Get the full ebook with Bonus Features for a Better Reading Experience on ebookmeta.

com

Algebra II All-in-One For Dummies Mary Jane

Sterling

https://ebookmeta.com/product/algebra-ii-all-in-one-for-
dummies-mary-jane-sterling/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookmeta.com

This book comes with access to more content online.
Quiz yourself, track your progress,
and improve your grade!

Register your book or ebook at

www.dummies.com/go/getaccess.
Select your product, and then follow the prompts
to validate your purchase.
You’ll receive an email with your PIN and instructions.
Algebra II
ALL-IN-ONE

by Mary Jane Sterling

Algebra II All-in-One For Dummies®
Published by: John Wiley & Sons, Inc., 111 River Street, Hoboken, NJ 07030-5774, www.wiley.com

Copyright © 2022 by John Wiley & Sons, Inc., Hoboken, New Jersey

Published simultaneously in Canada

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system or transmitted in any form or by any means,
electronic, mechanical, photocopying, recording, scanning or otherwise, except as permitted under Sections 107 or 108 of
the 1976 United States Copyright Act, without the prior written permission of the Publisher. Requests to the Publisher for
permission should be addressed to the Permissions Department, John Wiley & Sons, Inc., 111 River Street, Hoboken, NJ 07030,
(201) 748-6011, fax (201) 748-6008, or online at http://www.wiley.com/go/permissions.

Trademarks: Wiley, For Dummies, the Dummies Man logo, Dummies.com, Making Everything Easier, and related trade dress
are trademarks or registered trademarks of John Wiley & Sons, Inc., and may not be used without written permission. All other
trademarks are the property of their respective owners. John Wiley & Sons, Inc., is not associated with any product or vendor
mentioned in this book.

LIMIT OF LIABILITY/DISCLAIMER OF WARRANTY: WHILE THE PUBLISHER AND AUTHORS HAVE USED THEIR BEST EFFORTS
IN PREPARING THIS WORK, THEY MAKE NO REPRESENTATIONS OR WARRANTIES WITH RESPECT TO THE ACCURACY
OR COMPLETENESS OF THE CONTENTS OF THIS WORK AND SPECIFICALLY DISCLAIM ALL WARRANTIES, INCLUDING
WITHOUT LIMITATION ANY IMPLIED WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR A PARTICULAR PURPOSE. NO
WARRANTY MAY BE CREATED OR EXTENDED BY SALES REPRESENTATIVES, WRITTEN SALES MATERIALS OR PROMOTIONAL
STATEMENTS FOR THIS WORK. THE FACT THAT AN ORGANIZATION, WEBSITE, OR PRODUCT IS REFERRED TO IN THIS
WORK AS A CITATION AND/OR POTENTIAL SOURCE OF FURTHER INFORMATION DOES NOT MEAN THAT THE PUBLISHER
AND AUTHORS ENDORSE THE INFORMATION OR SERVICES THE ORGANIZATION, WEBSITE, OR PRODUCT MAY PROVIDE
OR RECOMMENDATIONS IT MAY MAKE. THIS WORK IS SOLD WITH THE UNDERSTANDING THAT THE PUBLISHER IS NOT
ENGAGED IN RENDERING PROFESSIONAL SERVICES. THE ADVICE AND STRATEGIES CONTAINED HEREIN MAY NOT BE
SUITABLE FOR YOUR SITUATION. YOU SHOULD CONSULT WITH A SPECIALIST WHERE APPROPRIATE. FURTHER, READERS
SHOULD BE AWARE THAT WEBSITES LISTED IN THIS WORK MAY HAVE CHANGED OR DISAPPEARED BETWEEN WHEN
THIS WORK WAS WRITTEN AND WHEN IT IS READ. NEITHER THE PUBLISHER NOR AUTHORS SHALL BE LIABLE FOR
ANY LOSS OF PROFIT OR ANY OTHER COMMERCIAL DAMAGES, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO SPECIAL, INCIDENTAL,
CONSEQUENTIAL, OR OTHER DAMAGES.

For general information on our other products and services, please contact our Customer Care Department within the U.S.
at 877-762-2974, outside the U.S. at 317-572-3993, or fax 317-572-4002. For technical support, please visit https://hub.
wiley.com/community/support/dummies.
Wiley publishes in a variety of print and electronic formats and by print-on-demand. Some material included with standard
print versions of this book may not be included in e-books or in print-on-demand. If this book refers to media such as a CD or
DVD that is not included in the version you purchased, you may download this material at http://booksupport.wiley.com.
For more information about Wiley products, visit www.wiley.com.

Library of Congress Control Number: 2022940643

ISBN 978-1-119-89626-5 (pbk); ISBN 978-1-119-89627-2 (ebk); ISBN 978-1-119-89628-9 (ebk)

Contents at a Glance
Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

Part 1: Getting to First Base with the Basics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5

CHAPTER 1: Beginning at the Beginning of Algebra. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
CHAPTER 2: Taking on Linear Equations and Inequalities. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
CHAPTER 3: Handling Quadratic and Other Polynomial Equations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
CHAPTER 4: Controlling Quadratic and Rational Inequalities. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
CHAPTER 5: Soothing the Rational, the Radical, and the Negative. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109
CHAPTER 6: Giving Graphing a Gander. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 139

Part 2: Figuring on Functions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 171

CHAPTER 7: Formulating Functions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173
CHAPTER 8: Specializing in Quadratic Functions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 201
CHAPTER 9: Plugging In Polynomials. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 229
CHAPTER 10: Acting Rationally with Functions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 271
CHAPTER 11: Exploring Exponential and Logarithmic Functions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 303
CHAPTER 12: Transforming and Critiquing Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 343

Part 3: Using Conics and Systems of Equations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 365

CHAPTER 13: Slicing the Way You Like It: Conic Sections. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 367
CHAPTER 14: Solving Systems of Linear Equations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 405
CHAPTER 15: Solving Systems of Nonlinear Equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 435
CHAPTER 16: Solving Systems of Inequalities. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .455

Part 4: Making Lists and Checking for Imaginary Numbers . . . . . . . 473

CHAPTER 17: Getting More Complex with Imaginary Numbers. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 475
CHAPTER 18: Making Moves with Matrices. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 493
CHAPTER 19: Seeking Out Sequences and Series. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 521
CHAPTER 20: Everything You Wanted to Know about Sets and Counting . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 545

Part 5: Applying Known Formulas. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 575

CHAPTER 21: Manipulating Formulas . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 577
CHAPTER 22: Taking on Applications. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 597

Index. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 613
Table of Contents
INTRODUCTION. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
About This Book. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
Foolish Assumptions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
Icons Used in This Book . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
Beyond the Book. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
Where to Go from Here . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4

PART 1: GETTING TO FIRST BASE WITH THE BASICS. . . . . . . . . . . . . . . . 5

CHAPTER 1: Beginning at the Beginning of Algebra. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7

Following the Order of Operations and Other Properties. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
Ordering your operations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
Examining various properties . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
Specializing in Products and “FOIL”. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
First-Outer-Inner-Last . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
Raising binomials to powers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
Expounding on Exponential Rules. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
Multiplying and dividing exponents . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
Getting to the roots of exponents. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
Raising or lowering the roof with exponents. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
Making nice with negative exponents. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
Taking On Special Operators. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
Working with absolute value . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
Doing great with the greatest integer function. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
Getting the facts with factorial. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
Simplifying Radical Expressions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
Factoring in Some Factoring Techniques. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
Factoring two terms. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
Taking on three terms. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
Factoring four or more terms by grouping . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
Practice Questions Answers and Explanations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29
Whaddya Know? Chapter 1 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32
Answers to Chapter 1 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33

CHAPTER 2: Taking on Linear Equations and Inequalities. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35

Variables on the Side: Solving Linear Equations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
Tackling basic linear equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
Clearing out the grouping symbols. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37
Making Fractional Terms More Manageable. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38
Solving for a Variable. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39
Making Linear Inequalities More Equitable. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41
Solving linear inequalities. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41
Introducing interval notation. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43
Compounding the Situation with Compound Statements . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44

Table of Contents vii

 Dealing with Linear Absolute Value Equations and Inequalities. . . . . . . . . . . . . . . . . 46
Being absolutely fair with equations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46
Seeing through absolute value inequality . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47
Practice Questions Answers and Explanations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
Whaddya Know? Chapter 2 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54
Answers to Chapter 2 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55

CHAPTER 3: Handling Quadratic and Other Polynomial Equations. . . . . . . . 59

Implementing the Square Root Rule. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60
Successfully Factoring for Solutions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
Factoring binomials. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
Factoring trinomials. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
Factoring by grouping. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65
Resorting to the Quadratic Formula. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
Finding rational solutions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
Straightening out irrational solutions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68
Solving Quadratics by Completing the Square . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70
Squaring up a quadratic equation. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70
Completing the square twice over . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72
Tackling Higher-Powered Polynomials. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75
Handling the sum or difference of cubes. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75
Solving quadratic-like trinomials. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77
Using the Rational Root Theorem and Synthetic Division. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78
Practice Questions Answers and Explanations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81
Whaddya Know? Chapter 3 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85
Answers to Chapter 3 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86

CHAPTER 4: Controlling Quadratic and Rational Inequalities. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89

Checking Out Quadratic Inequalities . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
Taking on Rational Inequalities and Non-Solutions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93
Increasing the Factors in Polynomial Inequalities. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95
Considering Absolute Value Inequalities . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96
Compounding the Situation with Compound Inequalities . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97
Solving Inequality Word Problems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99
Practice Questions Answers and Explanations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101
Whaddya Know? Chapter 4 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105
Answers to Chapter 4 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106

CHAPTER 5: Soothing the Rational, the Radical, and the Negative . . . . . . . 109
Systematically Solving Rational Equations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109
Simplifying and Solving Proportions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 114
Reducing every which way but loose . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 114
Using cross-products to solve a rational equation. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 115
Ridding Yourself of a Radical . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117
Squaring both sides of a radical equation. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117
Calming two radicals. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 119
Changing Negative Attitudes toward Negative Exponents . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120
Flipping negative exponents out of the picture. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120
Factoring out negatives to solve equations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121

viii Algebra II All-in-One For Dummies

 Solving Equations with Fractional Exponents . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124
Combining terms with fractional exponents. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124
Factoring fractional exponents . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124
Solving equations by working with fractional exponents . . . . . . . . . . . . . . . . . . 125
Practice Questions Answers and Explanations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129
Whaddya Know? Chapter 5 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 134
Answers to Chapter 5 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 135

