Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at ebookluna.

com

Applied Numerical Methods with MATLAB for

Engineers and Scientists 4th Edition Steven C.
Chapra Dr. - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/applied-numerical-methods-
with-matlab-for-engineers-and-scientists-ebook-pdf/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookluna.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

(eBook PDF) Applied Numerical Methods with MATLAB for

Engineers and Scientists 4th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-applied-numerical-methods-
with-matlab-for-engineers-and-scientists-4th-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) Applied Numerical Methods 4th Edition by

Steven Chapra

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-applied-numerical-methods-4th-
edition-by-steven-chapra/

ebookluna.com

(eBook PDF) Applied Numerical Methods 3rd Edition by

Steven Chapra

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-applied-numerical-methods-3rd-
edition-by-steven-chapra/

ebookluna.com

Numerical Methods in Engineering with MATLAB 3rd Edition

https://ebookluna.com/product/numerical-methods-in-engineering-with-
matlab-3rd-edition/

ebookluna.com
Physics for Scientists and Engineers with Modern Physics
4th Edition Douglas C. Giancoli - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/physics-for-scientists-and-engineers-
with-modern-physics-ebook-pdf/

ebookluna.com

Essential MATLAB for Engineers and Scientists 7th Edition

- eBook PDF

https://ebookluna.com/download/essential-matlab-for-engineers-and-
scientists-ebook-pdf-2/

ebookluna.com

(eBook PDF) Numerical Methods in Engineering with MATLAB

3rd Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-numerical-methods-in-
engineering-with-matlab-3rd-edition/

ebookluna.com

Essential MATLAB for engineers and scientists 7th Edition

Hahn B.D. - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/essential-matlab-for-engineers-and-
scientists-ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) Numerical Methods for Engineers 7th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-numerical-methods-for-
engineers-7th-edition/

ebookluna.com
Applied Numerical Methods
with MATLAB® for Engineers and Scientists
Fourth Edition

Steven C. Chapra
Berger Chair in Computing and Engineering
Tufts University
APPLIED NUMERICAL METHODS WITH MATLAB® FOR ENGINEERS AND SCIENTISTS,
FOURTH EDITION

Published by McGraw-Hill Education, 2 Penn Plaza, New York, NY 10121. Copyright © 2018 by McGraw-Hill
Education. All rights reserved. Printed in the United States of America. Previous editions © 2012, 2008, and
2005. No part of this publication may be reproduced or distributed in any form or by any means, or stored in a
database or retrieval system, without the prior written consent of McGraw-Hill Education, including, but not
limited to, in any network or other electronic storage or transmission, or broadcast for distance learning.

Some ancillaries, including electronic and print components, may not be available to customers outside the
United States.

This book is printed on acid-free paper.

1 2 3 4 5 6 7 8 9 LCR 21 20 19 18 17

ISBN 978-0-07-339796-2
MHID 0-07-339796-2

Chief Product Officer, SVP Products & Markets: G. Scott Virkler

Vice President, General Manager, Products & Markets: Marty Lange
Vice President, Content Design & Delivery: Betsy Whalen
Managing Director: Thomas Timp
Brand Manager: Thomas M. Scaife, Ph.D.
Director, Product Development: Rose Koos
Product Developer: Jolynn Kilburg
Marketing Manager: Nick McFadden
Market Development Manager: Shannon O’Donnell
Digital Product Developer: Joan Weber
Director, Content Design & Delivery: Linda Avenarius
Program Manager: Lora Neyens
Content Project Managers: Jeni McAtee; Sandy Schnee
Buyer: Susan K. Culbertson
Content Licensing Specialists: Lorraine Buczek
Cover Image: Vitalii Nesterchuk/123RF©
Compositor: MPS Limited
Printer: LSC Communications

All credits appearing on page or at the end of the book are considered to be an extension of the copyright page.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Chapra, Steven C., author.
Applied numerical methods with MATLAB for engineers and scientists /
Steven C. Chapra, Berger Chair in Computing and Engineering, Tufts University.
Fourth edition. | New York, NY : McGraw-Hill Education, [2018] |
Includes bibliographical references and index.
LCCN 2016038044 | ISBN 9780073397962 (alk. paper) | ISBN 0073397962 (alk. paper)
LCSH: Numerical analysis—Data processing—Textbooks. | Engineering
mathematics—Textbooks. | MATLAB—Textbooks.
LCC QA297 .C4185 2018 | DDC 518—dc23 LC record available at https://lccn.loc.gov/2016038044
The Internet addresses listed in the text were accurate at the time of publication. The inclusion of a website
does not indicate an endorsement by the authors or McGraw-Hill Education, and McGraw-Hill Education does
not guarantee the accuracy of the information presented at these sites.

mheducation.com/highered
To
My brothers,
John and Bob Chapra

and

Fred Berger (1947–2015)

who I miss as a good friend, a good man.
and a comrade in bringing the light of engineering
to some of world’s darker corners.
 ABOUT THE AUTHOR

Steve Chapra teaches in the Civil and Environmental Engineering Department at Tufts
University, where he holds the Louis Berger Chair in Computing and Engineering. His other
books include Numerical Methods for Engineers and Surface Water-Quality Modeling.
Steve received engineering degrees from Manhattan College and the University of
Michigan. Before joining the faculty at Tufts, he worked for the Environmental Protection
Agency and the National Oceanic and Atmospheric Administration, and taught at Texas
A&M University and the University of Colorado. His general research interests focus on
surface water-quality modeling and advanced computer applications in environmental
engineering.
He has received a number of awards for his scholarly contributions, including the
Rudolph Hering Medal, the Meriam/Wiley Distinguished Author Award, and the Chandler-
Misener Award. He has also been recognized as the outstanding teacher at Texas A&M
University (1986 Tenneco Award), the University of Colorado (1992 Hutchinson Award),
and Tufts University (2011 Professor of the Year Award).
Steve was originally drawn to environmental engineering and science because of his
love of the outdoors. He is an avid fly fisherman and hiker. An unapologetic nerd, his love
affair with computing began when he was first introduced to Fortran programming as an
undergraduate in 1966. Today, he feels truly blessed to be able to meld his love of math-
ematics, science, and computing with his passion for the natural environment. In addition,
he gets the bonus of sharing it with others through his teaching and writing!
Beyond his professional interests, he enjoys art, music (especially classical music,
jazz, and bluegrass), and reading history. Despite unfounded rumors to the contrary, he
never has, and never will, voluntarily bungee jump or sky dive.
If you would like to contact Steve, or learn more about him, visit his home page at
http://engineering.tufts.edu/cee/people/chapra/ or e-mail him at [email protected].

iv
 CONTENTS

About the Author iv

Preface xiv

Part One Modeling, Computers, and Error Analysis 1

1.1 Motivation 1
1.2 Part Organization 2

CHAPTER 1
Mathematical Modeling, Numerical Methods,
and Problem Solving 4
1.1 A Simple Mathematical Model 5
1.2 Conservation Laws in Engineering and Science 12
1.3 Numerical Methods Covered in This Book 13
1.4 Case Study: It’s a Real Drag 17
Problems 20

CHAPTER 2
MATLAB Fundamentals 27
2.1 The MATLAB Environment 28
2.2 Assignment 29
2.3 Mathematical Operations 36
2.4 Use of Built-In Functions 39
2.5 Graphics 42
2.6 Other Resources 46
2.7 Case Study: Exploratory Data Analysis 46
Problems 49

CHAPTER 3
Programming with MATLAB 53
3.1 M-Files 54
3.2 Input-Output 61
v
vi CONTENTS

3.3 Structured Programming 65

3.4 Nesting and Indentation 79
3.5 Passing Functions to M-Files 81
3.6 Case Study: Bungee Jumper Velocity 87
Problems 91

CHAPTER 4
Roundoff and Truncation Errors 99
4.1 Errors 100
4.2 Roundoff Errors 106
4.3 Truncation Errors 114
4.4 Total Numerical Error 125
4.5 Blunders, Model Errors, and Data Uncertainty 130
Problems 131

Part Two Roots and Optimization 135

2.1 Overview 135
2.2 Part Organization 136

CHAPTER 5
Roots: Bracketing Methods 138
5.1 Roots in Engineering and Science 139
5.2 Graphical Methods 140
5.3 Bracketing Methods and Initial Guesses 141
5.4 Bisection 146
5.5 False Position 152
5.6 Case Study: Greenhouse Gases and Rainwater 156
Problems 159

CHAPTER 6
Roots: Open Methods 164
6.1 Simple Fixed-Point Iteration 165
6.2 Newton-Raphson 169
6.3 Secant Methods 174
6.4 Brent’s Method 176
6.5 MATLAB Function: fzero 181
6.6 Polynomials 183
6.7 Case Study: Pipe Friction 186
Problems 191
 CONTENTS vii

CHAPTER 7
Optimization 198
7.1 Introduction and Background 199
7.2 One-Dimensional Optimization 202
7.3 Multidimensional Optimization 211
7.4 Case Study: Equilibrium and Minimum Potential Energy 213
Problems 215

Part Three Linear Systems 223

3.1 Overview 223
3.2 Part Organization 225

CHAPTER 8
Linear Algebraic Equations and Matrices 227
8.1 Matrix Algebra Overview 229
8.2 Solving Linear Algebraic Equations with MATLAB 238
8.3 Case Study: Currents and Voltages in Circuits 240
Problems 244

CHAPTER 9
Gauss Elimination 248
9.1 Solving Small Numbers of Equations 249
9.2 Naive Gauss Elimination 254
9.3 Pivoting 261
9.4 Tridiagonal Systems 264
9.5 Case Study: Model of a Heated Rod 266
Problems 270

CHAPTER 10
LU Factorization 274
10.1 Overview of LU Factorization 275
10.2 Gauss Elimination as LU Factorization 276
10.3 Cholesky Factorization 283
10.4 MATLAB Left Division 286
Problems 287
viii CONTENTS

CHAPTER 11
Matrix Inverse and Condition 288
11.1 The Matrix Inverse 288
11.2 Error Analysis and System Condition 292
11.3 Case Study: Indoor Air Pollution 297
Problems 300

CHAPTER 12
Iterative Methods 305
12.1 Linear Systems: Gauss-Seidel 305
12.2 Nonlinear Systems 312
12.3 Case Study: Chemical Reactions 320
Problems 323

CHAPTER 13
Eigenvalues 326
13.1 Mathematical Background 328
13.2 Physical Background 331
13.3 The Power Method 333
13.4 MATLAB Function: eig 336
13.5 Case Study: Eigenvalues and Earthquakes 337
Problems 340

Part Four Curve Fitting 343

4.1 Overview 343
4.2 Part Organization 345

CHAPTER 14
Linear Regression 346
14.1 Statistics Review 348
14.2 Random Numbers and Simulation 353
14.3 Linear Least-Squares Regression 358
14.4 Linearization of Nonlinear Relationships 366
14.5 Computer Applications 370
14.6 Case Study: Enzyme Kinetics 373
Problems 378
 CONTENTS ix

CHAPTER 15
General Linear Least-Squares and Nonlinear Regression 385
15.1 Polynomial Regression 385
15.2 Multiple Linear Regression 389
15.3 General Linear Least Squares 391
15.4 QR Factorization and the Backslash Operator 394
15.5 Nonlinear Regression 395
15.6 Case Study: Fitting Experimental Data 397
Problems 399

CHAPTER 16
Fourier Analysis 404
16.1 Curve Fitting with Sinusoidal Functions 405
16.2 Continuous Fourier Series 411
16.3 Frequency and Time Domains 414
16.4 Fourier Integral and Transform 415
16.5 Discrete Fourier Transform (DFT) 418
16.6 The Power Spectrum 423
16.7 Case Study: Sunspots 425
Problems 426

CHAPTER 17
Polynomial Interpolation 429
17.1 Introduction to Interpolation 430
17.2 Newton Interpolating Polynomial 433
17.3 Lagrange Interpolating Polynomial 441
17.4 Inverse Interpolation 444
17.5 Extrapolation and Oscillations 445
Problems 449

CHAPTER 18
Splines and Piecewise Interpolation 453
18.1 Introduction to Splines 453
18.2 Linear Splines 455
18.3 Quadratic Splines 459
18.4 Cubic Splines 462
18.5 Piecewise Interpolation in MATLAB 468
18.6 Multidimensional Interpolation 473
18.7 Case Study: Heat Transfer 476
Problems 480
x CONTENTS

