Download the Full Version of the Ebook with Added Features ebookname.

com

Physics Course Companion 4th Edition David Homer

https://ebookname.com/product/physics-course-companion-4th-
edition-david-homer/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Oxford Resources for IB DP Physics Course Book 1st Edition

Homer

https://ebookname.com/product/oxford-resources-for-ib-dp-physics-
course-book-1st-edition-homer/

ebookname.com

Orthopedic Physical Assessment 4th Edition with Companion

DVD David J. Magee Phd Bpt

https://ebookname.com/product/orthopedic-physical-assessment-4th-
edition-with-companion-dvd-david-j-magee-phd-bpt/

ebookname.com

The physics companion Second Edition Fischer-Cripps

https://ebookname.com/product/the-physics-companion-second-edition-
fischer-cripps/

ebookname.com

Fundamentals of Healthcare Finance 1st Edition Louis C.

Gapenski

https://ebookname.com/product/fundamentals-of-healthcare-finance-1st-
edition-louis-c-gapenski/

ebookname.com
St Matthew Passion 2nd Edition Hans Blumenberg

https://ebookname.com/product/st-matthew-passion-2nd-edition-hans-
blumenberg/

ebookname.com

Environmental And Natural Resources Economics Theory

Policy And the Sustainable Society 3rd Edition Steven C.
Hackett
https://ebookname.com/product/environmental-and-natural-resources-
economics-theory-policy-and-the-sustainable-society-3rd-edition-
steven-c-hackett/
ebookname.com

Recent advances in the use of Drosophila in neurobiology

and neurodegeneration 1st Edition Nigel Atkinson (Eds.)

https://ebookname.com/product/recent-advances-in-the-use-of-
drosophila-in-neurobiology-and-neurodegeneration-1st-edition-nigel-
atkinson-eds/
ebookname.com

Ecology and Management of Forest Soils 4th Edition Dan

Binkley

https://ebookname.com/product/ecology-and-management-of-forest-
soils-4th-edition-dan-binkley/

ebookname.com

An Atlas of Hair Pathology with Clinical Correlations The

Encyclopedia of Visual Medicine Series 1st Edition Leonard
Sperling
https://ebookname.com/product/an-atlas-of-hair-pathology-with-
clinical-correlations-the-encyclopedia-of-visual-medicine-series-1st-
edition-leonard-sperling/
ebookname.com
Software for Your Head Core Protocols for Creating and
Maintaining Shared Vision 1st Edition Jim Mccarthy

https://ebookname.com/product/software-for-your-head-core-protocols-
for-creating-and-maintaining-shared-vision-1st-edition-jim-mccarthy/

ebookname.com
O X F O R D I B D I P L O M A P R O G R A M M E

2 0 1 4 E D I T I O N

PH YSI C S

C O U R S E C O M PA N I O N

David Homer

Michael Bowen-Jones
 Adrian Hillman/Shutterstock; p420: © sciencephotos / Alamy; p427:

Zigzag Mountain Art/Shutterstock; p445: Ziga Cetrtic/Shutterstock; p461:

 Shutterstock; p475: Kamioka Observatory, ICRR (Institute for Cosmic

Ray Research), The University of Tokyo; p481: ANDREW LAMBERT

Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP, United Kingdom

PHOTOGRAPHY/SCIENCE PHOTO LIBRARY; p486: Paul Noth/Condenast

Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It

Cartoons; p499: Kamioka Observatory, ICRR (Institute for Cosmic Ray

furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,

Research), The University of Tokyo; p507: MIKKEL JUUL JENSEN / SCIENCE

and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark

PHOTO LIBRARY; p540: NASA, ESA, and STScI; p549: PERY BURGE/SCIENCE

of Oxford University Press in the UK and in certain other countries

PHOTO LIBRARY; p552: Ricardo high speed carbon-fibre flywheel; p570:

© Oxford University Press 2014 Shutterstock; p584: iStock; p587: Travelpix Ltd/Getty Images; p593: Allison

Herreid/Shutterstock; p594: GIPhotoStock/Science Source; p599a: DAVID

The moral rights of the authors have been asserted

PARKER/SCIENCE PHOTO LIBRARY; p599b: DAVID PARKER/SCIENCE

First published in 2014

PHOTO LIBRARY; p612: Donald Joski/Shutterstock; p614: Image courtesy

of Celestron; p616: Israel Pabon/Shutterstock; p617: PETER BASSET T/

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored

SCIENCE PHOTO LIBRARY; p620: Edward Kinsman/Getty Images; p623: US

in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without

AIR FORCE/SCIENCE PHOTO LIBRARY; p627: iStock; p631: GUSTOIMAGES/

the prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly

SCIENCE PHOTO LIBRARY; p641: ROBERT GENDLER/SCIENCE PHOTO

permitted by law, by licence or under terms agreed with the appropriate

LIBRARY; p642: ALMA/NAOJ/NRAO/EUROPEAN SOUTHERN OBSERVATORY/

reprographics rights organization. Enquiries concerning reproduction

NASA/ESA HUBBLE SPACE TELESCOPE/SCIENCE PHOTO LIBRARY; p643:

outside the scope of the above should be sent to the Rights Department,

© Alan Dyer, Inc/Visuals Unlimited/Corbis; p644a: CHRIS COOK/SCIENCE

Oxford University Press, at the address above.

PHOTO LIBRARY; p644b: ESO/NASA; p644c: GALEX, JPL-Caltech/NASA;

You must not circulate this work in any other form and you must impose

p646: C. CARREAU/EUROPEAN SPACE AGENCY/SCIENCE PHOTO LIBRARY;

this same condition on any acquirer

p654: ROYAL ASTRONOMICAL SOCIETY/SCIENCE PHOTO LIBRARY; p657:

British Library Cataloguing in Publication Data

NASA/ CXC/ SAO/NASA; p658: ROYAL OBSERVATORY, EDINBURGH/SCIENCE

Data available
PHOTO LIBRARY; p664: ESA and the Planck Collaboration; p665: GSFC/

NASA; p667: ESO/VISTA/J. Emerson; p676: GSFC/NASA; p677: NASA/WMAP

978-0-19-839213-2

Science Team; p677: NATIONAL OPTICAL ASTRONOMY OBSERVATORIES/

1 3 5 7 9 10 8 6 4 2

SCIENCE PHOTO LIBRARY; p680: NASA/JPL-Caltech/S.Willner (Harvard-

Paper used in the production of this book is a natural, recyclable product Smithsonian CfA); p683: NASA/SCIENCE PHOTO LIBRARY; p689: Dorling

made from wood grown in sustainable forests. The manufacturing process Kindersley/Getty Images

conforms to the environmental regulations of the country of origin.

Artwork by Six Red Marbles and OUP

Printed in Great Britain

The authors and publisher are grateful for permission to reprint extracts

Acknowledgements from the following copyright material:

The publishers would like to thank the following for permissions to use P651 Nick Strobel, table ‘Main Sequence Star Properties’ from www.

their photographs: astronomynotes.com, reprinted by permission.

Cover image: © James Brittain/Corbis; p1: Shutterstock; p3: ANDREW P499 John Updike, ‘Telephone Poles and Other Poems’ from Cosmic

BROOKES, NATIONAL PHYSICAL LABORATORY/SCIENCE PHOTO LIBRARY; Gall, (Deutsch, 1963), copyright © 1959, 1963 by John Updike, reprinted

p4: Victor Habbick/Shutterstock; p9: Shutterstock; p10a: Pavel Mitrofanov/ by permission of Alfred A. Knopf, an imprint of the Knopf Doubleday

Shutterstock; p10b: Yury Kosourov/Shutterstock; p10c: ANDREW LAMBERT Publishing Group, a division of Random House LLC, and Penguin Books

PHOTOGRAPHY/SCIENCE PHOTO LIBRARY; p27: OUP; p49: Shutterstock; Ltd, all rights reserved.

p63: EMILIO SEGRE VISUAL ARCHIVES/AMERICAN INSTITUTE OF PHYSICS/

Sources:

SCIENCE PHOTO LIBRARY; p66: Georgios Kollidas/Shutterstock; p74: Liviu

P472 Albert Einstein ‘Considerations concerning the fundaments of

Ionut Pantelimon/Shutterstock; p80: Helen H. Richardson/The Denver

theoretical physics’, Science 91:492 (1940)

Post/Getty Images; p81: JOHN HESELTINE/SCIENCE PHOTO LIBRARY; p82:

MAT TEIS/LOOK AT SCIENCES/SCIENCE PHOTO LIBRARY; p85: Autoguide;

p112 ‘Neutrino ‘faster than light’ scientist resigns’, BBC News © 2013 BBC

p91: Rainer Albiez/Shutterstock; p92: MAURICIO ANTON/SCIENCE

PHOTO LIBRARY; p101: SCIENCE PHOTO LIBRARY; p106: ANDREW

MCCLENAGHAN/SCIENCE PHOTO LIBRARY; p115: BERENICE ABBOT T/

SCIENCE PHOTO LIBRARY; p115: Bill McMullen/Getty Images; p116:

Shutterstock; p124a: F1 Online/REX; p124b: © sciencephotos/Alamy; p131a:

Shutterstock; p131b: FRIEDRICH SAURER/SCIENCE PHOTO LIBRARY; p136:

Harvard.Edu; p146: ANDREW LAMBERT PHOTOGRAPHY/SCIENCE PHOTO

LIBRARY; p154: GIPHOTOSTOCK/SCIENCE PHOTO LIBRARY; p160: Jerry

Di Marco, Montana State Univ. Physics Dept; p169: Volodymyr Krasyuk/

Shutterstock; p195: TREVOR CLIFFORD PHOTOGRAPHY/SCIENCE PHOTO

LIBRARY; p229: MARTYN F. CHILLMAID/SCIENCE PHOTO LIBRARY;

p245: Shutterstock; p246: Henri Silberman/Getty Images; p252: DAVID

DUCROS, CNES/SCIENCE PHOTO LIBRARY; p253: FPG/Hulton Archive/

Getty Images; p254: ASSOCIATED PRESS; p255: Patty Lagera/Getty Images;

p258a: Portrait of Nicolaus Copernicus (1473-1543) (oil on canvas),

Pomeranian School, (16th century) / Nicolaus Copernicus Museum,

Frombork, Poland / Giraudon / The Bridgeman Art Library; p258b: Tycho

Brahe, Planella Coromina, Josep or Jose (1804-90) / Private Collection /

© Look and Learn / The Bridgeman Art Library; p258c: Leemage/Getty

Images; p258d: Portrait of Isaac Newton (1642-1727) 1702 (oil on canvas),

Kneller, Sir Godfrey (1646-1723) / National Portrait Gallery, London, UK /

The Bridgeman Art Library; p258e: DEA PICTURE LIBRARY/Getty Images;

p265: Kevin Clogstoun/Getty Images; p267: GORONWY TUDOR JONES,

UNIVERSITY OF BIRMINGHAM/SCIENCE PHOTO LIBRARY; p271: SCIENCE

PHOTO LIBRARY; p272a: Phil Degginger/Alamy; p272a: © Phil Degginger/

Alamy; p272b: Deutsche Bundespost/NobbiP/Wikipedia; p278: Dr Steven

Murray/Shutterstock; p279: Bromsgrove School (W. Dainty/C. Shakespear);

p280: Bromsgrove School (W. Dainty/C. Shakespear); p296: GORONWY

TUDOR JONES, UNIVERSITY OF BIRMINGHAM/SCIENCE PHOTO LIBRARY;

p301: Photo courtesy of Berkeley Lab; p303: MissMJ/Wikipedia; p307:

Shawn Hempel/Shutterstock; p316: Public Domain/Wikipedia; p322a:

Ramon grosso dolarea/Shutterstock; p322b: Worldpics/Shutterstock;

p325a: Markuso/Shutterstock; p325b: www.Quebecgetaways.com; p327:

Shutterstock; p337: Shutterstock; p348: Public Domain/Wikipedia; p353:

Shutterstock; p366: Dietrich Zawischa; p368: GIPHOTOSTOCK/SCIENCE

PHOTO LIBRARY; p370: labman.phys.utk.edu; p372: GIPHOTOSTOCK/

SCIENCE PHOTO LIBRARY; p375: CHARLES D. WINTERS/SCIENCE PHOTO

LIBRARY; p385: www.astro.cornell.edu; p386: NOAA; p391: Robert

Contents

1 Measurements and 9 Wave phenomena (AHL) D Astrophysics

uncer tainties Simple harmonic motion 353 Stellar quantities 641

Measurements in physics 1 Single-slit diffraction 364 Stellar characteristics

Uncertainties and errors 8 Interference 367 and stellar evolution 659

Vectors and scalars 18 Resolution 376 Cosmology 660

The Doppler effect 381 Stellar processes 666

2 Mechanics Further cosmology 675

Motion 27 10 Fields (AHL)

Forces 44 Describing elds 391 Internal assessment

Work, energy, and power 61 Fields at work 405 (with thanks to Mark Headlee for

Momentum 73 his assistance with this chapter) 687

11 Electromagnetic induction

3 Thermal physics (AHL) Index 693

Temperature and energy Electromagnetic induction 427

changes 91 Power generation and

Modelling a gas 100 transmission 439

Capacitance 455

4 Oscillations and waves

Oscillations 115 12 Quantum and nuclear

Travelling waves 123 physics (AHL)

Wave characteristics 134 The interaction of matter

Wave behaviour 145 with radiation 475

Standing waves 158 Nuclear physics 492

5 Electricity and magnetism A Relativity

Electric elds 169 The beginnings of relativity 507

Heating effect of an electric Lorentz transformations 513

current 192 Spacetime diagrams 522

Electric cells 217 Relativistic mechanics 529

Magnetic effects of electric General relativity 534

currents 227

B Engineering physics

6 Circular motion and Rigid bodies and rotational

gravitation dynamics 549

Circular motion 245 Thermodynamics 559

Newton’s law of gravitation 257 Fluids and uid dynamics 570

Forced vibrations and

7 Atomic, nuclear, and resonance 582

par ticle physics

Discrete energy and C Imaging

radioactivity 267 Introduction to imaging 593

Nuclear reactions 282 Imaging instrumentation 608

The structure of matter 290 Fibre optics 620

Imaging the body 626

8 Energy production

Energy sources 307

Thermal energy transfer 329

iii
 Course book denition The IB Learner Prole

The IB Diploma Programme course books are The aim of all IB programmes to develop

resource materials designed to support students internationally minded people who work to create

throughout their two-year Diploma Programme a better and more peaceful world. The aim of the

course of study in a particular subject. They will programme is to develop this person through ten

help students gain an understanding of what learner attributes, as described below.

is expected from the study of an IB Diploma

Inquirers: They develop their natural curiosity.

