Get the full ebook with Bonus Features for a Better Reading Experience on ebookmeta.

com

Java A Step by Step Guide for Absolute Beginners

1st Edition Daniel Bell

https://ebookmeta.com/product/java-a-step-by-step-guide-for-
absolute-beginners-1st-edition-daniel-bell/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Research Methodology: A Step-by-Step Guide for Beginners

5th Edition Ranjit Kumar

https://ebookmeta.com/product/research-methodology-a-step-by-step-
guide-for-beginners-5th-edition-ranjit-kumar/

ebookmeta.com

Bayesian Statistics for Beginners A Step by Step Approach

Therese M. Donovan

https://ebookmeta.com/product/bayesian-statistics-for-beginners-a-
step-by-step-approach-therese-m-donovan/

ebookmeta.com

Indoor Grow Room for Beginners A Step By Step Guide to

Growing Marijuana 1st Edition Matthew Mcclure

https://ebookmeta.com/product/indoor-grow-room-for-beginners-a-step-
by-step-guide-to-growing-marijuana-1st-edition-matthew-mcclure/

ebookmeta.com

RESTful Web API Design with Node js Design and implement

comprehensive RESTful solutions in Node js Valentin
Bojinov
https://ebookmeta.com/product/restful-web-api-design-with-node-js-
design-and-implement-comprehensive-restful-solutions-in-node-js-
valentin-bojinov/
ebookmeta.com
The Crypto Launderers Crime and Cryptocurrencies from the
Dark Web to DeFi and Beyond 1st Edition David Carlisle

https://ebookmeta.com/product/the-crypto-launderers-crime-and-
cryptocurrencies-from-the-dark-web-to-defi-and-beyond-1st-edition-
david-carlisle/
ebookmeta.com

The Bloomsbury Handbook to Cold War Literary Cultures 1st

Edition Greg Barnhisel (Editor)

https://ebookmeta.com/product/the-bloomsbury-handbook-to-cold-war-
literary-cultures-1st-edition-greg-barnhisel-editor/

ebookmeta.com

Man-Machine-Environment System Engineering: Proceedings of

the 21st International Conference on MMESE: Commemorative
Conference for the 110th ... Notes in Electrical
Engineering, 800) Shengzhao Long (Editor)
https://ebookmeta.com/product/man-machine-environment-system-
engineering-proceedings-of-the-21st-international-conference-on-mmese-
commemorative-conference-for-the-110th-notes-in-electrical-
engineering-800-shengzhao-long/
ebookmeta.com

Fodor s Essential Greece with the Best of the Islands 3rd

Edition Alexia Amvrazi Stephen Brewer Gareth Clark Robin
Gauldie Liam Mccaffrey Adrian Vrettos Nora Wallaya
https://ebookmeta.com/product/fodor-s-essential-greece-with-the-best-
of-the-islands-3rd-edition-alexia-amvrazi-stephen-brewer-gareth-clark-
robin-gauldie-liam-mccaffrey-adrian-vrettos-nora-wallaya/
ebookmeta.com

Commercial Real Estate Investing For Dummies, 2nd Edition

Peter Conti

https://ebookmeta.com/product/commercial-real-estate-investing-for-
dummies-2nd-edition-peter-conti/

ebookmeta.com
Literary Britten Words and Music in Benjamin Britten s
Vocal Works Aldeburgh Studies in Music 13 Benjamin Britten

https://ebookmeta.com/product/literary-britten-words-and-music-in-
benjamin-britten-s-vocal-works-aldeburgh-studies-in-music-13-benjamin-
britten/
ebookmeta.com
 JAVA
***
A Step-by-Step Guide for
Absolute Beginners

Daniel Bell
Please note the information contained within this document is for educational and
entertainment purposes only. No warranties of any kind are expressed or implied. Readers
acknowledge that the author is not engaging in the rendering of legal, financial, medical or
professional advice. Please consult a licensed professional before attempting any techniques
outlined in this book.

