Download the Full Ebook and Access More Features - ebookmass.

com

Introduction to Ansible Network Automation: A

Practical Primer Brendan Choi

https://ebookmass.com/product/introduction-to-ansible-
network-automation-a-practical-primer-brendan-choi-2/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookmass.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) ready for you
Download now and discover formats that fit your needs...

Introduction to Ansible Network Automation: A Practical

Primer Brendan Choi

https://ebookmass.com/product/introduction-to-ansible-network-
automation-a-practical-primer-brendan-choi/

ebookmass.com

Introduction to Software Testing: A Practical Guide to

Testing, Design, Automation, and Execution 1st Edition
Panagiotis Leloudas
https://ebookmass.com/product/introduction-to-software-testing-a-
practical-guide-to-testing-design-automation-and-execution-1st-
edition-panagiotis-leloudas/
ebookmass.com

Supply Network 5.0: How to Improve Human Automation in the

Supply Chain Bernardo Nicoletti

https://ebookmass.com/product/supply-network-5-0-how-to-improve-human-
automation-in-the-supply-chain-bernardo-nicoletti/

ebookmass.com

Reversible Deactivation Radical Polymerization -

Mechanisms and Synthetic Methodologies Matyjaszewski
Krzysztof. (Ed.)
https://ebookmass.com/product/reversible-deactivation-radical-
polymerization-mechanisms-and-synthetic-methodologies-matyjaszewski-
krzysztof-ed/
ebookmass.com
Slow Living (EarthCent Universe Book 5) E. M. Foner

https://ebookmass.com/product/slow-living-earthcent-universe-
book-5-e-m-foner/

ebookmass.com

Global Business in the Age of Destruction and Distraction

Mahesh Joshi

https://ebookmass.com/product/global-business-in-the-age-of-
destruction-and-distraction-mahesh-joshi/

ebookmass.com

Formation Evaluation With Pre-digital Well Logs 1st

Edition Richard M. Bateman

https://ebookmass.com/product/formation-evaluation-with-pre-digital-
well-logs-1st-edition-richard-m-bateman/

ebookmass.com

The Promise of Lost Things Helene Dunbar

https://ebookmass.com/product/the-promise-of-lost-things-helene-
dunbar/

ebookmass.com

The Wiley Blackwell Companion to Theology and Qualitative

Research 1st Edition Knut Tveitereid

https://ebookmass.com/product/the-wiley-blackwell-companion-to-
theology-and-qualitative-research-1st-edition-knut-tveitereid/

ebookmass.com
Nursing Today: Transition and Trends 11th Edition Joann
Zerwekh

https://ebookmass.com/product/nursing-today-transition-and-
trends-11th-edition-joann-zerwekh/

ebookmass.com
Brendan Choi and Erwin Medina

Introduction to Ansible Network

Automation
A Practical Primer
Brendan Choi
Sydney, NSW, Australia

Erwin Medina
Sydney, NSW, Australia

ISBN 978-1-4842-9623-3 e-ISBN 978-1-4842-9624-0

https://doi.org/10.1007/978-1-4842-9624-0

© Brendan Choi and Erwin Medina 2023

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively
licensed by the Publisher, whether the whole or part of the material is
concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in
any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.

The use of general descriptive names, registered names, trademarks,

service marks, etc. in this publication does not imply, even in the
absence of a specific statement, that such names are exempt from the
relevant protective laws and regulations and therefore free for general
use.

