Download Full ebookname - Read Now at ebookname.

com

IEEE Computer Society Real World Software

Engineering Problems A Self Study Guide for Today
s Software Professional 1st Edition J. Fernando
Naveda
https://ebookname.com/product/ieee-computer-society-real-
world-software-engineering-problems-a-self-study-guide-for-
today-s-software-professional-1st-edition-j-fernando-
naveda-2/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD EBOOK

Discover More Ebook - Explore Now at ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

IEEE Computer Society Real World Software Engineering

Problems A Self Study Guide for Today s Software
Professional 1st Edition J. Fernando Naveda
https://ebookname.com/product/ieee-computer-society-real-world-
software-engineering-problems-a-self-study-guide-for-today-s-software-
professional-1st-edition-j-fernando-naveda/
ebookname.com

Software Engineering for Game Developers Software

Engineering Series 1st Edition Ph.D.

https://ebookname.com/product/software-engineering-for-game-
developers-software-engineering-series-1st-edition-ph-d/

ebookname.com

Computing handbook computer science and software

engineering 3ed. Edition Allen B Tucker

https://ebookname.com/product/computing-handbook-computer-science-and-
software-engineering-3ed-edition-allen-b-tucker/

ebookname.com

The Globalization of Poverty and the New World Order 2nd

Edition Michel Chossudovsky

https://ebookname.com/product/the-globalization-of-poverty-and-the-
new-world-order-2nd-edition-michel-chossudovsky/

ebookname.com
Power and Politics in Globalization The Indispensable
State 1st Edition Howard H. Lentner

https://ebookname.com/product/power-and-politics-in-globalization-the-
indispensable-state-1st-edition-howard-h-lentner/

ebookname.com

Monitoring Animal Populations and Their Habitats A

Practitioner s Guide 1st Edition Brenda Mccomb

https://ebookname.com/product/monitoring-animal-populations-and-their-
habitats-a-practitioner-s-guide-1st-edition-brenda-mccomb/

ebookname.com

Linear Operators and Their Essential Pseudospectra 1st

Edition Aref Jeribi

https://ebookname.com/product/linear-operators-and-their-essential-
pseudospectra-1st-edition-aref-jeribi/

ebookname.com

A 4 Skyhawk vs North Vietnamese AAA North Vietnam 1964 72

Duel 1st Edition Peter E. Davies

https://ebookname.com/product/a-4-skyhawk-vs-north-vietnamese-aaa-
north-vietnam-1964-72-duel-1st-edition-peter-e-davies/

ebookname.com

Laboratory Practice Regulations 4th Edition Sandy Weinberg

https://ebookname.com/product/laboratory-practice-regulations-4th-
edition-sandy-weinberg/

ebookname.com
Voices of Autism The Healing Companion Stories for Courage
Comfort and Strength 1st Edition Doreen Granpeesheh

https://ebookname.com/product/voices-of-autism-the-healing-companion-
stories-for-courage-comfort-and-strength-1st-edition-doreen-
granpeesheh/
ebookname.com
IEEE Computer Society
Real World Software
Engineering Problems
 IEEE
©coûter
society
60TH anniversary

Press Operating Committee

Chair Editor-in-Chief
Roger U. Fujii Donald F. Shafer
Vice President Chief Technology Officer
Northrop Grumman Mission Systems Athens Group, Inc.

Board Members

Mark ). Christensen, Independent Consultant

Herb Krasner, President, Krasner Consulting
Ted Lewis, Professor Computer Science, Naval Postgraduate School
Hal Berghel, Professor and Director, School of Computer Science, University of Nevada
Phillip Laplante, Associate Professor Software Engineering, Penn State University
Richard Thayer, Professor Emeritus, California State University, Sacramento
Linda Shafer, Professor Emeritus University of Texas at Austin
James Conrad, Associate Professor UNC—Charlotte
Deborah Plummer, Manager-—Authored books

IEEE Computer Society Executive Staff

David Hennage, Executive Director
Angela Burgess, Publisher

IEEE Computer Society Publications

The world-renowned IEEE Computer Society publishes, promotes, and distributes
a wide variety of authoritative computer science and engineering texts. These books
are available from most retail outlets. Visit the CS Store at http://computer.org/cspress
for a list of products.

IEEE Computer Society / Wiley Partnership

The IEEE Computer Society and Wiley partnership allows the CS Press authored
book program to produce a number of exciting new titles in areas of computer sci-
ence and engineering with a special focus on software engineering. IEEE Computer
Society members continue to receive a 15% discount on these titles when pur-
chased through Wiley or at wiley.com/ieeecs.

To submit questions about the program or send proposals please e-mail dplum-
[email protected] or write to Books, IEEE Computer Society, 100662 Los Vaque-
ros Circle, LosAlamitos, CA 90720-1314. Telephone+1-714-821-8380.
Additional information regarding the Computer Society authored book pro-
gram can also be accessed from our web site at http://computer.org/cspress.
IEEE Computer Society
Real World Software
Engineering Problems
A Self-Study Guide for Today's Software Professional

J. Fernando Naveda
Stephen B. Seidman

^ IEEE
©computer
society
60TH anniversary

WILEY-
INTERSCIENCE
A JOHN WILEY & SONS, INC., PUBLICATION
Copyright © 2006 by IEEE Computer Society. All rights reserved.

Published by John Wiley & Sons, Inc., Hoboken, New Jersey.

Published simultaneously in Canada.

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system or transmitted in any form or by any
means, electronic, mechanical, photocopying, recording, scanning, or otherwise, except as permitted under
Section 107 or 108 of the 1976 United States Copyright Act, without either the prior written permission of the
Publisher, or authorization through payment of the appropriate per-copy fee to the Copyright Clearance Center,
Inc., 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, (978) 750-8400, fax (978) 646-8600, or on the web at
www.copynght.com. Requests to the Publisher for permission should be addressed to the Permissions
Department, John Wiley & Sons, Inc., 111 River Street, Hoboken, NJ 07030, (201) 748-6011, fax (201) 748-
6008 or online at http://www.wiley.com/go/perrnission.

Limit of Liability/Disclaimer of Warranty: While the publisher and author have used their best efforts in
preparing this book, they make no representations or warranties with respect to the accuracy or completeness of
the contents of this book and specifically disclaim any implied warranties of merchantability or fitness for a
particular purpose. No warranty may be created or extended by sales representatives or written sales materials.
The advice and strategies contained herein may not be suitable for your situation. You should consult with a
professional where appropriate. Neither the publisher nor author shall be liable for any loss of profit or any
other commercial damages, including but not limited to special, incidental, consequential, or other damages.

For general information on our other products and services or for technical support, please contact our
Customer Care Department within the U.S. at (800) 762-2974, outside the U.S. at (317) 572-3993 or fax (317)
572-4002.

Wiley also publishes its books in a variety of electronic formats. Some content that appears in print may not be
available in electronic format. For information about Wiley products, visit our web site at www.wiley.com.

Library of Congress Cataloging-in-Publication is available.

ISBN-13 978-0-471-71051-6
ISBN-10 0-471-71051-2

10 9 8 7 6 5 4 3
Preface
This software engineering problem book is the culmination of a team effort that
has spanned more than three years. It originated as a suggestion made by Leo-
nard Tripp, 1999 President of the IEEE Computer Society, at several meetings
that were part of the Society's project to develop a certification examination for
software engineering professionals.

In 2002, J. Fernando Naveda organized a group of volunteers to serve as lead-

ers of teams to gather items for the book. Each leader recruited item writers, as
follows: Mark Ardis (Mats Heimdahl, William F. Opdyke, Frank Young), Heidi J.
C. Ellis (Vassilka Kirova, Patricia Pia), Susan K. Land (Darsi D. Ewing, Kathy
Gaubon), Ana Maria Moreno (Oscar Dieste, Xavier Ferre, Natalia Juristo, Sira
Vegas), and Matt Peloquin (Jenny Stuart, Steve Tockey). Led by J. Fernando
Naveda, Stephanie Ludi and Judy Englert contributed a few extra items. Alto-
gether, these teams produced 132 items, which were reviewed at a workshop
held at the New Jersey Institute of Technology in the summer of 2002. The work-
shop participants were organized into three teams. Susan K. Land led a team
consisting of Darsi D. Ewing, Robert Friedman, William F. Opdyke, and Thomas
Rando. J. Fernando Naveda led a team consisting of Heidi J. C. Ellis, Mats
Heimdahl, Ana Maria Moreno, and Frank Young. Matt Peloquin led a team con-
sisting of Kathy Gaubon, Vassilka Kirova, Patricia Pia, and Jenny Stuart. The
teams examined the items for quality and relevance, changed some of them, and
wrote new items. By November 2002, 162 items had been produced.

