Get the full ebook with Bonus Features for a Better Reading Experience on ebookluna.

com

(eBook PDF) CMOS: Circuit Design, Layout, and

Simulation (IEEE Press Series on Microelectronic
Systems) 4th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-cmos-circuit-design-
layout-and-simulation-ieee-press-series-on-microelectronic-
systems-4th-edition/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookluna.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) ready for you
Download now and discover formats that fit your needs...

CMOS VLSI Design A Circuits and Systems Perspective (4th

Edition)

https://ebookluna.com/product/cmos-vlsi-design-a-circuits-and-systems-
perspective-4th-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) Analog Integrated Circuit Design by

Simulation: Techniques, Tools, and Methods

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-analog-integrated-circuit-
design-by-simulation-techniques-tools-and-methods/

ebookluna.com

Progress in Heterocyclic Chemistry Volume 29 1st Edition -

eBook PDF

https://ebookluna.com/download/progress-in-heterocyclic-chemistry-
ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) Translational Medicine in CNS Drug

Development, Volume 29

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-translational-medicine-in-cns-
drug-development-volume-29/

ebookluna.com
Cardiology-An Integrated Approach (Human Organ Systems)
(Dec 29, 2017)_(007179154X)_(McGraw-Hill) 1st Edition
Elmoselhi - eBook PDF
https://ebookluna.com/download/cardiology-an-integrated-approach-
human-organ-systems-dec-29-2017_007179154x_mcgraw-hill-ebook-pdf/

ebookluna.com

Fundamentals of Wind Farm Aerodynamic Layout Design 1st

edition - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/fundamentals-of-wind-farm-aerodynamic-
layout-design-ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) Digital Logic Circuit Analysis and Design 2nd

Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-digital-logic-circuit-
analysis-and-design-2nd-edition/

ebookluna.com

Thermal system design and simulation 1st Edition- eBook

PDF

https://ebookluna.com/download/thermal-system-design-and-simulation-
ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) Business Process Modeling, Simulation and

Design 3rd Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-business-process-modeling-
simulation-and-design-3rd-edition/

ebookluna.com
 WINNER OF THE
Frederick Emmons Terman Award in Electrical & Computer Engineering

FOURTH EDITION

CMOS
Circuit Design, Layout, and Simulation

R. JACOB BAKER

IEEE Series on Microelectronic Systems

Brief Contents
Chapter 1 Introduction to CMOS Design 1
Chapter 2 The Well 31
Chapter 3 The Metal Layers 59
Chapter 4 The Active and Poly Layers 83
Chapter 5 Resistors, Capacitors, MOSFETs 107
Chapter 6 MOSFET Operation 135
Chapter 7 CMOS Fabrication by Jeff Jessing 165
Chapter 8 Electrical Noise: An Overview 221
Chapter 9 Models for Analog Design 277
Chapter 10 Models for Digital Design 327
Chapter 11 The Inverter 347
Chapter 12 Static Logic Gates 369
Chapter 13 Clocked Circuits 389
Chapter 14 Dynamic Logic Gates 411
Chapter 15 CMOS Layout Examples 425
Chapter 16 Memory Circuits 445
Chapter 17 Sensing Using Modulation 493
Chapter 18 Special Purpose CMOS Circuits 533
Chapter 19 Digital Phase-Locked Loops 561
Chapter 20 Current Mirrors 621
Chapter 21 Amplifiers 671
Chapter 22 Differential Amplifiers 735
Chapter 23 Voltage References 773
Chapter 24 Operational Amplifiers I 803
Chapter 25 Dynamic Analog Circuits 857
Chapter 26 Operational Amplifiers II 889
Chapter 27 Nonlinear Analog Circuits 933
Chapter 28 Data Converter Fundamentals by Harry Li 955
Chapter 29 Data Converter Architectures by Harry Li 987
Chapter 30 Implementing Data Converters 1043
Chapter 31 Feedback Amplifiers with Harry Li 1115
Chapter 32 Hysteretic Power Converters 1175

WJJ
Contents

Preface YYYJJJ

Chapter 1 Introduction to CMOS Design 1

1.1 The CMOS IC Design Process . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1.1 Fabrication 2
Layout and Cross-Sectional Views 5
1.2 CMOS Background . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
The CMOS Acronym 6
CMOS Inverter 6
The First CMOS Circuits 7
Analog Design in CMOS 7
1.3 An Introduction to SPICE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
Generating a Netlist File 8
Operating Point 8
Transfer Function Analysis 10
The Voltage-Controlled Voltage Source 10
An Ideal Op-Amp 11
The Subcircuit 12
DC Analysis 13
Plotting IV Curves 13
Dual Loop DC Analysis 14
Transient Analysis 14
The SIN Source 15
An RC Circuit Example 16
Another RC Circuit Example 17
AC Analysis 18
Decades and Octaves 19
Decibels 19
Pulse Statement 20
Finite Pulse Rise time 20

JY
Y Contents

Step Response 21
Delay and Rise time in RC Circuits 21
Piece-Wise Linear (PWL) Source 22
Simulating Switches 22
Initial Conditions on a Capacitor 23
Initial Conditions in an Inductor 23
Q of an LC Tank 24
Frequency Response of an Ideal Integrator 24
Unity-Gain Frequency 26
Time-Domain Behavior of the Integrator 26
Convergence 26
Some Common Mistakes and Helpful Techniques 27
Chapter 2 The Well 31
The Substrate (The Unprocessed Wafer) 31
A Parasitic Diode 31
Using the N-well as a Resistor 32
2.1 Patterning . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32
2.1.1 Patterning the N-well 35
2.2 Laying Out the N-well . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
2.2.1 Design Rules for the N-well 36
2.3 Resistance Calculation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
Layout of Corners 38
2.3.1 The N-well Resistor 38
2.4 The N-well/Substrate Diode . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39
2.4.1 A Brief Introduction to PN Junction Physics 39
Carrier Concentrations 40
Fermi Energy Level 41
2.4.2 Depletion Layer Capacitance 42
2.4.3 Storage or Diffusion Capacitance 45
2.4.4 SPICE Modeling 46
2.5 The RC Delay through the N-well . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
RC Circuit Review 48
Distributed RC Delay 50
Distributed RC Rise Time 51
2.6 Twin Well Processes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51
Design Rules for the Well 52
SEM Views of Wells 54
Chapter 3 The Metal Layers 59
3.1 The Bonding Pad . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
Contents YJ

3.1.1 Laying Out the Pad I 60

Capacitance of Metal-to-Substrate 60
Passivation 62
An Important Note 62
3.2 Design and Layout Using the Metal Layers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
3.2.1 Metal1 and Via1 63
An Example Layout 63
3.2.2 Parasitics Associated with the Metal Layers 63
Intrinsic Propagation Delay 65
3.2.3 Current-Carrying Limitations 67
3.2.4 Design Rules for the Metal Layers 68
Layout of Two Shapes or a Single Shape 68
A Layout Trick for the Metal Layers 68
3.2.5 Contact Resistance 69
3.3 Crosstalk and Ground Bounce . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70
3.3.1 Crosstalk 71
3.3.2 Ground Bounce 72
DC Problems 72
AC Problems 72
A Final Comment 74
3.4 Layout Examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74
3.4.1 Laying Out the Pad II 74
3.4.2 Laying Out Metal Test Structures 76
SEM View of Metal 79
Chapter 4 The Active and Poly Layers 83
4.1 Layout Using the Active and Poly Layers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83
The Active Layer 83
The P- and N-Select Layers 84
The Poly Layer 86
Self-Aligned Gate 86
The FinFET 88
The Poly Wire 89
Silicide Block 90
4.1.1 Process Flow 90
Damascene Process Steps 91
4.2 Connecting Wires to Poly and Active . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93
Connecting the P-Substrate to Ground 94
Layout of an N-Well Resistor 94
Layout of an NMOS Device 95
xJJ Contents

Layout of a PMOS Device 96

A Comment Concerning MOSFET Symbols 97
Standard Cell Frame 97
Design Rules 98
4.3 Electrostatic Discharge (ESD) Protection . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99
Layout of the Diodes 101
Chapter 5 Resistors, Capacitors, MOSFETs 107
5.1 Resistors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107
Temperature Coefficient (Temp Co) 107
Polarity of the Temp Co 108
Voltage Coefficient 109
Using Unit Elements 110
Guard Rings 111
Interdigitated Layout 112
Common-Centroid Layout 112
Dummy Elements 114
5.2 Capacitors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 115
Layout of the Poly-Poly Capacitor 115
Parasitics 117
Temperature Coefficient (Temp Co) 117
Voltage Coefficient 117
5.3 MOSFETs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118
Lateral Diffusion 118
Oxide Encroachment 119
Source/Drain Depletion Capacitance 119
Source/Drain Parasitic Resistance 119
Layout of Long-Length MOSFETs 121
Layout of Large-Width MOSFETs 122
A Qualitative Description of MOSFET Capacitances 123
5.4 Layout Examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 125
Metal Capacitors 126
Polysilicon Resistors 128
Chapter 6 MOSFET Operation 135
6.1 MOSFET Capacitance Overview/Review . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 136
Case I: Accumulation 136
Case II: Depletion 137
Case III: Strong Inversion 137
Summary 139
6.2 The Threshold Voltage . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 139
Contents xJJi