Part Five Integration and Differentiation 485

5.1 Overview 485
5.2 Part Organization 486

CHAPTER 19
Numerical Integration Formulas 488
19.1 Introduction and Background 489
19.2 Newton-Cotes Formulas 492
19.3 The Trapezoidal Rule 494
19.4 Simpson’s Rules 501
19.5 Higher-Order Newton-Cotes Formulas 507
19.6 Integration with Unequal Segments 508
19.7 Open Methods 512
19.8 Multiple Integrals 512
19.9 Case Study: Computing Work with Numerical Integration 515
Problems 518

CHAPTER 20
Numerical Integration of Functions 524
20.1 Introduction 524
20.2 Romberg Integration 525
20.3 Gauss Quadrature 530
20.4 Adaptive Quadrature 537
20.5 Case Study: Root-Mean-Square Current 540
Problems 544

CHAPTER 21
Numerical Differentiation 548
21.1 Introduction and Background 549
21.2 High-Accuracy Differentiation Formulas 552
21.3 Richardson Extrapolation 555
21.4 Derivatives of Unequally Spaced Data 557
21.5 Derivatives and Integrals for Data with Errors 558
21.6 Partial Derivatives 559
21.7 Numerical Differentiation with MATLAB 560
21.8 Case Study: Visualizing Fields 565
Problems 567
 CONTENTS xi

Part six Ordinary Differential Equations 573

6.1 Overview 573
6.2 Part Organization 577

CHAPTER 22
Initial-Value Problems 579
22.1 Overview 581
22.2 Euler’s Method 581
22.3 Improvements of Euler’s Method 587
22.4 Runge-Kutta Methods 593
22.5 Systems of Equations 598
22.6 Case Study: Predator-Prey Models and Chaos 604
Problems 609

CHAPTER 23
Adaptive Methods and Stiff Systems 615
23.1 Adaptive Runge-Kutta Methods 615
23.2 Multistep Methods 624
23.3 Stiffness 628
23.4 MATLAB Application: Bungee Jumper with Cord 634
23.5 Case Study: Pliny’s Intermittent Fountain 635
Problems 640

CHAPTER 24
Boundary-Value Problems 646
24.1 Introduction and Background 647
24.2 The Shooting Method 651
24.3 Finite-Difference Methods 658
24.4 MATLAB Function: bvp4c 665
Problems 668

APPENDIX A: MATLAB BUILT-IN FUNCTIONS 674

APPENDIX B: MATLAB M-FILE FUNCTIONS 676
APPENDIX C: INTRODUCTION TO SIMULINK 677
BIBLIOGRAPHY 685
INDEX 687
Required=Results
©Getty Images/iStockphoto

McGraw-Hill Connect®
Learn Without Limits
Connect is a teaching and learning platform that is proven
to deliver better results for students and instructors.

Connect empowers students by continually adapting to deliver

precisely what they need, when they need it, and how they
need it, so your class time is more engaging and effective.

73% of instructors who use

Connect require it; instructor
satisfaction increases by 28%
Using Connect improves retention rates
when Connect is required.
by 19.8%, passing rates by
12.7%, and exam scores by 9.1%.
Analytics
Connect Insight®
Connect Insight is Connect’s new one-of-a-kind
visual analytics dashboard—now available for both
instructors and students—that provides at-a-
glance information regarding student performance,
which is immediately actionable. By presenting
assignment, assessment, and topical performance
results together with a time metric that is easily visible for
aggregate or individual results, Connect Insight gives the user
the ability to take a just-in-time approach to teaching and
learning, which was never before available. Connect Insight presents
Students can view
data that empowers students and helps instructors improve class their results for any
performance in a way that is efficient and effective. Connect course.

Mobile
Connect’s new, intuitive mobile interface gives students
and instructors flexible and convenient, anytime–anywhere
access to all components of the Connect platform.
Adaptive
THE ADAPTIVE
READING EXPERIENCE
DESIGNED TO TRANSFORM
THE WAY STUDENTS READ

More students earn A’s and

B’s when they use McGraw-Hill
Education Adaptive products.

SmartBook®
Proven to help students improve grades and study more
efficiently, SmartBook contains the same content within
the print book, but actively tailors that content to the
needs of the individual. SmartBook’s adaptive technology
provides precise, personalized instruction on what the
student should do next, guiding the student to master
and remember key concepts, targeting gaps in knowledge
and offering customized feedback, and driving the student
toward comprehension and retention of the subject matter.
Available on tablets, SmartBook puts learning at the student’s
fingertips—anywhere, anytime.

Over 8 billion questions have been

answered, making McGraw-Hill
Education products more intelligent,
reliable, and precise.

www.mheducation.com
 PREFACE

This book is designed to support a one-semester course in numerical methods. It has been
written for students who want to learn and apply numerical methods in order to solve prob-
lems in engineering and science. As such, the methods are motivated by problems rather
than by mathematics. That said, sufficient theory is provided so that students come away
with insight into the techniques and their shortcomings.
MATLAB® provides a great environment for such a course. Although other en-
vironments (e.g., Excel/VBA, Mathcad) or languages (e.g., Fortran 90, C++) could
have been chosen, MATLAB presently offers a nice combination of handy program-
ming features with powerful built-in numerical capabilities. On the one hand, its
M-file programming environment allows students to implement moderately compli-
cated algorithms in a structured and coherent fashion. On the other hand, its built-in,
numerical capabilities empower students to solve more difficult problems without try-
ing to “reinvent the wheel.”
The basic content, organization, and pedagogy of the third edition are essentially pre-
served in the fourth edition. In particular, the conversational writing style is intentionally
maintained in order to make the book easier to read. This book tries to speak directly to the
reader and is designed in part to be a tool for self-teaching.
That said, this edition differs from the past edition in three major ways: (1) new
material, (2) new and revised homework problems, and (3) an appendix introducing
Simulink.
1. New Content. I have included new and enhanced sections on a number of topics. The
primary additions include material on some MATLAB functions not included in previ-
ous editions (e.g., fsolve, integrate, bvp4c), some new applications of Monte Carlo
for problems such as integration and optimization, and MATLAB’s new way to pass
parameters to function functions.
2. New Homework Problems. Most of the end-of-chapter problems have been modified,
and a variety of new problems have been added. In particular, an effort has been made
to include several new problems for each chapter that are more challenging and dif-
ficult than the problems in the previous edition.
3. I have developed a short primer on Simulink which I have my students read prior to
covering that topic. Although I recognize that some professors may not choose to
cover Simulink, I included it as a teaching aid for those that do.
xiv
PREFACE xv

Aside from the new material and problems, the fourth edition is very similar to the
third. In particular, I have endeavored to maintain most of the features contributing to its
pedagogical effectiveness including extensive use of worked examples and engineering and
scientific applications. As with the previous edition, I have made a concerted effort to make
this book as “student-friendly” as possible. Thus, I’ve tried to keep my explanations straight-
forward and practical.
Although my primary intent is to empower students by providing them with a sound
introduction to numerical problem solving, I have the ancillary objective of making this
introduction exciting and pleasurable. I believe that motivated students who enjoy engi-
neering and science, problem solving, mathematics—and yes—programming, will ulti-
mately make better professionals. If my book fosters enthusiasm and appreciation for these
subjects, I will consider the effort a success.

Acknowledgments. Several members of the McGraw-Hill team have contributed to

this project. Special thanks are due to Jolynn Kilburg, Thomas Scaife, Ph.D., Chelsea
Haupt, Ph.D., and Jeni McAtee for their encouragement, support, and direction.
During the course of this project, the folks at The MathWorks, Inc., have truly dem-
onstrated their overall excellence as well as their strong commitment to engineering and
science education. In particular, Naomi Fernandes of The MathWorks, Inc., Book Program
has been especially helpful and Jared Wasserman of the MathWorks Technical Support
Department was of great help with technical questions.
The generosity of the Berger family has provided me with the opportunity to work on
creative projects such as this book dealing with computing and engineering. In addition,
my colleagues in the School of Engineering at Tufts, notably Masoud Sanayei, Babak
Moaveni, Luis Dorfmann, Rob White, Linda Abriola, and Laurie Baise, have been very
supportive and helpful.
Significant suggestions were also given by a number of colleagues. In particular, Dave
Clough (University of Colorado–Boulder), and Mike Gustafson (Duke University) pro-
vided valuable ideas and suggestions. In addition, a number of reviewers provided use-
ful feedback and advice including Karen Dow Ambtman (University of Alberta), Jalal
Behzadi (Shahid Chamran University), Eric Cochran (Iowa State University), Frederic
Gibou (University of California at Santa Barbara), Jane Grande-Allen (Rice University),
Raphael Haftka (University of Florida), Scott Hendricks (Virginia Tech University), Ming
Huang (University of San Diego), Oleg Igoshin (Rice University), David Jack (Baylor Uni-
versity), Se Won Lee (Sungkyunkwan University), Clare McCabe (Vanderbilt University),
Eckart Meiburg (University of California at Santa Barbara), Luis Ricardez (University of
Waterloo), James Rottman (University of California, San Diego), Bingjing Su (University
of Cincinnati), Chin-An Tan (Wayne State University), Joseph Tipton (The University
of Evansville), Marion W. Vance (Arizona State University), Jonathan Vande Geest
(University of Arizona), Leah J. Walker (Arkansas State University), Qiang Hu (University
of Alabama, Huntsville), Yukinobu Tanimoto (Tufts University), Henning T. Søgaard
(Aarhus University), and Jimmy Feng (University of British Columbia).
It should be stressed that although I received useful advice from the aforementioned
individuals, I am responsible for any inaccuracies or mistakes you may find in this book.
Please contact me via e-mail if you should detect any errors.
xvi PREFACE

Finally, I want to thank my family, and in particular my wife, Cynthia, for the love,
patience, and support they have provided through the time I’ve spent on this project.

Steven C. Chapra
Tufts University

Medford, Massachusetts
[email protected]

PEDAGOGICAL TOOLS

Theory Presented as It Informs Key Concepts. The text is intended for Numerical
Methods users, not developers. Therefore, theory is not included for “theory’s sake,” for ex-
ample no proofs. Theory is included as it informs key concepts such as the Taylor series, con-
vergence, condition, etc. Hence, the student is shown how the theory connects with practical
issues in problem solving.

Introductory MATLAB Material. The text includes two introductory chapters on how to
use MATLAB. Chapter 2 shows students how to perform computations and create graphs
in MATLAB’s standard command mode. Chapter 3 provides a primer on developing
numerical programs via MATLAB M-file functions. Thus, the text provides students with
the means to develop their own numerical algorithms as well as to tap into MATLAB’s
powerful built-in routines.

Algorithms Presented Using MATLAB M-files. Instead of using pseudocode, this book
presents algorithms as well-structured MATLAB M-files. Aside from being useful com-
puter programs, these provide students with models for their own M-files that they will
develop as homework exercises.

Worked Examples and Case Studies. Extensive worked examples are laid out in detail
so that students can clearly follow the steps in each numerical computation. The case stud-
ies consist of engineering and science applications which are more complex and richer than
the worked examples. They are placed at the ends of selected chapters with the intention
of (1) illustrating the nuances of the methods and (2) showing more realistically how the
methods along with MATLAB are applied for problem solving.

Problem Sets. The text includes a wide variety of problems. Many are drawn from en-
gineering and scientific disciplines. Others are used to illustrate numerical techniques and
theoretical concepts. Problems include those that can be solved with a pocket calculator as
well as others that require computer solution with MATLAB.

Useful Appendices and Indexes. Appendix A contains MATLAB commands, Appendix

B contains M-file functions, and new Appendix C contains a brief Simulink primer.

