Download the Full Version of the Ebook with Added Features ebookname.

com

Midnight s Furies The Deadly Legacy of India s

Partition Nisid Hajari

https://ebookname.com/product/midnight-s-furies-the-deadly-
legacy-of-india-s-partition-nisid-hajari/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Midnight s Furies The Deadly Legacy of India s Partition

2015 Nisid Hajari [Hajari

https://ebookname.com/product/midnight-s-furies-the-deadly-legacy-of-
india-s-partition-2015-nisid-hajari-hajari/

ebookname.com

Home Uprooted Oral Histories of India s Partition 1st

Edition Devika Chawla

https://ebookname.com/product/home-uprooted-oral-histories-of-india-s-
partition-1st-edition-devika-chawla/

ebookname.com

Tracing the Shadow Alchymist s Legacy Sarah Ash

https://ebookname.com/product/tracing-the-shadow-alchymist-s-legacy-
sarah-ash/

ebookname.com

European Cinema Face to Face with Hollywood 1st Edition

Thomas Elsaesser

https://ebookname.com/product/european-cinema-face-to-face-with-
hollywood-1st-edition-thomas-elsaesser/

ebookname.com
Information and Communication Technology in Organizations
Adoption Implementation Use and Effects 1st Edition Dr
Harry Bouwman
https://ebookname.com/product/information-and-communication-
technology-in-organizations-adoption-implementation-use-and-
effects-1st-edition-dr-harry-bouwman/
ebookname.com

Microsoft Project 2013 The Missing Manual 1st Edition

Bonnie Biafore

https://ebookname.com/product/microsoft-project-2013-the-missing-
manual-1st-edition-bonnie-biafore/

ebookname.com

Public Productivity Handbook 2nd Edition Marc Holzer

(Author)

https://ebookname.com/product/public-productivity-handbook-2nd-
edition-marc-holzer-author/

ebookname.com

Language Discourse and Power in African American Culture

Studies in the Social and Cultural Foundations of Language
Marcyliena Morgan
https://ebookname.com/product/language-discourse-and-power-in-african-
american-culture-studies-in-the-social-and-cultural-foundations-of-
language-marcyliena-morgan/
ebookname.com

Starting Out The Scotch Game 1st Edition John Emms

https://ebookname.com/product/starting-out-the-scotch-game-1st-
edition-john-emms/

ebookname.com
Classic Lateral Thinking Puzzles Edward J. Harshman

https://ebookname.com/product/classic-lateral-thinking-puzzles-edward-
j-harshman/

ebookname.com
ii
Contents
A Train to Pakistan .................................................................................... 
Fury ..............................................................................................................
Jinnah and Jawaharlal...............................................................................
Madhouse ...................................................................................................
“Pakistan Murdabad!” ........................................................................... 
Indian Summer....................................................................................... 
Off the Rails ............................................................................................ 
“Stop is Madness” ............................................................................. 
Ad Hoc Jihad........................................................................................... 
Himalayan Quagmire ............................................................................ 
e Last Battle ........................................................................................ 
Deadly Legacy ......................................................................................... 
Acknowledgments ................................................................................. 
Notes ........................................................................................................ 
PROLOGUE: A TRAIN TO PAKISTAN ............................................................... 
. FURY .......................................................................................................................... 
. JINNAH AND JAWAHARLAL ........................................................................... 
. MADHOUSE ............................................................................................................ 
. “PAKISTAN MURDABAD!” ................................................................................ 
. INDIAN SUMMER ................................................................................................. 
. OFF THE RAILS ...................................................................................................... 
. “STOP THIS MADNESS”...................................................................................... 
. AD HOC JIHAD ...................................................................................................... 
. HIMALAYAN QUAGMIRE ................................................................................. 
. THE LAST BATTLE ............................................................................................ 
EPILOGUE: DEADLY LEGACY .............................................................................. 
Bibliography ............................................................................................ 
MANUSCRIPT COLLECTIONS ............................................................................. 
BOOKS AND ARTICLES .......................................................................................... 
Photo Credits ................................................................................................................ 
About the Author .................................................................................. 

iii
 Copyright (c)  by Nisid Hajari
All rights reserved
For information about permission to reproduce selections from this book, write to
Permissions, Houghton Mifflin Harcourt Publishing Company,  Park Avenue South,
New York, New York .
www.hmhco.com
e Library of Congress has cataloged the print edition as follows:
Hajari, Nisid, author.
Midnight’s furies : the deadly legacy of India’s partition / Nisid Hajari.
pages ; cm
Includes bibliographical references and index.
ISBN ---- (hardcover)—ISBN ---- (ebook) . India—
History—Partition, . . India-Pakistan Conflict, -. . Pakistan—History—
th century. . Jinnah, Mahomed Ali, -. . Nehru, Jawaharlal, -. I.
Title.
DS..H 
.‘—dc