By reading this document, the reader agrees that under no circumstances is the author
responsible for any losses, direct or indirect, which are incurred as a result of the use of the
information contained within this document, including, but not limited to, errors, omissions,
or inaccuracies.
Java: A Step-by-Step Guide For Absolute Beginners
Copyright © 2019 by Daniel Bell.2nd Edition
All rights reserved. No part of this book may be used or reproduced in any manner
whatsoever without written permission except in the case of brief quotations em- bodied in
critical articles or reviews.
Under no circumstances will any legal responsibility or blame be held against the publisher
for any reparation, damages, or monetary loss due to the information herein, either directly
or indirectly.
Publisher: Amazon KDP & Guzzler Media LLC

http://www.guzzlermedia.com
Contact: [email protected]
Book and Cover design by Angela W.T.
ISBN:
Imprint: Independently published
First Edition: April 2019
 CONTENTS
INTRODUCTION
1-GETTING STARTED WITH JAVA
What is Java?
Java Environment
First Java Program
2-JAVA CLASSES AND OBJECTS
Constructors
Creating Objects
Accessing Variables and Methods
3-VARIABLES IN JAVA
Variable Declaration
Variable Initialization
Variable Types
4-JAVA DATA TYPES
Primitive Data Types
Non-Primitive Data Types
Type Casting and Type Conversion
5-ARRAYS IN JAVA
Single Dimensional Arrays
Multi-Dimensional Arrays
6-OPERATORS IN JAVA
Unary Operator
Arithmetic Operators
Logical Operators
Comparison Operators
7-DECISION MAKING STATEMENTS
if statement
 if…else statement
if...else if...else Statement
Nested if
switch statement
8-JAVA LOOPS
for Loop
while Loop
do…while Loop
break Statement
continue Statement
9-JAVA METHODS
Creating Methods
Calling Methods
The void Keyword
Call by Value
Abstract Methods
Method Overloading
Command-Line Arguments
The this Keyword
Variable Arguments
Method Overriding
Recursive Functions in Java
10-INHERITANCE IN JAVA
Single Inheritance
Multilevel Inheritance
Hierarchical Inheritance
Invoking Superclass Constructor
The instance of Keyword
11-ABSTRACTION IN JAVA
12-ENCAPSULATION
13-INTERFACES
14-PACKAGES
Import Keyword
15-JAVA APPLETS
Applets’ Lifecycle
Displaying Images
Applet Animations
Events on Applets
Applet Parameters
16-JAVA INPUT/ OUTPUT
Byte Streams
Character Streams
Standard Streams
Reading and Writing Files
File Navigation
Listing Directories
17-EXCEPTION HANDLING
Catching Exceptions
Multiple Catch Blocks
Throw/Throws Keywords
Finally Statement
Try-with-resources
User-defined Exceptions
18-JAVA AWT
Handling Events
AWT Button
AWT Label
AWT TextField
AWT TextArea
AWT Checkbox
 AWT CheckboxGroup
AWT Menu and MenuItem
KeyListener Interface
CONCLUSION
ABOUT THE AUTHOR
ACKNOWLEDGMENTS
 Introduction
Java is a great programming language that can be used for the
development of both standalone and distributed applications. These
types of applications are on high demand today for both small and
large enterprises. Java comes with a feature known as apples which
are web pages that can be embedded on web browsers. This means
that Java can help you add some functionality to your web
applications. You can now tell why Java is a popular programming
language with a high demand worldwide. It also has many other
features which you can take advantage of when developing your
application. For instance, Java is an object-oriented programming
language. If you are familiar with any other object-oriented
programming language, it will be easy for you to learn Java. Java
has a simple syntax easy to grasp, even by beginners.
It is easy to get started with writing and running Java programs. You
only need to have the Java compiler installed on your computer and
a text editor where you will write your code. With these, you can
write your Java programs and get instant results. For the case of the
text editor, a basic text editor like Notepad is okay although there
are more advanced text editors for Java-like NetBeans and Eclipse.
Once you compile your Java code, you get the Java byte-code which
is platform independent, meaning you can execute it on a machine
running any type of operating system. This book is an excellent
guide for you to learn everything about Java. The author takes you
from the initial steps of getting started with Java to develop your
own Java application. Enjoy reading!
 1-Getting Started with
Java
What is Java?
Java is both a platform and a programming language. As a platform,
we have the Java runtime environment (JRE) which is a software
environment on which programs can run. As a language, Java is a
high-level, robust and object-oriented programming language. The
language was developed by Suns Microsystems in 1995.
Since Java is an object-oriented programming language, it treats
everything as an object. The object model nature of the language
also makes it easy for us to extend it. Java programs go through two
steps to generate results. The first step is compilation after which
the Java bytecode is generated. The Java bytecode is platform
independent, meaning that it can be run on any machine. After the
compilation, the bytecode is passed through the execution step to
generate the results.
Java is known to be an easy language. If you are familiar with the
concepts of object-oriented programming, then it will be easy for
you to understand Java. Java comes with a secure feature that
allows developers to create temper-free and virus-free systems. The
public-key encryption is used as a technique for securing the
systems.

