Visit https://testbankbell.

com to download the full version and

explore more testbank or solution manual

Solution Manual for Fundamentals of Logic Design

7th Edition by Roth

_____ Click the link below to download _____

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-
fundamentals-of-logic-design-7th-edition-by-roth/

Explore and download more testbank at testbankbell.com

Here are some suggested products you might be interested in.
Click the link to download

Solution Manual for Programming Logic & Design,

Comprehensive, 9th Edition Joyce Farrell

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-programming-logic-
design-comprehensive-9th-edition-joyce-farrell/

Solution Manual for Just Enough Programming Logic and

Design, 2nd Edition

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-just-enough-
programming-logic-and-design-2nd-edition/

Solution Manual for Fundamentals of Machine Component

Design, 7th Edition Robert C. Juvinall Kurt M. Marshek

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-fundamentals-of-
machine-component-design-7th-edition-robert-c-juvinall-kurt-m-marshek/

Solution Manual for Corporate Finance: A Focused Approach,

6th Edition, Michael C. Ehrhardt, Eugene F. Brigham

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-corporate-finance-
a-focused-approach-6th-edition-michael-c-ehrhardt-eugene-f-brigham/
Test Bank for Worlds Together, Worlds Apart 5th by Adelman

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-worlds-together-worlds-
apart-5th-by-adelman/

Test Bank for Olds’ Maternal-Newborn Nursing and Women’s

Health Across the Lifespan 8th Edition

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-olds-maternal-newborn-
nursing-and-womens-health-across-the-lifespan-8th-edition/

Test Bank Virtual Clinical Excursions Medical-Surgical

Nursing Lewis 9th Edition

http://testbankbell.com/product/test-bank-virtual-clinical-excursions-
medical-surgical-nursing-lewis-9th-edition/

Test Bank for Human Anatomy and Physiology, 8th Edition,

Elaine N. Marieb

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-human-anatomy-and-
physiology-8th-edition-elaine-n-marieb/

Solution Manual for Structural Steel Design 5th Edition by

McCormac

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-structural-steel-
design-5th-edition-by-mccormac/
Test Bank for Williams’ Nutrition for Health, Fitness and
Sport, 12th Edition, Eric Rawson, David Branch, Tammy
Stephenson
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-williams-nutrition-for-
health-fitness-and-sport-12th-edition-eric-rawson-david-branch-tammy-
stephenson/
Solution Manual for Fundamentals of Logic Design
7th Edition by Roth
Full download at: https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-fundamentals-of-
logic-design-7th-edition-by-roth/

I: INTRODUCTION
The text, Fundamentals of Logic Design,7th edition, has been designed so that it
can be used either for a standard lecture course or for a self-paced course. The text is divided
into 20 study units in such a way that the average study time for each unit is about the same.
The units have undergone extensive class testing in a self-paced environment and have been
revised based on student feedback. The study guides and text material are sufficient to allow
almost all students to achieve mastery of all of the objectives. For example, the material on
Boolean algebra and algebraic simplification is 2½ units because students found this topic
difficult. There is a separate unit on going from problem statements to state graphs because
this topic is difficult for many students.

The textbook contains answers for all of the problems that are assigned in the study
guides. This Instructor’s Manual contains complete solutions to these problems. Solutions
to the remaining homework problems as well as all design and simulation exercises are also
included in this manual. In the solutions section of this manual, the abbreviation FLD stands
for Fundamentals of Logic Design (7th ed.).

Information on the self-paced course as previously taught at the University of Texas

using an earlier edition of the textbook is available from Prof. Charles H. Roth, croth@
austin.rr.com. In addition to the textbook and study guides, teaching a self-paced course
requires that a set of tests be prepared for each study unit. This manual contains a sample
test for each unit.

1.1 Using the Text in a Lecture Course

Even though the text was developed in a self-paced environment, the text is well
suited for use in a standard lecture course. Since the format of the text differs somewhat from
a conventional text, a few suggestions for using the text in a lecture course may be
appropriate. Except for the inclusion of objectives and study guides, the units in the text differ
very little from chapters in a standard textbook. The study guides contain very basic
questions, while the problems at the end of each unit are of a more comprehensive nature.
For this reason, we suggest that specific study guide questions be assigned for students to
work through on their own before working out homework problems selected from those
at the end of the unit. The unit tests given in Part IV of this manual provide a convenient
source of additional homework assignments or a source of quiz problems. The text contains
many examples that are completely worked out with detailed step-by-step explanations.
Discussion of these detailed examples in lecture may not be necessary if the students study
them on their own. The lecture time is probably better spent discussing general principles
1
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
 and applications as well as providing help with some of the more difficult topics. Since all
of the units have study guides, it would be possible to assign some of the easier topics for
self-study and devote the lectures to the more difficult topics.

At the University of Texas a class composed largely of Electrical Engineering and

Computer Science sophomores and juniors covers 18 units (all units except 6 and 19) of
the text in one semester. Units 8, 10, 12, 16, 17, and 20 contain design problems that are
suitable for simulation and lab exercises. The design problems help tie together and review
the material from a number of preceding units. Units 10, 17, and 20 introduce the VHDL

2
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
 hardware description language. These units may be omitted if desired since no other units depend
on them.

1.2 Some Remarks About the Text

In this text, students are taught how to use Boolean algebra effectively, in contrast with
many texts that present Boolean algebra and a few examples of its application and then leave it to
the student to figure out how to use it effectively. For example, use of the theorem x + yz = (x + y)
(x + z) in factoring and multiplying out expressions is taught explicitly, and detailed guidelines are
given for algebraic simplification.

Sequential circuits are given proper emphasis, with over half of the text devoted to this
subject. The pedagogical strategy the text uses in teaching sequential circuits has proven to be very
effective. The concepts of state, next state, etc. are first introduced for individual flip-flops, next
for counters, then for sequential circuits with inputs, and finally for more abstract sequential circuit
models. The use of timing charts, a subject neglected by many texts, is taught both because it is
a practical tool widely used by logic design engineers and because it aids in the understanding of
sequential circuit behavior.

The most important and often most difficult part of sequential circuit design is formulating
the state table or graph from the problem statement, but most texts devote only a few paragraphs
to this subject because there is no algorithm. This text devotes a full unit to the subject, presents
guidelines for deriving state tables and graphs, and provides programmed exercises that help the
student learn this material. Most of the material in the text is treated in a fairly conventional manner
with the following exceptions:
(1) The diagonal form of the 5-variable Karnaugh map is introduced in Unit 5. (We find
that students make fewer mistakes when using the diagonal form of 5-variable map in
comparison with the side-by-side form.) Unit 5 also presents a simple algorithm for finding
all essential prime implicants from a Karnaugh map.
(2) Both the state graph approach (Unit 18) and the SM chart approach (Unit 19) for designing
sequential control circuits are presented.
(3) The introduction to the VHDL hardware description language in Units 10, 17, and 20
emphasizes the relation between the VHDL code and the actual hardware.

1.3 Using the Text in a Self-Paced Course

This section introduces the personalized system of self-paced instruction (PSI) and offers
suggestions for using the text in a self-paced course. PSI (Personalized System of Instruction)
is one of the most popular and successful systems used for self-paced instruction. The essential
features of the PSI method are
(a) Students are permitted to pace themselves through the course at a rate commensurate with
their ability and available time.
(b) A student must demonstrate mastery of each study unit before going onto the next.
(c) The written word is stressed; lectures, if used, are only for motivation and not for
transmission of critical information.
(d) Use of proctors permits repeated testing, immediate scoring, and significant personal
interaction with the students.
These factors work together to motivate students toward a high level of achievement in a well-
3
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
 designed PSI course.

The PSI method of instruction and its implementation are described in detail in the following
references:
1. Keller, Fred S. and J. Gilmour Sherman, The Keller Plan Handbook, W. A. Benjamin, Inc.,
1974.
2. Sherman, J.G., ed., Personalized System of Instruction: 41 Germinal Papers, W. A.
Benjamin, Inc., 1974.
3. Roth, C. H., The Personalized System of Instruction – 1962 to 1998, presented at the 1999
ASEE Annual Conference. (Go to http://search.asee.org and search under Conference
Papers for “The Personalized System of Instruction”.)

Results of applying PSI to a first course in logic design of digital systems are described in
Roth, C.H., Continuing Effectiveness of Personalized Self-Paced Instruction in Digital Systems
Engineering, Engineering Education, Vol. 63, No. 6, March 1973.

The instructor in charge of a self-paced course will serve as course manager in addition to
his role in the classroom. For a small class, he may spend a good part of his time acting as proctor
in the classroom, but as class size increases he will have to devote more of his time to supervision
of course activities and less time to individual interaction with students. In his managerial role, the
instructor is responsible for organizing the course, selection and training of proctors, supervision
of proctors, and monitoring of student progress. The proctors play an important role in the success
of a self-paced course, and therefore their selection, training, and supervision is very important.
After an initial session to discuss proper ways of grading readiness tests and interacting with
students, weekly proctor meetings to discuss course procedures and problems may be appropriate.

A progress chart showing the units completed by each student is very helpful in
monitoring student progress through the course. The instructor may wish to have individual
conferences with students who fall too far behind. The instructor needs to be available in the
classroom to answer individual student questions and to assist with grading of readiness tests
as needed. He should make a special point to speak with the weak or slow students and give
them a word of encouragement. From time to time he may need to settle differences which arise
between proctors and students.

Various strategies for organizing a PSI course are described in the Keller Plan
Handbook. The procedures previously used for operating the self-paced digital logic course
at the University of Texas are described in “Unit 0”, which is available from Prof. Charles H.
Roth, [email protected]. At the first class meeting, we handed out a copy of Unit 0. The
students were asked to read through Unit 0 and take a short test on the course procedures.
This test was immediately evaluated so that the student could complete Unit 0 before the
end of the first class period. In this way, the student was exposed to the basic way the course
operated and was ready to proceed immediately with Unit 1 in the textbook.

During a typical class period, some of the students spent their time studying but most
of the students came prepared to take a unit test. At the beginning of the period, the instructor
or a proctor was available to answer student questions on an individual basis. Later in the

4
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
 period, most of the time was spent evaluating unit tests. We found that a standard 50 minute
class period was not long enough for a PSI session. We usually scheduled sessions of 1½ or
2 hours or longer depending on class size. This allowed adequate time for students to have
their questions answered, take a unit test, and have their tests graded. Interactive grading of
the tests with the student present is an important part of the PSI system and adequate time must
be allowed for this activity. If you have a large number of students and proctors, you may
wish to prepare a manual for guidance of your proctors. The procedures that we used for
evaluating unit tests are described in a Proctor’s Manual, which can be obtained by writing
to Professor Charles H. Roth.

1.4. Use of Computer Software

Three software packages are included on the CD that accompanies the textbook. The first
is a logic simulator program called SimUaid, the second is a basic computer-aided logic design
program called LogicAid, and the third is a VHDL Simulator called DirectVHDL. In addition, we
use the Xilinx ISE software for synthesizing VHDL code and downloading to CPLD or FPGA circuit
boards. The Xilinx ISE software is available at nominal cost through the Xilinx University Program
(for information, go to www.xilinx.com/university/index.htm). A “Webpack” version of the Xilinx
software is also available for downloading from the Xilinx.com website.

SimUaid provides an easy way for students to test their logic designs by simulating them.
We first introduce SimUaid in Unit 4, where we ask the students to design a simple logic circuit such
as problem 4.13 or 4.14, and simulate it. SimUaid is easy to learn, and it is highly interactive so that
students can flip a simulated switch and immediately observe the result. In Unit 8, students design a
multiple-output combinational logic circuit using NAND and NOR gates and test its operation using
SimUaid. Students can use the simulator to help them understand the operation of latches and flip-flops
in Unit 11. In Unit 12, we ask them to design a counter and simulate it (one part of problem 12.10). In
Unit 16, students use SimUaid to test their sequential circuit designs. They can also generate VHDL
code from their SimUaid circuit, synthesize it, and download it to a circuit board for hardware testing.
In Unit 18, students can use the advanced features of SimUaid to simulate a multiplier or divider
controlled by a state machine.
LogicAid provides an easy way to introduce students to the use of the computer in the logic
design process. It enables them to solve larger, more practical design problems than they could by
hand. They can also use LogicAid to verify solutions that they have worked out by hand. Instructors
can use the program for grading homework and quizzes. We first introduce LogicAid in Unit 5. The
program has a Karnaugh Map Tutorial mode that is very useful in teaching students to solve Karnaugh
map problems. This tutorial mode helps students learn to derive minimum solutions from a Karnaugh
map by informing them at each step whether that step is correct or not. It also forces them to choose
essential prime implicants first. When in the KMap tutor mode, LogicAid prints “KMT” at the top of
each output page, so you can check to see if the problems were actually solved in the tutorial mode.

Students can use LogicAid to help them solve design problems in Units 8, 16, 18, 19 and other
units. For designing sequential circuits, they can input a state graph, convert it to a state table, reduce
the state table, make a state assignment, and derive minimized logic equations for outputs and flip-flop
inputs.

