Get the full ebook with Bonus Features for a Better Reading Experience on ebookmeta.

com

Java in a Nutshell: A Desktop Quick Reference

Benjamin J. Evans

https://ebookmeta.com/product/java-in-a-nutshell-a-desktop-
quick-reference-benjamin-j-evans/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookmeta.com

 Java in a Nutshell
A Desktop Quick Reference

EIGHTH EDITION

Benjamin J. Evans, Jason Clark, and David

Flanagan
Java in a Nutshell, Eighth Edition
by Benjamin J. Evans, Jason Clark, and David Flanagan
Copyright © 2023 Benjamin J. Evans and Jason Clark. All rights reserved.
Printed in the United States of America.
Published by O’Reilly Media, Inc., 1005 Gravenstein Highway North,
Sebastopol, CA 95472.
O’Reilly books may be purchased for educational, business, or sales
promotional use. Online editions are also available for most titles
(http://oreilly.com). For more information, contact our corporate/institutional
sales department: 800-998-9938 or [email protected].

Acquisitions Editors: Brian Guerin and

Zan McQuade

Development Editor: Melissa Potter

Production Editor: Ashley Stussy

Copyeditor: Piper Editorial Consulting, LLC

Proofreader: Amnet Systems, LLC

Indexer: WordCo Indexing Services, Inc.

Interior Designer: David Futato

Cover Designer: Karen Montgomery

Illustrator: Kate Dullea

February 2023: Eighth Edition

Revision History for the Eighth Edition
 2023-02-14: First Release
See http://oreilly.com/catalog/errata.csp?isbn=9781098131005 for release
details.
The O’Reilly logo is a registered trademark of O’Reilly Media, Inc. Java in a
Nutshell, the cover image, and related trade dress are trademarks of O’Reilly
Media, Inc.
The views expressed in this work are those of the authors, and do not
represent the publisher’s views. While the publisher and the authors have
used good faith efforts to ensure that the information and instructions
contained in this work are accurate, the publisher and the authors disclaim all
responsibility for errors or omissions, including without limitation
responsibility for damages resulting from the use of or reliance on this work.
Use of the information and instructions contained in this work is at your own
risk. If any code samples or other technology this work contains or describes
is subject to open source licenses or the intellectual property rights of others,
it is your responsibility to ensure that your use thereof complies with such
licenses and/or rights.
978-1-098-13100-5
[LSI]
Dedication
This book is dedicated to all who teach peace and resist violence.
Foreword
A lot can happen in four years.
This is as true of programming languages as it is of anything else.
Java 11, the first post-8 Java release with long-term support, arrived in
September 2018 and the seventh edition of Java in a Nutshell came out a few
months later.
Since then, both the wider world and the Java ecosystem have seen major
upheavals that were largely unpredictable at that time.
The new release cadence, of a LTS release every three years (now changed to
every two years), has found favor with the Java ecosystem—very few
companies have chosen to adopt the interim, feature releases, and instead
everyone prefers to stay on an upgrade path where only the LTS releases are
productionized.
Java 11 has proved to be an excellent release and a worthy successor to the
now-legacy Java 8.
With the release of Java 17, the language has moved forward yet again, with
new features such as switch expressions and the introduction of Java’s
version of algebraic data types, in the form of records and sealed types.
Java performance continues to improve, and Java 17 is the fastest release yet.
In all, this is a great time to be joining (or returning to) application
development in Java. Looking forward, the future holds some major changes
that will alter the character of Java development in fundamental ways.
The next year or two will start to see these changes arrive and become part of
the Java developer’s everyday experience.
Once again, in working on this new edition of a classic text, if we have
preserved the feel of Java in a Nutshell, while updating it to bring it to the
attention of a new generation of developers, then we shall be well satisfied.

Ben Evans, Barcelona, Spain, 2022 Jason Clark, Portland, Oregon (&
Barcelona, Spain), 2022
Preface

This book is a desktop Java reference, designed to sit faithfully by your

keyboard while you program. Part I, “Introducing Java” is a fast-paced, “no-
fluff” introduction to the Java programming language and the core runtime
aspects of the Java platform. Part II, “Working with the Java Platform” is a
reference section that blends elucidation of core concepts with examples of
important core APIs. The book covers Java 17, but we recognize that some
shops may not have adopted it yet—so where possible we call out if a feature
was introduced after Java 8. We use Java 17 syntax throughout, including
var and lambda expressions.

Changes in the Eighth Edition

The seventh edition of this book covers Java 11, whereas this edition covers
Java 17. However, the release process of Java changed significantly with the
arrival of Java 9, and certain releases of Java are now badged as long-term
support (LTS) releases. So, Java 17 is the next LTS release of Java after Java
11.
With the eighth edition we have tried to update the concept of what it means
to be a “Nutshell” guide. The modern Java developer needs to know more
than just syntax and APIs. As the Java environment has matured, such topics
as concurrency, object-oriented design, memory, and the Java type system
have all grown in importance for all developers.
In this edition, we have taken the approach that only the most recent versions
of Java are likely to be of interest to the majority of Java developers, so we
usually only call out when new features arrived after Java 8.
For example, the module system (that arrived with Java 9) is still likely to be
new for at least some developers, and it represents a major change. However,
it is also something of an advanced topic and is in someways separate from
the rest of the language, so we have restricted our treatment of it to a single
chapter.

Contents of This Book

The first six chapters document the Java language and the Java platform—
they should all be considered essential reading. The book is biased toward the
Oracle/OpenJDK (Open Java Development Kit) implementation of Java but
not greatly so. Developers working with other Java environments will still
find plenty to occupy them. Part I includes:
Chapter 1, “Introduction to the Java Environment”
This chapter is an overview of the Java language and the Java platform. It
explains the important features and benefits of Java, including the
lifecycle of a Java program. We also touch on Java security and answer
some criticisms of Java.

Chapter 2, “Java Syntax from the Ground Up”

This chapter explains the details of the Java programming language,
including the Java 8 language changes. It is a long and detailed chapter
that does not assume substantial programming experience. Experienced
Java programmers can use it as a language reference. Programmers with
substantial experience with languages such as C and C++ should be able
to pick up Java syntax quickly by reading this chapter; beginning
programmers with only a modest amount of experience should be able to
learn Java programming by studying this chapter carefully, although it is
best read in conjunction with an introductory text (such as O’Reilly’s
Head First Java by Kathy Sierra, Bert Bates, and Trisha Gee).

Chapter 3, “Object-Oriented Programming in Java”

This chapter describes how the basic Java syntax documented in
Chapter 2 is used to write simple object-oriented programs using classes
and objects in Java. The chapter assumes no prior experience with object-
oriented programming. It can be used as a tutorial by new programmers
 or as a reference by experienced Java programmers.

Chapter 4, “The Java Type System”

This chapter builds on the basic description of object-oriented
programming in Java and introduces the other aspects of Java’s type
system, such as generic types, enumerated types, and annotations. With
this more complete picture, we can discuss the biggest change in Java 8—
the arrival of lambda expressions.

Chapter 5, “Introduction to Object-Oriented Design in Java”

This chapter is an overview of some basic techniques used in the design
of sound object-oriented programs, and it briefly touches on the topic of
design patterns and their use in software engineering.