Maps by Glen Pawelski/Mapmaking Specialists, Ltd.
Jacket design by Martha Kennedy Jacket photograph: Police disperse riots in Calcutta,
, (c) Universal Images Group/SuperStock
v.
For my parents
India Before Partition
Pakistan After Independence

vii
Post-Partition: e Zone of Conflict

viii
 A Train to Pakistan

AHEAD, THE JEEP’S HEADLIGHTS picked out a lonely stretch of

railroad track. e driver slowed, then, when still about a third of
a mile away, pulled over and waited. All around wan stalks of
wheat, shriveled by drought and rust, trembled in the hint of
breeze. Two turbaned figures emerged from the gloom, borne by
an ungainly, knock-kneed camel.
At a signal the five broad-shouldered men in the jeep piled
out. ey carried a strange assortment of objects—a brand-new
Eveready car battery, rolls of wire, a pair of metal hooks with
cables attached, and three lumpy, unidentifiable packages.
Moving quickly, they joined the now-dismounted riders and
headed for the copse of trees that lined both sides of the
permanent way. When they reached an irrigation canal that ran
along the tracks, several of the men slid down its banks and hid.
Two others dashed forward. Each tucked one of the
mysterious parcels against a rail, then carefully attached a wire to
the soft gelignite inside and trailed the cable back to where the
others crouched. A third man brought the pair of hooks over to a
nearby telephone pole and used them to tap into the phone line.
As he listened, waiting for word of the Karachi-bound train, his
compatriots grimly checked their revolvers.1
e men were Sikhs, recognizable by their long beards and the
turbans enclosing their coils of uncut hair. ey had the bearing
and burly physique of soldiers—not surprising given that their
tiny community had long sent disproportionate numbers of
young men to fight in the Indian Army’s storied regiments. In the
world war that had just ended two years earlier, Sikhs had made
up more than  percent of the army even though they
represented less than  percent of the population.
e eavesdropper motioned to his comrades: the train was
coming. is was no regularly scheduled Lahore Express or
Bombay Mail. Onboard every passenger was Muslim. e men,
and some of the women, were clerks and officials who had been
laboring in the British-run government of India in New Delhi.
With them were their families and their ribbon-tied files; their
photo albums, toys, china, and prayer rugs; the gold jewelry that
represented much of their savings and the equally prized bottles
of illicit whiskey many drank despite the strictures of their
religion. On  August  they were moving en masse to
Karachi,  miles away, to take part in a great experiment. In six
days the sweltering city on the shores of the Arabian Sea would
become the capital of the world’s first modern Muslim nation and
its fifth largest overall—Pakistan.
e country would be one of the strangest-looking on the
postwar map of the world. One half would encompass the fierce
northwestern marches of the Indian subcontinent, from the
Khyber Pass down to the desert that fringed Karachi; the other
half would include the swampy, typhoon-tossed Bengal delta in
the far northeast. In between would lie nearly a thousand miles of
independent India, which would, like Pakistan, win its freedom
from the British Empire at the stroke of midnight on  August.
e Karachi-bound emigres were in a celebratory mood. As
they pulled out of Delhi, cheers of “Pakistan Zindabad!” (Long live
Pakistan!) had drowned out the train’s whistle. Rather than
laboring under a political order dominated by the Hindus who

made up three-quarters of the subcontinent’s population, they
would soon be masters of their own domain. eir new capital,
Karachi, had been a sleepy backwater until the war; American GIs
stationed there raced wonderingly past colorful camel caravans in
their jeeps.2 Now a boomtown fervor had overtaken the city. e
streets were a roaring tangle of cranes and scaffolding, and the
dust from scores of building projects mixed with drifts of desert
sand. If the city could hardly handle the influx of new residents—
“the difficulty of putting several hundred quarts into a pint pot is
extreme,” Britain’s first ambassador to the new Pakistan
remarked—a good-humored camaraderie had so far smoothed
over most tensions.3 Ministers perched on packing crates to work
as they waited for their furniture to arrive. eir clerks used acacia
thorns for lack of paper clips.
To the Sikhs leaning against the cool earth of the canal bank,
this Pakistan seemed a curse. e new frontier would pass by less
than  miles from this spot, running right down the center of the
fertile Punjab—the subcontinent’s breadbasket and home to 
million of India’s  million Sikhs. Nearly half of them would end
up on the Muslim side of the line.
In theory, that should not have mattered. At birth India and
Pakistan would have more in common with each other—
politically, culturally, economically, and strategically—than with
any other nation on the planet. Pakistan sat astride the only land
invasion routes into India. eir economies were bound in a
thousand ways. Pakistan’s eastern wing controlled three-quarters
of the world’s supply of jute, then still in wide use as a fiber; almost
all of the jute-processing mills lay on the Indian side of the border.
During famine times parts of India had turned hungrily to the
surplus grain produced in what was now Pakistan’s western wing.
e Indian Army, which was to be divided up between the two
countries, had trained and fought as one for a century. Top

