Download the Full Version of the Ebook with Added Features ebookname.

com

The Cat Primary Visual Cortex 1st Edition Bertram

Payne

https://ebookname.com/product/the-cat-primary-visual-
cortex-1st-edition-bertram-payne/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

The Prefrontal Cortex Fourth Edition Joaquin Fuster

https://ebookname.com/product/the-prefrontal-cortex-fourth-edition-
joaquin-fuster/

ebookname.com

Barrel Cortex 1st Edition Kevin Fox

https://ebookname.com/product/barrel-cortex-1st-edition-kevin-fox/

ebookname.com

The Ostrich Communal Nesting System Brian C.R. Bertram

https://ebookname.com/product/the-ostrich-communal-nesting-system-
brian-c-r-bertram/

ebookname.com

Ritual Communication Gunter Senft

https://ebookname.com/product/ritual-communication-gunter-senft/

ebookname.com
The Clinician s Guide to Cognitive Behavioral Therapy for
Childhood Obsessive Compulsive Disorder 1st Edition Eric
A. Storch
https://ebookname.com/product/the-clinician-s-guide-to-cognitive-
behavioral-therapy-for-childhood-obsessive-compulsive-disorder-1st-
edition-eric-a-storch/
ebookname.com

Chinese Herbal Legends Zhu Zhongbao

https://ebookname.com/product/chinese-herbal-legends-zhu-zhongbao/

ebookname.com

Fibromyalgia 1st Edition Mccarberg Bill

https://ebookname.com/product/fibromyalgia-1st-edition-mccarberg-bill/

ebookname.com

Introduction to the mathematical and statistical

foundations of econometrics Bierens

https://ebookname.com/product/introduction-to-the-mathematical-and-
statistical-foundations-of-econometrics-bierens/

ebookname.com

French colonial Dakar The morphogenesis of an African

regional capital 1st Edition Liora Bigon

https://ebookname.com/product/french-colonial-dakar-the-morphogenesis-
of-an-african-regional-capital-1st-edition-liora-bigon/

ebookname.com
Coriolanus 1st Edition Robert Ormsby

https://ebookname.com/product/coriolanus-1st-edition-robert-ormsby/

ebookname.com
The Cat Primary
Visual Cortex
This Page Intentionally Left Blank
 The Cat Primary
Visual Cortex

Bertram R. Payne and Alan Peters

Boston University School of Medicine

ACADEMIC PRESS
San Diego London Boston New York Sydney Tokyo Toronto
This book is printed on acid-free paper.

Copyright © 2002 by ACADEMIC PRESS

All rights reserved.

No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any
means, electronic or mechanical, including photocopy, recording, or any information
storage and retrieval system, without permission in writing from publisher.

Requests for permission to make copies of any part of the work should be mailed to the
following address: Permissions Department, Harcourt, Inc., 6277 Sea Harbor Drive,
Orlando, Florida, 32887-6777

Academic Press
A division of Harcourt, Inc.
525 B Street, Suite 1900, San Diego, California 92101-4495, USA
http://www.academicpress.com

Academic Press
Harcourt Place, 32 Jamestown Road, London NW1 7BY, UK
http://www.academicpress.com

Library of Congress Card Number: 2001093294

International Standard Book Number: 0-12-552104-9

PRINTED IN THE UNITED STATES OF AMERICA

01 02 03 04 05 06 SB 9 8 7 6 5 4 3 2 1
 Contents

PREFACE XIII

1
THE CONCEPT OF CAT PRIMARY VISUAL CORTEX 1
BERTRAM R. PAYNE AND ALAN PETERS

Prologue 1
Milestones in the Development of the Concept of Cat Primary Visual Cortex 11
Connections 25
Composition of Area 17 39
Comparison of the Architectonics of Areas 17 and 18 and Identification of
Borders 59
Visual Maps in Areas 17 and 18 63
Circuitry and Signal Processing in Areas 17 and 18 76
Visually Guided Behavior 100
Synthesis 102
Recent Challenges to the Primacy of Areas 17 and 18 106
Epilogue 108

2
OPTICAL IMAGING OF FUNCTIONAL ARCHITECTURE IN
CAT PRIMARY VISUAL CORTEX 131
MARK HÜBENER AND TOBIAS BONHOEFFER

Introduction 131
Methodological Aspects of Optical Imaging 132
Optical Imaging of Functional Maps in Cat Visual Cortex 136
Relationships Between Columnar Systems 152

v
VI Contents

Comparison with the Functional Architecture in Other Species 156

Concluding Remarks 158

3
2-DEOXYGLUCOSE ARCHITECTURE OF CAT PRIMARY
VISUAL CORTEX 167
SIEGRID LÖWEL

Introduction 167
Orientation Domains 170
Ocular Dominance Domains 173
Spatial Frequency Domains 178
Development and Experience-Dependent Changes of Cortical Maps 179
Advantages and Disadvantages of the 2-DG Technique 186
Outlook 188

4
FUNCTIONAL MAPPING IN THE CAT PRIMARY VISUAL
CORTEX USING HIGH MAGNETIC FIELDS 195
DAE-SHIK KIM, TIMOTHY Q. DUONG, KAMIL UGURBIL, AND SEONG-GI KIM

Introduction 195
Limitations of Current Techniques, or Why We Need Another Mapping
Technique 196
Functional Magnetic Resonance Imaging 196
Functional MRI of the Cat Primary Visual Cortex 200
Conclusions 215

5
RELATIONSHIPS OF LGN AFFERENTS AND CORTICAL
EFFERENTS TO CYTOCHROME OXIDASE BLOBS 221
JOANNE A. MATSUBARA AND JAMIE D. BOYD

Parallel Processing in the Mammalian Visual System 221

Organization of CO Staining in Cat Primary Visual Cortex 223
Geniculate Inputs to the CO Blobs 228
Contents VII

Molecular Markers for Other Blob/Interblob Inputs 232

Outputs of the CO Blobs 235
Projections to Area 19 244
Comparisons with Primates 248
Conclusions 251

6
INFLUENCE OF TOPOGRAPHY AND OCULAR DOMINANCE ON
THE FUNCTIONAL ORGANIZATION OF CALLOSAL
CONNECTIONS IN CAT STRIATE CORTEX 259
JAIME F. OLAVARRIA

Introduction 259
The Vertical Meridian Rule 260
Callosal Fibers Interlink Cortical Sites That are in Retinotopic, Rather Than
Anatomical, Correspondence 262
Interhemispheric Correlated Activity Guides Callosal Development 268
Summary and Concluding Remarks 286

7
ESSENTIAL AND SUSTAINING LGN INPUTS TO CAT
PRIMARY VISUAL CORTEX 295
THEODORE G. WEYAND

Introduction 295
The Reversible Inactivation Technique 296
Two Circuits in Area 17 297
Area 18: More Integrative Than Area 17 308
Functional Architecture of Visual Cortex 310

8
INTEGRATION OF THALAMIC INPUTS TO CAT PRIMARY
VISUAL CORTEX 319
R. CLAY REID, JOSE-MANUEL ALONSO, AND W. MARTIN USREY

Introduction 319
Simple Receptive Fields 320
VIII Contents

Numerical Aspects of the Geniculocortical Projection 323

Feedforward (Thalamic) Connections and Simple Cell Responses 326
Intrinsic Connections and Simple-Cell Responses 334
Conclusions 337

9
THE EMERGENCE OF DIRECTION SELECTIVITY IN
CAT PRIMARY VISUAL CORTEX 343
ALLEN L. HUMPHREY AND ALAN B. SAUL

Overview 343
Directional Tuning: The Basics 344
Computational Requirements for Direction Selectivity 346
Biological Instantiation of Computational Principles 348
Origins of Cortical Timings: The Lagged/Nonlagged Cell Model 351
Comparison with Recent Models 357
Intracortical Inhibition: Experimental Evidence 360
How are Inputs Combined? 368
Intralaminar and Interlaminar Interactions 376
Summary and Conclusions 377
Future Directions 378

10
LONG-RANGE INTRINSIC CONNECTIONS IN CAT PRIMARY
VISUAL CORTEX 387
KERSTIN E. SCHMIDT AND SIEGRID LÖWEL

Introduction 387
Historical Overview 388
Layout of Long-Range Horizontal Connections 390
Types of Neurons Forming Long-Range Horizontal Connections 393
Synaptic Targets of Long-Range Intrinsic Connections 394
Divergence and Convergence of Long-Range Horizontal Connections at the
Ultrastructural Level 395
Topographic Relations between Long-Range Intrinsic Connections and
Functional Cortical Maps 396
Possible Functions 407
Plasticity of Long-Range Connections in the Adult 410
Conclusions 416
Contents IX

11
PHARMACOLOGICAL STUDIES ON RECEPTIVE
FIELD ARCHITECTURE 427
ULF T. EYSEL

Receptive Field Architecture in Cat Striate Cortex Cells 427

Specific Local Synaptic Input Systems to Striate Cortex Cells 429
Striate Cortical Network Effects on RF Properties 447

12
ORIENTATION SELECTIVITY AND ITS
MODULATION BY LOCAL AND LONG-RANGE
CONNECTIONS IN VISUAL CORTEX 471
DAVID SOMERS, VALENTIN DRAGOI, AND MRIGANKA SUR

Overview and Introduction 471

Contributions of Local Cortical Excitation to the Generation of Orientation
Selectivity: The Emergent Model 473
Effect of Long-Range Connections on Orientation-Specific
Responses 488
Supraoptimal Responses and Dynamic Properties of Recurrent
Inhibition 497
Short-Term Plasticity of Orientation Tuning Induced by Pattern
Adaptation 505
Concluding Remarks 510

13
RESPONSE SYNCHRONIZATION,
GAMMA OSCILLATIONS, AND PERCEPTUAL BINDING
IN CAT PRIMARY VISUAL CORTEX 521
WOLF SINGER

Introduction 521
Two Complimentary Strategies for the Representation of Relations: Smart
Neurons and Assemblies 523
A Need for Dynamic Response Selection and Binding 525
Dynamic Grouping Mechanisms 530
X Contents

Predictions 533
Response Synchronization in Striate Cortex 533
Response Synchronization, Mechanisms and Properties 534
Relation between Response Synchronization and Perceptual
Phenomena 537
Dependency on Central States and Attention 542
Plasticity of Synchronizing Connections 546
The Impact of Synchronized Responses 549
Gamma Oscillations and Visual Perceptions in Human Subjects 551
Stimulus Locked Synchronization and Perceptual Grouping 552
Conclusions 553

