Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at textbookfull.

com

Volleyball Fundamentals 2nd Edition Joel Dearing

https://textbookfull.com/product/volleyball-
fundamentals-2nd-edition-joel-dearing/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Transport Phenomena Fundamentals 4th Edition Joel L.

Plawsky

https://textbookfull.com/product/transport-phenomena-fundamentals-4th-
edition-joel-l-plawsky/

textboxfull.com

Volleyball steps to success 1st Edition Schmidt

https://textbookfull.com/product/volleyball-steps-to-success-1st-
edition-schmidt/

textboxfull.com

Invisible Iceberg 2nd Edition Joel N. Myers

https://textbookfull.com/product/invisible-iceberg-2nd-edition-joel-n-
myers/

textboxfull.com

Obesity and Diabetes: Scientific Advances and Best

Practice 2nd Edition Joel Faintuch

https://textbookfull.com/product/obesity-and-diabetes-scientific-
advances-and-best-practice-2nd-edition-joel-faintuch/

textboxfull.com
Data Science from Scratch First Principles with Python 2nd
Edition Joel Grus

https://textbookfull.com/product/data-science-from-scratch-first-
principles-with-python-2nd-edition-joel-grus/

textboxfull.com

Data Science from Scratch First Principles with Python 2nd

Edition Grus Joel

https://textbookfull.com/product/data-science-from-scratch-first-
principles-with-python-2nd-edition-grus-joel/

textboxfull.com

Fundamentals of Astronomy 2nd Edition Cesare Barbieri

https://textbookfull.com/product/fundamentals-of-astronomy-2nd-
edition-cesare-barbieri/

textboxfull.com

The Fundamentals of Fashion Design 2nd ed 2nd Edition

Richard Sorger

https://textbookfull.com/product/the-fundamentals-of-fashion-
design-2nd-ed-2nd-edition-richard-sorger/

textboxfull.com

Fundamentals of Business, 2nd Edition Stephen J. Skripak

https://textbookfull.com/product/fundamentals-of-business-2nd-edition-
stephen-j-skripak/

textboxfull.com
VOLLEYBALL
Fundamentals
Second Edition

Joel Dearing
Springfield College
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Dearing, Joel, author.
Title: Volleyball fundamentals / Joel Dearing, Springfield College.
Description: Second Edition. | Champaign, Illinois : Human Kinetics, [2018] |
Series: Sports Fundamentals Series
Identifiers: LCCN 2018019651 (print) | LCCN 2018019991 (ebook) | ISBN
9781492567301 (ebook) | ISBN 9781492567295 (print)
Subjects: LCSH: Volleyball.
Classification: LCC GV1015.3 (ebook) | LCC GV1015.3 .V65 2018 (print) | DDC
796.325--dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2018019651
ISBN: 978-1-4925-6729-5 (print)
Copyright © 2019, 2003 by Human Kinetics, Inc.
All rights reserved. Except for use in a review, the reproduction or utilization of this work in any form
or by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter invented, including xerog-
raphy, photocopying, and recording, and in any information storage and retrieval system, is forbidden
without the written permission of the publisher.
The web addresses cited in this text were current as of June 2018, unless otherwise noted.
Acquisitions Editor: Diana Vincer; Managing Editor: Karla Walsh; Copyeditor: Marissa Wold
Uhrina; Proofreader: Leigh Keylock; Permissions Manager: Martha Gullo; Graphic Designer:
Julie L. Denzer; Cover Designer: Keri Evans; Cover Design Associate: Susan Rothermel Allen;
Photograph (cover): Buda Mendes / Getty Images; Photographs (interior): © Human Kinetics;
Photo Production Coordinator: Amy M. Rose; Photo Production Manager: Jason Allen; Senior
Art Manager: Kelly Hendren; Illustrations: © Human Kinetics; Printer: Versa Press
We thank The High School of St. Thomas More in Champaign, Illinois, for assistance in providing
the location for the photo shoot for this book.
Human Kinetics books are available at special discounts for bulk purchase. Special editions or book
excerpts can also be created to specification. For details, contact the Special Sales Manager at Human
Kinetics.
Printed in the United States of America   10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
The paper in this book is certified under a sustainable forestry program.
Human Kinetics
P.O. Box 5076
Champaign, IL 61825-5076
Website: www.HumanKinetics.com
In the United States, email [email protected] or call 800-747-4457.
In Canada, email [email protected].
In the United Kingdom/Europe, email [email protected].
For information about Human Kinetics’ coverage in other areas of the world,
please visit our website: www.HumanKinetics.com
E7313
Contents

Acknowledgments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . iv
Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . v
Key to Diagrams. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . x

Chapter 1 Volleyball Basics . . . . . . . . . . . . . 1

Chapter 2 Serving. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
Chapter 3 Receiving the Serve . . . . . . . . . . 21
Chapter 4 Setting . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
Chapter 5 Attacking . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47
Chapter 6 Blocking . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
Chapter 7 Digging . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75
Chapter 8 The Libero . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
Chapter 9 Team Defense . . . . . . . . . . . . . . 97
Chapter 10 Free Ball . . . . . . . . . . . . . . . . . . 113
Chapter 11 Team Offense . . . . . . . . . . . . . . 121
Chapter 12 Transition. . . . . . . . . . . . . . . . . 135
Chapter 13 Modified Games . . . . . . . . . . . . 145
Chapter 14 Scoring Systems. . . . . . . . . . . . 155
About the Author . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 165

iii
 Acknowledgments

I would like to thank my Human Kinetics team for getting this second
edition to the finish line. This very impressive group of professionals
includes Diana Vincer, Cynthia McEntire, Karla Walsh, Amy Rose,
Coree Clark, and Jason Allen. With my 40 seasons of coaching and
more than 30 years of running summer camps, conducting clinics,
and working with the USA Volleyball Coaching Accreditation Program
as an instructor, it is impossible to give ample credit for what I know
about coaching and teaching volleyball. I want to acknowledge all
with whom I shared these experiences—experiences I am now pass-
ing on in this book. I was blessed to coach hundreds of wonderful
young women and men and work with many talented and dedicated
assistant coaches in four different decades. I learned so much from
those experiences, and I am particularly proud of so many of you
for entering the coaching ranks. Thanks to three longtime assistant
coaches and cherished friends, Marcus Jannitto, Kevin Lynch, and
Lev Milman, for the countless lessons I learned from you as well
as another very special colleague and friend from the Emerald Isle,
Mary Lalor. I was very fortunate to have coaches Moira Long, Aylene
Ilkson, and Chelsea Barnicle, along with veteran official Wade Dubois,
to bounce questions off during the many months spent completing
this project. Thanks to each of you, along with all my Springfield
College athletic administrators and coaching comrades—you are a
special group. I need to acknowledge my parents, Dave and Doris
Dearing, for providing so many opportunities for me that allowed me
to live my dream of being called Coach. Most importantly, a word to
my family: Thank you, Erin Leigh, Kevin, and Ryan for the many,
many ways you have supported and shared in my career. My final
acknowledgment, to the love of my life, finds me searching for words
to adequately express my gratitude. So I will leave you, Diane, with
something special that we discovered long ago to share with each
other frequently . . . J R I L Y.

iv
Introduction

L earning the fundamentals of volleyball can be great fun. Volleyball

is a unique and exciting game that requires solid teamwork and
consistent individual execution. Unlike many other team sports, play-
ers rotate to different positions on the court, so all players must be
prepared to play a variety of roles on the team. At elite levels players
may specialize, but beginners and recreational players should learn
the basics of all positions.
Before we cover the fundamental skills of volleyball, let’s get you
started with the rules of the game and some features.

Court and Equipment

The volleyball court is 18 meters from endline to endline and 9 meters
from sideline to sideline (figure I.1). The centerline (below the net)
divides the court in half. Each team’s attack line is three meters
from the centerline. A back-row player must stay behind the attack
line when jumping to contact a ball that is above the height of the
net. Players may initiate the serve from anywhere along the endline.

3m

Sideline

18 m

I.1 The volleyball court.

E7313/Dearing/F I.01/602383/mh-R1

v
 For women’s volleyball, the net is 2.24 meters (7 feet, 4-1/8 inches)
high; for men’s volleyball, the net is 2.43 meters (7 feet, 11-5/8
inches) high. The net should be strung tightly to avoid any sagging
and to allow a ball driven into the net to rebound cleanly instead of
dropping straight to the floor.
Antennae are connected to the volleyball net just above the sidelines
(figure I.2). The volleyball must always pass over the net and between
the antennae on a serve and throughout a rally. Safety rules require
that the poles and the referee stand must be padded.
Most beginning volleyball players think of each side of the court as
two zones: front row and back row. Help your players discover right
from the start that there are six zones (figure I.3): right back (zone
1), right front (zone 2), middle front (zone 3), left front (zone 4), left
back (zone 5), and middle back (zone 6).
What do you need to play? Begin with volleyball shoes, knee pads,
and a volleyball. Choose an indoor or outdoor court. Talk to a local
volleyball coach for sound advice on what type of ball to purchase.
The proper uniform includes matching T-shirts and shorts, appro-
priate volleyball shoes, and knee pads. If you are starting a new
team, you will need to purchase T-shirts with numbers on the front
and back; then select team shorts. The color and brand should be

Antennae

9m

Net
cables

Pole

Padded
referee
Pad stand

I.2 The volleyball net with padded poles and referee stand.

E7313/Dearing/F I.02/602384/mh-R1

vi
 I.3 The six zones of the volleyball court.
E7313/Dearing/F I.03/602385/mh-R1

the same for all players, with the exception of the uniforms worn
by liberos (see chapter 8), who are required to wear a shirt of a con-
trasting color.

Rules
For an indoor six-person game, each team has six players on the court
in a predetermined lineup. Prior to the serve, players must be in their
legal positions, relative to any adjacent player, to avoid an overlap
penalty. Each zone has two to three adjacent players, as shown by the
arrows in figure I.4. An overlap violation would be called, for example,
if at the moment of service the middle back player is closer to the
centerline than the middle front player or if the middle back player
is closer to the left sideline than the left back player. (See chapters
9 and 11 for more about legal defensive and offensive formations.)
Once the server contacts the ball, players may change positions for
the remainder of the rally. Back-row players may play near the net
but may not block or attack a ball that is above the height of the net.
A legal serve may contact the net but must cross over the net and
between the antennae. A server who steps on the endline prior to
contact is considered in the court, resulting in a serving fault.
The receiving team must return the ball to the other side of the net
within three team contacts, and no individual may contact the ball
more than once consecutively. An individual or group block does not

Introduction vii
 5 4

6 3

1 2

I.4 Potential overlap violations.

