) cos ax ; x → ξ] = [Fs (ξ + a) + Fs (ξ − a)]
2
(b) if Fs [f (x); x → ξ] = Fs (ξ) then
1
Fc [f (x) sin ax ; x → ξ] = [Fs (ξ + a) − Fs (ξ − a)]
2
and (c) if Fc [f (x); x → ξ] = Fc (ξ) then
1
Fs [f (x) sin ax ; x → ξ] = [Fc (ξ − a) − Fc (ξ + a)]
2
These results can similarly be proved as was done in the first case on
replacing cos ax and sin ax by their exponential forms in the definitions
of the corresponding transforms of the left hand side.

1.8 Evaluation of integrals by means of inversion theorems.

By definitions of Fourier transform and its inversion formula in eqns.

(1.12), (1.13), (1.17), (1.19), (1.21) and (1.22) of article 1.4, we may
employ these results to evaluate certain integrals involving trigonometric
functions. For example, first of all we consider
 ∞  ∞
−bx
I1 = e cos ax dx , I2 = e−bx sin ax dx
0 0

Integrating by parts we can now evaluate I1 and I2 as

b a
I1 = , I2 =
a2 + b2 a2 + b2

These results means that if we set f (x) = e−bx , then its cosine and
sine transforms are given by
  2 b
Fc e−bx ; x → ξ =
π ξ 2 + b2
  2 ξ
Fs e−bx ; x → ξ =
π ξ + b2
2

Substituting these expressions in eqns. (1.19) and (1.22) of article

1.4.1, we get
 ∞
cos ξx π −bx
2 + b2
dξ = e
0 ξ 2b
 ∞
ξ sin ξx π
and 2 2
dξ = e−bx
0 ξ +b 2
12 An Introduction to Integral Transforms


1, 0<x<a
As a second example, if we take f (x) =
0 , x > a,

then  a
2 2 sin ξa
Fc (ξ) = 1 cos ξx dx =
π 0 π ξ
and so it gives
 
2 ∞ sin ξa 1, if 0 < x < a
cos ξx dξ =
π 0 ξ 0, if x  a

⎧
⎪
⎨ 0, 0<x<a
Let us consider a third example when f (x) = x, a≤x≤b
⎪
⎩ 0, x>b

Then,
 b
2
Fs (ξ) = x sin ξx dx
π a
 
2 a cos ξ a − b cos ξ b sin ξ b − sin ξ a
= +
π ξ ξ2
and this result gives
⎧
 ⎪
⎨ 0, 0<x<a
2 ∞
sin ξ x [Fs (ξ)] dξ = x, a≤x≤b
π 0 ⎪
⎩ 0, x>b


1, 0 < x < a
In the fourth case if we choose f (x) =
0, x > a
Then
1 − cos ξ a
Fs (ξ) =
ξ
and it gives
   
2 ∞ 1 − cos ξ a 1, 0<x<a
sin ξ x dξ = f (x) =
π 0 ξ 0, x>a


1, a < x < b
Similarly taking f (x) =
0, otherwise
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 Martti läksi.

Päivä oli jo noussut korkealle, lämmitti hankea ja veti lumen

pinnan pehmeämmäksi, mutta jalkamiehen kantoi vielä rennosti.
Martti ei seurannut talvipolkua, joka yhdisti Jäkälärovan ja pappilan,
vaan nousi korkeammalle harjun laitaan, palatakseen Haltiain kiven
kautta kotiin.

Haltiain kivi oli kymmenen sylen pituinen ja levyinen kalliokappale,

joka oli kuin heitetty etempää Takaharjun kylkeen; siinä ei muita
kallioita ollut lähelläkään. Se oli parin sylen korkuinen muilta kulmilta
ja tasapintainen, mutta harjunpuolinen sivu oli kuin porrastettu, jotta
sen päälle pääsi vähillä vaivoilla.

Martti ei malttanut olla nousematta kiven päälle, jossa lapsena niin

monta leikkiä oli leikitty. Siitä oli kaunis näköala kesäisin joelle ja
pohjoisille ilmoille; koskikin sopi näkymään, ja sen kohina kuului
kesäilloin kivelle asti. Siihen näkyi kirkon kattoa ja tapulin ylikerta
kokonaan, ja kun kelloja soitettiin, tuntui kivellä seisojasta, että ääni
helähti yhtä paljon kivestä kuin kirkolta päinkin.

Mutta nyt oli arkiaamu. Kirkonkellot eivät soineet eikä näköalakaan

ollut niin viehättävää kuin kesäöinä. Kosken kohinaa tuskin kuuli, kun
se kapeana juopana vaahtosi jäälohkareista uraansa myöten. Tästä
kivestä oli olemassa vanha tarina, jonka Jäkälärovan Erkki tiesi,
mutta Martti ei koskaan itse ollut tarinaa kuullut. Anna oli heille muille
lapsille leikkiessä selittänyt, että kivessä vieläkin elivät haltiat, jotka
näyttäytyivät syysiltoina. Kiven laidassa oleva sammalreunainen,
oven muotoinen kuvio oli haltiain ovi, josta kiveen kulkivat.