Programme subject while presenting content in a

They acquire the skills necessary to conduct

way that illustrates the purpose and aims of the IB.

inquiry and research and snow independence in

They reect the philosophy and approach of the

learning. They actively enjoy learning and this love

IB and encourage a deep understanding of each

of learning will be sustained throughout their lives.

subject by making connections to wider issues and

Knowledgeable: They explore concepts, ideas,

providing opportunities for critical thinking.

and issues that have local and global signicance.

The books mirror the IB philosophy of viewing the

In so doing, they acquire in-depth knowledge and

curriculum in terms of a whole-course approach;

develop understanding across a broad and balanced

the use of a wide range of resources, international

range of disciplines.

mindedness, the IB learner prole and the IB

Thinkers: They exercise initiative in applying

Diploma Programme core requirements, theory

thinking skills critically and creatively to recognize

of knowledge, the extended essay, and creativity,

and approach complex problems, and make

action, service (CAS).

reasoned, ethical decisions.

Each book can be used in conjunction with other

Communicators: They understand and express

materials and indeed, students of the IB are

ideas and information condently and creatively in

required and encouraged to draw conclusions from

more than one language and in a variety of modes

a variety of resources. Suggestions for additional

of communication. They work effectively and

and further reading are given in each book

willingly in collaboration with others.

and suggestions for how to extend research are

provided.
Principled: They act with integrity and honesty,

with a strong sense of fairness, justice and respect

In addition, the course books provide advice

for the dignity of the individual, groups and

and guidance on the specic course assessment

communities. They take responsibility for their

requirements and on academic honesty protocol.

own action and the consequences that accompany

They are distinctive and authoritative without

them.
being prescriptive.

Open-minded: They understand and appreciate

IB mission statement
their own cultures and personal histories, and are

The International Baccalaureate aims to develop

open to the perspectives, values and traditions

inquiring, knowledgeable and caring young people

of other individuals and communities. They are

who help to create a better and more peaceful

accustomed to seeking and evaluating a range of

world through intercultural understanding and

points of view, and are willing to grow from the

respect.
experience.

To this end the organization works with schools,

Caring: They show empathy, compassion and

governments and international organizations to

respect towards the needs and feelings of others.

develop challenging programmes of international

They have a personal commitment to service, and

education and rigorous assessment.

to act to make a positive difference to the lives of

others and to the environment.

These programmes encourage students across the

world to become active, compassionate and lifelong

Risk-takers: They approach unfamiliar situations

learners who understand that other people, with

and uncertainty with courage and forethought,

their differences, can also be right.

and have the independence of spirit to explore

new roles, ideas, and strategies. They are brave and

articulate in defending their beliefs.

iv
Balanced: They understand the importance of
What constitutes malpractice?

intellectual, physical and emotional balance to

Malpractice is behaviour that results in, or may

achieve personal well-being for themselves and

result in, you or any student gaining an unfair

others.
advantage in one or more assessment component.

Malpractice includes plagiarism and collusion.

Reective: They give thoughtful consideration

to their own learning and experience. They are

Plagiarism is dened as the representation of the

able to assess and understand their strengths and

ideas or work of another person as your own. The

limitations in order to support their learning and

following are some of the ways to avoid plagiarism:

personal development.

●
words and ideas of another person to support

one’s arguments must be acknowledged

A note on academic honesty

●
passages that are quoted verbatim must
It is of vital importance to acknowledge and

be enclosed within quotation marks and

appropriately credit the owners of information

acknowledged
when that information is used in your work.

After all, owners of ideas (intellectual property)

●
CD-Roms, email messages, web sites on the

have property rights. To have an authentic piece

Internet and any other electronic media must

of work, it must be based on your individual

be treated in the same way as books and

and original ideas with the work of others fully

journals

acknowledged. Therefore, all assignments, written

●
the sources of all photographs, maps,

or oral, completed for assessment must use your

illustrations, computer programs, data, graphs,

own language and expression. Where sources are

audio-visual and similar material must be

used or referred to, whether in the form of direct

acknowledged if they are not your own work

quotation or paraphrase, such sources must be

appropriately acknowledged. ●
works of art, whether music, lm dance,

theatre arts or visual arts and where the

How do I acknowledge the work of others?

creative use of a part of a work takes place, the

The way that you acknowledge that you have used

original artist must be acknowledged.

the ideas of other people is through the use of

footnotes and bibliographies.

Collusion is dened as supporting malpractice by

another student. This includes:

Footnotes (placed at the bottom of a page) or

endnotes (placed at the end of a document) are ●

allowing your work to be copied or submitted

to be provided when you quote or paraphrase

for assessment by another student

from another document, or closely summarize the

●
duplicating work for different assessment

information provided in another document. You

components and/or diploma requirements.

do not need to provide a footnote for information

that is part of a ‘body of knowledge’. That is, Other forms of malpractice include any action

denitions do not need to be footnoted as they are that gives you an unfair advantage or affects the

part of the assumed knowledge. results of another student. Examples include,

taking unauthorized material into an examination

Bibliographies should include a formal list of the

room, misconduct during an examination and

resources that you used in your work. ‘Formal’

falsifying a CAS record.

means that you should use one of the several

accepted forms of presentation. This usually

involves separating the resources that you use

into different categories (e.g. books, magazines,

newspaper articles, internet-based resources, CDs

and works of art) and providing full information

as to how a reader or viewer of your work can

nd the same information. A bibliography is

compulsory in the Extended Essay.

v
 Using your IB Physics

Online Resources

What is Kerboodle?

Kerboodle is an online learning platform. If your school has a

subscription to IB Physics Kerboodle Online Resources you will be able

to access a huge bank of resources, assessments, and presentations to

guide you through this course.

What is in your Kerboodle Online Resources?

There are three main areas for students on the IB Physics Kerboodle:

planning, resources, and assessment.

Resources

There a hundreds of extra resources available on the IB Physics

Kerboodle Online. You can use these at home or in the classroom to

develop your skills and knowledge as you progress through the course.

Watch videos and animations of experiments, difcult concepts, and

science in action.

Hundreds of worksheets – read articles, perform experiments and

simulations, practice your skills, or use your knowledge to answer

questions.

Look at galleries of images from the book and see their details close up.

Find out more by looking at recommended sites on the Internet,

answer questions, or do more research.

Planning

Be prepared for the practical work and your internal assessment with

extra resources on the IB Physics Kerboodle online.

Learn about the different skills that you need to perform an investigation.

Plan and prepare experiments of your own.

Learn how to analyse data and draw conclusions successfully

and accurately.

vi
Assessment

Click on the assessment tab to check your knowledge or revise for your

examinations. Here you will nd lots of interactive quizzes and exam-

style practice questions.

Formative tests: use these to check your comprehension, there’s one

auto-marked quiz for every sub-topic. Evaluate how condent you

feel about a sub-topic, then complete the test. You will have two

attempts at each question and get feedback after every question. The

marks are automatically reported in the markbook, so you can see

how you progress throughout the year.

Summative tests: use these to practice for your exams or as revision,

there’s one auto-marked quiz for every topic. Work through the test

as if it were an examination – go back and change any questions you

aren’t sure about until you are happy, then submit the test for a nal

mark. The marks are automatically reported in the markbook, so you

can see where you may need more practice.

Assessment practice: use these to practice answering the longer

written questions you will come across when you are examined.

These worksheets can be printed out and performed as a timed test.

Don't forget!

You can also nd extra resources on our free website

www.oxfordsecondary.co.uk/ib-physics

Here you can nd all of the answers

and even more practice questions.

vii
 experiments slightly to suit the apparatus in your
Introduction

school. These are a valuable opportunity to build

Physics is one of the earliest academic disciplines

the skills that are assessed in IA (see page 687).

known – if you include observational astronomy,

possibly the oldest. In physics we analyse the natural

Nature of science

world to develop the best understanding we can of

These sections help you to develop your

how the universe and its constituent parts interrelate.

understanding by studying a specic illustrative

Our aim as physicists is to develop models that

example or learning about a signicant experiment

correspond to what is observed in the laboratory and

in the history of physics.

beyond. These models come in many forms: some

Here you can explore the methods of science and

may be quantitative and based on mathematics;

some of the knowledge issues that are associated

some may be qualitative and give a verbal description

with scientic endeavour. This is done using

of the world around us. But, whatever form the

carefully selected examples, including research that

models take, physicists must all agree on their validity

led to paradigm shifts in our understanding of the

before they can be accepted as part of our physical

natural world.
description of the universe.

Models used by physicists are linked by a coherent

Theory of K nowledge
set of principles known as concepts. These are over-

arching ideas that link the development of the

These shor t sections have ar ticles on scientic questions

subject not only within a particular physical topic

that arise from Theory of knowledge. We encourage you

(for example, forces in mechanics) but also between

draw on these examples of knowledge issues in your TOK

topics (for example, the common mathematics that

essays. Of course, much of the material elsewhere in the

links radioactive decay and capacitor discharge).

book, par ticularly in the nature of science sections, can be

In studying physics, take every opportunity to

used to prompt TOK discussions.

understand a new concept when you meet it. When

the concept occurs elsewhere your prior knowledge

Worked example
will make the later learning easier.

These are step-by-step examples of how to answer

This book is designed to support your learning

questions or how to complete calculations. You should

of physics within group 4 of the IB Diploma

review them carefully, preferably after attempting the

Programme. Like all the disciplines represented in this

question yourself.

subject group it has a thorough basis in the facts and

concepts of science, but it also draws out the nature

End -of-Topic Questions

of science. This is to give you a better understanding

At the end of each topic you will nd a range of

of what it means to be a scientist, so that you can,

questions, including both past IB Physics exam

for example, identify shortcomings in scientic topics

questions and new questions. Answers can be

presented to you in the media or elsewhere. Not

found at www.oxfordsecondary.co.uk/ib-physics

everyone taking IB Physics will want to go on to be

Authors do not write in isolation. In particular,

a physicist or engineer, but all citizens need to have

our ways of describing and explaining physics

an awareness of the importance of science in modern

have been honed by the students we have

society.

been privileged to teach over the years, and by

The structure of this book needs an explanation; all

colleagues who have challenged our ways of

of the topics include the following elements:

thinking about the subject. Our thanks go to them

all. More specically, we thank Jean Godin for

Understanding
much sound advice during the preparation of this

The specics of the content requirements for

text. Any errors are, of course, our responsibility.

each sub-topic are covered in detail. Concepts are

Last but in no sense least, we thank our wives,

presented in ways that will promote enduring

Adele and Brenda, for their full support during

understanding.

the preparation of this book. We could not have

completed it without their understanding and

Investigate!

enormous patience.

These sections describe practical work you

M Bowen-Jones
can undertake. You may need to modify these

D Homer

viii
1 MEASUREMENTS AND U N C E R TA I N T I E S

Introduction

This topic is different from other topics in the in the context of other subject matter. Although

course book. The content discussed here will be you may wish to do so, you would not be

used in most aspects of your studies in physics. expected to read this topic in one go, rather you

You will come across many aspects of this work would return to it as and when it is relevant.

1.1 Measurements in physics

Understanding
Applications and skills

➔ Fundamental and derived SI units

➔ Using SI units in the correct format for all

➔ Scientic notation and metric multipliers

required measurements, nal answers to

➔ Signicant gures calculations and presentation of raw and

processed data
➔ Orders of magnitude

➔ Using scientic notation and metric multipliers

➔ Estimation

➔ Quoting and comparing ratios, values, and

approximations to the nearest order of

magnitude

➔ Estimating quantities to an appropriate number

of signicant gures

Nature of science

In physics you will deal with the qualitative and the with words than symbols and vice-versa. It is

quantitative, that is, descriptions of phenomena impossible to avoid either methodology on the IB

using words and descriptions using numbers. When Diploma course and you must learn to be careful with

we use words we need to interpret the meaning and both your numbers and your words. In examinations

one person's interpretation will not necessarily be you are likely to be penalized by writing contradictory

the same as another's. When we deal with numbers statements or mathematically incorrect ones. At the

(or equations), providing we have learned the rules, outset of the course you should make sure that you

there is no mistaking someone else's meaning. It is understand the mathematical skills that will make

likely that some readers will be more comfor table you into a good physicist.