Java Environment

To write and running your Java programs, you must have the Java
compiler and a text editor such as Notepad in Windows. To get the
Java compiler, you must install the Java Development (JDK) on your
computer. Once this is installed, your computer will have the Java
compiler.
Now you have the Java compiler, you must have a text editor in
which you will write your programs. You can use either a basic text
editor or an advanced text editor. Examples of advanced text editors
you can use for Java programming include NetBeans and Eclipse.
You can download the JDK from the following
URL:http://www.oracle.com/technetwork/java/javase/dow
nloads/jdk8-downloads-2133151.html
Once the download is complete, just double click the setup file and
the installation process will begin. You will be taken through a
sequence of simple on-screen instructions for the installation to be
done. Installation alone is not enough as you have to do something
for the Java installation directories to be known. You have to set the
path environment variable. This way, you will be able to invoke the
Java compiler from the terminal of your operating system. In most
cases, the installation of JDK is done in the c:\Program Files\java\jdk
directory. On windows, you can set the path environment variable by
right clicking “My Computer” then choosing “Properties”. Next,
open the “Advanced” tab then choose “Environment variables”.
Add the “c:\Program Files\java\jdk\bin” path. Linux users are
advised to read the documentation of their shells.

First Java Program

We need to create the Hello World Java example. To do this, open

your text editor such as Notepad and create a new file. Give this file
the name Hello.java. Mark the directory where you save this file. Add
the following java code to the file and save it:

public class Hello {

/* my first java program

* the code will print 'Hello World'
*/

public static void main(String []args) {

System.out.println("Hello World"); // to print Hello World
}
}

Once you have saved the above code, open the terminal of your
operating system and navigate to the directory where you have
saved the file.
Run the following command on the terminal:
javac Hello.java

The above command should generate the Hello.class file. This is

the file with the Java byte code, which is platform-independent. You
can confirm this by checking the same directory for this file. What
we have done is that we have invoked the Java compiler (Jayac) on
the file to compile the Java code contained in the file.
Now that the code has compiled with no error, we can execute it.
Just run the following command on the same terminal:

java Hello

The above command should return results on the terminal as shown

below:

The above output shows that the code returned Hello World as the
output.
Consider the following line which I have extracted from the code:

public class Hello {

What we are doing in the above line is that we are creating a class
named Hello. The H in the class name has been written in
uppercase; hence we must write the class that way anytime we are
referring to it. Java is a case sensitive language. The public is an
access modifier, declaring the class as public, meaning it can be
accessed from the rest of the classes contained within the same
package. The opening curly brace { marks the beginning of the body
of the class and to close it, we must use the closing curly brace }.
Consider the following section extracted from the code:
/* my first java program
* the code will print 'Hello World'
*/

The above is a comment. Note that we have enclosed them within /*

and */. This is the way we denote block comments in Java.
Comments can also be a single line, and such are denoted using two
forward slashes //. Here is an example:

// my first java program

The Java compiler does nothing to comment, but it skips them.

