Download Full Version ebook - Visit ebookmeta.

com

Sustainable Development and Communication in

Global Food Networks Lessons From India Maria
Touri

https://ebookmeta.com/product/sustainable-development-and-
communication-in-global-food-networks-lessons-from-india-
maria-touri/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Discover More Ebook - Explore Now at ebookmeta.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) ready for you
Download now and discover formats that fit your needs...

Start reading on any device today!

Alternative Pathways to Sustainable Development Lessons

from Latin America 9 International Development Policy
Gilles Carbonnier
https://ebookmeta.com/product/alternative-pathways-to-sustainable-
development-lessons-from-latin-america-9-international-development-
policy-gilles-carbonnier/
ebookmeta.com

Practices in Regional Science and Sustainable Regional

Development Experiences from the Global South 1st Edition
R. B. Singh
https://ebookmeta.com/product/practices-in-regional-science-and-
sustainable-regional-development-experiences-from-the-global-
south-1st-edition-r-b-singh/
ebookmeta.com

Internet and Social Change in Rural Indonesia From

Development Communication to Communication Development in
Decentralized Indonesia 1st Edition Subekti Priyadharma
https://ebookmeta.com/product/internet-and-social-change-in-rural-
indonesia-from-development-communication-to-communication-development-
in-decentralized-indonesia-1st-edition-subekti-priyadharma/
ebookmeta.com

Database Management Systems 1st Edition V. Vidhya

https://ebookmeta.com/product/database-management-systems-1st-edition-
v-vidhya/

ebookmeta.com
Simkin’s Labor Progress Handbook : Early Interventions to
Prevent and Treat Dystocia, 5th Edition Lisa Hanson

https://ebookmeta.com/product/simkins-labor-progress-handbook-early-
interventions-to-prevent-and-treat-dystocia-5th-edition-lisa-hanson/

ebookmeta.com

Stars and Gods A Collection of Fact Fiction Wit First

Edition Niven Larry

https://ebookmeta.com/product/stars-and-gods-a-collection-of-fact-
fiction-wit-first-edition-niven-larry/

ebookmeta.com

Harvest Moon Buck Valley Mysteries 2 1st Edition Joshua

Erik Rossi

https://ebookmeta.com/product/harvest-moon-buck-valley-
mysteries-2-1st-edition-joshua-erik-rossi/

ebookmeta.com

Pharmacology for Nurses, 3rd Canadian Edition Michael P.

Adams

https://ebookmeta.com/product/pharmacology-for-nurses-3rd-canadian-
edition-michael-p-adams/

ebookmeta.com

Cultural Difference and Social Solidarity Solidarities and

Social Function 1st Edition Scott H. Boyd

https://ebookmeta.com/product/cultural-difference-and-social-
solidarity-solidarities-and-social-function-1st-edition-scott-h-boyd/

ebookmeta.com
Neglected Diseases in Monkeys From the Monkey Human
Interface to One Health Sascha Knauf

https://ebookmeta.com/product/neglected-diseases-in-monkeys-from-the-
monkey-human-interface-to-one-health-sascha-knauf/

ebookmeta.com
Sustainable Development
and Communication in
Global Food Networks
Lessons From India

Maria Touri
Sustainable Development and Communication
in Global Food Networks
 Maria Touri

Sustainable
Development and
Communication in
Global Food
Networks
Lessons From India
Maria Touri
School of Media, Communication and Sociology
University of Leicester
Leicester, UK

ISBN 978-3-030-46118-8    ISBN 978-3-030-46119-5 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-46119-5

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2020

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made.
The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

Cover illustration: MirageC / gettyimages

Cover design: eStudioCalamar

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Acknowledgements

First and foremost, I would like to thank all the farmers and staff from
Organic Wayanad, who facilitated and participated in this research through
several rounds of focus groups and interviews. They are the reason for
turning what started as a modest experiment in my academic career to an
inspiring and, hopefully, long-term project. Enormous credit is owed to
P.J. Chackochan and K.M. George. Not only have they granted me access
to the farmers’ cooperative, they have also created a welcoming space for
ongoing and inspiring dialogue and have shared their precious knowledge
throughout the writing of this book. Their willingness to give their time
so generously is greatly appreciated. I am also indebted to Anith
Puthiyankath and Jörg Volkmann for providing invaluable support with
the organization of the data collection, for giving me access and insight
into the workings of small food businesses and for our many valuable
debates on issues concerning food, sustainability and communication. I
am particularly grateful to Jennifer Smith Maguire for being a mentor and
critical friend from the very early stages of this project, and to Kelly Touri
for offering much-needed moral support during the challenging phases of
this work. I also wish to acknowledge the academic community in the
Participatory Communication Research Section of the International
Association for Media and Communication Research (IAMCR) for the
helpful conversations and critical feedback. Last but not least, a special
mention must go to the University of Leicester and the School of Media,
Communication and Sociology for believing in this work and for

v
vi Acknowledgements

providing financial support and a home for conducting the research. The
work presented in this book has received funding from the British Academy
Small Research Grants and from the University of Leicester College
Research Fund and Impact Development Fund.
 Contents

1 Introduction  1

2 Development in Global Food Networks: Uncovering the

Sociability of the Global Food Economy 33

3 Sustainable Development Through Communication:

Toward New Theoretical Approaches 75

4 Communication and Business in the Global Market:

Empowering Indian Farmers Through Trade Relations109

5 Communication and Development in Fair Trade

Movements: Producers’ Empowerment Through
Representation and Voice145

6 Producer-Consumer Communication Through Digital

Media: Empowering the Consumer179

7 Conclusion: Building Bridges for a Sustainable Future217

Index233

vii
 List of Images

Image 4.1 A pepper variety that grows in Wayanad 129

Image 5.1 Farmers’ videos shown during screening events 168

ix
 CHAPTER 1

Introduction

Sustainable development is development that meets the needs of the

present, without compromising the ability of future generations to meet
their own needs.
The Brundtland Report, 1987

It would be no exaggeration to describe the above quote as the most

widely cited definition of sustainable development. Equally, sustainability
and the 2030 Agenda for Sustainable Development are amongst the most
widely discussed and reported issues as the world grapples with the conse-
quences of climate change, poverty, conflict, and resource scarcity.
Sustainable development and the Sustainable Development Goals (SDGs)
might seem like a clear and straightforward agenda for ending poverty,
protecting the planet, and promoting peace and prosperity. Yet, the truth
could not be further than that. This is an idea fraught with contradictions
and questions about the future of humanity.
Writing in Pluriverse: A Post-Development Dictionary, the sequel of The
Development Dictionary that was published in 1992, Wolfgang Sachs
describes the idea of sustainable development as the expression of an
unequivocal mind shift in the geopolitics of development compared to the
post-colonial and post–Cold War era from a discourse of progress to that
of survival (Sachs 1992, 2018: xiii). Yet, sustainable development is still
underpinned by a narrow and one-dimensional perception of

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2020
M. Touri, Sustainable Development and Communication in Global
Food Networks, https://doi.org/10.1007/978-3-030-46119-5_1
2 M. TOURI

development, one that is tied to a market-driven conceptual framework

and a mantra that sees appropriate technologies, markets, and institutional
policy reforms as the solution (Kothari et al. 2018). As several of the con-
tributors in the Post-Development Dictionary confirm, there is a pressing
need for scholarly work to both deconstruct and re-politicise the idea of
sustainable development. We need to critique the social structures that
underlie ecological destruction and need to bring to the forefront the
multidimensional and alternative visions of sustainable development
through an interdisciplinary effort. To all the above I would add the need
for a critical approach to the idea and measurement of development as a
whole, informed not just by expert and scientific knowledge but by the
unique knowledge, experience, and voice of the people at the grass-
roots level.
It is in this effort that this book aims to contribute first by advancing
the idea that genuine sustainable development is more likely to happen
through smaller and self-sustained projects rather than institutional efforts
that rely on large aid packages and a ‘silver bullet’ mind set; and second by
bringing into focus the critical role of communication, voice, and the
social relations that are at the heart of such projects. At a time when
achieving genuine sustainable development on a global scale entails a
multi-stakeholder approach with resources and knowledge drawn from
different social groups, communication could not be more crucial (Servaes
and Malikhao 2016). In fact, as the world is faced with an unprecedented
humanitarian and economic crisis caused by the COVID-19 pandemic
that is unravelling at the time of writing, the need and value of communi-
cation and social relations has become even more pressing. The physical
distancing policies implemented globally to control the disease have only
strengthened the importance of and need for communication and social
relations to support and bolster our economies and societies. According to
the Chief Executive of the Bank of England Andy Haldane, the crisis has
exposed the need for recognising the importance of this social capital in
the way we measure the success of our societies, placing well-being at the
centre (Haldane 2020). The same should apply to our understanding and
measurement of sustainable development, with more attention placed on
the voices of the people on the ground.
Sustainable development emerged as a prominent development para-
digm in the 1980s, with the year 1987 becoming a landmark for the ‘sus-
tainability revolution’ with the publication of ‘The Brundtland Report’ by
the World Commission on Environment and Development (WCED). In
 1 INTRODUCTION 3

this, sustainable development was defined as ‘development which meets

the needs of the present without compromising the ability of future gen-
erations to meet their own needs’ (Elliott 1994: 4), with core issues
including development, energy, food security, and biodiversity. It can be
argued that the Brundtland Report was also a landmark for the establish-
ment of what today is called the ‘Sustainable Development Goals’ (SDGs).
The SDGs summarise the agenda agreed by the United Nations’ member
states to achieve sustainable development between 2015 and 2030, and
which continues the Millennium Development Goals (MDGs) that were
adopted in 2000. Sustainable development has also been theorised as a
form of development and social change, ‘a social process, which has as its
ultimate objective sustainable development at distinct levels of society’
(Servaes and Malikhao 2016: 174).
There has been no shortage of criticism when it comes to the reactions
to the UN Sustainable Development Goals, succinctly reflected in sug-
gested alternative readings of the SDGs acronym, such as ‘Sustainable
Survival Goals’ (Sachs 2018: xiii), ‘Stupid Development Goals’ (The
Economist 2015), and ‘Senseless, Dreamy, Garbled’ (Easterly 2015). The
reported inadequacy of the SDG Agenda to offer a realistic development
policy has recently received considerable criticism from scholars and
experts alike. SDGs have been accused to be driven by a neoliberal ideol-
ogy, failing to invest in health, correct trade injustices, and protect low and
middle-income countries, with the COVID-19 pandemic deepening exist-
ing undercurrents even further (van de Pas 2020). Early sustainability
debates were initially influenced by The Limits to Growth report by the
Club of Rome (Meadows et al. 1972), which raised concerns about mass
production technologies and consumption patterns and the limitations of
perpetual growth. These concerns were captured by the term ‘eco-devel-
opment’ and the rejection of the idea that economic growth will spread
from the few to the masses; but were ultimately rejected by powerful polit-
ical actors hence paving the way for sustainable development as the new
guiding policy (Gómez-Baggethun 2018: 71).
Although at the time of the COVID-19 pandemic, the UN’s focus
turned onto global environmental threats and the advancement of SDGs
directly linked to climate action, land, and water, the sustainable develop-
ment discourse has shifted the emphasis from social justice to poverty alle-
viation in line with the economic imperatives of growth (Gómez-Baggethun
2018). The Rio+20 final declaration advocates the need for economic
growth in more than 20 articles, championing the conviction that
4 M. TOURI

economic growth and technological progress will offer the solution to

environmental issues (Demaria and Kothari 2017). Although the impor-
tance of economic growth for human development cannot be denied, it is
its non-uniqueness, as a means to development, that needs to be recog-
nised. This requires a shift away from dominant discourses that frame
development in line with Western-Northern hegemony and growth, and a
recognition of the multidimensionality of human development and well-
being. The following section presents three theoretical approaches that
exemplify this idea.