Instructor Resources. Solutions Manual, Lecture PowerPoints, Text images in Power-

Point, M-files and additional MATLAB resources are available through Connect®.
Part One
Modeling, Computers,
and Error Analysis

1.1 MOTIVATION

What are numerical methods and why should you study them?
Numerical methods are techniques by which mathematical problems are formulated
so that they can be solved with arithmetic and logical operations. Because digital comput-
ers excel at performing such operations, numerical methods are sometimes referred to as
computer mathematics.
In the pre–computer era, the time and drudgery of implementing such calculations
seriously limited their practical use. However, with the advent of fast, inexpensive digital
computers, the role of numerical methods in engineering and scientific problem solving
has exploded. Because they figure so prominently in much of our work, I believe that
numerical methods should be a part of every engineer’s and scientist’s basic education.
Just as we all must have solid foundations in the other areas of mathematics and science,
we should also have a fundamental understanding of numerical methods. In particular, we
should have a solid appreciation of both
their capabilities and their limitations.
Beyond contributing to your overall
education, there are several additional
reasons why you should study numerical
methods:
1. Numerical methods greatly expand the
types of problems you can address.
They are capable of handling large sys-
tems of equations, nonlinearities, and
complicated geometries that are not
uncommon in engineering and science
and that are often impossible to solve
analytically with standard calculus. As
such, they greatly enhance your prob-
lem-solving skills.
2. Numerical methods allow you to use
“canned” software with insight. During
1
2 PART 1 MODELING, COMPUTERS, AND ERROR ANALySIS

your career, you will invariably have occasion to use commercially available prepack-
aged computer programs that involve numerical methods. The intelligent use of these
programs is greatly enhanced by an understanding of the basic theory underlying the
methods. In the absence of such understanding, you will be left to treat such packages
as “black boxes” with little critical insight into their inner workings or the validity of
the results they produce.
3. Many problems cannot be approached using canned programs. If you are conversant
with numerical methods, and are adept at computer programming, you can design
your own programs to solve problems without having to buy or commission expensive
software.
4. Numerical methods are an efficient vehicle for learning to use computers. Because nu-
merical methods are expressly designed for computer implementation, they are ideal for
illustrating the computer’s powers and limitations. When you successfully implement
numerical methods on a computer, and then apply them to solve otherwise intractable
problems, you will be provided with a dramatic demonstration of how computers can
serve your professional development. At the same time, you will also learn to acknowl-
edge and control the errors of approximation that are part and parcel of large-scale
numerical calculations.
5. Numerical methods provide a vehicle for you to reinforce your understanding of math-
ematics. Because one function of numerical methods is to reduce higher mathematics
to basic arithmetic operations, they get at the “nuts and bolts” of some otherwise
obscure topics. Enhanced understanding and insight can result from this alternative
perspective.
With these reasons as motivation, we can now set out to understand how numerical
methods and digital computers work in tandem to generate reliable solutions to mathemati-
cal problems. The remainder of this book is devoted to this task.

1.2 PART ORGANIZATION

This book is divided into six parts. The latter five parts focus on the major areas of nu-
merical methods. Although it might be tempting to jump right into this material, Part One
consists of four chapters dealing with essential background material.
Chapter 1 provides a concrete example of how a numerical method can be employed
to solve a real problem. To do this, we develop a mathematical model of a free-falling
bungee jumper. The model, which is based on Newton’s second law, results in an ordinary
differential equation. After first using calculus to develop a closed-form solution, we then
show how a comparable solution can be generated with a simple numerical method. We
end the chapter with an overview of the major areas of numerical methods that we cover in
Parts Two through Six.
Chapters 2 and 3 provide an introduction to the MATLAB® software environment.
Chapter 2 deals with the standard way of operating MATLAB by entering commands one
at a time in the so-called calculator, or command, mode. This interactive mode provides
a straightforward means to orient you to the environment and illustrates how it is used for
common operations such as performing calculations and creating plots.
1.2 PART ORGANIZATION 3

Chapter 3 shows how MATLAB’s programming mode provides a vehicle for assem-
bling individual commands into algorithms. Thus, our intent is to illustrate how MATLAB
serves as a convenient programming environment to develop your own software.
Chapter 4 deals with the important topic of error analysis, which must be understood
for the effective use of numerical methods. The first part of the chapter focuses on the
roundoff errors that result because digital computers cannot represent some quantities
exactly. The latter part addresses truncation errors that arise from using an approximation
in place of an exact mathematical procedure.
 1
Mathematical Modeling,
Numerical Methods,
and Problem Solving

CHAPTER OBJECTIVES
The primary objective of this chapter is to provide you with a concrete idea of what
numerical methods are and how they relate to engineering and scientific problem
solving. Specific objectives and topics covered are
• Learning how mathematical models can be formulated on the basis of scientific
principles to simulate the behavior of a simple physical system.
• Understanding how numerical methods afford a means to generate solutions in a
manner that can be implemented on a digital computer.
• Understanding the different types of conservation laws that lie beneath the models
used in the various engineering disciplines and appreciating the difference
between steady-state and dynamic solutions of these models.
• Learning about the different types of numerical methods we will cover in this
book.

YOU’VE GOT A PROBLEM

S
uppose that a bungee-jumping company hires you. You’re given the task of
predicting the velocity of a jumper (Fig. 1.1) as a function of time during the
free-fall part of the jump. This information will be used as part of a larger
analysis to determine the length and required strength of the bungee cord for jumpers
of different mass.
You know from your studies of physics that the acceleration should be equal to the ratio
of the force to the mass (Newton’s second law). Based on this insight and your knowledge

4
 1.1 A SIMPLE MATHEMATICAL MODEL 5

Upward force of physics and fluid mechanics, you develop the following mathematical model for the rate
due to air of change of velocity with respect to time,
resistance

___ cd 2
dυ = g − ___
dt mυ

where υ = downward vertical velocity (m/s), t = time (s), g = the acceleration due to
gravity (≅ 9.81 m/s2), cd = a lumped drag coefficient (kg/m), and m = the jumper’s
mass (kg). The drag coefficient is called “lumped” because its magnitude depends on fac-
tors such as the jumper’s area and the fluid density (see Sec. 1.4).
Because this is a differential equation, you know that calculus might be used to obtain
an analytical or exact solution for υ as a function of t. However, in the following pages, we
will illustrate an alternative solution approach. This will involve developing a computer-
oriented numerical or approximate solution.
Aside from showing you how the computer can be used to solve this particular prob-
Downward lem, our more general objective will be to illustrate (a) what numerical methods are and
force due (b) how they figure in engineering and scientific problem solving. In so doing, we will also
to gravity show how mathematical models figure prominently in the way engineers and scientists use
numerical methods in their work.
FIGURE 1.1
Forces acting
on a free-falling
bungee jumper.

1.1 A SIMPLE MATHEMATICAL MODEL

A mathematical model can be broadly defined as a formulation or equation that expresses
the essential features of a physical system or process in mathematical terms. In a very gen-
eral sense, it can be represented as a functional relationship of the form

Dependent
variable
=f (
independent
variables
, parameters,
forcing
functions ) (1.1)

where the dependent variable is a characteristic that typically reflects the behavior or state
of the system; the independent variables are usually dimensions, such as time and space,
along which the system’s behavior is being determined; the parameters are reflective of
the system’s properties or composition; and the forcing functions are external influences
acting upon it.
The actual mathematical expression of Eq. (1.1) can range from a simple algebraic
relationship to large complicated sets of differential equations. For example, on the basis
of his observations, Newton formulated his second law of motion, which states that the
time rate of change of momentum of a body is equal to the resultant force acting on it. The
mathematical expression, or model, of the second law is the well-known equation
F = ma (1.2)

where F is the net force acting on the body (N, or kg m/s2), m is the mass of the object (kg),
and a is its acceleration (m/s2).
6 MATHEMATICAL MODELING, NUMERICAL METHODS, AND PROBLEM SOLVING

The second law can be recast in the format of Eq. (1.1) by merely dividing both sides
by m to give

a = __
F
m (1.3)

where a is the dependent variable reflecting the system’s behavior, F is the forcing func-
tion, and m is a parameter. Note that for this simple case there is no independent variable
because we are not yet predicting how acceleration varies in time or space.
Equation (1.3) has a number of characteristics that are typical of mathematical models
of the physical world.
• It describes a natural process or system in mathematical terms.
• It represents an idealization and simplification of reality. That is, the model ignores
negligible details of the natural process and focuses on its essential manifestations.
Thus, the second law does not include the effects of relativity that are of minimal
importance when applied to objects and forces that interact on or about the earth’s
surface at velocities and on scales visible to humans.
• Finally, it yields reproducible results and, consequently, can be used for predictive
purposes. For example, if the force on an object and its mass are known, Eq. (1.3) can
be used to compute acceleration.
Because of its simple algebraic form, the solution of Eq. (1.2) was obtained easily.
However, other mathematical models of physical phenomena may be much more complex,
and either cannot be solved exactly or require more sophisticated mathematical techniques
than simple algebra for their solution. To illustrate a more complex model of this kind,
Newton’s second law can be used to determine the terminal velocity of a free-falling body
near the earth’s surface. Our falling body will be a bungee jumper (Fig. 1.1). For this case,
a model can be derived by expressing the acceleration as the time rate of change of the
velocity (dυ/dt) and substituting it into Eq. (1.3) to yield

___
dυ = __
F (1.4)
dt m
where υ is velocity (in meters per second). Thus, the rate of change of the velocity is equal
to the net force acting on the body normalized to its mass. If the net force is positive, the
object will accelerate. If it is negative, the object will decelerate. If the net force is zero, the
object’s velocity will remain at a constant level.
Next, we will express the net force in terms of measurable variables and parameters.
For a body falling within the vicinity of the earth, the net force is composed of two
opposing forces: the downward pull of gravity FD and the upward force of air resistance FU
(Fig. 1.1):
F = FD + FU (1.5)

If force in the downward direction is assigned a positive sign, the second law can be
used to formulate the force due to gravity as
FD = mg (1.6)
2
where g is the acceleration due to gravity (9.81 m/s ).
 1.1 A SIMPLE MATHEMATICAL MODEL 7

Air resistance can be formulated in a variety of ways. Knowledge from the science
of fluid mechanics suggests that a good first approximation would be to assume that it is
proportional to the square of the velocity,

FU = −cd υ2 (1.7)

where cd is a proportionality constant called the lumped drag coefficient (kg/m). Thus, the
greater the fall velocity, the greater the upward force due to air resistance. The parameter
cd accounts for properties of the falling object, such as shape or surface roughness, that af-
fect air resistance. For the present case, cd might be a function of the type of clothing or the
orientation used by the jumper during free fall.
The net force is the difference between the downward and upward force. Therefore,
Eqs. (1.4) through (1.7) can be combined to yield

___ cd 2
dυ = g − ___
mυ (1.8)
dt

Equation (1.8) is a model that relates the acceleration of a falling object to the forces
acting on it. It is a differential equation because it is written in terms of the differential rate
of change (dυ/dt) of the variable that we are interested in predicting. However, in contrast
to the solution of Newton’s second law in Eq. (1.3), the exact solution of Eq. (1.8) for the
velocity of the jumper cannot be obtained using simple algebraic manipulation. Rather,
more advanced techniques such as those of calculus must be applied to obtain an exact or
analytical solution. For example, if the jumper is initially at rest (υ = 0 at t = 0), calculus
can be used to solve Eq. (1.8) for

( )
___ ___
___
gm gcd
___
υ(t) = √ cd tanh √ m t (1.9)

where tanh is the hyperbolic tangent that can be either computed directly1 or via the more
elementary exponential function as in

−x
tanh x = _______
x
e −e (1.10)
ex + e−x

Note that Eq. (1.9) is cast in the general form of Eq. (1.1) where υ(t) is the dependent
variable, t is the independent variable, cd and m are parameters, and g is the forcing function.

EXAMPLE 1.1 Analytical Solution to the Bungee Jumper Problem

Problem Statement. A bungee jumper with a mass of 68.1 kg leaps from a stationary
hot air balloon. Use Eq. (1.9) to compute velocity for the first 12 s of free fall. Also deter-
mine the terminal velocity that will be attained for an infinitely long cord (or alternatively,
the jumpmaster is having a particularly bad day!). Use a drag coefficient of 0.25 kg/m.

1
MATLAB allows direct calculation of the hyperbolic tangent via the built-in function tanh(x).
8 MATHEMATICAL MODELING, NUMERICAL METHODS, AND PROBLEM SOLVING

Solution. Inserting the parameters into Eq. (1.9) yields

_________ _________
υ(t) = √ 9.81(68.1)
_________
0.25 (√
tanh
9.81(0.25)
_________
68.1 )
t = 51.6938 tanh(0.18977t)

which can be used to compute

t, s υ, m/s

0 0
2 18.7292
4 33.1118
6 42.0762
8 46.9575
10 49.4214
12 50.6175
∞ 51.6938

According to the model, the jumper accelerates rapidly (Fig. 1.2). A velocity of
49.4214 m/s (about 110 mi/hr) is attained after 10 s. Note also that after a sufficiently

FIGURE 1.2
The analytical solution for the bungee jumper problem as computed in Example 1.1. Velocity
increases with time and asymptotically approaches a terminal velocity.

60

Terminal velocity

40
υ, m/s

20

0
0 4 8 12
t, s
1.1 A SIMPLE MATHEMATICAL MODEL 9

long time, a constant velocity, called the terminal velocity, of 51.6983 m/s (115.6 mi/hr)
is reached. This velocity is constant because, eventually, the force of gravity will be in
balance with the air resistance. Thus, the net force is zero and acceleration has ceased.