CHAPTER 6: Giving Graphing a Gander. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 139

Coordinating Axes, Points, and Quadrants . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 140
Identifying the parts of the coordinate plane . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 140
Plotting from dot to dot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 141
Crossing the Line Using Intercepts and Symmetry. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 142
Finding x- and y-intercepts. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 143
Reflecting on a graph’s symmetry. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 144
Preparing to Graph Lines. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 147
Finding the slope of a line. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 148
Facing two types of equations for lines . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 149
Identifying Parallel and Perpendicular Lines. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 152
Graphing the Ten Basic Forms. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 154
Lines and quadratics. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 154
Cubics and quartics. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 154
Radicals and rationals. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 155
Exponential and logarithmic curves . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156
Absolute values and circles . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156
Enter the Machines: Using a Graphing Calculator . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 159
Entering equations into graphing calculators correctly. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 159
Looking through the graphing window . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 161
Practice Questions Answers and Explanations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163
Whaddya Know? Chapter 6 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 167
Answers to Chapter 6 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169

PART 2: FIGURING ON FUNCTIONS. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 171

CHAPTER 7: Formulating Functions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173

Featuring Functions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173
Introducing function notation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 174
Evaluating functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 174
Homing In on Domain and Range. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 175
Determining a function’s domain . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 175
Describing a function’s range. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 176
Recognizing Even, Odd, and One-to-One Functions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 178
Classifying even and odd functions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 178
Applying even and odd functions to graphs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 180
Defining one-to-one functions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 181
Eliminating one-to-one violators. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 182
Going to Pieces with Piecewise Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183
Doing piecework . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 184
Applying piecewise functions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 185

Table of Contents ix
 Composing Functions and Applying the Difference Quotient. . . . . . . . . . . . . . . . . . 187
Performing compositions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 187
Simplifying the difference quotient. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 188
Dealing with Inverse Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 190
Determining if functions are inverses. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 191
Solving for the inverse of a function. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 192
Practice Questions Answers and Explanations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 195
Whaddya Know? Chapter 7 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 197
Answers to Chapter 7 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 198

CHAPTER 8: Specializing in Quadratic Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 201

Setting the Standard to Create a Parabola . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 202
Starting with “a” in the standard form . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 202
Following up with “b” and “c” . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 203
Recognizing the Intercepts and Vertex. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 205
Finding the one and only y-intercept . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 205
Finding the x-intercepts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 206
Going to the extreme: Finding the vertex . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 209
Making Symmetry Work with an Axis. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 211
Graphing Parabolas. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 212
Applying Quadratics in Real-Life Situations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 214
Selling candles . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 215
Shooting basketballs. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 215
Launching a water balloon. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 217
Practice Questions Answers and Explanations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 219
Whaddya Know? Chapter 8 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 224
Answers to Chapter 8 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 225

CHAPTER 9: Plugging In Polynomials . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 229

Getting into Polynomial Basics and Vocabulary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 229
Exploring polynomial intercepts and turning points . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 230
Interpreting relative value and absolute value . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 230
Counting intercepts and turning points. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 234
Solving for Polynomial Intercepts. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 235
Finding the Roots of a Polynomial. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 237
Applying factoring patterns and groupings. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 237
Considering the unfactorable . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 239
Saving Your Sanity: The Rational Root Theorem. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 240
Putting the theorem to good use . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 241
Changing from roots to factors. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 241
Letting Descartes make a ruling on signs. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 243
Counting up the positive roots . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 243
Changing the function to count negative roots. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 243
Synthesizing Root Findings. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 245
Using synthetic division to test for roots . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 245
Synthetically dividing by a binomial . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 248
Wringing out the Remainder (Theorem). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 250

x Algebra II All-in-One For Dummies

 Determining Positive and Negative Intervals. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 252
Graphing Polynomials. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 255
Practice Questions Answers and Explanations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 258
Whaddya Know? Chapter 9 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 263
Answers to Chapter 9 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 265

CHAPTER 10: Acting Rationally with Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 271

Exploring the Domain and Intercepts of Rational Functions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 272
Sizing up domain. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 272
Introducing intercepts. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 273
Adding Asymptotes to the Rational Pot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 275
Determining the equations of vertical asymptotes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 275
Heading after horizontal asymptotes. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 276
Graphing vertical and horizontal asymptotes. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 277
Crunching the numbers and graphing oblique asymptotes. . . . . . . . . . . . . . . . 278
Removing Discontinuities. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 280
Removal by factoring. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 280
Evaluating the removal restrictions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 281
Showing removable discontinuities on a graph . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 281
Going the Limit: Limits at a Number and Infinity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 282
Evaluating limits at discontinuities . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 283
Determining an existent limit without tables . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 285
Determining which functions have limits. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 286
Going to infinity. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 287
Catching rational limits at infinity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 288
Graphing Rational Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 290
Practice Questions Answers and Explanations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 293
Whaddya Know? Chapter 10 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 298
Answers to Chapter 10 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 299

CHAPTER 11: Exploring Exponential and Logarithmic Functions . . . . . . . . . . . 303

Evaluating e-Expressions and Powers of e. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 304
Exponential functions: it’s all about the base, baby. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 305
Meeting the most frequently used bases: 10 and e . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 307
Solving Exponential Equations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 309
Taking advantage of matching bases. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 309
Recognizing and using quadratic patterns. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 312
Taking out a greatest common factor. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 312
Factoring like a quadratic trinomial . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 313
Making Cents: Applying Compound Interest. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 314
Applying the compound interest formula . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 314
Measuring the actual compound: effective rates. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 315
Looking at continuous compounding. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 316
Logging On to Logarithmic Functions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 318
Meeting the properties of logarithms. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 318
Putting your logs to work. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 319
Expanding and contracting expressions with log notation. . . . . . . . . . . . . . . . . 321

Table of Contents xi
 Solving Logarithmic Equations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 322
Setting log equal to log. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 323
Rewriting log equations as exponentials. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 324
Graphing Exponential and Logarithmic Functions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 325
Expounding on the exponential . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 325
Graphing log functions using intercepts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 328
Reflecting on inverses of exponential functions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 329
Practice Questions Answers and Explanations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 332
Whaddya Know? Chapter 11 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 338
Answers to Chapter 11 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 339

CHAPTER 12: Transforming and Critiquing Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 343

Running through the Transformations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 343
Translating and understanding the language. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 344
Reflecting on the good feeling graphing gives you. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 346
Scaling the Cliff of Numerical Possibilities. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 347
Multiplying the Opportunities for Transforming. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 349
Noting the Ups, Downs, Highs, and Lows. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 351
Determining increasing and decreasing intervals. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 351
Charting the highs and lows. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 352
Practice Questions Answers and Explanations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 354
Whaddya Know? Chapter 12 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 359
Answers to Chapter 12 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 362

PART 3: USING CONICS AND SYSTEMS OF EQUATIONS. . . . . . . . . . . 365

CHAPTER 13: Slicing the Way You Like It: Conic Sections. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 367
Carefully Cutting Circular Cones . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 368
Opening Every Which Way with Parabolas . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 368
Looking at parabolas with vertices at the origin. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 369
Observing the general form of parabolic equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 372
Converting parabolic equations to the standard form . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 374
Sketching the graphs of parabolas . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 376
Going Round and Round in Circles. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 378
Standardizing the circle. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 378
Specializing in circles. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 380
Preparing for Solar Ellipses . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 381
Raising the standards of an ellipse. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 382
Sketching an elliptical path. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 385
Getting Hyper Excited about Hyperbolas. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 386
Including the asymptotes and vertices. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 387
Graphing hyperbolas. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 388
Identifying Conics from Their Equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 390
Practice Questions Answers and Explanations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 393
Whaddya Know? Chapter 13 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 399
Answers to Chapter 13 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 400

xii Algebra II All-in-One For Dummies

CHAPTER 14: Solving Systems of Linear Equations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 405
Looking at the Standard Linear-Systems Form. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 406
Solving Systems of Two Linear Equations by Using Elimination. . . . . . . . . . . . . . . . 406
Getting to the point with elimination . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 406
Recognizing solutions indicating parallel or coexisting lines. . . . . . . . . . . . . . . . 408
Making Substitution the Choice. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 410
Variable substitution made easy. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 410
Identifying parallel and coexisting lines. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 411
Graphing Solutions of Linear Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 413
Pinpointing the intersection. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 413
Toeing the same line twice and dealing with parallel lines. . . . . . . . . . . . . . . . . 414
Using Cramer’s Rule to Defeat Unwieldy Fractions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 416
Setting up the linear system for Cramer . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 417
Applying Cramer’s Rule to a linear system. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 417
Tackling Linear Systems with Three Linear Equations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 419
Solving three-equation systems with algebra. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 419
Generalizing multiple solutions for linear equations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 421
Upping the Ante with Larger Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 422
Practice Questions Answers and Explanations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 425
Whaddya Know? Chapter 14 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 429
Answers to Chapter 14 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 431

CHAPTER 15: Solving Systems of Nonlinear Equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 435

Crossing Parabolas with Lines. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 435
Determining the points where a line and parabola cross paths. . . . . . . . . . . . . 436
Dealing with a solution that’s no solution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 438
Intertwining Parabolas and Circles. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 440
Managing multiple intersections. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 440
Sorting out the solutions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 442
Planning Your Attack on Other Systems of Equations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 444
Mixing polynomials and lines. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 444
Crossing polynomials . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 445
Navigating Exponential Intersections. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 447
Rounding Up Rational Functions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 448
Practice Questions Answers and Explanations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 450
Whaddya Know? Chapter 15 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 452
Answers to Chapter 15 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 453

CHAPTER 16: Solving Systems of Inequalities . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 455

Playing Fair with Inequalities. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 455
Keeping It Linear with Inequalities . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 456
Getting a new slant on linear inequalities . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 457
Taking on more than two linear inequalities. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 458
Graphing areas with curves and lines. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 459
Applying the Systems to Real Life. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 461
Practice Questions Answers and Explanations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 462
Whaddya Know? Chapter 16 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 466
Answers to Chapter 16 Quiz. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 467

Table of Contents xiii

 Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics
kasvoillaan unelias ilme. "Olkaa hyvä, kertokaa hänen
ylhäisyydelleen, mistä te tiesitte, että näkemänne olento oli mies."