Chapter 6, “Java’s Approach to Memory and Concurrency”

This chapter explains how the Java Virtual Machine manages memory on
behalf of the programmer, and how memory and visibility are intimately
entwined with Java’s support for concurrent programming and threads.

These first six chapters teach you the Java language and get you up and
running with the most important concepts of the Java platform. Part II is all
about how to get real programming work done in the Java environment. It
contains plenty of examples and is designed to complement the cookbook
approach found in some other texts. This part includes:
Chapter 7, “Programming and Documentation Conventions”
This chapter documents important and widely adopted Java programming
conventions. It also explains how you can make your Java code self-
documenting by including specially formatted documentation comments.

Chapter 8, “Working with Java Collections”

This chapter introduces Java’s standard collections libraries. These
contain data structures that are vital to the functioning of virtually every
 Java program—such as List, Map, and Set. The new Stream
abstraction and the relationship between lambda expressions and the
collections are explained in detail.

Chapter 9, “Handling Common Data Formats”

This chapter discusses how to use Java to work effectively with very
common data formats, such as text, numbers, and temporal (date and
time) information.

Chapter 10, “File Handling and I/O”

This chapter covers several different approaches to file access—from the
more classic approach found in older versions of Java, to more modern
and even asynchronous styles. The chapter concludes with a short
introduction to networking with the core Java platform APIs.

Chapter 11, “Classloading, Reflection, and Method Handles”

This chapter introduces the subtle art of metaprogramming in Java—first
introducing the concept of metadata about Java types, then turning to the
subject of classloading and how Java’s security model is linked to the
dynamic loading of types. The chapter concludes with some applications
of classloading and the relatively new feature of method handles.

Chapter 12, “Java Platform Modules”

This chapter describes Java Platform Module System (JPMS), the major
feature that was introduced as part of Java 9, and provides an introduction
to the wide-ranging changes that it brings.

Chapter 13, “Platform Tools”

Oracle’s JDK (as well as OpenJDK) includes a number of useful Java
development tools, most notably the Java interpreter and the Java
compiler. This chapter documents those tools, as well as the jshell
interactive environment and new tools for working with modular Java.
Appendix
This appendix covers Java beyond version 17, including the releases Java
18 and 19 as well as ongoing research and development projects to
enhance the language and JVM.

Related Books
O’Reilly publishes an entire series of books on Java programming, including
several companion books to this one:
Learning Java by Patrick Niemeyer and Daniel Leuck
This book is a comprehensive tutorial introduction to Java and includes
topics such as XML and client-side Java programming.

Java 8 Lambdas by Richard Warburton

This book documents the new Java 8 feature of lambda expressions in
detail and introduces concepts of functional programming that may be
unfamiliar to Java developers coming from earlier versions.

Head First Java by Kathy Sierra, Bert Bates, and Trisha Gee
This book uses a unique approach to teaching Java. Developers who think
visually often find it a great accompaniment to a traditional Java book.

You can find a complete list of Java books from O’Reilly at

http://java.oreilly.com.

Conventions Used in This Book

The following typographical conventions are used in this book:
Italic
Indicates new terms, URLs, email addresses, filenames, and file
 extensions.

Constant width
Used for program listings, as well as within paragraphs to refer to
program elements such as variable or function names, databases, data
types, environment variables, statements, and keywords.

Constant width bold

Shows commands or other text that should be typed literally by the user.

Constant width italic

Shows text that should be replaced with user-supplied values or by values
determined by context.

TIP
This element signifies a tip or suggestion.

NOTE
This element signifies a general note.

WARNING
This element indicates a warning or caution.

Using Code Examples

Supplemental material (code examples, exercises, etc.) is available for
download at https://github.com/kittylyst/javanut8.
If you have a technical question or a problem using the code examples, please
send an email to [email protected].
This book is here to help you get your job done. In general, if example code
is offered with this book, you may use it in your programs and
documentation. You do not need to contact us for permission unless you’re
reproducing a significant portion of the code. For example, writing a program
that uses several chunks of code from this book does not require permission.
Selling or distributing examples from O’Reilly books does require
permission. Answering a question by citing this book and quoting example
code does not require permission. Incorporating a significant amount of
example code from this book into your product’s documentation does require
permission.
We appreciate, but generally do not require, attribution. An attribution
usually includes the title, author, publisher, and ISBN. For example: “Java in
a Nutshell, Eighth Edition by Ben Evans, Jason Clark, and David Flanagan
(O’Reilly). Copyright 2023 Benjamin J. Evans and Jason Clark, 978-1-098-
13100-5.”
If you feel your use of code examples falls outside fair use or the permission
given above, feel free to contact us at [email protected].

O’Reilly Online Learning

NOTE
For more than 40 years, O’Reilly Media has provided technology and business training, knowledge,
and insight to help companies succeed.

Our unique network of experts and innovators share their knowledge and
expertise through books, articles, and our online learning platform.
O’Reilly’s online learning platform gives you on-demand access to live
training courses, in-depth learning paths, interactive coding environments,
and a vast collection of text and video from O’Reilly and 200+ other
publishers. For more information, visit https://oreilly.com.

How to Contact Us
Please address comments and questions concerning this book to the
publisher:

O’Reilly Media, Inc.

1005 Gravenstein Highway North

Sebastopol, CA 95472

800-998-9938 (in the United States or Canada)

707-829-0515 (international or local)

707-829-0104 (fax)

We have a web page for this book, where we list errata, examples, and any
additional information. You can access this page at https://oreil.ly/java-in-a-
nutshell-8e.
Email [email protected] to comment or ask technical questions
about this book.
For news and information about our books and courses, visit
https://oreilly.com.
Find us on LinkedIn: https://linkedin.com/company/oreilly-media
Follow us on Twitter: https://twitter.com/oreillymedia
Watch us on YouTube: https://youtube.com/oreillymedia

Acknowledgments
Melissa Potter was the editor of the eighth edition. Her guidance and many
useful contributions were a great help throughout the process.
Special thanks are due to Dan Heidinga, Ashutosh Mehra, and Aleksey
Shipilëv.
Our technical reviewers for this edition were Mario Torre, Tony Mancill,
Achyut Madhusudan, Jeff Maury, Rui Vieira, Jeff Alder, Kevin Earls, and
Ashutosh Mehra.
 Part I. Introducing Java

Part I is an introduction to the Java language and the Java platform. These
chapters provide enough information for you to get started using Java right
away:

Chapter 1, “Introduction to the Java Environment”

Chapter 2, “Java Syntax from the Ground Up”

Chapter 3, “Object-Oriented Programming in Java”

Chapter 4, “The Java Type System”

Chapter 5, “Introduction to Object-Oriented Design in Java”

Chapter 6, “Java’s Approach to Memory and Concurrency”

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
matkaa, lähettää Pariisiin pikalähetin ja odottaa kansalliskokouksen
vastausta».

Kuningas tunsi otsansa hiestyvän, kuningatar puraisi kalpeita

huuliaan ja madame Elisabeth kohotti kätensä kohti taivasta.