14
THE SPECIAL RELATIONSHIP BETWEEN
β RETINAL GANGLION CELLS AND CAT PRIMARY
VISUAL CORTEX 561
BERTRAM R. PAYNE AND R. JARRETT RUSHMORE

Introduction 561
Identification of Subsystems and Connections 563
Visual System Connections and Function in the Newborn 579
Visual Cortex Lesions 580
Factors Linked to Survival and Death of Ganglion Cells 590
Primates 594
Summary 597

15
PRIMARY VISUAL CORTEX WITHIN THE
CORTICO-CORTICO-THALAMIC NETWORK 609
JACK W. SCANNELL AND MALCOLM. P. YOUNG

Introduction 609
Function 611
Structure 619
Structure-Function Relationships 641
Conclusions 645
Contents XI

16
BEHAVIORAL ANALYSES OF THE CONTRIBUTIONS OF CAT
PRIMARY VISUAL CORTEX TO VISION 655
DONALD E. MITCHELL

Introduction 655
The Behavioral Consequences of Lesions of the Visual Cortex 656
Insights Gained from Cats Reared with Selected Forms of Early Visual
Deprivation 686
Conclusions 687

INDEX 695
This Page Intentionally Left Blank
 Preface

We hope that this volume will appeal to those with a specific interest in cat pri-
mary visual cortex, as well as neuroscientists with a general interest in the struc-
ture and operations of cerebral cortical systems. It is estimated by some that more
is known about the cat primary visual cortex than about any other cerebral area, or
even any other structure in the brain of any other species. In recent years, many
new investigative tools and strategies have been used to probe the construction
and workings of this cortex. Together they have enabled us to gather information
of unparalleled quality. Much of this information is contained in this volume.
While the cat visual cortex is recognized to be a premier system for studying
the mysteries of vision, visual processing, cerebral circuitry, and cerebral pro-
cessing, the question has to be asked “ What is cat primary visual cortex?” As we
reason in Chapter 1, we believe that both areas 17 and 18 should be included
under the single umbrella term of “Cat Primary Visual Cortex.” The appropriate-
ness of our view becomes apparent as we review the historical background and
evolution in thinking that emerges from a large number of studies on neural archi-
tecture, connections, anatomical and functional aspects of circuitry, functional
maps, receptive field properties, and contributions that areas 17 and 18 make to
visual processing in the cat. Indeed, from numerous aspects areas 17 and 18 are
very similar: basically, both areas process primary signals from LGN in parallel
and both areas contribute to overall visual processing, but in distinct, yet overlap-
ping, ways.
Subsequent chapters describe the representational architecture of areas 17 and
18 as revealed by optical imaging (Hübener and Bonhoeffer), 2-deoxyglucose
(Löwel), and functional MRI techniques (Kim and colleagues). These chapters
provide an overall view of the functional columnar architecture of cat primary

xiii
XIV Preface

visual cortex at the level of neural systems. This level of analysis provides a per-
spective into which anatomical and electrophysiological analyses of the connec-
tions and neuronal operations can be readily comprehended. The anatomical
studies summarize the organization of afferent and efferent connections within
one hemisphere (Matsubara and Boyd) and between the hemispheres (Olavarria),
and they describe the structural bases for comprehending the fundamental visual
cortex operations that have been revealed by elegant electrophysiological studies
(Weyand; Reid, Alonso, and Usrey; and Humphrey and Saul). Next, the topic of
long-range intrinsic circuitry is reviewed from an anatomical perspective
(Schmidt and Löwel) and from the perspective of emergence of orientation and
direction preferences of neurons as revealed by techniques to reversibly deacti-
vate specific cerebral circuits (Eysel). These reviews are complemented nicely by
the chapter in which Somers, Dragoi, and Sur discuss models to conceptualize the
emergence of orientation selectivity and its modulation by ancillary circuits,
while the chapter by Singer places the neuronal operations of cat primary visual
cortex in the context of overall brain function, gamma oscillations, and perceptual
binding.
The chapter by Payne and Rushmore provides a new view on the special rela-
tionship between β retinal ganglion cells and the primary visual cortex, and the
volume is rounded out with the chapters of Scannell and Young and of Mitchell.
The thought provoking chapter by Scannell and Young analyzes the brain connec-
tivity in which the primary visual cortex is embedded, while Mitchell reviews the
contributions areas 17 and 18 make to vision and visually guided behavior. From
Mitchell’s description we learn the importance of primary visual cortex for high
acuity vision, hyperacuity, and stereoscopic depth perception. In toto these stud-
ies show that comprehensive analyses of enormous breadth and sophistication are
required to probe the structure and function of brain regions. But even using
modern techniques we have, to date, only made a small dent in our comprehen-
sion of the nature of neural signals, transformations, and syntheses carried out by
neurons.
What emerges repeatedly in the chapters is the perspicacity and overarching
role played by David Hubel and Torsten Wiesel in opening up meaningful inves-
tigations of the cat primary visual cortex. Even after 40 years their descriptions of
receptive field properties, connections, and formulations on receptive field prop-
erties and their emergence still have a powerful hold over the way that we think
about visual cortex. Interestingly, in the 1980s many felt that the neural opera-
tions of cat primary visual cortex were well understood, and little additional work
needed to be done. However, all of the chapters in this volume argue otherwise.
They show that while many advances have been made over the previous two
decades, there is still so much more to learn. Particularly important areas that
need to be investigated include the topics of receptive field dynamics, influence of
feedback projections, and imaging of functional representations at ever-finer lev-
els of resolution.
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
sovitusta, rakas Henry. Jos meillä olisi nyt niinkuin ennen luostareita
— ja useat kirkkomme papit haluaisivat niitä — niin olen usein
miettinyt, että vetäytyisin sellaiseen ja viettäisin elämäni armoa
anoen. Mutta minä rakastaisin sinua yhä — niin, ei ole mitään syntiä
rakkaudessa, jommoinen minun on nyt. Ja rakas lordini voi taivaassa
nähdä sydämeeni ja tietää ne kyyneleet, jotka ovat pesseet pois
syntini. Ja nyt — nyt velvollisuuteni vaatii minua olemaan täällä
lasteni luona niinkauan kuin he minua tarvitsevat, sekä myös vanhan
isäparkani luona —"

"Eikä siis minun luonani", sanoi Henry.

"Vaiti!" sanoi lady taas ja kohotti kätensä nuoren mielien huulille.

"Olen ollut sinun sairaanhoitajasi. Et voinut nähdä minua, Henry, kun
olit rokossa ja kun minä tulin ja istuin vierelläsi. Ah! minä rukoilin,
että saisin kuolla; mutta se olisi ollut syntistä, Henry. Oh, on
kauheata mennä takaisin tuohon aikaan! Se on nyt ohitse ja
mennyttä, ja se on minulle annettu anteeksi. Kun taas minua
tarvitset, niin tulen vaikka miten kaukaa. Kun sydämesi on
haavoitettu, niin tule minun luokseni, rakkaani. Ole vaiti, anna minun
sanoa kaikki! Sinä et ole koskaan rakastanut minua, Henry kulta —
niin, et nytkään. Ja siitä olen minä kiittänyt Taivasta. Minulla oli
tapana pitää sinua silmällä ja tiesin tuhansista merkeistä, että niin
oli. Muistatko, miten iloinen olit yliopistoon menosta? Minä juuri sinut
lähetin. Olen sen kertonut isälleni ja mr. Atterburylle myös, kun
keskustelin hänen kanssaan Lontoossa. Ja he antoivat minulle
molemmat synninpäästön — molemmat — ja he ovat hurskaita
miehiä, joilla on valta sitoa ja päästää. Ja he antoivat minulle
anteeksi, samoinkuin rakas lordini antoi minulle anteeksi, ennenkuin
hän meni taivaaseen."
 "Kaikki enkelit eivät varmaankaan ole taivaassa", sanoi mr.
Esmond. Ja niinkuin veli painaa sisaren sydämelleen ja niinkuin äiti
vaipuu poikansa rinnalle, niin oli Esmondin rakastettu emäntä
hetkisen hänen lähellään ja siunasi häntä.

VII luku.

MINUT OTETAAN ILOISESTI VASTAAN WALCOTESSA.

Kun he saapuivat Walcotessa olevaan taloon, olivat huoneet

valaistut iloisesti. Illallispöytä oli katettu tammisaliin; anteeksianto ja
rakkaus näytti odottavan palaavaa tuhlaajapoikaa. Muutamia tuttuja
palvelijain kasvoja näkyi tähystelemässä rappusilla — vanha
taloudenhoitajatar oli siellä ja nuori Lockwood Castlewoodista
mylordin oranssi- ja sinivärisessä livreassa. Esmondin rakas emäntä
pusersi hänen kättään kun he astuivat eteissaliin. Ladyn silmät
säteilivät kuvaamattoman rakkaasti. "Tervetuloa", sanoi hän
kohottaessaan katseensa ja työntäessään taaksepäin vaaleita
kiharoitaan ja mustaa päähinettään. Silloinen hymy väreili hänen
kasvoillaan. Harry ajatteli, ettei hän ollut milloinkaan nähnyt ladyä
niin lumoavana. Hänen kasvojaan kirkasti ilo, joka oli kauneutta
valtavampi. Hän tarttui poikansa käteen — tämä seisoi eteisessä
äitiään odottamassa — mutta ei hellittänyt Esmondin käsivarresta.

"Tervetuloa, Harry", toisti nuori lordi hänen perässään. "Olemme

kaikki kokoontuneet sitä sanomaan. Tässä on vanha Pincot — eikö
hän olekin käynyt sieväksi?" Ja Pincot, joka oli entistään vanhempi
eikä suinkaan sievempi, niiasi kapteenille, joksi hän Esmondia nimitti
ja kehoitti mylordia "herkeämään jo".
 "Ja tässä on Jack Lockwood. Hänestä tulee vielä kuuluisa
krenatööri, ja niin tulee minustakin. Kirjoittaudumme molemmat
sinun miehiksesi, serkku. Ja heti kun tulen seitsentoistavuotiseksi,
menen sotaväkeen — kaikki herrat menevät sotaväkeen. Mutta katso
kuka saapuu — ho, ho!" lordi purskahti nauramaan. "Itse mrs. Trix
uuden nauhan somistamana. Tiesin, että hän ottaisi uuden
käytäntöön heti kun sai kuulla, että kapteeni tulee illalliselle."