Development Beyond Economic Growth:

Deconstructing Sustainable Development
The limitations of the economic aspect of sustainable development have
been in the public debates at least since the 1990s during which time we
also saw the launch of the Human Development Index (HDI) and a shift
in the emphasis of development economics from national income account-
ing to human-centred policies. In the UNDP report Sustainable Human
Development: Concepts and Priorities (1994), authors Sudhir Anand and
Amartya Sen put forward the idea of human development as a goal in itself
that safeguards sustainable development by enhancing people’s capability
to live worthwhile lives, without denying the importance of poverty alle-
viation for environmental protection. These debates also highlighted the
need for deconstructing and reviewing the concept of development as a
linear process that relies on material and financial growth, and recognising
that well-being and quality of life depend as much on social relations and
the environment. According to Demaria and Kothari (2017), deconstruct-
ing development can pave the way for a matrix of alternative, richer, and
more complex views that challenge the dominant ideas of sustainable
development and promote ethical values such as solidarity, interconnect-
edness, inclusiveness, to name but a few. There are at least three theoreti-
cal frameworks that have contributed to this deconstruction and will be
presented here. These are Amartya Sen’s Capability Approach (1999),
Alsop and Heinsohn’ Empowerment Framework (2005), and Dorothea
Kleine’s Choice Framework (2013). All three frameworks contribute to a
deconstruction of the idea of sustainable development in a way that reveals
the complexity of well-being and the multiplicity of resources, processes,
and relations that make up development and can also lead to
sustainability.
 1 INTRODUCTION 5

The Capability Approach

The capability approach can be broadly described as a normative frame-
work, an approach, or a mode of thinking about normative issues that can
be used for the evaluation of individual well-being, the design of policies,
and proposals about social change in society (Robeyns 2005). What dis-
tinguishes this approach from other theories is its emphasis on the need to
evaluate well-being and human development not just in monetary terms
but also based on different aspects of human life. In other words, human
development is approached as multidimensional and should not be
reduced to economic growth and income generation. The framework
emerged from the work of Nobel Laureate Amartya Sen in 1980s and has
contributed decisively to the development of the Human Development
Index (HDI) as an alternative indicator to the GDP per capita that shifted
the debate from an economic growth focus to one on human develop-
ment (Kleine 2013: 21). The approach has also been developed by the
philosopher Martha Nussbaum (2011) as well as other scholars. Although
Sen and Nussbaum disagree on certain features of the theory, they are
aligned in their critique of utilitarian approaches to human development.
Moreover, as Sen’s approach has been described as less prescriptive than
Nussbaum’s, I will be referring to his work mostly.
In Sen’s approach, humans are described as a collection of evolving
capabilities, with human development being a multidimensional process
that depends on objective (i.e. economic growth) as well as subjective
values (i.e. what a person has reason to value). With freedom as its central
principle, Sen’s theory understands development as a process of expanding
the real freedoms that people enjoy (Sen 1999: 3). These substantive free-
doms are referred to as ‘capabilities’, that is, what people are able to be
and to do; the range of which make up the ‘functionings’ available to them
(Clark 2005). More specifically, functionings are what an individual ‘has
reason to value’ (Sen 1999: 74). These include valuable activities that
contribute to people’s well-being, and while some may be focused on sur-
vival and material well-being, others emphasise empowerment and self-­
expression. Based on the concept of functionings, the idea of capabilities
encompasses the various combinations of functionings, or the freedom
and opportunity to achieve these functionings. Hence, functionings reflect
what a person achieves, whereas capabilities correspond to the alternative
combinations of functionings that are feasible for a person to achieve in a
given environment (Sen 1999: 74–76). From Sen’s perspective, the
6 M. TOURI

capability approach recognises the value of the economy and economic

growth for people’s capacity and freedom to expand their capabilities, but
without limiting development to just economic growth. Economic growth
is seen more like an enabling factor, rather than the only indicator for
measuring improvement (Asiedu 2011). According to Nussbaum, human
well-being should not be differentiated from agency since well-being is
encompassed in whatever an individual values being able to be or do
(2011: 200). The human has no higher purpose than empowering her-
self/himself.
The capability approach is not without its limitations. One of the key
questions concerns individuals’ responsibility towards the community. If
as Sen contends, people ‘must take responsibility for doing things or not
doing things’ in accordance with their agency (1999: 190), it remains
unclear how an individual’s choices impact those surrounding him. In
other words, little attention is given to ‘obligation’ (Deneulin 2011;
Johnstone 2007). Along similar lines, Soper asserts that the capability
approach fails to see humans as ‘responsible agents assuming accountabil-
ity to the world beyond their immediate personal concerns’ (2004: 112).
In other words, and as Dubois and Mahieu (2003) explain, Sen relegates
responsibility to second place at best, after liberty, while relationships with
other humans are conceived primarily as instrumental rather than as intrin-
sic to being human. However, if one’s capability set ought to grow infi-
nitely, it requires that one person’s gain in power does not affect other
people. It needs to be mentioned though that the capability approach
takes the normative approach of ethical individualism, implying that what
ultimately matters is what happens to every individual in the society.
Another central question that emerges from this approach is the extent
to which a person has the resources required to achieve certain function-
ings and capabilities, as well as the ability to use these resources. Here, the
specific and subjective circumstances in which people live and exercise
choices are key, and they are captured through the notion of conversion
factors, that is, the degree to which a person can convert a resource into a
valuable functioning (Frediani 2010). The notion of conversion factors
draws attention to the impact that the socio-cultural context where people
live has on their capacity to aspire and develop functionings and activities
he/she values to pursue. The capability approach acknowledges that peo-
ple may have different opinions about what good life really is, but it also
draws attention to the importance of finding a balance between people’s
freedom to choose the lives they want to lead and their right to have the
 1 INTRODUCTION 7

required knowledge and resources that will enable them to reflect on what
they value, set goals, and pursue these goals (Oosterlaken 2015: 5).
Although one cannot ignore these limitations, the capability approach
raises important questions about development and empowerment as it
moves beyond economic indicators as the measure of improvement.
Instead, development is approached as a process of expanding the real
freedoms that people enjoy and the things they are able to do. Through
elements such as functionings, capabilities, and agency, it draws attention
to the need for a deeper understanding of the different aspects of empow-
erment that underpin human development.

The Empowerment Framework

One of the key contributions of the capability approach stems from the
attention that Sen pays to the link between material well-being and psy-
chological and social aspects of development. This connection has been
further developed in Alsop and Heinsohn’s (2005) and Alsop et al.’s
(2006) Empowerment Framework through the concept of asset-based
agency and the role of psychological and social assets in increasing peo-
ple’s capacity to make effective choices. In this framework, ‘agency is
defined as an actor’s or group’s ability to make purposeful choices’ (Alsop
et al. 2006: 10), with the achievement of choice constituting a form of
empowerment. Amongst the most important assets in understanding and
tracking empowerment are psychological and social assets or resources,
which might be more difficult to measure than material and financial
assets, but they are an indispensable aspect of people’s well-being.
Psychological resources may include sociability, self-confidence, and
capacity to envision change, while social resources include networks and
relationships.
For individuals to be able to convert their resources into agency and
empowerment, an opportunity structure is also required. According to
Alsop and Heinsohn (2005: 9),

An actor’s opportunity structure is shaped by the presence and operation of

formal and informal institutions, or rules of the game. These include the
laws, regulatory frameworks, and norms governing people’s behavior. The
presence and operation of the formal and informal laws, regulations, norms,
and customs determine whether individuals and groups have access to assets,
and whether these people can use the assets to achieve desired outcomes.
8 M. TOURI

However, the authors also recognise the interdependency of resources and

opportunity structures in terms of people’s need to acquire certain assets
to deal with and change existing institutions and norms that impede their
agency and development. A useful example refers to women in countries
like India and Ethiopia, for whom a change in their psychological resources
and their capacity to aspire to a different relationship with their husbands
is a prerequisite to changing certain social institutions that govern
husband-­wife relationships. Although such psychological assets are often
ignored, they remain critical in people’s well-being and in our understand-
ing of development as a more holistic condition that is not confined to
utilitarian measurements.

The Choice Framework

Dorothea Kleine (2013) has drawn on both the capability approach and
the Empowerment Framework to develop her Choice Framework to assess
the role of information and communication technologies in development.
Kleine employs a people-centred approach to development that starts
from the individual, is focused on choice, and attempts to map and under-
stand the different elements of the development process as a system. The
Choice Framework builds on the idea of empowerment being connected
to the availability and use of choice, as outlined by the other two
approaches; and Kleine goes a step further in adding the ‘sense of choice’
and the knowledge that choice exists as another dimension of empower-
ment (Kleine 2013: 44 in Tufte 2017: 120). The role of non-material
assets, such as psychological, social, and informational resources, is also
critical in this framework, while Kleine draws attention to the cultural
embeddedness of these resources and their interrelation with specific social
and cultural contexts. More importantly, Kleine’s work brings to the fore-
front the aspect of ‘irrationality’ in the process of development, highlight-
ing the ‘complex ways in which individuals’ emotions, beliefs, conscious
and subconscious fears … shape their decisions and behaviors’ (Kleine
2013: 25). As such, she makes a strong case about the need to understand
and appreciate the importance of non-economic outcomes that are part of
people’s well-being and sense of development, which is also demonstrated
in the case of Chile. Although Kleine’s Choice Framework and its applica-
tion to the Chilean communities focuses primarily on development out-
comes from their engagement with specific information and communication
technologies, her work provides valuable empirical evidence of the
 1 INTRODUCTION 9

multidimensional and subjective nature of well-being and the diverse and

complex ways in which people make sense of their lives.
The three theories presented here share a common interest in and
emphasis on the need to study and understand development through a
people-centred approach and based on the complex ways in which people
experience development and empowerment within specific cultural, social,
and political structures. Despite having underpinned public development
debates for decades, the humancentric approach is yet to become a promi-
nent dimension in current sustainable development concepts, theories,
and discourses. This book presents an attempt to bring the humancentric
dimensions of sustainable development into focus through an interdisci-
plinary intervention that draws from the global food economy and com-
munication and brings together insights from communication and
development studies, economic geography, and agri-food studies.
However, the core argument the book aims to advance is not one of rejec-
tion of neoliberalism and free market capitalism, but of the possibility of
alternative approaches to development where capitalist market relations
can coexist with and contribute to non-monetary human development. In
order to make these alternative understandings visible and comprehensi-
ble, I argue that a new ‘language’ is also needed, one that shifts our focus
away from established and dominant conceptions of sustainable develop-
ment, capitalism, and the economy, and allows us to look for less universal
and more local and alternative explanations. In this book, this new lan-
guage is found in weak theory, which has been inspired by queer and femi-
nist studies (Chap. 2).

