Visit https://ebookfinal.

com to download the full version and

explore more ebooks

On Interpreting Construction Schemas Nicole

Delbecque

_____ Click the link below to download _____

https://ebookfinal.com/download/on-interpreting-
construction-schemas-nicole-delbecque/

Explore and download more ebooks at ebookfinal.com

Here are some suggested products you might be interested in.
Click the link to download

Romance on a Global Stage Pen Pals Virtual Ethnography and

Mail Order Marriages 1st Edition Nicole Constable

https://ebookfinal.com/download/romance-on-a-global-stage-pen-pals-
virtual-ethnography-and-mail-order-marriages-1st-edition-nicole-
constable/

Interpreting SAMSON AGONISTES Joseph Anthony Wittreich

https://ebookfinal.com/download/interpreting-samson-agonistes-joseph-
anthony-wittreich/

The Blood Brain Barrier 1st Edition Nicole Stone

https://ebookfinal.com/download/the-blood-brain-barrier-1st-edition-
nicole-stone/

Fleshly Things and Spiritual Matters Studies on the

Medieval Body in Honour of Margaret Bridges 1st Edition
Nicole Nyffenegger
https://ebookfinal.com/download/fleshly-things-and-spiritual-matters-
studies-on-the-medieval-body-in-honour-of-margaret-bridges-1st-
edition-nicole-nyffenegger/
Interpreting the Constitution 1st Edition Kent Greenawalt

https://ebookfinal.com/download/interpreting-the-constitution-1st-
edition-kent-greenawalt/

Interpreting Quantum Theories 1st Edition Laura Ruetsche

https://ebookfinal.com/download/interpreting-quantum-theories-1st-
edition-laura-ruetsche/

Modeling with Ambient B Splines 1st Edition Nicole Lehmann

https://ebookfinal.com/download/modeling-with-ambient-b-splines-1st-
edition-nicole-lehmann/

BASICS Construction Masonry Construction 1st Edition

Edition Nils Kummer

https://ebookfinal.com/download/basics-construction-masonry-
construction-1st-edition-edition-nils-kummer/

Investigations in Healthcare Interpreting 1st Edition

Brenda Nicodemus

https://ebookfinal.com/download/investigations-in-healthcare-
interpreting-1st-edition-brenda-nicodemus/
On Interpreting Construction Schemas Nicole Delbecque
Digital Instant Download
Author(s): Nicole Delbecque, Bert Cornillie
ISBN(s): 9783110198652, 3110198657
Edition: Kindle
File Details: PDF, 1.55 MB
Year: 2007
Language: english
On Interpreting Construction Schemas

≥
Trends in Linguistics
Studies and Monographs 198

Editors
Walter Bisang
(main editor for this volume)
Hans Henrich Hock
Werner Winter

Mouton de Gruyter
Berlin · New York
On Interpreting
Construction Schemas
From Action and Motion
to Transitivity and Causality

edited by
Nicole Delbecque
Bert Cornillie

Mouton de Gruyter
Berlin · New York
Mouton de Gruyter (formerly Mouton, The Hague)
is a Division of Walter de Gruyter GmbH & Co. KG, Berlin.

앪
앝 Printed on acid-free paper which falls within the guidelines
of the ANSI to ensure permanence and durability.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

On interpreting construction schemas : from action and motion to

transitivity and causality / edited by Nicole Delbecque, Bert Cornillie.
p. cm. ⫺ (Trends in linguistics. Studies and monographs ; 198)
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978-3-11-019865-2 (hardcover : alk. paper)
1. Grammar, Comparative and general ⫺ Verb phrase. I. Del-
becque, Nicole. II. Cornillie, Bert, 1975⫺
P281.O49 2007
4151.6⫺dc22
2007042935

ISBN 978-3-11-019865-2
ISSN 1861-4302

Bibliographic information published by the Deutsche Nationalbibliothek

The Deutsche Nationalbibliothek lists this publication in the Deutsche Nationalbibliografie;
detailed bibliographic data are available in the Internet at http://dnb.d-nb.de.

” Copyright 2007 by Walter de Gruyter GmbH & Co. KG, D-10785 Berlin
All rights reserved, including those of translation into foreign languages. No part of this
book may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or mechan-
ical, including photocopy, recording or any information storage and retrieval system, with-
out permission in writing from the publisher.
Cover design: Christopher Schneider, Berlin.
Printed in Germany.
Table of contents

List of contributors vii

Introduction 1
Nicole Delbecque, and Bert Cornillie

A usage-based approach to prototypical transitivity

Victoria Vázquez Rozas 17

Transitivity and referentiality in Spanish and Rumanian

Eugeen Roegiest 39

Transitive verbs with non-accusative alternation in Hebrew:

Cross-language comparison with English, German and Spanish
Rivka Halevy 61

Unsubcategorized objects in English resultative constructions

Cristiano Broccias 103

Complex predicates in Basque

Cathryn Donohue 125

An adversative passive in English: in search of origins

Junichi Toyota 143

Verbs of letting: Some cognitive and historical aspects

Augusto Soares da Silva 171

Syntactic and semantic integration in the Spanish

causative-reflexive construction
José M. García-Miguel 201

Soft causatives in Spanish

Ricardo Maldonado 229

Two causal alternatives: carry vs. push type constructions in English

Natalya Schmidt 261
vi Table of contents

Grammar of “manner of motion” verbs in English and Spanish:

between lexicon and syntax
Yuko Morimoto 287

On the nature of lexicalization patterns: a cross-linguistic inquiry

Luna Filipoviü 307

The semantics of space: A study of the prefix pro- in Serbian

Dejan Stosic 331

Subject index 359

Author index 365

List of contributors

Cristiano Broccias
Faculty of Foreign Languages and Literatures
University of Genova
Italy
e-mail: [email protected]

Bert Cornillie
Department of Linguistics
University of Leuven
Belgium
e-mail: [email protected]

Nicole Delbecque
Department of Linguistics
University of Leuven
Belgium
e-mail: [email protected]

Cathryn Donohue
Department of English
University of Nevada, Reno
USA
e-mail: [email protected]

Luna Filipović
Department of Psychology
University College London
UK
e-mail: [email protected]
viii List of contributors

José-María García-Miguel
Department of Translation and Linguistics
University of Vigo
Spain
e-mail: [email protected]

Rivka Halevy
Department of Hebrew language
The Hebrew University of Jerusalem
Israël
e-mail: [email protected]

Ricardo Maldonado Soto

Institute of Philological research
Universities of Mexico and Quéretaro
Mexico
e-mail: [email protected]

Yuko Morimoto
Department of Humanities
Carlos III University, Madrid
Spain
e-mail: [email protected]

Eugeen Roegiest
Faculty of Arts
University of Ghent
Belgium
e-mail: [email protected]

Natalya Schmidt
Department of Linguistics
University of Trier
Germany
 List of contributors ix

Augusto Soares da Silva

Faculty of Philosophy
Catholic Portuguese University, Braga
Portugal
e-mail: [email protected]

Dejan Stosic
Faculty of Arts
University of Artois, Arras
France
e-mail: [email protected]

Junichi Toyota
Department of Linguistics
Lund University
Sweden
e-mail: [email protected]

Victoria Vázquez Rozas

Faculty of Philology
University of Santiago de Compostela
Spain
e-mail: [email protected]
Introduction
Nicole Delbecque, and Bert Cornillie

In recent years, linguistic thinking from various orientations has come to

realize that meaning pervades all levels of grammar. In Cognitive
Linguistics, the broad framework in which the present volume is situated,
linguistic structures – both lexical and syntactic – are defined as inherently
meaningful, in the sense that they provide the structuring and symbolization
of conceptual content.
The main purpose is to present a series of case studies which account for
constructional variability with transitive and causative verbs in various
languages. Drawing on the theoretical advances registered in cognitive
approaches to language (Cognitive Grammar, Construction Grammar and
space semantics), these studies substantiate new interpretations and adduce
empirical evidence to refine or adjust existing analyses of transitivity and
causation. How do concrete and abstract notions of human behavior drive
linguistic expressions? This is the main question addressed by the different
contributions in this book. The issue at stake is whether the meaning of a
construction is construed as an extension of the basic lexical semantics of
its constituents or as the conceptualization of the construal as a whole.
Cognitive linguists such as Langacker (1987, 1991), Croft (1991, 2001) and
Goldberg (1995) defend the latter option, considering that linguistic
competence functions in terms of complex conceptual units: the native
speaker knows and manipulates conceptual blocks without paying further
attention to their constitutive parts or their internal organization. If the
proper subroutines are spontaneously applied in order to build a coherent
meaning, i.e. if the meaning construction does not require any conscious
effort, this reveals that the conceptual network corresponding to the
grammatical uses, is rooted in the embodied mind. It remains a question,
however, whether the role of the constitutive parts and their internal
organization can simply be reduced to zero.
Since language allows people to gather and store information about the
world, it functions as a knowledge acquisition device. And as it structures
thoughts, it is also a knowledge building device, enabling reasoning and the
communication of it. Since Language and Conceptualization, edited by
Nuyts and Pederson in 1997, the debate on linguistic representation and its
subjacent conceptual structure has taken a more concrete direction. Leaving
aside the remaining black-box problem of the human mind (Nuyts 1992),
2 Nicole Delbecque, and Bert Cornillie

the analyst tackles linguistic information to detect paths of

conceptualization, i.e. linguistic form is acknowledged to encode and
transmit conceptual information, even if it is not clear to which extent the
conceptual level of language influences the linguistic representation.
Regarding this question, Levinson (1997) argues that the conceptual
representation and the linguistic representation must be separate and that
cultural differences yield different conceptual representations in languages.
Rather than approaching this question from an exclusively theoretical
point of view, the present contributions are concerned with how similar
conceptual representations lead to different linguistic representations (in
European languages). They especially highlight some of the specific themes
and issues that surround the study of the interrelated notions of control,
causation and motion, thus yielding new insights into the grammar of
transitivity and causation. These include topics such as transitivity and
prominence of participants, a variety of patterns in causative constructions,
and verb-internal mechanisms and particles that orient the
conceptualization of motivated action and motion.
Causative and transitive relations in general have become central topics
in linguistic research since the publication of The Grammar of Causative
Constructions (Shibatani 1976) and Studies in Transitivity (Hopper and
Thompson 1982). The theory of semantic transitivity, as proposed by
Hopper and Thompson (1980) paved the way for typological approaches of
causativity in terms of transitivity increase, e.g. various contributions in
Comrie and Polinsky (1993).

Control and Transitivity

The theory of control has for a long time been syntax-oriented: it was only
concerned with the argument structure of the sentence. Since the success of
functionally oriented linguistics, conceptualization behind syntactic
realization has been gaining in importance. In their landmark book on the
ubiquity of metaphor in everyday language, Lakoff and Johnson (1980)
analyze how metaphors for causation grow out of a prototype for direct
manipulation which is, not surprisingly, similar to the transitive prototype
for physical world interaction. The need for a holistic approach to
controlled and moved complements has broadly been emphasized in several
publications in the framework of Cognitive Linguistics (e.g. Rice 1987,
Kemmer and Verhagen 1994, Goldberg 1995, Talmy 2000a and 2000b).
The interest for this topic is not limited to this framework, however.
Control and motion have recently become a real point of interest for a broad
 Introduction 3

group of linguists and in order to study them appropriately, the integration

of both formal and functional analyses is quite commonly advocated for
nowadays. The attention paid to idioms, formulas and construction schemas
by authors such as Jackendoff (1995) is an example of the wide-spread
choice for integration.
“Control” is a key notion in several contributions of this volume. The
conceptual content at stake is mainly situated at clause level and uses to be
categorized in terms of “action” or “event” types. The latter are subdivided
along various partially intersecting parameters, such as the contrasts
between accidental vs non-accidental, or controlled vs uncontrolled.
Transitive structures depict accidental as well as non-accidental events, and
controlled as well as uncontrolled ones. Causative structures, however,
typically convey a non-accidental and, more particularly, a controlled
reading of an event, the coming about of which is made dependent on the –
often but not always coextensive – intervention of an instigating or
initiating instance. In the present book various papers dwell on problems
related to the representation of the syntactic and semantic network of
control and motion. The main point under investigation is the specific
relation between the verbal kernel and its object, causee, satellites, etc. The
analyses are based upon attested examples; some draw on quite extensive
corpuses, thus taking into account the diversity in language use.
Prototypical transitivity is not only determined by the presence of two
participants, but also by the asymmetrical configuration of its participants
(Langacker 1987: 231, 1991: 321; Blume 2000: 159). The prototypical
transitive event finds its starting point in the (Proto-)Agent, the most central
participant, and usually opens up to include the participant affected by the
action, generally called the Goal or the Patient. The latter does not co-
participate in the process, but is merely affected by it. Whereas the
(Proto-)Agent is essentially defined in terms of control, causation, activity,
sentence independent existence, the (Proto-)Patient appears as controlled,
causally affected by the activity, undergoing a change of state or a
movement (Dowty 1991; Primus 1999: 36).
Yet, alternating patterns and special markings exist next to the
prototypical transitive configuration. Many well entrenched two-participant
relations do not conform to the force-dynamics model but rather instantiate
an abstract, psycho-social, intentional concept of causation. Victoria
Vázquez Rozas adduces evidence from language acquisition data, from text
corpora and from experimental psychology to point out the existence of an
alternative transitivity prototype which is at the core of human cognition
and communication.
4 Nicole Delbecque, and Bert Cornillie

In addition to the Agent-oriented event structures, various languages have

developed structures which are rather centered around the affected entity,
thus departing from the prototypical transitive profile and conveying a more
complex schematic meaning of the subject-object relationship. This is
particularly clear in languages such as Rumanian, Spanish and Hebrew, the
languages dealt with in the contributions of Eugeen Roegiest and Rivka
Halevy. Crosslinguistic comparison of the preposition alternations affecting
the object's semantic Case Role interpretation, allows them to postulate
language-specific profiles involving Dative- and Locative-like inter-
pretations, next to the classical Accusative ones.

