Visit https://testbankbell.

com to download the full version and

explore more testbank or solution manual

Solution Manual for Optics (5th Edition) 5th

Edition

_____ Click the link below to download _____

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-
optics-5th-edition-5th-edition/

Explore and download more testbank at testbankbell.com

Here are some suggested products you might be interested in.
Click the link to download

Solutions Manual to accompany Introductory Quantum Optics

1st edition 9780521527354

http://testbankbell.com/product/solutions-manual-to-accompany-
introductory-quantum-optics-1st-edition-9780521527354/

Solution Manual for Precalculus, 5th Edition

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-precalculus-5th-
edition/

Solution Manual for Precalculus, 5th Edition Blitzer

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-precalculus-5th-
edition-blitzer/

Test Bank for International Economics 17th by Carbaugh

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-international-
economics-17th-by-carbaugh/
Solution manual for Money,Banking and Financial Markets
Cecchetti Schoenholtz 4th edition

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-moneybanking-and-
financial-markets-cecchetti-schoenholtz-4th-edition/

Solution Manual for Discrete Mathematics with Graph

Theory, 3/E 3rd Edition Edgar G. Goodaire, Michael M.
Parmenter
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-discrete-
mathematics-with-graph-theory-3-e-3rd-edition-edgar-g-goodaire-
michael-m-parmenter/

Test Bank for Fundamentals of Corporate Finance 7th

Canadian Edition Richard A. Brealey

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-fundamentals-of-
corporate-finance-7th-canadian-edition-richard-a-brealey/

Test Bank for Corporate Finance 11th Edition by Ross

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-corporate-finance-11th-
edition-by-ross/

Test Bank for Shortell and Kaluznys Healthcare Management

7th Edition by Burns

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-shortell-and-kaluznys-
healthcare-management-7th-edition-by-burns/
Solutions Manual to accompany Mathematical Methods for
Physicists 6th edition 9780120598762

http://testbankbell.com/product/solutions-manual-to-accompany-
mathematical-methods-for-physicists-6th-edition-9780120598762/
 82
Chapter 9 Solutions 82
Chapter 9 Solutions

Optics (5th Edition) 5th Edition

Full chapter download at: https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-optics-
5th-edition-5th-edition/

Chapter 9 Solutions

     
9.1 E  E  (1/2)(E e it  E *eit )  (1/2)(E e it  E *eit ), where
1 2 1 1 2 2

Re(z)  (1/2)(z  z* ).
         
E  E  (1/4)[E  E e 2it  E *  E * e 2it  E  E *  E *  E ].
1 2 1 2 1 2 1 2 1 2

 
The last two terms are time independent, while E1  E 2e 2it  0 and
 
* * 2it

E1  E2 e  0 because of the 1/T  coefficient. Thus

     
* *
I12  2 E1  E2  (1/2)(E1  E2  E1  E2 ).

9.2 The largest value of r1  r2 is equal to a. Thus if  1   2 ,   k(r1  r2 ) varies from 0 to ka.

If a   , cos  and therefore I12 will have a great many maxima and minima and therefore

average to zero over a large region of space. In contrast if a   ,  varies only slightly

from 0 to ka  2 . Hence I12 does not average to zero, and from Eq. (9.17), I deviates
little from 4I 0 . The two sources effectively behave as a single source of double the original strength.

9.3 Dropping the common time factor E1  E0 exp(2 iz/ ) and E2  E0 exp[(2 i/ )(z cos  y sin  )],
adding these at the z  0 plane yields E  E0 {1  exp[(2 i/ )(y sin  )]}. The absolute square of this is
the irradiance viz.

  2 
I (y)  2E 2 1  cos y sin 

  
0

   

and the rest follows from the identity cos 2  2 cos2  1. The cosine squared has zeros at
y  m /(2 sin  ) where m is an odd integer. The fringe separation is  / sin  . As q increases,
the separation decreases.
9.4 A bulb at S would produce fringes. We can imagine it as made up of a very large number of incoherent
point sources. Each of these would generate an independent pattern, all of which would then overlap.
Bulbs at S1 and S2 would be incoherent and could not generate detectable fringes.

9.5 ym  sm /a  14.5  102 m and   0.0145 m:    /  23.7 kHz.

83
Chapter 9 Solutions 83
Chapter 9 Solutions

This is Young’s Experiment with the sources out-of-phase.

9.6 This is comparable to the “two-slit” configuration, (Figure 9.11), so we can
2 2 1/ 2

use (9.29) a sin  m  m ( m may not be “small”). Let m = 1, sin   y/(s  y ) , so,

ay   (s 2  y 2 )1/ 2 ; (a 2   2 )y 2   2 s 2 ;

y   s/(a 2  y 2 )1/ 2 . c   ,

so   c/  (3  10 m/s)/(1.0  10 Hz)  300 m.

8 6

y  (300 m)(2000 m)/((600 m)2  (300 m)2 )1/ 2  1.15  103 m

84
Chapter 9 Solutions 84
Chapter 9 Solutions

s 
9.7 y  
a
ay
s


Using a  110 m,   589 nm, y  3.00 mm

4

(1  10 4 m)(3  10 3 m)
s  0.509m
5.89  10 7 m

s
y  
vac 0
9.8 a

Using a  110 m, 0  589.3 nm, s  5.000 m

3

5.000 m
yvac  (5.893  10 7 m)  2.9465 mm
3
(1  10 m)
c 0 0
n  
  
0

n
s s 0
y  
air
a a n
5.000 m 5.893  10 7 m
y   2.9456 mm
air
(1  10 3 m) 1.00029

Thus the pattern expands from 2.946 mm to 2.947 mm.

9.9 (a) r1  r2   /2, hence a sin 1   /2 and

1    / 2a   (1/2)(632.8  10 9 m)/(0.200  10 3 m)
 1.58  10 3 rad,

or since

y1  s1  (1.00 m)(1.58  103 rad)  1.58 mm.

9 3 2
(b)

y5  s5 /a  (1.00 m)5(632.8 10 )/(0.200  10 m)  1.582  10 m. (c) Since the fringes vary
as cosine-squared and the answer to (a) is half a fringe width, the answer to (b) is 10 times larger.

s s 0
9.10 y  m  m
1
a a n
Using a  110 m, 
3
0
 85
Chapter 9 Solutions 85
Chapter 9 Solutions

 589.3 nm, s  3.000 m, n  3.000 m 5.893  10 7 m

1.33
y1   1.329 mm
3
1.33
(1  10 m)

9.11  m is “small,” so we can use (9.28)  m  m /a,  m is radian,

a  m /m  [4(6.943  107 m)] / [1(2 rad/360)]  1.59 104 m.

86
Chapter 9 Solutions 86
Chapter 9 Solutions

9.12 y  (s/a) , so,

s  ay/  [(1.0  104 m)(10 103 m)]/(4.8799 107 m)  2.05 m.

9.13 (9.28)  m  m /a. Want 1, red  2, violet ; (1)red /a  (2)violet /a; violet  390 nm.
s
9.14 y1  m
a
y m 
  m

m
s a
s f
mf 
ym  f  m

a
9.15

h
f 
2

r1  r2   a
2

 
2a
h f 
 f 
2 2a
f 
h
a
9.16 Follow section (9.3.1), except that (9.26) becomes r1  r2  (2m  1)( /2) for destructive interference,
where m  1,  2, . . . , so that (2m 1) is an odd integer. This leads to an expression equivalent to
(9.28),  m  (2m 1) /2a.
87
Chapter 9 Solutions 87
Chapter 9 Solutions

m 
s
9.17 y 
m
a
a
  ym
ms

3
Using a  2.7 10 m, s  4.60 m, m  5:

2.7 10 4 m
  (5  10 3
m)  587 nm
5(4.60 m)

9.18 Follow section (9.3.1), except that (9.26) becomes r1  r2    m , where   Optical path differences
in beam. Following r1 ,   nd (for  m “small”).

(r1  r2 )  m  ; a m  m  nd;  m  (m  nd)/a.

9.19 As in section (9.3.1), we have constructive interference when OPD  m . There is an added
OPD due to the angle, q, of the plane wave equal to a sin q, so (9.26) becomes r1  r2  a sin   m .
(9.24)  m  y/s and (9.25) r1  r2  ay/s are unchanged, for small  m so
r1  r2  m  a sin   a(y/s)  a m ;  m  (m /a)  sin  .

9.20 (9.27) ym  (s/a)m ; y1, red  [(2.0 m)/(2.0  10 4 m)](1)(4  10 7 m)

 4.0  10 3 m.

y1, violet  [(2.0 m)/(2.0  10 4 m)](2)(6  10 7 m)  12.0  10 3 m.

Distance  8.0  10 3 m.

9.21 r22  a 2  r12  2ar1 cos(90   ). The contribution to cos  /2 from the third term in the Maclaurin
expansion will be negligible if

(k/2)(a 2 cos2  /2r1 )   /2; therefore r1  a2 /.