The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the
advice and information in this book are believed to be true and accurate
at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the
material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.
This Apress imprint is published by the registered company APress
Media, LLC, part of Springer Nature.
The registered company address is: 1 New York Plaza, New York, NY
10004, U.S.A.
Introduction
The use of Ansible in enterprise network administration has gained
significant popularity among leading IT organizations. It is recognized
as the most effective tool for automating network devices within a short
time frame, revolutionizing the way network administrators manage
their infrastructure. In response to this growing demand, we present
Introduction to Ansible Network Automation: A Practical Primer, a book
that offers readers a structured learning path to build a solid
foundation in Ansible.
Written by real ICT professionals for true ICT professionals,
this book cuts through the fluff and delivers practical knowledge
without false assumptions. We have written this book based on the
assumption that all our readers enjoy working in the ICT industry and
prefer a hands-on learning approach over a purely theoretical one. This
book is not for the faint-hearted but is designed for individuals with an
unwavering “never-say-die” attitude who refuse to give up at work and
in their lives. We aim to provide an authentic experience, taking readers
on the actual journey of acquiring network automation skills using
Ansible from the ground up.
While there are numerous Linux and network Ansible automation
resources available, most of them assume that readers have already
reached an adequate skill level to start writing working YAML code
from day one. These resources rarely show what it takes to reach that
level and often focus solely on selling the dream of Ansible without
discussing the effort and challenges involved. Our book offers a truthful
approach, immersing readers in the journey and allowing them to feel
what it’s like to acquire network automation skills using Ansible. They
will install and configure everything themselves, follow along with the
book, make mistakes, stumble, and ultimately push themselves to learn
the necessary skills to become comfortable with using Ansible
playbooks and YAML scripts.
As you can tell from the title, this book serves as a sequel to
Introduction to Python Network Automation: The First Journey by
Brendan Choi. Both titles are indispensable resources for IT
professionals and students seeking to enhance their automation skills
and apply them in real-world scenarios in enterprise production
networks. This book provides a comprehensive learning journey,
guiding readers to master Ansible and utilize it for automating
enterprise network devices such as routers, switches, firewalls,
Wireless LAN Controllers (WLCs), and Linux servers. What sets this
book apart is its laser-focused emphasis on Linux, Ansible, and network
automation; really, we have squeezed three basic books into one! It is
specifically designed for IT engineers and students who want to get
hands-on experience and build an Ansible Network Automation lab
from scratch. Real-life examples of Ansible playbooks developed from
actual enterprise infrastructure are provided, giving readers a thorough
understanding of how Ansible can be effectively utilized in the real
world.
By engaging with this book, readers will acquire valuable
knowledge and skills in network automation using Ansible. The book
takes readers on a structured learning path, gradually building their
understanding and proficiency in Ansible. Firstly, readers will
develop a comprehensive understanding of Ansible and its
essential concepts for automating network devices. They will learn
how to apply these concepts to real-world scenarios, gaining the skills
required to automate enterprise network devices effectively. Secondly,
readers will master the basics of Ansible operations within Linux
automation and progress to applying Ansible concepts to network
devices. They will establish a solid foundation for network automation
tasks by navigating and utilizing Ansible within the Linux environment.
Thirdly, readers will learn to develop and execute Ansible ad hoc
commands and playbooks for various network operations,
including configuration management, software updates, and
system monitoring. Through practical examples and exercises, readers
will gain hands-on experience in crafting Ansible playbooks to
automate critical network tasks. Next, readers will work with real-
life examples of Ansible playbooks developed from enterprise
infrastructure. This practical experience will enable them to write
Ansible YAML scripts confidently, ensuring they are well prepared to
tackle network automation challenges in real-world environments.
Lastly, readers will acquire the skills necessary to automate
network operations using Ansible in selective scenarios for
enterprise production environments. They will gain insights into
streamlining network management processes and transitioning from
manual tasks to full automation, enhancing efficiency and productivity.
Through the content and exercises provided in this book, readers will
be equipped with the knowledge and skills to effectively apply Ansible
in network automation, empowering them to navigate the ever-
evolving world of network administration with confidence and
proficiency.
We designed this book for diverse readers seeking to enhance their
network automation skills using Ansible. It caters to IT students,
network engineers, and developers managing IP services, networking
devices, servers, cloud, and data centers. Technical leaders
implementing network automation, mentors training team members,
instructors teaching network automation, and Cisco Networking
Academy students pursuing certifications in network administration
will find value in this book. It targets those interested in integrating
network automation into their development process and offers
practical knowledge for a wide readership. By leveraging Ansible,
readers can learn and apply network automation techniques effectively.
Join us on this journey to expand your network automation capabilities
and unlock new possibilities in your work.
Any source code or other supplementary material referenced by the
author in this book is available to readers on GitHub at
https://github.com/Apress/Introduction-to-Ansible-Network-
Automation-by-Brendan-Choi-and-Erwin-Medina. For more detailed
information, please visit https://www.apress.com/gp/services/source-
code.
Acknowledgments
I would like to express my heartfelt gratitude to Ty Starr at Telstra
Purple and Kai Schweisfurth at Ethan Group, my previous team
managers, for providing me with the opportunities to work with my
former teams. Under Ty’s stewardship, I was able to teach myself how
to use Ansible for automation and knowledge share. Similarly, under
Kai’s guidance, I developed a passion for network automation using
Python and eagerly shared my learnings with my colleagues. I would
also like to extend my thanks to my former colleague, Justin Cheong at
Mastercard, who consistently encouraged me to write my first book and
gave me the courage to become a published author. My deepest
appreciation goes to my coauthor, Erwin Medina, for his unwavering
dedication, hard work, and expertise, which greatly contributed to the
completion of this book. I am also grateful to my wife, Sue, and our
children, Hugh, Leah, and Caitlin, for their unwavering support
throughout the process of creating this book. Their love and
understanding have been my pillars of strength. To my extended family,
friends, and colleagues, I would like to express my sincere thanks for
your constant support. Lastly, I want to thank our readers for
embarking on their incredible network automation journey with us.
—Brendan Choi
I cannot express enough thanks to Brendan Choi for continuously
mentoring me and taking me under his wings to go through this
journey. His passion, dedication, and drive to accomplish this book to
primarily teach and inspire serve to be the greatest part for me. He
taught me the valuable lesson of learning, sharing, and inspiring. I
would like to thank my wife, Jenny, and my son, Deon, for their support
and prayers throughout this process. To my friends and colleagues who
have become like family, I extend my heartfelt gratitude. To the readers,
I sincerely thank you, and I hope that this book will provide help and
inspiration as you embark on your journey, just as I was inspired by
Brendan.
—Erwin Medina
Table of Contents
Part I: The Intros
Chapter 1:​Is Ansible Good for Network Automation?​
1.​1 Laying the Foundation
1.​2 What Is Ansible?​
1.​3 What Is Ansible Not?​
1.​4 Why Ansible?​
1.​4.​1 1000-Foot View of How Ansible Works
1.​5 Why Does Ansible Matter to You?​
1.​6 Starting on the Right Foot, Learning Ansible Effectively
1.​6.​1 Part 1:​Ansible Primer
1.​6.​2 Part 2:​Ansible Concepts
1.​6.​3 Part 3:​Ansible Practical
1.​7 Hardware Requirements
1.​8 Software Requirements
1.​9 Downloading Source Codes
1.​10 Summary
Chapter 2:​Shall We Linux?​(Part 1:​The Linux Command Line)
2.​1 A Good Reason to Learn Linux
2.​2 Linux for Ansible and Network Automation
2.​3 What Is Linux?​
2.​4 Install WSL on Windows 11 to Learn Linux
2.​5 vi:​The Default Text Editor
2.​6 Practice Linux Commands
2.​6.​1 The Top Ten Essential Linux Commands
2.​6.​2 cat and tac
 2.​6.​3 touch
2.​6.​4 mkdir and rmdir
2.​6.​5 cp and rm
2.​6.​6 rename and mv
2.​6.​7 head, tail, and shuf
2.​6.​8 less and more
2.​6.​9 ls and dir
2.​6.​10 sort
2.​6.​11 tee and nl
2.​6.​12 grep
2.​7 Summary
Chapter 3:​Shall We Linux?​(Part 2)
3.​1 Linux Directory
3.​2 Getting to Know Your Linux Better
3.​3 Getting Familiar with Linux Processes
3.​4 Getting to Know Disk Space in Linux
3.​5 Getting Started with Linux User Management
3.​6 Controlling Access to Files and Directories in Linux
3.​7 Working with Zip Files in Linux
3.​8 Downloading Files from the Internet in Linux
3.​9 Linux Network Utilities for Troubleshooting
3.​10 Keeping Your Linux System Up to Date
3.​11 Jack, the Jack Russell:​A Regular Expression Quiz
3.​12 Summary
Chapter 4:​Setting Up an Ansible Learning Environment
4.​1 Planning the Ansible Lab Topology
 4.​2 Installing VMware Workstation on Your PC
4.​3 Creating Fedora Virtual Machines
4.​4 Creating Ubuntu Virtual Machines
4.​5 Customizing and Updating Virtual Machines
4.​6 Changing Hostname on Fedora VMs
4.​7 Assigning Static IP on Fedora VMs
4.​8 Updating Fedora Virtual Machines
4.​9 Assigning Static IP on the First Ubuntu VM
4.​10 Changing Hostname and Static IP on the Second Ubuntu
VM
4.​11 Updating Ubuntu Virtual Machines
4.​12 Installing Ansible on Control Node
4.​12.​1 Option 1:​Installing Ansible Directly on the Host OS
4.​12.​2 Option 2:​Installing Ansible on Python virtualenv
4.​13 Setting Up a New Ansible Testing Account with Sudo
Access
4.​13.​1 Creating a Sudo Test Account on Fedora VMs
4.​13.​2 Creating a Sudo Test Account on Ubuntu VMs
4.​14 Summary
Part II: The Concepts
Chapter 5:​Understanding Data Types and File Formats for Ansible
5.​1 What Are Data and Data Types?​
5.​2 Ansible Dependency on Python Data Types
5.​2.​1 Integer and Float
5.​2.​2 Strings
5.​2.​3 Booleans
5.​2.​4 Lists
 5.​2.​5 Tuples
5.​2.​6 Dictionaries
5.​2.​7 set
5.​2.​8 None
5.​3 Ansible Configuration Files
5.​3.​1 INI Format
5.​3.​2 Ansible Inventory in INI, JSON, and YAML Formats
5.​3.​3 Ansible Inventory Priority
5.​3.​4 ansible.​cfg File
5.​3.​5 YAML
5.​4 Ansible Data Interchange
5.​4.​1 JSON (Why Not YANG?​)
5.​4.​2 Jinja2
5.​5 Summary
Chapter 6:​Learning Ansible Basic Concepts I:​SSH and Ad Hoc
Commands
6.​1 SSH Overview and Setup in Ansible
6.​1.​1 Configuring SSH for Ansible:​General Steps
6.​1.​2 Understanding the Ansible SSH Concept
6.​1.​3 Practical Usage of SSH in Ansible
6.​2 Running Ad Hoc Commands on Linux Devices with Ansible
6.​3 Running Ad Hoc Commands on Routers and Switches with
Ansible
6.​4 Running Elevated Ad Hoc Commands with Ansible
6.​5 Summary
Chapter 7:​Learning Ansible Basic Concepts II:​Ad Hoc Commands –
A Beginner’s Guide
 7.​1 Summary
Chapter 8:​Learning Ansible Basic Concepts II:​Using when,
Improving Playbook, and Targeting Nodes
8.​1 Considerations Before Writing Your Ansible Playbook
8.​2 Creating and Running a New Playbook in Ansible
8.​3 Idempotency Is a Key Feature of Ansible Tasks
8.​4 Getting Familiar with Ansible Error Messages
8.​5 Getting More Information About Ansible Operation Using
the Verbose Mode
8.​6 Disabling gather_​facts to Speed Up the Playbook
8.​7 Adding More Tasks to Your Existing Playbook
8.​8 Keeping Packages Always Up to Date Using “state:​latest”
8.​9 Creating an Uninstall Playbook Using the Existing Playbook
8.​10 Add Another OS Type and Use the “when” Conditional in
Your Playbook
8.​11 Targeting a Specific Host or Group of Hosts
8.​12 Writing a Working Playbook for Both Ubuntu and Fedora
8.​13 Refactoring a Playbook
8.​14 Ansible, Targeting Specific Nodes
8.​15 Check Services from the Control Node
8.​16 Printing Output Using Ansible Debug Module
8.​17 Using “ignore_​errors:​yes” to Allow Playbook Completion
Despite Errors
8.​18 Install Samba and Create a Samba User on the Fedora
Client Using a Playbook
8.​19 Summary
Chapter 9:​Learning Ansible Basic Concepts III:​Git, Tags, Managing
Files, and Services
 Getting Started with GitHub
9.​1 Creating and Uploading Playbooks to GitHub, Featuring
cowsay
9.​2 Ansible Tags Explained
9.​3 Managing Files
9.​4 Managing Services
9.​5 Copying and Updating Text Files with Ansible Playbook
9.​6 Use GitHub to Back Up Your Files
9.​7 Summary
Chapter 10:​Learning Ansible Basic Concepts IV:​Users, Roles, Host
Variables, Templates, and Password Vault
10.​1 Users
10.​2 Roles
10.​3 Variable Options in Ansible
10.​4 host_​vars and handler
10.​4.​1 Concept of the Handler in Ansible
10.​5 Templates
10.​6 Managing Password on Ansible
10.​6.​1 Password Vault
10.​7 Summary
Chapter 11:​Building an Ansible Learning Environment for
Network Automation
11.​1 Cisco CML (Cisco Modeling Labs) Router and Switch
Installation on GNS3
11.​2 Palo Alto and Fortinet Firewall Installation on GNS3
11.​2.​1 Palo Alto PA-VM Initial Configuration and Connection
Test
 Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics
VII.