Tämä iloinen keskustelu tapahtui Walcoten eteissalissa. Sen

keskellä on portaat, jotka johtavat avonaiseen käytävään, jossa ovat
makuuhuoneihin johtavat ovet; ja yhdestä näistä saapui Beatrix-neiti
vahakynttilä kädessään; se kirkasti hänen olemustaan ja valo lankesi
punaiselle nauhalle ja maailman kaikkein loistavimmalle valkoiselle
kaulalle.

Esmond oli jättänyt lapsen ja tapasi naisen, joka oli kasvanut

tavallista kokoa pitemmäksi ja saavuttanut niin huikaisevan
täydellisen kauneuden, että Esmondin silmät helposti saattoivat
ilmaista kummastusta ja ihastusta häntä katsellessaan. Hänen
silmissään oli niin loistava ja sulattava kirkkaus, että olen nähnyt
kokonaisen seurueen seuraavan häntä aivankuin
vastustamattomasta lumouksesta. Ja sinä iltana, jolloin suuri
herttuamme oli teatterissa Ramillies'n taistelun jälkeen, kaikki
katsoivat Beatrixia eikä herttuata (Beatrix sattui juuri saapumaan
teatterin toiselta puolelta). Hän oli tumma kaunotar — tai hänen
silmänsä, tukkansa ja kulmakarvansa ja silmäripsensä olivat tummat;
hänen tukkansa kiemurteli runsaina laineina ja valui hänen
hartioilleen. Ja hänen ihonsa oli niin huikaisevan valkoinen kuin lumi
auringonpaisteessa, paitsi poskia, jotka olivat raikkaan punaiset, ja
huulia, jotka olivat vielä syvempää punaa. Hänen suunsa ja leukansa
sanottiin olevan liian suuret ja täyteläiset, ja ehkä ne olisivatkin
olleet marmoriin valetulle jumalattarelle, mutta eivät naiselle, jonka
silmät olivat tulta, ja jonka katse oli rakkautta ja jonka ääni oli
suloisinta hiljaista laulua ja jonka vartalo oli täydellistä
tasasuhtaisuutta, terveyttä, päättäväisyyttä, toimeliaisuutta, naiselle,
jonka jalka laskeutui maahan niin varmana ja joustavana ja jonka
liikkeet, olivatpa ne nopeita tai hitaita, olivat aina täydellistynyttä
suloa — nopealiikkeinen kuin ilmatar, ylväs kuin kuningatar, —
hetkisen heltynyt, hetkisen hallitseva, hetkisen sarkastinen. Hän ei
tehnyt ainoatakaan liikettä, joka ei olisi ollut kaunis. Kun tämän
kirjoittaja ajattelee häntä, tuntee hän itsensä jälleen nuoreksi ja
muistaa ihanteensa.

Niin hän saapui kantaen laahustintaan toisella sirolla, pyöreällä

käsivarrellaan ja kynttilää edessään, sipsuttaen portaita alas
Esmondia tervehtimään.

"Hän on koristautunut punaisilla sukillaan ja valkeilla kengillään",

sanoi mylord, yhä nauraen. "Ohhoo, hieno neitsykäiseni! näinkö
asetat paulasi kapteenille?" Beatrix lähestyi, hymyillen ihanasti
Esmondille, joka ei saattanut katsoa mihinkään muualle kuin hänen
silmiinsä. Beatrix astui esiin ojentaen päätään aivankuin haluaisi,
että Esmond suutelisi häntä, niinkuin tämä oli tehnyt Beatrixin
lapsena ollessa.

"Seis", sanoi hän, "olen kasvanut liian isoksi jo! Tervetuloa, Harry-
serkku!" ja hän teki Esmondille ylvään kumarruksen, taipuen melkein
maahan asti mitä siroimmassa kaarroksessa ja katsellen koko ajan
Esmondiin silmät loistavina ja suu hymyten. Rakkaus tuntui
säteilevän hänestä. Harry katseli häntä sellaisen ihastuksen vallassa,
jollaista Milton on kuvaillut ensimmäisen kerran rakastuneen
tuntevan.
 "N'est — ce pas?" sanoi mylady matalalla, suloisella äänellä, yhä
riippuen Harryn käsivarressa.

Esmond kääntyi ja säpsähti ja punastui kohdatessaan emäntänsä

kirkkaat silmät. Hän oli unohtanut tämän, vaipuessaan ihailemaan
filia pulchrior'ia.

"Oikea jalka esiin, varpaat taivutukseen, kas niin. Ja niiaa nyt ja

näytä punaiset sukkasi, Trix. Niissä on hopeakaistat, Harry.
Leskivarakreivitär on ne lähettänyt. Beatrix meni panemaan niitä
jalkaansa", virkkoi mylord. "Ole vaiti, sinä tyhmä lapsi", virkkoi neiti,
vaientaen veljensä suudelmin. Ja sitten täytyi hänen tulla ja suudella
äitiään katsellen koko ajan Harrya äitinsä olan yli. Ja vaikkei hän
suudellut Esmondia, ojensi hän tälle molemmat kätensä ja otti sen
jälkeen toisen tämän käsistä omiinsa ja sanoi: "Oi Harry, olemme
niin, niin iloisia, kun tulit."

"Meillä on metsäkurppia illalliseksi", sanoi mylord. "Hurraa! saarna

toi kovan nälän." "Ja nyt on joulukuun 29 päivä ja meidän Harry on
tullut kotiin."

"Hurraa, Pincot-eukkoseni!" sanoi mylord taas; ja armaan ladyn

huulet näyttivät liikkuvan aivankuin rukouksessa. Hän tahtoi, että
Harry veisi Beatrixin illallishuoneeseen ja meni itse nuoren
varakreivin johdattamana. Ja tähän seurueeseen liittyi pian myös
Tom Tusher, jonka ainakin neljä tästä viisihenkisestä seurueesta
toivoi olevan poissa. Ja pois hän menikin heti kun jälkiruoan tarjoilu
alkoi. Ja sitten kertoi Harry suuren, räiskyvän takkavalkean ääressä
hänen emäntänsä tai suloisen Beatrixin täyttäissä hänen maljaansa
tarinan sotaretkestään; ja vietti ihanimman illan mitä elämänsä
mittaan oli kokenut. Aurinko oli jo kauan ennen häntä ylhäällä, niin
syvä, suloinen ja virkistävä oli hänen unensa ollut. Hän heräsi
aivankuin enkelit olisivat vartioineet hänen vuoteensa ääressä koko
yön. Ja varmaan olikin eräs, joka oli yhtä puhdas ja rakastava kuin
enkeli, siunannut hänen untaan rukouksillaan.

Seuraavana aamuna kappalainen luki rukoukset Walcoten pienelle

perheelle, niinkuin oli tapana. Esmond ajatteli, ettei Beatrix-neiti
paljonkaan kuunnellut Tusherin kehoituksia. Koko hartaushetken
ajan harhailivat hänen silmänsä joka taholla — ainakin aina, kun
Esmond kohotti katseensa ja heidän silmänsä yhtyivät. Varmaankaan
ei myös Esmond kovin tarkkaavaisesti kuunnellut herra pastoria.
"Tämä olisi voinut olla minun elämäni", ajatteli hän; "tämä olisi
voinut olla minun velvollisuutenani aina vanhuuteen asti. No niin,
mutta eikö olisi ihanaa olla näiden rakkaiden ystävien luona
eriämättä heistä koskaan? Niin, kunnes — kunnes kohtalon
määräämä rakastaja tulee ja vie pois kauniin Beatrixin", ja Harry-
paralta jäi kuulematta parhain osa Tom Tusherin esitystä, joka
saattoi olla hyvin oppinutta ja kaunopuheista, ajatellessaan
rakastajaa, joka hälvensi mielestä papin.

Beatrix oli koko rukousten ajan polvistuneena ihan Harry

Esmondin edessä. Punaiset sukat oli vaihdettu harmaisiin ja kengät
mustun, joissa hänen jalkansa näyttivät aivan yhtäkauniilta. Kaikki
kevään ruusut eivät olisi kyenneet kilpailemaan hänen ihonsa
raikkauden kanssa, ja Esmond ajatteli, ettei hän milloinkaan ollut
nähnyt mitään hänen silmiensä aurinkoisen loiston veroista. Rouva
varakreivitär näytti väsyneeltä aivankuin valvomisesta, ja hänen
kasvonsa olivat kalpeat.

Beatrix-neiti huomasi nämä sairauden oireet äidissään ja pahoitteli

sitä. "Olen vanha nainen", sanoi mylady ystävällisesti hymyillen; "en
saata toivoa, että näyttäisin yhtä nuorelta kuin sinä, kultaseni".
 "Hän ei voi koskaan näyttää yhtä hyvältä kuin sinä, äiti, vaikka hän
eläisi satavuotiseksi", virkkoi mylord ottaen äitiään vyötäisiltä ja
suudellen hänen kättään.

"Näytänkö minä kovin ilkeältä, serkku?" kysäisi Beatrix kääntyen

kokonaan Esmondiin päin ja tuoden kauniit kasvonsa niin lähelle
tämän leukaa, että hieno, tuoksuava tukka kosketti siihen.
Puhuessaan asetti hän sormennenänsä Esmondin hihalle ja Esmond
asetti toisen kätensä hänen kädelleen.

"Olen kuin peilisi", sanoi hän, "eikä se voi sinua imarrella."

"Hän tarkoittaa, että sinä katselet häntä aina, kultaseni", sanoi

Beatrixin äiti viekkaasti. Silloin Beatrix juoksi pois Esmondin luota ja
kiiti äitinsä luo ja suuteli tätä, sulkien myladyn suun kauniilla
kädellään.

"Harrya on myös hyvin hauska katsella", sanoi mylady, katsellen

lempeillä silmillään nuoreen mieheen.

"Jos on hauska nähdä onnellisia kasvoja", Harry sanoi, "niin näette

sellaiset. Mylady sanoi 'amen' huokaisten. Ja Harry ajatteli, että
lordivainajan muisto heräsi ja painoi hänet taas takaisin suruun, sillä
hymy kaikkosi ladyn kasvoilta ja niille palasi surullinen ilme."

"Totisesti, Harry, olet hieno poika punaisessa, hopeakoristeisessa

puvussa ja mustassa peruukissa!" huudahti mylord. "Äiti, olen
väsynyt omaan tukkaani. Koska saan peruukin? Mistä sait
pitsikauluksesi, Harry?"

