Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at ebookluna.

com

(eBook PDF) Absolute Java, 6th Global Edition by

Walter Savitch

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-absolute-java-6th-
global-edition-by-walter-savitch/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookluna.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

(eBook PDF) Absolute C++ 6th Global Edition by Walter

Savitch

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-absolute-c-6th-global-edition-
by-walter-savitch/

ebookluna.com

(eBook PDF) Absolute C++ 6th Edition by Walter Savitch

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-absolute-c-6th-edition-by-
walter-savitch/

ebookluna.com

(eBook PDF) Financial Accounting 6th Canadian Edition by

Walter

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-financial-accounting-6th-
canadian-edition-by-walter/

ebookluna.com

(eBook PDF) Java Software Solutions 9th Global Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-java-software-solutions-9th-
global-edition/

ebookluna.com
(eBook PDF) Big Java: Early Objects, 6th Edition by Cay S.
Horstmann

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-big-java-early-objects-6th-
edition-by-cay-s-horstmann/

ebookluna.com

(eBook PDF) Financial Accounting 10th Edition by Walter

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-financial-accounting-10th-
edition-by-walter/

ebookluna.com

(eBook PDF) Starting Out with Java Early Objects 6th

Edition by Tony Gaddis

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-starting-out-with-java-early-
objects-6th-edition-by-tony-gaddis/

ebookluna.com

(eBook PDF) Financial Accounting, Fifth Canadian Edition

by Walter

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-financial-accounting-fifth-
canadian-edition-by-walter/

ebookluna.com

(eBook PDF) Data Structures and Abstractions with Java 4th

Global Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-data-structures-and-
abstractions-with-java-4th-global-edition/

ebookluna.com
 Preface      7

VIDEO NOTES
VideoNotes are step-by-step videos that guide readers through the solution to an end-of-
chapter problem or further illuminate a concept presented in the text. Icons in the text
VideoNote
indicate where a VideoNote enhances a topic. Fully navigable problems allow for self-
paced instruction. VideoNotes are located at www.pearsonglobaleditions.com/savitch.

OTHER FEATURES
Pitfall sections, programming tip sections, and examples of complete programs with
sample I/O are given throughout each chapter. Each chapter ends with a summary
section and a collection of programming projects suitable to assign to students.

How to Access Instructor and Student Resource

Materials
Online Practice and Assessment with . MyProgrammingLab
helps students fully grasp the logic, semantics, and syntax of programming. Through
practice exercises and immediate, personalized feedback, MyProgrammingLab improves
the programming competence of beginning students who often struggle with the basic
concepts and paradigms of popular high-level pro- gramming languages.
A self-study and homework tool, a MyProgrammingLab course consists of hun-
dreds of small practice problems organized around the structure of this textbook. For
students, the system automatically detects errors in the logic and syntax of their code
submissions and offers targeted hints that enable students to figure out what went
wrong—and why. For instructors, a comprehensive gradebook tracks correct and
incorrect answers and stores the code inputted by students for review.
For a full demonstration, to see feedback from instructors and students, or to get
started using MyProgrammingLab in your course, visit www.myprogramminglab.com.

SUPPORT MATERIAL
The following support materials are available to all users of this Global Editions book
at www.pearsonglobaleditions.com/savitch:
■ Source code from the book

The following resources are available to qualified instructors only at www.

pearsonglobaleditions.com/savitch. Please contact your local sales representative for
access information:
■ Instructor’s Manual with Solutions
■ PowerPoint® slides

ACKNOWLEDGMENTS
Numerous individuals have contributed invaluable help and support in making this
book happen: My former editor, Susan Hartman at Addison-Wesley, first conceived of
the idea for this book and worked with me on the first editions; My current ­editor, Matt
8      Preface

Goldstein, provided support and inspiration for getting subsequent editions reviewed,
revised, and out the door; Kelsey Loanes, Rose Kernan, Demetrius Hall, and the other
fine people at Pearson also provided valuable assistance and encouragement.
The following reviewers provided corrections and suggestions for this book. Their
contributions were a great help. I thank them all. In alphabetical order they are:
Jim Adams Chandler-Gilbert Community College
Gerald W. Adkins Georgia College & State University
Dr. Bay Arinze Drexel University
Tamara Babaian Bentley University
James Baldo George Mason University
Prof. Richard G. Baldwin Austin Community College
Kevin Bierre Rochester Institute of Technology
Jon Bjornstad Gavilan College
Janet Brown-Sederberg Massasoit Community College
Tom Brown Texas A&M University, Commerce
Charlotte Busch Texas A&M University, Corpus Christi
Stephen Chandler NW Shoals Community College
Hong Cheng Southern Arkansas University
KY Daisy Fan Cornell University
Adrienne Decker University of Buffalo
Brian Downs Century College
Jeffrey Edgington University of Denver
Keith Frikken Miami University
Ahmad Ghafarian North Georgia College & State University
Arthur Geis College of DuPage
Massoud Ghyam University of Southern California
Susan G. Glenn Gordon College
Nigel Gwee Louisiana State University
Judy Hankins Middle Tennessee State University
May Hou Norfolk State University
Sterling Hough NHTI
Chris Howard DeVry University
Eliot Jacobson University of California, Santa Barbara
Balaji Janamanchi Texas Tech University
Suresh Kalathur Boston University
Edwin Kay Lehigh University
Dr. Clifford R. Kettemborough IT Consultant and Professor
 Preface      9

Frank Levey Manatee Community College

Xia Lin Drexel University
Mark M. Meysenburg Doane College
Sridhar P. Nerur The University of Texas at Arlington
Hoang M. Nguyen Deanza College
Rick Ord University of California, San Diego
Prof. Bryson R. Payne North Georgia College & State University
David Primeaux Virginia Commonwealth University
Neil Rhodes University of California, San Diego
W. Brent Seales University of Kentucky
Lili Shashaani Duquesne University
Riyaz Sikora The University of Texas at Arlington
Christopher Simpkins Georgia Tech
Jeff Six University of Delaware
Donald J Smith Community College of Allegheny County
Tom Smith Skidmore College
William Smith Tulsa Community College
Xueqing (Clare) Tang Governors State University
Ronald F. Taylor Wright State University
Thomas VanDrunen Wheaton College
Shon Vick University of Maryland, Baltimore County
Natalie S. Wear University of South Florida
Dale Welch University of West Florida
David A. Wheeler
Wook-Sung Yoo Gannon University

Special thanks goes to Kenrick Mock (University of Alaska Anchorage) who

executed the updating of this edition. He once again had the difficult job of satisfying
me, the editor, and himself. I thank him for a truly excellent job.
 Walter Savitch
Pearson wishes to thank and acknowledge the following people for their work on the
Global Edition:
Contributors
Vikas Deep Dhiman Amity University
Madhurima Hooda Amity University
Reviewers
Manasa Rengarer NMAM Institute of Technology
S.H. Chung Wawasan Open University
Issam A. El-Moughrabi Gulf University of Science and Technology
 LOCATION OF VIDEONOTES IN THE TEXT VideoNote
www.pearsonglobaleditions.com/savitch

Chapter 1 Compiling a Java Program, page 42

Solution to Programming Project 1.7, page 88
Chapter 2 Using printf, page 94
Pitfalls Involving nextLine(), page 115
Solution to Programming Project 2.11, page 129
Solution to Programming Project 2.12, page 130
Chapter 3 Nested Loop Example, page 177
Debugging Walkthrough, page 184
Generating Random Numbers, page 191
Solution to Programming Project 3.9, page 202
Solution to Programming Project 3.13, page 203
Chapter 4 Information Hiding Example, page 239
Example Using the StringTokenizer Class on a CSV File, page 279
Solution to Programming Project 4.9, page 287
Chapter 5 Deep Copy vs. Shallow Copy Example, page 353
Solution to Programming Project 5.9, page 376
Chapter 6 Arrays of Objects, page 390
Solution to Programming Project 6.8, page 454
Solution to Programming Project 6.15, page 456
Chapter 7 Inheritance Walkthrough, page 464
Solution to Programming Project 7.3, page 509
Solution to Programming Project 7.5, page 511
Chapter 8 Late Binding Example, page 518
Solution to Programming Project 8.1, page 550
Solution to Programming Project 8.9, page 553
Chapter 9 Solution to Programming Project 9.1, page 609
Solution to Programming Project 9.7, page 611
Chapter 10 Reading a Text File, page 625
Solution to Programming Project 10.1, page 679
Solution to Programming Project 10.9, page 681
Chapter 11 Recursion and the Stack, page 696
Solution to Programming Project 11.3, page 720
Chapter 12 Solution to Programming Project 12.9, page 746
Chapter 13 Solution to Programming Project 13.1, page 790
Solution to Programming Project 13.11, page 793
Chapter 14 Solution to Programming Project 14.7, page 836
Chapter 15 Walkthrough of the Hash Table Class, page 906
Solution to Programming Project 15.1, page 931
Chapter 16 Using HashMap with a Custom Class, page 948
Solution to Programming Project 16.3, page 975
Solution to Programming Project 16.5, page 976
Chapter 17 GUI Layout Using an IDE, page 1009
Solution to Programming Project 17.1, page 1053
Chapter 18 Walkthrough of a Simple Drawing Program, page 1082
Solution to Programming Project 18.7, page 1117
Chapter 19 Walkthrough of a Program with Race Conditions, page 1134
Networking with Streams, page 1138
Functional Programming Example, page 1172
Solution to Programming Project 19.3, page 1196
Solution to Programming Project 19.11, page 1197
Chapter 20 No video notes (Chapter on website)
This page intentionally left blank
Brief Contents

