Get the full ebook with Bonus Features for a Better Reading Experience on ebookmeta.

com

Quantitative Finance With Python: A Practical

Guide to Investment Management, Trading, and
Financial Engineering 1st Edition Chris Kelliher

https://ebookmeta.com/product/quantitative-finance-with-
python-a-practical-guide-to-investment-management-trading-
and-financial-engineering-1st-edition-chris-kelliher/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Practical Applications of Evolutionary Computation to

Financial Engineering Robust Techniques for Forecasting
Trading and Hedging Iba
https://ebookmeta.com/product/practical-applications-of-evolutionary-
computation-to-financial-engineering-robust-techniques-for-
forecasting-trading-and-hedging-iba/
ebookmeta.com

Financial modeling and valuation a practical guide to

investment banking and private equity Second Edition Paul
Pignataro
https://ebookmeta.com/product/financial-modeling-and-valuation-a-
practical-guide-to-investment-banking-and-private-equity-second-
edition-paul-pignataro/
ebookmeta.com

Understanding Risk Management and Hedging in Oil Trading:

A Practitioner's Guide to Managing Risk 1st Edition Chris
Heilpern
https://ebookmeta.com/product/understanding-risk-management-and-
hedging-in-oil-trading-a-practitioners-guide-to-managing-risk-1st-
edition-chris-heilpern/
ebookmeta.com

Typhon Project Proteus Book 2 John Triptych

https://ebookmeta.com/product/typhon-project-proteus-book-2-john-
triptych/

ebookmeta.com
The Amazing Book of Knock Knock Jokes 2nd Edition Jack
Goldstein

https://ebookmeta.com/product/the-amazing-book-of-knock-knock-
jokes-2nd-edition-jack-goldstein/

ebookmeta.com

Islamic Finance in Africa The Prospects for Sustainable

Development 1st Edition M. K. Hassan

https://ebookmeta.com/product/islamic-finance-in-africa-the-prospects-
for-sustainable-development-1st-edition-m-k-hassan/

ebookmeta.com

Essiac Herb Tea Calling of an Angel The True Story of Rene

Caisse and an Indian Herbal Medicine Called Essiac Nature
s Cure for Cancer Burdock Root Sheep Sorrel Herb Turkey
Rhubarb Root Slippery Elm Bark 1st Edition Gary L. Glum
https://ebookmeta.com/product/essiac-herb-tea-calling-of-an-angel-the-
true-story-of-rene-caisse-and-an-indian-herbal-medicine-called-essiac-
nature-s-cure-for-cancer-burdock-root-sheep-sorrel-herb-turkey-
rhubarb-root-slippery-elm-b/
ebookmeta.com

The Everything Girl L. Maleki

https://ebookmeta.com/product/the-everything-girl-l-maleki/

ebookmeta.com

Mathematical Methods Units 1 2 for Queensland 1st Edition

Michael Evans

https://ebookmeta.com/product/mathematical-methods-units-1-2-for-
queensland-1st-edition-michael-evans/

ebookmeta.com
All Ages Welcome Recruiting and Retaining Younger
Generations for Library Boards Friends Groups and
Foundations 15th Edition Lina Bertinelli
https://ebookmeta.com/product/all-ages-welcome-recruiting-and-
retaining-younger-generations-for-library-boards-friends-groups-and-
foundations-15th-edition-lina-bertinelli/
ebookmeta.com
Quantitative Finance
with Python
Chapman & Hall/CRC Financial Mathematics Series
Aims and scope:
The field of financial mathematics forms an ever-expanding slice of the financial sector. This series aims to capture
new developments and summarize what is known over the whole spectrum of this field. It will include a broad range of
textbooks, reference works and handbooks that are meant to appeal to both academics and practitioners. The inclusion
of numerical code and concrete real-world examples is highly encouraged.

Series Editors

M.A.H. Dempster
Centre for Financial Research
Department of Pure Mathematics and Statistics
University of Cambridge, UK
Dilip B. Madan
Robert H. Smith School of Business
University of Maryland, USA
Rama Cont
Department of Mathematics
Imperial College, UK

Robert A. Jarrow
Lynch Professor of Investment Management
Johnson Graduate School of Management
Cornell University, USA
Introductory Mathematical Analysis for Quantitative Finance
Daniele Ritelli, Giulia Spaletta
Handbook of Financial Risk Management
Thierry Roncalli
Optional Processes: Stochastic Calculus and Applications
Mohamed Abdelghani, Alexander Melnikov

Machine Learning for Factor Investing: R Version

Guillaume Coqueret, Tony Guida

Malliavin Calculus in Finance: Theory and Practice

Elisa Alos, David Garcia Lorite

Risk Measures and Insurance Solvency Benchmarks: Fixed-Probability Levels in Renewal Risk Models
Vsevolod K. Malinovskii
Financial Mathematics: A Comprehensive Treatment in Discrete Time, Second Edition
Giuseppe Campolieti, Roman N. Makarov

Pricing Models of Volatility Products and Exotic Variance Derivatives

Yue Kuen Kwok, Wendong Zheng

Quantitative Finance with Python

A Practical Guide to Investment Management, Trading, and Financial Engineering
Chris Kelliher

For more information about this series please visit: https://www.crcpress.com/Chapman-and-HallCRC-Financial-

Mathematics-Series/book series/CHFINANCMTH
Quantitative Finance
with Python
A Practical Guide to Investment
Management, Trading, and
Financial Engineering

Chris Kelliher
First edition published 2022
by CRC Press
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300, Boca Raton, FL 33487-2742

and by CRC Press

4 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon, OX14 4RN

© 2022 Chris Kelliher

CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, LLC

Reasonable efforts have been made to publish reliable data and information, but the author and publisher cannot
assume responsibility for the validity of all materials or the consequences of their use. The authors and publishers
have attempted to trace the copyright holders of all material reproduced in this publication and apologize to copyright
holders if permission to publish in this form has not been obtained. If any copyright material has not been acknowl-
edged please write and let us know so we may rectify in any future reprint.

Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced, transmitted, or
utilized in any form by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter invented, including pho-
tocopying, microfilming, and recording, or in any information storage or retrieval system, without written permission
from the publishers.

For permission to photocopy or use material electronically from this work, access www.copyright.com or contact the
Copyright Clearance Center, Inc. (CCC), 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-8400. For works that are
not available on CCC please contact [email protected]

Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks and are used only for
identification and explanation without intent to infringe.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Names: Kelliher, Chris, author.

Title: Quantitative finance with Python : a practical guide to investment
management, trading, and financial engineering / Chris Kelliher.
Description: 1 Edition. | Boca Raton, FL : Chapman & Hall, CRC Press, 2022.
| Series: Chapman & Hall/CRC Financial Mathematics series | Includes
bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2021056941 (print) | LCCN 2021056942 (ebook) | ISBN
9781032014432 (hardback) | ISBN 9781032019147 (paperback) | ISBN
9781003180975 (ebook)
Subjects: LCSH: Investments--Management. | Trading bands (Securities) |
Financial engineering. | Python (Computer program language)
Classification: LCC HG4515.2 .K445 2022 (print) | LCC HG4515.2 (ebook) |
DDC 332.6--dc23/eng/20220113
LC record available at https://lccn.loc.gov/2021056941
LC ebook record available at https://lccn.loc.gov/2021056942

ISBN: 978-1-032-01443-2 (hbk)

ISBN: 978-1-032-01914-7 (pbk)
ISBN: 978-1-003-18097-5 (ebk)

DOI: 10.1201/9781003180975

Typeset in Latin Modern font

by KnowledgeWorks Global Ltd.

Publisher’s note: This book has been prepared from camera-ready copy provided by the authors.

Access the Support Material: www.routledge.com/9781032014432

 To my amazing daughter, Sloane, my light and purpose.
To my wonderful, loving wife, Andrea, without whom none of
my achievements would be possible.
To my incredible, supportive parents and sister and brother,
Jen and Lucas.
Contents

Foreword xxxi

Author xxxiii

Contributors xxxv

Acknowledgments xxxvii

Section I Foundations of Quant Modeling

Chapter 1 ■ Setting the Stage: Quant Landscape 3

1.1 INTRODUCTION 3
1.2 QUANT FINANCE INSTITUTIONS 4
1.2.1 Sell-Side: Dealers & Market Makers 4
1.2.2 Buy-Side: Asset Managers & Hedge Funds 5
1.2.3 Financial Technology Firms 6
1.3 MOST COMMON QUANT CAREER PATHS 6
1.3.1 Buy Side 6
1.3.2 Sell Side 7
1.3.3 Financial Technology 8
1.3.4 What’s Common between Roles? 9
1.4 TYPES OF FINANCIAL INSTRUMENTS 9
1.4.1 Equity Instruments 9
1.4.2 Debt Instruments 10
1.4.3 Forwards & Futures 11
1.4.4 Options 12
1.4.5 Option Straddles in Practice 14
1.4.6 Put-Call Parity 14
1.4.7 Swaps 15
1.4.8 Equity Index Total Return Swaps in Practice 17
1.4.9 Over-the-Counter vs. Exchange Traded Products 18

vii
viii ■ Contents

1.5 STAGES OF A QUANT PROJECT 18

1.5.1 Data Collection 19
1.5.2 Data Cleaning 19
1.5.3 Model Implementation 19
1.5.4 Model Validation 20
1.6 TRENDS: WHERE IS QUANT FINANCE GOING? 20
1.6.1 Automation 20
1.6.2 Rapid Increase of Available Data 20
1.6.3 Commoditization of Factor Premias 21
1.6.4 Movement toward Incorporating Machine
Learning/Artificial Intelligence 21
1.6.5 Increasing Prevalence of Required Quant/Technical Skills 22