The LogicAid State Table Checker is useful for Units 14 and 16, and for other units in which
students construct state tables. It allows students to check their solutions without revealing the correct

5
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
 answers. If the solution is wrong, the program displays a short input sequence for which the student’s
table fails. The LogicAid folder on the CD contains encoded copies of solutions for most of the state
graph problems in Fundamentals of Logic Design, 7th Ed. If you wish to create a password-protected
solution file for other state table problems, enter the state table into LogicAid, syntax check it, and
then hold down the Ctrl key while you select Save As on the file menu. The Partial Graph Checker
serves as a state graph tutor that allows a student to check his work at each step while constructing
a state graph. If the student makes a mistake, it provides feedback so that the student can correct his
answer. The partial graph checker works with any state graph problem for which an encoded state table
solution file is provided.

The DirectVHDL simulator helps students learn VHDL syntax because it provides immediate
visual feedback when they make mistakes. Our students use it for simulating VHDL code in Units 10,
17, and 20. Students can simulate and debug their code at home and then bring the code into lab for
synthesis and hardware testing.

1.5. Suggested Equipment for Laboratory Exercises

Many types of logic lab equipment are available that are adequate to perform the lab
exercises. Since most logic design is done today using programmable logic instead of individual
ICs, we now recommend use of CPLDs or FPGAs for hardware implementation of logic circuit
designs. At the University of Texas, we are presently using the XILINX Spartan-3 FPGA boards,
which are available from Digilent. The Spartan-3 FPGA has more than an adequate number of
logic cells to implement the lab exercises in the text. The board has 8 switches, 4 pushbuttons, 8
single LEDs, and four 7-segment LEDs.. Information about this board and other CPLD and FPGA
boards made by Digilent can be found on their website, www.digilentinc.com. We use the board
in conjunction with the Xiliinx ISE software mentioned earlier.

6
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
 6
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Unit 1 Solutions
II. SOLUTIONS TO HOMEWORK PROBLEMS
Unit 1 Problem Solutions
1.1 (a) 757.2510 1.1 (b) 123.1710
16 | 757 0.25 16 | 123 0.17
16 | 47 r5 16 16 | 7 r11 16
16 | 2 r15=F16 (4).00 0 r7 (2).72
0 r2 16
(11).52

∴ 757.2510 = 2F5.4016 16
= 0010 1111 0101.0100 00002 (8).32
2 F 5 4 0
1.1 (c) 356.89 ∴123.1710 = 7B.2B16
2
10
16 | 356 0.89 = 0111 1011.0010 1011

7 B 2 B
16 | 22 r4 16
16 | 1 r6 (14).24 1.1 (d) 1063.510
0 r1 16 16 | 1063 0.5
(3).84 16 | 66 r7 16
16 16 | 4 r2 (8).00
(13).44 0 r4
16
(7).04 ∴1063.510 = 427.816
= 0100 0010 0111.10002
∴ 356.8910 = 164.E316 4 2 7 8

= 0001 0110 0100.1110 00112

1 6 4 E 3
1.2 (a) EB1.616 = E × 162 + B × 161 + 1 × 160 + 6 × 16–1 1.2 (b) 59D.C16 = 5 × 162 + 9 × 161 + D × 160 + C × 16–1

= 14 × 256 + 11 × 16 + 1 + 6/16 = 3761.37510 = 5 × 256 + 9 × 16 + 13 + 12/16 =

1110 1011 0001.011(0)2 1437.7510
E B 1 6 0101 1001 1101.110016
5 9 D C
7261.38 = 7 × 83 + 2 × 82 + 6 × 81 + 1 + 3 × 8–1 2635.68 = 2 × 83 + 6 × 82 + 3 × 81 + 5 × 80 + 6 × 8–1

= 7 × 512 + 2 × 64 + 6 × 8 + 1 + 3/8 = 3761.37510 = 2 × 512 + 6 × 64 + 3 × 8 + 5 + 6/8 =

111 010 110 001.011 1437.7510
7 2 6 1 3 8 010 110 011 101.1108
2 6 3 5 6
1.3 3BA.2514 = 3 × 142 + 11 × 141 + 10 × 140 + 2 × 14–1
+ 5 ×14–2 1.4 (b) 1457.1110
= 588 + 154 + 10 + 0.1684 = 752.168410 16 | 1457 0.11
16 | 91 r1 16
6 | 752 0.1684 16 | 5 r11=B16 (1).76
6 | 125 r2 6 0 r5 16
6 | 20 r5 (1).0104 (12).16
6|3 r2 6 ∴ 14
57.1110 = 5B1.1C16
0 r3 (0).0624
5 B 1 1 C (2)
6
(0).3744 .2
6

7
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Unit 1 Solutions
464
6 5B1.1C16 = 010110110001.00011100 2=2661.070 8
(1).4784 2 6 6 1 0 7 0

1.4 (c) 5B1.1C16 = 11 23 01.01 304

5 B 1 1 C
1.4 (d) DEC.A = D × 162 + E × 161 + C × 160 + A× 16–1
∴ 3BA.2514 = 752.168410 = 3252.10026 16
= 3328 + 224 + 12 + 0.625 =3564.625
10

8
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Unit 1 Solutions
1.5 (a) 1 11
1111 (Multiply) 1.5 (b, c) See FLD p. 730 for solutions.
1111 (Add) ×1010
+1010 0000
11001 1111 1.6, 1.7, See FLD p. 730 for solutions.
11110 1.8, 1.9
1111 (Sub) 0000
1.10 (a) 1305.37510
−1010 011110
0101 1111 16 | 1305 0.375
10010110 16 | 81 r9 16
5 r1 (6).000

1.10 (b) 11.3310 ∴ 1305.37510 = 519.60016

16 | 111 0.33 = 0101 0001 1001.0110 0000 00002

6 r15 = F16 16 5 1 9 6 0 0
(5).28 1.10 (c) 301.1210
16 16 | 301 0.12
(4).48 16 | 18 r13 16
1 r2 (1).92
∴ 111.3310 = 6F.5416 16

= 0110 1111.0101 01002 (14).72

6 F 5 4 ∴ 301.1210 = 12D.1E16

= 0001 0010 1101.0001 11102

1 2 D 1 E
1.10 (d) 1644.87510 1.11 (a) 101 111 010 100.101 2 = 5724.58
16 | 1644 0.875 = 5 × 83 + 7 × 82 + 2 × 81 + 4 × 80 + 5 × 8–1
16 | 102 r12 16 = 5 × 512 + 7 × 64 + 2 × 8 + 4 + 5/8
6 r6 (14).000 = 3028.62510

∴ 1644.87510 = 66C.E0016 1011 1101 0100.10102 = BD4.A16

= 0110 0110 1100.1110 0000 00002 B × 162 + D × 161 + 4 × 160 + A × 16–1
6 6 C E 0 0 11 × 256 + 13 × 16 + 4 + 10/16
= 3028.62510
1.11 (b) 100 001 101 111.0102 = 4157.2 8 1.12 (a) 375.548 = 3 × 64+ 7 × 8 + 5 + 5/8 + 4/64
= 4 × 83 + 1 × 82 5 × 81 + 7 × 80 + 2 × 8–1 = 253.687510
= 4 × 512 + 1 × 64 + 5 × 8 + 7 + 2/8 3 | 253 0.69
= 2159.2510 3 | 84 r1 3
3 | 28 r0 (2).07
1000 0110 1111.01002 = 86F.416 3|9 r1 3
= 8 × 162 + 6 × 161 + F × 160 × 4 × 16–1 3|3 r0 (0).21
= 8 × 256 + 6 × 16 + 15 + 4/16 3|1 r0 3
= 2159.2510 0 r1 (0).63
3
(1).89
∴ 375.548 = 100101.20013
1.12 (b) 384.74 1.12 (c) A52.A411 = 10 × 121 + 5 × 11 + 2 + 10/11 + 4/121
10 10
4 | 384 0.74 = 1267.94
4 | 96 r0 4
4 | 24 r0 (2).96 9 | 1267 0.94
4|6 r0 4 9 | 140 r7 9

9
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Unit 1 Solutions
4|1 r2 (3).84 9 | 15 r5 (8).46
0 r1 4 9|1 r6 9
(3).36 0 r1 (4).14

∴ 384.7410 = 12000.2331134...
∴ A52.A411 = 1267.9410 = 1657.84279...

10
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Unit 1 Solutions
1.13 544.1 = 5 × 92 + 4 × 91 + 4 × 90 + 1 × 9–1 1.14 (a), (c) 16 | 97 .7
9
= 5 × 81 + 4 × 9 + 4 + 1/9 (b), (c) 16 | 6 r1 16
= 445 1/910 0 r6 (11).2
16 | 445 1/9 16
16 | 27 r13 16 (3).2
16 | 1 r11 (1)7/9 ∴ 97.710 = 61.B3333....16
0 r1 16 (a) 61.B3333..16
(12)4/9 = 110 0001.1011 0011 0011 0011 0011... 2
16 (b) 1 100 001.101 100 110 011 001 100 11... 2
(7)1/9 = 141.5 4631 4631.... 8

∴ 544.19 = 1BD.1C716
= 1 1011 1101.0001 1100 01112...

1.14 (d) 3 | 97 .7 1.15 1110212.202113

3 |32 r1 3 01 11 02 12.20 21 10 = 1425.6739
3 |10 r2 (2).1 Base 3 Base 9
3 |3 r1 3
00 0
3 |1 r0 (0).3
0 r1 3 01 1
(0).9 02 2
3 10 3
(2).7
∴ 97.710 = 10121.2002....3 11 4
12 5
1.14 (e) 5 | 97 .7 20 6
5 |19 r2 5 21 7
5 |3 r4 (3).5
0 r3 5 22 8
(2).5
∴ 97.710 = 342.322..5
1.16 (a) 2983 63/64 =
10
1.16 (b) 93.7010
8 | 2983 0.984 8 | 93 0.70
8 | 372 r7 8 8 | 11 r5 8
8 | 46 r4 (7).872 8|1 r3 (5).60
9|5 r6 8 0 r1 8
0 r5 (6).976 (4).80

∴ 2983 63/6410 = 5647.768 (or 5647.778) ∴ 93.7010 = 135.548 = 001 011 101.101 1002
= 101 110 100 111.111 1102
(or 101 110 100 111.111 1112)

1.16 (c) 1900 31/3210 1.16 (d) 109.3010

8 | 1900 0.969 8 | 109 0.30
8 | 273 r4 8 8 | 13 r5 8
8 | 29 r5 (7).752 8|1 r5 (2).40
9|3 r5 8 0 r1 8
0 r3 (6).016 (3).20

∴ 1900 31/3210 = 3554.768 ∴ 109.3010 = 155.238

= 011 101 101 100.111 1102 = 001 101 101.010 0112

11
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Unit 1 Solutions
1.17 (a) 111 111 1.17 (b) 1 11 11
1111 (Add) 1111 (Subtract) 1101001(Add) 1101001 (Sub)
1001 1001 110110 110110
11000 0110 10011111 110011

1111 (Multiply) 1101001 (Mult)

1001 110110
1111 0000000
0000 1101001
01111 11010010
0000 1101001
001111 1001110110
1111 0000000
10000111 1001110110
1101001
100100000110
1101001
1011000100110
1.17(c) 1 111 1
110010 (Add) 110010 (Sub) 1.18 1 1 1 1 1
11101 11101 (a) 10100100 (b) 10010011
1001111 10101 01110011 01011001
0110001 00111010
110010 (Mult)
11101 11
110010 (c) 11110011
000000 10011110
0110010 01010101
110010
11111010
110010
1010001010
110010
10110101010

1.19(a) 101110 Quotient 1.19(b) 11011 Quotient

101 )11101001 1110 )110000001
101 1110
1001 10100
101 1110
1000 11000
101 1110
110 10101
101 1110

11 Remainder 111 Remainder

1.19(c) 1100 Quotient 1.20(a) 10111 Quotient

1001 )1110010 110 )10001101
1001 110
1010 1011
1001 110
110 Remainder 1010
110
12
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Unit 1 Solutions
10
01
1
1
0
1
1
R
e
m
a
i
n
d
e
r

13
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Unit 1 Solutions
1.20(b) 100011 Quotient 1.20(c) 1011 Quotient
1011 )110000011 1010 )1110100
1011 1010
10001 10010
1011 1010
1101 10000
1011 1010
10 Remainder 110 Remainder