Väsähtynyt, hieno hymy näytti kulkevan Seymourin piirteiden yli.

"Minun luullakseni todistavat sen jokapäiväiset housut", sanoi hän.
"Kun näin päivän valon pitkien jalkojen välistä, olin varma, että se oli
mies."

Butlerin uniset silmät avautuivat äkkiä kuin äänettömän

räjähdyksen vaikutuksesta. "Kaikesta päättäen", toisti hän hitaasti,
"ajattelitte kaiketi ensin, että se oli nainen?"

Seymour näytti ensi kertaa hämmästyneeltä. "Se on tuskin

mainitsemisen arvoista", sanoi hän, "mutta jos hänen ylhäisyytensä
sallii minun tehdä selkoa vaikutelmistani, teen minä sen
luonnollisesti. Tuossa olennossa oli jotain, mikä ei varmasti
osoittanut naista eikä miestä, tavalla tai toisella olivat piirteet
erilaiset. Mutta, siinä oli jotain, mikä muistutti pitkää tukkaa."

"Kiitän teitä", sanoi herra Butler ja istuutui äkkiä, kuin olisi hän
saanut haluamansa tiedot.

Kapteeni Cutler ei ollut likimainkaan niin otollinen ja maltillinen

todistaja kuin Sir Wilson, mutta hänenkin selityksensä asian
alkuvaiheista oli aivan sama. Hän kuvasi Brunon paluun
pukuhuoneeseensa, oman lähtönsä kielokimppua ostamaan,
paluunsa murtokadun yläpäähän, murtokadulla näkemänsä seikat,
epäilyksensä Seymouria kohtaan ja taistelunsa Brunon kanssa. Mutta
hän ei voinut antaa piirtoakaan lisää siihen mustaan haamuun, jonka
Seymour ja hän olivat nähneet. Kun häneltä kysyttiin ulkopiirteitä,
sanoi hän, ettei hän ollut taidearvostelija — katsahtaen huomattavan
ilkeästi Seymouriin. Kysyttäessä, oliko se mies vai nainen, sanoi hän,
että se muistutti enimmän eläintä — katsahtaen huomattavan
vihaisesti syytettyyn. Mutta suru ja todellinen harmi olivat
täydellisesti murtaneet miehen, ja Cowdray vapautti hänet nopeasti
vahvistamasta seikkoja, jotka jo olivat täysin selviä.

Puolustusasianajaja toimitti taas ristikuulustelunsa hyvin lyhyesti,

vaikka se — niinkuin hänen tapanaan oli — kaikessa lyhyydessäänkin
näytti vaativan pitkän ajan. "Te käytitte hyvin merkillistä lausetapaa",
sanoi hän katsellen unisesti Cutleriä. "Mitä tarkoitatte väitteellänne,
että se muistutti enemmän eläintä, kuin miestä tai naista?"

Cutler näytti hyvin kiihoittuneelta. "Ehkäpä minun ei olisi pitänyt

sanoa sitä", sanoi hän. "Mutta kun elukalla on suunnattomat
kyttyräiset olkapäät kuin simpanssilla, ja päässä törröttävät harjakset
kuin piikkisialla…"

Herra Butler katkaisi hänen puheensa omituisen kärsimättömästi

"On aivan samantekevä, olivatko hänen hiuksensa harjasten
näköisiä", sanoi hän. "Mutta olivatko ne naisen."

"Naisen", huudahti sotilas. "Ei missään nimessä."

"Äskeinen todistaja sanoi, että ne näyttivät naisen hiuksilta", selitti

asianajaja säälimättömästi. "Mutta oliko olemassa mitään
käärmemäisiä, puolinaisellisia piirteitä, joihin jo on kaunopuheisesti
viitattu? Ei? Ei naisellisia piirteitä? Ilmiö oli siis, jos olen teitä oikein
ymmärtänyt, pikemmin jykevä ja nelikulmainen?"

"Se saattoi olla etukumarassakin", sanoi Cutler käheällä ja

väsyneellä äänellä.
 "Taikka ei saattanut olla", sanoi herra Butler ja istuutui
toistamiseen äkkiä.

Kolmas, sir Walter Cowdrayn kutsuma todistaja, oli tuo pieni

katolinen pappi, niin pieni toisiin verrattuna, että hänen päänsä
näytti tuskin ulottuvan aitauksen reunan yläpuolelle, joten tutkinto
muistutti lapsen ristikuulustelua. Mutta onnettomuudeksi oli sir
Walter jollain lailla saanut päähänsä — enimmän ehkä hänen
perheensä uskonnollisten mielipiteiden hajaantumisen vuoksi — että
isä Brown oli syytetyn puolella, koska vanki oli jumalaton
muukalainen ja lisäksi sekarotuinen. Sen vuoksi puhutteli hän
todistajaa jyrkästi, kun "prelaatti" yritti selittää jotain. Hän käski
häntä vastaamaan "kyllä" tai "ei", ja kertomaan selvät asiat ilman
minkäänlaista viekastelua. Kun siis isä Brown yksinkertaisuudessaan
alkoi selittää, keneksi hän luuli miestä murtokadulla, sanoi tuomari
hänelle, ettei hän ollut hänen teoriojensa puutteessa.

"Murtokadulla nähtiin musta haamu. Ja te sanotte nähneenne tuon

mustan haamun. No, minkälainen haamu se oli?"

Isä Brownin silmät räpähtelivät, kuin olisi häntä toruttu; mutta hän
oli kauan tuntenut mitä ehdoton tottelevaisuus merkitsi. "Haamu",
vastasi hän, "oli lyhyt ja paksu, mutta sillä oli kaksi terävää, mustaa
käyristynyttä ulkonemaa pään molemmin puolin, melkein kuin sarvet
ja…"

"Oh! sarvipäinen paholainen, epäilemättä!" kirkaisi Cowdray

istuutuen riemuitsevan iloisena. "Se oli paholainen, joka oli tullut
nielemään protestantit."

"Ei", sanoi pappi häiriytymättä. "Minä tiedän, kuka se oli."

 Kaikki salissa olijat olivat joutuneet järjettömän, mutta selvän
tunteen valtaan jostain hirviömäisestä. He olivat unohtaneet olennon
todistajain aitauksessa ja ajattelivat vain ilmiötä murtokadulla. Mutta
murtokadun ilmiö, jonka kolme täysin kykenevää ja kunnioitettavaa
miestä oli nähnyt, oli vaihteleva painajainen: yksi sanoi sitä naiseksi,
toinen eläimeksi ja kolmas paholaiseksi.

Tuomari katseli isä Brownia tarkkaavalla, läpitunkevalla katseella.

"Te olette hyvin omituinen todistaja", sanoi hän, "mutta teissä on
jotakin mikä vaikuttaa sen, että minä uskon teidän koettavan saada
esiin totuuden. No, kuka oli se mies, jonka te näitte murtokadulla."

"Minä itse", vastasi isä Brown.

Butler hyppäsi pystyyn omituisen hiljaisuuden vallitessa ja sanoi

aivan tyynesti: "Hänen korkea-arvoisuutensa sallii kai minun pitää
ristikuulustelua. Ja sitten teki hän pysähtymättä isä Brownille
seuraavan asiaankuulumattoman kysymyksen: 'Olette kuullut
puhuttavan tuosta tikarista; te tiedätte asiantuntijan mielipiteen, että
rikos tehtiin lyhytteräisellä aseella'?"

"Lyhytteräisellä", myönsi isä Brown pudistaen päätään juhlallisesti

kuin huuhkaja, "mutta hyvin pitkävartisella aseella."

Ennenkuin kuuntelijat ehtivät täydellisesti hylätä sen ajatuksen,

että pappi tosiaan oli nähnyt oman itsensä murhaamassa
lyhytteräisellä, mutta pitkävartisella aseella — mikä näytti tavallaan
tekevän tapauksen kahta kauheammaksi — oli hän itse kiiruhtanut
selittämään.

"Minä tarkoitan, etteivät tikarit ole ainoita lyhytteräisiä aseita.

Keihäitten terä on myöskin lyhyt. Ja keihään terä on kiinnitetty
varteen aivan samoin kuin tikarinkin, etenkin jos on kyseessä
sellainen leikkikeihäs, jota teatterissa käytetään. Sellainen oli sekin
keihäs, jolla Parkinson rukka tappoi vaimonsa, juuri kun hän oli
lähettänyt hakemaan minua sovittamaan heidän perheriitansa. Minä
tulin parahiksi liian myöhään, Jumala minua armahtakoon! Mutta
Parkinson kuoli katuvaisena — hän kuoli juuri katuessaan. Hän ei
voinut kantaa tekonsa painoa."

Yleinen vaikutelma oikeussalissa oli se, että pikku pappi, joka

soperti edelleen todistajain paikalla, oli suorastaan tullut hulluksi.
Mutta kuitenkin katseli tuomari häntä loistavalla, kiinteällä,
mielenkiintoisella katseella, ja puolustusasianajaja jatkoi kyselyjään
hämmentymättä.

"Jos Parkinson tappoi hänet tuolla näyttämökeihäällä", sanoi

Butler, "on hänen täytynyt iskeä neljän jalan päästä. Kuinka voitte
selittää nuo taistelun merkit, niinkuin olkapäältä repeytyneen
puvun?" Hän oli huomaamattaan ryhtynyt kohtelemaan tuota
kummaa todistajaa kuin asiantuntijaa; mutta kukaan ei sitä nyt
huomannut.

"Naisparan puku oli revennyt", sanoi todistaja, "sentähden, että se

oli tarttunut syrjään liukuvaan laudoitukseen juuri hänen takanaan.
Hän taisteli irtipäästäkseen ja hänen siinä tempoillessaan tuli
Parkinson syytetyn huoneesta ja iski häntä peitsellään."

"Laudoitusko?" kysyi asianajaja omituisella äänellä.