Martti päätti joskus Erkiltä kysyä, minkälainen se tarina Haltiain

kivestä oli.
 Ja kevein mielin, ajatuksissaan hautoen alkavaa työtänsä hän
reippaasti läksi läpi metsän pappilaa kohden. Hän kulki sitä kujaa,
josta kesäpolku toi metsän läpi Jäkälärovaan. Puissa polun varrella
näkyi kaikenlaisia kirjaimia, joita he lapsena olivat veistäneet, mutta
nyt ne olivat pihkoittuneet ja pullistuneet niin, että niitä tuskin tunsi…

Tuossa paksutyvisessä petäjässä olivat kirjaimet säilyneet

selkeämpinä.
Siinä näkyi karkeasti tehty M ja sen vieressä A. Martti ja Anna!

Martti muisti nyt selvästi päivän, jona hän ja Anna nuo kirjaimet
piirsivät mäntyyn. He olivat vieneet jotakin ruustinnan lähettämää
herkkua Jäkälärovan vanhuksille ja saaneet sieltä Erkin terävän
puukon, jolla sitten palatessa kaiversivat nuo kirjaimet.

Ja Martin mieleen muistui nyt Anna niin kumman selvästi. Ei

muistunut semmoisena pienenä tyttönä, silloin kun leikkivät, vaan
sellaisena kuin oli Annan nähnyt, kun tämä kuistin edessä ruustinnan
takaa häneen katsoi hänen palatessaan kotiin…

Silloin hän näki jo olevansa aivan pappilan peltojen laidassa ja

lähti rientämään nopein askelin taloon.

5.

Ruokasalissa oli aamiaispöytä katettu, mutta rovasti ja ruustinna

vartoivat Marttia, joka oli aikonut joutua takaisin aamiaiselle.

Ruustinna silmäili vähä väliä mäkikujalle metsänrantaan päin, ja

odotellessaan oli hän ottanut sukankudelmansa aikansa kuluksi.
Rovasti jutteli jonkun talollisen kanssa kamarissaan, ja Anna oli
noussut ullakolle siistimään.

Näinä päivinä oli Anna ollut niin kovin iloinen. Martti ei ollut isosti
muuttunut entisestään. Viikset tosin tekivät hänet vanhemman
näköiseksi, mutta silmien syvä katse oli sama, ja sama oli äänen
sointukin. Annan mielestä hän oli komistunut ja tullut enemmän
täyden miehen näköiseksi. Nyt, kun hän ei käyttänyt korkeaa
kaulusta, joka tullessa oli tehnyt hänet oudon ja kankean näköiseksi,
hän tuntui Annan mielestä olevan aivan sama kuin ennenkin.

Anna oli ollut hereillä, kun Martti yöllä läksi Kontiovaaraan. Keittiön
ikkunasta oli hän verhojen takaa salaa katsellut. Martti oli ollut aivan
entisensä näköinen, paulakengissä ja vanhassa metsästystakissaan,
johon Anna oli neulonut uudet napit.

Huonetta siistiessään Anna katseli kaikenlaisia kummallisia

esineitä, joita Martti oli ulkomaanmatkaltaan tuonut kotia, ja
maalausvehkeitä, joita oli siellä täällä piikin pöytiä ja lipastollakin.

Mutta kun hän alkoi kirjoituspöydältä pyyhkiä tomua, havaitsi hän

koreassa kehyksessä nuoren naisen muotokuvan, jota ei ennen ollut
siinä näkynyt. Hän otti kehyksen käteensä ja katseli kuvaa pitkän
aikaa ja tarkkaan.

Se oli nuoren, keimailevan näköisen naisen muotokuva. Hiukset

olivat kammatut kummallisiksi töyhdöiksi ja näyttivät olevan mustat ja
kiharaiset. Suu oli hymyssä, mutta silmissä ja suupielissä oli Annan
mielestä jotakin kovaa ja ikäänkuin vierasta muulle osalle kasvoja,
jotka olivat pyöreät ja suloisen näköiset.

Kukahan hän saattoi olla?

 Annan rinnassa läikähti outo tunne, joka oli hänelle vieras ja tuntui
pahalta. Mutta se katosi pian, ja sijaan tuli lämmin laine, joka loiski
hiljaa, melkein äänettä, mutta jossa soi hiljainen surun sävel…

Martin morsian se oli!

Kuinka onnellinen täytyikään olla hänen, joka oli voittanut Martin

sydämen! Epäilemättä hän oli kaunis, rakastettava ja ylhäinen.

Anna otti uudelleen kuvan käteensä ja katseli…

Silloin hän kuuli ruustinnan häntä huutavan. Hän laski kuvan

paikalleen ja riensi juoksujalassa alas ruokasaliin.

Martti oli sillävälin saapunut ja selitti parhaillaan rovastille

näkemiään. Rovasti istui tavallisella paikallaan keinutuolissa ja
kuunteli kirkkain kasvoin poikansa innostunutta puhetta.