1.21 (a) 4 + 3 is 10 in base 7, i.e., the sum digit is 1.22 If the binary number has n bits (to the right of the
0 with a carry of 1 to the next column. 1 + 5 + radix point), then its precision is (1/2n+1). So to
4 is 10 in base 7. 1 + 6 + 0 is 10 in base 7. This have the same precision, n must satisfy
overflows since the correct sum is 10007.
(b) 4 + 3 + 3 + 3 = 13 in base 10 and 23 in base (1/2n+1) < (1/2)(1/104) or n > 4/(log 2) = 13.28 so n
5. Try base 10. 1 + 2 + 4 + 1 + 3 = 11 in base 10 so must be 14.
base 10 does not produce a sum digit of 2. Try base
5. 2 + 2 + 4 + 1 + 3 = 22 in base 5 so base 5 works.
1.23
(c) 4 + 3 + 3 + 3 = 31 in base 4, 21 in base 6,
.363636....
and 11 in base 12. Try base 12. 1 + 2 + 4 + 1 + 3 =
= (36/102)(1 + 1/102 + 1/104 + 1/106 + …)
B in base 12 so base 12 does not work. Try base 4.
= (36/102)[1/(1 – 1/102)] = (36/102)[102/99]
3 + 2 + 4 + 1 + 3 = 31 in base 4 so base 4 does not
= 36/99 = 4/11
work. Try base 6. 2 + 2 + 4 + 1 + 3 = 20 so base 6
8(4/11) = 2 + 10/11
is correct.
8(10/11) = 7 + 3/11
8(3/11) = 2 + 2/11
8(2/11) = 1 + 5/11
1.24 (a) Expand the base b number into a power series
8(5/11) =3 + 7/11
N = d3k-1b3k-1 + d3k-2b3k-2 + d3k-3b3k-3 + …. + d5b5
8(7/11) = 5+ 1/11
+ d4b4 + d3b3 + d2b2 + d1b1 + d0b0 + d-1b-1 + d b- 8(1/11) = 0 + 8/11
-2
2 + d-3b-3 + …. + d-3m+2b-3m+2 + d-3m+1b-3m+1 8(8/11) = 5 + 9/11
+ d-3mb-3m where each di has a value from 0 to 8(9/11) = 6 + 6/11
(b-1). (Note that 0’s can be appended to the number 8(6/11) = 4 + 4/11
so that it has a multiple of 3 digits to the left and 8(4/11) = 2 + 10/11
right of the radix point.) Factor b3 from each group Repeats: .27213505642…….
of 3 consecutive digits of the number to obtain
N = (d3k-1b2 + d3k-2b1 + d3k-3b0)(b3)(k-1) + ….
1.24 (b) Expand the base b3 number into a power series
+ (d5b2 + d4b1 + d3b0)(b3)1 + (d2b2 + d1b1 +
N = dk(b3)k + dk-1(b3)k-1 + … + d1(b3)1 + d0(b3)0
d0b0 )(b3)0 + (d-1b2 + d-2b1 + d-3b0)(b3)-1 + …. +
+ d-1(b3)-1 + …. + d-m(b3)-m
(d-3m+2b2 + d-3m+1b1 + d-3mb0)(b3)-m where each di has a value from 0 to (b3 -1).
Each (d3i-1b2 + d3i-2b1 + d3i-3b0) has a value from Consequently, di can be represented as a base b
0 to [(b-1)b2 + (b-1)b1 + (b-1)b0] number in the form
= (b-1)( b2 + b1 + b0) = (b3-1) (e3i-1b2 + e3i-2b1 + e3i-3b0) Where each e
j
so it is a valid digit in a base b3 number. has a value from 0 to (b-1). Substituting these
Consequently, the last expression is the power expressions for the di produces a power series
series expansion for a base b3 number. expansion for a base b number.

1.25(a) (5 - 1) = 45, (52 - 1) = 445 and (53 - 1) = 4445 1.26(a) (b + 1)2 = b2 + 2b + 1 so (11b)2 = 121b if b > 2.

This mial expansion for the

1.25(b) (bn-1) = (b - 1)(bn-1) + bn-1 express base b number with n digits (b - 1)(b - 1) … (b - 1)
= (b - 1)bn-1 + (b - 1)bn-2 + bn-2 ion is
= (b - 1)bn-1 + (b - 1)bn-2 + … the
+ (b - 1)b + (b - 1) polyno
14
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
 Unit 1 Solutions
1.26(b) (b2 + b + 1)2 = b4 + 2b3 + 3b2 + 2b + 1 so
(111b)2 = 12321b if b >
1.26(c) 3.
(b2 + 2b + 1)2 = b4 + 4b3 + 6b2 + 4b + 1 so
1.26(d) (121b)2 = 14641b if b >
6.
(b3 + b2 + b + 1)2 = b6 + 2b5 + 3b4 + 4b3 + 3b2 +
2b + 1 so (1111b)2 = 1234321b if b > 4.

15
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Unit 1 Solutions
1.27(a) (0.12)3 = (1/3 + 2/9)10 = (2/6 + 8/36)10 1.28 1.29
= (3/6 + 2/36)10 = (0.32)6 5-3-1-1 is possible, but
43 2 1
1.27(b) (0.375)10 = (3/8)10 = (0.3)8 6-4-1-1 is not, because
0 00 0 0 there is no way to
1.27(c) (a-1R-1 + a-2R-2 + ... + a-mR-m)Sn will be an 1 00 0 1 represent 3 or 9.
integer for every N only if Rm divides Sn for 2 00 1 0 Alternate
some n. Hence, each factor of R must be a factor Solutions:
of S, not necessarily the same number of times. 3 01 0 0
1.27(d) 4 10 0 0 5311
For a specific number N, (a-1R-1 + a-2R-2 + ...
+ a-mR-m)Sn will be an integer if each factor of 5 10 0 1 0 0000
Rm is a factor of either Sn or 6 10 1 0 1 0001 (0010)
(a-1Rm-1 + a-2Rm-2 + ... + a-m) 2 0011
7 11 0 0
1.30 5-4-1-1 is not possible, because there is no way to 3 0100
8 11 0 1
represent 3 or 8. 6-3-2-1 is possible: 4 0101
9 11 1 0 (0110)
6321 5 1000
9154 = 6 1001 (1010)
0 0000 1110 0001 1001 1000 7 1011
1 0001
8 1100
2 0010
9 1101 (1110)
3 0100
4 0101 1.32
5 0110 1.31 Alternate Alternate
6 1000 Solutions: Solutions:
7 1001 62 21 5221
8 1010 0 00 00 0 0000
9 1100 1 00 01 1 0001
2 00 10 (0100) (0100)
1.33 Alternate 2 0010
3 00 11 (0101) (0101)
Solutions: 3 0011
4 01 10 4 0110
73 21 5 01 11 5 1000
0 00 00 6 10 00 6 1001
1 00 01 7 10 01 7 1010 (1100)
8 10 10 (1100) (1101)
2 00 10 8 1011
9 10 11 (1101)
3 01 00 (0011) 9 1110
4 01 01 1100 0011 = 83 1110 0110 = 94
5 01 10
6 01 11 (a) 8 4 -2-1 (b)
1.34
7 10 00 The 9’s
0 00 00
8 10 01 complement
1 01 11 of a decimal
9 10 10
2 01 10 number
A 11 00 represented
3 01 01
B 11 01 (1011) with this
4 01 00
weighted code
5 10 11
can be obtained
B4A9 = 1101 0101 1100 1010 6 10 10 by replacing
Alt.: = " " 1011 " 7 10 01 0's with 1's
8 10 00 and 1's with
0's (bit-by-bit
9 11 11
16
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Unit 1 Solutions
complement).

17
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Unit 1 Solutions
1.35 (a) 222.2210 1.35 (b) 183.8110
16 | 222 0.22 16 | 183 0.81
16 | 13 r14 16 16 | 11 r7 16
0 r13 (3).52 0 r11 (12).96
16 16
(8).32 (15).36

∴ 222.2210 = DE.3816 ∴ 183.8110 = B7.CF16

= 1000100 1000101 0101110 0110011 0111000 = 1000010 0110111 0101110 1000011 1000110
D E . 3 8 B 7 . C F

1.36 (a) In 2’s complement In 1’s complement 1.36 (b) In 2’s complement In 1’s complement
(–10) + (–11) (–10) + (–11) (–10) + (–6) (–10) + (–6)
110110 110101 110110 110101
110101 110100 111010 111001
(1)101011 (–21) (1)101001 (1)110000 (–16) (1)101110
1 1
101010 (–21) 101111 (–16)

1.36 (c) In 2’s complement In 1’s complement 1.36(d) In 2’s complement In 1’s complement
(–8) + (–11) (–8) + (–11) 11 + 9 11 + 9
111000 110111 001011 001011
110101 110100 001001 001001
(1)101101 (–19) (1)101011 010100 (20) 010100 (20)
1
101100 (–19)
1.36 (e) In 2’s complement In 1’s complement 1.37 (a) 01001-11010
(–11) + (–4) (–11) + (–4) In 2’s complement In 1’s complement
110101 110100 01001 01001
111100 111011 + 00110 + 00101
(1)110001 (–15) ( )101111 01111 01110
1 1
110000 (–15)

1.37 (b) In 2’s complement In 1’s complement 1.37 (c) In 2’s complement In 1’s complement
11010 11010 10110 10110
+ 00111 + 00110 + 10011 + 10010
(1)00001 (1)00000 (1)01001 (1)01000
1 overflow 1
00001 01001
overflow

1.37 (d) In 2’s complement In 1’s complement 1.37 (e) In 2’s complement In 1’s complement
11011 11011 11100 11100
+ 11001 + 11000 + 01011 + 01010
(1)10100 (1)10011 (1)00111 (1)00110
1 1
10100 00111

1.38 (a) In 2’s complement In 1’s complement 1.38 (b) In 2’s complement In 1’s complement
11010 11010 01011 01011
+ 01100 + 01011 + 01000 + 00111
(1)00110 (1)00101 10011 10010
1
00110
18
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Unit 1 Solutions
1.38 (c) In 2’s complement In 1’s complement 1.38 (d) In 2’s complement In 1’s complement
10001 10001 10101 10101
+ 10110 + 10101 + 00110 + 00101
(1)00111 (1)00110 11011 11010
overflow 1
00111
overflow
1.39 (a) add subt 1.40 (a) complement
101010 101010 i) 00000000 (0) 11111111 (-0)
+ 011101 - 011101 ii) 11111110 (-1) 00000001 (1)
(1)000111 001101 iii) 00110011 (51) 11001100 (-51)
1 overflow iv) 10000000 (-127) 01111111 (127)
001000
(b)
(b) add subt i) 00000000 (0) 00000000 (0)
101010 101010 ii) 11111110 (-2) 00000010 (2)
+ 011101 - 011101 iii) 00110011 (51) 11001101 (-51)
(1)000111 001101 iv) 10000000 (-128) 10000000 (-128)
overflow
1.41 (a) (16)(4) = 64, add 2 0’s to get 6400 1.42 (a) If A + B < 2n-1 - 1, then the sign bit of A + B is
(10)(2) = 20, add 1 0 to get 200 0 indicating a positive number with magnitude
(7)(1) = 7 A + B. If A + B > 2n-1 - 1, then the sign bit
6400 + 200 + 7 = 6607 of A + B is 1 indicating a negative number with
n
magnitude 2 - (A + B).
(b) (dn-1dn-2 … d1d0)20 = dn-1(20)n-1 +

dn-2(20)n-2 + … + d1(20)1 + d0(20)0 = (b) If A > B, then A + (-B) = A + (2n - B) = 2n

dn-1(2)n-1(10)n-1 + dn-2(2)n-2(10)n-2 + … + (A - B) is > 2n so there is a carry from the sign
+ d1(2)1(10)1 + d0(2)0(10)0 = The general term position that is ignored and the sum is (A - B). If
in the expansion is di(2)i(10)i. The multiplication A < B, then A + (-B) = A + (2n - B) = 2n -
by (10)i adds i 0’s on the right of di(2)i. (B - A) is < 2n and > 2n-1 so there is no carry
from the sign position and the sign bit is 1.
(c) The algorithm would be divide d-i by 2i and 2n - (B - A) represents a negative number of
shift the result i places to the right, then add all magnitude (B - A).
terms.
(c) After ignoring the carry from the sign position,
(d) 15/2 = 7.5 shifted right 1 place is 0.75 (2n - A) + (2n - B) = 2n - (A + B). If (A + B) <
10/4 = 2.5 shifted right 2 places is 0.025 2n-1, 2n - (A + B) > 2n - 2n-1 = 2n-1 so the sign
7/8 = 0.875 shifted right 3 places is 0.000875 bit of 2n - (A + B) is 1 indicating a negative
0.75 + 0.025 + 0.000875 = 0.775875 number with magnitude (A + B). If (A + B) >
2n-1, 2n - (A + B) < 2n - 2n-1 = 2n-1 so the sign
bit of 2n - (A + B) is 0 indicating a positive
number with magnitude 2n - (A + B).