Equation (1.9) is called an analytical or closed-form solution because it exactly satis-

fies the original differential equation. Unfortunately, there are many mathematical models
that cannot be solved exactly. In many of these cases, the only alternative is to develop a
numerical solution that approximates the exact solution.
Numerical methods are those in which the mathematical problem is reformulated so it
can be solved by arithmetic operations. This can be illustrated for Eq. (1.8) by realizing that
the time rate of change of velocity can be approximated by (Fig. 1.3):

___
dυ ≅ ___ υ(ti+1) − υ(ti )
Δυ = ___________ (1.11)
dt Δt ti+1 − ti

where Δυ and Δt are differences in velocity and time computed over finite intervals,
υ(ti) is velocity at an initial time ti, and υ(ti+1) is velocity at some later time ti+1. Note that
dυ/dt ≅ Δυ/Δt is approximate because Δt is finite. Remember from calculus that
___
dυ = lim ___
Δυ
dt Δt→0 Δt
Equation (1.11) represents the reverse process.

FIGURE 1.3
The use of a finite difference to approximate the first derivative of υ with respect to t.

υ(ti+1)

True slope
dυ/dt
∆υ

Approximate slope
υ(ti ) ∆υ = υ(ti+1) − υ(ti)
∆t ti+1 − ti

ti ti+1 t

∆t
10 MATHEMATICAL MODELING, NUMERICAL METHODS, AND PROBLEM SOLVING

Equation (1.11) is called a finite-difference approximation of the derivative at time ti.

It can be substituted into Eq. (1.8) to give

υ(ti+1) − υ(ti )
___________ cd
___ 2
ti+1 − ti = g − m υ(ti )

This equation can then be rearranged to yield

[ cd
υ(ti+1) = υ(ti ) + g − ___ 2
]
m υ(ti ) (ti+1 − ti ) (1.12)

Notice that the term in brackets is the right-hand side of the differential equation itself
[Eq. (1.8)]. That is, it provides a means to compute the rate of change or slope of υ. Thus,
the equation can be rewritten more concisely as

dυ
υi+1 = υi + ___i Δt (1.13)
dt

where the nomenclature υi designates velocity at time ti, and Δt = ti+1 − ti.
We can now see that the differential equation has been transformed into an equation that
can be used to determine the velocity algebraically at ti+1 using the slope and previous values
of υ and t. If you are given an initial value for velocity at some time ti, you can easily compute
velocity at a later time ti+1. This new value of velocity at ti+1 can in turn be employed to extend
the computation to velocity at ti+2 and so on. Thus at any time along the way,

New value = old value + slope × step size

This approach is formally called Euler’s method. We’ll discuss it in more detail when we
turn to differential equations later in this book.

EXAMPLE 1.2 Numerical Solution to the Bungee Jumper Problem

Problem Statement. Perform the same computation as in Example 1.1 but use Eq. (1.12)
to compute velocity with Euler’s method. Employ a step size of 2 s for the calculation.

Solution. At the start of the computation (t0 = 0), the velocity of the jumper is zero.
Using this information and the parameter values from Example 1.1, Eq. (1.12) can be used
to compute velocity at t1 = 2 s:

[
υ = 0 + 9.81 − ____
68.1
2
]
0.25 (0) × 2 = 19.62 m/s

For the next interval (from t = 2 to 4 s), the computation is repeated, with the result

[ ]
0.25 (19.62)2 × 2 = 36.4137 m/s
υ = 19.62 + 9.81 − ____
68.1
1.1 A SIMPLE MATHEMATICAL MODEL 11

60

Terminal velocity

Approximate,
40 numerical solution
υ, m/s

Exact, analytical
solution
20

0
0 4 8 12
t, s

FIGURE 1.4
Comparison of the numerical and analytical solutions for the bungee jumper problem.

The calculation is continued in a similar fashion to obtain additional values:

t, s υ, m/s

0 0
2 19.6200
4 36.4137
6 46.2983
8 50.1802
10 51.3123
12 51.6008
∞ 51.6938

The results are plotted in Fig. 1.4 along with the exact solution. We can see that the numeri-
cal method captures the essential features of the exact solution. However, because we have
employed straight-line segments to approximate a continuously curving function, there is
some discrepancy between the two results. One way to minimize such discrepancies is to
use a smaller step size. For example, applying Eq. (1.12) at 1-s intervals results in a smaller
error, as the straight-line segments track closer to the true solution. Using hand calcula-
tions, the effort associated with using smaller and smaller step sizes would make such
numerical solutions impractical. However, with the aid of the computer, large numbers of
calculations can be performed easily. Thus, you can accurately model the velocity of the
jumper without having to solve the differential equation exactly.
12 MATHEMATICAL MODELING, NUMERICAL METHODS, AND PROBLEM SOLVING

As in Example 1.2, a computational price must be paid for a more accurate numeri-
cal result. Each halving of the step size to attain more accuracy leads to a doubling of the
number of computations. Thus, we see that there is a trade-off between accuracy and com-
putational effort. Such trade-offs figure prominently in numerical methods and constitute
an important theme of this book.

1.2 CONSERVATION LAWS IN ENGINEERING AND SCIENCE

Aside from Newton’s second law, there are other major organizing principles in science
and engineering. Among the most important of these are the conservation laws. Although
they form the basis for a variety of complicated and powerful mathematical models, the
great conservation laws of science and engineering are conceptually easy to understand.
They all boil down to
Change = increases − decreases (1.14)
This is precisely the format that we employed when using Newton’s law to develop a force
balance for the bungee jumper [Eq. (1.8)].
Although simple, Eq. (1.14) embodies one of the most fundamental ways in which
conservation laws are used in engineering and science—that is, to predict changes
with respect to time. We will give it a special name—the time-variable (or transient)
computation.
Aside from predicting changes, another way in which conservation laws are applied is
for cases where change is nonexistent. If change is zero, Eq. (1.14) becomes
Change = 0 = increases − decreases
or
Increases = decreases (1.15)
Thus, if no change occurs, the increases and decreases must be in balance. This case, which
is also given a special name—the steady-state calculation—has many applications in engi-
neering and science. For example, for steady-state incompressible fluid flow in pipes, the
flow into a junction must be balanced by flow going out, as in
Flow in = flow out
For the junction in Fig. 1.5, the balance that can be used to compute that the flow out of the
fourth pipe must be 60.
For the bungee jumper, the steady-state condition would correspond to the case where
the net force was zero or [Eq. (1.8) with dυ/dt = 0]
mg = cd υ2 (1.16)
Thus, at steady state, the downward and upward forces are in balance and Eq. (1.16) can
be solved for the terminal velocity
___

√___
gm
υ= c d

Although Eqs. (1.14) and (1.15) might appear trivially simple, they embody the two funda-
mental ways that conservation laws are employed in engineering and science. As such, they
will form an important part of our efforts in subsequent chapters to illustrate the connection
between numerical methods and engineering and science.
 1.3 NUMERICAL METHODS COVERED IN THIS BOOK 13

Pipe 2
Flow in = 80

Pipe 1 Pipe 4
Flow in = 100 Flow out = ?

Pipe 3
Flow out = 120

FIGURE 1.5
A flow balance for steady incompressible fluid flow at the junction of pipes.

Table 1.1 summarizes some models and associated conservation laws that figure
prominently in engineering. Many chemical engineering problems involve mass balances
for reactors. The mass balance is derived from the conservation of mass. It specifies that
the change of mass of a chemical in the reactor depends on the amount of mass flowing in
minus the mass flowing out.
Civil and mechanical engineers often focus on models developed from the conserva-
tion of momentum. For civil engineering, force balances are utilized to analyze structures
such as the simple truss in Table 1.1. The same principles are employed for the mechanical
engineering case studies to analyze the transient up-and-down motion or vibrations of an
automobile.
Finally, electrical engineering studies employ both current and energy balances to model
electric circuits. The current balance, which results from the conservation of charge, is simi-
lar in spirit to the flow balance depicted in Fig. 1.5. Just as flow must balance at the junction
of pipes, electric current must balance at the junction of electric wires. The energy balance
specifies that the changes of voltage around any loop of the circuit must add up to zero.
It should be noted that there are many other branches of engineering beyond chemical,
civil, electrical, and mechanical. Many of these are related to the Big Four. For example, chem-
ical engineering skills are used extensively in areas such as environmental, petroleum, and bio-
medical engineering. Similarly, aerospace engineering has much in common with mechanical
engineering. I will endeavor to include examples from these areas in the coming pages.

1.3 NUMERICAL METHODS COVERED IN THIS BOOK

Euler’s method was chosen for this introductory chapter because it is typical of many
other classes of numerical methods. In essence, most consist of recasting mathematical
operations into the simple kind of algebraic and logical operations compatible with digital
computers. Figure 1.6 summarizes the major areas covered in this text.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
V

Kuka onkaan tuo, joka koulutiellä vastaan tulee?

Sehän on Elina.

Tuohinon Katrin kanssa se tulee ja Paldaniuksen Siirin, niinkuin

ennenkin. Mutta muina miehinään vain Pekka nostaa lakkiaan, eikä
ole liikutustaan näyttävinään; vasta kadunkulmassa kääntyy
katsomaan taakseen. Yhä sievemmäksi on Elina tullut. Näin sen
vasta huomaa toisten rinnalla etteivät muut tytöt ole mitään. Ei
kellään ole niin kevyttä käyntiä eikä niin kirkkaita silmiä, eikä kukaan
ole niin hyvä. Kuka olisi Pekalle hyvä? Elina vain — on ollut. Mutta
nyt on Elina alkanut kaihtaa Pekkaa. Toisten tyttöjen seurassa aina
kulkee, eikä taivu kättä lyömään eikä pakisemaan. Niin hyviä ystäviä
on jo oltu, ja nyt Elina heittäytyy aivan vieraaksi.

Haikealla mielellä kömpii Pekka kouluun, eikä välitä siellä mistään,

ei edes fysiikasta, istuu vain ja murjottaa. Vasta silloin hän herää kun
Häikkä korvanjuuressa täräyttää: je aime — tu aimes — il ai — ai, ai
— il aimet. On nähtävästi jo ranskan tunti. Maisteri puistaa päätään,
ja Häikkä ravistelee hänkin surkeana visaista kalloaan, alkaen taasen
hätäisesti änkätä alusta: je aime, tu aimes, er liebt, wir lieben —.
Koko luokka hörähtää nauramaan, ja maisteri sanoo jotain, jolle
nauretaan vielä enemmän. Mutta Pekka kiintyy melkein
säikähtyneenä tuohon sanaan: aimer, lieben, älska — rakastaa. Mitä
se on? Eihän se olekkaan vain paljas sana, jota näinikään
taivutellaan läksynä; se merkitseekin jotain, kaikilla kielillä aina
samaa kummallista asiaa. Pekka on perinjuurin ällistynyt, ja
ensikertaa se sana alkaa visertää hänen korvissaan: rakastaa, Elinaa,
rakastaa, Elinaa, rakastaa. — Elina tulee siihen mukaan aivan
itsestään. Sitäkö tämä onkin? ihmettelee Pekka säikähtäen
käsittämättömän ja tuskaisen levottomuutensa äkillistä selviämistä.

— Sitähän se on. Minä rakastan. Siksi minua näin kuumottaa, siksi

sydän hyppää kurkkuun, kun vain ajattelenkin erästä tyttöä.

Ja Pekka uppoaa monellaisiin muistelmiin, onnellisena siitä että on

päässyt selville ihmeellisestä taipumuksestaan, ja vielä
onnellisempana siitä että juuri tänä iltana sattuu olemaan konventin
vuosijuhla, johon hän, Pekka, on jo kutsunut Elinan. Ensikertaa saapi
Pekka nyt rakkauden silmillä katsoa ystäväänsä, nauttien autuutta
siitä että edes saa olla hänen lähellään. Koko iltapäivä jatkuu
samassa kirpelöivässä levottomuudessa, jonka läpi lentelee
joukottain iloisia jos surullisiakin aavistuksia, saaden vuoroon kuumat
vuoroin kylmät väreet juoksemaan pitkin selkäpiitä. Tottavieköön,
Pekka elää kuin sumussa, saamatta aivoistaan irti yhtään järjellistä
ajatusta. Mutta siitä hän viis veisaa. — Rakastaa, rakastaa — hokee
hän kaikilla kielillä mitä taitaa, paitsi ryssän kielellä, jota hän inhoaa
niin että sylkäisee aina silläkohtaa, missä kaikkien kielien yhteisessä
kuorossa pitäisi tulla: ljubit. Näin hän hokee: aimer, lieben, älska,
rakastaa, tphui, aimer, lieben, älska, rakastaa, tphui, aimer j.n.e.
Tekeepä hän laulunkin, ensimmäisen ja viimeisen elämässään.
Tällainen se on:
 Pekka saa rakastaa Elinaa, hurraa! Rakastaa, hurraa,
hurraa, hurraa!