Comments improve the readability of the code. They are used to
give explanations on what the various lines of code should do.
Note that the file was given the name Hello.java, and the class was
given the name Hello. If these two don’t match this way, an error
will be generated. This should always be the case when you want to
run your Java code from the terminal of your operating system.
Here is another line extracted from the code:

public static void main(String args[]){

The above is referred to as the main method. No Java program can

run or execute without the main method. Here is another line
extracted from the code:

System.out.println("Hello World");
We have called a method named println to help us print the text we
pass to it on the display. You have also noticed that we have used
two closing curly braces }}. The first one closes the main method
while the second one closes the class.
Other documents randomly have
different content
The Project Gutenberg eBook of Omenapuu
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Omenapuu

Author: John Galsworthy

Release date: December 28, 2023 [eBook #72530]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: WSOY, 1926

Credits: Tuula Temonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK OMENAPUU ***

OMENAPUU

Kirj.

John Galsworthy

Tekijän luvalla suomennettu

Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1926.

Omenapuu, laulu, kulta.

Euripides, Hippolytos.

Omenapuu.
 Hopeahääpäivänään olivat Ashurst ja hänen vaimonsa lähteneet
autoretkelle nummen ulkolaidalle, ja heidän aikomuksensa oli viettää
muistojuhlaansa yöpymällä Torquayihin, missä he olivat ensi kerran
tavanneet toisensa. Ajatuksen oli keksinyt Stella Ashurst, jonka
luonteessa oli hempeämielinen piirre. Vaikka hän olikin jo aikoja
menettänyt sinisten silmiensä kukkamaisen viehkeyden, kasvojen ja
vartalon hennon raikkauden ja hipiän omenankukan heleän värin,
mitkä kaikki olivat kuusikolmatta vuotta sitten niin äkkiä ja
odottamatta hurmanneet Ashurstin, hän oli vielä
kolmeviidettävuotiaana miellyttävä uskollinen elämäntoveri, jonka
poskien väri ei kylläkään enää ollut tasainen ja jonka siniharmaisiin
silmiin oli tullut hieman raskas ilme.

Hän oli pysähdyttänyt auton paikalle, missä maa vasemmalla

puolen nousi jyrkästi ja oikealla puolen kohosi tien ja nummimaan
ensimmäisen korkean selänteen väliseen laaksoon pistävä kapea
lehtikuusi- ja pyökkimetsäsuikale, jossa oli siellä täällä joukossa
joitakin petäjiä. Hän tähyili sopivaa lounaspaikkaa, sillä Ashurst itse
ei milloinkaan huolehtinut sellaisesta, ja tämä paikka kultaisen
keltakiulukan ja vihreiden, sulkamaisten lehtikuusten välissä, jotka
tuoksuivat sitruunalta huhtikuun lopun auringossa, josta saattoi
nähdä sekä syvälle laaksoon että ylöspäin pitkin kohoavia rinteitä,
tuntui soveltuvan vesivärimaalausta harrastavan ja romanttisia
seutuja rakastavan naisen päättäväiselle, ripeälle luonteelle. Ottaen
värilaatikon käteensä hän laskeutui autosta maahan.

"Eikö tämä paikka kävisi päinsä, Frank?"

Ashurst muistutti parrakasta Schilleriä. Hän oli ohimoilta harmaa,

solakka, pitkäjalkainen mies; isot, kaukana toisistaan olevat silmät
saivat toisinaan merkitsevän, kauniin ilmeen, nenä oli hiukan vino ja
partaiset huulet puoliavoimet. Tuo kahdeksanviidettävuotias, vaitelias
mies tarttui aamiaiskoriin ja laskeutui hänkin autosta.

"Frank, katsohan tuonne! Hauta!"