E7313/Dearing/F I.04/602386/mh-R1

count as a contact for any player; a player is allowed to block and

then make another legal contact with the ball.
Throughout a rally, the ball must cross the net between the
antennae. Any ball that lands on a sideline or endline is considered
in bounds. Players may not touch the net. Each time the receiving
team wins a rally, the players on that team rotate one position in a
clockwise direction.
Rally scoring is a system in which a point is scored on every play.
Rally scoring replaced the traditional scoring method, which awarded
points only to the serving team. See chapter 14 for more information
on scoring systems, including some unique ways to keep track of
the score during drills.
In an outdoor beach or grass-court game, players typically play two
versus two. The outdoor game provides the additional challenges of
playing in the sun and wind. To minimize the advantage of playing
on a particular side of the court (e.g., the side with less glare), the
two teams change sides after every 7 points in sets 1 and 2 and after
5 points in a deciding set 3. The basic skills (serve, pass, set, attack,
block, and dig) are the same for outdoor volleyball.
In contrast to the blocking rule for indoor volleyball, in the beach
game, a block does count as an individual and team contact. The
outdoor game utilizes a slightly smaller court (8 meters by 16 meters)
with no attack line, so players can attack from anywhere on the court.

viii
Substitutions
The rules regarding substitution limits differ greatly between high
school games and international games. For instructional classes,
it is probably best to limit the maximum number of players on the
court to six.
My introduction to volleyball during junior high school was the
nine-per-side game. The rotation pattern was a zigzag across the
back row, then across the middle, and finally to the front row. Avoid
this at all costs. If more than six players are on a team, simply place
substitutes off the court near zones 4 and 2 (figure I.5). Players rotate
from zone 1 to zone 6 to zone 5, then leave the court for one play, and
then return to zone 4. Players then rotate from zone 4 to zone 3 to
zone 2 and then step off again for a play before going back to serve.
Understanding these rules provides a solid foundation of knowl-
edge that will assist you as you build your game. Let’s continue the
construction with the basics in chapter 1.

X
X

X X

X X

I.5 Substitution pattern when thereI.05/602387/mh-R2

E7313/Dearing/F are more than six players.

Introduction ix
 Key to Diagrams
Key to diagrams

S Server

T Target

Cone

Player movement

Ball movement

Ball cart

Ts Tosser

P Passer

Volleyball

Bonus ball

C Coach/instructor
C
Coach on a box

St Setter

X Player

Xc Ball collector

A Attacker

L Left-handed player

R Right-handed player

B Blocker

F Female player

M Male player

D Digger/defender

7 10 Setter/right-side player

8 11 Left-side player

9 12 Designated middle
or Libero
L 13

E7313/Dearing/F FM.01/602382/mh-R3
x
 1
CHAPTER

Volleyball
Basics
T he opportunity to refresh this book with a second edition has
allowed and challenged me to consider how best to provide prac-
tical and foundational information to help you learn to play this great
game. I continue to carve out time to work on individual fundamen-
tals with new learners of the sport. At times, this means isolating
skill development with drills designed to provide some repetitions.
In chapters 2 to 7, you will discover skill keys (words and phrases
to focus on) as you learn each of the six basic fundamental skills:
serving, passing, setting, attacking, blocking, and digging. Think of
these keys as your tools. As a coach, I settled on particular words
and phrases to use both with my team in practice and with aspiring
players in clinics and camps. Whenever and wherever I teach volley-
ball skills, my objective is to focus my feedback on one key at a time.
To receive the greatest benefit from working on fundamentals, I
suggest that you focus on one skill at a time, performing the entire
skill whenever possible. Even accomplished players who want to
take their game to another level benefit from taking the time to focus
heavily on the execution of a skill, such as an experienced setter
establishing a goal of jump setting 100 percent of the time. Part of
that training process might include drills and activities that simply
allow the player to get a feel for repetitive jump setting, while receiving
video and specific feedback one key at a time.

1
 For you, this might mean working on a rather simple change in
transferring body momentum as you serve, if you discover that your
last step is with your dominant foot. You will see the phrase “step
with the nondominant foot” in the next chapter. Watch a softball or
baseball pitcher: a righty steps with the left foot during the throw,
while a lefty steps forward with the right foot. The same holds true
for serving. As you look at the keys for serving, you may want to take
time to serve repetitively and focus on your last step, but be sure
you fully execute the serve. Worry less about the contact and result,
while really focusing on feeling yourself stepping in opposition. Early
in your learning process, taking the time to serve in succession, and
not immediately entering the court to play defense, may be the best
use of your time.
Intentional decisions, however, need to be made for the healthy
philosophical tension that exists between training fundamental
skills and the ever popular approach of using game-like (experien-
tial learning) opportunities to teach the game. In both educational
and competitive teaching situations, I have challenged myself to
guide learners as often as possible through progressions of activ-
ities, adjusted as needed to become increasingly game-like for the
participant.
I had a unique opportunity as a professor in our physical educa-
tion preparation program at Springfield College to develop teaching
strategies for future teachers of junior high–level volleyball units
that essentially used 3v3 activities exclusively in every lesson. That
approach placed the emphasis on allowing the game to teach the
game. I wrestled with planning variations of 3v3 play to introduce
beginners to the basic skills while simulating the sequences of con-
tacts that represent how the game is actually played. Skill keys still
needed to be introduced, and feedback to participants on those keys
still needed to be provided.
The benefit derived from this approach is that new learners always
got a feel for the game. The net was involved 100 percent of the time,
which provided ongoing experiences for students to respond to the
ball, their own teammates, and the opponents in the two most cen-
tral objectives in the game: (1) the need to return the ball over the
net and (2) the need to keep the ball off the floor.
Combining these types of teaching experiences in a physical edu-
cation setting with 40 seasons of preparing practice plans daily to
challenge highly competitive collegiate players informed the decisions
I have made with the content of this book.
I have found—and continue to find—each drill in this book helpful
to all players, regardless of where they are on the learning contin-
uum. You will notice a wide variety of strategies for how each drill is

2
initiated, along with variations on how you can take the activity to
the next level. You’ll find drill instructions that provide a number of
game-like methods. The sooner you get to drills where players are
initiating a rally, the better. One thing I know from over 30 years of
instruction: people love to play this sport. With that in mind, here
are some volleyball basics to get you started.

Reading
An often overlooked skill is reading, which I operationally define as
the ability to anticipate and react to what is about to happen next
on the court. One of the benefits of game-like drills is the constant
opportunity to develop your reading skills. Each rally provides dif-
ferences (subtle or drastic) in the body positions (in contact with the
floor or in the air) of competitors about to contact the ball and in the
angle, trajectory, and speed of the ball as it crosses the net.
I have observed that for some players, reading seems to be a sixth
sense. When exhibited expertly, reading is, among other things, a
combination of focus, awareness, concentration, and competitive
attitude. The first three attributes vary between individuals and over
the course of a practice session or match, but levels of competitive-
ness are largely determined by motivation.
Moving into the realm of sport psychology is beyond the scope of
this book, but you will notice in many drills and activities that scoring
and a scoreboard are included. You get to determine your level of
competitiveness, and a scoreboard will help. Plus, it won’t take long
for you to discover the pure joy that happens when someone makes
a great play. Often what makes those plays great is the improbabil-
ity factor. How did she get to that ball? How did he keep that off the
floor? The odds are high that this “great moment” started with the
player reading and reacting to the situation.
Reading starts with your eyes. Take a quick peek ahead at chapter
6 (Blocking) for a guide on what to watch when playing defense. The
eye sequence outlined there will help you expand your vision capa-
bilities beyond just tracking the ball. As a defender, you need to be
able to respond to the direction of approach from opposing attackers.
Are they running straight at the net or using an angled approach?
Once they jump, take note of the direction their shoulders are facing,
and move to defend that part of your court. Your ability to pick up
on these types of cues will increase your skill in predicting where
the ball is going. Great moments come from players who know where
they need to be to keep the ball off the floor.

Volleyball Basics 3
 Communication
Communication is the key to successful team play and your devel-
opment, both technically (with fundamental skills) and tactically
(how to play the game). To grasp and understand the importance of
talking as you play, I offer this simple rule: talk before you contact
the ball. Players compete in a very congested area. The ball moves
quickly, and as I just mentioned, reading and reacting are essential
to this game. Effective teams have players who constantly react to
the ball and to each situation using communication skills. You will
be presented throughout this book with tips on just what to say as
you play your way through every rally.
If it is important for all players to talk, then it is equally important
for teammates to listen and react to the signals given by their team-
mates. While verbal communication is of utmost importance, you
will discover as you explore this book how nonverbal skills (hand
signals, for example) are also commonly used by more experienced
players in a variety of ways.
All of this will take time. Start by consistently calling “mine” before
contacting the ball, and in short order, this new habit will become
more comfortable and have a contagious effect on your teammates.
Here is a universal (and, I would suggest, indisputable) volleyball
truth: talking leads to movement.

Movement
As you learn the fundamentals of volleyball, you will recognize the
need to move constantly on the court. The game of volleyball has
a flow. Often players become spectators on the court rather than
staying in the flow.
Being ready to move starts with being in a ready body position but
also is determined by each part of a rally. Your ready position will
depend on a number of factors, including whether you are (1) in the
front row or back row, (2) on offense or defense to start a play, or (3)
in the middle of the rally and going from one responsibility to the next.
As you anticipate the ball coming across the net and are in the
ready position, you should be low enough to move in any direction
with your hands apart. Your base of support will vary depend-
ing on how you need to move. Volleyball requires short bursts of
speed (two or three sprinting steps) and quick shuffle steps in all
directions.
Additionally, front-row players need to be in a ready position to
complete sequences of steps and movements toward, away from, and

4
along the net. The block, dig, and attack drill (figure 12.3) will push
you to work on efficiently moving away from the net after blocking
to a position behind the attack line, where you immediately come
right back to the net as an attacker. You will also discover photos
such as figure 6.6 in chapter 6, Blocking, to help you develop and
refine footwork patterns to use when you move laterally along the
net as a blocker.
As you gain experience and use the movement-related instruction
found in this book, you will discover that not only is an effective ready
position needed, but you also need to arrive at your destination ready
to touch the ball in a variety of ways and locations.
I remember listening to Doug Beal, former USAV executive director
and USA Men’s National Team coach, talk about how he evaluates
players. He likes to watch what players do between contacts. Effec-
tive players are active between contacts. They anticipate what might
happen next and move on the court in a low position, expecting the
ball to come to them. That is sound advice for you to start with.
Your movement efficiency and effectiveness will increase over
time, and you’ll find that the key to success is making connections
between reading, communication, and movement. Throughout this
book, skill keys and drills will be provided to highlight the situations
where these important intangibles are needed.