Food: A Mediator in Development

and Social Change

Given its material and social importance, food beckons as an entry point to
questions of sustainability that involve joining environmental and socio-­
economic concerns. (Hinrichs 2010: 19)

Food can be a window to human cultures and a lens for understanding

how people connect with each other, with places, and with the natural
environment (Steel 2008). At the same time, food production and con-
sumption can reflect the social, economic, and environmental pressing
issues that humanity is currently facing. As the food economy continues to
globalise and demand for products such as dairy and meat increases, the
10 M. TOURI

food system continues to create challenges for natural resources putting

immense pressure on the environment and people’s well-being (e.g.
Kloppenburg et al. 1996; Anderson 2008). Once again, commenting on
the impact of the COVID-19 pandemic on the global food economy is
inevitable, especially as the global outbreak has brought to light contradic-
tory predictions regarding the future of the global food supply chains. On
the one hand, the crisis has sparked a rise in demand for locally grown
food, it has intensified calls for self-sufficiency and resilient local food sys-
tems and fuelled predictions for the collapse of global food trade. In rich
and poor countries alike, local efforts to provide food supplies to local
communities have flourished with new pop-up distribution centres and
direct-to-home models, while the breakdown of global supply chains has
caused a shift to local produce and people are becoming accustomed to
managing with fewer and local ingredients (Fennell 2020).
On the other hand, there is also evidence of the resilience of the global
food supply chain, with connectivity and technological advancement hav-
ing helped counteract the impact of the pandemic through a rerouting of
supply chains and swapping food supply sources (Huan-Niemi 2020).
Given the reliance of most of the Western world on imported food, it is
imperative for governments to keep the global food trade alive but also to
secure a level of transparency, traceability, and accountability that will safe-
guard people’s health and well-being. It also means reducing industry
concentration and protectionism, protecting biodiversity, and supporting
developing countries (Economist 2020; Institute for European
Environmental Policy 2020). As the Chief Economist of the Food and
Agriculture Organisation, Maximo Torero Cullen, said recently, global
food trade needs to keep going, especially considering it provides a signifi-
cant source of income and welfare to low- and middle-income countries
(FAO 2020). This level of reliance renders global food trade ever more
crucial for the sustainability of farming communities in countries of the
Global South, but it also makes the need for a more human-centred, inno-
vative, and coordinated approach to sustainable development more press-
ing (Institute for European Environmental Policy 2020). It is specifically
the humancentric element of the global food market that this book wishes
to bring to focus, in the pursuit of a more nuanced understanding of sus-
tainable development.
This book approaches the global food economy through the prism of
the so-called alternative food production and distribution practices that
are captured by the umbrella term ‘Alternative Food Networks’ (AFNs)
 1 INTRODUCTION 11

(Forssell and Lankoski 2015: 63). Alternative Food Networks will be dis-
cussed in Chap. 2. At this point, suffice it to say that the contribution of
AFNs in the dominant sustainability discourses and in the conception and
development of the UN’s SDGs is primarily framed around environmental
considerations, food security, and hunger eradication (see FAO 2019),
and around the expectation that sustainable food systems should become
more environmentally sound and economically viable for a larger percent-
age of community members (Feenstra 2002: 100 in Hinrichs 2010: 20).
Their sustainability promises are premised on the adaptation and promo-
tion of environmentally benign farming practices, such as organic farming,
value addition from differentiated and artisan production methods, as well
as on the reduction of ‘food miles’ (Renting et al. 2003; Marsden et al.
2000; Schonhart et al. 2009). The reduced physical distance that certain
types of AFNs are associated with, such as Community Supported
Agriculture (CSA) and farmers’ markets, has been at the heart of localisa-
tion arguments that champion localism and local-scale food networks as
inherently more beneficial for ecological sustainability, food security, and
social justice than globally extended networks. Such arguments are predi-
cated on the assumption that local food systems of production and con-
sumption will yield economic, environmental, and social benefits for
communities, while the notion of ‘community’ is also defined in terms of
locality, ignoring the fact that communities can exist at all scales (Born and
Purcell 2006). Underlying these discussions is the idea of the conflation of
global agriculture with capitalist food systems. In this case, local networks
are championed as spaces of resistance against the growing industrialisa-
tion of the food system (Kaufman 2004, 338).
Such arguments and dualisms have already been contested, with schol-
ars advocating for recognition of the significance of interdependencies
between local and global food networks for sustainable development
(Goodman et al. 2014; Kneafsey et al. 2008). This book contributes to
this body of work by adding a communication perspective and unearthing
the critical role played by relations and communication practices in global
food networks and why these matter for sustainable development. Food
production and consumption enfold multiple socio-material processes and
vibrant social worlds that create opportunities for unpredictable social
change and development and that need to be considered and understood
better (Preiss et al., 2017; Ofstehage 2017). More importantly, food is
produced through an array of human relations and social networks that
are crucial for sustainable development and that also provide an entry to
12 M. TOURI

questions and considerations of the multifaceted nature of development,

and particularly, the human and social side of it. The case of globally
extended Alternative Food Networks encapsulates this relational nature of
food production-consumption and therefore lends itself to deeper investi-
gations of the role of food production and consumption in sustainable
development. In her recent book Voice and Participation in Global Food
Politics, Alana Mann describes food as the mediator in a process of social
learning for social change and for re-establishing connections with what
we eat and with the people who produce it (Mann 2019: 3). To this I
would add that food is also the mediator in communication practices and
social relations that are essential to sustainable development.
Global Alternative Food Networks are also a manifestation of the global
market and capitalist relations and a component of the global food supply
chain architecture. Although they are permeated by neoliberal discourses
of economic development and they epitomise many of the ills of the global
market, they also rely on trusted relations between food growers, interme-
diaries, and consumers that exhibit a more social and humancentric side of
market relations. For this reason, they offer a platform where an alterna-
tive side to capitalism can be made visible; and once again communication
provides a valuable tool that allows us to revisit traditionally economic
actors, such as businesses and consumers, as agents of sustainable
development.
Finally, the case of global AFNs inevitably raises questions about the
cooperation and relationships between producer and consumer countries
that are traditionally located in the Global South and North, respectively.
Sustainable development discourses promoted through academia, interna-
tional organisations, and the media often encourage an understanding of
these relations as relations of dependency that obscure the heterogeneity
of the South and undermine the agency of its people. Ultimately, decon-
structing sustainable development requires that the voices of these people
be heard. Communication is the thread that can bind together the differ-
ent dimensions of sustainable development as this is experienced by the
people. In fact, Sen makes an explicit reference to the role of communica-
tion in human freedom, quality of life, and formation of values (Sen 2009:
335–337). In this book, communication is also approached as a tool that
can bind together different practices and social relations that underpin the
global food economy towards sustainable development.
 1 INTRODUCTION 13

Communication in Sustainable Development

The focus on communication encompasses the effort of this book to
advance an understanding of development that is determined by people
and their relations, where communication becomes ‘the essential thread
that binds them together’ (Fraser and Villet 1994). A focus on communi-
cation not as a deliberate intervention but as a process that permeates
social life and social change can help unearth the less visible routes and
paths through which people’s knowledge and wisdom can inform theories
and practices of development. Communication, interpersonal and medi-
ated, is at the heart of sustainable development with institutions such as
UNESCO and the World Bank’s Communication for Sustainable
Development in Operations (SDO) unit working towards strengthening
the capacity of institutions and individuals to make the best use of available
communication resources for their sustainability. For communication to
contribute to sustainable development, it needs to encourage a shared
understanding of communities’ values and everyday problems and pro-
mote solutions that are desired by the communities above all. Yet, at the
same time, the complexity and ambivalence of sustainable development
make communication difficult to achieve and be effective (Kleinen-von
Königslöw 2018). According to a PANOS report, one of the reasons why
the promises made in the Millennium Development Goals (MDGs) failed
was the lack of recognition by policymakers and development experts of
the vital role of communication (Wilson et al. 2007). The report recog-
nises that communication and sustainable development are inseparable as
it is through better communication and information processes among
people and between people and governments that communities can
achieve change. This requires investment in building healthy civil society,
good governance, and media and communication systems that will facili-
tate the participation of marginalised communities in social, political, and
economic processes and change. Although communication remains vital
and integral in sustainable development, and it is through communica-
tion, transparency, and knowledge sharing that global risks can be
addressed, it is not explicitly mentioned in any of the 17 SDGs
(Servaes 2013).
In the field of communication studies, there is now a rich depository of
theories and methods that employ communication to address specific sus-
tainable development issues, including rural development, poverty reduc-
tion, natural resource management, and gender equality. A combination
14 M. TOURI

of methods including communication campaigns, marketing techniques,

as well as more creative and participatory methods such as storytelling and
participatory video are often used to raise awareness and influence atti-
tudes on environmental issues (Servaes and Lie 2015). Academic perspec-
tives on communication and sustainable development can be broadly
organised in two categories: science communication and development
communication. While the former engages mostly with environmental
and climate change communication, and with more strategic approaches
to communication, the latter pays more attention to participatory com-
munication approaches for rural and human development. This book is
positioned in the latter category, and the role of communication in sus-
tainable development is examined through the prism of the field of aca-
demic and applied research that is commonly known as Communication
for Development and Social Change, which will be introduced in Chap. 3.
Interestingly, and despite the field’s consistent preoccupation with sustain-
ability and development issues, it remains a separate and distinct field and
is rarely positioned within the academic and research area of sustainable
development. Nevertheless, it has provided a wealth of empirical and con-
ceptual knowledge of the power of communication, as an intervention and
as an everyday practice, to affect economic and social change and to give
people tools to make change and achieve appropriate and sustainable
development (Fraser and Villet 1994). It is the aim of this book to bring
to light the value that this field can offer to our understanding of sustain-
able development not as the outcome of unidirectional and market-driven
development processes but as an experience and an embodied subjectivity
that occurs and is shared through social relations. The analysis of commu-
nication is complemented with theories and concepts from the broader
field of communication studies, which are fruitful in demonstrating the
different types of communication and relations that happen outside insti-
tutionalised development programmes and can still contribute to commu-
nity well-being and sustainable development.
These relations will be explored through the context of global food
networks and the interaction/communication between three actors: farm-
ers, small businesses, and consumers across three continents. This com-
munication can be interpersonal/direct or mediated/indirect. In either
case, the focus is on communication that is informal, ‘silent’, and less vis-
ible but has the power to lead to social change in significant ways. The
power of this communication is encapsulated in the concept of weak com-
munication that will be introduced in Chap. 3. It aims to capture the
 1 INTRODUCTION 15

integral role of communication in development through communication

practices and relations that are embedded in the structures of the global
food market and include trade relations (Chap. 4), representation (Chap.
5), and information and knowledge exchange through the spaces of the
internet (Chap. 6). The concept of weak communication also embodies
the performativity of knowledge and the need for a new language that will
pave the way for the disruption of dominant discourses of sustainable
development. In this book a new language is found in queer theory and
feminism scholarship and will be unfolded in Chaps. 2 and 3 setting the
context for the remaining chapters. In Chap. 4, the idea of weak commu-
nication is explored through the trade relations that connect farmers in
India with small businesses in Europe and North America. These relations
are based on a close interaction that can prove empowering for the farm-
ers’ community, contributing to different aspects of their social, economic,
and environmental sustainability. Chapter 5 engages with communication
in the form of farmers’ public representation through the marketing and
promotional material employed by fair trade organisations and brands.
Here, the concept of weak communication illuminates the ‘weakly’ theo-
rised impact of these representations on the farmers’ well-being. It also
paves the way for a novel empirical investigation of the empowering effect
that the process of self-representation can have on farmers’ well-being and
sustainability. An experiment that involves Indian farmers’ production of
their own videos and representations confirms the need to lift the voices of
grassroots and marginalised communities in the study of sustainable devel-
opment. In Chap. 6, the focus shifts on another weakly theorised aspect of
the relations and communication practices that underpin the global food
market, namely the interaction between producers and consumers across
the globe. Apart from food, people’s consumption involves information
and knowledge about food, which shapes their habits and behaviour not
just in their private sphere but also towards the environment and the dis-
tant farmers. The chapter demonstrates the power that a more direct and
personal interaction between producers and consumers can have on con-
sumers’ perceptions and attitudes towards food and, more importantly,
their perceptions about their own role and responsibility towards the envi-
ronment and the people who grow our food. In this case, farmers’ exper-
tise and digital technologies become essential instruments in consumers’
role in sustainable development. Through the relations and communica-
tion practices that are unpacked in these three chapters, the book aims to
contribute to the research and practices of sustainable development in a
16 M. TOURI

two-fold manner. On the one hand, it seeks to highlight the need for com-
munication to be prioritised by and placed centrally in the work of scholars
in the social and natural science disciplines. On the other hand, it aims to
draw the attention of communication scholars and practitioners to the
development opportunities that reside in communication practices that
happen organically, such as in the structures of the global food market. It
is by engaging with such communication practices further that the field of
communication can contribute to development discourses beyond com-
munication studies.

