Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at textbookfull.

com

Motor Speech Disorders Diagnosis and Treatment 4th

Edition Don Freed

https://textbookfull.com/product/motor-speech-disorders-
diagnosis-and-treatment-4th-edition-don-freed/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Disorders of Movement A Guide to Diagnosis and Treatment

1st Edition Davide Martino

https://textbookfull.com/product/disorders-of-movement-a-guide-to-
diagnosis-and-treatment-1st-edition-davide-martino/

textboxfull.com

Cognitive-Communication Disorders of Dementia :

Definition, Diagnosis, and Treatment, 3 ed. Edition
Kathryn Bayles
https://textbookfull.com/product/cognitive-communication-disorders-of-
dementia-definition-diagnosis-and-treatment-3-ed-edition-kathryn-
bayles/
textboxfull.com

CURRENT Diagnosis & Treatment Otolaryngology Head and Neck

Surgery 4th Edition Anil Lalwani

https://textbookfull.com/product/current-diagnosis-treatment-
otolaryngology-head-and-neck-surgery-4th-edition-anil-lalwani/

textboxfull.com

Articulation and Phonological Disorders: Speech Sound

Disorders in Children 8th Edition John E. Bernthal

https://textbookfull.com/product/articulation-and-phonological-
disorders-speech-sound-disorders-in-children-8th-edition-john-e-
bernthal/
textboxfull.com
Diagnosis and Management of Mitochondrial Disorders
Michelangelo Mancuso

https://textbookfull.com/product/diagnosis-and-management-of-
mitochondrial-disorders-michelangelo-mancuso/

textboxfull.com

CURRENT Diagnosis & Treatment Pediatrics William Hay

https://textbookfull.com/product/current-diagnosis-treatment-
pediatrics-william-hay/

textboxfull.com

Community Pharmacy: Symptoms, Diagnosis and Treatment Paul

Rutter

https://textbookfull.com/product/community-pharmacy-symptoms-
diagnosis-and-treatment-paul-rutter/

textboxfull.com

Speech Sound Disorders For Classroom and Clinic 5th

Edition Ken M. Bleile

https://textbookfull.com/product/speech-sound-disorders-for-classroom-
and-clinic-5th-edition-ken-m-bleile/

textboxfull.com

Acanthamoeba Keratitis Diagnosis and Treatment 1st Edition

Xuguang Sun (Auth.)

https://textbookfull.com/product/acanthamoeba-keratitis-diagnosis-and-
treatment-1st-edition-xuguang-sun-auth/

textboxfull.com
 FREED
Motor Speech Disorders: Diagnosis and Treatment, Fourth Edition offers a detailed yet streamlined
introduction to motor speech disorders for graduate speech-language pathology students and beginning
clinicians. The text begins with a brief historical overview of motor speech disorders, providing useful context
for understanding the technology and methodology used by today’s speech-language pathologists for FOURTH EDITION
assessment and treatment. The book also provides a practical introduction to the human motor system with
45 full-color anatomical illustrations enabling readers to more easily understand the challenging material.

Motor Speech Disorders

A full chapter is dedicated to the assessment of the disorders and includes a detailed explanation of the
FOURTH
complete motor speech examination. EDITION

The majority of the text is focused on the six pure dysarthrias, mixed dysarthria, and apraxia of speech.
Throughout these chapters, a consistent organization is maintained to facilitate the reader’s understanding
of the disorders. Each chapter begins with the neurological basis of the condition, then covers the causes of

Motor Speech Disorders

the disorder, an examination of the relevant speech characteristics, and key evaluation tasks specific to the
disorder; and concludes with treatment procedures.

Key Features: DIAGNOSIS AND TREATMENT

• The author uses an uncomplicated presentation of neurological conditions with an accessible
writing style
• Chapter outlines identify the major topics discussed in each chapter
D O N A L D B. F R E E D
• A concise summary effectively wraps up each chapter to emphasize key points for students
• End-of-chapter study questions prompt review and application of topics discussed in each chapter
• 230 bolded key terms throughout with an end-of-book glossary
New to the Fourth Edition:
• Several new illustrations providing insight into how certain diseases affect the motor system
• New information/developments related to:
■ conditions that can cause dysarthria
assessment of dysarthria and apraxia of speech

DIAGNOSIS AND TREATMENT

■

■ treatment tasks, with particular focus on evidence-based procedures

• Many updated references and citations in nearly every chapter

www.pluralpublishing.com
 FOURTH EDITION

Motor Speech Disorders

DIAGNOSIS AND TREATMENT
 FOURTH EDITION

Motor Speech Disorders

DIAGNOSIS AND TREATMENT

Donald B. Freed, PhD

9177 Aero Drive, Suite B
San Diego, CA 92123

email: [email protected]
website: https://www.pluralpublishing.com

Copyright © 2025 by Plural Publishing, Inc.

Typeset in 11/13 ITC Garamond Std by Achorn International Inc.

Printed in the China by Regent Publishing Services, Ltd.

All rights, including that of translation, reserved. No part of this publication may be
reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted in any form or by any means,
electronic, mechanical, recording, or otherwise, including photocopying, recording,
taping, web distribution, or information storage and retrieval systems without the
prior written consent of the publisher.

For permission to use material from this text, contact us by

Telephone: (866) 758-7251
Fax: (888) 758-7255
email: [email protected]

Every attempt has been made to contact the copyright holders for material originally
printed in another source. If any have been inadvertently overlooked, the publisher
will gladly make the necessary arrangements at the first opportunity.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Freed, Donald B., author.

Title: Motor speech disorders : diagnosis and treatment / Donald B. Freed.
Description: Fourth edition. | San Diego, CA : Plural Publishing, [2025] |
Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2023029341 (print) | LCCN 2023029342 (ebook) |
ISBN 9781635506075 (paperback) | ISBN 1635506077 (paperback) |
ISBN 9781635504460 (ebook)
Subjects: MESH: Dysarthria—diagnosis | Dysarthria—therapy
Classification: LCC RC423 (print) | LCC RC423 (ebook) | NLM WL 340.2 |
DDC 616.85/5—dc23/eng/20230929
LC record available at https://lccn.loc.gov/2023029341
LC ebook record available at https://lccn.loc.gov/2023029342
 Contents

Preface ix
About the Author xiii

CHAPTER 1. A Brief Historical Review of Motor Speech Disorders 1

Case Reports From Ancient Greece 3
Case Reports From the Middle Ages and Renaissance 6
Two Early Theories on the Localization of Reason 7
From the 19th Century to Today 9

CHAPTER 2. The Motor System 15

Components of the Motor System 16
Structure and Function of the Motor System 27
Summary of the Motor System 53
Study Questions 53

CHAPTER 3. Evaluation of Motor Speech Disorders 55

Goals of a Motor Speech Evaluation 57
Speech Production Components and Disorders 58
Standardized Tests for Dysarthria 63
Standardized Tests for Apraxia of Speech 65
Conducting a Motor Speech Evaluation 68
Instructions for the Motor Speech Evaluation 70
Auditory-Perceptual Evaluations of the Motor Speech 78
Mechanism

v
vi  MOTOR SPEECH DISORDERS: DIAGNOSIS AND TREATMENT

Summary of the Evaluation of Motor Speech Disorders 85

Study Questions 85
Appendix 3–1: Motor Speech Examination 87

CHAPTER 4. Flaccid Dysarthria 99

Definitions of Flaccid Dysarthria 100
Neurologic Basis of Flaccid Dysarthria 101
Causes of Flaccid Dysarthria 114
Speech Characteristics of Flaccid Dysarthria 119
Key Evaluation Tasks for Flaccid Dysarthria 123
Treatment of Motor Speech Disorders 124
Treatment of Flaccid Dysarthria 128
Summary of Flaccid Dysarthria 142
Study Questions 142

CHAPTER 5. Spastic Dysarthria 145

Definitions of Spastic Dysarthria 146
Neurologic Basis of Spastic Dysarthria 146
Causes of Spastic Dysarthria 150
Speech Characteristics of Spastic Dysarthria 152
Spastic Dysarthria Versus Flaccid Dysarthria 157
Key Evaluation Tasks for Spastic Dysarthria 158
Treatment of Spastic Dysarthria 159
Summary of Spastic Dysarthria 167
Study Questions 168

CHAPTER 6. Unilateral Upper Motor Neuron Dysarthria 169

Definitions of Unilateral Upper Motor Neuron 170
Dysarthria
Neurologic Basis of Unilateral Upper Motor Neuron 171
Dysarthria
Causes of Unilateral Upper Motor Neuron Dysarthria 174
Speech Characteristics of Unilateral Upper Motor 177
Neuron Dysarthria
Key Evaluation Tasks for Unilateral Upper Motor 181
Neuron Dysarthria
 CONTENTS   vii

Treatment of Unilateral Upper Motor Neuron 181

Dysarthria
Summary of Unilateral Upper Motor Neuron 183
Dysarthria
Study Questions 184

CHAPTER 7. Ataxic Dysarthria 185

Definitions of Ataxic Dysarthria 186
Neurologic Basis of Ataxic Dysarthria 186
The Cerebellum and Speech 191
Causes of Ataxic Dysarthria 192
Speech Characteristics of Ataxic Dysarthria 196
Key Evaluation Tasks for Ataxic Dysarthria 200
Treatment of Ataxic Dysarthria 201
Summary of Ataxic Dysarthria 207
Study Questions 208