1
1 M E A S U R E M E N TS A N D U N C E R TA I N T I E S

Quantities and units

Physicists deal with physical quantiti e s , which are those thi ng s

that are measureable such as mass, leng th, time , e le ctr ic al c u r r en t ,

etc. Quantities are r e l a ted to one a n ot h e r by e quat i on s such as

m
__
ρ = which is the symb o l i c f or m of s ay ing that d e ns i t y is t he ra ti o
V

of the mass of an o b j e ct to its vo lume . Not e t h at the s y m bols in t he

equation are all w r i tte n in i ta l ic ( s lop in g ) fon t s – this is ho w we

can be sure that t he s y mbol s r e pr es e nt qu a n t it i e s. Units ar e a l wa ys

written in Roman ( up r ig ht) font bec a u s e th ey so m e t im e s sh a r e the

same symbol with a q ua ntity. So “ m” represents the qua nti ty “ma s s”

but “m” represents the uni t “me tre ”. We wi ll use t h is con ven t i on

throughout the co ur s e b ook , a nd it is a l so the co n ve n t io n us ed by

theIB.

Nature of science

Greek Russian
The use of symbols

α alpha ν nu

The use of Greek letters such as rho ( ρ) is very

β beta ξ ksi

common in physics. There are so many quantities

γ gamma ο omicron

that, even using the 52 Arabic letters (lower case delta pi

δ π

ε epsilon ρ rho
and capitals), we soon run out of unique symbols.

ζ zeta σ sigma
Sometimes symbols such as d and x have multiple

η eta τ tau

uses, meaning that Greek letters have become just

θ theta υ upsilon

one way of trying to tie a symbol to a quantity

ι iota φ phi

uniquely. Of course, we must consider what kappa chi

κ χ

λ lambda ψ psi
happens when we run out of Greek letters too – we

 mu ω omega
then use Russian ones from the Cyrillic alphabet.

Fundamental quantities are those quantities that are considered to be

so basic that all other quantities need to be expressed in terms of them.

m
__
In the density equation ρ = only mass is chosen to be fundamental
V

(volume being the product of three lengths), density and volume are

said to be derived quantities.

It is essential that all measurements made by one person are understood

by others. To achieve this we use units that are understood to have

unambiguous meaning. The worldwide standard for units is known as

SI– Système international d’unités . This system has been developed from

the metric system of units and means that, when values of scientic

quantities are communicated between people, there should never be

anyconfusion. The SI denes both units and prexes – letters used

to form decimal multiples or sub-multiples of the units. The units

themselves are classied as being either fundamental (or base), derived,

and supplementary.

There are only two supplementary units in SI and you will meet only

one of these during the Diploma course, so we might as well mention

them rst. The two supplementary units are the radian (rad) – the

unit of angular measurement and the steradian (sr) – the unit of “solid

angle”.The radian is a useful alternative to the degree and is dened as

the angle subtended by an arc of a circle having the same length as theradius,

2
 1 . 1 M E A S U R E M E N T S I N P H Y S I C S

as shown in gure 1. We will look at the radian in more detail in

Sub-topic6.1. The steradian is the three-dimensional equivalentof

r
the radian and uses the idea of mapping a circle on to the surface of

a sphere. r

1 rad

Fundamental and derived units r

In SI there are seven fundamental units and you will use six of these

on the Diploma course (the seventh, the candela, is included here for

completeness). The fundamental quantities are length, mass, time,

electric current, thermodynamic temperature, amount of substance, and

luminous intensity. The units for these quantities have exact denitions

▲ Figure 1 Denition of the radian.

and are precisely reproducible, given the right equipment. This means

that any quantity can, in theory, be compared with the fundamental

measurement to ensure that a measurement of that quantity is accurate.

In practice, most measurements are made against more easily achieved

standards so, for example, length will usually be compared with a

standard metre rather than the distance travelled by light in a vacuum.

You will not be expected to know the denitions of the fundamental

quantities, but they are provided here to allow you to see just how

precise they are.

metre (m): the length of the path travelled by light in a vacuum during

1
_________
a time interval of of a second.

299 792 458

kilogram (kg): mass equal to the mass of the international prototype

of the kilogram kept at the Bureau International des Poids et Mesures at

Sèvres, near Paris.

▲ Figure 2 The international prototype kilogram.

second (s): the duration of 9 192 631 770 periods of the radiation

corresponding to the transition between the two hyperne levels of the

ground state of the caesium-133 atom.

TOK
ampere (A): that constant current which, if maintained in two

straightparallel conductors of innite length, negligible circular

Deciding on what is

cross-section, and placed 1 m apart in vacuum, would produce between

fundamental
7

these conductors a force equal to 2 × 10 newtons per metre of length.

Who has made the decision

1
_____
kelvin (K): the fraction of the thermodynamic temperature of the

273.16
that the fundamental

triple point of water.

quantities are those of

mole (mol): the amount of substance of a system that contains as many mass, length, time, electrical

elementary entities as there are atoms in 0.012 kg of carbon–12. When current, temperature,

the mole is used, the elementary entities must be specied and may be luminous intensity, and

atoms, molecules, ions, electrons, other particles, or specied groups of amount of substance? In an

such particles. alternative universe it may

be that the fundamental

candela (cd): the luminous intensity, in a given direction, of a source

quantities are based on force,

12

that emits monochromatic radiation of frequency 540 × 10 hertz and

volume, frequency, potential

1
___
that has a radiant intensity in that direction of watt per steradian.

683
dierence, specic heat

All quantities that are not fundamental are known as derived and these
capacity, and brightness.

can always be expressed in terms of the fundamental quantities through a

Would that be a drawback

relevant equation. For example, speed is the rate of change of distance with
or would it have meant that

s
___
respect to time or in equation form v = (where s means the change in
“humanity” would have
t

distance and t means the change in time). As both distance (and length)
progressed at a faster rate?

and time are fundamental quantities, speed is a derived quantity.

3
1 M E A S U R E M E N TS A N D U N C E R TA I N T I E S

The units used for fundamental quantities are unsurprisingly known as

fundamental units and those for derived quantities are known as derived
Note

units. It is a straightforward approach to be able to express the unit of

If you are reading this at the

any quantity in terms of its fundamental units, provided you know the

star t of the course, it may seem

equation relating the quantities. Nineteen fundamental quantities have

that there are so many things

their own unit but it is also valid, if cumbersome, to express this in terms

that you might not know; but,

of fundamental units. For example, the SI unit of pressure is the pascal

take hear t, “Rome was not

1 2

(Pa), which is expressed in fundamental units as m kg s

built in a day” and soon much

will come as second nature.

When we write units as m s

Nature of science
2

and m s it is a more eective

Capitals or lower case?

and preferable way to writing

what you may have written in

Notice that when we write the unit newton in full, we use a lower case

the past as m/s and m/s ; both

n but we use a capital N for the symbol for the unit – unfortunately

forms are still read as “metres

some word processors have default setting to correct this so take care!

per second” and “metres per

All units written in full should start with a lower case letter, but those

second squared.”
that have been derived in honour of a scientist will have a symbol that

is a capital letter. In this way there is no confusion between the scientist

and the unit: “Newton” refers to Sir Isaac Newton but “newton” means

the unit. Sometimes units are abbreviations of the scientist’s surname,

so amp (which is a shortened form of ampère anyway) is named after

Ampère, the volt after Volta, the farad, Faraday, etc.

Example of how to relate fundamental and derived units

The unit of force is the newton (N). This is a derived unit and can

be expressed in terms of fundamental units as kg m s . The reason

for this is that force can be dened as being the product of mass and

acceleration or F = ma. Mass is a fundamental quantity but acceleration

___
v

is not. Acceleration is the rate of change of velocity or a = where v

t

represents the change in velocity and t the change in time. Although

time is a fundamental quantity, velocity is not so we need to take

another step in dening velocity in fundamental quantities. Velocity is

the rate of change of displacement (a quantity that we will discuss later

in the topic but, for now, it simply means distance in a given direction).

s
___
So the equation for velocity is v = with s being the change in

t

displacement and t again being the change in time. Displacement (a

length) and time are both fundamental, so we are now in a position to

put N into fundamental units. The unit of velocity is m s and these are

already fundamental– there is no shortened form of this. The units of

acceleration will therefore be those ofvelocity divided by time and so

m s
____ 2

will be which is written as m s . So the unit of force will be the unit

s

of mass multiplied by the unit of acceleration and, therefore, be kg m s .

This is such a common unit that it has its own name, the newton,

(N≡kg m s – a mathematical way of expressing that the two units are

identical). So if you are in an examination and forget the unit of force

you could always write kg m s (if you have time to work it out!).

▲ Figure 3 Choosing fundamental units in

an alternative universe.

Signicant gures

Calculators usually give you many digits in an answer. How do you

decide how many digits to write down for the nal answer?

4
 1 . 1 M E A S U R E M E N T S I N P H Y S I C S

Scientists use a method of rounding to a certain number of signicant

gures (often abbreviated tos.f.). “Signicant” here means meaningful.

Consider the number 84 072, the 8 is the most signicant digit, because

it tells us that the number is eighty thousand and something. The 4 is

the next most signicant telling us that there are also four thousand and

something. Even though it is a zero, the next digit, the 0, is the third

most signicant digit here.

When we face a decimal number such as 0.00245, the 2 is the most

signicant digit because it tells us that the number is two thousandth

and something. The 4 is the next most signicant, showing that there are

four ten thousandths and something.

If we wish to express this number to two signicantgures we need to

round the number from three to two digits. If the last number had been

0.00244 we would have rounded down to 0.0024 and if it had been

0.00246 we would have rounded up to 0.0025. However, it is a 5 so what

do we do? In this case there is equal justication for rounding up and

down, so all you really need to be is consistent with your choice for a set of

gures – you can choose to round up or down. Often you will have further

digits to help you, so if the number had been 0.002451 and you wanted it

rounded to two signicant gures it would be rounded up to 0.0025.

Some rules for using signicant gures

●
A digit that is not a zero will always be signicant – 345 is three

signicant gures (3s.f.).

●
Zeros that occur sandwiched between non-zero digits are always

signicant – 3405 (4 s.f.); 10.3405 (6 s.f.).

●
Non-sandwiched zeros that occur to the left of a non-zero digit are

not signicant – 0.345 (3 s.f); 0.034 (2 s.f.).

●
Zeros that occur to the right of the decimal point are signicant,

provided that they are to the right of a non-zero digit – 1.034 (4 s.f.);

1.00 (3 s.f.); 0.34500 (5 s.f.); 0.003 (1 s.f.).

●
When there is no decimal point, trailing zeros are not signicant

(tomake them signicant there needs to be a decimal point)

– 400 (1s.f.); 400. (3 s.f.) – but this is rarely written.

Scientic notation

One of the fascinations for physicists is dealing with the very large

(e.g. the universe) and the very small (e.g. electrons). Many physical

constants (quantities that do not change) are also very large or very

small. This presents a problem: how can writing many digits be avoided?

The answer is to use scientic notation.

The speed of light has a value of 299 792 458m s . This can be rounded to

three signicant gures as 300 000 000 m s . There are a lot of zeros in this

and it would be easy to miss one out or add another. In scientic notation

8 1

this number is written as 3.00× 10 m s (to three signicant gures).

Let us analyse writing another large number in scientic notation. The

mass of the Sun to four signicant gures is 1 989 000 000 000 000 000

000 000 000 000 kg (that is 1989 and twenty-seven zeros). To convert

5
1 M E A S U R E M E N TS A N D U N C E R TA I N T I E S

this into scientic notation we write it as 1.989 and then we imagine

moving the decimal point 30 places to the left (remember we can write

as many trailing zeros as we like to a decimal number without changing

it). This brings our number back to the original number and so it gives

30

the mass of the Sun as 1.989 × 10 kg.

A similar idea is applied to very small numbers such as the charge on

the electron, which has an accepted value of approximately 0.000 000

000 000 000 000 1602 coulombs. Again we write the coefcient as 1.602

and we must move the decimal point 19 places to the right in order to

bring 0.000 000 000 000 000 000 1602 into this form. The base is always

10 and moving our decimal point to the right means the exponent is

19

negative. We can write this number as 1.602 × 10 C.

Apart from avoiding making mistakes, there is a second reason why

scientic notation is preferable to writing numbers in longhand. This is

when weare dealing with several numbers in an equation. Inwriting

8 1

the value of the speed of light as 3.00 × 10 m s , 3.00 is called the

“coefcient” of the number and it will always be a number between 1

and10. The 10 is called the “base” and the 8 is the“exponent”.

There are some simple rules to apply:

●
When adding or subtracting numbers the exponent must be the

same or made to be the same.

●
When multiplying numbers we add the exponents.

●
When dividing numbers we subtract one exponent from the other.

●
When raising a number to a power we raise the coefcient to the

power and multiply the exponent by the power.

Worked examples

In these examples we are going to evaluate each Here the exponents are subtracted (since the 8 is

of the calculations. negative) to give: 5 8 = −3

6 5 3

1 1.40 × 10 + 3.5 × 10 So we write this product as: 7.8 × 10

Solution 4.8 × 10
_
4
2

6 6 3.1 × 10
These must be written as 1.40 × 10 + 0.35 × 10

Solution
so that both numbers have the same exponents.