Contact Potentials 141

Threshold Voltage Adjust 143
6.3 IV Characteristics of MOSFETs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 144
6.3.1 MOSFET Operation in the Triode Region 144
6.3.2 The Saturation Region 146
Cgs Calculation in the Saturation Region 148
6.4 SPICE Modeling of the MOSFET . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 149
Model Parameters Related to V THN 149
Long-Channel MOSFET Models 149
Model Parameters Related to the Drain Current 150
SPICE Modeling of the Source and Drain Implants 150
Summary 151
6.4.1 Some SPICE Simulation Examples 151
Threshold Voltage and Body Effect 151
6.4.2 The Subthreshold Current 152
6.5 Short-Channel MOSFETs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 154
Hot Carriers 154
Lightly Doped Drain (LDD) 155
6.5.1 MOSFET Scaling 155
6.5.2 Short-Channel Effects 156
Negative Bias Temperature Instability (NBTI) 156
Oxide Breakdown 157
Drain-Induced Barrier Lowering 157
Gate-Induced Drain Leakage 157
Gate Tunnel Current 157
6.5.3 SPICE Models for Our Short-Channel CMOS 157
Process
BSIM4 Model Listing (NMOS) 157
BSIM4 Model Listing (PMOS) 159
Simulation Results 160
Chapter 7 CMOS Fabrication by Jeff Jessing 165
7.1 CMOS Unit Processes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 165
7.1.1 Wafer Manufacture 165
Metallurgical Grade Silicon (MGS) 166
Electronic Grade Silicon (EGS) 166
Czochralski (CZ) Growth and Wafer Formation 166
7.1.2 Thermal Oxidation 167
7.1.3 Doping Processes 168
Ion Implantation 169
xiW Contents

Solid State Diffusion 170

7.1.4 Photolithography 170
Resolution 172
Depth of Focus 173
Aligning Masks 173
7.1.5 Thin Film Removal 173
Thin Film Etching 174
Wet Etching 174
Dry Etching 175
Chemical Mechanical Polishing 176
7.1.6 Thin Film Deposition 177
Physical Vapor Deposition (PVD) 178
Chemical Vapor Depositon (CVD) 179
7.2 CMOS Process Integration . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 180
FEOL 181
BEOL 181
CMOS Process Description 181
7.2.1 Frontend-of-the-Line Integration 182
Starting Material 182
Shallow Trench Isolation Module 184
Twin Tub Module 188
Gate Module 192
Source/Drain Module 194
7.2.2 Backend-of-the-Line Integration 196
Self-Aligned Silicide (Salicide) Module 197
Pre-Metal Dielectric 199
Contact Module 200
Metallization 1 202
Intra-Metal Dielectric 1 Deposition 204
Via 1 Module 205
Metallization 2 205
Additional Metal/Dieletric Layers 206
Final Passivation 209
7.3 Backend Processes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 210
Wafer Probe 210
Die Separation 212
Packaging 212
Final Test and Burn-In 212
7.4 Advanced CMOS Process Integration 212
Contents xW

7.4.1 FinFETs 213

7.4.2 Dual Damascene Low-k/Cu Interconnects 216
7.5 Summary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 219
Chapter 8 Electrical Noise: An Overview 221
8.1 Signals . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 221
8.1.1 Power and Energy 221
Comments 223
8.1.2 Power Spectral Density 223
Spectrum Analyzers 223
8.2 Circuit Noise . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 226
8.2.1 Calculating and Modeling Circuit Noise 227
Input-Referred Noise I 227
Noise Equivalent Bandwidth 228
Input-Referred Noise in Cascaded Amplifiers 230
Calculating Vonoise,RMS from a Spectrum: A Summary 231
8.2.2 Thermal Noise 231
8.2.3 Signal-to-Noise Ratio 237
Input-Referred Noise II 238
Noise Figure 240
An Important Limitation of the Noise Figure 240
Optimum Source Resistance 243
Simulating Noiseless Resistors 243
Noise Temperature 245
Averaging White Noise 246
8.2.4 Shot Noise 247
8.2.5 Flicker Noise 251
8.2.6 Other Noise Sources 258
Random Telegraph Signal Noise 258
Excess Noise (Flicker Noise) 259
Avalanche Noise 259
8.3 Discussion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 260
8.3.1 Correlation 260
Correlation of Input-Referred Noise Sources 261
Complex Input Impedance 262
8.3.2 Noise and Feedback 264
Op-Amp Noise Modeling 265
8.3.3 Some Final Notes Concerning Notation 267
Chapter 9 Models for Analog Design 277
9.1 Long-Channel MOSFETs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 277
xWi Contents

9.1.1 The Square-Law Equations 279

PMOS Square-Law Equations 280
Qualitative Discussion 280
Threshold Voltage and Body Effect 283
Qualitative Discussion 284
The Triode Region 285
The Cutoff and Subthreshold Regions 286
9.1.2 Small Signal Models 286
Transconductance 287
AC Analysis 292
Transient Analysis 293
Body Effect Transconductance, gmb 294
Output Resistance 295
MOSFET Transition Frequency, fT 297
General Device Sizes for Analog Design 298
Subthreshold gm and V THN 299
9.1.3 Temperature Effects 300
Threshold Variation and Temperature 300
Mobility Variation with Temperature 301
Drain Current Change with Temperature 302
9.2 Short-Channel MOSFETs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 302
9.2.1 General Design (A Starting Point) 303
Output Resistance 304
Forward Transconductance 304
Transition Frequency 305
9.2.2 Specific Design (A Discussion) 306
9.3 MOSFET Noise Modeling . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 308
Drain Current Noise Model 308
Chapter 10 Models for Digital Design 327
Miller Capacitance 327
10.1 The Digital MOSFET Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 328
Effective Switching Resistance 328
Short-Channel MOSFET Effective Switching 330
Resistance
10.1.1 Capacitive Effects 331
10.1.2 Process Characteristic Time Constant 331
10.1.3 Delay and Transition Times 333
10.1.4 General Digital Design 326
10.2 The MOSFET Pass Gate . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 326
Contents xWJJ

The PMOS Pass Gate 337

10.2.1 Delay through a Pass Gate 338
The Transmission Gate (The TG) 340
10.2.2 Delay through Series-Connected PGs 340
10.3 A Final Comment Concerning Measurements . . . . . . . . . . . . . . . . . 341
Chapter 11 The Inverter 347
11.1 DC Characteristics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 347
Noise Margins 349
Inverter Switching Point 350
Ideal Inverter VTC and Noise Margins 350
11.2 Switching Characteristics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 352
The Ring Oscillator 354
Dynamic Power Dissipation 355
11.3 Layout of the Inverter . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 356
Latch-Up 356
11.4 Sizing for Large Capacitive Loads . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 358
Buffer Topology 359
Distributed Drivers 362
Driving Long Lines 363
11.5 Other Inverter Configurations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 364
NMOS-Only Output Drivers 365
Inverters with Tri-State Outputs 366
Additional Examples 366
Chapter 12 Static Logic Gates 369
12.1 DC Characteristics of the NAND and NOR Gates . . . . . . . . . . . . . 369
12.1.1 DC Characteristics of the NAND Gate 369
12.1.2 DC Characteristics of the NOR Gate 372
A Practical Note Concerning V SP and Pass Gates 373
12.2 Layout of the NAND and NOR Gates . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 373
12.3 Switching Characteristics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 374
Parallel Connection of MOSFETs 374
Series Connection of MOSFETs 374
12.3.1 NAND Gate 375
Quick Estimate of Delays 377
12.3.2 Number of Inputs 378
12.4 Complex CMOS Logic Gates . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 379
Cascode Voltage Switch Logic 383
Differential Split-Level Logic 383
Tri-State Outputs 383
xvJJi Contents

Additional Examples 384

Chapter 13 Clocked Circuits 389
13.1 The CMOS TG . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 389
Series Connection of TGs 390
13.2 Applications of the Transmission Gate . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 391
Path Selector 391
Static Circuits 394
13.3 Latches and Flip-Flops . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 395
Basic Latches 395
An Arbiter 396
Flip-Flops and Flow-through Latches 397
An Edge-Triggered D-FF 399
Flip-Flop Timing 400
13.4 Examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 402
Chapter 14 Dynamic Logic Gates 411
14.1 Fundamentals of Dynamic Logic . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 411
14.1.1 Charge Leakage 411
14.1.2 Simulating Dynamic Circuits 414
14.1.3 Nonoverlapping Clock Generation 415
14.1.4 CMOS TG in Dynamic Circuits 416
14.2 Clocked CMOS Logic . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 417
Clocked CMOS Latch 417
An Important Note 417
PE Logic 418
Domino Logic 419
NP Logic (Zipper Logic) 420
Pipelining 421
Chapter 15 CMOS Layout Examples 425
15.1 Chip Layout . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 426
Regularity 426
Standard Cell Examples 426
Power and Ground Considerations 428
An Adder Example 431
A 4-to-1 MUX/DEMUX 433
15.2 Layout Steps by Dean Moriarty . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 434
Planning and Stick Diagrams 434
Device Placement 437
Polish 437
Standard Cells Versus Full-Custom Layout 437
Contents xJY