"Sen toisella puolen oli peili", selitti isä Brown. "Kun minä olin
pukuhuoneessa, huomasin minä, että jonkun peileistä saattoi
kääntää murtokadulle."
 Taas syntyi luonnoton hiljaisuus ja tällä kertaa puhui taas tuomari.
"Siis te todella tarkoitatte, että kun te katselitte murtokatua alaspäin,
oli mies, jonka te näitte, teidän oma peilikuvanne?"

"Kyllä, herra tuomari; sitä minä juuri aioin sanoa", sanoi Brown,
"mutta minulta kysyttiin, miltä haamu näytti, ja meidän hattujemme
kulmat ovat kuin sarvet, ja niin minä…"

Tuomari nojautui eteenpäin vanhojen silmien loistaessa ja sanoi

aivan erikoisella äänenpainolla:

"Tarkoitatteko sanoillanne tosiaankin sitä, että kun sir Wilson

Seymour näki tuon riiviön, mikä hän nyt liekkään, naisen piirteineen
ja hiuksineen, miehen housuissa, näki hän Sir Wilson Seymourin."

"Kyllä, herra", sanoi isä Brown.

"Ja te tarkoitatte myös, että kun kapteeni Cutler näki tuon

simpanssin voimakkaine olkapäineen ja sianharjaksineen, näki hän
yksinkertaisesti itsensä?"

"Kyllä, my lord."

Tuomari nojautui mukavasti taaksepäin tuolissaan; oli vaikeaa

päätellä kumpi, kyynillisyyskö vai ihailu, oli hänessä voitolla. "Ja
voitteko myöskin kertoa meille", kysyi hän, "miksi te tunsitte oman
kuvanne peilissä, kun kaksi niin älykästä miestä eivät tunteneet
omaansa?"

Isä Brownin ilme muutti nyt entistä surkeammaksi, sitten sopersi

hän:
 "Tosiaan, herra, en tiedä .. Ellei ehkä siksi, etten minä katso peiliin
niin usein kuin he."
TARINA TAITTUNEESTA MIEKASTA

Metsän tuhannet käsivarret olivat harmaat ja sen miljoonat sormet

hopeiset. Tummaa, harmaansinervää taivasta vasten loistivat tähdet
kalpeina kuin jääsirpaleet. Koko tiheää metsää kasvava ja
harvaanasuttu seutu oli kohmettunut tuiman, paukkuvan pakkasen
kourissa. Mustat aukot puunrunkojen välissä näyttivät pohjattomilta,
mustilta rotkoilla, niin kuin pohjoismaisen jumalais-sadun helvetissä,
missä vallitsee kuvaamaton kylmyys. Kirkon nelikulmaiset
kivitornitkin näyttivät pohjoismaisilta, melkeinpä pakanallisilta,
niinkuin ne olisivat olleet barbaarisia torneja jossain Islannin
merenriuttojen keskellä. Ilta oli hiukan omituisesti valittu
kirkkotarhan tutkimista varten. Toiselta puolen maksoi tuon
kirkkotarhan tutkiminen ehkä vaivan.

Se kohosi sitä ympäröivien synkkien metsien keskellä kuin kyttyrä

tai vihreä ruohokumpu, vaikka se näyttikin harmaalta tähtien
valossa. Useimmat hautakivet olivat vinossa, ja polku, joka vei kirkon
luo, oli jyrkkä kuin tikapuut. Ylimpänä kummulla, ainoalla tasaisella
ja huomattavalla paikalla, seisoi se muistomerkki, josta seudun
kuuluisuus johtui. Se muodosti omituisen vastakohdan muille
jokapäiväisille haudoille, sillä sen oli muovaillut eräs nyky-Euroopan
etevimmistä kuvanveistäjistä, ja kuitenkin työnsi hänen nimensä
unhoon sen miehen nimi, jonka patsaan hän oli veistänyt. Tähtivalon
pieni hopeakynä piirusti maassa makaavan soturin paksuun metalliin
valetut piirteet; hänen voimakkaat kätensä olivat liitetyt rukoukseen
ja hänen suuri päänsä lepäsi tykkiä vasten. Arvokkaita kasvoja
reunusti parta, tai oikeastaan poskiparta eversti Newcomben maihin.
Univormu, vaikka vain muutamin piirtein haahmoiteltu, oli nyt
käytännössä olevaa mallia. Hänen oikealla puolellaan oli miekka,
jonka kärki oli poikki, vasemmalla raamattu. Lämpiminä kesäpäivinä
tuli matkavaunuja täynnä amerikkalaisia ja innostuneita
esikaupunkilais-perheitä katselemaan hautaa, mutta silloinkin näytti
tuo laaja metsäkylä ainoine vihreine kumpuineen, kirkkoineen ja
hautausmaineen autiolta ja hylätyltä, ja nyt sydäntalven pimeydessä
tuntui luonnolliselta, että se olisi saanut olla yksin tähtien seurassa.
Kuitenkin katkaisi puuveräjän natina jäykäksi jäätyneen metsän
hiljaisuuden, ja kaksi mustiin puettua utuolentoa kiipesi polkua ylös
haudalle päin.

Tähtien kylmä valo oli niin heikko, ettei heistä voinut erottaa
muuta kuin että molemmat olivat mustiin puetut ja että toinen oli
tavattoman iso ja toinen — ehkä vastakohdan vuoksi —
hämmästyttävän pieni. He menivät kuuluisan sotilaan suuren,
veistoksilla kaunistetun haudan luo, seisoivat paikallaan muutaman
hetken ja katselivat sitä. Läheisyydessä ei varmasti ohut ihmisiä eikä
muitakaan elollisia olentoja, ja sairaaloinen mielikuvitus olisi ehkä
saanut heidät itsensäkin epäilemään omaa ihmisyyttään. Kaikissa
tapauksissa kuulosti heidän puheensa alku sangen omituiselta.
Seisottuaan kumpikin hiljaa hetkisen sanoi pieni mies toverilleen:

"Minnehän viisas mies kätkisi kiven?"

Ja pitkä vastasi hiljaisella äänellä: "Rannalle".

 Pieni mies nyökkäsi myöntävästi ja sanoi hetken vaiettuaan:

"Minnehän viisas mies kätkisi lehden?"

Ja toinen vastasi: "Metsään".

Taas syntyi vaitiolo ja sitten jatkoi pitempi:

"Tarkoitatteko, että kun viisas mies tahtoo kätkeä timantin,

tiedetään kokemuksesta, että hän piilottaa sen väärien jalokivien
joukkoon?"

"Ei, ei", vastasi pieni mies nauraen. "Emme herätä henkiin vanhoja
juttuja."

Hän tömisteli pitääkseen jalkojaan lämpiminä:

"Minä en ollenkaan ajattele sitä", sanoi hän, "vaan jotain muuta —

jotain hyvin omituista. Olkaapa hyvä ja raapaiskaa tulta tikkuun."

Pitkä haeskeli taskustaan, räsähdys, ja tuli kultasi muistomerkin

koko etusivun. Siihen oli mustilla kirjaimilla hakattu seuraavat hyvin
tunnetut sanat, jotka moni amerikkalainen kunnioituksella luki: —
Pyhä on sir Arthur St. Claren muisto, sankarin ja marttyyrin, joka
aina voitti vihollisensa ja aina säästi heitä, ja jonka he sitten
petollisesti tappoivat. Palkitkoon hänet ja kostakoon hänen
puolestaan se Jumala, johon hän luotti. —

Tulitikku kärvensi pitkän miehen sormia, sammui ja putosi

maahan. Hän aikoi juuri sytyttää uuden, mutta hänen pieni toverinsa
esti sen.
 "Ei tarvitse, Flambeau hyvä", sanoi hän. "Minä näin sen, mitä
tahdoinkin nähdä tai — paremmin sanoen — en nähnyt. Ja nyt on
meillä puolentoista tunnin kävelymatka lähimpään ravintolaan. Tiellä
koetan kertoa teille kaikki. Jumala sen tietää, että tällaisen jutun
jälkeen tarvitsee sekä tulen takkaan että tuopin olutta."

He menivät jyrkkää mäkeä alas, panivat taas lahonneen veräjän

säpin paikalleen ja lähtivät reippain, kaikuvin askelin kulkemaan
jäätynyttä metsätietä pitkin. He olivat kulkeneet ainakin
neljännespenikulman, ennenkuin pieni mies taas puuttui puheeseen.

"Niin", sanoi hän. "Viisas kätkee kiven rannalle. Mutta kuinka hän
menettelee, jos ei rantaa ole? Tiedättekö jotain tuosta surkeasta St.
Claren jutusta."

"En, isä Brown", vastasi toinen nauraen. "Minä en tiedä mitään

englantilaisista kenraaleista, vaikka tiedän yhtä ja toista
englantilaisista poliiseista. Ainoa, mitä minä tiedän, on että te olette
kuljettanut minut mukaanne pitkälle kävelyretkelle, ottaaksenne
selvää kaikista tuon miehen kunniaksi pystytetyistä muistomerkeistä.
Tekisi mieli luulla, että hänet on haudattu kuuteen eri paikkaan. Olen
nähnyt muistotaulun kenraali St. Claresta Westminster Abbeyssä.
Olen nähnyt kenraali St. Claren ratsaspatsaan Thamesin rannalla.
Olen nähnyt kenraali St. Claren muistotaulun sen kadun varrella,
jossa hän syntyi, ja vielä sillä kadulla, missä hän asui. Ja äsken
kuljetitte minut mukaanne hänen ruumisarkkunsa luo tämän kylän
hautausmaalle. Hänen mahtava persoonallisuutensa alkaa jo
väsyttää minua, etenkään kun en yhtään aavista, kuka hän oli. Mitä
te oikeastaan haette näistä hautakammioista ja muistomerkeistä?"

"Haen vain yhtä sanaa", sanoi isä Brown. "Sanaa, jota niissä ei
ole."
 "Vai niin", sanoi Flambeau. "Mutta aiotteko kertoa minulle jotain
siitä?"

"Asia jakaantuu kahteen osaan", sanoi isä Brown. "Ensin siihen,

jonka kaikki tietävät, sitten siihen, mitä minä tiedän. Se, minkä kaikki
tietävät, on helposti kerrottu ja hyvin yksinkertaista. Mutta se onkin
aivan harhaanviepää."