Anna ehti juuri kuulemaan, kun Martti kertoi käynnistään

Jäkälärovassa. Martin silmissä loimusi innostuksen tuli, ja kun Anna
katsoi häneen, ei hän tohtinut suoraan silmiin katsoa, peläten
punastuvansa. Hän oli reippaalla mielellä ja niin tutun näköinen nyt,
kun ei kaulaa ahdistanut korkea kaulus ja jalassa olivat paulakengät.
Hän oli jo päivettynytkin, niin että valkoinen suora otsa ikäänkuin
välkkyi mustan tukan ja punoittavien poskien välissä…

»Sinne maksaisi vaivan kiivetä kaikkien!» puheli Martti. »Mutta ei

teistä ole yksikään käynyt?»

»Olen minä viime keväänä näin hangen aikana», virkkoi Anna,

tuodessaan keittiöstä ruokia pöytään.

»Todellakin? Oletko käynyt Kontiovaaran laella?»

 Martin äänessä oli ystävällinen kaiku, ja hän katsoi Annaan
pitkään.

Anna kertoi, että he olivat viime keväänä siellä käyneet. Silloin oli
täällä ollut nuori metsäherra, joka oli saanut kaikki kirkonkylän nuoret
innostumaan, ja niin oli tehty onnistunut ja hauska hankiretki
Kontiovaaralle, eväät matkassa. Anna oli seurannut mukana, kun
pappilassa silloin vieraili sukulaisylioppilas, Kristo Öhman.

»Tiedänhän», sanoi Martti, »äitihän kirjoitti siitä. Vai olit sinäkin!

No miltä näytti?»

»Kaunista siellä on. Pohjoiseen päin on minusta kaikkein laajin

näköala!»

Anna sanoi sen posket hehkuen.

Martti huomasi nyt, että Anna oli hänen poissaolonsa vuosina

kaunistunut ja käynyt täyteen kukoistukseen. Poskien puna oli
hienostunut ja silmien ilme tullut syvemmäksi, varsi varttunut
entisestä hentoudestaan. Ja samalla kun hän sen havainnon teki ja
Annaan katsahti, ymmärsi hän, että Annakin jo oli täysi nainen eikä
enää sama pikku tyttö, jonka kanssa hän oli lapsena leikkinyt.

Eikä hän tiennyt, tekikö se havainto hänet iloisemmaksi vaiko

vakavammaksi. Mutta sen hän tunsi, ettei hänen enää sopinut
Annaa kohdella kuin pikkuista, ajattelematonta lasta.

*****

Päivällisen jälkeen oli rovasti vetäytynyt ruokalevolle. Anna jäi

siistimään keittiöön, ja ruustinna nousi ullakolle Martin pakinoille.
 Nyt tahtoi ruustinna tiedustella Martin morsiamesta, jonka
muotokuva oli pöydällä ja josta Martti jo oli kertonutkin.

Martti puuhaili paitahihasillaan, jalassaan pehmeät poronnahkaiset

siepakat, joita ei ollut pauloilla kiinnittänyt nilkan ympäri. Hän oli
pannut alkuun suuren maalauksensa ja oli iloisella mielellä.
Ruustinna istuutui keinutuoliin pöydän luo ja otti kuvan pöydältä.

»Missä sinä sanoit tutustuneesi Elliisi?» hän kysyi, tutkijan silmällä

kuvaa katsellen.

Martti kävi äitinsä luo ja katseli hänkin äidin olkapään yli kuvaan,
jota äiti piteli vasemmassa kädessään.

»Tunsin hänet jo nimeltä Helsingissä, mutta vasta

ulkomaanmatkalla häneen tutustuin, ja siellä syttyi
rakkautemmekin… Eikö hänellä ole äärettömän kauniit silmät?»

Ruustinna ei vastannut, joko ei kuullut tai oli niin muissa

mietteissä.

»Sanoitko hänen aloittaneen näyttelijättärenä?»

»Kyllä hän pari vuotta on ollut teatterissa, mutta sittemmin

harjoittanut lauluopintoja kotimaassa ja ulkomailla… Jospa kuulisitte
hänen laulavan, äiti! Väinön kannel ei ole koskaan helkkynyt
lumoavammin kuin hänen laulunsa…»

»Ja hän aikoo tulla käymään täällä Pohjolassa?»

»Niin, juhannukseksi saamme häntä odottaa. Varmaan hän

ihastuu meidän köyhään Pohjolaamme…»
 Ruustinna näytti miettivän muuta.

»Kyllähän hänellä on sievät kasvot, mutta hän näyttää niin

keimailevalta. Sanoitko hänen olevan Helsingin syntyä?»

»Helsingissä asuvat nykyään hänen vanhempansa. Isä on rikas

porvari…
Äiti saa nähdä, että Elli on niin rakastettava, että…»

»Onko hänellä luonnostaan kiharat hiukset, vai koristeleeko hän

ne muuten…?»

»Kaikkia äiti kyseleekin! Totta kai hänen hiuksensa ovat

luonnostaan kiharat.»

Hetken olivat ääneti, molemmin kuvaa katsellen.