Control and Causation

An extension of the notion of control is the kind of control exerted on

causees in order to make them perform an activity. The grounding of
causation in basic prototypical causative, force-dynamic and/or locomotion
schemas is by now widely recognized and put to use in cognitive-linguistic
analyses (e.g. Lakoff 1980, 1987; Talmy 1985a; Goldberg 1995).
Furthermore, space semantics provides the analyst with specific evidence
for the underlying patterns in change-of-state verbs (cf. Vandeloise 1986;
Borillo 1998). As a matter of fact, space semantics is inspiring for the
analysis of both causation and motion.
The majority of the proposals take the finite verb as the starting point of
the analysis, aiming at gaining insight into the verb’s lexical meaning and
into the participant structure of the whole construction. The papers by
Cristiano Broccias, Cathryn Donohue, Junichi Toyota, Augusto Soares da
Silva, José M. García-Miguel, Ricardo Maldonado, Natalya Schmidt and
Yuko Morimoto are conceived from that point of view. Other authors like
Luna Filipoviü and Dejan Stosic stress the importance of particles or
satellites as basis for the conceptualization of the construction. Cristiano
Broccias is also concerned with the prominence of satellites and their effect
on the subcategorized objects. In resultative constructions as “he washed
the eyes clean” these objects have a transitive relation with the agent which
is different from the prototypical patient-agent transitive relation. The force
dimension in the construction schema is divided between the
subcategorized object and the resultative complement.
There has been much disagreement in the literature on the representation
of causative constructions. In essence, this dispute boils down to whether or
not the construction has a flat structure, like a simple clause with an
additional argument (e.g. Wunderlich 1997), or whether it is a ‘complex
predicate’, which is multi-headed, whose structure reflects that the pre-
 Introduction 5

causative clause is distinct at some level (e.g. Alsina 1993). Cognitive

linguists such as Achard (1998) use, amongst other factors, the initial
salience of the causee located between the infinitive and the finite verb as a
criterion for considering that there are two verbal contructions instead of
one complex one. Whether the causative finite verb and the infinitive are
perceived as a unified complex construal also depends on other factors,
such as the type of transitivity and control, the degree of entrenchment of
the causative verb, clitic alternation, etc.
Cathryn Donohue proposes to interpret case-marking in Basque complex
causatives on the ground of two basic clauses. This is an alternative for the
control-argument for case assignment, in which ergative is a means to
express that the causee retains control over its action, while absolutive is
used when the causee is seen as not having control. Still, according to
Joppen-Hellwig (2001), inherent control properties of the argument
(animacy, etc.) play a role in the argument linking.
Junichi Toyota shows that in get- and other passives, the subject has lost
the control over the event. The subject’s loss of prominence allows for new
readings in which the traditional participant structure fades away. This
explains that adversative or benefactive readings can emerge, as in the
English get-passive, for instance. This is not the case when there is
inalienable possession, since control by the subject is incompatible with
these readings.
In addition to traditional causation, essentially conceived of as a
predominantly interpersonal force relation between a causer and a causee,
in the late 1970’s the idea of an omnipresent general autonomous causation
pattern became in vogue. Since Talmy’s (1976, 1985a) work on causation,
the Gestalt-based force dynamics is considered as a constituent part of
whatever position or relation an empirical element is referred to. Even in
constellations in which there is no specific force from outside, the position
of the Agonist and the one of the Antagonist determine the final direction
(Talmy 2000a: 413–451).
Natalya Schmidt recalls that the idea of alternate causation patterns
tracks back to Michotte’s (1963) observations on the division of labour in
human behavior between ‘pushing’ and ‘launching’ movements, and to his
conception of Gestalts as human prototypes for general patterns of motion
and causation. Given the usual awareness of the animate performer, human
locomotion tends to be conceived of as intentional action, aiming at
attaining some definite point (cf. Lakoff 1987: 275). Yet, the subject’s
control varies. In ‘launching’ it tends to be perceived as direct; in ‘pushing’,
however, it becomes indirect: by releasing the object, the subject entity still
directs and controls the object’s action but does so “from a distance”.
6 Nicole Delbecque, and Bert Cornillie

Augusto Soares da Silva describes how other important notions in the study
of language and logic such as enablement, permission and negation, can
also be approached in terms of force dynamics. Causation usually is a kind
of extended motion with a differentiation of domains. While the physical
domain of ‘causing’ and ‘letting’ includes simple caused motion, the
intersubjective domain yields an interactive schema that goes beyond mere
motion.
José M. García-Miguel shows that the study of transitivity can be
supplemented with that of projection and causation. In the Spanish
causative-reflexive construction, the combination of the weak transitivity of
the middle voice (cf. Kemmer 1993, Maldonado 1999) and the controlling
function of the causative verb yields conflicting forces inside the subject
entity. Yet, in the overall construal, each part is contributing with its
meaning into a coherent whole. This explanation is in line with Kemmer
and Verhagen’s (1994: 116) view that causative structures are “built up
from simpler structural conceptual units, in the sense that they relate (non-
derivationally) to more basic clause types”.
Yet, there are limits on the suitability of the transivity model for
analyzing complex structures. There are indeed cases in which the basic
clause type is susceptible of undergoing reduction and bleaching, e.g., into
an addressee-oriented causative discourse connector. A case in point is the
“soft-causative” introduced by deja ‘let-imperative’ in informal Mexican
Spanish analyzed by Ricardo Maldonado.
Several papers do not only study the origin of motion and causation in
terms of contained or unlashed forces, but also take into account the end
and effect of the process. Yuko Morimoto, Luna Filipoviü and Dejan Stosic
tackle the question of the boundaries of the motion and the change of state.
With intransitive verbs, control is exerted on the basis of the boundaries the
motion faces. For analyzing trajects and boundaries, space semantics
provides the analyst with specific evidence for the underlying direction
patterns (cf Vandeloise 1986; Borillo 1998).
Yuko Morimoto and Luna Filipoviü start off from the distinction
between directed motion and manner of motion verbs. As is well known,
Talmy (1985a) established a typological differentiation between English
and Spanish, among other languages, with regard to the different
lexicalization of the semantic components of the motion event. Yuko
Morimoto points out the similarity between resultative and manner of
motion constructions, thus arguing that motion cannot be seen apart from
causation and control. Furthermore, Luna Filipoviü argues that the
morphological marking (prefixing) and the combinatorial restrictions that
characterize motion verbs in Serbian/Croatian call for a refinement of the
 Introduction 7

typological distinction between satellite-framed and verb-framed languages.

Her observations suggest that the Slavonic languages occupy an
intermediary position between Romance and Germanic languages.
In his analysis of the Serbian/Croatian pro-prefix, Dejan Stosic links up
spatial insights with the imperfective or perfective character of the verb. On
the one hand, the prefix imposes limits to otherwise imperfective processes,
on the other, action delimited both in space and time becomes a segment
which is localized in the entire motion event. With perfectives the pro-
prefix thus introduces a transitional dimension in the realization of the
process.
Beyond the diversity of languages studied and the relative heterogeneity
in the analytic strategies adopted, there is a great unity in the way the
authors deal with linguistic form and meaning. All analyses try to shed light
on the subjacent conceptual patterns of linguistic representation. The
summaries given below come in the same order as the papers in the
volume.

Summaries

Victoria Vázquez Rozas discusses the notion of prototypical transitivity. It

is usually defined in terms of physical action by an agent on a patient, while
transitive clauses that do not profile an event characterized by energy
transfer are generally explained by metaphorical extension. However, so-
called ‘low transitivity’ clauses significantly outrank ‘high transitivity’ ones
in early acquisition stages as well as in text corpora. This leads the author
to postulate the existence of an alternative prototype of transitivity, viz.,
one that is in line with recent findings in experimental psychology that
acknowledge the priority of psychological or intentional causality in human
cognition over physical causality. This concept also fits in with the
eminently (inter)subjective nature of linguistic interaction.
Eugeen Roegiest concentrates on the characterization of the objects of
transitive activity in Spanish and in Rumanian. In Rumanian, an object with
a high degree of agentivity tends to take precedence over an object with a
low degree of agentivity. The fact that Rumanian appears to refuse the
status of direct object to an inanimate and non-referential controlled
participant, lends support to the multifactorial approach of transitivity
advocated by Hopper and Thompson (1980). In Spanish, on the contrary,
the semantic role arrangement prevails. The tendency to formally mark the
human object as an indirect object, thus favoring ditransitive constructions,
shows that it is rather the agentivity principle which is at work in this
8 Nicole Delbecque, and Bert Cornillie

language. In view of the divergencies between the two languages, the

author concludes that both the referentiality and the agentivity principle
should be integrated in a global typological approach of transitivity.
Rivka Halevy analyzes the accusative / locative alternation in Hebrew at
the light of the non-prepositional / prepositional alternation in Spanish (cf.
Delbecque 1999, 2002). She argues that also in Hebrew the prepositional
construction is the marked counterpart of the non-prepositional one. Her
analysis involves the classification of the Hebrew verbs affected by the
alternation, the characterization of the central participant roles, and the
characterization of the event in terms of aspect, viewpoint and actuality.
She further discusses the relevance of the notion of 'contact' for the
transitivity alternation and a number of lexical correlates of it. Finally, she
compares the restricted prototypical transitivity of Hebrew, a verb-framed
language, with that of German, a satellite-framed language (cf. Talmy
1985b), where the transitive construction has undergone a wide extension
(cf. Hawkins 1987).
Cristiano Broccias’s linguistic data show that unsubcategorized objects
of transitive verbs in English resultative constructions are more complex
than suggested in Levin and Rappaport Hovav (1995). Examples with verbs
like beat and frighten warrant the hypothesis that the licensing of
unsubcategorized objects in resultative constructions depends on the
"emission scenario" rather than on transitivity. In this scenario, the
constructional object referent is conceptualized as moving into/out of the
constructional prepositional object referent. Examples without
subcategorized object (e.g. Poyet headed Chelsea in front) and without
emission scenario at the constructional level, either, further suggest that it is
sufficient that the verb be "construed" as a verb of emission. Thus, the verb
denotes the movement of an entity out of another entity as if the former
originated from the latter by virtue of a part-whole relation.
Cathryn Donohue's paper is concerned with the expression of causation
in Basque. This morphologically rich language, marking both heads and
dependents, does not only have a syntactic – periphrastic – causative, but
also a morphological one. In the latter case, a causative morpheme is added
to the verb, thus licensing the extra argument in the clause. She argues that,
in order to properly account for the observed case marking phenomena, this
morphological causative is best analyzed as a complex predicate. Whereas
the causer is always realized in the ergative case, case marking is not so
neatly predictable for the rest of the arguments, in particular for the
‘middle’ two arguments: both the subject and indirect object of the original
clause can bear either the structural dative or the oblique case. The author
attempts at palliating the shortcomings of a former account (Joppen and
 Introduction 9

Wunderlich 1995) by incorporating semantic information into the Lexical

Decomposition Grammar framework (cf. Kiparsky 1992) which determines
how case is to be assigned and thus how the arguments are to be ‘realized’.
Junichi Toyota analyzes the English get-passive construction. Building
on synchronic evidence (cf. Downing 1996), he especially focuses on its
adversative reading and aims at reaching a comprehensive account as to its
origin and evolution. To underpin the actual threefold typology,
distinguishing (i) the get-passive (e.g. She got hurt in the accident), (ii) the
get-middle (e.g., He gets dressed up early), (iii) the adversative get (e.g. He
got fired from his job), he invokes various grammaticalization processes,
situated in different periods, and involving purposive case, coreference
between causer and causee and subject’s control. The three different
constructions are thus derived from the reflexive/middle construction,
which originates from the causative construction. This type of change
involves the so-called localism hypothesis and is not unique to the get-
passive, as a similar case can be found in other languages, e.g., the se faire-
passive in French.
Augusto Soares da Silva takes the perspective of cognitive semantics to
examine some aspects of the complex conceptual category of 'letting' in the
Romance languages. The array of parameters considered includes the
activity of the subject, presuppositions concerning the power or authority of
the subject, restrictions imposed on the objects, performative uses. This
leads to the identification of three groups of 'letting' verbs: verbs of non-
preventing, freeing-exemptive verbs and verbs of permission. The author
further investigates the causal relations that these verbs categorize, the
semantic associations between causation and negation, causation and
permission/enablement, the oppositions between negated restriction and
positive enablement and between causal letting and normative letting.
Finally, the overlap of all these concepts in the 'letting' verbs is traced back
to conceptual and experiential motivations, and attention is drawn to the
incorporation of the 'letting' concepts in other groups of verbs, e.g. the
verbs of granting or, more generically, the verbs of giving.
José M. García-Miguel analyzes the corresponding causative-reflexive
construction in Spanish. Drawing on the cognitive interpretation of the
causatives as extensions of the simple clause (Kemmer and Verhagen 1994)
and on the notion of 'blending' (cf. Fauconnier and Turner 1996), he
proposes to replace the traditional derivative interpretations by a more
natural one, based on the integration – and mutual enhancement – of the
schematic meanings of the principal components of the construction. The
basic elements of the construction are the reflexive clitic se as middle voice
marker, the respective force dynamics expressed by hacer 'make' and dejar
10 Nicole Delbecque, and Bert Cornillie

'let', the lexical meaning of the infinitive verb, and, subsidiarily, the
contribution of yet other clausal elements.
Ricardo Maldonado explores the emergence of a soft-causative
construction in informal Spanish that runs counter to normal patterns of
causative formation: instead of taking subjunctive or infinitive marking, the
complement takes no complementizer, is finite and takes indicative mood,
as if it were an independent clause. It thus challenges the functional and
cognitive notion of “integration” by which complex sentences derive from a
basic verbal form. The author argues that the soft-causative involves a high
degree of subjectification (Langacker 2000) in the sense that the causative
verb dejar ‘let’ undergoes a process of attenuation to exhibit a high degree
of transparency. Causation is thus reduced to its minimal expression and the
asymmetry characteristic of subordination is not attested. The almost
completed bleaching process of dejar ‘let’ is controlled by pragmatic needs
and goes beyond general tendencies of weakening processes, as the
causative verb is reduced to keeping the hearer “connected” to the
communicative line as the speaker performs some alternative action.
Natalya Schmidt's paper discusses the English carry vs push type
constructions (e.g. He carried the box to the place vs He pushed /threw the
stick into the river). The point of departure is the idea that causal
understanding of a scene is performed by reference to one of the two
fundamental types of causal effect as identified by the psychologist A.
Michotte (1963), viz., “entraining” or “launching”. It is argued that the role
of the basic causal constructions in language is to support decoding (i) by
providing direct access to (the ‘image’ of) one of the basic scenes, and (ii)
by serving as a basis for derived causal constructions through metaphorical
projections. The author further discusses various possible correspondences
between derived scene and basic scene. For the resultative constructions,
she postulates a hierarchical system in which each construction is
characterized in relation both to a basic construction and to the construction
on the previous (more basic) level in the hierarchy of causal processing.
Yuko Morimoto examines the typological distinction between satellite-
framed and verb-framed languages (cf. Talmy 1985a) as it applies to the
manner of motion verbs in English vs. Spanish. The fact that the English
‘walk’, ‘swim’, ... verbs license a goal argument, whereas their Spanish
counterparts do not, raises problems for a hypothesis which is central to
various syntactic theories, not in the least for Lexical Semantics, viz., that
the lexical meaning of the verb strongly determines their grammatical
properties (Aske 1989; Jackendoff 1990, 1997; Mateu and Rigau 2000).
From a Construction Grammar perspective (cf. Goldberg 1995), the author
adduces arguments to consider the English “He swam to the boat”-
 Introduction 11

construction as idiomatic. She argues that beyond the expression of manner

of motion, the issue also involves the expression of resultative change.
Luna Filipoviü tackles the question of alternating lexicalization patterns
for expressing motion events from yet another viewpoint. Starting from
experiential categories, she examines the ways languages such as French,
English and Serbian/Croatian tend to segment the events, e.g. whether they
render change of state and boundary-crossing/reaching (cf. Slobin 1997).
From the comparison between the functional and morphological categories
– especially those involving deixis – as used in Serbian/Croatian and
English, there appear to be still quite a few points of parting beyond the
reputed similarities between the use of manner verb + directional particle in
Slavonic and Germanic languages (cf. Talmy 1985b).
Dejan Stosic offers a detailed syntactico-semantic analysis of the verbal
prefix pro- in Serbian/Croatian. He shows that its space semantics is
doubled by an aspectual function. In interaction with a direct object entity
or with an oblique – usually introduced by means of the preposition kroz
'through' –, it conveys the image of 'working one's way through the spatial
entity'. With intransitive motion verbs, the partitioning of the spatial
domain operates as a reference point relationship, by default coinciding
with the speaker's viewpoint. To fully understand the deictic, "carving"
value of pro-, however, the author suggests that it should also be analyzed
in aspectual terms. He shows that pro- is apt at introducing temporal
boundaries in an otherwise unbound or imperfectively conceived process.