Roma saapui kotiin ilon huumaamana. Hän tiesi, että Rossi tulisi
hänen luokseen hänen käskystään. Heidän täytyi yhdessä syödä
päivällistä tänään. Kaikki kellot ulkona löivät nyt seitsemän, ja
antaakseen Rossille aikaa tulla määräsi hän päivällisen kello
kahdeksaksi. Kreivitär tahtoi syödä omassa huoneessaan, ja siis
Roma ja Rossi saivat olla kahdenkesken. Roma ei ollenkaan enää
välittänyt seuraelämän säännöistä.

Mutta hänen täytyi ensin pukeutua ja ehkä kylpeäkin.

Epämääräinen likaisuuden tunne, jota hän ei voinut voittaa, oli
seurannut häntä tuon loistavan kokouksen jälkeen. Häntä hävetti,
mutta hän ei sittenkään päässyt siitä, ja hän sanoi itselleen: »Ne
olivat hänen väkeään», mutta siitä huolimatta hän oli iloinen
riisuessaan pois ne vaatteet, joita hän oli käyttänyt Colosseumilla.

Hänelle tuotti melkein aistillista nautintoa pukeutua uudestaan

sinä iltana. Viimeisten päivien jännitys oli ohi, eikä hän aavistanut
piilevän mitään vaaraa tulevaisuudessa.

Ennenkuin parlamentti lopetti istuntonsa oli hän tuleva Davido

Rossin vaimoksi eikä kukaan voinut käyttää häntä aseena Rossin
vahingoittamiseksi. Hän nautti jo tulevaisesta onnestaan ja antautui
koko sielullaan sille.

Punaposkisena liikunnon ja kylvyn jälkeen hän oli suloisempi sinä

iltana kuin koskaan ennen. Innostus ja onnistuminen enensivät
hänen kauneuttaan, ja hänellä oli se tunne, että hän oli onnellisesti
päättänyt luvun sielunsa elämässä. Veri tykki hänen suonissaan,
hänen rintansa kohosi ja laski, ja hänen silmänsä säteilivät rakkautta
silmäkulmien mustan kaaren alla. Hän tunsi olevansa kaunis, ja tuo
tunne teki hänet heti ylpeäksi ja onnelliseksi.

Hän kampasi mustat kiharansa, otti ylleen väljän teepuvun ja

punaiset tohvelit, katsahti vielä kerran kuvastimeen ja meni sitten
saliin, jossa hän uneksien asettui ikkunan luo odottamaan. Lunta
satoi vielä suurin hiutalein, mutta kaupunki kohisi ja piazza tuolla
alhaalla oli täynnä väkeä.

Vähän ajan perästä ulko-oven sähkökello soi, ja Roman sydän

alkoi tykkiä kovemmin. »Se on hän», ajatteli hän ja käsivarret
kohotettuina syleilyyn hän riensi häntä vastaan.

Mutta kun ovi aukeni, astuikin huoneeseen paroni Bonelli. Hän oli
iltapuvussa, kaulassa musta kravatti ja mustat paidannapit rinnassa.
Hän näytti kylmältä ja tyyneltä kuten tavallista.

»No», sanoi hän istuttuaan tuolille.

»No», vastasi Roma, tuskin koettaenkaan peittää pettymystään.

Villakoira, joka oli nukkunut valkean edessä, heräsi, venyttelihe,

tunsi paronin ja tuli hänen luokseen hyväillen, mutta paroni työnsi
sen pois.
 »Olen pahoillani», sanoi hän, »että meidän täytyy puhua
kiusallisesta asiasta».

»Kuten tahdotte», vastasi Roma istuutuen tuolille uunin eteen ja

nojaten kyynärpäitään polviinsa sekä katsoen suoraan eteensä.

»Eilisiltainen kirjeesi sai aikaan juuri sen vaikutuksen, jota tahdoit.

Lähetin hakemaan Commendatore Angelellia, keksin sopivia syitä ja
peruutin edelliset käskyni. Samoin lähetin hakemaan Minghelliä ja
annoin hänelle käskyn pitää huolta sinusta vaarallisella matkallasi.
Asia on siis siihen saakka päättynyt toiveesi mukaan ja otaksun, että
olet tyytyväinen.»

Roma nyökäytti päätään kääntymättä ympäri, ja hänen

käytöksensä ilmaisi vihamielisyyttä.

»Mutta on aivan välttämätöntä, että me nyt ymmärrämme

toisemme», jatkoi paroni. »Sinä olet koetellut minua kovasti, lapsi.
Huolimatta kaikesta hellyydestäni sinua kohtaan minun täytyy puhua
suoraan. Toivoin voivani säästää tunteitasi, mutta sinä et salli sitä.»

Hänen puheensa terävyys vaikutti kuin jääpuikkojen putoileminen,

ja
Roma tunsi kalpenevansa kamalan aavistuksen vallassa.

»Omien suunnitelmiesi mukaan Rossi tulee ottamaan sinut

vaimokseen viikon kuluttua, vaikka hän kuukausi sitten julkisesti
kutsui sinua huonoksi naiseksi. Tahtoisitko olla hyvä ja selittää
minulle kuinka tuo ihme on tapahtunut?» —

Roma nauroi ja koetti pysytellä rohkeana.

»Jos se on ihme, niin kuinka minä sen voisin selittää?»

 »Salli siis minun selittää se. Hän aikoo ottaa sinut vaimokseen siitä
syystä, ettei hän enää ajattele samoin kuin kuukausi sitten ja siksi
että hän otaksuu olleensa väärässä silloin ja tahtoo poistaa
tekemänsä pahan kokonaan.»

»Hän aikoo ottaa minut vaimokseen siksi, että hän rakastaa

minua», vastasi Roma kiivaasti. »Juuri siksi hän aikoo naida minut.»
Ja kiihkeä tuli silmissä hän kääntyi ympäri ja lisäsi: »Sillä hän
rakastaa minua puhtaalla ja pyhällä rakkaudella.»

Seuraavassa silmänräpäyksessä sumu peitti hänen silmänsä ja

häntä pyörrytti. Vihassaan hän oli paljastanut salaisen nurkan
sydämestään, ja jotain hänen menneestä elämästään näytti
syöksyvän esiin kuin haudasta.

»Sinä et siis ole kertonut hänelle?» sanoi paroni niin hiljaa, että
tuskin saattoi kuulla hänen sanojaan.

»Kertonut hänelle — mitä?» kysyi Roma.

»Totuutta.»

Roma hengitti syvään ja vaikeni.

»Lapseni, sinä olet tehnyt onnettomasti. Teidän välillänne on nyt

jo salaisuus. Se on huono elämän perustus, ja rakkaus, joka on sille
rakennettu, on kuin hiekalle rakennettu talo.»

Roman sydän sykki rajusti, mutta hän kääntyi paroniin hehkuvin

katsein.

»Mitä te tarkoitatte?» sanoi hän ja hänen otsansa ja poskensa

kävivät tulipunaisiksi. »Minä olen kunniallinen nainen. Te tiedätte
sen.»

»Minun silmissäni olet. Paras nainen maailmassa», vastasi paroni.

Roma oli noussut seisomaan ja nojautui uuniin.

»Ymmärrä minua, lapsi», sanoi paroni hellästi. »Kun sanon, että

teet väärin, tarkoitan ainoastaan sitä, että salaat jotain siltä
mieheltä, jonka kanssa aiot mennä naimisiin. Sinun ja minun välillä…
ei ole mitään salaisuuksia.»

Roma katsoi häneen kauhuissaan.

»Minun silmissäni sinä olet suloinen ja hyvä, mutta entä toisen, jos
hän tietää? Kun mies aikoo ottaa naisen vaimokseen, on olemassa
yksi seikka, jota hän ei koskaan anna anteeksi. Täytyykö minun
sanoa, mikä se on? Ei auta vakuuttaa hänelle, että naisen sydän on
puhdas — että hänen tahtonsa silloin oli lamautunut. Joko — tahi…
muuta mies ei kysy.»

Roman kasvojen hehku muuttui kalman kalpeudeksi, ja kääntyen

paroniin hän seisoi hänen edessään korkeana kuin ruhtinatar.