Arm Swing
Pay attention to the helpful hints related to arm swing in the serving
and attacking chapters. The simple throwing motion you may have
used in other sports may help you develop the whip-like arm action
needed in volleyball. Developing the proper mechanics for your arm
swing will serve you well.
A combination of forces will be needed as you develop your arm
swing, including the potential torque available from your core. You
will discover that shoulder rotation and twisting of your torso, for
example, will be part of your arm swing for serving or attacking. In
many cases, the end product of those movements will lead to another
volleyball basic: hitting with topspin.

Topspin
I can’t remember how the first volleyball spike I ever witnessed
was delivered. I can remember my first impression of the ball being
pounded, so I presumed the player used a fist. I was not alone in

Volleyball Basics 5
 that presumption because I have seen hundreds of new learners
take their first swing just that way. Later in the book we’ll discuss
the correct way to spike.
To get you on the right path for success, picture your dominant
hand open and in the shape of the volleyball. Creating topspin is
best achieved by contacting the back of the ball up high with a hand
that covers as much of the surface as possible. If pictures are worth
a thousand words, then see figure 1.1 and begin now to think about
adding a slapping sound when your hand contacts the ball. If you
hear a thud, the heel of your hand was likely the point of contact,
which often results in an attack or serve sailing out of bounds.
Since we want the ball to come off the hand and go down into the
court, this idea of topspin makes a lot of sense. Traditionally, the
idea of a wrist snap seems helpful, and you might find that it is;
however, research has indicated that the hand isn’t in contact long
enough with the ball for the time it takes to snap your wrist. So my
advice is to take advantage of this era of multicolor balls used at
most levels of competition and let the ball provide feedback for you.
Watch the ball for forward spin as you start to play the game, and
begin to take note of what your hand felt like on the ball when you

1.1 Open hand to create topspin.

6
were successful in creating topspin. More helpful hints on topspin
are ahead in the chapters on serving and attacking.

Righties and Lefties

Volleyball terminology includes references to the strong side and weak
side. The easiest way to understand these terms is to think about
a right-handed player attacking a ball near the left antenna. As it
approaches the attacker from a set, the ball arrives at the attacking
arm without crossing the player’s body (see figure 1.1). The opposite
is true if the right-handed player is attacking the ball near the right
antenna. As it approaches the attacker from a set, the ball must go
past the body to arrive near the attacking arm.
For right-handed players, the left side of the net is their strong or
power side and the right side of the net is their weak side. For lefties,
the right side of the net is the strong side and the left side of the net
is the weak side. Lefties are referred to as “opposites” since they are
often placed opposite the setter in the rotation.
Several volleyball skills will be taught without reference to righties
or lefties. Footwork patterns associated with serving and attacking
will be presented in chapters 2 and 5 with important distinctions
suggested for right- and left-handed players.
Left-handed players are often naturals for the setter and opposite
positions since the right side of the net is their power side. Lefties
who are excited about taking their game to the next level should
attempt to play those positions.

Looking Ahead
If you have already started to play volleyball, you may be on the
hunt for confirmation of what you have started to learn. You also
may have arrived here looking for clarification or clues to help you
take your next steps. Let me highlight a few key concepts that you
might want to preview or make note of.
■■ The W formation. Chapter 10 outlines one of the most basic
situations you will encounter: receiving a free ball. Ball control
skills take time to develop. When a team does not gain enough
control of the ball in their first two contacts to set up an attack,
they are left with only one option: get that third and final team
contact over the net to keep the rally alive. Any easy ball coming
back over the net to your team is called a free ball. You will

Volleyball Basics 7
 discover in figure 10.1 how your team can create and use a W
formation each time this scenario occurs.
■■ Attacking. Attacking is exhilarating and a great place to start
because almost everyone loves the idea of hovering above the
net and slamming the ball to the court. I think every clinic I
have conducted in the last decade without exception has started
with attacking because it is fun and there is no quicker way
to get smiles on faces. If you head off to chapter 5 right away,
you will find steps to success relating to footwork patterns as
you approach the net. Also, be sure to consider the off-speed
options (tips and roll shots) that you will want (and need) to add
to your arsenal.
■■ Defense. “What a save!” How many times did I hear that from
my teams’ fans in response to an incredible defensive play that
probably drew the biggest ovation of the match? Perhaps that
is the part of the game that has drawn you into this sport. Well,
take a deeper dive into chapter 7 (Digging) to get an idea on how
to safely leave your feet when necessary to keep the ball alive.
Unfamiliar with a run-through, a pancake, or a J-stroke? Not
after reading this chapter. Plus, peek ahead to chapter 8 on the
libero, and you can be a defensive wizard in no time at all.
■■ Transition. Have you ever gotten into one of those long rallies
where time after time—just when you thought you had won or
lost the point—someone kept the play alive? The continuous
shift from offense to defense in those epic battles is called “tran-
sition.” As you work through the chapters on team systems of
play, you will end up in chapter 12, which will equip you with a
better understanding of how to move, function, and flow on the
court during those hotly contested rallies.

Time to Play
Volleyball, like all sports, has its own etiquette and protocol. For
example, competitive volleyball matches allow only the court captain
and coach to communicate with the officials, and that communication
is limited primarily to calling time-outs or requesting substitutions.
Before a match begins, teams indicate they are ready for competition
by lining up on the endline and waiting for the official’s signal to
enter the court and prepare for the first serve.
It’s time to turn our attention to the fundamental skills you will
need when you take your game to the court. Now, go ahead; you’re
ready for the first serve. Off to the endline!

8
 2
CHAPTER

Serving

T om Hay, former Springfield College volleyball coach, often

reminded his players, “You can’t score if you can’t serve.” You
may think this phrase had more meaning before traditional scoring
was replaced by rally scoring. However, one could argue that it is
even more important now, since a missed serve not only eliminates
a chance for your team to score but also gives your opponent a point
plus the right to serve.
Although in competitive situations the server does not communi-
cate prior to contact, the coach may signal the server to serve to a
specific zone. Serving strategy often targets the opponent’s weakest
receiver or the gap between two players. Therefore, serving with con-
trol is important. Players with booming serves or spectacular jump
serves demonstrate that power is also important. Teachers of sport
skills often struggle with the debate over power versus control. This
chapter emphasizes both. An effective server needs to develop both
a powerful serve and the ability to serve to a specific zone.

9
 You can do it

Overhead Floater
To execute an overhead floater serve, stand comfortably with your
nondominant foot slightly forward. Be sure that your weight is on
your back foot. Hold the ball with your nonserving hand out in front of
your serving shoulder. Place your serving arm in what coaches often
call a “high draw” position with your elbow bent about 90 degrees
and above shoulder height (figure 2.1a).
Common teaching keys for serving include (1) step, (2) toss (lift)
the ball, (3) accelerate hand to ball, and (4) make contact. For the
step, simply slide your front foot forward, and you will feel your body
weight shift from your back foot to your front foot. As you step for-
ward, toss (or essentially lift) the ball directly in front of your serving
shoulder high enough to force you to reach fully as you prepare to
contact the ball with your serving hand (figure 2.1b).
The toss requires a lot of attention because many errors result
from inconsistent height and location of the toss. An important point
of emphasis will be to keep the height of your toss near the height
of your reach. For the standing floater serve, think about lifting or
placing the ball to avoid the common mistake of tossing too high. As
you toss the ball, you will use an arm swing to accelerate your hand
to the ball, which creates power.
An effective arm swing has a whip-like action. The arm swing
begins as you draw your elbow back and above shoulder height,
then forward with your contact hand open and palm facing out. Your
elbow should remain above the height of your shoulder throughout
the whip-like action.
Make sure to reach high and in front as you make contact with an
open hand (figure 2.1c). To assist in effective contact with a float serve,
keep your wrist firm throughout contact with the fingers slightly
spread apart to allow your hand to contact more of the surface of
the ball, and contact the ball with the meaty part of the serving hand
in the center of the ball.
The floater serve is most effective when follow-through is limited. A
long and full follow-through may generate too much power, causing
the serve to travel out of bounds. You will need to experiment with
the timing related to accelerating your hand to the ball and then,
upon contact, allowing your serving hand to decelerate and lower
naturally to your side. Limiting the follow-through helps provide the
floating movement of the serve as it travels to the opponent. This
movement is often compared to a knuckleball.

10
 b

2.1 (a) Step, (b) toss (lift) the ball,

(c) accelerate hand to ball. c

More to choose and use

The sequence of the toss and contact should be rapid. Remember,
the serving hand is accelerating to the ball. As soon as the ball is
tossed, the whip-like action or throwing motion of the arm must
follow. I believe that rhythm can be effective in some aspects of teach-
ing volleyball skills. I often observe beginner servers tossing the ball
extremely high. Generally speaking, the higher the toss, the more
difficult it may be for servers to make solid contact. I often provide
rhythm-related feedback in this situation by saying, “Toss [pause,
pause, pause, pause] hit” repeatedly to mirror the timing they are
using with a higher toss than needed. Then, I would offer a new

Serving 11
 rhythm for them to attempt: “Toss [pause] hit.” In these teaching
situations, I simply ask, “What would need to happen to your toss
to change your rhythm?” The amount of time between the words in
these two examples would be reflected in changing from a high toss
with a significant delay in contact after releasing the ball to a toss
that is quickly followed by a contact.

STEPPING INTO THE SERVE

Many players take several steps prior to serving. Generally, taking
more than one step does not provide any advantage. The final step
forward with the nondominant foot provides enough transfer of
weight. Having said that, watching hundreds of first-year players step
onto my college court over the course of 30 years, you can imagine
how many variations of serving technique I observed. Now and then,
I would see a rocket of a serve from players who took three or four
steps as part of their routine. Apart from establishing a consistent
starting point to avoid foot faults, I left well enough alone, and some
of those players led our team in serving aces.

ROUTINE
The serve, as coaches often remind players, is the one skill where
a lot less outside influence exists to affect execution. Servers are
introducing the ball to a rally, and players typically develop (or fall
into) a routine that includes bouncing the ball a number of times.
At times, they need our help finding one that works. Coaches should
not underestimate the impact of match management and special-
ized players on serving performance. At some competitive levels, a
three-ball system is utilized. While this speeds up play, we need to
recognize the impact on the routine for our servers and simulate that
in our practice sessions. Place a ball cart at the end of each court
and have players not in the drill stationed at each cart to quickly
bounce a ball to the next server.
Additionally, while players will likely benefit in practice from some
repetitive serving drills, when they take their game to the competitive
court, the “all-around” players who never leave the court will move
in and out of their turns to serve every six rotations. Back-row spe-
cialists, however, will serve, compete for three rotations, substitute
off to stand on the sideline and cheer for three rotations, then sprint
to the substitution zone and back onto the court to serve. Keeping
these situations in mind, remember as you enter the serving zone
and get the ball in your hands to develop a consistent routine that
will over time become second nature.