The editors thank the authors for their confidence and their patience. A
special word of thanks is also due to Michel Achard, Frank Brisard, Hubert
Cuyckens, Ángela Di Tullio, Koldo J. Garai, Laura Janda, Karen Lahousse,
Béatrice Lamiroy, Augusto Soares da Silva, Eve Sweetser, David Tuggy,
Willy Van Langendonck, Marjolijn Verspoor and Margaret Winters, for
their generous participation in the reviewing process. And last but not least,
this project would never have been completed without the unfailing
assistance of Barbara De Cock, who took care of the technical editing.

References

Achard, Michel
1998 Representation of Cognitive Structures. Syntax and Semantics of
French Sentential Complements. Berlin/New York: Mouton de
Gruyter.
12 Nicole Delbecque, and Bert Cornillie

Alsina, Alex
1993 Predicate composition. Doctoral dissertation, Stanford University.
1996 The Role of Argument Structure in Grammar. Evidence from
Romance. Stanford: CSLI.
Aske, Jon
1989. Path and predicates in English and Spanish. Proceedings of the
Annual Meeting of the Berkeley Linguistics Society 10: 1–14.
Blume, Kerstin
2000 Markierte Valenzen im Sprachvergleich : Lizenzierungs- und
Linkingbedingungen. Tübingen: Niemeyer.
Borillo, Andrée
1998 L’expression de l’espace en français. Paris: Ophrys.
Comrie, Bernard, and Maria Polinsky (eds.)
1993 Causatives and Transitivity. Amsterdam/Philadelphia: John
Benjamins.
Croft, William
1991 Syntactic Categories and Grammatical Relations: The Cognitive
Organization of Information. Chicago and London: The University
of Chicago Press.
2001 Radical Construction Grammar: Syntactic Theory in Typological
Perspective. Oxford: Oxford University Press.
Delbecque, Nicole
1999 Two transitive construction frames in Spanish: The prepositional and
non-prepositional accusative. In Issues in Cognitive Linguistics.
Leon de Stadler, and Christoph Eyrich (eds.), 407–424. Berlin/New
York: Mouton de Gruyter
2002 A construction grammar approach to transitivity in Spanish. In The
Nominative/Accusative. Case and Grammatical Relations across
Language Boundaries, Kristin Davidse, and Béatrice Lamiroy (eds.),
273–322. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins.
Downing, Angela
1996 The semantics of get-passive. In Functional Descriptions, Ruquiya
Hasan, Carmel Cloran, and David Butt (eds.), 179–205.
Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins.
Dowty, David
1991 Thematic Proto-Roles and Argument Selection. Language 67 (3) :
547–619.
Fauconnier, Gilles, and Mark Turner
1996 Blending as a central process of grammar. In Conceptual Structure,
Discourse and Language, Adèle Goldberg (ed.), 113–129. Stanford:
CSLI.
 Introduction 13

Goldberg, Adele
1995 Constructions: A Construction Grammar Approach to Argument
Structure. Chicago: Chicago University Press.
Hawkins, John A.
1987 A Comparative Typology of English and German: Unifying the
Contrasts. London: Croom Helm.
Hopper, Paul J., and Sandra A. Thompson
1980. Transitivity in Grammar and Discourse. Language 56 (1): 251–299.

Hopper, Paul J., and Sandra A. Thompson (eds.)

1982 Studies in Transitivity (Syntax and Semantics, Vol. 15). New York:
Academic Press.
Jackendoff, Ray
1990 Semantic Structures. Cambridge, MA: MIT Press.
1994 Patterns in the mind. Language and Human Nature. New York:
BasicBooks.
1995 Languages of the Mind, Essays on Mental Representation.
Cambridge, MA: MIT Press
1997 Twistin’ the night away. Language 73 (3): 534–559.
Joppen-Hellwig, Sandra
2001 Structural arguments with semantic case: The case of causees and
recipients in 4-place verbs. In Theorie des Lexikons Nr 112, Dieter
Wunderlich (ed.),1–35. Düsseldorf: Heinrich-Heine Universität.
Joppen, Sandra, and Dieter Wunderlich
1995 Argument linking in Basque. Lingua 97: 123–169.
Kiparsky, Paul
1992 Structural case. ms. Berlin: Wissenschaftskolleg.
Kemmer, Suzanne
1993 The Middle Voice. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins.
Kemmer, Suzanne, and Arie Verhagen
1994. The grammar of causatives and the conceptual structure of events.
Cognitive Linguistics 5 (2): 115–156.
Lakoff, George, and Mark Johnson
1980 Metaphors We Live By. Chicago: The University of Chicago Press.
Lakoff, George
1987 Women, fire, and dangerous things. Chicago: The University of
Chicago Press.
Langacker, Ronald W.
1987 Foundations of Cognitive Grammar. Vol. I. Stanford, California:
Stanford University Press.
1991 Foundations of Cognitive Grammar. Vol. II. Stanford, California:
Stanford University Press.
2000 Subjectification and Grammaticalization. In Grammar and
conceptualization, 297–316. Berlin/New York: Mouton de Gruyter
14 Nicole Delbecque, and Bert Cornillie

Levin, Beth, and Malka Rappaport Hovav

1995 Unaccusativity. At the Syntax-Lexical Semantics Interface.
Cambridge, MA: MIT Press.
Levinson, Stephen C.
1997 From Outer Space to Inner Space: Linguistic Categories and Non-
linguistic Thinking. In Language and Conceptualization, Jan Nuyts,
and Eric Pederson (eds.), 13–45. Cambridge: Cambridge University
Press
Maldonado, Ricardo
1999 A media voz. Problemas conceptuales del clítico se. Mexico:
UNAM.
Mateu, Jaume, and Gemma Rigau
2000 A Minimalist Account of Conflation Processes: Parametric Variation
at the Lexicon-Syntax Interface. GGT-00-1, Universidad Autónoma
de Barcelona.
Michotte, Albert
1963 The Perception of Causality. London.
Primus, Beatrice
1999 Cases and Thematic Roles. Tübingen: Niemeyer.
Rice, Sally
1987 Towards a Cognitive Model of Transitivity. San Diego: UCSD
doctoral dissertation.
Shibatani, Masayoshi (ed.)
1976 The Grammar of Causative Constructions. New York: Academic
Press.
Slobin, Dan
1997 Mind, code, and text. In Essays on Language Function and
Language Type, Joan Bybee, John Haiman, and Sandra Thompson
(eds.), 437–467. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins.
Talmy, Leonard
1975 Semantics and Syntax of Motion. In Syntax and Semantics 4, John
Kimball (ed.), 181–238. New York: Academic Press.
1976 Semantic Causative Types. In The Grammar of Causative
Constructions, M. Shibatani (ed.), 43–116. New York: Academic
Press. [also in L. Talmy (2000, I): 471–549]
1978 Figure and Ground in Complex Sentences. In Universals of Human
Language, vol. 4 Joseph H. Greenberg et al. (eds.), 627–649.
Stanford: Stanford University Press.
1985a Force Dynamics in Language and Thought. In Papers from the
Parasession on the Causatives and Agentivity. William H. Eilfort et
al. (eds.), 293–337. Chicago: Chicago Linguistics Society 21.2.
1985b Lexicalization Patterns: Semantic Structure in Lexical Forms. In
Language Typology and Syntactic Description 3: Grammatical
 Introduction 15

Categories and the Lexicon, Timothy Shopen (ed.), 57–149.

Cambridge: Cambridge University Press.
1988 Force Dynamics in Language and Cognition. Cognitive Science 12:
49–100. [also in Talmy (2000, I): 409–470]
2000a Toward a Cognitive Semantics. Volume I. Concept Structuring
Systems. Cambridge (Mass.): MIT Press.
2000b Toward a Cognitive Semantics. Volume II. Typology and Process in
Concept Structuring. Cambridge (Mass.): MIT Press.
Traugott, Elizabeth Closs
1982 From propositional to textual and expressive meanings: Some
semantic-pragmatic aspects of grammaticalization. In Perspectives
on Historical Linguistics, Winfred P. Lehmann, and Yakov Malkiel
(eds.), 245–271. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins.
1988 Pragmatic strengthening and grammaticalization. Berkeley
Linguistics Society 14. 406–415.
1999 The rhetoric of counter-expectation in semantic change. In Historical
semantics and cognition, Andreas Blank, and Peter Koch (eds.),
177–196. Berlin/New York: Mouton de Gruyter.
Vandeloise, Claude
1986 L’espace en français : sémantique des prépositions spatiales. Paris:
Le Seuil.
White, Peter A
1995 The Understanding of Causation and the Production of Action.
Hillsdale, NJ: Lawrence Erlbaum Associates.
Wunderlich, Dieter
1997 Cause and structure of verbs. Linguistic Inquiry 28: 27–68.
A usage-based approach to prototypical transitivity

Victoria Vázquez Rozas

1. Introduction1

In this paper, the notion of prototypical transitivity will be re-examined.

Taking as point of departure its traditional characterization, particular
attention will be paid to the identification of transitivity with physical
causation. Adopting a usage-based view of transitivity, data on first
language acquisition and textual frequency will be put forward. This leads
to a new prototype in which intentional causation prevails over physical
causation, thus ruling out the assumed cognitive and communicative
prominence of highly transitive clauses.

2. The transitive prototype: state of the art

As is well known, prototype theory was originally applied to the description

of the referential potential of lexical elements. The research of Eleanor
Rosch (1975) on the categories of ‘bird’, ‘furniture’, ‘fruit’ or ‘vehicle’
counts as a classical reference. Soon the interest of the model was extended
to the description of structural linguistic categories, and particularly to the
semantic description of the transitive construction.
There is a striking convergence between the different definitions
proposed in the literature regarding the properties of prototypical
transitivity (cf. Lakoff 1977: 244; Hopper and Thompson 1980; Delancey
1987; Langacker 1991: 301–302; Kemmer 2003: 96, etc.).2
According to Taylor (1995: 206–207), the following are the prototypical
semantic properties of the canonical transitive construction:

a) The event involves two participants –subject and direct object– .

b) The two participants are highly individuated.
c) The agent (subject) initiates the event.
d) The agent acts consciously and volitionally, and controls the event.
The agent is human.
e) The patient experiences the effects of the action performed by the
agent.
18 Victoria Vázquez Rozas

f) The patient suffers a perceptible change of state as a consequence of

the event.
g) The event is construed as punctual.
h) There is direct physical contact between the agent and the patient.
i) The event is causative.
j) The agent and the patient are contrasting entities.
k) The event is real.

The properties listed by Taylor describe the meaning of transitive

constructions considered to be prototypical. Still, one can wonder which is
the basis for the prototypical character of the construction, or how this kind
of construction relates to others that are also transitive but do not exhibit
(all) of the aforementioned properties.
In general, the coinage of certain transitive constructions as prototypical
does not appear to rest on the parameters habitually invoked for defining
syntactic prototypicality, viz. frequency, productivity, salience,
transparency, autonomy and naturalness (cf. Winters 1990). Rather, the
canonical notion of transitivity seems to rely on the traditional definition
stating that in a transitive clause ‘the action passes from an agent onto a
patient’. This yields a particular profile. Indeed, the predicates considered
to be typical belong to a specific subtype of action verbs, viz. violent action
directed toward a goal. This is corroborated by the examples usually
adduced.
Lakoff (1977: 244) offers examples with kill, hit and break. Tsunoda
(1985: 387) includes kill, destroy, break and bend among the prototypical
transitive verbs. Andrews (1985: 68), who defines “primary transitive
verbs” as “the class of two-argument verbs taking an Agent and a Patient”,
gives as examples kill, eat, smash. Croft (1990: 60) considers as
prototypical the verbs of “ingestion, manipulation, creation of objects, and
force-motion, location” and the verbs of destruction (Croft 1990: 61). Levin
(1999) distinguishes the ‘core transitive verbs’ from the ‘noncore transitive
verbs’, and among the first ones she includes kill, cut, destroy, break, open.
And García-Miguel (forthcoming) cites the verbs kill, break, move and kick.
Some authors handle an even more strict delimitation: Tsunoda (1985)
and Levin (1999), for instance, exclude verbs like hit, kick, move or eat
from the prototypical core. They justify this more restricted interpretation
of prototypical transitivity by typological cross-linguistic considerations
relative to the syntactic coding of canonical transitive clauses. The idea of
taking coding homogeneity as criterial – both interlinguistically and
intralinguistically – for identifying the prototypical transitive predicates can
be summarized as follows: “ideal events are expressed in basically the same
 A usage-based approach to prototypical transitivity 19

way across languages, while the non-ideal events are expressed in different
ways across languages and even within languages.” (Croft 1990: 53).
However, different languages do not necessarily behave alike. The
information gathered by Tsunoda (1985: 388) for English, Japanese and
Basque, leads us to consider not only kill, break and bend, but also see,
hear and find as prototypically transitive. In those languages, hit, shoot,
kick and eat, would be non-prototypical, since they present alternative non-
transitive patterns in addition to the canonical transitive construction.
However, if we take into account data from Avar, Tongan and Samoan,
then hit, shoot, kick and eat appear to be prototypical transitives, whereas
see, hear and find are not. This shows that the conclusions attained vary
notably depending on which languages are considered. Moreover, as the
number of languages compared increases, the group of verbs considered
prototypically transitive decreases, and, as a consequence, the examples
adduced in the literature are few and always the same.
Interlinguistic comparison permits to identify a small group of verbs that
function as predicates in prototypically transitive clauses. Nevertheless,
typological research does not explain why the candidates which are
universally preferred for the transitive coding are predicates like ‘kill’ or
‘break’.
Therefore, it is necessary to take a new perspective on the matter in
order to grasp the concept of the human experience that underlies the
transitive coding. Drawing on human experience, causation seems to be at
the heart of the matter (cf. Delancey 1987: 60; Croft 1990: 50; Goldberg
1995: 118).3 Insofar as the transitive construction symbolically represents
direct causation, it paradigmatically conveys such notions as control,
volition and responsibility of the agent, change of physical state perceptible
in the patient, physical contact between the agent and the patient, etc. (cf.
Lakoff 1970: 244).
There are reasons for considering causation as basic to human cognition
from birth on:
Piaget has hypothesized that infants first learn about causation by realizing
that they can directly manipulate objects around them – pull off their
blankets, throw their bottles, drop toys. There is, in fact, a stage in which
infants seem to ‘practice’ these manipulations, e.g., they repeatedly drop
their spoons. Such direct manipulations, even on the part of infants, involve
certain shared features that characterize the notion of direct causation that is
so integral a part of our constant everyday functioning in our environment –
as when we flip light switches, button our shirts, open doors, etc. (Lakoff
and Johnson 1980: 70).
20 Victoria Vázquez Rozas

In cognitive grammar, different compatible models have been designed

to represent the causal event coded through the transitive construction (cf.
García-Miguel, forthcoming). Langacker (1999: 24), for instance, refers to
the “billiard-ball model” as one of the components of the conceptual
archetype corresponding to the “canonical event model”. According to this
‘billiard-ball model’, the moving objects that compose the world interact
with others and transfer their kinetic energy to them.4
Talmy (2000) proposes the notional category of ‘Force dynamics’, that
is, a generalization over the traditional notion of causation. From Croft’s
point of view, the most adequate way to represent the clausal structure is in
terms of “individuals acting on individuals, with some notion of
transmission of force determining which participant comes ‘first’ in the
causal order or causal chain” (Croft 1991: 162).
Although these models are shaped on the basis of purely physical
causation, their authors note that not all the transitive constructions profile
an event that is characterized by a transfer of physical energy between an
agent and a patient. That is, the transitive pattern yields non-paradigmatic
cases of causation, including events without any transfer of energy, even in
an abstract sense, as Langacker (1990: 222–223) recognizes. This is the
case of transitive predicates like see, remember or consider. The solution
consist in allowing for various degrees of ‘metaphorical extension’ of the
transitive construction to non-archetypical situations, i.e., from physical
interactions to psychological and social ones, thus “physicalizing” the
domain of psychosocial reference. This explains the fact that psychosocial
events adopt a syntactic structure that is similar to that of physical events,
since grammatical form is taken to reflect the conceptual analogy (cf.
Talmy 2000: 460).
Slobin offers acquisition data that support the view that the physical
causation constitutes the transitive prototype. He sustains that the infant’s
grammatical development arises from pairing prototypical situations in the
world of reference and canonical forms in the linguistic world. In line with
previously mentioned authors, Slobin defines the prototypical transitive
event “as one in which an animate agent willfully brings about a physical
and perceptible change of state or location in a patient by means of direct
body contact” (1981: 411). He points out that this type of events are
codified in a regular way around the second birthday. Slobin gives
examples of languages in which the canonical transitive construction
schema is associated with a positive marking, either in the ergative (Kaluli)
or in the accusative (Russian). He observes that these case affixes first
appear in verbs that fit the definition of prototypical transitivity – ‘give’,
 A usage-based approach to prototypical transitivity 21

‘grab’, ‘take’, ‘hit’, etc. –, and only later on in less transitive verbs, as ‘say’,
‘read’ or ‘see’.
To sum up, we can state that both typological data and data related to
the acquisition of transitive structures seem to support the notion of a
transitive prototype based on the relation of physical causation between an
agent and a patient.