»Hän taitaa olla niin äärettömän hieno ja vaativainen», sanoi

ruustinna sitten.

»Eeeih! Päinvastoin. Hän on niin vaatimaton kuin ajatella voi, kiltti

ja sydämellinen… Ei hän ole korea puvussaankaan… Olisipa äiti
kuullut, mitä hän sanoi, kun minä puhuin hänelle kaukaisesta
kodistani, joka oli valoisassa Pohjolassa, Lapin raukoilla rajoilla… ja
siitä, että aion koko elämäni uhrata tämän kaukaisen kolkan
hyväksi…! Hän on lämminsydäminen taiteilija, joka rakastaa
maatansa ja taidettaan niinkuin kaikki rehelliset taiteilijat… Kaksin
verroin tunnen voimieni kasvavan, kun häntä muistelen… ja varmasti
hän ihastuu saavutuksiin!…»

Ruustinna laski varoen kuvan pöydälle ja sanoi:

 »Taiteilijat ovat niin kummallista väkeä, etten heitä ymmärrä, ja
nykyaikanahan naiset ovat kaikin puolin miehen veroisia… Oo, tämä
uusi aika on niin erilainen entisestä…! Kun olet onnellinen ja
tyytyväinen ja rakastat häntä vilpittömästi ja puhtaasti, olen minäkin
onnellinen… Sinä arvaat, kuinka rakas olet sekä isällesi että minulle,
ja sinun parastasi tahtoisimme…»

Ruustinna peitti kasvonsa nenäliinaan ja pyyhki kyyneliänsä.

Hänellä oli sydämellään paljon, jonka oli aikonut sanoa pojalleen,
mutta nyt ei voinutkaan. Eikä saattanut sanoa rovastillekaan, joka
kuitenkin pitäisi Martin puolta, niinkuin oli aina pitänyt. Niinkuin
silloinkin, kun ei vaatinut Marttia lukujansa jatkamaan, vaan antoi
pojan valita kiittämättömän taidemaalaajan alan…

»Meille tulee verrattoman hauska juhannus ja kesä», lohdutteli

Martti. »Ja kun saan tämän tauluni valmiiksi ja se kaikessa
loistossaan on tuhansien ihmisten nähtävänä, silloin… Pohjola ei
enää olekkaan karu, susien asuma erämaa, vaan ihana revontulien
ja valon maa…»

Ruustinna pyyhki silmänsä ja katseli hymyillen poikaansa.

Hänestä tuntui nyt paremmalta kuin äsken, ja hän katseli mielihyvin
Martin taulun valmistusta.

»Mikä tuon taulun nimeksi tulee?» kysyi hän.

»Kaiketi 'Kevätaamu Kontiovaaralla' tai joku sellainen…»

»Pappa puhui kerran kesäyöstä… Sellainen taulu olisi äärettömän

ihana, sanoi hän, jos kankaalle voisi kesäyön pehmeät värit
kiinnittää… Anna on tehnyt runonkin kesäyöstä…»
 »Tekeekö Anna runoja?» kysyi Martti kummissaan.

Ruustinna selitti:

»Hän on kummallinen haaveksija, tyttöparka! Oikeastaan oli

tarpeetonta päästää häntä kansanopistoon. Kansakoulutiedot olisivat
vallan hyvin riittäneet. Nyt hänen päänsä on täynnä kaikenlaisia
kummallisia tuumailuja…»

»Minkälaisia esimerkiksi?»

Martti kysyi sen niinkuin ei olisi ajatellut sitä, vaan jotakin aivan
muuta.

Ruustinna jatkoi:

»No, senkin on saanut päähänsä, että sittenkun Jäkälärovan

vanhukset kuolevat, muuttaa hän torppaan ja elelee siinä yksin…
Talvella oli hänellä, kuuleman mukaan, ollut hyvä kosijakin, mutta ei
aio koskaan mennä miehelään… Kaikki nuo on hän saanut
päähänsä sittenkun kansanopistosta palasi…»

Ja ruustinna kertoi vielä paljon muuta Annasta. Martti näytti

kuuntelevan tarkkaan, mutta kun ruustinna oli lopettanut, virkkoi hän:

»Vai sepittää Anna runoja!»

»Ne nyt tietysti ovat semmoisia lapsenhaaveita», arveli ruustinna.

Ja sitten hän yhdessä Martin kanssa meni alas ruokasaliin, jonne

Anna oli jo valmiiksi kattanut kahvipöydän.

Martti katsoi nyt Annaan kuin eri ihmiseen ja huomasi Annan

syvien silmien loistossa omituisia, lämmintä ilmettä, jota ei ennen
ollut havainnut.

6.

Martin toivo oli toteutunut.

Haukisia, kirkkaita aamuja oli riittänyt viikon päivät, ja Martti oli

kaikki hyväkseen käyttänyt, joka aamu yksin retkillään kulkien.