9.22 E  m 2 /2;   0.42  106 m/s;   h/m  1.73  10 9 m; y  s /a  3.46 mm.

9.23  /   / ;    /  1/t c ;

c   , so   c/ .
  (c/ ) /  c / 2 ;
t   2 /c ; l  ct  ( 2 / )
c c c

 (500 nm)2 /(2.5  10 3 nm)

 1  10 8 nm  0.1 m  .

it t  i(t 5 / 2) 2
9.24 . ,

E  Eo e  Eo e  Eo e I E  E E so, as in section 9.1,

T T
2 2 1
88
Chapter 9 Solutions 88
Chapter 9 Solutions

I  (3/2)Eo  2Eo { 2 (cos   cos(3 /2)  cos(5 /2))} (three terms of Ei  Ei , 3

cross terms of Ei  E j ). For each beam,

1
I  E2  E2 ,

i i T o
2

at q  0, so that for all three together I (  0)  3 E 2 . Note that (r  r )  a sin  so that

2 j 2 1

 2  k(r2  r1 )  k(a sin  ); (r3  r1 )  (5a/2) sin 

89
Chapter 9 Solutions 89
Chapter 9 Solutions

so that 3  k(r3  r1 )  k(25 a sin  ) where   ka sin  . So,

I( )  I(0)/3  (2I (0)/9)(cos   cos(3 /2)  cos(5 /2))

When   0, the second term is zero.

( R d )
9.25 y 
2R
( R d )

2Ry

Using   6.000  10 m, R  1.000 m, d  3.900 m, y  2 10 m:

7 3

(1.000 m  3.900 m)(6.000  10 7 m)

   0.000735 rad  0.0421°
2(1.000 m)(2  10 3 m)

9.26 S  Z  R  d  1 d
d 1
( R d )
y 
2R

  5.89 10 7 m

  0.00118 rad
y
5 10 4 m

9.27 A ray form S hits the biprism at an angle  i (w.r.t normal), is refracted at angle  t , and hits the second
face at angle ( t   ).
(4.4) (1) sin  i  (n) sin  t . (n)sin( t   )  (1)sin( /2   ), where angle  is defined in Figure 9.24.
As  i  0,  t  0;  ,  are both “small.”

n sin   sin( /2   ), so n  ( /2)   ,   2(n 1) . From the figure tan( /2)  (a/2)/d, so

 /2  (a/2)/d,   a/d. a/d  2(n 1) , a  2d(n 1) .

9.28 From Problem 9.19, a  2d(n 1) ; s  2d, so d  1m.

y  (s/a)  s /2d(n 1) ;   s /2d(n 1)y

 [(2m)(5.00  10 7 m)]/[2(1 m)(1.5 1)(5  10 4 m)]  0.002 rad.

9.29 y  s0 /2d (n  n).

Using   5.893  10 m, s  5.00 m, a  110 m:

7 2
9.30

7
(5.00 m)(5.893  10 m)
2y  2   2
s  0.295 mm
2(1  10 2 m)
a

9.31 y  (s/a), a  102 cm, a/2  5 103 cm.

90
Chapter 9 Solutions 90
Chapter 9 Solutions

9.32   k(r1  r2 )   Lloyd’s mirror,

  k((a/2) sin   [sin(90  2 )] (a/2) sin  )   ,
  ka(1  cos 2 )/2 sin    ,

maximum occurs for   2 when sin  ( /a)  (1 cos 2 )  2sin 2  .

First maximum   sin 1 ( /2a).

91
Chapter 9 Solutions 91
Chapter 9 Solutions

9.33 E1r is reflected once. E1r  Eoi r 0 (see 4.47)

 Eoi (n 1) / (n  1)  Eoi (1.52 1)/(1.52  1)  0.206Eoi .

E2r is transmitted once, reflected once, then transmitted.
E2 r  Eoi (t 0 )(rglassair )(tglassair )  Eoi [2/(1  n)][(1  n)/(1  n)][2n/(n  1)]
 4n(1  n)/(n  1)3  oi [4(1.52)(1  1.52)]/(1  1.52)3  0.198E
oi ,
E

(see 4.48) ( indicates  phase changed).

E3r is transmitted, reflected 3 times (internally), and then transmitted.

E3r  E oit(r)3 t  E oi[2/(1  n)][(1  n) / (1  n)]3 [(2n)/(n  1)]

oi
 [4n(1  n)3 ] / (n  1)5  E [4(1.52)(1 1.52)3 ] / (1.52 1)5
 0.008Eoi

for water in air.

E1r  Eoi (1.333 1) / (1.333  1)  0.143Eoi .

E  E [4 1.333  (1  1.333)]/(1  1.333)3  0.140E .
2r oi oi

E  E [4 1.333  (1 1.333) ]/(1.333  1)  0.003E .

3 5

3r oi oi

9.34 Here 1.00  1.34  2.00, hence from Eq. (9.36) with m  0,
d  (0  1/2)(633 nm)/2(1.34)  118 nm.
9.35 (9.36) d cos  t  (2m  1)( f )/4 for a maximum at (near) normal incidence,
and taking m = D (lowest value)

d  f /4  o /4n  (5.00 107 m)/4(1.36)  9.2 106 m.

 
9.36 d cos t  2 m  m  for minimum reflection  2 m (0 /4 n)

 4 

2 nd [2(1.34)(550.0 nm)] (1474

at   0, 0   
nm)
m m m
for m  1,2,3,; 0  1474 nm, 737 nm, 368.5
nm,
9.37 In this case, one drops the relative phase shift of  from (9.34):
4 n f
  d cos i
0
4 n f
2   d cos i
0

7 8

cos t  (4.60 10 m) 25 nm 2.5 10 m

 92
Chapter 9 Solutions 92
Chapter 9 Solutions

 0

2n f d 2(1.333)(2.50  10 8 m)

 t  46.356
sin  i  (1.333) sin (46.356)  0.9646
 i  74.7

9.38 Eq. (9.37) m  2n f d/0  10, 000. A minimum, therefore central dark region.

9.39 The fringes are generally a series of fine jagged bands, which are fixed with respect to the glass.

9.40 x   /2 ,    /2n x,   5  10 5 rad  10.2 seconds.

f 0 f
93
Chapter 9 Solutions 93
Chapter 9 Solutions

9.41 (9.40) x   f /2 for fringe separation where   d /x.

x   f /2(d/x)  x f /2d. Number of fringes  (length)/(separation)  x/x so,

5
x/x  2d / f  [2(7.618  10 m)]/(5.00  10 7 m)  304.72  304 fringes.

 1  f

9.42 d m   m  
2 2

1  (5.893  10 7 m)


d172   172  
2  50.8  m
  2

9.43 x 2  d [(R  d )  R ]  2R d  d 2 . Similarly x 2  2R d  d 2 .

1 1 1 1 1 1 1 2 2 2
2

d  d1  d2  (x /2)(1/R1 1/R2 ), d  m f /2. As R2  , xm

approaches Eq. (9.43).

(9.42) x  [(m  1/2) R] , air film, n  1, so    .

1/ 2
9.44

m f f f o

R  x /(m 1/2)o  (0.01 m) /(20.5)(5  10 m)  9.76 m.

2
m
2 7

m m 1 f m m 1
9.45 x2  x2   R(m  m )
x 2 x 2
R m m 1

 f R(mm  mm 1 )
Use

 1 
2d  m  
m   0
2
 
1
2d 
m
m  2
0
Since the offset is a constant d :

x2  x2
R m m 1

f  1  1 
R 2d  d   2d  d 

  

m m1
2 2
94
Chapter 9 Solutions 94
Chapter 9 Solutions

0   
n (x 2  x 2 )
m 1
R f m

2R(d m  d m1 )

Thus the radius of curvature can be measured independent of d.

9.46 xm  (mf R)1/ 2

xm 1  xm  ( f R)1/ 2 ( m  1  m )

xm 2  xm 1  ( f R) ( m  2  m  1)
1/ 2

x x ( R)1/ 2 ( m  1  m ) m 1  m

m 1 m
 f

1/ 2
xm2  xm 1 ( f R) ( m  2  m  1) m  2  m  1
95
Chapter 9 Solutions 95
Chapter 9 Solutions

Expand the square roots for large m (keeping only the first few terms):
m  m1/ 2
1 1
m  1  m1/ 2  m 1/ 2  m 3/ 2
2 8
1
m  2  m1/ 2  m 1/ 2  m 3/ 2
2
1 1
m1/ 2  m 1/ 2  m 3/ 2  m1/ 2
xm 1 xm 2 8

xm2  xm 1 1 1 1
m1/ 2  m 1/ 2  m 3/ 2  m1/ 2  m 1/ 2  m 3/ 2
2 2 8
1 1/ 2 1 3/ 2 1 1
m  m m 1/ 2  m 3/ 2 1  m 1

4m 1 1
 2 8  4  4   1 
1 3 3 3 4m  3 2m
m 1/ 2  m 3/ 2 m 1/ 2  m 3/ 2 1  m 1

2 8 4 4
For m  50

50 1  50
 1.0099
50  2  50 1

1
1  1.01
2(50)
9.47 A motion of  /2 causes a single fringe pair to shift past, hence
92( /2)  2.53 105 m and   550 nm.