"Se on leskivarakreivittären pitsejä", vastasi Harry; "hän antoi

minulle tämän ja muita hienouksia."
 "Leskivarakreivitär ei olekaan paha nainen", jatkoi mylord.

"Hän ei ole niin — niin punainen kuin miksi hän on maalattu",

virkkoi neiti Beatrix.

Hänen veljensä purskahti nauramaan. "Kerron hänelle, että sinä

sanoit niin, totisesti Trix, sen minä teen!" huudahti hän.

"Hän tietää kyllä, ettei sinulla olisi ollut järkeä sitä sanoa, mylord",
virkkoi Beatrix-neiti.

"Emme riitele ensimmäisenä päivänä Harryn ollessa täällä,

emmehän äiti?" sanoi nuori lordi. "Saadaanpas nähdä pääsemmekö
riitelemättä uuteen vuoteen. Mutta otahan nyt vähän tätä
joulupiirakkaa! Ja tuossapa tuodaan haarikka — ei, Pincot tuo teetä."

"Mitä kapteeni suvaitsee?" kysäisi Beatrix-neiti.

"Kuules Harry", jatkoi mylord, "minä näytän sinulle hevosiani

aamiaisen jälkeen; ja tänäiltana lähdemme linnustamaan ja
maanantaina on kukkotaistelu Winchesterissä — pidätkö
kukkotaisteluista, Harry? — Sussexin ja Hampshiren herrain välillä
kymmenestä punnasta taistelua kohti ja viisikymmentä puntaa
maksetaan häviöstä kahdenkymmenen yhden kukon kilpailtua."

"Mitä sinä, Beatrix teet, huvittaaksesi sukulaistamme?" kysäisi

mylady.

"Minä kuuntelen häntä", vastasi Beatrix. "Olen varma, että hänellä

on sadoittain meille kerrottavia juttuja. Ja minä kadehdin jo
espanjalaisia naisia. Oliko se kaunis nunna, jonka sinä Cadizissa
pelastit sotamiesten kynsistä? Palvelijasi kertoi siitä eilen illalla
kyökissä ja mrs. Betty kertoi sen minulle tänä aamuna
kammatessaan minua. Ja palvelijasi sanoo, että sinä olet varmaankin
rakastunut, sillä istuit laivankannella koko yön ja töhersit runoja
päivät pitkät muistikirjaasi." Harry ajatteli, että vaikka hän eilen oli
ollut vailla aihetta runoilleen, niin hän tänään oli sen löytänyt ja
etteivät kaikki runoilijain Lindamirat ja Ardeliat yhteensä olleet
puoliksikaan niin kauniita kuin tämä nuori olento. Mutta hän ei sitä
sanonut, vaari sen teki eräs toinen hänen puolestaan.

Sittenkun ateria oli ohitse ja nuoret olivat menneet, hänen armas

emäntänsä alkoi keskustella Esmondin kanssa lapsistaan ja heidän
luonteistaan sekä toiveistaan ja suruistaan heihin molempiin nähden.
"Mutta minä en pelkää heidän puolestaan vielä", hän sanoi, "kun he
ovat kotona äitinsä pesässä. Minua peloittaa heidän maailmaan
menonsa, maailmaan, jonne en minä kykene heitä seuraamaan.
Beatrix ottaa vastaan toimensa ensi vuonna. Olet kai kuullut erään
huhun lordi — lordi Blandfordista. Mutta he olivat molemmat vain
lapsia ja se on merkityksetöntä jaaritusta. Tiedän, ettei tämä
sukulaisrouva koskaan antaisi poikansa solmia avioliittoa niin köyhän
kanssa kuin Beatriximme on. Euroopassa on tuskin ruhtinatartakaan,
jota tuo lady pitäisi tarpeeksi hyvänä pojalleen ja omalle
kunnianhimolleen."

"Euroopassa ei ole ainoatakaan ruhtinatarta, jota voisi verrata

Beatrixiin", virkkoi Esmond.

"Kauneudessako? Niin, kenties ei siinä", vastasi mylady. "Hän on

kaikkia muita kauniimpi, eikö totta? Siinä ei minua petä äidin
puolueellisuus. Pidin sinua silmällä, kun Beatrix tuli alas rappusia ja
luin sen kasvoistasi. Me katselemme silloin kuin ette luule meidän
katsovan ja näemme paremminkin kuin luulettekaan, rakas Harry. Ja
juuri nyt, kun tuli puhe runoistasi — kirjoitit kauniita säkeitä, kun olit
vain poikanen — niin ajattelit Beatrixin olevan sievän aiheen
runoiluun, etkö ajatellutkin, Harry?" (Herramme kykeni ainoastaan
punastumaan vastaukseksi). "Ja hän onkin; ja sinä et ole
ensimmäinen, jonka hänen kauniit kasvonsa ovat vanginneet. Se on
nopeasti tehty. Sellainen kirkas silmäpari kuin hänen oppii varsin
nopeasti tuntemaan voimansa ja käyttää sitä hyvin aikaisin." Ja
katsellen nuorukaiseen tutkivasti omillaan, suloinen leski poistui
hänen luotaan.

Ja niin se on — kirkkaan silmäparin kymmenen katsetta riittää

valloittamaan nuoren miehen, tekemään hänet orjaksi ja
sytyttämään hänen sydämessään tulen ja vieläpä saa hänet
unohtamaankin. Ne huikaisevat hänet, niin että menneisyys tulee
hänelle heti hämäräksi, ja hän arvioi tuon silmäparin niin
arvokkaaksi, että hän antaisi koko elämänsä voidakseen omistaa
sen. Mitäpä onkaan parhaiden ystäväin hellä rakkaus tämän aarteen
rinnalla? Onko muisto yhtä väkevä kuin toivova odotus? Onko
nautinto yhtä voimakas kuin nälkä? Onko kiitollisuus yhtä väkevä
kuin kaipuu? Olen katsellut kuninkaallisia jalokiviä Euroopan
aarreaitoissa ja ajatellut miten niistä on käyty sotia. Mogul-hallitsijat
panivat viralta ja kuristivat ihmisiä niiden tähden tai he keinottelivat
niillä, miljoonat kurottautuivat niitä ostamaan ja rohkeimmat
menettivät elämänsä kaivaessaan esiin noita pieniä kimaltelevia
leluja, joita en pidä sen arvokkaampina kuin hattuninappia. Samoin
on myös muita loistavia hempuja (jotka myös ovat kiteytynyttä
vettä), joista ihmiset ovat aina tappaneet toisiaan ja riidelleet
keskenään ihmissuvun alusta asti, hempuja, joiden kimallus ei kestä
kuin muutaman vuosikymmenisen. Missä ovat nyt ne jalokivet, jotka
loistivat Kleopatran otsalla tai säteilivät ihanan Helenan kulmilla?
 Toisena Esmondin Walcote'iin tulon jälkeisenä päivänä sai Tom
Tusher luvan mennä lomalle ja hän läksi kaikkein parhaimmassa
kauhtanassaan ja papinkauluksessaan kosimaan sitä nuorta naista,
jonka pastori halusi naida. Se ei ollut mikään varakreivin leski, kuten
ilmeni, vaan erään oluenpanijan leski Southamptonista. Hänellä oli
muutaman tuhannen punnan myötäjäiset. Kelpo Tomin sydän oli niin
erinomaisen kurin alainen, ettei itse Venuskaan olisi milloinkaan
ilman myötäjäisiä saanut sitä lemmessä loimuamaan. Niinpä hän
ratsasti pois hidaskulkuisella valakallaan tavoittelemaan juurevia
rakkaitaan. Hän jätti Esmondin tämän armaan emännän ja hänen
tyttärensä seuraan ja toverikseen Esmond sai nuoren lordin, joka oli
ihastuksissaan sekä siitä, että sai tavata vanhan ystävän, kuin myös
siitä, että sai syrjäyttää opettajansa ja latinalaiset kirjansa.

Poika puhui asioista ja ihmisistä ja myös paljon itsestään,

avomieliseen, teeskentelemättömään tapaansa. Helppoa oli havaita,
että hän ja hänen sisarensa pitivät puolensa hellää äitiä vastaan,
eikä ollut vaikeata huomata, että Frank oli äitinsä lemmikki ja
suosikki, vaikka he usein riitelivät ja vaikka hyvä lady väitti
rakastavansa molempia lapsiaan yhtä paljon. Lordi hallitsi koko taloa
(lukuunottamatta kuitenkaan kapinallista Beatrixia) aivan yhtä
yksinvaltaisesti nyt kuin ollessaan lapsi ja johtaessaan kylän poikia
sotilasleikeissä ja kärkkäästi ruoskiessaan heitä, niinkuin mikäkin
ankara korpraali. Tom Tusher puolestaan kohteli nuorta lordia niin
kohteliaasti ja huomaavaisesti kuin aina arvohenkilöitä olipa tämän
koko tai ikä mikä tahansa. Tätä nuorukaista tosiaankin olikin
mahdotonta olla rakastamatta, niin avomieliset ja miellyttävät olivat
hänen tapansa, hänen kauneutensa, hänen iloisuutensa, hänen
naurunsa helinä ja hänen äänensä suloinen soitto. Minne ikänä hän
meni, siellä hän lumosi ja hallitsi. Luulenpa hänen vanhan isoisänsä,
tuomiorovastin ja jäykän, vanhan taloudenhoitajan, mrs. Pincotin,
olleen yhtä suuressa määrin hänen orjiaan kuin hänen äitinsäkin oli.
Esmond puolestaan havaitsi myös pian joutuneensa eräänlaisen
lumouksen valtaan, jonka poika loi, ja olevansa tuon lumouksen orja
kuten muutkin perheen jäsenet. Ilo, joka hänelle koitui jo Frankin
seurasta ja keskustelustakin, oli suurempi kuin hän koskaan on
tuntenut kenenkään muun miehen seurassa, olipa tämä
keskustelussaan miten miellyttävä tahansa tai nerokkuudestaan
kuuluisa. Hänen läsnäolonsa toi auringonpaistetta huoneeseen;
hänen naurunsa, hänen lörpöttelynsä, hänen jalo kauneutensa ja
muotonsa iloisuus ilostutti ja lumosi kuvaamattoman suuresti. Kun
hän sai kuulla pienemmästäkin kurjuudesta painuivat hänen kätensä
heti kukkaroa tavoittelemaan ja hän halusi aina antaa myötätuntonsa
ja apunsa. Tapa, jolla naiset häntä rakastivat ja hemmoittelivat kun
hän pari vuotta jälkeenpäin, vielä poikasena, tuli suureen maailmaan
ja hullutukset, joita he tekivät hänen vuokseen (niinkuin hänkin
heidän vuokseen) toi mieleen Rochesterin vaiheet, ja hänen
voittonsa olivat Grammontin menestyksiä suuremmat. Hänen
velkojansakin rakastivat häntä ja mitä kovasydämisimmät
koronkiskurit sekä myös muutamat kauniin sukupuolen
taipumattomat veikistelijät eivät saattaneet häneltä mitään kieltää.
Hän ei ollut vähääkään älykkäämpi kuin kuka tahansa muu mies,
mutta sen, mitä hän sanoi, hän toi ilmi sen näköisenä, että ei kukaan
muu olisi voinut sitä niin sanoa eikä näyttää sennäköiseltä. Olen
nähnyt naisten huvinäytelmään mennessään parveilevan hänen
ympärillään Brysselissä teatterin eteisessä. Ja kun hän istui
näyttämöllä, katselivat useammat henkilöt häntä kuin näyttelijöitä,
pitäen silmällä hänen liikkeitään. Ja muistan Ramillies'ssa, kun hän
haavoittui ja kaatui, miten iso, jykevä, punatukkainen skotlantilainen
vääpeli heitti piilukeihäänsä maahan, purskahti itkemään kuin
nainen, riuhtaisi hänet käsivarsilleen aivankuin hän olisi ollut pieni
lapsi ja kantoi hänet pois tulesta. Tämä veli ja sisar olivat kaunein
pari mitä koskaan on nähty, mutta heitä sai harvoin nähdä yhdessä
sitten kun Frank lensi pois emon pesästä.