Mutta eräänä yönä ei enää kylmännytkään. Aamulla oli taivas

pehmeässä pilvessä, ja etelästä puhalteli raskas suvinen tuuli. Äkkiä
alkoivat tiet ja hanget upottaa, eikä metsille enää ollut kenelläkään
asiaa. Suvilintuja saapui joka päivä, yöt loppuivat, ja kylmän sinervä
pohjoisen taivaskin alkoi vaaleta vaalenemistaan.

Silloin tietävät Pohjolan asukkaat, että kesä on lähellä. Sillä kesä

tulee Pohjolaan repäisevän rutosti, välisti niin voimakkaan väkevänä,
ettei alta ehdi pois. Näyttää olevan vielä täysi talvi, sillä korkeat ovat
kinokset vielä vainioillakin ja metsissä liikkumaton lumi. Yöt kyllä
ovat jo loppuneet, ja illan tullen laskee päivä saman kukkulan taakse,
josta aamulla liikkeelle lähtee. Mutta silloin nousee etelästä musta
pilvi, pohjoinen hätäilee, länsi lientää, ja äärettömät kiveliöt
huokailevat raskaasti ikäänkuin talvisia kylmiä jäisistä rinnoistaan
tyhjentäen, öisin sataa vettä, päivin lämmittää aurinko niin, että
paksut nietokset ovat tuossa tuokiossa juoksevana hyhmänä…

Silloin alkaa erämaan suuri sydän sykkiä. Ensin hiljaa ja

äänettömästi niinkuin valekuolleen ainakin. Mutta tykintä käy joka
hetki nopeammaksi, kiveliön suonet täyttyvät kevätkirkkaista
kirsivesistä, valtimo lyö niin että vaaroissa vastaa ja kuolleet haltiat
heräävät.

Suuri, ihana elämä on alkanut erämaassa, valoisa unelma lyhyen

kesän ajaksi.

Talviset lumet valuvat vaahtoisina, vinkeinä pikkupuroina pitkin

vaarojen jyrkkiä kupeita, kuusikkoharjujen ja rinteiden halki
laaksonpohjia pitkin. Suureen valtasuoneen, joka halkaisee
siintävää, keväisiä voimia uhkuvaa kiveliötä, kokoaa erämaa kaikki
talviset vihansa ja puskee voimallisesti sen syvään uomaan.
Valtasuoni alkaa paisua, sen tykintä kovenee päivä päivältä. Kosket
ulvovat ja pauhaavat, ja vaahtona kiertävät suvantojenkin porevedet.
Ei ehdi kovan talven kova jää lahoa ja riutua, vaan halkeilee suurina
kirkkaan kiiltävinä ja kalliokovina neliöinä, jotka nousevat tulvan
matkassa talvisilta teloiltaan ja uhkaavasti liikuskelevat uomassaan.

Mutta tulva paisuu paisumistaan. Jyrkkien rantatörmien päällitse jo

virtaa vesi, alangot ovat järvinä, ja silloin alkaa luonnon raju leikki.

Jääteleillä on sijaa liikkua, ja virran voimat yltyvät joka hetki. Jo

iskee jääteli saaren nenään niin, että maanpinta kuorena pakenee
sen alta niinkuin puun parkki nilottaessa. Toisia telejä tulee perässä,
ne kiipeilevät toistensa hartioille ja latautuvat limittäin pohjasta asti.
Silloin on jääpato valmis…

*****

Martti oli maalausvehkeineen muuttanut etelänpuolisesta

ullakkokamarista pohjoispäähän, josta näköala oli suurempi ja
mahtavampi. Sinne sopi näkymään koski, joka jyrkkänä juopana
pauhasi vuorien välistä, mutta sen hyrskyt päättyivät pappilan
niemen luo, josta alkoi suvanto. Maisemat olivat pohjoiseen päin
vaihtelevammat, vaarojen huiput korkeammat, ja öisin läikehtivät
pohjoisella taivaankannella omituiset säkenöivät värit, jotka
muuttuivat sitä kirkkaammiksi, kuta pitemmältä valoisa yö kului.

Martti istui joskus öisin ja katseli pohjoiseen ja koetti määritellä

taivaan kummallisia värejä, jotka lakkaamatta muuttuivat.

Mutta eräänä päivänä nouseva tulva tasoitti kosken, laajensi

suvannon, ja jäävuoria alkoi ilmestyä saarien neniin ja niemien
kärkiin. Silloin oli jäänlähtö parhaillaan.

Päivä oli herttaisen lämmin, ja jäänlähtö tapahtui nyt niin varhain,

ettei ollut kuin kerran ennen Vapunpäivänä tämän rovastin aikana
tapahtunut.

Pappilan puutarhaan oli tänä kesän ensimmäisenä päivänä katettu

kahvipöytä. Rovasti rakasti katsella jäänlähtöä, joka nyt oli rajua ja
mahtavaa. Puutarhan nuorten puiden välitse oli avara näköala
tulvivalle joelle. Siitä näki suurien jäälauttojen tulvan matkassa
rientävän alas koskea, joutuvan suvannolle ja keräytyvän jääpatojen
kylkiin, joita oli kokoontunut alempana olevien saarien neniin…

Ja jääpatojen laajetessa alkoi vesi nousta kuin laukkahevonen.