The Case of Kerala in South India

The core ideas of this book are explored and illustrated through the expe-
rience of a farming community in the district of Wayanad in the Indian
state of Kerala. Agriculture is the most important sector of the Indian
economy, accounting for 18 per cent of India’s gross domestic product
(GDP) and for more than 50 per cent of the population’s employment
(IBEF 2019). India is also among the countries whose agriculture and
food economy trajectory has been shaped by land reforms and develop-
ment programmes promoted by international development organisations
and scientists (Chap. 2). By focusing on the state of Kerala, this book
offers empirical and experiential knowledge that is rather un-­representative
of India. Instead, the Kerala case provides a suitable and rich context for
challenging conventional understandings of development and illustrating
the central role that food production plays in this.
The case of Kerala’s development experience represents what is often
described as the ‘development model’ thanks to the state’s significant suc-
cess in attaining a high HDI and high standard of living without rapid
economic growth. This achievement both contradicts and challenges the
presumptions and predictions of all economic development theories that
see social development, demographic transition, and human well-being as
positively correlated to GDP (El Khoury 2016; Thottathil 2014). Kerala’s
success, on which Amartya Sen’s capability approach has also drawn on, is
predicated on augmenting basic human capabilities through a long history
of reforms that dates to the nineteenth century (Parayil and Sreekumar
2003). The trajectory of Kerala’s development success is beyond the scope
of this book, but it is worth recognising some of the factors that contrib-
uted to this success, achieved with little foreign aid and with a key role
played by grassroots movements and community economies (El Khoury
 1 INTRODUCTION 17

2016). Among those factors are the meaningful land reforms, access to
primary and preventative healthcare, promotion of education and literacy,
especially among women, efforts to reduce social and income inequalities,
and public action and mobilisation of peasant farmers and agricultural and
industrial workers (Parayil and Sreekumar 2003). A particularly significant
factor was the open and cosmopolitan outlook of Kerala that resulted from
its rich history of trade relations and cultural links with the rest of the
world, especially as a spice exporter, since as early as 3000 BCE
(Chattopadhyay and Franke 2006). Although Vasco da Gama’s arrival at
Calicut paved the way for the domination of the Portuguese over the spice
trade and for Western colonialism in the sixteenth century, this era also
established Kerala’s full integration into Western capitalism and the global
food economy (Sreekumar 1993). Currently, Kerala continues to play a
key role in the country’s export business with more than 80 per cent of the
state’s agricultural products being exported (El Khoury 2016: 303).
But while trade has been one of the key drivers in Kerala’s develop-
ment, it also proved to be the source of adversity for the state, especially
following trade liberalisation and WTO policies that led to a sharp decline
in the prices of agricultural products. This was coupled with high price
instability leading to loss of income and high unemployment rates (Joseph
and Joseph 2005; Shiva 2001; Vasavi 1999). Kerala’s traditional exports
became subjected to the volatility of global markets, and the situation
deteriorated further in 2001 with the removal of quantitative restrictions
(QRs) on 714 mostly agricultural imports, the lowering of tariff levels,
and the fierce competition for exports in the international market (Jeromi
2007; Joseph and Joseph 2005; Palackal 2019). During the 1980s and
1990s, the Indian government’s fiscal crisis meant that along with the
decline in agricultural output, Kerala’s manufacturing sector also slowed
(Thottathil 2014).
Kerala’s agrarian crisis was inevitable given the state’s dependence on
the world market (Mohanakumar and Sharma 2006). At the same time,
the crisis encouraged an ecological countermovement. This was to battle
the damaging consequences of the practices dictated by industrial and
commoditised agriculture, such as mechanization, mono-cropping, and
excessive use of chemical fertilisers, that transformed agriculture into a
cash crop–based business (Palackal 2019; Thottathil 2014). The counter-
movement was instigated by the Kerala government, and in a policy docu-
ment released by the Biodiversity Board and Kerala’s Agriculture
Department in 2010, the government introduced a strategy for the
18 M. TOURI

promotion of organic farming and conservation of agro-biodiversity across

the entire state. The organic farming programme—accompanied by the
required certification schemers—has provided new opportunities for farm-
ers to work with distant buyers and participate in globalised commodity
chains on more favourable terms, while it has also enabled the formation
of local groups and cooperatives (Thottathil 2014: 108–109). Although
the state has clearly been a key actor in this initiative, the role of organic
farmers from the periphery of Kerala’s agribusiness has been decisive in the
development of this countermovement and the establishment of a collec-
tive identity not just among farmers but also NGOs and other like-minded
individuals (Palackal 2019).
The significance of this organic countermovement is two-fold: on the
one hand, it signals Kerala’s embracement of traditional, natural farming
methods as a path to a more sustainable future. On the other hand, it is
indicative of its vibrant civic culture and its long tradition of cooperative
movements and community economies that have been an integral part of
Kerala’s economy (El Khoury 2016: 256). From this perspective, Kerala
represents a social, cultural, and agricultural context where movements,
such as the organic countermovement, articulate the significance of the
community and cooperative culture that underpins the formal economy. It
is a context that lends itself to the study of the social relations that under-
line formal economic transactions in the global food economy and through
which alternative understandings of development can be drawn.
Situated in the north east of Kerala and home to Kerala’s organic export
movement and organic certification institutions (Thottathil 2014: 85),
the Wayanad district is set high on the Western Ghats, which is a UNESCO
World Heritage Site and a biodiversity hot-spot. Wayanad has a long his-
tory of trade activity as evidence suggests the existence of trade routes to
Wayanad even prior to the colonisation of India (Cheriyan 1999). It is also
believed that the hill tribes were involved in international trade activities,
trading in forest products (Münster 2012). Agriculture is the backbone of
Wayanad’s economy, and although the area is emerging as a tourism des-
tination, it is also considered a backward district characterised by land
alienation and degradation, with very few agro-based industries. It is cur-
rently included in the Backward Regions Grant Fund Programme (Kjosavik
and Shanmugaratnam 2015; Martin and Rajesh 2013).
Wayanad is also known for being one of the most seriously distressed
agrarian districts in India and one of the most affected by farmer suicides,
having been hit by a series of economic and ecological crises since 1990s
 1 INTRODUCTION 19

(Münster 2012; Vakkayil 2010). As Münster (2012) explains, the chemi-

cals that were heavily used to boost productivity and profit during the
economic boom years resulted in a catastrophic damage to the soil and a
rise in cancer incidents among the local population. A severe drought in
2004 and an epidemic of plant diseases made matters even worse. The
ecological crisis coincided with the economic crisis and crash of market
prices for cash crops that hit Kerala during the late 1990s, leaving many
farmers with heavy debts (Vakkayil 2010). For many of them, suicide was
the only way out of this crisis, given the lack of support from the state and
the minimal government investments (Krishnakumar 2004). Although
the economic and ecological crisis remain the first reason for the majority
of suicide cases until the mid-2000s, farmers’ suicides in Wayanad have
also been attributed to other reasons, including physical illness, family
problems, and even the pressures of a consumer culture (Jeromi 2007).
After 2000, Wayanad witnessed the rise of a consumer culture that put
additional pressure on families to borrow money in order to keep up with
a rising middle class, but which also culminated in further debt and sui-
cides (Münster 2012).
The suicides and agricultural hardships led to the involvement of the
Catholic Church with a group of religious activists forming the Indian
Farmers’ Movement (INFAM) in 2000. Amongst the key priorities of the
movement was the replacement of chemical-intensive practices with
organic farming methods, the development of alternative marketing chan-
nels, and the writing-off of small farmers’ debts, a demand that was actu-
ally met by the Indian government in 2008. INFAM also realised the
importance of organic certification for the opening of new market chan-
nels in Europe and America, which would give the farmers’ products a
competitive edge in foreign markets. This led to the establishment of
‘Organic Wayanad’,1 a charitable society and cooperative that serves as an
internal control system and ensures farmers meet the criteria for organic
certification. It provides training and support during the farmers’ organic
conversion and liaises with foreign buyers. The formation of Organic
Wayanad was followed by the setting up of the Indian Organic Farmers’
Producer Company (IOFPCL), a producer company that is a combination
of a private limited company and a cooperative society and acts as a liaison
entity between the organic farmers and the buyers (Thottathil 2014;
Vakkayil 2010). Apart from the significant enhancement to the soil

1
http://vanamoolika.org/organic-wayanad
20 M. TOURI

ecology, the benefits of organic farming methods have encouraged many

farmers in Wayanad to focus on organic products for export, turning
Wayanad’s agrarian sector into export oriented (Thottathil 2014).
Kerala and the district of Wayanad represent a rich socio-cultural con-
text that lends itself well to examining and understanding the various pos-
sible ways in which food, communication, and well-being come together
in the context of food networks and the global food economy. The eco-
nomic development of Kerala and the gradual spread of consumption cul-
ture are juxtaposed with many farmers’ search for a more spiritual
connection to nature and the land through more radical alternative farm-
ing practices, such as zero budget natural farming, especially following the
struggles they faced during the agrarian crisis (see Münster 2016, 2017).
This context raises interesting questions about the different ways in which
farmers and their communities negotiate well-being and sustainable devel-
opment. Moreover, the entrepreneurial spirit and high literacy levels of
many farmers have given them the confidence to engage in export rela-
tions and negotiations with foreign buyers.
The farmers who participated in the research presented in this book are
all members of the ‘Organic Wayanad’ Cooperative. Between the start of
this research in 2014 and at the time of writing, the number of members
registered with the cooperative has doubled, from around 200 to 420
members, all of whom had organic certification for the products they were
growing for export and for the domestic market. From those, half of them
were also fair trade. The size of the farms varied, and it ranged between 12
acres and a quarter of an acre. The areas that were visited for the research
and where the farmers were located and interviewed were in the town of
Pulpally and the surrounding villages, which included Thrissilery, Kundala,
Thondarnad, Seetha Mount, and Amarakuni.

A Note on Gender
Although gender power relations have not been at the heart of this book,
a note on the role of women in the agricultural sector of Kerala, and spe-
cifically in the villages of Wayanad where the data has been collected from,
is paramount. A trend that is worth noting and was also present in the
farming community that took part in this research concerns the fact that
women’s presence has been more visible in their role as housewives rather
than as farmers. This is despite their unquestionable contribution to farm-
ing activities that range from cultivation to marketing (Kodoth 2004).
 1 INTRODUCTION 21

One explanation is found in the changing cropping pattern and the grow-
ing size of the farms. It has been reported that the move from subsistence
farming to cash crops has driven more women into domestic work, while
women in households with larger farms are also less involved in farming
(Arun 2012). At the same time, household dynamics and women’s head-
ship mean that women continue to be involved in the maintenance of the
farms and in economic decisions that concern the household and the farm.
This is especially when their husbands take office jobs that keep them away
for long hours (Arun 2012). In Wayanad, women work mostly as co-­
farmers and their critical role in the running of the farms was acknowl-
edged by their husbands. However, during the fieldwork, very few women
agreed to take part in the discussions, which is a typical challenge when
conducting research in patriarchal societies (Momsen 2006). Without dis-
missing or downplaying the significance of women’s knowledge and expe-
rience, their underrepresentation in this project should be seen in the
context of the broader limitations of any study that focuses on a narrow
case of investigation, especially in complex local landscapes such as India.
Hence, in this study, women’s knowledge is underrepresented in a similar
way that the knowledge and experience of other farming communities and
tribes has also been excluded. The empirical evidence presented in this
book is by no means generalisable, and the aim of this work was to offer
initial insights in sustainable development through a communication per-
spective rather than draw conclusive inferences.