Chapter 16 Memory Circuits 445

16.1 Array Architectures . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 446
16.1.1 Sensing Basics 446
NMOS Sense Amplifier (NSA) 447
The Open Array Architecture 447
PMOS Sense Amplifier (PSA) 450
Refresh Operation 452
16.1.2 The Folded Array 452
Layout of the DRAM Memory Bit (Mbit) 453
16.1.3 Chip Organization 458
16.2 Peripheral Circuits . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 458
16.2.1 Sense Amplifier Design 458
Kickback Noise and Clock Feedthrough 459
Memory 461
Current Draw 461
Contention Current (Switching Current) 461
Removing Sense Amplifier Memory 462
Creating an Imbalance and Reducing Kickback Noise 462
Increasing the Input Range 465
Simulation Examples 466
16.2.2 Row/Column Decoders 467
Global and Local Decoders 468
Reducing Decoder Layout Area 470
16.2.3 Row Drivers 470
16.3 Memory Cells . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 471
16.3.1 The SRAM Cell 473
16.3.2 Read-Only Memory (ROM) 473
16.3.3 Floating Gate Memory 473
The Threshold Voltage 474
Erasable Programmable Read-Only Memory 477
Two Important Notes 478
Flash Memory 479
Chapter 17 Sensing Using Modulation 493
17.1 Qualitative Discussion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 494
17.1.1 Examples of DSM 494
The Counter 495
Cup Size 496
Another Example 496
17.1.2 Using DSM for Sensing in Flash Memory 496
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
 — Kenen kustannuksella, — saanko luvan kysyä, pisti Miller. — Se
maksaa rahaa, käsitättekö! Minä — en mitenkään — pidä häntä
talossani.

Miller vilkutti silmiään kuin vihainen kissa, joka miettii, pitääkö

hänen heti hyökätä vihollisensa kimppuun tahi juonitella hetken.

— Tyttö voi sairaalasta palata vanhempiensa luo. Onhan hänellä

kai jonkinlaisia sukulaisiakin. Eihän tuollaista lasta saata heittää
kadulle. —

— Hänellä ei ole minkäänlaista kotia, — huomautti Milada.

Miller lisäsi: — Hän on minulle suuren joukon velkaa, — minä en

saata menettää rahojani, — koska tyttö vielä kelpaa käytettäväksi. —
Eikö niin, neiti Milada? — Mutta jos herra tohtorilla on erityiset aikeet
hänen suhteensa, niin…

Gust pyhkäsi kädellään ohimoonsa niinkuin oli nähnyt

professorinsakin tekevän hyvin vaarallisissa tautitapauksissa.

— Nulikka, — olisi Joszi sanonut. Mutta Gustia miellytti se asema,

mihin hän oli täten joutunut… Nyt piti vaan säilyttää se. Lujana iski
hän Milleriin, jonka saamattomuuden ja horjuvaisuuden hän oli heti
äkännyt.

— Kyllä kai joku vapauttaa Fannin hänen velastaan. —

Milada katsahti Gustiin suurin, lämpöisin silmin. Tämän katseen

elvyttämänä kääntyi Gust Miladaan. Vaieten tahtoi hän tälle
vakuuttaa: — Olkaa levollinen, minä teen sen. —
 Miller väänteli itseään epätietoisena ja levottomana. — Kyllä,
mutta tarjous pitää olla luotettava, herra tohtori, jotta saatan siihen
suostua. — Fanni on vielä hyvin haluttu henkilö. Zimmermann on sen
myöntänyt. Milada voi sen todistaa, ett'en voi luovuttaa Fannia
vähemmällä kuin — 500 guldenilla…

Koska Gust hätkähtäen vaikeni, kun kuuli tuon suuren raha-erän,

jatkoi
Miller äreänä:

— Minä en ole enää nuori, enkä tervekkään, minä olen myös kovin
sairas… Milada sanokaa, olenko terve…

— Neiti on vähän hermostunut, — sanoi Milada liikahtamatta.

— Sairas minä olen, perin heikko, — vaikeroi Miller. — Hän aavisti

hämärästi, että tässä aiottiin häntä vastustaa ja että Goldscheider
olisi tässä tapauksessa ajanut Gustin ulos ovesta, jos hän olisi näin
kutsumatta sekaantunut hänen liikeasioihinsa. Mutta Millerillä ei ollut
siihen kyllin rohkeutta ja tahdonlujuutta.

— Minä kaipaan kodin rauhaa — ja hoitoa, — eikä Fanni. —… Minä

menetän rahani, leponi, hermoni. Kuka säälii minua?! —

— Ottakaa joka aamu, 18-21 asteen kylpyjä ja inpackninkeja, —

määräsi
Gust reippaasti…

Miller oikasi käsivartensa. — Minuun te ette saa kajota! — kiljui

hän ilkeänä paeten ovesta ulos.

Miladan täytyi hymyillä muistellen, kuinka varovaisena neiti Miller

pisti joka aamu pitkän nenänsä lämpöiseen saippuaveteen…
 — Kuulkaa, tämä on kamala liike… Tuo ihminen on pähkähullu!

— Ei hänen kanssaan voi helpolla puhua järkeä, — sanoi Milada

kohteliaasti.

— Noh, miten nyt käy. Milada, saammeko Fannin tästä pesästä

pois, vai emmekö? —

Ensi kerran Gust mainitsi Miladan nimeltä… Tuon

syvästisulkeutuneen naisen silmiin nousi kyyneleitä.

— Eikö Fannilla ole jokin kaukainen täti maalla? — jatkoi Gust, —

vuoden maalla olo, metsäilma, maito, hiljaisuus, pelastaisi hänet —
ainakin muutamiksi vuosiksi. —

— Hän ei ole vielä täyttänyt seitsemäätoista vuotta, — sanoi

Milada hiljaa kuin uupunut.

— Herra Jumala, ei seitsemäätoista! Sellaisia alaikäisiä varten ei

ole siis mitään suojaa… Ne työnnetään kadulle! Hyi helvettiä! —

Joszi oli väärässä, — Gust ei ollut nulikkamainen, ei häntä

saattanut tähän ikävystyneen "siveyshuvitteluhalu." Mieluummin
hänen aivoissaan kangasti se suunnaton rikos, jonka teki se
yhteiskunta, johon hän itse kuului ja joka vyörytti äärettömän
edesvastuun väsyneille, kurjuuden raatelemille lasten hartioille.

Milada astui varmana Gustin eteen.

— Herra Brenner, tässä ei ole kysymys rahasta, minä voin sen

summan kokoon saada, — en ole ihan köyhä, — tässä tarvitaan
henkilö, joka voi raivata tien, auttaa meitä… Mihin minä vaan
käännyn, minä julkisen haureuslaitoksen taloudenhoitajatar, ajetaan
minut pois. — Meillä on toiset sairaala-osastot, toiset lääkärit, toiset
poliisit kuin muilla ja tulomme, — muuta emme uskalla pyytää. Jos
tahdon jotain aikaansaada, pelastaa Fannin vaikka pariksi vuodeksi,
tarvitsen saada hänet laitokseen, nauttimaan hyväntekeväisyydestä
ja lain turvasta, — jota ainoastaan teidän maailmanne saa nauttia!
—

Gust katsahti Miladaan. — Mikä ihmeellinen olento te olette!…

Kohtalotar… sanoitte kerran… kuului Gustin hillitsemätön ääni…
Miksi täytyy teidän elää tällaisessa maailmassa?! — Selittäkää se
minulle! —

Gust tarttui Miladan käsivarteen. — Värähdys kävi läpi Miladan

ruumiin. — Hän jäykistyi jääden seisomaan.

— Ettekö voi harrastaa muuta, Milada, kuin tätä sysisynkkää

kurjuutta, — kysyi Gust uudelleen karkeasti.