»Seis, hyvät herrat», sanoi kuningas äänessä arvokkuutta, jonka

hän osasi valita esiintymiseensä ratkaisevana hetkenä. »Enkö siis ole
vapaa menemään minne haluan? Jos niin on, olen siis kahlehditumpi
kuin vähäpätöisin alamaiseni.»

»Sire», vastasi kansalliskaartin päällikkö, »te olette alati oma

herranne. Mutta kaikkia ihmisiä, kuningasta kuten yksinkertaisia
kansalaisiakin, velvoittaa vannottu vala. Olette vannonut valan,
noudattakaa ensimmäisenä lakia, sire. Teidän on ei ainoastaan
näytettävä hyvää esimerkkiä vaan myöskin ylevästi täytettävä
velvollisuutenne.»

Sillä välin herttua oli silmäillyt kuningatarta kysyvin katsein ja

saatuaan mykkään kysymykseensä myöntävän vastauksen lähtenyt
alas.

Kuningas oivalsi, että jos hän alistuisi vastustuksetta tähän

kaupungin valtuuston kapinalliseen vaatimukseen — sillä hänen
kannaltaan se oli kapinallisuutta — olisi hän hukassa.

Hän tunsi muuten entuudesta tuon saman vallankumouksellisen

hengen, jota Mirabeau oli koettanut tukahduttaa maaseudulla. Hän
oli nähnyt sen edessään Pariisissa heinäkuun 14, lokakuun 5 ja 6
päivänä ja huhtikuun 18 päivänä, silloin kun, kuningas oli halunnut
tehdä kokeen vapaudellaan ja lähtenyt Saint-Cloudiin, mutta kansa
oli tehnyt tyhjäksi hänen aikeensa.
 »Hyvät herrat», sanoi hän, »tämä on väkivaltaa. Mutta minä en
ole niin eristetty kuin näyttää. Minulla on tuolla portin edessä
neljäkymmentä uskollista miestä ja Varennesin lähitienoolla
kymmenentuhatta sotilasta. Minä siis käsken teidän, herra päällikkö,
valjastuttaa heti paikalla hevoset vaunujeni eteen. Kuuletteko, minä
käsken, minä tahdon.»

Kuningatar lähestyi häntä ja kuiskasi:

»Hyvä, hyvä, sire! Henkemme voimme panna vaaralle alttiiksi,

mutta älkäämme luopuko kunniastamme ja arvokkuudestamme!»

»Ja jos me kieltäydymme tottelemasta teidän majesteettianne»,

sanoi kansalliskaartin päällikkö, »mikä on seuraus?»

»Seuraus on se, hyvä herra, että minäkin vetoan voimaan ja että

te joudutte vastuuseen verestä, jonka vuodattamista olen tahtonut
välttää ja joka tässä tapauksessa vuotaa teidän toimestanne.»

»Hyvä on, sire», sanoi kansalliskaartin päällikkö, »vedotkaa vain

husaareihinne, minä aion turvautua kansalliskaartiin».

Ja hän poistui.

Kuningas ja kuningatar silmäilivät toisiaan miltei kauhistuneina.

Kumpikaan heistä ei varmaankaan olisi uskaltanut tehdä mitään
ratkaisevaa, ellei Saussen vaimo työnnettyään syrjään vuoteen
vieressä yhä rukoilevan isoäidin, olisi tullut esille ja sanonut
kuningattarelle rahvasnaisen suorasukaiseen, jäyhään tapaan:

»Kuulkaas, madame, tehän olette kuningatar vai kuinka?»

Kuningatar kääntyi, sillä hänen arvoaan loukkasi kipeästi tuo
enemmän kuin tuttavallinen puhuttelutapa.
 »Niin olen», vastasi hän, »hetki sitten ainakin uskoin olevani».

»No, jos te olette kuningatar», jatkoi rouva de Sausse

hämmentymättä, »annetaan teille neljäkolmatta miljoonaa, jotta
pysyisitte paikoillanne. Paikka on minun mielestäni hyvä, koska siitä
maksetaan hyvin. Miksi siis haluatte sen jättää?»

Kuningatar huudahti tuskasta, kääntyi kuninkaaseen päin ja sanoi:

»Ah, herra, kaikki, kaikki, kaikki, kunhan ei vain moista

hävyttömyyttä!»

Hän otti vuoteelta nukkuvan kruununprinssin, riensi ikkunalle,

aukaisi sen ja virkkoi kuninkaalle:

»Sire, näyttäytykäämme tuolle kansalle ja katsokaamme, onko se

kauttaaltaan turmeltunutta. Jos niin on laita, vedotkaamme
sotamiehiin ja rohkaiskaamme heitä sanoin ja liikkein.

Sen toki ansaitsevat ne, jotka ovat valmiit kuolemaan

puolestamme!»

Kuningas oli seurannut häntä koneellisesti ja ilmestyi hänen

kerallaan parvekkeelle.

Koko tori, jota Ludvig XVI ja Marie-Antoinette nyt joutuivat

silmäilemään, oli ankaran kuohunnan näyttämönä.

Herttuan husaareista oli toinen puoli maassa, toinen puoli

satulassa. Ne, jotka olivat jalan, olivat hajaantuneet kaupunkilaisten
joukkoon ja sallivat näiden viedä ratsut kaikille suunnille. Heidät oli
jo saatu houkutelluksi kansan puolelle. Toiset, satulassa olevat,
näyttivät vielä tottelevan herttuaa, joka puhui heille saksaksi, mutta
he osoittivat päällikölleen tovereitaan, jotka olivat pettäneet
lippunsa.

Hiukan sivummalla Isidor de Charny, metsästyspuukko kädessä,

välittämättä kaikesta tästä hälinästä, näytti odottavan jotakin miestä,
kuten metsästäjä väijytyksessä vaanii saalistaan.

Viisisataa suuta huusi heti: »Kuningas, kuningas!»

Kuningas ja kuningatar astuivat parvekkeelle. Kuningatar kantoi

käsivarsillaan kruununprinssiä.

Jos Ludvig XVI olisi ollut kuninkaallisessa tai sotilaallisessa asussa,

jos hänen kädessään olisi ollut valtikka tai miekka, jos hän olisi
puhunut sillä voimakkaalla, vakuuttavalla äänellä, joka siihen aikaan
vielä kaikui kansan korvissa Jumalan ääneltä tai sen ääneltä, jonka
Jumala oli taivaasta lähettänyt maan päälle, olisi hän voinut tehdä
tuohon joukkoon toivotun vaikutuksen.