"Tuopa joltain kuuluu", sanoi iloisesti tuo suurikasvuinen, jonka

nimi oli Flambeau. "Alkakaamme väärästä päästä. Alkakaamme siitä,
minkä kaikki tietävät, ja mikä ei ole totta."

"Vaikka se osaksi onkin totta, on se kuitenkin kaikkea muuta kuin

tyydyttävä", jatkoi Brown, "sillä seikka on sellainen, että se, mikä
yleisesti tiedetään, supistuu seuraavaan. Suuri yleisö tietää, että
kenraali St. Clare oli suuri ja voittoisa englantilainen sotapäällikkö. Se
tietää, että loistavien, ja kuitenkin varovaisesti johdettujen
sotaretkien jälkeen sekä Intiassa että Afrikassa, johti hän Brasilian
retkeä, kun suuri brasilialainen isänmaanystävä Olivier julkaisi
uhkavaatimuksensa. Se tietää, että sillä kertaa hyökkäsi St. Clare
hyvin pienellä joukolla Olivierin johtamaa suurta joukkoa vastaan ja
joutui vangiksi sankarillisen vastarinnan jälkeen. Se tietää, että St.
Clare jouduttuaan vangiksi hirtettiin lähimpään puuhun koko
sivistyneen maailman suureksi kauhuksi. Sitten kun brasilialaiset
olivat peräytyneet, löydettiin hänet puussa riippumasta taittunut
miekka heiluen kaulassa."

"Ja tämä yleinen tarina on valhetta?" keskeytti Flambeau.

"Ei", sanoi hänen ystävänsä tyynesti. "Tämä kertomus on sitä

myöten tosi."
 "Minun mielestäni siinä on aivan kylliksi", sanoi Flambeau. "Mutta
jos tuo yleinen tarina on tosi, missä on sitten salaisuus?"

He olivat kulkeneet satojen aavemaisten puiden ohi, ennenkuin

pieni pappi vastasi. Hän puraisi miettivästi sormeaan ja sanoi:

"Seikka on sellainen, että salaisuus on psykoloogista laatua, tai

toisin sanoen, siinä on psykoloogisia arvoituksia. Tuossa
brasilialaisessa jutussa toimi kaksi nykyajan historian tunnetuinta
miestä aivan vastoin luonteitaan. Ottakaapa huomioon, että Olivier
ja St. Clare olivat molemmat sankareita — entisyys kummittelee,
uskokaa se! Se oli aivan kuin taistelu Hektorin ja Akilleksen välillä.
Mitä te sanoisitte taistelusta, jossa Akilles osoittautui pelkuriksi ja
Hektor petturiksi?"

"Jatkakaa", sanoi suurempi kärsimättömästi, kun toinen taas

pureskeli sormiaan.

"Sir St. Clare oli sotilas vanhaa uskonnollista juurta — niitä, jotka
pelastivat meidät Intian kapinassa", jatkoi Brown. "Hän täytti
velvollisuutensa ja halveksi uhkarohkeutta. Huolimatta
persoonallisesta rohkeudestaan oli hän ehdottomasti hyvin
varovainen kenraali ja suuttui, jos sotamiehiä turhantakia tuhlattiin.
Mutta viimeisessä taistelussaan antautui hän uhkayritykseen, jonka
mahdottomuuden lapsikin olisi huomannut. Ei tarvitse olla strateegi
ymmärtääkseen, että se oli aivan mieletön, yhtä vähän kuin tarvitaan
strateegista taitoa sähköraitiotievaunun välttämiseen. Siinä
ensimäinen arvoitus. Mihin oli englantilaisen kenraalin arvostelukyky
kadonnut? Toinen arvoitus on tämä: Mihin oli brasilialaisen kenraalin
hyvä sydän joutunut? Presidentti Olivieriä voi sanoa uneksijaksi, tai
riitapukariksi, mutta hänen vihollisensakin tunnustavat hänen olleen
siinä määrin jalomielisen, että se tuntui melkein satumaiselta. Hän oli
vapauttanut melkein jokaisen siihen saakka ottamansa vangin,
vieläpä osoittanut heille rajatonta hyväntahtoisuuttakin. Nekin, jotka
tosiaan olivat tehneet hänelle vääryyttä, lähtivät hänen luotaan
hänen sydämellisyytensä ja hyvyytensä liikuttamina. Mikä kumma oli
pakottanut hänet kerran elämässään pirullisesti kostamaan ja vieläpä
taistelusta, joka ei voinut vahingoittaa häntä? Kysymys on tällainen:
yksi maailman järkevimpiä miehiä käyttäytyi aivan syyttä kuin
tylsämielinen. Yksi maailman parhaita miehiä käyttäytyi syyttä suotta
kuin helvetin henki. Sellainen on asia, ja minä jätän sen teidän
selvitettäväksenne."

"Ei, sitäpä ette teekään", murahti toinen. "Se tehtävä kuuluu teille,
olkaa vain hyvä ja kertokaa kaikki minulle."

"Oikeastaan", sanoi isä Brown, "ei liene paikallaan sanoa, että

suuren yleisön käsitys on sellainen kuin olen kertonut, lisäämättä,
että sen jälkeen on sattunut kaksi tapausta. En voi väittää, että ne
olisivat luoneet uutta valoa asiaan, siksi epäselviä ne ovat. Mutta ne
langettivat pimeitä varjoja siihen; ne loivat varjoa uudelle taholle.
Ensimäinen tapaus oli tällainen: St. Claren perheen lääkäri joutui
riitaan perheen kanssa ja julkaisi sarjan kiivaita artikkeleja, joissa
hän väitti, että kenraalivainaja oli uskonnollinen hullu. Hänen ei
kuitenkaan onnistunut todistaa juuri muuta kuin että kenraali oli
uskonnollinen mies. Juttu levisi kuitenkin. Tiesiväthän kaikki ihmiset,
että St. Clarella oli muutamia sellaisia ominaisuuksia, jotka johtuvat
puritaanisesta jumalanpelosta. Toinen tapaus oli huomattavampi.
Siinä onnettomassa, apujoukottomassa rykmentissä, joka teki
hätäisen hyökkäyksen Mustanvirran luona, palveli eräs Keith niminen
kapteeni, joka silloin oli kihloissa St. Claren tyttären kanssa ja otti
hänet myöhemmin vaimokseen. Hän oli niitä, jotka jäivät Olivierin
vangeiksi, ja häntä samoinkuin kaikkia muitakin, paitsi kenraalia,
kohdeltiin hyvin jalomielisesti ja hän pääsi pian vapaaksi. Noin
kaksikymmentä vuotta sen jälkeen julkaisi sama upseeri, silloin
everstiluutnantti Keith, jonkinlaisen kertomuksen omasta elämästään
otsakkeella Englantilainen upseeri Birmassa ja Brasiliassa. Siitä
paikasta, mistä lukija innokkaasti hakee selostusta St. Claren
onnettoman kohtalon salaisuudesta, tapaa hän seuraavat sanat —
Kaikkialla tässä kirjassa olen tähän saakka kertonut tapaukset
sellaisina kuin ne ovat tapahtuneet, koska yhä kannatan sitä
vanhanaikuista mielipidettä, että Englannin kunnia on kyllin vanha
puolustaakseen itse itseään. Tästä periaatteesta poikkean kuitenkin
kertoessani Mustanvirran tappiosta. Minun syyni ovat kyllä
yksityislaatuisia, mutta sentään arvokkaita ja täysin päteviä. Tahdon
kuitenkin, tehdäkseni oikeutta parille etevälle miehelle, lisätä
seuraavaa: Kenraali St. Clarea on tähän tapaukseen nähden moitittu
arvostelukyvyn puutteesta, mutta minä voin vakuuttaa, että tämä
hyökkäys, oikein käsitettynä, oli hänen elämänsä loistavimpia ja
parhaiten suunniteltuja. Presidentti Olivieria syyttää huhu julmasta
vääryydestä. Minä pidän velvollisuutenani vihollisen kunniaa kohtaan
sanoa, että hän tässä tapauksessa osoitti enemmän kuin tavallista
tahdikkuutta ja hyvyyttä. Puhuakseni ymmärrettävästi voin minä
vakuuttaa kansalaisilleni, että St. Clare tässä tapauksessa ei
ollutkaan sellainen narri, eikä Olivier sellainen peto kuin miltä
näyttää. Siinä on kaikki, mitä minulla on sanottavaa, eikä mikään
mahti maailmassa voi saada minua lisäämään sanaakaan." —

Suuri kylmä kuu oli alkanut hohtaa oksien läpi heidän edessään
niin kuin välkkyvä lumipallo, ja sen valossa oli kertoja saanut
tilaisuuden vahvistaa muistiaan kapteeni Keithin sanoista pienellä,
painetulla paperilapulla, jonka hän oli ottanut taskustaan. Kun hän
taas käänsi sen kokoon ja pisti sen jälleen taskuunsa, kohotti
Flambeau kätensä todellisen ranska laisen tavoin:
 "Odottakaa hiukan, odottakaa!" huusi hän innokkaasti. "Minä
luulen jo arvanneeni."

Hän kulki eteenpäin pitkin askelin hengittäen kiivaasti. Mustaa

päätään ja härän kaulaansa piti hän eteenpäin ojennettuna, kuin olisi
ollut kysymyksessä voiton saaminen kävelykilpailussa. Pienen papin,
joka oli sekä huvitettu että utelias, oli vaikea seurata mukana. Aivan
heidän edessään väistyivät puut molemmin puolin hiukan syrjään ja
tie kääntyi alas kuun valaiseman laakson pohjaa pitkin,
puikahtaakseen taas pimeään metsään kuin kaniini. Kauempana
olevaan metsään tunkeutuessaan näytti tien alkupää pieneltä ja
pyöreältä, niinkuin tunnelin suu kaukaa katsottuna. Mutta sinne oli
vain muutaman sadan kyynärän matka, ja se laajeni ammottavaksi
kuin mahtava rotko, ennenkuin Flambeau taas alkoi puhua.

"Nyt olen keksinyt sen", huudahti hän viimein ja löi jalkaansa

suurella kädellään. "Ajateltuani neljä minuuttia voin kertoa teille koko
tarinan."

"Se on hyvin tehty", sanoi hänen ystävänsä. "Antakaapa kuulua."

Flambeau nosti päätään, mutta alensi ääntään.