1.43 A and B positive: Overflow does not occur if result represents a negative number with magnitude (B - A).
A + B < 2n - 1 - 1 in which case A + B has a sign
bit of 0 and has a magnitude of A + B.
A positive and B negative and A > |B|: A + 2n -
1 - B = 2n - 1 + (A - B) > 2n - 1 so there is a carry
from the sign position and, after the end-around
carry, the result is (A - B).
A positive and B negative and A < |B|: A + 2n -
1 - B = 2n - 1 - (B - A) < 2n - 1 so there is no carry
from the sign position and the sign bit is 1 so the

19
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
 Unit 1 Solutions
1.43 if A + B < 2n - 1 - 1 in which case
cont. 2n - 1 - (A + B) > 2n - 1 so the sign bit is
A and B 1 and the result represents a negative
negative: number with magnitude (A + B).
(2n - 1 - A)
+ (2n - 1 -
B) =
2
n
-
1
-
(
A
+
B
)
a
f
t
e
r
t
h
e
e
n
d
-
a
r
o
u
n
d
c
a
r
r
y
.
T
h
e
r
e
i
s
n
o
o
v
e
r
f
l
o
w 20
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Unit 1 Solutions
1.44 Two positive numbers 1.45 There is no overflow if the carry into the sign
No overflow: 0x…x + 0x…x = 0x…x position equals the carry out of the sign position.
carry in = 0 = carry out There is overflow if the carry into the sign position
Overflow: 0x…x + 0x…x = 1x…x does not equal the carry out of the sign position
carry in = 1, carry out = 0 unless an end around carry causes a carry into the
sign position.
Two negative numbers
No overflow: 1x…x + 1x…x = 1x…x No overflow Overflow

carry in = 1 = carry out 10101 11001

Overflow: 1x…x + 1x…x = 0x…x + 11010 + 10101
carry in = 0, carry out = 1 (1)01111 (1)01110
1 1
A positive and a negative number 10000 01111
No overflow: 0x…x + 1x…x = 0x…x
carry in = 1 = carry out
No overflow: 0x…x + 1x…x = 1x…x
carry in = 0 = carry out

1.46 If bn-1 = 0, then bn-22n-2 + bn-32n-3 + … + b12

+ b0 is the value of the positive number. If bn-1 =
1, then
- 2n-1 + bn-22n-2 + bn-32n-3 + … + b12 + b0
= - (2n-2 + 2n-3 + … + 2 + 1 + 1) +
bn-22n-2 + bn-32n-3 + … + b12 + b0
= - [(1 - bn-2)2n-2 + (1 - bn-3)2n-3 + …
+ (1 - b1)2 + (1 - b0) + 1].
The expression in brackets has each bit
complemented and 1 added to the result.

21
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Unit 1 Solutions

16
© 2014 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible website, in whole or in part.
Other documents randomly have
different content
 "Minä olen kuullut", sanoi Hendrik, "maanviljelijöistä, jotka
sytyttävät tulia viljapeltojensa ympäri pysyttääkseen heinäsirkat
loitolla. En voi ymmärtää, kuinka tuli voisi pysyttää poissa — en,
vaikkapa yhtämittainen tulimuuri tehtäisiin vainion ympäri. Näillä
elukoillahan on siivet, ja ne voisivat helposti lentää rovioiden ylitse."

"Tulet", vastasi Hans, "sytytetään, jotta sauhu estäisi niitä

tulemasta; mutta ne heinäsirkat, joita näillä kertomuksilla tavallisesti
tarkoitetaan, ovat siivettömiä; niillä onkin nimenä voetgangers
(jalankulkijat). Ne ovat oikeastaan näiden heinäsirkkojen toukkia,
ennenkuin ne ovat saaneet siipensä. Niilläkin on muuttonsa, jotka
usein ovat vielä tuhoatuottavampia kuin täydellisten hyönteisten,
joita me täällä näemme. Ne etenevät maata pitkin ryömimällä ja
loikkimalla kuin tavalliset heinäsirkat — sillä nehän ovat samaa lajia.
Ne jatkavat yhä samaan suuntaan, ikäänkuin vaisto ohjaisi niitä
noudattamaan erikoista tietä. Ottamatta lukuun merta tai jotakin
leveätä, vuolasta jokea, mikään ei voi keskeyttää niiden kulkua
eteenpäin. Pienten virtojen yli ne voivat uida ja suurempienkin, jos
niiden juoksu on hidas; ne voivat kiivetä muurien ja talojen yli — yli
savutorvienkin — mennen suoraan niiden poikki; ja samassa
hetkessä, kun ne pääsevät jonkun esteen toiselle puolen, ne jatkavat
suoraan eteenpäin entiseen suuntaan.

"Koettaessaan mennä vuolaiden jokien poikki niitä hukkuu

äärettömiä joukkoja ja kulkeutuu mereen. Jos on puheena vain pieni
muutto, pysyttävät maanviljelijät toisinaan ne loitolla tulien avulla,
kuten kuulitte. Jos taas ilmestyy suuria määriä, eivät tuletkaan
mitään hyödytä."

"Mutta kuinka niin, veliseni?" kysyi Hendrik. "Ymmärrän kyllä, että

tulet voivat pysäyttää sen lajin, josta puhut, koska sanot niiden
olevan siivettömiä. Mutta jos ne sellaisia ovat, kuinka ne pääsevät
tulien lävitse? Hypätenkö?"

"Ei, ei niin", vastasi Hans. "Tulet tehdään siinä suhteessa liian

leveiksi ja suuriksi."

"Kuinka sitten, veli hyvä?" kysyi Hendrik. "Olen aivan ihmeissäni."

"Niin minäkin", sanoi pikku Jan.

"Ja minä", lisäsi Trüey.

"Niin, nähkääs", jatkoi Hans, "miljoonia hyönteisiä ryömii tuliin ja

sammuttaa ne".

"Oho!" huusivat kaikki kummastuksissaan. "Kuinka? Eivätkö ne

pala?"

"Tietysti", vastasi Hans. "Ne kärventyvät ja kuolevat — niitä palaa

lukemattomia joukkoja. Mutta niiden ruumiit kasaantuessaan
paksulta tuleen tukahuttavat sen. Suuren parven ensi joukot joutuvat
siten uhreiksi, ja toiset kulkevat turvallisesti näin muodostuneen
polttouhrin ylitse. Tästä näette, etteivät tuletkaan voi pysäyttää
heinäsirkkojen kulkua, kun niitä on paljon.

"Useissa Afrikan osissa, missä alkuasukkaat viljelevät maata ja

sattuvat huomaamaan näiden hyönteisten muuttavan ja suuntaavan
kulkunsa heidän vainioitansa ja puutarhojansa kohden, syntyy
heidän keskuudessaan silloin heti hurja pelästys. He tietävät
tulevansa varmasti menettämään viljansa ja tämän tähden pelkäävät
heinäsirkkojen vierailua kuin maanjäristystä tai jotakin muuta suurta
onnettomuutta."
 "Voimme hyvin ymmärtää heidän tunteensa, sellaista sattuu",
huomautti
Hendrik merkitsevin katsein.

"Lentävät heinäsirkat", jatkoi Hans, "näyttävät vähemmän

seuraavan määrättyä suuntaa kuin niiden toukat. Edellisiä näkyy tuuli
ohjaavan. Usein se vie ne kaikki mereen, jossa niitä tuhoutuu
suunnattomat joukot. Muutamissa osissa rannikkoa on löydetty
niiden aaltojen takaisin huuhtomia ruumiita uskomattomia määriä.
Eräässä paikassa heitti vesi niitä rannalle, kunnes niitä oli
läjääntyneinä neljä jalkaa korkeaksi harjanteeksi viidenkymmenen
mailin pituudelta! Useat tunnetut matkailijat ovat vakuuttaneet
haihtumisen tällaisesta ainejoukosta saastuttaneen ilmaa niin laajalti,
että se tunnettiin sadan viidenkymmenen mailin päähän
sisämaassa."

"Hei!" huudahti pikku Jan. "Enpä luullut, että kellään olisi niin
tarkkaa nenää!"

Pikku Janin huomautusta seurasi yleinen nauru. Van Bloom ei

yhtynyt toisten iloisuuteen. Hän oli liian vakavalla mielellä juuri
silloin.

"Isä", kysyi pikku Trüey huomatessaan, ettei hänen isänsä

nauranut, ja aikoen vetää hänet mukaan keskusteluun. "Isä! olivatko
ne samaa lajia heinäsirkkoja, joita Johannes Kastaja söi erämaassa?
Raamattuhan sanoo, että hänen ruokanansa olivat heinäsirkat ja
metsän hunaja."

"Luulen näiden olevan samoja", vastasi isä.

 "Minä uskon, isä", liittyi Hans vaatimattomasti puheeseen,
"etteivät nämä ole aivan samoja, mutta läheistä sukua. Raamatun
heinäsirkat olivat oikeata Gryllus migratorius-lajia, ja erilaisia kuin
Etelä-Afrikan, vaikkakin hyvin samanlaisia tavoiltaan. Mutta", jatkoi
hän, "muutamat kirjoittajat epäilevät tuota kohtaa kokonaan.
Abessinialaiset sanovat, että Johanneksen ravintona oli akasiapuun
[engl. kielessä locust = heinäsirkka; locust tree = akasiapuu. Suom.
muist.] hedelmiä eikä hyönteisiä."

"Mikä sinun oma mielipiteesi on, Hans?" kysyi Hendrik, jolla oli
suuri luottamus veljensä kirjatietoihin.

"No, minun mielestäni", vastasi Hans, "ei sitä tarvitse kysyäkään.

On vain sanan merkityksen vääristämistä otaksua, että Johannes söi
akasiapuun hedelmiä eikä hyönteisiä. Olen varmasti sitä mieltä, että
viimemainittuja tarkoitetaan raamatussa; ja mikä saattaa minut niin
uskomaan, on se, että näitä kahta ruokalajia, 'heinäsirkkoja ja
metsän hunajaa', usein käytetään yhdessä, niinkuin ne nykyäänkin
ovat elatuksena monilla heimoilla, jotka ovat erämaan vapaita
kansalaisia. Sitäpaitsi on meillä hyviä todisteita siitä, että kumpiakin
käyttivät erämaan kansat ravintonaan raamatun aikoina. On
sentähden vain luonnollista otaksua, että Johannes, ollessaan
erämaassa, oli pakotettu nauttimaan tätä ravintoa, aivan kuten moni
matkustaja nykyaikana on syönyt sitä kulkiessaan halki erämaiden,
jotka ympäröivät meitä täällä Etelä-Afrikassa.

"Olen lukenut monta heinäsirkkoja koskevaa kirjaa", jatkoi Hans;

"ja kun nyt raamattu on tullut mainituksi, täytyy minun sanoa, että
minä puolestani en tunne näistä hyönteisistä ainoatakaan
kertomusta, joka olisi niin todenperäinen ja kaunis kuin itse
raamatussa. Luenko sen, isä?"
 "Kaikin mokomin, poikaseni", sanoi kenttäkornetti, hyvillään
poikansa esittämästä pyynnöstä ja keskustelun suunnasta.

Pikku Trüey juoksi sisempään huoneeseen ja toi suunnattoman

nidoksen, joka oli nidottu vuohennahkakansiin ja jonka kiinnipitiminä
oli pari vankkaa messinkihakaa. Se oli perheraamattu; ja salli minun
tässä huomauttaa, että samanlainen kirja on melkein jokaisen buurin
talossa, sillä nämä hollantilaiset siirtolaiset ovat protestanttista ja
raamattua rakastavaa väkeä — jopa siihen määrin, etteivät pidä
minään taivaltaa sataa mailia neljä kertaa vuodessa, käydäkseen
"nacht-maalilla" eli pyhällä ehtoollisella. Mitä siitä arvelet?

Hans avasi kirjan ja ryhtyi heti käsiksi profeetta Joelin kirjaan.

Helppoudesta, jolla hän löysi kohdan, huomasi hänen nähtävästi
hyvin tuntevan kirjan, jota hän piteli käsissään.

Hän luki seuraavaa:

"Pimeyden ja sumun päivä, pilven ja synkeyden päivä; niinkuin

aamurusko levitettynä vuorten yli tulee lukuisa ja väkevä kansa,
jonka vertaista ei ole ollut ijankaikkisesta asti eikä sen jälkeen enää
tule ijankaikkiseen aikaan saakka. Sen edellä kuluttaa tuli, ja sen
takana korventaa liekki; niinkuin Eedenin tarha on maa sen edellä,
vaan sen takana kuin autio korpi, eikä mikään siltä säästy. Sen
muoto on niinkuin hevosten muoto, ja ne karkaavat niinkuin ratsut.
Niinkuin ratsasten ratina vuorten huipuilla, niin ne hyppelevät,
niinkuin tulen liekin kohina, joka kuluttaa kulon, niinkuin väkevä
kansa, valmis sotaan." "Sen edessä vapisee maa, ja taivaat tärisevät;
aurinko ja kuu pimenevät, ja tähdet kadottavat valonsa." "Kuinka
karja huokaa, karjalaumat hämmästyvät! sillä ei heillä laidunta ole,
lammaslaumatkin nääntyvät."
 Vieläpä yksinkertainen Swartboykin saattoi tajuta tämän
kuvauksen runollisen kauneuden.