»Tekö tuota sanotte minulle?» kysyi hän. »Te! te! Eikö nainen
koskaan saa unohtaa? Täytyykö toisen synnin seurata häntä koko
hänen elinaikansa? Se on julmaa! Se on armotonta… Mutta mitäpä
siitä!» lisäsi hän toisella äänellä. Ja kääntyen pois paronista hän
sanoi melkein itsekseen: »Hän uskoo kaiken mitä sanon hänelle.
Miksi surisin?»

Paroni loi häneen katseen, joka tunkeutui hänen sielunsa

sisimpään.
 »Sinä olet siis sanonut hänelle jotain, joka ei ollut totta?» sanoi
hän.

Roma puristi huulensa yhteen eikä vastannut.

»Se oli mieletöntä. Vähitellen tulee joku, joka kertoo hänelle

totuuden.»

»Mitä kukaan voisi hänelle kertoa, jota hän ei jo ole kuullut? Hän
on kuullut kaiken eikä ole siitä välittänyt.»

»Eikö kukaan voisi vakuuttaa häntä? Eikö ollenkaan kukaan? Joku,

joka ei mitenkään tahtoisi puhua pahaa sinusta?»

Roma katsoi häneen pelokkaasti.

»Te ette tarkoita, että te…»

»Miksikä en? Hän on tullut meidän väliimme. Mikä olisi

luonnollisempaa kuin että minä kertoisin hänelle?»

Kauhun ilme levisi Roman kasvoille.

»Mutta te ette voi tehdä niin», änkytti hän. »Ette voi. Se on

mahdotonta! Te tahdotte vain koetella minua.»

Paronin kasvot eivät liikahtaneet. Roma tarttui hänen

käsivarteensa.

»Ajatelkaa! Ajatelkaa toki! Ette hyödyttäisi itseänne ollenkaan. Te

voisitte estää vihkimisen — — niin! Mutta valtiollista tarkoitustanne
ette saavuttaisi. Ette voi niin tehdä! Itseänne te ette hyödyttäisi,
mutta minua te vahingoittaisitte siten. Hän rakastaa minua, ja te
järkyttäisitte hänen uskonsa minuun, ja minä kuolisin surusta ja
häpeästä.»

Hän vaikeni ja katsoi paronin kasvoihin, jotka ilmaisivat tuskaa.

»Ja minä rakastan häntä! Voi kuinka äärettömästi rakastan

häntä!»

Roma puhui nopeasti ajattelematta sanojensa vaikutusta:

»Sinä olet julma, lapseni», sanoi paroni puhuen arvokkaasti. »Sinä

sanot minua kovaksi ja tunteettomaksi, mutta sinä olet itsekäs ja
julma. Sinä ajattelet vain omia tunteitasi etkä vähääkään muista,
että ehkä haavoitat minun tunteitani.»

»Oh, niin, se on paha», sanoi Roma langeten polvilleen paronin

eteen. »Olettehan te ollut hyväkin minulle, ja oli osittain oma syyni,
että asiat loppuivat niin. Niin, tunnustan sen: Olin turhamainen ja
ylpeä. Tahdoin omistaa koko maailman. Ja kun annoitte minulle
kaikki ja itse olitte niin sidottu, arvelin että voisin antaa anteeksi
teille… Mutta minä olin väärässä — ei mikään maailmassa voi
puolustaa teitä — sen ymmärsin heti sitten. En ollut ajatellut sitä
ennen — mutta silloin sieluni heräsi. Ja sitten…»

Roma käänsi päänsä pois, jottei paroni näkisi hänen kasvojaan.

»Sitten lempi tuli, ja minä olin kuin nainen, joka on naimisissa

kolmekymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa, jota hän ei
rakasta — on naimisissa vain turhamaisuudesta ja ylpeydestä. Mutta
lempi, oikea lempi ajoi pois tuon tunteen. Se on poissa nyt. En toivo
muuta kuin saada elää hyvää elämää, olkoonpa se kuinka
vaatimatonta tahansa. Antakaa minun tehdä niin!… Älkää ottako
häntä minulta! Älkää…»

Hän vaikeni ymmärtäen äkkiä, mitä hän nyt teki. Hän rukoili
rakastettunsa henkeä tämän viholliselta, joka sanoi rakastavansa
häntä.

»Kuinka hullu minä olen!» huudahti hän nousten seisomaan. »Mitä

te voisitte kertoa hänelle, jota hän uskoisi?»

»Minä voin kertoa hänelle, että luonnon ja järjen lain mukaan olet
minun omani», sanoi paroni.

»Hyvä on! Teidän sananne minun sanaani vastaan, eikö niin?»

»Minä voin kertoa hänelle», lisäsi paroni, »että Jumalan edessä

minä olen sinun aviomiehesi, ja jos hän tulee meidän väliimme, ei
hän voi olla muuta kuin sinun rakastajasi».

»Kertokaa vain», sanoi Roma, »niin hän heittää solvauksenne

vasten kasvojanne».

Paroni nousi ja alkoi astua huoneessa, eikä muutamaan hetkeen

kuulunut muuta ääntä kuin hänen kiiltonahkakenkiensä hiljainen
narina. Sitten hän sanoi:

»Siinä tapauksessa minun täytyisi vaatia hänet kaksintaisteluun.»

»Kaksintaisteluun!» Roman ääni oli ivallinen. »Onko se

todennäköistä? Unohdatteko, että kaksintaistelu on rikos, että te
olette ministeri ja että teidän täytyisi luopua virastanne ja saada
rangaistus?»
 Paronin pää kumartui alas. »On hetkiä miehen elämässä, jolloin
hän ei ajattele sellaisia asioita — kun persoonalliset tunteet nielevät
hänen valtiolliset tarkoituksensa. Tiedän, että maailman silmissä olen
ensimmäisiä valtiomiehiä. Mutta sinun… sinun pitäisi tietää, että
olkoonpa valtiollinen kunnianhimoni kuinka voimakas tahansa, olen
ennen kaikkea mies.»

Roman kasvot, joilla oli ollut voittoisa hymy, himmenivät taas.

»Jos joku mies loukkaa kovasti tunteitani tai kunniaani, vaadin

hänet kaksintaisteluun», sanoi paroni.

»Mutta hän ei taistele — se on hänen periaatteitaan vastaan»,

sanoi
Roma.

»Siinä tapauksessa hän ei ikinä enää voi kohottaa päätään

Italiassa. Mutta älä erehdy siinä asiassa, lapseni. Mies, jolle
kerrotaan, että se nainen, jonka hän aikoo naida, on salaisesti toisen
vaimo, joko uskoo sen tai ei usko. Jos hän uskoo sen, hylkää hän
naisen ikipäiviksi. Jos hän ei usko sitä, taistelee hän hänen nimensä
ja oman kunniansa puolesta. Ellei hän tee kumpaakaan, ei hän ole
mies.»

Roma oli palannut tuolille, nojasi taas kyynäspäillään polviinsa ja

tuijotti tuleen.

»Etkö ole ajatellut sitä?» sanoi paroni. »Jos tuo mies suostuu
kaksintaisteluun, puolustaa hän sitä, mitä olet kertonut hänelle.
Sokeassa uskossa sinun sanoihisi hän on valmis uhraamaan
elämänsä.
Aiotko sinä antaa hänen taistella valheen tähden?»
 Roma peitti kasvonsa käsillään.

»Sanokaamme, että hän haavoittuu — haavoittuu valheen tähden!

Sanokaamme, että hän haavoittaa vastustajansa — sekin tapahtuu
valheen tähden!»

Roma kuunteli tuntien pelkoa ja syyllisyyttä.

»Sanokaamme, että Davido Rossi surmaa minut — mitä sitten?

Hänen täytyy paeta Italiasta ja hänen uransa on lopussa. Jos hän on
yksin, on hän kurja maanpakolainen, joka on niittänyt sitä, mitä hän
ei saa nauttia. Jos sinä olet hänen kanssaan, olette molemmat
onnettomia, sillä teidän välillänne on valhe. Elämäsi joka hetki on
myrkytetty, sillä sinulla on salaisuus, jota et voi hänelle ilmaista. Sinä
pelkäät sanovasi sen nukkuessasi. Vihdoin menet hänen luokseen ja
tunnustat kaikki. Kuinka sitten käy? Ihanne, jota hän jumaloi, on
muuttunut savimöhkäleeksi.»

Roma kuunteli masentuneena.