12
UNDERHAND SERVE
The underhand serve (figure 2.2) is another option as a beginning
serve. It does not provide a lot of power, but it can be very accurate
and consistent. The rules of volleyball require a toss or release of
the ball prior to the serve. Coordination of the toss and contact of
an underhand serve is actually quite challenging. Think of the toss
in the underhand serve as a release. Create a pendulum motion
with your arms. As the hand holding the ball drops, your serving
hand moves forward through the ball. Contacting an underhand
serve consistently can be difficult. Keep the fingers of your serving
hand pointing behind your body to expose the heel of your hand to
the ball. This will allow you to contact the ball with the meaty part
of your hand. Many players attempt to use a fist for an underhand
serve, but this often causes inconsistent contact. In addition, the
open hand leads to a more natural progression from the underhand
serve to the overhand floater.

a b
2.2 Underhand serve: (a) step and swing, (b) release and contact.

Serving 13
 TOPSPIN SERVE
The primary advantage of developing a topspin serve is power.
The topspin serve can provide additional power but requires a few
changes from the overhead floater serve. One major change is that
the topspin serve requires a full throwing motion and follow-through.
Additionally, as introduced in chapter 1, creating topspin requires a
contact with your hand covering as much of the surface of the ball
as possible. An effective float serve often sounds like a thud, while
your topspin contact needs to sound like a slap. Contacting above
the center of the back of the ball (figure 2.3) will also be helpful in
creating a forward spin on the ball as it crosses the net. You may find
it helpful to experiment with a slightly higher toss, but remember to
accelerate your hand to the ball and keep your serving elbow above
the height of your shoulder throughout the arm swing.

2.3 Topspin contact.

14
JUMP SERVE
Go for the gold as you bring the heat with either your jump float serve
(see figure 2.4a through 2.4c) or a jump topspin serve (see figure 2.5a
through 2.5c). The jump serve can be a tremendous weapon; it is
both powerful and deceptive. The jump serve can create apprehension
in your opponents if they are not used to facing this type of serve.
You may find the jump serve easier to develop after you’ve mastered
attacking (chapter 5). In essence, the jump serve is an attack from the
endline. Instead of attacking a set from a teammate, you will attack
your own toss of the ball. Hold the ball with your dominant hand
in front of your serving shoulder as you prepare to run toward the
endline. Most players feel more comfortable tossing the ball with the
dominant hand of the serving arm. The placement of the toss needs
to be high and well in front of you, as you will actually be chasing the

a b c
2.4 Jump float: (a) approach, (b) toss, (c) contact.

Serving 15
 ball. Notice the sequence in figure 2.5a through 2.5c. You will launch
yourself into the air to contact the ball you tossed high and out in
front of you. It is essential you coordinate the toss with a sequence
of steps, allowing you to jump and swing naturally. To accomplish
this, if you are right-handed, step forward on your dominant foot as
you toss the ball (e.g., right foot steps as right hand tosses the ball),
and then complete the sequence by chasing the ball with a three-step
(left, right, left) finish. Watch elite players with a jump spin serve,
and typically they are landing several feet inside the court.

a b

c
2.5 Jump topspin: (a) toss, (b) approach, (c) contact.

16
 Take it to the court
At the competitive level, serving strategy is based on your philosophy
for playing the game. Will you be conservative or assertive? What are
the risks and rewards involved in each situation? You need to answer
these types of questions when you take it to the court.
Serving strategy often means serving to a particular zone of your
opponent’s court. Be sure you can identify the zones of the court
as you look across the net (see figure I.3). Initial serving strategy
includes the following objectives:
• Serving to the opponent’s weakest receiver
• Serving between two players
• Serving short (near or in front of the opponent’s attack line)
• Serving to the deep third of the opponent’s court
Notice that the first three involve the need for serving control and
the final objective requires serving power.
The team’s or coach’s philosophy also will affect serving strategy,
as does level of play. Highly skilled players can control the ball on
offense and attack at a high rate of efficiency. Strong, effective serves
are needed to force an opponent into poor ball control, leading to a
less successful attack from the opponent. At a lower or intermediate
level, effective serving may require a high percentage of serves simply
to be in play since the opponent’s offense may not be overpowering.
Here are some additional serving strategies:
• Serve to the opponent’s front-row attackers. Challenge the
opponent’s strongest attacker to pass the ball, then attack.
• Develop a philosophy of serving, taking into consideration
those times when it may be critical not to miss a serve—set
point, match point, after an opponent’s service error, after your
team misses a serve, and immediately following a time-out.
• If the setter has to move from their legal court position to the
net, serve into the setter’s path, causing them to react to the
ball while moving. Ideally, you would like to disrupt the setter
or make the setter play the ball.
• Establish a consistent routine prior to contacting the ball that
includes your focus on where you want to direct your serve
and your steps and toss.

Serving 17
 Give it a go
“CLASSIC” (CONTROL) TARGET SERVING
For successful, consistent serves, practice serving for control and
accuracy. Along the sidelines, set up cones at the attack line, midway
between the attack line and endline, and at the endline (figure 2.6).
Six players per court may participate. Three servers line up behind
the attack line. Three players line up behind the attack line on the
other side of the net to act as targets. The targets keep their hands
above their heads to give each server a visual target. The servers serve
the ball to their targets, who catch the serves and roll the balls back
to the servers. After five successful serves from the attack line, the
servers move back to the next cone. After five successful serves there,
they move back to the endline. After completing five successful serves
from the endline, the servers and targets switch sides and roles.

T S S S

T S S S

T S S S

Side A Side B

2.6 Setup for target serving.

E7313/Dearing/F02.06/602381/mh-R1

18
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 »Hänen isänsä oli maanpakolaisena Englannissa myöskin, ja kun
hän palasi tänne, joutui hän Elbaan. Hän oli jättänyt tytön sellaisten
ihmisten huostaan, jotka kohtelivat häntä pahoin — tuon kaiken olen
kuullut vanhan kreivittären suusta, kun hän moittii Donna Romaa.»

Davido Rossi hengitti tuskallisesti, ja jotain tuntui tarttuvan hänen

kurkkuunsa.

»Omituista, jos se olisi sama tyttö», sanoi Bruno.

»Mutta herra Rossin Roma on kuollut», sanoi Elena.

»Niin, niin, se on totta! Mikä pöllö minä olen!» virkkoi Bruno.

Davido Rossi tunsi melkein tukehtuvansa. Hän tahtoi avarampaa

tilaa ja astui ulos lyijykatolle.
VI.

Ave-Maria-soitto kajahteli useasta kirkontornista, ja aurinko laskeutui

Pietarin kirkon taakse, sinertävän yön levitessä lumipeitteisten
Apenninien yli ja yksinäisen tähden tuikkiessa siellä täällä. Viileä
henkäys kävi läpi ilman, iltatuuli alkoi hymistä ja varisseet lehdet
kahista, aivan kuin vanha maa värisisi vilusta.

Davido Rossin korvat suhisivat aivan kuin etäinen myrsky olisi

kohissut puissa. Brunon viimeiset sanat yhdessä Charles Minghellin
sanojen kanssa olivat koskeneet häneen aivan kuin hätäkello, joka
kajahtaa unelmien sumun läpi. Hänen järkensä oli kuin
huumaantunut ja hänen silmänsä olivat himmeät. Hän pani kiinni
takkinsa napit ja kulki kiireesti edestakaisin lyijykatolla häkin
vieressä, jossa linnut jo hiljaisina istuivat puulla.

Yö lähestyi nopeasti, ja pimeän tullessa kuvasarja kulki hänen

muistinsa läpi tuskan räikeässä valossa. Silmänräpäyksessä hän oli
Lontoossa, tuossa suuressa sumuisessa kaupungissa. Onnellisen
kodin seinien sisässä paloi iloinen valkea, jonka ääressä istui
kunnianarvoinen mies, pyhimyksen näköinen vaimo ja pikku
tummasilmäinen lapsi, joka lauleli kaiket päivät, aivan kuin hänen
sydämensä olisi ollut laululintusen häkki. Seuraavassa
silmänräpäyksessä hän oli taas Roomassa, vanhan palatsin
kullattujen seinien sisässä, jossa puuteroidut lakeijat kanniskelivat
hopeatarjottimia, ja sama lapsi oli kasvanut naiseksi, ihanaksi,
komeaksi, oli loistavasti puettu kuin kuningatar, mutta häpeän
ympäröimä. Davido Rossin veri jähmettyi, ja ääni hänen sisässään
kuiskasi: »Parempi olisi, jos hän olisi kuollut!» Ja kuunnellen tätä
ääntä sanoi Davido Rossi itselleen, että tyttö oli kuollut, hänen täytyi
olla kuollut, sillä Jumala oli hyvä eikä sallinut niin hirveätä tapahtua.

Ennenkuin hän huomasi ajan kulun, kertoivat kirkonkellot, että yön

ensimmäinen tunti oli tullut. Juhlallisesti kajahti ensimmäisenä ja
viimeisenä yksinäinen lyönti, joka vaikutti omituisen jäähdyttävästi,
aivan kuin kellon kaiku autiolta meren kalliolta. Trinità dei Montin
luostarin ikkunat valaistiin tähän aikaan, ja hämäriä tulia kiilui
myöskin passionistien munkkiluostarista. Hän näki, kuinka Kristuksen
morsiamet ja koppien lapset lauloivat messuja kuolleille pimeässä
kirkossaan, jossa yksi ainoa öljylamppu paloi sen munkin edessä,
joka luki rukouksen toisten munkkien veisatessa vastaukset
haudankolkolla äänellä. He olivat onnelliset yksinkertaisessa
elämässään, sillä kohtalo ei ollut julma heille eikä kääntänyt elämää
surkeaksi ivaksi.

»Mutta hän on kuollut», ajatteli Davido Rossi. »Jumala johdattaa

askeleemme hyvään loppuun, vaikka ne hoipertelevat sinne tänne.
Hän ei olisi sallinut minun menetellä niin! Tyttö on kuollut!»

Samassa hän huomasi hohtavan valon pyhän Pietarin piazzalla ja

pitkät varjot kirkon seinillä. Joukko kokoontui katsomaan paavin
riemujuhlan viimeistä näytäntöä, ja kun raketit räiskyen lensivät
ilmaan, juoksi pieni Giuseppe isänsä ja äitinsä seuraamana
lyijykatolle.
 Davido Rossi otti pojan syliinsä ja koetti haihduttaa oman
synkkyytensä lapsen ilossa. Nyt kajahti kaksitoista kellonlyöntiä, ja
sitten leimahti pyhän Pietarin kirkon rististä tulen liekki, ja toisia tulia
helähti palamaan ympäri kirkon ja pitkin pilareita luoden valoaan
holveihin, kattoihin, kelloihin ja apostolien kuvapatsaisiin, kunnes
koko kirkko kimmelteli kymmenissä tuhansissa säkenöivissä valoissa,
ja koko piazza ja kaupunki näkyi päivänkirkkaana, kirkkaudessa
kuitenkin siellä täällä sysimustia varjoja. Toinen raketti lensi ylös, ja
samassa valkoiset valot muuttuivat keltaisiksi. Piazza näytti suurelta
tulella kiehuvalta kattilalta, ja oli kuin tulivirtoja olisi johdettu yli
laajan kaupungin. Sitten alkoivat lamput palaa aivan oikullisesti,
sammuen vähitellen toinen toisensa perästä, ja tuon suuren
rakennuksen kohdalla näytti nousevan lumottu satulinna, joka hävisi
tehden tilaa toiselle, kunnes vihdoin nuo ilmalinnat katosivat, ja
näytti kuin koko kirkkokin olisi sortunut raunioiksi.