Mutta Swartboylla oli paljon sanottavaa heinäsirkoista, kuten

innoitetulla Joelillakin.

Näin puhui Swartboy:

"Bushman ei pelätä springhaan. Bushmanil ei puutarha — ei

maissi — ei tattari — ei jotakin springhaanil syötäväks. Bushman itte
syö heinäsirkka — hän tulla lihavaks heinäsirkoist. Kaikki syödä
springhaanit — kaikki tulla lihavaks heinäsirkka-aikaan. Eläköön
springhaan!"

Nämä Swartboyn huomautukset olivat kylläkin tosia. Heinäsirkkoja

syövät melkein kaikki Etelä-Afrikassa tunnetut eläinlajit. Eivät
ainoastaan raatelijat niitä halukkaasti ahmi, vaan myöskin
metsänriistana käytetyt eläimet ja linnut — kuten antiloopit,
peltokanat, helmikanat, kanakurjet ja, ihmeellistä sanoakin, eläinten
jättiläinen — suunnaton elefantti — kulkee maileja saavuttaakseen
heinäsirkkojen muuttoparven. Kesy siipikarja, lampaat, hevoset ja
koirat ahmivat niitä yhtä suurella halulla. Vielä eräs omituinen
tosiseikka — heinäsirkat syövät toisiansa. Jos joku niistä
vahingoittuu, niin että se estyy etenemistä, käyvät toiset heti sen
kimppuun ja syövät sen.

Bushmannit ja muut Afrikan alkuasukkaat käyttävät,

valmistaakseen heinäsirkat syötäviksi, jonkinlaista
ruoanlaittotemppua; ja koko illan Swartboy oli puuhannut
valmistaakseen tuon säkillisen, jonka oli kerännyt. Hän "keitti" ne
näin:
 Ensin hän keitti tai oikeastaan höyrytti ne, sillä ainoastaan
hiukkasen vettä pantiin pataan. Sitä kesti kaksi tuntia. Silloin ne
otettiin padasta ja niiden annettiin kuivaa; sen jälkeen niitä
pudisteltiin pannussa, kunnes kaikki sääret ja siivet irtautuivat
ruumiista. Puhdistamistoimitus, jolloin Swartboyn paksut huulet
olivat viskaimena, suoritettiin sitten, ja niin päästiin sääristä ja
siivistä. Silloin olivat heinäsirkat valmiita nautittaviksi.

Hiukan suolaa vain tarvittiin antamaan niille enemmän makua, kun

kaikki läsnäolevat maistoivat niitä, ja jotkut lapsista niistä pitivätkin.
Useiden mielestä ovat näin valmistetut heinäsirkat meriäyriäisten
veroisia.

Kun ne ovat aivan kuivia, survotaan ne toisinaan jonkinlaiseksi

jauheeksi, ja siitä tehdään eräänlaista sekoitusta lisäämällä vettä
joukkoon.

Ne kestävät pitkät ajat, kun ovat hyvin kuivatuita; ja usein ne ovat

ainoa ruokavarasto, johon köyhemmät alkuasukkaat voivat turvautua
kokonaisena kulutuskautena.

Monien heimojen kesken — erityisesti niiden, jotka eivät ole maata

viljeleviä — heinäsirkkojen tulo on riemun lähde. Nämä ihmiset
menevät säkkeineen ja useinpa kuormajuhtineen keräämään ja
tuomaan niitä kyliinsä; ja silloin niitä kootaan ja pannaan varastoon
suunnattomat kasat, samalla tapaa kuin viljaa.

Näistä asioista jutellessa kului ilta, kunnes oli aika laskeutua

makuulle. Kenttäkornetti meni ulos vielä kerran tarkastamaan tuulta;
ja sitten pienen kraalin ovi suljettiin, ja perhe kävi levolle.
 5. luku.

HEINÄSIRKKOJEN LENTO.

Kenttäkornetti nukkui varsin vähän. Levottomuus piti häntä

valveilla. Hän kääntelehti ja heittelehti ja ajatteli heinäsirkkoja. Toisin
ajoin hän nukahti ja uneksi heinäsirkoista, sirkoista ja kaikenlaisista
suurista pitkäsäärisistä, mulkosilmäisistä hyönteisistä. Hän oli iloinen,
kun ensi valonsäde tunkeutui hänen huoneensa pienen akkunan läpi.

Hän hypähti pystyyn; ja pysyen tuskin alallaan pukeutuakseen hän

ryntäsi ulos taivasalle. Oli vielä pimeä, mutta hän ei halunnutkaan
nähdä tuulta. Hänen ei tarvinnut nykäistä höyhensulkaa tai pitää
hattuansa ylhäällä. Totuus oli liian selvä. Navakka tuuli puhalsi —
lännestä!

Puoliksi ymmällä hän juoksi kauemmaksi ollakseen asiasta varma.

Hän juoksi, kunnes selviytyi aidoista, jotka ympäröivät kraaleja ja
puutarhaa.

Hän pysähtyi ja tunnusteli ilmaa. Valitettavasti oli hänen ensi

vaikutelmansa oikea. Tuuli puhalsi suoraan lännestä — suoraan
heinäsirkkaparvesta. Hän tunsi jo noista inhoittavista hyönteisistä
tulevaa hajua: ei ollut enää syytä epäillä.

Van Bloom palasi taloonsa apein mielin. Hänellä ei ollut enää

toivon rahtuakaan säästyä tuosta kauheasta vierailusta.

Hänen ensi ohjeensa oli, että kaikki talossa irrallaan olevat

liinavaatteet ja puvut piti koota ja pakata perhearkkuihin. Mitä!
Olisiko luultavaa, että heinäsirkat söisivät niitäkin?
 Kyllä, todellakin — sillä nämä kaikkinielevät elukat eivät ole
turhantarkkoja. Ne eivät näytä valikoivan mitään erikoisia kasveja.
Kirpeän tupakan lehdistä ne näyttävät pitävän yhtä paljon kuin
maissin makeista ja mehevistä. Ne nielevät pellava-, puuvilla-,
vieläpä flanellipalasiakin kuin ne olisivat kasvien pehmeitä vesoja.
Kivet, rauta ja kova puu ovat jotensakin ainoat esineet, jotka
säästyvät niiden raivoisalta pureksimiselta.

Van Bloom oli kuullut tästä, Hans oli siitä lukenut, ja Swartboy
vahvisti sen omasta kokemuksesta.

Siispä kaikki, mikä oli turmeltuvaa, pistettiin huolellisesti piiloon; ja

sitten valmistettiin murkina ja syötiin hiljaisuudessa.

Kaikkien kasvoilla kuvastui raskasmielisyys, koska hän, joka oli

kaikkien pää, oli hiljainen ja masentunut. Mikä muutos muutamassa
tunnissa! Vielä edellisenä iltana kenttäkornetti ja hänen pieni
perheensä nauttivat täysin onnestansa.

Oli vielä yksi toivo, vaikkakin heikko. Sataisiko kenties? Tai tulisiko
kylmä päivä?

Kummassakaan tapauksessa, sanoi Swartboy, eivät heinäsirkat

voisi kohota lentämään — sillä ne eivät voi lentää kylmällä tai
sateisella säällä. Jos sattuisi kylmä tai kostea päivä, täytyisi niiden
jäädä paikoilleen, ja ehkäpä tuuli kääntyisi jälleen, ennenkuin ne
jatkaisivat lentoansa. Tulisipa rankkasade tai kylmä, pilvinen päivä!

Turha pyyntö, turha toive! Puoli tuntia sen jälkeen, kun aurinko
nousi afrikalaisessa loistossa, ja sen kuumat säteet vinosti valahtivat
yli nukkuvan joukon, lämmittäen hyönteiset eloon ja toimintaan, ne
alkoivat ryömiä, hypellä, ja sitten kuin yhdestä yllykkeestä
lukemattomat joukot nousivat ilmaan. Tuuli pakotti niitä siihen
suuntaan, mihin se puhalsi — suoraan alttiiksiheitettyjä
maissivainioita kohti.

Lentoon lähdettyänsä ne olivat vähemmässä kuin viidessä

minuutissa kraalilla ja laskeutuivat ympäröiville vainioille kymmenin
tuhansin. Hidasta oli niiden lento, hiljaista niiden laskeutuminen, ja
alhaalla olijoiden silmissä ne näyttivät tuiskuavalta mustalta lumelta,
joka putoili suurin höyhenenkevyin hiutalein. Muutamassa
silmänräpäyksessä ne peittivät maan kokonaan, kunnes jokainen
maissinkorsi, joka kasvi ja pensas kantoi satoja. Ulompana
tasangollakin, niin kauas kuin silmä kantoi, olivat laidunmaat
paksulta niiden peitossa; ja kun suuri muuttoparvi sitten kulki talosta
itäänpäin, peittivät ne jälleen auringon kehrän kuin pimennys.

Ne näyttivät liikkuvan määrättyjen välimatkojen päässä toistaan

ylempänä, jälkijoukot alituisesti lentäen eturintamaan ja sitten
pysähtyen syömään, kunnes näiden edelle vuorostaan tulivat toiset,
jotka olivat lentäneet niiden ylitse samalla tapaa.

Niiden siipien aiheuttama ääni ei ollut vähimmin ihmeellinen ilmiö;

se muistutti tasaista tuulenhenkeä, joka leikitteli puiden lehvissä, tai
vesirattaan ääntä.

Kaksi tuntia kesti ylimenoa. Enimmän osan aikaa van Bloom ja

hänen väkensä olivat pysytelleet sisällä ovet ja ikkunat kiinni. Näin
he menettelivät välttääkseen tuota epämiellyttävää tulvaa, sillä
tuulen ajamat elukat iskevät usein poskea vastaan niin voimakkaasti,
että se tekee kipeää. He eivät myöskään halunneet tallata
epämieluisia häiritsijöitä ja survoa niitä jalkojensa alle, kuten heidän
olisi täytynyt tehdä, jos olisivat liikkuneet ulkosalla, missä maa oli
paksulta niiden peitossa.
 Myöskin sisään ryömi paljon hyönteisiä ovien ja ikkunoiden raoista,
ja ahnaasti ne nielivät kaikki kasvisaineet, joita sattui olemaan
lattialla.

Kun nuo kaksi tuntia olivat päättymäisillään, katsahti van Bloom

ulos. Sankin parvi oli kulkenut ohi. Aurinko paistoi jälleen; mutta
mihin se paistoi? Ei enää viheriöille vainioille eikä kukkaiseen
puutarhaan. Ei. Ympäri taloa, joka suunnalla, pohjoisessa, etelässä,
idässä ja lännessä, kohtasi silmää vain lohduton erämaa. Ei
ruohonkortta, ei lehteä näkynyt — yksinpä kaarnakin oli kuorittu
puista, jotka nyt seisoivat kuin Luojan käden surkastuttamina. Jos
tuli olisi hävittänyt maata, ei se olisi voinut jättää sitä autiommaksi ja
hyljätymmäksi. Ei ollut jäljellä puutarhaa, ei maissi- tai
tattarivainioita, ei ollut jäljellä maatilaa — kraali oli keskellä
erämaata!

Sanat eivät voi kuvata kenttäkornetin mielenliikutusta sillä

hetkellä.
Kynä ei voi kuvata hänen tuskaisia tunteitaan.

Moinen muutos kahdessa tunnissa! Hän saattoi tuskin luottaa

aisteihinsa — hän saattoi tuskin uskoa sitä todeksi. Tiesihän hän,
että heinäsirkat söivät hänen maissinsa ja vehnänsä ja puutarhansa
vihannekset; mutta hänen mielikuvituksensa oli ollut vallan
riittämätön kuvittelemaan sitä äärimmäistä hävitystä, joka todella oli
aikaansaatu. Koko maisema oli muuttunut toiseksi — ruohosta ei
ollut puhettakaan — puut, joiden ihanoita lehviä tuulenhenki vain
pari lyhyttä tuntia sitten leyhytteli, olivat nyt lehdettömiä, pahemmin
vahingoittuneita kuin talvella. Itse maankamara näytti muuttaneen
muotoa. Hän ei olisi tuntenut tätä omaksi maatilakseen. Jos omistaja
olisi ollut poissa heinäsirkkojen muuton aikana ja lähestynyt
saamatta tietoa tapahtumasta, niin on hyvin luultavaa, ettei hän olisi
tuntenut omaa asuinpaikkaansa.

Rodulleen ominaisesta tyyneydestä luopumatta kenttäkornetti jäi

pitkäksi aikaa äänettömäksi ja liikkumattomaksi.

Hänen lapsensa keräytyivät lähelle ja katselivat — nuoret sydämet

tuskaisesti sykkien. He eivät voineet täysin käsittää sitä vaikeata
asemaa, johon tämä tapaus oli heidät saattanut; ei heidän
isänsäkään sitä aluksi käsittänyt. Hän ajatteli ainoastaan hyvän
satonsa tuhoutuessa kärsimäänsä vahinkoa; ja jo tämäkin,
ottaessamme huomioon hänen eristetyn asemansa ja
mahdottomuuden asiata auttaa, oli kylliksi aiheuttamaan hänelle
varsin suurta huolta.