6
The coefcients are divided and the exponents are

They can now be added directly to give 1.75 × 10

subtracted so we have: 4.8 ÷ 3.1 = 1.548 (which

5 8

2 3.7 × 10 × 2.1 × 10
we round to 1.5)

Solution
And 5 2 = 3

The coefcients are multiplied and the exponents

3

This makes the result of the division 1.5 × 10

are added, so we have: 3.7 × 2.1 = 7.77 (which we

7 3

5 (3.6 × 10 )
round to 7.8 to be in line with the data – something

we will discuss later in this topic) and: 5 + 8 = 13

Solution

13 3

So we write this product as: 7.8 × 10 We cube 3.6 and 3.6 = 46.7

5 8
And multiply 7 by 3 to give 21
3 3.7 × 10 × 2.1 × 10

21

This gives 46.7 × 10 , which should become

Solution

22

4.7 × 10 in scientic notation.

Again the coefcients are multiplied and the

exponents are added, so we have: 3.7 × 2.1 = 7.8

6
 1 . 1 M E A S U R E M E N T S I N P H Y S I C S

Factor Name Symbol

Metric multipliers (prexes)

24
yotta Υ
10

Scientists have a second way of abbreviating units: by using metric

21
zetta Ζ
10

multipliers (usually called “prexes”). An SI prex is a name or

18
exa Ε
10

associated symbol that is written before a unit to indicate the

15
peta Ρ
10

12

appropriate power of10. So instead of writing 2.5 × 10 J we could

12
tera Τ
10

alternatively write this as 2.5 TJ (terajoule). Figure 4 gives the 20 SI 9

giga
10

6
prexes – these are provided for you as part of the data booklet used mega Μ
10

3
in examinations. kilo
10

2
hecto
10

1
deka
10

Orders of magnitude 1
deci d
10

2
centi c
An important skill for physicists is to understand whether or not the 10

3
milli m
10
physics being considered is sensible. When performing a calculation in

6
micro 
10
which someone’s mass was calculated to be 5000 kg, this should ring

9
nano n
10

alarm bells. Since average adult masses (“weights”) will usually be

12
pico p
10

60–90 kg, a value of 5000 kg is an impossibility.

15
femto f
10

18
atto a
A number rounded to the nearest power of 10 is called an order of 10

21
zepto z
magnitude. For example, when considering the average adult human 10

24
yocto y
10
mass: 60–80 kg is closer to 100 kg than 10 kg, making the order of

2 1

magnitude 10 and not 10 . Of course, we are not saying that all adult ▲ Figure 4 SI metric multipliers.

humans have a mass of 100 kg, simply that their average mass is closer

to 100 than 10. In a similar way, the mass of a sheet of A4 paper may be

3.8 g which, expressed in kg, will be 3.8 × 10 kg. Since 3.8 is closer to

1 than to 10, this makes the order of magnitude of its mass 10 kg. This

suggests that the ratio of adult mass to the mass of a piece of paper (should

10
____ 2 −( 3) 5

you wish to make this comparison)= = 10 = 10 = 100 000. In

3

10

other words, an adult human is 5 orders of magnitude (5powers of 10)

heavier than a sheet of A4 paper.

Estimation

Estimation is a skill that is used by scientists and others in order to

produce a value that is a useable approximation to a true value.

Estimation is closely related to nding an order of magnitude, but may

result in a value that is more precise than the nearest power of 10.

Whenever you measure a length with a ruler calibrated in millimetres

you can usually see the whole number of millimetres but will need to

1
__
estimate to the next mm – you may need a magnifying glass to help

10

you to do this. The same thing is true with most non-digital measuring

instruments.

Similarly, when you need to nd the area under a non-regular curve,

you cannot truly work out the actual area so you will need to nd the

area of a rectangle and estimate how many rectangles there are. Figure5

shows a graph of how the force applied to an object varies with time.

The area under the graph gives the impulse (as you will see in Topic2).

There are 26 complete or nearly complete yellow squares under the

curve and there are further partial squares totalling about four full

squares in all. This gives about 30 full squares under the curve. Each

curve has an area equivalent to 2 N × 1 s = 2 N s. This gives an estimate

of about 60 N s for the total impulse.

7
 Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics
 Jonkin aikaa kotiinpaluunsa jälkeen tuli Naakkve äitinsä luo eräänä
iltana, kun tämä istui kutomatuvassa ompelemassa. Hän veti salvan
kiinni perässään. Sitten hän sanoi, että nyt kun Gaute oli
kahdenkymmenen vuoden vanha ja Ivarkin naimisiin mennessään
tuli täysivaltaiseksi, aikoivat hän ja Bjørgulf jo syksyllä lähteä
pohjoiseen pyytääkseen päästä alokkaina luostariin. Kristiina ei
vastannut erikoisempaa, ja he puhuivat sitten vain siitä, millä tavoin
järjestettäisiin se, mitä vanhimmat veljet nyt tahtoisivat erottaa
pesästä.

Mutta pari päivää myöhemmin kävivät kutsujat Jørundgaardissa —

Skjennen Aasmund pitäisi pojantyttärensä Tordiksen kihlajaiset erään
kunnollisen dovrelaisen talokkaanpojan kanssa.

Naakkve tuli äitinsä luo kutomatupaan sinäkin iltana, ja jälleen hän

salpasi oven jälkeensä. Hän istuutui lieden reunalle ja kaiveli oksalla
hiillosta — Kristiina oli virittänyt pienen tulen, sillä yöt olivat kylmiä
sinä kesänä.

"Ei muuta kuin pitoja ja juhlimista, äiti", sanoi hän naurahtaen.

"Kihlajaiset Rognheimissä ja kihlajaiset Skjennessä, ja sitten tulee
Ivarin häät — kun Tordis ratsastaa morsiussaatossa, en minä taida
olla
mukana — silloin olen kai jo pukenut ylleni luostarivaatteet —"

Kristiina ei vastannut heti. Mutta sitten hän lausui nostamatta

katsettaan ompeluksestaan — se oli Ivarille tuleva juhlanuttu:

"Monet olivat kai luulleet, että siitä tulisi Tordis Gunnarintyttärelle

suru, jos sinä rupeat munkiksi."

"Niin luulin minäkin kerran", virkkoi Naakkve.

 Kristiina antoi ompeluksen vaipua helmaansa. Hän katsoi poikaan
— tämän kasvot olivat sulkeutuneet ja tyynet. Ja hän oli niin kaunis
— tumma tukka su'ittu taaksepäin valkealta otsalta, se kihartui niin
pehmeästi korvien takana ja kaulan solakan, ruskean varren
ympärillä. Hänellä oli säännöllisemmät piirteet kuin isällä — kasvot
olivat leveämmät ja lujemmat, nenä ei ollut niin iso eikä suu niin
pieni, kirkkaat siniset silmät sijaitsivat kauniisti suorien, mustien
kulmakarvain alla — eikä hän kuitenkaan näyttänyt niin kauniilta kuin
Erlend oli ollut. Isän eläimenkaltaista pehmeyttä ja laiskaa suloa,
kulumattoman nuoruuden lumoa ei Naakkvella ollut.

Äiti otti jälleen työn käsiinsä, mutta ei ommellut. Hetken perästä

hän virkkoi, katsoen alas ja silittäen vaatteen reunaa poimulle
neulalla:

"Huomaa, Naakkve, etten vielä ole sanallakaan vastustanut teidän

hurskasta aiettanne. Mutta sinä olet nuori — ja kaiketi tiedät sinä,
joka olet paljon oppineempi kuin minä — että jossain pyhän kirjan
paikassa on kirjoitettuna, että ei sovi miehen kääntyä ja katsoa
taakseen, kun hän kerran on kätensä auraan laskenut."

Ei ilmekään liikahtanut pojan kasvoilla.

"Tiedän, että teillä on ollut mielessä tämä jo hyvin kauan", jatkoi

äiti. "Aina lapsesta saakka. Silloin te ette itse ymmärtäneet, mistä
tulisitte kieltäytymään. Nyt, kun olet tullut miehen ikään — etkö luule
suotavaksi, että koettelisitte vähän kauemmin, onko teillä
kutsumusta. Sinä olet syntynyt ottamaan haltuusi tämän talon ja
tulemaan suvun pääksi —"

"Te rohkenette neuvoa minua nyt?" Naakkve hengähti raskaasti

pari kertaa. Hän nousi seisomaan — yhtäkkiä hän tarttui kiivaasti
rintaansa, repäisi auki nutun ja paidan, niin että äiti näki hänen
paljaan rintansa, missä syntymämerkit, viisi pientä veripunaista tulen
pilkkua, häämöttivät mustassa karvakiherteessä:

"Te luulitte kai, että minä olin liian pieni ymmärtääkseni mitä te
huokailitte itkien ja valittaen, kun suutelitte minua tähän silloin, kun
olin pieni piltti —. Minä en ymmärtänyt sitä silloin, mutta niitä
sanoja, jotka lausuitte, en voinut koskaan unohtaa —.

"Äiti, äiti — oletteko unohtanut, että isä kuoli kurjan kuoleman

ilman rippiä ja pappia! — Ja te uskallatte neuvoa meitä luopumaan!

"Luullakseni me veljekset tiedämme, mistä kieltäydymme —.

Minusta ei näytä suurelta uhrilta, jos minun on menetettävä tämä
talo ja avioliitto — ja sellainen rauha ja onni, jota te ja isä yhdessä
täällä nautitte niin kauan kuin voin muistaa —"

Kristiina pudotti ompeluksensa alas. Kaikki, mitä hän ja Erlend

olivat eläneet — pahat niinkuin hyvätkin — koko muistojen rikkaus
tulvahti hänen mieleensä. Niin vähän siis tiesi tämä lapsi siitä, mistä
hän sanoutui irti. Kaikkine nuoruuden tappeluineen, uhkapeleineen,
ajattelemattomine kauppoineen ja lemmenleikkeineen — ei hän ollut
muuta kuin viaton lapsi.

Naakkve näki kyynelten nousevan äidin silmiin ja huusi:

"Quid mihi et tibi est, mulier —" ["Vaimo, mitä minun on sinun
kanssasi!" Joh. 2, 4.] Kristiina säpsähti, mutta poika jatkoi kiihkeän
liikutuksen vallassa: "Jumala ei kai lausunut noita sanoja siksi, että
hän olisi halveksinut äitiänsä. Mutta hän opetti itse äitiään, puhdasta
ja virheetöntä helmeä, kun tämä tahtoi neuvoa hänelle, miten hänen
oli käytettävä sitä voimaa, jonka hän oli saanut taivaalliselta isältään
eikä lihalliselta äidiltään. — Äiti, te ette saa neuvoa minua tässä —
älkää rohjetko tehdä sitä —"

Kristiina painoi kasvonsa alas rintaansa vasten.

Hetken perästä Naakkve sanoi hyvin hiljaa:

"Oletteko unohtanut, että ajoitte minut pois luotanne —" Hän

vaikeni, ikään kuin ei olisi luottanut omaan ääneensä. Mutta sitten
hän jatkoi jälleen: "Minä tahdoin polvistua viereenne isän
kuolinvuoteen ääreen — mutta te käskitte minun mennä pois. Ettekö
ymmärrä, että sydämeni vaikeroi rinnassa aina kun sitä muistan?"

Kristiina kuiskasi miltei kuulumattomasti:

"Senkö vuoksi sinä olet ollut niin — kylmä — minulle koko ajan
näinä vuosina, sen jälkeen kun tulin leskeksi?"

Poika oli vaiti.

"Minä alan ymmärtää — sitä et sinä ole antanut minulle koskaan

anteeksi, Naakkve —"

Naakkve katsoi syrjään.

"Toisinaan — olen kyllä antanut anteeksi", virkkoi hän heikosti.

"Usein se ei ole varmaankaan tapahtunut —? Naakkve, Naakkve",

huusi äiti katkerasti valittaen, "— luuletko, että minä rakastin
Bjørgulfia vähemmän kuin sinä — olenhan minä hänen äitinsä —
olenhan teidän molempien äiti! Julma sinä olit, kun suljit oven aina
hänen ja minun väliltäni —!"

Naakkven kalpeat kasvot tulivat yhä valkeammiksi:

 "Niin, äiti, minä suljin oven edestäsi. — Julmaa, sanot sinä —.
Jeesus lohduttakoon sinua, sinä et tiedä —" Hänen äänensä vaipui
kuiskaukseksi, ikään kuin pojan voimat olisivat loppuneet: "Minä
luulin, ettet sinä voisi — että meidän täytyisi säästää sinua —"

Hän käännähti äkkiä, meni ovelle ja veti pois salvan. Mutta sitten
hän jäi seisomaan ovelle, selin Kristiinaan. Vihdoin äiti kutsui häntä
hiljaa nimeltä. Silloin hän palasi takaisin ja seisoi äitinsä edessä pää
kumarassa:

"Äiti —. Minä ymmärrän kyllä, ettei tämä ole — helppoa — teille

—"

Äiti laski kätensä pojan olkapäille. Poika kätki kasvonsa hänen

katseeltaan, mutta taivutti päänsä alas ja suuteli äitinsä toista
rannetta. Kristiina muisti, että samoin oli Naakkven isä tehnyt kerran
— hän ei muistanut milloin —.