3. The usage-based model and the transitive construction

After reviewing the most widely accepted ideas about the transitive
prototype, we will now focus on certain aspects of the configuration of
transitive clauses which have not been taken into account in the preceding
section. We will adopt a language usage-based model that views the
linguistic system internalized by the users as the result of successive
processes of abstraction drawn from concrete uses (cf. Barlow and Kemmer
2000). On the one hand, the usage-based models attach a great importance
to the role of learning from use in the child’s language acquisition. On the
other, these models attribute primordial relevance to frequency, since this
factor determines the degree of ‘entrenchment’ – as Langacker puts it – of a
unit or a linguistic construction. Both aspects will be dwelled on in the two
following sections.

3.1. The acquisition of the transitive construction

As seen in section 2, Dan Slobin sets the hypothesis that the acquisition of
transitivity by the child is based on the association of the prototypical
transitive event with the canonical transitive construction – “Growth
proceeds from this initial pairing of prototypical event and canonical form”
(Slobin 1981: 410). If Slobin’s proposal is to be accepted, the ‘canonical
form’, in this case the transitive pattern, has to be assumed to be shaped in
the child’s mind prior to the first actual uses. However, Slobin attributes to
the child a knowledge of the language abstract patterns which does not fit in
with the research carried out on grammar acquisition in the last few years
(cf. Tomasello 1992; Lieven, Pine and Baldwin 1997; Pine, Lieven and
Rowland 1998).
These investigations show that the beginning of the child’s multiword
language use is founded on specific constructions of particular lexical
items:
22 Victoria Vázquez Rozas

In other words, children do not utilize schematic categories such as [VERB]

or schematic constructions such as the transitive construction [SBJ VERB
OBJ] in their early acquisition, whether these schematic structures are innate
or not. Instead, children begin with very low level generalizations based
around a single predicate and a single construction in which that predicate
occurs, and only later in acquisition learn more schematic categories and
constructions (Croft and Cruse 2004: 323).

From this perspective, it will be interesting to study the development of

the transitive construction in the children’s language. If we accept that
prototypical constructions are “the most thoroughly entrenched in the
cognitive system” (Winters 1990: 288), and also that “Such maximally
entrenched constructions will be those which were learned better (and even,
perhaps, earlier) than the less prototypical” (Winters 1990: 228), we have to
acknowledge the relevance of the research on the acquisition of transitivity
by children for the definition of the transitive prototype.
Ninio (1999) represents a valuable contribution to our knowledge
regarding the acquisition of the transitive construction. The author draws on
previous investigations (Bowerman 1976, 1978; Braine 1976; Lieven, Pine
and Baldwin 1997), which show that the first verbs used by children in the
V-O pattern are not prototypically transitive in the sense summarized in
section 1. In any case, they do not express an action realized by a volitional
agent that affects a patient, as they are stative verbs like want and see.
Ninio (1999) observes the linguistic activity of sixteen Hebrew children and
an English one at the beginning of the multiword stage; her data confirm
the less-transitive character of the first verbs used in the V-O construction.
These verbs codify meanings that are pragmatically important for the
children, like the wish of obtaining an object (want, get, give, take, bring,
find), the creation of an object (make, do), the perception of an object (see,
hear) or the ingestion of an object (eat, drink). However they cannot be
considered as prototypical examples of the category of the transitive
predicates, since they do not display the characteristic of prototypical
transitivity.
The first transitive verbs convey a basic meaning and are frequently
used in the language. They can best be defined as ‘generic’ transitive verbs
that represent “in the purest way the core notion of syntactic transitivity”
(Ninio 1999: 639). Interestingly, there is a high degree of coincidence
between these first transitive verbs and the verbal items that have been
grammaticalized in different languages to give rise to transitivizing
morphemes, e.g. take, carry, put, get, have, give, want, etc. (cf. Ninio 1999:
634–349). None of these verbs represents a highly transitive event, since
 A usage-based approach to prototypical transitivity 23

they can never express an action that may cause a change of state in a
patient.5
Some of these verbs are semi-grammaticalized in Indoeuropean
languages. A clear example is the English auxiliary do, which also
functions as a proverb. The same holds for the Spanish hacer ‘make/do’.
Another case worth mentioning is that of the Spanish haber ‘have’, which
originally had the posessive value of tener ‘have/possess’ and functioned as
a transitive verb; historically, it has undergone a process of
grammaticalization, being converted first into an aspectual auxiliary before
developing into a temporal one, while being substituted by tener as verb of
possession. Interestingly, in contemporary Spanish tener can also be used
as (semi)auxiliary with a terminative value similar to the English to have
got (Tengo hechos todos los deberes ‘I’ve got all my homework done’) (cf.
Butt and Benjamin 1994: 222).6 Portuguese, which does not have
periphrastic uses of haver ‘have’, has gone further than Spanish in the
grammaticalization of ter ‘have/posses’ + participle periphrasis, since it
nowadays also combines with intransitive verbs.
In the same vein, verbs which usually take part in complex VERB-
OBJECT predicates, as illustrated in (1)–(5), are low transitive verbs with
generic meaning7:

(1) Siempre hay que tener cuidado con ellos (Sonrisa: 278, 35)
Always there-is that have.INF care with them
‘You always have to be careful with them’
(2) Para ser boticario no hace falta saber leer
(Coartada: 11, 11)
To be.INF apothecary not do.3SG lack know.INF read.INF
‘To be an apothecary there is no need to know how to read’
(3) Con estas memeces yo no me he dado cuenta
(Hotel: 31, 6)
With these absurdities I not 1SG.REFL have.1SG given account
‘With these absurdities, I haven’t noticed’
(4) Pasé revista acelerada a sus respectivos historiales
(Laberinto: 59, 9)
Passed.1SG review accelerated to their respective records
‘I fastly reviewed their respective records’
(5) En este tipo de relaciones no hay que tomar partido
(Hotel: 76 , 14)
In this type of relationships not there-is that take.INF side
‘We shouldn’t take sides in this type of relationship’
24 Victoria Vázquez Rozas

So, both the processes of acquisition and grammaticalization point to the

same group of verbs as representative of the core concept of transitivity.
As Ninio remarks, this group of verbs do not fit into Hopper and
Thompson’s (1980) high transitivity notion and, hence, put into question
the generally assumed equation between high transitivivity and prototypical
transitivity. Ninio points out that high transitivity is nothing more than
‘marked transitivity’ (i.e., with morphological coding in the verb and/or the
participants), whereas prototypical transitivity is non-marked transitivity,
which would result in low rather than in high transitivity.
The key to prototypical transitivity would be the concept of ‘valence’,
particularly in the type of relationship between verb and object, which is
qualified by Ninio as ‘inalienable’. The traditional interpretation of
prototypical transitivity implies a change of physical state in the patient.
Instead, in this new conception of prototypical transitivity the human,
subjective perspective of the event becomes the central aspect, since it is
the change of status of the object in relation to the person represented by
the subject which is salient. As Ninio says, “The concept underlying
prototypical transitivity both crosslinguistically and developmentally is thus
inclusion in, and exclusion of objects from the personal domain” (1999:
647).

3.2. Transitivity and frequency

Besides the acquisition data exposed in the last section, frequency of use is
also a very relevant factor in a usage-based approach to transitivity.
No doubt transitive constructions play a central role in the syntax of a
language. As for Spanish, we can rely on the information provided by a
syntactic database (BDS) drawn from a corpus of contemporary oral and
written texts (cf. supra footnote 6). According to the data of the BDS
offered by Rojo (2003), the active biactant transitive pattern is the most
frequent one, covering 39,06% of the cases. Moreover, 70,44% of the verbs
in the corpus admit to a higher or lower extent, the pattern SUBJECT-
PREDICATE-DIRECT OBJECT. This fact appears to be all the more relevant
that the next pattern admitted by an important number of verbs – the active
SUBJECT-PREDICATE pattern – concerns 34,22% of the verbs in the corpus,
and accounts for only 12,26% of the cases. All the other patterns have a
frequency below 7%.
Rojo (2003) compares the Spanish data with the quantitative analysis of
English clauses made by Oostijk and de Haan (1994) on the Nijmegen
 A usage-based approach to prototypical transitivity 25

corpus. The frequency data offered by these linguists are translated by Rojo
into percentages:

Table 1. Distribution of the clauses that make up the Nijmegen Corpus in

the constructions considered. Source: Oostdijk and de Haan (1994:
48). Rojo’s (2003) elaboration.

Construction Percentage over total of clauses

Intransitive 34,93
Intensive 20,96
Transitive 27,79
Ditransitive 1,00
Complex 1,41
Other 13,92
Total 100,01
(N = 15125)

From this distribution it appears that transitive clauses do not play such a
main part in English as in Spanish, even though they represent 27,79% of
the total of clausal patterns.
As for the Spanish language, the quantitative data that we have just
evoked confirm the leading role that transitive constructions play in the
shaping of Spanish syntax. Yet, they say nothing about which transitive
clauses should be considered prototypical and which should not. In this
respect, the information contained in the BDS again proves to be very
illustrative, as it permits to verify which verbs are used more frequently in
the biactant transitive pattern. Table 2 groups the 20 most frequently used
verbs in the SUBJECT-PREDICATE-DIRECT OBJECT construction:

Table 2. Most frequent verbs in the transitive pattern with pattern

percentages over the total of the verb.

Relative frequency of
Verb Frequency
the transitive pattern
Tener ‘have’ 4810 83.52%
Hacer ‘do/make’ 2806 51.34%
Saber ‘know’ 2404 78.41%
Ver ‘see’ 2285 62.93%
Creer ‘believe’ 1551 81.03%
Querer ‘want’ 1165 90.38%
Mirar ‘look’ 871 67.89%
Decir ‘say’ 883 31.01%
26 Victoria Vázquez Rozas

Table 2 continued

Pensar ‘think’ 792 54.10%

Conocer ‘know’ 782 92.98%
Dar ‘give’ 745 23.51%
Recordar ‘remember’ 644 77.78%
Oír ‘hear’ 565 60.95%
Buscar ‘look for’ 549 88.69%
Esperar ‘wait’ 523 70.11%
Encontrar ‘find’ 469 42.52%
Llevar ‘take’ 463 32.74%
Tomar ‘take’ 453 59.68%
Sentir ‘feel’ 445 39.45%
Leer ‘read’ 404 75.51%

As can be seen, the verbs involved are far from corresponding to the
transitive prototype as defined in section 2. Rather surprisingly, none of the
verbs usually mentioned in the descriptions of archetypical transitivity
figures among these twenty most frequent verbs, and the first of the verbs
habitually considered “prototypically transitive” – the verb matar ‘kill’– is
not found until the 39th position. Our Spanish corpus data thus challenge the
pervasiveness of high transitive clauses in discourse.
Thompson and Hopper’s (2001) findings corroborate the marginal role of
the high transitive clauses in discourse. These linguists analyzed a
conversational corpus made up by 446 clauses. In this corpus of informal
American English, not a single clause can be characterized as transitive
according to the ten parameters that compose Hopper and Thompson’s
(1980) scalar notion of transitivity. To start with, the majority of the clauses
has only one participant (73%), for 27% with two or more participants. And
among the two-participant clauses, only 14% contain an action predicate,
i.e., the vast majority are stative predicates. Other categories like aspect,
punctuality and object affectedness show very low indexes in transitivity,
as well: 86% of the clauses are atelic, 98% are non-punctual and 84%
include a non-affected object. Conversational data from different languages
further corroborate Thompson and Hopper’s findings (cf. 2001: 39, and
references therein) and warrant the conclusion that “the most frequent kind
of clause used by speakers in everyday conversational interactions is one
that is low in Transitivity”.
 A usage-based approach to prototypical transitivity 27

3.3. Summary

The above presented usage data challenge the prototypical status of high
transitive clauses (in Hopper and Thompson’s terms). Both acquisition data
and data from corpora lead to an interpretation of the transitive prototype
that is different from the one discussed in section 2. We don’t mean to say,
however, that prototypicality emerges from frequency of use. Even though
Rosch (1975) formulated a ‘statistical hypothesis’ of the phenomenon of
prototypicality, we agree with Geeraerts (1988: 211-222) when he states
that “We can use linguistic frequencies to determine what instances of a
concept are prototypical [...], but explaining prototypicality on the basis of
linguistic frequency is putting the cart before the horse. Some kinds of
usage are not prototypical because they are more frequent; they are more
frequent because they are prototypical.”
At any rate, the information regarding the frequency of use makes it
necessary to revise the definition of what counts as a prototypical transitive
event.8

4. Towards an alternative transitive prototype

At this stage, prototypical transitivity seems to be synonymous with low

transitivity rather than with high transitivity, at least for some components
of the notion, as sustained by Ninio (1999). Yet, the acquisition and usage
data adduced above are only clues for distinguishing prototypical from non-
prototypical clauses, they cannot constitute by themselves the foundation of
prototypicality. In this last section we will propose a cognitive and
communicative basis for the alternative transitive prototype defended here.