officers—still largely British—refused to look on one another as
potential enemies. Just a few nights earlier both Hindu and
Muslim soldiers had linked arms and drunkenly belted out the
verses of “Auld Lang Syne” at a farewell party in Delhi, swearing
undying brotherhood to one another. Cold War strategists
imagined Indian and Pakistani battalions standing shoulder to
shoulder to defend the subcontinent against Soviet invasion.
Many of the politicians in Delhi and Karachi, too, had once
fought together against the British; they had social and family ties
going back decades. ey did not intend to militarize the border
between them with pillboxes and rolls of barbed wire. ey
laughed at the suggestion that Punjabi farmers might one day
need visas to cross from one end of the province to the other.
Pakistan would be a secular, not an Islamic, state, its founder,
Mohammad Ali Jinnah, promised: Hindus and Sikhs would be
free to practice their faiths and would be treated equally under
the law. India would be better off without two disgruntled corners
of the subcontinent, its people were told, less charitably.
“Division,” as India’s first prime minister, Jawaharlal Nehru, put
it, “is better than a union of unwilling parts.”4 e fight to
establish Pakistan had been bitter but astoundingly short—
occupying less than ten of the nearly two hundred years of British
suzerainty over India. Surely in another decade the wounds
inflicted by the struggle would heal.
e Sikhs tensed as a long, low whistle from the train floated
toward them. In the distance, they could see the engine’s
headlamp rocking gently through the fields. eir eyes followed
its progress until the train rounded a last bend and the spotlight
blazed up before them like a miniature sun, bright and blinding.
ey rose, surging with adrenaline. Seconds later the Pakistan
Special’s heavy black engine thudded over the spot where the
gelignite charges lay, then its first bogie.

 e Sikh holding the battery gripped the detonator switch he
had rigged up to it. When the second passenger car was directly
over the improvised mine, he firmly pressed down.
Nearly seventy years later, Partition has become a byword for
horror. Instead of joining hands at their twinned births, India and
Pakistan would be engulfed by some of the worst sectarian
massacres the modern world has ever seen. Non-Muslims on one
side of the new border in the Punjab and Muslims on the other
descended with sword and spear and torch on the minorities who
lived among them. An appalling slaughter ensued.
Gangs of killers set whole villages aflame, hacking to death
men and children and the aged while carrying off young women
to be raped. British soldiers and journalists who had witnessed the
Nazi death camps claimed Partition’s brutalities were worse:
pregnant women had their breasts cut off and babies hacked out
of their bellies; infants were found literally roasted on spits. Foot
caravans of destitute refugees fleeing the violence stretched for 
miles and more. As the peasants trudged along wearily, mounted
guerrillas charged out of the tall crops that lined the road and
culled them like sheep. Special refugee trains, filled to bursting
when they set out, suffered repeated ambushes along the way. All
too often they crossed the border in funereal silence, blood
seeping from under their carriage doors.
Across the Punjab, the limbs of thousands of corpses poked
from shallow graves like twigs, gnawed on by wild dogs. Estimates
of the dead range widely yet are universally shocking. Not long
afterward, one British official, working off casualty reports and his
own inquiries, put the number at ,.5 Others, claiming to
factor in those who had died of disease and hunger and exposure,
insist that more than a million perished. At least  million
refugees were uprooted in what remains the biggest forced
migration in history. Western Pakistan was virtually emptied of

Other documents randomly have
different content
The Project Gutenberg eBook of Matkakuvaelmia
ja muistoja Lapin rajoilta
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Matkakuvaelmia ja muistoja Lapin rajoilta

Author: Emil Fredrik Nervander

Translator: Toimi Juuti

Release date: April 20, 2024 [eBook #73437]

Language: Finnish

Original publication: Pori: Gust. Romelius, 1908

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK

MATKAKUVAELMIA JA MUISTOJA LAPIN RAJOILTA ***
MATKAKUVAELMIA JA MUISTOJA LAPIN RAJOILTA

Kirj.

E. Nervander

Tekijän käsikirjoituksesta suomentanut

Toimi Juutti

Porissa, Gust. Romelius, 1908.

SISÄLLYS:

Alkusanaksi.
Matkalla pohjoista kohti:
1. Monta kevättä samana vuonna! Tornio ja Haaparanta.
2. Matkalle Aavasaksalle.
3. Aavasaksa. Napapiiri sivuutetaan. Tuomi kukkii. Hihhulien
pesäpaikoilla. Vaellus erämaassa.
4. Perillä. Hyttysiä. Ryövärijuttu Lapista.

Kesämuistelmakuvia:
1. Muonion- ja Äkäsjoella. Ylös koskia ja tuntureille.
2. Kohtaus erämaassa. Yllästunturin juurella.
3. Yllästunturi.

Talvi-muistelmakuvia 1. Miten tulin joulua Lapissa viettäneeksi. 2.

Peikkomaisia näköhäiriöitä Lapissa. 3. Ihmeikästä värivaihtelua
taivaalla. Revontulet. 4. Mikä poro on ja miten sillä ajetaan. 5.
Lappalaisperheen kodassa. 6. Ystäväni "Pekka Riepu" ja jäähyväiset
sille ja Lapinmaalle.
ALKUSANAKSI.

Tämä pieni kirjanen julaistaan nyt saamieni ystävällisten kehotusten

aiheuttamana, että näet yhtäjaksoisesti kertoisin muutamista
muistoistani ja saamistani vaikutelmista parin kauvemmin kestäneen
oleskeluni ajoilta Kolarissa. — Niinikään olen tähän osittain lisäillyt,
osittain muovaillut jonkunverran sellaistakin, mitä jo aikaisemmin
erinäisissä sanomalehtijulkaisuissa olen kertonut.