Äiti silitti poikansa hihaa. Silloin poika kohotti kätensä ja taputti

häntä poskelle. Sitten he istuutuivat ja olivat vähän aikaa vaiti.

"Äiti", sanoi Naakkve hetken kuluttua, tasaisesti ja hiljaa. "Onko

teillä vielä se risti, jonka Orm-veljeni jätti teille?"

"On", sanoi Kristiina, "hän jätti sen pyytäen, etten koskaan eroaisi
siitä."

"Luulen, että jos Orm olisi tiennyt tämän, niin hän olisi suostunut
siihen, että minä saisin sen hänen jälkeensä. Minäkin tulen nyt
jäämään ilman perintöä ja sukua —"

Kristiina otti esiin paitansa alta pienen hopearistin. Naakkve otti

sen vastaan; se oli lämmin äidin rinnasta. Hän suuteli kunnioittavasti
ristin keskellä olevaa pyhäinjäännössäiliötä ja kiinnitti ohuen ketjun
kaulansa ympäri pistäen korun vaatteittensa alle.

"Muistatko Orm-veljeäsi?" kysyi äiti.

"En tiedä. Minusta tuntuu — mutta ehkä se johtuu vain siitä, että
te puhuitte minulle niin paljon hänestä minun pienenä ollessani —"

Naakkve istui vielä jonkin hetken äitiänsä vastapäätä. Sitten hän

nousi:

"Hyvää yötä, äiti!"

"Jumala siunatkoon sinua, Naakkve, hyvää yötä!"

Naakkve meni. Kristiina pani kokoon Ivarin sulhasmekon ja

ompelutarpeensa ja sammutti tulen liedeltä.

"Jumala siunatkoon sinua, Jumala siunatkoon sinua, Naakkve-kulta

—".
Sitten hän puhalsi valon sammuksiin ja poistui vanhasta
rakennuksesta.

*****

Jonkin aikaa myöhemmin Kristiina kohtasi Tordiksen eräässä

talossa kylällä. Talonväki oli sairaana, joten he eivät olleet voineet
korjata heinäänsä, ja nyt tulivat Olavinkillan veljet ja sisaret
auttamaan heitä yhteisvoimin. Illalla lyöttäytyi Kristiina tytön kanssa
yhteen matkaan. Hän käveli hitaasti ja leppoisasti puhellen yhtä ja
toista, ja jonkin ajan kuluttua hän sai puheen sovitetuksi niin, että
Tordis omasta ehdostaan kertoi Naakkven äidille kaiken, mitä pojan
ja hänen välillä oli ollut.
 Hän oli kohdannut Naakkvea heidän kotihaassaan, ja viime
kesänä, kun hän oli heidän karjamajallaan, oli Naakkve ollut hänen
luonaan useita kertoja öisin. Mutta tämä ei ollut milloinkaan yrittänyt
olla liian rohkea häntä kohtaan. Tyttö tiesi hyvin, mitä ihmiset
muuten puhuivat Naakkvesta — häntä ei Naakkve ollut koskaan
loukannut, ei sanoilla eikä käytöksellään. Mutta hän oli maannut
tytön vieressä peitteellä joitakin kertoja, ja he olivat puhelleet
keskenään —. Tyttö oli kysynyt häneltä kerran, aikoiko hän kosia
häntä. Silloin Naakkve vastasi, ettei hän voinut sitä tehdä; hän oli
lupautunut Neitsyt Maarian palvelijaksi. Samaa sanoi Naakkve
hänelle tässä keväällä, kerran kun he puhuttelivat toisiaan. Silloin ei
tyttö tahtonut kauempaa vastustaa isoisänsä ja isänsä tahtoa.

"Pahaksi se olisi koitunut teille molemmille, jos hän olisi rikkonut

lupauksensa ja sinä uhmannut omaisiasi", sanoi Kristiina. Hän seisoi
haravaansa nojaten ja katsoi nuorta neitoa — lempeät ja kauniit,
pyöreät kasvot tuolla lapsella oli, ja raskas vaalea palmikko mitä
kauneinta tukkaa. "Jumala on varmaan suova sinulle onnea. Tordis-
kulta — uljas, kelpo mies hän tuntuu olevan, tuo sinun sulhasesi."

"Minä pidän paljon Haavardista", sanoi tyttö — ja puhkesi sitten

katkeraan itkuun.

Kristiina lohdutti häntä sellaisin sanoin, jotka sopivat vanhan ja

ymmärtäväisen naisen suuhun. Hänen sisässään vaikeroi kaipaus —
hän olisi niin kernaasti halunnut kutsua tuota hyvää, raikasta lasta
tyttärekseen.

*****

Ivarin häiden jälkeen Kristiina viipyi jonkin aikaa Rognheimissä.

Signe Gamalintytär ei ollut kaunis ja näytti varsin vanhalta ja
kuluneelta, mutta hän oli lempeä ja miellyttävä. Hän näytti
rakastavan nuorta aviomiestään kaikesta sydämestään, ja miehensä
äitiä ja veljiä hän piti hyvänä, ikään kuin olisi katsonut heidän olevan
niin paljon hänen yläpuolellaan, ettei hän mitenkään voinut
kunnioittaa ja palvella heitä kylliksi. Kristiinalle oli aivan uutta, että
joku näki vaivaa täyttääkseen hänen toivomuksiaan ja tehdäkseen
hänen olonsa mieluisaksi. Ei edes silloin, kun hän oli rikkaana
rouvana Husabyssä ja hänellä oli joukoittain palvelijoita
käskettävänään, ollut kukaan palvellut häntä sillä tavalla, että olisi
ajatellut perheenemännän mukavuutta tai hyvinvointia. Hän ei ollut
koskaan säästänyt itseään ohjatessaan kaikkia töitä koko
huonekunnan eduksi, eikä kukaan muukaan ollut tullut ajatelleeksi,
että häntä pitäisi säästää. Signen palvelushaluinen huolenpito anopin
viihtymyksestä koko hänen Rognheimissä olonsa aikana teki
Kristiinalle oikein hyvää; hän mielistyi pian Signeen niin suuresti, että
melkein yhtä hartaasti kuin rukoili Jumalaa suomaan onnea Ivarille
hänen avioliitossaan hän rukoili myös, ettei Signelle koskaan tulisi
syytä katua sitä, että oli lahjoittanut itsensä ja kaiken omaisuutensa
niin nuorelle aviomiehelle.

Kohta Mikonmessun jälkeen lähtivät sitten Naakkve ja Bjørgulf

pohjoiseen Trøndelageniin. Muuta ei Kristiina ollut heistä senjälkeen
kuullut kuin että he olivat saapuneet Nidarosiin terveinä ja että
heidät oli otettu alokkaina Tautran veljeskuntaan.

*****

Ja nyt oli Kristiina ollut pian vuoden Jørundgaardissa ainoastaan

kaksi poikaansa luonaan. Mutta hän ihmetteli mielessään, ettei siitä
ollut kauempaa. Sillä sinä päivänä viime syksynä, jona hän
ratsastaen palasi kirkon ohi ja katsoi notkelmaan, missä maat olivat
kylmän usvavaipan verhoamina, niin ettei hän voinut erottaa oman
kartanonsa rakennuksia — hän oli ollut saattamassa molempia
poikiaan Dovrelle — silloin hän ajatteli, että sellaiselta mahtoi tuntua
siitä, joka ratsastaa kotiaan kohti ja tietää, että siellä on pihassa vain
tuhkaa ja kylmiä hiiliä —.

— Nyt, kun hän lähti astelemaan vanhaa polkua kotiin päin

pajanpaikan ohi — tänä vuonna se oli kasvanut melkein umpeen, ja
keltamatarat, kissankellot ja hiirenvirnat pursuivat sille viereiseltä
rehevältä niityltä, — silloin hänestä tuntui melkein, kuin hän olisi
nähnyt siinä oman elämänsä kuvan: säänpurema ja nokinen vanha
liesi, johon ei koskaan enää sytytettäisi tulta; tanner ympärillä oli
täynnään pientä hiilen murskaa, mutta hienoa, lyhyttä ja kiiltävää
ruohoa siirotti kaikkialla yli palopaikan. Ja vanhan ahjon halkeamissa
rehottivat horsmat, jotka kylväytyvät joka paikkaan kasvattaakseen
pitkät kauniinpunaiset kukkatöyhtönsä.
II

Joskus sattui, että kun Kristiina jo oli mennyt levolle, hän heräsi
kartanoon saapuvien ihmisten synnyttämään hälinään. Ylistuvan
ovea jyrisytettiin — hän kuuli Gauten tervehtivän vieraitaan
äänekkäästi ja iloisesti. Palvelusväen oli noustava ylös ja lähdettävä
ulos. Yläpuolella olevassa tuvassa kolisteltiin ja tömisteltiin —
Kristiina erotti Ingridin vihaisen äänen. Niin, hän oli hyvä lapsi, tuo
nuori palvelustyttö, ei suvainnut mitään lähentelyä. Nauravien
nuorten äänten hölinä palkitsi hänen terävät, sukkelat sanansa. Frida
hoilasi — se poloinen ei tullut koskaan sen viisaammaksi; ei ollut
monta vuotta nuorempi kuin Kristiina itse — ja kuitenkin täytyi talon
emännän vielä pitää häntä silmällä —.

Sitten Kristiina käänsi kylkeään ja nukkui.

Gaute oli seuraavana aamuna ylhäällä varhain, kuten hänen

tapansa oli — hän ei ottanut pitempää aamu-unta, vaikka oli
juonutkin illalla. Mutta vieraat eivät tulleet esiin ennen kuin
aamiaiselle. Sitten he jäivät taloon siksi päiväksi — milloin oli
kyseessä kaupanteko, milloin vain ystävyysvierailu. Gaute oli hyvin
vieraanvarainen.
 Kristiina piti huolta siitä, että Gauten vieraita kestittiin parhaalla
tavalla. Hän ei tiennyt itse, että hän hääriessään hymyili hiljaa isänsä
talossa jälleen raikuvalle nuoruuden ja ilonpidon kohinalle. Mutta hän
puhui vähän noiden nuorten miesten kanssa eikä paljon nähnytkään
heitä. Hän näki vain sen, että Gaute oli seuramiehenä iloinen ja
hilpeä.

Gaute Erlendinpoika oli yhtä hyvin suosittu pieneläjien kuin

rikkaitten talollistenkin kesken. Vaikka oikeudenkäynti Erlendin
surmaajia vastaan oli tuottanut suurta onnettomuutta heidän
omaisilleen, niin että oli joukko taloja ja sukuja, joiden ihmiset
tahallaan karttoivat tavata ketään Erlendinpojista, ei Gautella ollut
yhtään vihamiestä.

Sundbun Sigurd-herra oli kiintynyt mitä lämpimimmin nuoreen

sukulaismieheensä. Tämä Kristiinan orpana, jota hän ei ollut koskaan
tavannut, ennen kuin kohtalo toi hänet Erlend Nikulauksenpojan
kuolinvuoteen luo, oli tällöin osoittanut Kristiinalle mitä uskollisinta
sukulaismieltä. Hän viipyi Jørundgaardissa melkein jouluun asti ja
teki kaiken voitavansa auttaakseen leskeä ja isättömiä poikia.
Erlendinpojat osoittivat kiitollisuuttaan soveliaasti ja kauniisti, mutta
ainoastaan Gaute oli liittynyt lähemmin häneen ja oleskellut usein
Sundbussa sen jälkeen.

Kun tämä Ivar Gjeslingin tyttärenpoika kerran kuolisi, joutuisi

kartano kokonaan pois suvusta — hän oli lapseton, ja Haftorinpojat
olivat hänen lähimmät perillisensä. Sigurd-herra oli jokseenkin vanha
ja häntä oli kohdannut se kova kohtalo, että hänen nuori vaimonsa
menetti järkensä ensimmäisessä lapsivuoteessaan. Nyt hän oli
viettänyt lähes neljäkymmentä vuotta tuon hullun vaimon kanssa,
mutta vieläkin hän pistäytyi miltei joka päivä katsomassa, kuinka
tämä voi — vaimo asui eräässä Sundbun parhaista rakennuksista, ja
useita palvelustyttöjä oli yksinomaan häntä palvelemassa. "Tunnetko
minua tänään, Gyrid?" oli miehen tapana kysyä. Toisinaan vaimo ei
vastannut, mutta toisinaan hän sanoi: "Kyllä minä sinut hyvin tunnen
— sinä olet Ysaias ennustaja, joka asuu Brotveitissa Brotveitkollenin
juurella." Vaimo istui aina värttinä käsissään — parhaalla päällä
ollessaan hän kehräsi tasaisen ja hienon langan, mutta kun hänen
laitansa oli huonosti, hän purki omat kehruunsa ja syyti
palvelustyttöjen karttaamat villat ympäri huonetta. Sen jälkeen kun
Gaute oli kertonut äidilleen tämän, otti Kristiina aina orpanansa
vastaan sydämellisen ystävällisesti, milloin tämä sattui taloon
tulemaan. Mutta hän kieltäytyi lähtemästä hänen mukanaan
Sundbuhun — siellä ei hän ollut ollut sitten kuin morsiamena.