9.48 d  N(o /2)  (1000)(5.00  107 m)/2  2.50 104 m.

0
9.49 d  N
2
2d 2(1  10 4 m)

N   400
0 5  10 7 m
9.50   d  N (o /2);   (nair x  nvacuum x);

N  2/o  [2(1.00029 1.00000)(0.10 m)]/(6.00 107 m)  97.


9.51 Differentiating   :
c

c 2
    0

0 2
v c
1
 
96
Chapter 9 Solutions 96
Chapter 9 Solutions

t
lc  ct
2 1 2
  0
 0

0
c t lc

2D  lc
2
0  0

2D
2 (6.43847  10 7 m)2

D 0
  0.1594 m
20 2(0.0013 nm)
97
Chapter 9 Solutions 97
Chapter 9 Solutions

9.52 Fringe pattern comes from the interference of two beams, one that passes through the lower medium
(n1), and is reflected off its mirror, one that passes through the top medium (n2) and is reflected off its
mirror. The two beams reflect off the front surface of the other medium.
It might be used to compare n1 and n2 (especially if one changes, such as due to pressure or
temperature), or compare the flatness of one surface, to a known optically flat surface.

9.53 E 2  E E *  E 2 (tt)2 /(1 r 2 ei )(1  r 2 ei ),

t t t 0

I t  I i (tt)2 /(1  r 2 ei  r 2 ei  r 4 ).

9.54 (a) R  0.8944, therefore F  4R/(1  R)2  321.

 
(b)   4 sin 1 1/ F  0.223. (c) F  2 /0.223. (d) C  1  F.

9.55 2/[1  F( /4)2 ]  0.81[1  1/(1  F( /2)2 )],

F 2 ( )4 15.5F( )2  30  0.

9.56 I I cos2  /2, I  I /2 when    /2, therefore    . Separation between maxima is

max max

2 . F  2 /  2.

9.57 (4.47) r i 0  (nt  ni )/(nt  ni ). Bare substrate: r  (ns 1)/(ns 1). Substrate with film: r   to f rf s t f o .
(4.48) t i 0  2ni /(ni  nt ), so, r   [2/(1 n f )][(ns  n f )/(ns  n f )][2n f /(n f 1)], where nf = n. Note
that for ns  nf  1, both r and r  are positive. But, with thickness  f /4, a  phase shift occurs due to the
OPD in the r  beam, so rnet  r  r .
Thus, the r  beam (partially) cancels the r beam.
9.58 At near normal incidence ( i  0) the relative phase shift between an internally and externally reflected
beam is  rad. That means a total relative phase difference of (2 / f )[2( f /4)]  or 2 . The waves
are in phase and interfere constructively.

9.59 n0  1, ns  ng , n1  ng .

1.54  1.24, d   f /4  0 /4n1  540/4(1.24) nm  167 nm.

No relative phase shift between two waves.
9.60 The refracted wave will traverse the film twice, and there will be no relative phase shift on reflection.
Hence d = 0/4nf  (550 nm)/4(1.38)  99.6 nm.

 
9.61 d cos t  (2m 1)  m  . Let t  0, m  0, (minimum thickness).
4 
 

 5.00 10 7 m
d 0
  96 nm
4n f 4(1.30)

9.62 Note that in the triangle including θ and r1, the length of the side from P1 to a plane, parallel to the
surface, and containing point z(x) is r1 cos θ. So, from zero elevation,
98
Chapter 9 Solutions 98
Chapter 9 Solutions

h  r1 cos   z(x) or z(x)  h  r1 cos .

(9.108) can be demonstrated on the triangle (a, r1, r2), where a is the length of the boom:
r22  r12  a 2  2r1 a cos   90     sin      cos  90  

and   k(r2  r1 )  (2 / )(r2  r1 ).
Other documents randomly have
different content
XII

Mitä kuningatar oli karahvissa nähnyt Taverneyn linnassa

kaksikymmentä vuotta takaperin

Noustuaan pelipöydästä kuningas suuntasi askelensa niitä nuoria

miehiä kohden, joiden iloinen nauru oli herättänyt hänen huomiotaan
jo ennenkuin hän oli astunut saliin.

Hänen lähestyessään syntyi mitä syvin hiljaisuus.

»No, hyvät herrat», sanoi hän, »onko kuningas siis niin onneton,
että alakuloisuus kulkee hänen mukanaan?»

»Sire…» mutisivat nuoret miehet.

»Iloisuutenne oli rajaton ja naurunne raikuva, kun kuningatar ja

minä tulimme taloon.»

Sitten hän ravisti päätänsä ja jatkoi:

»Onnettomia ne kuninkaat, joiden läsnäollessa ei uskalleta

nauraa!»
 »Sire», virkkoi de Lameth, »kunnioituksesta…»

»Hyvä Charles», keskeytti kuningas, »kun te sunnuntaisin tai

torstaisin pääsitte lomalle ja minä kutsutin teidät Versaillesiin
virkistymään, herkesittekö nauramasta, kun minä olin siellä? Sanoin
äsken: 'Onnettomia ne kuninkaat, joiden läsnäollessa ei uskalleta
nauraa!' Minä sanon nyt: 'Onnellisia ne kuninkaat, joiden
läsnäollessa nauretaan!'»

»Sire», sanoi de Castries, »asianlaita on sellainen, että

iloisuutemme aihe ei kenties tunnu teidän majesteetistanne kaikkein
koomillisimmalta».

»Mistä te siis puhelitte, hyvät herrat?»

»Sire», sanoi Suleau ja astui esille, »minä antaudun syyllisenä

teidän majesteetillenne».

»Ah, tekö, herra Suleau! Olen lukenut Apostolien Tekojen eilisen

numeron. Varokaa, varokaa!»

»Mitä sitten, sire?» kysyi nuori sanomalehtimies.

»Te olette hieman liian kuningasmielinen. Voitte joutua ikäviin

rettelöihin neiti Théroignen rakastajan kanssa.»

»Herra Populuksen kanssa?» sanoi Suleau nauraen.

»Juuri hänen. Entä mitä on tullut runoelmanne sankarittaresta?»

»Théroignestako?»

»Niin… En ole kuullut hänestä enää mitään.»

 »Sire, minä luulen, että hänen mielestään vallankumouksemme ei
edisty kyllin nopeasti ja että hän on mennyt yllyttämään Brabantin
vallankumousta. Teidän majesteettinne tietää kai, että…»

»En, sitä en tiennyt… Häntäkö äsken nauroitte?»

»Emme, sire. Me nauroimme kansalliskokoukselle.»

»Ohoh, hyvät herrat! Teitte oikein, kun muutuitte vakaviksi minut

huomatessanne. Minä en voi sallia, että minun luonani nauretaan
kansalliskokoukselle. Enhän minä tosin», lisäsi kuningas kuin
perääntyen, »nyt ole kotonani, vaan prinsessa Lamballen luona. Ja
siksi, nauramatta ollenkaan tai nauraen hiljaa, te voitte sanoa
minulle, mikä sai teidät nauramaan niin kovaa.»

»Kuningas tietää, mistä asiasta tänään keskusteltiin

kansalliskokouksessa koko istunnon aika?»

»Tiedän, ja se kysymys oli minusta erittäin mielenkiintoinen. Eikö

ollut kysymys uudesta koneesta, jolla rikolliset mestataan?»

»Ja jonka tohtori Guillotin on tarjonnut kansalle… siitä juuri, sire»,

vastasi Suleau.

»Vai niin, herra Suleau, ja te teette pilkkaa herra Guillotinista,

ihmisystävästä? Taidatte vallan unohtaa, että minäkin olen
ihmisystävä.»

»Oh, sire, minun käsittääkseni on ero ihmisystävällä ja

ihmisystävällä. Ranskan kansan etunenässä esimerkiksi on
ihmisystävä, joka on poistanut tutkintokidutuksen. Häntä me
kunnioitamme ja ylistämme, teemme enemmänkin, me rakastamme
häntä, sire.»
 Kaikki nuoret miehet kumarsivat yhtaikaa.

»Mutta», jatkoi Suleau, »on toisia, joilla lääkärinä on tuhansia

toinen toistaan suorempia tai epäsuorempia keinoja poistaakseen
sairaat elämästä ja jotka nyt keksivät keinoja, kuinka saisivat terveet
kuolemaan. Ah, sire, pyydän teidän majesteettianne luovuttamaan
heidät minulle!»

»Entä mitä teette heille, herra Suleau? Katkaisetteko heidän

kaulansa kivuttomasti?» kysyi kuningas viitaten tohtori Guillotinin
esittämään väitteeseen. »Annatteko heidän tuntea niskassaan
kevyttä raikkautta?»

»Sire, sitä minä heille toivon», sanoi Suleau, »mutta sitä en heille
lupaa».

»Mitä, sitäkö heille toivotte?» ihmetteli kuningas.