Mutta kuningas ilmestyi kansalleen sarastavan päivän valossa,

siinä valjussa aamuhämärässä, joka rumentaa kaunottarenkin,
kuningas oli pukeutunut palvelijaksi, hänen yllänsä oli harmaa nuttu,
hän oli jauhoittamaton ja hänen päässänsä oli varemmin
mainitsemamme inhoittava, pieni irtotukka; kuningas oli kalpea,
likainen, parransänki kolmen päivän vanha, hänen paksut huulensa,
kalsea katseensa ei ilmaissut ainoatakaan aatetta, ei yksinvallan eikä
isyyden. Kuningas, joka tankkasi vuorotellen sanoja »hyvät herrat!»
ja »rakkaat lapset!» ei siis ollut nyt parvekkeella seisoessaan
läheskään sellainen, jommoisena hänen kuninkuuden ystävien,
vieläpä vihollistenkin mielestä olisi pitänyt esiintyä.
 Ja kuitenkin herttua de Choiseul huusi: »Eläköön kuningas!» Ja
Isidor de Charny huusi: »Eläköön kuningas!» Ja niin voimakas oli
vielä kuninkuuden arvovalta, että huolimatta siitä ulkoasusta, joka
tällä kerralla vastasi tuiki huonosti kuninkuudesta vallalla ollutta
yleistä käsitystä, jotkut äänet toistivat: »Eläköön kuningas!»

Mutta silloin kajahti paljoa kantavampana toinen huuto: »Eläköön

kansa!» Kansalliskaartin päällikkö sen lausui.

Tuo huuto oli tällä hetkellä kapinaa. Kuningas ja kuningatar

huomasivat, että osa husaareistakin toisti sitä.

Marie-Aritoinette puolestaan päästi raivonhuudahduksen, pusersi

rintaansa vasten kruununprinssiä, lapsi-parkaa, joka ei tajunnut
näiden tapahtumien kantavuutta, kumartui aidakkeen yli ja
hampaitaan kiristellen sähähti joukkoon sanan:

»Heittiöt!»

Jotkut kuulivat tuon sanan ja vastasivat uhkauksilla. Tori oli yhtä

ainoaa kuohuntaa ja äänekästä hälinää.

Epätoivoissaan herttua de Choiseul oli valmis uhraamaan

henkensä. Hän yritti vielä kerran tehota husaareihin.

»Husaarit», huusi hän, »kunnianne kautta, pelastakaa kuningas!»

Mutta silloin ilmestyi näyttämölle uusi esiintyjä parinkymmenen

aseellisen miehen ympäröimänä.

Se oli Drouet. Hän oli tulossa valtuuston kokouksesta, jossa hänen

yllytyksestään oli tehty päätös, että kuningas oli estettävä
jatkamasta matkaansa.
 »Haa», huudahti hän ja lähestyi herttuaa, »te haluatte ryöstää
kuninkaan? Hyvä on, minä sanon teille, että saatte hänet haltuunne
vain vainajana!»

Herttua vuorostaan astui miekka koholla Drouetia kohden.

Mutta kansalliskaartin päällikkö astui väliin.

»Jos tulette askeltakaan lähemmäksi», sanoi hän herttualle, »niin

minä tapan teidät!»

Silloin syöksyi esiin muuan mies joukon uhkauksista piittaamatta.

Se oli Isidor de Charny. Drouetia juuri hän oli väijynyt.

»Pois tieltä, pois tieltä!» huusi hän ja työntyi ratsullaan

väkijoukkoon. »Tuo mies kuuluu minulle!»

Ja puukko ojossa hän hyökkäsi Drouetin kimppuun.

Mutta juuri kun hän oli tavoittamaisillaan miehensä, kuului

yhtaikaa kaksi laukausta: toinen ammuttiin pistoolilla, toinen
kiväärillä.

Pistoolinluoti litistyi Isidorin solisluuta vasten.

Kiväärinluoti lävisti hänen rintansa.

Molemmat aseet laukaistiin niin läheltä, että poloinen uhri

kirjaimellisesti peittyi ensin liekkiin, sitten savuun.

Hänen nähtiin levittävän kätensä ja kuultiin jupisevan:

»Catherine-parka!»
 Puukko kirposi hänen kourastaan, hän kaatui poikkiteloin hevosen
lautasille ja luisui sitten maahan.

Kuningattarelta pääsi kauhunhuudahdus. Hän oli vähällä pudottaa

kruununprinssin sylistään heittäytyessään taaksepäin. Hän ei siis
nähnyt toista ratsumiestä, joka nelisti Dunin suunnalta ja tunkeutui
niin sanoaksemme siihen vakoon, jonka poloinen Isidor oli kyntänyt
väkijoukkoon.

Kuningas seurasi kuningatarta ja sulki ikkunan.

Nyt eivät vain jotkut harvat äänet huutaneet: »Eläköön kansa!»

eivät vain husaariluopiot sitä huutaneet, vaan koko väkijoukko ja
joukon mukana nekin parikymmentä husaaria, jotka viimeiseen
saakka olivat pysyneet uskollisina: kuninkuuden viimeinenkin toivo ja
tuki oli pettänyt!

Kuningatar heittäytyi nojatuoliin ja peitti kasvot käsiinsä. Hän

ajatteli äskeistä surullista tapausta: hän oli nähnyt Isidor de Charnyn
kaatuvan hänen puolestaan niinkuin aikaisemmin Georgesin.

Mutta äkkiä kuului ovelta kovaa melua, joka sai hänet

kohottamaan katseensa.

Emme yritä kuvailla, mitä kaikkea naisen ja kuningattaren sydän

tunsi seuraavan sekunnin vierähtäessä.

Kynnykselle ilmestyi Olivier de Charny, kalpeana ja yltyleensä

verisenä veljensä syleilyn jäljiltä.

Kuningas näytti menettäneen ryhtinsä kokonaan.

XXXII

Charny

Huone tulvahti täyteen kansalliskaartilaisia ja muuta väkeä, joka

uteliaisuuttaan oli rientänyt paikalle.

Kuningattaren täytyi sen vuoksi hillitä ensimmäinen vaistomainen

liikkeensä nousta ja rientää Charnyta vastaan, pyyhkiä nenäliinallaan
veri hänen vaatteistaan ja lausua hänelle muutama lohdunsana,
sydämestä sydämeen lähtevä lohdunsana.

Mutta hän voikin vain suoristautua tuolillaan, ojentaa kätensä

häntä kohden ja kuiskata:

»Olivier…!»

Synkkänä ja tyynenä Charny teki merkin vieraille kuuntelijoille ja

sanoi lempeällä, mutta lujalla äänellä:

»Anteeksi, hyvät herrat, minun täytyy saada puhua heidän

majesteetilleen.»
 Kansalliskaartilaiset yrittivät vastata, että he olivat tulleet
nimenomaan estämään, ettei kuningas pääsisi kosketuksiin
ulkomaailman kanssa. Charny puristi kalpeat huulensa yhteen, rypisti
kulmakarvojaan, aukaisi päällystakkinsa, jolloin tuli näkyviin kaksi
pistoolia, ja toisti ehkä entistäkin lempeämmällä, mutta juuri siksi
sitä uhkaavammalta kuulostavalla äänellä: »Hyvät herrat, minulla oli
kunnia sanoa jo teille, että haluan puhua kahdenkesken kuninkaan ja
kuningattaren kanssa.»

Ja hän teki vieraille kuuntelijoille merkin poistua huoneesta.

Tuo ääni ja tuo voima, jolla Charny hallitsi itseään ja sen vuoksi
myöskin muita, palauttivat de Damasiin ja kuninkaan molempiin
henkivartijoihin tarmon, joka oli heidät hetkeksi jättänyt. Työntäen
edellään kansalliskaartilaisia ja uteliaita he puhdistivat huoneen
vieraasta väestä.