Ensi kerran eläissään vavahti Milada miehen kosketuksesta. —

Outo, tuntematon tunne valtasi huumaten hänen aistimuksensa,
saattaen hurjasti kuohumaan kaikki voimat, kaikki halut, jotka hän
tähän asti oli pitänyt tahtonsa alaisina. Ne hyörivät kuin akanat
tuulenpuuskassa. Se hyörinä täytti niin hänen sisäisen olemuksensa,
että hän menetti todellisuuden tajunnan. — — Kuja ja Punatalo,
Fanni ja hänen omat entiset harrastuksensa häipyivät kauas —
kauas…

Gust seisoi siinä pitäen hänen käsivarrestaan kiinni… Elämä oli

tyrehtyä Miladan rinnassa…

— Minä olen tuomittu tähän kurjuuteen, — sanoi Milada vaikeasti,

tukehtuneella äänellä.
 — Noh niin, minä tahdon auttaa teitä, sanoi Gust karkeasti
vetäytyen taaksepäin. — Fanni ei saa joutua tuohon taloon. Hänet
täytyy pelastaa, — mikäli se on tieteen vallassa… Minun isäni on
ottanut osaa keuhkotautiparantolan perustamiseen. — Siellä on
vapaapaikkoja… Hankin Fannille vapaapaikan… Oletteko nyt
tyytyväinen?

Milada hengitti vapaana… Mutta hänen harmaat katseensa

harhailivat arasti ja neuvottomina Gustin ohi Punatalokadulle päin.

— Fanchonin täytyy myös saada itse haluamaan täältä pois… Hän

on vähän kummallinen, hiukan pelästyksissään.

— Kyllä kai hän luullakseni luottaa minuun. Minä taivutan hänet.

Hoitakaa te mieluummin Milleriä.

Gust naurahti, mutta hänen naurunsa ei ollut enää poikamaisen

huoleton ja heleä. — Ensin pitää tappaa lohikäärme, sitte pelastaa
impi sen kynsistä… Pyhä Yrjänä ja miekkani minua auttakoon! —
Leikkipuhe ei tuntunut olevan nyt paikallaan, sen hän tunsi itsekin;
apein mielin aukasi hän oven laskien Miladan kulkemaan edellään.

Fanni istui patjat tukena sängyssään järjestäen kultakutrejaan,

jotka paksuina ja lavealti peittivät hänen otsaansa ja ohimoitaan…
Hänen silmälautansa olivat itkusta hieman turvonneet ja punertavat,
mutta huulilla oli taas mielikuvitusten synnyttämä, kepeä hymy, joka
niillä aina ilmeni, kun Fanni oli iloisessa mielentilassa…

Kun Fanni näki Miladan ja Gustin astuvan ovesta sisään, pudotti

hän käsivartensa alas. Hänen kasvoilleen ilmeni arasteleva, vakava
ilme.
 — Noh, Fanni, miten voitte, sanoi Gust nostaen tuolin vuoteen
ääreen…

— Meidän tohtorimme, — sanoi Fanni hieman ärtyneenä, — ei

ollut kovin tyytyväinen minuun.

— Katsokaa nyt, — alkoi Gust puhua sillä äänellä, millä hänen

opettajansa tavallisesti lausui tärkeimmät sanat sairasvuoteen
ääressä. Se merkitsi sitä, että nyt ei löytynyt muuta neuvoa kuin
seurata lääkärin määräyksiä, muuten on kaikki hukassa.

— Kuulkaa, Fanni, — tehän tiedätte varmaan, että teidän

keuhkonne ovat teille kiusana. —

— Mitä vielä, — keskeytti Fanni kiihkoisena, — Zimmermann sanoi,

että minunlaiseni voi elää kahdeksankymmenen vuotiaaksi. —

— Kävikö Zimmermann täällä, — sekaantui Milada puheeseen.

— Kävi kai! Ja hän sanoi…

— Zimmermann on vanha akka, jonka sanoille annamme niitten

oman arvon, — sanoi Gust, — mutta olette oikeassa… Jos rupeatte
elämään järkevästi, saatte elää iloisena miten kauan vaan. Neiti
Milada ja minä hommaamme teille vapauden ja viemme teidät
parantolaan hyvien ihmisten luo…

— Minut viette täältä pois, — kysyi Fanni jäykistyneenä nousten

istumaan.

— Maalla te paranette pian… Saatte maata tuntikaupalla luonnon

helmassa lääkärin hoidon alaisena. —
 — Jeesus Kristus, Herra Jumala, oletteko jo panetelleet minua
herroille, että olen niin sairas ja kelpaamaton, — huudahti Fanni
heittäen peitteen päältään. — Hävetkää, hävetkää, jos olette
ilmoittaneet sen Zimmermannille, ett'ei hän huolikkaan enää
minusta… Sellainen hulttio te olette.

Fanni pui nyrkkiään purskahtaen itkemään vihasta kuin lapsi.

Gust työnsi Miladan sivuun, kun tämä aikoi puuttua keskusteluun,

sanoen ankarasti:

— Älkää olko houkkio, Fanni! Täällä te menette rappiolle. Me

tarkoitamme teidän parastanne. Jos mieluummin haluatte ilmoittaa
vanhemmillenne, niin tehkää se, — ne voivat ottaa teidät luokseen ja
te saatte sinne apua…

— Sitä te ette saa koskaan nähdä, te puoskari, te! Lähetätte minut

kotiin!… Minä en tahdo mennä kotiin, enkä mene!… Ymmärrättekö?
Ensin olette pahentaneet maineeni, juoruamalla, että olen sairas, ja
sitten toimitatte minut pois ihmisten joukosta, ett'en pääse enää
koskaan nousemaan. Mutta te ette tunne minua… Minä menen
poliisikamariin… Minä olen merkattu kirjoihin, te ette saa viedä
minua pois täältä.

Fanni hyppäsi tasajaloin vuoteestaan heittäen yönutun

hartioiltaan. — Hänen silmänsä paloivat ilkeinä, vihan kyynelten
valuessa laihoille, kalpeille poskille.

Aivan ryhtinsä menettäneenä seisoi Gust keskellä huonetta. Fannin

alkaessa herjauksiaan oli hän hypännyt seisoalle, katsellen kuin pois
suunniltaan pientä raivotarta, joka syyti haukkumasanoja hänelle.
 Milada, joka oli aavistanut, että jotain täänkaltaista tapahtuisi,
tarttui Fanchonin käsivarteen sanoen ankarasti:

— Pidä suusi kiinni! Selkääsi tarvitsisit, kana, jotta aivosi

selkenisivät… Heti paikalla menet sänkyyn! Sinun pitää tulla
terveeksi maalla!

— Terveeksi, — huusi Fanchon ollen suunniltaan, — pitääkö minun

elää siellä lehmänsonnalla ja ruoholla!? Mitä! Kiitos kaunis, että tuo
on minut maalannut… Mutta minua ei niin kukisteta kuin Putzi…
Minä olen kovin sitkeä. —

— Roistot, — sanoi Milada kyllästyneenä töyttäen vuodetta.

— Kuulkaa, minä puhun poliisille, miten te täällä puoskaroitte.

Lamberg käski tehdä sen. Lamberg on jo täysioppinut tohtori, mutta
te olette vaan ylioppilasnulikka. —

— Hiljaa, — huusi raivossaan Milada kurottaen kätensä.

Fanni kiipesi sänkyyn kuin äkäinen piski…

— Säälitkö helmasi, — huusi hän patjojen välistä…

Huoneen ovi aukesi mennen paukahtaen kiinni…

Milada ei kääntynyt. Hän tiesi, mitä oli tapahtunut… Hän ei

uskaltanut katsahtaa Gustiin… Ei… Äkkiä hänen jalkansa rupesivat
vapisemaan, niin että hänen täytyi tukea itseään pöydällä…

Gust ei voinut ehtiä vielä kauas… Ehkä hän oli juuri ehtinyt
eteisestä käytävään.
 Hänen täytyi saavuttaa Gust… lausua pari selittävää sanaa… saada
Gustin ymmärtämään… Mutta kuin unessa oli hän pitkiksi
sekunneiksi menettänyt liikuntamahdollisuutensa… Gust meni… eikä
Milada voinut häntä seurata. Hänen täytyi seisoa tässä. Oli kuin ilma
olisi kumeana värissyt… Kaikki oli ohi! — Katsahtamatta Fanchoniin
poistui Milada huoneesta.

Kuin unessa kävijä kulki hän läpi käytävän katsahtaakseen

konttorihuoneeseen. Gustin hattu ja takki oli poissa. Ainoastaan
keppi valkoisine ylioppilasnuppineen oli jälellä nojautuen
unohtuneena nurkkaan. Paeten oli Gust siis jättänyt talon.

*****

Herra tohtori! Viikon kiusasin itseäni, ennenkuin päätin

ryhtyä kirjoittamaan tätä kirjettä.

Joka kerta, kun kello soi tuona tunnettuna päivän tuntina,

ajattelin, hän palaa kuitenkin… Jo kului viikko, — silloin tiesin,
että te ette palaisi, ja tässä olen nyt avuton… Onko
mahdollista? Oletteko todella suuttunut tuohon peloitettuun,
ärtyneeseen lapseen, joka tarraa tuohon kurjaan elämään
innokkaammin kiinni, siksi että hän sen jo tuntee, ennenkuin
antautuu tuhansiin iloisiin mahdollisuuksiin, jotka ovat hänelle
tuntemattomia ja jotka siksi häntä peloittavat?