CHAPTER 8. Hypokinetic Dysarthria 209

Definitions of Hypokinetic Dysarthria 210
Neurologic Basis of Hypokinetic Dysarthria 210
Causes of Hypokinetic Dysarthria 215
Speech Characteristics of Hypokinetic Dysarthria 218
Key Evaluation Tasks for Hypokinetic Dysarthria 223
Treatment of Hypokinetic Dysarthria 223
Summary of Hypokinetic Dysarthria 239
Study Questions 240

CHAPTER 9. Hyperkinetic Dysarthria 241

Definitions of Hyperkinetic Dysarthria 242
Neurologic Basis of Hyperkinetic Dysarthria 243
Causes of Hyperkinetic Dysarthria 246
Key Evaluation Tasks for Hyperkinetic Dysarthria 264
Treatment of Hyperkinetic Dysarthria 265
Summary of Hyperkinetic Dysarthria 270
Study Questions 271
viii  MOTOR SPEECH DISORDERS: DIAGNOSIS AND TREATMENT

CHAPTER 10. Mixed Dysarthria 273

Definitions of Mixed Dysarthria 274
Neurologic Basis of Mixed Dysarthria 274
Causes of Mixed Dysarthria 277
Treatment of Mixed Dysarthria 288
Summary of Mixed Dysarthria 292
Study Questions 292

CHAPTER 11. Apraxia of Speech 295

Definition of Apraxia of Speech 296
Overview of the Apraxias 298
Neurologic Basis of Apraxia of Speech 302
Causes of Apraxia of Speech 304
Speech Characteristics of Apraxia of Speech 305
Assessment of Apraxia of Speech 309
Differential Diagnosis of Apraxia of Speech 310
Additional Diagnostic Considerations 313
Treatment of Apraxia of Speech 318
Summary of Apraxia of Speech 333
Study Questions 333

References 335
Glossary 353
Index 365
 Preface

T his is the fourth edition of Motor Speech Disorders: Diag-

nosis and Treatment. In the 24 years since the first edition,
knowledge about motor speech disorders has evolved quite
a lot, and research into this topic continues to be a dynamic area of
study. Information about specific conditions associated with motor
speech disorders has grown; a number of assessment instruments
have become more accurate in diagnosing disorders; and evalua-
tions of treatment procedures appear frequently in the research
literature. Perhaps the most exciting development over the past two
and a half decades is the creation of new evidence-based behav-
ioral treatments for apraxia of speech and hypokinetic dysarthria.
In addition, older treatments have been refined, adapted, or com-
bined to enhance their ability to address motor speech disorders.
This fourth edition remains dedicated to students and beginning
clinicians, both in its uncomplicated presentation of neurological
conditions and its accessible writing style. Each chapter was written
with the author’s own students in mind. Their questions during lec-
tures and their performance on tests and in clinics helped shape the
content and tone of the book. To further help all students understand
the complexity of these disorders, over two hours of clinical videos
and case histories are available on the PluralPlus companion website
(see the inside front cover for the URL and your access code), along
with eFlashcards with all the of the key terms and definitions from
the text. For instructors, PowerPoint slides that highlight important
details within each chapter and an image bank containing high-
resolution images from the book are also included on the website.

ix
x  MOTOR SPEECH DISORDERS: DIAGNOSIS AND TREATMENT

Organization
The overall organization of the book is the same as the prior edi-
tion. Chapter 1 is a historical introduction to the study of motor
speech disorders. It examines ancient case reports that might
involve dysarthria or apraxia of speech. Chapter 2 is an introduc-
tion to the motor system, one of the most remarkable parts of the
human body. Clinicians must have at least a basic understanding
of the motor system if they are to accurately diagnose and treat
motor speech disorders. Chapter 3 discusses the assessment of
these disorders. It includes a detailed explanation of the complete
motor speech examination that is at the end of the chapter (Appen-
dix 3–1). Chapters 4 through 11 examine the six pure dysarthrias,
mixed dysarthria, and apraxia of speech. Throughout these chap-
ters, a consistent organization is maintained to facilitate the reader’s
understanding of the disorders. Each chapter begins with the neu-
rologic basis of the condition, then continues with the etiologies
and causes of the disorder, an examination of the relevant speech
characteristics, and key evaluation tasks specific to the disorder;
and concludes with treatment procedures.

New to This Edition

This fourth edition includes many updated references and citations

in nearly every chapter. Other additions to the book include these
items:

n Newly published information on conditions that can cause

dysarthria.
n New illustrations that provide insight into how certain diseases
affect the motor system.
n Recent developments in assessment of dysarthria and apraxia
of speech.
n Recent developments in treatment tasks, with particular atten-
tion given to evidence-based procedures.

Finally, a few extra words need to be added about the videos

on the PluralPlus companion website. As has been said in the pref-
ace of each edition of this book, grateful acknowledgment must be
given to the individuals who allowed themselves to be videotaped.
 PREFACE   xi

It takes a special person to face the world while demonstrating

a significant neurologic disorder, yet they were all pleased to do
it, especially when told that the video would help students learn
about these disorders. So, thanks once again to all the generous
individuals in those videos.
 About the Author

Donald B. Freed, PhD, is a chair emeritus in the Department of Com­

municative Sciences and Deaf Studies at California State University,
Fresno. He received both his MS and PhD from the University of
Oregon. Prior to joining the Fresno faculty, he worked as a speech-
language pathologist in acute care and rehabilitation facilities and
served as a research speech pathologist at the Portland Veterans
Affairs Medical Center. His research has concentrated on aphasia
and motor speech disorders. He has published articles in journals
such as Aphasiology, Clinical Aphasiology, American Journal of
Speech and Language Pathology, and Journal of Speech and Hear-
ing Research.

xiii
In memory of Clyde E. Freed (1927–2019).
 Chapter 1

A Brief Historical Review of

Motor Speech Disorders
Case Reports From Ancient Greece Two Early Theories on the
Case Reports From the Middle Localization of Reason
Ages and Renaissance From the 19th Century to Today

1
2  MOTOR SPEECH DISORDERS: DIAGNOSIS AND TREATMENT

T he term motor speech disorders is an apt description

of the deficits that are examined in this textbook. For
readers who are new to the study of motor speech
disorders, it will be beneficial to discuss the meaning
of each word in this term. First of all, motor refers to
the part of the nervous system that controls voluntary
movements. Neuroanatomists call this portion of the ner-
vous system the motor system. Speech is communication
through the use of vocal symbols, sometimes also defined
as the physical production of language. Disorders means
an abnormality of function; the plural indicates that there is
more than one abnormality in this condition. Motor speech
disorders, therefore, are a collection of speech production
deficits that are caused by the abnormal functioning of the
motor system. Altogether, this collection of motor speech
disorders consists of seven types of dysarthria and one
type of apraxia.
Although the following chapters contain detailed discus-
sions of dysarthria and apraxia, these disorders should
be briefly defined now. The literal definition of dysarthria is
“disordered utterance” (“dys” means disordered or abnor-
mal; “arthria” means to utter distinctly, from the Greek,
arthroun). A more comprehensive definition is that dys-
arthria is the impaired production of speech because of
disturbances in the muscular control of the speech mecha-
nism. The layperson’s concept of dysarthria is someone
with slurred speech, but this disorder certainly includes
many more speech production deficits than just poor artic-
ulation. It can involve respiration, prosody, resonance, and
phonation as well.
Apraxia of speech also is a motor speech disorder.
Apraxia means without action (“a” means absence of;
“praxia” means performance of action, from the Greek,
praxis). Actually, apraxia of speech is a deficit in the ability
to smoothly sequence and place the tongue, lips, and jaw
during speech. Apraxia of speech primarily affects articula-
tion and prosody. Although apraxia of speech occurs fre-
quently when the left hemisphere of the brain is damaged,
the general public seems to be less aware of the charac-
teristics of this disorder than they are of dysarthria.
 1. A BRIEF HISTORICAL REVIEW OF MOTOR SPEECH DISORDERS   3

This chapter reviews a small selection of ancient medi-

cal reports that mention speech and language disorders.
It is important to examine these early reports because a
valuable part of any study is understanding the historical
context from which the subject developed. Whether the
topic is science or entertainment, a historical perspective
adds a sense of depth and continuity that is otherwise dif-
ficult to obtain. While reading the following pages, keep
in mind that some of the individuals in these case studies
experienced their speech and language disorders more
than 2,000 years ago.
One of the most remarkable aspects of preparing this
chapter was the discovery of how “modern” many of these
ancient medical writers were. From today’s perspective, it
is easy to view them as quaint at best or frightfully ignorant
at worst. But when examined in the context of the time in
which they lived, these physicians’ conclusions about anat-
omy and physiology show that most of them were trying
to take an analytical approach to medicine. When reading
their descriptions of their medical practice, it is easy to
imagine them as today’s state-of-the-art practitioners.