Stephen Seidman then led an effort to further examine and refine this set of
sample questions. He identified a group of CSDP certificate holders who were
willing to evaluate these items. The members of this group of volunteers were
James Alstad, Edson Asaga, David Beck, Earl Beede, Mack Bishop, William
Blackburn, Edward Bodfish, Jorge Boria, Robert Burns, Adrian Carricart, John
Chilenski, Douglas Clark, Lawrence Cox, Weidong Cui, Donald Dylla, Fedor
Dzerjinski, Ralph Forey III, Eva Freund, Stephen Frezza, Jun Fukutomi, Pierce
Gibbs, Thomas Glenn, Rebecca Grasser, Jill Hamada, Joel Henry, Karl Hoech,
Bradey Honsinger, Pete Knoke , Stephen Masticola, Susan Mengel, Gilda Pour,
Steven Roach, Edward Slosky, Jennifer Stuart, Andrey Terekhov, Karen
Thurston, Edmundo Tovar, Michael Ulm, and Eric Yocam. This review process
was complete by early 2003.

Later that year, Stephen Seidman and J. Fernando Naveda led a comprehensive
problem review that was carried out by Heidi J. C. Ellis, Ann Gates, and James
Moore. During a final meeting in Washington DC, Stephen Seidman, James
Moore, Jenny Stuart, and J. Fernando Naveda compiled the final set of questions
that were to be included in this book.

In 2004, we began the process of turning the sample questions into this book.
We were greatly aided in this effort by our area editors, Heidi J. C. Ellis, Susan K.

v
Land, John Reisner, and Paula Strawser. The editors rewrote and reformatted
the questions and answers, and provided appropriate context and references.
Acknowledgments
We would like to thank all of those who participated in this project. First and
foremost, we would like to thank our area editors for their work on organizing the
problems and putting them into the appropriate contexts. We would also like to
thank Allen Parrish for contributing some problems at a crucial stage of the effort.

Portions of the book manuscript were reviewed by Gregory W. Hislop, Heidi J. C.

Ellis, Tom Hilbum, Natalia Juristo, Susan K. Land, John Reisner, and Paula
Strawser. We are very grateful for their comments.

We would also like to thank Deborah Plummer and Angela Burgess of the IEEE
Computer Society.

Finally, we'd like to thank Stacy Saul of the IEEE Computer Society staff for her
consistent and invaluable support of this project.

J. Fernando Naveda would like to thank the faculty, staff, and students of RIT's
department of software engineering for their inspiration, support, and encour-
agement over the years.

Though we have received help from numerous individuals, any errors contained
in this book are our responsibility.

J. Fernando Naveda
Rochester, New York
September, 2005

Stephen B. Seidman
Newark, New Jersey
September, 2005

VII
About this Book
This book is intended for several audiences: prospective takers of the IEEE
Computer Society's Certified Software Development Professional (CSDP) ex-
amination, graduate students of software engineering, and software engineering
professionals. The chapters of the book correspond to the topics covered by
the examination: business practices and engineering economics, soft-
ware requirements, software design, software construction, software testing,
software maintenance, software configuration management, software engineer-
ing management, software engineering process, software engineering tools and
methods, and software quality. The questions, answers, explanations, and refer-
ences found in the book can also serve as a guide to students and professionals.

The CSDP examination is a cornerstone of the Society's long-term effort to im-

prove the professionalism of software engineers. In this context, a brief history of
CSDP may be of interest. The CSDP effort began in 1998, when Leonard Tripp,
the Society's 1999 President, initiated a study of software engineering profes-
sional certification. The first step was to gather input from the professional com-
munity. To do so, Tripp organized a study that included surveys and discussions
with potential certificate holders and with industry representatives, and followed
up with a survey of a sample of its members. The results of all of these ef-
forts suggested that there was a strong interest in certification.

Under the continuing leadership of Leonard Tripp, the Computer Society con-
tracted with Chauncey Group International (CGI), a subsidiary of the Educational
Testing Service, to develop a certification examination. In 1999, a group of soft-
ware engineers met under the guidance of CGI to review and revise a draft listing
of task and knowledge statements. After validation by a group of software engi-
neers, final versions of the task and knowledge statements were produced. The
knowledge statements were mapped to the Guide to the Software Engineering
Body of Knowledge (SWEBOK) in 2004, and the task statements were mapped
to ISO/IEC 12207. Test specifications were then developed from information de-
rived from the job analysis. The specifications became the blueprint for defining
the final content of the examination.

The specification of the examination consists of the following eleven categories:

1. Business practices and engineering economics

A. Engineering economics
B. Ethics
C. Professional practice
D. Standards

2. Software requirements
A. Requirements engineering process
B. Requirements elicitation
C. Requirements analysis

VIII
 D. Software requirements specification
E. Requirements validation
F. Requirements management

3. Software design
A. Software design concepts
B. Software architecture
C. Software design quality analysis and evaluation
D. Software design notations and documentation
E. Software design strategies and methods
F. Human factors in software design
G. Software and system safety

4. Software construction
A. Construction planning
B. Code design
C. Data design and management
D. Error processing
E. Source code organization
F. Code documentation
G. Construction quality assurance
H. System integration and deployment
I. Code tuning
J. Construction tools

5. Software testing
A. Types of tests
B. Test levels
C. Testing strategies
D. Test design
E. Test coverage of code
F. Test coverage of specifications
G. Test execution
H. Test documentation
I. Test management

6. Software maintenance
A. Software maintainability
B. Software maintenance process
C. Software maintenance measurement
D. Software maintenance planning
E. Software maintenance management
F. Software maintenance documentation

7. Software configuration management

A. Management of software configuration process

IX
 B. Software configuration identification
C. Software configuration control
D. Software configuration status accounting
E. Software configuration auditing
F. Software release management and delivery

8. Software engineering management

A. Measurement
B. Organizational management and coordination
C. Initiation and scope definition
D. Planning
E. Software acquisition
F. Enactment
G. Risk management
H. Review and evaluation
I. Project close out
J. Post-closure activities

9. Software engineering process

A. Process infrastructure
B. Process measurement
C. Process definition
D. Qualitative process analysis
E. Process implementation and change

10. Software engineering tools and methods

A. Management tools and methods
B. Development tools and methods
C. Maintenance tools and methods
D. Support tools and methods

11. Software quality

A. Software quality concepts
B. Planning for software quality assurance and verification and valida-
tion
C. Methods for software quality assurance and verification and valida-
tion
D. Measurement applied to software quality assurance and verification
and validation

These categories correspond to the eleven chapters of this book. In the CSDP
specification, each category is divided into several subcategories that represent
the topics covered on the examination. The subcategories corresponding to each
chapter are listed under each category and on the first page of the corresponding
chapter.

x
In 2000, test items were written, edited and approved by groups of software en-
gineers trained in item development by CGI, who then edited the items for style,
format, logic, and grammar. The items were then evaluated for clarity, concise-
ness, and conformance to the test specifications. CGI ensured that the examina-
tion was psychometrically valid and culturally appropriate. Later that year, ap-
proved items were assembled into two independent exams, which were reviewed
by a test developer and by a group of software engineers.

In 2001, the approved test exams were pilot-tested by an appropriately chosen

group of software engineers. A preliminary item analysis was done on the pilot-
test data to detect any errors in the key and any potentially flawed items. These
errors were reviewed and corrected. A workshop was subsequently conducted
to determine the cut score for the examination. The second exam was then sta-
tistically equated to the first. At this time, the examination was officially ready for
release.

As of the summer of 2005, there are more than 450 CSDP certificate holders.
These individuals reside in many countries. The examination is managed by
Computer Society staff and supervised by the Society's Professional Practices
Committee.