4.1. The cognitive basis of transitivity

As commented on in section 2, the notion of physical causation underlies

the classical interpretation of the transitive prototype, on the understanding
that the model of transitive action necessarily implies a physical or
mechanical relationship between two participants A and O. A carries out a
physical action (that must include some type of movement), comes in
contact with O and as a consequence produces a perceptible change in the
latter participant.
This mechanical view of causality does not make any difference between
the way of acting of animate and inanimate entities. In fact, in Langacker’s
28 Victoria Vázquez Rozas

‘billiard-ball model’ and Croft’s ‘causal chains’ physical causality prevails

over psychological interactions. Both justify the latter as ‘metaphorical
extensions’ of the physical transitive prototype.
It is worth recalling that the psychological conception of transitivity goes
back to the traditional approaches in developmental psychology,
represented by authors like Piaget (1927) and Michotte (1946), who
defended the idea that the child starts having a purely physical perception
of the causal relation (cf. also the quote Lakoff and Johnson (1980) given in
section 2). Lately, however, various authors adopt a different view on the
child’s conceptualization of causality. This new interpretation relies on a
large number of experiments which yield clear evidence that the
animate/inanimate distinction is there from the first year of birth. Its
conceptual basis seems to be kinetic, as motion autonomy appears to be the
determinig factor for an entity to be classified as animate (cf. Golinkoff et
al. 1984; Mandler and Bauer 1988; Smith 1989).
Moreover, the child can recognize the members of his/her own species
from the moment of birth on. Taking as a starting point the experiments
reviewed in Johnson and Morton (1991), Karmiloff-Smith (1992: 149)
states that the new-born is endowed with some sort of innate structural
information about human faces. Even if we are not willing to admit the
thesis of innateness, we cannot deny the existence in the child of a
mechanism parallel to the chicks’ imprinting. The child’s continuous
exposure to human faces acts as a stimulator and triggers a quick
specialization.
Babies are, indeed, very much attracted by people, and to a large extent
by animals as well. They focus their minds on every aspect of human
behavior (speech, gestures, movements). This attention is essential for the
development of the so-called ‘Theory of Mind’ in the child. As a matter of
fact, autistic children, who cannot develop a theory of mind properly, do
preferentially not direct their attention to human behavior. As a
consequence of the attentional bias, and contrary to Piaget and Michotte’s
theory, babies process the information proceeding from the human
environment in another way than the one that comes from the physical
content. They are very sensitive to the differences between the way people
act and the way inanimate objects do.
Spelke et al. (1995) try to determine if the perception of human actions
(in contrast to the movement of material objects) can rely exclusively on
mechanical considerations. Drawing on earlier studies, they observe that
one of the first notions of knowledge the baby has about the inanimate
object’s physics of movement is the ‘contact principle’: “objects act upon
each other if and only if they touch” (Spelke et al. 1995: 49)9. However, the
 A usage-based approach to prototypical transitivity 29

contact principle does not equally apply to all perceptible entities, since
animate entities can transcend it. Both humans and animals have perception
mechanisms that allow them to detect and respond to other entities at a
distance. People manifest intentions, make plans and pursue goals. They
can influence other people’s actions and cognitive states simply through
verbal and non verbal communication. There is no need for immediate
physical contact. According to Spelke et al. (1995), the contact principle is
already restricted to inanimate objects in seven-month-old babies.
Ninio (1999: 645), for her part, refers to Budwig (1989, 1995). This
author interprets the conception of prototypical agentivity in children not
only in terms of direct physical action but also as an attempt to persuade
others to act in favor of the subject and an attempt to communicate the
control over the objects.
In the same vein, Premack and Premack (1995: 191) defend two
conceptions of causality, one physical, the other intentional. Physical
causality occurs “when an object launches another by contacting it”,
whereas intentional or psychological causality takes place “when one object
either moves by itself or affects the movement of another without
contacting it”10. These authors clearly argue against the piagetian theory of
causality when they state that “the infants earliest encounter with cause is in
the psychological domain and occurs the moment that an infant attributes
intention to a goal-directed object” (Premack and Premack 1995: 191).
There is a conclusion to be drawn from the aforementioned studies. The
causality principle can be psychologically interpreted as having an
intentional nature, different from the physical dimension on which most
approaches to prototypical transitivity are based. The claim defended by
Premack and Premack, that psychological causality is prior to physical
causality in the child’s development provides a cognitive basis that sheds
light on the linguistic production data reported in section 3.1. At the same
time it seems to be consistent with the information on the most frequently
used transitive verbs in textual corpora (cf. section 3.2.).

4.2. The communicative basis of transitivity

From the functional perspective adopted in the present research, it is natural

to also invoke the communicative basis of the transitivity notion.
Hopper and Thompson (1980) situate the communicative basis in the
textual distinction between background and foreground, which is mainly
recognizable in narrative discourse. The background is incidental or
marginal with respect to the foreground. The latter includes the core aspects
30 Victoria Vázquez Rozas

of the discourse and provides the text with structural coherence. A highly
transitive expression corresponds to the foreground. This way high
transitivity would be the grammatical sign of a higher discursive
prominence, which at the same time would reflect the cognitive salience of
the codified event (cf. Delancey 1987: 56).
Nevertheless, there are no sound arguments that support the attribution of
a greater cognitive importance to the events expressed through highly
transitive clauses as opposed to low ones. On the contrary, both the
acquisition and the textual frequency data lead us to think that the clauses
that configurate the most relevant cognitive model are those characterized
by rather low transitivity. As Goldberg (1998: 207) indicates in regard to
verbs like put, get, do and make, “the fact that these ‘light’ verbs, which are
drawn from a small set of semantic meanings cross-linguistically, are
learned earliest and used most frequently is evidence that this small class of
meanings is cognitively privileged”.
Yet, as already said before, the idea is not to derive the prototypical
character of a category from frequency counts. Rather, the production rate
is to be interpreted as an index of experience rate, a factor closely related to
prototypicality. Geeraerts (1988: 222) illustrates the point with fruit terms:
“The apple is not a prototypical fruit because we talk more about apples
than about mangoes, but because we experience apples more often than we
encounter mangoes”.
At this point, we should turn our attention towards the type of discourse
that constitutes the original manifestation of linguistic activity: spontaneous
conversation. As seen in 3.2., Thompson and Hopper observe that English
conversational discourse shows very low indexes of transitivity. The reason
for this bias towards low transitivity lies in the clauses’ communicative
function. Thompson and Hopper (2001: 52) acknowledge that “Clauses of
low Transitivity are far more useful in the intersubjective interpersonal
contexts that make up most of our talking lives”.
Colloquial conversation indeed has as main objective the expression of
the speakers’ subjectivity, not the impartial report of the physical
interaction between the world’s entities. Conversation is a mechanism for
self-expression rather than for the objective description of the surrounding
physical reality. Obviously, human beings are interested in the actions and
the processes that take place in the world, at least – or especially – insofar
as they are affected by them. And we have to bear in mind that this occurs
more frequently in the psychosocial than in the material realm.
The prevalence of the indirect and subjective perspective, a low
transitivity feature, is not exclusive to spontaneous conversation, it can also
be found in the narrative genre. Hopper (1995), e.g., signals the lack of
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 — Se on suuri soturi! — kuului ääniä. — Koko valtakunnassa ei ole
sen suurempaa!… Kuulkaa, mitä hän puhuu!

— Niin, kuulkaa, hyvät herrat! Vanhojen luitteni olisi jo tehnyt

mieli levätä, ja olisihan minun jo ollutkin aika loikoa uunin pankolla,
syödä pöhöpiimää kerman kera, käyskennellä puutarhassa omenoita
kokoillen, kädet puuskassa katsella elonleikkaajien työtä tai nipistellä
tyttösten poskipäitä. Varmaan olisi vihollinenkin oman etunsa tähden
jättänyt minut rauhaan, koska sekä ruotsalaiset että kasakat tietävät,
minkälaista jälkeä käteni tekee…

— Mitä tuo kana tuolla ylhäällä kaakottaa — kysyi samassa ääni

joukosta.

— Älä häiritse! Pidä suusi kiinni! — huusivat toiset.

Mutta Zagloba oli kuullut kysymyksen.

— Hyvät herrat, suokaa anteeksi tuolle kukonpojalle, — huusi hän,

— koska hän ei vielä tiedä, missä on häntä, missä pää.

Aateliset räjähtivät riemuisaan nauruun, mutta niskoittelija

painautui kiireimmän kautta väkijoukkoon yleisenä pilkanesineenä.

— Mutta asiaan! — lausui Zagloba. — Kuten sanottu, olisihan

minun ollut jo aika saada levätä, mutta koska isänmaa kärsii, koska
vihollinen tallaa maatamme, olen minä täällä lähteäkseni yhdessä
teidän kanssanne vihollista vastaan sen maaemon nimessä, joka on
meidät kaikki kasvattanut. Se, joka nyt ei puolusta häntä, joka ei
hänelle uhria tuo, se ei ole hänen oma poikansa, vaan
poikapuolensa, eikä ansaitse hänen rakkauttaan. Minä, vanha mies,
lähden taistelemaan, ja jos kaadun, niin tulen viimeisessä
hengenvedossa huutamaan: Surma ruotsalaisille! Vannokaamme,
ettemme hellitä kättä miekankahvasta, ennenkuin vihollinen on
ajettu maasta pois!…

— Siihen olemme vannomattakin valmiit! — huusivat useat. — Me

lähdemme minne ruhtinaamme meidät vie!

— Hyvät herrat!… Veljet! Te näitte nuo kahdet roimahousut, jotka

kullatuissa vaunuissa ajoivat tänne. He tietävät, ettei Radziwillien
kanssa sovi leikitellä, ja tulevat rukoilemaan häntä jättämään
ruotsalaiset rauhaan. Mutta ruhtinas, jonka luona äsken juuri kävin,
on koko Liettuan nimessä vakuuttanut, että neuvottelut ja
pergamentit eivät tule enää kysymykseen, vaan sota, sota!

— Sota! Sota! — toistivat kuulijat kaikuna.

— Mutta koska sotapäällikkökin, — jatkoi Zagloba, — on sitä

varmempi ja rohkeampi, mitä lujemmin hän sotilaihinsa luottaa, niin
näyttäkäämme, hyvät herrat, mitä miehiä olemme. Menkäämme
tuonne linnanikkunain alle huutamaan: Surma ruotsalaisille! Tulkaa
mukanani!

Zagloba hyppäsi alas pylväältä ja marssi linnan pihan yli sorisevan

väkijoukon seuraamana. Kun he olivat tulleet aivan ikkunan alle,
puhkesi kaikkien suusta:

— Surma ruotsalaisille! Surma ruotsalaisille!

Kohta syöksyi Wendenin vojevoda Korf hämmästyneenä eteisestä

ja hänen jäljessään ruhtinaallisen ratsuväenrykmentin eversti
Ganchoff. Molemmat koettivat hillitä aatelisia ja kehoittivat
innokkaasti heitä hajaantumaan.
 — Hyvä Jumala! — huusi herra Korf, — tuolla ylhäällä
ikkunaruudut helisevät. Te ette tiedä kuinka sopimattomaan aikaan
huutonne kajahtivat. Mitenkä voitte osoittaa läheteille
pahansuopuutta ja sotilaille kurittomuutta? Kuka sen pani alulle?

— Minä! — vastasi Zagloba. — Tervehtikää ruhtinasta meidän

kaikkien puolestamme ja sanokaa, että hän pysyisi lujana, sillä me
olemme valmiit taistelemaan viimeiseen veripisaraan saakka.

— Kiitän teitä hetmanin nimessä, kiitän teitä, mutta hajaantukaa!

Järkevyyttä, hyvät herrat, järkevyyttä, muuten suistatte isänmaanne
perikatoon. Se, joka tänään osoittaa mieltään lähettejä vastaan,
tekee isänmaalle karhunpalveluksen.

— Viis me läheteistä, me tahdomme tapella emmekä neuvotella!

— Teidän sotainen innostuksenne ilahduttaa minua. Hyvin pian

tulee hetki, jolloin saatte sitä purkaa. Lähtekää nyt lepäämään ennen
lähtöä. Eikö ryyppy viinaa olisi nyt paikallaan? Huonoa on tapella
kuivin suin.

— Totinen tosi! — huusi herra Zagloba ensimmäisenä.

— Totinen tosi! Nyt, kun ruhtinas tietää meidän mielemme, ei

meillä ole täällä mitään tekemistä.

Joukko alkoi hajaantua lähtien suurimmaksi osaksi

kylkirakennukseen, jossa pitkät, katetut pöydät jo odottivat. Herra
Zagloba asteli ensimmäisenä.

Herrat Korf ja Ganchoff palasivat ruhtinaan luo, joka neuvotteli

ruotsalaisten lähettien ja useiden puolalaisten ylimysten kansa.
 — Kuka siellä oli pannut tuon hälinän alulle? — kysyi ruhtinas,
jonka leijonankasvoilta viha ei vielä ollut sammunut.

— Se oli tuo äskettäin saapunut aatelismies… se kuuluisa Zagloba,

— vastasi Wendenin vojevoda.

— Urhea soturi, — virkkoi ruhtinas, — mutta kovinpa pian hän

alkaa asioihin sekaantua.

Sen sanottuaan hän viittasi eversti Ganchoffille ja kuiskasi jotakin

tämän korvaan.

Mutta sillävälin astui herra Zagloba tyytyväisenä kylkirakennusta

kohti, ja hänen jäljessään herrat Skrzetuski ja Wolodyjowski, joille
hän sanoi:

— Kas niin, ystäväni, tuskin olin näyttäytynyt, kun aatelissa heräsi

isänmaanrakkaus. Nyt on ruhtinaan helpompi lähettää nuo lähetit
matkoihinsa, sillä hänen tarvitsee vain vedota meidän
mielipiteeseemme. Luulenpa, ettei tämä jää palkitsematta, vaikka en
tehnytkään sitä palkinnon toivossa. No, mitä sinä, hyvä Michal, noita
portista ajavia vaunuja noin töllistelet, ikäänkuin silmäsi olisivat
kivettyneet?

— Se on hän, — vastasi Michal Wolodyjowski viiksiään sivellen. —

Kautta
Jumalani, se on hän!

— Kuka hän?

— Neiti Billewicz.

— Sekö, joka sinulle rukkaset lahjoitti?…

 — Se… Oh, hyvät herrat, minä ihan sorrun surusta!

— No, katsotaanpa, onko se hän! — sanoi Zagloba.

Sillävälin olivat vaunut lähestyneet. Niissä istui komea aatelismies,

jonka viikset olivat hieman harmaantuneet, ja hänen vieressään
Aleksandra-neiti kauniina kuin ainakin, rauhallisena ja vakavana.

Michal-herra katsoi häneen surullisesti ja kumarsi syvään, mutta

neiti ei huomannut häntä tungoksessa. Zagloba katseli neidin hienoja
ja jaloja piirteitä sanoen:

— Siinä on sitten julman suloinen tyttö, hyvä mies, mutta liian

hieno hän on sotamiehelle. Minä tunnustan, että hän on silmän ilo,
mutta sittenkin minä pidän enemmän sellaisesta, josta et voi suin
päin sanoa, onko se tykki vai nainen.

— Voitteko sanoa, kuka tuo on, joka ajoi juuri portaitten eteen? —
kysyi herra Wolodyjowski vieressään seisovalta aateliselta.

— Kyllä, — vastasi tämä. — Se on herra Tomasz Billewicz,

kuninkaallinen miekankantaja [ylhäinen arvonimi muinaisessa
Puolassa] Rosienysta. Kaikki täällä tuntevat hänet, sillä hän on
Radziwillin vanha ystävä ja palvelija.
KOLMASTOISTA LUKU.

Sinä päivänä ruhtinas ei näyttäytynyt aatelisille ennen kuin illalla.

Hän söi päivällistä yhdessä lähettien ja niitten ylimysten kanssa,
jotka olivat ottaneet osaa äskeiseen neuvotteluun. Everstit saivat
käskyn pitää Radziwillin hovin rykmentit, etenkin ulkomaalaisten
johtamat jalkaväenosastot, valmiina kaiken varalta. Ilmassa tuntui
ruudin hajua. Odotettiin sotaretkelle lähdön tapahtuvan viimeistään
seuraavana aamuna, mihin kaikki merkit viittasivat. Ruhtinaan
monilukuinen palvelijajoukko lastasi kuormiin aseita, arvoesineitä ja
rahakirstuja.