Case Reports From Ancient Greece

Some of the earliest written accounts of speech and language
disorders appear in the Greek texts known as the Hippocratic
Corpus. Originally, these texts were a collection of 70 volumes
that described numerous medicines, diseases, and treatments, as
observed by ancient Greek physicians. Only about 60 of these
volumes survive to the present, and they contain descriptions of
anatomy, explanations of symptoms, and case studies of patients. A
sampling of the individual titles gives an idea of the wide-ranging
topics covered in these works—“On Ancient Medicines,” “On Frac-
tures,” “The Book of Prognostics,” and “Of the Epidemics.” There
are even volumes devoted to ulcers and hemorrhoids. Some of
these works were written for educated physicians and contain sur-
prising amounts of specific information about medical disorders
and how to treat them. Other volumes were written for the general
public and are, accordingly, more plainspoken in their advice.
4  MOTOR SPEECH DISORDERS: DIAGNOSIS AND TREATMENT

The authorship of the Hippocratic Corpus is a bit of a mystery.

Although it carries his name, Hippocrates (ca. 460–377 bc) was
not the sole writer of this collection (Figure 1–1). In fact, it is not
certain that he wrote any of the volumes. Most experts believe that
numerous writers contributed to the collection over a period of at
least 100 years. It is possible that the actual writers were physicians
who were part of a school founded by Hippocrates on the Greek
island of Kos.
Among the many descriptions of disorders in the Hippocratic
Corpus are numerous references to patients being “speechless” or
having “loss of speech.” A few of these seem to be references to
neurologically based speech or language disorders. For example,
in Book One in “Of the Epidemics” (ca. 400 bc), there is a descrip-
tion of what could be an instance of aphasia and right hemiplegia.

A woman, who lodged on the Quay, being three months gone with
child, was seized with fever, and immediately began to have pains
in the loins. On the third day, pain of the head and neck, extending
to the clavicle, and right hand; she immediately lost the power of

FIGURE 1–1. An artist’s representation of Hippocrates (ca. 460–377 bc),

who might or might not have contributed to the ancient medical texts that
carry his name. Source: Image obtained from the History of Medicine data-
base of The National Library of Medicine.
 1. A BRIEF HISTORICAL REVIEW OF MOTOR SPEECH DISORDERS   5

speech; was paralyzed in the right hand, with spasms, after the man-
ner of paraplegia; was quite incoherent; passed an uncomfortable
night. (“Of the Epidemics,” ca. 400 bc/1995)

Fortunately, the woman’s speech or language deficit, whatever it

might have been, was only temporary because on the next day,
she “recovered the use of her tongue,” and on the sixth day, she
“recovered her reason.”
Another volume in the Hippocratic Corpus contains descrip-
tions that also could be references to neurologically based speech
or language disorders. In the “Aphorisms’’ (ca. 400 bc/1995), the
writer makes an intriguing comment about the rapid onset of a
condition that is accompanied by speechlessness: “When persons
in good health are suddenly seized with pains in the head, and
straightway are laid down speechless, and breathe loudly, they die
in seven days, unless fever comes on.” Although it is impossible to
determine with certainty, this could be a description of the sud-
den onset of a stroke or some other neurologic disorder. Garrison
(1925/1969) suggested that this passage describes a subarachnoid
hemorrhage, a condition that is nearly always accompanied by a sud-
den, painful headache and the rapid onset of other neurologic signs.
A second intriguing comment from the “Aphorisms” seems to
be a reference to the loss of speech after a head injury: “In cases of
concussion of the brain produced by any cause, the patients neces-
sarily lose their speech.” As with the prior quote, it is difficult to
determine which modern-day condition this might be describing.
It could be that the loss of speech is the result of aphasia, severe
dysarthria, or merely a temporary loss of consciousness.
One of the more detailed accounts of head injury resulting
in a speech or language deficit is found in Book Five of “Of the
Epidemics.” It describes what happened to a young woman who
was playing with a friend.

The pretty virgin daughter of Nerius was twenty years old. She was
struck on the bregma (front of the head) by the flat of the hand of
a young woman friend in play. At the time she became blind and
breathless, and when she went home fever seized her immediately,
her head ached, and there was redness about her face. On the
seventh day foul-smelling pus came out around the right ear, red-
dish, more than a cyathus [one-fifth of a cup]. She seemed better,
and was relieved. Again she was prostrated by the fever; she was
depressed, speechless; the right side of her face was drawn up;
she had difficulty breathing; there was a spasmodic trembling. Her
tongue was paralyzed, her eye stricken. On the ninth day she died.
(Smith, 1994, p. 191)
6  MOTOR SPEECH DISORDERS: DIAGNOSIS AND TREATMENT

This description indicates clearly that the author believed that

the cause of the woman’s speechlessness was the blow to her
head. However, the type of speech or language disorder she had
is difficult to determine. A modern-day reader might assume that
dysarthria was a part of the problem because of the reference to a
paralyzed tongue and facial contractions, but this conclusion would
be little more than a guess.
Numerous examples of disordered voice are found in Book
Seven of “Of the Epidemics.” One of the more interesting reports
describes a woman with arthritis whose “voice was checked dur-
ing the night and up to midday.” Although she could not talk, “she
could hear, her mind was clear; she indicated with her hand that
the pain was around the hip joint” (Smith, 1994, p. 399). That her
auditory comprehension was functional and that she could gesture
appropriately suggests that her speechlessness was from a laryn-
geal disorder, although it is difficult to say with certainty. Another
case report tells of a man in Olynthus who had a “fever” for 17 days.
The writer described him as having a “dreadful disorganization of
body” and that his “voice [was] broken, a task to hear it, but intel-
ligible” (Smith, 1994, p. 377). Once again, the author’s imprecise
description of the man’s deficits makes it difficult to know what
was wrong with his speech or voice. The man might have been
demonstrating the effects of a neurologic speech impairment such
as dysarthria or, perhaps, his voice was only soft and breathy from
his weakened condition.
All of these case studies from the Hippocratic Corpus show
that the ancient Greeks understood that speech difficulties could
be the result of physical injury. Most important, these writings
indicate that the Greeks knew that injury to the head could cause
speechlessness (O’Neill, 1980). It is less certain whether they had
a modern-day understanding of how voice, speech, and language
differ, as can be seen in their vague medical descriptions of these
communicative processes. Nevertheless, the influence of the Hip-
pocratic Corpus on Western medicine was long-lasting; it was part
of the standard medical curriculum for nearly 2,000 years. As late as
the 18th century, some physicians were still studying and practicing
the Hippocratic teachings on medicine.

Case Reports From the Middle Ages and Renaissance

Early descriptions of speech and language disorders did not end
with the Greeks. The Byzantine physician, Paulus Aegineta (625–
690), included numerous references to conditions that could result
 1. A BRIEF HISTORICAL REVIEW OF MOTOR SPEECH DISORDERS   7

in speechlessness in his Medical Compendium in Seven Books.

Later medical texts from the Middle Ages and Renaissance also
provide various examples of these problems. For instance, in the
early 1300s, a physician named Bernard of Gordon described indi-
viduals who omitted and added syllables to their speech (O’Neill,
1980). His examples of their spoken words (e.g., saying “Aristoles”
for “Aristoteles”) are intriguing and have characteristics that are
similar to those in apraxia of speech or aphasia. As with the case
studies from the Hippocratic Corpus, though, the exact nature of
these patients’ speech disorders cannot be determined from the
writer’s descriptions.
Another example of a speech or language disorder from the
medieval era comes from an Italian physician, Lanfranc. He wrote
about an incident in which a man fell from a horse and injured his
head. After regaining consciousness, the man’s initial attempts at
speech were filled with what Lanfranc described as a child’s bab-
ble—something that today might be labeled neologistic jargon or
perhaps language of confusion. The man did survive the accident,
and his speech eventually became intelligible again. Unfortunately,
the recovery was not complete, because Lanfranc reported that the
man never regained all of his mental abilities.
In the mid-1500s, a physician named Niccolo Massa recorded
the details of another head injury that resulted in disordered speech.
His case report is of a young man who was hit in the head with a
spear, which apparently pierced deeply into his skull.

Also returned to health by my work is the noble youth, Marcus Goro

who was wounded by the sharp point of a spear. . . . There was frac-
ture of not only the cranial bone, but of the meninges, and of the
brain substance as far as to the basilar bone. . . . Besides all his other
difficulties, the young man had been speechless for eight days. . . .
Since the physicians declared they had seen no bone, I thought that
the reason for the extinction of the voice was that there was a piece
of bone fixed in the brain, and taking an instrument from a certain
surgeon who was there, I extracted the bone from the wound, and
immediately, he began to speak, and said, “Praise God, I am healed.”
(O’Neill, 1980, p. 185)