Chapter 1 Getting Started  33

Chapter 2 Console Input and Output  89
Chapter 3 Flow of Control 131
Chapter 4 Defining Classes I 205
Chapter 5 Defining Classes II 291
Chapter 6 Arrays 377
Chapter 7 Inheritance 459
Chapter 8 Polymorphism and Abstract Classes  515
Chapter 9 Exception Handling  555
Chapter 10 File I/O 613
Chapter 11 Recursion 683
Chapter 12 UML and Patterns  725
Chapter 13 Interfaces and Inner Classes  747
Chapter 14 Generics and the ArrayList Class  795
Chapter 15 Linked Data Structures  839
Chapter 16 Collections, Maps and Iterators  935
Chapter 17 Swing I 981
Chapter 18 Swing II 1057
Chapter 19 Java Never Ends  1119
Chapter 20 Applets and HTML  (online at
www.pearsonglobaleditions.com/savitch)
Appendix 1 Keywords 1199
Appendix 2 Precedence and Associativity Rules  1201
Appendix 3 ASCII Character Set  1203
Appendix 4 Format Specifications for printf 1205
Appendix 5 Summary of Classes and Interfaces  1207
Index 1275

     13
This page intentionally left blank
Contents

Chapter 1 Getting Started 33

1.1 Introduction to Java  34

Origins of the Java Language ★ 34
Objects and Methods 35
Applets ★ 36
A Sample Java Application Program 37
Byte-Code and the Java Virtual Machine 40
Class Loader ★ 42
Compiling a Java Program or Class 42
Running a Java Program 43
TIP: Error Messages 44

1.2 Expressions and Assignment Statements  45

Identifiers 45
Variables 47
Assignment Statements 48
TIP: Initialize Variables 50
More Assignment Statements ★ 51
Assignment Compatibility 52
Constants 53
Arithmetic Operators and Expressions 55
Parentheses and Precedence Rules ★ 56
Integer and Floating-Point Division 58
PITFALL: Round-Off Errors in Floating-Point Numbers 59
PITFALL: Division with Whole Numbers 60
Type Casting 61
Increment and Decrement Operators 62

1.3 The Class String 65

String Constants and Variables 65
Concatenation of Strings 66
Classes 67
String Methods 69
Escape Sequences 74
String Processing 75
The Unicode Character Set ★ 75

     15
16      Contents

1.4 Program Style 78

Naming Constants 78
Java Spelling Conventions 80
Comments 81
Indenting 82

Chapter Summary 83
Answers to Self-Test Exercises 84
Programming Projects 86

Chapter 2 Console Input and Output 89

2.1 Screen Output 90

System.out.println 90
TIP: Different Approaches to Formatting Output 93
Formatting Output with printf 93
TIP: Formatting Monetary Amounts with printf 97
TIP: Legacy Code 98
Money Formats Using NumberFormat ★ 99
Importing Packages and Classes 102
The DecimalFormat Class ★ 104

2.2 Console Input Using the Scanner Class  108

The Scanner Class 108
PITFALL: Dealing with the Line Terminator, '\n' 115
The Empty String 116
TIP: Prompt for Input 116
TIP: Echo Input 116
Example: Self-Service Checkout 118
Other Input Delimiters 119

2.3 Introduction to File Input 121

The Scanner Class for Text File Input 121

Chapter Summary 124

Answers to Self-Test Exercises 124
Programming Projects 127

Chapter 3 Flow of Control 131

3.1 Branching Mechanism 132

if-else Statements 132
Omitting the else 133
Compound Statements 134
TIP: Placing of Braces 135
Nested Statements 136
 Contents      17

Multiway if-else Statement 136

Example: State Income Tax 137
The switch Statement 139
PITFALL: Forgetting a break in a switch Statement 143
The Conditional Operator ★ 144

3.2 Boolean Expressions 145

Simple Boolean Expressions 145
PITFALL: Using = in Place of == 146
PITFALL: Using == with Strings 147
Lexicographic and Alphabetic Order 148
Building Boolean Expressions 151
PITFALL: Strings of Inequalities 152
Evaluating Boolean Expressions 152
TIP: Naming Boolean Variables 155
Short-Circuit and Complete Evaluation 156
Precedence and Associativity Rules 157

3.3 Loops 164

while Statement and do-while Statement 164
Algorithms and Pseudocode 166
Example: Averaging a List of Scores 169
The for Statement 170
The Comma in for Statements 173
TIP: Repeat N Times Loops 175
PITFALL: Extra Semicolon in a for Statement 175
PITFALL: Infinite Loops 176
Nested Loops 177
The break and continue Statements ★ 180
The exit Statement 181

3.4 Debugging 182

Loop Bugs 182
Tracing Variables 182
General Debugging Techniques 183
Example: Debugging an Input Validation Loop 184
Preventive Coding 188
Assertion Checks ★ 189

3.5 Random Number Generation ★ 191

The Random Object 191
The Math.random() Method 193

Chapter Summary 194

Answers to Self-Test Exercises 194
Programming Projects 200
18      Contents

Chapter 4 Defining Classes I 205

4.1 Class Definitions  206

Instance Variables and Methods 209
More about Methods 212
TIP: Any Method Can Be Used as a void Method 216
Local Variables 218
Blocks 219
TIP: Declaring Variables in a for Statement 220
Parameters of a Primitive Type 220
PITFALL: Use of the Terms “Parameter” and “Argument” 227
Simple Cases with Class Parameters 229
The this Parameter 229
Methods That Return a Boolean Value 231
The Methods equals and toString 234
Recursive Methods 237
TIP: Testing Methods 237

4.2 Information Hiding and Encapsulation  239

public and private Modifiers 240
Example: Yet Another Date Class 241
Accessor and Mutator Methods 242
TIP: A Class Has Access to Private Members of All Objects of the Class 247
TIP: Mutator Methods Can Return a Boolean Value ★ 248
Preconditions and Postconditions 249

4.3 Overloading 250
Rules for Overloading 250
PITFALL: Overloading and Automatic Type Conversion 254
PITFALL: You Cannot Overload Based on the Type Returned 256

4.4 Constructors 258
Constructor Definitions 258
TIP: You Can Invoke Another Method in a Constructor 266
TIP: A Constructor Has a this Parameter 266
TIP: Include a No-Argument Constructor 267
Example: The Final Date Class 268
Default Variable Initializations 269
An Alternative Way to Initialize Instance Variables 269
Example: A Pet Record Class 270
The StringTokenizer Class ★ 274

Chapter Summary 279

Answers to Self-Test Exercises 280
Programming Projects 285
 Contents      19

Chapter 5 Defining Classes II 291

5.1 Static Methods and Static Variables  293

Static Methods 293
PITFALL: Invoking a Nonstatic Method Within a Static Method 295
TIP: You Can Put a main in Any Class 296
Static Variables 300
The Math Class 305
Wrapper Classes 309
Automatic Boxing and Unboxing 310
Static Methods in Wrapper Classes 312
PITFALL: A Wrapper Class Does Not Have a No-Argument Constructor 315

5.2 References and Class Parameters  316

Variables and Memory 317
References 318
Class Parameters 323
PITFALL: Use of = and == with Variables of a Class Type 327
The Constant null 329
PITFALL: Null Pointer Exception 330
The new Operator and Anonymous Objects 330
Example: Another Approach to Keyboard Input ★ 331
TIP: Use Static Imports ★ 333

5.3 Using and Misusing References  335

Example: A Person Class 336
PITFALL: null Can Be an Argument to a Method 341
Copy Constructors 345
PITFALL: Privacy Leaks 347
Mutable and Immutable Classes 351
Tip: Deep Copy versus Shallow Copy 353
TIP: Assume Your Coworkers Are Malicious 354

5.4 Packages and javadoc 354

Packages and import Statements 355
The Package java.lang 356
Package Names and Directories 356
PITFALL: Subdirectories Are Not Automatically Imported 359
The Default Package 359
PITFALL: Not Including the Current Directory in Your Class Path 360
Specifying a Class Path When You Compile ★ 360
Name Clashes ★ 361
Introduction to javadoc ★ 362
Commenting Classes for javadoc ★ 362
Running javadoc ★ 364
20      Contents

Chapter Summary 366

Answers to Self-Test Exercises 367
Programming Projects 371

Chapter 6 Arrays 377

6.1 Introduction to Arrays  378

Creating and Accessing Arrays 379
The length Instance Variable 382
TIP: Use for Loops with Arrays 384
PITFALL: Array Indices Always Start with Zero 384
PITFALL: Array Index Out of Bounds 384
Initializing Arrays 385
PITFALL: An Array of Characters Is Not a String 387

6.2 Arrays and References  388

Arrays Are Objects 388
PITFALL: Arrays with a Class Base Type 390
Array Parameters 390
PITFALL: Use of = and == with Arrays 392
Arguments for the Method main ★ 397
Methods that Return an Array 399

6.3 Programming with Arrays  400

Partially Filled Arrays 401
Example: A Class for Partially Filled Arrays 404
TIP: Accessor Methods Need Not Simply Return Instance Variables 408
The “for-each” Loop ★ 408
Methods with a Variable Number of Parameters ★ 412
Example: A String Processing Example ★ 415
Privacy Leaks with Array Instance Variables 416
Example: Sorting an Array 420
Enumerated Types ★ 424
TIP: Enumerated Types in switch Statements ★ 429