The chapters of this book correspond to the eleven categories of the CSDP ex-
amination specification. Each chapter contains a number of questions; the distri-
bution of questions across the chapters corresponds roughly to the category
weightings used for the examination. Each question is assigned to a specific
subcategory. Some questions can be associated with more than one subcate-
gory; in this case, we have made what we feel is the best subcategory assign-
ment. Our intention was not to provide complete coverage of all subcategories,
but rather to present a wide variety of problems and problem types. For that rea-
son, some subcategories do not have any questions assigned. The correct an-
swer for each question is provided, along with the appropriate context and refer-
ences to the literature.

The complexity of the questions contained in this book spans the six cognitive
levels described in Bloom's taxonomy: knowledge, understanding, application,
analysis, synthesis, and evaluation. Each question is designed to test the
reader's understanding of software engineering concepts at one of the levels of
abstraction in Bloom's taxonomy. Using Bloom's taxonomy and a framework,
questions in the CSDP exam and in this book can be classified into two broad
categories: direct questions and case study questions. Direct questions are de-
signed to gauge the exam taker's knowledge of software engineering concepts
that can be found in the literature. Direct questions are at the knowledge, under-
standing, and application levels in Bloom's taxonomy. Case study questions, on
the other hand, require a much deeper understanding of software engineering
concepts. They present the reader with a hypothetical situation and then ask the
reader a question.

XI
The questions on the CSDP examination and, consequently, those in this book
are all of the multiple choice type. Each question presents the reader with four
possible answers and only one of them is the right answer to the question.

Though the book is designed for potential candidates for CSDP certification,
other readers can benefit from it as well. Those interested in preparing for the
CSDP exam can systematically answer each of the questions contained in the
book from cover to cover. Others however, might prefer to jump to a specific
area of the book where they feel they need to exercise most. Software engineer-
ing graduate students can use the book as preparation for comprehensive
graduate level exams.

XII
 TABLE OF CONTENTS

I. Business practices and engineering economics 1

II. Software Requirements 15
III. Software Design 79
IV. Software Construction 143
V. Software Testing 159
VI. Software Maintenance 189
VII. Software Configuration Management 203
VIII. Software Engineering Management 213
IX. Software Engineering Process 247
X. Software Engineering Tools and Methods 275
XI. Software Quality 285

XIII
 IEEE Computer Society Real World Software Engineering Problems: A Self-Study Guide
for Today's Software Professional. Edited by J. Fernando Naveda, Stephen B. Seidman.
© 2006 IEEE Computer Society. Published 2006 by John Wiley & Sons, Inc.

Area editor: Susan K. Land

/. Business practices and engineering economics

A) Engineering economics
B) Ethics
C) Professional practice
D) Standards

1
 I BUSINESS PRACTICES AND ENGINEERING ECONOMICS
B Ethics

Question Jane is very pleased with the work a supplier does for her company and has
referred partner companies to this supplier. Wanting to show its gratitude,
the supplier has offered to update Jane's home network at a discount. This
would not be a problem if:

a) The discount is part of a publicly offered campaign.

b) The supplier signs a written contract with Jane.
c) Thé supplier has done work for others at the company.
d) Jane's manager has the same work done in his/her house.

3
Answer: a

Explanation
The Software Engineering Code of Ethics and Professional Practice was developed by a
joint task force of members from the IEEE Computer Society and the Association for
Computing Machinery (ACM). Version 5.2 of this document was approved and finalized
in 1998. The Code describes the ethical and professional obligations of software engi-
neers. Principles 4.04 and 4.05 of the Code of Ethics state that software engineers
should "not engage in deceptive financial practices such as bribery, double billing, or
other improper financial practices," and that they are to "disclose to all concerned parties
those conflicts of interest that cannot reasonably be avoided or escaped." The supplier's
offer raises a potential conflict of interest and could be regarded as a deceptive or im-
proper financial practice. It is therefore in conflict with the Code.

References
1. IEEE-CS/ACM Joint Task Force on Software Engineering Ethics and Professional
Practices, Computer Society and ACM Approve Software Engineering Code of Eth-
ics, IEEE Computer Magazine, October 1999.

2. Software Engineering Code of Ethics and Professional Practice, IEEE Press, 1999.

4
 I BUSINESS PRACTICES ENGINEERING AND ECÖNÖMleS
B Ethics

Question The IEEE Code of Ethics allows you to accept a position for which you have
no pertinent training or experience if:

/. Your limitations are fully disclosed.

II. Appropriate training in the pertinent area is taken
concurrently.
III. The position is in a field in which engineenng
decisions are well known.
IV. No conflict of interest is present.

a) I only.
b) I and II only.
c) I, II, and III only.
d) I, II, III, and IV.

5
Answer: a

Explanation
The Software Engineering Code of Ethics and Professional Practice was developed by a
joint task force of members from the IEEE Computer Society and the Association for
Computing Machinery (ACM). Version 5.2 of this document was approved and finalized
in 1998. The Code describes the ethical and professional obligations of software engi-
neers.
Principle 2 of the IEEE-CS/ACM Software Engineering Code of Ethics and Professional
Practice states that "software engineers shall act in a manner that is in the best interests
of their client and employer, consistent with the public interest." This is amplified in sec-
tion 2.01, which further states that software engineers shall "Provide service in their ar-
eas of competence, being honest and forthright about any limitations of their experience
and education."

References
1. IEEE-CS/ACM Joint Task Force on Software Engineering Ethics and Professional
Practices, Computer Society and ACM Approve Software Engineering Code of Eth-
ics, IEEE Computer Magazine, October 1999.

2. Software Engineering Code of Ethics and Professional Practice, IEEE Press, 1999.

6
3 I BUSINESS PRACTICES ENGiNEERING AND ECONOMICS
B I Ethtcs

A project manager is assigned to a new client who needs a web interface and database
for online ordering. After assessing the scope of work, the manager decides that three
GUI designers would be sufficient, and that they should work at the client's site. The
manager assigns the work to the first three people listed on the available staff sheet,
knowing that each of them has less than two months experience at the company, but
also knowing that company policy is to hire only personnel who have graduated from an
accredited university with a BS degree in a computing science.

Question The list below shows four ethical principles taken from the Software Engi-
neering Code of Ethics and Professional Practice. Which principles might
the manager have violated?

/. Ensure good management for any project on

which they work, including effective procedures
for promotion of quality and reduction of risk.
II. Assign work only after taking into account ap-
propriate contributions of education and experi-
ence tempered with a desire to further that edu-
cation and experience.
III. Not unjustly prevent someone from taking a po-
sition for which that person is suitably qualified.
IV. Ensure that software engineers are informed of
standards before being held to them.

a) I, III, and III only.

b) I and II only.
c) 1,11,111, and IV.
d) II and III only.

7
Answer: b

Explanation
The Software Engineering Code of Ethics and Professional Practice was developed by a
joint task force of members from the IEEE Computer Society and the Association for
Computing Machinery (ACM). Version 5.2 of this document was approved and finalized
in 1998. The Code describes the ethical and professional obligations of software engi-
neers.
I and II are taken directly from the Code of Ethics and Professional Practices (Principles
5.01 and 5.04, respectively). The manager's behavior directly contravenes both of these
principles, which are given below.
Principle 5.01: Ensure good management for any project on which they work, including
effective procedures for promotion of quality and reduction of risk.
Principle 5.04: Assign work only after taking into account appropriate contributions of
education and experience tempered with a desire to further that education and experi-
ence.

References
1. IEEE-CS/ACM Joint Task Force on Software Engineering Ethics and Professional
Practices, Computer Society and ACM Approve Software Engineering Code of Eth-
ics, IEEE Computer Magazine, October 1999.

2. Software Engineering Code of Ethics and Professional Practice, IEEE Press, 1999.

8
 i BUSINESS PRACTICES iNGINEERING AND ECONOMICS
B Ethics

A project manager is assigned to a new client who needs a Web interface and database
for online ordering. After assessing the scope of work, the manager decides that three
GUI designers would be sufficient, and that they would work at the client's site. The
manager assigns the work to the first three people listed on the available staff sheet,
knowing that each of them has less than two months experience at the company, but
also knowing that company policy is to hire only personnel who have graduated from an
accredited university with a BS degree in a computing science.