Sitä yhä hyräillen tulee hän koulun juhlasaliin, niin varhain että
huone on vielä melkein tyhjä. Ja, tarkasti varoen ettei vain joutuisi
kiskotuksi mukaan iltaman viimeisiin valmistuksiin, lymyää Pekka
suojaiseen loukkoon, voimistelutelineitten taakse, josta saattaa silti
pitää silmällä kaikkia tulijoita. Tuleehan Elinakin vihdoin, tulee,
tuoden kirkkaan auringonpaisteen keskelle helmikuista iltaa. Mutta
Pekka pysyttelee yhä lymypaikassaan, sillä ihmeellinen ujous on
vallannut hänet. Kaikki tytöt ovat tänä iltana kuin pieniä
sähköpattereita, niin että sävähdyttää luita myöten kun vain
katsahtaakin niitä. Mutta Elina on kaikkein vaarallisin patteri;
vähintäin lienee siihen tyttöön ladattu parinsadan voltin jännitys.
Yhtenä humuna vilahtaa ohjelma puheineen, runoineen,
esitelmineen, lauluineen, voimisteluineen, ja ennenkuin Pekka
aavistaakaan, aletaan penkkejä raivata pois piirileikkiä ja tanssia
varten eli "karkealoa", niinkuin sitä ohjelmassa suloisesti nimitetään.

Onneksi on varsinaista tanssia vähän, vain muutama peli. Tekee

pahaa kun täytyy nähdä Elina siellä niin peijakkaan liki noita
pojanvintiöitä, niin liki että sisua kaivelee. Mutta ensikerralla osaa
muutama Pekkakin polkat ja valssit puhtaasti, osaa jukoliste.

Tanssiin ei Pekka uskalla tälläkertaa vielä mennä, piiriin vain.

Kaikki lamput pyörivät silmissä kun hän siinä venyy käsikkäin muitten
mukana, odottaen haikeasti että joku tulisi häntäkin hakemaan
keskelle. Elina on jo siellä, tietysti, mutta ei tule. Häikän Santerin se
vain ottaa, ja sitte hyppäävät ne että "näin sitä mennään,
kieputellaan, oman kullan rinnalla". — Tuo kaivaa kurkkua niin
vietävästi. Leikkiä se tällainen ennen on ollut, mutta nyt on toista.
Niin on kuin kaikki nuo piirin sisällä olijat polkisivat ja potkisivat
Pekan veristä sydäntä, joka siellä viruu voimattomana kaikkien
jaloissa. Jospa vain Elina yksin tälläisi sitä pienillä sukkelilla jaloillaan,
niin se olisi suloista, vaikka kipeääkin tekisi. Mutta Santerit ja kaikki
saakelin pölkkypäät — je aime, tu aimes, er liebt! — Voi Elina, jospa
tietäisit miten täällä rinnassa polttaa ja poukuttaa! Ra-kas-taa! Voih,
sinä sähköpatteri siellä, sinä kahdensadan voltin akkumulaattori.

Vesi kihoaa Pekan silmiin.

Silloin tulee Tuohinon Katri, ja kiskoo Pekan piirin keskelle. Katri

katsoo kujeilevaisesti hölmistynyttä pariaan, laulaen:

Tammerkosken sillallaa
näin heilani ensiikeerraan…

Ja Pekan sormissa kihisee, pihisee, ritisee. Sitte jää hän poikien

kanssa sisään. Jopa kohahtaa:

Kalliolle, kukkulalle
rakennan minä majani…

Pekan sydän on nyt rinnassa paikallaan, ja niinkuin pyssynluoti

ampaisee hän varaamaan omansa itselleen — kerkiääkin
viimetingassa, kun Hytyrän Paavo on jo viemäisillään hänen
kiihkonsa esineen. Ja kun jatketaan:

Tule, tule, tyttö armas

jakamaan se mun kanssani…

silloin on Pekka jo pyörimässä Elinan kanssa. Se laulu on niin

itkettävän kaunis että Pekka leijaa korkealla ruusunpunaisissa
pilvissä.
 "Missä sinä olet ollut", kysyy Elina, "kun ei ole näkynyt koko
iltana?"

"Minä olen, tuota, minä olen ollut." Enempää ei Pekka saa

sanotuksi vaikka itkisi. "Minä olen ollut" vakuuttaa hän vielä
uudelleen, puristaen hellästi pikkuista kättä, joka on hänen
kourassaan kuin vasta auennut kukka, valmu, sellainen Papaver
somniferum, jonka Pekka kerran varasti kauppaneuvoksen
puutarhasta Elinan herbarioon.

Piirivuoro loppui jo! Nytkö jo?

"Kiitos piletistä", sanoo Elina.

Pekan on mentävä pois. Vasta jälestäpäin hän huomaa ettei

ollutkaan muistanut kumartaa.

— Voi jukraviti, minähän olen aivan hullu, äkäilee Pekka itselleen.

Mutta pian mies tasottuu ja alkaa rauhallisemmin katsella maailmaa.
Hän tavottaa Elinan katseen yli salin, ja tyttö hymyilee leppoisasti
hänelle. Taasen paistaa aurinko. Pekan rinnassa visertää:

Tule, tule, tyttö armas jakamaan se mun kanssani. Hurraa!

Pekka saa rakastaa Elinaa, hurraa! Rakastaa, hurraa, hurraa,
hurraa!

Nyt Elina jo vuorostaan hakee kavaljeerinsa piiriin. Silloin he

pyörivät ja hymyilevät toisilleen. Noista tummista, totisista silmistä
loistaa sellainen ymmärrys, jota ei ole kellään toisilla tytöillä. Laulu
sulaa ihanaksi huminaksi Pekan ympärillä. Mutta kesken kaiken he
alkavat supattaa toisilleen ja päättävät lähteä pois, nyt heti. Täällä
on liian kuuma.
 Kotia he eivät, ihme kyllä, tule menneeksi, vaan kuljeksivat pitkin
katuja, painuen kaupungin laiteille, missä hanget kimaltavat
viimeisten lyhtyjen loisteessa ja tähtitaivas holvautuu heidän
ylitsensä huimaavan korkeana kupuna. Jotkut pelkäävät tähtiä, kun
niitten avaruusmitoissa, tuhansissa valovuosissa, on muka jotain
hirvittävää. He kaksi eivät pelkää. Heistä on päinvastoin turvallista,
ikäänkuin Jumala olisi lähellä.

"Uskotko sinä Jumalaan?" kysyy Elina.

"En tiedä. Mutta minusta tuntuu että nyt voisin uskoa; kun olen
tässä, sinun kanssasi. Ymmärrätkö minua, Elina? Minusta ei vielä
koskaan ole tuntunut tällaiselta. Kuuletko miten minun ääneni
värisee, ja näetkö miten kädet vapisevat? Katso!"

Elina ei vastaa mitään.

"Mennään kotiin", sanoo tyttö sitte vakavana.

On pakkanen. Puitten oksat hohtavat paksussa kuurassa.

Revontulet yrittelevät vaisusti kajastella pohjoisella taivaalla. Ne
leimuavat suoraan heidän edessään, kun he lähtevät pois. Niitä he
katselevat ja kertoilevat arasti toisilleen mitä kummallekkin oli
tapahtunut senjälkeen kun viimeksi oltiin yhdessä. Ensi pyhänä he
päättävät lähteä hiihtelemään Keihonkankaalle, jossa on niin
rauhallista ja suuria puita.

"Oletkos ensi kesänä täällä kaupungissa?", kysyy Pekka. "Minä

jään tänne taasen opettamaan."

"Enpä tiedä", sanoo Elina, hämillään, kääntäen kasvonsa syrjään.

 Pekkakin muistaa jotain, ja alkaa tuntea aivan outoa jäykistävää
ujoutta, hän katselee Elinaa, mutta tämä kääntyy yhä enemmän
poispäin. Pitkä palmikko ja kutrit, jotka lakin alta kiertyvät ohimoille,
ovat huurtuneet valkeaksi kudokseksi. Se on Pekan mielestä
kauneinta maailmassa. Hän hengähtää niihin kiharoihin, ja ne
keinuvat lumikiteissään kuin olisivat ne täynnä timantteja. Mutta
kiteet sulavat hengityksen lämmöstä. Pekka muistaa Elinan
toisellaisena. Viime kesänä!

"Elina, muistatko viime kesän? — Hiihdetään pyhänä sinne

Keihonlammille asti."

"En minä muista mitään. Se oli lapsellista."

Pekka nolostuu. Tietysti se oli lapsellista, mutta miksei saisi

muistella. Sinne he hiipivät monena poutaisena pyhäpäivänä muka
marjoja poimimaan. Kyllähän niitäkin poimittiin, mutta askaroitiin
toki muutakin. Pidettiin taloutta siellä havumajassa. Elina kattoi
sammaleiselle kivelle atrian, jonka höysteeksi Pekka oli ongellaan
kiskonut lammesta monta lihavaa mustaselkäistä ahventa.
Hietikkorannalla paistateltiin päivää ja uitiin, polskuteltiin. Pekka
opetti Elinankin uimaan, mutta kerran olisi pikku ystävä silti
hukkunut ellei Pekka olisi viime hetkessä tukasta hinannut kuiville.
Silloin he itkivät kauvan sylikkäin. Ja Pekka vannoi vedet silmissä että
jos Elina olisi hukkunut, niin silloin olisi hänkin mennyt perässä,
vannoi yhä toistamiseen, hurjana ja jäykkäpäisenä, vaikka Elina kielsi
ja sanoi pelkäävänsä sellaista puhetta.

Niinikään juuri peljätköötkin kaikki; Pekka puolestaan ei pelkää

muuta kuin sitä että voisi Elinan kadottaa. Nyt sen vasta oikein
ymmärtää — silloinhan jäisi aivan yksin, eikä olisi ketään mitä
rakastaa.
 Mutta miksi Elina on nyt tuollainen? Pekka tarttuu hänen käsiinsä
ja katsoo suoraan silmiin, aivan läheltä.

"Mene pois!" sanoo tyttö kiivaasti ja palavin silmin. "Minä tahdon

kotiin."

Pekka kiroaa itsekseen.

"Mitä sinä sanoit? Kirositko sinä?"

"Niin justiinsa, ja kiroan vieläkin, perkele."

"Sinä olet sitte ilkeä ja raaka poika. Ihmiset sanovat että äitiskin
on ajanut sinut pois kotoa."

"Se on vale ja vihapuhe. Minä lähdin itse, eikä se kuulu muille."

"Herrajumala! Mutta millä sinä elät?"

"Saa nähdä. Vaikkapa teen velkaa, ja opetan toisia tyhmempiä."

*****

Mennään läpi kaupungin, jonka kaikki akkunat ovat jo pimeät.

Mutta Pekka ei päästä Elinaa kotiin, ei vaikka henki menisi. Hän
istuttaa tytön puiston penkille ja kiertää kätensä hänen vyötärölleen.
Mitään tällaista ei hän koskaan ole tehnyt eikä koskaan tuntenut
mitään sellaista kuin nyt. Mistään piittaamatta hän hyväilee tyttöä
hellästi, riisuu häneltä käsineet ja sivelee käsiä, poskia, puristaa koko
tytön syliinsä, ja hokee:

"En päästä, en."

 "Minä vihaan sinua", huudahtaa Elina, hypäten pystyyn ja polkien
jalkaansa, mutta putoaakin heti takaisin penkille. Siinä hän alkaa
nyyhkiä kumarassa, kädet silmillä.

"Vai vihaat", sanoo Pekka jäykästi. "Vihaa sitte niin että läkähdyt.
Etpä liene ainoa, joka vihaa. Minusta on kaikki yhdentekevää. Vaikka
koko maailma rymähtäisi yhteen läjään, niin on yhdentekevää.
Kukapa minusta välittäisi. Mutta sinua minä olen tänäpäivänä niin
kovasti rak-kastanut."

Pekka murjottaa eteensä, ja sylkäisee. Aimer, lieben, älska,

rakastaa, tphyi — se pyörii karusellina päässä, aivan kirjavana
sekasotkuna kaikki.