6.4 Multidimensional Arrays  431

Multidimensional Array Basics 431
Using the length Instance Variable 434
Ragged Arrays ★ 435
Multidimensional Array Parameters and Returned Values 435
Example: A Grade Book Class 436

Chapter Summary 442

Answers to Self-Test Exercises 443
Programming Projects 450
 Contents      21

Chapter 7 Inheritance 459

7.1 Inheritance Basics  460

Derived Classes 461
Overriding a Method Definition 471
Changing the Return Type of an Overridden Method 471
Changing the Access Permission of an Overridden Method 472
PITFALL: Overriding versus Overloading 473
The super Constructor 474
The this Constructor 476
TIP: An Object of a Derived Class Has More than One Type 477
PITFALL: The Terms Subclass and Superclass 480
Example: An Enhanced StringTokenizer Class ★ 481

7.2 Encapsulation and Inheritance  484

PITFALL: Use of Private Instance Variables from the Base Class 485
PITFALL: Private Methods Are Effectively Not Inherited 486
Protected and Package Access 487
PITFALL: Forgetting about the Default Package 490
PITFALL: A Restriction on Protected Access ★ 490

7.3 Programming with Inheritance  493

TIP: Static Variables Are Inherited 493
TIP: “is a” versus “has a” 493
Access to a Redefined Base Method 493
PITFALL: You Cannot Use Multiple supers 495
The Class Object 496
The Right Way to Define equals 497
TIP: getClass versus instanceof ★ 499

Chapter Summary 504

Answers to Self-Test Exercises 505
Programming Projects 508

Chapter 8 Polymorphism and Abstract Classes 515

8.1 Polymorphism 516
Late Binding 517
The final Modifier 519
Example: Sales Records 520
Late Binding with toString 527
PITFALL: No Late Binding for Static Methods 528
Downcasting and Upcasting 529
PITFALL: Downcasting 533
22      Contents

TIP: Checking to See Whether Downcasting Is Legitimate ★ 533

A First Look at the clone Method 536
PITFALL: Sometimes the clone Method Return Type Is Object 537
PITFALL: Limitations of Copy Constructors ★ 538

8.2 Abstract Classes  541

Abstract Classes 542
PITFALL: You Cannot Create Instances of an Abstract Class 546
TIP: An Abstract Class Is a Type 547

Chapter Summary 548

Answers to Self-Test Exercises 548
Programming Projects 550

Chapter 9 Exception Handling 555

9.1 Exception Handling Basics  557

try-catch Mechanism 557
Exception Handling with the Scanner Class 559
TIP: Exception Controlled Loops 560
Throwing Exceptions 562
EXAMPLE: A Toy Example of Exception Handling 564
Exception Classes 569
Exception Classes from Standard Packages 570
Defining Exception Classes 572
TIP: Preserve getMessage 576
TIP: An Exception Class Can Carry a Message of Any Type 578
Multiple catch Blocks 583
PITFALL: Catch the More Specific Exception First 585

9.2 Throwing Exceptions in Methods  588

Throwing an Exception in a Method 588
Declaring Exceptions in a throws Clause 590
Exceptions to the Catch or Declare Rule 593
throws Clause in Derived Classes 594
When to Use Exceptions 595
Example: Retrieving a High Score 596
Event-Driven Programming ★ 599

9.3 More Programming Techniques for Exception

­Handling  601
PITFALL: Nested try-catch Blocks 601
The finally Block ★ 601
Rethrowing an Exception ★ 603
The AssertionError Class ★ 603
 Contents      23

ArrayIndexOutOfBoundsException 604

Chapter Summary 604

Answers to Self-Test Exercises 605
Programming Projects 609

Chapter 10 File I/O 613

10.1 Introduction to File I/O 614

Streams 614
Text Files and Binary Files 615

10.2 Text Files 616

Writing to a Text File 616
PITFALL: A try Block Is a Block 622
PITFALL: Overwriting an Output File 622
Appending to a Text File 623
TIP: toString Helps with Text File Output 624
Reading from a Text File 625
Reading a Text File Using Scanner 625
Testing for the End of a Text File with Scanner 628
Reading a Text File Using BufferedReader 635
TIP: Reading Numbers with BufferedReader 639
Testing for the End of a Text File with BufferedReader 639
Path Names 641
Nested Constructor Invocations 642
System.in, System.out, and System.err 643

10.3 The File Class 645

Programming with the File Class 645

10.4 Binary Files ★ 649

Writing Simple Data to a Binary File 650
UTF and writeUTF 654
Reading Simple Data from a Binary File 655
Checking for the End of a Binary File 660
PITFALL: Checking for the End of a File in the Wrong Way 661
Binary I/O of Objects 662
The Serializable Interface 663
PITFALL: Mixing Class Types in the Same File 666
Array Objects in Binary Files 666

10.5 Random Access to Binary Files ★ 668

Reading and Writing to the Same File 668
PITFALL: RandomAccessFile Need Not Start Empty 674
24      Contents

Chapter Summary 674

Answers to Self-Test Exercises 675
Programming Projects 679

Chapter 11 Recursion 683

11.1 Recursive void Methods  685

Example: Vertical Numbers 685
Tracing a Recursive Call 688
A Closer Look at Recursion 691
PITFALL: Infinite Recursion 693
Stacks for Recursion ★ 694
PITFALL: Stack Overflow ★ 696
Recursion versus Iteration 696

11.2 Recursive Methods That Return a Value  697

General Form for a Recursive Method That Returns a Value 698
Example: Another Powers Method 698

11.3 Thinking Recursively  703

Recursive Design Techniques 703
Binary Search ★ 704
Efficiency of Binary Search ★ 710
Example: Finding a File 712

Chapter Summary 715

Answers to Self-Test Exercises 715
Programming Projects 720

Chapter 12 UML and Patterns 725

12.1 UML 726

History of UML 727
UML Class Diagrams 727
Class Interactions 728
Inheritance Diagrams 728
More UML 730

12.2 Patterns ★ 731

Adaptor Pattern ★ 731
The Model-View-Controller Pattern ★ 732
EXAMPLE: A Sorting Pattern 733
Restrictions on the Sorting Pattern 739
Efficiency of the Sorting Pattern ★ 739
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
The Project Gutenberg eBook of Liina
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Liina

Author: Lilli Suburg

Release date: February 14, 2024 [eBook #72959]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Otava, 1892

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LIINA ***

LIINA

Kirj.

Lilli Suburg

Suomennos viron kielestä

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1892.

I.

Isäni oli kartanon pehtori, joka piti huolta peltotöistä, viina- ja

olutkellareista sekä aitoista. Muu hallitus ja kirjanpito oli saksalaisen
kirjurin huostassa. Kartanon rouvan mies oli nuorena kuollut. Silloin
uskoi hän vanhemmilleni, jotka olivat olleet hänen uskollisimpia
palvelijoitaan, kaiken maanviljelyksen ja mitä siihen kuului. Heidän
elämänsä kävi sentähden paremmaksi kuin toisten palvelijain. He
voivat myöskin lapsensa pitää puhtaimmissa vaatteissa ja antaa
heille huolellisemman, niinkuin sanottiin saksalaisen kasvatuksen.
Lapset myöskin, saksalaiseen tapaan, sanoivat vanhempiaan
"papaksi" ja "mammaksi". Ja koska yksi asia seuraa toistansa, niin
tämän saksalaisen sivistyksen tähden myöskin ylhäisemmät
kunnioittivat minun vanhempiani, ja kartanon rouvakin otti mielellään
heidän lapsensa omille lapsilleen leikkitoveriksi. Minut, joka olin
kaikista vanhin, mamma usein, suureksi ilokseni, pesi puhtaaksi,
puetti pyhävaatteisiin ja antoi palvelustytön saattaa mäelle
leikkimään. — Oi, armas aika, jolloin pieni sykkivä sydän ei vielä
tunne muuta kuin suurta iloa jokaisesta kauniista esineestä, johon
silmä sattuu ja jota uskaltaa kädellään kosketella! Oi, armas aika,
jolloin ajatus ei osaa katsoa ihmisten säätyä, vaan kiintyy jokaiseen
yhdenikäiseen ja yhdenkokoiseen ihmiseen, ikäänkuin ei olisi
pienintäkään asiaa maailmassa, joka välin voisi rikkoa! Yhdenlainen
ilo loisti myöskin Auroora neidin ja Liinan silmistä, kun he jälleen
toisensa tapasivat, ja ystävyys oli olemassa, vaikk'eivät ystävät
ymmärtäneet sille nimeäkään antaa. Ja vaikka ei Auroora neiti
ymmärtänyt hyvästi maan kieltä, ja vaikka Liina vaan puhui
muutaman sanan saksaa, he kuitenkin ymmärsivät toisiansa, ja pian
kajahti iloinen nauru lastenkamarista. — Oi, kallis lapsuuden aika,
ikävällä ajattelen sinua, ja kyyneleet nousevat silmiin, kun muistelen
Aurooran kauniita kasvoja ja sinisiä silmiä!

Me leikimme ja opimme samalla toinen toisemme kieltä.