Question The manager's decision is a potential violation of which of the following prin-
ciples from the Software Engineering Code of Ethics and Professional Prac-
tice?

a) Ensure proper and achievable goals and objectives for any project on which they
work or propose.
b) Ensure that any document upon which they rely has been approved, when required,
by someone authorized to approve it.
c) Use the property of a client or employer only in ways properly authorized, and with
the client's or employer's knowledge and consent.
d) Disclose to all concerned parties those conflicts of interest that cannot reasonably
be avoided or escaped.

9
Answer: a

Explanation
The Software Engineering Code of Ethics and Professional Practice was developed by a
joint task force of members from the IEEE Computer Society and the Association for
Computing Machinery (ACM). Version 5.2 of this document was approved and finalized
in 1998. The Code describes the ethical and professional obligations of software engi-
neers.
The answer is (a) as stated specifically in Principle 3.02 of version 5.2 of the Code of
Ethics and Professional Practice.

References
1. IEEE-CS/ACM Joint Task Force on Software Engineering Ethics and Professional
Practices, Computer Society and ACM Approve Software Engineering Code of Eth-
ics, IEEE Computer Magazine, October 1999.

2. Software Engineering Code of Ethics and Professional Practice, IEEE Press, 1999.

10
S I BUSINESS PRACTICES ENGINEERING AND ECONOMICS
B _ _ _ Ethics

Question According to the Software Engineering Code of Ethics and Professional

Practice, software engineers are expected, as appropriate, to:

/. Help develop an organizational environment fa-

vorable to acting ethically.
II. Promote public knowledge of software engineer-
ing.
III. Participate in professional organizations, meet-
ings, and publications.
IV. Encourage colleagues to adhere to the Software
Engineering Code of Ethics and Professional
Practice.
V. Give full credit to the work of others.

a) I, III, and IV only.

b) I, III, and V only.
c) I, III, IV, and V only.
d) 1,11,111, IV, and V.

11
Answer: d

Explanation
The ACM/IEEE-CS Software Engineering Code of Ethics and Professional Practice was
developed by a joint task force of members from the IEEE Computer Society and the
Association for Computing Machinery (ACM). Version 5.2 of this document was ap-
proved and finalized in 1998. The Code describes the ethical and professional obliga-
tions of software engineers [1]. Version 5.2 of the Code contains the following principles:
Principle 1 : Public
Principle 2: Client and Employer
Principle 3: Product
Principle 4: Judgment
Principle 5: Management
Principle 6: Profession
Principle 7: Colleagues
Principle 8: Self
The choices given above specifically appear in the Code:
Principle 6.01: Help develop an organizational environment favorable to acting ethically.
Principle 6.02: Promote public knowledge of software engineering.
Principle 6.03: Extend software engineering knowledge by appropriate participation in
professional organizations, meetings, and publications.
Principle 7.01 : Encourage colleagues to adhere to this Code.
Principle 7.03: Credit fully the work of others and refrain from taking undue credit.

References
1. IEEE-CS/ACM Joint Task Force on Software Engineering Ethics and Professional
Practices, Computer Society and ACM Approve Software Engineering Code of Eth-
ics, IEEE Computer Magazine, October 1999.

2. Software Engineering Code of Ethics and Professional Practice, IEEE Press, 1999.

12
6 i BUSINESS PRACTICES ENGINEERING AND ECONOMICS
c Professional Practice

You have recently created a new software product that applies a unique method. You
want to protect this unique method.

Question Referring to the above scenario, what should be pursued?

a) Copyright.
b) Patent.
c) Product Registration.
d) Trademark.

13
Other documents randomly have
different content
 — Ainakin on minulla sinussa ystävä, johon saan turvautua ja jolta
voin pyytää neuvoa… jos niitä tarvitsen.

Monta sanaa ei sen jälkeen vaihdettu. Jäähyväiseksi Harald lujaa

puristi pastorin kättä sekä suuteli Stellaa otsalle. Hänen noustuaan
rattaille, seurasivat toiset häntä maantielle, josta jo Ristilä näkyi.

— En pidä tuosta harmaasta linnasta, jonne Harald lähtee, puhui

Stella ikäänkuin itsekseen, pääseekö hän edes enää sieltä pois?

— Melkein joka päivä tulen teillä käymään, vastasi Harald. Voikaa

sillä välin hyvin!

Hän lähti ja nyt oli pastori kahdenkesken Stellan kanssa. Miksi

hänen sydämensä sykki niin rajusti nyt, kun hän oli jäänyt
kahdenkesken tuon taitamattoman tytön kanssa? Sen vuoksi, että
hän nyt vasta käsitti, mihinkä oli sitoutunut. Kolmannen läsnäolo
vaikutti, ettei hän niin syvästi sitä ajatellut, ja nyt oli tämä kolmas
poissa. Huomenna hänen opettajatoimensa alkaisi, mutta millä
alottaisi, mistä nytkin puhuisi hänelle? Sanoin hän tosin ei tätä
kysynyt, mutta sellaiselta tuntui hänessä itsessään.

Kun pastori oli jäänyt yksin tämän aivan taitamattoman tytön

kanssa, tuntui hänestä ikäänkuin tämä olisi ollut jonkinmoinen
voimakas hallitsijasielu. Ja tämä vaikutus oli sitä voimakkaampi, kun
hän oli ottanut tehtäväkseen häntä sivistyttää ja opettaa hänelle
kaikkea, mitä tässä matoisessa maailmassa tarvitaan. Mutta nyt hän
epäili omaa kykyänsä.

Niin, jopa hän rupesi epäilemään puhdasta tahtoansakin sekä

tämän tehtävänsä vaikuttimia. Ehkä oli yhtenä vaikuttimena myös
jonkinmoinen turhamainen ja epäselvä toivo saada kasvattaa naista
oman mielensä mukaan, tehdäkseen hänestä sellaisen, jonka olisi
tahtonut omakseen.

Näiden ajatuksien valtaamana hän oli luonut katseensa alaspäin,

mutta silloin herätti hänet Stellan ääni:

— Älä, hyvä ystävä, noin katso maahan. Katso minua ja katsele

taivasta, niin et näytä noin synkältä.

Nämä sanat vaikuttivat häneen sähkövoiman tavalla. Hän katsahti

taivaaseen ja sitten lempeästi Stellan silmiin ja sanoi:

— Niinpä niin. Taivasta ja sinua katsellessani opin, kuinka sinua

on opetettava, jotta pääsisit kerran taivaaseen. Jumala, joka on
luonut taivaan, maan ja ihmiset, on myös luonut sinut, tyttöni.
Jumala, joka näkee meidät, joka meitä suojelee ja pitää meistä
huolen, on myös armosta minun kauttani opettava sinulle tiensä.
Oletko koskaan kuullut puhuttavan Jumalasta?

— Jumala, sehän on italiankielellä Dio. Enpä ole usein kuullut

heidän häntä mainitsevan. Mutta kuitenkin olen ymmärtänyt, että
Jumala on olemassa ja, ollessani yksin, olen usein langennut
polvilleni, näin.

Näin sanoen hän katuvaisen tavalla notkisti polvensa, Vaikka ei

ymmärtänyt mitään pahaa tehneensä.

Silloin pappikin lankesi polvilleen ja nöyryytti itsensä Jumalan

edessä.

Ja hän sai lohdutuksen, avun ja voiman.

 Haavanlehdet eivät enää lipattaneet ja aurinko oli mennyt
mailleen.
IV.

KOTIOPETTAJA JA PERHE.

Kotiopettajan tointa pidetään tavallisesti opintoja harjoittavan

nuorukaisen viho viimeisenä hätäkeinona. Voima, jonka hän niin
hyvin tarvitsisi oman itsensä kehittämiseksi, lamautuu, kun hänen
ennen aikojansa täytyy ruveta toisia opettamaan, mikä useinkin
hänen oppilaihinsa nähden on hyvin epäkiitollista työtä. Kuitenkin
kuullaan semminkin naisten kehuvan kotiopettajan tointa
erinomaisen sivistyttäväksi nuorille miehille, joilla sitä ennen on ollut
vain koulutietoja, mutta joilta on puuttunut esiintymiskykyä.
Tietämättänsä tällaiset naiset pitävät sangen tärkeänä asiana, että
nuorukainen sievästi ja keveästi siirtää tuoliansa, että hän ei ole
neuvoton siitä, mihin asettaa kätensä, että sopivasti osaa käyttää
seuraelämässä tavallisia korulauseita — sanalla sanoen, että hän
kaikin puolin osaa käyttäytyä somasti ja kohteliaasti.