Vaikkapa Kolari sijaitseekin Kittilän Lapin leveysasteella ja

vaikkapa sen luonto onkin läheistä sukua eteläisen Lapin luonnolle,
on ensinmainittu maa-alue luettu kuuluvaksi siihen, minkä virallinen
nimitys on Suomi. Tämä riippunee kenties lähinnä siitä, että Kolari
aikoinaan on ollut osa Ruotsin Länsipohjaa ja siitä syystä oli se
nähty soveliaimmaksi liittää Pohjois-Pohjanmaahan.

Että lappalaiset Kolarin väestöä, niin köyhää kuin se onkin,

kadehtivat varsinkin näiden helppojen verojen ja
sotilasrasitusvapauden takia, on tunnettu asia. Saisivatpa he vaan
vallan määrätä, kuulisimme kyllä piankin puhuttavan Kolarin Lapista.
Kertoelmani koettavatkin ensi sijassa esittää luonnossa ilmeneviä
kuvaelmia, joilla lienee vastikkeensa eteläisessä Lapissa, mutta ei
Suomessa.
 Että nämä kuvaukseni ilmestyvät käännöksenä — mistä minun on
kiittäminen ylioppilas Toimi Juutia — se käy nimilehdestä selville.

Kirjoittaja.

I.
MATKALLA POHJOISTA KOHTI
1. MONTA KEVÄTTÄ SAMANA
VUONNA! TORNIO JA HAAPARANTA.

Hupaista on keväisen ja kevätkesäisin matkustaa kauvemmas

pohjoiseen ja matkansa varrella huomata, miten tuon kauniin,
lupaavaisen vuodenajan etujoukot jo ovat tännekin pohjolaan
ehtineet. Herkkyypä mielessään kuvittelemaan, että tämä raitis,
iloinen aika silloin on sattunut muodostumaan tavallistaan
pitemmäksi.

Useita vuosia takaperin matkustin toukokuussa ja kesäkuussa —

enimmäkseen maitse — ympäri koko Itämeren. Lähdettiin
Helsingistä Suomenlahden yli Rääveliin ja jatkettiin sitte matkaa
Venäjän länsiosien halki Riian kautta Saksan valtakunnan pohjoisille
rannikkoseuduille ja pistäydyttiin muutamissa sikäläisissä katedraali-
ja merikaupungeissa aina Lyypekkiä myöten.

Kotimaasta lähdettäessä oli kylmää ja harmaata kedoilla ja

lehdoissa, mutta täällä etelämpänä tuoksahti vastaamme mitä
hienoin, leppoisa kevät; siellä oli ruohoista jokaisessa sopessa, ja
siellä lemusivat sireenit ja tuomet puistikoissaan ja lehdoissaan.
 Ja Tanskassa, saapuipa niihin tahansa Seelantia, lepattelivat
vaaleanvehreät lehvät metsien tummissa pyökkipuissa. Puutarhoissa
ylenivät tuomet ja sireenit ja hedelmäpuut mitä heleimmissä
morsiuspukimissaan.

Kun matka sen jälkeen kävi yli Sundin ja jatkui halki eteläisen ja
keskisen Ruotsin, Malmöstä ja Lundista Skaraan, Vexiöön,
Linköpingiin j.n.e. aina Upsalaan ja viimein Tukholmaan asti, levisi
kaikkialla eteemme kevät veitikkamaisesti hymyilevänä ja se mitä
kauneimmassa kukkaisasussa muukalaisen vastaanotti.

Koska aikomukseni oli ollut viettää suuri osa kultaisen kesän

keskiyönauringonviikoista Suomen puoleisessa pohjolassa —
köyhässä Kolarissa, joka Muonion- ja Tornionjoen rantamina
tungeikse pohjoista kohti Muonion ja Kittilän Lappien väliin, olisi
tietenkin ollut mukavinta matkustaa höyrylaivalla Ruotsin
pääkaupungista Haaparantaan. Mutta kun minun täytyi ensin käydä
Helsingissä, palasin senvuoksi piakkoin kotimaahan. Sielläkin oli
minua vastassa kevät, joka jo oli ehtinyt edetä yli Ahvenanmeren ja
pukenut pihlajat ja koivut, tuomet ja sireenit kukkiin ja lehtiin.

Ja miten kauvas tahansa pohjoiseen juna minua sitte kiidättikin, oli

jo kesä Suomen vainioilla, yksinpä noilla ihanilla, eteenpäin
rientävien porisevien purojen uurtamilla Hupisaarilla Oulun luona.
Oulu oli siihen aikaan rautateittemme päätepaikka.

Höyrylaivaliike oli kuitenkin jo täällä pohjolassakin alkanut ja

hauska, oikein mukava pienempi höyrylaiva välitti liikettä Oulun,
Kemin ja Tornion välillä.

Kemissä tapasin ilokseni ja odottamattani sen nuoren ystäväni —

jo silloin hyvässä asemassa olevan tullivirkamiehen — joka oli
kutsunut minut kesävierailulle Kolariin. Hän oli saapunut Kemiin
minua tapaamaan. Sieltä matkustimme yhdessä höyrylaivalla
Tornioon, jonne hän oli jättänyt hevosen ajopeleineen.