Vanhempani olivat hyvillään, että minä pian puhuin hyvästi saksaa,
ja vielä suurempi ilo oli heillä, kun rouva eräänä päivänä kutsutti
mamman luokseen ja selitti hänelle, että Auroora neidille tulee
opettajatar ja että Liina, joka tälle aina on ollut rakas ja sievä
leikkikumppani, saisi myöskin olla hänen toverinaan opin tiellä.
Suuresti iloitsin siitä myöskin minä ja Auroora. Nythän me saisimme
joka päivä aamusta iltaan olla yhdessä, ja vaan yönajaksi pitäisi
toisistamme erota. Niin kävikin. Opettajaneiti tuli ja minä lähdin joka
aamu mäelle, kävin vaan päivällisellä kotona. Usein jäin kuitenkin
koko päiväksi sinne oppimaan ja leikkimään.

Vanhemmat ja minä olimme siihen sangen tyytyväisiä, mutta

minun pienemmät sisareni nurisivat, kun heidän kanssaan niin
harvoin leikin. Eikä minun entinen naapurini ja toverini sepän
Jansukaan ollut minuun ensinkään tyytyväinen. Hän oli minun
kanssani kesällä juossut joen rannalla, talvella sen jäällä luistellut ja
minua vetänyt kelkalla, sillä hän oli isompi ja muutamaa vuotta
minua vanhempi. "Liina", sanoi hän eräänä pyhäpäivänä, "minä en
sitä ensinkään salli, että sinä niin paljo olet mäellä ja tulet yhä
saksalaisemmaksi ja minua kohtaan ylpeäksi, sillä kaikki saksalaiset
ovat ylpeitä." Tämmöiseen nuhtelemiseen en ollut ensinkään
tottunut, ja minä suutuin häneen, ettei hän kärsinyt saksalaisia,
jotka aina olivat olleet hyviä minulle. Mutta kuitenkin, kun hän oli
mennyt pois, muistui hänen sanansa mieleeni, sillä hänkin oli aina
ollut minulle rakas ja hyvä kohtaani. Minkätähden sanoi hän
saksalaisia ylpeiksi, minkätähden minua sanotaan ylpeäksi? Minä
aioin puhua siitä Aurooran kanssa — mutta pian unhotin kaikki, ja
asia jäi puhumatta.

Minä olin kirjurin luona jo oppinut hiukan lukemaan ja

kirjoittamaan, ja se oli minulle nyt avuksi. Opettaja oli lempeä,
rakasmielinen neiti ja ymmärsi tehdä oppimisen meille rakkaaksi, ja
sekä hän että rouva kiittivät meidän ahkeruuttamme. Mutta mitä
enemmän edistyimme tiedoissa, sitä iloisemmat olimme myöskin
leikin aikana. Joskus täytyi opettajattaren tulla kieltämään meidän
vallattomuuttamme. Hän seurusteli väliaikoina rouvan kanssa ja luki
hänelle. Niinpä tuli hän jälleen eräänä talvi-iltana kiiruhtaen meidän
luoksemme, mutta jäi jo kynnykselle seisomaan, ja nähtyään meidät,
rupesi ääneensä nauramaan. Tämän kuultuaan, tuli rouvakin sinne,
ja mitä näki hän? Keskellä huonetta oli pieni pöytä, pöydällä pesuvati
täynnä saippuavaahtoa. Auroora ylöskäärittyine hihoineen yhdellä ja
minä samoin toisella puolen pöytää heitimme vaahtopalloja suuresti
nauraen toistemme silmille, ja niistä juoksi vesi virtana pitkin kasvoja
ja vaatteita. Mutta moni vaahtorakko oli jäänyt hiuksiin, nenään ja
olkapäihin riippumaan, joka teki meidät niin soman näköisiksi, että
rouva ja neiti olivat katketa nauruun. — Torumista ei ajatellut
kumpainenkaan. He molemmat olivat elämänsä aikana huomanneet,
että ilo ja vapaus parhaiten edistävät kaikkea työtä ja toimitusta,
parhaiten kehittävät myöskin ymmärrystä ja suojelusenkeleinä
johdattavat lastakin kaikkea hyvää tajuamaan.
 Mutta minkätähden katosi tämä ilonaika niin pian? Minkätähden ei
jäänyt minulle tuntemattomaksi kaikki ne väliseinät, jotka ihmisten
sydämiä toisistaan erottavat?
II.

Mutta kuinka kävi minun Jansulleni? Pari viikkoa sen jälkeen, kun
hän oli minulle pahan, mielensä näyttänyt, tuli hän jälleen kiirein
askelin, loistavin silmin luokseni, tarttui minuun, suuteli ja sanoi:
"Liina, minä käyn myös koulua! Minä en voinut sitä kärsiä, että sinä,
joka olet minua niin paljo nuorempi ja pienempi, tulisit minua
viisaammaksi, ja pyysin isää niin kauan, että hän vei minut lukkarin
luo kouluun. Maanantaista asti olen käynyt jo siellä ja opin maan
kielen rinnalla myöskin saksan kieltä, sentähden, että sinäkin opit
saksaa." Nyt tartuin minä hänen kaulaansa ja huudahdin ilolla: "Oi,
kuinka hyvä, kuinka hyvä! Sinä opit nyt myös saksaa, etkä
varmaankaan enää pidä saksalaisia ylpeinä." Minä katsoin terävästi
häneen — sydämeni kävi levottomaksi. Minkätähden katosi loistava
ilo kerrassaan Jansun silmistä, minkätähden vaaleni hän ja katsoi
jälleen sekä vihaisesti että surullisesti minuun? — Hetken perästä
hän lausui: "Liina, sinun vanhempasi ovat hyvällä kohdalla, ja
meidän nykyiset herrasväkemme ovat hyviä ihmisiä; siitä se tulee,
että sinä et vielä tiedä mitään saksalaisten ja talonpoikain
keskinäisestä suhteesta. Minäkään en ole tahtonut sinulle mitään
puhua, etten olisi pahoittanut mieltäsi. Mutta nyt sinä käyt
vanhemmaksi ja voit jo paremmin ymmärtää. Pyydä sentähden
äidiltäsi, että hän lupaa sinut jonakuna lauvantai-iltana meille, niin
pyydämme minun isäni kertomaan meille omasta ja vanhempainsa
elämästä. Kyllä sinäkin sitte alat ymmärtää, miksi en minä voi
saksalaisia rakastaa."

Melkein joka lauvantai, kun hän koulusta tuli kotiin, poikkesi hän
meillä ja kysyi: "No, Liina, tuletko tänäpäivänä?" "En, nyt olen juuri
tullut mäeltä, etten enää ehdi", vastasin hänelle joka kerta. Mutta
todella asia oli semmoinen, että minun pieni sydämeni oli ruvennut
pelkäämään hänen isänsä kertomuksia, vaikk'en niitä vielä ollut
kuullutkaan. Jansu huomasi tämän, eikä pyytänytkään minua enää.

Joulu tuli. Meidän koulumme loppui, ja minä olin jälleen kotona

siskojeni luona, jotka siitä iloitsivat. Jansu tuli myös useammin
meille, ja me luistelimme joella ja teimme lumipalloja, ja hän veti
minua kelkassa ja teki minulle kaikkea, mikä minua huvitti.
Joulunaattona olin mäellä. Auroora ei voinut ensinkään ilman minutta
iloita. Hän kutsui minut taas pyhäksi leikkimään. "Minulle tosin tulee
vieraita ja Otto, vanhin veljeni, joka käy kaupungissa koulua, mutta
sittekin ikävöin sinua." — Viimeisenä pyhänä lähdin taas sinne ja
Auroora tervehti minua hyvin iloisesti. Hänen vieraansa olivat jo
lähteneet, ja hän leikki veljensä kanssa kummipallolla, ja minä myös
siihen yhdyin. Sitte toi Otto puupalikkansa ja kutsui meitä huonetta
rakentamaan. Me kyykkysillämme lattialla rakensimme ahkerasti.
Silloin tuli äkkiä kammari-Leena huoneesen ja sanoi:

"Tule, Liina, sulhastasi tervehtimään; hän seisoo eteisessä pahoilla

mielin, kun ei hän sinua vielä ole nähnyt."

Tämän kuultuaan, nousi Otto äkkiä ylös, otti minua kädestä kiinni
ja kysyi: "kuka siellä on? Liina ei saa meidän luota mennä!"
 "No, no, nuori herra", vastasi Leena, "elkää te tuota talonpoikaista
tyttöä estelkö, te iso saksa, antakaa hänen mennä omaa
säätyläistään tervehtimään." Ja tämän lausui hän semmoisella
äänellä ja katseella, että minä rupesin pelkäämään. Silloin astui
Jansu kynnykselle ja huusi: "Liina, tule pois!" — "Niin, Leena on
oikeassa, mene, vanha talonpoikaistyttö!" sanoi nyt Otto ja työnsi
minut syrjään.

Mutta Auroora, joka ihmeekseen kaiken tämän oli kuullut,

heittäytyi ääneensä itkien minun kaulaani. Minäkin aloin itkeä, ja
silloin tuli rouva ja kysyi pahoilla mielin: "Mikä nyt, lapset? Mikä teille
on tullut?"

"Voi, valitti Auroora, Leena ja Otto käskevät Liinan menemään pois

tuon pojan kanssa, joka tuolla seisoo, sentähden, että hän on
talonpoikainen tyttö."