Maantien laidassa, missä ylängön laidunmailta tuleva polku leikkasi

tietä suorassa kulmassa luikertaakseen sitten veräjästä ja kapean
metsäsuikaleen halki, näkyi matala, ruohoa kasvava, noin kuusi
jalkaa pitkä kumpu. Sen läntiseen päähän oli pystytetty kivi, jolle
joku oli laskenut orapihlajaoksan sekä sinikellokimpun. Ashurst
katsoi, ja hänessä piilevä runoilija heräsi. Hauta tienristeyksessä —
itsemurhaajan hauta. Voi ihmisparkoja ja heidän taikauskoaan! Kuka
lieneekään ollut tuossa nukkuja, hän oli saanut muita paremman
osan. — Ei kosteaa kuoppaa toisten rumien hautojen joukossa,
joiden muistomerkkeihin on kaiverrettu joutavia lauseita — hänellä
oli vain rosoinen kivi, avara taivas ja ohikulkevain siunaukset! Ja
lausumatta mitään huomautuksia, sillä hän oli oppinut olemaan
filosofoimatta perheensä keskuudessa, hän kapusi ylänkömaata
kohden, laski eväskopan kivimuurin juurelle, levitti huovan
vaimolleen istuinsijaksi — tämä lähtisi varmaankin maalauksensa
äärestä nälän ruvetessa tuntumaan — ja otti taskustaan
"Hippolyton" Murrayn käännöksen. Hän herkesi pian lukemasta
Cypron jumalattaresta ja tämän kostosta ja alkoi tähyillä taivaalle. Ja
tarkatessaan taivaan syvää sineä vasten hohtelevia valkoisia
pilvenhattaroita Ashurst tunsi hopeahääpäivänään kaipausta
jonnekin — hän ei tiennyt, minne. Kuinka huonosti miehen elimistö
sopiikaan elämään! Miehen elämäntavat voivat olla jalot ja
nuhteettomat, mutta hänen olemuksensa pohjalla elävät halu,
kaipaus ja tyhjyydentunne. Onko naisen laita samoin? Kuka sen voi
sanoa? Mutta kuitenkin miehet, jotka antavat vapaat ohjat ainaiselle
uutuuden, uusien seikkailujen, uusien nautintojen halulleen,
epäilemättä kärsivät puolestaan nälän vastakohdasta,
kyllästymyksestä. Kieltämätön tosiasia: kuinka huonosti olosuhteisiin
sopeutuva eläin sivistynyt mies onkaan! Ei ollut häntä varten
olemassa "omenapuun, laulun ja kullan" puutarhaa, niinkuin sanat
kuuluvat kauniissa kreikkalaisessa kuorossa, ei elysiumin
saavuttamismahdollisuutta elämässä, ei pysyvää onnen satamaa
miehelle, jonka rinnassa asuu kauneuden kaipuu. Mitään ei elämässä
voi verrata taideteoksen lumoavaan, ikuiseen kauneuteen, jota
lukiessa ja katsoessa aina saa saman kallisarvoisen innoituksen ja
rauhallisen nautinnon tunteen. Elämässäkin sattuu epäilemättä
lyhyitä tuokioita, joihin sisältyy samaa kauneutta, samaa
odottamatonta, häipyvää hurmaa, mutta murheellista vain, ne eivät
kestä kauempaa kuin sen lyhyen hetken, jona pilvi kulkee auringon
yli. Niitä on mahdoton pidättää luonaan sillä tavoin kuin taide
vangitsee kauneuden. Ne ovat yhtä katoavaisia kuin mikä hyvänsä
sellainen loistava, kimmeltävä näky, jollaiset paljastavat meille
luonnon sielun, välähdyksiä, jotka meille suovat aavistuksen sen
oudosta, syvällisestä hengestä. Täällä, auringon paistaessa
lämpimästi kasvoihin, käen kukkuessa orapihlajassa, apilan
hunajantuoksun täyttäessä ilman, saniaisten aukoessa nuoria
kokoonkäpertyneitä lehtiään kukkivien oratuomien alla, poutapilvien
ajelehtiessa korkealla kukkuloiden ja unelmoivien laaksojen yllä —
täällä, tällä hetkellä, sai nähdä sellaisen välähdyksen. Mutta se olisi
hävinnyt seuraavassa silmänräpäyksessä samoin kuin Panin kasvot,
jotka katselevat kallionkielekkeen takaa, katoavat, kun alamme
tuijottaa niihin. Ja äkkiä Ashurst kavahti pystyyn. Tuossa näköalassa,
tuossa kappaleessa laidunmaata, maantien kiertelevässä vyössä,
hänen takanaan kohoavassa vanhassa muurissa — oli totisesti
jotakin tuttua! Heidän ajaessaan autossa hän ei ollut sitä huomannut
— hänen ei ollut tapana huomata sellaista. Hän ajatteli silloin aivan
muita asioita tai ei ajatellut mitään, mutta nyt hän sen huomasi.
Kuusikolmatta vuotta sitten, juuri tähän vuodenaikaan, hän oli
lähtenyt maatalosta, joka oli puolen mailin päässä tältä paikalta,
viettääkseen päivän Torquayssa; silloin hän oli lähtenyt sille matkalle,
jolta ei ollut oikeastaan vieläkään palannut. Hänen sydäntään
kouristi äkkiä kipeä tuska, hän oli kompastunut tuollaiseen oman
elämän menneeseen tuokioon, joiden kauneutta ja hurmaa hän ei
ollut osannut pidättää, jotka olivat kiitäneet hänen ohitseen kohti
tuntematonta. Hän oli kompastunut haudattuun muistoon, hurjaan,
ihanaan, nopeasti tukahdutettuun ja päätettyyn hetkeen. Ja
kääntäen kasvonsa maisemasta, nojaten leukansa käsiinsä, hän
tuijotti lyhyeen nurmikkoon, jossa kasvoi pieniä sinisiä tädykkeitä…