Chapter 2 ■ Theoretical Underpinnings of Quant Modeling: Modeling

the Risk Neutral Measure 23

2.1 INTRODUCTION 23
2.2 RISK NEUTRAL PRICING & NO ARBITRAGE 24
2.2.1 Risk Neutral vs. Actual Probabilities 24
2.2.2 Theory of No Arbitrage 25
2.2.3 Complete Markets 26
2.2.4 Risk Neutral Valuation Equation 26
2.2.5 Risk Neutral Discounting, Risk Premia & Stochastic
Discount Factors 26
2.3 BINOMIAL TREES 27
2.3.1 Discrete vs. Continuous Time Models 27
2.3.2 Scaled Random Walk 28
2.3.3 Discrete Binomial Tree Model 29
2.3.4 Limiting Distribution of Binomial Tree Model 32
2.4 BUILDING BLOCKS OF STOCHASTIC CALCULUS 33
2.4.1 Deterministic vs. Stochastic Calculus 33
2.4.2 Stochastic Processes 33
2.4.3 Martingales 34
2.4.4 Brownian Motion 34
2.4.5 Properties of Brownian Motion 35
2.5 STOCHASTIC DIFFERENTIAL EQUATIONS 38
2.5.1 Generic SDE Formulation 38
 Contents ■ ix

2.5.2 Bachelier SDE 38

2.5.3 Black-Scholes SDE 39
2.5.4 Stochastic Models in Practice 39
2.6 ITO’S LEMMA 40
2.6.1 General Formulation & Theory 40
2.6.2 Ito in Practice: Risk-Free Bond 41
2.6.3 Ito in Practice: Black-Scholes Dynamics 42
2.7 CONNECTION BETWEEN SDEs AND PDEs 44
2.7.1 PDEs & Stochastic Processes 44
2.7.2 Deriving the Black-Scholes PDE 44
2.7.3 General Formulation: Feynman-Kac Formula 47
2.7.4 Working with PDEs in Practice 48
2.8 GIRSANOV’S THEOREM 48
2.8.1 Change of Measure via Girsanov’s Theorem 48
2.8.2 Applications of Girsanov’s Theorem 50

Chapter 3 ■ Theoretical Underpinnings of Quant Modeling: Modeling

the Physical Measure 51

3.1 INTRODUCTION: FORECASTING VS. REPLICATION 51

3.2 MARKET EFFICIENCY AND RISK PREMIA 52
3.2.1 Efficient Market Hypothesis 52
3.2.2 Market Anomalies, Behavioral Finance & Risk Premia 53
3.2.3 Risk Premia Example: Selling Insurance 54
3.3 LINEAR REGRESSION MODELS 54
3.3.1 Introduction & Terminology 54
3.3.2 Univariate Linear Regression 56
3.3.3 Multivariate Linear Regression 58
3.3.4 Standard Errors & Significance Tests 59
3.3.5 Assumptions of Linear Regression 62
3.3.6 How are Regression Models used in Practice? 63
3.3.7 Regression Models in Practice: Calculating High-Yield Betas
to Stocks and Bonds 64
3.4 TIME SERIES MODELS 65
3.4.1 Time Series Data 65
3.4.2 Stationary vs. Non-Stationary Series & Differencing 65
3.4.3 White Noise & Random Walks 66
x ■ Contents

3.4.4 Autoregressive Processes & Unit Root Tests 67

3.4.5 Moving Average Models 69
3.4.6 ARMA Models 70
3.4.7 State Space Models 71
3.4.8 How are Time Series Models used in practice? 71
3.5 PANEL REGRESSION MODELS 72
3.6 CORE PORTFOLIO AND INVESTMENT CONCEPTS 74
3.6.1 Time Value of Money 74
3.6.2 Compounding Returns 75
3.6.3 Portfolio Calculations 76
3.6.4 Portfolio Concepts in Practice: Benefit of Diversification 79
3.7 BOOTSTRAPPING 80
3.7.1 Overview 80
3.8 PRINCIPAL COMPONENT ANALYSIS 82
3.9 CONCLUSIONS: COMPARISON TO RISK NEUTRAL MEASURE
MODELING 84

Chapter 4 ■ Python Programming Environment 85

4.1 THE PYTHON PROGRAMMING LANGUAGE 85

4.2 ADVANTAGES AND DISADVANTAGES OF PYTHON 85
4.3 PYTHON DEVELOPMENT ENVIRONMENTS 86
4.4 BASIC PROGRAMMING CONCEPTS IN PYTHON 87
4.4.1 Language Syntax 87
4.4.2 Data Types in Python 88
4.4.3 Working with Built-in Functions 88
4.4.4 Conditional Statements 89
4.4.5 Operator Precedence 90
4.4.6 Loops 90
4.4.7 Working with Strings 91
4.4.8 User-Defined Functions 92
4.4.9 Variable Scope 92
4.4.10 Importing Modules 93
4.4.11 Exception Handling 94
4.4.12 Recursive Functions 95
 Contents ■ xi

4.4.13 Plotting/Visualizations 95

Chapter 5 ■ Programming Concepts in Python 97

5.1 INTRODUCTION 97
5.2 NUMPY LIBRARY 97
5.3 PANDAS LIBRARY 98
5.4 DATA STRUCTURES IN PYTHON 98
5.4.1 Tuples 99
5.4.2 Lists 99
5.4.3 Array 100
5.4.4 Differences between Lists and NumPy Arrays 101
5.4.5 Covariance Matrices in Practice 101
5.4.6 Covariance Matrices in Practice: Are Correlations
Stationary? 102
5.4.7 Series 103
5.4.8 DataFrame 103
5.4.9 Dictionary 106
5.5 IMPLEMENTATION OF QUANT TECHNIQUES IN PYTHON 107
5.5.1 Random Number Generation 107
5.5.2 Linear Regression 108
5.5.3 Linear Regression in Practice: Equity Return Decomposition
by Fama-French Factors 108
5.5.4 Autocorrelation Tests 109
5.5.5 ARMA Models in Practice: Testing for Mean-Reversion in
Equity Index Returns 110
5.5.6 Matrix Decompositions 110
5.6 OBJECT-ORIENTED PROGRAMMING IN PYTHON 111
5.6.1 Principles of Object-Oriented Programming 112
5.6.2 Classes in Python 113
5.6.3 Constructors 114
5.6.4 Destructors 115
5.6.5 Class Attributes 116
5.6.6 Class Methods 116
5.6.7 Class Methods vs. Global Functions 117
5.6.8 Operator Overloading 118
5.6.9 Inheritance in Python 119
xii ■ Contents

5.6.10 Polymorphism in Python 120

5.7 DESIGN PATTERNS 121
5.7.1 Types of Design Patterns 121
5.7.2 Abstract Base Classes 121
5.7.3 Factory Pattern 122
5.7.4 Singleton Pattern 122
5.7.5 Template Method 122
5.8 SEARCH ALGORITHMS 123
5.8.1 Binary Search Algorithm 123
5.9 SORT ALGORITHMS 123
5.9.1 Selection Sort 124
5.9.2 Insertion Sort 124
5.9.3 Bubble Sort 124
5.9.4 Merge Sort 125

Chapter 6 ■ Working with Financial Datasets 127

6.1 INTRODUCTION 127

6.2 DATA COLLECTION 128
6.2.1 Overview 128
6.2.2 Reading & Writing Files in Python 128
6.2.3 Parsing Data from a Website 130
6.2.4 Interacting with Databases in Python 130
6.3 COMMON FINANCIAL DATASETS 131
6.3.1 Stock Data 132
6.3.2 Currency Data 132
6.3.3 Futures Data 132
6.3.4 Options Data 133
6.3.5 Fixed Income Data 134
6.4 COMMON FINANCIAL DATA SOURCES 134
6.5 CLEANING DIFFERENT TYPES OF FINANCIAL DATA 135
6.5.1 Proper Handling of Corporate Actions 135
6.5.2 Avoiding Survivorship Bias 136
6.5.3 Detecting Arbitrage in the Data 137
6.6 HANDLING MISSING DATA 138
6.6.1 Interpolation & Filling Forward 138
6.6.2 Filling via Regression 139
 Contents ■ xiii

6.6.3 Filling via Bootstrapping 140

6.6.4 Filling via K-Nearest Neighbor 141
6.7 OUTLIER DETECTION 141
6.7.1 Single vs. Multi-Variate Outlier Detection 141
6.7.2 Plotting 142
6.7.3 Standard Deviation 142
6.7.4 Density Analysis 142
6.7.5 Distance from K-Nearest Neighbor 143
6.7.6 Outlier Detection in Practice: Identifying Anomalies in ETF
Returns 143

Chapter 7 ■ Model Validation 145

7.1 WHY IS MODEL VALIDATION SO IMPORTANT? 145

7.2 HOW DO WE ENSURE OUR MODELS ARE CORRECT? 146
7.3 COMPONENTS OF A MODEL VALIDATION PROCESS 147
7.3.1 Model Documentation 147
7.3.2 Code Review 147
7.3.3 Unit Tests 148
7.3.4 Production Model Change Process 149
7.4 GOALS OF MODEL VALIDATION 149
7.4.1 Validating Model Implementation 149
7.4.2 Understanding Model Strengths and Weaknesses 150
7.4.3 Identifying Model Assumptions 150
7.5 TRADEOFF BETWEEN REALISTIC ASSUMPTIONS AND
PARSIMONY IN MODELS 151

Section II Options Modeling

Chapter 8 ■ Stochastic Models 155

8.1 SIMPLE MODELS 155

8.1.1 Black-Scholes Model 155
8.1.2 Black-Scholes Model in Practice: Are Equity Returns
Log-Normally Distributed? 157
8.1.3 Implied Volatility Surfaces in Practice: Equity Options 157
8.1.4 Bachelier Model 159
8.1.5 CEV Model 160
xiv ■ Contents