Gaute Erlendinpoika oli paljon lyhyempi varreltaan kuin Kristiinan

muut pojat. Ryhdikkään äidin ja pitkien veljiensä joukossa hän näytti
miltei pieneltä, mutta hän oli hyvinkin keskikokoinen. Yleensä näytti
Gaute pöyhistyvän paljon enemmän kaikissa suhteissa nyt, kun
molemmat vanhemmat veljet ja iässä häntä seuraavat kaksoset
olivat poissa — heidän joukossaan hän oli ollut hiljainen olennoltaan.
Paikkakunnalla häntä pidettiin tavattoman kauniina miehenä — hän
olikin kaunis kasvoiltaan. Pellavankeltaisine hiuksineen ja suurine
harmaine silmineen, jotka sijaitsivat hienosti otsan alla, soikeine,
kohtalaisen täyteläisine kasvoineen, raikkaine ihoineen ja kauniine
suineen hän muistutti paljon äidinisäänsä. Pään asento hartioilla oli
kaunis, ja hänellä oli tavattomat voimat hyvinmuodostuneissa,
hiukan suurehkoissa käsissään. Mutta hän oli vähän liian lyhyt
alaruumiiltaan ja länkisäärinen. Sentähden hän aina piti pitkäliepeisiä
vaatteita, milloin ei työn vuoksi ollut suorastaan pakko pitää lyhyttä
mekkoa, vaikka juuri näinä vuosina alettiin yhä enemmän pitää
hienona ja soveliaana, että miehet leikkauttivat juhlavaatteensa
lyhyemmiksi kuin ennen. Talonpojat näkivät tuon muodin laakson
läpi matkustavilla isoisilla. Mutta kun Gaute Erlendinpoika tuli
kirkkoon ja pitoihin jalkoihin ulottuvassa, ompeluksin koristetussa
vihreässä pyhänutussaan, hopeavyö solakalla vyötäröllään ja suuri
oravannahkavuorinen viitta hartiain yli heitettynä, silloin seurasivat
paikkakuntalaiset iloisesti ja suopeasti katseellaan Jørundgaardin
nuorta isäntää. Kädessä oli Gautella aina komea hopeahelainen
tappara, jonka Lauritsa Bjørgulfinpoika oli perinyt apeitaan Ivar
Gjeslingiltä — ja ihmisten mielestä oli kaunista nähdä, että Gaute
Erlendinpoika seurasi edesmenneiden isien jälkiä, niin nuori kuin
olikin, ja noudatti hyviä vanhoja talonpoikaistapoja sekä
pukeutumisessaan että elintavoissaan.

Ja hevosen selässä Gaute oli kaunein mies, mitä ajatella saattaa.

Hän oli mitä rohkein ratsastaja, ja paikkakuntalaiset kerskuivat, ettei
ollut koko Norjanmaassa hevosta, jota heidän Gautensa ei kykenisi
kesyttämään ja käyttämään ratsunaan. Kun hän oli Bergenissä vuosi
sitten, kerrottiin hänen lannistaneen nuoren oriin, jota ei yksikään
mies ennen ollut voinut hallita ja jolla ei kukaan uskaltanut ratsastaa
— Gauten käsissä siitä tuli niin säyseä, että hän ratsasti sillä ilman
satulaa, vain neidon hiusnauha ohjaksina. Mutta kun Kristiina kyseli
pojaltaan tätä asiaa, tämä vain nauroi eikä ruvennut puhumaan siitä.

Että Gaute oli kevytmielinen seurustelussaan naisten kanssa, sen

Kristiina tiesi, ja se pahoitti häntä, mutta hän ajatteli, että
useimmiten kai juuri naiset esiintyivät liian hempeinä tuota kaunista
nuorta miestä kohtaan, ja Gaute oli avomielinen ja altis. Leikkiä ja
lorua kai se oli parhaasta päästä — Gaute ei ottanut sellaisia kovin
painavasti eikä salaillut asioitaan, niinkuin Naakkve oli tehnyt. Hän
tuli itse kertomaan äidilleen, kun oli saanut lapsen erään Sundbussa
asuvan nuoren tytön kanssa — siitä oli nyt kaksi vuotta. Lapsen
äidistä hän oli huolehtinut auliisti antamalla tälle hänen
olosuhteisiinsa katsoen runsaat myötäjäiset, kuuli Kristiina Sigurd-
herralta, ja lapsen aikoi Gaute ottaa luokseen, kun se oli vieroitettu.
Gaute tuntui olevan hyvin mieltynyt pieneen tyttäreensä; hän kävi
aina sitä katsomassa Vaagaassa ollessaan, — se oli mitä suloisin
lapsi, sanoi Gaute ylpeänä, ja hän oli antanut kastaa sen
Magnhildiksi. Kristiinakin oli sitä mieltä, että kun poika kerran oli
tehnyt tekosen, niin oli parasta, että hän otti lapsensa luokseen ja oli
sille uskollisena isänä. Kristiina iloitsikin aika lailla siitä, että saisi
pikku Magnhildin kotiinsa. Mutta lapsi kuolikin vuoden vanhana.
Gaute tuli hyvin murheelliseksi kuullessaan sen, ja Kristiinasta tuntui
haikealta, ettei hän ollut saanut kertaakaan nähdä pientä
pojantytärtään.

Kristiinan oli aina ollut hyvin vaikea nuhdella Gautea. Tämä oli
ollut niin kitulias pienenä ollessaan, ja myöhemminkin hän oli ollut
enemmän riippuvainen äidistään kuin toiset lapset. Ja sitten hän oli
Kristiinan isän näköinen. Ja hän oli ollut niin vakava ja luotettava
lapsena. Totisena ja aikamiesmäisenä hän oli häärinyt äidin mukana
ja tehnyt tälle kaikenlaisia hyväntahtoisia palveluksia, joista hän
lapsellisessa viattomuudessaan arveli äidille olevan paljon hyötyä. Ei,
ankara ei hän ollut koskaan hennonut olla Gautelle — ja jos tämä
teki tyhmyyksiä ajattelemattomuudesta ja ikäkautensa luonnollisesta
yksinkertaisuudesta, niin ei hän tarvinnutkaan koskaan enempää
kuin muutaman lempeän, ojentavan sanan, niin järkevä ja
ajattelevainen oli poika.

Kun Gaute oli kahden vuoden vanha, neuvoi Husabyn kotipappi,

joka ymmärsi erittäin hyvin pikkulasten sairauksia, että hänelle
annettaisiin jälleen äidinmaitoa, kun eivät mitkään muut keinot
auttaneet. Kaksoset olivat silloin vastasyntyneitä, ja Fridalla, joka
imetti Skulea, oli paljon enemmän maitoa kuin lapsi jaksoi syödä.
Mutta tyttö inhosi kituliasta lasta — Gaute oli oudon näköinen isoine
päineen, laihoine, kuihtuneine ruumiineen, ei osannut puhua eikä
pysynyt jaloillaan — ja sitten hän pelkäsi, että poika olisi vaihdokas,
vaikka se oli ollut terve ja kaunis lapsi, kunnes oli saanut taudin
kymmenen kuukauden vanhana. Kuitenkin Frida kieltäytyi ottamasta
Gautea rinnoilleen, ja niin sai Kristiina ottaa hänet itse, ja poika sai
rintaa äidiltään nelivuotiaaksi asti.

Sen jälkeen ei Frida ollut koskaan sietänyt Gautea; aina hän oli
nälvinyt tätä niin paljon kuin äidiltä uskalsi. Frida istui nyt lähinnä
emäntää naistenpenkillä, ja hänellä oli avaimet hallussaan, kun
Kristiina oli poissa kotoa. Hän sanoi isäntäväelle kaikki mitä hänen
päähänsä pisti; Kristiina suvaitsi häntä ja otti hänet huvin kannalta,
vaikka Frida usein oli häijy emännällekin — kuitenkin koetti Kristiina
aina sovittaa ja silittää, kun Frida oli tehnyt tyhmyyksiä tai ollut liian
karkeasuinen. Nyt sisutti Fridaa kovasti se, että Gaute istui
kunniapaikalla ja oli isäntänä talossa. Hän oli pitävinään tätä
pelkkänä poikapahasena, kehui hänen veljiään, mutta eniten
Bjørgulfia ja Skulea, joita hän oli imettänyt, samalla kun pilkkasi
Gauten lyhytkasvuisuutta ja vääriä sääriä. Gaute suhtautui siihen
hyvänlaatuisesti:

"Niin katsopas, Frida, jos vain olisin saanut imeä sinua, niin olisi
minustakin tullut samanlainen jättiläinen kuin veljistäni. Mutta minun
täytyi tyytyä äitini rintaan —" Gaute hymyili Kristiinalle.

Usein kuljeksivat äiti ja poika yhdessä ulkona iltaisin. Monin

paikoin olivat polut maiden poikki niin kapeita, että Kristiinan täytyi
kävellä Gauten jäljessä. Gaute asteli edellä pitkävartinen tappara
kädessään mitä täysivaltaisimpana — äidin täytyi hymyillä hänen
selkänsä takana. Kristiina tunsi vallatonta, nuorekasta halua juosta
Gauten kimppuun takaapäin, puristaa hänet syliinsä, nauraa ja
telmiä hänen kanssaan, niinkuin hän oli joskus tehnyt Gauten ollessa
lapsi.

Joskus he menivät aina pesulaiturille asti joenrantaan, istuivat ja

kuuntelivat, kun virta kohisi vaaleana ja vuolaana illan hämärässä.
Useimmiten he eivät puhelleet paljoa keskenään. Mutta joskus Gaute
kyseli äidiltä tämän seudun ja äidin oman suvun vanhoja asioita.
Kristiina kertoi, mitä oli kuullut ja nähnyt lapsuudessaan. Isää ja
Husabyn aikoja ei koskaan mainittu heidän keskensä sellaisina
iltoina.

"Mutta äiti, te varmaan palellutte siinä istuessanne", sanoi Gaute,

"— on kylmä ilma tänä iltana."

"Niinpä niin — ja ihan kangistunut minä olen tällä kivellä

istumisesta." Kristiinakin nousi seisoalleen. "Minä alan tulla vanhaksi
eukoksi, Gaute hyvä!"

Ylös rinnettä noustessaan hän nojasi toisella kädellään Gauten

olkapäähän.

Lauritsa nukkui kuin tukki sängyssään. Kristiina sytytti pienen

rasvalampun — hänen teki mieli istua vähän nauttien oman mielensä
iltarauhasta. Ja ainahan oli jotakin käsin askarreltavaakin. Hänen
yläpuolellaan kolisteli Gaute jotakin — sitten hän kuuli hänen
nousevan sänkyyn ylistuvassa. Äiti oikaisi hiukan selkäänsä —
hymyili hiukan lampun pientä liekkiä kohti. Hän liikutti huuliaan
heikosti, teki ristinmerkin kasvojensa ja rintansa yli ja eteensä
ilmaan. Sitten hän ryhtyi jälleen ompelukseensa.
 Vanha Bjørn-koira nousi ja pudisteli itseään, ojentautui matalaksi
etukäpälilleen ja haukotteli. Sitten se tassutti lattian poikki emännän
luo. Heti kun tämä taputti sitä, se pani etukäpälänsä hänen
helmaansa — kun emäntä puhutteli sitä ystävällisesti, se nuoli
innokkaasti hänen kasvojaan ja käsiään, heiluttaen häntäänsä. Sitten
se tassutteli takaisin — käänsi päätään ja katsoi emäntään: paha
omatunto vilhui sen pienistä silmistä ja koko sen karheasta
vantterasta ruumiista aina hännännipukkaan asti. Kristiina hymyili
hiljaa eikä ollut näkevinään — silloin koira hyppäsi hänen sänkyynsä
ja kääriytyi kokoon sen jalkopäähän.

Hetken kuluttua Kristiina sammutti lampun, nipisti sydämen

kipinän ja heitti sen rasvaan. Kesäyön valo häämötti ulkona pienen
ruudun takana. Kristiina luki päivän viimeiset rukoukset, riisuutui
hiljaa ja pujahti sänkyyn. Hän pöyhötti pielukset hyvään kuntoon
rinnan ja hartiain alle, ja koira-vanhus laittautui mukavasti hänen
takapuoltaan vasten. Heti sen jälkeen hän nukkui.

*****

Piispa Halvard oli antanut Sira Dagille edustuksensa kylässä, ja

häneltä Gaute osti piispankymmenykset kolmeksi vuodeksi
eteenpäin. Hän osti seudulta myös vuotia ja ruokaa, lähetti tavarat
talvikelillä Raumsdaliin ja edelleen Bergeniin laivoilla keväisin.
Kristiina ei oikein pitänyt näistä pojan hommista — itse hän oli aina
myynyt tavaransa Hamariin, sillä niin olivat tehneet sekä hänen
isänsä että Simon Andreksenpoika. Mutta Gaute oli liittynyt
jonkinlaiseen kauppayhtiöön lankonsa Gerlak Pausin kanssa — ja
Gerlak oli pystyvä kauppamies ja läheistä sukua monille Bergenin
rikkaimmille saksalaisille kauppiaille.
 Erlendin tytär Margret ja hänen miehensä olivat tulleet
Jørundgaardiin isän kuoleman jälkeisenä kesänä; he antoivat suuria
lahjoja kirkolle hänen sielunsa puolesta. Kun Margret oli nuorena
neitona Husabyssä, ei hänen ja äitipuolen välillä vallinnut muuta kuin
kohtalainen ystävyys, eikä hän ollut paljon välittänyt pienistä
velipuolistaan. Nyt hän oli kolmenkymmenen vuoden vanha eikä ollut
saanut lapsia omassa aviossaan; nyt hän osoitti kauniille
täysikasvuisille veljilleen mitä lämpimintä sisarenrakkautta, ja hän sai
aikaan sopimuksen miehensä ja Gauten välillä.