Kun he istuivat päivällisellä kaksi päivää Esmondin saapumisen

jälkeen (oli vuoden viimeinen päivä) päivänä, joka oli niin onnellinen
Harry Esmondille, että sen nauttiminen veti vertaa kaikelle sille
tuskalle, minkä hän oli kestänyt ja nyt unhottanut, nuori lordi täytti
maljan ja pyysi Harrya täyttämään toisen ja joi sisarensa maljan,
onnitellen häntä markiisittaren nimellä.

"Markiisitarko!" virkkoi Harry kummastuneena, sillä hän tunsi jo

sekä uteliaisuutta että mustasukkaisuutta.

"Järjettömyyksiä, mylord", virkkoi Beatrix päätään kohauttaen.

Rouva varakreivitär kohotti hetkiseksi katseensa Esmondiin ja loi
sitten silmänsä maahan.

"Markiisitar Blandford", sanoi Frank. "Vai et sinä tiedä — eikö

Punamaali-lohikäärme ole sinulle kertonut?" (Mylordilla oli tapana
mainita Chelsean leskivarakreivitärtä tällä ja useilla muillakin nimillä.)
"Blandford on saanut kiharan Trix-neidin hiuksista." Herttuatar tapasi
poikansa polvistuneena Trix-neidin edessä ja antoi hänelle
korvapuusteja ja sanoi, että "tohtori Haren on annettava hänelle
vitsaa."

"Toivon, että mr. Tusherkin antaisi vitsaa sinulle", virkkoi Beatrix.

Mylady sanoi ainoastaan: "Minä toivon, ettet kerro mitään tällaisia

tyhmiä juttuja muualla kuin kotona, Francis."
 "Sanani takeeksi sen totuudesta", jatkoi Frank. "Katsos äiti, miten
Harry murjottaa ja miten Beatrix punastuu yhtä punaiseksi kuin
hopeakaistoilla koristetut sukkansa."

"Meidän lienee parasta jättää herrat viinin ja oman seuransa

varaan", sanoi miss Beatrix, ja hän nousi kuin nuori kuningatar ja
ravisti kahisevat, aaltoilevat verhonsa ympärilleen ja poistui
huoneesta äitinsä seuraamana.

Lady Castlewood katsahti uudestaan Esmondiin kumartuessaan

suutelemaan Frankia. "Älä kerro noita tyhmiä juttuja, lapsi", hän
sanoi. "Älä myöskään juo paljon viiniä, sir. Harry ei ole milloinkaan
pitänyt viinin juomisesta." Ja ladykin poistui; hänellä oli yllään musta
surupukunsa. Hän katsahti takaisin Esmondiin lempeä ilme kauniilla
kasvoillaan.

"Se on totista totta", virkkoi Frank siemaisten viiniä lordin elein.

"Mitä pidät tästä Lissabonin viinistä — väärentämätöntä Collaresta?
Se on parempaa kuin päihdyttävä portviini. Saimme sitä eräässä
espanjalaisessa laivassa, joka saapui Vigosta viime vuonna. Äitini osti
sitä Southamptonista laivan ollessa siellä — se oli 'Ruusu',
kapteenina Hawkins."

"Niin, minä tulin kotiin siinä laivassa", virkkoi Harry.

"Se toi siis kotiin hyvän pojan ja hyvää viiniä", virkkoi mylord.
"Totisesti, Harry, toivon, ettei sinulla olisi tuota kirottua puutetta
kilvessäsi."

"Ja miksi ei siinä saisi olla puutteellisuutta", kysäisi toinen.

 "No ajatteles, että minä menisin sotaan ja saisin surmani — kaikki
herrat menevät sotaan — kuka silloin pitää huolen naisväestämme?
Trix ei mitenkään jää kotiin; äiti on rakastunut sinuun — niin, minä
uskon, että äiti on rakastunut sinuun. Hän ylisti sinua aina ja puhui
sinusta yhtämittaa. Ja kun hän meni Southamptoniin laivaa
katsomaan, keksin koko jutun. Mutta huomaathan, että se on
mahdotonta. Me olemme Englannin vanhinta sukua; saavuimme
Englantiin Wilhelm Valloittajan mukana. Me olimme tosin vain
parooneja — mutta mitä se haittaa. Se oli olosuhteiden pakko —
Jaakko ensimmäinen pakoitti siihen isoisän isän. Mutta me olemme
arvonimien yläpuolella; me vanhat englantilaiset ylimykset emme
niitä kaipaa. Kuningatar voi tehdä herttuan koska haluaa. No
esimerkiksi Blaudfordin isä, herttua Churchill ja herttuatar Jennings,
mitä he ovat, Harry? Hitto vie, sir, mitä he ovat, nostaakseen
nenäänsä meidän edessämme? Missä olivat he silloin, kun esi-
isämme ratsasti kuningas Henrikin rinnalla Agincourtin taistelussa ja
täytti Ranskan kuninkaan maljan Poitiersin taistelun jälkeen? Kautta
Yrjänän, sir, miksi ei Blandford naisi Beatrixia? Jumal'auta, hän nai
Beatrixin tai muuten minä puutun asiaan. Me menemme avioliittoon
Englannin parhaiden sukujen kanssa, ei muiden kuin Englannin
parhaan suvun. Sinä olet Esmond, ja ethän voi korjata syntymääsi,
poikaseni. Mutta otetaanpas uusi pullo esiin! Mitä, eikö enää? Olen
juonut kolme neljännestä tästä itse. Vietin monta monituista yötä
isäni kanssa. Seisoit hänen vierellään miehen lailla, Harry; seisoit
sukusi tukena. Sinä et voi auttaa onnettomuuttasi, tietäähän sen —
ei kukaan ihminen voi."

Vanhempi herroista ilmoitti lähtevänsä emäntänsä teepöytään.

Nuorukainen alkoi posket punaisina ja ääntään koroittaen laulaa
jotain laulunpätkää ja poistui huoneesta. Hetken kuluttua Esmond
kuuli hänen kutsuvan koiriaan ja yllyttävän niitä puheillaan ja
lukemattomat hänen liikkeensä ja ilmeensä, äänen vivahteet ja
käynti toivat Esmondin mieleen lordivainajan, Frankin isän.

Ja niin kului vuoden viimeinen ilta. Perhe erkani paljon ennen

keskiyötä, epäilemättä koska lady Castlewood muisti edellisiä
uudenvuodenaattoja, jolloin onnenmaljoja juotiin ja nauru raikui
hänen seurassaan, jolle vuodet, mennyt, nykyinen ja tuleva, olisivat
kuin yksi ainut. Hän ei siis välittänyt istua lastensa seurassa ja
kuunnella tuomiokirkon kellojen ilmoittavan vuoden 1703:n
syntymistä. Esmond kuuli kellojen kumahtelun istuessaan omassa
kamarissaan, haaveillessaan siellä olevan hiipuvan takkavalkean
ääressä; ja hän kuunteli kellojen viimeisiä ääniä katsellessaan
akkunastaan kaupunkia kohti, ja tuomiokirkon suuret, harmaat tornit
kohosivat sumuista taivasta vasten ja ylhäällä tuikkivat kirkkaat
tähdet.

Näiden loistavien taivaankappalten näkeminen pani hänet

ajattelemaan toisia valomeriä. "Ja hänen silmänsä ovat siis jo
kokeilleet tehoaan", ajatteli Esmond, "mutta keneen? — kuka voi sen
minulle kertoa?" Onni oli, että hänen serkkunsa oli lähellä, ja
Esmond tiesi, ettei hänen olisi vaikea saada selville Beatrix-neidin
tarinaa pojan yksinkertaisista puheista.

VIII luku.

PERHEPAKINAA.

Mitä Harry ihaili ja mikä hänet lumosi tuossa kauniissa

sukulaispojassa — sillä miksi olisi hän tuota lumousta vastustanut —
oli se tyyni käskevyys, jonka nuori lordi omaksui, aivankuin
käskeminen olisi hänen eittämätön oikeutensa ja koko maailman
(joka oli arvossa häntä alempana) tulisi kumartaa varakreivi
Castlewoodia.