»Oletko koskaan nähnyt ilotulitusta, setä Davido?» kysyi Giuseppe.

»Olen kerran, pikku poju, kaukana täältä, kauan aikaa sitten.

Silloin olin pieni poika ja minun kanssani oli tyttönen, joka ei ollut
sinua suurempi. Mutta nyt tulee kylmä, ilma on jäähtynyt. Jopa on
myöhäkin, ja pienten poikien pitää mennä levolle.»

»Hm — Jumala on Jumala, ja paavi on Hänen profeettansa», sanoi

Bruno Elenan ja Giuseppen mentyä. Oli kirkasta kuin päivällä. Aivan
saattoi nähdä tulituksen johtajan paavin asunnon yläpuolella. »Hm»
— hän puhalsi savun käyrästä sikaristaan — »mutta salamaa he
eivät kumminkaan voi estää iskemästä.»

»Bruno!»

»Mitä?»
 »Oliko Donna Roman isä Volonnan prinssi?»

»Oli. Viimeinen prinssi, joka kantoi tuota vanhaa paavillista nimeä.

Kun Volonnan tilukset otettiin takavarikkoon, hävisi arvonimi, mutta
vanha vampyyri sai maat.»

»Kuulitko hänen koskaan käyttäneen toista nimeä ollessaan

maanpaossa?»

»Arvattavasti hän käytti. Mutta hänen asiassaan ei koskaan

nostettu julkista oikeudenkäyntiä, eikä mitään tullut tiedoksi. Mutta
kaikki he muuttivat nimensä.»

»Miksi — mitä —» kuului Davido Rossin epävarma ääni.

»Miksi?» sanoi Bruno. »Siksi, että he olivat kaikki tuomitut

Italiassa, ja vieraita valtoja pyydettiin karkoittamaan heidät. Mutta
mitä minä nyt puhelen! Tiedättehän te kaiken tuon paremmin kuin
minä. Eikö teidän vanhalla ystävällänne ollut toista nimeä?»

»Luultavasti — en tiedä», sanoi Davido Rossi äänellä, joka osoitti,

kuinka kiihoittunut hän oli.

»Eikö hän koskaan maininnut sitä teille?»

»Ei — koskaan — —. Vallankumouksellisten seassa on aina ollut

rosvoja, ja ehkä hän estääkseen petosta — —»

»Ihan niin. Pirulla on suuri valta Englannissakin. Mutta minusta on

omituista, että vaikka teidän ystävänne oli kuin isä, hän ei kertonut
— ei lopultakaan — — —»

»Ehkä hän aikoi — ja sitten ehkä — —»

 Davido Rossi puristi kätensä otsaansa aivan kuin tuskan
huumaamana ja alkoi taas kulkea edestakaisin.

Sanomalehtipoika piazzalla huusi »Tri-bu-na», ja Bruno virkkoi:

»Sepä on aikaista! Mistähän nyt puhutaan? Minä menen ostamaan

lehden.»

Pimeys oli nyt peittänyt taivaan, ja tähdet tuikkivat korkeudessaan

kirkkaina, lempeinä, valkoisina ja jaloina, saattaen kuolemattomassa
ylevyydessään ihmisten pikkumaisuuden häpeään.

»Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, ja taivaanlaki osoittaa hänen

käsialaansa.»

Davido Rossi lausui nuo sanat ääneen, mutta hän koetti turhaan
saada yön tyyneyttä omaan sieluunsa. Hänen silmiensä edessä kulki
kuten ennenkin muistojen vaihteleva sarja. Hän oli taas Lontoossa
suuren rautatieaseman lasikaton alla veturien tukahduttavan savun
ja höyryviheltimien hälinän seassa. Hän sanoi hyvästi vanhalle
partasuulle miehelle. »Hyvästi, poikani», sanoi vanha mies. »Minä
kirjoitan sinulle ajoissa, ja sitten kerron sinulle jotain, joka ehkä
hämmästyttää sinua. Hyvästi! Jumala sinua siunatkoon.» Ja sitten
seurasi hiljaisuus. Vankilan ovet sulkeutuivat elävän miehen
saavuttua sinne, ja kun ne avautuivat, oli jälellä ainoastaan ruumis.

Ei. Muisto toi toisenkin kuvan. Hän oli Roomassa taas, ja eräs
entinen vanki tuli Elbasta tapaamaan häntä
parlamenttirakennukseen. »Tuon teille kuolevan miehen
tervehdyksen», sanoi mies ja antoi Davido Rossin käteen pienen
pahvilaatikon. »Hänellä oli verrattain suuri vapaus, ja hän kasvatti
suuressa puutarhassaan kukkia lapsille, mutta kirjeitä hän ei saanut
kirjoittaa ja postia vartioitiin tarkasti.» — Laatikossa oli
fonograafilieriö, johon oli kirjoitettu: »Ainoastaan D.L:lle. Pyydetään,
että parlamentin jäsen Davido Rossi hävittää tämän, ellei hän tiedä,
missä D.L. on.»

Tiber tuolla alhaalla virtasi mutaisessa uomassaan rauhattomana.

Yhtä rauhaton oli Davido Rossin mieli, jota epäilykset kiusasivat ja
voittamaton pelko vaivasi. Mutta juuri silloin kello löi kahdeksan, ja
ääni hänen sisässään sanoi:

»Ole rohkea! Tunkeudu tuon salaisuuden pohjaan asti! Taivas on

kaiken yllä!»

Kun Davido Rossi palasi sisään, huomasi Elena, joka juuri riisui
poikaa, hurjan katseen hänen silmissään, mutta Bruno, joka luki
iltalehteä, ei nähnyt mitään, vaan huusi:

»Halloo! Kuulkaapas tätä. Tämä on Olgan kirjoitus. Hänellä sitten

on kynä, sen minä sanon. 'Madame de Pompadour. Tähän saakka
meillä on ollut vain madame —, jonka vaikutus valtioon ja Italian
viisaisiin vallanpitäjiin oli ainoastaan satunnainen, mutta nyt on
kohtalo lahjoittanut meille Madame de Pompadourin…' Sitten on
johtava kirjoitus teidän piazzalla pitämästänne puheesta. Kiittää teitä
taivaaseen asti. Katsokaa! Luojan kiitos, että meillä on miehiä
semmoisia kuin parlamentin jäsen Rossi, joka uskaltaa…»

Mutta otsa synkkänä kääntyi Davido Rossi pois ja meni

sisähuoneeseen, ja Bruno katsoi ympärilleen hämmästyneenä.

»Tahdotteko lampun?» kysyi Elena.

»En, kiitos», vastasi Davido Rossi avonaisesta ovesta.

 Tuli paloi uunissa, ja hermostuneena hän värähti huomatessaan,
kuinka valo kuvastui ikkunaan, aivan kuin tulinen silmä sieltä olisi
katsellut häntä. Hän avasi fonografin laatikon, joka oli nostettu
paikoilleen pianon päälle, ja sitten hän nouti piirongista pienen
pahvikotelon. Tuli uunissa välähti synnyttäen aavemaisia varjoja
lattialle, mutta hän veti lieriön kotelosta ja työnsi sen fonografiin.
Sitten hän astui ovelle ja lukitsi sen.
VII.

»Hm» — sanoi Bruno, »tämä riittää nolaamaan miehen niin, että hän
tuntee itsensä pieneksi kuin sardiini!»

Nyt oli jäljellä vielä yksi tehtävä, mutta peittääkseen sen oikean
luonteen Bruno otti sanomalehtensä ja sanoi:

»Elena, minä menen alas lukemaan tämän isällesi. Donna Roma

raukka, hänen täytyy varmaan paeta kaupungista. Kohta, kohta,
Garibaldi-Mazzini! Aikaisin maata, aikaisin ylös, ja aikaa on kyllin
vanheta, eikö niin! … Mitä herra Rossiin tulee, luulisi häntä
ennemmin rikokselliseksi kuin päivän sankariksi! Se nostattaa vallan
sietämättömän janon minussa!» Ja Bruno läksi alas kahvilaan
koettamaan, eikö litrallinen aurinkoisten viinitarhojen syysnestettä
voisi poistaa tuota janoa.

Sillä välin Giuseppe, joka oli hyvin väsynyt, näytti kovin nyrpeältä,
kun hänen täytyi mennä maata sanomatta hyvää yötä setä
Davidolle. Äiti suostui menemään noutamaan pojan yöpuvun alas,
sen sijaan että pojan olisi pitänyt mennä ylös makuuhuoneeseen,
sillä hän arveli, että ehkä Davido Rossi jo oli tullut sisähuoneesta
ruokasaliin ja voisi siis tyynnyttää pojan. Mutta kun Elena palasi
ruokasaliin, oli sisähuoneen ovi vielä lukossa ja Giuseppe pyysi saada
maata sohvalla, kunnes setä tulisi kantamaan hänet
makuuhuoneeseen. Hän lupasi vakavasti pysyä valveilla ja sitten hän
sai panna maata yöpuvussaan, päiväpuku peitteenä. Kaikki kävi
hyvin kolmekymmentä sekuntia, mutta sitten pieni kiharatukka näytti
rupeavan antautumaan taistelussa Nukkumatti-jättiläistä vastaan.

»Ei minua nukuta, äiti», kuului uninen ääni sohvalta, mutta

melkein samassa silmänräpäyksessä kävi säännöllinen hengitys
hitaammaksi, silmät sulkeutuivat ja pieni sielu hiipi tiedottomuuden
valtakuntaan.

Äidin ilo on kuin lapsen, ja Elena nauroi itsekseen istuessaan

sohvan toisessa päässä. Sitten hän otti pienen miehen vaatteet,
katseli niitä, käänsi taskut nurin ja näki niiden merkilliset aarteet:
korkin, pyöreän kiven, särkyneen napin ja ruostuneen naulan.