»Ajattelepas hänen katumustaan! Tuo työ, jota hän luuli

oikeutetuksi kostoksi, olikin rikos. Surmattu mies oli puhunut totta, ja
hän, Davido Rossi, on tehnyt murhan uskonsa tähden naiseen, joka
on petturi — langennut nainen.»

Roma kohotti kätensä otsalleen aivan kuin välttääkseen iskua.

Paroni lähestyi häntä ja seisoi aivan hänen edessään herättäen yhä
uutta kauhua hänessä.

»Tai sanokaamme, että minä surmaan Davido Rossin — kuinka

sitten käy? Sinä olet sallinut hänen kuolla valheen vuoksi. Mutta siinä
ei ole kaikki. Kuolleet tietävät kaikki. Kuoltuaan Davido Rossi tietää,
ja sinä pelkäät omaa kuolemaasi, sillä sinä luulet hänen odottavan
sinua toisessa maailmassa ja vaativan sinua vastaamaan
valheestasi.»

»Vaiti! Vaiti!» huusi Roma käheästi ja kohottaen kärsivät kasvonsa,

ja hänen silmänsä olivat täynnä kyyneliä. Roman itku herätti ainoan
hellyyden tunteen, jota paronin rautainen luonto saattoi tuntea. Hän
taputti kaunista päätä ja sanoi hyväilevästi:

»Miksi pakotat minua näyttämään kovalta, lapseni? Ei tarvitse

puhua noista asioista. Eiväthän ne tule koskaan tapahtumaan.
Kuinka minä voisin tahtoa solvaista sinua, koska minun samalla
täytyisi solvaista itseäni? En tahdo kertoa kenellekään salaisuutta,
joka on vain sinun ja minun. Eihän se ollut sinun syysi. Kaikki oli
minun syytäni. Minä olin nääntyä tuon häpeällisen lain painosta, joka
sitoi minut kuolleeseen ruumiiseen, ja minä koetin kiinnittää sinut
minuun, ja sinä olit niin kaunis — niin himoava…»

»Oh, miksi minä en kuollut!» huudahti Roma. Hän tuijotti tuleen,

ja suuret kyynelpisarat valuivat hänen poskilleen.

»Eiväthän asiat nyt ole niin pahat kumminkaan. Mutta ellei tuo
avioliitto ole mahdollinen ilman niitä seurauksia, joista puhuin, on
parempi, ettei siitä tule mitään. Lykkää se tuonnemmaksi. Älä sure
sitä, että kuulutus on julaistu. Avioliiton voi solmia milloin tahansa
sadan ja kahdeksankymmenen päivän kuluessa. Ennen parlamentin
loppua tuo mies vangitaan ja laki tekee tehtävänsä. Jätä loput ajan
huostaan. Aika parantaa kaikki meidän pienet sydänkipumme,
lapseni!»

Silloin Felice tuli ja ilmoitti Commendatore Angelellin odottavan.

Roma meni ikkunan luo ja nojasi kasvonsa ruutuun. Lunta satoi
vielä, ja etäältä kuului ukkosen jyrinä.. Siellä täällä kimmelteli valoa,
mutta kaikki muu oli pimeätä. Tulisikohan Davido Rossi tänä iltana?
Roma melkein toivoi, ettei hän tulisi.
VIII.

Roman takana pääministeri, joka pyysi anteeksi, että hän oli näin
yht'äkkiä muuttanut tämän talon sisäasiainministeriöksi, puheli
poliisipäällikön kanssa.

»Olitteko siellä itse?»

»Olin, teidän ylhäisyytenne. Seisoin ylimmässä osastossa ja

katselin kaikkea. Se oli omituinen ja hurja näky.»

»Kuinka paljon väkeä siellä oli?»

»Mahdotonta arvata. Ulkona ja sisällä oli roomalaisia ja maalaisia,

ehkä yhteensä satatuhatta.»

»Entä Rossin puhe?»

»Tavallista vetoamista kansan intohimoihin, teidän ylhäisyytenne.

Kansa on oleva ainoa käskijä. Kansan valta on saatava perustetuksi
millä hinnalla tahansa. Hallitsevat luokat, ne ovat kapinallisia ja
kirkkokin vehkeilee köyhiä vastaan. Se oli lyhyesti koe lietsoa vihaa
eri kansanluokkien välille. Mutta viisas puhe se oli. Hyvin viisas,
teidän ylhäisyytenne! Se oli vallan mainio osoitus kuinka voi
purjehtia karien lomitse. Emme voineet löytää ainoatakaan sanaa,
jota olisi voinut sanoa kapinalliseksi, vaikkei meillä olisi ollut teidän
ylhäisyytenne käskyäkään siitä, että miehen piti saada jatkaa.»

»Oletteko seisahduttaneet sähkösanomani lähetyksen?»

»Olemme.»

»Entä muukalaiset sanomalehtimiehet?»

»Vaarallisimmat on teljetty asuntoihinsa ja heille on annettu käsky

olla poliisin saatavissa milloin tahansa.»

»Menikö Rossi kotiinsa sieltä?»

»Meni, teidän ylhäisyytenne.»

»Entä nuo satatuhatta?»

»He alkoivat innoissaan laulaa ja marssia ympäri katuja. He

jatkavat sitä yhä vielä. Mentyään ensin Piazza Navonalle he alkoivat
astua Piazza del Popololle ja pitkin Babuinoa soihtuineen ja
lippuineen.»

»Ainoastaanko miehiä?»

»Miehiä, naisia ja lapsia.»

»Arveletteko, että heidän käytöksensä on uhkaava?»

»Selvästi uhkaava, teidän ylhäisyytenne.»

»Käskekää alipäälliköltämme antamaan lailliset varoitukset ja

sanomaan, että joukkojen kokoontumista tähän aikaan vuorokautta
pidetään selvänä kapinan merkkinä. Antakaa heille kolmen minuutin
miettimisaika naisten ja lasten tähden, ja sitten… tehkööt sotamiehet
velvollisuutensa.»

»Aivan niin, teidän ylhäisyytenne.»

»Sitten voitte panna täytäntöön ne käskyt, jotka annoin teille

eilen.»

»Kyllä ymmärrän, teidän ylhäisyytenne.»

»Pitäkää silmällä kaikkia johtajia. Muutamat huomaavat varmaan

terveydelleen Rooman ilman hiukan vaaralliseksi tänä yönä ja
tahtovat paeta Sveitsiin tai Englantiin, jonne meidän on mahdoton
heitä seurata.»

Roma kuuli kanan kaakatuksen tapaista ja tiesi siitä, että Angelelli

nauroi.

»Itse kokous oli laiton, eikä meidän lupaamme kysytty.»

»Ylenkatsottiin röyhkeästi, teidän ylhäisyytenne.»

»Voitte mennä. Mutta palatkaa heti takaisin, jos jotain tapahtuu.

Minun pitää jäädä tänne nyt, mutta jos meteliä syntyy, täytyy minun
ehkä lähettää teidät kuninkaan luo.»

Angelellin pieni ääni vaipui kuiskaukseksi pelkästä kunnioittavasta

kauhusta, kun majesteetin nimi mainittiin, ja hetken perästä hän
poistui kumarrellen huoneesta.

Roma ei kääntynyt, ja ministeri, joka oli soittanut kelloa ja

pyytänyt kynää ja paperia, puhui hänelle takaa.
 »Sinä pidit minua varmaan kovana ja petomaisena Palazzo
Braschissa eilen, mutta minä olin oikeastaan hyvin sääliväinen. Kun
annoin sinun tietää valmistuksista ystäväsi kiinniottamiseksi, tahdoin
ajoissa varoittaa häntä ja antaa hänen paeta tästä maasta. Sitä hän
ei ole tehnyt, ja nyt hänen täytyy kestää seuraukset.»

Felice toi sisään kirjoitusneuvot, ja paroni istui pöydän ääreen.

Syntyi pitkä äänettömyys, jonka aikana ei kuulunut muuta kuin
ministerin kynän rapina, villakoiran kuorsaaminen ja toiselta puolen
seinää Nattalinaa toruvan kreivittären ääni.

Roma meni kammioonsa. Huone oli pimeä, ja sen ikkunasta hän

saattoi selvemmin nähdä kaduille. Synkkiä varjoja oli kaikkialla,
mutta portaat, joille ei kukaan ollut astunut, olivat ohuen, valkoisen
lumikerroksen peitossa, ja piazza oli täynnä mustia olentoja, jotka
näyttivät liikkuvan kostealla maalla kuin käärmeet vasta kynnetyllä
kentällä.

Hän nojasi kuumaa otsaansa lasiin ja loi ulos tuskaisan katseen.