Harasimowicz kertoi, että kuormat lähetetään Tykociniin

Podlahiassa, koska olisi varomatonta säilyttää ruhtinaan hallussa
olevia varoja Kiejdanyn linnoittamattomassa palatsissa. Myöskin
muonakuormasto varustettiin valmiiksi, ja sen oli määrä seurata
sotajoukkoa.

Levisi huhu, että sotahetmani Gosiewski oli vangittu siksi, ettei hän
suostunut yhdistämään joukkojaan Radziwillin joukkoihin, minkä
kautta koko sotaretki olisi tullut vaaranalaiseksi. Lähtövalmistukset,
kuten tykkien jyrinä, kun niitä vedettiin ulos linnan asekartanosta, ja
tuo ennen sotaretkelle lähtöä niin tavallinen sekamelska, saivat
kuitenkin herra Gosiewskin ja maltalaisritari Judyckin vangitsemisen
unohduksiin.

Aateliset, jotka söivät päivällistä kylkirakennuksen isoissa saleissa,

eivät puhuneet mistään muusta kuin sodasta, Vilnon palosta,
Varsovan uutisista ja ruotsalaisista, joille kaikki olivat katkeroituneita
kavalan hyökkäyksen tähden naapurin kimppuun vastoin
rauhansopimusta. Sanomat heidän nopeasta edistymisestään,
Ujscien antautumisesta, Suur-Puolan valtauksesta, Masovian ja
Varsovan välttämättömästä antautumisesta eivät herättäneet pelkoa,
vaan päinvastoin kohottivat sotaista innostusta, Ruotsalaisten
menestymisen syytä pidettiin näet päivänselvänä: he eivät olleet
vielä kertaakaan kohdanneet kunnollista armeijaa eikä todellista
ylipäällikköä. Radziwill oli ensimmäinen ammattisoturi, jonka kanssa
he tulisivat voimiaan mittelemään, ja aateliset tunsivat häntä
kohtaan horjumatonta luottamusta. Sitäpaitsi everstit vakuuttivat,
että he tulisivat lyömään ruotsalaiset avoimessa taistelussa.

— Kyllä se niin on! — selitti herra Michal Stankiewicz, vanha ja

kokenut sotilas. — Minä muistan hyvin entiset sodat ja tiedän, että
ruotsalaiset ovat aina puolustautuneet linnoituksissa tai vallien
takana eivätkä koskaan uskaltaneet avoimeen taisteluun, ja jos he
ovatkin sen tehneet, niin he ovat saaneet aika opetuksen. Voitto ei
ole antanut Suur-Puolaa heidän haltuunsa, vaan petos ja nostoväen
kelvottomuus.

— Juuri niin! — kannatti herra Zagloba. — He ovat

heikkorakenteista kansaa, sillä heidän maansa on kovin
hedelmätöntä, mistä johtuu, että leipää ei ole. Sentähden he
jauhavat puitten käpyjä jauhoiksi ja leipovat siitä pihkalle haisevia
hiilikoita. Toiset kuljeskelevat rantoja pitkin ja syövät mitä laineet
sattuvat tuomaan rantaan. Nälkäistä roskaväkeä he ovat, ja
sentähden maailmassa ei olekaan toista kansaa, joka olisi heitä
ahnaampi toisen omaisuuteen nähden. Tataareillakin on edes
hevosenlihaa tarpeeksi, mutta ruotsalaiset eivät näe lihaa joskus
vuosikauteen ja kuolisivat varmasti nälkään, jollei meri soisi heille
antimiaan. Entä milloinka te, herra Stankiewicz, olette tehnyt
tuttavuutta ruotsalaisten kanssa?

— Nykyisen hetmanin isän, Krzysztof-ruhtinaan aikana.

— Minä herra Koniecpolskin, nykyisen lipunkantajan isän aikana.

Kyllä me annoimme Kustaa Aadolfille Preussissa oikein miehen
kädestä ja otimme vahvasti vankeja. Siellä minä tulin tuntemaan
heidät ja kaikki heidän metkunsa. Meidän miehemme tekivät heistä
pientä pilaa. Kuten herrat kaiketi tietävät, niin ruotsalaiset, jotka
alinomaa kahlata lotistavat vedessä ja hankkivat ravintonsa merestä,
ovat uimareina kerrassaan exquisitissimi [erinomaisia]. Me käskimme
heitä näyttämään taitoaan, ja mitä arvelette: kun heitit lurjuksen
avantoon, niin se toisesta sukelsi esiin — elävä silli kuonossa.

— Hyväinen aika, mitä te sanotte?!

— Luhistukoon ruumiini tähän paikkaan, jollen nähnyt omin silmin

sellaista ainakin sata kertaa, Muistanpa senkin, kuinka he kiskoivat
nahkoihinsa preussilaista limppua niin navakasti, etteivät sitten
raskineet kotiinsa lähteä. Herra Stankiewicz sanoo aivan oikein, ettei
heistä ole sotilaiksi. Heidän jalkaväkensä vielä menee mukiin, mutta
ratsuväki — Herra varjelkoon! Heillä ei ole hevosia isänmaassaan,
eivätkä he voi siis nuorena totutella ratsastamaan.

Päivällisen jälkeen ruhtinas kutsui everstit vuoron perään

luokseen. He ihmettelivät jonkinverran sitä, että ruhtinas kutsui
yhden kerrallaan, mutta mieluista oli se ihmettely, kun he palasivat
kukin jokin lahja kädessä. Ruhtinas puolestaan vaati vain
uskollisuutta ja luottamusta. Hetmani kyseli myöskin innokkaasti,
oliko herra Kmicic saapunut, ja käski heti ilmoittamaan, kun hän
tulee.

Kmicic saapuikin, mutta vasta myöhään illalla, kun vieraat jo

alkoivat kokoontua kirkkaasti valaistuihin saleihin. Asekartanossa hän
tapasi herra Wolodyjowskin ja tutustui tämän seuralaisiin.

— Julman hauskaa, että tapasin teidät ja teidän kuuluisat

kumppaninne! — huudahti hän ravistaen pienen ritarin kättä. — On
kuin veljen olisin tavannut! Te voitte luottaa sanoihini, sillä minä en
osaa teeskennellä. Tosin kyllä te pitelitte minua silloin aika pahasti,
mutta sitten nostitte minut jaloilleni, ja sitä en eläessäni unohda.
Kaikkien kuullen sanon tässä suoraan, että ellei teitä olisi ollut, niin
ristikon takana nyt istuisin. Jumala suokoon, että maailmassa olisi
enemmän sellaisia miehiä kuin te. Joka on toista mieltä, se on lurjus,
ja vieköön minut itse paholainen, jollen siltä lyö korvia päästä.

— Rauhoittukaa!

— Menisin vaikka tuleen teidän tähtenne! Ken ei usko, astukoon

esiin!

Kmicic katsoi haastavasti upseereihin, mutta kukaan ei väittänyt

vastaan, sillä kaikki rakastivat ja kunnioittivat Michal Wolodyjowskia.
Zagloba vain virkkoi:

— Tulinen mies! Minusta tuntuu, että tulen pitämään teistä. Mutta

sanokaahan, minkä arvoinen tuo Wolodyjowski oikein on.
 — Enemmän kuin kaikki te yhteensä! — huusi Kmicic hillittömästi.
Silmäiltyään ritareita hän lisäsi: — Suokaa anteeksi, minä en tahdo
loukata ketään, sillä pidän teitä kelpo kansalaisina ja suurina
sotureina… Älkää suuttuko, sillä lemmessä tahtoisin voittaa teidän
ystävyytenne.

— Mitäpä tuosta, — virkkoi Jan Skrzetuski. — Sydämen kyllyydestä

suu puhuu.

— Syleilkäämme! — huudahti herra Zagloba.

— Sanottu ja tehty!

He syleilivät toisiaan.

— Nyt pitäisi saada ryypyt päälle!… — sanoi Kmicic.

— Siihen ei minua tarvitse kahta kertaa kehoittaa! — vastasi

Zagloba kuin kaiku.

— Pujahtakaamme aikaisemmin pois ruhtinaan pidoista tänne.

Kyllä minä pidän huolta, että saamme juotavaa.

Michal-herra alkoi innokkaasti nyhtää viiksiään.

»Luulenpa, ettet niinkään hevillä sieltä pois pujahda, jahka näet

kuka siellä on…» — ajatteli hän itsekseen silmäillen Kmiciciä.

Ja hän oli jo avaamaisillaan suunsa ilmoittaakseen Kmicicille

Oleńkan tulosta, mutta pidättäytyi siitä samassa ja kysyi:

— Missä lippukuntanne on?

 — Täällä. Lähtökunnossa. Harasimowicz toi minulle ruhtinaan
käskyn, että puolenyön aikaan pitäisi noustaman hevosille. En
ymmärrä, mitä se merkitsee. Jotkut muutkin upseerit ovat saaneet
samanlaisen käskyn. Koko ulkomaalainen jalkaväki myöskin.

— Ehkä osa joukoista lähtee yöllä, osa huomenna, — arveli Jan

Skrzetuski.

— Joka tapauksessa juomme vähäisen. Lähteköön lippukuntani

edellä…
Kyllä minä sen pian saavutan.

Samassa Harasimowicz astui sisään.

— Arvoisa herra Andrzej Kmicic! — huusi hän kumarrellen ovessa.

— Tässä olen! Mikä hätänä? — kysyi Kmicic.

— Ruhtinaan luo! Ruhtinaan luo!

— Kohta, kunhan ensin pukeudun. Poika, pukuni!

Palvelijapoika lennätti puvun, ja tuossa tuokiossa Kmicic lähti

ruhtinaan luo puettuna koreasti kuin häihin. Hänen yllään oli
hopeisilla tähdillä kirjailtu lyhyt kauhtana, ja sen päällä puolalainen
kontusz-nuttu, jonka kaulus oli leuan alta suljettu suurella
safiirisoljella. Kupeella riippui niinikään safiireilla koristettu miekka, ja
vyön alle oli hän pistänyt ratsumestaribuzdyganin
[päärynänmuotoinen sotanuija, jonka pää on varustettu nauloilla.
Suom. huom.] arvomerkkinsä. Puku sopi erinomaisesti nuorelle
ritarille, ja kauniimpaa miestä olisi ollut vaikea löytää koko Kiejdanyn
lukuisista joukoista.
 Michal Wolodyjowski huoahti, katsoi hänen poistumistaan ja sanoi
herra
Zagloballe:

— Tuollaisen kanssa kukaan ei voi kilpailla naisten suosiosta!

— Viskaa vain kolmekymmentä vuotta hartioiltani! — vastasi

Zagloba.

Ruhtinas oli jo puettu juhlapukuunsa, kun Kmicic saapui.

Puvustonhoitaja poistui huoneesta kahden neekerin seurassa, ja he
olivat kahden.

— Hyvä oli, että jouduit, — sanoi ruhtinas.

— Olen teidän ylhäisyytenne käytettävissä.

— Entä lippukunta?

— Odottaa käskyänne.

— Ovatko luotettavaa väkeä?

— Menevät vaikka tuleen, vaikka pätsiin!

— Hyvä on! Minä tarvitsen juuri sellaisia miehiä kuin sinä, jotka
ovat valmiit kaikkeen… Vakuutan vieläkin, että luotan sinuun
enemmän kuin kehenkään muuhun.

— Teidän ylhäisyytenne, minun ansioni eivät ole vanhojen

sotilaitten ansioitten vertaisia, mutta jos vihollista vastaan on
rynnättävä, niin silloin minä, totta totisesti, en piileksi muitten selän
takana.
 — Minä en kiellä vanhojen sotilaitten ansioita, — sanoi ruhtinas, —
vaikka… vaikka joskus voivat olosuhteet muuttua niin vaikeiksi, että
kaikkein luotettavimmatkin horjuvat.

— Surma sille, joka vaaran hetkenä luopuu teidän

ylhäisyydestänne.

Ruhtinas katsoi tutkivasti Kmiciciä kasvoihin.

— Entä sinä… etkö luovu minusta?… Nuori ritari tulistui.

— Teidän ylhäisyytenne!…

— Mitä aiot sanoa?

— Olen tunnustanut teidän ylhäisyydellenne kaikki syntini, ja niin

paljon niitä oli, että ainoastaan teidän ylhäisyytenne isällinen sydän
saattoi antaa ne minulle anteeksi… Mutta kaikkien näitten syntien
joukossa ei ole yhtä: kiittämättömyyttä.

— Eikä valapattoa?… Sinä olet tunnustanut syntisi minulle kuin

isällesi, enkä minä ainoastaan suonut sinulle anteeksi, vaan aloin
rakastaa sinua kuin omaa poikaani… jota Jumala ei ole minulle
suonut. Pysy ystävänäni!

Ruhtinas ojensi kätensä, johon nuori ritari epäröimättä kävi kiinni

ja suuteli.

Molemmat olivat vaiti pitkän aikaa. Vihdoin ruhtinas virkkoi

katsoen syvälle Kmicicin silmiin:

— Neiti Billewicz on täällä!

Kmicic kalpeni ja alkoi sopertaa jotakin.

 — Minä lähetin vartavasten noutamaan häntä, jotta tuo
väärinkäsitys teidän väliltänne selviäisi. Kohta saat nähdä hänet;
hänen suruaikansa isoisänsä jälkeen on nyt kulunut umpeen. Tänään
puhuin asiasta jo miekankantaja Billewiczille, vaikka Jumala yksin
tietää, kuinka kovasti paljon minulla on työtä.

Kmicic tarttui päähänsä.

— Millä minä voin maksaa tämän teidän ylhäisyydellenne? Millä

voin maksaa?…

— Sanoin miekankantajalle vakaan toivomukseni, että te menisitte

naimisiin mahdollisimman pian, eikä hänellä ollut mitään sitä
vastaan. Hän lupasi valmistaa tyttöä siihen. Aika on käsillä. Sinusta
riippuu nyt kaikki, ja minä olen onnellinen, jos saat minun käsistäni
tämän palkinnon samoin kuin vielä paljon muita, sillä sinun tulee
kohota korkealle… Olethan tehnyt paljon syntiä, mutta sotatanterella
olet myöskin niittänyt kunniaa… ja kaikki nuoret ovat valmiita
seuraamaan sinua. Sinun kaltaisellesi miehelle eivät sovi mitkään
pikku virat… Olet Kiszek-sukua niinkuin minäkin… Sinun tulee vain
vakautua, ja siihen on avioliitto paras keino. Ota tuo tyttö, koska hän
on mielesi mukainen, ja muista, kuka hänet sinulle antoi.

— Teidän ylhäisyytenne… minä en löydä sanoja!… Minun elämäni

kuuluu teille!… Mitä minun pitää tehdä, jotta voisin osoittaa
kiitollisuuttani?… Käskekää, teidän ylhäisyytenne!

— Palkitse hyvä hyvällä… Luota minuun ja usko, että mitä minä

teenkin, kaikki on yleisen hyvän tähden. Älä luovu minusta, vaikka
näkisit petoksen ja muitten luopuvan ja ilkeyden kohottavan
päätään… ja vaikka minut itseni…
 Tässä ruhtinas yht'äkkiä vaikeni.

— Vannon, — lausui Kmicic innokkaasti, — ja annan ritarin

kunniasanan, että viimeiseen hengenvetoon saakka pysyn teidän
ylhäisyytenne, päällikköni, isäni ja hyväntekijäni luona.

Sen sanottuaan Kmicic katsoi tulisilla silmillään ruhtinaaseen,

mutta hämmästyi samassa sitä muutosta, mikä oli tapahtunut
ruhtinaan kasvoissa. Ne olivat nimittäin aivan punaiset, verisuonet
pullollaan, hikihelmet kihoilivat korkealla otsalla ja silmissä oli
kuumeinen kiilto.