Äkkiä hän huoneen hiljaisuudessa kuuli äänen. Se tuli

sisähuoneesta. Oliko se herra Rossin ääni? Ei! Tuo ääni oli vanhempi
ja heikompi kuin herra Rossin eikä ollut niin selvä. Oliko hänen
luonaan joku vieras? Siinä tapauksessa vieras oli tullut sillä aikaa
kuin hän, Elena, oli ylhäällä makuuhuoneessa. Mutta miksi hän ei
olisi kuullut koputusta? Kuinka Giuseppe ei hänelle kertonut siitä? Ja
lamppukin oli vielä ruokasalin pöydällä, ja sisähuoneessa oli siis
aivan pimeä, paitsi mitä tuli uunista valaisi.

Hänen verensä jähmettyi ja hän kuunteli, mitä siellä sisällä

sanottiin, mutta seinä esti ääntä kuulumasta. Silloin tällöin sai hän
selon yksityisistä sanoista. Mutta äkkiä kuului kesken vierasta ääntä
selvä ja tuttu ääni, joka tuskallisesti väristen sanoi: »Vannon
Jumalan edessä, että tahdon!»
 Se oli herra Rossin ääni, ja Elenan pää rupesi menemään vallan
sekaisin. Kenelle hän puhui? Kuka puhui hänelle? Hän oli mennyt
yksin huoneeseen ja istui siellä pimeässä, ja kumminkin sieltä kuului
kaksi ääntä.

Sillä hetkellä pikku Giuseppe huudahti unissaan, ja käännettyhän

pojan toiselle kyljelle ja tyynnytettyään häntä Elena kuunteli taas,
mutta kaikki oli hiljaa. Hän rupesi jo uskomaan, että hän oli
nukahtanut ja uneksinut, kun sama painajainen taas rupesi häntä
vaivaamaan. Hän kuuli Davido Rossin pitkät, hitaat askeleet ohuella
matolla, joka oli levitetty tiilipermannolle, ja sitten omituista
suhisevaa ääntä. Sitten seurasi taas tuo vieras puhe.

Nyt alkoi asia selvitä Elenalle, ja hän naurahti. Tuo yliluonnollinen

ääni, joka oli kauhistuttanut häntä, oli ainoastaan fonografi! Mutta
hetken kuluttua uusi pelko valtasi hänet, kun hän kuuli Davido
Rossin tuskalliset huudahdukset, joilla hän tuontuostakin keskeytti
fonografin äänen. Elena ei voinut kuulla sanoja, mutta ääni ilmaisi
suurta tuskaa. Tuskin tietäen mitä teki Elena hiipi ovelle ja kuunteli.
Silloinkin hän vain silloin tällöin saattoi kuulla vieraan äänen
lausumat sanat, joita fonografin surina yhä keskeytti.

»Davido», sanoi ääni, »kun tämä joutuu käsiisi… suuressa

tuskassani… älä pidä pyyntöäni mitättömänä … mutta mitä
päättänetkin tehdä… ole hellä lapselle… muista että… hyvästi
poikani… loppu on lähellä… ellei kuolema tee tyhjäksi… ne, jotka
jäävät maan päälle auttaja ja puoltaja taivaassa… Hyvästi!» Ja näitä
katkonaisia sanoja keskeyttivät Davido Rossin huokaukset ja
tukahdutetut nyyhkytykset. Ja yhä uudelleen hän vakuutti: »Sen
tahdon. Vannon Jumalan edessä, että tahdon!»
 Elena ei voinut kestää enää. Kooten rohkeutensa hän koputti
ovelle. Se oli heikko koputus, eikä vastausta kuulunut. Hän koputti
kovemmin, ja sitten suuttunut ääni sanoi:

»Kuka siellä?»

»Minä vain — Elena», kuului kaino vastaus. »Onko jotain

tapahtunut?
Ettekö ole terve?»

»Olen», kuului tyynempi ääni, ja sitten avattiin ja suljettiin jotain

laatikoita. Vihdoin Davido Rossi avasi oven ja astui ulos.

Kun hän astui kynnyksen yli, katsahti hän taakseen pimeään

huoneeseen aivan kuin hän olisi pelännyt näkymättömän käden
koskettavan hänen olkapäähänsä. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja
otsa hiessä, mutta hän hymyili ja virkkoi äänellä, joka oli hiukan
käheä, mutta kumminkin tyyni.

»Pelkään pelästyttäneeni teitä, Elena.»

»Ettekö ole terve, herra? Saanko noutaa hiukan konjakkia?»

»Ei! Ei mitään! Mutta…»

»Ottakaa tämä lasillinen vettä.»

»No hyvä. Voin paremmin nyt, ja olen kovin häpeissäni. Elena, te

ette saa ajatella tätä sen enempää, ja vaikka tulisinkin
tulevaisuudessa tekemään jotain, joka tuntuu teistä omituiselta, niin
ette saa mainita tätä. Lupaattehan sen?»

»Minun ei tarvitse luvata sitä, herra», sanoi Elena.

 »Bruno on iloinen, kunnon poika, Elena, mutta joskus —»

»Kyllä tiedän — enkä koskaan mainitse tätä kenellekään. Mutta te

vilustuitte illalla katolla, kun katselitte ilotulitusta — siinä kaikki! Yöt
ovat kylmiä nyt, ja minä olin ajattelematon, kun en tuonut teille
päällystakkianne.»

Ja Elena ajatteli: »Annan kaksi suurta kynttilää St. Augustinon

Madonnalle, jotta hän varjelisi hänet kuumeelta.»

Sitten hän koetti olla iloinen ja sanoi kääntyen nukkuvaan poikaan:

»Katsokaa! Hän oli paha taas eikä tahtonut mennä maata

ennenkuin te tulisitte kantamaan hänet.»

»Pikku mies!» sanoi Davido Rossi. Hän astui sohvan luo, mutta
hänen kalpeat kasvonsa näyttivät hajamielisiltä, ja katsoen Elenaan
hän kysyi:

»Missä Donna Roma asuu?»

»Trinità dei Monti — kahdeksantoista», sanoi Elena.

»Onko nyt myöhä?»

»Kello on ainakin puoli yhdeksän.»

»Hm — viedään nyt Giuseppe levolle.»

Hän oli nostamaisillaan pojan syliinsä, kun laahustavia askeleita

kuului portaissa ja sitten hätäinen koputus ovelle.

»Isä!» huusi Elena.

 »Se on hän. Hän tulee ylös.»

Seuraavassa silmänräpäyksessä iltapukuun puettu nainen seisoi

eteisessä. Se oli Donna Roma. Hän oli avannut kärpännahkaisen
viittansa, ja hänen rintansa kohosi nopean astunnan aiheuttamasta
hengästyksestä.

»Saisinko puhutella herra Rossia?» alkoi hän, ja kun hän sitten

katsoi Elenan ohi ja huomasi Davido Rossin nojautuneena lapsen yli,
näytti häntä pyörryttävän ja hän sulki silmänsä hetkeksi.

Davido Rossin kasvot lensivät tulipunaisiksi, mutta hän astui esiin,

kumarsi syvään ja saattaen vieraan sisähuoneeseen sanoi hiukan
epävarmasti:

»Astukaa sisään! Elena noutaa lampun. Tulen takaisin heti

paikalla.»

Sitten hän nosti Giuseppen syliinsä, kantoi hänet ylös

makuuhuoneeseen, kääri peitteen hänen ympärilleen, silitti
päänaluista ja teki ristinmerkin pojan otsalle sekä palasi takaisin
sisähuoneeseen unissaan kulkevan miehen tavoin.
VIII.

Kun Roma astui ylös portaita Davido Rossin huoneeseen, kiusasivat

häntä nuo samat ristiriitaiset ajatukset, jotka egyptiläisten
kyykäärmeiden lailla olivat kiemurrelleet hänen aivoissaan silloin kun
hän sanoi paronille: »Voisin tappaa hänet.» Mutta kun hän saapui
ovelle ja näki itse miehen seisovan nukkuvan lapsen vieressä, tuntui
hänestä aivan samalta kuin ensi kerran Davido Rossin äänen
kuullessa — hän tunsi nähneensä tuon kuvan ennen jossakin, ehkä
jossakin toisessa elämässä — ja tuo muistin nimettömän komeron
avaaminen melkein pyörrytti häntä.

Sitten saapui Davido Rossi puhuen ja käyttäytyen omituisen

hämillään, ja häntä seurasi ujo vaimo (arvattavasti Brunon vaimo)
kantaen lamppua. Mutta samana hetkenä, jolloin Roma astui
vastaanottohuoneeseen, hän oli taas tyyni.

Jäätyään yksin Donna Roma katseli ympärilleen ja huomasi yhdellä

silmäyksellä kaikki — ohuen maton, yksinkertaisen karttuunin, kuvat,
erinäköiset huonekalut. Hän näki fonografin pianolla vielä auki, ja
lieriökin oli näkyvissä — odottaessa hänen melkein teki mieli
koskettaa vieteriä. Hän näki itsensä peilissä uunin yläpuolella,
kiiltävän mustan tukkansa, joka oli työnnetty pois otsalta, niin että
yksi ainoa kihara pääsi valumaan alas, hän näki kärpännahkaisen
viittansa olkapäillään ja sen alla valkoisen silkkimusliinipukunsa, joka
sulautui yhteen hänen kauniin vartalonsa kanssa.

Sitten hän kuuli Davido Rossin askelten palaavan, ja vaikka hän

nyt oli aivan tyyni, tunsi hän omituista pelkoa, semmoista, jota
näyttelijä tuntee pukuhuoneessaan kuullessaan orkesterin alkavan
soiton. Hän oli selin oveen, ja hänen hameensa kahahti, kun Davido
Rossi astui huoneeseen, ja samassa mies seisoi hänen edessään ja
he olivat kahden kesken.

Davido Rossi katsoi Donna Romaan suurilla, syvämietteisillä,

ihmeellisillä silmillään, ja tyttö näki hänen kohottavan kätensä
otsalleen ja sitten kumartavan syvään ja tarjoavan istuinta Donna
Romalle, itse mennen uunin luo ja nojautuen siihen. Donna Roma
värisi ja tunsi punastuvansa, mutta puhuessaan hän oli taas oma
herransa, ja hänen äänensä oli pehmeä ja luonnollinen.

»Tiedän menetteleväni kovin omituisesti tullessani tänne teitä

tapaamaan», sanoi hän, »mutta te olette pakottanut minut siihen,
enkä voi mitään muuta.»

Davido Rossi äänsi heikosti, ja Donna Roma huomasi hänen

kumartuvan eteenpäin nähdäkseen vieraan kasvot, ja hän loi
katseensa alas osittain antaakseen hänen katsoa, osittain
välttääkseen hänen katsettaan.

»Minä kuulin teidän puheenne tänään piazzalla. On turhaa sen

laveammalta keskustella siitä, että muutamat kohdat puheesta
tarkoittivat minua.»
 Davido Rossi ei puhunut mitään, ja Roma leikki sylissään olevalla
hansikkaalla ja jatkoi sitten samalla vienolla äänellä:

»Jos olisin mies, pitäisi minun kaiketi vaatia teidät

kaksintaisteluun, mutta naisena en voi muuta kuin sanoa teille, että
olette väärässä.»