Vaikka olisitte voinut kirjallisesti luvata Fannille onnea ja

terveyttä, ei hän olisi siihen luottanut. Niin peräti ihminen
menettää tulevaisuuden uskonsa ja uskaliaisuutensa
Punatalossa.
 Minä kysyin itseltäni usein näinä kahtena viikkona: Voiko
tämä kokemus riistää herra Brenneriltä halun olla hyvä?

Herra tohtori! Minä koetin vähän aikaa sitten näpäyttää

säveliä Gisin sitralla. Melkein sain ne jo kokoon, kun
peukalonpäätäni rupesi aristelemaan, joka säveliä kokeilee.
Minä tunsin lopulta kovaa, kiusottavaa pakotusta
peukalossani, niin että minun täytyi luopua soittoyrityksestäni.
Vähän ajan kuluttua siihen syntyi punanen rakkula. Silloin
sanoi Gisi, joka tuntee soittokoneen ja soiton:

— Nyt juuri pitää sinun jatkaa soitto-opintojasi, muuten ei

synny sormeesi se paksu nahka, joka on välttämätön, jos
mielit oppia soittamaan kauniisti. Aran ihon pitää hävitä! —
Aatteles, mitä tuo vanha puulaatikkokin vaatii minulta, —
mietin itsekseni.

Paljon vaikeampaa kai lie voittaa ihmissielun kieliä, jotka jo

ovat saaneet turmeltuakin. Meidän hempeän, arastelevan
lähimmäisenrakkauden tunteen täytyy muodostua
kovanahkaisemmaksi, jotta emme tuntisi pikkumaista
itserakkauden loukkausta. Suokaa anteeksi. Luettuani
edellisen lauseen, tuntuu, kuin tahtoisin neuvoa teitä. Sitä en
tahdo. Tosiasia on, että minä itsekin entistä kipeämmin
kaipaan johtavaa kättä, joka minut saattaisi todelliseen
elämään. Kaikki lupsahtaa käsistäni. Olen mahditon. Myös
Fanni hukkuu lähettyviltäni. En voi mihinkään ryhtyä. En jaksa
mitään pidättää. —

Horner on opettavainen. Hän on periaatteessaan

täydellinen. Mutta jos tartun hänen käteensä, sanoen: osoita
minulle tositoiminta — niin tuo komea mies — livistää.
 Fanni joutuu Zimmermannille. Ainoa, minkä saatoin häneltä
pusertaa, oli lupaus, että hän ei läksisi tältä kadulta,
ennenkuin hän ilmoittaisi sen minulle. Hänen viimeinen
elinvoimansa häviää siellä. Ehkä minun täytyy vielä kerran
pyytää teiltä apua Fannille. En voi uskoa, että meidän ja
teidän välinen suhteemme on ihan rikki.

Hyvästi sanoo teidän

Milada Rezekinne.

Lähettäen tämän kirjeen vapautui Milada siitä jännityksestä, joka

oli häntä tähän asti kiduttanut ja joukko herkkiä toiveita syntyi hänen
sielussaan.

Jo kolmantena aamuna pikemmin, kuin Milada osasi odottaa,

ennenkuin edes salaisin lähetyskuume oli lauhtunut, saapui Gustin
vastaus.

Ruskea, nahankeltainen pieni kirjekuori oli tarjoumusten,

alastomien naisten valokuvien ja laskujen joukossa. Milada otti sen
varovaisin sormin käsiinsä, pitäen sen kotvasen hyppysissään,
ennenkuin sen aukasi. Hänestä kirjeen pienet, hienot, varjottoman
kepeät kirjaimet olivat kuin kultakirjaimia. Hänestä kirjeestä levisi
vieno tuoksu. — Gust kirjoitti:

Me voilà (kas niin) hyvä neiti, — en ole teihin suuttunut.

Teidän kirjeenne vastaa teidän luonnettanne. Se on vakava,
järkevä ja hiukan salaperäinen. Kiitos siitä! Pikku
kiukkupussille en ole suuttunut. Suokoon luoja, että hänen
kevytmielisyydellään olisi rajansa, muuten on joka apu liian
myöhäinen. Sillä merkkaan, että esitykseni ottaa hänet
 "Humanitas"-laitokseen yhä vielä pitää paikkansa. Olen aina
täyttävä lupaukseni. Neiti Milada, kunnioitan suuresti teidän
salaperäisen uhrautumisenne käsittämättömät syyt. Minä —
älkää minulle vihoitelko, — en halua ollenkaan tulla
paksunahkaiseksi, enkä antautua noin epäkiitollisiin tehtäviin.
Että muuten olen vapaa ennakkoluuloista, — selviää kai siitä,
että kirjoitan teille. — Eikö totta?

Olen käväissyt tällä aikaa Berliinissä, ehkä vietän

kesälomani siellä päin. Sitä ennen tulee kai helluntai lintujen
lauluineen, kevätvehreyksineen ja metsätuoksuineen, ja
satoine muine ihanuuksineen. Kun palaan, saamme lähemmin
keskustella tästä asiasta. Saanko minä käydä teidän
luonanne, — vai tuletteko te minun luokseni?

Päätöstänne odottaa

Gust Brenner.

Milada laski kirjeen pois ja aukasi taloustilikirjan. Konemaisesti hän

kirjoitti sinne numeroita, laski ne yhteen ja kirjoitti ne sivun loppuun.
Hänen jännityksensä oli hälvennyt jättäen jälkeensä onttouden, joka
teki melkein ruumiillisesti kipeää.

— Mutta miksi varron häneltä jotain yli-inhimillistä? — ajatteli

Milada. Mitä minä olenkaan kuvitellut? Olen ajatellut hyvin
alkuperäisesti, että hän voisi astua kaikkien juopien yli, — auttaa
minua, — ja kaikkia! Sehän on naurettavaa! Hänestä on helluntai
vuoden tärkein tapaus, ilon juhla, jolloin pitää nauttia. — Gust oli
ollut Berliinissä, suunnitteli tulevaisuuttaan. Sehän oli luonnollista,
kun asettui Gustin tilalle. Todella, jos Milada oli itselleen rehellinen,…
niin Gustin käynnit Punatalossa olivat olleet hänelle paljoa painavat
merkkitapaukset, hänen poissaolonsa synnytti kamppailun, joka oli
painaa hänen sielunsa lutoon.

Mitä tämä tapaus oli Gustille?! Miehestä tämä oli merkityksetön

hetki, joita hälveni hänen ylenpalttisessa elämässään sadottain.
Laskuvirhe oli siis Miladan oma, hänen sommittelunsa ei ollenkaan
vastannut asiain todellista kantaa. Se oli tämän ristiriidan syy. Gust
oli tavallaan hyvä ja auttavainen. Mutta ympäristö johti hänet pois
Miladan luota, Miladan mailmasta toiseen mailmaan, johon hänen
voimansa kuuluivat, joissa niitä tuli käyttää… Mikä saikin Miladan
uskomaan, että Gust olisi innostunut Miladan harrastuksiin kulkien
sitä elämänrataa, jonka Milada oli valinnut? Gustin hyvyys ja
vapaamielisyys oli vapaan ihmisen huvittelua, joka valaisi Punataloa
kuin aurinko kylmää avaruutta. Kun Milada ja Horner laativat
suunnitelmia, etsivät periaatteita ja ponsia, järjestivät ohjelmia, — oli
Gustista asia heti ratkaistu. Hän sanoi lujan myöntymisen tahi
kiellonsanan raivaten sillä kaikki esteet tieltänsä.

Vielä kerran Milada aukasi Gustin kirjeen tutkien hänen selvää,

korutonta käsi-alaansa.

— Saanko minä käydä teidän luonanne, — vai tuletteko te minun

luokseni?

Täten oli jo laitettu porras hänen ja Gustin välillä. Oliko hänellä

oikeus kulkea sitä pitkin? Mutta Milada luki puoleksi konemaisesti,
puoleksi miettien edelleen.

— Minä, — älkää minulle vihoitelko, — en tunne halua ollenkaan

tulla paksunahkaiseksi, enkä antautua noin epäkiitolliseen tehtävään.
—
 Mutta Gusthan seisoikin tuolla puolen juopaa varmana,
huolettomana, eksymättömänä, luottaen omaan tahtoonsa.

— Minä en halua ollenkaan. — Milada näki mielikuvituksessaan,

millä kasvonilmeellä Gust sen kirjoitti.

*****

Hornerilla oli paha aikansa. Gustin käynnit sekä muutkin niitten

yhteydessä tapahtuneet pikkuseikat olivat Millerin suun kautta tulleet
Hornerin tietoon. Ja Horner aavisti Miladan härkämäisen vaiti-olon
johdosta, että Milada oli pikiintynyt "tuohon nuoreen kloppiin", jota
Horner valeli ilkeillä syytöksillä, myrkyllisillä kokkapuheilla ja
ylevämielisillä arvosteluilla.

— Olen kuullut, että sinä harjoitat maallista onnenkauppaa!

Huonoja papereita sillä on! Humpuukiyritys! Minä en sillä mitään
menetä. Enkö ole eroitettu pois yhtiöstä? — Vaiko mitäh?

— En tiedä, mitä sinulle on juoruttu, totta vaan et puhu, Horner.

Horner teki poistavan liikkeen.

— Se on oma asiasi. Olen aikoja sitten antanut sinulle prokura-

oikeuden. Oli vain naurettava, että uskoin löytyvän nainen, joka oli
suuripiirteinen ja johdonmukainen! Minä katselen taas sivusta. Mene
sinä virran mukaan, nainen, sukupuolesi ei pysty muuhun.

— Horner, sinähän olet itse kehoittanut minua: Älä mitään pelkää,

ryhdy kaikkeen! Tartu ennen kuulumattomaan ja pysy kiinni
päätöksissäsi! Mistä voit nauttia, nauti siitä!…
 — Mutta joka kuuseen kurottaa, se katajaan kapsahtaa. Älä
turmele ruokahaluasi ansarihedelmillä ja makeisilla! Sinun täytyy
jaksaa sulattaa karkeampaakin ravintoa. Älä myö itseäsi
ylellisyystuottajille persoonallisen onnen kauppahuijauspörssissä. Sen
olen aina lisännyt puhuessani nautinnoista, hyvä neiti. Mutta suo
anteeksi. Sinä olet rakastunut, sinä olet tietysti onnellinen. Mutta
minä sanon sinulle, jalosukuinen neitsyt, että se ilmiö on
toisluokkainen. Rappeutumisilmiö! Taudin syy on syvemmällä. Vaiko
mitäh! — Ah sinä käännät minulle selkäsi, sinun ihana onnesi on siis
kuin helisevä vaski. Luonnollisesti, sillä minä unohdin, että sinä olet
rakastunut… Silloin on kaikki täydellistä, jonka rakastetussaan
omistaa. Asiain syvien syntyjen etsiminen on rikkiviisaasti hylätty
kanta.

Äkkinäinen vastenmielisyys valtasi Miladan hänen kuullessaan

tuontapaisia puhetapoja. Miksi Horner puhuu noin, ja mitä se
hyödytti? Mitä sillä voitti? Ajatteli hän tuskaantuneena.

Horner kurotti likaiset sormensa häntä kohden.

— Puhu vaan, — vastasi Milada hiljaa mutta pelottomana katsoen

Hornerin ivallisina pistäviin silmiin.

Horner löi nyrkkinsä pöytään. Mitäh! — Eikö se todista, että olet

sukupuolisesti sairas ja kituuntunut, koska antaut sokeasti ja
vastustuksetta ensimäiselle vastaansattuvalle poikaviikarille,
kiihkeästi halajoiden tuota märkäkorvaista nulikkaa, jonka suu on
kostea makeista sanoista ja suudelmahalusta… joka ei voi muuta
kuin kiertää silmänsä pilviä päin ja häälyttää — — kaluaan.

Hornerin sikamaisuus sai Miladan mielen kuohuksiin. Hän kalpeni

sangen näkyvästi.
 — Sinä panettelet, — sanoi Milada itsensä hilliten.

— Luonnollisesti, — tiuski Horner, — neiti tuntee itsensä tuon

pojan jalon tunteen kunnioittamaksi, niin sanotun rakkauden
pyhittämäksi, synnittömäksi, mitäh? Nyt sinä olet kuin uudesti
syntynyt, arvoisa ihminen, viskaat kylmäjärkisyytesi pois kuin likaisen
paidan, revit rikki kaiken sen, joka on ollut ja olisi ollut sinussa
olemassa, häh!? Tuon poroporvarillisen vekkulin ansaan siis lankeat?
Ja se tapahtuu siksi, että hän osaa luulotella sinulle ihailevansa sinun
neitsyeellistä luonnettasi. Minua ilettää, hyi saakeli! Etkö käsitä
asemaasi. Koko tuhmuus on se, että sen sijasta, että hän rehellisesti
maksaisi sinulle, niin hän ottaa sinut ilmaiseen, säästäen
kolikkojaan…

Synkkänä, huulet lujasti yhteen puserrettuina, seisoi Milada

raivoovan miehen edessä.

— Sinä käytät väärin vanhaa suhdettasi minuun, Horner, — sanoi

Milada raskaasti hengittäen…

Kotvasen kuluttua hän jatkoi. — Ajattele, mitä haluat! Gustia et

tunne. Ja mikä on selittämättömintä tässä jutussa on se, ett'et tunne
minuakaan. Ja kaikesta huolimatta on puheesi likaista panettelua. Se
ei koske meihin kumpaiseenkaan…

Horner hätkähti. — Nuo teräksenkovat, selvät sanat ilman

kuuluvaa kovuutta, ilman kärkeä, iskivät häneen kuin nuijalla.

— Enkö tunne Gustia, — hyvä, hyvä! — Enkö tunne häntä, —

virnisti Horner. — Neljä vuotta on hän istunut koulunpenkillä silmieni
edessä, ja minulla oli onni nähdä hänen lyhytnenäistä
maitonaamaansa. Enkö siis tunne häntä. — — Hänen
ranskankielinen itsekirjoittama elämäkertansa alkaa täten: — Mon
père est le troisième plus riche de la ville. (Isäni on kolmas
järjestyksessä kaupungin pohatoista.) Hän oli minusta jo naurettava
polvihousuissaan, riistäjäluokan perikuva. — — Loiseksi sanoin hänet
jo silloin. Kirjastani saat sen nähdä, — Horner löi povitaskuunsa, —
siihen on kirjoitettu loinen hänen nimensä perästä.

Milada ei enää vastannut. —

Horner vilahti häneen sivulta päin. Hän huomasi joutuneensa liian

pitkälle hyökätessään, ja yritti nyt peräytyä hyvässä järjestyksessä.

— Et sinä ole siihen syypää, — sanoi Horner, — mitä kenkään voi

heikkouksilleen. Näytin sinulle perussyyt, koska ne halusit tietää.
Sanon sinulle, ruumiissamme on ikuinen taistelu. — Ikuisesti meitä
vainoovat loiseläimet, meissä on miljoonittain näkymättömiä
vihollisia. Mitä, etkö sinäkin ansaitsisi — rehenteli Horner, — ruhtinas
olisi sinulle liian halpa. — Sellainen rotu-ihminen kun olet! — Kun
sinua katselee, tulee sinua nyt sääli.

Hornerin ääni vavahti. — Miladan vaiti-olo ja jäykkä hylkivä asento

painostivat häntä. Hän kääntyi Miladan puoleen kerjäten,
naurettavasti, väärällä äänellä…

— Luuletko minun kaipaavan sinua? Kyllä sinäkin vielä muutut, —

sen sanon, — ole varma! — Eikä tee pahempaa tuollainen
kompastus. Ympäristö ottaa uhrinsa, ottaa, ottaa… No, mikset puhu,
— mikset? — Horner veti Miladaa hihasta. — Ole vaan hyvä, äläkä
juorua! Eikö totta? — Minä olen oikeastaan rauhaa rakastava
ihminen… Ja mikä oikeus minulla on sekaantuakaan sinun asioihisi!?
— Minä en kestä enää mielentäristyksiä, tiedätkö! — Enkä vaivaa
sinua enää läsnäolollani, — kähisi Horner, — mitä minua tämä elämä
liikuttaa? Piru periköön sinut ja henttusi! Tulkaa minusta onnellisiksi.
Onnellisiksi, käsitätkö? — En estä teitä… Terveyteni ei sitä kestä…
Toivotan onnea — sinulle, — ja yhdeksän lasta teille…

— Ole vaiti, — sanoi Milada torjuten, — tehden kyllästyneen

konemaisen liikkeen ovelle päin.

Horner otti häntä pyytäen hameesta kiinni. — Kuule, — sihisi hän

kasvot tuskasta vääntyneinä, — elä pane toimeen kohtauksia
minulle! — Älä panettele minua selän takana. — Olen sairas mies! —
Sellainen mielenliikutus voisi viedä minulta hengen. — Puhu mitä
haluat, — sovi hänen kanssaan, — pakene, vaan älä lausu
sanaakaan minusta! — Jos näet minut vielä kerran täällä, saat sylkeä
minua vasten naamaa! — Kuuletko? — Sylkeä saat vasten läsiä!
Sylje…

Milada seisoi suorana katsahtaen noihin kouristuneisiin kasvoihin.

—

— Häntä pidin miehekkäänä miehenä, — ajatteli hän itsekseen, —

jonka piti auttaa minuakin. — Hän siveli kädellä otsaansa…

— Kyllä, kyllä minä menen. — Anna minulle ensin kunniasana, että

pidät suusi visusti kiinni! — Kas niin. — Olen ollut liian vanhuuden
höperö, olen lörpötellyt liikaa. — Jaa, jaa… Siis hyvästi! Horner otti
hattunsa ja painaen sen päähänsä hiipi hän ovesta ulos…

Milada antoi kuin kivettyneenä tarjotun kätensä vaipua alas.

— Sitä en sentään voinut aavistaa! — Olen pitänyt häntä rohkeana

ihmisenä… Pidin häntä sellaisena miehenä, joka voisi elämänsä
uhrata aatteensa puolesta… joka voisi periaatteensa puolesta
kuollakin. — Kaikki oli valhetta! — Kaikki oli mielikuvitusta! — —
Enkö koskaan opi tuntemaan totuutta? — — Kaikki on toisin, kuin
mitä aivoni kuvittelevat… Elänkö alituisesti erehdyksissä?

Ja Gustin sanat kaikuivat hänen korviinsa: — Laskemalla paarman

Hornerin päälle, saimme me poikaviikarit hänet juoksemaan pitkin
luokkahuonetta. Täällä porttolassa hän kai näyttelee suurta herraa,
— se on hänen tapaistaan, tuon hulikaanin.

Koululapset ymmärsivät paremmin, mikä Horner oli, kuin hän,

Milada! — Milada oli pitänyt Horneria vapahtajanaan. — Hän painoi
miettien otsansa ikkunaan… Pitikö hänet hylätä kaikki, minkä Horner
oli opettanut?… Pitikö hänen vaipua takaisin lapsuutensa aikaiseen
onttoon, hyödyttömään, tahdottomaan epätoivoon? Hän tunsi sen
yksinäisyystunteen rautaisen renkaan itseään pusertavan, joka yhä
tiukemmin oli häntä kiristävä hänen loppuijällään.

Helluntaipyhät olivat keväisen ihanat ja juhlalliset. Ne olivat

kevään riemupitoja. Lauantaina sitä ennen tuli postissa näköalakortti
vuoristosta. — Kortissa oli kaksi allekirjoitusta: Gust ja Joszi. — Gust
oli vielä kirjoittanut siihen kepeät, lennokkaat sanat: ihanaa, ihanaa
on elää täällä! —

Milada tutki värikästä kuvaa. Siinä oli lumihuippuisia alppeja,

pieniä, sinne tänne sirotettuja taloja vihreillä rinteillä ja
valkovaahtoisia, kiemurtelevia puroja… Mutta hänen
mielikuvituksensa liikkui laimeasti ja vastenmielisesti.

Elämä ei ollut aina sellaista.

Päivällisen aikana ryntäsi Bine tummanpunaisena ja mieli

kuohuksissa
Miladan huoneeseen:

— Milada, — huusi hän, — antaako hän — minulle lupaa

matkustaa päiväksi kotiin? — Vaan päiväksi, — ja sen jätän sisään,
mitä se tuottaa liikkeelle vahinkoa. — Katso, minä olen saanut tietää,
että Cyrill tulee kotiin juhliksi.

— Hänkö kirjoittaa sen sinulle?

— Ei, vaan Toni Stadler. — Toni on toverini. — Toni kirjoittaa, —

katso, — että kylässä pidetään suuri juhla tanssineen ja että Cyrilliä
odotetaan kotiin vierailemaan… Minun täytyy lähteä kotiin. Kuule, —
Milada, — minä annan sinulle mitä vaan, jos laitat, että pääsen
lomalle.

— Minäkö kieltäisin sinulta sen? — En suinkaan. Milada otti kirjeen

käteensä, lukien sen kertaseen läpi. Olisiko oikein häiritä Binen
lapsellista iloa epäilyksenviittauksilla? — Kuuleppas, — miks'eivät
omaisesi kirjoita sinulle?

— He kai luulevat, että kun olin kotona pääsiäiseksi, — niin ei akka

täältä nyt laske minua. — Eivätkä he tahdo herättää minussa
kaipuuta. Mutta kun tulen näin odottamatta, — aatteles, miten ne
jäävät suu selällään seisomaan…

— Minä ilmoitan asian Millerille… Huomennako tahdot lähteä?

— Illalla palaan ja… Sano akalle, että äitini on sairas… Hänestä

valehtelen mielelläni vaikka mitä.

Odottamatta myöntävää vastausta, jonka Milada sai vasta kovan

taistelun jälkeen Milleriltä, oli Bine jo pannut täynnään intoa ja toivoa
matkatarpeensa kuntoon. — Hän järjesti ne pieneen käsilaukkuun,
— johon hän sijoitti — punasilkkisen — kotipukunsa, ja äskeisin
suureksi läjäksi kasaantuneet käsityönsä.

Yö, niinkuin aina pyhien aattoina, oli Punatalossa meluisa ja

äänekäs.

St. Pöltenin leski, jonka Ascher oli sinne välittänyt, oli myös ollut
osallisena. Leski oli lyhyt, vaalea, pyöreähkö nainen, hänellä oli
helmikirkkaat silmät ja helmeilevä naurutapa. Hän jutteli kovin, ja
nauroi väliin niin heleästi, että se kuului yli koko salin, niin että Miller
jo mulautti häneen sangen kärttyisänä, antaen selviä viittauksia, että
tuo meno häntä suututti. Miller ei pitänyt siitä, että miesten ja
naisten seurustelu rajoittui vaan turhanpäiväiseen hakkailuun ja että
yhdessä olon tuottava ja todellinen tarkoitus unohtui tyhjään
juttelemisen ja hauskuuden tähden. Tämän huonon tavan oli leski
tuonut mukaansa säännöllisemmistä piireistä.

Muuten herra Albrechtkin oli samana iltana salissa ja lesken olisi

pitänyt olla hänen käytettävänään, jotta hän olisi saatu poistumaan
ja toinen sijaan. Herra Albrecht oli kenkäkaupan omistaja ja
Goldscheiderin entisiä avustajia. — Millerille hän suostui
hommaamaan vaan kenkiä, — sillä herra Albrechtin mielestä ei
Millerille kannattanut hankkia "muuta tavaraa", hän ei sitä käsittänyt.
Herra Albrecht oli vastenmielinen vieras, hän ei koskaan maksanut
rahassa, eikä antanut edes juomarahoja. Hän vaati, että kaikki
hänen kulunsa suoritettaisiin kengillä. Miller ei voinut häntä sietää.
Hän olisi mielellään lyhentänyt herra Albrechtin käynnin Punatalossa
välttämättömimpiin minuutteihin ja sitte nähnyt hänen häviävän.
Herra Albrechtin karkeat, punaset kädet, kömpelöt liikkeet, ja
pystysuora tulenvärinen tukka ei kohottanut ympäristön mainetta.
Miller ei voinut sietää hänen pitkiä selityksiään ja sammaltavaa
puhetapaansa. Eikä leski voinut häntä sietää. Hän koetti mitä
epätoivoisimmalla tavalla livistää hänen seurastaan. Kaksi kertaa
viikossa leski pääsi tulemaan St. Pöltenistä kaupunkiin, ja joka kerta
oli tuo suutarinroikale talossa yrittäen häntä hellästi hyväillä.

— Hän olisi onnellinen, selitti tämä leskelle, jos pääsisi no-no-ll-

osta Ka-ka-karlastaan.

— Jo-jos ke-ken-k-känne ah-dis-ta-vat, sa-no-kaa v-vaan Mi-

millerille… Mutta mi-mi-tä mi-minä sa-saan siitä — sammalsi suutari
nauraen typerästi…

Leski muuten saavutti huomiota herättävän aseman. Hänen

porvarillinen menneisyytensä, josta hän aina räkätti kuin
räkättirastas, tuotti hänelle kunnioitusta.

Sali tyhjentyi vasta silloin, kun idän koin kirkkaat juovat välähtäen
laajenivat kuin avoimet sädekimput.

Kevätjuhlallisina alkoivat helluntaipyhät. Aamu oli raikas.

Päällystakkeihinsa kääriytyneet olennot jättivät Punatalon rientäen
katuja pitkin kotiin. Valo toisensa jälkeen sammui yön
huvittelupaikkojen ikkunoista.

Puoli kuudelta Bine läksi talosta. Hänen kasvonsa hukkuivat

suuren sulkahatun varjoon. Se käsi, jonka hän antoi Miladalle
jäähyväiseksi, oli kylmä, ja se vapisi.

— Iloitsen äärettömästi, kuiskasi hän.

— Tule täsmällisesti takaisin, sanoi Milada seisoen ulko-ovessa,

sinähän tiedät, miten tärkeää se on.
 — Tiedän, tiedän, sanoi Bine lentäen pois…

Milada oli väsynyt ja loppuun ajettu. Jo varhaisesta aamusta oli

hän saanut kuunnella Millerin haukkumisia ja valitusvirsiä, — täytyen
tyttöjen suhteen tyynnyttää, sovittaa ja tehdä muistutuksia… Heti,
kun jokin herrasvieras poistui talosta, piti Miladan juosta tytön
huoneeseen vaatimaan taloon kuuluvaa maksu-osuutta, urkkien,
jättikö vieras juomarahoja yli luvallisen määrän… Ja lopuksi hän tunsi
aina selässään urkkijan ja saiturin silmät, jotka vaanivat, ottiko hän
muka itselleen talon rahoja.

Auttaen portinvahdinrouvaa sekaisin olevan salin ensi

ruokkomisella, tuli hänen mieleensä kohtaus Hornerin kanssa
kaikkine likaisine vastenmielisine pikkuseikkoineen. Selvemmin kuin
koskaan Milada oivalsi, että Hornerilta ei ollut enää mitään elämää
pysyttelevää toivottavana.

— Mihin mies pystyi, sen hän oli kokenut. Horner oli kuitti, — nyt
hänessä kyti vain viha ja pelko.

Hän pelkäsi, — Milada näki hänen sielunsa köykäisyyden, hän

osasi vaan vihata sitä, joka oli vahvempi ja tunnerikkaampi kuin hän.
— Hän vihasi sitä, joka oli häntä nuorempi ja elinvoimaisempi! —

Milada aukasi salin ikkunan. Aamuvalo virtasi huoneeseen, se

lävisti kuin tulikeihäillä sen harmaan paksun yöhöyrykerroksen.

— Äläkä anna Hornerin sekoittaa katsantokantaasi. Kulje suoraan

tietäsi! — Onni on tunteista yksinkertaisin.

Niin oli Goldscheider hänelle puhunut. Silloin oli Milada uskonut

mailmanparantajan tehtäväänsä, Horneriin, tulevaisuuteensa. Toinen
toisensa perään olivat nuo uskonnontunteet lauhtuneet, hälvenneet.
Kuin tähdet auringon noustessa taivaanrannalle ne hävisivät —
totuuden valossa!…

Milada lähetti portinvahdinrouvan nukkumaan. Kotvasen hän kuuli

tuon naisen raskasten kompuroivien askelten äänen käytävissä. Hän
kuuli ovien aukenevan ja sulkeutuvan. Sitten vallitsi talossa syvä
hiljaisuus. — Kaikki nukkuvat, ajatteli Milada, — ihmiset ovat
väsyneet, siksi he nukkuvat. Minä yksin talossa valvon. Ja kun tuo
viimeinen ajatus välähti Miladan sielussa, tuntui hänestä äkkiä, kuin
olisi tuolla tosi-asialla syvempi merkitys, kuin mitä sille ensi hetkellä
osasi antaa… Nukkua! — Niin kaikki muut nukkuivat vapautuen unen
hämärässä elämän kirjavasta, kuvarikkaasta vaihtosarjasta. Sielun
komerot olivat suljetut, todellisuuden portti oli kiinni ja unettaren
kepeät sormet olivat painaneet silmäluomet umpeen. — Hämärä on
rauhoittava, nukkuminen ja uni on hyväteko, älkää herättäkö
onnettomia ihmislapsia nukkuessaan. Uni on heidän ainoa onnensa.
— Mutta Milada oli katsonut aurinkoon. Sen vahva loimu oli
tunkeutunut hänen silmiinsä, sen valo oli viiltänyt hänen sisimpänsä
läpi, niin että kaikki, mikä hänessä oli tomuista ja valoarkaa nyt
kimmahti ja siroontui tuhansiin hiukkasiin.

Hänen tietoisuutensa irroitti hänet ympäristön teennäisyydestä.

Hän tunsi kaikki metkut ja ansat, ja sen raa'an häikäilemättömyyden,
jota kapitalistiset yrittelijät käyttivät vaanien uhrejaan, jotka he
pyydystivät taitavaan apajaan johtaakseen heidät sitte turmioon.
Hän tunsi tällä liikealalla vallitsevan riistojärjestelmän, jolta mikään
esivalta ei suojellut uhreja, hän oli selvillä siitä laittomasta, kaikkien
yhteiskunnallisten säädösten ulkopuolella olevasta asemasta, johon
ammattiportto on sysätty sivistysmaissa, missä hän saa kärsiä
väkivaltaa niin omaisuuteensa, kuin vapauteensa ja ruumiinsa
terveyteen nähden.

Milada tunsi rouva Zimmermannin laitoksen, missä tytöt pidettiin

kuin vankeina, — kotona niitten täytyi olla puoli alastomina, sillä
emäntä pelkäsi niitten puettuina pakenevan. Poliisien tarkastuksetkin
suoritettiin siinä laitoksessa koko kadulla kuuluisalla tavalla. Koko
toimituksen aikana täytyi tyttöjen olla poliisien käytettävinä.
Kauneimpien oli pakko ihka-alastomina kulkea herrojen perästä
konjakkipullo kädessä. Milada tiesi, että sellaiset tytöt, jotka eivät
voineet eivätkä enää jaksaneet miellyttää, lähetettiin läpi
yöpimeyden tuntemattomuutta kohden, hän muisti sen
salaperäisyyden, jolla koskemattomat tytöt kiedottiin, hänen
mieleensä tulivat ne juonet, millä naisten neitsyeellisyys revittiin
rikki, kaiken hän tunsi kylläkseen, — aivan tympääntymiseen, inhoon
asti, kunnes hänen tunteensa olivat tylsistyneet jokapäiväisen
tottumuksen voimasta. Siksi hän ei jaksanut enää itkeä, ei mitään
onnea toivoa. — Ei mikään hymy poistanut sitä tuskaa, ei mitkään
sanat parantaneet niitä haavoja, ei mikään pelastuksen pilkka
valaissut sitä surkeutta, mihin hän ja hänen kurjuustoverinsa olivat
vajonneet.

Milada astui ikkunan luo, hänen katseensa painui häikäistymättä

hehkuvaan päivän silmään. — Hän puhui auringolle. — — Kuin
rautaisilla pihteillä kuristaa minut kurjuus, — sanoi hän, — en voi
liikahtaa. En jaksa hengittää tässä ilmapiirissä. — — Tahdon auttaa,
tahdon kumota…

— Elän, hoidan taloutta, johdan tätä taloa vanhaan tapaan…

Kohoan hitaasti täältä, mutta kuljen raatojen yli… En tahdo enää sitä
tehdä… En tahdo… toisti hän ajatuksissaan vihaisena.
 — Mitä sinä tuntisit aurinko ollessasi loppuun palanut, tyhjä ja
autio, ollessasi musta möhkäle, jossa ei olisi valoa, eikä lämpöä
elvyttääksesi mailmaa, helliäksesi ihmisiä?… Sinun täytyisi… Olisit
pakotettu… Halu rakastaa olisi jäänyt kuolleeseen sydämeesi, siksi
sinun täytyisi itkeä…

Aamuilman viileyden läpi tunkeutui lämmin valoaalto, — se hyväili

Miladan kasvoja, se hiipi jäykiksi pusertuneille nyrkeille, jotka
painuivat ikkunalautaa vastaan, se aukasi ne kääntäen loistollaan
käsipohjat lempeinä aukenemaan. —

Ja tässä hiljaisuudessa kuului kuin ääni: — Lapsellinen olet… Jos

sydämesi olisi kuollut, eihän se voisi enää lemmestä värähdellä…
Loppuun palanut aurinko kuolee mailmansa kera… Ei ihminen voi
kuoltuaan mitään tuntea… Lempi, lempi on elämän ikuinen
tunnusmerkki. Sillä, joka lempii, on itsessään myös lemmen voima,
sillä on valo omassa itsessään, jota ei mikään voi sammuttaa. Sillä
on lämmin sana, avulias käsi ja pelastava keino kaikille. — Sillä on
auttajansa. — Myös sinulla on se, Milada…

Milada poistui hitaasti ikkunasta. Oliko hänelläkin apu tarjolla?…

Vastakohtana kaikkiin sanoihin, mielikuviin ja periaatteisiin, jotka
olivat tehneet hänestä selvänäköisen ja toivottoman ihmisen, joka
ennen oli hurmaantunut ja häikäistynyt ihanteista, voisiko olla
mahdollista muuttaa tosi-asioita, luoda uusia tositapauksia? Se
ajatus oli suurenmoinen täyttäen Miladan sielun ihmeen
kauhistuksella. Pitikö hänen ryhtyä sellaiseen tehtävään, toimien,
työskennellen? Onnellisena ja innokkaana kuin leikkivä lapsi rupesi
hän seulomaan muistojaan, määritellen tosi-asioita ja perustuen
pikkuseikkoihin. Hän muisteli kaikenlaisia eri tapahtumia, kokonaisen
joukon tosi-oloja, jotka miellyttävinä hänen sielussaan kumpuivat