"Mennyttä! Kaikki mennyttä!" huudahti hän murheellisella äänellä.

"Onnetar — Onnetar — jälleen olet julma!"

"Isä! Elä sure", sanoi pehmeä ääni; "olemmehan kaikki vielä

elossa, olemmehan täällä luonasi"; ja samalla pieni valkea käsi
laskeutui hänen olalleen. Se oli suloisen Trüeyn käsi.

Tuntui kuin olisi enkeli hänelle hymyillyt. Hän kohotti lapsen

syliinsä ja hellyyden puuskassa painoi hänet sydämelleen. Tuo sydän
tunsi lohtua.

"Tuo minulle kirja", sanoi hän, puhutellen yhtä pojista.

Raamattu tuotiin — sen jykevät kannet avattiin — värssy valittiin

— ja kiitoslaulu kohosi keskellä erämaata.

Kirja suljettiin; ja muutamaksi hetkeksi kaikki polvistuivat

rukoukseen.
 Kun van Bloom nousi jälleen pystyyn ja katsahti ympärilleen, näytti
erämaa vielä kerran "iloitsevan ja kukoistavan kuin ruusu".

Sellaisia taikavoimia ovat alistuvaisuus ja nöyryys ihmissydämelle.

6. luku.

VALJAISIIN JA LIIKKEELLE.

Vaikka van Bloom luottikin täydesti korkeimman olennon

suojelukseen, tiesi hän, ettei tullut jättää kaikkea Jumalan huomaan.
Sellaista uskontoa ei hänelle oltu opetettu; ja hän ryhtyi heti toimeen
selviytyäkseen ikävästä asemasta, johon hän oli joutunut.

Ikävä asema! Niinköhän! Se oli enemmän kuin ikävä, kuten

kenttäkornetti alkoi huomata. Se oli vaarallinen.

Kuta enemmän van Bloom mietti, sitä varmemmaksi hän tästä tuli.
He olivat keskellä synkkää, paljasta tasankoa, joka vailla ainoatakaan
viheriäistä laikkaa levisi niin kauas kuin silmä kantoi. Kuinka paljon
kauemmaksi, sitä hän ei voinut arvata; mutta hän tiesi, että
muuttoheinäsirkkojen hävitykset toisinaan ulottuivat tuhansien
mailien alalle. Oli varmaa, että juuri ohi kulkenut oli levinnyt hyvin
laajalti.

Selvää oli, ettei hän enää voinut jäädä kraaliinsa. Hänen

hevosensa, karjansa ja lampaansa eivät voisi elää ravinnotta; ja jos
ne tuhoutuisivat, mistä hän ja hänen perheensä saisivat
elatuksensa? Hänen oli pakko jättää kraali. Hänen täytyi lähteä
laitumen hakuun aikaa tuhlaamatta, — heti. Elukat, jotka yli
tavallisen ajan olivat tarhaan suljettuina, ilmaisivat jo erilaisin
huudoin kärsimättömästi haluavansa ulos. Pian niillä olisi nälkä; ja
vaikeata oli sanoa, milloin niille voitaisiin ruokaa hankkia.

Ei ollut varaa aikaa hukata. Joka tunti oli tärkeä — ei

minuuttejakaan saanut tuhlata neuvottomassa epäröimisessä.

Kenttäkornetti käytti ainoastaan muutaman hetkisen harkitakseen.

Nousisiko hän jonkun parhaimman hevosensa selkään ja ratsastaisi
yksin laidunta etsimään vai olisiko parasta valjastaa vankkurien
eteen ja ottaa kaikki heti mukaan?

Pian hän ratkaisi pitäen jälkimmäistä menettelyä edullisempana.

Joka tapauksessa hänen olisi ollut pakko muuttaa nykyiseltä
paikaltansa — jättää kraali kokonaan.

Hän voisi yhtä hyvin ottaa kaikki mukaansa heti. Jos hän lähtisi
yksin, voisi kestää kauan, ennenkuin hän löytäisi ruohoa ja vettä —
sillä molempia tarvittiin välttämättä — ja sillaikaa hänen karjansa
saisi kärsiä.

Nämä ja muut mietteet aiheuttivat hänen päätöksensä valjastaa ja

lähteä matkalle vankkureineen, hevosineen, karjoineen, lampaineen,
taloustavaroineen ja koko perheineen.

"Valjaisiin ja liikkeelle" kuului käsky; ja Swartboyn, joka ylpeili

saavuttamastaan vankkurien ajajan maineesta, nähtiin heiluttavan
bamburuoskaansa kuin pitkää ongenvapaa.

"Valjaisiin ja liikkeelle!" kertasi Swartboy sitoen kahdenkymmenen

jalan siimaansa uutta "paukuttajaa", jonka oli punonut
antiloopinnahasta.
 "Valjaisiin ja liikkeelle!" toisti hän, saaden suunnattoman
ruoskansa paukkumaan pistolin lailla; "kyllä, baas, minä valjastaa";
ja saatuaan selville, että hänen "voorslag'insa" oli oikeassa
kunnossa, Swartboy asetti bambu-varren talon seinää vasten ja meni
kraaliin kootakseen vetojuhdat.

Suuret vankkurit, sitä lajia, joita jokainen Kap-farmari omistaa ja

joista hän ylpeilee, olivat talon seinämällä. Nämä ensiluokkaiset
ajoneuvot — oikeat katetut vankkurit — oli tehty kenttäkornetille
parempina päivinä, ja niissä hänellä oli ollut tapana viedä vaimonsa
ja lapsensa "nachtmaalille" ja vrolykheideihin (huveihin). Siihen
aikaan veti niitä kahdeksan komean hevosen valjakko ratisevin
pyörin. Valitettavasti oli niiden sijalla nyt härkiä; sillä van Bloomilla oli
vain viisi hevosta hevostarhassaan, ja ne tarvittiin ratsuiksi.

Mutta vankkurit olivat melkein yhtä hyvät kuin ennenkin —

melkein yhtä hyvät kuin niiden ollessa kenttäkornetin naapurien,
Graaf Reinetin buurien kateutena. Mitään ei ollut särkynyt. Kaikki oli
paikoillaan — "voorkist" ja "achter-kist" ja sivu-arkut. Niissä oli
lumivalkea katos, jossa oli "fore-clap" ja "after-clap" ja sisäpuolella
taskut, kaikki täydellisinä; ja pyörät somasti veistetyt, hyvin sijoitettu
ajomiehen istuin ja "disselboom" (vehmaro) sekä vankka
puhvelinnahkainen "trektow" (vetohihna). Mitään ei puuttunut, mitä
vankkureissa tulee olla. Ne olivat todellakin paras osa
kenttäkornetille jäänyttä omaisuutta, sillä ne olivat yhtä arvokkaat
kuin kaikki härät, karja ja lampaat hänen taloudessaan.

Sillaikaa kun Swartboy Hendrikin avustamana otti kiinni kaksitoista

vetojuhtaa ja kiinnitti niitä vankkurien vehmaroon ja vetohihnoihin,
kuormitti "baas" itse, Hansin, Tottyn sekä myös Trüeyn ja pikku Janin
auttamana, huone- ja tarvekaluja. Tämä ei ollut vaikea tehtävä.
Pienen kraalin "kotijumalat" eivät olleet lukuisat, ja pian ne olivat
sijoitetut tilavien ajoneuvojen joko sisäpuolelle tai ympärille.

Noin tunnin kuluttua olivat vankkurit kuormitetut, härät valjaissa,

hevoset satuloituina, ja kaikki oli valmista liikkeelle lähtöä varten.

Ja nyt nousi kysymys: minne?

Tähän asti van Bloom oli vain ajatellut pääsemistä tältä paikalta —
paeta ympäröivän aution erämaan tuolle puolen.

Nyt oli välttämätöntä päättää mihin suuntaan oli matkattava —

perin tärkeä mietittävä.

Todella tärkeä, kuten pieni harkinta osoitti. Menisivätkö he siihen

suuntaan, johon heinäsirkat olivat menneet, vai siihen, josta ne
olivat tulleet? Kummallakin taholla he saisivat mahdollisesti matkata
useampia kymmeniä maileja tapaamatta suupalaakaan ruohoa
nälkäisille elukoille; ja siinä tapauksessa ne sortuisivat maahan ja
menehtyisivät.

Tai matkustajat voisivat kulkea johonkin muuhun suuntaan ja

löytää ruohoa, mutta ei vettä. Vedettä he saisivat pelätä ei
ainoastaan karjan, vaan itsensäkin tähden — pelätä henkensä
menettämistä. Tärkeätä oli siis, mihin päin he kääntyisivät.

Ensin kenttäkornetti mietti lähteä siirtokuntaa kohti. Lähin vesi sillä

suunnalla oli noin viidenkymmenen mailin päässä. Se oli kraalista
itäänpäin. Heinäsirkat olivat menneet juuri sille taholle. Ne olivat jo
tähän mennessä hävittäneet koko maan — ehkäpä veteen asti tai
sen tuollekin puolelle.

Olisi perin uhkarohkeata lähteä siihen suuntaan.

 Pohjoispuolella oli Kalaharin erämaa. Toivotonta olisi ohjata
kulkunsa pohjoiseen. Van Bloom ei tiennyt ainoatakaan keidasta
erämaassa. Sitäpaitsi olivat heinäsirkat tulleet pohjoisesta. Kun ne
ensin havaittiin, ajautuivat ne etelää kohden; ja siitä asti, kun niiden
nähtiin kulkevan tähän viimemainittuun suuntaan, olivat ne jo
epäilemättä hävittäneet tasankoa kauas etelään.

Kenttäkornetin ajatukset kääntyivät nyt länteen. On totta, että

parvi oli viimeksi lähestynyt lännen puolelta; mutta van Bloom arveli
niiden ensin tulleen pohjoisesta ja tuulen äkillisen kääntymisen
saattaneen ne muuttamaan suuntaa. Hän luuli, että länttä kohti
kulkemalla päästäisiin pian ulkopuolelle sitä aluetta, jonka ne olivat
paljaaksi riistäneet.

Hän tunsi jonkun verran lännenpuolista tasankoa — ei paljoa

kylläkään, mutta tiesi, että noin neljänkymmenen mailin päässä oli
lähde, jonka ympärillä oli hyviä laidunmaita ja jonka veteen hän voisi
turvata. Hän oli kerran käynyt siellä hakiessaan erästä elukkaansa,
joka oli kulkenut niin kauaksi. Se oli silloin todellakin näyttänyt
karjalle paremmalta kuin hänen oma paikkansa, ja hän oli usein
ajatellut muuttaa sinne. Sen suuri etäisyys asutuista siirtomaista oli
estänyt häntä niin tekemästä. Vaikka hän olikin kaukana rajan
takana, oli hän yhä jonkinlaisessa yhteydessä siirtomaan kanssa, kun
sitävastoin yhteyden ylläpito olisi äärimmäisen vaikeata
kaukaisemmalta seudulta.

Nyt kun muutkin syyt puhuivat sen puolesta, palasivat hänen

ajatuksensa vielä kerran tuolle lähteelle; ja harkittuaan vakavasti
vielä hetkisen hän päätti lähteä liikkeelle länteen päin.

Swartboyn käskettiin kääntää ympäri ja suunnata länttä kohti.

Bushmanni hypähti viipymättä istuimelleen "voorkist'ille", paukautti
mahtavaa piiskaansa, pani pitkän valjakkonsa suoristumaan ja lähti
liikkeelle yli lakeuden.

Hans ja Hendrik olivat jo satulassa ja tyhjennettyään kraalit

elukoista ajoivat koirien avulla ammuvia ja määkiviä eläimiä
edellänsä.

Trüey ja pikku Jan istuivat Swartboyn vierellä vankkurien etu-

arkulla; ja soman hyppykauriin suuret pyöreät silmät näkyivät
uteliaina kurkistelevan katoksen alta.

Heittäen viime silmäyksen autioon kraaliinsa kenttäkornetti käänsi

hevosensa ja ratsasti vankkurien jälkeen.

7. luku.

VETTÄ! VETTÄ!

Eteenpäin kulki pieni karavaani, mutta ei hiljaisuuden vallitessa.

Swartboyn ääni ja piiska pitivät melkein yhtämittaista hälinää.
Viimemainitun paukutus kuului selvästi enemmän kuin mailin päähän
lakeudella, kuten yhä uudistuvat musketin laukaukset. Hendrik myös
huuteli aika lailla; olipa tavallisesti hiljaisen Hansinkin pakko käyttää
ääntänsä jouduttaakseen laumaa eteenpäin oikeaan suuntaan.