Two Early Theories on the Localization of Reason

Early medical writings were not confined to case reports of inju-
ries. Many of them also included the authors’ thoughts on how
the human body functioned. Some of the most interesting of these
8  MOTOR SPEECH DISORDERS: DIAGNOSIS AND TREATMENT

are the theories of where human reasoning (and by implication,

speech and language) was located in the body. One of the most
long-lasting theories stated that reasoning was housed in the four
cerebral ventricles. It was thought that the two lateral ventricles
were where the body received sensory information from the out-
side world. This sensory information was believed to then move
to the third ventricle, which contained the intellect. It was thought
that the intellect analyzed the information and extracted meaning
from sensory information. The fourth ventricle was responsible for
memory—storing sensory information once it had been analyzed.
Evidence for this theory was described by such writers as
Galen (ca. 130–200 bc), who observed that the closer a wound
was to the ventricles, the more serious were the consequences
for the patient. For instance, a surface wound to the brain usually
did not result in deficits that were as significant as a wound that
penetrated deeply into cerebral tissue. Because the deeper wound
caused more serious damage and was closer to the ventricles, it
was hypothesized that the ventricles must play an important role
in cognitive abilities. Although this theory of ventricular localiza-
tion was incorrect, it was nevertheless nearer to the truth than
an earlier theory that placed the centers for speech and emotion
in the heart. The ventricle hypothesis was an enduring one. It
lasted from ancient times to the 16th century. This theory also had
many noted followers, such as Leonardo da Vinci (1452–1519),
who included the ventricles in many of his anatomical drawings
of the nervous system (Figure 1–2). It finally was discredited when
Vesalius (1514–1564) reasoned that because the cerebral ventricles
in animals’ brains were so similar in shape and number to those in
human brains, it was unlikely that the ventricles played an espe-
cially important part in human reasoning.
A second, contemporaneous theory about the center for
human reasoning held that the senses and movement were con-
trolled by the meninges—the membranes that cover the brain and
spinal cord. In brief, this theory was based on the observation that
whenever the meninges were damaged by an injury, there almost
always was some deficit in a patient’s reasoning abilities, whether
it was memory, movement, sensation, speech, or some other mental
faculty. The wide acceptance of this theory is reflected by the fact
that many early case studies of head injury frequently mentioned
whether there was damage to the meninges, as seen in the prior
quote from Massa. Another example of this can be found in a 1514
medical text by Giovanni da Vigo. He described a nobleman who
was seriously injured when he fell from a horse and was kicked in
the head. The man’s subsequent speechlessness was attributed to
sharp bone fragments that had pierced his meninges. No mention
 1. A BRIEF HISTORICAL REVIEW OF MOTOR SPEECH DISORDERS   9

FIGURE 1–2. Leonardo da Vinci (1452–1519) believed that the cerebral

ventricles were the containers of human intellect, and he featured them
prominently in many of his anatomical drawings. This drawing is almost cer-
tainly of an ox’s brain. Source: Image obtained from the History of Medicine
database of The National Library of Medicine.

was made that the fragments might have damaged the underlying
brain tissue. The meningeal theory was accepted widely for many
centuries. Some physicians were still ascribing to it as late as the
16th century (O’Neill, 1980).

From the 19th Century to Today

Before the 19th century, most descriptions of speech and lan-
guage disorders were too vague to be identified as definite histori-
cal instances of motor speech disorders. Reports that seemed to
describe a motor speech disorder had to remain intriguing possi-
bilities because details were lacking. This began to change in the
early 1800s, when case reports and medical descriptions became
much more specific. Numerous descriptions of modern-day motor
speech disorders can be found in medical texts from that period.
For instance, in his 1817 account of his patients’ “shaking palsy,”
10  MOTOR SPEECH DISORDERS: DIAGNOSIS AND TREATMENT

FIGURE 1–3. The title page from James Parkinson’s (1825–1824) 1817
essay on the disease that now bears his name. Source: Image obtained from
the History of Medicine database of The National Library of Medicine.

James Parkinson (1755–1824) described their symptoms, including

speech, with stark and surprising clarity (Figure 1–3). Here is an
excerpt about a middle-age gardener with the shaking palsy:

As the debility increases and the influence of the will over the mus-
cles fades away, the tremulous agitation becomes more vehement.
It now seldom leaves him for a moment; but even when exhausted
nature seizes a small portion of sleep, the motion becomes so violent
as not only to shake the bed-hangings, but even the floor and sashes
of the room. The chin is now almost immoveably bent down upon
the sternum. The slops with which he is attempted to be fed, with
 1. A BRIEF HISTORICAL REVIEW OF MOTOR SPEECH DISORDERS   11

the saliva, are continually trickling from the mouth. The power of
articulation is lost. (Parkinson, 1817, p. 9)

Jean-Martin Charcot (1825–1893), often called the father of

modern neurology, published influential descriptions of several
diseases that have dysarthria as a prominent symptom, such as
multiple sclerosis (MS), amyotrophic lateral sclerosis, and Parkin-
son’s disease (Figure 1–4). In 1877, Charcot described the speech of
individuals with MS, saying that, “The affected person speaks in a
slow drawling manner, and sometimes almost unintelligibly. . . . The
words are as if measured or scanned; there is a pause after every
syllable, and syllables themselves are pronounced slowly” (Darley,
1983, p. xiv). The speech deficits described so clearly by Charcot
most resemble the motor speech disorder called ataxic dysarthria.
Today, it is known that individuals with MS can have ataxic dysar-
thria, although it is more typical for them to have another type of
dysarthria, known as mixed dysarthria.
In their 1897 paper on the speech and language abilities of
individuals with right hemisphere lesions, Marie and Kattwinkel
described yet another type of dysarthria. They reported that the

FIGURE 1–4. Jean-Martin Charcot (1825–1893) published a number of

early descriptions of diseases that have dysarthria as a prominent symp-
tom. Source: Image obtained from the History of Medicine database of The
National Library of Medicine.
12  MOTOR SPEECH DISORDERS: DIAGNOSIS AND TREATMENT

most obvious speech or language deficit after right hemisphere

damage was “the mechanical functioning of speech, the articulation
of words; it is really a question of dysarthria and not of aphasia”
(Cole & Cole, 1971, p. 24). This type of dysarthria is now called
unilateral upper motor neuron dysarthria and, just as described in
1897, it is primarily a disorder of articulation. Liepmann is credited
with being the first to clearly describe apraxia of speech, which,
as mentioned at the beginning of this chapter, is a deficit in an
individual’s ability to smoothly produce the voluntary motor move-
ments needed for normal speech (Wertz et al., 1991). Although his
1900 report was mostly a description of his patient’s limb apraxia
(i.e., difficulties in sequencing the movements of the limbs), Liep-
mann also included detailed discussions of the patient’s speech
deficits. At about the same time, Carl Wernicke described another
type of apraxia (Figure 1–5). In his last published work (in 1906),
Wernicke described the characteristics of nonverbal oral apraxia, a
disorder that often co-occurs with apraxia of speech. Although he
was not the first to comment on this type of apraxia, his description
is remarkable for its clarity and concise detail:

FIGURE 1–5. Carl Wernicke (1848–1905) studied a number of neurologic

disorders in his productive career, including those associated with motor
speech disorders and aphasia. Source: Image obtained from the History of
Medicine database of The National Library of Medicine.
Other documents randomly have
different content
minulta Hellétä!…

— No, no, hyvä herra, sanoi Babette, älkäähän huutako noin

kovasti. Te luulette, että neidin on helppo päästä naimisiin!… Neiti on
miellyttävä, hänellä on omaisuutta, hän on hienosta suvusta. Mutta
te olette hänelle opettanut liian paljon hassutuksia. Se pelottaa
ihmisiä.

Setää alkoi naurattaa.

— Ole huoletta, Babette. Minulla on omat tuumani. Minun sallittiin

kuitenkin suoritella talousaskareita Babetten johdolla. Vielä yksi
vuosi kului.

Lokakuu oli loppumassa. Setäni tuntui tavallista

miettiväisemmältä. Eräänä päivänä postinkantaja toi hänelle kirjeen,
jonka hän luki tyytyväisen näköisenä.

— Hellé, sanoi hän minulle, tule puutarhaan; minulla on sinulle

jotakin sanottavaa.

Oli tuollainen syksyn iltapäivähetki, jolloin ohentunut valon väreily

tekee värit puhtaammiksi kuin mitä ne ovat kuumina kuukausina.
Kesäauringon paahtamat puut, hedelmäpuut, joissa vinot
päivänsäteet leikittelevät, autereinen taivas kuultavat kuin
kullanvärisen kristallin läpi katsottuina. Tuona päivänä pisti silmääni
muutama vioittunut päärynä säleistöjen ristikoista; viikunapuut
ravistelivat sinipunervia hedelmiään, jotka putosivat ruohistoon hiljaa
kahisten ja jättivät haljetessaan jälkeensä karmiininpunaisen viivan.
Päittemme yläpuolella riippui punertavasta köynnösholvista
kimpuittain mustia viinirypäleitä. Yöllä oli satanut ja kitkerä tuoksu
levisi kosteiden puksipuiden juurelle keräytyneistä lehdistä.
 Me kuljimme georgiinein keskellä, jotka aukaisivat auringossa
keltaisten umppujensa poimuja. Setäni oli surullinen. Hän katseli
puutarhaa ja taloa, joihin hänen liikkumis- ja näköalansa olivat
rajoittuneet, samalla kuin tiede oli avartanut hänen unelmiensa
ihannekotia äärettömyyteen saakka. Laskien kätensä olkapäälleni
hän äkkiä sanoi:

— Kaikki tämä täytyy meidän jättää.