Mutta silloin pysähtyy koko se hoijakka äkkiä. Pekka jää silmät

pyöreinä töllöttämään sivullensa, sillä kaksi hentoista käsivartta on
pujottautunut hänen kaulaansa, ja vapiseva tyttö puristuu hänen
kylkeensä. Pekka on jo kyllä niinkuin kuollut mies, niinkuin
jääkalikka; jäykästi hän olkansa yli katsoo tyttöä, ja murisee:

"Mitäs tämä nyt on? En minä kaipaa kenenkään sääliä. Mene kotiis
siitä."

Kyllähän siinä sopii koettaa olla jääkalikkana, mutta jääkin sulaa

kun sitä lämmitetään. Pekka sulaa, auttamattomasti. Hän alkaa
aavistella että naisihminen yleensä on paljoa monimutkaisempi kone
kuin poikanen osaa arvatakkaan. Eikä Elina ole mikään tavallinen
tyttö, vaan sellainen kullanmuru jonka eteen voisi vaikka panna
polvilleen. — Eivätkä he kumpikaan ole enään viimekesäisiä lapsia,
vaan aivan toisia ihmisiä. Se entinen oli sittenkin vain leikkiä. Mutta
nyt on leikistä tullut tosi.
 "Elina", sanoo Pekka, ei mitään muuta, ja sittenkin hänestä tuntuu
että sillä on sanottu enemmän kuin koskaan ennen, sanottu kaikki.
"Elina", toistaa hän kuin anteeksi pyytäen ja ottaen tytön pään
käsiensä väliin, "minä olin paha." — Elinan silmät ovat kiinni.
Ripsissä kimaltelee vielä kyynelkarpalot. Pekka suutelee ne pois.
Tyttö kurkottaa huuliaan, ja niin he, sylityksin, poimivat ensimmäisen
ujon suudelmansa.

"So, lapset, menkääpä siitä kotiin, tuota. Palellutte vielä,

ottiatuota."

Se on poliisi. Se seisoo siinä edessä, ja muikistelee ankaran

näköisenä viiksiänsä. Elina hyppää kiljaisten sivulle, mutta Pekka,
joka tavallisesti kyllä osaa välttää poliisien likelle joutumista, nyt vain
jupisee:

"Peijakasko tuon tolvanan nyt tähän viskasi!" Sitte Pekka jo

kerkiää suuttua. Ja kovalla äänellä hän sanelee sydämensä
kyllyydestä poliisille:

"Itse sinä lapsi olet ja tolvana, kun et anna ihmisten olla rauhassa.
Tuommoinen järjestyksenhälritsijä joutaisi hiiteen ja viralta pois.
Mene helvettiin tästä!"

"So-so, nuorimies" sopottaa poliisi sävyisästi. "Teidän molempien

parastahan minä, tuota, ja järjestystä ylimalkaan, tuota niin —"

"Vai järjestystä!" kivahtaa Pekka. Mutta Elina riuhtoo jo hänen

käsipuolessaan.

"Tule pois, Pekka", sanoo Elina. Ja poliisiin kääntyen lisää tyttö

äidillisellä huolenpidolla; "Ei konstaapelin pidä suuttua. Se on niin
kiivas tämä Pekka."

Pekka saattaa Elinan kotia. Heidän mielensä ovat omituisen

herkässä vireessä kuin olisivat he soittokoneita, joita oudot voimat
näppäilevät. Kadunkulmissa he pysähtyvät katselemaan taivaalle,
jossa revontulet ovat kasvaneet yli koko taivaankuvun. Keskellä on
kuin värikäs kruunu, ja siitä juoksevat valot ympäriinsä, hyppien ja
sähisten.

Kaksi lasta revontulien alla, kaukana pohjoisessa.

VI

Veripunainen on esirippu takaseinällä, ja veripunaisella liinalla on

verhottu puhujanpöytä sen edessä. Nuori mies, joka siellä pöydän
takana on äänessä, näyttää vyötäröltään myöten vereen vajonneelta.
Eli paremminkin näyttää siltä kuin olisi punaisessa seinässä
poikittainen rako tai haava, josta mies on puskenut yläruumiinsa
esille ja huutaa nyt jotain, joka on yhtä kuumaa kuin se aine, jossa
hänen jalkansa kahlaavat ja yhtä hätäisesti ponnistelevaa kuin hänen
yläruumiinsa tuskallinen kiemurtelu ylöspäin, pois sieltä
punamerestä.

Miten on Pekka tänne joutunut? Ja vielä puhujaksi!

Se juttu on aivan luonnollinen seuraus Pekan luonteesta ja

erinäisistä tapahtumista. Suurlakko toi jo kerran työväenasian niin liki
Pekan sydäntä että Elinan kuoleman jälkeen nuorukainen
ennenpitkää itsestään luisui tämän aatteen helmaan. Koulunkäynti
jäi hunningolle, kun hän vain levottomasti kuljeksi pitkin maita
manteria kuin riivaajaisen takaa-ajamana. Milloin hän samoili
metsissä Keihonkankaalla päin milloin ulkosataman laitureilla viipyili,
himokkaasti tuijotellen kirkkaitten laineitten lipinään, milloin taasen
hiipi kirkkomaalle. Siellä hän, kun kukaan ei nähnyt, heittäytyi
hillittömästi surunsa valtaan, kaksin käsin halaillen pientä valkeaa
ristiä. Vieläpä joskus, kun sikseen sattui, luiseva nyrkki heristeli päin
taivaan kupua, ja käheitä sadatuksia kuului haudan kupeelta.

Katkeruudessaan Pekka joskus toivoi että olisi tosiaankin sellainen

mahtaja olemassa, jonka tahtomatta ei varpunenkaan oksalta
tipahda eikä hiuskarva kenenkään päästä taitu. — Tulisipa se
mahtaja tähän ylettyville, niin parran sen leukapielistä nyhtäisin. —
Ja Pekka kuvitteli miten tulisi ilmassa liihotellen sellainen
pitkäpartainen ukko, josta heti tietäisi että tämä on nyt se. Silloin
katsottaisi minkäverran se osaa lukea ihmislapsen ajatuksia. Jospa
sen saisi hyvinkin nöyrällä puheella ja kiitoksilla narrattua kyllin
lähelle, niin silloin partaan kiinni jotta karvat pöliseisi. Se tietysti
lähtisi säikäyksissään nousemaan taivaalle, mutta Pekka vain
roikkuisi parrassa kiinni; tipahtaisi vasta sitte kun väsyisi. — Siinä
olisi sitte valmis äkkiloppu tälle surkeudelle.

Sellaiset kuvittelut voivat kyllä hetkeksi huumata mieltä. Mutta

auttamaan eivät nekään kykene. Pekka jäi yhäti levottomuuteensa,
orpouteensa. Niin tuli lopulta muuanna päivänä eteen se kysymys,
jonka Elina jo kerran teki: Herrajumala, mutta millä sinä elät? Pekka
mietti hetkisen, ja käveli sitte Kumliinin konepajalle. Niin tuli hänestä
työmies. — Entisistä tovereistaan oli Pekka jo vierautunut. Mutta nyt
sai hän uusia tuttavia, oikeita sosialisteja, katkeria, intomielisiä,
köyhiä — uskovia, yhteen ainoaan aatteeseen uskovia. Pekka painui
joukkoon yhteisen virran mukana, ensin välinpitämättömänä sitte
lämmeten, ja viimein intoutuen hänkin, eli oikeammin rakastuen.
Pekan orvoksi jäänyt rakkaus löysi suuren ja lämmittävän aatteen,
jolle hän antautui epätoivoisesti ja tinkimättömästi.
 Pekka on kyllä tutkistellut itseään ja tietää olevansa hukkuva, joka
on tarttunut oljenkorteen. Mutta hän on valmis sanomaan Lutherus-
vainajan tavalla: tässä seison enkä muuta voi. — Nuoriso-osaston
kokouksessa Pekka nyt pitää puhetta, kun häntä siihen on pyydetty.
Aluksi hän haparoi ja takaltelee, mutta vauhtiin päästyä rupeaa puhe
sujumaan paremmin. Kuulijat eivät ole turhan nuukia eivätkä
arvostele puhetta niinkuin lehtori Nurkkinen ainekirjoitusta. Tarvitaan
vain sanoja, joihin voidaan uskoa ja jotka antavat
yhteenkuuluvaisuuden tuntoa yhteisessä taistelussa ihmisoikeuksien
puolesta. Pekka puhuu uudesta sosialistisesta yhteiskunnasta,
tuotantovälineitten sosialisoimisesta, kahdeksan tunnin työpäivästä,
ja vapaudesta, jonka koneet suovat ihmiselle, kun ne kerran otetaan
pois riistäjiltä ja alistetaan yhteishyvän palvelukseen. Puhe kiihtyy,
leimuaa nuorekasta intomieltä, ja päättyy sanoihin: Ylös yöstä,
sorretut, ylös vapauteen ja auringon valoon. Eläköön sosialistinen
yhteiskunta! Eläköön vapaus, veljeys ja tasa-arvo!

Punaisena ja kiihtyneenä tulee Pekka alas lavalta. Jotkut läpyttävät

käsiään. Sitte seuraa lausuntoa ja väliaika, jolloin ryypätään kahvia
ravintolan puolella. Tunkeillaan pöytien ääreen, rentoinaan tytöille ja
tarinoidaan. Puheenjohtaja kiittää Pekkaa, mutta lisää että olisi
sietänyt olla vähemmän siitä kaikkien ihmisten veljeydestä ja
enemmän luokkarajoista.

"Ne kun pitäisi nyt saada ne luokkarajat niin selviksi ja porvarit niin
keljuiksi että se olisi sitte jokaiselle aivan selvä. Sellainen on
piirisihteerin määräys että sitä asiaa on tästälähtien yhtenään
jauhettava ja pantava väriä niin paksusti että sokeakin näkee. Totuus
ei ole siinä että se on totta, vaan siinä että se nähdään ja kuullaan,
niin sanoi piirisihteeri, aivan näillä sanoilla sanoi. Pitää panna niihin
luokkarajoihin väriä paksusti, sanoi, ja että pitää jokaisen
luokkatietoisen työläisen käydä vielä salaa pyllistämässäkin sinne
porvarien ovenpieliin että ne oikein löyhkäisivät. Niin sanoi, hehheh."

Pekan tekee mieli huomauttaa että sehän on kieroa peliä ja että

sellaiset piirisihteerit sietäisi hirttää munistaan, mutta sanookin vain:

"Sitä minä en usko että siitä mitään autuutta lopultakaan ratkeaa,

jos luokkarajoja maalaillaan sinne, mistä niitten entisetkin rippeet
pitäisi repiä pois. Minä en tahdo kylvää vihaa, ja jos oppini ei kelpaa,
niin olkoon minun puolestani. Tehän minua pyysitte puhumaan."

"Niin, niin", myöntelee puheenjohtaja kyhnyttäen takapuoltaan

pöydännurkkaan, "mutta meillä kun on nyt tämä puoluekuri ja
ohjesäännöt. Se on sitä meetvurstin ohjelmaa."

"Te kai tarkotatte että Erfurtin?"

"Öhöö, tuota, örvurstin, niin. Sitähän minä meinasin."

Puheenjohtaja lähtee kokoussaliin, jossa ohjelmaa jo jatketaan.

Pekan ei tee mieli nyt sinne. Jotain tympeän tahmaista ja paksua on
pyyhkäisty hänen aaterakennelmansa seiniin. — Se on kai sitä
puoluesihteerin patenttiväriä, ajattelee Pekka. Kyllä tästä vielä tulee
kerran sekä metwurstia että verimakkaraa, jos siihen tapaan
maalausta ja pyllistystä jatketaan.

*****

"Kuulkaapas nuori toveri!"

Nurkkapöydässä istuu punanokkainen mies kaljapullon ääressä. Se

on
"Kansan voiman" aputoimittaja. Se viittilöi sormellaan.
 "Tulkaapas tänne. Painakaa puuta."

Pekka istuu. Punanokka tilaa tahraiselle pöydälle lisää kaljaa ja

lasin.

"Minä olen vähän päissäni, ja minua miellyttäisi puhua.

Kuulkaahan nyt nuori veljeni — eli piru tässä teititelköön — sano sinä
minua vaikka setäksi eli porsaaksi, mutta minä sanon näin: Minä
kuuntelin sun paasaustasi äsken tuolla. Ja nyt minä kysyn sinulta
niinkuin pappi, joka rippikansaa vannottaa, että uskotko sinä, Pekka
Suojanen, mitä puhut?"