Harald Thalberg tavallisesti käsitti asiat toiselta kannalta kuin muut

ja niin hän teki nytkin. Hän näet alotti opettamisen silloin, kun muilla
oli tapana se päättää.
 Ehk'ei se kuitenkaan olisi johtunut hänen mieleensä, ellei
uteliaisuus olisi häntä kiihoittanut. Ristilän vapaaherra oli jo puoli
vuotta kuulustellut opettajaa lapsillensa, ja kun hän tarjosi
hyvänlaisen palkan, olisivat useatkin nuorukaiset mielellään ottaneet
tämän toimen vastaan, mutta Ristilän ja sen omistajan huono maine
pelotti heitä, niin että he peräytyivät. Tämä houkutteli Haraldia, jota
kaikki salaperäinen viehätti; häntä huvitti tutkia tällaisten huhujen
alkua ja siis hän ryhtyi siihen, johon eivät muut uskaltaneet ruveta.

Vähän ennen auringonlaskua hän saapui perille. Hän ajoi käyden

läpi puiston, jotta paremmin saattaisi katsella rakennuksia ja
istutuksia.

Puisto oli romantillinen ja synkkä. Tuuheita kuusia, koivuja ja

haapoja kasvoi siellä sekaisin. Hän oli kyllä ennenkin nähnyt kuusien
kasvavan koivujen seassa ja pitänyt sitä kyllä kauniina, mutta se,
että täällä oli haapojakin, ei häntä oikein miellyttänyt. Haapametsä
semmoisenaan on kyllä kaunis, mutta jos tämä puu kasvaa hajallaan
koivujen ja kuusien seassa, niin se tekee kamalan ja vastenmielisen
vaikutuksen.

Erään tällaisen haavan juurella hän huomasi hautakiven, jossa luki

Henrik Henning, syntynyt 1815 kuollut 1817. Olisipa tuo poika saanut
elää ja olla täällä linnassa, jotta minulla ajan kuluksi olisi ollut
samanikäinen puhetoveri, ajatteli Harald.

Pian oli kuljettu puiston läpi ja kyytipoika juoksi aukaisemaan

pihaporttia, joka oli iso ja paksusta raudasta tehty ja joka kovasti ja
pahaa ennustaen narisi.

Kolinan kuultuaan riensi yksi palvelustytöistä paikalle. Hän näytti

hyvin ylpeältä ja kysyi nenäkkäästi:
 — Herra on kai se, jota tänne on odotettu?

Harald tiesi aivan hyvin, kuinka mahtavia palkolliset paremmissa

paikoissa yleensä ovat. Hän ei siis ensinkään nolostunut, vaan
vastasi ivallisesti:

— Arvasitte aivan oikein, armollinen neiti; teidän luvallanne

todellakin aijon tänne… Ja nyt näytät sinä, missä huoneeni on, heti
paikalla!

Mitään vastaamatta nousi palvelustyttö toiseen kerrokseen ja

osoitti hänelle huoneen, joka oli ullakkokamari.

Siinä, mihin kiertoportaat päättyivät ja mistä ullakko alkoi, heräsi

Haraldissa yksi noita kummallisia, unelmantapaisia muistoja, joihin
erinäiset paikat toisinaan antavat aihetta. Tuntuu ikäänkuin joskus
ennenkin olisi ollut ihan samallaisessa paikassa ja silloin tuntenut
aivan samaa kuin nyt. Paikka ja tunteet vaikuttavat meihin niin
valtavasti, että meistä on ikäänkuin meidät olisi siirretty kauas
menneisyyteen. Mutta pian nämä tunteet haihtuvat, emmekä
yritäkään selvittää noita salaperäisiä mielikuvia.

Harald oli hyvin tyytyväinen ullakkohuoneeseensa. Yleensä hän

piti tällaisista erillään olevista huoneista ja tämä oli sitäpaitsi
tarpeeksi tilava sekä hyvin kalustettu. Ei hän kuitenkaan kauvan
ehtinyt katsella ympärillensä, ennenkuin sama palvelustyttö, joka
äsken oli käyttäytynyt niin kopeasti, avasi oven ja kohteliaalla, miltei
nöyrällä tavalla pyysi maisteria tulemaan alas, koska illallispöytä oli
jo katettu.

Samassa paikassa kuin äskenkin, siinä missä käsipuut alkoivat,

heräsi hänessä uudelleen sama tunne, sama unelmantapainen,
hämärä muisto. Mutta koko tahtonsa voimalla hän karkoitti sen
luotaan ja riensi nopsan ja ketteräjalkaisen palvelustytön jälessä.
Hänen oli vielä kuljettava eteisen, salin ja vielä kolmannenkin
huoneen läpi, ennenkuin hän tuli siihen, niissä perhe oli koolla.

Vapaaherra tuli häntä vastaan kätelläksensä, mutta jäikin

seisomaan ja loi silmänsä maahan. Tämä vapaaherran kummallinen
hämmästys oli vaikuttaa Haraldiinkin, niin että hänkin oli
punastumaisillaan… joka olisi ollut mitä kiusallisinta… mutta
samassa vapaaherra jo tointui ja katsoen häntä rohkeasti sanoi:

— Suokaa anteeksi hajamielisyyteni, herra maisteri! Nähdessäni

ensi kerran ihmisiä, minun aina käy niin, että heidän ulkomuotonsa
muistuttaa minulle jotain rakasta vainajaa tai poissaolevaa tuttavaa.
Niin kävi nytkin. Kuitenkin: terve tuloa!

Hän löi kättä, mutta tapa, jolla hän sen teki, oli niin kylmä ja veltto,
ettei se ensinkään ollut Haraldille mieleen. Ja yhtä vähän
vapaaherran ulkomuoto miellytti häntä. Hänen katseensa oli tosin
terävä ja hän katsoi ihmisiä suoraan silmiin, mutta tässä katseessa
ei kuitenkaan ollut mitään hyvää ja luotettavaa. Näytti ikäänkuin hän
olisi totuttautunut katsomaan ihmisiä silmiin, ikäänkuin sillä
peittääksensä teeskentelyänsä.

Pituudeltaan parooni oli keskikokoinen, mutta muuten roteva.

Nuorena hän näytti olleen kaunis, mutta nyt oli hänen otsansa
kamalasti rypyssä, mikä usein on hurjien himojen seurauksena, suu
hymyili ilkeästi ja alahuuli oli inhottavasti nyrpistynyt. Tämä ei
näyttänyt luotettavalta, eikä hänen harmahtava tukkansakaan
herättänyt katsojassa kunnioitusta.

Harald muisteli joskus nähneensä vapaaherran näköisen roiston.

 Hän oli niin kiintynyt katselemaan vapaaherraa, että tuskin olisi
tullut vilkaisseeksi toisia, ellei vapaaherra olisi esittänyt jokaista
vuoronperään. Tämä kohteliaisuus ihmetytti Haraldia, koska hän oli
kuullut kerrottavan, ettei vapaaherra koskaan ennen kotiopettajain
suhteen ollut nähnyt sitä tarpeelliseksi.

Ruotsalainen kamarijunkkari v. Assar oli noin puolivälissä

neljänkymmenen oleva mies, ulkomuodoltaan kelmeä ja kivulloisen
näköinen. Hän oli pitkä ja soreavartaloinen, mutta hänen silmäinsä
kirkkaus näkyi kadonneen, lieneekö siihen ollut syynä sairaalloisuus
vaiko irstas elämä.

Muutaman päivän hän oli ollut Ristilässä vieraana ja tulisi

viipymään niin kauan kun terveysvedenjuontinsa kestäisi.