»Niin, sire. Minun mielestäni on ihan paikallaan, että uusien

koneitten keksijät itse ensin koettelevat niitä. Minä en suuriakaan
sääli mestari Aubriotia, joka koetteli Bastiljin muurien vahvuutta,
enkä messire Enguerrand de Marignytä, joka sai joululahjaksi
Montfauconin hirsipuun. Valitettavasti minulla ei ole kunniaa olla
kuningas, onneksi minulla ei ole kunniaa olla tuomari, on siis
todennäköistä, että minun täytyy kunnioitettavan Guillotinin suhteen
pysyä siinä, mitä hänelle lupaan, ja siinä, mitä olen jo alkanut
tehdä.»

»Mitä olette luvannut tai oikeammin mitä olette tehnyt?»

»Mieleeni on juolahtanut, sire, että tuon ihmisyyden suuren

hyväntekijän täytyy saada palkkio hyvästä teostaan. Niinpä
huomenna siinä Apostolien Tekojen numerossa, joka painetaan tänä
yönä, toimitetaan ristiäiset. On oikein, että tohtori Guillotinin tytär,
jonka isä on julkisesti tunnustanut omakseen kansalliskokouksen
edessä, saa nimekseen neiti Guillotine.»

Kuningaskaan ei voinut olla hymyilemättä.

»Ja», lisäsi Charles de Lameth, »koska häitä ja ristiäisiä ei voi

laulutta viettää, on herra Suleau tehnyt kummitytöstään kaksikin
laulua».

»Kaksi?» kummasteli kuningas.

»Sire», selitti Suleau, »kunkin maun mukaan».

»Entä mihin säveleeseen olette laulunne sovittanut? Minun

mielestäni sopii siihen vain sävel De profundis.»

»Hyi, toki, sire! Teidän majesteettinne siis unohtaa sen mielihyvän,

jota saa tuta, kun herra Guillotinin tytär katkaisee kaulan; portin
edustalle muodostuu varmasti jono. Ei, sire, toinen lauluistani on
saanut kuosiin tulleen sävelen, Exaudet-menuetin nuotin, ja toista
lauletaan sekasävelten mukaan, sillä se on potpourri.»

»Ja saako jo ennakolta maistaa lauluanne, herra Suleau?» kysyi

kuningas.

Suleau kumarsi.

»Minä en ole kansalliskokous», vastasi hän, »yrittääkseni rajoittaa

kuninkaan valtaa. Minä olen hänen majesteettinsa uskollinen
alamainen ja minun mielestäni kuningas voi tehdä kaikki mitä
haluaa.»
 »No niin, minä kuuntelen.»

»Sire», sanoi Suleau, »minä tottelen».

Ja niin hän lauloi puoliääneen, Exatidet-menuetin sävelen mukaan,

laulunsa. Nuorten miesten nauru yltyi. Ja vaikka tämä kaikki ei
kuninkaasta tuntunut kovinkaan huvittavalta, ei hän mielinyt ilmaista
mielenliikutustaan, joka vastoin hänen tahtoaan kouristi hänen
sydäntään.

»No niin, hyvät herrat», virkkoi kuningas, »te nauratte, mutta

jospa tämä tohtori Guillotinin kone hyvinkin säästää poloisilta
kuolemaantuomituilta hirveät kärsimykset! Mitä yhteiskunta haluaa,
vaatiessaan rikollisen kuolemaa? Yksilön puhdasta ja yksinkertaista
alistumista. Jos tähän alistumiseen liittyy tuskia, kuten on laita
teilausta, silpomista sovellutettaessa, silloin ei harjoiteta oikeutta.»

»Mutta, sire», huomautti Suleau, »kuka sanoo teidän

majesteetillenne, että tuska lakkaa, kun pää irroitetaan ruumiista?
Kuka takaa, ettei elämä jatku molemmissa typistetyissä
ruumiinosissa ja ettei kuoleva kärsi kaksinkertaisia tuskia tietäessään
tämän kaksinaisuuden?»

»Siitä kysymyksestä väitelkööt ammattimiehet», sanoi kuningas.

»Mikäli tiedän, on Bicêtressâ kokeiltu tällä koneella, vieläpä tänä
aamuna. Oliko kukaan teistä mukana tässä kokeessa?»

»Ei, sire, ei, ei», sanoi miltei yhtaikaa kymmenkunta naurajaa.

»Minä olin, sire», virkkoi muuan vakava ääni.

Kuningas kääntyi ja huomasi Gilbertin, joka oli saapunut

keskustelun aikana, lähestynyt miesryhmää kunnioittavasti ja oltuaan
tähän saakka vaiti vastasi nyt kuninkaan kysymykseen.

»Ah, tekö se olettekin, tohtori!» sanoi kuningas hätkähtäen.

»Olitteko te Bicêtressâ?»

»Olin, sire.»

»Kuinka koe onnistui?»

»Kaksi ensimmäistä yritystä suurenmoisesti, mutta kolmannessa,

vaikka niskanikamat katkesivatkin, täytyi pää irroittaa puukolla.»

Nuoret miehet kuuntelivat suu auki ja katse sekaisena.

»Mitä, sire», sanoi Charles de Lameth puhuen ilmeisesti kaikkien

toisten kuten omassakin nimessään, »onko tänä aamuna mestattu
kolme ihmistä?»

»On, hyvät herrat», vastasi kuningas, »mutta ne kolme miestä

olivat Hotel-Dieun sairaalan ruumishuoneesta. Mikä on teidän
ajatuksenne, herra Gilbert?»

»Mistä, sire?»

»Koneesta.»

»Sire, se on ilmeinen edistysaskel kaikkien tähän saakka

keksittyjen saman lajin koneitten rinnalla. Mutta kolmannelle
ruumiille sattunut onnettomuus todistaa, että tämäkin kone kaipaa
täydennystä.»

»Kuinka se on tehty?» kysyi kuningas, jossa konesepän vaisto oli

herännyt.
 Gilbert yritti parhaansa mukaan selittää, mutta kun kuningas
tohtorin esityksestä ei voinut saada tarkkaa kuvaa koneesta, sanoi
hän:

»Tulkaa, tulkaa, tohtori, tuolla pöydällä on kyniä, mustetta ja

paperia… Toivottavasti osaatte piirtää?»

»Kyllä, sire.»

»Hyvä, tehkää koneen luonnos, silloin ymmärrän sen paremmin.»

Ja kun nuoret miehet, kunnioituksen pidättäminä, eivät

uskaltaneet seurata kuningasta kehoitusta saamatta, sanoi Ludvig
XVI:

»Oh, tulkaa, tulkaa, herrat, nämä kysymykset ovat mielenkiintoisia

koko ihmiskunnalle.»

»Ja kuka tietää», virkkoi Suleau puoliääneen, »kuka tietää, kelle

meistä on säädetty kunnia joutua neiti Guillotinen puolisoksi. Hyvät
herrat, käykäämme tutustumaan tulevaan morsiameemme.»

Kaikki seurasivat kuningasta ja Gilbertiä sekä ryhmittyivät pöydän

ympärille, jonka ääreen kuninkaan kehoituksesta Gilbert istuutui
voidakseen paremmin piirtää.

Gilbert alkoi tehdä luonnosta koneesta, ja kuningas tarkkasi

jokaista viivaa tavattoman huolellisesti.

Mitään ei puuttunut piirroksesta. Siinä oli lava, lyhyet portaat,

molemmat patsaat, vipulauta, pikku ikkuna ja puolikuun muotoinen
terä.
 Gilbert oli lopettamassa viimeistä vetoa, kun kuningas keskeytti
hänen työnsä.

»Hitossa!» huudahti hän. »Eipä kumma, että koe epäonnistui,

varsinkin kolmannella kerralla.»

»Kuinka niin, sire?» kysyi Gilbert.

»Se riippuu leikkuuterän muodosta», sanoi Ludvig XVI. »Ei osoita

mekaanikon järkeä, kun tekee esineen, jonka on määrä katkaista
vastustuskelpoinen esine, puolikuun muotoiseksi.»

»Minkä muodon teidän majesteettinne sille antaisi?»

»Yksinkertaisesti kolmion muodon.»

Gilbert aikoi korjata piirrosta.

»Ei, ei, ei noin», sanoi kuningas, »ei noin. Antakaa minulle kynä.»

»Sire», sanoi Gilbert, »tässä on kynä ja tuossa tuoli».

»Odottakaa, odottakaa», virkkoi Ludvig XVI, jonka oli vallannut

konerakentajan into, »rauta on muovailtava vinosärmäiseksi, näin,
kas tällaiseksi… ja minä takaan, että sillä voi katkaista viisikolmatta
kaulaa yhteen menoon eikä terä tee tenää ainoassakaan.»

Hän oli tuskin lopettanut lauseensa, kun vihlova huuto, kauhun,

miltei tuskan huuto kajahti hänen olkansa takaa.

Hän kääntyi nopeasti ja huomasi kuningattaren kalpeana,

horjahdellen, tolkuttomana vaipuvan Gilbertin syliin..
 Kuten muita oli kuningatartakin uteliaisuus kiihoittanut ja hän oli
lähestynyt pöytää. Kumarruttuaan kuninkaan tuolin yli hän oli nähnyt
puolisonsa olkapään takaa, juuri kun kuningas korjaili koneen
pääosaa, saman kammottavan koneen, jonka Cagliostro oli hänelle
näyttänyt kaksikymmentä vuotta takaperin Taverney-Maison-Rougen
linnassa. [Kts. Lääkärin muistelmia, 15 luku. — Suom.]