Minä tein hämmästystä osoittavan eleen. Hän jatkoi:

— Me lähdemme Parisiin, rakas pienokaiseni. Sinä olet

kahdeksantoista vuotias. Olet jo melkein nainen. Olet, eikö totta, jo
paljon yläpuolella sinua vanhempia tyttöjä, tuota lapsen aivoilla
varustettua, kevytmielistä ja apinoivasti sievistelevää sukua? Olen
uhrautunut sinulle kokonaan, enkä sitä kadu. Nähdessäni sinun
kasvavan ja kukoistavan toiveitteni mukaisesti olen saanut kokea
sitä, mikä isän tunteissa on suloisinta ja parhainta. Sinä olet voinut
luulla, lapseni, että olen ollut itsekäs pitäessäni sinua lähelläni ja
kieltäessäni sinulta ne tavanmukaiset ilot, joita ikäisesi nuoret tytöt
saavat nauttia. Olenpa vielä, julmasti kylläkin, ryöstänyt sinut sisar
raukaltani. Mutta minun oli pakko, täydentääkseni työni, varjella
sinua sairaloisilta kosketuksilta, seuraelämän lapsellisuuksilta ja
järjelle turmiolliselta mystillisyydeltä. Olen muovaillut sinut Hypatian
kuolemattoman ja viehättävän kuvan kaltaiseksi.

— Ah! huudahdin minä, olen hyvin onnellinen löydettyäni teidän

kaltaisenne isän.

Hän hymyili.
 — Kuitenkin, oma Helléni, minä vanhennun enkä tule
saavuttamaan ikää, jonka eli Kentauri, Akhilleuksen kasvattaja, joka
minun pitäisi ottaa suojeluspyhimyksekseni. Minä vapisen
ajatellessani, että sinä jäisit tänne yksin. Tämän seudun ihmiset ovat
raakalaisia. He eivät ymmärrä mitään järjestyksestä eivätkä
kauneudesta, mutta heissä on karkeaa sievistelemisen halua, joka
olisi sinulle yhtä epämiellyttävää kuin heidän hellyytensä. Täytyy
lähteä pois, rakas tyttöseni. Sinun täytyy oppia tuntemaan elämää ja
ihmisiä voidaksesi valita itsellesi toverin. Tiedän, pienokaiseni, ettet
tahdo myötäjäisilläsi kartuttaa jonkun kaupustelijan korkoja. On
luultavaa, että menet naimisiin köyhän miehen kanssa. Sitäpaitsi on
hänen oltava sinun arvoisesi.

Minä vastasin:

— Setäni, en ajattele vielä avioliittoa. Olen hyvin onnellinen teidän

luonanne. Varmastikaan en tule menemään naimisiin mitättömän
miehen kanssa. Te olette tehnyt minut liian vaativaiseksi. Sellainen
puoliso kuin tuo kelpo herra Bertin olisi minulle vastenmielinen.

Hra Bertin oli eräs kaukainen sukulainen — jonkinlainen

pikkuserkku — joka oli viettänyt muutamia päiviä luonamme.

— Bertin ei ole tyhmä, sanoi setäni. Monet pitävät arvossa hänen

hengenlahjojaan: hänen laskevaisuuttaan ja hänen taipumuksiaan
kaupantekoon. Kuvittelen, että Bertinistä olisi tullut erinomainen
kauppias Korinthokseen, yksi noita merenkulkijoita, jotka purjehtivat
Idän satamiin ja ostivat sieltä purppuraa, hunajaa, samosviiniä ja
soittavia orjia. Hän osaa tulla toimeen ihmisten kanssa. Hän tekee
uskottavan vaikutuksen. Hän on sekä kohtelias että hauska, kun hän
tahtoo saada viinitynnyrinsä myydyksi. Hänellä pitäisi olla pieni
Hermes ovellaan. Mutta tuo neuvokas mies ei osaisi miellyttää sinua.
Sinun kaltaisesi tytöt, Hellé, olisi annettava palkinnoksi sankareille.

— Onko sankareita vielä olemassa, setäni?

— Aivan varmaan, mutta meidän rumana aikakautenamme täytyy

osata niitä löytää. Sankareiksi en, Hellé, sano hirviöiden lannistajia,
en valloittajia, en myöskään suuria tiedemiehiä enkä suuria
taiteilijoita. Sankari on ihminen, joka on osannut elää korkeampaa
elämää ja neron ja hyveen ihmeen kautta luoda itsestään
puolijumalan. Hän voi häipyä huomaamattomana vähäpätöisten
joukkoon; hän voi tulla väärin ymmärretyksi ja pilkatuksi; meidän
tehtävämme, sinun tehtäväsi on tuntea hänet. Jos olisit tavallinen
arkinainen, sanoisin: »Mene ja ota ensimmäinen, joka tiellesi sattuu,
kunhan hän vain on hyvä ja voimakas.» Mutta aina lapsuudestasi
saakka olen aavistanut, että sinä kuulut toiseen rotuun ja olet luotu
korkeampaa kutsumusta varten.

Kuljimme hetkisen äänettöminä.

— Minä en vaadi sinulta mitään uhrauksia, jatkoi setäni. Toivon

päinvastoin, että seuraat sisäistä ääntäsi. Kaikki naiset eivät
suinkaan ole luodut taloudesta huolta pitämään. Samoinkuin löytyy
nerokkaita miehiä, samoin löytyy naisia, jotka luonto on valikoinut
liittymään heihin. Harvoin he toisensa tapaavat: he odottavat,
kaipaavat ja etsivät toisiaan aina ja petyttyään kerran toisensa
jälkeen he säilyttävät kuolemaan saakka kaipuunsa ja koti-ikävänsä.
Mutta joskus, sivuuttaessaan toisensa, he aavistavat, tuntevat
toisensa, nuo kaitselmuksen määräämät rakastajat; he yhtyvät, ja
heidän rakkautensa kauneus säilyy esikuvana ihmisille. Usko minua,
Hellé, jos arkipäiväinen avioliitto, joka saattanee tuoda mukanaan
paljonkin sitä, mitä maailma kutsuu onneksi — rikkautta, kauneutta,
arvonimiä — alkaisi viekotella sinua: varo tarttumasta tähän ansaan.
Se olisi samaa kuin pettäisit etukäteen tulevaa oikeaa omistajaasi.
Sinä päivänä, jolloin tulet hänen läheisyyteensä, tunnet
vastustamattoman voiman vetävän itseäsi häntä kohti. Muista
sanani, tyttöseni, sinä saavutat rakkauden ainoastaan ihailun kautta.

Setä Sylvain jätti minut tämän sanottuaan. Minä tulin hyvin

miettiväiseksi.

Rakkaus! Tuo sana merkitsi minulle jotakin käsitteellistä ja

teoreettista. Ei sydämeni eivätkä aistini olleet heränneet. Setäni oli
antanut minun elää ihanteitten maailmassa, jossa nykyaikaiset tavat
ja ihmiset olivat vain huonosti määriteltyjä sanoja ja häilyviä varjoja,
jota vastoin mennyt aika jumalineen, taiteineen ja uninäkyineen oli
muodostunut minulle ainoaksi todellisuudeksi. En ollut koskaan
aukaissut romaania, en lukenut sanomalehteä enkä kuunnellut
nuorten tyttöjen toisilleen uskomia salaisuuksia. Nuoruuden
kynnykselle saapuneena olin kuin valkeisiin harsoihin kiedottu
kuvapatsas, jossa eli vain otsa, joka ajatteli. Setäni oli kehittänyt
älyäni, ymmärrystäni, muistiani; hän oli antanut minulle oikeuden ja
kauneuden tajun. Mutta en koskaan ollut koskettanut miehen kättä.
En voinut kuvitella, mitä rakkaus mahtoi olla.

Saavuttuani puutarhan perukkaan, nousin muutamia askeleita

kiviportaita ylös ja seisoin siinä, käsilläni nojaten muurin harjaa
vasten, josta silmä kantoi pitkin vihreitä niittyjä ja niihin viivoitettuja
pitkiä, ruskeita syksyisen työn sarkoja. Aurinko painui kukkuloita
kohti, joiden jalot, sinertävät ääriviivat häipyivät kultaiseen
auteremereen. Kirkas auranterä kiilsi paksussa mullassa.
Kastanjaryhmien joukossa, siellä täällä, vapisevat, kalpeat raidat
osoittivat puron suuntaa. Pieni kaupunki oli takanani,
näkymättömänä, kaukaisena, unohdettuna.

Aurinko laski. Silmäni joivat sen valoa ja tervehtivät sen

purppuraista kehää. Sen kasvojen kirkkautta ei pilven hattarakaan
himmentänyt, kun se kosketti kastanjapuiden latvoja. Illan
hiljaisuudessa kuulin antiikkisen runouden täyteläisten sointujen
kaikuvan läpi ilman ja pakanallinen ja neitseellinen sieluni värisi
jumalaisessa hurmiossa. Tunsin aavistusten ympäröivän itseäni, ja
sykkivin sydämin ojensin käsivarteni kohti kunnian korkeuksia,
tuntien olevani pyhitetty sankarin rakkaudelle.
IV.