Research Process, Positionality, and Reflexivity

The methodological tools employed in this book fall under what is best
described as a transdisciplinary, mixed-method approach that draws from
the field of social sciences. It aims to bring to light some of the lessons that
can be learnt from communities and communication processes that so far
have received little attention in the study and understanding of sustainable
development. Although the departing point of the work that has brought
this book to fruition was a straightforward qualitative inquiry into buyer-­
farmer communication in trade relations (Chap. 4), the data that emerged
from this inquiry and my immersion as a researcher in the work of the
specific Indian community of farmers not only generated new knowledge
around the role of communication, it also sparked a process of reflexivity
among all the parties involved—farmers, buyers, and researcher—a joint
process of knowledge production and new insights for the researcher and
22 M. TOURI

the participants. This changed the nature of the research to more interac-
tive, collaborative, and participatory as the voice of the participants became
embedded in the design of the research process. Hence, without negating
or undermining the existence of a certain degree of researcher bias, this is
mitigated by the valuable knowledge and experience that participants
brought into this process. At the same time, it is this collaborative and
participatory nature that turned this research from an attempt to observe
and understand relations and communication processes to a project that
facilitated social and economic change in the farming community that
took part in this project. In this case, the participatory and community-­
based approach enabled the connection of different scales in the food net-
work, from the farming community to the local society and the
global market.
The organic way the research developed allows for a chronological
description of the different methodological steps that were taken for the
completion of this project. Hence, the point of departure was the inquiry
into the interpersonal communication that is embedded in trade relations
and connects farmers with the foreign buyers that facilitate the farmers’
entry into the global food market. The emphasis on interpersonal com-
munication as a form of communication that supports the structures of
food networks but remains invisible was driven by the need to create a
pathway to a more nuanced understanding of the multifaceted nature of
sustainable development through a people-centred approach and through
the voices and the perceptions of the people that were most affected, that
is, the farming communities. This part of the inquiry consisted of focus
groups with farmers in Wayanad and five of their buyers in Europe and
North America. The choice of a qualitative research method was the most
appropriate for achieving a more holistic understanding of the communi-
cation process and for capturing the underlying meanings and issues that
matter to the participants.
The first focus groups with the farmers took place in February 2014
and involved 30 participants. They were combined with individual inter-
views with the Chairman of IOFPCL at the time and the Coordinator of
Organic Wayanad. The interview process was facilitated by a local inter-
preter. The buyers were interviewed between August 2014 and January
2015. Four of the interviews were conducted on Skype and one in person
in the UK. Four of those buyers are small-medium enterprises, wholesal-
ers, and retailers, while one of them is a bigger alternative trading
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
 Nyt olivat lapsetkin jo kasvaneet suuriksi ja päässeet omille
jaloilleen. Joskus kävivät katsomassa hullua isäänsä hoitolassa, kun
sattui asiaa kirkolle ja muuten ennättivät. Oli tainnut Iisakki omat
lapsensakin unohtaa, koska ei heillekään haastelemaan ruvennut.
Eivätkä lapset ottaneet isäänsä luokseen, kun heidänkin elämänsä oli
tukalaa, ja sitäpaitsi isä oli hullun kirjoissa.

Vaikka hän minusta hiljaisessa sulkeutuneisuudessaan oli viisaampi

kuin moni muu, jota suurenakin nerona pidetään. Mutta hänestä,
jolla oikeastaan ei ollut muuta virhettä kuin köyhyys, oli tehty varas.
Se oli niin suuri onnettomuus, ettei hän jaksanut sitä kantaa muuten
kuin mielipuolena. Siksi hän kivettyi omaan itseensä ja antoi tylyn
elämän ympärillä mennä menojaan.
SYNTYMÄPÄIVÄLAHJA

Hänen elämänsä oli kulkenut aivan tavallista rataa, kuten työläisen

elämä yleensä kulkee. Siinä oli tuskin ollenkaan niin sanottuja
nousukohtia, joita tarvitaan menekkiromaaniin. Senkö tautta
työläisen elämästä ei ylipäänsä kirjoitettanekaan romaaneja?

Hänellä oli nimi, mikähän lie ollut joku Pekka Ovaskainen, jollainen
saattaa olla kenellä hyvänsä ja hän teki kuusi päivää viikossa työtä
eräässä rullatehtaassa — taisi olla ensimmäisiä sellaisia tehtaita
maassamme —, nosti joka lauantai tilinsä ja lepäsi seitsemäntenä
päivänä. Aivan kuin Isä Jumala, jonka kuva hänkin lienee ollut,
vaikka hän sitä ehkä vain lievästi muistutti, sillä Jumala on luultavasti
paljon suurempiselkäinen kuin tämä Pekka Ovaskainen, jonka hartiat
olivat painuneet kuuruun jo nuoruudessa.

Ne oli työ taivuttanut. Alkuperäisten ja puutteellisten kojeitten

ääressä seisominen tuskin oli leikintekoa, ja työpäivä oli siihen
aikaan vielä ylettömän pitkä. Vartalo mutkistui sellaiseksi kuin
koukkupäinen ryhmäsauva, eikä se enää muutamien vuosien perästä
jaksanut oietakaan entiseen suoruuteensa. Oikea käsi alkoi vielä
omituisesti nytkähdellä olkapäästään, se oli vain aina pitävinään
samaa tahtia kuin tehtaassa. Niin että sellainen ryhmysauvan
näköinen ja nytkähtelevä Pekka Ovaskainen oli verraten huono
jumalankuva. Häntä tuskin olisi voinut suositella kuvaraamattuun.

Niin olivat vuodet vierineet, Pekka Ovaskainen oli akoittunut ja

saanut paljon mukuloita, jotka kulkivat alaspäin tasaisesti
pienenevässä sarjassa kuin urkujen torvet.

Ja kun Pekka Ovaskainen oli saattanut runsaasti lisääntyneen

perheensä siihen olotilaan, että vanhin tyttö oli jo päässyt edes ja sai
pientä palkkaa samassa tehtaassa, eikä enää näyttänyt tavallisin,
väliajoin tulevan uusia perillisiä, ja kun hän alkoi toivoa, että tämä
puutteenalainen ja kitulias elämä tästä valkenisi, sattui onnettomuus.
Sellaisia sattui siihen aikaan hyvin usein, mutta Pekka Ovaskaista oli
onni siihen saakka varjellut. Miten lie nyt sitten rusentunut vasen
käsi sorvin välissä niin pahasti, ettei siitä enää kunnon kättä tullut
tohtorinkaan avulla. Se oikea, joka nytkähteli silloinkin, kun ei olisi
tarvinnut, jäi kyllä jäljelle, mutta se oli yksinään vähän honttero, eikä
työstä enää sairasvuoteesta noustua tahtonut tulla mitään.

Sitten oli vielä käynyt niin hassusti, ettei se perheenkään

lisääntyminen loppunut siihen, vaikka Pekka Ovaskainen oli niin
uskonut. Äidistä ei kyllä enää näkynyt olevan tekijäksi, mutta se
vanhin tytär oli synnyttänyt pikkuisen kahdeksantoista vuoden iässä.
Mikä lie mestari siellä tehtaassa suostutellut tytön puolellensa. No,
niinhän ne aina tekivät, mestarit, niillä oli omat konstinsa: jos ei
hyvällä ruvennut, niin ottivat pahalla. Eikä niille riivatuille koskaan
riittänyt oma akkansa.

Niin että perheeseen tuli taas uusi avuton hoidettava, kun ei

sentään raatsinut tyttöä lähettää maailmalle oman onnensa nojaan.
Ei suinkaan se siellä olisi ainakaan paremmille jäljille joutunut.
 Ja siihen aivan samaan menoon sattui se ylläkerrottu
onnettomuus.

Tehtaan työnjohtajat ja isännistö huomasivat pian, ettei Pekka

Ovaskainen enää ollut entisen veroinen työmies, minkä vuoksi
heidän ei sopinut pitää häntä tärkeässä kohdassa, vaan annettiin
hänelle helpompaa työtä, josta oli vastaavassa suhteessa helpompi
palkka. Isännistön puolesta selitettiin, että tämä on oikeastaan
armeliaisuutta Pekka Ovaskaista kohtaan, sillä yhtä hyvin hänet olisi
voitu kelvottomana kokonaan erottaa tehtaasta. Mutta kun hän oli
terveytensä päivinä ohut ahkera ja tunnollinen työmies, niin pidettiin
häntä nyt koommin niinkuin tehtaan elättinä ja annettiin hänen
kapsehtia keveämpiä töitä.

Lieneekö Pekka Ovaskaiseen vaikuttanut se onnettomuus, vaiko

sitä seurannut vielä suurempi puute pienessä mökissä, vai oliko
hänelle vain muuten tullut aika vanhentua ja heikontua, sitä ei osaa
oikein sanoa, mutta onnettomuuden perästä alkoi hän yhä
enemmän, ihan silmissä, painua kokoon. Se omituinen
nytkähteleminen oli levinnyt oikeasta kädestä yli koko ruumiin, niin
että hän pian oli kuin nuorempien lasten vuoleksima saha-äijä, jonka
jokainen jäsen retkahteli nivelistään..

Ja kun hän sitten pääsi viisikymmenvuotiseen syntymäpäiväänsä,

ei hänestä enää ollut jäljellä muuta kuin rääsyihin kiedottu luukasa,
joka makasi pienen tuvan peräseinäsängyssä.

Mutta sinä päivänä hän sai julkisen tunnustuksen, jollaista hän ei

ollut osannut ajatellakaan ja jollaisen hyvin harva työmies saa
eläessään. Hänen mökkiinsä työntyi tehtaan isännöitsijä
konttoripäällikön kanssa ja toi rullalle käärityn paperin, josta hän luki
tehtaan hallituksen onnittelut viisikymmenvuotiaalle sekä
tunnustuksen hänen kolmekymmenvuotisesta työstään tehtaassa.

Rääsyinen luukasa peräseinäsängyssä kuunteli lyhyttä puhetta

ilmeisellä välinpitämättömyydellä. Lopuksi hän kuitenkin väänsi
suutaan melkein yhtä pahasti kuin tehtaan hallituksen edustajat
tunkeutuessaan varsin pian ulos pahanhajuisesta mökistä.

Mutta Pekka Ovaskainen oli saanut kunniakirjan, joka samalla oli

hänelle niinkuin ulosseteli, sillä hän kuoli viikon kuluttua.

Hänen haudallaan ei ollut yhtään tehtaan hallituksen edustajaa.

AHKERAT KÄDET

Hän istui vaivaistalon etelänpuoleisen päätyikkunan vieressä. Siinä

olin nähnyt hänet monena vuonna, jo aikoja ennen kuin vaivaistalo,
jonka nimi soi kunnanmiesten korvissa jossain määrin ikävältä ja
pahalta, ristittiin kunnalliskodiksi.

Hän oli nuori silloin, kun minä hänet ensimmäisen kerran näin.
Minä menin äitini kanssa hänen luokseen viemään työtä, sillä hän
kuului olevan ahkera ja tottunut nypläämään pitsejä ja tekemään
kaikenlaista käsityötä. Pitäjän rouvien kesken pidettiin häntä aivan
erikoisessa arvossa, ja pakanalähetyksen hyväksi toimiva
ompeluseura teetti hänellä paitoja pikku pakanoitten mustien
ruumiitten verhoksi. Oikeastaan tämä työ olisi kuulunut rouville
itselleen, mutta kun heidän aikansa useimmiten meni juorujen
kutomiseen kirkonkylässä niukalti tarjona olevasta ainehistosta, ja
kun Hanna — se oli hänen nimensä ei vaivaistalon asukkaana voinut
vaatia mitään määrättyä palkkaa, ja kun hän, kuten sanottu, oli vielä
näppärä sormistaan, kannettiin hänelle suurin osa ompeluksia. Paitsi
pakanalähetyksen töitä, kertyi Hannalle muutakin hienompaa ja
sormivikkelyyttä kysyvää puuhaa. Pitäjän rouvien yömyssyihin ja
paitoihin tarvittiin pitsejä, vieläpä useimmassa tapauksessa mainitut
tarve-esineet kokonaisuudessaankin joutuivat Hannan
valmistettaviksi. Hänen luonaan kävi asiakkaita usein, ja vaivaistalon
eteläpään ikkunan ohitse kyläilylle kulkevat rouvat pysähtyivät
armollisesti puhuttelemaan Hannaa ja kertoilemaan hänelle
kuulumisia siitä maailmasta, johon tytöllä itsellään ei ollut pääsyä.