Silloin tällöin huudettiin molempia poikia Swartboyta auttamaan,

etunenässä kulkevien härkien tullessa uppiniskaisiksi tai laiskoiksi ja
tahtoessa kääntyä oikealta suunnalta. Silloin joko Hans tai Hendrik
karahutti paikalle, käänsi elukat oikealle tolalle ahkerasti käyttäen
"jambokia" niiden kylkiä vasten.
 Tämä "jambok" on uppiniskaisen härän ankara kurittaja. Se on
joustava, sarvikuonon tai virtahevon nahasta tehty ruoska —
virtahevon nahka on parasta —, miltei kuuden jalan pituinen,
suipeten tyvestä kärkeen.

Milloin tahansa etunenässä olevat härät käyttäytyivät huonosti

eikä Swartboy ulottunut niihin pitkällä piiskallaan, oli Hendrik aina
valmis kutkuttamaan elukoita lujalla jambokillaan; siten hän pelotti
niitä hyvään käytökseen. Toinen pojista olikin melkein koko ajan
niiden vieressä.

Useimpia härkävaljakoita Etelä-Afrikassa seuraa tavallisesti

"ohjaaja". Mutta kenttäkornetin härät oli totutettu vetämään
vankkureita ilman ohjaajaa siitä lähtien, kun hottentotti-palvelijat
menivät tiehensä; ja Swartboy oli ajanut useita maileja ilman muuta
apua kuin pitkä piiskansa. Mutta härät olivat nyt vauhkoja ja hurjia,
kaiken näyttäessä omituiselta heinäsirkkojen kuljettua tästä päällitse;
sitäpaitsi olivat hyönteiset pyyhkineet pois joka tien tai polun, jota
härät olisivat seuranneet. Maanpinta oli kauttaaltaan samannäköistä
— ei ollut jälkeä, ei merkkiä. Van Bloom itsekin saattoi vaivoin tuntea
seudun rajapiirteet, ja hänen täytyi ohjata kulkunsa auringon
mukaan. Hendrik oli enimmäkseen etumaisten härkien vierellä.
Hansin ei ollut vaikea ajaa laumaa, kun kerran oli päästy kunnolla
liikkeelle. Pelontunne piti elukat koossa, ja kun ei ollut ruohoa
kummallakaan puolella viekottelemassa niitä harhailuihin, kulkivat ne
eteenpäin tasaisesti.

Van Bloom ratsasti etunenässä ohjatakseen karavaania. Ei hän

eikä kukaan muukaan ollut tehnyt mitään muutosta puvussaan, vaan
he matkustivat arkitamineissaan. Kenttäkornetti itse oli useimpien
buurien tavalla puettu — laajoihin nahkaisiin housuihin, joita siinä
maassa nimitetään "crackereiksi". Hänellä oli vihreäverkainen suuri,
väljä nuttu avaroine ulkotaskuineen; hirven vasikan nahasta tehdyt
liivit; suunnaton valkea huopahattu, jossa oli mitä leveimmät lierit; ja
jalassa afrikalaisesta värjäämättömästä nahasta tehdyt paksut
kengät, joilla buurien kesken on nimenä "feldt-schoenen"
(kenttäkengät). Hänen satulansa yli oli levitetty "kaross" eli
leopardinnahkainen vaippa, ja olallaan hän kantoi "roeriaan" —
suurta sileäputkista pyssyänsä, joka oli noin kuuden jalan mittainen
ja jossa oli vanhanaikainen piilukko — aika kantamus jo sekin.
Tällaiseen pyssyyn buuri panee kaiken luottamuksensa; ja joskin
amerikkalainen aarniometsien mies olisi ensi näkemällä valmis
nauramaan moiselle aseelle, muuttaisi vähempikin tutustuminen
buurin maahan hänen mielipiteensä "roerista". Hänen oma aseensa
— pienireikäinen rihlapyssy, jonka luoti on hernettä vähäisempi —
olisi melkein hyödytön sitä suurta riistaa vastaan, joka buurien
maassa asustaa. Afrikan lakeuksilla on mestariampujia ja oivia
metsästäjiä, kuten Amerikan aarniometsissä tai preirieillä.

Kenttäkornetin sivulla, hänen vasemman käsivartensa alla

pyöreäksi käyristyen, oli suunnaton ruutisarvi — sellaista kokoa, jota
ainoastaan afrikalaiset härät päässänsä kantavat. Se oli Bechuana-
maasta, vaikka miltei kaikille Kap-maankin härille kasvaa
suunnattoman suuret sarvet. Kenttäkornetti säilytti siinä
luonnollisesti ruutia, ja jos se oli täynnä, täytyi siihen mahtua
vähintään puolisen tusinaa naulaa. Hänen oikealla sivullaan riippuva
leopardinnahkainen patruunakotelo, vyöhön pistetty
metsästyspuukko ja hatunnauhan silmuun pistetty merenvahapiippu
täydensivät "trek-buuri" van Bloomin varustukset.

Hans ja Hendrik olivat jokseenkin samoin puettuja, asestettuja ja

varustettuja. Heidän housunsa olivat tietysti parkitusta
lampaannahasta, leveät — kuten kaikkien nuorien buurien housut —
ja heilläkin oli nutut ja "feldt-schoenen" sekä leveälieriset valkeat
hatut. Hansilla oli kevyt haulikko, kun taas Hendrikin aseena oli
tukeva rihlapyssy sitä lajia, joka tunnetaan "jääkärin" nimellä —
oivallinen pyssy suurta riistaa varten. Tästä aseesta Hendrik oli hyvin
ylpeä, ja hän oli harjaantunut osaamaan naulanpäähän ampuessaan
sillä lähes sadan askeleen päästä. Hendrik oli ennen muita seurueen
tarkka-ampuja. Kummallakin pojalla oli myös suuri puolikuun
muotoinen ruutisarvi ynnä patruunakotelo; ja kummankin satulaan
oli hihnoilla kiinnitetty vaippa eli "kaross", joka erosi heidän isänsä
vaipasta ainoastaan sinä, että hänen oli kallisarvoista
leopardinnahkaa, kun taas heidän oli tavallisempaa lajia, toinen
antiloopin-, toinen sakaalinnahkaa. Pikku Janillakin oli leveät housut,
nuttu, "feldt-schoenen" ja leveäreunainen hattu, — vaikkakin vain
metrin mittainen, oli Jan todellakin, mitä pukuun tulee, isänsä
täydellinen kuva — buurin perikuva pienoiskoossa. Trüey oli
vaatetettu siniseen villahameeseen somine liiveineen, jotka olivat
taidokkaasti ommellut ja kirjaillut hollantilaiseen tapaan; vaaleilla
kiharoillaan hänellä oli kevyt olkinen aurinkohattu nauhoineen ja
nyöreineen. Totty oli hyvin yksinkertaisesti puettu kestävään
kotikutoiseen, ilman mitään päähinettä. Mitä Swartboyhin tulee,
olivat vanhat nahkaiset "crackerit" ja raitainen paita hänen ainoat
vaatekappaleensa, paitsi lampaannahkaista "karossia". Sellaiset
olivat matkustajiemme puvut.

Tasanko oli paljaaksi hävitetty runsaasti parikymmentä mailia.

Elukat eivät löytäneet suupalaakaan, eikä vettä ollut ensinkään.
Aurinko paistoi kirkkaasti pitkin päivää, liiankin kirkkaasti, sillä sen
säteet olivat yhtä polttavat kuin kuumassa vyöhykkeessä. Matkaajat
olisivat tuskin jaksaneet kestää niitä, jollei kova tuuli olisi puhaltanut
kaiken aikaa. Mutta onnettomuudeksi se puhalsi suoraan vasten
heidän kasvojaan, ja kuivat "karoot" eivät milloinkaan ole pölyttömiä.
Heinäsirkkojen kauan kestänyt hyppiminen miljoonin hennoin säärin
oli möyhentänyt maanpintaa; ja nyt tomua tuprusi vapaasti tuulessa.
Kokonaiset pölypilvet ympäröivät pientä karavaania ja tekivät heidän
eteenpäinkulkunsa sekä vaikeaksi että vastenmieliseksi. Jo aikoja
ennen iltaa heidän vaatteensa olivat tomun peitossa, suut sitä
täynnä ja silmät ärtyneet.

Mutta kaikki tuo ei merkinnyt mitään. Kauan ennen iltaa he

tunsivat suurempaa pulaa — veden puutetta!

Kiirehtiessään lähtemään kraalinsa autiosta läheisyydestä van

Bloom ei ollut muistanut varata vettä vankkureihin — surkea
laiminlyönti Etelä-Afrikan kaltaisessa maassa, missä lähteet ovat
harvinaisia ja juoksevien virtojen tapaaminen epävarmaa. Surkea
laiminlyönti todellakin, kuten he nyt huomasivat — sillä paljon ennen
yön tuloa he kaikki vaikeroivat vettä — kaikki yhtä lailla kärsien
janon tuskia.

Van Bloomia janotti, mutta hän ei ajatellut itseänsä muutoin kuin

kärsien itsesyytöksistään. Hän moitti itseänsä siitä, että oli lyönyt
laimin hankkia tarpeellisen määrän vettä. Hän oli syypää kaikkien
muiden kärsimykseen. Hän tunsi itsensä viheliäiseksi ja nöyryytetyksi
huolimattomuutensa tähden.

Hän ei voinut luvata heille mitään lievennystä — ei ainakaan

ennen lähteelle saapumista. Hän ei tiennyt lähempänä mitään vettä.

Mahdotonta olisi saapua lähteelle sinä iltana. Oli jo myöhä heidän

lähtiessään. Härät kulkevat hitaasti. Puolet välimatkasta ne voisivat
taivaltaa ennen auringonlaskua.
 Saadakseen vettä heidän tulisi taivaltaa kaiken yötä; mutta sitä he
eivät voineet monesta syystä tehdä. Härät tarvitsivat lepoa — sitä
enemmän kun olivat nälissään; ja nyt van Bloom huomasi liian
myöhään toisen tekemänsä laiminlyönnin — hän ei ollut kerännyt,
heinäsirkkojen ohilentäessä, näitä riittävää määrää antaakseen
karjallensa ruoaksi.

Tätä tapaa usein käytetään samanlaisissa olosuhteissa, mutta

kenttäkornetti ei ollut tullut sitä ajatelleeksi; ja kun ainoastaan vähän
heinäsirkkoja laskeutui kraaleihin, joihin eläimet olivat teljetyt, olivat
nämä siis olleet ruoatta edellisestä päivästä lähtien. Härät etenkin
näyttivät heikkouden oireita ja vetivät vankkureita laiskasti, joten
Swartboyn ääni ja pitkä piiska olivat alituisessa työssä.

Mutta oli muitakin syitä, joiden tähden heidän olisi pysähdyttävä

yön tullessa. Kenttäkornetti ei ollut varsin varma suunnasta. Hän ei
voisi yön aikana seurata sitä, kun ei ollut tien varjoakaan häntä
ohjaamassa. Sitäpaitsi olisi vaarallista taivaltaa yöllä, sillä silloin
Afrikan yöllinen ryöväri, raivoisa leijona, on liikkeellä.

Heidän olisi siis pakko pysähtyä yöksi, saivat sitten vettä tai ei.

Oli vielä puolisen tuntia auringonlaskuun van Bloomin päästessä

tähän ratkaisuun. Hän jatkoi kulkua vähän kauemmaksi vain siinä
toivossa, että saapuisi paikalle, jossa olisi ruohoa. He olivat nyt
enemmän kuin kahdenkymmenen mailin päässä lähtökohdastaan, ja
yhä heinäsirkkain synkät jäljet peittivät tasankoa. Ei vieläkään
ruohoa näkyvissä, pensaat yhä lehdettömiä ja kuorituita!

Kenttäkornetti alkoi uskoa vaeltavansa suoraan siihen suuntaan,

josta heinäsirkat olivat tulleet. Länteen hän kulki, sen hän tiesi.
Mutta hän ei ollut vielä varma siitä, ettei muuttoparvi ollutkin
lähestynyt lännestä, pohjoisen asemasta. Jos niin olisi, saisivat he
kenties kulkea päiviä, ennenkuin näkisivät ruohotilkkua.

Nämä ajatukset huolettivat häntä, ja levottomin silmin hän

tarkasteli lakeutta ylt'yleensä, edestään samoin kuin vasemmalta ja
oikealta.

Tarkkasilmäisen bushmannin huudahdus teki ilahuttavan

vaikutuksen.
Hän näki ruohoa edessä päin. Hän näki muutamia pensaita ja lehtiä!
Ne olivat vielä noin mailin päässä, mutta härät liikkuivat ripeämmin
eteenpäin, ikäänkuin olisivat ymmärtäneet ilmoituksen.

Kuljettuansa vielä mailin he saavuttivat ruohoa todellakin. Se oli

niukka laidun kuitenkin — muutamia hajallaan olevia korsia kasvoi
punertavassa maassa, mutta ei ainoassakaan paikassa
suupalaksikaan härälle. Sitä oli juuri paraiksi turhilla toiveilla
kiusaamaan elukkaparkoja voimatta täyttää niiden vatsaa. Se
varmensi kuitenkin van Bloomille, että he olivat nyt päässeet
heinäsirkkain jälkien tuolle puolelle; ja hän jatkoi kulkuaan hiukan
kauemmaksi toivoen laitumen paranevan.