"Minä tunnen asemani, Harry", sanoi hän. "Minä en ole ylpeä —

Winchesterin yliopiston pojat väittävät minua ylpeäksi; mutta ylpeä
minä en ole. Minä olen vain varakreivi Francis James Castlewood
Irlannin aatelistossa. Olisin saattanut olla — tiedätkö sitä? —
Esmondin markiisi ja jaarli Francis James Englannin ylimystössä.
Mutta lordivainaja kieltäytyi arvonimestä, jonka hänelle tarjosi minun
kummini, entinen Majesteetti. Sinun tulee se tietää — olet meidän
perhettämme, katsos — minkä sinä sille voit, ettei kilpesi ole
täydellinen, Harry kulta. Mutta siitä huolimatta kuulut erääseen
Englannin parhaaseen sukuun. Ja sinä seisoit isäni vierellä ja Luoja
auta, minä seison sinun vierelläsi! Sinä et tule koskaan olemaan
ystävää vailla, Harry, niinkauan kuin Francis James varakreivi
Castlewoodilla on killinkikään. Nyt on vuosi 1703 ja minä tulen
täysikäiseksi vuonna 1709. Minä menen takaisin Castlewoodiin; tulen
aina asumaan Castlewoodissa. Minä korjaan täydelleen tuon talon.
Minun omaisuuteni on siihen mennessä lisääntynyt ihan riittävästi.
Varakreivivainaja käytti väärin minun omaisuuttani ja jätti sen perin
huonoon tilaan. Äitini elää säästävästi, kuten näet ja pitää minua
niin, ettei se juuri sovellu näiden valtakuntain päärille. Minullahan on
vain pari hevosta, opettaja ja mies, joka samalla on sekä
kamaripalvelija että tallirenki. Mutta kun tulen täysi-ikäiseksi, niin
pannaan nämä asiat tolalleen, Harry. Talomme on oleva sellainen
kuin sen tulee olla. Ja sinä tulet aina Castlewoodissa käymään, eikö
totta? Sinulle on aina varattuna kaksi linnan pihalta johtavaa
huonetta. Ja jos joku halveksuu sinua, hitto heidät periköön, silloin
varokoot minua! Minä nain aikaisin — todennäköisesti on Trix jo
siihen mennessä oleva herttuatar. Tykinkuulahan voi pyyhkäistä
hänen ylhäisyytensä minä päivänä tahansa, tietäähän sen."

"Kuinka?" kysäisi Harry.

"Vaiti, poikaseni!" virkkoi mylord. "Olet meidän perhettämme —

olet uskollinen meille, kautta Yrjänän, ja minä siis kerron sinulle
kaikki. Blandford on naiva hänet — tai —" ja tässä asetti kreivi
pienen kätensä miekkansa kahvalle — "ymmärrät loput. Blandford
tietää kumpi meistä kahdesta on parempi aseenkäyttäjä. Minä voin
hänet kukistaa floretin tai keihään tai miekan tai tikarin käytössä, jos
häntä haluttaa kokeilla. Olen häntä koetellut, Harry, ja hän tietää,
totisesti, että minä en ole mikään leikinkappale."

"Mutta et tarkoita", virkkoi Harry, salaten nauruansa vaikka ei

kummastustaan, "että voit miekalla pakottaa lordi Blandfordin,
kuningaskuntamme ensimmäisen miehen pojan, naimaan sisaresi?"

"Tarkoitan, että olemme serkkuja äidin puolelta, vaikka eihän siinä

ole mitään ylpeilemistä. Tarkoitan, että Esmond on Churchillin
arvoinen. Ja kun kuningas palaa, on Esmondin markiisin sisar oleva
minkä tahansa kuningaskuntamme aatelismiehen tyttären vertainen.
Koko Englannissa on vain kaksi markiisia: William Herbert, Powisin
markiisi ja Francis James, Esmondin markiisi. Ja kuule, Harry — tee
nyt vala, ettet milloinkaan puhu tästä. Anna minulle kunniasanasi
gentlemannina, sillä sinä olet gentlemanni, vaikka oletkin —"

"No, anna kuulua, anna kuulua!" virkkoi Harry hieman

kärsimättömänä.

"No, kun siis äitimme varakreivivainajaa kohdanneen

onnettomuuden jälkeen meni meidän kanssamme Lontooseen
pyytämään oikean tuomion täytäntöön panoa teille kaikille, (mitä
Mohuniin tulee, tahdon hänen verensä yhtä varmaan kuin nimeni on
varakreivi Francis Esmond) niin me menimme asumaan serkkumme,
lady Marlborough'n luo, jonka kanssa olimme olleet riidoissa kauan
aikaa. Mutta onnettomuuden tullessa hän seisoi sukunsa tukena. Ja
niin teki myös leskivarakreivitär ja niin teit sinäkin. No niin, sir,
sillävälin siis kun äitini oli vetoamassa edesmenneeseen Oranian
prinssiin — en tahdo koskaan sanoa häntä kuninkaaksi — ja sillävälin
kuin sinä olit vankilassa, me asuimme lordi Marlborough'n talossa.
Lordi ei joutunut olemaan kotonaan, hän kun oli sotaväen mukana
Hollannissa. Ja silloin — mutta kuule, Harry, ethän sitten kerro?"

Harry vannoi uudestaan pitävänsä asian salassa.

"No niin, pidimme kaikella tavalla hauskaa, kuten ymmärrät. Ja

herttuattarella oli tapana suudella minua ja niin tekivät myös hänen
tyttärensä ja Blandford rakastui niin turkasesti Trixiin ja Trix piti
hänestä. Ja eräänä päivänä Blandford — hän suuteli Beatrixia oven
takana — niin hän teki — ja herttuatar sai hänet kiinni siitä ja silloin
häh antoi semmoisen läimäyksen sekä Trixin että Blandfordin korville
— olisitpa vain nähnyt! Ja sitten hän sanoi, että meidän on heti
poistuttava ja solvasi äitiä, joka muka oli perillä asiasta; mutta eihän
hän koko aikana jaksanut ajatella muuta kuin isää. Ja niin tulimme
sieltä Walcote'iin — Blandford oli pantu arestiin eikä hänen annettu
tavata Trixiä. Mutta minä pääsin pujahtamaan hänen luokseen. Minä
kiipesin vesiränniä pitkin ylös ja pääsin sisään akkunasta, jonka
ääressä hän itki."

"Markiisi", sanoin minä, sitten kun hän oli aukaissut akkunan ja

auttanut minut sisään, "te tiedätte, että minä kannan miekkaa; minä
katsos olin vienyt sen mukanani."
 "Oi, varakreivi", sanoi hän — "oi, rakas Frank!" ja hän heittäytyi
käsivarsilleni ja alkoi itkeä ja huutaa: "Minä rakastan Beatrix-neitiä
niin, että minä kuolen, jos en saa häntä omakseni."

"Rakas Blandford", sanoin minä, "olet kovin nuori ajattelemaan

naimista." Sillä hän oli vain viisitoistavuotias ja sen ikäinen nuorimies
tuskin voi sitä ajatella.

"Mutta minä odotan vaikka kaksikymmentä vuotta, jos hän vain

huolii minusta", sanoi hän. "Minä en mene koskaan naimisiin — en,
en, en, muiden kuin hänen kanssaan, en, en ruhtinattarenkaan
kanssa, vaikka muut puuhaisivat sitä miten paljon tahansa. Jos
Beatrix odottaa minua, niin hänen Blandfordinsa vannoo olevansa
uskollinen. Ja hän kirjoitti lapun, — hän ei kirjoittanut sitä oikein sillä
hän kirjoitti olen valmis vereläni alekirioittaman, joka, kuten tiedät,
Harry, ei ole oikein — ja vannoi, ettei hän naisi ketään muuta kuin
jalosukuisen neidin Gertrude Beatrix Esmondin, rakkaimman
ystävänsä, Francis Jamesin, Esmondin neljännen varakreivin, ainoan
sisaren. Ja niin annoin minä hänelle medaljongin, jossa oli Beatrixin
hiuksia."

"Jossako oli Beatrixin hiuksia?" huudahti Esmond.

"Niin. Trix antoi sen minulle herttuattaren kanssa riideltyämme

juuri sinä päivänä. Mutta aivan varmaan en minä sitä tarvinnut; minä
annoin siis sen Blandfordille, ja me suutelimme toisiamme
erotessamme ja sanoimme: hyvästi veli! Ja minä laskeuduin takaisin
vesiränniä myöten ja lähdimme kotiin vielä sinä iltana. Sitten hän
meni King's College'iin Cambridge'iin, ja minä menen myös pian
Cambridge'iin. Ja jos ei hän pysy sanassaan (hän on kirjoittanut vain
kerran), niin hän tietää, että minä kannan miekkaa, Harry. Tule,
menkäämme katsomaan kukkotaistelua Winchesteriin."
 "Mutta olenpa varma", hän jatkoi hetken kuluttua, "ettei Trixin
sydän murru hänen tähtensä. Herra nähköön! missä ikänä hän vain
miehen näkee, siellä hän alkaa koetella silmiensä voimaa häneen. Ja
nuori sir Wilmot Crawley Queen's Crawley'sta ja Anthony Henley
Alresfordista mittelivät miekkoja hänen tähtensä Winchesterin
kokouksessa kuukausi sitten."

Sinä yönä ei Harryn uni ollut läheskään niin virkistävä eikä

suloinen kuin se oli ollut kahtena ensimmäisenä iltana hänen
saapumisensa jälkeen Walcotiin. "Nuo kirkkaat silmät ovat siis jo
loistaneet toiselle", hän ajatteli, "ja nuo sievät huulet tai ainakin
posket ovat jo alkaneet sen työn, jota varten ne luotiin. Tässä on
tyttö, joka ei vielä ole kuuttatoista täyttänyt ja eräs nuori herra
huokailee jo hänen hiuskiharansa ääressä ja kaksi maalaisherraa on
jo valmiina katkaisemaan toistensa kaulat saadakseen kunnian
tanssia hänen kanssaan. Mikä narri olenkaan, vaivatessani itseäni
tällä intohimolla ja kärventäessäni siipiäni tällä tyhmällä tulella!
Siipiänikö? — miksi ei yhtä hyvin kainalosauvoja? Meidän välillämme
on kyllä vain kahdeksan vuoden ikäero, mutta tosielämässä minä
olen häntä kolmekymmentä vuotta vanhempi. Miten saattaisin
koskaan toivoa voivani miellyttää hiomattomilla tavoillani ja järeillä
kasvoillani niin suloista olentoa? Kuuntelisiko hän milloinkaan, vaikka
vakuuttaisin omistavani miten paljon tahansa ansiota ja luoneeni
itselleni nimen. Hänen siis täytyy tulla rouva markiisittareksi ja minun
täytyy jäädä nimettömäksi äpäräksi. Oi isäntäni, isäntäni!" (Esmond
alkoi lohduttoman surullisesti ajatella valaa, jonka oli tehnyt
kuolevalle lordiparalleen). "Oi emäntäni, armain ja lempein, oletko
tyytyväinen uhriin, jonka orporaukka tekee puolestasi, hän, jota
rakastat ja joka rakastaa sinua niin suuresti?"
 Sitten tuli kiusaus rajumpana. "Sana vain", ajatteli Harry, "pieni
selitys, ja kaikki tämä muuttuisi; mutta ei, minä olen vannonut
hyväntekijäni kuolinvuoteen ääressä. Hänen ja hänen omaistensa
vuoksi, menneiden päivien siunaavan rakkauden ja ystävällisyyden
vuoksi annoin hänelle lupaukseni; ja vanhurskas Jumala antakoon
minulle voimaa pysymään sanassani!"