Sieltä kuului aivan kuin suurien joukkojen vyörymistä. Melu kasvoi
nopeasti, ja nyt hän erotti huutoja, laulua, vihellystä ja kimeitä
ääniä. Ennenkuin hän huomasi mitään, seisoi paroni hänen
takanaan, hänen ja Davido Rossin kuvapatsaan välissä.

»Kuuntelepas noita», virkkoi paroni. »Proletariaattia tosiaankin!…

Ja tuolle joukkiolle järkevät miehet tahtoisivat meitä heittämään
sivistyksen aarteet ja sen johdettavaksi meidän tulisi antaa
hallituksen monimutkainen koneisto.»

Hän nauroi katkerasti ja veti syrjään uutimet kärsimättömällä

liikkeellä.
 »Kansanvaltaisuutta! Kristillistä kansanvaltaisuutta! Vox Populi, vox
Dei! Kansanvalta ja erehtymättömyys! Huh! Yhtä hyvin voisin uskoa
paavin erehtymättömyyteen!»

Joukot lisääntyivät piazzalla, kunnes se näytti yli äyräittensä

paisuneelta virralta, ja sieltä kohoava melu oli kuin vyöryvien vuorten
ja juuriltaan revittyjen puiden jyskettä.

»Hulluja! Roskajoukkoa! Liian tietämättömiä ymmärtämään, mitä

he oikeastaan tahtovat, ja kaikkien konnien johdettavina, jotka
kylvävät tuulta ja antavat heidän niittää myrskyä.»

Roma hiipi pois paronin luota tuntien ruumiillista vastenmielisyyttä,

ja seuraavassa silmänräpäyksessä hän kuuli toisen ikkunan luota
torven toitotusta. Syntyi kamala äänettömyys, ja sitten kirkas ääni
huusi:

»Lain nimessä käsken teitä poistumaan.»

Se oli alipoliisipäällikön ääni. Roma näki miehen seisovan

portaitten alimmalla astimella kolmivärinen virkamerkki vyöllään.
Toisen kerran kuului torven toitotus, ja taas huusi ääni:

»Lain nimessä käsken teitä poistumaan.»

Samassa joku huusi: »Kauan eläköön ihmisten tasavalta!» ja sitten

seurasi pitkä eläköön-huuto. Kesken huutoja kuului torven ääni
kolmannen kerran ja sitten kova ääni huusi: »Ampukaa!»

Seuraavana hetkenä monta pyssyä laukaistiin jossakin, valkoinen

savupilvi leijaili Roman ikkunan edessä, ja vaimot ja lapset alhaalla
huusivat hädissään:
 »Oh! Oh! Oh!»

»Älä pelkää, lapseni. Ei mitään ole vielä tapahtunut. Poliisilla oli

käsky ampua kansan yli.»

Peloissaan ja kiihoittuneena Roma juoksi etuhuoneeseen, ja

silmänräpäystä myöhemmin Angelelli avasi oven ja seisoi hänen
edessään.

»Mitä olette tehneet?» kysyi Roma käskevästi.

»Onneton sattuma, armollinen neiti», sanoi Angelelli, kun paroni

samassa tuli. »Poliisin varoituksen jälkeen joukkio nauroi vain ja alkoi
heittää kiviä, ja sitten karabinieerit ampuivat. He seisoivat piazzalla
ja ampuivat portaille päin.»

»Entä sitten?»

»Onnetonta kyllä muutamat henkilöt olivat asettuneet yläportaille

juuri silloin. Pari heistä haavoittui ja eräs lapsi kuoli.»

Roma huudahti ja vaipui tuolille.

»Kenen lapsi se oli?»

»Sitä emme tiedä vielä, mutta isä on siellä ja raivoaa kuin

mielipuoli. Ellei häntä vangita, kiihoittaa hän kansan raivoon, ja siitä
syntyy myrskyinen meteli.»

Paroni otti pöydältään kirjeen, jonka hän oli kirjoittanut ja

sulkenut.

»Viekää tämä Kvirinaaliin heti. Pyytäkää, että kuningas

vastaanottaa teidät heti. Kun olette saanut hänen kirjoitetun
vastauksensa, menkää heti tapaamaan sotaministeriä ja sanokaa,
että teillä on kuninkaallinen käsky julistaa kaupunki piiritystilaan.»

Angelelli poistui nopeasti.

»Odottakaa! Lähettäkää heti Piazza Navonalle vangitsemaan Rossi.

Olkaa varovainen! Me vangitsemme hänet 134:nnen ja 252:sen
pykälän nojalla, koska hän on käyttänyt suurta valtaansa kansaan
kiihoittaakseen sitä puheilla ja kirjoituksilla vastustamaan julkista
hallintoa ja muuttamaan väkivallalla hallituksen muotoa ja
valtakunnan lakeja.»

»Hyvä!»

Angelelli katosi, huudot ulkona hiljenivät, pakenevien askelia ei

enää kuulunut, ja Roma istui vielä tuolilla valkean edessä valitellen
hiljaa ja peittäen kasvonsa käsillään. Paroni lähestyi häntä ja kosketti
häntä hyväillen.

»Olen pahoillani, lapseni, hyvin pahoillani. Rossi on uneksija eikä

valtiomies, mutta siitä huolimatta hän on hyvin haitallinen tähän
aikaan. Nuo sadat eri ryhmät, jotka ajavat omia etujaan
parlamentissa, ovat helposti hoidettavissa, mutta sellaista miestä
kuin Rossia, joka ei tahdo mitään ja kuitenkin tarkoittaa jotain ja
elää uskossa aatteeseensa, ei voi pidellä leikillä missään
valtakunnassa. Ei ole ihme, että hän on lumonnut kansan, mutta
aika hävittää kaikki sellaiset lumoukset. Paras, mikä voi tapahtua
teille kummallekin, on, että hänet vangitaan jo tänä yönä. Se tulee
säästämään sinulta kärsimyksiä ja tuskia.»

Silloin kuului kanuunanlaukaus St. Angelon linnasta pannen

ikkunat ja seinät väräjämään.
 »Se oli merkki St. Angelosta», sanoi paroni. »Kadut ovat suljetut
ja kaupunki on piiritystilassa.»
IX.

Hiivittyään alas portaita ja juostuaan kadulle yleisessä sekasorrossa

väkijoukon ja Rossin palatessa Colosseumista pikku Giuseppe nauroi
itsekseen, kun hän noin sukkelasti oli päässyt pakoon äitinsä luota,
joka oli katsellut makuuhuoneen ikkunasta, ja myöskin osannut
välttää nuo kaksi vanhaa vartijaa, vaarin ja muorin, jotka melkein
aina seisoivat ovella.

Vasta sitten kun hän oli joutunut kauaksi kaupungin ihmismereen

ja kun hänen päänsä oli aivan huumautunut noista lukemattomista
tuikkivista valoista, hän muisti olleensa tottelematon ja rikkoneensa
lupauksensa olla menemättä ulos. Mutta sittenkään hän ei
mielestään ollut vastuunalainen siitä. Hän oli Donna Roman
portinvartija nyt. Eihän hän siis voinut olla Giuseppe, ei toki!

Siis komea sauva kädessään tuo seitsenvuotinen vakava mies

marssi eteenpäin ja tyyntyi vähitellen eikä enää ajatellut ollenkaan
tottelemattomuuttaan. Ihmiset katsoivat häneen ja hymyilivät hänen
kulkiessaan Piazza Madaman läpi, jossa senaatin talo on. Silloin hän
kohotti päätään ja jatkoi matkaansa ylpeästi, mutta kun hän astui
Panteonin Piazzan läpi, tuli eräs tarjotinta kantava poika ulos
pienestä ruokapaikasta ja huusi: »Hei, hei, pikku penikka, joka olet
olevinasi Pulcinello!» ja se loukkasi Giuseppen juhlallista arvokkuutta
monta minuuttia vielä sen jälkeen.

Alkoi sataa lunta, ja valkoiset hiutaleet hänen kultanauhakkeillaan

himmensivät ensin hänen sieluaan, mutta kun hän muisti, että
portinvartijan täytyy olla työssä kaikenlaisella säällä, nyökäytti hän
pyöreätä päätään ja tallusteli eteenpäin. Hän oli menossa Donna
Roman luo, koska tämä oli käskenyt häntä tulemaan, ja hän löysi
tien muistellessaan mitä kaikkea hän oli nähnyt tehdessään saman
matkan viime sunnuntaina. Tuossa kääntyi raitiovaunu, tuossa oli
pylväitä kapean kadun päässä, ja tuossa seisoi paksu, sameaääninen
mies huutaen jotain erään trattorian ovella.