Hän oli näet sidottu paikoilleen sillä tavoin, että molemmat jalat
olivat täydellisesti halvatut; Kun häntä puhutteli ikkunan lävitse, ei
sitä ollenkaan huomannut. Sisältä katsoivat vain nuoret kasvot,
säännölliset ja ilmehikkäät, vaikka monivuotisesta sisällä-istumisesta
tavattomasti kalvenneet. Silmät välähtivät välistä hehkuvaa
elämänhalua, mutta enimmäkseen niissä asusti surumielinen kiilto.
Ja suorastaan synkkä ilme sävähti niihin, jos joku sattui kysymään,
haluttaisiko Hannaa tulla ulos näin kauniina kesäisenä päivänä.

Silloin saattoivat muutoin lempeät ja miettivät silmät toisinaan

lingota kysyjään suorastaan vihaisen katseen, vaikka mokoma kysyjä
sitä tuskin huomasi, kuten yleensä ihminen, jolla ei ole riittävää
hienotunteisuutta, ei havaitse epähienoutensa seurauksia.

Mutta pian hiipi jälleen Hannan silmiin tavanmukainen kohtaloonsa

tyytyjän ilme. Hän ei ollut tottunut kapinoimaan välttämättömyyttä
vastaan, ja hänen kohdalleen oli sattunut sellainen välttämättömyys,
että piti istua kytkettynä yhteen paikkaan, vieläpä verraten ikävään.

Kaikki ihmettelivät, miten ahkerasti Hannan kädet tekivät työtä,

mutta kukaan ei juuri kysellyt, miten hänestä oli tullut jalaton
nuorella iällään. Hän oli tullut useimmille ilmestyksenä sinne
vaivaistaloon, valmiina jalattomana, eikähän sinne ehyitä ja terveitä
ihmisiä tuodakaan, se kun on vaivaisten koti.

Mutta minä kuulin sittemmin Hannan onnettomuuden tarinan.

Siihen oli kuitenkin kulunut aikaa, sillä minusta vasta aikamiehenä
tuli siinä määrin utelias, että minä halusin kuulla ihmisten
onnettomuudestakin, enkä vain onnesta, josta useimmat ovat kyllä
kärkkäitä kertomaan.

Se tarina ei ollut pitkä, ja ehkä Hanna juuri sen vuoksi sen

kertoikin. Pitkää onnettomuuden historiaa ei kukaan mielellään
haasta julki, vaikka sille kuuntelijoita löytyisikin.

Hän oli aikoinaan ollut pienen mökin pikkuinen tyttö, vanhin

suuresta sisaruskatraasta. Varsin tuhoisena hänet jo pantiin
paimenelle, ensin kaitsemaan kahta omaa lehmää ja sitten hiukan
suurempana pitämään huolta kartanon karjasta. Ne ajat olivat olleet
hänen onnellisimpansa. Hän oli rakastanut avaroita laitumia,
leppoisia lehtoja, ja kukkulalla oli hän välistä kirkaissut
elämänriemusta. Milloinkaan hän ei ollut kadehtinut toisia
parempiosaisia, sillä hänen mielestään ei ollut mitään sen parempaa
osaa kuin juosta vapaana pitkin maita ja metsiä. Karja ei kovin
paljoa orjuuttanut, sillä oli laajat laitumet, ja paimeniakin oli
useampia. Niin oli hän pitkät tovit joutanut katselemaan auringon
kirkkautta ja ihmettelemään, miten suuri voima sillä oli keväällä ja
kesällä ja miten se syksyllä muuttui ikäänkuin vanhemmaksi ja
vakavammaksi.

Sitten hänestä oli tullut melkein aikaihminen. Hän oli jo päässyt

ripille, ja rouva oli sanonut, että Hanna on näppärä tyttö, nopea ja
täsmällinen työssään, hänet otetaan sisälle, siten hän pääsee
helpommalle.

Voi, miten omituiset käsitykset herrasväellä on helppoudesta!

Hannasta oli hänen uusi asemansa päinvastoin mahdollisimman
vaikea. Hän joutui palvelemaan kaikissa herrasväen pidoissa ja
kutsuissa, joita oli yhtämittaa. Niin menivät päivät ja kuluivat yöt
yhdessä ryöpyssä. Hanna ei juuri milloinkaan kerinnyt kunnolla
lepäämään, sillä hän oli vähitellen saavuttanut isäntäväkensä
ehdottoman luottamuksen. Ilman häntä ei enää tultu toimeen, piti
olla joka paikassa Hanna ja aina vain Hanna.

Tämä luottamus häntä vaivasi. Hän kaipasi metsää ja ikävöi

aurinkoa, ja sitten tuli se kaikkein pahin.

Häntä rupesi kummasti väsyttämään. Sitä väsymystä hän itsekin

tavallaan häpesi. Nuori ihminen, vasta alun kolmannellakymmenellä,
ja nyt jo jalkoja pakottaa. Hän ei edes uskaltanut kenellekään
vaivaansa valittaa: olisivat tietenkin sanoneet, että joko Hannaakin
laiskoittaa; se on niin yleistä palvelusväellä tähän maailman aikaan,
mutta kuka olisi uskonut Hannasta, joka on aina ollut niin reilu ja
nuhteeton!

Sitä soimausta hän ei jaksanut kuulla, ja sen vuoksi hän ei

virkkanut kellekään halaistua sanaa.

Mutta sitten eräänä päivänä hän kaatui seisovilta jaloiltaan, eikä

noussutkaan siitä enää ylös. Haettiin lääkäri, ja tämä, sanoi, että
Hannaa on kohdannut jonkinlainen halvaus; saattaa olla, että jalat
menevät sen tiensä.

Nyt hän on ollut kaksikymmentä vuotta vaivaistalon hoidokkina,

mutta hän tyytyy nöyrästi kohtaloonsa, semminkin kun lääkäri oli
vakuuttanut, ettei siihen muuta syytä ollut kuin jalkojen heikkous.
Toisen jalat eivät sellaisesta olisi olleet minäänkään, mutta Hanna ei
oltu luotu olemaan paljon jalkojensa päällä yhtämittaa.

Kun hänelle nyt sanotaan, että Hannalla on niin erinomaisen

ahkerat kädet, myhähtää hän joskus surumielisesti, sillä hän
muistaa, että hänellä ovat joskus olleet ahkerat jalatkin, vaikka ne
olivat heikot eivätkä kestäneet.

Vain joskus hän, kuten sanottu, hiukan suutahtaa, jos joku kysyy,
tahtoisiko hän ulos aurinkoon. Hän oli rakastanut aurinkoa niin
rajattomasti ennen pienenä paimenessa juostessaan.
PRINSESSA

Pitäjäläiset muistivat hänet hyvin. Hän oli ollut harvinaisen kaunis,

niin hienohipiäinen ja solakkavartinen, jotta häntä ei mitenkään olisi
uskonut tavalliseksi palvelustytöksi, jollei hän olisi kantanut
kansannaisen pukua ja ollut palvelijana vanhassa aateliskartanossa.
Talon neidit katselivat häntä kateellisesti, mutta nuoren herran
silmiin tuli aivan toisenlainen loiste, kun nuori tyttö askareitaan
toimitellessaan keinui hänen ohitseen. Tämä nuori herra oli joskus
ennenkin katsellut piikojaan, mutta kukaan heistä ei ollut vielä
milloinkaan vetänyt sillä tavalla puoleensa kuin tämä Anna.

Kansa on viisasta ja harkitsevaa, ja se sanoi Annalle: Ole sinä

varovainen, kartanon nuori herra katselee sinua niin, ettei siitä hyvä
seuraa.

Mutta Anna loi suuret, ihmeellisen kostean verhon peittämät

siniset silmänsä puhujaan eikä sanonut mitään. Siitä pitäen hän
kuitenkin alkoi huomata nuoren herran katseen, vaikka kulkikin
ohitse niinkuin se ei olisi häneen lainkaan koskenut.

»Sinä olet kyllä kuin prinsessa, mistä lienet sellaiseksi tullutkin,

mutta piikatyttö ei pääse hoviin», sanoi viisas kansa.
 Anna ei vieläkään puhunut mitään, pyöräyttihän vain päätänsä ja
meni menojaan.

Hän oli ennen ollut karjalla, mutta sitten hänet otettiin sisälle. Se
johtui siitä, että useat talon lukuisista vieraista olivat huomanneet
tytön kauneuden ja sanoneet rouva vapaaherrattarelle: Teillähän on
kokonainen aarre navetassa, siirtäkää hänet toki tänne
kaunistukseksi, hänhän on aivan kuin prinsessa.

Siitä pitäen oli nuori herra yhtämittaa Annan tiellä, ja hänen

katseeseensa alkoi ilmestyä yhä enemmän tulta. Aluksi ei Anna sitä
huomannut, mutta kerran oli herra auttanut häntä mattojen
kokoamisessa ja kysynyt Annalta, eikö työ ollut hänelle raskasta.
Anna oli silloin katsonut ihmetellen herraa silmiin ja ollut
sanomaisillaan, että mitäpä tämä nyt on, tavallista työihmisen
askaretta. Mutta se tuli oli polttanut häntä, hän oli jäänyt mykäksi ja
mennyt omituisesti hämilleen.

Ja sitten oli nuori herra aina ehättäytynyt puhumaan Annalle, että

tällainen palvelijan työ ei sovi hänelle, koska hän on niin kaunis kuin
prinsessa.

Kului kuukausia ja tuli kevät. Vanha ja viisas kansa alkoi kuiskia,

että nyt kuuluu hovin nuori herra kulkevan sen Annan kanssa tuolla
lehdoissa; niin se sitten sillekin tytölle kävi. Kovin olikin hieno ja
herrashipiäinen. Eivät ne säily tuollaiset kansanlapset, joilla on
prinsessan näkö. Mikä heitä sitten meikäläisistä synnyttäneekin…

Sitten tuli syksy. Annan posket olivat painuneet kuopille, varsi ei

ollut enää solakka, silmistä oli hävinnyt se kostea kiilto, ne
tuijottelivat nyt jonnekin hyvin kauas, menneisyyteenkö vai
tulevaisuuteen, sitä on vaikea arvata.
 Kerran silloin syksyllä oli Anna ilmestynyt palvelijattarien kamariin
hyvin touhuissaan. Sillä kertaa eivät hänen silmänsä olleet
tuijottaneet, vaan oli niissä ollut varsin käskevä ilme. Hän oli
sanonut, että tästä lähtien ei tarvitse kuulla muuta kuin häntä, koska
hän on emäntä talossa. Sitten hän oli mennyt vanhan
vapaaherrattaren luokse ja vaatinut avaimia, sillä hallitus siirtyy
hänelle, nuorempiin käsiin.

»Se kuuluu Annakin tulleen hulluksi tuolla hovissa», kohisi kansa,

»mitä lienee nuori herra sille uskotellut himonsa vallassa; nyt se
kuuluu vaatineen vanhalta rouvalta avaimia. Maantielle on kuulemma
tullut lähtö. Taitavat sen asiat olla hullusti.»

Sitten kului monta kuukautta, ennenkuin kansa tiesi mitään

Annasta. Hän oli hävinnyt seudulta, eikä kansa tavallisesti pidä
huolta muusta kuin omasta piiristään. Vasta seuraavana keväänä
kertoi joku, että Annaa oli pidetty vankilassa lapsensa
surmaamisesta, sitten hänet oli siirretty mielisairaalaan, josta
kuitenkin pian päästetty pois hiljaisena ja vaarattomana.

*****

Noista tapauksista oli kulunut jo ainakin kymmenen vuotta.