Tällöin kuningatar ymmärsi, mikä hyöty tuollaisesta miehestä olisi

ollut kuninkaan vaunuissa, ellei hovisääntö olisi pakottanut rouva de
Tourzelia jäämään paikoilleen.

Charny silmäili ympärilleen todetakseen, että kuningattaren

ympärillä oli tällöin vain uskollisia palvelijoita. Sitten hän astui
lähemmäksi ja sanoi:

»Madame, tässä minä nyt olen. Minulla on seitsemänkymmentä

husaaria kaupungin porttien ulkopuolella. Luulen voivani luottaa
heihin. Mitä määräätte minut tekemään?»

»Oh, sanokaa ensin», kysyi kuningatar saksaksi, »mitä teille on

tapahtunut, Charny-parka?»
 Charny teki merkin, että de Malden, joka ymmärsi saksaa, oli
saapuvilla.

»Ah», jatkoi kuningatar ranskaksi, »kun emme enää nähneet teitä,

luulimme teidän kuolleen?»

»Valitettavasti, madame», vastasi Charny syvän alakuloisesti,

»minun vuoroni ei vielä ollut kuolla, poloinen veljeni Isidor tällä
kertaa…»

Ja hänen silmänsä kyyneltyivät.

»Mutta», kuiskasi hän, »kyllä minunkin vuoroni tulee…»

»Charny, Charny, minä kysyn, mitä teille on tapahtunut ja miksi

katositte sillä lailla paristamme», sanoi kuningatar.

Sitten hän lisäsi puoliääneen saksaksi:

»Olemme kaivanneet teitä, varsinkin minä.»

Charny kumarsi.

»Luulin veljeni ilmoittaneen teidän majesteetillenne, minkä takia

poistuin hetkeksi luotanne.»

»Niin, tiedän. Te lähditte ajamaan takaa Drouet-heittiötä ja me

pelkäsimme jo, että tuossa takaa-ajossa teille oli sattunut jokin
onnettomuus.»

»Minulle sattui tosiaankin hyvin ikävä onnettomuus. Kaikista

ponnisteluista huolimatta en voinut tavoittaa häntä ajoissa! Joku
paluuta tekevä kyytimies oli sanonut hänelle, että teidän
majesteettinne vaunut, joiden hän oli luullut menevän Verdunin
tietä, olivatkin menossa Varennesiin. Silloin hän oikaisi Argonnen
metsään. Pariin otteeseen yritin ampua hänet pistooleillani, mutta
pistoolit olivat panostamattomat. Olin ottanut Sainte-Menehouldissa
väärän hevosen, olin saanut herra Dandoinsin ratsun minulle
tarkoitetun asemasta. Minkä sille voi, madame! Se oli kohtalon
oikku! Minä seurasin häntä metsäänkin, mutta en tuntenut teitä. Hän
sen sijaan tunsi pienimmät polutkin. Kaiken lisäksi iltahämärä
muuttui yhä sankemmaksi. Niin kauan kuin näin hänet, seurasin
häntä kuin varjoa; niin kauan kun kuulin, seurasin hänen askeltensa
ääntä. Mutta tuo ääni lakkasi kuulumasta kuten varjokin oli häipynyt,
ja minä olin yksin, metsään eksyneenä, pimeän ympäröimänä… Ah,
madame, olen mies, te tunnette minut… tällä hetkellä en itke, mutta
siellä metsässä, sankassa pimeässä minä vuodatin kiukun kyyneliä ja
huusin raivosta!»

Kuningatar ojensi hänelle kätensä.

Charny kumarsi ja kosketti huulillaan tuota kättä..

»Mutta kukaan ei vastannut huutoihini», jatkoi Charny. »Koko yön

harhailin metsässä ja aamun sarastaessa huomasin tulleeni lähelle
Gèvesin kylää, joka on Varennesista Duriin kulkevan tien varrella…
Oliko teidän onnistunut välttää Drouet, kuten hänen oli onnistunut
välttää minut? Se oli mahdollista. Siinä tapauksessa te olitte
lähteneet Varennesista ja minun oli turhaa yrittää sinne. Oliko teidät
vangittu Varennesissa? Jos niin oli käynyt, ei minun avustani olisi
minkäänlaista hyötyä, koska olin yksin. Päätin siis jatkaa matkaa
Duniin päin. Ennenkuin ehdin perille, tapasin tiellä herra Deslonin ja
sata husaaria. Hän oli huolestunut, muttei hänkään tiennyt mitään.
Hän oli vain nähnyt herrojen de Bouillén ja de Raigecourtin
karauttavan täyttä neliä Stenayn taholle. Miksi he eivät olleet
puhuneet hänelle mitään? Varmaankin he epäilivät häntä. Mutta
minä tunnen Deslonin kunnon aatelismieheksi. Arvasin, että teidän
majesteettinne oli pidätetty Varennesissa ja että de Bouillé ja de
Raigecourt olivat paenneet mennäkseen ilmoittamaan asiasta
kenraalille. Kerroin kaikki Deslonille ja vannotin häntä seuraamaan
minua husaareineen. Hän suostui heti, mutta jätti kolmekymmentä
miestä vartioimaan Maus-joen siltaa. Tuntia myöhemmin olimme
Varennesin edustalla — olimme ratsastaneet yhdessä tunnissa
parikymmentä kilometriä! — ja minä halusin ryhtyä hyökkäykseen
heti, raivata tien selväksi kuninkaan ja teidän majesteettinne luokse.
Mutta me näimme katusulun katusulun takana. Olisi ollut mieletöntä
yrittää selviytyä niistä rynnäköllä. Minä aloitin neuvottelut. Paikalle
tuli muuan kansalliskaartilaisvartiosto. Minä pyysin siltä lupaa saada
yhdistää husaarini kaupungissa majailevaan husaarijoukkoon. Sitä
lupaa ei myönnetty. Silloin pyysin päästä kuninkaan puheille, ja
koska näytti siltä, että tämä pyyntö evättäisiin kuten edellinenkin,
kannustin minä ratsuani, kiidätin yli ensimmäisen katusulun, sitten
toisen… Kaupungilta kuuluvan metelin opastamana nelistin
eteenpäin ja saavuin torille juuri kun… teidän majesteettinne poistui
parvekkeelta. Ja nyt», lopetti Charny, »odotan teidän majesteettinne
ohjeita».

Kuningatar puristi vielä kerran Charnyn käsiä omissaan.

Sitten hän kääntyi kuninkaaseen päin, joka yhä istui tylsänä

mietteissään, ja sanoi:

»Sire, oletteko kuullut, mitä uskollinen palvelijanne, kreivi de

Charny on puhunut?»

Mutta kuningas ei vastannut.

 Silloin kuningatar nousi ja meni hänen luoksensa.

»Sire», huomautti hän, »nyt ei ole sekuntiakaan hukattavana.

Valitettavasti olemme tuhlanneet aikaa liikaakin! Tässä on herra de
Charny, jonka käytettävissä on seitsemänkymmentä hänen
sanojensa mukaan
täysin taattua miestä ja joka nyt odottaa ohjeitanne.»