Syvässäkulkevat alukset eivät pääse Tornionjokea myöten noihin

tuttuihin pikkurajakaupunkeihin asti, vaan on niiden pysähtyminen
ulkosatamaan. Pienemmät laivat kulkevat tuon matkan ilman esteitä.
Ei tule sen vuoksi oudoksua, että ensikertalainen Tornioon
matkustaja hämmästyksekseen huomaa laivansa laskevan joen
läntiselle rannalle — siis Ruotsin puoleiselle. Tahi jos matkustat
maanteitse, on sinut vietävä yli virran itäiseltä rannalta läntiselle.

Tuo vanha, jo 5 à 6 vuosisataa sitte mainittu Tornio, joka v. 1621

sai kaupunginoikeudet, perustettiin muutamalle saarelle lähelle
virran läntistä rantaa. Tämä on jälestäpäin muodostuneiden
maatumisien kautta kasvanut yhteen Ruotsin kanssa, johon sen nyt
yhdistää pitkä ainoastaan jalankulkijoille varattu, ränsistynyt silta,
mikä on rakennettu yhäkin alavan ja liejuisen joenpohjan yli.
Hevosliikennettä ja raskaampain tavarain kuljetusta Tornion
kaupungin ja vastakkaisen suomenpuoleisen rannan välillä
välitetään tavallisilla rattailla, nyttemmin taas, kun Oulun rata on
tänne asti ulotettu, höyrylautan avulla, niin hyvin matkustavaisia kuin
rautateitse saapuneita tavaroitakin.

Tornio lienee luettava Perä-Pohjolan vaatimattomimpiin

kaupunkeihin. Yleiset avonaiset alat, joita muuten on vähän, olivat
nurmikkoisia. Yleisistä istutuksista saattoi tuskin mainita. Mutkikkaat,
kapeat kadut olivat kiveämättömiä, samoin myöskin niitä leikkaavat
palosolat. Näiden kujien kahdenpuolen oli ja on kai vieläkin
jokseenkin syviä laudoilla peitettyjä ojia, mitkä samalla olivat
jalkakäytävinä, Ne ovatkin ylen tarpeellisia etenkin syksyaikana,
jolloin katujen liejun paljous ihan hirvittää. Rakennukset ovat
enimmäkseen vanhoja, matalia ja punasiksi maalattuja, mutta
tapaapa väliin uudempiakin ja sirommannäköisiä taloja, joihin on
uhrattu valoisampia värejä.

Kun vuonna 1827 ruotsalainen naapurikaupunki Haaparanta

syntyi, ei Torniolla ollut varoja eikä yritteliäisyyttä kilpailuun tuon
ripeästi kehittyvän kilpailijan kanssa, jota nyt saatetaan sanoa
nykyaikaiseksi, vaikkakin pieneksi kaupungiksi. Kadut siellä ovat
leveitä ja suoria, asuinrakennukset siroja ja miellyttäviä, pienet
istutukset sieviä ja hyvin hoidettuja, liike kaduilla jokseenkin vilkas,
kauppapuodit ylimalkaan paremmin varustettuja ja asukkaiden
vaatetus enemmän huolehdittua kuin Torniossa. Jos aikoo uida
joessa, on matkustettava »Ruotsiin» j.n.e. Yhdessä suhteessa oli
Tornio — kaikista merkeistä päättäen — ehdottomasti Haaparannan
edellä, nimittäin siinä, ettei siellä ollut viekoitelevia työväenkapakoita.
Niissä kahdessa Haaparannan kolmannen luokan kapakassa, jotka
sijaitsevat vilkasliikkeisten katujen varsilla, saattoi avonaisista
akkunoista keskellä päivää nähdä ja kuulla rähisevien miesjoukkojen
pullojaan kilistelevän, ja kuitenkin oli niistä suuri osa suomalaisia
jätkiä.

Ken Torniossa on oleskellut kauvemman aikaa kuin tavallinen

turisti, hän luullakseni muistelee tuota pientä pohjoista kaupunkia
rauhaisana paikkana vaatimattomine yksinkertaisine asukkaineen.
Hän varmaankin hienosti hymyillen heittää tervehtivän katseensa
noihin somiin, patriarkallisiin humalistoihin ja noihin reheviin ja
suuriin perunamaihin, jotka kadunviereisen matalan ristiaidakon
takaa pistävät yhtä selvästi katselijan silmiin kuin kauppamiesten
vajojen katoille puukehyksien varaan ripustetut »melkilihat», joita
auringossa kuivataan. Nuo puuvarustukset vajojen katoilla ovat
täällä hyvin muodissa poronlihaa kypsytettäessä. Arkielämän pienet
yksityiskohdat ovat täällä niin selvän avoinna ventovieraalle, että hän
pian tuntee olevansa tuossa pikkukaupungissa kuin kotonaan.