Anna oli huutolaisena eräässä talossa. Hän oli talvisin aina

työteliäs, eikä liikkunut minnekään. Mutta keväällä hän meni
metsään, sitoi seppeleen päähänsä ja vietti häitä jonkun prinssin
kanssa. Syksyllä hän vaati emännältä avaimia, mutta ei pahastunut,
kun tämä hyväluontoinen ihminen hänelle selitti, että eihän
prinsessan sovi kantaa avaimia, ne kuuluvat emäntäpiialle.
KOHTALO

Suurenpuoleinen, upeasti kalustettu huone. Seinillä tauluja, jotka

kiinnittävät huomiota etupäässä koollaan ja paksuilla
kultakehyksillään. Lattialla kalliita mattoja. Pöydiltä riippuvat isot
samettiset liinat kuin norsun korvat. Uljaissa maljakoissa
keinotekoisia kukkia. Koko kalustus tekee sellaisen vaikutuksen kuin
olisi se jonkin erikoisliikkeen joulunäyttely, josta hintaliput vain
puuttuvat.

Keskellä riippuu katosta sähköruunu, joka on ainoastaan puoleksi

sytytetty, joten seinämillä häilyvät tummat varjot. Ruunun alla
ylellisesti katettu illallispöytä.

Varatuomari Hallas kävelee kärsimättömänä edestakaisin. Kello on

vähän yli yhden yöllä. Hallas näyttää odottavan jotain, astuu väliin
ikkunan ääreen, raottaa akutinta ja katsoo talvikuutamoiselle
kadulle, kuuntelee, sitten laskee uutimen alas, kävelee, seisahtuu
taas ja kuuntelee, sitten kävelee jälleen niin kuulumattomasti, että
pieninkin ääni eteisestä saattaisi estymättä yltää hänen korviinsa.

Hetken perästä kuuluu kadulta reen jalasten kitinää ja kulkusten

helähdyksiä. Tuomari Hallas rientää eteiseen ja palaa jonkin ajan
kuluttua takaisin Elsan seurassa.

Hallas. Tulittehan kumminkin. Minä jo luulin, ettette pidä

lupaustanne.

Elsa (nuori komea nainen, huolellisesti ja maulla, mutta ei

ylellisesti puettu, kaunis, tummatukkainen, säihkyväsilmäinen,
kasvoilla puhdas ja rehellinen, joskin hiukan väsynyt ilme).
Toistaiseksi ei minun ole tarvinnut rikkoa lupauksiani. Minä en
nimittäin vielä milloinkaan ole luvannut sellaista, mitä en voisi
täyttää. Minä kyllä hieman viivyin, mutta sille ei mahda mitään;
ammatti sen teki.

Hallas. Minä jo aioin lähteä teitä hakemaan.

Elsa. Ettekö te sitten muista, että minä kerran hylkäsin

tarjoomanne samanlaisen palveluksen? Te pyysitte lupaa tulla minua
noutamaan, mutta minä kielsin. Minä en tahtonut saattaa teitä
ihmisten silmätikuksi. Kenties olisi joku sattunut näkemään, ja
arvaan kyllä, mitä olisi puhuttu, jos tunnettu asianajaja Hallas olisi
nähty ravintolanaisen seurassa.

Hallas. Te liioittelette, Elsa. Mutta minä aivan unohdin pyytää teitä

istumaan.

Elsa. Kiitoksia paljon. Sallikaa minun kuitenkin katsoa hiukan

ympärilleni. — Ei, herra Hallas, en minä liioittele. Joku vanhempi
herra minun seurassani, se nyt vielä ei olisi mitään. Vilkutettaisiin
ehkä vain silmää ja kuiskattaisiin: katsos vain vanhaa syntisäkkiä.
Mutta te olette nuori ja vielä naimaton, teidän täytyy varoa
mainettanne. Muuten teiltä voi sulkeutua tie kunniallisiin perheisiin,
joilla on naimaiässä olevia tyttäriä.
 Hallas. Neiti Elsa, oletteko huomannut minussa sellaisia
ominaisuuksia, joitten nojalla voitte päätellä minun haluavan
seurustella kanssanne salapäin.

Elsa (hieman leikillisesti). No no, herra Hallas, älkää unohtako,

ettette nyt ole oikeussalissa. Miksi te haluatte tulkita sanojani toisin
kuin ne ovat ymmärrettävät? Ette te pelkää minua, vaan minä
pelkään teidän puolestanne. Te olette aina kohdellut minua hyvin,
enkä minä halua tärvellä teidän nimeänne.

Hallas. Jättäkäämme tämä. Istukaa toki! Tehkää sekin minun

tähteni. Minä tahtoisin niin mielelläni istahtaa, mutta eihän minun
sovi istua naishenkilön seisoessa.

Elsa. Älkää välittäkö minusta, herra Hallas. Minun tehtäväni on

seista. Ettehän te klubissakaan koskaan kursaile istua minun
läsnäollessani.

Muuten, voinhan minä nyt jo istuakin. Minä olen saanut käsityksen

huoneestanne. Se on ammattitaitoa sekin: voi puhua yhtä ja ajatella
toista. (Keveästi huokaisten). Olen jo riittävästi saanut sitä taitoa
harjoitella.

Hallas. Ja mikä on tarkastuksen tulos, jos saan luvan kysyä?

Elsa. Olenkohan minä oikeutettu sen sanomaan? Ehkä ei minun

makuni ole terve? (Lyhyt vaitiolo.)

Te asutte komeasti. Muistaakseni olette ennen kertonut, että teillä

on neljä asuinhuonetta. Ensimmäisestä näkemästänikin voin jo
päättää, että tämän talon isännällä on varaa järjestää elämänsä
hyvin. Mutta sittenkin täältä puuttuu jotain.
 (Taas lyhyt vaitiolo. Hallas nähtävästi haluaisi sanoa jotakin, mutta
ei löydä ilmaisua.)

Puuttuu ymmärtäväisen naisen käden jälkeä. (Hiukan värähtävällä

äänellä.) Sellaisen käden, jota ohjaisi sydän ja silmä, etupäässä
sydän, toista sydäntä ilahuttaa haluava. — Tämä ei ole koti, herra
Hallas, vaan ikäänkuin jäljennös komeasta ravintolasta.

Suokaa anteeksi, että minä puhun näin suoraan, mutta joskus

tekee mieli haastella rehellisesti. Sitä kaipaa meikäläinenkin, vaikkei
hänellä siihen tavallisesti ole tilaisuutta, ja vaikka hän vähitellen
alkaa uskoa kadottaneensa oman mielipiteensä voiman ja osaavansa
vain ammattivalheen.

(Koettaen keventyä ja saada äänensä leikilliseksi.)

Älkää ottako minun sanojani vallan vakavasti, eiväthän ne suuria

merkitse. (Vasten tahtoaan katkeroituen.) Minähän olen ainoastaan
ravintolatyttö, jolla ei ole makua eikä kauneusaistia.

Hallas, (joka on katsellut Elsaa ihastuneena, tarttuen tämän

käteen). Puhukaa, Elsa, jatkakaa, minä ymmärrän, minä tiedän, että
puhutte totta, olen sen itsekin tuntenut. Minä haluan kuulla tuon
kaiken juuri teidän suustanne.

Elsa (irroittaen hiljaa kätensä). Illastakaamme toki. Te ette

lainkaan näy muistavan huomauttaa, että pöytä on katettu.
Palvelijanne on jo varmaankin aikoja sitten mennyt nukkumaan. Te
olette huolellisesti noudattanut määräyksiäni. Häntä ei tarvitakaan.
Minussa herää heti ruokapöydän nähdessäni ammatti-ihminen, ja
minä tunnen vastustamattoman halun ryhtyä tarjoilemaan. Kas niin.
— (Kaataa viiniä laseihin ja asettaa Hallaan lautaselle kylmiä ruokia,
sitten omalleen. Kaikki tämä tapahtuu keskustelun käydessä.)

Hallas, (joka on vihdoin yrittänyt ottaa asiakseen tarjoilun, minkä

Elsa on estänyt). Suokaa anteeksi, neiti Elsa, olen niin hajamielinen,
katselen yksinomaan teitä, ja unohdan isännän velvollisuudet.

Elsa. Joutavia, herra Hallas, se on teilläkin tottumus. Miksi poiketa

totutuista tavoistaan? Antakaa edelleenkin toisten palvella itseänne
niinkuin ennenkin.

Hallas (huudahtaen). Elsa, minkätähden te olette niin ivallinen?

Elsa. Älkää pahastuko, herra Hallas. Ehkä teistä tämä juttu on

ikävä, mutta minua haluttaa olla nyt rehellinen. Minä puhun totta,
enkä yritä ivata, vaikka teistä ehkä siltä tuntuu. Te olette oppinut
minut tuntemaan siinä piirissä, jossa ei puhuta yhtään
teeskentelemätöntä sanaa. Me näyttelemme siellä kaikki, minä ja
vieraani.

Mutta siirtykäämme illalliseen! (Hetken vaiteliaisuus.)

Hallas. Kuinka minä olen iloinen, Elsa, että tänään tulitte luokseni.
Minä odotin teitä niin levottomana.

Elsa. Miksi levottomana?

Hallas. Pelkäsin, ettette tule.

Elsa. Minähän lupasin.

Hallas (aikoo sanoa jotain, mutta sitten äkkiä vaikenee).

 Elsa. Miksi ette sano suoraan, että luulitte minun syövän sanani?
En minä loukkaannu. Minä tiedän, että meistä ihmisillä yleensä on
sellainen käsitys. Mutta sanoinhan minä teille, ettei minun
toistaiseksi ole tarvinnut pettää sanaani. Minun ei vielä ole ollut
pakko liikoja luvata. (Näyttää odottavan, että Hallas jotain sanoisi,
mutta kun tämä yhä vaikenee, jatkaa.) Lupaaminen ja lupauksensa
pettäminen kuuluvat myös meidän ammattiimme. Herrat ovat
tottuneet siihen, että me myönnymme kaikkeen, vaikka emme
tietenkään voi kaikkea täyttää. He uskovat meitä illalla, mutta
aamulla ovat he unohtaneet sekä meidät että meidän lupauksemme.
Seuraavana iltana palaavat he sitten taas uusina vanhaan helppojen
lupausten maailmaan.

Hallas. Te maalaatte liian synkin värein, Elsa. Te ainakin olette

poikkeus.

Elsa. Ehkä, tähän saakka, mutta pitemmän päälle ei poikkeuksia

suvaita. Minunkin täytyy lopulta mukautua yleisiin tapoihin, muuten
on tie tukossa.

Hallas. Minä en ymmärrä teitä, Elsa.

Elsa. Hyvin paljon mahdollista. Mutta ajatelkaapa, että teidän

toverinne saavat tietää minun olleen tänä yönä teidän luonanne.
Mitä te luulette siitä seuraavan? (Hallas ei vastaa.) Ettekö te sitäkään
ymmärrä? (Lyhyt vaikeneminen.) He vaativat minua seuraavalla
kerralla luokseen. Me olemme yhteistä tavaraa, se kuuluu
ammattiin…

Hallas (sulkien kiihkeästi Elsan käden omaansa). Elsa, Elsa, älkää

puhuko noin, älkää uskoko minusta niin halpamaista, että minä
muille lörpöttelisin…
 Elsa (sallien kätensä jäädä). Minä olen itse astunut ensimmäisen
askeleen sillä tiellä, jota meidän kaikkien lopulta täytyy kulkea, ja
siinä on tarpeeksi. (Hän on muutaman kerran täyttänyt viinilasinsa.)
Viininne on väkevää, herra Hallas.

Hallas (tarttuen molemmin käsin Elsan päähän ja katsoen häntä

tulisesti silmiin). Teidän silmienne tuli, Elsa, on väkevämpi, se
huumaa minua enemmän kuin viini.

Elsa (katsoen Hallasta suoraan silmiin). Aiotteko nyt käydä

asiaan?…

Hallas (vetäytyen takaisin). Mitä te tarkoitatte?

Elsa. Tarkoitan, että nyt alatte pyrkiä siihen, mitä varten olette
minut tänne kutsunut.