Kuningas ravisti päätänsä.

»Sire, taivaan tähden, antakaa ohjeet!»

Charny rukoili niitä katseellaan, kuningatar äänellään.

»Ohjeet?» kertasi kuningas. »Ei minulla ole ohjeita antaa.

Minähän olen vanki. Tehkää mitä luulette voivanne tehdä.»

»Hyvä», sanoi kuningatar, »siinä onkin kaikki mitä pyydämme».

Ja hän veti Charnyn syrjään ja sanoi:

»Teillä on nyt avoin valtakirja. Tehkää, kuten kuningas sanoi,

kaikki mitä luulette voivanne tehdä.»

Sitten hän lisäsi kuiskaten:

»Mutta tehkää pian ja toimikaa tarmokkaasti tai muutoin olemme

hukassa!»

»Hyvä on, madame», vastasi Charny. »Sallikaa minun neuvotella

hetkinen noiden herrojen kanssa. Mitä me päätämme, se pannaan
heti täytäntöön.»
 Tällöin astui herttua de Choiseul huoneeseen. Hänen kädessään oli
muutamia veriseen nenäliinaan kiedottuja papereita.

Hän ojensi ne sanaa lausumatta Charnylle.

Kreivi ymmärsi, että ne paperit oli löydetty hänen veljeltään. Hän

otti käteensä tuon verisen perinnön, kohotti nenäliinan huulilleen ja
suuteli sitä.

Kuningatar nyyhkytti.

Mutta Charny ei edes kääntynyt. Hän pani paperit poveensa ja

sanoi:

»Hyvät herrat, voitteko auttaa minua siinä viimeisessä yrityksessä,

johon aion nyt ryhtyä?»

»Olemme valmiit uhraamaan siihen henkemme», vastasivat nuoret

miehet.

»Voitteko taata minulle kymmenen uskollisina pysynyttä miestä?»

»Meitä on tässä kahdeksan, yhdeksän.»

»Hyvä. Minä palaan seitsemänkymmenen husaarini luo.

Minun hyökätessäni katusulkuja vastaan hyökkäätte te takaapäin.

Tämä hyökkäys jakaa heidän huomionsa kahtaalle, joten minä
kykenen valtaamaan katusulut. Yhdistynein voimin me sitten
tunkeudumme tänne saakka ja viemme kuninkaan.»

Vastaukseksi nuoret miehet ojensivat kätensä Charnylle.

Kreivi kääntyi sitten kuningattareen päin.

 »Madame», sanoi hän, »tunnin kuluttua teidän majesteettinne on
vapaa tai minä olen vainaja».

»Voi, kreivi, kreivi, älkää lausuko sitä sanaa! Se koskee minuun

liian kipeästi!»

Olivier vahvisti kumarruksella äskeisen vakuutuksensa ja

piittaamatta uudesta melusta ja hälinästä, joka oli tunkeutumassa
taloon, hän riensi ovelle päin.

Mutta juuri kun hän laski kätensä säpille, aukeni ovi ja kynnykselle
ilmestyi uusi henkilö tuomaan lisänsä tähän jo ennestäänkin hyvän
monivivahteiseen murhenäytelmään.

Tulija oli neljänkymmenen tai viidenviidettä vuoden ikäinen, jonka

piirteet olivat synkät ja ankarat. Viisto kaulanauha, auennut takki,
väsymyksestä tulehtuneet silmät, pölyiset vaatteet todistivat selvästi,
että hänkin oli, jonkun voimakkaan intohimon kannustamana,
taivaltanut nopeasti pitkän matkan.

Hänen vyössään näkyi kaksi pistoolia ja kupeella heilui sapeli.

Ovea avatessaan hän huohotti eikä voinut äännähtääkään. Hän

näytti rauhoittuvan vasta kun huomasi kuninkaan ja kuningattaren.
Tyydytetyn koston hymy levisi hänen kasvoilleen ja välittämättä
toisarvoisista henkilöistä, jotka olivat ryhmittyneet huoneen perälle,
hän kohotti kätensä jo oviaukossa, jonka hän miltei täytti kookkaalla
varrellaan, ja sanoi:

»Kansalliskokouksen nimessä minä vangitsen teidät kaikki!»

Salamannopeasti herttua de Choiseul syöksähti esiin pistooli

kädessä. Hänkin kohotti kätensä ampuakseen tuon uuden tulokkaan,
joka julkeudessaan ja päättäväisyydessään tuntui voittavan kaikki,
mitä tähän asti oli nähty.

Mutta vieläkin nopeammalla liikkeellä kuningatar tarttui hänen

uhkaavaan käteensä ja sanoi herttualle puoliääneen:

»Älkää jouduttako perikatoamme, herra. Kärsivällisyyttä! Näin me

voitamme aikaa, eikä markiisi de Bouillé voi enää olla kaukana.»

»Olette oikeassa, madame», vastasi herttua.

Kuningatar silmäili Charnyta ihmeissään, ettei kreivi ollut syöksynyt

esille tätä uutta vaaraa torjumaan. Mutta omituista! Charny näytti
haluavan väistellä tuon uuden tulokkaan katsetta ja oli siirtynyt
huoneen pimeimpään soppeen.

Mutta kuningatar, joka tunsi kreivin, aavisti, että oikean hetken

vaatiessa Charny tulisi esille tuosta pimeästä ja salaperäisyydestä.
XXXIII

Uusi vihollinen

Koko tämä kohtaus, jolloin herttua de Choiseul uhkasi surmata

kansalliskokouksen nimessä saapuneen miehen, näytti tapahtuneen
niin, ettei mies huomannut pelastuneensa varmasta kuolemasta.

Häntä tuntui muuten kannustavan vallan toinen tunne kuin pelko.

Siitä ei voinut olla epäilystäkään, kun katseli hänen kasvojensa
ilmettä. Se ilme oli kuin metsästäjän, joka lopultakin näkee samaan
hautaan sulloutuneina leijonan, naarasleijonan ja leijonan pennut,
jotka ovat raadelleet hänen ainoan lapsensa.

Kuultuaan sanan vangitsen, joka oli saanut herttua de Choiseulin

syöksymään esille, nousi kuningaskin.

»Vankeja, kansalliskokouksen nimessä vangittuina! Mitä

tarkoitatte? En ymmärrä teitä.»

»Se on yksinkertainen juttu», vastasi tuntematon, »ja helppo

ymmärtää. Vaikka olitte vannonut, ettette poistuisi Ranskasta, olette
kuitenkin lähtenyt yöllä pakoon, olette pettänyt sananne, pettänyt
kansan, pettänyt kansakunnan, niin että kansalaiset ovat huutaneet
kaikkia tarttumaan aseihin, niin että koko kansa on noussut ja että
kansa ja kansakunta sanovat teille vähäpätöisimmän alamaisenne
suulla — joka vaikka onkin alhaista syntyperää on silti kyllin mahtava
—: 'Sire, kansan, kansakunnan, kansalliskokouksen nimessä te olette
minun vankini!'»

Viereisestä huoneesta kuului hyväksymishuutoja, joita säesti tai

joita seurasi raivokas suosionosoitusten myrsky.