Setäni oli päättänyt asettautua pysyväisesti Parisiin. Sain hänet

taivutetuksi lykkäämään matkaamme muutamia viikkoja, koska
tahdoin valikoida ne esineet ja huonekalut, jotka meidän piti ottaa
mukaamme. Setä Sylvain sadatteli jäädessään päiväkausiksi
yksikseen, mutta minä sanoin nauraen:

— Setäni, oletteko unohtanut kertomuksen Iskhomakesta ja hänen

vaimolleen antamansa neuvot? Minä en ole unohtanut, minä, joka
olen tutkinut Xenophonia. Vaimon tulee, sanoo hän, olla kodissa
samaa kuin mehiläisemo on pesässään. Ja hän lisää, että
arkipäiväisimmilläkin esineillä on oma kauneutensa, kun ne ovat
hyvin järjestetyt, »sillä näistä ainesosista on tehty sopusuhtaisuus,
joka on kauneuden alkujuuri.» Vakuutan teille, setäni, että Xenophon
olisi mielellään katsellut noita kiiltäviä kupariastioita ja noita punaisia
hedelmiä tuolla tavoin lautasille asetettuina. Minua hävettää se, etten
osaa leikata hametta makuni mukaiseksi. Ompelijattarellani ei ole
viivakauneuden aistia ja hän panee teidät tuhlaamaan sen rahan,
jonka paremmin voisitte käyttää ostaaksenne kreikkalaisten
tragediojen uusia saksalaisia painoksia, joita teidän niin tekee mieli.
Täti Angélie ei uskaltanut minulle opettaa tätä taloustiedettä, jota te
näytätte halveksivan. Sallikaa minun valmistautua tulevia tehtäviäni
varten, nimessä Sokrateen, joka varmasti tähän antaa
myöntymyksensä.

Minä tiesin, että vetoamalla tähän setä Sylvainin heikkoon kohtaan

saisin hänet suosiolliseksi tuumilleni. Hän alistui.

Sumuiset aamut, viileät illat osoittivat syksyn kallistuvan loppuaan

kohti. Kukattomassa puutarhassa kimmelsi härmä aamuruskon
kajastuksessa. Meidän piti lähteä 3 p:nä marraskuuta, vainajain
päivän jälkeen. Setäni, joka tyynenä kuin vanha stoalainen seurasi
luonnon ilmiöiden kulkua, ei välittänyt hautojen palvomisesta. Hän
vieroi puksipuiden ympäröimää hautakumpua, marmoripatsasta, joka
painoi maan povessa haurastuvia luita, sillä rakkaitten vainajien
henget elivät hänen muistossaan omaa, ajan kulutuksesta
vapautunutta jumal-elämäänsä. Hän sulkeutui kirjastoonsa, sillä välin
kuin minä Babetten kanssa tein vuotuisen pyhiinvaellusmatkani
vanhempieni haudalle.

Me kuljimme pitkin kirkkomaata, ympärillämme kaikkialla mustia ja

valkoisia ristejä ja hautakammioita, jotka tekivät minut surulliseksi
mahtipontisella rumuudellaan. Mustiin puettuja naisia kulki ohi tai
polvistui; toiset asettivat ristikkoaidoille päivänkakkarakimppuja ja
lasihelmistä tehtyjä seppeleitä. Kappelien puoliavoimista ovista näkyi
lekottavia kynttilänliekkejä, jotka näyttivät keltaisilta keskellä kirkasta
päivää ja värisivät kuin pienet sielut.

Babette polvistui kiven ääreen, jossa oli vanhempaini nimet sekä

yksi myöhäisempi kirjoitus. En tuntenut mitään heltymystä
ajatellessani isääni ja äitiäni, joita en muistanut. Tätini oli ainoa,
jonka kadottamista todella surin. Olin itkenyt häntä vilpittömästi;
mutta ymmärsin, että setäni poismeno olisi ollut minulle raskain
onnettomuus. Toiselta puolen, setäni oli totuttanut minua
ajattelemaan kuolemaa, joka ei herättänyt minussa mitään
kauhistavaa mielikuvaa. Kuolema… se oli välttämätön tapahtuma,
jota en tietysti odottanut ennen luonnollista aikaa tulevaksi, mutta
jonka olisin kyennyt vastaanottamaan kärsimättä muuta tuskaa kuin
ruumiillista, kuin tuota kapinoivaa tunnetta, jota tunsi Iphigeneia
itkiessään suloisen valon katoamista. Minä jätin itseni luottavaisena
luonnon huomaan, joka pitää omana salaisuutenaan seuraako
kuolemaa tyhjyys tai kuolemattomuus. Tiesin, että minun on
näyteltävä osani erään ajanjakson kuluessa, jonka pituuden
määritteleminen ei suinkaan kuulunut minulle, ja tätä osaa varten
pyrki kasvattajani kaikin voimin minua valmistamaan. Olin syntynyt
elämään elämää, ja minä pidin luonnonvastaisena mielettömyytenä
askeettisuutta, joka käskee meidän elää kuolemaa varten.

Babette nousi:

— Neiti parka pääsi taivaaseen, aivan varmaan, mumisi hän.

Hänen kuolemansa vuosipäivänä olen antanut lukea messun,
huolimatta herra Sylvainista.

»Kuinka voi uskoa taivaaseen ja messun voimaan? kysyin itseltäni

paluumatkalla. Setäni sanoo, että kristinusko on vallinnut kuoleman
pelon avulla. Se on tyydyttänyt ihmisten vaiston, joka itsepäisesti
tahtoo uskoa kuolemattomuuteen. Mutta kuinka voi hyväksyä noita
hämäriä ja hirmuvaltaisia dogmeja, jotka ikeen tavoin painavat
tervettä järkeä! Tuossa uskonnossa täytyy piillä joku viehätys, jota en
tunne.»

Seuraavana päivänä, sillä välin kun matkalaukkuja kannettiin alas,

Babette sulki ikkunaluukut. Meidän huoneemme ja täti Angélien
asunto jäivät koskemattomiksi. Otimme mukaamme vain kirjaston
kirjat ja huonekalut. Kun suuri avain kääntyi lukossaan, ahdisti tuska
sydäntäni. Syleilin katseellani käytäviä, muureja, puita, sokeaa ja
mykkää taloa. Vaunut lähtivät liikkeelle.

Pienen kaupungin kaduilla kääntyivät ohikulkijat katsomaan

taaksensa moittivan ja uteliaan näköisinä. Babette itki raitaiseen
nenäliinaansa. Setäni istui käsivarret ristissä rinnalla, vaiti. Me
ajoimme poppeleilla reunustettua tietä, joka vei asemalle. Viimeisen
kerran näytti kaupunki punaiset kattonsa, hedelmäpuutarhansa,
kiemurtelevat savupilarinsa, joita kolea pohjoistuuli kallisti etelään
päin; sitten katosi se vaaran taakse. Parisin pikajuna kuljetti minua
uutta elämää kohti.
V.

Heräsin seuraavana päivänä huoneessani eräässä Tournelles'in

rantakadun hotellissa. Puolipukeissani aukaisin ikkunan ja astuin
ulos parvekkeelle.

Oli kuuden aika aamulla. Rantakatujen ääriviivat kirkkoineen ja

torninhuippuineen häipyivät rajattomaan usvamereen, jonka läpi valo
päilyi tuhansina helmen ja sinisen harmaina vivahduksina. Saint-
Louis'n saaren rakennusryhmät olivat melkein ruusunpunaiset.
Oikealla puolen Bercyn taholla välkkyi Seinen leveä, sininen pinta
täynnä pursia ja tasapohjaisia aluksia, joista purettiin hiiliä,
jauhosäkkejä, omenakoreja. Lähempänä se haarautui kahtia, sulkien
La Citén sinivihreään syleilyynsä. Tuomiokirkon harmaa katto,
holvikaarineen, kellotapuleineen ja torneineen kohosi
selväpiirteisemmin taivaan rantaa vasten; ja vielä korkeammalla
säteili etäämpänä Sainte-Chapellen kullattu huippu auringonsäteen
siihen sattuessa.

Tällaisena näin kaupungin, aamuruskossa. Se ilmehti minulle

aavistamatonta kauneutta, jota vuosisadat olivat muovailleet ja
rikastuttaneet, sopusointuisena vastakohtineen ja vaihtelevine
näkyineen. Elämä ei hymyillyt tämän epävakaisen taivaan alla, tässä
ohennetussa ilmakehässä, mutta se oli hermostunutta,
monivivahteista, kiihkeää. Maailman sydän sykki täällä.

Minusta tuntui kuin olisi sykkinyt sen mukana vienosti oma,

rauhallinen sydämeni, joka siihen saakka oli uinunut neitseellisessä
välinpitämättömyydessään. Ja minä aloin unelmoida. Eikö ollut enne
tämäkin, tämä aamuisen Parisin juhlatunnelma, joka oli
vastaanottamassa nuoruuttani? Minkähän kadun varrella, matalassa
majassako vai upeassa talossa heräsi tänä jumalaisena hetkenä,
syyspäivän syntyessä suloisena kuin keväinen aamunsarastus,
unelmieni luvattu rakastaja, sankari, jolle minun tuli lempeni
omistaa? Minä kuvittelin häntä yhtä nuoreksi kuin itsekin olin,
kauniiksi sekä ruumiiltaan että sielultaan, miehisen kunnon
aseistamaksi tulevaisia valloituksia varten. Milloinkahan saisin hänet
nähdä? Mistähän salaperäisestä merkistä hän voisi minut tuntea?

Söin aamiaista setäni kanssa vihreäseinäisessä

ruokailuhuoneessa, joka oli juhlallinen kuin akatemian sali.