Olisi väärin olla tässä mitään mainitsematta tuosta hiljaisesta,

rauhallisesta Rantakadusta, jonka toisella sivustalla on jono vanhoja,
kaksikerroksisia puutaloja, useimmat niistä ylen yksinkertaisia, vaan
jotka kuitenkin näyttävät kätkevän itseensä monta muistoa ja tarinaa,
joita ehkä mielellään kuuntelisi. Kadun toista sivustaa ei ole
rakennettu, vaan täyttävät sen yksityiset »yrttitarhat» ja pienet
puuistutukset ja niitä ulottuu aina joen rantaan asti. Sen pahempi
varjostavat korkeat lankkaukset ja ristiaidakot tuota kaupungin
kaunista kohtaa.

Yleisiä rakennuksia ei Torniossa oikeastaan ole muita kuin kolme:

raatihuone, kreikkalaiskatolinen kirkkokappeli pienoiskoossa ja
kaupungin v. 1683 rakennettu kirkko, jonka hyvin säilynyttä
temppeliä ja huolella hoidettuja muistomerkkejä Tornio oikeutetulla
ylpeydellä saattaa näytellä kenelle sivistyneelle ulkomaalaiselle
tahansa.

Kirkon korkea suippotorni ja sen alkuperäinen, viiden pikku tornin

koristama kellotapuli — jonka ylimmästä kerroksesta suotuisalla
ilmalla saatettanee nähdä keskiyön aurinko yli koko yön
juhannuspäivää vasten — näkyvät jo pitkän matkan päähän
kaupungista.

Tämä puukirkko on ainoa laatuaan Suomessa. Se on nyt 225

vuotta seisonut ihan vaihtumattomassa vanhassa asussaan
uskonpuhdistuksen ajan toiselta vuosisadalta alkaen. Tuota aikaa
muistuttavat vielä sen monet koristukset: iso akkuna-aukko
kierteisine pylväineen, viiniköynnöskuvineen ja serafinpäineen;
köynnöksissä kiemurtelevat korintilaiset pilarit, lyijyreunaiset ruudut
kuorinakkunassa; tämän lisäksi taiteellisesti maalattu ja kirjaeltu
saarnastuoli vuodelta 1701, komeimpia mitä meillä on olemassa;
joukko kattomaalauksia ja kuorikehys, mikä leikattuine
köynnöskoristeineen ja rautaristikkoineen ja samoin uurrettuine ja
kullattuine obeliskeineen tekee hyvän vaikutuksen erottaessaan
kuorin alttareineen muun kirkon yhteydestä.

Tämä kaunis kirkollinen muistomerkki on Kaarle XI:nen ajoilta ja

sen »syntymävuosi» on täsmälleen sama kuin Kaarle XII:nen.

*****

Päivän Torniossa oleskeltuamme alotimme iloisina matkamme

pohjoista kohti mitä herttaisimman sään vallitessa. Kevät kiirehti
sekin meidän mukanamme ja loi ympärilleen mitä hienoimman
vehreän värityksen niin kauas kuin silmä kantoi.
2. MATKALLA AAVASAKSALLE

Ei tarvitse matkustaa kovinkaan kauvas pohjoiseen Torniosta

tullakseen vakuutetuksi siitä, että ainoastaan poikkeustapauksessa
joutuu maassamme matkustamaan paremmin viljellyn,
väkirikkaamman ja rakennuksiltaankin vauraamman seudun halki,
kuin on Tornion jokilaakson eteläinen osa tahi niinkuin sitä
yksinkertaisesti nimitetään: »Jokela».

Tätä vaikutusta kohottaa vielä lähellä maantietä vierivän mahtavan

virran aiheuttama raitis tunnelma, virran, jonka suloutta lisäävät
kuohuvat kosket sekä suuret, viljellyt saaret somine
maalaistaloineen, joita erittäin kauniit, väliin tavattoman tuuheat
koivut ympäröivät.

Noin yhdeksän kilometrin päässä Torniosta vie tie meidät

Kiertovaaralle, jotenkin korkealle mäelle, mistä laaja ja harvinaisen
mahtava näköala avautuu yli hyvinvoivan, puistomaisen jokilaakson,
jonka eteläisessä osassa kummankin rajakaupungin ja Ala-Tornion
monet torninhuiput korkeuksiin kohoavat. Tekisippä mieli uskoa, että
silmä on keksinyt jonkin suuremman kaupungin tuolla kauvempana,
mutta nuopa Tornion kaupungin tutunomaiset tornit pian meitä
vanhoina tuttuina tervehtivät.
 Syystä, että vesi oli ylen alhaalla, viruivat tukkilautat sattumalta
matalikolla, mutta ilo ja elämä vallitsi sensijaan lohipatojen luona.
Sekä suomen- että ruotsinpuoleiselle rannalle oli rakennettu pieniä
torneja, joista isot ruokakellot uutta miehistöä voimiakysyvään
työhön kutsuivat. Silloin maantie väkeä täynnänsä vilisi, mutta
järjestys oli sentään mitä parhain. Saattoi nähdä, että kaikki, silloin
vielä, tajusivat työn arvon ja pitivät kunnianaan olla täsmällisenä
työmiehenä.

Ylhö on erään pitkän ja vihaisen kosken nimi virran eteläisessä

juoksussa. Sen kumea jyrinä kuuluu maantielle, ja valkoinen vaahto
välähtelee rannalla kasvavain lehdikköjen lomitse.