»Madame, madame», kuiskasi herttua de Choiseul kuningattarelle,

»älkää unohtako, että te ehkäisitte minua ja ellette olisi säälinyt
tuota miestä, ei teidän nyt tarvitsisi sietää moista häväistystä».

»Se ei merkitse mitään, jos voimme kostaa», vastasi kuningatar

niinikään kuiskaavalla äänellä.

»Niinpä kyllä», sanoi herttua, »mutta entä jos emme voikaan

kostaa?»

Kuningatar voihkaisi raskaasti.

Mutta silloin kreivi de Charnyn käsi ojentui hitaasti herttuan selän

takaa ja kosketti kuningattaren käsivartta.

Marie-Antoinette kääntyi nopeasti.

»Antakaa tuon miehen sanoa ja tehdä mitä hän haluaa», kuiskasi

kreivi, »minä otan hänet vastuulleni…»

Kuningas oli kokonaan huumaantunut häntä kohdanneesta

uudesta iskusta ja silmäili ihmeissään tuota synkännäköistä miestä,
joka kansalliskokouksen, kansan ja kansakunnan nimessä puhui
hänelle noin voimakasta kieltä. Tähän kummasteluun sekoittui
jonkunlaista uteliaisuutta, sillä Ludvig XVI:sta tuntui, että hän oli
nähnyt tuon miehen joskus ennenkin, vaikkei muistanut missä, ja
ettei hän nähnyt tuota miestä nyt ensimmäistä kertaa.

»Mutta mitä te oikeastaan tahdotte minusta? Puhukaa.»

»Sire, minä tahdon, ettette te eikä kuninkaallinen perhe astu enää

askeltakaan ulkomaille päin.»

»Ja te olette varmaankin tullut tuhatmiehisen joukon kanssa

estämään lähtöäni?» sanoi kuningas, joka kävi keskustelun
pitkästyessä yhä ryhdikkäämmäksi.

»En, sire. Olen yksin tai oikeammin, meitä on kaksi, kenraali

Lafayetten ajutantti ja minä, halpa talonpoika vain. Mutta
kansalliskokous on laatinut vangitsemismääräyksen. Se on luottanut
meihin ja uskonut meidän tehtäväksemme sen täytäntöönpanon ja
se pannaan täytäntöön.»

»Näyttäkää sitä määräystä, jotta edes saan vilkaista siihen», sanoi

kuningas.

»Se on seuralaiseni hallussa, ei minulla. Kenraali Lafayette ja

kansalliskokous ovat lähettäneet toverini panemaan täytäntöön
kansan tahtoa. Minut on lähettänyt herra Bailly tai oikeammin minä
olen lähtenyt omasta aloitteestani pitämään silmällä sitä toveria ja
ampuakseni hänet, jos hän epäröisi.»

Kuningatar, herttua de Choiseul, de Damas ja muutkin läsnäolijat

silmäilivät toisiaan ihmeissään; he olivat nähneet kansan vain
kahdessa olomuodossa: alistuvana tai riehahtavana, armoa anovana
tai murhaavana. Ensimmäistä kertaa he näkivät sen tyynenä,
pystypäin, kädet ryntäillä, voimansa tuntevana ja puhuen
oikeuksiensa nimessä.

Ludvig XVI käsitti varsin pian, ettei hänellä olisi mitään toivottavaa
tuollaisen raudanlujan miehen taholta, — ja hän koettikin lopettaa
keskustelun lyhyeen.

»No, missä on toverinne?» kysyi hän.

»Takanani.»

Ja hän väistyi syrjään. Oviaukossa nähtiin muuan nuori mies,

jonka yllä oli käskyläisupseerin virkapuku. Hän nojasi pihtipieleen.

Hänenkin ulkoasunsa oli epäjärjestyksessä, mutta se epäjärjestys

ei ollut voiman, vaan masennuksen aiheuttama.

Hänen kasvonsa uivat kyynelissä ja hän piteli muuatta paperia

kädessään.

Tämä nuori mies oli herra de Romeuf, sama kenraali Lafayetten

ajutantti, johon, kuten lukija muistanee, olemme tutustuneet silloin
kun Louis de Bouillé saapui Pariisiin.

Kuten kävi selville siitä keskustelusta, joka de Romeufilla tällöin oli

nuoren aatelismiehen kanssa, oli hän isänmaanystävä ja vilpitön
isänmaanystävä. Lafayetten jouduttua Tuileries-palatsin diktaattoriksi
hän oli saanut tehtäväkseen pitää silmällä kuningatarta ja saattaa
tätä kaikilla matkoilla. Hän oli tässä toimessaan osoittanut sellaista
kunnioittavaa hienoutta, että kuningatar oli monesti lausunut hänelle
siitä tunnustuksensa.
 Nähdessään hänet nyt kuningatar huudahti kiusallisesti yllätettynä:

»Oh, tekö?»

Ja huokaisten raskaasti, kuten nainen, joka huomaa, että hänen

vastustamattomaksi katsottu lumousvoimansa onkin pettänyt, hän
jatkoi:

»Tätä en olisi milloinkaan uskonut…!»

»Kas niin!» murahti toinen sanansaattaja. »Kaikesta päättäen tein

oikein, kun tulin.»

Herra de Romeuf lähestyi hitaasti, alasluoduin katsein ja pidellen

kädessään vangitsemismääräystä.

Mutta kuningas oli kärsimätön eikä suonut nuorelle miehelle aikaa

ojentaa tuota määräystä, vaan astui nopeasti häntä vastaan ja
tempasi sen hänen kädestään.

Luettuaan sen hän huudahti:

»Ranskassa ei ole enää kuningasta!»

Herra de Romeufin seuralainen hymyili ikäänkuin olisi tahtonut

sanoa:
Tiedän sen hyvin.

Kuninkaan sanat kuullessaan kuningatar kääntyi kuninkaaseen

päin ja silmäili häntä kysyvästi.

»Kuulkaa, madame», sanoi kuningas. »Näin kuuluu määräys,

jonka kansalliskokous on uskaltanut julkaista.»
 Ja hän luki närkästyksestä värähtelevällä äänellä seuraavat rivit:

»Kansalliskokous määrää sisäasiain ministerin lähettämään

viipymättä departementteihin pikalähettejä, jotka vievät kaikille
viranomaisille, kansalliskaarteille ja valtakunnan vakinaisille
sotajoukoille ohjeet, että jokainen kuningaskunnasta poistumaan
pyrkivä on pidätettävä ja että kaikenlaisten esineitten, aseitten,
ammusvarojen, hopea- ja kultarahojen, hevosten ja ajoneuvojen
maastavienti on estettävä. Ja jos nämä pikalähetit tapaavat
kuninkaan tai kenet tahansa kuninkaallisen perheen jäsenen tai
henkilöitä, jotka mahdollisesti ovat avustaneet heitä karkaamaan,
on mainittujen viranomaisten, kansalliskaartien ja vakinaisten
joukkojen kaikin mahdollisin keinoin koetettava keskeyttää tämä
karkaaminen, estettävä heitä jatkamasta matkaansa sekä
myöhemmin tehtävä tili toimistaan oikeusviranomaisille.»