Seuraavana, päivänä hänen armas emäntänsä huomasi, mitä

hänen mielessään liikkui vaikka Esmond ei antanut mitään merkkiä
siitä, vaan koetti olla tavallista iloisempi ja hauskempi, kun hän
aamiaisella kohtasi ystävänsä. Lady, jonka kirkkaat silmät
huomasivat Esmondin jokaisen sielunliikkeen, näki että jokin vaivasi
häntä, sillä hän katsoi Esmondiin huolestuneesti useamman kerran
aamiaisen aikana, ja kun tämä sen jälkeen meni huoneeseensa,
seurasi lady häntä sinne hetken perästä ja koputti hänen ovelleen.

Koko asia selvisi varmaankin ladylle heti, kun hän astui

huoneeseen, sillä hän keksi nuoren herran matkalaukkuaan
täyttämässä. Esmond oli panemassa toimeen päätöstä, johon hän
edellisenä iltana oli tullut, että nopeasti pakenisi tätä kiusausta.

Lady sulki oven hyvin huolellisesti ja nojasi sitten siihen kovin

kalpeana, kädet ristissä edessään, katsellen nuoreen mieheen, joka
oli polvistuneena matkalaukkunsa ääressä. "Niinkö pian sinä menet?"
hän sanoi.

Esmond nousi seisomaan ja kenties punastui, kun hänet noin

yllätettiin ikäänkuin itse teossa, ja tarttui toiseen ladyn somista pikku
käsistä — se oli se, jossa oli hänen vihkimäsormuksensa — ja suuteli
sitä.

"Kaikkein parasta on niin, armahin lady", hän sanoi.

 "Minä tiesin jo aamiaisella, että sinä menisit. Minä — minä luulin
ensin, että viipyisit. Mitä on tapahtunut? Miksi et voi kauemmin
viipyä luonamme? Mitä on Frank sinulle kertonut — puhelitte
keskenänne myöhään viime yönä?"

"Chelseasta myönnettiin minulle vain kolmen päivän loma",

Esmond vastasi niin iloisesti kuin hän kykeni. "Tätini — hän antaa
minun sanoa itseään tädiksi — on nyt emäntäni! Häntä saan kiittää
upseerinarvostani ja koreasta takistani. Hän on ottanut minut
kultaiseen suosioonsa; ja uuden kenraalini pitäisi tulla Chelsea'hen
päivälliselle huomenna — kenraali Lumley'n. Hän on määrännyt
minut adjutantikseen ja minun pitää saada kunnia palvella häntä.
Kas, tässä on kirje leskivarakreivittäreltä. Posti toi sen eilen illalla,
mutta minulla ei ollut halua puhua siitä, sillä pelkäsin, että viimeinen,
hauska yhdessä olomme häiriintyisi."

Mylady vilkaisi kirjeeseen ja laski sen sitten kädestään hieman

ylenkatseellisen hymyn päilyessä hänen kasvoillaan. "Sen lukeminen
ei ole tarpeen", hän sanoi. (Hyvä olikin, ettei hän sitä tehnyt, sillä
Chelsean viesti, joka oli leskikreivitärparan tavallista ranskalaista
sekamelskaa, myönsi Esmondille pitemmän loman kuin hän oli
sanonut. 'Je vous donne', kirjoitti jalo rouva, 'oui jour, pour vous
fatigay parfaictement de vos parens fatigans') — "kirjeen lukeminen
ei ole tarpeen", hän sanoi. "Mitä Frank sinulle kertoi viime yönä?"

"Hän ei kertonut minulle paljonkaan sellaista mitä en olisi tiennyt",

Esmond vastasi. "Mutta olen ajatellut sitä vähäistä ja tämä on tulos:
minulla ei ole mitään oikeutta nimeen, jota kannan, hyvä lady, ja
vain teidän kärsivällisyytenne ansiota on, että saan sitä kantaa. Jos
hetkisen ajattelinkin sellaista, mikä varmaan on liikkunut teidänkin
mielessänne —"
 "Niin, se on liikkunut, Harry", virkkoi lady. "Olen sitä ajatellut ja
ajattelen yhä. Ja minä nimittäisin mieluummin pojakseni sinua kuin
ylhäisintä Euroopan ruhtinaista — juuri niin, kuin ylhäisintä Euroopan
ruhtinaista. Sillä kukapa heistä on niin hyvä ja niin urhea ja kuka
rakastaisi äitiään niinkuin sinä rakastat? Mutta on esteitä, joita äiti ei
voi mainita."

"Minä tunnen ne", sanoi mr. Esmond, keskeyttäen hymyllään ladyn

puheen. "Tiedän, että esteenä ovat sir Wilmot Crawley Queen's
Crawleystä ja mr. Anthony Henley Grangesta ja Mylord Blandfordin
markiisi, joka tuntuu olevan suosittu kosija. Pyydätte vain minua
kantamaan rouva markiisittaren värejä ja tanssimaan hänen
häissään."

"Oi, Harry, Harry, mikään näistä hullutuksista ei minua peloita",

lady Castlewood huudahti. "Lordi Churchill on vain lapsi ja hänen
haaveilunsa Beatrixista oli vain poikamaista hullutusta. Hänen
vanhempansa näkisivät hänet mieluummin haudassa kuin avioliitossa
alempiarvoisen kanssa. Ja luuletko, että minulla on halua ryhtyä
tavoittelemaan miestä Francis Esmondin tyttärelle, tai että alistuisin
työntämään tyttäreni tuohon ylpeään perheeseen, missä hän vain
aiheuttaisi riidan pojan ja vanhempien välille ja tulisi kohdelluksi
alempiarvoisena. Semmoinen matalamielisyys on minusta
inhoittavaa. Beatrix halveksisi sitä. Oi Harry, vika ei ole sinussa vaan
Beatrixissa. Minä tunnen teidät molemmat ja rakastan teitä:
tarvitseeko minun sitä rakkautta nyt hävetä? Ei, ei koskaan, ja
sinäkö, rakas Harry, olisit ansioton! Minä vapisen Beatrix-parkani
vuoksi — jonka itsepäisyys peloittaa minua. Hänen mustasukkaista
luonnettaan (minun sanotaan myös olleen mustasukkaisen, mutta
Jumalan kiitos, olen nyt parantunut tuosta synnistä) ja
turhamaisuuttaan eivät mitkään sanani eivätkä rukoukseni voi
parantaa — vain kärsimykset, vain kokemus ja perästäpäin tuleva
katumus. Oi Henry, hän ei tee onnelliseksi sitä miestä, joka häntä
rakastaa. Poistu täältä poikani, jätä hänet. Rakasta meitä aina ja
ajattele meitä ystävällisesti. Ja minuun nähden tiedät rakkaani, että
näiden seinien sisäpuolella on kaikki se, mitä minä maailmassa
rakastan."

Havaitsiko Esmond myöhemmässä elämässään tosiksi ne sanat,

jotka hänen hellä emäntänsä surullisella mielellä lausui? Esmondia
varoitettiin; mutta varmaan ovat myös muut ennen häntä ja hänen
jälkeensä saaneet varoituksia, ja hänkin hyötyi siitä saman verran
kuin useat muut.

Nuori varakreivi oli kovin suruissaan kun hän sai kuulla, ettei Harry
voinut tulla hänen kanssaan kukkotaisteluun, koska tämän täytyi
mennä Lontooseen. Mutta varmaankin mylord tunsi itsensä
lohdutetuksi, kun Hampshiren kukot voittivat kilpailun ja hän sai
nähdä jok'ainoan taistelun ja soveliaasti pöyhkeillä hävinneille
Sussexin herroille.

Kun Esmond ratsasti kaupunkia kohti, tuli hänen palvelijansa

hänen rinnalleen ja kertoi nauraen, että miss Beatrix oli ottanut,
esiin uuden puvun ja siniset sukat esiintyäkseen päivällispöydässä
niissä ja että hän oli tullut raivoihinsa ja antanut palvelijattarelleen
korvapuustin saatuaan kuulla, että Esmond oli lähdössä pois. Miss
Beatrixin palvelijatar, mies kertoi, tuli palvelijain saliin itkien ja poski
yhä lyönnistä punaisena. Mutta Esmond käski jyrkästi palvelijansa
vetäytymään taakseen ja vaikenemaan ja ratsasti eteenpäin pää
täynnä ajatuksia — muutamia surullisia ja muutamia sanomattoman
armaita ja mieluisia.
 Hänen emäntänsä, josta hän oli ollut vuoden erossa, oli taas
hänen rakas emäntänsä. Perhe, josta hän oli ollut erotettu ja jota
hän mitä hellimmällä kiintymyksellä rakasti, oli taas hänen
perheensä. Beatrixin kauneus, jos se hänelle säteili, säteili
ystävällisesti, ja hän suhtautui siihen samanlaisella ihastuksella kuin
nähdessään hymyävien madonnain kauniita muotokuvia Cadizin
luostarissa, kun hän oli lippuineen siellä lähetystoimissa. Vaikeata on
sanoa minkälaisin tuntein Esmond suhtautui emäntäänsä. Hänen
kohtaamisensa oli tuottanut onnea eikä eroaminen tuottanut mitään
suurta tuskaa. Pojan hellyys, rakkaus, joka oli sekä kunnioitusta että
huolenpitoa, täytti Esmondin mielen, kun hän ladyä ajatteli. Ja
Esmond rukoilee, että se pyhä tuli aina palaisi, olipa hän ladyä
lähellä tai etäällä hänestä, siitä hetkestä tähän ja tästä hetkestä
kuolemaan ja sen jälkeiseen aikaan.

IX luku.

OTAN OSAA 1704:N SOTARETKEEN.

Sitten mr. Esmond ratsasti Lontooseen ja jos leskivarakreivitär

olikin ollut vihainen tämän pikaisesta lähdöstä, niin hän nyt oli
tavattoman iloinen tämän nopeasta palaamisesta.