Leena oli jo mennyt pois, ja Jansu seisoi vielä kynnyksellä. Jansu,

kolmentoista vanha, terve poika puhtaissa vaatteissa, punoittavin
poskin ja tulisin silmin, seisten reippaasti kynnyksellä, oli minusta
kuin joku voimakas mies, jota tuli kuulla. Rouva katsoi häntä, vastasi
lempeästi hänen tervehdykseensä ja kuunteli hänen selitystään. —
"Kunnioitettava rouva, elkää panko pahaksenne minun rohkeuttani,
että rupean teidän kanssanne puhumaan. Mutta kun tiedän, että te
olette sangen hyvä, enkä salli, että Liinan mieltä pahoitetaan, sillä
minäkin Liinaa rakastan, niin tahdon teille kaikki kertoa." Ja hän
puhui, kuinka hänen äitinsä lähetti hänet emännöitsijältä pyytämään
kipeälle lehmälleen rohtoa, kuinka Leena oli jättänyt hänet eteiseen
ja lähtenyt emännöitsijää etsimään, kuinka Leena oli ruvennut Liinaa
ärsyttelemään j.n.e. kuinka kaikki oli käynyt, kunnes rouva saapui
sinne. — Kun rouva kaikki kuuli, otti hän meidät Aurooran kanssa
syliinsä, suuteli meitä ja sanoi: "Te, rakkaat lapseni, olette
yhdenarvoiset, niinkauan kuin olette Jumalaa pelkääväiset, hyvät
lapset, mutta jos toinen on pahempi kuin toinen, silloin on hän
myöskin ala-arvoisempi. Unhoittakaa sentähden Leenan tyhmät
sanat ja olkaa jälleen iloiset! Sinä, rakas Otto, olet
ajattelemattomasti pahoittanut Liinan mielen, mutta siitä puhun
sinulle kahden kesken. Ja sinä, rakas poika, olet minulle mieleen
oikeudentuntosi tähden, ja pyydän sentähden, että jäät lasteni
kanssa leikkimään."

"Kiitän paljo, kunnioitettava rouva", vastasi Jansu, lähestyi rouvaa,

suuteli hänen ojennettua kättänsä ja sanoi: "äitini odottaa minua;
hyvästi!" Niin lähti hän huoneesta.

Meidän ilomme ei tahtonut sillä kertaa tulla entiselleen, vaikka

kyllä Otto hetken perästä, tultuaan äitinsä kamarista, suuteli käsiäni
ja huuliani ja koitti meitä lepyttää kuvakirjoilla ja kaikellaisilla
kauniilla esineillä. Mäeltä tultuani, en ollut milloinkaan tuntenut niin
suurta rakkautta vanhempiani ja siskojani kohtaan. Mutta minä en
puhunut heille mitään siitä, mikä minua suretti. Se oli minun
ensimmäinen salaisuuteni. — Yöllä en paljo saanut unta ja odotin
ikävällä aamua, että saisin tavata Jansua.

Nousin varhain ylös seuraavana päivänä, pukeuduin, menin äidin

luo ja pyysin: "hyvä mamma, saanko mennä tänä päivänä Jansun
luo, minulla on hänen kanssaan paljo puhumista?" — "Paljo
puhumista?" kysyi äiti hymyillen ja sanoi: "mene vaan, mutta älä ole
vallaton!"

Juosten ja hypäten kiiruhdin tietä myöten; Jansu tuli vastaani

puolivälissä matkaa. "Hyvää huomenta, Liina!" huusi hän jo kaukana,
syleili minua, nosti minut ylös maasta ja sanoi, että hän iloissaan
siitä, kun kerran tulin hänen luokseen, tahtoisi kantaa minut
sylissään kotiinsa. Sen hän tekikin, eikä laskenut pois, ennenkuin oli
vienyt minut äitinsä syliin. Hänen äitinsä, iso, terve vaimo-ihminen,
valkeat hiukset, loistavat, siniset silmät, puhtaissa vaatteissa, suuteli
minua otsalle ja sanoi, että hänkin oli hyvillään, kun kerran tulin
Jansun luo, lupasi minulle siitä hyvästä mettä ja mitä hänellä vaan oli
antaa.

Sepän väellä oli kolme kamaria, joissa oli muutama tuoli, pöytä,
puhdas penkki ja vuode. Takimmaisen kamarin oli äiti sisustanut
ainoalle lapselleen, Jansulle, ja siellä nähtiin kauniita kuvia, peili ja
pieni petsattu kirjakaappi. Sinne, omaan kamariinsa, vei nyt Jansu
minut. Minä olin siellä ennen kymmeniä kertoja leikkinyt.

"Jansu", kysyin minä heti, kun sinne tulimme, "olisiko sinun isälläsi
aikaa puhumaan meille omia kertomuksiaan?" "Sen minä arvasin",
hän vastasi, "että sinä eilisen tapauksen jälkeen sitä toivot, mutta
arvaapas, Liina, minä olen puhunut isälle kaikki ja senkin, mitä rouva
meille sanoi, ja isä vastasi siihen: se on hyvä, että sinä olet kaikki
nähnyt ja kuullut ja puhunut minulle. Nyt minä tiedän, että olisin
tehnyt väärin rouvalle, joka on Liinaa niin hyvästi kohdellut, jos olisin
kertomuksillani herättänyt Liinan sydämessä vihaa saksalaisia
kohtaan. Hän tosin, kasvattaessaan Liinaa saksalaiseksi, voi tuottaa
tälle paljon surua ja sydämen tuskaa, jos vaan Liina tahtoo jäädä
vanhempainsa uskolliseksi lapseksi, taikka voi hän tytön heistä ja
meistä kaikista kokonaan vieroittaa. Mutta siitä ei rouva tiedä
mitään, eikä se ole hänelle syyksi luettava. — Minä kyllä tiedän,
rakas Liina, ett'et sinä sitä nyt ymmärrä, mutta toivon, että sinä
tämän vielä tarpeen tullessa muistat. Mutta rakasta nyt kallista
rouvaasi, Aurooraa ja opettaja-neitiä, ja rukoile Jumalaa, ettei hän
minua sinusta eroita. Kyllä sitte olet oikealla tiellä!"
 Oi, rakas Jansu, jos olisit tietänyt, mitä taisteluja Liinasi vielä sai
kärsiä, et olisi vaiennut, vaan puhunut ja antanut isäsikin puhua
suurella äänellä!
III.

Kesäinen aika viheriöine vaatetuksineen, lauhkeine tuulineen,

kaikuvine linnunlauluineen ja iloisine ihmisineen oli jälleen käsissä.
Joki virtaili sinisen, punaisen värisillä kukilla kirjailtuin äyrästensä
lomitse ja heitti vaahtoisia vesipatsaita kohti sinistä taivasta. Koko
luonto oli herännyt uuteen elämään. Voivatko sitten lapset pysyä
lukkojen takana? Eipä suinkaan! Valkeissa, ohuissa vaatteissa,
silkkireunuksilla kuin siivillä kaunistettuina, kukkaseppeleet päässä ja
päivän säteiden nostama puna poskilla, käsi kädessä hyppäsimme,
Auroora, hänen neljä vierastaan ja minä pitkin joen rantaa.

"Nyt olemme piilosilla!" huusi Auroora jääden seisomaan. Niin,

niin, vastasivat hänelle kaikki yhdestä suusta ja pian oli arpa heitetty
silmänpitäjälle, ja kaikki lensivät, mikä tämän, mikä tuon pensaan
taakse piiloon. Otto oli tovereineen, Jansukin nyt joukossa, joen
varrella ja työnsi pitkällä kepillä mastolla ja purjeilla varustettua,
punaiseksi ja mustaksi maalattua laivaa vesille. Tämän lahjoitti Jansu
Otolle, vaikka hän oli sen itse suurella vaivalla valmistanut. Hän oli
sanonut: "Minä annan teille tämän laivan merkiksi, etten hetkellisen
loukkauksen tähden — sillä kertaa enemmän Liinaa, mutta myöskin
minua kohtaan — kanna vihaa ketäkään vastaan, ja myöskin
muistutukseksi, että halveksitulla talonpojallakin on jotakin, josta
suuren Saksan lapset saattavat ihastua. Minun isäni sanoo, ettei
kukaan tiedä lapsena, minlaiselle kohdalle hän vanhana joutuu, ja
että jokaista kerran arvostellaan oikeuden mukaan, sillä Jumala
tuomitsee kaikkia oikeudella."

"Saammeko mekin tulla teidän kanssanne leikkimään?" pyysi Otto,

ja ilomielin se luvattiin hänelle. Nyt pidimme silmiä ja etsimme,
juoksimme ja iloitsimme, kunnes opettaja-neidin rakas ääni meitä
kutsui iltaselle.

Vuoden kauniin aika, keväinen aika, lentää kuin tuulen siivillä

eteenpäin. Niin oli se meiltäkin kulunut leikin ja työn vaihdellessa, ja
Juhannus oli käsissä. Juhannus, tuo kultainen veräjä, jonka kautta
me pääsimme vapauteen. Sillä vaikka oppiminen lapsista olisi kuinka
hauskaa, he kuitenkin suurella ilolla ajattelevat niitä viikkoja, jolloin
heidän ei tarvitse määrätyitä tunteja kirjan ääressä istua. He saavat
silloin äidin luvalla toimittaa paljo helpompia asioita, huolettomasti
maata ja leikkiä paljon enemmän. Lyhyesti: vapaus on silloin suuri.