— Mikä teidän ylhäisyyttänne vaivaa? — kysyi ritari rauhattomana.

— Ei mikään… ei mikään…

Radziwill nousi, astui nopeasti rukoustuolin luo ja otti

ristiinnaulitun kuvan.

— Vanno tämän ristin kautta, että pysyt minulle uskollisena

kuolemaan saakka! — sanoi ruhtinas raskaasti hengittäen.

Valmiudestaan huolimatta Kmicic katseli häneen hämmästyneenä.

— Vanno! — toisti hetmani. — Vanno Kristuksen kärsimysten

kautta!

— Vannon Kristuksen kärsimysten kautta!… — vastasi Kmicic

laskien sormensa ristiinnaulitun kuvalle.

— Amen! — lausui ruhtinas juhlallisesti. Korkean huoneen kaiku

toisti jossakin holvin korkeudessa sanan »Amen!» ja sitten seurasi
hiljaisuus. Kuului vain Radziwillin mahtavan rinnan raskas hengitys.
Kmicic ei kääntänyt hetmanista hämmästynyttä katsettaan.

— Nyt sinä olet minun… — virkkoi ruhtinas vihdoin.

— Olen aina kuulunut teidän ylhäisyydellenne, — riensi nuori ritari

vastaamaan, — mutta ehkä saan nyt kuulla, mitä on oikein tekeillä?
Miksi teidän ylhäisyytenne epäili minua? Uhkaako vaara teidän
ylhäisyyttänne, vai onko petos paljastettu?

— Koettelemuksen hetket lähestyvät… — vastasi ruhtinas synkästi,

— ja mitä minun vihollisiini tulee, kuten herra Gosiewskiin, herra
Judyckiin ja Vitebskin vojevodaan, niin he syöksisivät minut
mielellään perikatoon. Niin se on! Minun sukuni vihollisten lukumäärä
kasvaa, petoksia paljastuu ja isänmaata uhkaa vaara. Sentähden
sanon: koettelemuksen hetket lähestyvät…

Kmicic vaikeni. Ruhtinaan viimeiset sanat eivät olleet luoneet valoa

asiaan, ja turhaan hän kysyi itseltään, mikä saattoi tällä hetkellä
uhata tuota mahtavaa Radziwillia? Olihan hän nyt voimakkaampi
kuin milloinkaan ennen. Gosiewski ja Judycki olivat tosin hänelle
vihamielisiä, mutta he olivat hänen hallussaan, ja mitä tuli Vitebskin
vojevodaan, niin hän oli kunniallinen mies ja kunnon kansalainen,
joka ei missään tapauksessa olisi ryhtynyt mihinkään juonitteluihin
näin ennen sotaretkeä maan vihollisia vastaan.

— Jumala ties, mitä tämä kaikki merkitsee! — huudahti Kmicic,

joka yleensä ei voinut pidättää ajatuksiaan tulemasta ilmi.

— Tänään käsität vielä kaikki, — vastasi ruhtinas rauhallisesti. —

Mutta lähtekäämme nyt saliin.
 He kulkivat useitten huoneitten lävitse. Jo kuului suuresta salista
orkesterin soittoa, jota johti Boguslaw-ruhtinaan tilaisuutta varten
lähettämä ranskalainen. Soitettiin menuettia, joka oli siihen aikaan
muodissa Ranskan hovissa. Lempeät sävelet sulivat puheensorinaan.
Ruhtinas Radziwill pysähtyi ja kuunteli.

— Jumala varjelkoon, — sanoi hän, — etteivät kaikki vieraani,

jotka nyt kattojeni alla juhlivat, huomenna liittyisi vihollisiini.

— Teidän ylhäisyytenne, — vastasi Kmicic, — minä toivon, ettei

vieraittenne joukossa ole ainoatakaan Ruotsin puoluelaista.

Radziwill säpsähti ja pysähtyi.

— Mitä sinä tarkoitat?

— Sitä vain, että siellä on pelkkiä kunnon sotilaita huvittelemassa.

— Käykäämme eteenpäin… Aika on näyttävä ja Jumala

tuomitseva, kuka on kunnon mies. Käykäämme eteenpäin!

Salin oven edessä seisoi kaksitoista kuvankaunista, loistavasti

puettua hovipoikaa, jotka hetmanin lähestyessä asettuivat kahteen
riviin. — Onko hänen ylhäisyytensä ruhtinatar jo mennyt saliin? —
kysyi ruhtinas.

— Kyllä, teidän ylhäisyytenne.

— Entä lähetit?

— Myöskin.

— Avatkaa!
 Ovet avautuivat selko selälleen, ja salista tulvahtava valo valaisi
hetmanin mahtavan vartalon, kun hän Kmicicin ja hovipoikien
seuraamana meni korokkeelle, jolle oli asetettu nojatuoleja
ylhäisimpiä vieraita varten.

Kohina kävi yli salin, kaikki katseet suuntautuivat ruhtinaaseen, ja

sadoista rinnoista kajahti:

— Eläköön Radziwill! Eläköön hetmani! Eläköön!

Ruhtinas kumarsi ja alkoi tervehtiä korokkeelle kokoontuneita

vieraita, jotka olivat nousseet seisomaan hänen astuessaan saliin.
Paitsi ruhtinatarta itseään, ruotsalaisia lähettejä ja venäläistä lähettiä
oli siellä koko joukko puolalaisia ylimyksiä.

Kuten kohtelias isäntä ainakin, hetmani ensiksi tervehti lähettejä,

joitten kanssa hän vaihtoi muutamia ystävällisiä sanoja.
Tervehdittyään kaikkia hän istuutui korkeaselkäiseen suojakatteella
varustettuun nojatuoliin ja silmäili sitten yli salin, jossa
eläköönhuudot vielä kajahtelivat.

Kmicic, joka seisoi ruhtinaan istuimen takana, katseli myöskin

väkijoukkoa. Hänen katseensa siirtyi kasvoista kasvoihin etsien niitä
rakkaita piirteitä, jotka nyt hänen mielessään kuvastuivat. Hänen
sydämensä jyskytti.

»Hän on täällä! Hetken kuluttua saan nähdä hänet, puhua hänen

kanssaan!…» — ajatteli Kmicic etsien katseellaan yhä innokkaammin.
— »Kas tuolla! Viuhkan laidan yli näkyvät mustat kulmakarvat,
valkea otsa ja vaalea tukka! Se on hän!»
 Kmicic pidätti hengitystään ikäänkuin peläten, että näky katoaisi,
mutta samassa viuhka painui alas, kasvot paljastuivat — ei, se ei
ollutkaan Oleńka, hänen rakastettunsa, rakkaimpansa. Ja ritarin
katse lensi edelleen pitkin hentoja vartaloita, viuhkoja, samettia,
kukkeita kasvoja… Mutta se ei ollut hän, ei ollut hän! Kas tuolla! —
Ikkunan edessä vilahti jotakin valkeata, ritarin silmissä alkoi
hämärtyä — se oli Oleńka, hänen rakastettunsa, rakkaimpansa…

Soittokunta alkoi taas soittaa, väkiryhmät liikkua, naiset niiata

sirosti, komeat kavaljeerit vilahtaa ohi, mutta Kmicic on kuin sokea,
kuin mykkä, hän ei huomaa mitään, ei kuule mitään ja tuijottaa vain,
ikäänkuin nyt vasta ensi kerran näkisi tytön. Mutta Oleńka ei olekaan
sama kuin Wodoktyssa. Tässä suuressa salissa ja tässä
ihmispaljoudessa hän näyttää pienemmältä, ja hänen kasvonsakin
ovat pienemmät, lapselliset. Ottaako hänet käsivarrelle ja painaa
rintaansa vastaan! Kyllä hän on sentään sama: samat piirteet, sama
suloinen suu, samat poskipäitä varjostavat silmäripset ja sama otsa,
kirkas ja tyyni… Ja muistot alkavat kiitää Andrzej—herran mielessä
kuin parvi salamoita: tupa Wodoktyssa, jolloin hän ensikerran näki
tytön, hiljaiset suojat, joissa he istuivat kahden kesken… Kuinka
suloista muistella!… Ja rekiretki Mitrunyyn, jolloin hän suuteli
häntä!… Mutta sitten alkoi maailma vieroittaa heitä toisistaan ja
rikkoa heidän välejään. »Lyököön salama heidät säpäleiksi!» —
kohisi Kmicicin sielussa. — »Mikä on ollutkaan omani ja mitä olen
menettänyt! Kuinka lähellä hän olikaan ja kuinka kaukana nyt! Tuolla
hän nyt istuu kuin vieras eikä tiedä, että minä olen täällä…»

Ja vihansekainen epätoivo valtasi Andrzej-herran, epätoivo, joka ei

löytänyt muuta ilmaisua kuin huulille hukkuvan huokauksen:

— Ah Oleńka! Ah Oleńka!…
 Usein oli Andrzej Kmicic ollut suutuksissaan itselleen entisten
tekojensa tähden, niin suutuksissa, että hänen olisi tehnyt mieli
käskeä omaa väkeään antamaan itselleen sata paria raippoja, mutta
milloinkaan hän ei kuitenkaan ollut ollut niin vihoissaan itselleen kuin
nyt nähdessään Oleńkan taas pitkästä aikaa ja kauniimpana ja
ihanampana kuin mitä hän oli kuvitellutkaan. Tällä hetkellä hän olisi
tahtonut purkaa kiukkunsa itseään vastaan, mutta kun hän oli
keskellä ihmisten paljoutta ja ylhäisessä seurassa, niin hänen täytyi
vain tyytyä puremaan hammasta ja ajattelemaan itsekseen ikäänkuin
omaa tuskaansa lisäten:

»Se on oikein sinulle, lurjus, aivan oikein!»

Samassa soittokunta taukosi soittamasta, ja Andrzej kuuli

hetmanin sanovan hänelle:

— Lähdepäs kanssani!

Kmicic havahtui ajatuksistaan.

Ruhtinas astui alas korokkeelta ja painui vieraitten joukkoon.

Hänen kasvoillaan oli lempeä hymy, mikä näytti antavan hänen
olemukselleen vielä enemmän majesteetin ylevyyttä. Milloin hän
pysähtyi jonkun kunnianarvoisan matronan, milloin ylimyksen tai
upseerin eteen, ja kaikille hänellä oli ystävällinen sana sanottavana,
kaikkien sydämet hän voitti. Hän lähestyi rosienilaista
miekankantajaa, herra Billewicziä, ja sanoi:

— Kiitän sinua, vanha ystäväni, että tulit, vaikka minulla olisi

oikeus suuttuakin. Eihän Billewicze ole kovinkaan kaukana
Kiejdanysta, ja kuitenkin olet harvinainen vieras talossani.
 — Teidän ylhäisyytenne, — vastasi miekankantaja kumartaen
syvään, — olisi rikos isänmaata kohtaan tuhlata kallista aikaanne.

— Olen kovasti ajatellut kostaa ja ajaa Billewiczeen. Luulen, ettet

ajaisi luotasi vanhaa kumppaniasi.

Herra miekankantaja punastui onnesta.

— Mutta ei ole ollut aikaa!… Sitten kun naitat pois sukulaisesi

Heraklius vainajan pojantyttären, silloin tulen varmasti häihin.

— Jumala suokoon sen tapahtua mahdollisimman pian! —

huudahti herra miekankantaja.

— Nyt esittelen sinulle herra Kmicicin, orszalaisen lipunkantajan,

joka on sukua Kiszekeille ja näiden kautta Radziwilleille. Sinä olet
varmaankin kuullut hänestä Heraklius vainajalta, joka rakasti
Kmiciciä kuin veljiään…

— Nöyrin palvelijanne, nöyrin palvelijanne! — toisti herra

miekankantaja ihmetellen nuoren ritarin ylhäistä sukua, josta
Radziwill itse teki selvää.

— Tervehdin teitä, herra miekankantaja, sydämellisesti ja tarjoan

teille palvelustani, — sanoi Andrzej rauhallisesti ja ehkä hieman
ylpeästikin.

— Eversti Heraklius vainaja oli minulle kuin isä ja hyväntekijä, ja

vaikka hänen toivomuksensa sittemmin ei toteutunutkaan, rakastan
minä Billewiczejä yhä kuin sukulaisiani.

— Etenkin muuatta neiti Billewicziä, — sanoi ruhtinas laskien

kätensä nuoren miehen olkapäille.
 — Hän on uskonut sen minulle jo aikoja sitten.

— Ja jokaiselle tunnustan sen suoraan! — huudahti Kmicic

tulisesti.

— Levollisesti, levollisesti! — huomautti ruhtinas. — Kuten näkyy,

on tässä kavaljeerissa tulta, mikä on saattanut hänet tekemään
kolttosia. Mutta kun hän on vielä nuori ja minun erikoisessa
suojeluksessani, niin toivon, että meidän esirukouksemme hänen
puolestaan saavat kysymyksessä olevan suloisen tuomarin
muuttamaan tuomionsa.

— Teidän ylhäisyytenne menetelköön mielensä mukaan! — vastasi

herra miekankantaja. — Tyttö rukka on vastaava kuten tuo
pakanallinen papitar Aleksanterille kerran: »Kukapa sinua voisi
vastustaa!»

— Ja me, kuten makedonialainen hallitsija aikanaan, uskomme

tuohon ennustukseen, — sanoi ruhtinas nauraen. — No niin,
riittäköön! Mutta viehän nyt meidät suloisen sukulaisesi luo, jotta
minäkin saisin nähdä hänet. Käyköön eversti Heraklius vainajan
toivomus pian toteen!

— Kuten suvaitsette käskeä!… Tyttö istuu tuolla meidän

sukulaisemme neiti Wojnillowiczin seurassa. Pyydän jo etukäteen
anteeksi, jos hän joutuu hämilleen, sillä minulla ei ole ollut tilaisuutta
valmistaa häntä tähän.

Herra miekankantajan arvelu toteutuikin. Kaikeksi onneksi Oleńka

oli jo nähnyt Andrzej-herran hetmanin rinnalla ja ennättänyt toipua;
hän oli melkein mennyt tainnoksiin. Hän katsoi nuoreen ritariin kuin
johonkin henki-ilmestykseen toisesta maailmasta. Kesti kauan,
ennenkuin hän uskoi silmiään. Hän oli kuvitellut onnettoman Kmicicin
harhailevan jossakin metsässä kodittomana tai istuvan vangittuna
tyrmässä ja katselevan rautaisen ristikon takaa Jumalan vapaaseen
maailmaan. Jumala yksin tietää, mikä sanomaton epätoivo oli
jäytänyt hänen sydäntään ajatellessaan kadonnutta miestä, Jumala
yksin saattoi laskea kyynelet, jotka hän oli vuodattanut julman,
mutta ansaitun kohtalon tähden. Ja sitten Kmicic onkin Kiejdanyssa
vapaana, hetmanin rinnalla, ylpeänä ja solakkana koreassa
puvussaan ratsumestarinbuzdygani vyöllä, pää pystyssä ja kasvoilla
tuima ilme ja — suurhetmani itse, Radziwill itse laskee tuttavallisesti
kätensä hänen olkapäälleen. Ihmeellisiä, ristiriitaisia tunteita syttyi
tytön sydämessä: hän tunsi suurta helpotusta, kuin raskas taakka
olisi vierähtänyt hänen hartioiltaan, jonkinlaista sääliä turhaan
vuodatettujen runsaitten kyynelten tähden, tyytymättömyyttä, jota
tuntee jokainen kunnon ihminen nähdessään syntien ja rikosten
jääneen rankaisematta, ja vihdoin iloa, omain voimainsa
väheksymistä ja pelkoa lähentelevää kummastusta tuota nuorta
miestä kohtaan, joka oli jaksanut kohota sellaisesta turmiosta.