Esmond meni heti kunniavierailulle uuden kenraalinsa, Lumleyn

luo, joka otti hänet suosiollisesti vastaan. Hän oli tuntenut Esmondin
isän ja hän oli myös, niinkuin häntä huvitti sanoa, saanut mitä
parhaimmat tiedot mr. Esmondista upseerilta, jonka adjutanttina
tämä oli ollut Vigo-retkellä. Mr. Esmond oli kuluneena talvena
kirjoitettu luutnantiksi brigaadipäällikkö Webbin jalkaväkirykmenttiin,
joka silloin oli päällikköineen Flanderissa. Mutta koska Esmond nyt
kiinnitettiin mr. Lumleyn seurueeseen, ei hän liittynyt omaan
rykmenttiinsä ennen kuin vuoden perästä, palattuaan Blenheimin
sotaretkeltä, joka taisteltiin seuraavana vuonna. Se sotaretki alkoi
hyvin aikaisin. Meidän väkemme marssivat leireistään, kun talvi
tuskin vielä oli kulunut, ja sijoittuivat Bonnin kaupunkiin Reinin
varrella, herttuan toimiessa ylipäällikkönä. Hänen ylhäisyytensä liittyi
armeijaan kovin syvän surun painostamana; hänellä oli suruharso
hihassaan ja koko hänen perheensä oli surussa. Ja sama postilaiva,
joka toi ylipäällikön, toi myös kirjeitä sotaväelle, joka oli saapunut
määräpaikkaan ennen ylipäällikköä; kirjeiden joukossa oli myös
Esmondille tämän rakkaalta emännältä, ja se kirje oli Esmondista
hyvin mielenkiintoinen.

Nuori markiisi Blandford, hänen ylhäisyytensä poika, joka oli otettu

oppilaaksi King's College'iin Cambridge'issa, (nuori varakreivi oli
myös ollut Cambridge'issa Trinity College'issa ja mr. Tusher oli hänen
ohjaajanaan) oli saanut rokon ja oli kuusitoistavuotiaana kuollut. Niin
olivat Frank-paran suunnitelmat sisarensa ylenemisestä tuhoutuneet
ja tuo viaton lapsellinen intohimo tukahtunut alkuunsa.

Lady olisi suonut Esmondin palaavan — ainakin viittasivat hänen

kirjeensä siihen. Mutta vihollisen edessä oltaessa oli tämä
mahdotonta ja nuori mies oli vaatimattomalta osaltaan mukana
piirityksessä, jota ei tarvitse tässä kuvailla, ja hänellä oli onni päästä
siitä ilman minkäänlaista vammaa ja juoda päällikkönsä malja, kun
vihollinen oli antautunut. Hän oli yhtä mittaa sotapalveluksessa
tämän vuoden eikä ajatellut pyytää lomaa kuten muutamat hänen
vähemmän onnelliset ystävänsä tekivät; nämä hukkuivat tuossa
hirmumyrskyssä, joka sattui marraskuun loppupuolella, myrskyssä
"mi yllä Britannian raivoon sai", (kuten mr. Addison siitä lauloi) ja
jossa kymmeniä parhaita laivojamme ja 15,000 merisotilastamme
hukkui.

Sanottiin, että herttuamme oli ihan murtunut onnettomuudesta,

joka oli kohdannut hänen perhettään; mutta hänen vihollisensa
havaitsivat, että hän kykeni heidät kukistamaan sekä myös
hallitsemaan suruansa. Vaikka tämän suuren päällikön toimenpiteet
olivat olleet onnellisia menneenä vuonna, voitti ne kuitenkin
täydellisesti hänen ylväs voittonsa seuraavalla sotaretkellä. Korkea
ylipäällikkö meni Englantiin Bonnin taistelun jälkeen, ja armeijamme
vetäytyi takaisin Hollantiin, jossa hänen ylhäisyytensä uudelleen
järjesti joukot huhtikuussa vuonna 1704 saavuttuaan Harwichista ja
astuttuaan maihin Maesland Sluyissa. Sieltä hänen ylhäisyytensä
saapui heti Haagiin, jossa hän otti vastaan ulkomaiden lähettiläät,
johtavat upseerit ja muita huomattavia henkilöitä. Mitä suurimpia
kunnianosoituksia tuli joka paikassa hänen ylhäisyytensä osaksi —
Haagissa, Utrechtissa, Ruremondeasa ja Maestrichtissa. Kansalliset
viranomaiset tulivat vastaanottamaan hänen vaunujaan, hänen
saapumistaan tervehdittiin tykeillä, komeita valtaistuintelttoja
pystytettiin hänelle sinne, missä hän viipyi ja juhlatilaisuuksia
valmistettiin niille lukuisille herroille, jotka kulkivat hänen
seurueessaan. Hänen ylhäisyytensä tarkasti uudelleen paikallisen
ylipäällikön joukot Liegen ja Maestrichtin välillä, sekä sen jälkeen
englantilaiset voimat, jotka olivat kenraali Churchillin johdon alaisina
lähellä Bois-le-Ducia. Ryhdyttiin kaikkiin valmistuksiin pitkää marssia
varten, ja armeija sai suureksi ylpeydekseen kuulla, että ylipäällikön
tarkoitus oli siirtää sota Alankomaista muualle ja marssia Mosel-joen
vartta myöten. Ennenkuin jätimme Maestrichtissa olevan leirimme,
saimme kuulla, että ranskalaisetkin retkeilivät marski Villeroyn
johdolla Moselia, kohti.
 Toukokuun loppupuolella saapui armeijamme Koblenziin. Ja
seuraavana päivänä hänen ylhäisyytensä ja kenraalit, jotka
seurasivat häntä, menivät vierailulle Trierin vaaliruhtinaan luokse
hänen linnaansa Ehrenbreitsteiniin, ja sillävälin kuin herttuata
huvitettiin suuressa juhlassa, jonka vaaliruhtinas oli järjestänyt,
kulkivat ratsuväki ja rakuunat Reinin yli. Kaikki oli vielä uutuuden
viehätystä, juhlimista ja loistoa — suuren ja kunniakkaan armeijan
ylväs marssi ystävällisen maan läpi ja varmaan myös läpi ihanampani
paikkojen niitä koskaan olen nähnyt.

Jalkaväkemme ja tykistö, jotka seurasivat ratsuväkeä

mahdollisimman nopeasti, meni Reinin ylitse Ehrenbreitsteinin
alapuolelta ja eteni siten Casteliin, Mainzia vastapäätä, jossa
kaupungissa hänen ylhäisyyttään päälliköineen ja saattueineen
maihinnousupaikassa odottivat vaaliruhtinaan vaunut; ne veivät
heidät vaaliruhtinaan palatsiin kanuunain jylistessä; ja niin juhlittiin
herttuata taas suurenmoisesti. Gidlingen Baijerissa oli määrätty
armeijan yhteiseksi kokoontumispaikaksi, ja sinne kulkivat nyt eri
teitä englantilaisten, hollantilaisten ja tanskalaisten koko voimat ja
saksalaiset apujoukot. Jalkaväki ja tykistö kulki Neckarin yli
Heidelbergin kohdalta kenraali Churchillin johdon alaisena; ja
Esmondilla oli tilaisuus nähdä tuo kaupunki ja linna, jotka kerran
olivat olleet niin kuuluisat ja kauniit (vaikka ranskalaiset olivat ne
Turennen johtamina saartaneet ja tuhonneet viime sodassa); hän sai
nähdä paikan, jossa hänen isoisänsä oli palvellut kaunista ja
onnetonta Pfalzin vaaliruhtinatarta, ensimmäisen Kaarle-kuninkaan
sisarta.

Mindelsheimissä tuli kuuluisa Savoijin prinssi vierailulle

ylipäällikkömme luo, ja kaikki me tunkeilimme innostuneina esiin
saadaksemme edes vilaukselta nähdä tuon loistavan ja pelottoman
soturin. Sotaväkemme asetettiin kunniatervehdystä tekemään
prinssin eteen, jota huvitti osoittaa ihailuaan tätä jaloa englantilaista
armeijaa kohtaan. Viimein saimme viholliset näkyviimme Dillingenin
ja Lawingenin välillä, ja näiden kahden armeijan välissä oli Brentz.
Vaaliruhtinas, joka päätteli, että Donauworth olisi hänen
ylhäisyytensä hyökkäyspaikka, lähetti suuren osaston parhaita
joukkojaan kreivi Darcosin avuksi, joka oli asettunut lähellä olevaan
Schellenbergin kaupunkiin. Sinne oli tehty mahtavia vallihautoja ja
tuhansia työsotilaita oli asetettu vahvistamaan asemaa.

Heinäkuun toisena päivänä herttua teki hyökkäyksen tätä asemaa

vastaan, ja tuskin tarvinnee mainita minkälainen menestys meillä oli.
Herttualla oli edetessään kuusituhatta englantilaista ja hollantilaista
jalkamiestä, kolmekymmentä eskadroonaa ratsuväkeä ja kolme
rykmenttiä keisarillisia kyrassiereja. Hän kulki joen yli ratsuväen
etupäässä. Vaikka väkemme hyökkäsi verrattoman rohkeasti ja
raivoisasti — syöksyen ihan vihollisen tykkejä vasten ja saaden
surmansa sen varuksien edessä — työnnettiin meidät useita kertoja
takaisin emmekä me olisi aikeessamme onnistuneet, elleivät Badenin
prinssin johtamat keisarilliset olisi tulleet apuun, jolloin vihollinen ei
kyennyt meitä vastustamaan. Me ahdistimme sen juoksuhautoihin
tehden siellä hirveätä surmantyötä, ja niin ihan Tonavalle asti, jossa
suuri osa vihollisen joukkoja, seuraten päällikköjensä, kreivi Darcosin
ja itsensä vaaliruhtinaan esimerkkiä, koetti pelastautua uimalla.
Armeijamme marssi Donauworthiin, jonka baijerilaiset olivat
tyhjentäneet ja jossa vaaliruhtinaan sanottiin aikoneen antaa meille
lämmin vastaanotto polttamalla meidät vuoteisiimme — sillä talojen
alla olevien kellarien, kun me otimme ne huostaamme, havaittiin
olevan olkia täynnä. Mutta vaikka soihdut yhä olivat siellä, niin olivat
soihdunkantajat livistäneet tiehensä. Kaupunkilaiset saivat talonsa
pelastetuiksi ja ylipäällikkömme otti haltuunsa vihollisen ruoka- ja
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookname.com