Vesissä silmin erosimme Auroorasta, sillä hän matkusti äitinsä ja

opettaja-neidin keralla kaukaiseen kartanoon tätinsä ja serkkujensa
luo vieraaksi.

Armas, kallis Auroora, jos olisin tiennyt, etten sinua enää

milloinkaan näkisi, en olisi sinua niin pian sylistäni laskenut! — "A
Dieu! Liina!" "A Dieu, Auroora!" ja ainiaaksi erosimme toisistamme.
Sillä kahden viikon perästä palasi onneton rouva ja suruun vaipunut
opettaja-neiti, kalliin lapsen ruumis mukanaan, kotiin takaisin, jossa
he hänet sanomattomalla murheella hautasivat kirkkomaahan
syreenipuiden suojaan. — Kyllä vein hänen haudallensa
kukkaseppeleitä, kyllä vaivuin polvilleni hänen hautakummulleen ja
huusin surkealla äänellä: "Auroora, Auroora! Sydämeni on hirveän
suruinen, Auroora, minä ikävöin sinua sanomattomasti. Jospa voisin
sinun viereesi kuolla." — Ei auttanut, Auroora oli kuollut, ja hänen
kanssaan loppuivat elämäni huomenhetken iloisimmat, armaimmat
päivät!

Jos minulla ei olisi ollut sinun ystävyyttäsi, rakas Jansu, ja jos eivät
äiti ja opettaja-neiti olisi minua lohduttaneet, tuskin olisin terveenä
pysynyt. Kiinteästi oli todellakin rakkaus yhdistänyt Aurooran ja
minut toisiinsa.

Niin, Jansun ystävyys oli minulle suurena tukena, hänen

rakkautensa auttoi minua voittamaan suruani. Hän ei puhunut paljo
minun kanssani, mutta kirkkomaassa, jossa kävin joka päivä, istui
hän vieressäni. Hän poimi minulle tien vierestä kukkia, huomautti
minulle lintujen laulua ja osoitti sinistä taivasta. Oi, älköön kukaan
pitäkö halpana lapsen ystävyyttä, vaan muistelkoon jokainen usein
omia tunteitaan lapsuuden aikana, niin hän voi varmaankin
paremmin lapsen tunteita käsittää! Silloin ei myöskään aikaihmisten
uskottomuus, petollisuus ja kylmyys tuottaisi hänelle niin suurta
kaipausta. Ovathan kaikki tunteet kuin multaan kylvetyt siemenet,
jotka virkoavat eloon, kun lämmin päivänpaiste tai lauhkea sade niitä
kasvattavat. Älköön myöskään vanhemmat olko välinpitämättömiä
siitä, kenen kanssa heidän lapsensa seurustelee, sillä niinkuin madot
voivat turmella viljapeltosi, niin voivat lapsenkin pahat tunteet ja
ajatukset tehdä toisen lapsen sydämen pellolle suurta vahinkoa.
IV.

Kesä oli kulunut ja opettaja-neiti istui jälleen kahden lapsen kanssa

koulupöydän ääressä. Kahden lapsen kanssa tosin, vaan Aurooran
sijassa oli nyt Hilda rouvan kymmenen vuotinen sisarentytär, jonka
tämä oli rouvalle lohdutukseksi, Aurooran sijaiseksi antanut.
Sijaiseksi tosin, mutta vaikea on kenenkään täyttää äidin sydämeen
jäänyttä tyhjää sijaa. Hildallakin oli suuret, siniset silmät, punoittavat
posket ja kultaiset kiharat, eikä hän ollut kuin vuotta vanhempi
Aurooraa ja oli vielä rouvan rakkaan sisaren tytär.

Koulutunnit olivat loppuneet, lapset nousivat pöydän äärestä,

panivat kirjat, taulut ja kynät kaappiin. Neiti istui vielä, kyynäspää
pöydällä, kasvot puoleksi kädellä peitettynä, silmät surullisesti
luotuina sitä paikkaa kohden, josta Hilda oli noussut, ja pitkin
valkeaa poskea vierähti kyynel toisensa jälkeen. Sitten aukeni hiljaa
ovi, ja pitkä, solakka nainen mustissa vaatteissa, musta pitsimyssy
päässä, astui ovesta sisään. Hänen valkea otsansa paistoi tumman
tukan ympäröimänä kuin pilven peitosta, ja ohuet, vaalean punaiset,
värisevät huulensa olivat kovasti kiinni suljetut, hänen suuret
silmänsä muistuttivat meren laineita, joita päivänpaiste turhaan
koittaa ilahduttaa. Hänenkin katseensa kääntyi Hildan istuimelle ja
syvä huokaus herätti neidin ajatuksistaan. Huomattuaan rouvan
ovella, nousi hän, kävi tätä kohti ja molemmat koittivat toistensa
seurasta löytää lohdutusta suureen ikäväänsä.

"Liina, rakas lapseni", sanoi rouva hetken perästä, kun löysi minut
Aurooran tuolilla itkemässä. "Liina, minä kiitän sinua suuresta
rakkaudestasi Aurooraa kohtaan. Sinä käyt minulle tästälähin vielä
rakkaammaksi. Mutta tulkaa myöskin Hildan kanssa hyviksi ystäviksi,
oppikaa ja leikkikää yhdessä, että jälleen näkisin kaksi iloista lasta
läheisyydessäni." Näin sanoen painoi hän Hildaa ja minua syliinsä,
otti sitten käsistä kiinni ja vei ruualle. — Se oli ensimmäinen
koulupäivä.

Toisina päivinä kävi vähitellen kaikki vanhaan totuttuun tapaan.

Niinkuin kulkijamen, niittyä osoittaessaan, on mahdoton sanoa:
tuosta puuttuu kasvi, joka siinä vielä muutamia päiviä sitten kauniisti
kukoisti, niin eivät olisi vieraat ihmiset myöskään voineet huomata,
että kauniin, kallein olento oli meidän joukostamme pois temmattu.
Mutta vaikka aika on ikävälle paras lääkäri, ei se kuitenkaan tuonut
meille täydellistä unhotusta.

Pian huomasi opettaja-neiti, ettei Hilda ollut niin terävä ja tarkka

oppilas, kuin Auroora oli ollut. Pian huomasin myöskin minä, ettei
Hilda minun kanssani puhunut, eikä minua kohdellut niinkuin
Auroora. Muutaman kuukauden perästä selvisi meille, että vieras
henki hänen kanssaan oli tullut meidän keskuuteemme. Ja se toi
entisen ilon sijaan monta ikävyyttä. Huomattiin pian, minkälaisessa
ilmapiirissä hän oli kasvatettu, mikä hänen tunteitaan oli kehittänyt.

Leikkiminen Hildan kanssa ei myöskään tahtonut enää sujua, ja

minä aloin yhä useimmin mennä kotiin. Rouva ja opettaja-neiti
jonkun kerran kysyivät, mikä kiire minulla oli, mutta kun ei Hilda
menemistäni estellyt, eivät hekään mitään puhuneet, kun vastasin,
että sisaret odottivat.

Nyt odotin sitä enemmän lauantaita ja pyhäpäivää, jolloin Jansun

kanssa jälleen yhdyimme. Mutta sekin ilo minulta pian loppui. Jansun
isällä oli Pietarissa rikas veli, jolla itsellään ei ollut lapsia. Tälle
veljelleen isä oli kirjoittanut, kuinka halukas Jansu oli oppimaan,
mutta kuinka vastenmielistä hänelle oli lähettää poika kaupunkiin,
saksalaiseen kouluun, ja pyysi sentähden veljeltään neuvoa, kuinka
hänen piti poikaansa kouluuttaa, jotta hänestä tulisi älykäs
virolainen. Veli oli heti pyytänyt hänen lähettämään Jansun luokseen
Pietariin, jossa hän lupasi poikaa kouluuttaa ja pitää huolta, ettei
virolainen mieli hänestä katoaisi. Jansun isä suostui halukkaasti
tähän tarjoukseen — ja eräänä iltana kertoi Jansu minulle
lähdöstään, pyysi, ett'en häntä unhoittaisi ja että hänelle usein
kirjoittaisin, sekä kävisin hänen vanhempiaan tervehtimässä. Sitte
lupasi hän oppineena aikamiehenä tulla takaisin minun luokseni,
antoi minulle itkien suuta, ja seuraavana aamuna matkusti pois
isänsä kanssa. Nyt vasta tunsin, kuinka rakas hän minulle oli ollut,
minun ei käynyt syöntini, istuin itsekseni itkien ja ajatuksiini vaipuen
piilopaikoissa, kunnes äidin tai jonkun muun omaisen ääni minut
sieltä kutsui pois. Hänen sanansa, hänen tekonsa, hänen
ulkomuotonsa muistuivat niin elävästi mieleeni, etten toivonut muuta
näkeväni, kuulevani kuin niitä.

Minkätähden on Jumala ottanut minulta pois rakkaimmat ystäväni?