Kuningatar oli kuunnellut eräänlaisen tylsän mielialan vallassa.

Mutta kun kuningas oli lopettanut, ravisti hän päätänsä kuin
kootakseen ajatuksensa.

»Antakaa se minulle!» sanoi hän ja ojensi kätensä ottaakseen

tuon kohtalokkaan paperin. »Mahdotonta!»

Herra de Romeufin toveri oli sillä välin hymyillyt rauhoittavasti

Varennesin kansalliskaartilaisille ja isänmaanystäville.

Kuningattaren lausuma sana mahdotonta oli tehnyt heidät

levottomiksi, vaikka he olivat kuulleet vangitsemismääräyksen
sisällön alusta loppuun.

»Oh, lukekaa, madame», kehoitti kuningas katkeralla äänellä, »jos

vielä epäilette. Lukekaa, sen on sommitellut ja allekirjoittanut
kansalliskokouksen puheenjohtaja.»

»Ja kuka on se mies, joka on uskaltanut kirjoittaa ja nimellään

varmentaa moisen määräyksen?»

»Muuan aatelismies, madame», vastasi kuningas. »Markiisi de

Beauharnais!»

Eikö olekin kumma sattuma — mikä todistaa selvästi

menneisyyden ja tulevaisuuden salaperäisen yhteyden — että tässä
päätöksessä, joka keskeytti Ludvig XVI:n, kuningattaren ja
kuninkaallisen perheen paon, oli nimi, joka tähän asti
tuntemattomana liittyisi niin huikaisevalla tavalla 19. vuosisadan
historian alkuvaiheisiin?

Kuningatar otti vangitsemismääräyksen ja luki sen, kulmat

kurtussa ja huulet tiukasti yhteenpuristettuina.

Sitten kuningas otti sen häneltä lukeakseen sen jälleen ja

luettuaan sen toistamiseen viskasi sen vuoteelle, missä
kruununprinssi ja kuninkaallinen prinsessa nukkuivat tietämättä
mitään tästä kiistelystä, joka ratkaisi heidän vastaisen kohtalonsa.

Tämän nähdessään kuningatar ei voinut enää hillitä itseään, vaan

syöksyi parahtaen vuoteen luo, sieppasi peitteeltä paperin, rutisti sen
käteensä ja viskasi sen kauas lattialle.

»Oh, herra, mitä te teette!» huudahti hän. »Minä en tahdo, että

tuo paperi saastuttaa minun lapsiani!»

Naapurihuoneessa syntyi tavaton meteli. Kansalliskaartilaiset

liikahtivat hyökätäkseen huoneeseen, jossa kuuluisat pakolaiset
olivat.
 Kenraali Lafayetten ajutantti huudahti kauhistuneena.

Hänen toverinsa kiljahti raivosta.

»Haa», mutisi hän hampaittensa raosta, »täällä häväistään

kansalliskokousta, häväistään kansakuntaa, häväistään kansaa! Hyvä
on!»

Ja kääntyen etuhuoneeseen sulloutuneitten, pyssyin, viikattein ja

miekoin aseistautuneitten, taisteluhaluisten miesten puoleen hän
huusi:

»Tänne, kansalaiset!»

Kansalliskaartilaiset liikahtivat toisen kerran tunkeutuakseen

sisähuoneeseen; epätietoista on, mikä olisi ollut seuraus näiden
kahden, vihaa huokuvan joukon yhteentörmäyksestä, ellei Charny,
joka oli lausunut keskustelun alussa vain pari kolme sanaa ja joka
siitä lähtien oli pysytellyt erillään, olisi rientänyt esille ja tarttunut
tuntemattoman kansalliskaartilaisen käteen juuri kun se oli kiertynyt
miekanponnen ympärille.

»Sallikaa minun puhua teille pari sanaa, herra Billot», sanoi hän.

Billot — hän se tosiaan oli — äännähti kummissaan, valahti

kuolonkalpeaksi, näytti jonkun tovin epäröivältä ja työnsi sitten
osittain paljastetun miekan takaisin tuppeen.

»Hyvä on. Minullakin on teille jotakin sanottavaa, herra de

Charny», sanoi hän.

Sitten hän kääntyi ovelle päin.

 »Kansalaiset», sanoi hän, »tilaa meille! Minun on puhuttava
hieman tämän upseerin kanssa. Mutta olkaa rauhassa», lisäsi hän
hiljaa, »leijona, naarasleijona ja pennut eivät pääse käsistämme.
Minä olen paikalla ja vastaan heistä!»

Tällä miehellä, joka oli väkijoukolle yhtä tuntematon kuin

kuninkaalle ja tämän seurueelle — Charnyta lukuunottamatta —
tuntui olevan oikeus komentaa kansalliskaartilaisia ja he poistuivat ja
etuhuone tyhjeni.

Jokainen halusi sitäpaitsi kertoa ulkonaoleville, mitä sisällä oli

tapahtunut, ja kehoittaa isänmaanystäviä entistäkin suurempaan
valppauteen.

Sillä välin Charny oli kuiskannut kuningattarelle:

»Herra de Romeuf on puolellanne, madame. Jätän hänet teidän

haltuunne.
Koettakaa käyttää tilaisuutta hyväksenne.»

Se olisi sitäkin helpompaa kun Charny astuttuaan viereiseen

huoneeseen sulki oven perässään ja asettui selin tämän oven eteen,
niin ettei kukaan, ei edes Billot, pääsisi sisälle.
 *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK
PAKOLAISKUNINGAS ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying
copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of
Use part of this license, apply to copying and distributing Project
Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™
concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
and may not be used if you charge for an eBook, except by following
the terms of the trademark license, including paying royalties for use
of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything
for copies of this eBook, complying with the trademark license is
very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and

Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund
from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the
Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the
collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the
individual works in the collection are in the public domain in the
United States. If an individual work is unprotected by copyright law
in the United States and you are located in the United States, we do
not claim a right to prevent you from copying, distributing,
performing, displaying or creating derivative works based on the
work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of
course, we hope that you will support the Project Gutenberg™
mission of promoting free access to electronic works by freely
sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated
with the work. You can easily comply with the terms of this
agreement by keeping this work in the same format with its attached
full Project Gutenberg™ License when you share it without charge
with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also
govern what you can do with this work. Copyright laws in most
countries are in a constant state of change. If you are outside the
United States, check the laws of your country in addition to the
terms of this agreement before downloading, copying, displaying,
performing, distributing or creating derivative works based on this
work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes
no representations concerning the copyright status of any work in
any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must
appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™
work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears,
or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is
accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:
 This eBook is for the use of anyone anywhere in the United
States and most other parts of the world at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you
are not located in the United States, you will have to check the
laws of the country where you are located before using this
eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived

from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a
notice indicating that it is posted with permission of the copyright
holder), the work can be copied and distributed to anyone in the
United States without paying any fees or charges. If you are
redistributing or providing access to a work with the phrase “Project
Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must
comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through
1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project
Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted
with the permission of the copyright holder found at the beginning
of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project

Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a
part of this work or any other work associated with Project
Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1