"Kenraali Arthur St. Claire", sanoi hän, "kuului perheeseen, jossa

mielipuolisuus kulki perintönä, ja kaiken hänen toimintansa
päämääränä oli kätkeä tämä seikka tyttäreltä ja mahdollisesti
myöskin tulevalta vävyltä. Syyllä tai syyttä odotti hän kohtausta ja
päätti ottaa itseltään hengen. Tavallinen itsemurha olisi antanut
pontta sille luulolle, jota hän pelkäsi. Kun taistelu lähestyi, pimenivät
hänen aivonsa yhä enemmän, ja sekavalla hetkellä uhrasi hän
julkisen velvollisuutensa yksityisen takia. Hän syöksyi taisteluun
toivoen kaatuvansa ensimäisestä luodista. Kun hän huomasi, ettei
ollutkaan saavuttanut muuta kuin vankeuden ja tahran
maineeseensa, särkyi hänen aivoissaan jotain, hän taittoi miekkansa
ja hirttäytyi."

Flambeau katseli tarkasti harmaata metsätietä, joka kiemurteli

heidän edessään mustana kuin avonainen hauta. On mahdollista,
että tuon kolkon taulun uhkaava sävy vahvisti hänen kertomansa
tapauksen synkkää vaikutusta, sillä hän värisi.

"Kamala tarina", sanoi hän.

"Kamala tarina", toisti pappi pää painuksissa. "Mutta ei kuitenkaan

se oikea."

Ja hän oikaisi kuin epätoivoisesti päänsä taaksepäin ja huudahti:

"Toivoisin, että kaikki olisi niin hyvin!"

Pitkä Flambeau kääntyi ja katsahti häneen.

"Teidän tarinanne on hieno tarina", sanoi isä Brown syvästi

järkytettynä. "Suloinen, puhdas, rehellinen tarina, kirkas ja valoisa
kuin kuu. Hulluus ja epätoivo, ovathan ne viattomia. On kamalampia
seikkoja kuin ne, Flambeau!"

Flambeau katsahti äkkiä kuuhun, jota oli näin ylistetty, ja siltä

paikalta, missä hän seisoi, näki hän puun oksan kääntyvän kuun
eteen kuin paholaisen sarven.

"Isä, isä", huudahti hän viittaillen ranskalaiseen tapaan ja

jouduttaen vielä askeleitaan, "tarkoitatteko, että siinä on tapahtunut
vielä pahempaa?"
 "Vielä pahempaa", toisti Brown kuin kolkko kaiku. Ja sitten
häipyivät he metsän pimeihin luostarikäytäviin, jossa
korkeavartaloisten puitten hahmot synkkinä tuijottivat. Oli kuin
olisivat he kulkeneet unessa.

Kohta olivat he metsän syvimmässä pimeydessä ja vain tunsivat

ympärillään lehvikön, jota he eivät enää nähneet. Silloin sanoi pappi
taas:

"Minnehän viisas mies kätkisi lehden? Metsään. Mutta miten

menettelee hän, jos ei ole metsää?"

"Sanokaapa se!" huudahti Flambeau kiukkuisesti. "Miten

menettelee hän silloin?"

"Hän istuttaa metsän sitä kätkemään", sanoi pappi

arvoituksellisesti.
"Hirmuinen synti."

"Kuulkaa nyt", sanoi hänen ystävänsä kärsimättömästi, sillä

hämärä metsä ja hämärät sanat vaikuttivat hänen hermoihinsa.
"Tahdotteko kertoa minulle tuon tarinan vai ettekö? Onko vielä muita
johtolankoja?"

"On vielä kolme pikkuseikkaa, jotka kelpaavat siihen", vastasi

pappi, "ja ne olen minä kaivanut esiin. Aion nyt esittää ne teille
pikemmin loogillisessa kuin ajanmukaisessa järjestyksessä.
Ensimäisen asiakirjamme taistelun kulusta muodostavat Olivierin
omat ilmoitukset, jotka ovat sangen selviä. Hän oli sijoittunut kahden
tai kolmen rykmentin kanssa kukkuloille, jotka viettivät
Mustallevirralle päin, missä maa oli alavaa ja soista. Kauempana
kohosi maaperä taas hitaasti ja siellä oli meillä ensimäinen
englantilainen etujoukko, jota tukivat toiset, kuitenkin paljon
kauempana takana päin. Brittiläinen sotajoukko oli miesluvultaan
paljon suurempi kokonaisuudessaan, mutta juuri kyseessä oleva
rykmentti oli niin kaukana tukikohdasta, että Olivier aikoi hyökätä
virran yli ja erottaa sen muista. Kun aurinko laski, oli hän kuitenkin
päättänyt pysyä omissa asemissaan, jotka olivat hyvin vahvat. Päivän
kajastaessa seuraavana aamuna oli hän kuin ukkosen lyömä
nähdessään tuon kourallisen englantilaisia ilman minkäänlaista
jälkijoukon tukea heittäytyneen virran yli; toinen puoli oli tullut siltaa
pitkin oikealta, toinen kahluupaikan kautta hiukan ylempää ja nyt
olivat ne kokoontuneet soiselle rannalle hänen varustustensa
alapuolelle.

"Näytti uskomattomalta, että he sellaisella joukolla uskaltaisivat

hyökätä sellaisia asemia vastaan, mutta Olivier huomasi jotain vielä
kummallisempaa. Sillä sen sijaan, että olisi koettanut pyrkiä
lujemmalle maalle, ei tuo mieletön rykmentti tehnyt mitään
tunkeuduttuaan rajulla vauhdilla virran yli, vaan jäi kiinni mutaan
kuin kärpänen siirappiin. Sanomattakin on selvää, että brasilialaiset
ampuivat suuria aukkoja sen riveihin tykistöllään, eivätkä
englantilaiset voineet vastata muulla kuin aluksi vilkkaalla, sitten yhä
laimenevalla kivääritulella. He pitivät kuitenkin puoliaan viimeiseen
saakka, ja Olivierin lyhyt raportti loppuu noiden mielettömien
salaperäiselle urhoollisuudelle osoitetulla tunnustuksella. — Meidän
rintamamme eteni vihdoinkin — kirjoittaa Olivier — ja ajoi heidät
virtaan. Me vangitsimme kenraali St. Claren itsensä sekä useita
muita upseereja. Eversti ja majuri olivat molemmat kaatuneet
taistelussa. Minä en voi olla tässä todistamatta, että historiassa ei ole
tarjolla montakaan kauniimpaa näkyä kuin tämän omituisen
rykmentin kestävyys viimeiseen saakka. Haavoittuneet upseerit
ottivat kuolleiden sotilaitten kiväärit, ja kenraali itse ratsasti paljain
päin meitä vastaan taittunut miekka kädessä. Siitä, mitä kenraalille
sitten tapahtui, vaikenee Olivier samoinkuin kapteeni Keithkin."

"Hyvä", mutisi Flambeau, "siirtykää nyt toiseen johtolankaan."

"Meni pitkän aikaa", sanoi isä Brown, "ennenkuin löysin toisen

johtolangan, mutta sen voi pian kertoa. Köyhäinhuoneessa
Lincolnshiren soiden luona tapasin lopuksi vanhan sotilaan, joka ei
ainoastaan ollut haavoittunut Mustanvirran luona, vaan myöskin ollut
polvillaan rykmentin everstin vieressä, kun hän kuoli. Everstin nimi
oli Clancy — suuri kömpelö irlantilainen, ja minä luulen, että hän
kuoli yhtä paljon kiukusta kuin haavoistaan. Hän ei suinkaan ollut
vastuunalainen tuosta mielettömästä hyökkäyksestä. Kenraali
pakoitti hänet siihen. Kertojani mukaan kuuluivat hänen viimeiset,
mieltäylentävät sanansa näin: 'Ja sitten lähtee tuo vanha aasi
menemään, miekan kärki katkenneena. Olisinpa toivonut, että se
olisi ollut hänen päänsä'. — Huomaatte kai, että jokainen kertoo
taittuneesta miekan kärjestä, sillä erotuksella vain, että muut
huomauttavat siitä kunnioittavammin kuin eversti Clancy. Ja nyt
siirrymme kolmanteen johtolankaan."

Metsän läpi vievä polku alkoi nyt nousta ylöspäin, ja isä Brown
pysähtyi vetääkseen henkeä, ennenkuin jatkoi. Sitten puhui hän taas
samanlaisella, kuivahkolla äänellä:

"Vain noin pari kuukautta sitten kuoli eräs brasilialainen virkamies

täällä Englannissa. Hän oli nimittäin joutunut epäsopuun Olivierin
kanssa ja poistunut hänen maastaan. Hän oli hyvin tuttu henkilö
täällä ja mannermaalla — Espado niminen espanjalainen. Tunsin
persoonallisesti tuon keltaihoisen, vanhan keikarin kotkannenineen.
Muutamista yksityisluontoisista syistä sain luvan nähdä hänen
jälkeensä jääneet asiakirjat. Hän oli tietysti katolinen, ja minä olin
ollut hänen luonaan viimeiseen saakka. Hänen peruissaan ei ollut
mitään, mikä olisi valaissut ainoatakaan St. Claren asian kohtaa,
paitsi viisi kuusi muistikirjaa, jotka joku englantilainen sotilas oli
täyttänyt päivittäisillä muistiinpanoillaan. Otaksun, että brasilialaiset
olivat löytäneet ne jonkun kaatuneen taskuista. Varmaa on vain, että
muistiinpanot loppuivat äkkiä iltaa ennen taistelua.

"Mutta selonteko sotilaan elämän viimeisestä päivästä oli

lukemisen arvoinen. Minulla on se mukanani, mutta nyt on liian
pimeä lukea sitä ja minä kerron sen teille lyhennettynä.