»Väärässä?»

»Julmasti, häpeällisesti väärässä.»

»Sanotteko minulle, että…»

Hän änkytti hätäisesti, mutta Roma vastasi aivan tyynesti:

»Uskokaa, että kaikki, mitä sanoitte ja mihin viittasitte, on

perätöntä.»

Tytön silmissä oli vihan ja inhon kiilto, jota hän koetti peittää, sillä
hän tiesi Davido Rossin katsovan häneen.

»Jos… jos…» Davido Rossin ääni oli paksu ja epäselvä, »jos te

sanotte, että olen tehnyt vääryyttä teille…»

»Te olette — julmaa vääryyttä.»

Roma kuuli hänen hengityksensä, mutta ei uskaltanut nostaa

katsettaan, peläten näkevänsä jotain hänen kasvoissaan.

»Ehkä pidätte sitä omituisena», lisäsi tyttö, »että pyydän teitä

luottamaan ainoastaan vakuutukseeni. Mutta vaikka olette tehnyt
minulle väärin, uskon teidän luottavan siihen. Teidän vihollisennekin
sanovat teitä oikeutta rakastavaksi mieheksi. Kaikkialla tunnetaan
teidät naisen puolustajaksi. Kaikkialla, missä julmat ja itsekkäät
miehet ovat tehneet väärin naista kohtaan, siellä teidän nimenne on
kaikunut sorretun ystävänä ja puoltajana. Pitääkö teistä nyt
sanottaman, että te itse olette saattanut viattoman naisen
kärsimään?»

»Jos… jos te vakuutatte kunniasanallanne, että se, mitä sanoin —

mihin viittasin, on perätöntä, että väärä huhu on teitä panetellut,
että se on kaikki viheliäistä, perätöntä ilkeyttä —»

Tyttö kohotti päänsä ja katsoi Davido Rossia suoraan silmiin

sanoen äänellä, joka ei värissyt:

»Sen vakuutan.»

»Silloin uskon teitä», sanoi mies. »Koko sydämestäni ja sielustani

uskon teitä.»

Hän oli ajatellut: »Se on hän! Lapsuuden sulo on hiukan kadonnut,

hiukan turmeltunut, hiukan muuttunut, mutta se on hän!»

»Tuo mies on lapsi», ajatteli Roma. »Hän uskoo vaikka mitä, mitä
kerron hänelle.» Ja sitten hän loi katseensa alas ja leikkien
sormessaan olevalla opaalisormuksella hän alkoi käyttää imartelua,
joka aina ennen oli tehokkaasti vaikuttanut kaikkiin miehiin.

»En sano olevani aivan moitteeton», alkoi hän. »Ehkä olen elänyt
ajattelematonta elämää keskellä kurjuutta ja surua. Jos niin on, on
se osittain niiden miesten syy, jotka ovat ympäröineet minua.
Milloinka nainen on muuta kuin miksi häntä ympäröivät miehet ovat
hänet tehneet!»

Hän heikensi äänensä melkein kuiskaukseksi lisäten: »Te olitte

ensimmäinen mies, joka ei ole kiittänyt ja imarrellut minua.»
 »En ajatellut teitä», sanoi Davido Rossi. »Ajattelin erästä toista ja
ehkä myöskin köyhää työnaista, jonka täytyy loiston ja rikkauden
keskellä nääntyä nälkään.»

Tyttö nosti katseensa ja puolittainen hymy levisi hänen huulilleen.

Se oli kuin linnunpyytäjän hymy, kun lintu puusta vastaa hänen
houkutuksiinsa.

»Kunnioitan teitä siitä syystä», sanoi hän. »Ja jos olisin ennen
tavannut teidän kaltaisenne miehen, olisi elämäni ehkä ollut
toisenlainen. Ennen muinoin toivoin, että mies, jolla on jalot
pyrinnöt, korkea päämäärä, kohtaisi minut elämän ovella. Ehkä te
olette tuntenut samaa — että nainen, joka olisi voimakas ja
uskollinen, seisoisi vierellänne myötä- ja vastoinkäymisissä, vaaroissa
ja iloissa.»

Hänen äänensä oli hiukan epävarma — hän ei ymmärtänyt miksi.

»Unelma! Kaikillahan meillä on unelmamme», sanoi Davido Rossi.

»Niin — unelma! Miehiä tuli — hän ei ollut niiden joukossa. He

kiirehtivät täyttämään pienimmänkin toivomukseni, kiihoittivat
kaikkia mielettömyyksiäni, ympäröivät minut loistolla, mutta
unelmani oli särkynyt. Harvoja heistä kunnioitin, en ainoatakaan
ihaillut. He olivat minulle ajanviettona, leikkikaluina. Ja he kostivat
minulle sanomalla salassa… samaa, mitä te sanoitte julkisesti tänä
aamuna.»

Davido Rossi katseli yhtämittaa Donna Romaa suurilla,

syvämietteisillä silmillään, jotka olivat kuin lapsen silmät, ja kesken
iloaan onnistumisestaan tyttö tunsi tuskaa nähdessään hänen
kasvojensa surumielisen ilmeen ja kuullessaan hänen värähtelevän
äänensä.

»Miehet ansaitsevat paljon moitetta», sanoi Davido Rossi.

»Taistelussa mies miestä vastaan me jaamme iskuja kaikkialle ja
luulemme käyvämme rehellistä taistelua, mutta unohdamme, että
vihollisemme takana usein on nainen — vaimo, äiti, sisar, ystävä —
ja, Jumala sen meille antakoon anteeksi, kun iskemme, käy iskumme
myöskin häneen.»

Puolinainen hymy Roman huulilta hävisi, ja omituinen liikutus, jota

hän ei voinut käsittää, valtasi hänet.

»Te puhuitte köyhistä naisista, jotka taistelevat ja näkevät

nälkää», sanoi tyttö. »Hämmästyisittekö, jos kertoisin, että minä
tiedän, mitä se merkitsee? Niin, ja mitä merkitsee olla ilman ystäviä
ja yksin — aivan, aivan yksin julmassa, pahassa kaupungissa.»

Hän oli kadottanut tyyneytensä hetkeksi, ja silmien kuiva kiilto oli

muuttunut kosteaksi, vakavaksi loistoksi. Mutta seuraavana
silmänräpäyksenä hän oli taas oma herransa ja alkoi puhua
välttääkseen kiusallista vaitioloa.

»En ole koskaan puhunut tästä kenellekään toiselle miehelle»,

sanoi hän, »enkä ymmärrä miksi tulin sen maininneeksi teille — juuri
teille.»

Davido Rossi ei huomannut mitään vilppiä tytön mielistelyssä. Hän

näki vain oman pikku Romansa, lapsen, tuon viattoman siskonsa,
joka vieläkin, vaikka nukkuvana, oli tytössä.
 Donna Roma oli noussut seisomaan, ja Davido Rossi astui hänen
luokseen ja katsoen häntä suoraan silmiin sanoi:

»Oletteko koskaan ennen nähnyt minua?»

»En koskaan», vastasi tyttö.

»Istukaa», pyysi Davido Rossi. »Minulla on jotain sanottavaa

teille.»

Tyttö istui ja hänen kasvoihinsa tuli omituinen, melkein kavala

ilme.

»Te olette kertonut minulle hiukan elämästänne», sanoi mies,

»sallikaa minun nyt kertoa teille hiukan omasta elämästäni.»

Tyttö hymyili taas, ja hänen oli vaikea peittää kasvojensa

voittoisaa ilmettä. Nuo suuret lapset, joita sanotaan miehiksi, ovat
melkein säälittäviä. Hän oli odottanut taistelua, mutta mies oli jo
alussa heittänyt pois aseensa ja nyt hän aikoi kokonaan antautua
tytön käsiin. Ellei tuolla miehellä olisi ollut noin tunteellinen katse ja
noin hellä ääni, olisi tyttö melkein nauranut sydämessään.

Donna Roma antoi vaipan valua pois hartioiltaan saattaen näkyviin

pyöreän vartalonsa ja valkoiset käsivartensa ja heittäen toisen jalan
toisen yli, niin että hänen valkoisen pitsialushameensa lieve ja pieni
punainen kengän kärki pisti esiin. Sitten hän yskähti hiukan
tuoksuavaan nenäliinaansa ja asettui kuuntelemaan.

»Te olette vanhan suvun lapsi», alkoi Davido Rossi, »suvun, joka
on vanhempi kuin se linna, jossa se eli ja ylpeämpi kuin
kuningassuku. Ja vaikka olisitte kärsinyt suuriakin suruja, olette
kokenut äidin ja isän rakkautta ja teillä on ollut oma koti.
Ymmärrättekö mitä on, kun ei ole nähnyt isäänsä eikä äitiään, kun ei
ole kotia eikä ole nimeä, vaan täytyy olla yksin?»

Tyttö nosti katseensa — syvä poimu oli Davido Rossin otsassa. Sitä
ei
Roma ollut huomannut ennen.

»Onnellinen on se lapsi», sanoi Davido Rossi, »jolle yksikin sydän

sykkäilee tässä armottomassa maailmassa, vaikka häpeä olisi hänen
kehtonsa ääressä seisonut. Minulla ei ollut ketään. En ole koskaan
nähnyt äitiäni.»

Ilkkuva ilme Roman kasvoista hävisi, ja hän veti pois toisen

jalkansa toisen päältä.

»Äitini oli sydämettömän miehen ja armottoman lain uhri. Hän

sitoi lapsensa ranteeseen lipun, johon hän oli kirjoittanut lapsen isän
nimen, asetti poikansa Santo Spiriton löytölasten kodin seimeen ja
heittäytyi itse Tiberiin.»

Roma veti viitan hartioilleen.

»Hän makaa köyhien nimettömässä haudassa Campo Veranossa.»

»Teidän äitinne?»

»Niin. Aikaisin muistoni on se, että minut annettiin hoidettavaksi

erääseen maataloon Campagnaan. Se oli vallankumouksen
aikakautta, eikä kuninkaan aarreaitta vielä ollut maksanut takaisin
paavin aarreaitalle sen rahoja. Santo Spiriton nunnilla ei ollut varaa
maksaa hoidokeistaan, ja minä olin kuin hyljätty linnunpoikanen
vieraassa pesässä.»
 »Oh!»

»Niihin aikoihin jotkut konnat harjoittivat orjakauppaa valkoisilla

italialaisilla poikaraukoilla. He vaelsivat ympäri maata, kokosivat
pieniä poikia, sulkivat heidät karjan tavoin rautatievaunuihin ja
lähettivät heidät vieraille maille. Minun kasvatusvanhempani möivät
minut rahasta, ja minut lähetettiin Lontooseen.»