Alituiseen sai nähdä esimerkkejä siitä miten paljon ihmiset näissä

pimeissä pohjolanmaissa valoa rakastavat, ei ainoastaan luonnossa,
vaan myöskin asunnoissaan. Nykyaikaisia isoja akkunaruutuja
näkee kaikissa tämän jokilaakson uudemmissa asuinrakennuksissa.
Vieläpä pohjoisempanakin, harvemmin asutuissa seuduissa tapaa
ylen usein sellaisia akkunoita uusissa taloissa, taikka niinkuin täällä
on tapana sanoa: »nyypyykiöissä». Sitäpaitsi näkee täällä uudempia
talleja neliruutuisine akkunoineen, eikä navetoistakaan pienempiä,
kiiltävänkirkkaita akkunaruutuja puutu.

Entä mikä puhtaus vallitseekaan näiden ulkohuonerakennusten

ympärillä pienimmissäkin taloissa! Siististi ja hauskasti puettuina
liikuskelevat ihmiset kaikkialla töissään ja taloustoimissaan. Sellaiset
likaisiin rääsyihin puetut lapset, jotka Etelä-Suomessa eivät ole
harvinaisia, olisivat täällä miltei loukkauksena.

Vielä kauvempanakin pohjolassa matkamme varrella oli kievareita,

joita saattoi sanoa puhtauden esikuviksi. Astuin kerran
epähuomiossa talonväen kyökkiin. Siellä parastaikaa leivottiin.
Tuskin jauhonhiukkastakaan puhtaalla lattialla! Ei likaämpäriä, ei
halkosylyystä näkynyt huoneessa. Ovi viereiseen huoneeseen oli
auki. Kiiltäväksi maalattu lattia, suuria ruukkukasviryhmiä
akkunoissa! Huone oli hieno kuin pikku salonki.

Kun Aavasaksalle on lukemattomia matkailijajoukkoja vaeltanut, ja

koska matkasta sinne monet sanomalehtikirjeenvaihtajat ovat
kertoneet, jätän tässä matkakuvauksen syrjään, kunnes olemme
päässeet suomalaiseen Ylitornioon (on näet olemassa
samanniminen pitäjä — ruotsinkielinen — Tornionjoen länsipuolella),
jonka rajojen sisäpuolella saamme kulkea ohi tuon milteipä
maailmankuulun pikku vuoren, Suomen eteläisimmän, mistä
keskiyönauringon saattaa nähdä pari vuorokautta vuodessa.

Tuo ylimalkaan viljelty ja asuttu seutu, minkä halki maantie vierii

ne 75 kilometriä, jotka Tornion Aavasaksasta erottavat, muistuttaa
sitäpaitsi kauttaaltaan paljon enemmän peräpohjolaista
jokimaisemaa kuin jylhyydessään suuremmeistä Lapin maisemaa,
mistä syystä saattaisi helposti sattua, että jos täällä näkemiänsä
kertoisi, se kuvaus muodostuisi tämän luvun alkupuolen
toistamiseksi.

Ja kun me juuri tässä edellä kurkistimme muutamaan kyökkiin, on

meidän nyt kerrottava, mitä kellari, ruokasäiliöt ja ullakot ravintoon
nähden voivat meille tarjota. Tietystikin etupäässä kalaa ja
poronlihaa.

Lohet ja siiat vaeltavat välittäjien kautta enimmäkseen Helsinkiin ja

Pietariin, missä nämä herkut nousevat korkeihin hintoihin
kuljetusmaksujen vuoksi. Mitätön murto-osa jää makupaloiksi tänne
pohjolan varakkaampiin koteihin. Pienemmät kalat löysivät
sitävastoin tuoreena tiensä meidänkin kolarilaiselle pöydällemme ja
niiden joukossa oli niinkin oivallisia kuin taimen, harjus ja tuo maukas
ja näöltään miellyttävän kaunis forelli somine punasine pilkkuineen.
Keskikokoiset ja sitä pienemmät kalat suolataan talven varaksi.
Välttämättömäksi käynyt silakka on ostettava Torniosta ja se käy
köyhälle kansalle kalliiksi.

Poronteurastuksesta saadaan eriarvoista lihaa, riippuen aina

paloteltujen osien erilaisesta valmistustavasta. Savustettu liha soluu
enimmäkseen lohenvientiteitä varakkaammille ostopaikoille.
Auringossa kuivatut palat nautitaan kotosalla. Perunain kanssa
muhennokseksi valmistettuna tuntui minusta tuo mehuton,
kovettunut ravintoaine jotenkin mauttomalta. Metsälinnuista ei
laajassa, harvaanasutussa Lapissa luulisi olevan läheskään niin
suurta puutetta kuin sellaisista metsästäjistä, joilla saattaisi olla aikaa
pitkämatkaisiin retkiin. Riekonmetsästys lienee eniten muodissa.
Helpompaa on vesilintujen ampuminen lammista ja juoksevista
vesistä. Sitä urheilua harjottaa mielellään yksi ja toinen täällä
pohjolassa asuva herrasmies joka siitä saa vähäisen vaihtelua
sunnuntaiseen pöytäänsä.