Rovastin istuessa puutarhan penkillä tyynessä päiväpaisteessa oli
Martti mennyt rantaan, likempää nähdäkseen luonnon
majesteetillista työtä. Pappilan rantaniitty, joka oli puutarhan ja joen
välissä, oli tulvan vallassa, ja suuret jääneliöt soluivat ohi
rantalatojen, jotka jo olivat puolikyljestä vedessä.

Martti seisoi ajatuksiinsa vaipuneena. Hän näki suvannon selällä,

jäiden keskellä, ajelehtimassa niittylatoja ja särkyneitä veneitä, joita
tulva oli ylempää ottanut matkaansa.

Silloin alkoi vesi nousta, ja yhtäkkiä se oli jo Martin jalkain

juuressa, kiiveten yhä ylemmäs puutarhaan päin nousevaa
vastaletta pitkin. Martti näki suuren jäätelin juhlallisesti lähestyvän
uutta niittylatoa, joka oli vuosi sitten salvettu rantatörmälle. Se hipaisi
mennessään ladon nurkkaa, ja lato kellahti kulkemaan…

Rovastikin oli saapunut katsomaan, mutta kukaan ei uskaltanut

lähteä pelastushommiin, kun jäätelejä samalla alkoi sakeassa vyöryä
koko suvannon leveydeltä.

Raju on luonnon voimakas käsi, kun se kevään tullen karkaa

talven valtojen kimppuun. Luonto Pohjolassa, ikäänkuin katuu
talvellista kovuuttaan ja kokee kevään tullen hyvittää poloisen
kansan kärsimää kylmyyttä. Ja pian lämpenevätkin ihmisrinnat,
valoisien öiden ja lämpimän tullen unohtuvat pimeän talven
pakkaspäivät, ja riemurinnoin sykkii luonnon suuri sydän, ilomielin
tervehtii ihminen ensimmäistä pääskyä, ja virtojen vedet läikkyvät
öisten valojen vallassa.

*****

Martti ja Anna viipyivät vielä puutarhassa, jonka rantalaitaan tulva

oli noussut. Päivä oli ollut tavattoman lämmin, koivun urpa jo oli
hiirenkorvalla ja näytti tänäpäivänä auenneen puolet eilisestä.

Annalla oli yllään kesäpuku, ja hän oli avopäin. Vankka, vaalea

palmikko riippui rentona ja vapaana ja keikahti somasti vaalean
röijyn selällä, kun hän liikutti päätään. Mutta hän oli ollut tänään
vakavampi entistään, ja hänen silmissään oli kuin kaihoa.
 Martti oli paitahihasillaan, matalat pieksulipposet jalassaan.

He istuivat hetken äänettöminä sen jälkeen kun ruustinna ja

rovasti olivat poistuneet.

Anna sanoi:

»Muistatko, kun rippikoulusta päästyämme istutimme tuonne

puutarhan nurkkaan koivun kumpainenkin? Oletko nähnyt, kuinka ne
jo ovat suuriksi kasvaneet?»

Nyt vasta Martti sen muisti, ja he menivät niitä katsomaan.

Pienestä puusta olivat ne jo kohonneet korkeiksi, ja niiden silloin
vesanvärinen tumma kuori oli tyven puolelta vaalennut. Annan koivu
oli pitempi kuin Martin, mutta Martin oli vähän vahvempi. Urpa oli
niissäkin jo hiirenkorvalla, vaikka ne olivatkin toisten puiden varjossa.

He seisoivat aivan vierekkäin, ja kun Anna omasta puustaan taittoi

pienen oksan, jossa urpa jo oli lehdeksi tulemassa, tuli Martti
katsoneeksi Annan käsiin. Ne olivat sievät, ja sormet niin sirot…
Ranteet paljastuivat puoliväliin kyynärvarsia, jotka näyttivät soman
pyöreiltä ja pehmeiltä. Martin teki mieli tarttua ranteeseen kiinni,
mutta kun hän samassa katsoi Annan silmun, joissa kuvastui kaiho,
ei hän sitä tehnytkään.

»Nyt tulee kesä pian», sanoi hän.

»Kesä ja kesäyöt», virkkoi siihen Anna.

»Luulen, että jos näin menee, niin Urpona jo lehmät viedään

kesäkartanoille.»

»Niin todellakin!»
 Ja Martin mieleen muistuivat monet kesäyöt siellä karjakartanolla
Airijyppyrän päiväpaisteisella rinteellä. Usein olivat sinne kahden
Annan kanssa menneet ja kahden palanneet.

»Niin todellakin», jatkoi Martti. »Kesäyöt! Kuinka täällä on ihanaa,

täällä Pohjolassa… Mutta harva tätä luontoa rakastaa ja
ymmärtää…»

Annan silmiin ilmausi iloisempi ilme. Kasvoille levisi kuin

kirkastettu hohde, ja niistä sädehti semmoinen sulous, että Martti
säpsähti…

»En usko mitään maailmassa olevan niin suloisen kaunista kuin

kesäyö», sanoi Anna, ja koko hänen sisäinen sielunsa näytti
kuvastuvan silmiin ja kasvoihin. »Jos osaisin runoilla tai maalata…
kesäyöstä tekisin laulun ensiksi ja kesäyön kankaalle kiinnittäisin…
ja Pohjolaa ylistäisin… Ovatko etelän yöt sellaisia kuin meidän
yömme?» hän kysyi sitten, ja nyt hän katsoi Marttia silmiin.