Margret oli vielä kaunis nainen, mutta hän oli tullut niin kookkaaksi
ja paksuksi, ettei Kristiina luullut nähneensä yhtä rehevää
naisihmistä. Mutta sitä useampia hopealevyjä mahtui hänen
vyöhönsä, ja solki niin suuri kuin pieni käsikilpi komeili hyvin
sopivasti hänen leveiden rintojensa keskellä. Hänen painava
ruumiinsa oli aina koristettu kuin mikäkin alttari kalleimmilla kankailla
ja kullatulla metallilla — Gerlak Tiedekeninpoika näytti rakastavan
vaimoaan ylettömästi.

Vuosi sitten oli Gaute vieraillut sisarensa ja lankonsa luona

Bergenissä käräjäaikana keväällä, ja syksyllä hän matkusti tunturien
poikki mukanaan hevoslauma, jonka myi siellä. Se matka oli niin
tuottoisa, että Gaute vannoi tekevänsä samanlaisen tänä syksynä.
Kristiina ajatteli, että pojan oli saatava tahtonsa läpi tässä asiassa.
Jonkin verran isän matkustushalua oli kai Gautenkin veressä — hän
asettuisi kyllä tultuaan vanhemmaksi. Kun äiti näki Gauten hyörivän
kipeänä halusta päästä lähtemään, hoputti hän tätä itsekin — viime
vuonna oli Gauten täytynyt palata tunturien yli täyden talven
vallitessa.
 Niin lähti Gaute matkalle kauniina päivänpaisteisena aamuna kohta
Pärttylinmessun jälkeen. Silloin oli pukkien teurastus — ja koko
kartano haisi keitetylle pukinlihalle. Ihmiset olivat kylläisiä ja iloisia;
koko kesänä eivät he olleet maistaneet tuoretta lihaa muulloin kuin
suurimpina messupäivinä, mutta nyt he saivat voimakasta lihaa ja
rasvaista, ruokaisaa keittoa sekä aamiaiseksi että illalliseksi monina
päivinä. Kristiina oli raukeana ja hyvällä tuulella vuoden
ensimmäisen, suurteurastuksen ja makkaranteon jälkeen
seisoessaan valtatiellä ja huiskuttaessaan pääliinansa liepeellä
Gautelle lähtiäisiksi. Se oli kaunista nähdä — oivallisia hevosia,
reippaita nuoria miehiä, jotka ratsastivat välkkyvin asein ja helkkyvin
valjain; kävi aika pyrinä, kun he tulivat korkealle sillalle. Gaute
kääntyi satulassaan ja huiskutti vastaan hatullaan, ja Kristiina
huiskutti takaisin päästäen pienen hurjan ilon ja ylpeyden
huudahduksen.

*****

Kohta talviyön jälkeen muuttui sää, tuoden sadetta ja räntää

kylään, myrskyä ja lunta tuntureille. Kristiina oli hieman levoton
Gauten puolesta, joka ei ollut vielä palannut. Mutta kuitenkaan ei
hän ollut koskaan niin peloissaan tämän vuoksi kuin oli ollut toisten
vuoksi — hän uskoi tämän pojan hyvään onneen.

Viikkoa myöhemmin tuli Kristiina navetasta myöhään illalla ja

huomasi silloin joitakin ratsumiehiä pihaveräjällä. Sumu aaltoili kuin
valkea savu kalvolyhdyn edessä, joka hänellä oli kädessään — hän
meni sateessa pihan yli nahkapukuisten miesten tummaa ryhmää
vastaan: mahtoikohan se olla Gaute — oli luonnotonta odottaa
vierasta väkeä niin myöhään —.
 Silloin hän tunsi etumaisen ratsumiehen Sundbun Sigurd-herraksi
— tämä laskeutui ratsun selästä hiukan raskasliikkeisesti ja
ukkomaisesti.

"Minä tuon uutisia Gautelta, Kristiina", sanoi ritari, kun he olivat

tervehtineet toisiaan. "Hän tuli Sundbuhun eilen —"

Ulkona oli niin pimeä, ettei Kristiina voinut erottaa hänen

ilmettään. Mutta hänen äänensä oli niin omituinen. Ja lähtiessään
menemään tuvan ovea kohti hän käski miestensä seurata Kristiinan
tallipoikaa miestentupaan. Kristiina alkoi pelätä, kun hän ei sanonut
enempää, mutta kysyi varsin levollisesti, kun he seisoivat kahden
tuvassa:

"Millaisia uutisia ne sitten ovat, hyvä sukulainen? Onko hän sairas,

kun ei hän itse tullut kotiin sinun mukanasi?"

"Ei, Gaute on niin terve, etten ole koskaan nähnyt häntä

terveempänä.
Mutta hänen seurueensa oli väsynyt —"

Sigurd-herra puhalsi Kristiinan ojentaman olutkannun

vaahtokukkuraan, joi ja kehui olutta.

"Hyvää on sille tarjottava, joka tuo hyviä uutisia", sanoi emäntä

hymyillen.

"Enpä tiedä mitä sanot sitten, kun olet kuullut uutiseni loppuun",
virkkoi Sigurd-herra hämillään. "Hän ei tullut yksinään tällä kertaa,
tuo sinun poikasi —"

Kristiina seisoi odottaen.

 "Hänellä on mukanaan — niin, se on Hovlandin Helgen tytär —
hän on tainnut ottaa tämän — tämän neidon — tainnut ottaa hänet
väkisin isän luota —"

Kristiina ei sanonut vielä mitään. Mutta hän istuutui penkille

Sigurdia vastapäätä. Hänen suunsa oli kapea ja kiinnipuristunut.

"Gaute pyysi minua tulemaan tänne — hän pelkäsi kai, ettet sinä
pitäisi tästä. Hän pyysi sanomaan sinulle tämän — ja nyt olen sen
tehnyt", lopetti Sigurd-herra heikosti.

"Sinun pitää sanoa kaikki mitä tiedät tästä asiasta, Sigurd", pyysi
Kristiina tyynesti.

Sigurd-herra teki niin — epäselvästi ja koukerrellen, puhuen

laveasti sinne ja tänne. Hän näytti olevan itse hyvin kauhistunut
Gauten teosta. Mutta Kristiina sai selville hänen kertomuksestaan,
että Gaute oli tavannut tyttöä Bergenissä viime vuonna. Tytön nimi
oli Jofrid — ei, kihlattu hän ei ollut. Mutta Gaute oli kai ymmärtänyt,
ettei hyödyttäisi puhua tytöstä tämän omaisille — Hovlandin Helge
oli suurrikas, sukua, joka käytti itsestään Duk-nimeä ja omisti
maatiloja enimmäkseen Vossissa. Silloin oli paholainen houkutellut
nämä nuoret —. Sigurd-herra kyhni vaatteitaan ja kynsi päätään
aivan kuin olisi ollut täissä yltyleensä.

Sitten kesällä — kun Kristiina luuli Gauten olevan Sundbussa

metsästämässä Sigurd-herran kanssa tunturilaitumen kahta
petokarhua — silloin hän oli matkustanut tunturin yli Sogniin —
Jofrid oli siellä naimisissa olevan sisarensa luona; Helgellä oli kolme
tytärtä eikä yhtään poikaa. Sigurd ähkyi tuskasta — hän oli luvannut
Gautelle olla vaiti siitä. Hän oli kyllä tiennyt, että poika aikoi tyttöä
tapaamaan, mutta ei ollut osannut uneksiakaan, että Gautella oli niin
mielettömiä tuumia.

"Niin, kyllä kai poikani saa tämän kalliisti maksaa", sanoi Kristiina.
Hänen kasvonsa olivat jäykät ja tyynet.

Sigurd sanoi, että nythän oli talvi tulossa jo todenteolla — tiet

kävivät vaikeasti kuljettaviksi. Ja kun hovlandilaiset saivat aikaa
ajatella asioita, niin ehkä he huomaisivat parhaaksi, että Gaute saa
Jofridin omaisten suostumuksella — kun tyttö nyt jo oli hänen.

"Mutta jos he eivät tulekaan sille mielelle — vaan vaativat kostoa

naisenryöstöstä?"

Sigurd-herra vääntelehti ja kynsi itseään entistä pahemmin:

"Se on kai sakoilla sovittamaton asia", hän sanoi hiljaa. "En tiedä
niin tarkoin —"

Kristiina oli vaiti. Silloin jatkoi Sigurd-herra rukoilevalla äänellä:

"Gaute sanoi — hän arveli, että sinä ottaisit heidät suopeasti

vastaan. Hän sanoi, ettet sinä vielä ole niin vanha, että olisit
unohtanut — niin, hän tarkoitti, että sinäkin sait sen miehen, jota
itse halusit, ymmärrätkö?"

Kristiina nyökäytti päätään.

"Neito on kaunein lapsi mitä ikänäni olen nähnyt, Kristiina", sanoi

Sigurd hartaasti; hänen silmänsä kostuivat. "Paha on, että perkele on
houkutellut Gauten tähän tihutekoon — mutta tahdothan sentään
ottaa nuo lapsiraukat ystävällisesti vastaan?"
 Kristiina nyökkäsi jälleen.

*****

Seutu oli lionneena, hailakkana ja tummana ryöppyävien

sadekuurojen alla, kun Gaute seuraavana päivänä iltapuolella ratsasti
pihaan.

Kristiina tunsi kylmän hien kihoavan otsalleen nojautuessaan

ulkona ovenkamanaan — siellä seisoi Gaute nostaen mustaan
huppuviittaan puetun naisen alas hevosen selästä. Nainen oli pieni
varreltaan, ulottui miestä tuskin olkapäihin. Gaute aikoi ottaa häntä
kädestä ja taluttaa hänet esiin — silloin nainen työnsi hänet syrjään
ja meni yksin Kristiinaa vastaan. Gautelle tuli kiire tervehtimään
talonmiehiä ja antamaan käskyjä mukanaan olleille miehille. Kun hän
jälleen katsoi molempiin ovella olijoihin päin, seisoi Kristiina pitäen
vierasta tyttöä molemmista käsistä. Gaute juoksi sinne päin iloinen
tervehdys huulillaan. Eteisessä otti Sigurd-herra häntä olkapäästä,
taputti häntä isällisesti, ähki ja puhkui kestämästään jännityksestä.

Kristiina oli aivan yllättynyt, kun tyttö kohotti kasvonsa, jotka olivat
niin valkoiset ja suloiset likomärässä viitanhupussa — ja hän oli niin
tuiki nuori ja lapsellisen pieni. Kun vieras sanoi:

"Tervetulon toivotusta en odotakaan teiltä, Gauten äiti — mutta

nyt ovat kaikki ovet minulta suljetut paitsi tämä. Jos tahdotte sietää
minua tässä talossa, emäntä, niin en ole unohtava, että tulin tänne
ilman tavaraa ja ilman kunniaa, mutta vilpittömästi tahtoen palvella
teitä ja Gautea, herraani —"

— niin oli Kristiina ottanut tyttöä molemmista käsistä ennen kuin

itsekään arvasi:
 "Jumala antakoon anteeksi pojalleni, mitä hän on rikkonut sinua
vastaan, kaunis lapseni — tule sisään, Jofrid — Jumala auttakoon
teitä, niin totta kuin minä tahdon auttaa sinua parhaani mukaan!"

Heti jälkeenpäin hänestä tuntui, että hän oli tullut ottaneeksi kovin
lämpimästi vastaan tämän naisen, jota hän ei tuntenut. Mutta nyt oli
Jofrid ottanut päällysvaatteet yltään. Hänen raskas, vedensinisestä,
kotikutoisesta sarasta tehty talvipukunsa oli likomärkä helmasta ja
olkapäiltä aivan kastunut viitan läpi. Ja tuossa lapsellisen nuoressa
tytössä oli lempeää, surunvoittoista arvokkuutta — hän piti pienen
mustatukkaisen päänsä miellyttävästi taivutettuna, kaksi paksua
pikimustaa palmikkoa ulottui alapuolelle hänen vyötäistensä. Kristiina
tarttui lempeästi Jofridin käteen ja talutti hänet lämpimimmälle
paikalle uuninvieruspenkille: "Varmaan sinua palelee?"

Gaute tuli ja otti äidin kiihkeästi syliinsä:

"Äiti — niin on käyvä kuin on säädetty — oletko nähnyt niin

suloista neitoa kuin minun Jofridini? Hänet minun täytyi saada,
maksoi se minulle mitä hyvänsä — ja tahdotteko olla hänelle lempeä,
rakas äiti-kultaseni —"

Suloinen oli Jofrid Helgentytär — Kristiinan täytyi katsoa häneen

tuon tuostakin. Hän oli lyhyt varreltaan, leveä hartioista ja lanteilta,
mutta pyöreä ja hyvin muodostunut. Ja hänen ihonsa näytti niin
pehmeältä ja puhtaalta, että hän oli kaunis, vaikka hän oli
kasvoiltaan aivan valkoinen. Lyhyet ja leveät kasvojenpiirteet hänellä
oli, mutta posket ja leuan laaja, voimakas kaari tekivät nekin
kauniiksi, ja hänellä oli pitkä, kapeahuulinen ja heleänpunainen suu
ja tasaiset pienet hampaat, jotka muistuttivat lapsen maitohampaita.
Ja kun hän kohotti raskaat silmäluomensa, niin olivat hänen kirkkaat,
harmaanvihreät silmänsä kuin loistavat tähdet pitkien mustien
silmäripsien alla. — Musta tukka, vaaleat silmät — se oli Kristiinan
mielestä ollut kauneinta mitä hän oli tiennyt siitä saakka kun hän
ensi kerran näki Erlendin — sellaiset oli useimmilla hänen omilla
kauniilla pojillaan —.