Olenko todella ollut niin paha lapsi, koska hän näin minua rankaisee,
ajattelin itsekseni. Mutta onhan opettaja-neiti aina kiittänyt minua
ahkeraksi, hyväksi ja rakkaaksi lapseksi, eivätkä muutkaan ihmiset
minua niin pahaksi ole sanoneet. Mutta opettaja oli myös sanonut,
että Jumala lähettää toisinaan surujakin lapsilleen, jotta he
paremmin häntä muistaisivat. Tämä ajatus antoi minulle voimaa
voittamaan murhettani. Jansun äiti lohdutti myöskin minua, ja
muutaman päivän perästä hänen lähtönsä jälkeen vei hän minut
kotiinsa, itsellensä seuraksi Jansun sijaan. Hyvillä mielin istuin hänen
luonaan, söin mettä ja join teetä ja puhelimme Jansusta. Sen jälkeen
kävin usein siellä vieraana. Jansun isäkin palasi parin viikon perästä
takaisin Pietarista ja toi paljo terveisiä pojaltaan.

Mutta jota rakkaammaksi tulin Jansun vanhemmille, sitä

huonommaksi kävi Hildan ja minun välini. Hilda valitti usein sitä, että
hänen "tanttinsa" antoi hänen olla yhdessä talonpoikaisen tytön
kanssa, eikä hankkinut hänelle arvonsa mukaista seuraa. "Mamma
on sanonut, että talonpojat eivät kelpaa muuksi kuin meidän
palvelijoiksemme, ja nyt pitää minun tuon Liinan kanssa käydä
koulua, ja opettaja-neiti vielä häntä, jonka vanhemmatkin puhuvat
maan kieltä, kiittää enemmän kuin minua." Näin nurkui hän
itsekseen kirjainsa ääressä, vaan niin, että minä kaikki kuulin, jota
hän näytti tahtovankin. "Odota, odota", ärsytteli Leena, joka Hildan
sanat oli kuullut, kun hän koulukamarissa pyyhki pölyjä, "saat
kuitenkin vielä kerran kuulla, mitä sinun ymmärryksesi maksaa, ja
vielä nähdä, ettet ole mikään ryökynä, vaan yhtä alhaista säätyä kuin
joku meistä. Hilda neiti on oikea saksalainen ja ymmärtää myöskin
semmoisena itsensä pitää." — "Joka on toistaan pahempi, hän on
myös ala-arvoisempi", kaikui minun korvissani rouvan rakas selitys,
enkä siitä sen enempää huolinut. Lähdin kotiin, leikin sisarieni
kanssa. Seuraavana pyhänä menin äidin luvalla sepän luo, ja pian
istuin Jansun äidin polvella ja kuuntelin tarkkaan isän kertomuksia.
Hän puhui paljo meidän kansan elämästä ja orjuudesta, kuinka
kaikki oli käynyt, ja käski minun tarkkaan näitä asioita ajatella.
 Nyt lähdin jälleen kotiin. Mikä raskas, mikä ihmeellinen viikko
seurasi tätä. Ajatukset risteilivät pienessä päässäni, tunteet liikkuivat
sydämessäni ja tekivät minut kovin rauhattomaksi; oppiminen ja
koulupöydän ääressä istuminen kävivät minulle raskaaksi.
Levottomin silmin katseli opettaja-neiti minun vaaleita poskiani ja
silitti niitä usein pehmeällä kädellään, joka minua rauhoitti ja
ilahdutti, mutta ei kuitenkaan voinut kokonaan auttaa. Viikko kului
taas ja pyhänä lähdin jälleen Jansun isän luo. Taas istuimme siellä
yhdessä kolmenkesken ja isä puhui:

"Minä en ole lapsena oppinut muuta kuin lukemaan, huonosti

kirjoittamaan ja katkismuksesta viisi pääkappaletta, mutta huomion
ja ajatuksen kautta on minulle selvinnyt moni asia, jota moni minun
kaltaiseni ei vielä ymmärrä. Myöskin veljeni, joka on joutunut
Pietariin onnellisempiin oloihin, on minua ohjannut lukemista
tajuamaan.

"Mutta mistä rupean sinulle puhumaan? Tahtoisin antaa sinulle

kuvauksen meidän maamme olosta. Minusta näyttää, kuin olisi
maamme täynnä Sinain vuoria, joiden huipuilla kirkkaassa tulen
valossa, ukkosen jyristessä, yksi osa ihmisiä istuu. Toinen osa jälleen
kipuaa tikapuita myöten ylös huomaamatta, sattuuko jalka
jälkeentulijan päähän, niin että tämä lankeaa nenälleen maahan,
taikka lyökö kyynärpää rinnallakulkijan kylkiluun rikki, taikka
tempaako käsi edelläkiipeejän jalkainsa alle.

"Kolmas osa on alhaalla, vuoren juurella.

"Mutta mistä se tulee, että ihmiset, jotka alussa on pantu toinen

toistensa rinnalla elämään, nyt ovat näin moneen osaan jaetut? —
Minun luullakseni he eivät enää muista, että joka ihminen on luotu
toisensa palvelijaksi. Olkoon kartanon omistaja, puhuja, kirjailija,
pellon kyntäjä tai suutari, kaikkein pitää toinen toistaan palvella,
muuten loppuu kerrassaan elämä, joka ihmisen ihmiseksi tekee.
Ilman maanviljelystä kävisi ruumiillinen toimeentulomme vaikeaksi,
ilman kirjoja nääntyisi henkinen kehityksemme. Mutta vaikka joskus
saattaa toisen työ olla toista arvokkaampi, tulee kuitenkin jokaista
kohdella oikeuden mukaan."

"Katsokaa!" sanoo samassa äiti, osoittaen sormellaan akkunaan

päin, "kuka tuolla tulee tietä myöten?" Minä sylistä alas ja akkunan
luo ja — mitä näen? Kaksi herraa kulkee keppi kädessä tietä myöten
kartanoon päin ja — heidän takanaan käy minun isäni paljain päin,
pitäen lakkiaan selkänsä takana, kädet ristissä. Olin ennenkin nähnyt
rouvan holhojaherrojen ja isäni niin käyvän, mutta en ennen ollut
punoittavin poskin vesissä silmin sitä katsellut.

"Tulkaa pois, että saan lopettaa puheeni", sanoi isä, ja me

läksimme jälleen paikoillemme kuuntelemaan isän kertomuksia.
Vihdoin hän lausui: "nyt, rakas lapsi, olet varmaankin kokonaan
väsynyt kuuntelemiseen, mene sentähden äidin kanssa puutarhaan,
ehkä löydätte sieltä jonkun makuisan omenan, joka sinua voi
virkistää."

"Kiitän, rakas seppä-isä, olen hyvillä mielin kuullut ja tahdon oikein

paljo kaikkea ajatella!" sanoin minä niijaten, ja äidin kädestä pitäen
lähdin menemään.

Vielä monta kertaa sen jälkeenkin kertoi seppä-isä ja kuvasi

minulle virolaisten kehityksen aikoja ja orjuuden vaivoja ja herätti
ajatukseni yhä suurempaan työhön. Siten auttoi hän minua
kestämään Hildan ylpeyttä ja Leenan pilkkaa ja teki, että kouluneiti
ihmetellen kuunteli kysymyksiäni ja vastauksiani. Hilda tosin sai
muistutuksia käytöksestään minua kohtaan, mutta se ei juuri
auttanut, sillä Leena, jolle hän uskoi asiansa, auttoi häntä
ylenkatsomaan kaikkia muistutuksia ja ojennuksia. Kun siten Hilda
vieraantui rouvasta ja opettaja-neidistä, kävin heille Aurooran
muiston tähden yhä rakkaammaksi, ja usein painoivat he minua
vesissä silmin rintaansa vasten.

Kahden vuoden perästä oli lääkäri sanonut rouvalle, että hänen

pitäisi terveytensä tähden lähteä Saksaan johonkin kylpypaikkaan. Ja
koska hän ainoan lapsensa Oton tähden, joka jo vuoden oli ollut
Saksassa koulussa, vielä toivoi kauan elävänsä, matkusti hän heti
Hildan ja opettaja-neidin kanssa sinne.

Ikävää tosin oli heistä erota, mutta, rouvan toivon mukaan, pääsin
kaupunkiin kouluun, ja se uusi elämä, minkä siellä sain kokea, auttoi
minua ikäväni unhoittamaan.
V.

Päivän säteet lankesivat siniseltä taivaalta ja valaisivat peltoja,

keltaisen kirjavaksi käyneitä metsiä ja kesän viimeisiä kukkia, koko
luontoa, valaisivatpa kaupunkiakin. Siellä, kivisellä pihalla, kartanon
harmaata seinää vasten, nojautui kaksi tyttöä alla päin ja puhuivat
keskenänsä surullisella äänellä.