»Ne ovat kauniita, mutta eri lailla kauniita», sanoi Martti, mutta
silloin juuri sattuivat heidän katseensa yhteen, ja molempien
sydämessä läikähti kumman lämpimästi.

Se pani sanattomaksi kumpaisenkin.

»Me lähdemme karjaa saattamaan kesäkartanolle, niinkuin

ennenkin», virkkoi Martti vihdoin.

»Niin teemme, ja tulemme polkuja pitkin takaisin… Kuulehan,

Martti… nyt minä tiedän sen tarinan Haltiain kivestä… Olen
äijävaarilta kuullut…»

»Se sinun pitää minulle kertoa…»

 »Minä kerron sitten kun palaamme kesäkartanolta…»

»Minä odotan…»

He lähtivät pois puutarhasta.

Ilta jo oli. Aurinko oli jo pohjoisessa, vaarojen huippuja

lähennellen. Anna kävi toimiinsa, ja Martti nousi ullakolle, jossa
hänen suuri erämaanmaisemansa keskentekoisena odotti luojaansa.

Tuli yö, valoisa ja hauska. Martti katseli yli tulvivan joen pohjoiselle
taivaanrannalle, jossa yö alkoi vaihtua päivään. Hänen ajatuksensa
eivät pysyneet koossa, vaan harhailivat ympäri avaraa maailmaa,
mutta lopulta hän näki Annan edessään, vaaleine, kauniine
hiuksineen…

Ja vaikka hän ei niin aikonut, alkoi hän kuitenkin verrata Annaa

morsiameensa Elli Merikariin…

Anna ei ollut enää sisar hänelle, sen oli hän jo heti tuntenut, kun
kotia palasi, mutta tänä päivänä vielä tarkemmin. Se katse, jonka
Anna häneen loi, ei ollut sisaren eikä hyvän ystävänkään, se oli
suoraan rakastavan naisen, niin lämmin se oli ja niin syvälle tunki…
Ja kummasti alkoi hän mielessään verrata Annaa Elliin.

Tunsiko hän Elliä ensinkään? Lahjakas, iloinen maailmannainen,

joka haki kunniaa ja kuuluisuutta… Elli oli kyllä kaunis ja miellyttävä
ja saattoi olla hyväsydäminenkin, mutta sittenkin… Ei Ellin kasvoissa
eikä silmissä ollut sitä sielun hienoa väreilyä, jonka hän oli Annassa
havainnut…

Rakastiko ehkä Anna häntä! Niin hän nyt uskoi, vaikka hänellä ei
siitä ollut mitään todistusta… Oli ehkä rakastanut kauan…
 Hän otti morsiamensa kuvan käteensä ja vertaili… Eikä hän
huomannutkaan, kuinka hän löysi vikoja nyt noissa silmissä, joihin oli
ihastunut, ja kuinka morsiamen kuva ikäänkuin himmeni ja pieneni…
Suun ympärilläkin hän nyt huomasi jyrkän, kovan piirteen ja muisti,
että Ellin etuhampaat olivat paikatut…

Mutta silloin hän suuttui haaveilleen ja alkoi riisuutua levolle

mennäkseen. Aurinko paistoi punaisena suoraan pohjoisesta ja
näytti kuin levähtävän… Harmaalakisten vuorten huippujen päällitse
näyttivät liitelevän kevään hengettäret ja ilma olevan täynnä
omituista, pehmeää valoa…

Miksi olikin hän mennyt kihloihin?

Vaikka hän olikin ollut onnellinen ensi lemmessään, oli häntä

kuitenkin alkanut painostaa tunne, ettei hän ollut oikein vapaa. Eihän
hän kuitenkaan ajatellut eikä aikonut avioliittoon vielä pitkään
aikaan… Hänen suuret unelmansa olivat vielä kaukana…

Näillä keväisillä hankiretkillään oli hän unohtanut koko

kihlauksensa, oli tuntenut itsensä vapaaksi ja poikamaiseksi. Mutta
heti kun hän sen muisti, tuli hän alakuloisemmaksi…

Ei pitäisi sitoa nuorta elämäänsä mihinkään maailmassa hänen,

joka elää ja kuolla tahtoi taiteelleen. Taide tarvitsee miehensä
kokonaan, kaiken sydämen lämmön ja kaiken innon — koko
elämän…

Hän koetti panna maata. Kaikki äänet olivat lakanneet. Ei

hisahdusta kuulunut. Hän yksin valvoi valoisana yönä…

Kesäyö!
 Anna oli sen sanonut! Ja hänen ajatuksensa siirtyivät polttavina
uuteen ihmeelliseen tauluun »Kesäyö». Hänelle tuli ikäänkuin
kuume, ja hänen täytyi nousta pois peitteen alta.