8.1.6 CEV Model in Practice: Impact of Beta 161

8.1.7 Ornstein-Uhlenbeck Process 162
8.1.8 Cox-Ingersol-Ross Model 164
8.1.9 Conclusions 164
8.2 STOCHASTIC VOLATILITY MODELS 165
8.2.1 Introduction 165
8.2.2 Heston Model 166
8.2.3 SABR Model 167
8.2.4 SABR Model in Practice: Relationship between Model
Parameters and Volatility Surface 169
8.2.5 Stochastic Volatility Models: Comments 170
8.3 JUMP DIFFUSION MODELS 171
8.3.1 Introduction 171
8.3.2 Merton’s Jump Diffusion Model 172
8.3.3 SVJ Model 172
8.3.4 Variance Gamma Model 174
8.3.5 VGSA Model 175
8.3.6 Comments on Jump Processes 177
8.4 LOCAL VOLATILITY MODELS 178
8.4.1 Dupire’s Formula 178
8.4.2 Local Volatility Model in Practice: S&P Option Local
Volatility Surface 179
8.5 STOCHASTIC LOCAL VOLATILITY MODELS 180
8.6 PRACTICALITIES OF USING THESE MODELS 180
8.6.1 Comparison of Stochastic Models 180
8.6.2 Leveraging Stochastic Models in Practice 181

Chapter 9 ■ Options Pricing Techniques for European Options 183

9.1 MODELS WITH CLOSED FORM SOLUTIONS OR ASYMPTOTIC

APPROXIMATIONS 183
9.2 OPTION PRICING VIA QUADRATURE 184
9.2.1 Overview 184
9.2.2 Quadrature Approximations 184
9.2.3 Approximating a Pricing Integral via Quadrature 186
9.2.4 Quadrature Methods in Practice: Digital Options Prices in
Black-Scholes vs. Bachelier Model 188
Other documents randomly have
different content
 Kiireesti sieppasi pappi vaatteet yllensä. Sydän alkoi kiivaasti
sykkiä. Ehkä se jo osasi huonoja uutisia aavistaa. Hän aukaisi ulko-
oven ja astui rappusille.

— Tässä olen, hyvä Billeghi. Mitä teillä on tuomisia?

Billeghi ei kuitenkaan seisonut enää siinä, vaan loitompana tiellä,

viljakuormansa vieressä irrottamassa koria, missä pikku Veronka ja
hanhi olivat. Hevoset olivat väsyneet, päät painuksissa. Toinen niistä
olisi mielellään laskeutunut maata ja sitä jo yrittikin, mutta vetotanko
esti. Koettaessaan painautua toiselle kylelleen se tunsi valjashihnojen
painuvan nahkaansa, eikä hevosen kunnia salli mukavuutta etsiä
niinkauan kuin valjaat ovat selässä. Oudosti ovat silloin asiat, kun
valjaissa oleva hevonen makaamaan laskeutuu. Niin kehittynyt on
hevosella velvollisuudentunto.

Billeghi sattui kääntymään ja huomasi nyt papin seisovan

rappusilla.

— Ka, Jankó! Kas, kuinka olet kasvanut! Sinustapa on tullut

solakka mies. Kyllä äitisi ihmettelisi, jos eläisi. Lempo vieköön tämän
köyden, sain siihen liian lujan solmun.

Pappi astui muutaman askeleen rattaita kohden, missä isäntä

Billeghi yhä puuhaili saadakseen koria kuormasta irti. Sanat "jos äitisi
eläisi" tuntuivat hänestä kuin kiven isku vasten otsaa; päätä alkoi
huimata, jalat horjua.

— Mitä puhuitte äidistäni? — sopersi hän kalpeana. — Onko äitini

kuollut?
 — Jo laski raukka lusikan kädestään. Mutta tässä, — ottaen
taskustaan puuvartisen linkkuveitsen hän alkoi sahata poikki köyttä,
— on pikku sisaresi, vaan Herra armahtakoon, minullahan on oikea
kananpää, en jaksa edes muistaa että puhuttelen pappia… toin
tänne kunnianarvoisan pastorin pikku siskon. Mihin saan hänet
viedä?

Näin sanoen nosti hän kuormalta korin, missä lapsi nukkui sikeästi
ja rauhallisesti, hanhi vieressään. Hanhi näytti vartioivan tyttöä kuten
hyväkin lapsenpiika, karkoittaen alituisilla päänliikkeillä pois kärpäset,
jotka olivat halukkaita asettumaan lapsen huulille, aivankuin hunajaa
niistä imeäkseen.

Syksyisen päivän kalpea rusko punasi korin ja siinä nukkuvan

lapsen. Kysyvästi loi isäntä Máthé vaaleansiniset silmänsä pappiin,
odottaen että tämä jotakin vastaisi.

— Kuollutko? — hän vihdoin kysäsi. — Sehän on mahdotonta.

Minulla ei ole siitä ollut aavistustakaan.

Sitten tarttui hän otsaansa ja huudahti katkerasti:

— Eikä kukaan minulle siitä ilmottanut, ei kukaan. En tietänyt tulla

hautajaisiinkaan!

— Enpä ollut siellä minäkään, — vastasi isäntä. — Tämä oli kenties

lausuttu lohdutuksen tapaiseksi; sitte lisäsi hän kuitenkin
hyväntahtoisesti: Jumala hänet korjasi luokseen, nouti istuimensa
eteen. Eipä jätä tänne meistä ketään. Hyi noita ilkeitä sammakoita;
astuin taas yhden päälle.
 Pappilan ruohoisella, vesiheinää ja hullunruohoa kasvavalla pihalla
näet sammakot iloisesti hyppelivät suutaan maiskutellen, tultuaan
esiin kirkon kosteasta kivijalasta tänne päivää paistattamaan.

— Mihin vien lapsen? — toisti Billeghi kysymyksensä, mutta kun ei

saanut vastausta, laski hän korin varovasti rappusille.

Pappi oli aivan masentunut; hän seisoi siinä tunteetonna, raskaasti

hengittäen ja maahan tuijottaen. Hänestä tuntui, kuin olisi maa
taloineen, sälöaitoineen, Billeghineen ja korineen päivineen pyörinyt,
mutta hän itse seisonut paikallaan, kykenemättä mihinkään
liikkumaan. Tuolla loitompana suhisivat metsän hongat, aivankuin
olisi jotain ihmeellistä, sydämeen käypää kuiskutusta äidin puhetta
sieltä kuulunut. Vavisten hän sitä kuunteli, koettaen tarkata noita
ääniä, mutta juuri kun hän oli niistä jotain eroittavinaan ja
käsittävinään, hämmensi ne aina jokin erikoinen humaus. Vaan
hiljaa, hiljaa! Taas kuului äidin ääni metsästä. Jankó, hoida lasta
Jankó!

János-pastorin kuunnellessa näitä toisen maailman ääniä kyllästyi

Billeghi-isäntä tuohon äänettömyyteen; — olisi joutanut edes suuren
kiitoksen antaa, jos ei muuta. — Kun kerran niin on, niin on, — hän
murisi äkäisenä, piiskaa viuhauttaen. — Hyvästi, herra pastori! Hei,
hevoset!

Pappi en virkkanut vieläkään mitään, ei edes huomannut mitä

ympärillään tapahtui; hevoset olivat jo lähteneet liikkeelle astumaan
mäkeä ylöspäin, rinnalla isäntä Billeghi, itsekseen suuttuneena
mutisten, miten tavallista on tässä maailmassa ettei kananpoika
riikinkukoksi päästyään enää entisiään muista. Päästyänsä mäen
päälle hän vilkasi vielä kerran taakseen ja huomatessaan entisen
opettajan pojan yhä vielä seisovan siellä liikkumatonna hän huusi
ikäänkäin rauhoittaaksensa mieltään velvollisuutensa täyttämällä:

— Toin teille, mitä oli tuotavaa! — Tämä huuto herätti pastorin

jälleen tuntoihinsa; häntä puistatti. Hänen sielunsa palasi äskeiseltä
surulliselta retkeilyltään. Se oli käynyt kaukana äitiä etsimässä. Ensi
töikseen hän riensi äitinsä luo, hänen kanssaan hän vietti nyt vielä
kerran sekä sen ajan, jonka hän oli elänyt hänen kanssaan, että
myöskin mielikuvituksessaan sen, jonka hän oli viettänyt kaukana
poissa hänen luotaan. Hän oli olevinaan äitinsä kuolinvuoteen
ääressä polvillaan, rukoillen, ja mitä äiti silloin ajatteli, mitä hänellä
oli sanomista, hänen viimeiset huokauksensa olivat nousseet ilmaan,
joka antoi ne tuulen tuotavaksi, ja tuuli taasen ne metsästä huhuili:
hoida lasta Jankó!

Eipä tarvinnut pojan olla kotona saadakseen tietää kuolevan

äitinsä viimeisen tahdon ja toivomuksen. Ei tarvinnut sitä panna
paperille eikä toimittaa menemään sähkölankaa myöten, sen tekivät
toiset, suuremmat voimat.

Vaistomaisesti tuli János ensin ajatelleeksi että oli juostava

Billeghin perään, pyydettävä häntä pysähtymään ja kertomaan kaikki
mitä mies tiesi hänen äidistään, miten tämä oli elänyt nämät kaksi
vuotta, miten oli kuollut, miten haudattu, kaikki, kaikki. Mutta
Halápin mies oli jo ehtinyt kauas, ja nyt vasta kiintyi hänen
katseensa koriin.

Siinä siis nukkui hänen pikku siskonsa. Nuori pappi ei ollut häntä
vielä koskaan nähnyt. Viimeisen kerran kävi hän kotonansa isänsä
hautajaisissa, eikä pikku Veronkaa vielä silloin ollut, vain äitinsä
kirjeistä hän sai sittemmin tietää hänen syntymänsä, ja nämät kirjeet
olivat kovin häveliäät ja harvasanaiset.
 János astui nyt korin luo, katsellen lapsen pyöreitä, kauniita
kasvoja. Onpa äitinsä näköinen, hän ajatteli, ja hänen siinä
katsellessaan ja lasta tarkatessaan, alkoivat nuo kasvot hänen
kyyneltyneissä silmissään muuttua ja kasvaa, kunnes yhtäkkiä
ilmestyivät hänen eteensä pienintä piirrettä myöten äidin kasvot.
Herra Jumala, mikä ihme tämä, mikä lumous! Sitä kesti vain puolisen
minuttia. Sitte oli taas lapsonen hänen edessään. Kunpa avaisi
silmänsä. Siitäpä János olisi ihastunut, mutta lapsi ei niitä avannut;
pitkät ripset seisoivat suorina kuin mustat silkkiripsut.