"Oi, Liina, jälleen tässä kivien välissä, kivien päällä, jossa ei voi
jalkaa liikuttaa tomua nielemättä, täällä pitää meidän olla vankina.
Puiden viileän varjon sijassa tuo kuollut kivimuuri; vihantain mäkien
ja laaksojen sijassa harmaat kartanonseinät. Nurmisten äyräitten
välissä raikkaasti virtailevan veden asemesta tuossa katua myöten
juoksevat haisevat rännit! Henkeäni ahdistaa!" — "Anna, Anna, elä
niin valita! Muista, että täällä asuu ihmisiä, jotka eivät eläissään ole
nähneet muuta kuin kivimuurejaan ja kuitenkin ovat onnellisia.
Onhan ihminen varustettu sanomattoman rikkailla lahjoilla. Jos hän
ei ympäriltään löydä ilon aihetta, niin tarkastakoon hän oman
henkensä ja sydämensä aarteita. Silloin hän varmaankin löytää
vihannoita, kevään kaltaisia kukkia, joiden kauneus ei ole katoavaa
niinkuin kedon kukkaisten ja metsän puiden. Ja ystäväinsäkin
sydämistä voi hän löytää samanlaista kauneutta. Eipä hänellä siis ole
oikeutta niin suuriin valituksiin."
 "Niin, Liina, sinä voit filosofeerata, sillä sinun sydämesi ei enää ole
kiintynyt kotimaasi kauneuteen ja rikkauteen. Kaipasit ja itkitpä
sinäkin neljä vuotta sitte, kun ensimmäisen kerran tulit kaupunkiin,
ja nimitit itseäsi lintu raukaksi, joka oli vapautensa menettänyt ja
tuotu raikkaasta metsästä ahtaasen häkkiin. Ja samoin kävi joka
kerran, kun Juhannusluvan loputtua yhdessä tänne tulimme. Mutta
mistä tulee nyt, että sinä siitä niin levollisesti voit minulle puhua? Elä
yhtään punastu!"

"Armas Anna, sinä et muista, että neljä-vuotinen tottuminen

jotakin vaikuttaa ja että sinäkin viime vuonna tulit tänne
halukkaammin kuin ennen. Niinhän se on, että toisen viha nostaa
toisenkin turmelusta ja toisen suru saattaa toista lohduttamaan."

"Sinä taidat olla oikeassa, elä pane pahaksesi minun sanojani.

Mutta minun täytyi tulla sinulle keventämään sydäntäni, sillä sinä
yksin voit minua ymmärtää ja lohduttaa. Kaupungin lapsille ovat
meidän ikävämme ja valituksemme kokonaan vieraita, eivätkä liikuta
heidän sydämiään. Niin, Liina, heidän 'Bauermädchen'insä'
(talonpoikaistyttärensä), jolla he tosin aina eivät meitä soimaa, vaan
jota heidän käytöksensä kuitenkin osoittaa, tuntuu ikäänkuin
kylmällä kädellä puristaisi kaikkia minun lämpimiä tunteitani. Ja
sentähden koetankin kätkeä ne sydämeni syvyyteen. Siitä asti kuin
kauppias St:n Alma pilkkasi minua vaalean tukkani tähden ja sanoi,
että se muistuttaa isäni säätyä, on niinkuin pohjatuuli puhaltaisi
saksalaisten puolelta minua vastaan. Jos edes koulussa olisi helppo,
en panisi miksikään syrjäisiä pikkuasioita. Mutta omien ajatuksieni
seassa pyörii aivoissani ymmärtämättömiä, vieraita sanoja, niin että
pää höyryää. Enkä uskalla sanoa: neuvokaa minulle kuitenkin, mitä
on tuo tai tämä sana kansan kielellä, että voisin paremmin ymmärtää
opetusta ja ett'en tarvitsisi päätäni käyttää kuin kuollutta konetta!
Jos näin puhuisin, olisi nauru valloillaan. Sinulle, Liina, on kaikki
helpompaa, sillä sinä olet onneksesi saanut hyvän alkuopetuksen,
jolloin sinulle lempeästi selitettiin ja käännettiin saksan sanat maan
kielelle. Sinä olet aina käynyt kuin päivän valossa. Mutta minä,
raukka, jouduin kaupungin nurkkakouluun, vanhan neidin luo.
Saksankielinen lukukirja pantiin eteeni, minun kanssani puhuttiin
saksaa, vaikk'en sitä yhtään ymmärtänyt. Päälle päätteeksi piti
minun vielä tietää, että maan kieli on saksalaisille häpeäksi ja että
jokainen väärä saksalainen sana minun suussani pani heidät
nauramaan. — Tämä teki minut pitkän ajan kuluessa aivan mykäksi.
Voi, en tahdo ajatellakaan ensimmäisiä vuosia kaupungissa! Ne olivat
kauheammat kuin kuolema. Siitä asti, kun sinä aloit minulle selittää
asioita, joita en omin neuvoin ymmärtänyt, on minulla helpompi
olla."

"Näethän, Anna, että minäkin usein huokailen: Oi, miksi ei meidän

äidinkielellämme opeteta, niinkuin saksalaisten lapsia opetetaan
omalla kielellään, että meillekin kävisi oppiminen niin helpoksi kuin
heille?"

"Mutta, armas Liina, mitä auttavat meidän valituksemme, sillä

vaan rasitamme itseämme? Parempi on, kun lähdemme reippaalla
mielellä kirjojemme ääreen. Minä opin ja tahdon kiusallakin elää
muiden mukana ja vielä Liinan häissäkin tanssia!"

"Nythän sinä jälleen olet entinen, iloinen Anna."

"No, olkoon niin. Mutta nyt hyvästi! Kirjat odottavat. Johan se

päiväkin on laskeutumassa ja kuumuus vähenee. Hyvästi!" Ja Anna
lähti.
 Anna oli valkeatukkainen, sinisilmäinen, viidentoista vuotias,
isänsä, myllärin ainoa lapsi. Isä häntä piti parempana ja kauniimpana
kuninkaankin tytärtä.

Neljä vuotta sitten olimme yht'aikaa tulleet isoon tyttökouluun.

Eräänä päivänä välitunnilla oli Anna löytänyt minut nurkasta salaa
itkemässä, ja minä silloin avasin hänelle murheellisen sydämeni,
kerroin lähdöstäni kodista ja kaikista rakkaista ihmisistä. Siitä asti
olimme olleet ystäviä. Ja vielä suuremmaksi kävi ystävyytemme, kun
olin häntä ruvennut koulutöissä auttamaan. Se vaan oli ikävää,
ett'emme voineet asua samassa paikassa, sillä meidän
vanhempamme eivät tahtoneet toiseen paikkaan meitä muuttaa,
koska saimme hyvän hoidon siinä, missä asuimme. Anna oli erään
räätälin perheessä, jonka lapset myöskin kävivät koulua. Minä asuin
vanhan leskirouvan luona, jolla oli kahdeksan lasta hoidossaan,
saksalaisen kartanon omistajan, erään virkamiehen tyttäret, pienen
kaupungin kauppamiehen tytär ja minä.

Kun Anna oli lähtenyt, nojauduin uudestaan kartanon kylmää

seinää vastaan ja muistelin menneitä aikoja.

Ynseästi oli johtajatar minut ensin kouluun tullessani ottanut

vastaan. Jo ensimmäisenä päivänä, kun en osannut heti vastata
hänen kysymykseensä, jota en ymmärtänyt, torui hän minua ja
sanoi, että olin vaan otettu koetteeksi kouluun, mutta jos en ole
ahkera ja kärkäs oppimaan, minut erotetaan pois. — "Onhan
kaupungissa kyllä lapsia, jotka koulun täyttävät, eikä opettajain
tarvitse itseään maalta tulleiden, tyhmien tyttöjen kanssa vaivata."
Suurella pelolla olin siitä asti ruvennut niin ahkeraksi, ett'en olisi
hetkeksikään loma-aikaa suonut itselleni, jos eivät toiset lapset ja
vanha rouva olisi minua väkisin vetäneet pois kirjain äärestä.
 Pian rupesivatkin opettajat minua kiittämään, ja puolen vuoden
perästä olin ylimmäisenä luokalla. Siitä oli iloni sanomattoman suuri.
Opettajat olivat nyt panneet minut esimerkiksi niille lapsille, jotka
minua alati olivat ylenkatseella kohdelleet. Opettajat ja toverit olivat
minussa herättäneet kunnianhimon, joka neljän vuoden kuluessa
kiihoitti yhä uusiin ponnistuksiin.

Jansulle, joka Pietarista oli lähettänyt minulle monta kirjettä,

kirjoitin usein kouluaikani iloista ja suruista, ja hän vastasi aina ja
moitti meidän koulun opetustapaa aivan hullunkuriseksi.

Minun asuintoverini eivät myöskään osoittaneet minkäänmoista

ynseyttä kohtaani. He olivat kuulleet, että olin kasvatettu yhdessä
herraskartanon tyttären kanssa ja että tämä oli ollut minun paras
ystäväni. Ja kallis opettaja-neitikin oli minulle joskus kirjoittanut
Saksasta.

Voi, heikot ihmislapset kaikki, kuinka petätte itseänne, kun

luulette, että ihmisen korkea sääty ja ylhäinen asema tekevät hänet
paremmaksi, ylhäisemmäksi olennoksi! Ainoastaan oman itsensä
henkisellä etevyydellä ja tapojen puhtaudella voi ihminen nostaa
itsensä todelliseen arvoon ja kunniaan; mutta kovin se ihminen
alentaa itsensä, joka toisen säädyn paisteesen itsensä verhoo, niin
että hän siinä oman itsenäisyytensä kadottaa. Ja kuinka monta
semmoista itsenäisyytensä kadottanutta ihmistä kulkee elämänsä
päähän! Voi, kuinka paljo on Saksan komeuden loisteesen kadonnut
Viron sisaria ja veljiä! No, sama se, minkätähden asuintoverini olivat
minua kohdelleet niin, että kokonaan unhoitin heidän seurassaan
erotuksen saksalaisten ja virolaisten lasten välillä ja neljän vuoden
kuluessa olin heidän kanssaan elänyt monta iloista hetkeä.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookluna.com