"Kysytkö sinä sitä setänä vai porsaana?"

"Minä kysyn sitä setänä, joka vilpittömästi tarkottaa sinun

parastasi, ja porsaana, joka on pienen ikänsä rypenyt tämän
siunatun aatteen allikoissa. Kakaise aatokses ulos huoleti."

"Minun täytyy uskoa, jos haluan elää."

Toimittaja viheltää pitkään.

"Viuh, vai sillä tavalla! Mutta eipäs hätäillä. Kelpaako kalja?

Satunhan kyllä tietämään asioistasi yhtä ja toista. Sinun luonnollasi
on vaikea tulla toimeen maailmassa, mutta kaikkein vaikein tämän
talon seinien sisällä. Tämä on hitonmoinen katkeroituneitten
komplotti. Ja tämä on valtiollinen puolue, Pekka — täällä on
ulvottava susien mukana. Et sinä täältä autuutta löydä, eikä me
sitäpaitsi sinua tarvitakkaan. — Niin, siitä sinun jutustasi minun
täytyy tehdä se häpeällinen tunnustus että kerran humalapäissäni
eksyin hautuumaalle nukkumaan, sinne portista oikealle, ja satuin
siellä aamupuolella näkemään — —. So, so, veljeni, älä punastu.
Satuin vahingossa näkemään, ja sitte kun sinä olit mennyt pois, ja
kun kävin lukemassa nimen siitä ristiltä, niin minä, vanha porsas,
itkin. Tunsinhan minä toki teidät molemmat, kun kaikki kaupungin
kissatkin tunnen. Kuule sinä, Suojasen Pekka, sinä teet viisaimmin
kun painut takaisin kouluun — eli luet privatistina. Kaiva nenäsi
kirjoihin! Kirjat ja viina ovat kaksi välikappaletta, joihin suru hukkuu.
Sinä olet oikea ihmisen alku, Pekka, ja sinulla on sisua. Tee kirjoista
portaat, ja kiipeä sinne, jossa saa vapaasti hengittää. Tänne sinä
ennenpitkää tukehdut."

"Vieläpä tuo setässäkin henki pihisee."

"Pihisee, pihisee — mikäs pahan tappaisi. Eihän vielä ole kieltolaki

niskassa. — Ai helvetti! Minulla on huomiseen lehteen kiivas epistola
kieltolain puolesta, ja toinen joka muurailee luokkarajojen
perustuksia. Katseleppas huomenna lehdestä. Toisessa on
nimimerkkinä 'Töllin ukko' ja toisessa 'Vanha työmies'. — Terve nyt
nuori veljeni. Minun täytyy hiton hamppua joutua korrehtuurin
lukuun. Hei, näkemiin!"

Pekka huomaa jääneensä toimittajan laskun maksajaksi: kuusi

pulloa kaljaa ja kahvi ilman leipää. Kun Pekka koteutuu mörskäänsä,
tuo hän vielä lisälaskuna takaraivossaan melkoisen haavan.

"Jessus varjele! Missä se tuli?" ihmettelee Laitilaiska.

"Lankesin Talolla, portaissa", valehtelee Pekka.

Sillä sitä ei ilkeä sanoa että on lyöty. — Niin se kävi että Pekka kun
koetti Talolla, apeuttaan lieventääkseen, vähäsen tanssahtaa, niin
siinä sattui sällien kanssa tulemaan riitaa. Lopuksi, kadulle tullessa,
löi muutama heppu takaapäin Pekan puolipyörryksiin. Nyrkkiraudalla
löi, ja sanoi että: Siinä on sulle veljeyttä. Toinen vielä potkiskeli
kaatunutta, ja lisäsi: Ja tästä saat rakkautta.

Nyt haava pestään ja sidotaan liinalla. Pekka heittäytyy mahalleen

Laitilan ovensuusänkyyn, joka on hänen asumuksenaan 8 mk
kuukaudelta.
Makaa silmät ummessa, eikä ajattele enään mitään. Eikä usko
mitään.
Makaa koko pitkän yön ja seuraavan päivän, joka on sunnuntai.
VII

Leveitä portaita myöten laskeutuu valkolakkisten joukko alas

pimeälle torille. Näkymättömistä lähteistä kohisevat hurraahuudot
heitä vastaan. Pekka tulee aivan viime hännässä, ja jää
huumaantuneena seisomaan portaitten puoliväliin. — Tämä tuntuu
niin uskomattomalta, niinkuin unennäöltä tai pilanäytelmältä, jossa
Pekkaa petetään niinkuin jotain Jeppe Niilonpoikaa. — Eihän tämä
ole mahdollista. Ylioppilas! — Mutta silmiään ja korviaan ei voi
kieltää. Ne sanovat: kuuntele, katso!

Pekka on jo kuullut, mutta nyt alkavat jo silmätkin erottaa torin

hämärästä jotain, tuolta alhaalta, alempaa kuin arvasi katsoakkaan.
Sieltä nousevat huudot ja puheensorina, suuresta lainehtivasta
ihmisjoukosta, johon valkolakkien jono ryöppyää kuin puron kuohu
tai rannalta vyöryvä lumi. Elävä, vilisevä hanki on vyörynyt portaita
alas, ja sulaa nyt tummaan ihmismereen, jonka aalloille se jää
keinumaan valkoisina läikkinä. — Ilohuutoja, syleilyjä, kukkia! Äänet
vaimentuvat yhtenäiseksi huminaksi, joka alkaa virrata pois
valkoisten lumiläikkien ympärillä. Kadut nielevät kitaansa tämän
kuohuvan ilon. — Pekka lähtee painumaan mukaan, muistaen
hämärästi että on kerittävä joukkoon yhteisille illallisille.
 "Onkos se Pekka Suojanen?" kysyy kuiva ääni.

Pekka näkee vierellään oudon miehen, joka tarkastelee hänen

kasvojaan.

"Kyllä on", vastaa Pekka, ja alkaa selvitä huumauksestaan. Hän

katsoo ympärilleen. Näkee muitten jo menneen. Tuntematon vain
seisoo edessä, tarkastellen niin tunkeilevasti että Pekka saattaa
tuntea noitten tummien nappisilmien aivan koskettelevan
jokapaikkaa, kasvoja, käsiä — sivelevän jokaista vaatekappalettakin
päästä jalkoihin asti. Sellaisen täytyy ärryttää.

"Onkos teillä mitä asiaa?"

"Hiljemmin tuulessa, nuori mies. — Olettepa aikalailla isänne

näköinen."

"Oletteko te nähnyt isän? Milloin? Missä?"

Tuntematon ei vastaa, viittaa vain päällään menevien perään:

"Menettekö sinne?" kysyy hän hiljaa, ei enään kuivasti, vaan aivan

toisella sointuvalla äänellä.

Pekan tekee mieli häätää tuo tungettelija pois. Mutta miehen

surumielinen ääni ja tyyni katse vetävät puoleensa, melkein
lämmittävät. Sellaista miestä ei hän ole koskaan tavannut. Laiha se
on, vanhanpuoleinen, pujopartainen, hienosti puettu, liikkumattomat
kasvot kuin paikalleen valetut. Mies odottaa vastausta.

"Mitäpä minä oikeastaan siellä teen. Nuorempia ovat; en heitä

paljoa tunne."
 "Well. Jos nyt sitte joutaisitte hetkiseksi minun mukaani. Kertoisin
teille isästänne — isältänne — terveiset."

"Minä tulen."

Tuntematon kutsuu ajurin, joka kadunkulmassa näkyy odottavan

häntä. Ajetaan muutamia ristinvälejä, käännytään, ja tullaan
kirkkaasti valaistulle oviaukolle. Siinä on ravintola, hieno paikka —
peililasia kaikkialla niin että tahtoo eksyä ja kävellä seiniin pahki.

"Hitåt, vassogo'!" Kumarteleva eteisvartija riisuu palttoot.

"Jag tror herrn är en ny student?"

"Ja visst", vastaa tuntematon, seuralaisensa puolesta.

"Då ska' herrn ha mössan på. Det brukas så. Vassogo'." —

Eteisvartija ojentaa kumartaen lakin takaisin.

"Pankaa lakki päähän", sanoo tuntematon.

Tuntematon taitaa olla tuttu talossa, tai vaikuttaa hän muuten

hienolla ulkoasullaan. Senverran on Pekka jo pääkaupunkia kokenut
että ravintolain rengit voivat olla hyvin töykeitä.

He joutuvat suureen saliin ja istuvat siellä perimmäiseen

nurkkapöytään, josta Pekka näkee yli salin. Liinalla loistaa punainen
lappu: Beställt. — Pöytä oli siis tilattu edeltäkäsin. Pekka ei enään
ihmettele mitään, vaan antautuu tyytyväisenä tuntemattoman
hoideltavaksi. Taasen hän uppoaa unenkaltaiseen mielentilaan.
Lasien kilinä, hieno seura, pilvenä leijaava sikaarintuoksu, kaikki tuo
tekee niin hyvää. Maksakoon sitte mitä tahansa. Kai tästä jotenkin
suoriutuu.
 "Sallitte kai minun tarjota pienen iltapalan?" kysyy vieras.
"Juotteko?
Tarkotan otatteko esimerkiksi olutta ja ruokaryypyn?"

Pekka nyökkää. Hän antaa vieraan valikoida annokset ja tilata mitä

tahansa. Hän myöntyy kaikkeen koska on tottumaton ja koska ei voi,
vaikka tahtoisikin, vastustaa tuota tyynen isällistä miestä. Hän vaipuu
tuoliinsa selkäkenoon ja nauttii olemisesta, omituisesta
turvallisuuden tunnosta, ajattelematta mitään.

He kulauttavat olutta vaahtoavista tuopeista. Heidän pöytäänsä

tuodaan ruokia, joita Pekka ei tunne. He ryyppäävät pienistä
pikareista pisaraisen kellertävää tulista ainetta, joka on kuin viinaa,
mutta ei maistu paljon millekkään. Ruuat korjataan pois aivan
huomaamatta, ja kahvipunssit ilmestyvät tilalle. Se on Grönstedtin
sinileimaa — Pekka tietää kyllä että se on parasta lajia.

Koko atrian aikana on puhuttu tuskin mitään. He ovat vain

tarkastaneet toisiaan. Pekasta alkaa mies tuntua omituisesti tutulta,
mutta mahdotonta on muistaa missä mokoman otuksen olisi
tavannut. Tottavieköön; eihän se ole sanonut edes nimeään! Mutta
Pekka ei ole se, joka käy utelemaan. Olkoon, kylläpähän kerkiää
vielä tarinoineen. Pekka nauttii vain olostaan, kilinästä, oudoista
kasvoista, tarjoilijattarien vartalon keinunnasta, sikarista, punssista,
joka pehmeällä kädellä hyväilee rintaa kuin hellä nainen — sellainen,
jota ei ole, mutta josta kaikki nuorukaiset joskus haaveilevat.

"Nuori mies", sanoo tuntematon, kohottaen lasinsa. "Valkean

lakkinne malja! — — Sallinette minun lopultakin esittää itseni. Olen
tässä viipynyt monenmoisessa pienessä tarkastelussa, niinkuin
tietysti olette huomannut. Valitan jos tämä on piinannut teitä. Mutta
ettehän voi kieltää että on omituista todeta esimerkiksi sellainen
pikkuseikka kuin äsken sikaria valitessamme. Kätemme sattuivat
silloin vierekkäin. Katsokaahan. Teidän etusormenne on kuin
jäljennös omastani. Antakaa kätenne. Kas nyt — eikös ole sama ihan
kynttä myöten; minun vain hiukkasen ryppyisempi."

Heti miehen ensi sanoissa on tuo sama kuiskaava sointu kuin

äsken kadulla hänen kysyessään "menettekö sinne?" Pekka on
kuullut sen äänen ennenkin. Ja samalla kun hän ojentaa kätensä
miehelle, kuiskaa hän:

"Isä!"

He puristavat toistensa käsiä, ensikertaa, isä ja poika.

Pekan on niin outo ollakseen ettei kykene puhumaan mitään. Isä

vain kertoilee tuolloin tällöin jonkun tarinan kaukaisista maista,
merimiesjutun tai jonkun muun sellaisen, jolle sopii nauraa. He
nauttivat toistensa läsnäolosta kuin kaksi eksynyttä, jotka ovat
kohdanneet toisensa metsässä ja tulleet hetikohta tutuiksi.