"Ensi osa sen päivän muistiinpanoista on täynnä sukkeluuksia,

jotka otaksuttavasti kulkivat suusta suuhun miehistön keskuudessa
ja tarkoittivat erästä henkilöä, jota he sanoivat Korppikotkaksi. Ei
näytä siltä, että hän — kuka hän sitten lieneekin ollut — olisi ollut
joku heistä tai edes englantilainen, eikä häntä kuvata
viholliseksikaan. Tuntuu pikemmin siltä, kuin olisi hän ollut joku
paikallinen välittäjä ja siviilihenkilö, ehkäpä opas tai
sanomalehtimies. Hän näyttää olleen kahden kesken eversti Clancyn
kanssa, mutta vielä useammin käyneen majurin puheilla. Majuri
näyttelee tosiaan varsin huomattavaa osaa tämän sotilaan
päiväkirjassa, jossa hänet kuvataan laihaksi tummatukkaiseksi
upseeriksi nimellä Murray — kotoisin pohjois-Irlannista ja
uskonnoltaan puritaani. Vähän väliä tehdään pilaa tämän
ulsterilaisen ankaroista mielipiteistä eversti Clancyn juhlimishalun
vastakohtana. Joskus tehdään myöskin pilaa Korppikotkan tavasta
pukeutua koreanvärisiin vaatteihin.

"Mutta koko tämä hauskuus mykistyy äkkiä kuin

merkkipuhalluksesta. Englantilaisten leirin takana, melkein
yhdensuuntaisesti virran kanssa, kulki yksi seudun harvoista
maanteistä. Lännessä teki tie mutkan virtaa kohti, jonka yli johti
edellä mainittu silta. Idässä vei se kohti erämaata, ja kahden
penikulman päässä saattoi kohdata ensimäisen englantilaisen
etuvartioston. Siltä taholta kuului sinä iltana kevyen ratsuväen
helinää ja tömistystä, sen joukon, missä yksinkertainen
muistiinpanojen tekijä hämmästyksekseen heti tunsi kenraalin
esikuntineen. Hän ratsasti suurella, valkealla hevosellaan, jonka niin
usein olette nähnyt kuvalehdissä ja Akatemian taulunäyttelyissä; ja
voitte olla varma siitä, että ne kunnianosoitukset, millä häntä
tervehdittiin, eivät olleet ainoastaan muodollisia. Omasta puolestaan
ei hän uhrannut aikaa turhiin menoihin, vaan hyppäsi nopeasti
hevosensa selästä, lähestyi erästä upseeriryhmää ja syventyi heidän
kanssaan hyvin salaperäiseen keskusteluun. Se, mikä enimmän pisti
päiväkirjan pitäjämme silmiin, oli hänen erikoinen halunsa
keskustella asioista majuri Murrayn kanssa, mutta siinä määrin kuin
valinta ei ollut liian huomiota herättävä, ei se millään lailla ollut
luonnoton. Molemmilla miehillä oli täysi syy olla ystäviä. Molemmat
tutkivat raamattuaan, molemmat kuuluivat samaan, vanhaan
evankeliseen upseeriluokkaan. Oli asia kuinka hyvänsä, niin varmaa
on kuitenkin, että kun kenraali taas nousi hevosensa selkään, puheli
hän yhä hyvin vakavasti Murrayn kanssa, ja kun hän hitaasti ratsasti
virtaa kohti, kulki pitkä ulsterilainen yhä hänen hevosensa vieressä
syventyneenä vakavaan neuvotteluun. Sotilaat seurasivat heitä
katseillaan, kunnes he olivat kadonneet puuryhmän taa, missä tie
kääntyi virtaa kohti. Eversti oli palannut takaisin miestensä luo,
sotamiehet tehtäviinsä. Kirjanpitäjä jäi vielä paikalleen neljäksi
minuutiksi ja näki omituisen näyn.

"Suuri, valkea hevonen, joka oli hiljaa laukannut pitkin tietä, aivan
kuin olisi se kulkenut hautajaissaatossa, palasi nyt hurjasti nelistäen
takaisin heitä kohti, niin kuin olisi sen pitänyt voittaa kilpajuoksussa.
Ensin luulivat he, että se oli heittänyt ratsastajan pois selästään,
mutta kohta näkivät he, että kenraali, joka oli mainio ratsastaja, itse
kiihoitti sitä kaikin voimin. Hevonen ja mies tulivat heitä vastaan kuin
pyörretuuli, ja pysäytettyään ensin horjuvan juoksijansa, käänsi
kenraali hehkuvat kasvonsa heitä kohti, ja hänen äänensä, kun hän
huusi everstiä, kaikui kuin kuolleita herättävä pasuuna.

"Minä arvelen, että tämän kamalan tapauksen maatajärisyttävät

kohdat myllersivät hurjassa sekamelskassa niitten miesten mielissä,
jotka olivat päiväkirjan kirjoittajan tasolla. Sekavina kuin unessa
asettuivat he melkein tiedottomina paikoilleen riviin ja saivat tietää,
että heidän heti tulisi käydä hyökkäykseen joen toisella puolen
olevaa vihollista vastaan. Kenraali ja majuri olivat, sanottiin,
huomanneet jotain sillan luona, ja rykmentillä oli juuri parahiksi
aikaa ryhtyä taisteluun henkensä puolesta. Majuri oli heti lähtenyt
kokoamaan reserviä, joka oli toisella taholla. Siitä huolimatta ei ollut
varmaa, ehtisikö apu ajoissa perille. Heidän pitäisi kuitenkin jo tänä
iltana mennä veden yli ja valloittaa kukkulat aikaisin seuraavana
aamuna. Viittauksella yöllisen marssin jännittävään romantiikkaan
loppuu päiväkirja äkkiä."

Isä Brown oli ehtinyt ylemmäksi kuin hänen toverinsa, sillä

metsäpolku oli kaventunut, tullut jyrkemmäksi ja mutkaisemmaksi,
niin että he nousivat ylöspäin kuin kierreportaita myöten. Papin ääni
kaikui ylhäältä kaiken peittävässä pimeydessä.

"Päiväkirjassa mainitaan vielä yksi tärkeä seikka. Kun kenraali

kehoitti heitä rohkeaan hyökkäykseen, veti hän miekkansa puoleksi
tupesta, mutta hillitsi sitten itsensä ja työnsi sen takaisin, aivan kuin
hän olisi hävennyt moista vaikutuskeinoa. Siinä on miekka taas."
 Heikko valo tunkeutui tien yli ulottuvien oksien verkkokatoksen läpi
ja loi verkon varjon heidän jalkojensa eteen, sillä nyt lähestyivät he
taas metsättömiä, alavia maita. Flambeau tunsi, että ilmassa oli
totuutta, mutta totuus ei ollut vielä valautunut kiinteään muotoon.
Hän vastasi hiukan hämmennyksissään:

"Mitä outoa miekassa on? Upseerillahan tavallisesti on miekka, vai

kuinka?"

"Niistä ei juuri puhuta nykyaikaisissa sodissa", sanoi toinen

välinpitämättömästi, "mutta tässä tarinassa tapaa miekan alituiseen."

"Mitä outoa siinä on?" mutisi Flambeau. "Sellaisesta uutisesta saa

kaksi penceä riviltä. Vanhan soturin miekka taittui viimeisessä
kahakassa. Onhan selvää, että sanomalehdet nielivät mielihalulla
sellaisen tiedonannon. Kaikissa muistomerkeissä ja kuvapatsaissa
nähdään poikkikärkinen miekka. Toivon, että te ette ole ottanut
minua mukaanne napamatkallenne vain sen takia, että kaksi miestä,
joilla on taipumusta tutkimaan harvinaisuuksia, saisi nähdä St.
Claren taittuneen miekan."

"Ei", huusi isä Brown ja sana pamahti kuin pistoolinlaukaus. "Kuka

on nähnyt hänen taittuneen miekkansa?"

"Mitä te tarkoitatte?" huusi toinen ja pysähtyi äkkiä tähtien

valossa.
He olivat tulleet metsän harmaiden veräjien ulkopuolelle.

"Minä kysyn: kuka on nähnyt hänen taittuneen miekkansa?" toisti

isä Brown itsepäisesti. "Ei ainakaan mies, joka piti päiväkirjaa.
Kenraali työnsi sen ajoissa takaisin tuppeen."
 Flambeau katseli ympärilleen kuun valossa, niinkuin sokea
katselee aurinkoa, ja hänen ystävänsä jatkoi, innostuen vasta nyt:

"Flambeau", sanoi hän, "minä en voi todistaa sitä sittenkään, kun

olen käynyt läpi kaikki muistomerkit. Mutta minä olen varma siitä.
Antakaa minun lisätä pieni tosiseikka, joka asettaa kaikki epäilyksen
ulkopuolelle. Omituisen sattuman vuoksi oli eversti ensimäinen,
johon kuula sattui. Hän haavoittui kauan ennen, kuin joukot olivat
joutuneet käsikähmään. Mutta hän näki St. Claren taittuneen
miekan. Mistä johtui se, että kärki oli poikki? Millä tavoin se oli
taittunut? Ystäväni, miekka oli katkennut ennen taistelua."

"Vai niin", sanoi hänen ystävänsä leikillinen vivahdus äänessä. "Ja

saanko minä tietää, missä tuo taittunut kappale on?"

"Sen sanon teille kyllä", vastasi pappi reippaasti. "Se on

luoteiskulmassa sillä hautausmaalla, joka ympäröi Belfastin
protestanttista tuomiokirkkoa."

"Tosiaanko", sanoi toinen. "Oletteko todennut sen?"

"Sitä en voinut tehdä", sanoi Brown todella pahoillaan. "Sen päällä

on marmorinen muistomerkki — muistomerkki omistettu urhoolliselle
majuri Murraylle, joka kaatui sankarina kuuluisassa Mustanvirran
taistelussa."

Flambeau tuntui äkkiä heränneen uuteen eloon.

"Te tarkoitatte", sanoi hän käheästi, "että kenraali St. Clare vihasi
Murrayta ja tappoi hänet taistelukentällä, sitä varten että…"

"Te olette yhä täynnä hyviä ja puhtaita ajatuksia", sanoi toinen.

"Pahempaa!"
 "Vai niin", sanoi suurikasvuinen mies. "Minun kehnojen käsitteiden
varastoni on nyt tyhjä."

Pappi näytti epäröivän kuinka hän alkaisi, mutta lopuksi hän sanoi:

"Minnehän viisas mies kätkisi lehden? Metsään."

Toinen ei vastannut.

"Ja jos ei olisi metsää, loisi hän sen. Jos hän tahtoisi kätkeä
kuolleen lehden, loisi hän kuolleen metsän."