Kolmannen seurassa olevan herran vapaaherra esitti ikäänkuin

sivumennen, mainiten välinpitämättömästi hänen nimensä: herra v.
Nit. Tälle miehelle vapaaherra ei siis näkynyt antavan mitään
erityistä arvoa. Luultavasti hän oli jonkinmoinen pehtoori, kirjanpitäjä
taikka muu sellainen, ajatteli Harald ensi silmäyksellä.

Hän näytti olevan melkein samanikäinen kuin vapaaherrakin,

mutta eivät hänenkään harmahtavat hapsensa näyttäneet Haraldin
mielestä kunniakkailta. Muuten herra v. Nitillä näytti olleen hyvät
päivät. Hänen lyhyt ja tanakka vartalosta ei ollut voimakas, niinkuin
tavallisesti sellaiset ovat, vaan lihava ja pöhistynyt, luultavasti
ylellisestä juomisesta. Nytkin saattoi huomata, että yksinomaan
häntä varten tarjolla olevaa konjakkipulloa oli liiaksi kallisteltu.

Vapaaherran esittäessä näin ohimennen herra v. Nitin, näki Harald

tarpeelliseksi mennä kädestäpitäen häntä tervehtimään. Herra v. Nit
nousi puoliksi tuoliltaan, mutta lysähtikin takaisin istualleen, kun
hänen juopottelemisesta hämärät silmänsä nyt selvemmin erottivat
Haraldin. Hänen verevät kasvonsa hieman vaalenivat, hän veti
syvään henkeänsä ja änkytti:

— Oh, c'est une merveille!

Herra v. Nitin mielenliikutus ei jäänyt vapaaherralta huomaamatta

ja hän sanoi:

— Lyönpä vetoa, että herra v. Nit maisterissa huomaa saman

yhdennäköisyyden kuin minäkin, niin silmiinpistävä se todellakin on!
Eikö mielestänne maisteri Thalberg ihmeellisesti muistuta yhteistä
ystäväämme, herra v. Rohlia?

— Rohlia — herra v. Nit verkalleen toisti, mutta jatkoi sitten

kiihkeästi: — kas, hänen näköisensähän maisteri juuri onkin!

Harald oli huomaavinaan, että vapaaherra nuhdellen katsahti v.

Nitiin. Kaiken tämän ohessa hän kuitenkin oli ehtinyt tervehtiä rouva
Orrbergia, joka oli talossa emännän sijaisena, millä tarkoitamme,
että hän vapaaherran toisen rouvan kuoltua oli itsevaltiaasti hallinnut
sekä sisätaloutta että karjanhoitoon kuuluvia asioita.

Talossa oli neljä lasta, kaksi edellisestä ja kaksi jälkimäisestä

avioliitosta. Irene neiti oli seitsemäntoista ja hänen Aleksi-niminen
veljensä neljäntoistavuotias. Solmu oli kahdeksan ja pikku Ulla vain
viiden vuoden ikäinen.

Harald katseli tutkivasti näitä ihmisvesoja. Hänestä he näyttivät

hyvin hiljaisilta ja miettiväisiltä, melkeinpä ikäänkuin joku suru olisi
heitä painanut. Molemmat pojat olivat sitäpaitsi kalpeita ja
ruumiinrakenteeltaan heikkoja. Pikku Ulla oli ainoa, joka näytti
rauhalliselta, eikä ujostellut. Hän vain hiipi sisarensa viereen, ehkäpä
enemmän tätä hyväilläksensä kuin etsiäksensä häneltä turvaa.

Lapset tekivät Haraldiin miellyttävän vaikutuksen. Hän tunsi

kiintymystä heihin ja piti heistä jo etukäteen.

Illallisen syötyä vapaaherra sanoi Haraldille:

— Jotta päivä päättyisi hauskasti, pyydän saada kuulla maisterin

laulavan.

Oli siirrytty salonkiin. Iso avoinna oleva flyygelipiano osoitti, että

Irene neiti oli hiljan soittanut. Paroonin kehoittaessa Haraldia
laulamaan, tämä sattumalta vilkaisi Ireneä, joka surullisin ja vakavin
katsein vastasi hänen silmäykseensä.

— Tyttö parka, ajatteli Harald, varmaankaan et ole onnellinen!

Hän istahti pianon ääreen ja itse säestäen lauloi laulun, jonka

sisällön jo arvaa nimestäkin. Se oli "Yksinäisen tytön suru."

Haraldin ääni ei ollut erikoisen kaunis ja laulaessaan hän ei

noudattanut minkään erityisen laulamistaidon sääntöjä, mutta osasi
hyvin hallita ääntänsä ja lauloi intomielisesti ja tunteellisesti kuin
sävelet olisivat nousseet suoraan hänen sydämestänsä. Näin hän
ihastutti kuulijoitansa enemmän kuin moni, jolla on parempi ääni ja
joka on enemmän harjoitellut.

Syystä kysyttänee, kuinka vapaaherra tiesi Haraldin osaavan

soittaa ja laulaa. Asian laita oli niin, että hän, hakiessaan
sanomalehti-ilmoituksilla lapsilleen opettajaa, erityisesti oli
maininnut, että semmoinen olisi otollisempi, joka osaisi myös opettaa
laulua pianon säestyksellä. Vastauksessaan Harald myönsi
harrastavansa soitantoa ja lupasi antaa tässä aineessa opetusta
kaksi tuntia viikossa. Ja tähän hän suostui sitä kernaammin, kun
arvasi tätä opetusta annettavan vapaaherran vanhimmalle lapselle,
Irene neidille, josta hänellä kulkupuheitten mukaan oli jonkunmoinen
epäselvä käsitys. Harald piti jo ennestään nuorista naisista, eikä siis
katsonut heidän opettamistansa ylen rasittavaksi. Työtä se tosin oli,
mutta ehkäpä hauskaakin.

Laulun päätyttyä parooni kiitti ja sanoi, että sellainen, joka itse

laulaa niin kauniisti ja taidokkaasti, on varsin sopiva muita
opettamaan.

— Se on vanhin lapseni, joka tulee hyötymään teidän

opetuksestanne. Hän on jo neljä vuotta soittanut ja edistynyt hyvin,
mutta ei liene vielä yrittänyt laulaa.

Irene ei virkkanut mitään, vaikka hänellä tässä olisi ollut sopiva

tilaisuus puhua. Varmaankin, ajatteli Harald, hänen isänsä on ylen
ankara eikä hyväksy sitä vapautta ja suloista tuttavallisuutta, joiden
tulisi vallita vanhempain ja heidän lastensa välillä. Ikäänkuin olisi
arvannut hänen ajatuksensa, vapaaherra Ireneen kääntyen kysyi:

— Kuinka on, lapseni, oletko koskaan laulanut?

Hän oli puhuvinaan hellästi, mutta Haraldista se tuntui

teeskennellyltä.

— Olen koettanut laulaa muutamia yksinkertaisia lauluja, sellaisia

joita käy laulaminen kolmisointuisesti. Siinä kaikki.

Puhuessa Irene aluksi oli katsonut isäänsä, mutta pelosta siirtyi

hänen katseensa muualle, ensin Haraldiin ja sitten pikku Ullaan.
 Ääni, jonka Harald nyt ensi kerran kuuli, kuulosti hänestä ihmeen
suloiselta. Olipa ikäänkuin hän äänestä olisi oppinut tuntemaan tuon
helläluontoisen, viattoman ja haaveellisen olennon.

Herra v. Nit, joka tosin syötäessä oli lörpötellyt yhtä ja toista, mutta
sittemmin istunut aivan ääneti, katsoi nyt sopivaksi puuttua
puheeseen, vaikka hänen kielensä ei tahtonut oikein hyvin kääntyä
suussa:

— Kuulepa, veli Henning… herra parooni kai olisi pitänyt

sanomani, mutta mitäpä sillä väliä! Enkö minä hoksannut, että
kotiopettaja myös voi olla soittoniekka? Enkö minä sillä kertaa
taistellut koko seuraa vastaan, jonka mielestä puhuin pelkkää
roskaa. Minä Ptolemaeus Seth von Nit sanoin, tiedättekös, näin:
Ilmoita vain sanomalehdissä, ettei olisi vahingoksi, vaikka opettaja
osaisi soittaakin ja voisi opettaa nuorta herraa… hm, hm… neiti
Ireneä laulamaan ja säestämään pianolla. Tytöllä on hyvä ääni,
olenpa usein kuullut hänen portaita juostessaan laulaa hyräilevän ja
se on, jumala paratkoon, pehmittänyt syntisen sydämeni. Ja se
onnistui; tänne on tullut nuori mies, joka, paitsi että hän on korkeasti
oppinut ja toivottavasti hyväntapainen, myös pystyy tajuamaan
soittoa ja vieläpä opettamaan sitä muillekin. Niinpä niin, sen minä
sanon, että siihen herra pystyy, herra, joka on niin kovin tuon
nuoruuden ystävän näköinen… hm, hm .. niin, mikä hänen nimensä
taas olikaan?