Ja häntä minun pitää nyt ruveta kasvattamaan? — mietti János, ja

hänen sydämensä aivan heltyi. — Sen teenkin. Mutta millä? Millä
varoilla? Eihän ole syötävää itsellänikään. Mitä tehdä?

Kuten ennenkin mielen apeaksi painuessa ja käydessä

alakuloiseksi muisti hän nytkin rukouksen. Niinpä hän siis lähti
kirkkoon rukoilemaan. Herranhuoneen ovi sattui olemaan avoinna;
parisen eukkoa oli siellä sisällä siistimässä.

János pastori ei astunut alttarin eteen, siellä kun eukot paraikaa

hääräilivät, mutta aivan oven suussa oli seinällä vihkivesiastian
kohdalla puusta ja läkkipellistä tehty Jeesuksen kuva; sen eteen hän
polvistui.
PYHÄ PIETARI JA HÄNEN
SATEENVARJONSA.

Niin, Jeesuksen eteen pappi polvistui. Hän kääntyi Jeesuksen

puoleen — herramme Jeesuksen puoleen. Minkä onnen onkaan
ihmiskunnalle tuonut tämä Jeesus, Jumala, joka oli ihminen. Jumalaa
en pääse tuntemaan, mutta Jeesuksen tunnen. Jeesus on minun
tuttuni, hän on kaikkein tuttu. Tiedän mitä hän on tehnyt, tiedän
miten hän on ajatellut, tunnenpa hänen muotonsakin. Mieltäni ei
rauhoita se tieto, että hän on herrani, vaan se että hän on tuttavani.

Parisentuhatta vuotta sitten eli maan päällä muuan tuttavani, mikä

ihmiskuntaa yhteenliittävä ajatus! Silloiset ihmiset ja heidän
jälkeläisensäkin ovat jo aikoja sitten tomuksi maatuneet, tomusta on
ruohoa kasvanut, ruohosta Herra ties mitä, mutta hän, minun
tuttavani, on aina elänyt ja tulee aina elämään.

Jos matkustan kauas vieraille maille, vierasten kansojen

keskuuteen, missä ihmiset ovat toisenlaiset, eläimet, jopa kasvitkin
oudot, taivas toisennäköinen, kaikki outoa, tulen ajatelleeksi
yksinäisyyden ja avuttomuuden tunteen painostamana, etten ole
enää koko tässä maailmassa, kunnes yhtäkkiä jonkun
ihmisasutuksen laidassa silmiini siintää risti ja siinä riippumassa
haavoistaan verta vuotava läkkipeltimies. Tämä on minun tuttuni.

Ah, hänkin täällä! Siis täälläkin hän! Enkä minä enää ole yksin
enkä avutonna. Minäkin silloin polvistun hänen eteensä ja kerron
hänelle aivan kuin tuo pappi, mikä mieltäni painaa. — Auta minua,
Herra Jeesus — tällaisia ajatuksia János pastori nyt hänelle esitti. —
Äitini on kuollut, pikku siskoni on tuotu tänne minun
kasvatettavakseni. Olen köyhä, kokematon, en tiedä miten on lapsia
kasvatettava. Ohjaa, Jeesus, ajatuksiani oikeaan! Ja vuodata
pohjattomasta yltäkylläisyydestäsi keinoja voidakseni häntä elättää
ja hoitaa. Tee minulle ihme, Herra Jeesus!

Läkkipellistä tehty jumalanpoika tuntui kuuntelevan hänen

rukoustansa.
Varjot ja valojuovat, jotka ikkunoista ja seinistä häneen sattuivat
ja hänen kohdallaan väikkyivät, näyttivät hänen kasvojensa ilmeiltä.
Kesken tuskiensa tuntui hän hymyilevän:

— Hyvä on, hyvä on. Tiedän kaikki. Puutun asiaan.

Kauan pastori oli siinä rukoukseen vaipuneena, yhä uudestaan

alottaen, huomaamatta että sillä välin yht'äkkiä oli taivas käynyt
pilveen ja nuo mustat pilvet ennustivat myrskyn tuloa, kuten
syksyisin usein tapahtuu sellaisella, miltei luonnottoman lämpimällä
ilmalla, mikä näinä päivinä oli vallinnut. Hänen astuessaan ulos
kirkosta valuikin jo vettä virtanaan. Vuorilta kylän takaa vesi koskena
kohisi puroissa, ja eläimet ammuten laukkasivat pitkin teitä. János
joutui kauhun valtaan.

— Jätin lapsen sinne rappusille. Voi, nyt se meni!

 Kuin mielipuoli juoksi hän pappilaa kohden, ja nyt vasta hän sai
kummastella sitä näkyä, joka hänen silmilleen avautui.

Siellä oli kori vielä paikallaan. Lapsi istui korissa, mutta hanhi
juoksenteli pihalla. Satoi rankasti edelleen, tuuli pieksi sadetta
rappusillekin, vesi silläkin kohdalla virtana juoksi, mutta lapsi oli
kuivana, terveenä, sillä korin päällä oli levällään suuri, haalistunut
punanen sateenvarjo; sen kankaassa oli jo paikka paikan päällä,
sisäpuolella tuskin voi enää eroittaa kapeata kukkaisreunustetta,
joka kiersi ympäri laidan entisten aikojen muodin mukaan.

Nuori pappi loi kiitollisen katseen taivaille ja nostaen lapsen korista

hän suuteli sitä hellästi, sekä vei sen ynnä sateenvarjon köyhään
asuntoonsa.

Nyt olivat lapsen silmät auki, ne olivat siniset ja katselivat

kummastellen pappia.

— Olipa onni, — äännähti pastori — kun lapsi ei kastunut, olisi

voinut vilustua ja saada kuolemantaudin, varsinkin kun minulla ei
olisi ollut antaa kuivia vaatteita ylleen.

Mutta mistä oli tuo sateenvarjo sinne tullut? Käsittämätön asia!

Glogovassa ei ollut kellään sateenvarjoa.

Naapuritaloissa miehet kaivelivat ojia pihamailleen johtaaksensa

vettä pois. Pappi tiedusteli heiltä kaikilta asian laitaa.

— Ettekö ole nähnyt kenenkään käyvän lapsen luona?

Lapsen he kyllä olivat nähneet, mutta heidän tietääkseen ei

kukaan ollut sen luona käynyt.
 Adamecz Matyasin leski oli pellolta kotiin hame pään yllä
paetessaan nähnyt, että jotakin punaista pyöreää juuri silloin oli
laskeutunut alas taivaasta. Hän saisi muka paikalla muuttua
kivipatsaaksi, jos hän valehtelisi; itse Neitsyt Maaria oli laskenut alas
tuon kapineen orvon suojaksi.

Joutavia höpinöitä nuo Adameczin eukon puheet! Akka kallistelee

hieman liiaksi lasia, joten ei ole ihmekään, jos hän näkee liikoja.
Mennä kesänäkin oli Pietarin-Paavalin yönä taivas hänelle auennut,
hän oli kuullut enkelijoukkojen veisuuta ja nähnyt niiden kulkevan
pitkässä saattueessa Jumalan valtaistuimen ohi. Siellä oli saattoväen
seassa astunut hänen kolmanna kesänä kuollut tyttärenpoikansakin
liinaisissa roimahousuissaan ja yllään punanen liivi, jonka Adameczin
eukko itse oli aikoinaan neulonut, ja olipa hän nähnyt siellä joitakuita
muitakin viime vuosikymmenenä kuolleita glogovalaisia, astuvan
taivaallisen laulun tahdissa hitaasti ja juhlallisesti, ihan samoissa
pukimissa, joissa heidät oli haudattukin.

Kun sitte Pietarin-Paavalin päivän jälkeen tämä näky tuli tiedoksi,

oli sangen monella asiata pyhän lesken luo. Yhtämittaa kulki hänen
luonaan ihmisiä, joiden omaisia nukkui nurmen alla, kysymässä oliko
hän nähnyt heitä siellä taivaassa. Entä minun tyttöni? Entä isäni,
entä miesraukkani?

Häntä uskottiin nytkin, sillä olihan luonnollista että Adameczin

leskelle näytettiin taivaallisia asioita enemmän kuin muille vaimosta
syntyneille. Tapahtuipa kerran hänen herrassa nukkuneelle
isälleenkin, Flinta Andrásille, joka oli maan kuulu varas, todellinen
ihme, kun näet Glogovan hautuumaasta noin kahdeksan vuotta sitte
leikattiin palanen maantiehen ja aukaistiin hänen hautansa, jotta
arkku voitaisiin siirtää toiseen paikkaan, ja kun tällöin vanhusta
katseltiin, huomattiin se ihme, että parta oli haudassa kasvanut,
vaikka viisi miestä tiesi varmasti todistaa että karjapaimen Gundros
Tamás oli vainajan parran aivan puhtaaksi ajanut.

Että vanha Flinta nyt on taivaassa, se on yhtä selvä kuin se että

kaksi kertaa kaksi on neljä, ja kun hän, tuollainen kelvoton veitikka
kerran on siellä, saattaa hän kyllä joskus jättää oven raolleen
laskeakseen tyttärensä sisään tirkistämään…

Tosin kellonsoittaja Kvapka Pál väittää aivan toista. Hän sanoo että
kun hän rajuilman puhjetessa soitti kelloja pilviä karkottaakseen, ja
sattui vilkaisemaan taakseen, hän näki vanhan juutalaisen näköisen
ukon astua laahustavan pappilaa kohden ja että tämän kädessä oli
tuo suuri punanen kangaslautanen, jonka pastori sitte oli tavannut
korin päällä.