Kaikestapäättäen on isä paljon maailmaa nähnyt ja kirjavia

onnenvaiheita kokenut mies. Eikä hän näy liikkuneen yksistään
koneenkäyttäjänä, vaan kaikenkaltaisissa ammateissa, vieläpä
kaivosmiehenä, kullanhuuhtojana, sähköteknikkona,
automobiilitehtaan mekanikkona — enimmäkseen Amerikassa, mutta
viimeiseksi Ruotsissa.

Sieltäkäsin hän kertoo yli vuoden päivät pitäneensä silmällä Pekan

vaiheita ja pistäyneensä jo viime kevännä näinikään tarkastamassa
kotikaupungista tulleita uusia ylioppilaita.
 "Minä jäin kaksikin vuotta jälkeen toisista", huomauttaa Pekka, —
"kun olin välillä työssä".

"Kuulin sen tovereiltasi", sanoo isä. "Onko sinulle karttunut paljon

velkoja?"

"Toista tuhatta."

"Olet tainnut laskea väärin. Tai ehket tiedä että muutamassa

tämän kaupungin pankissa on sinun nimelläsi hiukkasen pääomaa?"

"Isä!"

"Ei ratketa tunteellisiksi. Senverran olen toki minäkin pojalleni

velkaa. Ja se on rehellisesti ansaittua, eikä se silti minua köyhdytä.
— Miten äitisi muuten jaksaa?"

"En tiedä."

"Sepä kummallinen vastaus!"

"Ei se ole sen kummempi kuin etten tosiaankaan tiedä. Jätin äitin
jo neljä vuotta takaperin. En ole voinut sitä naista sietää sen
jouluaaton jälkeen. Ymmärrättehän? Ja sitte tuli muitakin asioita —
minun täytynee tässä sanoa että tuli pikkuvelikin, jonka isää en
varmasti tiedä."

"Olen kuullut jo sen asian, ja siihen tyytynyt. Ota huomioon että

äitilläsi oli syytä menettelyynsä. Minä olen maailmalla rietastellut
aikalailla."

"Se ei kuulu minuun. Se on teidän ja hänen välinen asia."

"No, et liene sattunut kuulemaankaan hänestä mitään?"

 "Kyllä. Kuuluu olevan kotipitäjässään ja pitävän pientä kauppaa ja
kahvilaa. Rakentavat siellä paraillaan rautatietä. Ei ole muijalla
poikineen hätäpäivää."

"Oletko varma siitä?"

"Luulen niin."

"Kaiken varalta saat tästä toisenkin pankkikirjan. Se on hänen

nimelleen. Toimita jotenkuten äitillesi, jos joutuu ahdinkoon. Tässä
ovat molemmat kirjat."

"Kaksikymmentä tuhatta minun nimelläni! Mitä minä teen näin

paljolla?"

"Tuhlaa pois. Se on sitä varten. Maksa velkasi, pueta itsesi

parhaalla räätälillä, käy parhaissa paikoissa, matkusta ulkomailla —
miten vain haluttaa, kunhan tuhlaat sen kepeällä kädellä. Tulet
kokemaan että siten se kasvaa parhaan koron: saat elämäniloa, ja
itseluottamuksesi kasvaa. Niitä kahta asiaa koettaa tämä isänperintö
sinulle antaa — ei rahaa. Tuhlaa, poikani, se tekee sinulle hyvää.
Yksi asia vain polta aivoihisi tulikirjäimilla: älä hanki tautia. Äläkä
kajoa muuhun — eli olkoon menneeksi — muihin naisiin kuin niihin,
joita rakastat. Se olkoon tämän perinnön opetuspuoli."

"Se osa perintöä tuli liian myöhään. Olen jo tuhlannut sen kaiken
edeltäkäsin."

"Tammefan! Vai edeltäkäsin! Se kai merkitsee että sait taudin?"

"Kyllä. Mutta olen jo tervennä taasen."

 "Yhdentekevää. Aivan oma asiasi. — Tarkotan vain sitä että tulin
yhtäkkiä huomanneeksi miten oikeastaan opetukset, samoinkuin
muukin perintötavara, ovat vain tuhlaamista varten. Mainiota.
Tuhlannut edeltäkäsin! — Your health. Maljasi poika. Kiitän sinua."

"Isä, ei pidä pilkata. Minä en ole tanssinut ruusuilla ja kukkasilla.

Ei ole ihme jos siinä menossa keikahtaa monellaiseen liemeen
kiehumaan.
Mutta sittenkin minä sanon että on parempi ostaa selvällä rahalla
kuin
pettää."

"Aivan kuten tahdot. Enhän minä sinua pilkannut. Ole turvassa ja

iloitse, nuorimies. Jätänkin sinut rauhaan nyt että voit vielä iloita
toveriesi kanssa. Siellä oli aika sieviä tyttöjä joukossa. — Fröken, får
jag betala!"

Niin sitä siis mennään! Isä tilaa vielä kaksi autoa oven eteen.

"Mihin menette, isä? Missä asutte?"

"Poikani, minä en asu enään missään. Huomenna lähden toiselle

puolen maapalloa. Siellä on minulla pieni farmi vanhain päiväin
varalta. Niinkuin lienet tarinoistani ymmärtänyt, olen minäkin
kiehunut monessa liemessä, ja siksi haluan nyt levätä."

"Jos silloin jouluaattona olisitte odottanut hetkistä enemmän, olisin

minä tullut teidän mukaanne. Säikähdin silloin niin etten ehtinyt."

Kyynelet tulvahtavat äkkiä vanhan miehen silmiin. Hän kuivaa ne

nopeasti. Hetken perästä sanoo hän:

"Me olemme jo puhuneet kylliksi. Luulen että autot odottavat."

 Aivan turtana antaa Pekka viedä itsensä ulos, ja nousee autoon,
jonka isä maksaa edeltäkäsin. Vielä kerran kysyy tämä:

"Olinpa unohtaa kysyä mitä alaa rupeat lukemaan."

"Insinööriksi", vastaa Pekka autosta.

"Vai niin. Se on hyvä, all right. Terve nyt, tuohon käteen. Hyvästi."

"Hyvästi."

Auto lähtee huristamaan sinne, mihin toisetkin valkolakit ovat jo

menneet. Ja autossa istuu nuori ylioppilas, itku kurkussa, kaksi
pankkikirjaa povellaan. Vuoroin hän puristaa niitä, vuoroin sivelee
lakkiaan, päästäkseen varmuuteen siitä ettei tämä ole vain
unennäköä.
VIII

Aalto solisee heikosti kivikossa, tullen jostain, mistä tulleneekin,

luikertelee sitte kivien välitse, ja loiskahtaa rantaan. Tulee toinen
aalto, yhä toisia, loputtomiin. Ruovikko kahisee niitten tullessa, ja
sitte ne nukahtavat rantasomerolle.

Aamuviriä se on, joka päivemmällä tyyntyy. Silmiään avaamatta

tietää että taivas on pilvetön ja tuuli etelässä — aamun arka tuuli,
jossa vielä on mukana unen raukeutta, heräävien kukkien tuoksua ja
lintujen laulua. Pekka kuuntelee miten päivä paistaa. — Kuunnella
auringonpaistetta — sehän kuulostaa ylen runolliselta, mutta kyllä
sellainen toimitus kuitenkin on mahdollista. Korvillaan näkee paljon
tällaisena heinäkuisena aamuhetkenä. Tietää senkin edeltäkäsin että
silmänsä avatessaan näkee edessään auringon kuvajaiset
seinähirsillä, vaakasuorina viivoina, niinkuin ne vastapäisen seinän
hirsien lomitse siivilöityvät. — Siinähän ne ovat, aivan kuin ennen.
Siunattu keskikesä!

Pekka heittää viltin päältään ja pistäytyy järvessä aamu-uinnilla.

Siinä haihtuu jäsenistä viimeinenkin raukeus. Hieno nälän tunto
herää sen tilalle kautta koko ruumiin, juuri sellainen tunto, jonka
vallassa on mieluista keittää kahvia. Pekka tietysti keittää kahvia,
ripustaen pannun arinakivien päälle kepin nenään, tulta hoidellessa
sitte vain hyvillämielin katsellen sauhun tupruilua ja verratonta
asumustaan tuossa.

Mistäpä parempi kesähuvila joutilaalle miehelle! Harmaja

jäkälöitynyt heinälato on Pekan kadehdittava kesälinna.
Nauroivathan ne talossa aluksi sellaista asumisen mallia; mutta
pilkoillaan toki vuokrasivat ladon. — Nyt ei liene enään ketään
järjellistä ihmistä, joka ei mielellään vaihtaisi elämänsä laatua Pekan
kanssa.

Ei ole huolta mistään. Joutilas aatos saa kynältään kuppelehtia

missä haluaa, aivot saavat levätä ja ruumis koota voimia. Ihminen
on hänkin joltain osaltaan kasvin kaltainen, joka imee elämää ilmasta
ja maasta. Mutta kasvi, se vain ujosti kasvaa ja kukkii. Ihmisen veri
kesän auringossa punertuu väkeväksi viiniksi, joka paisuttaa suonia
ja pyrkii tekoon.

Pekka juo kahvinsa emaljituopista, ja leikkaa puukollaan paksun

viipaleen ruisleivän kyljestä. Mielinmäärin on hän kuljeksinut vierailla
mailla, katsellut suuria kaupungeita ja syönyt ranskanpullaa. Siksipä
nyt ruisleipä on hänen kielensä herkku, ja lahdeke kotimaan sinisen
järven rannalla hänen mieluinen maailmansa.

— Kyllä se isä silti oli viisas mies, ajattelee Pekka. — Ottipa ja

antoi poikapahalleen elämän toiseen kertaan. Heh-heh. Vaikka en
pääsekkään tästä kirotusta suomalaisen suvun taipumuksesta, joka
väkipakolla riepoittaa pohtimaan maailman asioita ja kaivelemaan
itseään kaikellaisilla joutavanpäiväisillä resoneerauksilla — josta
syystä olen ainaisessa "henkisessä krapulassa" — niin tuntuupa
sittenkin kuin elämä katselisi minua lempeämmällä silmällä, tai minä
elämää, mitenpäin tuon nyt haluaa ottaa. Pääasia on etten enään ole
miestä huonompi, en missään suhteessa. "Ole oma itses, mies",
sanoo Ibsen. Miksipä en olisi! Olenkos sitte kuka muu? Teen mitä
ikinä haluan, maksan selvällä rahalla, ja niin olen maailman kanssa
kuitti. Verraton keksintö tuo raha. Se on väärennetty passi, jonka
kaikki tietävät vääräksi, mutta silti kaikki hyväksyvät.

— Kultainen kolikko, kunnioitanko sinua, himoanko sinua? Älä

luule. Halveksinko sinua, vihaanko sinua? Älä luule sitäkään.
Tavallaan minä melkein pidän sinusta. On hupaista laskea sinut,
ympyriäisen muotosi mukaan, kierimään mihin haluat ja mihin sinua
halutaan. Sitäkin mieluummin sen teen, kun olen sinussa
haistavinani taipumuksen vetää isäntääsi nenästä. Luulenpa että
senkin lantin päällä, jonka köyhälle ojennan, istuu piru ja nauraa. —
Älä silti, ystäväni kolikko, moiti minua kiittämättömäksi. Aijon sinua
vielä joskus kiittääkkin, mutta vasta senjälkeen kun olen sinusta
päässyt erilleni. Älä kursaile; kyllä sinä hyvinkin siedät pienen
vilpittömän kiitosmaininnan. Sillä se, joka on katsellut maailmaa
sinun tomppelisi yläkerrosten akkunoista, on nähnyt hyvän ja pahan,
ja saattaa, jos sikseen sattuu, tulla hyväksi ihmiseksi. — Teeppäs,
kolikko, kerran huviksesi luettelo historian parhaimmista ja
jalommista ihmisistä — luulisin että iloksesi havaitsisit suuren osan
sukukuntaasi kerran asustaneen heidän tai heidän esi-isiensä
kukkarossa.

— Siispä kykenet sinäkin, kolikko, johonkin. Mutta omistaa ei sinun

avullasi voi mitään, ei tomuhitustakaan. Ne, jotka eivät tätä usko,
koettakoot kokeeksi kullan voimalla omistaa esim. aviovaimon —
huihai.

— Muistuupa mieleeni hupainen näky eilispäivältä, kun mansikoita

etsiskellen kyykin tuolla aholla. Kaksi nuorta haaveili siinä pensaan
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookluna.com