Tämän nähdessään hän ei ollut kyennyt muuta kuin päästämään

kauhean parahduksen. Elämä pakeni hänestä ikäänkuin tuo
kohtalokas kone olisi jo käsitellyt häntä, ja kuten jo mainitsimme,
hän vaipui pyörtyneenä Gilbertin syliin.
XIII

Ruumiin ja sielun lääkäri

Ymmärtää helposti, että tällaisen tapauksen jälkeen iltaseurustelu

itsestään keskeytyi.

Vaikkei kukaan voinut arvata kuningattaren pyörtymisen syytä,

pysyi itse tapaus tosiseikkana.

Nähdessään Gilbertin aloittaman ja kuninkaan korjaileman

piirroksen oli kuningatar parahtanut ja pyörtynyt.

Sellainen huhu kierteli kutsuvierasten joukossa, ja kaikki, jotka

eivät kuuluneet perheeseen tai eivät olleet edes läheisiä ystäviä,
poistuivat.

Gilbert antoi kuningattarelle ensi avun.

Madame de Lamballe ei ollut suostunut siihen, että kuningatar

vietäisiin kotiinsa. Se olisi ollutkin vaikeaa, prinsessa kun asui Flora-
paviljongissa ja kuningatar Marsan-paviljongissa, joten siirtomatkaa
olisi tullut koko palatsin pituus.
 Kuninkaallinen sairas oli senvuoksi kannettu prinsessan
makuuhuoneeseen ja pantu pitkälle leposohvalle. Naisille ominainen
vaisto oli sanonut prinsessalle, että tähän tapaukseen kätkeytyi jokin
synkkä salaisuus, ja hän oli karkoittanut kaikki, yksinpä
kuninkaankin, sairaan lähettyviltä ja seisoi nyt leposohvan päässä
hellän huolestunein ilmein odottaen, että Gilbertin hoito saisi
kuningattaren palaamaan tajuihinsa.

Tuon tuostakin hän tiedusteli kuningattaren tilaa tohtorilta, joka

itsekin kykenemättömänä kiirehtimään elämän palaamista voi
rauhoittaa prinsessaa vain tavanomaisilla vakuutteluilla.

Nais-poloisen koko hermosto tuntui tosiaankin saaneen niin

ankaran iskun, että hajusuolan käyttö ja ohimohieronta etikalla
näyttivät aluksi ihan tuloksettomilta. Mutta vihdoin käsien ja jalkojen
heikko nytkähtely todisti, että tajunta oli palaamassa. Kuningatar
käänsi raukeasti päänsä oikealta vasemmalle kuin tuskallisesta
unesta heräävä, huoahti syvään ja avasi silmänsä.

Mutta oli ilmeistä, että hänessä heräsi elämä aikaisemmin kuin

järki. Jonkun tovin hän silmäili ympärilleen sekavin katsein kuin
henkilö, joka ei tiedä, missä hän on ja mitä hänelle on tapahtunut.
Mutta pian kevyt värähdys puistatti koko hänen ruumistaan. Häneltä
pääsi heikko huudahdus ja hän nosti käden silmilleen kuin
päästäkseen näkemästä jonkun hirveän esineen.

Hän muisti, mitä oli tapahtunut.

Kohtaus oli ohi. Gilbert, joka arvasi hyvin, että kohtauksen oli
aiheuttanut yksinomaan henkinen syy, ja tiesi, kuinka vähän
lääketiede pystyy sellaisia ilmiöitä parantamaan, aikoi jo poistua, kun
kuningatar, joka kuin sisäisin silmin oli huomannut hänen aikeensa,
ojensi kätensä ennenkuin Gilbert ehti astua askeltakaan, tarttui
hänen käsivarteensa ja sanoi äänellä, joka oli yhtä hermostunut kuin
sitä seurannut kädenliikekin:

»Jääkää!»

Gilbert pysähtyi kummastuneena. Hän tiesi hyvin, kuinka niukka oli

kuningattaren myötätunto häntä kohtaan, mutta toisaalta hän oli
huomannut sen omituisen, miltei magneettisen vaikutusvallan, joka
hänellä oli kuningattareen.

»Olen kuningattaren määrättävissä», vastasi hän, »mutta minä

arvelin, että olisi paikallaan mennä rauhoittamaan kuninkaan ja
toisten vierassaliin jääneitten henkilöitten huolestunutta mieltä, ja
jos teidän majesteettinne sallii…»

»Thérèse», sanoi kuningatar prinsessa de Lamballelle, »mene

ilmoittamaan kuninkaalle, että olen toipunut ennalleni ja pidä huoli,
ettei minua häiritä. Minä haluan keskustella tohtori Gilbertin kanssa.»

Prinsessa totteli. Hänen luonteensa kuten kasvojensakin

vallitsevana piirteenä oli alistuva lempeys.

Kyynärpäihinsä nojaten kuningatar saattoi häntä katseillaan ja

odotti jonkun tovin, ikäänkuin haluten antaa hänelle aikaa suorittaa
tehtävänsä. Huomatessaan sitten, että tämä tehtävä oli suoritettu
loppuun madame de Lamballen valppauden avulla, ja tietäen nyt
saavansa häiriintymättä jutella tohtorin kanssa hän kääntyi tämän
puoleen, silmäili häntä tutkivasti ja aloitti:

»Herra tohtori, eikö teitä kummastuta, että sattuma tuo teidät

lähelleni aina kun elämässäni tapahtuu jokin ruumiillinen tai
henkinen käännekohta?»

»Ah, madame», vastasi Gilbert, »en tiedä, tuleeko minun kiittää

vai soimata sitä sattumaa».

»Kuinka niin, herra tohtori?»

»Koska minä osaan lukea ihmissydäntä kyllin hyvin tajutakseni,

ettei minun tule kiittää haluanne eikä tahtoanne tästä minulle
kunniaa tuottavasta tapaamisesta.»

»Minähän puhuinkin sattumasta… Tiedätte minun harrastavan

suoruutta. Ja kuitenkin, tohtori, niissä viimeksi sattuneissa
tilanteissa, jolloin olemme joutuneet kosketuksiin toistemme kanssa,
te olette osoittanut minulle todellista uhrautuvaa mieltä. Minä en
unohda sitä ja minä kiitän teitä siitä.»

Gilbert kumarsi.

Kuningatar tarkkasi hänen liikettään ja kasvojaan.

»Minäkin olen kasvojentuntija», sanoi hän. »Tiedättekö, mitä

vastasitte minulle lausumatta sanaakaan?»

»Madame», virkkoi Gilbert, »olen tuiki pahoillani, jos

äänettömyyteni vaikutti vähemmän kunnioittavalta kuin sanat»..

»Te vastasitte minulle: 'Hyvä on, olette kiittänyt minua, se asia on

nyt järjestetty, siirtykäämme toiseen.'»

»Olen ainakin osoittanut halua, että hänen, majesteettinsa panisi

alttiuteni koetukselle, joka sallisi sen tulla esille tehokkaammalla
tavalla kuin tähän saakka on ollut laita. Siitä johtuu se, sanoisinko,
kaipaava kärsimättömyys, jonka kuningatar kenties huomasi
ilmeessäni.»

»Herra Gilbert», sanoi kuningatar silmäten tohtoria tutkivasti,

»olette ylevä mies ja minä pyydän teiltä suoraan anteeksi. Minulla oli
ennakkoluuloja teitä vastaan, niitä ennakkoluuloja ei ole enää.»

»Teidän majesteettinne sallikoon minun kiittää kaikesta

sydämestäni, ei siitä kohteliaisuudesta, jota suvaitsette minulle
osoittaa, vaan siitä luottamuksesta, jolla haluatte minuun tästedes
suhtautua.»

»Tohtori», jatkoi kuningatar ikäänkuin se, mitä hän aikoi sanoa,

liittyisi luontevasti hänen äskeisiin sanoihinsa, »mitä arvelette tästä
kohtauksestani?»

»Madame», vastasi Gilbert, »olen tosiseikkojen mies, tiedemies.

Olkaa ystävällinen ja esittää kysymyksenne määritellymmin.»

»Kysyn teiltä, tohtori, arveletteko, että pyörtymisen, josta nyt olen

toipunut, aiheutti jokin niistä hermokohtauksista, joihin poloiset
naiset heikon ruumiinrakenteensa vuoksi ovat alttiita, vai epäilettekö
syyn olevan vakavampaa laatua?»

»Minä vastaan teidän majesteetillenne, ettei Maria Teresian tytär

eikä nainen, jonka olen nähnyt niin tyynenä ja rohkeana lokakuun
viidennen ja kuudennen päivän välisenä yönä, ole tavallisia naisia
eikä siis voi joutua niiden kohtausten uhriksi, jotka ahdistelevat
tavallisia naisia.»

»Olette oikeassa, tohtori. Uskotteko aavistuksiin?»

 »Tiede kieltää kaikki ilmiöt, jotka pyrkivät kumoamaan asioiden
aineellisen muodon. Ja kuitenkin on tosiseikkoja, jotka todistavat
tieteen erehtyvän.»

»Minun olisi pitänyt kysyä: uskotteko enteihin?»

»Minä uskon, että korkein kaitselmus on meidän onneksemme

peittänyt tulevaisuutemme läpäisemättömällä verholla. Jotkut nerot,
jotka ovat luonnolta saaneet tavattoman, matemaattisen vaiston,
voivat menneisyyteen syvästi perehtyneinä kohottaa tämän verhon
nurkkaa ja paljastaa, kuin usvan takaa tulevia asioita. Mutta he ovat
harvinaisia poikkeuksia ja sen jälkeen kun uskonto on tuhonnut
sallimusopin, filosofia pannut rajat uskolle, ovat nämä profeetat
menettäneet kolme neljännestä taikavoimastaan. Ja kuitenkin…»
lisäsi Gilbert.

»Ja kuitenkin?» toisti kuningatar huomatessaan hänen pysähtyvän

kuin miettimään.

»Ja kuitenkin, madame», jatkoi Gilbert ja näytti jännittävän kaikki

voimansa pohtiakseen kysymyksiä, jotka hänen järkensä karkoitti
epäilyksen alueelle, »ja kuitenkin on muuan mies…»

»Muuan mies?» sanoi kuningatar, joka kuunteli henkeä salpaavan

jännittyneenä Gilbertin sanoja.

»Muuan mies on toisinaan eittämättömillä tosiseikoilla saanut

kaikki älyni laatimat todistelut huojumaan.»

»Ja se mies on…?»

»En uskalla mainita hänen nimeään teidän majesteetillenne.» »Se

mies… on teidän opetusmestarinne, eikö totta, tohtori?
 Mies kaikkivaltias, mies kuolematon, jumalainen Cagliostro!»
»Madame, minun ainoa, ehdoton, todellinen opetusmestarini on
luonto. Cagliostro on vain pelastajani. Rintani oli luoti puhkaissut,
olin vuodattanut vereni kuiviin haavasta, jota parikymmentä vuotta
myöhemmin lääkärinä pidän parantumattomana, mutta hän teki
minut terveeksi parissa päivässä voiteella, jonka kokoomuksesta en
ole päässyt selville. Siitä johtuu kiitollisuuteni, tekisi mieli sanoa
ihailuni.»

»Ja se mies on teille lausunut ennustuksia, jotka ovat

toteutuneet?»

»Omituisia, uskomattomia ennustuksia, madame. Se mies liikkuu

nykyisyydessä niin varmasti, että voi uskoa hänen tuntevan myöskin
tulevia asioita.»

»Jos siis hän olisi ennustanut teille jotakin, uskoisitte hänen

sanoihinsa?»

»Ainakin toimisin sen mukaan kuin hänen ennustuksensa

toteutuisi.»

»Jos hän olisi ennustanut teille ennenaikaisen, hirveän, häpeällisen

kuoleman, valmistautuisitte siihen kuolemaan?»

»Kyllä, madame», vastasi Gilbert silmäten tutkivasti kuningatarta,

»kun ensin olisin kaikin mahdollisin keinoin koettanut välttää sitä».

»Välttää? Ei, tohtori, ei! Minä tiedän hyvin, että olen

kuolemaantuomittu», sanoi kuningatar. »Tämä vallankumous on
kuilu, johon valtaistuin suistuu. Tämä kansa on leijona, joka nielee
minut.»
 »Ah, madame», sanoi Gilbert, »te voitte, jos tahdotte, saada tuon
kauhistuttavan leijonan makaamaan jalkojenne juuressa karitsan
lailla!»

»Ettekö ole nähnyt sitä Versaillesissa?»

»Ettekö ole nähnyt sitä Tuileries-palatsissa? Se on kuin valtameri,

joka pieksää taukoamatta sen kulkua ehkäisevää kalliota, kunnes
tämä murenee, ja joka hyväilee kuin hellä hoitaja laivaa, joka
uskoutuu sen kuljetettavaksi.»

»Tohtori, ammoin sitten on kaikki siteet katkottu tämän kansan ja

minun välilläni.»

»Koska ette tunne toisianne perinpohjin. Heretkää olemasta sen

kuningatar, muuttukaa sen äidiksi. Unohtakaa olevanne Maria
Teresian, vanhan vihollisemme, tytär ja Josef toisen, valeystävämme,
sisar. Olkaa ranskatar ja te saatte kuulla kansanne äänen kohoavan
teitä siunaamaan ja te näette kansanne käsivarren kurkottautuvan
teitä hyväilemään.»

Marie-Antoinette kohautti olkapäitään.

»Niin, niin, tiedän tuon… se siunasi eilen, se hyväilee tänään ja

huomenna se tukahduttaa juuri ne, joita se on siunannut ja
hyväillyt.»

»Koska se tuntee, että juuri niissä asustaa sen tahtoa vastustava

voima ja viha, joka epää sen rakkauden.»

»Ja tietääkö se itsekään, mitä se rakastaa tai vihaa, se kansa,

tuhoova luonnonvoima, luonnonvoima, joka tuhoo kuin tuuli, vesi ja
tuli ja jolla on kaikki naisen oikut?»
 »Koska te katselette sitä pinnalta kuten valtamerta katsellaan
jyrkältä rantatörmältä, koska se näennäisesti järjettömänä
vyöryessään eteenpäin ja loitotessaan pärskyttää vaahtonsa teidän
jalkoihinne ja peittää teidät valittelullaan, jota te arvelette
karjunnaksi. Mutta kansaa ei tule katsella siltä kannalta. Sitä täytyy
pitää suurille vesille rakentelevan pyhän hengen kannattelemana
kansana, sitä tulee katsella, kuten Jumalakin katselee, kansana, joka
vaeltaa kohti sopusointua ja joka murskaa kaikki tämän päämäärän
tiellä olevat esteet. Te olette ranskalaisten kuningatar, madame,
ettekä te tiedä, mitä tällä hetkellä Ranskassa tapahtuu. Kohottakaa
huntunne, madame, älkää pitäkö sitä alhaalla ja te saatte ihailla sen
sijaan että nyt pelkäätte.»

»Mitä minä siis saan nähdä niin kaunista, niin suurenmoista, niin
häikäisevää?»

»Te saatte nähdä uuden maailman versovan vanhan raunioista, te

näette Ranskan kehdon soljuvan, kuten muinen Mooseksen kätkyen,
virralla, joka on Niiliä, Välimerta, Atlanttia leveämpi… Jumala
kulkuasi ohjatkoon, oi kätkyt! Jumala sinua varjelkoon, oi Ranska!»

Ja niin vähän intomielinen kuin olikin, Gilbert kohotti kätensä ja loi

katseensa taivasta kohden.

Kuningatar silmäili häntä ihmetellen. Hän ei ymmärtänyt. »Ja

missä se kätkyt tapaa rannan?» kysyi kuningatar.
»Kansalliskokouksessako, kiistelijöitten, hävittäjien, tasa-arvoisuutta
harrastelevien kokouksessa? Vanhan Ranskanko tulee johtaa uutta?
Surumielinen äiti niin kauniille lapselle, herra Gilbert!»

»Ei, madame, se kätkyt tapaa rannan jonakin päivänä, tänään,

huomenna kenties, tällä hetkellä tuntemattomassa maassa, jonka
nimi on isänmaa. Siellä se saa voimakkaan vaalijan, joka tekee
kansat väkeviksi, vapauden.»

»Ah, niin suuria sanoja!» huomautti kuningatar. »Minä luulin, että

niiden väärinkäyttö oli ne tuhonnut.»

»Ei, madame», vastasi Gilbert, »suuria asioita! Katsokaa Ranskaa,

missä kaikki nyt on murskana eikä mitään rakennettu uudestaan,
missä ei ole säännöllisesti toimivaa kansallishallintoa, tuskin
maakuntiakaan, missä ei ole lakeja, mutta missä lait syntyvät
itsestään; katsokaa, kuinka se, silmä tuimana ja askel varmana,
raivaa itselleen tietä, joka johtaa sen yhdestä maailmasta toiseen, ja
kuinka se rakentaa itselleen kuilun yli vievää kaitaa siltaa. Katsokaa,
kuinka se tätä kaitaa siltaa kuin Muhametin siltaa kulkee
kompastelematta. Minne menee tämä vanha Ranska? Isänmaan
yhteyttä kohden! Mikä on tähän saakka näyttänyt vaikealta,
vaivaloiselta, voittamattomalta, on nyt tullut sille ei ainoastaan
mahdolliseksi, vaan vieläpä helpoksi. Maakuntamme olivat erilaisten
ennakkoluulojen, vastakkaisten etukysymysten, yksilöllisten
perintätapojen sokkeloinen vyyhti, mikään ei voinut, — niin arveltiin,
— hallita näitä viittäkolmatta ja kolmeakymmentä kansallisuutta,
koska ne hylkivät yleiskansallisuutta. Suostuisivatko vanha
Languedoc, vanha Toulouse, vanha Bretagne liittymään
Normandiaan, Burgundiin tai Dauphinéhen? Eivät, madame, mutta
kaikki ne muodostavat Ranskan. Miksi ne niin itsepintaisesti pitivät
kiinni oikeuksistaan, erikoiseduistaan, lainsäädännöstään? Siksi, ettei
niillä ollut isänmaata. Mutta nyt, kuten jo sanoin, teille, madame,
niille on ilmestynyt isänmaa, se on kenties vielä hyvin etäisessä
tulevaisuudessa, mutta ne ovat sen nähneet, kuolemattoman ja
hedelmällisen äidin, joka kutsuu heidät, eristetyt ja kadotetut lapset,
avoimeen syliinsä. Heitä kutsuu yhteinen äiti. Nöyryydessään olivat
luulleet itseänsä languedocilaisiksi, provencelaisiksi, bretagnelaisiksi,
normanneiksi, burgundilaisiksi, dauphinélaisiksi. He erehtyivät kaikki:
he olivat ranskalaisia!»

»Mutta teidän sanojenne mukaan, tohtori», huomautti kuningatar

hieman ivallisesti, »Ranska, se vanha Ranska, kirkon vanhin tytär,
kuten paavit ovat sitä nimittäneet yhdenneltätoista vuosisadalta
lähtien, se Ranska on eilispäivän lapsi».

»Siinäpä se ihme onkin, madame. Oli Ranska ja tänään on

ranskalaisia. Eikä vain ranskalaisia, vaan lisäksi veljiä, veljiä, jotka
kulkevat käsi kädessä. Ah, hyvä Jumala, madame, ihmiset eivät ole
niin huonoja kun sanotaan. He pyrkivät sosialisoitumaan. Heitä
hajoittamaan, estämään heitä lähentymästä toisiinsa on vaadittu
kaiken maailman luonnonvastaiset keksinnöt: sisämaantullit,
lukemattomat tullimaksut, maantiesulut, jokilautat, lakien,
säädösten, painojen, mittojen erilaisuus, maakuntien, pitäjien,
kaupunkien, kylien keskinäinen kilpailu. Sitten eräänä päivänä
maanjäristys huojuttaa valtaistuinta ja mullistaa kaikki entiset
siveyskäsitteet ja tuhoo kaikki nämä esteet. Silloin ihmiset katsovat
toisiaan taivaan kasvojen edessä, lempeästi ja kauniisti valaisevan
auringon edessä, joka hedelmöittää ei ainoastaan maata, vaan
myöskin ihmissydämet. Veljeys versoo kuin pyhä elovilja.
Vihamiehetkin, kummissaan siitä, että viha on heitä niin kauan
saanut kiihoittaa, astuvat, eivät enää toisiaan vastaan, vaan kohden
toisiaan ja ojentavat toisilleen kätensä, eivät enää asestettua kättä,
vaan avoimen ystävänkäden. Mikään ei ole virallista, ylhäältä
säädettyä. Tämän kiinteäksi kohoavan; suon alla virrat ja mäet
katoavat, maantiede kuolee. Murteet säilyvät, mutta kieli on sama ja
kolmekymmentä miljoonaa ranskalaista virittää yhteisen
ylistyshymnin, jossa on seuraavat harvat sanat: Kiittäkäämme
Jumalaa, joka on luonut meille isänmaan!»

»No, niin, mihin tällä kaikella pyritte, tohtori? Luuletteko saavanne

minut rauhoittumaan katsellessani tätä kolmenkymmenen miljoonan,
kuningatartaan ja kuningastaan vastaan kapinoivan ranskalaisen
yleistä liittymää?»

»Ah, madame, älkää hairahtuko!» huudahti Gilbert. »Kansa ei

suinkaan niskuroi kuningatartaan ja kuningastaan vastaan, vaan
kuningatar ja kuningas kapinoivat kansaa vastaan. He puhuvat
edelleenkin etuoikeutettujen ja kuninkuuden kieltä, kun heidän
ympärillään puhutaan veljeyden ja uhrautumisen kieltä. Silmäilkää
kerrankin näitä äkkipikaa järjestettyjä juhlia, madame, ja te näette
miltei aina jollekin laajalle niitylle tai jonkun kukkulan laelle
pystytetyn alttarin, alttarin puhtaan kuin Abelin rakentaman, ja tällä
alttarilla lapsen, jota kaikki pitävät omanaan ja joka
onnentoivotusten, uhriantien, lahjojen ja vuodatettujen kyynelten
rikastuttamana muuttuu kaikkien lapseksi. No niin, madame, Ranska,
se eilen syntynyt Ranska, josta teille puhun, on juuri tämä alttarille
kohotettu lapsi, mutta alttarin ympärille eivät olekaan enää
ryhmittyneet kaupungit ja kylät, vaan kansat, kansallisuudet. Ranska
on Kristuslapsi, joka on syntynyt seimessä, nöyrien keskuudessa
koko maailmaa pelastamaan ja kansat riemuitsevat sen syntymästä
ja odottavat kuninkaitten notkistavan polvensa sen edessä ja tuovan
sille vero-osuutensa… Italia, Puola, Irlanti, Espanja katselevat tätä
eilen syntynyttä lasta, joka kannattelee niiden tulevaisuutta. Ne
kohottavat kahlehditut käsivartensa sen puoleen ja huutavat:
'Ranska, Ranska, me olemme sinun avullasi vapaat!' Madame,
madame», jatkoi Gilbert, »vielä on aikaa, ottakaa alttarilta lapsi ja
ruvetkaa sen äidiksi!»
 »Tohtori», vastasi kuningatar, »unohdatte, että minulla on toisiakin
lapsia. Jos teen, mitä te sanotte, joudun luovuttamaan heidän
perintöosuutensa vieraalle.»

»Siinä tapauksessa, madame», virkkoi Gilbert syvän alakuloisesti,

»kietokaa ne lapset kuninkaalliseen viittaanne, Maria Teresian
sotaviittaan ja viekää ne mukananne Ranskasta, sillä olette oikeassa,
kansa syö teidät ja lapset kanssanne. Mutta aikaa ei ole tuhlata,
rientäkää, madame, kiiruhtakaa!»

»Ettekä te vastusta tätä lähtöä, herra tohtori?»

»Kaukana siitä», vastasi Gilbert. »Nyt kun tiedän teidän todelliset

tarkoitusperänne, minä autan teitä, madame.»

»No, sehän sopii mainiosti», sanoi kuningatar, »sillä minä tunnen

erään aatelismiehen, joka on valmis toimimaan, uhrautumaan,
kuolemaan!»

»Ah, madame», huudahti Gilbert kauhistuneena, »tarkoitatteko

markiisi de Favrasia?»

»Kuka teille on sanonut hänen nimensä? Kuka teille on paljastanut

hänen aikeensa?»

»Voi, madame, varokaa! Häntäkin vainoo kohtalokas enne.»

»Saman profeetan taholta?»

»Yhä, madame.»

»Entä mikä kohtalo odottaa markiisia sen ennustajan mukaan?»

 »Ennenaikainen, kauhea, häpeällinen kuolema, niinkuin se, josta
äsken puhuitte.»

»Olitte oikeassa, ei ole aikaa tuhlata, jos mieli saada se

tuhonennustaja valehtelijaksi.»

»Aiotteko lähettää markiisi de Favrasille sanan, että hyväksytte

hänen apunsa?»

»Hänen luonansa on paraikaa viestinviejä, herra Gilbert, ja minä

odotan hänen vastaustaan.»

Silloin ja juuri kun Gilbert itsekin kauhistuen niitä olosuhteita,

joihin hän oli kietoutunut, kohotti käden otsalleen saadakseen sitä
tietä valaistusta tilanteeseen, astui madame de Lamballe
huoneeseen ja kuiskasi pari sanaa kuningattaren korvaan.

»Tulkoon, tulkoon heti!» huudahti kuningatar. »Tohtori tietää

kaikki. Herra tohtori», jatkoi hän, »sieltä tulee herra Isidor de
Charny, hän tuo markiisi de Favrasin vastauksen. Huomenna
kuningatar on lähtenyt Pariisista, ylihuomenna me olemme Ranskan
rajojen ulkopuolella. Tulkaa, parooni, tulkaa… Hyvä jumala, mikä
teidän on ja miksi olette noin kalpea?»

»Prinsessa de Lamballe sanoi, että minä voisin puhua tohtori

Gilbertin kuullen?» kysyi Charny.

»Hän puhui totta. Kertokaa, kertokaa! Oletteko tavannut markiisi

de Favrasin? Markiisi on valmis… me hyväksymme hänen
tarjouksensa… me lähdemme Pariisista, me lähdemme Ranskasta…»

»Markiisi de Favras vangittiin tunti sitten Beaurepaire-kadulla ja

vietiin Châteletiin», vastasi Isidor.
 Kuningattaren katse kohtasi Gilbertin katseen kirkkaana,
epätoivoisena ja vihaa huokuvana.

Mutta Marie-Antoinetten voimat näyttivät tyhjentyneen tähän

salamaan.

Gilbert lähestyi häntä ja sanoi syvää sääliä ilmaisevalla äänellä:

»Madame, jos voisin olla teille joksikin hyödyksi, niin käskekää.

Kykyni, alttiuteni, elämäni, kaikki panen teidän jalkojenne juureen.»

Kuningatar kohotti hitaasti katseensa tohtoriin.

Sitten hän virkkoi verkkaisella, alistuneella äänellä:

»Herra Gilbert, te, joka olette niin oppinut ja olette ollut mukana
tämänaamuisessa kokeessa, luuletteko, että kauhean koneen
tuottama kuolema on tosiaankin niin helppo kuin sen keksijä
väittää?»

Gilbert huoahti ja peitti kasvot käsillään.

Samaan aikaan Monsieur, joka tiesi kaikki mitä halusikin tietää,

sillä huhu markiisi de Favrasin vangitsemisesta oli levinnyt parissa
sekunnissa kautta koko palatsin, pyysi kaikessa kiireessä vaununsa ja
lähti, tiedustelematta kuningattaren vointia ja miltei hyvästelemättä
kuningasta.

Ludvig XVI asettui hänen tiellensä ja sanoi:

»Veljeni, teillä ei nähdäkseni ole niin kiire palata Luxembourg-

palatsiin, ettei teillä olisi aikaa antaa minulle pikku neuvoa. Mitä
minun pitäisi teidän mielestänne tehdä?»
 »Haluatte kysyä, mitä minä tekisin teidän asemassanne?»

»Niin.»

»Minä hylkäisin markiisi de Favrasin ja vannoisin

uskollisuudenvalan hallitusmuodolle.»

»Kuinka luulette minun voivan vannoa valan hallitusmuodolle, joka

ei ole vielä valmiskaan?»

»Sitä suuremmalla syyllä, veljeni», vastasi Monsieur silmissä se

karsas ja teennäinen katse, joka lähti hänen sydämensä syvimmistä
sopukoista, »sitä suuremmalla syyllä, koska teidän ei tarvitse pitää
valaanne».

Kuningas oli jonkun tovin mietteissään.

»Olkoon niin», sanoi hän, »se ei silti estä minua kirjoittamasta

herra de Bouillélle, että suunnitelmamme pysyy yhä, mutta sen
toteuttaminen on siirtynyt tuonnemmaksi. Tämä viivästyminen antaa
kreivi de Charnylle aikaa suunnitella valmiiksi tien, jota meidän on
kuljettava.»
XIV

Monsieur kieltää Favrasin ja kuningas vannoo valan hallitusmuodolle

Markiisi de Favrasin vangitsemista seuranneena päivänä luettiin

kaikkialla Pariisissa seuraavaa omituista julistusta: /# »Markiisi de
Favras (Royale-aukion varrella) vangittiin puolisoineen 24 ja 25 p:n
välisenä yönä, koska hän oli suunnitellut nostattaa aseihin
kolmekymmentätuhatta miestä murhaamaan Lafayetten ja
kaupunginvaltuuston puheenjohtajan sekä sitten estämään meiltä
elintarpeitten saannin.

Monsieur, kuninkaan veli, oli hankkeen johdossa.

Barauz».

On helposti ymmärrettävissä, minkä omituisen vallankumouksen

moinen julistus synnytti vuoden 1790 Pariisissa, joka oli niin lopen
herkkä kuohahtamaan.

Sytytetty ruutipanos ei olisi aiheuttanut nopeampaa leimahdusta

kuin mikä syntyi kaikkialla, missä tämä palopaperi kulki.
 Ensin se joutui kaikkien käsiin, kahta tuntia myöhemmin jokainen
tiesi sen sydämellään.

Kuudennenkolmatta päivän illalla kaupunginvaltuuston jäsenet

olivat kokoontuneet kaupungintaloon neuvottelemaan. Heidän
lukiessaan tutkintokomitean vangitsemismääräystä, joka oli juurikään
heille jaettu, tuli vahtimestari ilmoittamaan, että Monsieur pyysi
päästä valtuuston puheille.

»Monsieur?» toisti kunnon Bailly, joka johti puhetta kokouksessa.

»Kuka monsieur?»

»Monsieur, kuninkaan veli», vastasi vahtimestari.

Nämä sanat kuullessaan valtuuston jäsenet silmäilivät toisiaan.

Monsieurin nimi oli illasta aamuun saakka ollut kaikkien huulilla.

Mutta he nousivat katsellen yhä toisiaan.

Bailly loi kysyvän silmäyksen ympärilleen ja koska ne mykät

vastaukset, jotka hän luki virkatoveriensa silmistä, näyttivät hänestä
yksimielisiltä, virkkoi hän vahtimestarille:

»Ilmoittakaa Monsieurille, että vaikka meitä kummastuttaakin

hänen meille suomansa kunnia, olemme valmiit ottamaan hänet
puheillemme.»

Tovin kuluttua Monsieur opastettiin kokoushuoneeseen.

Hän tuli yksin. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja hänen

tavallisestikin epävarma käyntinsä oli tänä iltana entistäkin
horjahtelevampaa.
 Prinssin onneksi oli sillä summattomalla hevosenkengän
muotoisella pöydällä, jonka ääressä valtuuston jäsenet
työskentelivät, kynttilä kunkin jäsenen vieressä, joten tämän
hevosenkengän keskikohdalla vallitsi joltinenkin hämärä.

Monsieur huomasi tämän seikan ja näytti rauhoittuvan.

Hän loi vielä kerran aran silmäyksen tähän monipäiseen seuraan,

jossa hän toki huomasi kunnioitusta ystävällisen mielialan asemasta,
ja virkkoi aluksi vapisevalla, mutta sitten yhä varmentuvalla äänellä:

»Hyvät herrat, halu torjua ilkeämielinen herjaus tuo minut teidän

pariinne. Teidän tutkintokomiteanne määräyksestä vangittiin toissa
päivänä markiisi de Favras ja tänään levitetään innokkaasti huhua,
että minä olen läheisissä suhteissa häneen.»

Hieno hymy häivähti kuulijoiden kasvoilla ja heikko supina seurasi

tätä
Monsieurin puheen alkuosaa.

Hän jatkoi:

»Pariisin kaupungin kansalaisena olen katsonut

velvollisuudekseni itse valaista teille niitä ainoita suhteita, joissa
olen ollut herra de Favrasiin.»

Kuten hyvin arvaa, herrojen valtuustonjäsenten tarkkaavaisuus tuli

nyt kahta herkemmäksi. Saataisiinhan nyt kuulla Monsieurin omasta
suusta — kukin saisi uskoa mitä halusi — missä suhteissa hänen
kuninkaallinen korkeutensa oli ollut herra de Favrasiin.

Hänen kuninkaallinen korkeutensa jatkoi seuraavaan tapaan:

 »Vuonna 1772 herra de Favras tuli sveitsiläiskaartiini ja erosi siitä
vuonna 1775. Sen koommin en ole puhunut hänen kanssansa.»
Kokoontuneesta seurasta kuului epäilevää mutinaa, mutta Baillyn
katse tukahdutti tämän supinan, ja Monsieur jäi epätietoiseksi,
ilmaisiko se hyväksymistä vai tuomitsemista.

Monsieur jatkoi:

»Monta kuukautta olen ollut vailla vakinaisia tulojani ja koska olin

huolissani eräistä melkoisista maksueristä, jotka minun oli
suoritettava tammikuussa, toivoin voivani tulla toimeen rasittamatta
valtion rahastoa. Olin sen vuoksi päättänyt järjestää lainan. Parisen
viikkoa sitten herra de Ia Châtre mainitsi minulle, että markiisi de
Favras pystyisi hommaamaan minulle tämän lainan eräältä
genualaiselta pankkimieheltä. Minä siis allekirjoitin kahden
miljoonan suuruisen obligatiolainan, joka oli välttämätön summa
maksaakseni vuoden alussa tekemäni tilaukset ja selviytyäkseni
talousmenoistani. Koska tämä asia oli puhtaasti taloudellista laatua,
uskoin sen intendenttini hoidettavaksi. En ole nähnyt herra de
Favrasia, en ole edes kirjoittanut hänelle, en ole ollut
minkäänlaisessa kosketuksessa hänen kanssaan. Mitä hän on
tehnyt, on minulle tyystin tuntematonta.»

[Olemme tavuakaan muuttamatta jäljentäneet tähän Monsieurin

omat sanat.]

Kuulijoitten taholta lähtenyt ivanaurahdus todisti, etteivät kaikki

olleet ilman muuta valmiit uskomaan tätä prinssin kummanlaista
vakuutusta, joka antoi välittäjän tehtäväksi ‒ häntä edes tapaamatta
— järjestää kahden miljoonan lainan, varsinkin kun tämä välittäjä oli
hänen entisiä kaartilaisiaan.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

testbankbell.com