Tähänkään ei kuulunut vastausta ja pappi lisäsi vielä lempeämmin

ja tyynemmin.

"Ja jos hän tahtoisi kätkeä ruumiin, loisi hän kuolleilla täytetyn
kentän sen piilopaikaksi."

Flambeau alkoi polkea edelleen, kärsimättömänä ajan

hukkaamisen vuoksi, mutta isä Brown jatkoi häiriytymättä:

"Sir Arthur St. Clare oli, kuten jo sanottu, mies, joka tutki
raamattua. Mutta hän luki sitä omalla tavallaan. Koskahan ihmiset
oppinevat ymmärtämään, että on monta tapaa lukea raamattua?
Kirjanpainaja lukee sitä ottaakseen selon painovirheistä. Mormooni
lukee raamattuaan ja löytää sieltä tukea moniavioisuudelle, kristitty
scientisti lukee sitä ja huomaa, ettei meillä ole käsiä eikä jalkoja. St.
Clare oli vanha englantilaisintialainen sotilas ja protestantti.
Ajatelkaahan mitä se merkitsi. Älkää herran tähden ruvetko nyt
pitämään kauniita puheita! Se saattaisi merkitä ruumiillisessa
suhteessa hirmuista miestä, joka troopillisen auringon alla eli
itämaisen yhteiskunnan keskuudessa ja herkutteli itämaisen kirjan
sisällyksellä järjettömästi ja ilman ohjausta. Luonnollisesti luki hän
enimmäkseen Vanhaa testamenttia ja vältti Uutta. Luonnollisesti löysi
hän Vanhasta testamentista etsimänsä: himoja, julmuutta, petosta.
Kyllähän hän oli rehellinen, niin kuin sanotaan. Mutta mitä hyötyä on
rehellisenä olemisesta, jos palvelee epärehellisyyttä.

"Jokaisessa niistä kuumista, kaukaisista maista, missä se mies

oleskeli, piti hän haaremia, kidutti todistajia ja kokosi häpeällisesti
rahaa, mutta hän olisi epäilemättä sanonut tekevänsä sen Herran
kunniaksi. Minun oman teoloogisen kantani ilmaisee kyllin tarkasti
kysymys: minkä herran? Pahin tällaisissa eksymyksissä on se, että se
avaa oven oven jälkeen helvettiin ja sen yhä pimeneviin kammioihin.
Rikoksessa on pahinta se, että se ei tee miestä yhä hurjemmaksi,
vaan yhä kurjemmaksi. St. Clare joutui pian mitä ankarimpaan
ahdinkoon lahjusten ja kiristysten vuoksi ja tarvitsi yhä lisää rahaa.
Mustanvirran taistelun aikana oli hän syössyt maailmasta maailmaan
ja lopulta joutunut siihen paikkaan, jota Dante nimittää maailman
kaikkeuden alimmaksi piiriksi, eli kadotuksen rotkon pohjaksi."

"Mitä te tarkoitatte?" kysyi hänen ystävänsä taas.

"Minä tarkoitan tuota", vastasi pappi osoittaen jäätynyttä

lammikkoa, joka välkkyi kuun valossa.

"Muistatteko, kenet Dante lähetti jääpiiriin?"

"Petturit", sanoi Flambeau väristen.

Kun hän katseli synkkää maisemaapa huomasi puitten uhkaavat,

aavemaiset ääriviivat, olisi hän melkein voinut luulla itseään Danteksi
ja lorisevaäänistä pappia Vergiliukseksi, joka johdatti häntä
kuoleman valtakunnan halki.
 Ääni jatkoi: "Olivier oli, niin kuin tiedätte, ritarillinen liiallisuuteen
saakka, eikä tahtonut kuullakaan salaisesta valtiopoliisista tai
vakoilusta. Sitä, niin kuin kaikenlaista muutakin, käytettiin kuitenkin
hänen selkänsä takana, ja sen johtajana oli ystäväni Espado. Hän oli
tuo iloisiin väreihin vaatetettu keikari, joka kyömynokkansa vuoksi oli
saanut Korppikotkan nimen. Ollen olevinaan ihmisystävä, vainuskeli
hän kaikkialla Englannin armeijassa ja sai lopuksi kynsiinsä sen —
suokoon Jumala — ainoan mätämunan, tuon korkealla seisovan
miehen. St. Clare oli suuressa rahantarpeessa — hän tarvitsi
rahavuoria. Epäsuosioon joutunut perhelääkäri uhkaili paljastuksilla,
jotka sitten alkoivat, mutta lopetettiin: kertomuksilla
kuulumattomista, esihistoriallisista tapauksista Park Lanessa,
tapauksista, joihin uusevankelinen englantilainen oli syypää, ja jotka
viittasivat ihmisuhreihin ja orjajoukkioihin. Sen lisäksi tarvitsi hän
rahoja tyttärensä myötäjäisiin, sillä hänestä oli se tieto, että häntä
pidettiin rikkaana, yhtä suloista kuin itse rikkaus. Hän antoi viimeisen
miinan räjähtää, virkkoi sanan Brasilialle ja rikkauksia tuli tulvimalla
Englannin vihollisilta. Mutta toinenkin mies oli puhunut Espado-
Korppikotkan kanssa. Kuinka olikaan, niin oli tumma, karski, nuori
ulsterilainen majuri päässyt inhottavan totuuden perille, ja kun he
hiljaa kulkivat tietä pitkin sillalle päin, sanoi Murray kenraalille, että
hänen piti erota heti, tai asettua sotaoikeuden eteen tuomittavaksi.
Kenraali väitteli hänen kanssaan, kunnes he tulivat pienen,
troopillisen puuryhmän luo sillan korvalle. Ja siellä, laulavan virran ja
auringossa välkkyvien palmujen luona — sillä minä näen ne edessäni
— veti hän miekkansa ja pisti sen majurin ruumiin läpi."

Talvinen tie kulki nyt harjanteen yli. Ilma oli purevan kylmää, ja
taivasta vasten piirtyivät pensaikkojen ja näreikköjen mustat ryhmät.
Mutta kauempaa oli Flambeau näkevinään kajastusta, joka ei ollut
tähtien, eikä kuun valoa, vaan tulta, jonka ihmiset olivat sytyttäneet.
Hän katseli sitä nyt, kun tarina läheni loppuaan.

"St. Clare oli helvetinkoira, mutta sentään rotukoira. Hän ei

koskaan, sen minä vannon, ajatellut selvemmin ja ollut
voimakkaampi kuin silloin, kun Murray parka makasi kuolleena hänen
jalkojensa juuressa. Ei riemuhetkinäänkään, niinkuin kapteeni Keith
totuudella sanoi, tuo suuri mies ollut niin suuri kuin viimeisen, koko
maailman halveksiman tappionsa aikana. Hän tarkasteli kylmästi
asettaan pyyhkiäkseen siitä veren. Hän huomasi silloin, että kärki,
jonka hän oli pistänyt uhrinsa lapaluitten väliin, oli taittunut
miesparan ruumiiseen. Ja tyynesti, niin kuin hän olisi istunut klubin
ikkunassa, näki hän kaiken, mitä sitten seuraisi. Hän huomasi, että
selittämätön ruumis löydettäisiin, selittämätön, taittunut miekan
kärki vedettäisiin ulos, selittämätön, katkennut miekka keksittäisiin
— tai miekan puutos. Hän oli murhannut, mutta ei mykistänyt. Mutta
hänen mahtava älynsä nousi tätä häväistysiskua vastaan. Vielä oli
keino. Hän voisi tehdä ruumiin helposti selitettäväksi. Hän saattoi
luoda kasan ruumiita, jotka peittäisivät sen, ja kahdenkymmenen
minuutin kuluttua marssi kahdeksansataa englantilaista soturia
kuolemaan."

Lämpimämpi hehku pimeän talvimaiseman takana loisti yhä

kirkkaammin, ja Flambeau kiiruhti askeleitaan sinne päästäkseen. Isä
Brown teki samoin, mutta näytti aivan kertomukseensa vaipuneelta.

"Niin urhoollinen oli tämä englantilainen rykmentti ja niin nerokas

sen johtaja, että jos se heti olisi hyökännyt vastapäisille kukkuloille,
olisi sen mielettömällä yrityksellä saattanut olla menestystä. Mutta
tuolla paha-aikeisella miehellä, joka pelasi sotilailla kuin
shakkinappuloilla, oli toiset aikeet ja toiset syyt. Heidän tuli pysyä
suolla sillan luona siksi, kunnes brittiläisten ruumiita olisi siellä
riittävästi. Ja sitten esitettäisiin viimeinen, suuri kohtaus. Tuo
hopeatukkainen mies, pyhimys ja sotilas, jättäisi viholliselle
taittuneen miekkansa estääkseen jatkuvaa mieshukkaa. Tilapäisesti
keksityksi oli kappale sangen hyvin suunniteltu. Mutta minä luulen,
vaikka en voikaan todistaa sitä — että kun he paraikaa rämpivät
verisessä liejukossa, alkoi joku epäillä ja aavistaa totuutta."

Hän vaikeni hetkeksi ja sanoi sitten:

"Kuulen äänen — en tiedä mistä se tulee — mutta se ääni sanoo

minulle, että mies, joka arvasi totuuden, oli sulhanen… hän, joka
aikoi mennä naimisiin vanhuksen tyttären kanssa."

"Mutta miten sitten on Olivierin ja hirttämisen laita?" kysyi

Flambeau.

"Osaksi ritarillisuudesta, osaksi viisaudesta ei Olivier vaikeuttanut

marssejaan vangeilla", selitti kertoja. "Useimmissa tapauksissa päästi
hän heidät vapaiksi. Tällä kertaa vapautti hän heidät kaikki."

"Kaikki paitsi kenraalin", sanoi pitkä mies.

"Kaikki", sanoi pappi.

Flambeau rypisti tummia kulmiaan.

"En vielä käsitä aivan kaikkea", sanoi hän.

"Tässä kuva lisää, Flambeau", sanoi Brown salaperäisen hiljaisella

äänellään. "Minä en voi todistaa sitä, mutta minä voin, mikä on
parempaa — nähdä sen. Aamupäivällä muutetaan leiri alastomilta,
kuivettuneilta kukkuloilta ja brasilialaiset sotilaat järjestyvät