Eräässä kadunkulmassa oli puoti, jonka ikkuna oli täynnä veitsiä ja

revolvereita. Giuseppe ei välittänyt veitsistä, ne vain leikkaavat
haavoja sormiin, mutta hän piti pyssyistä, ja kun hän kerran kasvaisi
suureksi, ostaisi hän itselleen pyssyn ja tappaisi jonkun.

Tullessaan Piazza Monte Citoriolle hän muisti parlamentin talon

edustalla olevat sotamiehet. Heillä oli pitkät pyssyt, joihin oli pistetty
veitsi (painetti) suuhun. Yksi sotamiehistä nauroi, sanoi häntä
»sedäksi» ja puhui jotain arvannostosta, mutta Giuseppe löi varmasti
sauvallaan maahan ja jatkoi matkaansa.

Piazza Colonnan kulmassa hänen täytyi odottaa hetkinen,

ennenkuin hän pääsi Corson poikki, sillä ihmisjoukkoja tuli
molemmilta tahoilta ja Giuseppea peloitti tuo suuri liike. Hän oli jo
monta kertaa yritellyt kadun yli ja työntynyt takaisin, kun pehmeä
käsi äkkiä tarttui hänen lihavaan nyrkkiinsä ja johti hänet varmasti
joukon läpi. Sitten hän katsoi auttajaansa. Se oli tyttö, jolla oli suuret
valkoiset höyhenet hatussa ja kasvot maalatut valkoisiksi ja
punaisiksi aivan kuin seimessä makaavan pienen Jesuksen kuvassa
jouluaamuna kirkossa. Tyttö kysyi Giuseppen nimeä, ja hän sanoi
sen. Hän tahtoi myöskin tietää, minne Giuseppe oli menossa, ja
senkin Giuseppe kertoi. Nyt oli pimeä, ja pikku mies oli iloinen, kun
hänellä oli seuraa.

»Eikö sinua peloita kantaa tuota raskasta keppiä?» kysyi tyttö.

Se ei ollut mikään keppi, vaan sauva, eikä hän pelännyt.

»Mutta eikö sinua väsytä?» sanoi tyttö taas, ja Giuseppe myönsi,

että ehkä häntä väsytti hiukan.

Silloin tyttö nosti hänet syliinsä ja kantoi häntä, kun taas Giuseppe
kantoi sauvaansa, ja hetken ajan molemmat olivat tyytyväisiä. Mutta
kun he saapuivat Via Tritonelle, huusi joku: »Halloo, tuolla tulee
pyhä lapsukainen», ja silloin Giuseppe taas tunsi arvonsa loukatuksi
ja tahtoi maahan.

Ukkonen alkoi jyristä ja hiukan salamoikin. Silloin Giuseppe

puristautui lähemmäksi tyttöä.

»Pelkäätkö sinä salamoita, Giuseppe?» kysyi tyttö.

Ei, ei hän pelännyt. Hän näki usein salamoita kotona mennessään

levolle. Hänen äitinsä piti aina silloin häntä kädestä ja peitti hänen
päänsä, ja se oli niin hauskaa.

Tyttö tarttui taas pieneen, lihavaan käteen, ja pikku jalat

tallustelivat eteenpäin.

Turhaan koeteltuaan ryöstää pienen suukon, kun pyöreä pää

katosi aivan hatun sisään, tyttö jätti pikku pojan Via due Macellille
kirkkaan sähkölampun viereen, joka riippui varietee-kahvilan ovella.
 Giuseppe tiesi nyt olevansa lähellä Donna Roman asuntoa ja
rupesi miettimään mitä hän tekisi saavuttuaan sinne. Jos se suuri
ovenvartija koettaa estää häntä, tuli hänen sanoa: »Minä olen pieni
roomalainen poika», ja silloin miehen oli päästettävä hänet
menemään ylös. Sitten hänen piti vartioida eteistä, ja silloin kun
hänen ei tarvinnut avata ovea, hän aikoi leikkiä koiran kanssa ja
joskus Donna Roman kanssa.

Ollen käytännöllinen mies hän ajatteli palkkaansa. Saisikohan hän

kymmenen penniä viikossa vai kaksikymmentä? Kyllä kai hän saisi
kaksikymmentä. Miehet eivät tee palkatonta työtä näihin aikoihin.
Niin oli isä sanonut.

Sitten hän muisti äitiään, ja pikku huuli venyi pitkäksi. Mutta hän
hymyili taas ajatellessaan, että tietysti äiti tuli joka ilta viemään
hänet levolle, kuten ennenkin. »Hyvää yötä, äiti, huomiseen asti»,
hän sanoi aina, ja kun hän aukaisi silmänsä, oli aamu.

Häntä alkoi nukuttaa nyt, ja silmät tuskin pysyivät auki enää.

Mutta nyt hän oli jo Piazza di Spagnalla, ja pikku jalat alkoivat kiivetä
ylös lumisia portaita.

Noissa portaissa on kolme pääjaksoa, ja pikku mies oli jo

ennättänyt toisen jakson päähän, kun melu alhaalla kadulla sai hänet
seisahtumaan ja kääntämään päänsä.

Suuri väen paljous kantaen satoja tulisoihtuja marssi piazzalle. He

lauloivat, huusivat ja puhalsivat pilleihin ja torviin. Yht'äkkiä melu
hiljeni — sitten tuli sotamiehiä — sitten koko hänen ruumiinsa
jysähti, ja hän luuli vaipuvansa uneen — sitten jotain lämmintä —
sitten surisevaa ääntä — sitten hyvin kova jysähdys niinkuin Angelon
linnan kanuunanlaukaus päivällisaikaan… sitten syvä, tuttu ääni, joka
puhutteli häntä, ja hänen silmänsä aukenivat hetkeksi nähden isän
kasvot.

»Hyvää yötä, isä, huomiseen asti! Nukuttaa!»

Ja sitten ei mitään enää.

*****

Kun Elena odotti Brunon tuloa, hän keksi syitä yhtämittaa

kulkeakseen Davido Rossin asunnon ja oman asuntonsa väliä.
Samalla hän koetti masentaa levottomuuttaan koettamalla ylläpitää
suuttumustaan. Giuseppe oli niin vallaton. Kun hän nyt tulee kotiin,
täytyy hänen saada vitsaa ja mennä levolle ilman illallista. Tosin oli
hänen verduransa jo valmiina uunilla, mutta hän ei saisi siihen
koskea. Lapsille täytyy olla ankara. He kiittävät siitä sitten, kun
kasvavat aikaihmisiksi.

Mutta hetki hetkeltä tuo uljas rohkeus masentui, kunnes halu

rangaista Giuseppeä hänen tottelemattomuudestaan oli kokonaan
hävinnyt. Elena seisoi portailla ja odotti kuulevansa hänen äänensä
ja pienten jalkojen astuntaa. Jos hän olisi kuullut tuon, olisi levoton
ilme hänen kasvoissaan muuttunut suuttuneeksi, ja hän olisi torunut
sekä isää että poikaa. Mutta ei kumpaakaan kuulunut, ja hän palasi
ruokasaliin surullisena.

»Missä he voivat viipyä? Voi jos saisin hänet takaisin! En koskaan

päästä häntä näkyvistäni enää. En koskaan!»

Davido Rossi, joka käyskenteli huoneessaan tyynnyttääkseen

hermojaan tuon ankaran ponnistuksen perästä, koetti lohduttaa
häntä. Kyllä kaikki on hyvin. Elena saattaa olla varma siitä, että
Giuseppe on mennyt Donna Roman luo. Hän muistaa mitä Bruno oli
kertonut sunnuntaina. »Pikku roomalainen poika.» Giuseppe ei ollut
ajatellut mitään muuta kolmeen päivään, ja koska tänään oli hänen
syntymäpäivänsä…

»Niinkö arvelette? Arveletteko tosiaankin…»

»Olen varma siitä. Bruno palaa kohta kantaen Giuseppeä

selässään. Tai ehkä Donna Roma lähettää pojan kotiin vaunuissa ja
pieni mies astuu ylös kuin pormestari. Donna Roma on nyt leikkinyt
hänen kanssaan…»

»Niin, niin se on», sanoi Elena loistavin silmin. »Signorina on

leikkinyt hänen kanssaan. Hän ehkä juuri nyt leikkii signorinan
kanssa!»