Kvapka ei tietenkään sen enempää siihen huomiotansa

kiinnittänyt, unissaan kun vielä oli ja tuulikin pölyä lennätti hänen
silmiinsä, muistaahan vain asian himmeästi. Mutta minkä muistaa,
sen hän tohtisi vaikka valalla todeksi vannoa, — ja Kvapka on
luotettava mies.

Tuon juutalaisen näköisen ukon olivat nähneet jotkut muutkin.

Vanha se oli, pitkä, valkoinen tukka, koukkuselkä, kädessä keppi,
jonka kahva oli solmussa kuin sian saparo. Pribilékin kaivolla oli tuuli
vienyt hatun hänen päästään ja silloin huomattiin ukon olevan aivan
paljaspäisen.

— Toden totta, — virkkoi suntio, joka myöskin oli nähnyt hänet

avopäin, — hän oli aivan sen näköinen kuin kirkkokuvissa pyhä
Pietari. Ihan samannäköinen, avaimia vain ei ollut kädessä.
 Pribilékin kaivolta oli hän oikaissut yli Stropovin niityn, missä
Krátkin lehmä, joka oli sinne omin lupinsa päässyt, yritti puskea
juutalaisukkoa, mutta oli tämä sitä lyönyt kepillään, ja siitä lähtien oli
lehmä — kysykää vain Kratkin perheeltä — ruvennut lypsämään
neljätoista tuoppia päivässä. Sitä ennen sai kiittää onneansa, kun se
antoi edes neljä.

Kylän laidassa vanhus oli vielä kysynyt myllärin piialta, mistä

menee tie Lehotaan. Tyttö oli sen hänelle neuvonut, ja oli ukko
lähtenyt kapuamaan polkua ylös vuoristoon. Vasta nyt muistaa
myllärin piika havainneensa jotain sädekehän tapaistakin vanhuksen
pään ympärillä tämän poistuessa hänen luotaan…

Tietysti se oli pyhä Pietari! Minkästähden ei olisi voinut hän olla?

Olihan hän taivaltanut monet matkat ennenkin Herran Kristuksen
kanssa. Onhan hänen tekosistaan niin monta kertomusta, että niitä
muistellaan vielä sadannessa polvessa. Mikä silloin ei ollut
mahdotonta, saattaa tapahtua vieläkin. Miehestä mieheen kulki
kylässä ihmeellinen huhu että viime rankkasateen aikana Jumala oli
lähettänyt kangasteltan pastorin pikku siskolle, jotta tämä ei kastuisi.
Orpojen ja avuttomien suojelija oli juoksuttanut pyhän Pietarin
itsensä sitä tuomaan.

Kelpasi lapsen nyt elää. Hän pääsi heti kaikkein lemmikiksi. Kylän
emännät alkoivat kaikella kiireellä paistaa piirakoita ja
pannukaakkuja viedäkseen niitä pikku tulokkaalle. Tuskin oli pastori
ovensa auki saanut, niin jo alkoi heitä lappaa sisään, kantaen
hienoilla ja puhtailla liinasilla peitetyltä ruokatavaroita, toiset toistaan
hienompia. Pappi suuresti kummasteli, kun niitä yhä tuli uusia.

— Voi, kulta kunnianarvoisa pastori, meillä olisi tässä vähän

namusia. Olemme kuulleet että teidän pikku siskonne on saapunut ja
ajattelimme että muutama makupala hänelle hyvää tekisi. Pitäisi
tosin olla parempaakin, mutta ei sitä köyhä kykene kaikkia
hankkimaan. Kyllä meillä on hyvä tarkoitus, mutta jauhot eivät ole
parasta lajia, ja tuo mylläri roistokin ne vielä vähäsen poltti, ainakin
mikäli se hornahinen ei niitä varastanut. Saisiko nähdä sitä pikku
enkeliä? Voi, senhän sanotaan olevan niin erinomaisen kaunis.
Tietenkin salli pastori emäntien mennä pikku Veronkan luo, häntä
silittelemään, hyväilemään ja suutelemaan. Suutelipa muuan heistä
hänen pikku jalkojaankin.

Pastorin täytyi usein kääntyä heistä poispäin, salatakseen

seurakuntalaisiltaan niitä kyyneleitä, jotka mielen heltyessä väkisin
nousivat hänen silmiinsä, varsinkin kun hän vielä sai tunnonvaivoja
itseänsä soimatessaan:

— Olen arvostellut näitä ihmisiä aivan väärin. Parempaa kansaa

kuin
Glogovan ei ole koko maailmassa. Miten ne minua rakastavatkaan!
Ihmeellistä, kuinka ne rakastavat!

Illan suussa saapui vanha Adammeczin leskikin, joka tosin ei tähän

asti ollut näyttänyt suurestikaan uudesta pastorista välittävän, mutta
joka sen nojalla, että hänen isänsä parta oli kasvanut vielä kuoleman
jälkeen ja vainaja siten päässyt tavallaan pyhimysten pariin, katsoi
olevansa oikeutettu puuttumaan kirkonkin asioihin.

— Kunnianarvoisa pastori, — hän virkkoi, — lapsi tarvitsee

hoitajan.

— Niin tarvitsisi, — vastasi pappi hetken mietittyään, — mutta

pieni on palkka ja seurakunta köyhä.
 — Köyhä se pahus on, — kivahti Adameczin leski, — sillä kun ei
ole sydäntä ensinkään. Mutta meillä on sydän paikallaan. Ja eihän
pastori osaa tyttöä pukeakaan, ei pestä eikä kammata sen hiuksia.
Välipalaakin se tarvitsee, ettekä te voi käydä lukkarissa lapsen
kanssa aina syömässä. Täällä on ruokaa laitettava, pastori kulta. Sen
sanon minä vanha ihminen. Kellonsoittaja kykenee tosin siivoamaan,
mutta eihän se tolvana osaa lapsia hoitaa.

— Niin, niin, mutta mistä ottaa…

— Mistäkö ottaa? Tässähän olen minä. Olen aivan kuin papin

emännöitsijäksi luotu, vaikk'ei minua vielä koskaan ole mistään
semmoisesta epäilty.

— Niin, — sopersi pastori, — mutta mistä palkka?

Adameczin leski löi kahta kämmentä lanteilleen.

— Jättäkää se, pastori kulta, meidän kahden asiaksi, minun ja

Jumalan. Hän kyllä vaivani palkitsee teidän sijassanne. Vielä tänä
iltana tulen palvelukseen, tuon mukanani keittoastianikin.

Pastori kummasteli tuota kaikkea yhä enemmän, puhumattakaan

Urszinyista, joka samana iltana käydessään toveriansa tervehtimässä
sai kuulla päivän tapahtumista. Pastorin kertoessa Adameczin lesken
tarjouksen hän jo löi käsiään yhteen:

— Vai Adameczin leski? Tuo vanha noita? Ja vielä palkatta? Jottako

Jumala maksaa? Kuule János, ei ole vielä sitä kummaa kuultu että
glogovalainen olisi Jumalaa takuumieheksi hyväksynyt. Olet
todellakin lumonnut nämät ihmiset.
 Pappi hymyili vain itsekseen, syvä hartaus valtasi hänen mielensä.
Hänkin ymmärsi ihmeen tapahtuneen. Tämähän kaikki oli niin
kummallista, käsittämätöntä. Hän aavisti kuitenkin tämän muutoksen
alkusyyn. Oli näet kuultu se rukous, jonka hän oli kirkon kivilattialle
polvistuen Jeesuksen edessä rukoillut. Jeesus oli poistanut
glogovalaisista itsekkään mielen ja antanut heille kullekin omansa
sijaan. Jeesuksen henkäys vielä ilmeni noiden ihmisten kasvoilla ja
käytöksessä…

Oli todellakin ihme tapahtunut! — Sateenvarjosta liikkuvia huhuja

hän ei kaikkia saanut kuullakaan, ja yleensä hän niille vain nauroi.
Hän ei tosin käsittänyt, miten se oli sinne joutunut, olipa tuota
hetken ihmetellytkin, mutta sitte hän ei siitä sen enempää välittänyt,
asetti sen vain erääseen nurkkaan siltä varalta että oikea omistaja
tulisi sitä noutamaan. Vaikka eipä tuo ollut kaiken kaikkiaan edes
viidenkolmatta kreutzerin arvoinen.

Mutta tämän päivän tapahtumat eivät vielä tähän loppuneet. Illalla

levisi salaman tavoin tieto, että Gongoly Mihalyn, Glogovan pohatan
emäntä oli hukkunut Bjela Voda-jokeen, joka rankkasateesta oli
paisunut tulvimaan. Onneton vaimo oli mennyt porraspuita myöten
toiselle rannalle noutamaan sinne joutuneita hanhiaan, olipa sieltä jo
tuonutkin kerran hanhikukon ja mustahelttaisen hanhen
kainalossaan, mutta yrittäessään mennä noutamaan vielä kahta
luiskahti hänen jalkansa ja hän putosi vaahtopäisnä kuohuvaan
koskeen. Herranen aika, aamulla ei siinä kohdassa ohut vettäkään,
ainakin olisi vuohi jaksanut sen juoda yhdellä siemauksella, ja
puolipäivään mennessä se jo oli paisunut vuolaaksi virraksi, niellen
ainiaaksi emäntäparan, kun ei ketään edes sattunut olemaan
lähettyvillä. Häntä etsittiin koko iltapäivä, koluttiin kellarit, ladot,
ullakot, kunnes virta illalla heitti ruumiin rannalle Lehotan kylän
kohdalle.

Sieltä löysivät hänet lehotalaiset ja muuan heistä lähti ratsain

tuomaan sanaa Gongoly Mihalylle.

Tapaus synnytti kylässä suurta tohinaa. Suurissa joukoin kerääntyi

ihmisiä kadulle keskustelemaan.

— Niin, voittaa se Jumala rikkaatkin!

Klincsok käväisi pappilassakin.

— Ylihuomenna on suuret hautajaiset!