Kahvia tarjoiltaessa tuli kaksi herraa vieraaksemme. Heillä oli

pitkät, likaisen valkeat hiukset, ajellut leuat, suuret punaiset
kaulaliinat; he olivat oppineen, rehellisen ja köyhän näköisiä. Ne
olivat Lampérier, hellenisti, ja Grosjean, rahantutkija, molemmat
Instituutin jäseniä, jotka kahdenkymmenen vuoden ajan olivat olleet
setäni kanssa kirjeenvaihdossa ja nyt näkivät hänet ensi kerran.

Heidän takaansa ilmestyi nuori mies. Hän oli kuin puusta veistetty
ja tuntui liikkuvan itsetoimivien vietereiden avulla. Hänen parraton,
tiukkaviivainen päänsä ei ilmaissut mitään määrättyä ikää. Hänen
tukkansa oli pitkä, ylöspäin kammattu ja paljasti erinomaisen kauniin
otsan. Koko hänen olemuksensa oli minusta eriskummallinen:
kultasankaiset silmälasit, silkoisen sileä nuttu, kulmikkaat ja
viivoitellun määräperäiset eleet. Setäni ilo oli vilpitön:

— Herra Karl Walter, neiti Hellé de Riveyrac, veljentyttäreni.

Ällistyneenä seisoin paikallani, kun hra Walter ojensi minulle

kätensä: — Yksi! kaksi! — ja sitten istuutui: — Yksi! — niin
suoraviivaisin liikkein, että ne muistuttivat preussilaista
sotilasharjoitusta: Karl Walter! Olin lukenut hänen saksankielisiä
esteettisiä teoksiaan. Kuinka tuo henkilö, joka näytti olevan kotoisin
kuin jostakin Hoffmannin sadusta, on voinut uudelleen eloon
herättää kreikkalaisen taiteilijan elämän ja sielun ihmeteltävässä
filosofisessa romaanissaan: Eukrateen elämä, johon olin ollut niin
ihastunut?

Molemmat tiedemies vanhukset toivottivat meidät tervetulleiksi

Parisiin, kyselivät yhtä ja toista opinnoistani ja valittivat katkerasti
humanististen tieteiden rappiotilaa oppikouluissa. Karl Walter
keskusteli saksaksi setäni kanssa. Ymmärsin, että hänen piti seurata
erästä tiedemiesten lähetystöä, jonka tehtävänä oli jatkaa Olympian
kaivaustöitä. Äkkiä hän nousi: — Yksi! — ojensi kätensä: — Yksi!
kaksi! — ja poistui, hellenistin ja rahantutkijan seuratessa hänen
kintereillään.

— Tunnetteko paljon ihmisiä Parisissa? kysyin setä Sylvainilta.

— Minulla on ystäviä, joita en ole koskaan nähnyt; Lampérier ja

Grosjean kuuluvat niihin. Minulla on myöskin täällä eräitä nuoruuden
tovereita, jotka toimittavat sanomalehtiä tai jotka kirjoittavat
romaaneja, niin kutsuttuja parisilaisromaaneja, valitettavasti!… Mutta
noista ihmisistä en välitä. On sitten toisia, jotka ovat hyvin köyhiä ja
tuntemattomia: erikoisalan tutkijoita kuten minäkin, kirjastorottia.
Vielä on täällä Charles Gérard, historiantutkija, dosentti École
normalessa, entinen opintotoverini pappisseminaarista. Sinä saat
häneen tutustua. Hän on oppinut ja vakaumuksen mies. Pidän
hänestä paljon.

— Hänestä ette ole minulle koskaan puhunut.

— Mitä varten olisin sen tehnyt? Mielikuvituksesi olisi saanut vain

turhaa työtä. Nyt, kun olet järjellinen olento, eivät rouva Gérardin
loistavat vastaanotot voi saada sinua päästäsi pyörälle.

— Herra Gérard on naimisissa?

— On. Hänellä on vaimo, jota sanotaan kauniiksi ja joka ei miellytä

minua. Eipä silti, ettei hän todellakin olisi kaunis, mutta hänellä ei ole
hienostunutta suloutta, liikkeitten ja äänen sopusointua. Hän
muistuttaa itämaiden naista, joka lihoo velttoudessa ja hajuvesien
tuoksussa. Mutta tuo majesteetillinen henkilö on uskomattoman
kevyt luonteeltaan. Hän on kuin pyylevä harakka, joka alituisesti
lörpöttelee ja hyppii. Älä kuuntele lainkaan niitä neuvoja, joita hän
aivan varmaan tulee sinulle antamaan. Nuoren tytön tulee verhota
itsensä kainoudella, olipa hän sitten kaunis tai ei.

Iltapäivä oli varattu kaupungilla liikkumista varten. Notre-Damen

edustalle saavuttuamme setä Sylvain pysähdytti ajopelit. Huolimatta
siitä, että hän oli puhunut minulle halveksien keskiajasta, tunsin
kirkon sisään astuttuamme ennen aavistamattoman kauneuden
uhoavan noista mahtavasti kohoavista pylväistä, hämärteisistä
holveista, ihmeellisen väririkkaista ikkunamaalauksista.

— Lähtekäämme täältä, sanoi setä äkkiä. On kylmä; on pimeä.

Näissä goottilaisissa kirkoissa hengittää sisäänsä ikuista koti-ikävää
ja kuoleman kauhua.

— Te ette ole oikeudenmukainen! sanoin vaunujen lähtiessä

jälleen liikkeelle. Katsokaa: tuo katedraali kohoaa sopusointuisena
saaren kärjessä. Se ikuistuttaa tuhansien työmiesten vaivannäöt ja
unelmat. Huolimatta siitä, että se on paljas ja kylmä, on minusta kuin
ainakin heidän sielunsa asuisivat siinä, jollen tuntisikaan Jumalan
läsnäoloa. Ettekö lainkaan pelkää olevanne liian yksipuolinen,
setäni? Renan, jota olette antanut minun lukea, surkutteli sitä, ettei
Pallas Athenen otsa voinut tajuta laajempaa kauneutta, kauneuden
eri lajeja.

— Minä vihaan kristittyjen jumalanpalvelusta ja heidän

siveyskäsitteitään, vastasi hän. He ovat rikkoneet maailman
kaikkeuden rauhan. Älä puhu minulle sielun salaperäisestä lennosta:
ei mikään muu ole kaunista kuin valo, tasasuhtaisuus, sopusointu ja
totuus. Ihmiset, jotka ovat rakentaneet noita katedraaleja, ovat
tuoneet luurangon taiteeseen. Kaikkialla he näkivät sen irvistelevän
kuolontanssin. He ovat alentaneet hyveen eräänlaiseksi likaiseksi
välipuheeksi, joka on voimassa heidän ja heidän Jumalansa välillä;
he ovat saastuttaneet rakkauden, polttaneet naisen häpeämerkillä
eivätkä ole keksineet äitiydelle muuta puolustusta kuin Maarian
neitseellisen sikiämisen.

Hän pisti päänsä vaununovesta ja huusi:

— Ajuri, pysähdyttäkää Louvren edessä!

Saavuttuamme Carrouselin pihalle hän auttoi minut alas ja sanoi:

— Pudistakaamme itsestämme pois kaikki tuo goottilainen

mieliala. Minä näytän sinulle, missä on Kauneus.
 Hän johdatti minua läpi portaitten sokkeloisten käytävien
antiikkisen taiteen suureen osastoon. Me harhailimme tyhjien salien
viileässä hiljaisuudessa, kauniiden alastomien muotojen,
pylväänpäiden, hauta-uurnien, muistotaulujen keskellä, jotka
kertoivat muinaiskreikkalaisesta elämästä soinnukkaalla kielellään,
jota jo ymmärsin. Vihdoin tuli näkyviini Milon jumalatar
koskemattomassa kauneudessaan, katkonaisine jäsenineen,
puhtaana kuin kaunis Sophokleen runo. Ja äkkiä kirkastui minulle
koko tuo ylevä plastiikka, jota eivät mitkään kirjat eivätkä kaiverrus-
ja veistosjäljennökset voi tarkalleen ilmituoda. Tunsin jälleen
palaavani isänmaahani. Nämä ympärilläni kohoavat jumalat: Dianat
lyhyissä tunikoissaan, nuoret Bakkhokset, Theban ja Deloksen
Apollonit ruumiillistuttivat tutunomaisia vertauskuvia. Olin melkein
heidän aikalaisensa, sillä minut oli ravittu attikalaisten kennojen
hunajalla Gallian taivaan alla. Minun sieluni, maanpakoon tuomittuna
kuten hekin, etsi heidän marmoristaan kajastusta kirkkauden
maasta.

Kuukautta myöhemmin asetuimme asumaan Rue Palatinen

varrelle erääseen puutarhan perällä olevaan, sangen rapistuneeseen
sivurakennukseen. Ennen meitä oli siinä asunut Karl Walter, joka
luovutti meille vuokrakontrahdin ja osan irtaimistoa.
Pohjakerroksessa oli sali kolmine ikkunoineen, joiden valkoisissa
puitteissa huomasi jälkiä kultauksesta, pieni ruokasali ja avara suoja,
jota käytettiin kirjastona. Ensimmäinen kerros jakautui neljään
huoneeseen ja niiden yläpuolella oli ullakkokomeroita. Minua
pelottivat korkeat ja liian uudet kasarmit ja minä rakastin, juuri sen
vanhuuden vuoksi, tätä surumielistä ja viehättävää asuinpaikkaa.
Puutarha ulottui aina Rue Servandonille saakka ja sitä ympäröivät
muurit, joissa köynnökset kiemurtelivat. Saint-Sulpicen tornit sulkivat
näköalan. Keskellä nurmikkoa pulppusi suihkukaivo sammalen
vihertämän kiven onkalossa ja aivan perällä pensaspyökkien
keskellä seisoi tynkäjäseninen Amor-patsas, jonka pinnalle tuulessa
huojuvat lehvät loivat valo- ja varjoleikkiä.