Niin se ei kuitenkaan käynyt. Seutu, jonka läpi he samosivat, oli

villiä hedelmätöntä tasankoa — melkein yhtä tyhjää kasvullisuudesta
kuin sekin, jonka kautta he tähän asti olivat matkanneet. Sen autius
ei enää johtunut heinäsirkoista, vaan veden puutteesta.

Heillä ei ollut enää aikaa etsiä laidunta. Aurinko oli jo

taivaanrannan alapuolella heidän pysähtyessään riisuakseen valjaat.

Olisi pitänyt pystyttää kraali karjalle ja toinen lampaille ja vuohille.

Siellä oli kyllin pensaita, joista ne olisi voinut laatia, mutta kelläpä
tuossa väsyneessä joukossa oli voimaa katkoa niitä ja laahata
paikalle?

Oli kyllin työtä — teurastaa lammas illalliseksi ja kerätä sen

valmistamiseen tarvittavat puut. Mitään kraalia ei tehty. Hevoset
sidottiin vankkurien ympäri. Härät, karja, lampaat ja vuohet laskettiin
vapaiksi ja saivat mennä minne halusivat. Koska lähellä ei ollut
mitään houkuttelevaa laidunta, toivottiin, etteivät ne pitkän matkan
vaivojen jälkeen harhailisi kauas leiritulesta, jota poltettiin läpi koko
yön.

8. luku.

LAUMAN KOHTALO.

Mutta ne karkasivat sittenkin.

Kun päivä koitti ja matkaajat katsahtivat ympärilleen, eivät he

nähneet päätäkään koko karjasta tai häristä. Oli sentään yksi jäljellä,
ainoastaan yksi — lypsylehmä. Totty oli, lypsettyään edellisenä
iltana, jättänyt sen sidottuna erään pensaan luo ja siinä se vieläkin
oli. Kaikki muut olivat tipotiessään, lampaat ja vuohet myöskin.

Minne ne olivat karanneet?

Noustiin hevosten selkään ja etsittiin. Lampaat ja vuohet löydettiin

joittenkin pensaitten keskeltä, ei kovinkaan kaukaa; mutta pian
havaittiin toisten elukoiden olevan peräti poissa.
 Niiden jälkiä seurattiin maili tai pari. Ne johtivat takaisin juuri
samaa tietä, jota oli tultu; eikä ollut enää epäilystäkään siitä, että ne
olisivat palanneet kraalille.

Saada niitä kiinni, ennenkuin ne ehtisivät sinne, oli vaikeata, tuskin

lainkaan mahdollista. Niiden jäljet osoittivat, että ne olivat kulkeneet
hyvää vauhtia — joten ne näihin aikoihin varsin luultavasti olivat jo
saapunet entiseen kotiinsa.

Tämä oli surullinen huomio. Olisi ollut turhaa vaivaa seurata niitä
janoisilla ja nälkäisillä hevosilla; mutta kuinka saataisiin vankkurit
ilman vetojuhtia kuljetetuiksi edelleen lähteelle?

Näyttiin olevan pahassa pulassa; mutta lyhyen neuvottelun jälkeen

ajatteleva Hans ehdotti erästä ratkaisua.

"Emmekö voi valjastaa hevosia vankkurien eteen?" kysyi hän.

"Kaikki viisi kykenisivät varmasti vetämään ne lähteelle."

"Mitä! Ja jättäisimmekö karjan jälkeemme", sanoi Hendrik.

"Jollemme mene niitä hakemaan, niin ne kaikki tuhoutuvat, ja sitten
—"

"Voimme mennä niitä etsimään myöhemmin", vastasi Hans;

"mutta eikö ole parempi ensin kiiruhtaa edelleen lähteelle ja
annettuamme hevosten hiukan levätä palata härkiä hakemaan?
Näihin aikoihin ne ovat jo ehtineet kraalille. Onhan niillä siellä vettä
joka tapauksessa, ja pitäähän se ne hengissä, kunnes ehdimme
sinne."

Hansin ehdottama menettely näytti kylläkin mahdolliselta. Se oli

joka tapauksessa paras suunnitelma, jota he saattoivat noudattaa; ja
niinpä he ryhtyivät oitis sitä toteuttamaan. Hevoset valjastettiin
vankkurien eteen parhaalla mahdollisella tavalla. Onneksi oli
ajoneuvoissa säilössä muutamia vanhoja hevosenvaljaita, ja ne
otettiin esille ja järjesteltiin parhaan mukaan.

Kaksi hevosta kiinnitettiin vehmaroon "aisahevosiksi"; kaksi muuta

soveliaan pituiseksi leikattuun vetohihnaan; ja viides hevonen
asetettiin eteen ohjaajaksi.

Kun kaikki oli valmista, nousi Swartboy jälleen etuarkulle, kokosi

ohjaksensa, paukautti piiskaansa ja pani valjakkonsa liikkeelle.
Kaikkien iloksi suunnattomat, raskaasti kuormitetut vankkurit lähtivät
paikoiltaan yhtä kevyesti kuin jos edessä olisi ollut täysi valjakko.

Van Bloom, Hendrik ja Hans kohottivat ilohuudon niiden kulkiessa

heidän ohitsensa ja pannen lehmän, lammaslauman ja vuohet
liikkeeseen kulkivat rivakasti perässä. Pikku Jan ja Trüey ajoivat yhä
vankkureissa; mutta muut matkasivat nyt jalan, osaksi koska heillä
oli lauma ajettavana, osaksi kun eivät tahtoneet lisätä hevosten
kuormaa.

Kaikki he kärsivät suuresti janosta, mutta he olisivat kärsineet vielä

enemmän, jollei olisi ollut tuota kallisarvoista elukkaa, joka nyt
nopeasti asteli vankkurien jäljessä — lehmää — "vanhaa kreiviä",
kuten sitä nimitettiin. Se oli antanut useita litroja maitoa sekä
edellisenä iltana että sinä aamuna; ja tämä hyvään aikaan tullut
avustus oli tuottanut melkoista lievitystä matkailijoillemme.

Hevoset käyttäytyivät mainiosti. Huolimatta valjaittensa

epätäydellisyydestä ja sopimattomuudesta ne vetivät vankkureita
kuin ei olisi ainoatakaan hihnaa eikä solkea puuttunut. Ne näyttivät
tietävän, että niiden hyvä isäntä oli pulassa, ja olivat päättäneet
vetää hänet pois sieltä. Ehkäpä ne myöskin vainusivat lähdevettä
edessänsä. Joka tapauksessa, ennenkuin olivat montakaan tuntia
olleet valjaissa, ne vetivät vankkureita läpi soman pienen laakson,
jota peitti vihreä, niityn kaltainen nurmikko; ja kun vielä oli viisi
minuuttia kulunut, seisoivat ne pysäytettyinä viileän kristallisen
lähteen lähistöllä.

Pian olivat kaikki juoneet mielin määrin ja tunsivat itsensä

virkistyneiksi. Hevoset laskettiin ruohikkoon ja muut elukat
päästettiin laitumelle. Hyvä tuli tehtiin lähelle lähdettä ja lampaan
neljännes keitettiin — sitä matkailijat söivät päivälliseksi — ja sitten
kaikki istuutuivat odottamaan, että hevoset tulisivat ravituiksi.

Kenttäkornetti, istuen yhdellä vankkurien arkuista, poltteli pitkää

piippuansa. Hän olisi voinut olla tyytyväinen, jollei olisi ollut yhtä
seikkaa — karjan karkaamista.

Hän oli saapunut ihanalle laidunmaalle — jonkinlaiseen villeillä

tasangoilla olevaan keitaaseen, jossa oli metsää, vettä ja ruohoa —
kaikkea, mitä "vee-buurin" sydän saattoi toivoa. Se ei näyttänyt
olevan kovinkaan laaja alue, mutta kyllin suuri elättämään karjaa
useita satoja päitä — kylliksi hyvinkin melkoiselle karjatilalle. Se olisi
ihailtavasti vastannut hänen toiveitaan; ja jos hän olisi onnistunut
tuomaan sinne härkänsä ja karjansa, olisi hän tällä hetkellä tuntenut
itsensä hyvinkin onnelliseksi. Mutta ilman niitä, mitä hyödytti mainio
laidun? Mitä hän voisi sillä tehdä, kun ne eivät olleet sitä
käyttämässä? Ne olivat hänen rikkautensa — ainakin hän oli toivonut
aikoinaan, että niiden lisääntyminen karttuisi varallisuudeksi. Ne
olivat kaikki erinomaista rotua; ja paitsi hänen kahtatoista
vetojuhtaansa ja yhtä tai kahta pitkäsarvista Bechuana-härkäänsä
olivat kaikki muut oivallisia nuoria lehmiä, joiden arveltiin pian
kasvavan suureksi laumaksi.

Hänen levottomuutensa eläinten tähden teki hänelle tietysti

mahdottomaksi nauttia hetkenkään rauhaa, kunnes hän pääsisi
takaisin niitä etsimään. Hän oli ottanut piippunsa esille vain
kuluttaakseen aikaa hevosten rouskutellessa ruohoa. Niin pian kuin
niiden voimat olisivat hiukan vahvistuneet, oli hänen aikomuksensa
ottaa niistä kolme vankinta ja ratsastaa takaisin kraalille Hendrikin ja
Swartboyn kanssa.

Niin pian kuin hevoset siis olivat kunnossa ajoa varten jälleen,
otettiin ne kiinni ja satuloitiin, ja van Bloom, Hendrik ja Swartboy
nousivat selkään ja lähtivät, Hansin jäädessä leiristä huolta
pitämään.

He ratsastivat vinhaa vauhtia päättäen matkata kaiken yötä ja, jos

mahdollista, ehtiä kraalille ennen aamua. Viimeisessä paikassa,
missä heidän matkansa varrella oli ruohoa, he riisuivat satulat ja
antoivat hevostensa levätä ja virkistyä. He olivat ottaneet mukaansa
muutaman viipaleen paahdettua lammasta, ja tällä kertaa he eivät
olleet unhottaneet täyttää kurpitsaleilejänsä vedellä — jottei heidän
jälleen tarvitsisi kärsiä janoa. Tunnin pysähdyksen jälkeen he
jatkoivat matkaansa.

Oli jo tullut yö heidän saapuessaan siihen paikkaan, missä härät

olivat jättäneet heidät; mutta oli kirkas kuutamo, ja he saattoivat
seurata vankkurien pyöräin jälkiä, jotka selvästi huomasi
kuunvalossa. Silloin tällöin van Bloom käski, ollakseen asiasta varma,
Swartboyn tutkia jälkiä ja katsoa, oliko karja yhä kulkenut takaisin
päin. Bushmannilla ei ollut suurta vaivaa tähän vastatessaan. Hän
hyppäsi satulastaan ja, kumartuen maata kohti, vastasi
viivyttelemättä. Ja joka kerran oli vastaus myönteinen. Eläimet olivat
varmasti menneet vanhaan kotiinsa takaisin.

Van Bloom uskoi heidän ne varmasti löytävän sieltä, mutta

tapaisivatko he ne elossa? Se kysymys teki hänet huolestuneeksi.

Elukat saivat vettä lähteestä, mutta ruokaa — mistä? Palaakaan ne

eivät mistään löytäisi, ja eikö nälkä olisi ehtinyt jo tuhota niitä
kaikkia?

Päivä alkoi sarastaa, kun he saivat näkyviinsä entisen asuinpaikan.

Se tarjosi perin omituisen näyn. Ei yksikään noista kolmesta olisi sitä
tuntenut. Heinäsirkkani hävitysretken jälkeen se näytti vallan
muuttuneelta, mutta nyt siinä oli jotain muuta, mikä lisäsi sen
ulkomuodon omituisuutta. Näytti siltä kuin olisi rivi merkillisiä
esineitä asetettu katonharjalle ja kraalin seinämiä pitkin. Mitä olivat
nuo omituiset esineet, sillä rakennuksiin ne eivät varmastikaan
kuuluneet? Tämän kysymyksen teki van Bloom, osaksi itselleen,
mutta kyllin äänekkäästi, jotta toiset saattoivat sen kuulla.

"Vogles", (korppikotkia) vastasi Swartboy.

Varmasti siinä olikin rivi korppikotkia, jotka näkyivät istuvan pitkin

seiniä.

Näiden saastaisten lintujen näkeminen oli enemmän kuin pahaa

ennustavaa. Se täytti van Bloomin pelolla. Mitä ne siellä saattoivat
tehdä? Siellä lähellä täytyi olla haaskoja.

Seurue ratsasti edelleen. Päivä oli nyt valjennut, ja korppikotkat

olivat vilkkaassa puuhassa. Ne räpyttelivät synkeitä siipiänsä,
kohosivat seinämiltä ja iskivät alas eri paikkoihin talon ympärillä.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

testbankbell.com