Kellonsoittaja pistäysi, viinaryyppyä palkinnokseen toivoen,

kanttorissakin:

— Nyt, herra kanttori, — hän virkkoi, — nyt pankaa kaikki taitonne

liikkeelle. Meillä on lihava vainaja. Pitää olla koreat virret.

Kolmantena päivänä olivat sitten hautajaiset. Moniin aikoihin ei

ollut niin komeita Glogovassa nähty. Gongoly nouti Lehotankin papin
saattamaan, arkku tuotiin Beszterczestä, risti vietiin ensin
Kopanyiczaan, puusepän maalattavaksi mustan väriseksi ja että tämä
valkoisilla kirjaimilla siihen piirtäisi vainajan nimen ja
hukkumispäivän. Kansaa oli saapunut äärettömän paljon, vaikka ilma
ei suinkaan ollut kaunis, sillä pastorin lähtiessä täysissä
juhlatamineissaan kuoripoikain kanssa surutaloon nousi jälleen
yhtäkkiä kova ukkossade, jotta hänen täytyi kiireesti lähettää Kvapka
takaisin.
 — Menkää joutuun noutamaan sateenvarjo; se on siellä kaapin
kupeella.

Kvapka katsoi kummastellen pastoriin. Hän ei näet tiennyt mitä

sateenvarjo onkaan.

— No menkää, — toisti pappi hoputtaen, — tuo iso pyöreä,

kankainen, joka tavattiin pikku siskoni korin päällä.

— Jo ymmärrän.

Pastori vetäytyi sateensuojaa odottaessaan Majgo Peterin

eteiseen, mutta hänen ei tarvinnut kauan vartoa varjoa, jonka
pastori kaikkien suureksi kummaksi yhdellä ainoalla kädenliikkeellä
työnsi selkoselälleen, jotta se ihan näytti siltä, kuin olisi tuhansia
yölepakon siipiä siihen yhteen ommeltu. Sitten tarttui hän varteen ja
nosti sen päänsä päälle, lähtien verkalleen ja arvokkaasti astumaan,
vähääkään kastumatta. Vaikka sade vinhasti pieksi tuon kummallisen
kapineen pintaa, ei se kumminkaan päässyt pastorin ruumiiseen asti;
valui vaan sen kuvetta myöten koreasti maahan.

Haudalla kaikki vain sateenvarjoa ihmeissään katselivat. Sekä

naiset että miehetkin siitä keskenään kuiskailivat.

Tuon on pyhä Pietari tuonut! Ainoastaan kanttorin kauniit värssyt

vetivät hetkeksi yleisön huomiota puoleensa, kuuluipa joukosta jo
nyyhkytystäkin, kun hän mitä hartaimmin vainajan nimissä
jäähyväissanoja veisasi:

Hyvästi, hyvästi kaikki naapurini,

Lajko Pal, Klincsok György lankoni.
 Koko Lajkon perhe alkoi itkeä. Klincsokin emäntä huudahti
ihastuneena:

— Herra Jumala, miten koreasti osaakin veisata!

Tämä huudahdus antoi kanttorille uutta intoa ja entistä

kimakammin, hartaammin ja tunteellisemmin hän vainajan puolesta
hyvästeli nimiltään kaikkia sukulaisia ja tuttavia järjestään.
Ainoakaan silmä ei liene enää kuivaksi jäänyt.

Tuskin oli Gongolyn emäntä multiin saatu ja päästy hautajaisten

komeudesta puhumasta, niin kylän eukot jo alkoivat, — Herra heidän
jaarituksensa anteeksi antakoon, — kertoa, miten leski oli jo
haudalla heittänyt helliä silmäniskuja Tyurek Annan puoleen, minkä
johdosta sokeakin voi ennustaa etteivät emäntä-vainaan
juhlatamineet kauankaan saa naulassa riippua. Ja tuskin olivat
vieraat selvinneet hautajaiskestissä saamistaan viinoista, niin jo piti
taas uusi hauta kaivaa. Gongolyn emännän perään meni näet pian
Sranko János, joka nuorempana oli ahkerasti kosiskellut
emäntävainaata, vielä sen jälkeenkin kun tämä jo oli miehelässä. Nyt
menivät peräkanaa aivankuin yhdestä tuumasta. Mutta eipä voinut
muuta odottaakaan. Joskus ennenkin kerrottiin emännän vainiolla
kadonneen ruispeltoon, ja hetkisen perästä oli paikalle ilmestynyt
Srankokin ja samoin hänkin hävinnyt ruispeltoon. Sitä jumalatonta
ruista! Kasvaa vielä niin pitkäksi, että kykenee peittämään mitä
hullutuksia tahansa.

Toinen toisensa perään he nyt siis iankaikkisuuteenkin siirtyivät…

Hautajaisten jälkeisenä päivänä tavattiin Sranko aamulla kuolleena
vuoteessaan; häneen oli luultavasti iskenyt tuonen "ukonvaaja",
halvaus.
 Srankokin oli varakas mies, kylän pomoja; hänellä oli
kolmisensataa lammasta ja laajat pellot. Hänenkin piti saada komeat
hautajaiset. Eikä leski kitsastellutkaan. Itse hän kävi sekä lukkarissa
että pappilassa järjestämässä kaikki ihan samaan tapaan kuin
Gongolyn emännän hautajaisissa. Maksoi mitä maksoi, mutta
Srankon perhe ei ole halvempi kuin Gongolynkaan.

Kaksi pappia pitää olla saattamassa sekä neljä kuoripoikaa

mustissa kauhtanoissa, ja kellojen soittoa kaiken aikaa. Ja niin
edespäin ja niin edespäin.

Pastori nyökäytteli tyytyväisenä päätään.

— Tehdään niin, tehdään niin.

Pastori laski, kynä kädessä, mitä se kaikki tulisi maksamaan.

— Niin, — puhui Srankon emäntä, mutta ottakaa laskuun, herra

pastori, myöskin se punainen, paljoako kalliimmaksi tulisi sen
kanssa.

— Mikä punainen?

— Se, jota piditte päänne kohdalla Gongolyn emäntävainaan

haudalla.
Sehän oli niin kaunis.

Pastori ei voinut olla nauramatta.

— Sehän on mahdotonta! Oh hoh!

Srankon emäntä kivahti suuttuneena seisoalleen, pää ylpeästi

kenossa.
 — Minkätähden mahdotonta? Eikö minun rahani ole yhtä hyvää
kuin
Gongolyn? Vai kuinka?

— Mutta, hyvä emäntä, silloinhan satoi, vaan huomenna on

kaikesta päättäin kaunis ilma.

Srankon emäntä ei kumminkaan niin vähällä perään antanut,

osasipa väitellä viisaammin kuin itse pastori.

— Jottako silloin satoi? Nythän voitte siis, rakas, kulta herra

pastori, sitä mieluummin ottaa mukaanne sen, niin ei ainakaan kastu
kallis kapine. Ja kyllä miesvainaani on sen ansainnut. Kyllä hän oli
yhtä arvoisa henkilö kuin Gongolyn emäntäkin. Onhan mieheni ollut
lautakunnassakin, onpa kirkollekin tehnyt lahjoituksen, hän kun näet
viisi vuotta sitten hankki alttarille nuo koreat kynttilät, ja hänen
sisarensa on virkannut sen suuren valkoisen alttariliinan. Se
punainen pitää myös olla.

— Mutta minähän joutuisin naurunalaiseksi, jos käyttäisin haudalla

sateenvarjoa kirkkaassa päivänpaisteessa. Heittäkää, hyvä emäntä,
pois mielestänne nuo hullutukset.

Mutta nyt pillahti emäntä itkemään. Millä tavoin oli hän ansainnut
sen häpeän, että Herran palvelija kieltäytyy tekemästä vainajalle
kuuluvaa palvelusta, joka olisi jälkeenjääneillekin lohdutukseksi. Mitä
ihmiset sanoisivatkaan? Sen sanoisivat että Srankon leski ei antanut
miehellensä edes kunniallista hautausta, vaan antoi työntää hänet
kuoppaan kuin minkäkin kerjäläisen. — Tehkää nyt niin hyvin, herra
pastori, — hän rukoeli, ja pyyhkiessään nenäliinallansa kosteita
silmiänsä hypisteli hän sen nurkkaa niin kauan, että siitä solmu
aukeni ja sisästä putosi kymmenen florinin seteli.
 Emäntä nosti sen lattialta ja asetti kainostellen pastorin pöydälle.

— Lisään vielä tämän, jotta vain tulisi täydet menot, pyydän

nöyrimmästi.

Tällä hetkellä pujahti kyökistä sisään Adameczin leskikin kauha

kädessä emäntää avustamaan.

— Niin, niin, herra pastori, Sranko oli jumalinen mies. Ne juorut,

jotka hänestä ovat liikkeellä, eivät ole totta. Ja jos niissä perää
olisikin, kohtaisi tuomio yhtä hyvin Gongolyn emäntääkin, — jolle
Jumala rauhan suokoon! Kun kerran sateenvarjo oli toisen haudalla,
saattaa sitä käyttää toisenkin haudalla. Taikka jos Jumala vielä on
vihainen, on yhdentekevä, vaikka hän olisi sitä vähä enemmänkin,
mutta jos hän on leppynyt, ei ole hän tästäkään pahastuva.

— Vai niin, ettekö häpeä puhua moisia tyhmyyksiä. Älkää kiusatko

minua moisella taikauskolla! Teidän pyyntönne on suoraan sanoen
naurettava.

Mutta eukot eivät vieläkään perään antaneet. "Kyllä meillä on

omat tietomme, ei herra pastori pääse meitä pettämään!" — ja
niinkauan he pyytelivät ja uikuttivat, kunnes lopulta päätettiin että
Sranko Jánoskin siunataan sateenvarjon alla. Pastori sentään tähän
lisäsi:

— Jos ei sen omistaja ennen tule sitä noutamaan. Sillä senhän on

joku varmaan tänne jättänyt, ja jos sitä tullaan hakemaan, on minun
se annettava.

Adameczin leski loi emäntään merkitsevän katseen:

 — No, sen puolesta saamme rauhassa olla, sillä sen tuoja käy vain
kerran tuhannessa vuodessa täällä maan päällä.

Ei tosiaankaan tullut kukaan sateenvarjoa noutamaan. Vaikka

seuraavana päivänä oli mitä kaunein ilma, taivaalla ei pilven
hattaraakaan, aukaisi nuori pastori lähtiessään astumaan arkun
perässä sateenvarjon ja päätti siunata ruumiin sen alla seisoen.

Paaria, joilla ruumisarkku lepäsi, oli kantamassa neljä vankkaa

miestä: Szlavik, Lajko ja rotevat Magatin veljekset. Mutta kaiketi
Jumalan sallimasta toinen Magatin veljeksistä kompastui kylän pajan
kohdalla kiveen ja kaatui. Siitä taas pelästyi perässä astuva Lajko,
menetti malttinsa, horjahti, paaret kallistuivat pahasti ja arkku lensi
kivikkoon.

Kuului kova rusahdus, arkku särkyi, kansi aukeni, liikahtipa virkattu

kasvojenpeitekin, ja nyt tuli näkyviin kuollut, joka ankaran sysäyksen
johdosta heräsi valekuolleista, liikahti syvään hengittäen ja huudahti:

— Herra Jumala, missä minä olen?

Kovasti siinä hämmästyttiin, ihan ihmeissään olivat ihmiset.

Sepästä saatiin sentään patjoja ja päänalusia, pihasta saatiin
raudoitettavana olevat työrattaat, joihin tehtiin sija kuolleelle, jonka
Jumala erityisen ihmeen kautta oli henkiin herättänyt. Ja nyt muuttui
äskeinen surusaatto Jumalaa ylistäväksi juhlakulkueeksi; virsiä
veisaten saatettiin kotiinsa kunnon Sranko János, joka matkalla
toipui siihen määrin, että kotona jo kohta pyysi ruokaa.

Hänelle tuotiin maitoa. Hän puisti vain päätään. Lajko ojensi

hänelle viinahaarikan, joka oli täytetty hautajaisia varten. Jo mies
hymyili.
 Satu sateenvarjosta sai oikeastaan tästä merkkitapauksesta
alkunsa, ja nyt se levisi kauas salojen taakse yli pilviin kohoavien
vuortenkin, yhä loitommaksi, kasvaen, nuortuen, yhä uusilla
yksityisseikoilla kullattuna.

Kun kallioissa tavattiin joku omituinen syvennys, oli se varmaan

pyhän Pietarin jalan jälki, ja kun jossain nähtiin oudonvärinen kukka,
oli pyhän Pietarin sauva siihen koskettanut. Kaikesta, niin kaikesta
päättäen oli pyhä Pietari vastikään käynyt Glogovassa. Ja sehän on,
hyvät ihmiset, tärkeä tapaus.

Salaperäisyyden ihmeloiste valaisi siis tätä sateenvarjoa. Se juuri

siinä oli hämärää, miten se oli joutunut pikku Veronkan korin päälle.
Muuta ei tarvittukaan. Taikausko etsii hämäryyttä, hämäryys taas
vetää taikauskoa puoleensa. Näiden kahden saalisna oli tuo
nukkavieru sateenvarjo.

Kauas levisi sen maine. Pitkin Bjela-Vodan varsia slovakit siitä

kertoivat paimennuotioittensa ääressä tai kehruutalkoissa asioita,
jotka vaikuttivat heidän mielikuvitukseensa ja kohottivat heidän
innostustaan, mitä kummallisimpia ja omituisimpia seikkoja. Oli
muka nähty tuo tuttu pyhä Pietari, taivaan portin vartija tuomassa
sateenvarjoa, ettei papin pikku sisko kastuisi. Mitenkähän vanhus
laskeutui taivaasta maan päälle? Istui varmaankin jonkun pilven
longalle, ja se laski hänet koreasti alas vuorenkukkulalle.

Vielä kerrottiin myöskin sateenvarjon ihmeellistä vaikutuksista,

miten muuan kuollutkin oli sen nähtyään herännyt henkiin, ja näin
levisi kertomus yhä laajemmalle, temmaten mukaansa myöskin
Glogovan papin ja tämän pikkusisaren nimet. Kukapa miekkonen
senkin neitosen kerran puolisokseen saapi! — Kun joku varakkaampi
mies kuolee kymmenennessäkin kylässä, noudetaan sinne János
pastori virkapuvussaan ynnä pyhä sateenvarjo, josta on tullut oikea
pyhäinjäännös. Mutta häntä ei viedä ainoastaan hautajaisiin, vaan
myöskin sairaita ripittämään kahdenkin päivän matkoille, sillä
välipuheella että hän levittä sateenvarjon sairaan ylitse tätä
ripittäessään. Aivan varmasti se auttaa; sairas joko paranee, taikka
jos ei paranekaan, tulee ainakin autuaaksi.

Parikunnatkaan, jotka tahtovat parempia vihkiäisiä, — ja sitähän

ne aina tahtovat, — eivät tyydy siihen, että heidän oma pappinsa
heidät vihkii, vaan tekevät lisäksi pyhiinvaellusretken Glogovan
kirkkoon, antaakseen siellä vielä sen sateenvarjon alla toisilleen
kättä. Silloin se vasta tepsii. Kellonsoittaja Kvapka pitää tuota
kangassientä heidän päänsä päällä, ja aina siitäkin heruu pientä
hopearahaa hänen taskuunsa. Mitä taasen tulee Glogovan pastoriin,
valuu hänelle rahaa ja lahjoja aivankuin säkin suusta kaataen.

Ensimmältä hän kyllä esteli, mutta vähitellen hän alkoi itsekin

uskoa että tuo sateenvarjo, joka kävi päivä päivältä yhä enemmän
kuluneeksi ja nukkavieruksi, todellakin oli Jumalan lähettämä.
Eiköhän se vain tullutkin suorana vastauksena hänen rukoukseensa
pikku tytön suojaksi. Siitähän johtuu koko hänen hyvinvointinsa ja
varallisuutensa, kuten hän oli rukoillutkin.

"Herra Jeesus" — niin oli hän sanonut tuona surullisena aamuna

— "tee minulle ihme, jotta voisin kasvattaa lapsukaisen."

Ja kas, ihme on tapahtunut. Rahaa, hyvinvointia, rikkautta vuotaa

vanhasta paikatusta sateenvarjosta, aivankuin olisi se sadun
ihmekaritsa, joka itseänsä ravistellessaan sirotteli kultia villastansa.
Sateenvarjon maine saapui korkeampiinkin piireihin. Hänen
ylhäisyytensä Beszterczen piispakin kävi uteliaaksi ja kutsutti eteensä
papin sateenvarjoineen. Tutkittuaan sitä ja kuultuaan kertomuksen
sen ilmestymisestä hän virkkoi, hartaasti silmiänsä ristien:

— Deus est omnipotens, Jumala on kaikkivaltias.

Tämä tiesi sitä, että hänkin uskoi sateenvarjoon.

Muutaman viikon kuluttua piispa toimi asiassa muutakin. Antoi

János pastorille määräyksen että hän ei tästäpuolen saa säilyttää
tätä pyhäinjäännöstä luonaan, vaan kirkossa muiden pyhien
esineiden kanssa.

Tähän János pastori kuitenkin oitis vastasi että puheena oleva

sateenvarjo oikeastaan kuului hänen alaikäiselle sisarelleen Bélyi
Veronkalle ja ettei hänellä ollut oikeutta sitä myydä eikä kirkolle
luovuttaa. Mutta kun tyttönen tulee täysivaltaiseksi, on hän
varmaankin lahjoittava sen kirkolle.

Joka tapauksessa tuotti sateenvarjo suurta hyötyä pastorille, joka

ennen pitkää hankki itselleen karjaa ja vetojuhtia sekä rupesi
harjoittamaan laajaa maanviljelystä, rakensipa itselleen muutaman
vuoden kuluttua sievän kivitalonkin, sekä käytti vaunuja ja
kaksivaljakkoa matkoillaan. Glogovan kuntakin sen kautta kohosi.
Kesäisin saapui sinne suurissa parvissa vallasnaisia läheisistä
kylpylaitoksista, kreivittäriäkin — useimmiten sentään vanhoja
kreivittäriä — lukeakseen edes yhden rukouksen sateenvarjon alla.
Näitä varten rakennettiin erityinen vieraskoti vastapäätä pappilaa,
nimeltä "Ihmeitätekevä sateenvarjo". Lyhyesti sanoen Glogova alkoi
silminnähtävästi kohota; kuntalaiset alkoivat monien matkustavaisten
tähden hävetä vanhaa kellotapuliansakin ja rakensivat kirkkoonsa
uhkean peltikattoisen tornin, hankkien siihen kaksi uutta kelloa
Beszterczestä. Tuonelasta palaamisensa muistoksi Srankó János
antoi leikata puusta ihmeen kauniin pyhän Kolminaisuuden patsaan
kirkon ovipieleen. Kotiopettajatar — János pastori oli näet sittemmin
ottanut Veronkaa varten oikean hattupäisen opettajattaren — istutti
pappilan pihan täyteen georgiineja ja fuksioita, jommoisia kukkia
glogovalaiset eivät koskaan ennen olleet nähneet. Kaikki muuttui
siellä somemmaksi ja siistimmäksi, lukuunottamatta Adameczin
leskeä, joka oli käynyt yhä vain rumemmaksi. Olivatpa glogovalaiset
tulleet niinkin ylpeiksi, että he pyhäiltoina, kun oli joutilasta aikaa
kaikenmoisia rupatella, alkoivat puhua siitäkin, että pitäisi Glogovaan
rakentaa kalvaaria, pyhiinvaelluspaikka, jommoinen oli
Selmeczissäkin, jotta toivioretkeläiset tänne tullessaan toisivat heille
rahaa ja synnyttäisivät vilkkaampaa liikettä.

TOINEN OSA.
GREGORICSIT.
TAHDITON GREGORICS.

Useita vuosia ennen kertomuksemme alkua asui kuninkaallisessa

vapaakaupungissa Beszterczebányassa muuan Gregorics Pál niminen
mies, jota yleensä sanottiin tahdittomaksi, vaikka hänen elämänsä
pääharrastuksena oli elää kaikille mieliksi. Gregorics Pál kosiskeli
kansansuosiota, joka on kaunis, keikaileva neitonen, mutta tapasi
aina kritiikin, joka taasen on vanha vihainen, kierosilmäinen noita.

Gregorics Pál oli syntynyt isänsä kuoleman jälkeen, täsmälleen

yhdeksän kuukautta hautajaisista lukien, menetellen siis jo silloin
tahdittomasti äitiänsä kohtaan, joka muuten oli sangen kunniallinen
nainen. Jos hän olisi syntynyt edes muutamia viikkoja aikaisemmin,
olisi hän ituunsa tukahuttanut monet ikävät juorut. Mutta eihän
Gregorics Pál sille mitään voinut, ja toiset elossa olevat Gregoricsit
päivittelivät sitä, että hän ollenkaan oli syntynyt, kun näet täten oli
tullut yksi perillinen lisää.

Lapsena hän oli kitulias; toiset Gregoricsit, hänen täysikasvuiset

velipuolensa yhä toivoivat hänen kuolevan, mutta hänpä ei
kuollutkaan — hän näet oli kun olikin jo ennakolta tahdittomaksi
määrätty — vaan voimistui, tuli täysi-ikäiseksi ja otti omaan
haltuunsa perintönsä, mikä suurimmaksi osaksi oli äitivainajan
osuutta, josta eivät ensi aviosta syntyneet lapset saaneet mitään,
eikä se ollut niinkään pieni, vaikka ei tosin isänkään jättämä perintö
ollut vähäpätöinen, sillä vanha Gregorics oli viinikauppiaana kerännyt
sievosen omaisuuden. Siihen aikaan oli näet helppo rikastua sillä
kaupalla niillä seuduin. Viiniä oli viljalti, mutta juutalaisia ei
ensinkään. Nyt viinikauppiailta usein puuttuu oikeata tavaraa, mutta
Garam-joen vettä kyllä sensijaan löytyy.

Luonto oli Gregorics Pálille antanut kesakoiset kasvot ja punasen

tukan, josta ihmiset tekevät yleensä sen johtopäätöksen, että kaikki
punatukkaiset ovat häijyjä luonteita. Gregorics Pál tahtoi toki
osoittaa olevansa hyvä mies. Tuollaiset puheenparret ovat vain
vanhoja astioita, joissa entiset sukupolvet ovat keitoksiaan
keittäneet. Ainakin yhden noista rähjistä Gregorics Pál tahtoo särkeä.
Hän on oleva niin hyvä kuin vehnäpulla, niin sulava kuin voi, jota
saattaa levittää yhtä hyvin mustalle kuin valkeallekin leivälle.

Hän teki vahvan päätöksen olla hyvä ihminen, oikein miellyttävä

mies; hänen elämänsä päämääränä oli saavuttaa kanssaihmisten
rakkautta.

Ja uskollisesti hän päätöstään noudattikin; mutta mitäs siitä, kun

joku häijy henki aina kulki hänen edellään johtamassa ihmisten
mieliä niin, että he aina arvostelivat nurjasti hänen kaikkia tekojaan.

Kun hän saavuttuaan kotiin Pestistä, missä hän luki lakitiedettä,

ensi kerran poikkesi myymälään ostamaan itselleen hienoja
havannasikareita, pääsivät pahat kielet heti liikkeelle.

— Tuo veitikka imeskelee neljänkymmenen kreutzerin sikareja.

Niinkö pitkällä sitä jo ollaan? Sehän on kauhea tuhlari! — Saadaan
nähdä että se mies vielä kuolee vaivaistalossa! Jospa voisi isävainaja
nousta haudastaan ja nähdä hänen polttavan neljänkymmenen
kreutzerin sikareja. Herranen aika! Ukko sekotti tupakkaansa
kuivatulta potaatinlehtiä ja kostutteli sitä kahvisakalla, jotta se
hitaammin palaisi.

Gregorics Pál sai kuulla, että hänen kalliit sikarinsa olivat

synnyttäneet pahennusta pikku kaupungissa ja rupesi heti
käyttämään halpoja kahden kreutzerin sikareja.

Sekään ei ihmisille kelvannut.

— Tuo Gregorics onkin oikeastaan kelvoton kitupiikki. Vielä

suurempi lurjus kuin hänen isänsä. Hyi sitä häijyä ahneutta!

Gregorics Pál oli sangen pahoillaan siitä, että häntä pidettiin

saiturina, ja ensi tilaisuudessa, saapuessaan hyväntekeväiseen
iltamaan, — ne olivat vapaaehtoisen palokunnan tanssiaiset, jonka
korkeana suojelijattarena oli itse yli-ispaanin rouva ja joihin sai
lunastaa jäsenlipun "korotetuillakin hinnoilla", — hän suoritti
kaksikymmentä florinia yhdestä kahden florinin lipusta, ajatellen
itsekseen: minäpä näytän, ettei Gregorics Pál ole mikään kitupiikki.

Mutta nytpä juhlan hommaajat jälleen kuiskaamaan:

— Gregorics Pál on pöyhkeilevä, tahditon ihminen.

Olipa heillä syytäkin suuttua.

Sehän on ennen kuulumatonta hävyttömyyttä että mokomakin

Gregorics kehtaa mennä edelle yli-ispaanin, paroni Radvánszkyn.
Tämä oli antanut lipusta kymmenen florinia, ja Gregorics menee
työntämään kaksikymmentä. Sehän on suorastaan uhmailua! Hän,
viinikauppiaan poika! Herra Jumala, kyllä on aikoihin eletty!
Kirppukin nyt jo kovemmin äyskii kuin jalopeura. On aikoihin eletty!
Kyllä on kummallisiin aikoihin eletty!

Yritti Gregorics parka mitä tahansa, kohtasi häntä aina kova onni.
Jos hän joutuessaan jonkun kanssa riitaan, ei antanut perään,
sanottiin häntä riitapukariksi; jos hän taasen antoi perään, sai hän
kantaa raukan nimen.

Lainopin tutkinnon suoritettuaan hän ei aluksi ryhtynyt mihinkään

toimeen, matkustihan vaan joskus maatilalleen, joka sijaitsi
peninkulman päässä kaupungista ja jonka hän oli äidiltään perinyt,
sekä myös joskus muutamaksi päiväksi Wieniin, jossa hänellä oli
kivitalo, äidin perintöä sekin. Muutapa tointa hänellä ei ollutkaan, ja
sentähden ahkerat kaupunkilaiset häntä sydämensä pohjasta
halveksivat.

— Gregorics Pál — niin he sanoivat, — on oikea maanpainajainen.

Ei pane viikkokausiin rikkaa ristiin. Mitä tekee maailmassa
mokomakin vetelys?

Tämäkin puhe joutui Gregorics Pálin korville ja hän oivalsi, että

ihmiset ovat oikeassa, ettei saa elämätänsä jouten kuluttaa. Onhan
asia oikeastaan niin, että jokaisen ihmisen tulee työllä leipänsä
ansaita.

Gregorics Pál tarjoutui siis hänkin käyttämään taitoansa joko

kaupungin tai maakunnan palvelukseen.

No, se vielä puuttui. Sadat kielet heti vastustamaan tätä aijetta.

Mitä? Gregorics Palko pyrkii virkoihin? Täällä meillä? Kun ei edes
häpeä! Ottamaan leivän köyhän suusta, vaikka itse elää
ylellisyydessä.
Jättäköön toki täkäläiset virat niille, jotka niitä tarvitsevat.

Gregorics Pál oivalsi tämänkin olevan totta ja jätti virkojen

hakemiset ja yleiset asiat sikseen, vetäytyipä erilleen toisten miesten
seuroistakin, päättäen mennä naimaan ja ruveta perheelliseksi.
Olihan sekin kunnioitusta ansaitseva tehtävä.

Hän alkoi nyt käydä perheissä, missä oli kauniita tyttäriä, ja

otettiinkin hänet näissä mielellään edullisena kosijana vastaan. Mutta
hänen juonittelevat velipuolensa, jotka yhä toivoivat tämän hintelän,
aina yskivän miehen pian kuolevan, turmelivat ennen
kuulumattomalla viekkaudella ja oveluudella kaikki hänen
suunnitelmansa, — siitähän kelpaisi kirjoittaa kokonaan eri kertomus,
— joten Gregorics Pál sai peräkanaa niin monet rukkaset, että hän
tuli siinä suhteessa ihan kuuluisaksi siinä osassa maata. Myöhemmin
olisi kyllä löytynyt neitoja, joita neitsyys oli alkanut liiaksi painaa —
ikää karttuessa alkaa painaa sekin kunnia — mutta heitä taas pidätti
häpeä. Eikä syyttäkään. Mennä miehelle, joka oli niin monen tytön
hylkimä. Kukapa rukkaskuninkaan kuningattareksi? Ei kukaan…
Uudenvuoden aattona sulatettiin ja upotettiin paljo tinaa taloissa
Garamjoen varrella, mutta ainoatakaan kertaa ei ilmestynyt
Gregorics Pálin haahmoa esiin. Yksi sana yhtä hyvä kuin sata, —
Gregorics Pál ei kelvannut haaveileville neitosille. Lemmenrunoutta
he haluavat eivätkä rahaa. Joku vanhapiika vielä tosin voisi ottaa
vastaan hänen sormuksensa, jos niiksi tulisi…

Mutta nuorista neitosista ei riitä yksi askel vanhoihinpiikoihin:

tarvitaan kaksi. Siinä välillä ovat näet nuoret lesket. Vanhatpiiat
tulevat viimeiseksi.