Hallas. En ymmärrä teitä.

Elsa (hieman närkästyen). Mikä yksinkertaisuus! Kuinka

hullunkurista, että minun täytyy lukea teidän ajatuksianne. (Hilliten
itsensä.) Mutta samapa se, kun kerran olen puheliaalla tuulella.

Ette suinkaan te tahtone uskotella minulle, että kutsuitte minut

luoksenne puhellaksenne kanssani ilmoista. Mikäli minä tapoja
tunnen, ei säädyllisen perhenaisen sovi tulla nuoren miehen
asuntoon edes päivällä, saatikka sitten tällaisena vuorokauden
aikana. Eikö niin, herra Hallas?

Hallas (ikäänkuin hämillään). Ehkä olette oikeassa, minä en tunne

kaikkia sääntöjä niin tarkoin.
 Elsa (katkeruudella). Tämä on yölepakkojen hetki, päivälinnut
nukkuvat nyt siveyden hurskasta unta…

Hallas (loukkaantuneena). Elsa!

Elsa. Ehkä tämä puhe ei teitä miellytä. Ei se minuakaan miellytä,

uskokaa pois! Mutta minä olen nyt päättänyt olla rehellinen, vaikkapa
vain tämän kerran, rehellinen itselleni ja teille. Kenties on nyt minulla
siihen viimeinen tilaisuus.

Hallas. Elsa, jättäkää katkeruus, uskokaa minua…

Elsa (keskeyttäen). Mitä joutavia, enhän minä lainkaan ole

loukkaantunut. Hyvänen aika, jospa minun ei milloinkaan tarvitsisi
sietää tämän enempää!

Kyllä minä jo tänne tullessani tiesin, millä matkalla olen. Minulle oli
täysin selvillä, että minä täältä lähtiessäni olen oppinut viimeisen
ammattisalaisuuden. Minä palaan huomisaamulla ulosoppineena, ja
kykenen kaikesta keskustelemaan toisten kanssa.

Hallas. Minä en täysin käsitä hämäriä sanojanne. (Tarttuu hänen

molempiin käsiinsä.) Mutta luottakaa minuun, Elsa, uskokaa, että
minä ihailen teitä, te olette järkevä nainen ja yläpuolella toisten
teikäläisten.

Elsa. Kas niin, siinä se nähtiin. Te ette edes ihailunnekaan vallassa

voi olla vertaamatta minua toisiin meikäläisiin. Te ette voi unohtaa,
mistä piiristä minä olen.

Ehkä juuri senvuoksi, että te uskotte minun olevan jonkin verran

ylempänä ammattitovereitani, te käytte asiaan hiukan toista tietä;
niin sanoakseni varovammin ja mutkallisemmin kuin tavallista. Jos te
olisitte ollut varma, että minä olen tovereitteni tasalla, niin te aivan
yksinkertaisesti olisitte ryhtynyt hieromaan kauppaa kanssani.

Hallas (intohimoisen kiihkeästi). Keneksi te luulette minua, Elsa!

Elsa (naurahtaen). Jättäkää paatos! Minä myönnän mielelläni, että

te olette parempi kuin monet muut, mutta eihän sen seikan tarvitse
estää teitä kokonaan kauppaa käymästä. Te vain valitsette
huolellisemmin ostoksenne.

Mutta puhukaamme mieluummin yksinomaan minusta, niin ei tule

riitaa. Mistä te päätätte, että minä olen parempi toisia meikäläisiä,
kuten te suvaitsette sanoa?

Hallas. Minä tunnen sen, tiedän sen, minussa on herännyt

sellainen ajatus vähitellen teitä katsellessani, ja tänä iltana on se
kehittynyt täydelliseksi varmuudeksi.

Elsa. Odottakaapa, minä ehkä voin määritellä tarkemmin: eiköhän

sen vuoksi, etteivät toverinne klubissa ole koskaan voineet kerskata
omistaneensa minua? Eikö totta?

Hallas (empien). Ehkä — osaksi. (Sitten leimahtaen.) Mutta

kuitenkin on syy syvemmällä, Elsa, vaikka te ette salli minun sanoa
ajatustani loppuun. Minä rakastan teitä, Elsa!… Elsa, minä rakastan
sinua mielettömästi. Se tunne on minussa syntynyt jo aikoja sitten,
ja tänä iltana on se leimahtanut vastustamattomaksi liekiksi.

(Elsa on kuunnellut Hallaan sanoja silmänsä sulkien ja taaksepäin

nojautuen. Hän ei ole vastustanut, kun Hallas on kiertänyt kätensä
hänen ympärilleen. Näin on mennyt tuokio. Hallaan hyväilyt yhä
kiihtyvät ja lopulta Elsa vastaa niihin. — Sitten hän ikäänkuin kokoaa
voimansa, irtautuu H:n syleilystä ja nousee.)

Elsa. Sittenkin, sittenkin… Minä luulin, että sellainen nainen

minussa oli kuollut, tai että se ei milloinkaan ollut elänytkään. Mutta
minä olen erehtynyt… erehtynyt…

Hallas (nousee myös ja siirtyy Elsan luokse). Elsa, miksi sinä

pakenet? (Tarttuu Elsan vastustamatta häntä vyötäisistä ja taluttaa
hänet takaisin sohvaan.) Älä loittone minusta, Elsa, sinä rakastat
minua! Sano!

Elsa (on vähitellen saavuttanut entisen mielenmalttinsa). Mitä

varten? Riittänee toki, kun en minä hyväilyjänne vastusta.

Hallas. Ei, Elsa, se ei riitä! Minä tahdon omistaa sinut täydellisesti,

koko elämäni ajaksi.

Elsa. Minulle voitte puhua noin, minä en siinä suhteessa ole

vaarallinen. Mutta ajatelkaapa itse, kuinka varomattomia te miehet,
parhaimmatkin teistä, olette. Intohimonne puuskassa olette te
valmiita lupaamaan mitä tahansa, mutta kuinka moni teistä kykenee
pitämään sanansa?

Hallas (itserakkaan kylmästi). Jos teillä on huono kokemus

miehistä, niin älkää sovittako sitä minuun.

Elsa (myös kylmästi). Minulla ei ole miehistä siinä suhteessa, kuin

te luultavasti tarkoitatte, minkäänlaista kokemusta. Jos te katsoitte
olevan syytä loukkaantua minun sanoistani, niin eiköhän minulla olisi
vielä enemmän syytä panna pahakseni teidän pistävä
huomautuksenne, sillä siinä oli liian hyvin tahkottu kärki. Mutta minä
en ole siitä millänikään. Minä tiedän, mistä piiristä minä olen
kotoisin, ja olen valmis kestämään enemmänkin. Koska te kuitenkin
haluatte puhdistautua minun edessäni, mikä muuten on aivan turha
vaiva, niin miksi en minä tekisi samaa teidän edessänne. Niin
ihmeelliseltä kuin se teistä saattaa kuuluakin, ei minulla ole tähän
saakka ollut minkäänlaisia suhteita kehenkään mieheen.

Hallas (kiihkeästi). Elsa, armas, anna anteeksi! En tiedä itsekään,

mistä nuo sanat suuhuni tulivat. Elsa, sinä…

Elsa (keskeyttäen). Sanoinhan jo, ettei kursailemisia tarvita, en

minä loukkaannu. Minä en ole sen parempi kuin muutkaan, kaikki
riippuu vain sattumasta. Ehkä on minun tahtoni joskus ollut toinen ja
pyrkimykseni jalompi, mutta ympäristö on jo ehtinyt turmella minun
sieluni, vaikka kohtalon oikku on jättänyt ruumiini tähän saakka
koskemattomaksi. Älkää kuitenkaan luulko, että minä olisin tätä
sattumaa kiittänyt. Päinvastoin. Juopuneet kädet vaanivat joka päivä,
tai paremminkin joka yö, kuin suden kynnet, ja monta kertaa olen
minä tuntenut niitten kouristuksen jälkeenpäin unettomana
vuoteellani viruessani. Minun sieluni ovat ne jo raadelleet verille, ja
siksi olen minä melkein kironnut kohtaloa, joka ei ole sallinut niitten
kynsien vielä repiä minun ruumistani. Ei mikään ole kauheampaa
kuin laskea hetkiä: tänäänkö vai huomenna?

Hallas. Elsa, älä ole katkera. Sinuun eivät pedot saa koskea, minä
suojelen sinua. Sinä tulet vaimokseni, sinä olet aarre, jota minulla ei
ole oikeutta löydettyäni jättää.

Elsa (hymyillen raukeasti). Ei, ei, älkää puhuko noin. Älkää

herättäkö minussa taas naista, sitä entistä ja kaukaista. Jos se
tänään herää, on se kuitenkin ehkä jo huomenna jälleen kuollut.
Minun elämäni soitto on lasien kilinä, minä elän vain viininhöyryjen
huomaavassa ilmassa. Toisissa, raittiimmissa oloissa minä sammun
ja jäähdyn. Minulla ei ole oikeutta ajatellakaan sitoa elämääni
toiseen, joka ei ole samasta piiristä. Ammattihymyily ei ole sovelias
kodin kaunistukseksi.

Hallas. Elsa, sinä suotta kuvailet asemaasi liian synkin värein: Sinä
totisesti olet parhain nainen, minkä minä elämässäni olen tavannut.

Elsa. Jokohan? Ja mistä te sen tiedätte? Ettehän te tunne edes

minun sukunimeäni. Kummallisia olette te miehet. Te olette valmiita
menemään naimisiin tietämättä edes morsiamenne nimeä… Ei, älkää
puhuko joutavia. Ravintolanainen ei sovi avioelämään. Hän on
ainoastaan Elsa tai Katri tai joku muu, ja sellaisena hänen täytyy
pysyä, jollei hän tahdo turmella omaansa ja muitten elämää.

Hallas. Elsa, ajattele toki, mitä puhut. Miksi haluat sinä kieltää
onnemme? Sinulla on omat synkät kuvittelusi, mutta minä en usko
niihin, ja minä todistan sinulle, että ne ovat paikkansa pitämättömät.

Elsa (hellästi, hyväillen). Minä tiedän, mitä onnea sinä tavoittelet,

ja sen minä sinulle lahjoitan. Juuri sinulle, sillä sinä olet parempi
muita. (Hiukan katkerasti.) Ken kerran on määrätty kuulumaan
yhteiseen omaisuuteen, hänen täytyy siksi tulla, ennemmin tai
myöhemmin. Minä en voi välttää kohtaloani, enkä minä pitemmälle
tahdokaan. Täydellisesti ammattitaitoinen menestyy aina parhaiten.
Se täydellisyys minun täytyy saavuttaa.

(Taas hellästi.) Rakas, minä lahjoitan sinulle ensi kerran onnen. En

tiedä, tuottaako se onnea myöskin minulle, mutta ei se ainakaan ole
mikään uhri, sillä minä olen jo sielussani aikoja sitten menettänyt
sen, minkä sinä nyt ensiksi saat minun ruumiiltani.
Tule!…
*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOHTALON KOURA
***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying
copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of
Use part of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything
for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and

Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund
from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the
collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the
individual works in the collection are in the public domain in the
United States. If an individual work is unprotected by copyright law
in the United States and you are located in the United States, we do
not claim a right to prevent you from copying, distributing,
performing, displaying or creating derivative works based on the
work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of
course, we hope that you will support the Project Gutenberg™
mission of promoting free access to electronic works by freely
sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated
with the work. You can easily comply with the terms of this
agreement by keeping this work in the same format with its attached
full Project Gutenberg™ License when you share it without charge
with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also
govern what you can do with this work. Copyright laws in most
countries are in a constant state of change. If you are outside the
United States, check the laws of your country in addition to the
terms of this agreement before downloading, copying, displaying,
performing, distributing or creating derivative works based on this
work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes
no representations concerning the copyright status of any work in
any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must
appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™
work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears,
or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is
accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: