Download the Full Ebook and Access More Features - ebookmass.

com

Building a High-Value Health System Rifat Atun

https://ebookmass.com/product/building-a-high-value-health-
system-rifat-atun/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookmass.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) ready for you
Download now and discover formats that fit your needs...

Revenue Revolution: Designing and Building a High-

Performing Sales System Matt Doyon

https://ebookmass.com/product/revenue-revolution-designing-and-
building-a-high-performing-sales-system-matt-doyon/

ebookmass.com

Knowledge Management Toolkit, The: Practical Techniques

for Building a Knowledge Management System Amrit Tiwana

https://ebookmass.com/product/knowledge-management-toolkit-the-
practical-techniques-for-building-a-knowledge-management-system-amrit-
tiwana/
ebookmass.com

Brentano’s Philosophical System: Mind, Being, Value First

Edition. Edition Uriah Kriegel

https://ebookmass.com/product/brentanos-philosophical-system-mind-
being-value-first-edition-edition-uriah-kriegel/

ebookmass.com

Louise Dupin's Work on Women Angela Hunter

https://ebookmass.com/product/louise-dupins-work-on-women-angela-
hunter/

ebookmass.com
Cognitive Psychology For Dummies Peter J. Hills & Dr Mike
Pake

https://ebookmass.com/product/cognitive-psychology-for-dummies-peter-
j-hills-dr-mike-pake/

ebookmass.com

The Communist Manifesto in the Revolutionary Politics of

1848: A Critical Evaluation David Ireland

https://ebookmass.com/product/the-communist-manifesto-in-the-
revolutionary-politics-of-1848-a-critical-evaluation-david-ireland/

ebookmass.com

Rethinking New Womanhood 1st ed. Edition Nazia Hussein

https://ebookmass.com/product/rethinking-new-womanhood-1st-ed-edition-
nazia-hussein/

ebookmass.com

New Perspectives HTML5 and CSS3: Comprehensive 7th Edition

Patrick M. Carey

https://ebookmass.com/product/new-perspectives-html5-and-
css3-comprehensive-7th-edition-patrick-m-carey/

ebookmass.com

The Fiscal Theory of the Price Level John Cochrane

https://ebookmass.com/product/the-fiscal-theory-of-the-price-level-
john-cochrane/

ebookmass.com
Maturing the Snowflake Data Cloud: A Templated Approach to
Delivering and Governing Snowflake in Large Enterprises
Andrew Carruthers
https://ebookmass.com/product/maturing-the-snowflake-data-cloud-a-
templated-approach-to-delivering-and-governing-snowflake-in-large-
enterprises-andrew-carruthers/
ebookmass.com
Building a High-​Value Health System
ii
Building a High-​V alue
Health System
Rifat Atun and Gordon Moore

1
iv

1
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Oxford University Press 2021

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

Library of Congress Cataloging-​in-​Publication Data

Names: Atun, Rifat, editor. | Moore, Gordon, editor.
Title: Building a high-​value health system /​[edited by] Professor Rifat Atun and
Professor Gordon Moore.
Description: New York, NY : Oxford University Press, [2021] |
Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2020049688 (print) | LCCN 2020049689 (ebook) |
ISBN 9780197528549 (paperback) | ISBN 9780197528563 (epub) |
ISBN 9780197528570 (online)
Subjects: MESH: Delivery of Health Care—​methods | Systems Analysis |
Health Planning—​methods | Organizational Innovation
Classification: LCC RA418 (print) | LCC RA418 (ebook) | NLM W 84.1 |
DDC 362.1—​dc23
LC record available at https://​lccn.loc.gov/​2020049688
LC ebook record available at https://​lccn.loc.gov/​2020049689

DOI: 10.1093/med/9780197528549.001.0001

This material is not intended to be, and should not be considered, a substitute for medical or
other professional advice. Treatment for the conditions described in this material is highly
dependent on the individual circumstances. And, while this material is designed to offer accurate
information with respect to the subject matter covered and to be current as of the time it was
written, research and knowledge about medical and health issues is constantly evolving and
dose schedules for medications are being revised continually, with new side effects recognized
and accounted for regularly. Readers must therefore always check the product information and
clinical procedures with the most up-​to-​date published product information and data sheets
provided by the manufacturers and the most recent codes of conduct and safety regulation.
The publisher and the authors make no representations or warranties to readers, express or
implied, as to the accuracy or completeness of this material. Without limiting the foregoing, the
publisher and the authors make no representations or warranties as to the accuracy or efficacy
of the drug dosages mentioned in the material. The authors and the publisher do not accept,
and expressly disclaim, any responsibility for any liability, loss, or risk that may be claimed or
incurred as a consequence of the use and/​or application of any of the contents of this material.

9 8 7 6 5 4 3 2 1
Printed by Marquis, Canada
CONTENTS

Preface  vii
Acknowledgments  xi

1. Introduction to the Health of a Population   1

2. Assessing the Health System of a Country   15
3. How Did We Get Here? Historical Megatrends in Health
and Medical Care   53
4. Developing a Vision and Goals   74
5. Developing Plans for Change: A Framework for Designing a
High-​Value Health System   97
6. Testing the Change, Improving the Plan   122
7. Insights From Systems Thinking   146
8. Implementing a Change—​Adoption and Diffusion   167
9. So What? Who Cares? The Wrap-​Up   193

References  217
Index  225
vi
P R E FA C E

A growing challenge to all population-​based health systems—​whether na-

tions or large organizations—​is how to make healthcare delivery effective,
efficient, equitable, satisfying, and, especially, affordable. The size of the
task is clear. In the past 50 years, healthcare expenditures in the countries
of the Organization for Economic Cooperation and Development coun-
tries have doubled to reach an average of around 10% of the gross domestic
product (GDP) while that in the United States has trebled to reach above
18% of GDP, in excess of $3.5 trillion each year. Through 2040, projected
per capita expenditure on healthcare in developed countries is estimated
to exceed the rate of GDP growth. Who bears this increasing cost, and how,
varies considerably among countries.
Delivery of healthcare services differs widely across the world. Benefits,
results, and popular acceptance are markedly different. Countries have
different mixes of public health services, high-​quality medical care, level
of personal financial risk protection and affordability, and national satis-
faction. Most countries and businesses are struggling to find an equilib-
rium between benefits that are optimal for them and their constituents
and the best value-​for-​money. No country would claim to have successfully
achieved the perfect balance.
All health systems are in flux. Science is advancing our understandings of
biology and, with it, the need will increase for health system reform to en-
sure their optimal use. New treatments, diagnostics, health technologies,
and medicines will become available, contributing to rising medical care
costs. Confronted by these costs, every population-​based health system
will seek to be more effective and efficient, while maintaining its accepta-
bility to the population it serves. Inevitably, however, nations and organi-
zations will be forced to face the fact that costs of health care will continue
to increase and ultimately become unsustainable; countries will need to
choose between other health and societal priorities and the extent and
vi

scope of medical care provided to citizens. Our hope in this workbook is to

help decision makers learn to do this well.
Our goal in Building a High-​Value Population Health System is to teach how
a population can get better health for the amount it spends. The learning
objectives are to prepare readers to understand a health system, create a
strategic plan to improve it, and design actions to build a better system
that improves care for populations. The educational process will provide
tools and help readers to acquire skills and knowledge. Throughout, we treat
population health as complex systems and show that using systems theory
approaches can stimulate deep learning and transformative innovation.
Our population targets for health system improvement are middle-​
and high-​income nations with adequate organizational and economic ca-
pacity to build a full-​service health system. Despite the magnitude of the
health system design challenge, there is no how-​to book that describes and
teaches a practical, general approach to designing anew or improving upon
a current health system. We hope this workbook can meet that need.
This educational workbook focuses primarily on national systems of
health care for populations and individuals. We recognize that public health
and social determinants of health also have profound effects on the health
of populations and must be considered part of achieving a high quality,
equitable, and affordable health system. Public health can rightly claim
equal or greater causality in global trends in health and disease in the past
100 years than the contribution of medical care. Social determinants such
as economic success have been major factors in improving health. How
much improvement each has contributed to the current state of health in
developed countries has not been computed convincingly. For sure, public
health and social determinants are important. But because individual
healthcare services are high cost and have grown fastest, they have been
more prominent in politics and government policy. Since medical care has
directly consumed much more of countries’ national resources, it is our
primary concern in this workbook about policy development, change, and
implementation.
The book’s targeted audience is health system learners at all levels.
Primary among them are teachers and students at medical, allied health
professions, and public health school levels. Educators can use this work-
book to teach their students how any health system works and how to im-
prove it. It is designed to be used in classroom settings as the basis for a
general course on teaching how to understand and improve healthcare. To
make the book easy-​to-​use for educational purposes, we have highlighted
educational instructions for students and teachers throughout. These
sections are featured in italics.

[ viii ] Preface
 This book will be of interest to other audiences as well, including busi-
ness managers, delivery system leaders, politicians and their staff, and
policymakers. Because the book is structured to catalyze strategic action,
it will assist organizational change agents in designing and implementing
plans to improve the cost, quality, and outcomes of their health system. For
all readers, we hope that the book will be useful as a primer to enable them
to plan and deliver a health system that works for them.
Using an active, learner-​directed teaching method, the workbook sys-
tematically leads the reader through the steps of designing a system to fit
a population’s needs. The book lays out a general approach to analyzing
a country’s or organization’s health system performance, evaluating the
needs of the population to be served, assessing the key capacities avail-
able, and determining how to develop and implement health system design
options that fit and are feasible. Students engage in a real planning process.
The book will use case examples from across the globe to illustrate how all
health systems are constructed, operate, and succeed or fail.
In Chapter 1, we present a definition of a health system. Following
this, a distinction is drawn between a descriptive view of a system as a set
of elements comprising the inputs, structure, and processes that deliver
health outputs to a defined population and a systems analytical approach
by which we examine, interpret, and seek to understand the complex in-
terdependent, interactive, dynamic complexity of the system-​in-​action to
produce the outcomes predetermined by its deep structure.
We introduce our framework for analyzing a health system in Chapter 2.
The framework enables students to dissect the context, functions,
outputs, and outcomes of a national health system. The students select
a country that they will work on for the remainder of the course. They
join a small group that shares the target country. In individual and small
group work, they start a descriptive analysis of the health system of their
selected country. Their work culminates in a presentation of the struc-
ture, goals, and results of each selected country to the entire group of
students.
In Chapter 3, the students are presented with a historical perspective of
health system development. We describe four major trends in healthcare
globally over past 60 years to understand how we got to where we are today
and to identify some of the challenges that await us.
In Chapter 4, the students formulate a vision and high-​level goals for
their country. In the process, they examine gaps between desired and ac-
tual outcomes in their country. By identifying strengths and weaknesses,
opportunities and threats and by putting their country through an analysis
of 12 parameters of performance, the students create a map demonstrating

Preface [ ix ]
x

the largest performance gaps, which in turn leads them to identify the
values, goals, and tentative objectives of their chosen country.
The students identify areas for change in Chapter 5. Returning to a sys-
tems thinking approach, each student identifies, describes, and justifies
a policy, structure, or process change whose projected output is an im-
provement toward a desired health system goal. The students present and
critique their ideas and identify one proposal to be carried forward collec-
tively by their small group.
Chapter 6 guides each student through a number of tests to assess their
plan’s rationale, feasibility, and likely impact. The students present their
ideas for group critique and collectively finalize one proposal that their group
will take forward for implementation.
Chapter 7 reviews major learning insights generated in the workbook
by the use of a systems thinking approach to analysis and planning. The
systems archetype called ‘The Tragedy of the Commons’ is described, and
value-​for-​money is redefined and enriched. Examples are given of health
system interventions that represent three change models: single-​and
double-​loop learning and fundamental reconceptualization.
Chapter 8 asks each student group to develop a proposed implemen-
tation plan. They examine their proposed change for its rationale, likely
outcomes, and risks and consider how to achieve strategic change to en-
sure implementation happens. This process culminates in a presentation
to the entire group, in which each small group argues for funding for their
idea. Students will act as individual policymakers and select the proposals
in which they would invest.
Chapter 9 concludes the book with a summary of the major challenges
to all health systems in middle-​and high-​income countries and an integra-
tion of the interventional themes available to improve them. It ends with
a summary of some suggestions of reconceptualized health systems and
the skills, tools, and roles of design leaders in improving health systems to
ensure their sustainability in the future.

[x] Preface
ACKNOWLEDGMENTS

We would like to thank our publisher, Oxford University Press, and our
editors, Sarah Humphreville and Emma Hodgdon, for helping us move
our manuscript through to publication. In addition, we greatly appreciate
the support of Harvard University’s T. H. Chan School of Public Health,
Harvard Medical School, and the Harvard Pilgrim Healthcare Institute. We
are grateful for our many students, whose study with us over the years
has stimulated the underlying educational methods in this workbook and
improved our teaching. Thank you to our colleagues who have encouraged,
participated, and critiqued our work, leading to and improving many of
the ideas and methods in this workbook. We are grateful for the many
researchers, healthcare organizations, and thought leaders who have
shared insights with us and told their stories. We especially want to thank
England’s NHS and New England’s Harvard Pilgrim Health Care, Atrius
Health, and Harvard Vanguard Medical Associates for enabling each author
to directly experience the satisfaction and tribulations of delivering primary
care services to real people. Finally, we give special thanks to Mary Ellis, a
recent honors graduate of the College of Arts and Sciences at Washington
University in St. Louis, whose diligent review, critical comments, and valu-
able insights have made this a better book.
CHAPTER 1

Introduction to the Health

of a Population

If I had one hour to save the world, I would spend fifty-​five minutes defining the problem
and only five minutes finding the solution.
—​Albert Einstein

T he purpose of this chapter is to help the reader understand the physi-

ology of health systems as dynamic systems. We describe two ways we
will view a health system.
First, we discuss health systems: how health systems are defined,
depicted, and analyzed. We use the term system in this book to describe an
interconnected set of component parts that form a dynamic whole. Each el-
ement has particular properties and characteristics, as does the whole. We
present a high-​level framework for understanding the component parts of
a nation’s health system.
Second, we introduce the idea of looking at health systems through
the approach of systems thinking. In particular, in this chapter we present
health systems as complex dynamic systems. In this view, a health system
is examined as a complex set of interacting and interdependent processes.
2

THE HEALTH OF A NATION

What Determines Health?

The overall health of a population is the result of the interaction of many

variables, of which healthcare services is but one. Health and well-​being
are influenced by many other factors—​culture, education, income levels,
gender, social behaviors, the environment, and economics, to name but a
few. The model in Figure 1.1 categorizes these multiple drivers of health.
Modern societies have developed many interventions to improve
the health and function of their constituents. Among the most visible
influences on health are health services. These range from those pro-
vided to the entire population to those targeting individuals and families.
Foremost among these are public health services and medical care. We also
refer to the latter as medical services, individual healthcare services, or per-
sonal healthcare services. These two types of services—​public health and
medical care—​have developed over time, energized by the specific intent to
improve the health of the population.
At the population level, health systems have provided public health
programs and services. These services target individual and collective
health, usually through functions complementary to medical care. Public
health programs are whole-​population interventions that address health-​
related factors such as the environment (e.g., water and shelter), nutrition
(healthy eating), and social factors (like violence and substance abuse), in

Health System

Healthcare
Social Services
Determinants Public
of Health Health

Medical
Care

Doing Your
Part – Healthy
Behaviors and
Stewardship

Figure 1.1 Determinants of health.

[2] Building a High-Value Health System

addition to providing general prevention strategies (such as vaccination and
health education). Public health programs have had major impacts through
managing epidemics, curbing substance abuse and smoking, promoting
automobile safety, and educating the public about physical abuse and
gun violence. In addition, public health has made the environment safer
through clean water, adequate food and shelter, and safety in workplaces.
In complementing medical care, public health has promoted prevention and
early detection, vaccination, health education, and public policy changes
(such as laws about smoking cessation or seatbelts) to encourage individuals
to practice healthy behaviors and to protect their health.
Public health is the most cost-​effective of health interventions. It is our
view that public health has not only contributed mightily to the levels of
health in all countries but that it also represents the most value-​added way
to improve health in the future for all nations. We see whole-​population
threats as the most significant future risks to health in middle-​and high-​
income countries. Most important among these are lifestyle-​ related
damage, violence and armed conflict, poverty, and climate change. The
latter is, in our view, the most important future threat to the health of
all nations through its direct effects influencing the physical environment,
and causing severe weather events like flooding, drought, and fires. The
consequent impact on natural ecosystems reduces food production and
stimulates mass migration as well as triggering epidemics through the
widening range of transmittable disease vectors.
Medical care is delivered to individuals and directed to their specific
needs. Medical services consist of interventions that provide detection, di-
agnosis, and treatment of individual disease as well as those that aim to
enhance wellness and well-​being and prevent the development of illness.
Middle-​and high-​income countries have all sought to provide some level
of personal medical care.
In virtually all health systems, medical care is based on the Western
model called “allopathic medicine.” This model is science-​based and is often
referred to as “modern medicine,” to contrast with homeopathy, folk, or
traditional medicine. Allopathic medicine utilizes doctors, nurses, and
other healthcare professionals to deliver modern surgery, medical diag-
nosis, treatment, and care in a variety of delivery modalities, ranging from
primary care offices to telemedicine to technically sophisticated hospitals.
Individual healthcare services have not been limited to medical care.
Multiple independent entities deliver individual healthcare services
ranging from support services to Alcoholics Anonymous for alcoholics and
other addictions, and lay support groups for mental health. However, our
primary focus is on the formal structures of the medical care in middle-​and

I n t r o d u c t i o n t o t h e H e a lt h of a P op u l at i o n [3]
Other documents randomly have
different content
 Mutta Andrzej ei luonut silmiään alas, vaan jatkoi:

— En tiedä, onko vai ei… Tiedän vain, että Lisola oli matkalla
hänen luokseen ja Wrzeszczowicz oli lähetetty häntä vastaan ja
saattamaan. Molemmat puhuivat minun läsnäollessani saksaa
minusta välittämättä, koska luulivat, että minä en ymmärrä heidän
puhettaan. Weyhardin puheesta sain sen käsityksen, että hän aikoo
vallata luostarin ja sen aarteiston, johon hän on saanut kuninkaalta
luvan.

— Ja te kuulitte sen omin korvin?

— Niin totta kuin olen tässä!

— Tapahtukoon Jumalan tahto! — sanoi priori tyynesti.

Kmicic pelästyi. Hän luuli priorin nimittävän Jumalan tahdoksi

Ruotsin kuninkaan käskyä eikä aikovan sitä vastustaa. Hämillään
hän sanoi:

— Pultuskissa näin kirkon ruotsalaisten käsissä. Sotamiehet löivät

korttia Herran huoneessa, oluttynnyreitä oli alttarilla ja epäsiveellisiä
naisia sotamiesten mukana.

Pappi katsoi häntä yhä silmiin.

— Omituista, — sanoi hän, — rehellisyys ja vilpittömyys loistaa

silmistänne.

Kmicic punastui:

— Kohdatkoon minua kuolema, jos se ei ole totta, mitä puhun!

 — Joka tapauksessa ne ovat tärkeitä tietoja, joista täytyy
neuvotella. Sallitteko, että pyydän tänne vanhimpia isiä ja muutamia
arvossapidettyjä aatelismiehiä, jotka nyt asuvat täällä ja auttavat
meitä neuvoilla näinä vaikeina aikoina?…

— Mielelläni toistan heille, minkä kerroin. Priori Kordecki poistui ja

palasi neljännestunnin kuluttua mukanaan neljä isää.

Pian astui sisään myös miekankantaja Rózyc Zamoyski,

lipunkantaja Okielnicki, Piotr Czarniecki, nuori sotilaallisen näköinen
upseeri, ja muutamia muita eri-ikäisiä aatelismiehiä. Priori Kordecki
esitteli heille herra Babiniczin Samogitiasta ja kertoi kaikille Kmicicin
tuoman uutisen. Toiset hämmästyivät suuresti ja alkoivat katsella
Andrzejta tutkivin ja epäluuloisin katsein. Kun ei kukaan alkanut
ensimmäisenä puhua, lausui priori Kordecki:

— Jumala varjelkoon minua epäilemästä tätä ritaria pahoista

aikeista tahi valheesta, mutta hänen tuomansa uutiset näyttävät
minusta niin epätodenmukaisilta, että pidin tarpeellisena meidän
neuvotella yhdessä. Mitä parhaassa tarkoituksessa toimienkin on
tämä ritari voinut erehtyä tahi kuulla väärin tai myös väärinkäsittää,
ovatpa myös jotkin vääräuskoiset voineet hänet tahallaan johtaa
harhaan. Täyttää sydämemme pelolla, saada aikaan hämminkiä
pyhässä paikassa, estää jumalanpalvelustamme — se on heille
verraton ilo, josta ei yksikään heistä ilkimielisyydessään mielellään
luovu.

— Se tuntuu minusta sangen luultavalta,-sanoi isä Nieszkowski,

vanhin joukossa.

— Pitäisi ensin tietää, eikö tämä ritari itse ole harhaoppinen, —

sanoi
Piotr Czarniecki.

— Olen katolilainen niinkuin tekin! — vastasi Kmicic.

— Meidän on ensin tarkattava olosuhteita, — lausui Zamoyski.

— Olosuhteet ovat nykyisin sellaiset, — sanoi priori Kordecki, —

että näyttää kuin Jumala ja Hänen pyhä Äitinsä tahallaan löisivät
tämän vihollisemme sokeudella, ettei se tietäisi määrää
vääryyksilleen. Muuten eivät vihamiehemme koskaan olisi
uskaltaneet kohottaa miekkaa tätä pyhää paikkaa vastaan. Eivät he
omalla voimallaan ole kukistaneet valtakuntaamme, vaan sen omat
pojat ovat heitä auttaneet. Mutta niin syvälle kuin kansamme onkin
vajonnut, niin paljon kuin se onkin syntiä tehnyt, niin onhan itse
synnilläkin rajansa, jonka yli se ei mene. Kansamme on luopunut
kuninkaastaan, se on pettänyt maansa, mutta äitiänsä ja
suojelijaansa, taivaan kuningatarta, se ei ole lakannut
kunnioittamasta. Vihollinen halveksii ja pilkkaa meitä kysyen, mitä
entisistä hyveistä meillä on jäljellä. Minä vastaan: ne ovat kaikki
hävinneet, mutta jotakin on sittenkin vielä jäänyt jäljelle, nimittäin
usko Pyhään Neitsyeen, ja tälle perustalle voi vielä kaiken rakentaa
uudelleen. Ja minä näen selvästi, että jos yksikin ruotsalainen kuula
tunkeutuu näihin pyhiin muureihin, niin paatuneimmatkin luopuvat
ruotsalaisista, muuttuvat ystävistä vihamiehiksi, kohottavat miekan
heitä vastaan. Mutta ruotsalaisetkin ymmärtävät hyvin tämän.
Senvuoksi he eivät koskaan uskalla käydä Jasna Góran kimppuun,
jollei, kuten mainitsin, Jumala tahallaan heitä sokaise, sillä sinä
päivänä kääntyisi onni heistä pois ja me tulisimme järkiimme.

Kmicic kuunteli hämmästyen priori Kordeckin sanoja, jotka juuri

olivat vastaus siihen, mitä Wrzeszczowicz oli suustaan syytänyt
Puolan kansaa vastaan. Toinnuttuaan hämmästyksestään hän
lausui:

— Miksi me emme, kunnioitettava isä, uskoisi itse Jumalan

soaisseen vihollisemme? Ajatelkaamme vain heidän kopeuttaan,
heidän maallisen omaisuuden tavoitteluaan, heidän kiskomisiaan ja
veroja, joita he kiristävät hengelliseen säätyyn kuuluviltakin, niin
ymmärrämme helposti, että he haikailematta voivat ryöstää
temppelinkin.

Priori Kordecki ei vastannut suorastaan Kmicicille, vaan jatkoi

kääntyen koko seuran puoleen:

— Tämä ritari kertoo nähneensä lähettiläs Lisolan matkalla

Ruotsin kuninkaan luo. Kuinka se on mahdollista, kun minulla on
Krakovan paulinilaisveljiltä saatu varma tieto, että kuningas ei ole
enää Krakovassa eikä koko Vähässä-Puolassakaan, vaan on
lähtenyt heti Krakovan antauduttua Varsovaan?

Kmicic ei osannut tähän mitään sanoa.

— Mutta minä otaksun, — jatkoi priori, — että Ruotsin kuningas ei

halunnut tavata keisarin lähettilästä, vaan tahallaan vältti häntä.
Carolus mielellään tekee niin, että hän äkkiarvaamatta tulee ja
lähtee. Hän on muuten vihoissaan keisarin välitysyrityksestä, ja olen
taipuvainen uskomaan, että hän on lähtenyt pois muka tietämättä
lähettilään tulosta. Sekään ei minua vielä ihmetytä, että niin
huomattava henkilö kuin kreivi Wrzeszczowicz on lähetetty
saattojoukon kanssa lähettilästä vastaan, sillä saattoi olla
valtioviisasta sillä tavoin sokeroida karvas pala. Mutta kuinka on
ymmärrettävä, että kreivi Wrzeszczowicz heti uskoi aikeensa paroni
Lisolalle, joka on katolilainen sekä meille ja koko valtakunnallemme
ja maanpakolaiselle kuninkaallemme myötätuntoinen?

— Mahdotonta! — sanoi isä Nieszkowski.

— Ei se mene minunkaan päähäni, — sanoi Zamoyski.

— Wreszczowicz on itse katolilainen ja meidän hyväntekijämme,

— lausui eräs toinen isä.

— Ja tämä ritari sanoo kuulleensa sen omin korvin? — kysyi Piotr

Czarniecki tylysti.

— Ottakaa huomioon sekin, — lisäsi priori, — että minulla on

turvakirja Kaarle Kustaalta. Siinä vakuutetaan, että luostari ja kirkko
ovat ainaiseksi vapautetut majoituksesta ja veroista.

— Myönnettävä on, — sanoi Zamoyski juhlallisesti, — että näissä

tiedoissa ei ole mitään paikkansa pitävää. Ruotsalaisille olisi
Częstochowon valtaus vahinko eikä etu, kuningas ei ole täällä joten
Lisola ei voinut olla menossa hänen luokseen, Wrzeszczowicz ei ole
voinut uskoa hänelle salaisuuksiaan, sitäpaitsi hän ei ole
harhaoppinen, vaan katolilainen, ei luostarin vihollinen, vaan sen
hyväntekijä, ja, loppujen lopuksi, vaikka itse saatana häntä
houkuttelisi käymään luostarin kimppuun, niin hän ei uskaltaisi tehdä
sitä vastoin kuninkaan tahtoa ja turvakirjaa.

Sitten hän kääntyi Kmicicin puoleen:

— Mitä vastaatte tähän ja miksi, missä tarkoituksessa tahdotte

peloittaa kunnianarvoisia isiä ja meitä muita täällä?
 Kmicic seisoi kuin syytetty oikeuden edessä. Toiselta puolen hänet
valtasi epätoivo, kun hän ajatteli, että luostari joutuisi vihamiehen
saaliiksi, toisaalta hän häpesi, sillä hän itse huomasi, että kaikki
puhui hänen tiedonantoaan vastaan ja häntä voitiin helposti pitää
valehtelijana. Tätä ajatellessa alkoi viha kiehua hänessä,
synnynnäinen kiivaus heräsi, loukattu ylpeys sitä vielä voimisti ja
esille tuli entinen puolivilli Kmicic. Hän taisteli sisällisesti, mutta voitti
itsensä, kokosi kaiken kärsivällisyytensä ja toistettuaan itsekseen:
»Syntieni tähden! Syntieni tähden!» — hän vastasi värin vaihtuessa
hänen kasvoillaan:

— Toistan vielä kerran, mitä olen kuullut: Weyhard Wrzeszczowicz

aikoo vallata luostarin. En tiedä milloin se tapahtuu, mutta luulen sen
tapahtuvan pian… Minä varoitan, ja teidän on syy, jos ette ota
varoitusta varteen.

Tähän vastasi Piotr Czarniecki painokkaasti:

— Hiljempaa, herra ritari, hiljempaa!… Älkää korottako ääntänne!

Sen jälkeen hän lausui kokoontuneille:

— Sallitteko, kunnioitetut isät, että teen muutamia kysymyksiä tälle

tulokkaalle?

— Teillä ei ole oikeutta loukata minua! — huusi Kmicic.

— Ei ole siihen haluakaan, — vastasi Piotr kylmästi. Mutta tässä

on kysymys luostarista ja Pyhästä Neitsyestä. Senvuoksi teidän on
nieltävä harminne tahi ainakin toistaiseksi hillittävä mieltänne. Te
tuotte meille uutisia, me tahdomme ne tarkistaa. Se on paikallaan
eikä saa teitä ihmetyttää, mutta jos ette halua vastata, ajattelemme,
että pelkäätte puhuvanne ristiin.

— Hyvä on! Kysykää! — sanoi Kmicic purren hampaitaan.

— Sanotte olevanne Samogitiasta?

— Niin.

— Ja olette tullut tänne päästäksenne palvelemasta ruotsalaisia ja

Radziwill petturia?

— Niin.

— Mutta siellä on myös semmoisia, jotka eivät palvele häntä, vaan

isänmaata, on joukkoja, jotka ovat kieltäytyneet häntä tottelemasta,
on herra Sapieha — miksi ette ole liittynyt heihin?

— Se on minun asiani!

— Ahaa! Teidän asianne! — toisti Czarniecki. — Mutta ehkä

suvaitsette vastata muihin kysymyksiini?

Andrzejn kädet vapisivat, katse kiintyi raskaaseen vaskiseen

soittokelloon, joka oli hänen edessään pöydällä, ja siirtyi siitä kysyjän
päähän. Hänet valtasi hurja halu temmata tuo kello ja lennättää se
Czarnieckin kalloon. Entinen Kmicic yhä enemmän pääsi voitolle
jumalisesta ja katuvaisesta Babiniczista. Mutta hän hillitsi vielä
kerran itsensä ja sanoi:

— Kysykää!

— Jos olette Samogitiasta, niin tiedätte, mitä petturin hovissa

tapahtuu. Mainitkaa minulle ne, jotka ovat avustaneet isänmaan
tuhoamisessa, mainitkaa everstit, jotka ovat hänen käytettävinään.

Kmicic tuli kalmankalpeaksi, mutta mainitsi kuitenkin muutamia

nimiä.
Czarniecki kuunteli ja sanoi:

— Minulla on kuninkaan hovissa palveleva ystävä, herra

Tiesenhausen, joka on minulle kertonut vielä yhdestä, kaikkein
huomattavimmasta. Ettekö tiedä mitään tuosta päälurjuksesta?

— En.

— Kuinka se on mahdollista? Ettekö ole kuullut hänestä, joka on

vuodattanut veljesverta kuin Kain?… Ettekö ole Samogitiassa kuullut
puhuttavan Kmicistä?

— Kunnianarvoisat isät! — huudahti äkkiä Andrzej väristen kuin

kuumeessa. — Kysyköön minulta joku hengellisen säädyn mies, sen
minä kestän… Mutta älkää Jumalan tähden antako tuon
pikkuaatelisen kauempaa minua kiusata!

— Jättäkää hänet rauhaan! — sanoi priori Kordecki Piotrille. -

Eihän nyt ole kysymys tästä ritarista.

— Vain yksi kysymys vielä, — sanoi Zamoyski. Ja kääntyen

Kmicicin puoleen hän kysyi:

— Te ette luullut, että uutisianne epäiltäisiin?

— En, niin totta kuin Jumala on taivaassa! — vastasi Andrzej.

— Miten suuren palkinnon toivoitte saavanne? Vastauksen

asemesta Andrzej pisti kuumeisesti väräjävät kätensä nahkasäkkiin,
joka riippui hänen vyössään, ja kun hän veti ne siitä ulos, sirotti hän
pöydälle kaksi kourallista helmiä, smaragdeja, turkooseja ja muita
kalliita kiviä.

— Kas tässä!… sanoi hän käheällä äänellä. — En tullut palkinnon

takia!… Nämä ovat helmiä ja muita jalokiviä… Kaikki on sotasaalista,
bojaareilta otettuja… Katsokaa!… Tarvitsenko minä palkintoja?…
Tarkoitukseni oli uhrata nämä Pyhälle Neitsyelle… mutta vasta ripin
jälkeen… puhtaasta sydämestä… Niin se on… Niin minä palkintoa
tavoittelin… On minulla enemmänkin!…

Ottakaa!

Kaikki vaikenivat hämmästyneinä nähdessään aarteet, jotka noin

huolimattomasti heitettiin esille. Jokainen kysyi pakostakin itseltään:
mitä syytä tuolla miehellä on pettää, jos hän ei tavoittele palkintoa?

Piotr Czarniecki joutui aivan ymmälle, sillä sellainen on ihmisen

luonto, että toisen mahdin ja rikkauden näkeminen häikäisee. Hänen
epäluulonsa haihtuivat, sillä kuinka saattoi otaksua, että mies, joka
noin sirotteli aarteita ympärilleen, olisi voitonhimossa tahtonut
peloittaa munkkeja?

Läsnäolijat katsoivat toisiinsa, mutta Kmicic seisoi aarteitten

ääressä pää pystyssä kuin ärsytetty nuori kotka, silmät säkenöivinä
ja puna poskilla. Tuore haava, joka kulki ohimosta yli posken, tuli
sinertäväksi, ja hän oli peloittavan näköinen, kun hän loi uhkaavan
katseen Czarnieckiin, johon hänen vihastuksensa etupäässä
kohdistui.

— Teidän vihastuksenne läpi kuultaa totuus, — sanoi priori

Kordecki, — mutta korjatkaa aarteenne, sillä Pyhä Neitsyt ei voi
vastaanottaa sitä, mikä sille tarjotaan vihan, vaikkapa oikeutetunkin
vihan vallassa. Muuten ei, kuten jo sanoin, ole nyt kysymys teistä,
vaan uutisista, jotka ovat saattaneet meidät pelon ja kauhun valtaan.
Jumala tietää, eikö siinä ole jokin väärinkäsitys tahi erehdys, sillä
kuten itse huomaatte, ei puheenne pidä yhtä tosiasiain kanssa.
Kuinka voimme käskeä pois uskovaiset, lakkauttaa Pyhän Neitsyen
palveluksen ja pitää portit yöt päivät suljettuina?

— Pitäkää portit suljettuina! Jumalan tähden pitäkää portit

suljettuina! — huudahti Kmicic väännellen käsiään niin että sormien
nivelet natisivat. Hänen äänensä oli niin vilpitön ja epätoivoinen, että
toiset tahtomattaan vapisivat aivan kuin vaara jo olisi ihan lähellä.
Zamoyski sanoi:

— Mehän pidämmekin tarkoin silmällä, mitä ympäristössä

tapahtuu, ja muureja korjataan parhaillaan. Päivällä voimme päästää
kansaa jumalanpalvelukseen, mutta varuillaan täytyy olla jo senkin
takia, että Carolus on mennyt pois ja Wittenberg hallitsee rautakourin
Krakovassa sortaen hengellisiä yhtä paljon kuin maallikkojakin.

— Vaikka en usko hyökkäyksen tapahtuvan, niin ei minulla ole

mitään varovaisuutta vastaan, — sanoi Piotr Czarniecki.

— Ja minä lähetän lähettejä Wrzeszczowiczin luo, — sanoi

Kordecki, — kysymään, eikö kuninkaan turvakirja enää mitään
merkitse.

Kmicic huokasi helpotuksesta.

— Jumalan kiitos! Jumalan kiitos! — huudahti hän.

 — Herra ritari! — sanoi hänelle Kordecki. — Jumala palkitkoon
teitä hyvän tarkoituksenne vuoksi … Jos olette syystä meitä
varoittanut, niin olette ainaiseksi ansioitunut Pyhän Neitsyen ja
isänmaan edessä. Mutta älkää ihmetelkö, että otimme epäluuloisesti
vastaan ilmoituksenne. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kuin meitä
on peloitettu. Jotkut ovat tehneet sen nurjamielisyydestä uskoa
kohtaan järkyttääkseen luottamusta Pyhään Neitsyeen. Toiset ovat
tehneet sen voitonhimosta jotakin ansaitakseen. Vielä on niitäkin,
jotka ovat tehneet sen voidakseen kertoa uutisia ja herättääkseen
huomiota. Kenties joukossa on semmoisiakin, jotka on petetty,
niinkuin luulemme teille tapahtuneen. Saatana on perin kiivas tätä
pyhäkköä vastaan ja tekee kaiken voitavansa häiritäkseen täällä
jumalanpalvelusta ja uskovaisten osanottoa siihen, sillä ei mikään
saata helvetin sotajoukkoja semmoiseen raivoon kuin palveleminen
häntä, joka on rikki polkenut käärmeen pään… Mutta nyt on vesperin
aika. Rukoilkaamme Pyhältä Neitsyeltä armoa, antautukaamme
hänen suojaansa ja menköön kukin nukkumaan turvallisena, sillä
missä on turvallisuutta ja rauhaa, jos ei hänen siipiensä alla?

Kaikki erkanivat.

Kun iltajumalanpalvelus oli pidetty, ripitti isä Kordecki itse

Andrzejn. Sitä kesti kauan. Sen jälkeen oli Andrzej puoliyöhön asti
polvillaan kappelin lukittujen ovien edessä.

Sydänyöllä hän palasi koppiinsa, herätti Sorokan ja käski tämän

piiskaamaan häntä siihen asti, kunnes selkä ja hartiat alkoivat
vuotaa verta.
KAHDESTOISTA LUKU.

Aikaisin seuraavana aamuna vallitsi luostarissa outo ja tavaton liike.

Portit olivat tosin avoinna ja hurskailla oli vapaa pääsy sisälle,
jumalanpalvelus toimitettiin kuten tavallisesti, mutta sen päätyttyä
käskettiin kaikkia sivullisia poistumaan luostarin alueelta. Itse priori
Kordecki kulki Zamoyskin ja Czarnieckin kanssa huolellisesti
tarkastamassa muureja sekä sisä- että ulkopuolelta. Siellä täällä
määrättiin tehtäväksi korjauksia. Kaupungin sepiltä tilattiin keihäitä,
palokoukkuja, pitkävartisia taistelukirveitä ja nuijia. Koska tiedettiin
tämmöisiä aseita ennestään olevan luostarissa melkoisen määrän,
niin alettiin kaupungilla puhua, että oli odotettavissa hyökkäys
luostaria vastaan. Huhua vahvistivat yhä uudet toimenpiteet.

Illalla oli jo pari sataa miestä työssä muureilla. Raskaita tykkejä,

joita aikaisemmin oli lähetetty luostariin kaksitoista kappaletta,
asetettiin uusille laveteille ja asianmukaisiin paikkoihin. Luostarin
kellareista kantoivat munkit ja alokkaat kuulia, jotka ladottiin kasoihin
tykkien luo. Tuotiin ruutilaatikoita ja jaettiin varusväelle musketteja.
Torneihin ja pattereihin asetettiin vahteja, joiden piti yötä päivää
tarkoin pitää silmällä ympäristöä. Sen lisäksi lähetettiin tiedustelijoita
eri suunnille.
 Luostarin muutenkin hyvin varustettuihin aittoihin tuli uusia
elintarvevarastoja kaupungista ja luostarille kuuluvista kylistä.

Huhu hyökkäyksestä kohtasi koko seutua kuin ukkosen isku.

Porvarit ja talonpojat kokoontuivat yhteen neuvottelemaan. Monet
eivät ottaneet uskoakseen, että vihollinen uskaltaisi ahdistaa Jasna
Góraa.

Vuoroin uskottiin, vuoroin epäiltiin. Toiset vääntelivät käsiään

odottaen näkevänsä Jumalan vihan peloittavat merkit maassa ja
taivaassa, toiset vaipuivat äänettömään ja neuvottomaan
epätoivoon, jotkut taas valtasi tavaton raivo. Ja kun kerran
inhimillinen mielikuvitus oli levittänyt siipensä lentoon, niin alkoi
kierrellä yhä järjettömämpiä ja uskomattomampia huhuja. Kaupunki
kihisi kuin muurahaispesä, jota on pengottu.

Iltapäivällä suuret joukot porvareita ja talonpoikia vaimoineen ja

lapsineen piiritti luostarin muureja itkien ja vaikeroiden. Auringon
laskiessa meni priori Kordecki heidän luokseen ja kysyi:

— Mitä te täältä tahdotte?

— Tahdomme tulla luostariin puolustamaan Jumalan Äitiä! —

sanoivat miehet heiluttaen viikatteita ja heinähankoja.

— Me tahdomme viimeisen kerran nähdä Pyhän Neitsyen! —

vaikeroivat naiset.

Isä Kordecki asettui kallion kielekkeelle ja puhui:

— Helvetin portit eivät voi voittaa taivaan voimaa. Rauhoittukaa ja

rohkaiskaa mielenne! Vääräuskoisten jalka ei astu näille pyhille
muureille, ei luterilainen eikä kalvinilainen harhaoppi vietä
menojansa tässä pyhäkössä. En tiedä, tuleeko ylpeä vihollinen tänne
vai eikö, mutta sen tiedän, että jos hän tulee, niin hänen on
peräytyminen häpeällä, sillä korkeammat voimat murskaavat hänen
joukkonsa ja onni luopuu hänestä. Rohkaiskaa mielenne! Ette te
viimeistä kertaa näe suojelijaamme, vielä suuremmassa loistossa te
tulette hänet näkemään ja te saatte nähdä uusia ihmetöitä. Olkaa
rohkeat, pyyhkikää kyynelenne ja olkaa lujat uskossa, sillä minä
sanon teille — en minä, vaan Jumalan henki puhuu minun kauttani
— että ruotsalainen ei astu näille muureille. Pimeys ei sammuta
valoa, samoin kuin yö, joka nyt lähestyy, ei voi estää Jumalan
aurinkoa huomenna nousemasta!

Yö oli todellakin tulossa. Pimeys levisi jo ylt'ympäri, vain kirkko

punoitti auringon viimeisissä säteissä. Sen nähden ihmiset
polvistuivat muurien luo ja rohkeutta valahti heidän sydämiinsä.
Torneista alkoi soida angelus. Isä Kordecki viritti laulun Angelus
domini, ja siihen yhtyi koko väkijoukko. Muureilla seisovat
sotamiehet ja aateliset yhtyivät myös lauluun, uudelleen soivat
isommat ja pienemmät kirkonkellot ja koko vuori kaikui ja soi kuin
jättiläisurut.

Kun joukko alkoi lähteä, siunasi priori Kordecki sitä ja sanoi:

— Ne miehet, jotka ovat olleet sodassa, osaavat käyttää aseita ja

tuntevat miehuutta sydämessään, tulkoot huomisaamuna luostariin!

— Olen ollut sodassa! Olen palvellut jalkaväessä! Minä tulen! —

huusivat monet äänet.

Väkijoukko hajaantui hitaasti. Yö kului rauhallisesti. Herätessään

aamulla kaikki huusivat iloisesti: »Ei ole ruotsalaisia!» Se ei
kuitenkaan estänyt jatkamasta aloitettuja töitä.
 Ilomielin Kmicic katseli sotaan varustautumista, sotamiesten
harjoituksia, tykkien ja muitten aseitten kuntoon laittamista. Tämä oli
hänen elementtiänsä. Keskellä näitä hävityskoneita, tätä vilinää ja
kuumeista toimintaa oli hänen mielensä kevyt ja iloinen. Hänen oli
sitäkin hauskempi ja kevyempi olla, kun hän oli ripissä tunnustanut
koko elämänsä synnit niinkuin vain tehdään kuolinvuoteella, ja
saanut vastoin odotustaan synninpäästön, sillä isä Kordecki oli
nähnyt hänen vilpittömän pyrkimyksensä parannukseen.

Andrzej oli siis vapautettu siitä raskaasta taakasta, jonka alle hän
oli ollut miltei sortua. Ankaria katumusharjoituksia oli hänelle
määrätty, ja joka päivä hänen selkänsä veristyi Sorokan
piiskanlyönneistä. Lisäksi oli häntä käsketty olemaan nöyrä, ja se oli
vielä vaikeampaa, sillä nöyryyttä ei ollut hänen sydämessään,
päinvastoin se oli täynnä ylpeyttä ja omahyväisyyttä. Lopuksi hänen
piti hyvillä töillä osoittaa parannuksensa, ja se taas oli helpointa
kaikesta. Hän itse juuri sitä hartaasti halusikin. Hyviksi töiksi hän
käsitti taistelun ruotsalaisia vastaan aamusta iltaan ilman lepoa ja
ilman sääliä. Miten ihana toimiala hänelle tässä avautuikaan! Piestä
ruotsalaisia ei vain isänmaan puolesta ja sen hallitsijan
puolustukseksi, jolle hän oli vannonut uskollisuutta, vaan lisäksi
myös taivaallisen kuningattaren tähden — se oli suurempi onni kuin
hän oli ansainnutkaan.

Missä oli nyt se aika, jolloin hän oli seisonut kuin tien haarassa
kysyen itseltään, minne oli mentävä? Missä oli se aika, jolloin hän ei
tietänyt, mihin ryhtyisi, kun hän kaikkialla kohtasi epätoivoa ja itsekin
alkoi menettää toivonsa?

Nyt nämä ihmiset täällä, nuo valkoiset munkit ja tuo kourallinen

talonpoikia ja aatelismiehiä, valmistautuivat puolustautumaan ja
taistelemaan elämästä ja kuolemasta. Tämä oli ainoa valtakunnan
kolkka, missä semmoista tehtiin, ja tänne oli Andrzej joutunut aivan
kuin onnen tähden johtamana. Voitosta hän oli aivan varma, vaikka
koko ruotsalaisten sotajoukko olisi keräytynyt näiden muurien luo.
Rukous, ilo ja kiitollisuus täyttivät hänen sydämensä.

Tässä mielentilassa hän käyskenteli muureilla ja tarkasteli töitä.

Tuntijan silmällä hän huomasi, että ne suoritettiin hyvin ja että niitä
tekemässä olivat taitavat miehet, jotka tiesivät velvollisuutensa
ratkaisevan hetken tullessa. Hän ihaili kunnioittamansa priori
Kordeckin levollisuutta ja Zamoyskin taitavuutta, eikä hän ollut
nyrpeä edes Czarnieckille, vaikka ei vielä ollut voittanut harmiaan
tätä kohtaan. Mutta Czarniecki katseli häntä tylysti ja tavattuaan
hänet muurilla tiedustelijain palaamisen jälkeen sanoi:

— Ruotsalaisia ei näy, herra ritari, ja jos he eivät tule, niin teidän

maineenne on mennyttä kalua!

— Jos heidän tulostaan on jotakin haittaa tälle pyhälle paikalle,

niin menköön sitten mieluummin minun maineeni! — vastasi Kmicic.

— Ette haluaisi haistella heidän ruutiaan. Tunnemme kyllä

tuommoiset ritarit, joilla on jäniksen nahkaa saappaissa!

Kmicic loi silmänsä alas kuin tyttö.

— Tahdotte riitaa, — sanoi hän. — Mitä pahaa minä olen teille

tehnyt?
Unohtakaa kauna niinkuin minäkin olen tehnyt.

— Te nimititte minua pikkuaateliseksi, — sanoi terävästi

Czarniecki. — Mikä te sitten olette, jos saan kysyä? Ovatko
Babiniczit jossakin suhteessa parempia kuin Czarnieckit?… Onko
sukunne senaattorisukua?

— Hyvä herra, — vastasi Kmicic iloisesti, — jos minulle ei olisi

määrätty katumusharjoitukseksi nöyryyttä eivätkä piiskan iskut joka
päivä pehmittäisi selkääni entisten syntieni sovitukseksi, niin
nimittäisinpä teitä vielä muuksikin, mutta minä pelkään lankeamista
vanhaan syntiini. Mitä siihen tulee, ovatko Babiniczit vaiko
Czarnieckit parempia, niin sehän nähdään, kun ruotsalaiset tulevat.

— Minkä viran te silloin aiotte saada?… luuletteko ehkä saavanne

päällikön tehtävän?

Kmicic synkistyi.

— Ensin syytitte minua voitonhimosta, nyt puhutte kunniaviroista.

Mutta en ole tullut tänne semmoisia tavoittelemaan, sillä paljon
korkeammalle olisin voinut päästä muualla. Aion olla tavallinen
sotamies, vaikkapa teidänkin johdossanne.

— Mitä tarkoitatte tuolla »vaikkapa»?

— Tarkoitan, että katsotte minuun karsaasti ja varmaankin teette

oloni vaikeaksi.

— Hm! Saattaa olla! On kaunista teidän puoleltanne tyytyä

olemaan halpa sotamies, sillä näkyy, että teillä on kova luonto eikä
juuri taipumusta nöyryyteen. Tappeletteko mielellänne?

— Sen näytän, kun ruotsalaiset tulevat, kuten jo sanoin.

— Entä jos ruotsalaiset eivät tule?

 — Silloin… niin, tiedättekö mitä? Menkäämme etsimään heitä! —
sanoi
Kmicic.

— Tuo miellyttää minua! — huudahti Czarniecki.

— Voisi koota verraten suuren joukon… Sleesia ei ole kaukana

täältä, ja pian olisi miehiä kertynyt…

— Ja se olisi samalla hyvänä esimerkkinä muille! — sanoi Kmicic

innostuen. — Minullakin on muutamia miehiä… Kunpa näkisitte
heidät oikein työssä!

— Hm! Niin…, — sanoi Czarniecki. — Jumaliste! Antakaa

kätenne!

— Antakaa tekin! — sanoi Kmicic.

Ja enempää arvelematta he syleilivät toisiaan.

Samassa kulki isä Kordecki ohi ja nähtyään, mitä oli tapahtunut,

siunasi heitä. He kertoivat hänelle heti, mistä olivat sopineet. Pappi
vain hymähti rauhallisesti ja jatkoi matkaansa lausuen aivan kuin
itsekseen:

— Sairas alkaa tervehtyä.

Illalla valmistelutyöt päättyivät, ja linnoitus oli puolustuskunnossa.

Ei puuttunut mitään: ei elintarpeita, ei ruutia eikä kuulia. Vain muurit
olisivat saaneet olla lujemmat ja varusväki lukuisampi.

Częstochowo tahi paremminkin Jasna Góra oli valtakunnan

pienimpiä ja heikoimpia linnoituksia, vaikka sen asema oli oivallinen.
Puolustusväkeä olisi kyllä saanut miten paljon tahansa, mutta munkit
ottivat tahallaan pienimmän mahdollisen määrän säästääkseen
ruokavaroja.

Senvuoksi oli niitäkin, varsinkin saksalaisten tykkimiesten

joukossa, jotka olivat vakuutettuja siitä, että Częstochowo ei kestä
hyökkäystä.

Ah, he luulivat ymmärtämättömyydessään, että muurit olivat ainoa

turva, eivätkä tietäneet, mitä ovat uskon innoittamat sydämet! Isä
Kordecki peläten heidän levittävän mielen masennusta toisten
joukkoon erotti heidät kaikki toimistaan, yhtä lukuunottamatta, jota
pidettiin mestarina ammatissaan.

Samana päivänä tuli Kmicicin luo ukko Kiemlicz poikineen

pyytämään, että saisivat eron palveluksestaan.

Andrzejn valtasi vihastus.

— Koirat! — sanoi hän. — Vapaaehtoisesti kieltäydytte

semmoisesta onnesta ettekä tahdo puolustaa Pyhää Neitsyttä! Hyvä,
olkoon niin! Maksun hevosista olette saaneet, ottakaa loput
saatavastanne!

Hän otti kukkaron ja paiskasi sen maahan.

— Tässä on palkkanne! Tahdotte vaania saalista muurin tuolla

puolen! Olette mieluummin rosvoja kuin Neitsyt Marian puolustajia!
Pois silmistäni! Te ette ole ansiolliset täällä olemaan ja kuolemaan
semmoisen kuoleman kuin meitä täällä odottaa. Pois, pois!

— Emme ansiolliset, — sanoi ukko levittäen kätensä ja painaen

alas päänsä, — silmillämme näkemään Jasna Góran pyhäkköä!
Taivaan valtiatar! Syntisten turvapaikka! Kelvottomat, kelvottomat!

Hän kumarsi syvään, niin syvään, että oli kaksinkerroin, ja

sieppasi lattialta kukkaron.

— Mutta muurin tuolla puolenkin, — hän sanoi, — jatkamme

palvelustamme… Teidän armonne!… Jos jotakin erikoista sattuu,
niin heti ilmoitamme kaikesta… Teemme kaiken, mitä pitää… Teidän
armollanne on muurien ulkopuolella uskollisia palvelijoita…

— Pois! — toisti Andrzej.

He poistuivat kumarrellen. Pelko painoi heidän mieltään, ja he

olivat onnellisia, että asia päättyi sillä tavoin. Illalla heitä ei enää ollut
linnoituksessa.

Tuli pimeä ja sateinen yö. Oli marraskuun kahdeksas päivä.

Aikainen talvi oli tulossa, ja sadevirtojen mukana tuli ensimmäisen
kerran lumiräntää. Hiljaisuuden keskeyttivät vain muurilla olevien
vartijain huudot, ja pimeässä vilahteli siellä täällä priori Kordeckin
valkoinen puku. Ei Kmicickään nukkunut. Hän oli muureilla
Czarnieckin kanssa, ja he keskustelivat sotaseikkailuistaan.
Czarniecki ei voinut olla jonkin verran kehuskelematta ja puhui:

— Tehtiin mitä voitiin. Jokaisen surmaamani ruotsalaisen

muistoksi laitoin solmun miekankantimeen. Minulla on nyt kuusi
solmua, mutta Jumalan avulla niitä tulee lisää. Siksi on sapelini niin
korkealla. Pian en voi käyttää koko kanninta, mutta en avaa solmuja,
vaan annan panna jokaiseen turkoosin ja sodan loputtua ripustan
sapelini jonkin pyhimyskuvan luo — siinä on minulla votum. Entä
onko teillä monta ruotsalaista omallatunnolla?
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookmass.com