Kirjastohuoneen sisustus oli täsmälleen sama kuin

Châtaigneraie'ssakin. Parthenonin friisi, rintakuvat ja harmooni olivat
saaneet vanhat paikkansa ja olympialainen Pallas, joka oli päästetty
ulos lasikaapistaan, seisoi korkean mustamarmorisen uunin päällä!

Joku ensimmäisen keisarikunnan entinen prefekti oli kalustanut

tämän talon, ostettuaan sen eräältä emigrantilta. Sali punaisine
haalistuneine silkki verhoineen oli komea ja arvokkaan näköinen.
Siellä oli kaunis pronssinen pendyyli, kirjoituspöytä ja klavesini.
Minun huoneeni oli kuin jäljennös jostakin vaskipiirroksesta: puinen
vuode pylväineen, kaksi paimentyttöä, Psykhe solmukkeilla ja
kukkaköynnöksillä koristeltuine kehyksineen, persialaistyyliset
seinäpaperit sinisine ja valkoisine kuvioineen.

Tässä hiljaisessa asumuksessa, Saint-Sulpicen tornien varjossa,

minä jatkoin Castillonin aikuista opinnoille omistettua elämääni.
Setäni oli odottanut Parisin matkaamme antaakseen minun lukea
nykyaikaista historiaa ja kirjallisuutta. Muistopatsaat, kadut,
kaupungin näköalat kuvittivat havainnollisesti hänen opetustaan.
Minä jatkoin erinomaisella nautinnolla noita keskusteluja ja
kävelyretkiä ja lueskelin puutarhassa, näkymättömän suurkaupungin
melun tuudittamana. Lampérier, Grosjean ja Walter tulivat usein
teelle. Aukaisin silloin klavesinin ja soitin Bachin fuugia ja Gluckin
aarioita setäni säestämänä, joka muisti joskus opetelleensa huilun ja
viulun soittoa. En tuntenut minkäänlaista vaihtelun ja seikkailun
kaipuuta enkä ollut erikoisemmin innostunut kun, saatuani kutsun
rouva Gérardin tanssiaisiin, tilasin ensimmäisen iltapukuni.
VI.

Setäni oli liian ankara rouva Gérardia kohtaan. Tällä ruumiikkaalla,

ikävystyttävän lörpöttelevällä naisella oli kaikki viat, mutta ei yhtään
pahetta. Hra de Riveyrac olisi pitänyt häntä mielenkiintoisempana,
jos hänellä olisi ollut kaikki paheet eikä yhtään vikaa. Rouva
Gérardin keimailu ei ollut tahallista; hänen juorunsa vahingoittivat
tuskin ketään; hänen pienille turhamaisuudesta johtuville valheilleen
täytyi hymyillä. Rouva Gérard oli kykenemätön tekemään pahaa eikä
osannut tehdä hyvää. Hän oli kaikin puolin vähäpätöinen, mitä
suurimmaksi onneksi hänen miehelleen, hra Charles Gérardille.
Vaimo, joka todellakin on »henkilöllisyys», velvoittaa miehensä
kiinnittämään häneen huomiota, moittimaan tai kiittämään häntä.
Sattuupa niinkin, että hän rauhanhäiritsijänä tunkeutuu siihen osaan
miehen elämää, jonka tämä on varannut kirjallisuutta, politiikkaa,
liikeasioita tai huvitusta varten. Rouva Gérardin loruilu ja hääräily ei
liikuttanut Charles Gérardia lainkaan. Hän oli tottunut siihen samoin
kuin voi tottua seinän takana jyskyttävän koneen yhtämittaiseen ja
aina samanlaiseen meluun.

Heidän salongissaan kävi ennen muita Gérardin virkaveljiä,

varattomia opettajia, joilla oli naimaikäisiä tyttäriä, kirjailijoita,
Akatemian jäseniä, joitakin poliitikkoja sekä kunnianhimoisia nuoria
ylioppilaita, jotka toivoivat itselleen suosituksia ja erikoisetuja.
Torstaisin, joka toinen viikko, rouva Gérard tarjosi teetä; kahdet
tanssiaiset ja neljä juhlapäivällistä kuuluivat suurien vastaanottojen
vuotuiseen ohjelmistoon.

Noissa pienissä torstai-illatsuissa olin käynyt muutamia viikkoja

saapumiseni jälkeen. Tunsin itseni kyllin tahdikkaaksi ja viisaaksi
voidakseni arvata sen, mitä maaseutuelämä ja opintovuodet eivät
olleet voineet minulle opettaa. Päätin puhua vähän ja pysyä kainon
pidättyväisenä, olematta silti liian arka. Rouva Gérard, joka
erinomaisen lämpimästi oli minut vastaanottanut ensimmäisellä
vierailulla käydessäni, oli kaikkialla kertonut elämänvaiheeni,
muovaillen ja värittäen niitä niin hyvin, että heti ensi iltana sain
osakseni uteliaisuusmenestyksen, jonka saapumiseni aiheuttama
hiljaisuus ilmaisi. Odotettiin uutta rouva de Staëlia, neiti Dacier'ta,
jonkinlaista oppinutta ja rohkeapuheista keskustelijatarta. Mutta
sisään astuikin nuori vaalea tyttö, valkeaan harsoleninkiin puettuna,
ilman yhtään jalokiveä, ilman kukkaa. Säälin hymy kuvastui
pettyneiden läsnäolijoiden kasvoilta. »Tuoko nyt on, tuntuivat kaikki
sanovan, se luvattu merkillisyys?» Tunsin, että nuoret tytöt kiihkeästi
toivoivat minun olevan ruman ja että nuoret miehet olisivat olleet
mielissään voidessaan nimittää minua pedantiksi. Ainoa, joka alentui
puhelemaan kanssani, oli eräs itsekylläisen näköinen neiti,
lattearintainen, nenäkakkuloita kantava lisensiaatti, jonka ajatukset
eivät kantaneet Sorbonnea ulommaksi. Rouva Gérard lienee hänelle
ylistänyt oppineisuuttani kovin haltioitunein puheenparsin, ja neiti,
otteluun valmiina, tahtoi näyttää etevämmyyttään. Tuskin oli hän
aloittanut keskustelun, — tavalla, joka oli omiaan tekemään meidät
naurettaviksi, — kun minun pidättyväisyyteni teki lopun hänen
lähentelyistään. Mutta pelätty vaikutus oli saavutettu, ja seura katseli
minua epäluuloisesti.
 Olisin mielelläni keskustellut nuorien, ikäisteni tyttöjen kanssa,
joita nyt näin ensi kertaa. Minun mielestäni he olivat ikäänkuin
keskeneräisiä, vain puolittain itsetietoisia; ja kuitenkin olivat he
kokeneet tunteita, jotka minulle olivat vielä aivan outoja. Minä olin
elänyt vuosisatani ulkopuolella, yhtä rintaa vainajien kanssa, joilla ei
ole ikää yhtä vähän kuin isänmaatakaan, ja vasta nyt synnyin
yhteiskuntaelämään, johon nuo ruusunpunaiseen ja taivaansiniseen
puetut tietämättömät lapset olivat tulleet ennen minua. Heissä saattoi
nähdä alkuluonnoksen nykyaikaisesta naisesta. Perhetuttavien
salongeissa, äidin valvovan silmän seuratessa, he valmistautuivat
rakkauden taisteluun; heille oli opetettu viehättämisen taito,
varovaisuus, luvallinen keimailu, väijyvät vaarat, ja minä olin kuin
norsunluinen Pallas, eläen liikkumattomalla jalustallani ikuista
unelmaa.

Muutamien viikkojen kuluttua en enää herättänyt uteliaisuutta enkä

paheksumista. Toiset syyttivät minua ylpeydestä, toiset liiallisesta
arkuudesta. Minuun suhtauduttiin hyväntahtoisella
välinpitämättömyydellä. Eräät nuoret miehet, jotka pitivät minua
kauniina, koettivat ylläpitää jonkunlaista hakkailua.

Lähemmin heitä tarkasteltuani huomasin, että he olivat älykkäitä ja

sivistyneitä; mutta kaikki he näkyivät olevan ammatillisuuden
rumentamia. Näin opettajia, lääkäreitä, asianajajia, mutta en löytänyt
yhtään ihmistä. Yhteiskunta oli heidät sorvaillut jotakin erikoista
virkaa varten; ammatti oli tullut heidän toiseksi luonnokseen, ja
heidän älynsäkin, liian yksipuolistuneena, tuntui olevan samalla sekä
pingoitettu että kutistunut, koska siitä puuttui tasapainoa ja oikeat
suhteet. Tämä selitti minulle heidän ajatustensa pikkumaisuuden ja
heidän horjuvan arvostelukykynsä, silloin kun he uskalsivat oman
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com