Ruhtinas, miekankantaja ja Kmicic olivat lopettaneet keskustelunsa

ja alkoivat lähestyä. Neitonen painoi katseensa alas ja kohotti
olkapäänsä kuin lintu siipensä tahtoessaan kätkeä päänsä niitten
suojaan. Hän oli aivan varma, että he tulevat hänen luokseen.
Kohottamatta katsettaan hän näki heidät ja tunsi, kuinka he
lähestyivät lähestymistään ja pysähtyivät hänen eteensä. Hän oli niin
varma siitä, että silmäilemättä tulijoihin nousi ja kumarsi syvään
ruhtinaalle.

Tämä seisoi todellakin hänen edessään ja virkkoi:

 — Hyvä Jumala! Nyt en ihmettele enää nuorta ystävääni, sillä tyttö
on kaunis kuin kukkanen!… Terve tuloa talooni, hyvä neiti!
Tunnetteko minua?

— Tunnen, teidän ylhäisyytenne, — vastasi Oleńka.

— Mutta minä en olisi tuntenut teitä. Kun näin teidät viimeksi,

olitte vielä kehittymätön tyttönen vailla sitä suloutta, mikä teissä nyt
on… Sallikaa minun nähdä silmänne… Hyvä Jumala! Onnellinen se
sukeltaja, joka löytää tuollaisen helmen; mutta onneton se, joka on
löytänyt ja kadottanut. Tämä teidän edessänne seisova kavaljeeri on
noita onnettomia. Tunnetteko hänetkin?

— Tunnen, — kuiskasi Oleńka katse maahan painuneena.

— Hän on suuri syntinen ja tulee nyt teidän luoksenne

synnintunnustuksille… Pankaa hänelle mitä ehtoja hyvänsä, mutta
älkää kieltäkö ehdottomasti, sillä epätoivoissaan hän voisi tehdä vielä
suurempia syntejä.

Nyt ruhtinas kääntyi herra miekankantajan ja neiti Wojnillowiczin

puoleen.

— Jättäkäämme nuoret rauhaan, jottemme häiritse

synnintunnustusta. Sitäpaitsi minun uskoni kieltää minua olemasta
läsnä sellaisessa toimituksessa.

Hetkisen kuluttua Andrzej ja Oleńka olivat kahden.

Tytön sydän tykytti kuin kyyhkysen, jonka yläpuolella haukka

leijailee. Myöskin Andrzej oli hyvin liikutettu. Hänen rohkeutensa ja
varmuutensa oh kaikonnut kauas pois. Jonkin aikaa molemmat olivat
puhumatta.
 Vihdoin katkaisi Andrzejn painunut ääni vaitiolon:

— Etkö luullut näkeväsi minua täällä, Oleńka?

— En, — kuiskasi neitonen.

— Hyväinen aika, vaikka tataari seisoisi nyt tässä edessäsi, et sinä

voisi olla pelokkaampi! Älä pelkää! Katsohan kuinka paljon väkeä!
Minä en voisi tehdä sinulle mitään pahaa, sillä olen päättänyt
kunnioittaa sinua, luota nyt minuun!

Neitonen kohotti katseensa ja silmäili häntä.

— Kuinka voisin luottaa?…

— Se on totta, minä olen tehnyt syntiä, mutta sehän on kaikki jo

ohi eikä tule toistumaan… Maatessani kaksintaistelun jälkeen
kuolemaisillani sanoin itselleni: minä en ota häntä väkivoimalla, en
miekalla enkä tulella, vaan hyvillä töillä tahdon ansaita hänen
anteeksiantamuksensa!… Eihän liene hänen sydämensä kivestä,
mielipahansa katoaa, hän huomaa parannukseni ja antaa anteeksi…
Minä olen siis päättänyt tehdä parannuksen ja pidän sanani… Jumala
antoikin minulle heti siunauksensa, sillä Wolodyjowski toi minulle
käskykirjeen. Hän olisi saanut olla antamatta sitä, mutta hän antoi,
se kunnon mies! Siten minun ei tarvinnut mennä oikeuteen
vastaamaan teoistani, koska tulin olemaan vastuussa vain
hetmanille. Minä tunnustin kaikki syntini ruhtinaalle kuin isälle, eikä
hän ainoastaan suonut anteeksi, vaan lupasi hyvittää kaikki ja
suojella minua ihmisten vihaa vastaan… Jumala häntä siunatkoon!
En ole enää mikään karkuri, Oleńka, teen sovinnon ihmisten kanssa,
voitan kunniani takaisin, palvelen isänmaata, hyvitän kaiken pahan,
mitä olen tehnyt… Oleńka! Mitä sanot tähän?… Etkö tahdo sanoa
minulle kaunista sanaa?

Ja Kmicic katsoi häneen hartaasti ja pani kätensä ristiin, ikäänkuin

olisi rukoillut.

— Voinko uskoa tähän? — kuiskasi Oleńka.

— Voit, kautta Jumalani! — vastasi Kmicic. — Ruhtinas uskoi ja

herra Wolodyjowski myöskin. He tiesivät kaikki rikokseni ja uskoivat
kuitenkin… Miks'et sinä yksin uskoisi sitten?

— Siksi, että olen nähnyt aiheuttamanne kyynelet… siksi, että olen

nähnyt haudat, joille ruoho ei ole vielä kasvanut…

— Se kasvaa kyllä, ja kyynelet kuivaan kyllä.

— Tehkää se ensin.

— Suo minulle edes toiveita, että kun olen sen tehnyt, olen
myöskin ansainnut sinut… Kyllä kelpaa sanoa: »Tee ensin!» Entä jos
teen sen, ja sinä sillä aikaa menet naimisiin toisen kanssa? Jumala
sellaisesta varjelkoon, sillä silloin tulisin hulluksi! Minä rukoilen sinua,
Oleńka, lupaa minulle, etten menetä sinua, ennenkuin olen sopinut
teidän aatelistenne kanssa. Muistatko, mitä kirjeessä kirjoitit? Minä
olen säilyttänyt kirjeesi ja luen sitä yhä uudelleen, kun mieleni käy
murheiseksi. En pyydä mitään muuta kuin että lupaat minua odottaa
ja olla menemättä toisen kanssa naimisiin?

— Tiedättehän, etten, testamentin mukaan, saa sitä tehdä.

Luostariin vain voin mennä.
 — Oh, mitä kuulen! Heitä mielestäsi luostari, muuten minä tässä
kaikkien nähden lankean polvilleni sinun eteesi ja rukoilen, ettet
sinne menisi. Herra Wolodyjowskille et suostunut, minä tiedän, hän
itse kertoi siitä minulle. Hän juuri kehoitti minua hyvillä töillä
voittamaan sydämesi… Mutta mitä nekään minua auttaisivat, jos
menet luostariin? Sinä sanot, että hyvää on tehtävä hyvän vuoksi,
mutta minä sanon, että rakastan sinua mielettömästi, ja sillä hyvä.
Kun olit lähtenyt Wodoktysta, aloin etsiä sinua heti vuoteelta
noustuani. Muodostin lippukuntaa, joka hetki oli varattu, minulla oli
tuskin aikaa syödä ja nukkua, ja kuitenkin minä etsin sinua. Niin on
asian laita, etten voi elää, etten saa rauhaa ilman sinua. Elin sitten
pelkillä muistoilla. Mutta saatuani vihdoin tietää sinun olevan herra
miekankantajan luona Billewiczessä, täytyi minun ruveta
kamppailemaan ajatusteni kanssa kuin karhua vastaan: lähteäkö vai
eikö? Arvelin: en ole vielä tehnyt mitään hyvää, en lähde. Mutta
ruhtinas, rakastettu isäni, sääli minua ja käski pyytää teitä
Kiejdanyyn, jotta saisin nähdä sinut ennenkuin lähden sotaretkelle.
En pyydä sinua kanssani vihille jo huomenna, mutta pyydän sinua
sanomaan minulle edes yhden kauniin sanan, se niin keventäisi
sydäntäni… Rakas Oleńka, en tahdo kaatua, mutta taistelussa se voi
sattua kenelle hyvänsä… sentähden sinun pitäisi antaa minulle
anteeksi, kuten kuoleville anteeksi annetaan…

— Jumala teitä suojelkoon! — vastasi Oleńka, ja äänen sävystä

Andrzej ymmärsi, että hänen sanansa olivat vaikuttaneet.

— Rakkaimpani, kiitos!… Ethän mene luostariin?

— En ainakaan vielä.

— Jumala sinua siunatkoon!

 Ja niinkuin lumi keväällä sulaa, niin suli epäluottamus heidän
väliltään, ja he tunsivat olevansa lähempänä toisiaan. Sydämet
kevenivät, silmät kirkastuivat. Eikä Oleńka kuitenkaan ollut mitään
luvannut, ja Andrzej oli kyllin viisas eikä heti pyytänyt lupausta
tytöltä. Mutta Oleńka tunsi, ettei hänellä ollut oikeutta sulkea häneltä
tietä parannukseen, josta hän oli niin hartaasti puhunut. Hänen
vilpittömyyttään Oleńka ei hetkeäkään epäillyt, sillä Kmicic ei ollut
mikään teeskentelijä. Tärkein syy, miksi Oleńka ei uudelleen
osoittanut ritaria luotaan, oli kuitenkin se, että hän sittenkin
sydämensä syvyydessä vielä rakasti tuota nuorta miestä. Tämä
rakkaus oli hautautunut harmin, pettymysten ja surun alle, mutta se
eli kuitenkin ja oli valmis yhä uskomaan ja antamaan anteeksi.

»Hän on parempi tekojaan», — ajatteli Oleńka, — »ja ne, jotka

johtivat hänet pahaan, ovat nyt poissa. Pelkästä epätoivosta hän
voisi taas ruveta tekemään pahaa, ja siksi en ainakaan minä koskaan
tule häntä epätoivoiseksi tekemään.»

Ja Oleńkan hyvä sydän iloitsi anteeksiantamisesta. Poskille nousi

ruusuinen puna; silmät loistivat. Ohikulkevat ihailivat kaunista paria,
jonka vertaista olisi ollut vaikea löytää tästä suuresta salista.

Ikäänkuin sopimuksesta kumpikin oli puettu samaan tapaan, sillä

myöskin Oleńkan yllä oli hopeaompeluksilla koristettu puku ja
sinisestä venetsialaisesta sametista tehty puolalainen kontusz-nuttu,
safiirisoljella leuan alta kiinni. — Nuo ovat kai veli ja sisar, — sanoivat
ne, jotka eivät heitä tunteneet, mutta siihen toiset huomauttivat: —
Ei suinkaan, koska ritari noin tulisia silmäyksiä neitoseen luo.

Hovimarsalkka ilmoitti, että illallinen oli valmis, ja salissa syntyi

yleinen liike. Kreivi Lewenhaupt läksi ensimmäisenä taluttaen
ruhtinatarta, jonka hameenlaahustinta kantoi kaksi kuvankaunista
hovipoikaa; hänen jäljessään seurasi paroni Skytte rouva Hlebowiczin
kanssa; sitten piispa Parczewski ja pater Bialozor, molemmat synkän
näköisinä.

Ruhtinas Janusz Radziwill, joka oli pyytänyt vieraita käymään

edellä, vei Wendenin vojevodan puolisoa. Koko kulkue luikerteli
eteenpäin kuin kirjava käärme. Kmicic talutti Oleńkaa, joka nojasi
heikosti hänen käsivarteensa, ja ritari katsoi sivultapäin neidon
hienoja kasvonpiirteitä onnellisena; olihan hän näet nyt suurin
magnaatti kaikkien näitten magnaattien joukossa, koska oli lähinnä
suurinta aarretta.

Soittokunnan soittaessa astuttiin isoon ruokasaliin.

Hevosenkengän muotoinen pöytä oli katettu kolmellesadalle hengelle
ja näytti notkuvan hopea- ja kulta-astiain painosta. Ruhtinas, jonka
suonissa virtasi kuninkaallista verta, istuutui kunniapaikalle
ruhtinattaren viereen, ja kaikki hänen ohitseen kulkevat kumarsivat
syvään asettuen paikoilleen arvojärjestyksessä.

Mutta hetmani, kuten näytti, muisti, että nämä olivat viimeiset

pidot ennen kauheata sotaa, joka oli ratkaiseva kahden mahtavan
valtakunnan kohtalon, sillä hänen kasvoillaan oli levoton ilme. Hän
teeskenteli iloa ja tyyneyttä, mutta näytti kuitenkin siltä, kuin kuume
olisi häntä kouristellut. Toisinaan hänen korkea otsansa peittyi
pilveen, ja lähinnä istuvat saattoivat nähdä sillä hikipisaroita. Hänen
katseensa siirtyi vieraasta vieraaseen tutkien etenkin everstien
kasvoja. Ja omituista, kaikki hänen ympärillään istuvat ylimykset
olivat myöskin levottomia. Hevosenkengän molemmissa päissä
juteltiin jo iloisesti, mutta pöydän keskus oli synkkä. Tässä ei
kuitenkaan ollut mitään ihmeellistä, sillä pöydän päissä istui
everstejä ja ritareita, joita sota ensinnä uhkasi kuolemalla. Helpompi
on sodassa kaatua kuin kantaa edesvastuu siitä. Peloton on soturin
sielu, joka pestyään verellä synnit pois liitää sotatanterelta
taivaaseen, mutta se painaa päänsä alas ja vaipuu neuvotteluihin
Jumalan ja omantuntonsa kanssa, joka ratkaisevan päivän aattona ei
tiedä, minkä maljan hän ojentaa isänmaalle.

Näin arveltiin asiasta pöydän päissä.

— Hän on aina tuollainen ennen sotaa, — selitti vanha Stankiewicz

soturi herra Zagloballe. — Mutta jota synkempi hän on, sitä pahempi
viholliselle, sillä taistelupäivänä hän tulee varmaan iloiseksi.

— Niin on jalopeurakin äreä ennen kamppailua, — vastasi herra

Zagloba. — Muuten, mitä tulee suuriin sotapäällikköihin, niin heillä
on kullakin omat tapansa. Hannibal pelasi noppaa, Scipio Africanus
lausui runoja, Koniecpolski vanhempi puhui kauniista naisista, mutta
minä mieluimmin otan ennen tappelua pienen nukkumatin, vaikk'ei
minulla ole mitään taskumattiakaan vastaan, etenkin jos seurana on
hyviä tovereita.

— Katsokaa, hyvät herrat, piispa Parczewski on kalpea kuin

palttina! — sanoi Stanislaw Skrzetuski.

— Se johtuu siitä, että hänen täytyy istua kerettiläisen pöydässä

peläten syövänsä jotakin saastaista, — selitti herra Zagloba hiljaisella
äänellä. — Vanha kansa sanoo, että juomiin nähden pirulla ei ole
valtaa, mutta ruokia ja etenkin liemiä on varottava. Niin oli ainakin
Krimissä siihen aikaan, kun minä siellä vankina istuin. Tataarilaisten
mullat [mulla, muhamettilainen sielunpaimen. Suom. huom.]
osasivat valmistaa lampaanlihaa ja sipulia sillä tavalla, että se, joka
sitä söi, oli heti valmis luopumaan uskostaan ja tunnustamaan sen
niitten lurjuksen profeetakseen.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookfinal.com