Mitä omasta talosta voidaan saada ravintoaineita, sen jätän tässä

mainitsematta, samoinkuin kysymyksen metsämarjoista, kuten
muuraimista j.n.e. sekä joen rannoilla monin paikoin villeinä
kasvavista laajoista mustaviinimarjapensaista. Niinikään jätän
syrjään tuon jotakuinkin kalliin, monen eteläsuomalaisen mieliruoan,
kovan poronjuuston makuineen ja hajuineen.

Tahdon tässä vielä mainita, että siinä kolarilaisessa talossa, missä

minä tulin asumaan, jo heinäkuun 14 päivänä saatiin oman maan
kasvusta harvinaisen hyviä perunoita. Kesä oli tavattoman kaunis ja
kuiva, ja kun aurinko oli kuusi viikkoa yötä päivää perunamaahan
hellästi säteillyt, kypsyi sato sukkelaan. Jo edellämainituilla eli
oletetuilla aineksilla saattaa yksinkertainen koti tulla hyvinkin
toimeen.

Mutta kaikki muu, mitä taloudessa täytyy pitää tarpeellisena:

siirtomaantavarat, suolat, jauhot j.n.e. on kolarilaisten —
puhumattakaan niistä, jotka asuvat esim. aina Enontekiäisissä,
Inarissa tahi Utsjoella — tuotava Torniosta ja siihen se aika ja
hevoskyyti uhrattava, minkä tuo kahdenkymmenen penikulman
matka sinne ja sieltä takaisin vaatii. Jo Kolarissa kohoo 100
jauhokilon hinta, mikä Helsingissä on 10 à 12 mk, 35 à 40, vieläpä
45 markkaakin. Kauratynnyristä maksettiin Kolarissa 20 mk,
polttoöljylitrasta 40 à 45 penniä j.n.e. Muuten vaihtelevat hinnat
tavattomasti.

Käydessäni myöhemmin Kolarissa talvisaikaan näin

aamiaispöydässämme väliin mainioita poronverilettuja, vaikkei
poronteurastusta oltu tehtykään. Sattumalta sain selville, että oli tapa
hakea ullakolta jäätynyt palanen poron verta, jota siellä
kuukausmääriä oli sellaisena säilytetty. Kun verilettuja aijottiin
valmistaa, leikattiin jäätyneestä verestä sopiva pala ja se lämmitettiin
kiireen kaupalla, jottei ilma pääsisi siihen haitallisesti vaikuttamaan.
Menettelytapa näytti olevan kerrassaan mainio. Vieläkin enemmän
ällistyin samana talvena erään ylitorniolaisen virkamiehen luona, kun
herkullisen aterian aluksi tarjottiin tuoretta kaalisoppaa. Sekin
valmistettiin jäätyneistä, hienonnetuista kaaliksista, joita talvikaudet
säilytettiin ullakolla ja joista sitte palanen mitä kiiruimmin pistettiin
kiehuvaan, porisevaan pataan. Jos siinä olisi vitkasteltu, olisi kaali
muuttunut surkastuneeksi kasviliuokseksi, mauttomaksi ja
hajuttomaksi.
 *****

Vielä muutaman muiston, mikä läheisesti liittyy jälestäpäin

köyhyydestään kuuluun Kolariin, ehdin tässä kertoa ennenkuin
Aavasaksalle saavumme.

Eräänä talvipäivänä Kolarissa ollessani pyysin, että minut

neuvottaisiin seudun köyhimpään ja kurjimpaan hökkeliin. Ja niin
saatettiin minut muutamaan pieneen tupaseen — noin kolmen
neliömetrin kokoiseen huoneeseen. Tukahuttavan kuuma ja kostea
usva täytti suojan, jossa keski-ikäinen pariskunta asusti,
paljasjalkainen lapsilauma ympärillään. Ne eivät olleet tyhmiä,
eivätkä pelästyneitä, eivätkä edes näyttäneet olevan halukkaita
kerjäämään. Pikemmin saattoi huomata pienen toivonhivenen
vanhempain lasien sairaissa ja kerrassaan kelvottomasti hoidetuissa
silmäraukoissa.

Minä katsahdin toveriini. Hän osotti lattiata, joka näytti idyllisen

hauskalta ja sievältä levitessään siinä kuin tasaisena vihreänä
mattona, taidokkaasti kudottu taitetuista kuusenhavuista. Varovasti
kohotti hän ylös tuon lattiamaton muuatta nurkkaa; sen alla oli —
ainoastaan paljas tasottunut maanpinta, tumma ja kostea. Ja ulkona
Lapin pakkastalvi!

Tässä ummehtuneessa, kuumassa ilmassa, tässä huoneessa,

jossa kaikeksi onneksi nälkä ei toki ole jokapäiväinen vieras, eivät
lasten vuotavat, rähmäiset silmät koskaan paranisi, eivät edes,
vaikka lääkärinapua sattumalta ja kuin ihmeenkautta olisikin
saatavissa.

Johtuipa siinä mieleeni Linné, luultavasti kuuluisin oppinut, ja

lääkäri, joka milloinkaan on käynyt Tornion kaupungissa, jonne hän
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookname.com