Samassa kuului avonaisesta ovesta raskaita askelia portaista sekä

vieraita ääniä. Elenan loistavat kasvot synkistyivät, ja Rossi, joka
arvasi hänen ajatuksensa, astui portaille. Bruno astui ylös portaita
kantaen jotain sylissään, ja hänen takanaan kulki vanha
garibaldilainen vaimoineen sekä joukko vieraita.

Rossi juoksi alas heitä vastaan. Hän ymmärsi kaikki

silmänräpäyksessä. Poika makasi isänsä sylissä. Hän oli kalpea ja
kylmä. Pää oli vaipunut alas, ja tukassa oli lumihiutaleita. Hänen
takkinsa oli auki, ja pieni tahrainen paita oli rikki rinnan kohdalta.
Vieras kantoi hattua ja sauvaa.

Elena, joka nyt seisoi portailla, huusi.

»Viekää hänet pois, herra», sanoi Bruno. Mies-raukka koetti pysyä

lujana, mutta hänen äänensä kuului kuin haudan toiselta puolen.
 He veivät pojan ruokasaliin ja asettivat hänet sohvalle. Äitiä ei
voinut pitää poissa. Hän riensi väkisin lapsen luo.

»Menkää pois! Hän on minun», huusi hän hurjasti.

Ja sitten hän heittäytyi polvilleen pojan viereen, kiersi kätensä

hänen ympärilleen ja huusi häntä nimeltä.

»Giuseppe! Puhu minulle! Avaa silmäsi ja puhu!… Mitä he ovat

tehneet lapselleni! Hän on sairas. Miksette hae tohtoria? Älkää
seisoko kuin hullut! Menkää heti hakemaan tohtoria!… Giuseppe!
Sano yksi ainoa sana!… Eikö hänellä ollut hattua, kun kannoitte
häntä? Ja siellä sataa lunta! Hän kylmettyy kuoliaaksi… mitä tuo on?
Verta hänen paidassaan. Ja haava! Katsokaa tuota punaista pilkkua!
Ovatko he ampuneet häntä? Ei, ei, se on mahdotonta! Lapsi!
Giuseppe! Giuseppe! Puhu minulle… Hänen sydämensä tykyttää
vielä.» Hän puristi korvaansa pojan rintaan. »Vai minun päänikö vain
tykyttää? Voi, missä on tohtori? Miksei kukaan mene häntä
noutamaan?»

He eivät hennoneet kertoa hänelle, että se oli turhaa. Tohtori oli jo

nähnyt pojan, hänelle ei voinut enää mitään. He seisoivat vain hänen
ympärillään, kauhu kasvoissa. Hän ymmärsi heidät, vaikkei mitään
sanottu. Hänen tukkalaitteensa irtautui, ja hänen silmänsä kiilsivät
kuin mielipuolen.

»He ovat surmanneet lapseni!» huusi hän. »Hän on kuollut! Pieni

poikani on kuollut. Seitsenvuotinen vain, ja tänään on hänen
syntymäpäivänsä! Hyvä Jumala! Lapseni! Mitä hän oli tehnyt, että
heidän piti surmata hänet?»
 Silloin Bruno, joka seisoi vieressä outo tuli silmissä, sanoi
hampaittensa välit; e: »Tehnyt? Sitä hän on tehnyt, että hän eli
tämän murhaajahallituksen aikana.»

Huone tuli väkeä täyteen. Naapureita, joita ei koskaan ennen ollut

nähty siellä, tuli sisään pelotta, sillä kuolema oli heidän seassaan. He
seisoivat enimmäkseen äänetönnä katsellen pientä hattua ja sauvaa
ja huoahdellen syvästi. Mutta joku kertoi Rossille, mitä oli
tapahtunut. Poika oli ollut n.s. espanjalaisilla portailla. Poliisi komensi
ampumaan, ja karabinieerit ampuivat väkijoukon yli. Mutta luoti
sattui lapseen ja surmasi hänet. Hänen pikku sydämensä oli
murtunut.

»Ja minä aioin antaa hänelle vitsaa», sanoi Elena. »Vielä minuuttia
ennen minä puhuin vitsasta ja siitä, etten antaisi hänelle illallista.
Hyvä Jumala! En voi koskaan antaa anteeksi itselleni.»

Ja sitten tulivat siunatut kyyneleet, ja hän itki katkerasti.

Davido Rossi pani kätensä hänen ympärilleen, ja Elenan pää vaipui

Rossin rinnalle. Kaikki erottavat aidat olivat murtuneet, ja vaimo
puristautui kiinni Rossiin ja itki. Rossi silitti hänen tukkaansa ja
lohdutti häntä sanoen matalalla, värähtelevällä äänellä: »Hän kokoo
karitsansa syliinsä ja kantaa heitä rinnallaan.»

Vieraat alkoivat hiljaa ja pää kumarassa poistua. »Ihminen on

luotu kärsimään», sanoi garibaldilainen pyyhkien silmiään ja
työntäen ystävällisesti väkeä ulos. Hänen vanha vaimonsa, joka oli
ottanut Giuseppen hatun ja sauvan huostaansa, kuunteli muutamien
naisten lohdutussanoja ovella. »Hän oli niin iloinen», selitti eukko.
»Hänen oli tapana sanoa, 'kuule mummo'…» Mutta hän ei voinut
jatkaa sen enempää. »Me tulemme kaikki itkien maailmaan, eikä
kukaan meistä poistu hymyillen täältä», vastasivat vaimot.

Juuri silloin kuului huutoja piazzalta — »Hurraa! Eläköön

vallankumous!» ja »Alas kansan sortajat!» — Äänet kaikuivat
kumeasti lumisateessa. Joku portailla selitti, että eräs nuori mies
kulki ympäri kantaen veristä nenäliinaa ja että se oli kiihoittanut
kansan raivoon. Naiset marssivat pitkin katuja ja koko kaupunki oli
kapinan partaalla.

Ruokahuoneessa seisoivat Giuseppen läheiset vielä sohvan

ympärillä. Silloin kuului laulua ulkoa. Suuri joukko marssi piazzalle
laulaen Garibaldi-hymniä. Bruno kuuli sen, ja hehku hänen
silmissään muuttui hurjaksi iloksi. Kamalasti kiroten hän syöksyi ulos
huoneesta. Seuraavassa silmänräpäyksessä kuultiin hänen kovalla
äänellä laulavan kadulla:

»Haudat jo halkee
Kuolleitten.
Nousevat haamut
Marttyyrien.»

Vanha garibaldilainen kohotti päätään kuin sotaratsu kuullessaan

torventoitotuksen, ja hänen tutisevat jalkansa suuntautuivat ovea
kohti.

»Jääkää tänne, isä», sanoi Rossi, ja vanha mies totteli häntä.

Elena oli tyynempi nyt. Hän istui lapsen vieressä silitellen sen
kylmää kättä.
 Davido Rossi, joka tuskin oli puhunut sanaakaan, meni
makuuhuoneeseensa. Hänen huulensa olivat tiiviisti
kokoonpuristuneet, silmät veristyneet ja hengitys raskas ja
vaivalloinen. Epätoivoisen miehen raivo oli kamala.

»Nyt en kestä enää», ajatteli hän. »Olen koettanut kaikkia

rauhallisia keinoja turhaan. Sen miehen täytyy kuolla… ja minun
täytyy surmata hänet!»

Hän otti paperiveitseksi muutetun tikarin, koetti sen terää ja heitti

sen sitten pois pöydälle. Sitten hän haeskeli jotain
sanomalehtipakkojen seasta ikkunan luota ja löysi vihdoin, mitä haki.
Se oli kuusipiippuinen revolveri, joka oli lähetetty hänelle lahjaksi.
»Minä surmaan tuon miehen kuin koiran», ajatteli hän.

Hän latasi revolverin, pisti sen povitaskuunsa, meni takaisin

vastaanottohuoneeseensa ja valmistautui menemään ulos.

»Katsokaas!» sanoi Elena, kun Rossi kulki ruokasalin läpi. Äiti oli
kääntänyt nurin pojan taskut ja itki nähdessään hänen pienet
aarteensa — siellä oli korkki, kivi, ruostunut naula ja rautalangan
pätkä.

Tuo oli enemmän kuin mitä Rossi saattoi kestää. Katsomatta

Elenaan hän kääntyi ovelle.

»En viivy kauan», sanoi hän. Hänen äänessään oli jotain, joka sai
Elenan kohottamaan katseensa, ja Rossi näytti vieraalta kuin vallan
toinen ihminen.

»Herra Rossi… Veljeni!… Mitä aiotte tehdä?» huudahti Elena,

mutta
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookmass.com