Vapaaherra, joka naurahtaen oli kuunnellut tätä pitkää puhetta,

nyrpisti sen lopulla alahuultansa ja loi von Nitiin vihaisen katseen,
mikä vaikutti, että mies nousi tuoliltaan ja kumartaen poistui
huoneesta. Hänen mentyään vapaaherra hymyili ja sanoi:
 — Maisteri näkee, että meillä on talossa tuollainen vanha veitikka,
joka silloin tällöin mielellään ottaa naukun, eikä aina osaa pitää
suutansa kiinni. Tämä liiallinen lörpöttely on useinkin minua
suututtanut, mutta koska hän nuoruuteni aikana on tehnyt minulle
suuria palveluksia, olen päättänyt kärsiä hänen vikojaan… niin,
minulla ei ole edes sydäntä kieltää häneltä väkijuomia. Olen
tuuminut näin: koska miesparka on niihin niin mieltynyt, niin miksikä
kieltäisin niitä häneltä? Ja nyt toivon maisterin ymmärtävän syyni.

Harald kumarsi myöntäen. Kamarijunkkari v. Assar kääntyi Irenen

puoleen, pyytäen että hän vuorostansa soittaisi. Irene meni pianon
luo ja valitsi nuottivihkojensa seasta erään, jota rupesi selailemaan,
mutta pani sen jälleen pois, ikäänkuin olisi katsonut vääräksi pitää
sitä avoinna, koska taisi nuotit ulkoa.

Kappale, jonka hän nyt soitti, oli Andante Triosta Op. 97, josta
muuan
Beethovenin ihailijoista on sanonut, että sanat siihen ovat Göthen
Faustissa.

Tapa, jolla hän soitti, lämmitti Haraldin sydäntä ja vahvisti

käsitystä, jonka hän oli saanut, kuullessaan nuoren tytön puhuvan.

— Näytte eniten suosivan Beethovenia, koska aina soitatte hänen

sävellyksiään, huomautti kamarijunkkari.

— Niin teenkin, vastasi Irene.

— Soittakaa meille jotain iloisempaa, se olisi kyllä tarpeen. Kello

tulee pian kaksitoista, aaveitten aika.
 Ja Irene soitti yhden Adamin kehnoimmista kappaleista.
Kamarijunkkari oli mielissään ja taputti käsiänsä.

Sitten erottiin ja Harald läksi ullakkokamariinsa. Portaitten

ylipäässä vapaaherra saavutti hänet ja sanoi:

— Tästä saatte avaimen. Tahdon sanoa teille asian suoraan.

Kuten näette, tämä ovi vie ullakolle ja sitä paitse herra v. Nitin
huoneeseen, joka on rakennuksen toisessa päädyssä. Nyt on herra
v. Nit sellainen mies, että hän liiaksi ryypiskeltyään usein yöaikaan,
jos hänelle on pistänyt jotain päähän, syöksyy huoneestaan ja alas
portaita, mellakoiden ja herättäen koko talonväen, ja teitä hän
kaiketikin tulisi eniten häiritsemään. Senvuoksi pyydän maisteria
sekä oman itsenne että meidän takia tällä avaimella joka ilta
lukitsemaan tämän pienen oven ja sitäpaitsi vetämään salvan eteen,
se kun on samalla puolella kuin avainkin. Voisin kyllä itsekin sen
tehdä, estääkseni v. Nitiä pääsemästä alas. Mutta olen heti tahtonut
saada teidät kotiutumaan ja voisihan tapahtua, että joskus yöllä tai
aamupuoleen tekisi mielenne pistäytyä herra v. Nitin luona…
täällähän, nähkääs, sanotaan kummittelevan… no, no, minä lasken
vain leikkiä, ja saattaisihan teillä muutenkin olla syytä liikkua.
Nuorella miehellä on usein kaikellaisia kummallisia päähänpistoja,
niin että oma huone tuntuu hänestä liian ahtaalta. Mutta täällä teillä
on tämä avara, sileälattiainen ullakko, jossa yönaikana saatte
jaloitella. Mutta jättäen pilan siksensä, on kuitenkin totta, etten
millään muotoa tahtoisi teljetä teitä huoneeseenne ja täällä teillä
ainakin on tilaisuus liikkua vapaasti ylimmässä kerroksessa. Ainoa,
joka ei pääse ulos, on herra v. Nit, mutta jos hänelle jotain sattuu,
niin maisteri kai herää huudosta, niin että menee pelastamaan tuon
vanhan pilkkakirveen.
 Tultuaan kamariinsa alkoi Harald tarkemmin miettiä illan
tapauksia. "Miksikähän vapaaherra on niin kohtelias minulle,
onkohan se siitä syystä, että olen tuon nuoruudenystävän näköinen,
vai lieneekö ulkomuotoni niin arvokas?" ajatteli hän itsekseen.
Harald oli tosin luonnostaan vakava, mutta samalla hiukan
lapsellinenkin, joten ei ole ihmettelemistä, vaikka tällaiset ajatukset
johtuivatkin hänen mieleensä.

Myöskin sitä hän ihmetteli, miksikä veltto ja kiltinnäköinen v. Nit oli

noin teljettävä. Mutta samassa hänelle juolahti mieleen, ettei hän
varmaankaan tiedä koko asiasta, ja jos hän joskus turhaan olikin
yrittänyt päästä ulos, niin luultavasti hän jo aamulla oli sen
unhoittanut.

Hänen viimeinen ajatuksensa oli Irene. Hän ei tiennyt mitenkä

asianlaita oli, mutta hänestä tyttö tuntui hyvin onnettomalta. Ja.
unissaan hän näki milloin Irenen, milloin Stellan ja lopulta molemmat
yht'aikaa. He olivat istuvinaan nurmikolla, puistossa olevan
hautakiven vieressä, ja itse hän istui kivellä, pitäen käsiään
kumpaisenkin pään päällä. Hänestä tämä oli tuntuvinaan niin
autuaalliselta, mutta pian häiritsi häntä vapaaherra, joka oli
kurkistavinaan erään puun takaa. Ja siihen Harald heräsi.
V.

LUKU, JOSSA MUUN MUASSA PUHUTAAN TÄTYRUOHOISTA.

Seuraavana päivänä pidettiin poikain tutkinto, jossa vapaaherra

sekä molemmat toiset herrat olivat saapuvilla. Tämä tapahtui
Haraldin ehdotuksesta, koska hän vapaaherran läsnäollessa tahtoi
ottaa selkoa oppilaittensa tiedoista, ennenkuin ryhtyi heitä
opettamaan, voidakseen erotessaan osoittaa missä määrin he olivat
hänen aikanansa edistyneet, aivan kuten talonvoutikin,
näyttääksensä että tahtoo menetellä rehellisesti, toimeensa
ryhtyessään yhdessä isännän kanssa tekee luettelon talon
työkalustosta.

Ikäisikseen eivät pojat tiedoiltansa suinkaan olleet huonoimpia.

Puoleen vuoteen heillä tosin ei ollut ollut varsinaista opettajaa, mutta
kuitenkin olivat he pitäneet muistissaan, mitä olivat oppineet, koska
herra von Nit vapaaherran pyynnöstä tuontuostakin oli heidän
kanssansa kerrannut, mitä he ennen olivat lukeneet.