Roman rinta kohosi, ja kyyneleet kiilsivät hänen silmissään.

»Sitten muistan eläneeni laajassa, puoleksi autiossa talossa

Sohossa — viisikymmentä vierasta poikaa yhteensullottuina.
Suurimmat pojat lähetettiin kaduille posetiiveineen, nuoremmille
pojille annettiin käteen häkki, jossa oli orava tai valkoinen hiiri. Me
saimme kupin teetä ja leipäpalan aamiaiseksi emmekä saaneet
palata illalla kotiin, ennenkuin olimme ansainneet iltasemme. Sitten
— — talvipäivät ja yöt ovat kylmät siellä pohjoisessa, ja pienet etelän
pojat posetiiveineen ja oravineen värisevät kylmästä ja näkevät
nälkää siellä pimeän ja lumen keskellä.»

Roman silmät kostuivat nopeasti, ja kyyneleet vierähtivät hänen

poskilleen.

»Luojan kiitos, minulla on toinenkin muisto», jatkoi Davido Rossi.

»Muistan jalon miehen — hän oli suorastaan pyhimys — italialaisen
maanpakolaisen, joka uhrasi elämänsä köyhille, varsinkin oman
maansa köyhille.»

Roma näytti pidättävän hengitystään.

»Usein hän saattoi poikasten isännät oikeuden eteen Englannissa,

kunnes nämä, huomatessaan, että heitä tarkastettiin, muuttuivat
vähemmän julmiksi. Hän avasi kotinsa noille pikku raukoille, ja he
tulivat lämpimään, valoisaan kotiin kello yhdeksän ja kymmenen
välillä illalla tuoden posetiivit mukanaan. Hän opetti heitä lukemaan,
ja sunnuntai-iltoina hän kertoi heille suurten italialaisten elämästä.
Hän on kuollut, mutta hänen henkensä elää — elää niiden sielussa,
jotka hän teki eläviksi.»

Roman silmät olivat sokeina kyynelistä, ja sanat tarttuivat hänen

kurkkuunsa, kun hän kysyi:

»Mikä hän oli?»

»Tohtori.»

»Mikä hänen nimensä oli?»

Davido Rossi pyyhkäisi otsaansa kädellään vastatessaan:

»Häntä nimitettiin Giuseppe Roselliksi.»

Roma kohottautui puoleksi istuimeltaan, mutta vaipui sitten

takaisin, ja pitsinenäliina putosi hänen kädestään.

»Mutta minä kuulin sitten — kauan jälestäpäin — että hän oli

roomalainen ylimys, yksi noita pelottomia, jotka olivat valinneet
köyhyyden ja maanpaon ja tuntemattoman nimen vapauden ja
oikeuden tähden.»

Roman käsi oli vaipunut rinnalle, joka kohoili mielenliikutuksesta,

mitä hän ei koettanutkaan salata.

»Eräänä päivänä tuli kirje Italiasta, ja siinä sanottiin, että tuhat

miestä odotti häntä johtajakseen pannakseen toimeen
vallankumouksen ja syöstäkseen valtaistuimelta väärän kuninkaan.
Se oli petosta, erään konnan työtä, jolle miehelle sittemmin
maksettiin hyvä hinta sankarin verestä. Minä kuulin siitä myöhään —
vasta tänä iltana.»

Tuli hetken hiljaisuus. Davido Rossi kohotti toisen käden silmilleen.

»Entä sitten?»

»Hänet houkuteltiin takaisin Englannista Italiaan. Eräs

englantilainen ministeri avasi hänen kirjeensä, jotka olivat kirjoitetut
eräälle ystävälle, ja ilmoitti niiden sisällyksen Italian hallitukselle.
Hänet jätettiin poliisin haltuun ja ajettiin maanpakoon ilman
kuulustelua.»

Roma puristi rintaansa aivan kuin estääkseen itkua puhkeamasta

esiin.

»Eikö hänestä koskaan kuulunut mitään?»

»Kerran — kerran vain — se ystävä, josta puhuin, sai kuulla

hänestä.»

Romaa pyörrytti aivan kuin hän olisi seisonut äkkijyrkänteen

partaalla, mutta hän ei voinut seisahtua, hänen täytyi jatkaa.

»Kuka oli se ystävä?»

»Yksi noita köyhiä orpoparkoja — poika, joka oli kiitollisuuden

velassa hänelle kaikesta ja joka rakasti ja kunnioitti häntä kuin
isäänsä — ja yhä vieläkin rakastaa ja kunnioittaa häntä ja koettaa
seurata hänen jälkiään.»
 »Mikä — oli hänen nimensä?»

»Davido Leone.»

Roma katsoi häneen hetken ääneti. Sitten hän sanoi: »Kuinka

hänelle kävi?»

»Italian tuomioistuin tuomitsi hänet kuolemaan, ja Englannin

poliisi karkoitti hänet Englannista.»

»Eikö hän koskaan voinut palata omaan maahansa?»

»Hän ei ole koskaan voinut käydä äitinsä haudalla, paitsi yöllä

salassa aivan kuin rikoksentekijä.»

»Minne hän joutui?»

»Hän läksi Amerikkaan.»

»Eikö hän koskaan palannut?»'

»Palasi! Koti-ikävä hänessä, kuten kaikissa kodittomissa, oli

valtavin tunne. Hän palasi Italiaan.»

»Missä hän on — nyt?»

Davido Rossi astui hänen luokseen ja sanoi:

»Tässä huoneessa.»

Tyttö nousi —

»Te olette Davido Leone?»

Davido Rossi kohotti toisen kätensä:

 »Davido Leone on kuollut!»

Oli hetken äänettömyys. Tyttö saattoi kuulla sydämensä lyönnin.

Sitten hän sanoi melkein kuulumattomasti kuiskaten:

»Ymmärrän. Davido Leone on kuollut, mutta Davido Rossi elää.»

Davido Rossi ei vastannut, mutta hänen päänsä oli pystyssä ja

hänen silmänsä säikkyivät.

»Ettekö pelkää kertoa tuota minulle?»

»En.»

Tytön silmät loistivat ja huulet värähtelivät.

»Te loukkasitte ja nöyryytitte minua julkisesti tänä aamuna ja

kumminkin luulette minun säilyttävän salaisuutenne.»

»Tiedän sen.»

Tytöstä tuntui kuin hänen rintansa laajenisi, ja hitain,

hermostunein liikkein hän ojensi kätensä.

»Saanko… saanko puristaa kättänne?» sanoi hän.

Hetken epäröinti. Sitten heidän kätensä yhtyivät puristukseen,

joka oli täynnä tulta.

Seuraavassa silmänräpäyksessä Davido Rossi oli kohottanut

Roman käden huulilleen ja suuteli sitä yhä uudelleen ja uudelleen.

Voittoisa riemun tunne välähti tytön sydämessä, mutta sammui

samassa.
Hänen teki mieli itkeä, tunnustaa, sanoa jotain, hän ei tiennyt mitä.
Mutta Davido Leone on kuollut kaikui hänen korvissaan, ja samassa
hän
muisti, mikä asia hänet oli tuonut tähän taloon.

Sitten kyyneleet alkoivat tulvia hänen silmiinsä, hänen

rohkeutensa lannistui ja hän tahtoi paeta, paeta pois sanomatta
sanaakaan. Roma ei voinut puhua, Davido Rossi ei voinut puhua. He
seisoivat äkkijyrkänteen reunalla, ja ainoastaan äänettömyys pelasti
heidät syöksymästä kuiluun.

»Antakaa minun mennä kotiin», sanoi Roma murtuneella äänellä,

ja pää alas vaipuneena ja huulet värähdellen hän astui ovelle.
IX.

Tähän hetkeen asti Davido Rossi oli ajatellut Romaa ainoastaan

tuona lapsena, jonka hän tunsi seitsemäntoista vuotta sitten, tohtori
Rosellin tyttärenä, ystävänään ja kasvatussisarenaan. Mutta hän
katsoi tyttöään nyt taas tämän kulkiessa hänen ohitseen ovelle, ja
nyt, ensimmäisen kerran, hän näki Roman ei niinkuin poika näkee
tytön, vaan niinkuin mies näkee naisen. Kuinka kauniiksi hän oli
kasvanut! Ja hän oli Roma! Hänen Romansa, olkoonpa heidän
välillään mitkä esteet tahansa! Jotain lämmintä värähti hänen
sydämessään sitä ajatellessa, ja katsoen tyttöön uusin silmin hän
tunsi ruumiillista riemua, jommoista hän ei ollut koskaan ennen
tuntenut.

Saavuttuaan ovelle Roma seisahtui aivan kuin epäröiden lähteä ja

sanoi äänellä, joka vielä oli vieno, mutta syvempi:

»Minä tahdoin nähdä teidät silmästä silmään, mutta nyt, kun olen
nähnyt teidät, ette olekaan se mies, joksi teitä luulin.»

»Ettekä te», vastasi Davido Rossi, »se nainen, joksi teitä

kuvittelin.»
 Tytön silmät välähtivät, ja hän nosti katseensa kysyen: »Ette siis
koskaan ennen ole nähnyt minua?» Ja Davido Rossi vastasi hetken
kuluttua:

»En ole koskaan nähnyt Donna Roma Volonnaa ennenkuin

tänään.»

»Anteeksi, että tulin luoksenne», sanoi Roma.

»Kiitos, että sen teitte», vastasi Davido Rossi, »ja jos olen
loukannut teitä, olen tästä hetkestä alkaen teidän ystävänne ja
puoltajanne. Sallikaa minun koettaa parantaa, mitä olen rikkonut.
Olen valmis sen tekemään, jos voin, tuottakoon se minulle mitä
nöyryytystä tahansa. Kiiruhdan tekemään sen, enkä voi antaa
itselleni anteeksi, ennenkuin se on tehty. Se, mitä sanoin teistä, on
valhetta, — ääretön valhe — antakaa minun pyytää teiltä anteeksi.»

»Tarkoitatteko julkisesti?»

»Tarkoitan. Kello kymmenen tullaan hakemaan minulta kirjoitusta

aamulehteen. Huomisaamuna pyydän julkisesti anteeksi julkisesti
lausumaani loukkausta teitä kohtaan.

»Te olette hyvin hyvä ja uljas», sanoi Roma, »mutta kumminkin

pyydän, ettette tee sitä…»

»Ah — kyllä ymmärrän! Tiedän, että on mahdoton voittaa

valhetta. Kun se kerran on lausuttu, vyöryy se kuin kivi alas kallion
rinnettä, eikä edes sekään, joka työnsi sen vyörymään, voi enää
seisahduttua sitä. Sanokaa, mitä voin tehdä — sanokaa.»

Roman pää oli vielä kumarassa, mutta nyt hänen kasvoissaan oli
ilon ilme.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com