Kristiina vei Jofridin istumaan rinnalleen naistenpenkille. Vieras

istui hienona ja kainona oudon talonväen joukossa, söi vähän ja
punastui heleästi aina kun Gaute aterian aikana joi hänen
terveydekseen.

Gaute punoitti ylpeydestä ja levottomasta onnesta istuessaan

kunniatuolissaan. Pojan kotiintulon kunniaksi oli Kristiina pannut
täksi illaksi liinan pöydälle ja asettanut sille kaksi vahakynttilää, jotka
olivat kullatusta vaskesta tehdyissä kynttiläjaloissa. Gaute ja Sigurd-
herra joivat toistensa terveydeksi tuon tuostakin, ja vanha herra tuli
yhä liikuttuneemmaksi, pani käsivartensa Gauten hartioille ja lupasi
puhua hänen asiansa puolesta rikkaille sukulaisilleen, vieläpä itse
Maunu-kuninkaalle — hän kyllä saisi aikaan sovinnon hänen ja tytön
loukattujen omaisten välille. Sigurd Eldjarnilla itsellään ei ollut
ainoatakaan vihamiestä — hänen isänsä riitaisa luonne ja hänen oma
kova onnensa vaimonsa suhteen ne olivat tehneet hänet niin
yksinäiseksi.

Lopuksi hypähti Gaute ylös juomasarvi kädessään. Kuinka kaunis

hän on, ajatteli Kristiina — ja kuinka isän kaltainen! Tuollaiseksi oli
Kristiinan isäkin tullut alkuhumalassa — noin elämäniloa säteileväksi,
sorjaksi ja raikkaaksi —.

"Nyt on minun ja tämän naisen, Jofrid Helgentyttären, käynyt niin,

että me vietämme tupaantuliaisemme tänään, ja häitämme saamme
juoda sitten, jos Jumala meille sen onnen suo. Sinua, Sigurd,
kiitämme uskollisesta sukulaismielestä, ja teitä, äiti, siitä, että otitte
meidät vastaan niinkuin uskolliselta äidinsydämeltänne odotinkin —
niinkuin me veljet usein puhuimmekin keskenämme, että te olette
mielestämme ylevämielisin nainen ja hellin äiti. Sentähden pyydän
teitä tekemään meille sen kunnian, että itse valmistatte
morsiusvuoteemme niin juhlalliseksi ja kauniiksi, että voin ilman
häpeää pyytää Jofridia nukkumaan siinä kanssani, ja että te itse
saatatte Jofridin ylistupaan, jotta hän voi tulla vuoteeseen niin
soveliaalla tavalla kuin suinkin, kun ei hänellä ole äitiä elossa taikka
sukulaisnaisia täällä —"

Sigurd-herrakin oli nyt juopunut, hän remahti nauruun:

"— Tehän nukuitte yhdessä minun ylistuvassani — en saattanut

muuta, luulin teidän maanneen samassa sängyssä jo ennenkin —"

Gaute ravisti ylimielisesti kultaista tukkaansa:

"Niin, sukulainen — mutta tämä on ensi yö, jonka Jofrid tulee

nukkumaan minun käsivarrellani täällä omassa talossaan — jos
Jumala suo.

"Mutta teitä, hyvä väki, minä pyydän juomaan ja pitämään iloa

tänä iltana — nyt olette nähneet hänet, joka on tuleva minun
emännäkseni Jørundgaardiin — hän tahi ei kukaan nainen, sen
sanon Herramme Jumalan ja oman kristillisen uskoni nimessä. Minä
odotan, että te kunnioitatte häntä kaikki, sekä miehet että naiset, ja
minä odotan teiltä, taloni miehet, että autatte minua suojelemaan ja
puolustamaan häntä niinkuin miesten sopii."

Gauten puhetta seuranneen melun ja huutojen pauhinassa nousi

Kristiina hiljaa pöydästä ja kuiskasi Ingridiä tulemaan hänen
mukanaan ylistupaan.
 Lauritsa Bjørgulfinpojan komea ylisparvi oli joutunut huonoon
kuntoon niinä vuosina, joina Erlendinpojat olivat siinä asustaneet.
Kristiina ei ollut tahtonut uhrata enemmän kuin välttämättömimmän
määrän karkeita sänky vaatteita ja irtaimistoa huolettomien poikien
käytettäväksi, ja hän antoi harvoin siivota huonetta, koska se ei
maksanut vaivaa. Gaute ja hänen ystävänsä vetivät sisään likaa ja
roskaa yhtä pian kuin hän sai sen lakaistuksi ulos. Huoneeseen oli
tarttunut lähtemättömästi haju miesväestä, joka tulee sisään ja
heittäytyy sänkyihin märkänä ja hikisenä ja metsän ja karjatarhan
tahraamana, sekä tallin ja nahan ja märkien koirien haju.

Nyt lakaisivat ja siivosivat Kristiina ja palvelustyttö täyttä vauhtia

niin hyvin kuin voivat, emäntä kantoi sisään hienot sänkyvaatteet,
matot ja pielukset, savusti katajalla, ja pienelle pöydälle hän asetti
hopeapikarin ynnä viimeisen viinitilkan, mikä hänellä oli talossa,
vehnäsämpylän ynnä pronssijalustassa olevan vahakynttilän, ja siirsi
sen vuoteen viereen. Nyt oli huoneessa niin hienoa kuin hän voi
saada aikaan niin lyhyessä ajassa.

Lautaseinällä komeroa vasten riippui aseita — Erlendin raskas

kahdenkäden lyömämiekka ja pienempi miekka, jota hän tavallisesti
piti mukanaan, kirvesmiehen piiluja ja halkokirveitä — Bjørgulfin ja
Naakkven veistokirveetkin olivat siinä vielä. Siinä oli myös kaksi
pientä kirvestä, joita pojat harvoin käyttivät, koska ne heidän
mielestään olivat liian keveitä — mutta niillä oli Kristiinan isä
veistellyt ja muovaillut kaikenlaisia teoksia niin näppärästi ja
varmasti, ettei hänen tarvinnut käyttää puukkoa ja talttaa muuta
kuin viimeiseen siloitteluun. Kristiina kantoi kirveet komeroon ja kätki
ne Erlendin arkkuun, missä oli hänen verinen paitansa ynnä se
kirves, joka oli ollut hänen kädessään silloin kun hän sai
surmanhaavansa.
 Nauraen pyysi Gaute, että Lauritsa valaisisi morsiamelle tietä
ylisparveen. Poika tuli sekä hämilleen että ylpeäksi. Kristiina näki,
että Lauritsa ymmärsi kyllä nämä veljen laittomat häät vaaralliseksi
leikiksi, mutta tapahtuman merkillisyys kiihotti ja nostatti hänen
mieltään — hän katseli säihkyvin silmin Gautea ja tämän suloista
vaimoa.

Ylisparven portailla tuuli sammutti valon. Jofrid sanoi Kristiinalle:

"Gauten ei olisi pitänyt pyytää teiltä tätä, vaikka olikin juovuksissa

— älkää tulko mukanani pitemmälle, emäntä. Älkää pelätkö minun
unohtavan, että olen vietelty nainen, omaisteni neuvoista irti
riistäytynyt."

"En minä ole liian hyvä sinua palvelemaan", virkkoi Kristiina,

"siihen asti kunnes poikani on sovittanut syntinsä sinua vastaan ja
sinä voit kutsua minua anopiksesi laillisesti. Istu tähän, niin kampaan
tukkasi — verrattoman kaunis tukka sinulla onkin, lapsi."

Mutta kun talonväki oli mennyt levolle ja Kristiina makasi

sängyssään, tunsi hän jälleen jonkinlaista levottomuutta — aivan
arvaamatta hän oli tullut sanoneeksi tuolle Jofridille enemmän kuin
hän tiesi tarkoittavansa — vielä. Mutta hän oli niin nuori — ja hän
antoi niin selvästi nähdä, ettei hän tahtonut saada parempaa
kohtelua kuin oli ansainnut — olihan hän kunnian ja kuuliaisuuden
tieltä karannut lapsi.

Sellaiselta siis näytti se — kun ihmiset antoivat morsiussaaton ja

tupaantulon tapahtua ennen häitä. Kristiina huokasi — kerran hän oli
itsekin ollut halukas uskaltamaan senkin Erlendin vuoksi — mutta
hän ei tiennyt olisiko rohjennut, jos Erlendin äiti olisi ollut
Husabyssä. Ei, ei, hänen ei pitänyt tehdä tätä pahemmaksi lapselle,
joka oli tuolla ylhäällä —.

Sigurd-herra kompuroi vielä ympäriinsä huoneessa — hänen oli

nukuttava Lauritsan kanssa — jokseenkin liikutettuna, mutta
vilpittömän hyväätarkoittavasti hän puheli molemmista nuorista —
hän ei tulisi säästämään mitään auttaakseen heidät hyvään
päätökseen tässä uhkapelissä —

Seuraavana päivänä näytti Jofrid Gauten äidille, mitä hän oli

tuonut mukanaan taloon — kaksi nahkasäkkiä vaatteita; pienessä
norsunluisessa lippaassa hänellä oli korunsa. Niinkuin olisi lukenut
Kristiinan ajatukset sanoi Jofrid, että kaikki tämä oli hänen omaa
omaisuuttaan, jonka hän oli saanut käytettäväkseen — lahjoja ja
perintöä, enimmäkseen äidiltä; hän ei ollut ottanut mitään isältään.

Kristiina istui surullisena käsi poskella. Se yö ammoisia aikoja

sitten, jolloin hän itse oli koonnut kultansa lippaaseen karatakseen
kotoaan — enin osa siitä, mitä hän oli pannut kokoon, oli lahjoja
niiltä vanhemmilta, jotka hän oli häväissyt salaa ja joita hän nyt aikoi
loukata ja murehduttaa julkisesti —.

— Mutta jos tuo oli Jofridin omaa ja hänen äidinperintönsä vain

koruissa, niin täytyi hänen olla upporikkaasta kodista. Kristiina olisi
arvioinut tässä näkemänsä tavarat yli kolmenkymmenen
hopeanaulan arvoisiksi — jo yksin tulipunainen hame valkoisine
nahkareunuksineen ja hopeakoristeineen ynnä siihen kuuluva
silkkivuorinen viitta olivat varmaankin maksaneet kymmenen,
kaksitoista naulaa. Jos tytön isä suostuisi sopimaan Gauten kanssa,
niin olisivat asiat hyvin — mutta Gautea ei voinut mitenkään lukea
tasavertaiseksi pariksi tälle tytölle. Ja jos Helge tahtoi rangaista
Gautea niin ankarasti kuin hän saattoi ja kykeni, niin näytti asia
mustalta.

"Tätä sormusta", sanoi Jofrid, "piti äitini aina sormessaan — jos te

tahdotte ottaa sen vastaan, emäntä, niin silloin tiedän, ettette
tuomitse minua niin ankarasti kuin hyvältä ja korkeasukuiselta
naiselta voisi odottaa."

"No silloin saan kai minä koettaa olla sinulle äidin sijassa", sanoi
Kristiina hymyillen ja pisti sormuksen sormeensa. Se oli pieni
hopeasormus, jossa oli kaunis valkoinen agaatti, ja Kristiina ajatteli,
että tyttö varmaan piti sitä erittäin kallisarvoisena, koska se oli
muisto hänen äidistään. "Minun on kai annettava sinulle vastalahja,
arvaan minä." — Hän nouti lippaansa ja haki esiin safiireilla
koristetun kultasormuksen. "Tämän sormuksen pani pojan isä
vuoteelleni, kun olin synnyttänyt Gauten maailmaan."

Jofrid otti sen vastaan kädelle suudellen. "Mutta muuten olin

ajatellut pyytää toista vastalahjaa — äiti —", hän sanoi suloisesti
hymyillen. "Älkää pelätkö, että Gaute on tuonut kotiin laiskan tai
kelvottoman naisen. Mutta minulla ei ole yhtään sopivaa työpukua.
Antakaa minulle joku vanha puku ja sallikaa minun ryhtyä auttamaan
teitä; ehkä alatte sitten pitää minusta enemmän kuin on
otaksuttavaa nyt —."

Mutta nyt täytyi Kristiinan näyttää nuoremmalle mitä hänellä oli

arkuissaan, ja Jofrid kehui niin ymmärtävästi kaikkia Kristiinan
kauniita käsitöitä, että tämä lahjoitti hänelle yhtä ja toista — kaksi
pellavalakanaa silkistä virkatuin välipitsein, sinikirjaisen pyyhinliinan,
neliniitisen verholiinan ja vihdoin pitkän seinäverhon, johon oli
kirjailtu haukkametsästys: "Näiden esineiden en soisi joutuvan pois
tästä talosta — ja Jumalan ja Pyhän Neitsyen avulla tulee tämä talo
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookname.com