Mutta lukijaamme ehkä liiaksikin kyllästyttäisi, jos me perinjuurin

rupeaisimme selittämään kaikkia Haraldin opettajatoimeen kuuluvia
yksityisseikkoja. Siinä kyllin, että hän pian oli siihen perehtynyt ja
toimitti iloisesti ja halukkaasti tehtävänsä sekä vapaaherran että
oppilaittensa tyydytykseksi.

Itsestään selvää on, että laulutunnit olivat hänestä vieläkin

hauskemmat. Vaikka hän ei noudattanutkaan mitään määrättyjä
sääntöjä, oli hänellä kuitenkin oma keksimänsä suunnitelma, jota
paremmin osasi sovittaa muita opettaessa, kuin milloin itse
harjoitteli. Seurauksena oli kuitenkin, että Irene, jolla oli erinomaisen
suuri taipumus soitantoon, ennen pitkää oli siihen niin perehtynyt,
ettei enään olisi kaivannutkaan opetusta. Sitä hän ei kuitenkaan olisi
itsellensäkään myöntänyt, kentiesi vaatimattomuudesta, hän kun ei
ollenkaan tuntenut omaa etevyyttänsä, taikka ehkä senvuoksi, että
laulutunnit olivat hänestä niin hauskat.

— Olisitteko hyvä ja antaisitte minulle sen laulun, jonka lauloitte

ensi iltana, pyysi Irene erään laulutunnin päätyttyä.

— Kirjoitan mielelläni siihen nuotit, koska te pidätte siitä. Teen sen

oikein kernaasti.

— Osaatteko siis omasta päästänne kirjoittaa nuotteja siihen, mitä

te soitatte? Mikä tuon laulun nimi on?

— Yksinäisen tytön suru.

— Yksinäisen tytön suru! Sanat minä jotensakin hyvin muistan,

mutta kirjoitattehan nekin minulle. Kuka on ne sepittänyt?

— Eräs ylioppilastoverini kirjoitti sen nimenomaan minulle, vaikka

hän ei muuten vaadikaan runoilijan nimeä.

— Hän on ehkä iloinen ja onnellinen, vaikka kirjoittaakin sellaista.

Sepä on kummallista! Tunteista ja mielikuvituksesta johtuu, että
voidaan asettua muiden tilalle. Mutta kuka on sepittänyt nuotin
tuohon lauluun?

— Minä.

— Vai tekö, sanoi Irene, nyökäyttäen somasti ja kiitollisesti

päätään.

Sitten hän uteliaasti katseli Haraldia. Lapsellinen kun oli, hän

usein, mieltyessään johonkin soittokappaleeseen, olisi tahtonut
tietää, millainen sen säveltäjä oikeastansa oli. Niinkuin kaikki, jotka
ovat mieltyneet johonkin taiteeseen, ovat tottuneet kunnioittamaan
tuon taiteen ylimyksiä, minkä kunnioittamisen syytä taiteeseen
nähden välinpitämättömät henkilöt eivät käsitä eivätkä voi aavistaa,
niin oli Irenekin ajatuksissaan kuvitellut, että säveltäjässä pitäisi olla
jotakin erityistä, joka kohotti hänet muitten ihmisten yläpuolelle.
Hänen mielestänsä! Harald tosin oli erilainen kuin muut, mutta tunne,
minkä hän hänessä herätti, oli pikemmin se, että hän tunsi olevansa
hänen kanssansa saman hengen lapsia. Ja ujosti häntä
tarkastettuaan hän näytti ajattelevan: vai tuollainen se säveltäjä
onkin!

Kamarijunkkari von Assar kierteli Ireneä niin innokkaasti ja

uutterasti, että Harald alkoi epäillä hänellä olevan jonkun muunkin
syyn viipymiseen Ristilässa kuin pelkkä terveydenhoito. Koska
Harald ei ollut sellainen ihminen, joka läsnäolollaan olisi tahtonut
estää kahta rakastavaa olemasta kahdenkesken, niin hän ei
tunkeutunut heidän seuraansa, vaan jätti kernaasti sijansa v.
Assarille, toivottaen hänelle hyvää menestystä. Ja olisi hänen
erilläänpysymiseensä voinut olla toinenkin syy, se että hän vain oli
kotiopettajana talossa ja v. Assar sitä vastoin, joka oli aatelismies,
aivan kuin kotonansa. Mutta sitä Harald ei tullut ajatelleeksikaan,
tahtoipa vain kaikin tavoin edistää v. Assarin hankkeita, kunnes ne
onnistuisivat taikka hänelle annettaisiin rukkaset. Aivan varma
asiasta Harald ei kuitenkaan ollut, sillä tapahtuuhan varsin usein,
että nuoret miehet ilman vakavia aikomuksia juoksevat nuorten
naisten perässä. Olipa asia miten tahansa, mutta ainakin hän
pysytteli erillään.

Joskus kuitenkin tapahtui, että hän sattumalta joutui

kahdenkesken
Irenen kanssa.

Lupauksensa pitäen Harald hyvin usein kävi Ortmannin luona.

Paitsi että tarpeeksi pitkä kävelymatka häntä virkistytti, oli hänelle
mieluista nähdä, kuinka nopeasti Stella edistyi ja kuinka jalosti ja
hellästi hänen vanhempi ystävänsä kohteli tyttöä. Tämä oli jo oppinut
tuntemaan uskonnon totuuksia ja hänen näköpiirinsä oli kuudessa
viikossa äärettömästi laajennut. Valtava virta oli vihdoinkin murtanut
tokeensa.

Eräänä iltana — se oli heinäkuun viimeinen päivä — hän,

palatessaan kappalaistalosta, tunsi sekä ruumiin että sielun puolesta
olevansa tavallista virkeämpi ja astui reippaasti kotiin päin. Mutta
puistoon tultuaan hän jäi katselemaan tuota harmaata linnaa, jonka
nimen Stella oli antanut Ristilän kartanolle. Hän oli jo niin tottunut
tähän paikkaan, ettei se enään tuntunut hänestä kamalalta. Mutta
nyt — joko sitten sielu, ollessaan virkeimmillään, on alttiimpi
ulkonaisille vaikutuksille, taikka lieneekö kirkonkellojen kumea ääni
yht'äkkiä muuttanut hänen mielensä — ainakin hänestä nyt tuntui
ikäänkuin tuo vanha kaksikerroksinen ja jyrkkäkattoinen
päärakennus kaarevine ikkunoineen olisi kertonut hänelle niistä
moninaisista suruista ja pahoista himoista, jotka vuosien kuluessa
olivat jäytäneet sen asukkaita, kaikista juonista ja vehkeistä, joita
sieltä oli keksitty ja pantu toimeen. Tuntuipa hänestä ikäänkuin
rakennus olisi ruvennut elämään, alkanut lähestyä häntä, ja hänen
rintaansa ahdisti ikäänkuin painajainen olisi häntä vaivannut.

Mutta samoin kuin ne, jotka taistelevat kauheaa unennäköä

vastaan ja ovat jo tukehtumaisillaan, mutta suurimmassa hädässään
heräävät ja jälleen virkoavat, niin kävi Haraldinkin. Hän toipui ja,
astuttuaan muutaman askeleen eteenpäin, katsahti ylös ja näki —
Irenen.

Matkustaja, joka on eksynyt kolkkoon metsään ja joutunut jo vallan

epätoivoon, mutta ennenkuin laskee väsyneen päänsä
sammaltuneelle kivelle lepäämään, vielä yrittää astua muutaman
askeleen ja äkkiä näkee edessään ihanan laakson ja siinä
ihmisasumuksen… niin, kenelläpä on syytä iloita, ellei hänellä!
Samoin Haraldillakin, hänen äkkiarvaamatta nähdessään Irenen.

Tämä istui Henrik Henningin hautakivellä ja hänen kädessään oli

kokoonkääritty paperi.

Harald olisi tuskin voinut katkaista äänettömyyttä ja Irene puhuikin

ensiksi.

— Tullessanne huomasin teidät. Näin teidän jäävän

asuinrakennusta katselemaan, ikäänkuin olisitte sitä odottanut. Mitä
te ajattelitte?

— En tiedä; en tainnut ajatella juuri mitään. Mutta nyt, nähdessäni

teidät näin perin läheltä, nyt minä ajattelin… niin, enpä nytkään
mitään ajatellut.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookname.com