Kesäyö!

Mikä ihana, suuri ajatus! Isäkin oli kerran siitä puhunut.

Voi että hänen elämänsä riittäisi!

Hän nousi kävelemään, avasi ikkunan, josta lempeää yöilmaa

tulvasi huone täyteen. Oliko hänellä kykyä ja voimaa? Liian rohkeasti
hän taisi ajatella!

Silloin hänelle kesken tuskallisen tunteen muistui mieleen, mitä

vanha
Erkki oli sanonut:

— Jumalansa kanssa on hyvä yksinkin olla!

Niin on totta. Suuri, ihmeellinen Jumala, joka on valkeus itse!

Onnettomina, kovina kiusausten hetkinä oli hän aina Jumalaansa

muistanut ja mielessään päättänyt, että ihmeellinen Jumala oli hänen
askeleitaan johtanut. Samaan Jumalaan täytyi nytkin luottaa. Hän
opastaa, antaa voimaa ja rohkeutta… Ihmiselle iloksi antoi hän
valkeutensa ja suuren, ihanan maailmansa…

Mitä tiesi Anna kesäyöstä! Ehkä oli nähnyt siinä paljon enemmän
kuin hän. Anna oli luonnon ihailija, runoilija, jonka herkkä sielu imi
kaiken näkemänsä… Anna oli nähnyt kaunista kesäyössä, jota ei
kukaan vielä ollut kyennyt kuvaamaan…
 Hän värisi sisäisestä liikutuksesta niinkuin tekee se, joka tuntee ja
näkee sielussaan täydellisen taideteokset, mutta ei voi sitä kuvata…

Mutta sitten hän rauhoittui. Tuntui kuin jostakin syvältä sielun

pohjalta nousisi hiljaa loiskiva laine, joka tyynnytti ja lämmitti niin,
että sydän alkoi sykkiä rauhallisesti…

Hän sulki ikkunan, loi kerran vielä katseensa pohjoiselle

taivaanrannalle, jossa nousevan päivän säteet jo terävinä, kirkkaina
nuolina kuvastuivat vaaleaa taivasta vasten. Mutta kun hän sulki
silmänsä, ilmestyi Anna hänen eteensä, lempeissä silmissä kaihoisa,
melkein kärsivä katse…

Hän näki unta, että Elli jo oli tullut. He soutivat veneellä

suvannolla. Elli nauroi ja oli iloinen. Mutta hän ei saattanut iloita. Ellin
silmät kiiluivat, ja kun hän nauroi, näkyivät hampaiden paikat aivan
selvään, vaikka hän istui perässä ja Martti soututeljolla. Elli koetti
laulaa, mutta hänen äänensä oli käheä.

Martin tuli yhä pahempi olla, ja hän päätti jo kääntää veneen

kotirantaan takaisin. Silloin alkoi kuulua käkien kukuntaa joka
haaralta. Elli koetti matkia ja nauroi väliin. Hänen huulensa olivat
vaaleat ja hiuskiharat oienneet, pieninä nauhoina piipattaen pitkin
otsaa.

»Miksi sinun kiharasi ovat oienneet ja miksi ovat huulesi niin

vaaleat?» kysyi Martti.

»Täällä on kylmää sinun Pohjolassasi… sen vuoksi oikenevat

kiharani… Ja etkö tiedä, että huulien puna vaalenee suudellessa…»

Marttia alkoi ilettää.

 »Kuka sinua on suudellut?» hän uskalsi kysyä.

Oo… etkö tiedä, että olen ollut kihloissa jo monta kertaa ennenkun
sinut näinkään… Nuorena pitää nauttia, näet… Oikeastaan minä
vain rakastuinkin sinuun sen vuoksi, että olit niin kaukaa pohjoisesta,
ja sen vuoksi, että olit niin alkuperäinen rakastaja… originelli…
ymmärrätkös…»

Siihen Martti heräsi ja oli niin kumman pelon vallassa, että hiki
otsalle nousi…

— Mikä kauhea uni! Mikä minun on, kun aina uneksin… Sairas
olen…!

Hän nousi äkkiä vuoteeltaan ja koetti karkoittaa unen mielestään.

Mutta se vaivasi häntä koko päivän, niin ettei hän kyennyt

työhönsäkään.

7.

Kesä tuli niin varhain, että Urpona jo lehmät päästettiin

kesälaitumille. Näin varhaista kesää ei ollut tämän miespolven
aikana sattunut kuin kaksi ennen, ja viimeisestäkin varhaisesta
kesästä oli jo aikaa toistakymmentä vuotta.

Pappilan kesäkartano oli Kyläharjun takana, louhikkoisen

Airijyppyrän päivänpuolisella rinteellä. Siellä oli kylän muidenkin
talojen kesämajoja mikä loitompana mikä likempänä korkeaa, laaja-
alustaista Kontiovaaraa, jonka ympärillä verrattomat jänkät ja
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com