Tämä palautui nyt hänen mieleensä.

I.
Toukokuun ensimmäisenä päivänä, päätettyään viimeisen,
yhteisen ylioppilasvuotensa olivat Frank Ashurst ja hänen ystävänsä
Robert Garton jalkamatkalla. He olivat sinä päivänä lähteneet
Brentistä ja aikoivat vielä ehtiä Chagfordiin, mutta Ashurstin
jalkapallopolvi oli tehnyt tenän, ja kartasta päättäen heillä oli vielä
matkaa seitsemisen mailia. He istuutuivat penkille tien varteen, jota
sillä paikalla leikkasi pitkin metsätöyrään laitaa mutkitteleva
sivupolku, lepuuttamaan kipeää polvea ja juttelemaan kaikesta
taivaan ja maan väliltä, niin kuin nuorten miesten on tapana.
Molemmat olivat yli kuusi jalkaa pitkiä ja hoikkia kuin humalasalot.
Ashurst oli kalpea, ihanteellinen, hajamielinen, Garton omituisen
näköinen, luiseva, kulmikas ja kähärätukkainen kuin jokin
muinaisajan eläin. Molemmilla oli kirjallisia harrastuksia,
kummallakaan ei ollut hattua päässä. Ashurstin tukka oli hieno,
vaalea, aaltoileva ja osoitti taipumusta nousta pystyyn molemmin
puolin otsaa ikäänkuin taaksepäin heitettynä, Gartonin kuin tumma,
takkuinen pesuriepu. He eivät olleet tavanneet ainoaakaan ihmistä
monen mailin taipaleella.

"Kuulehan", sanoi Garton, "sääli on vain itsetietoisuuden ilmaus,

se on viimeisten neljän vuosituhannen tauti. Maailma olisi
onnellisempi ilman sitä."

Ashurst vastasi seuraten katseellaan pilvien kulkua:

"Se on joka tapauksessa kuin simpukan helmi."

"Tiedätkös, koko meidän niin muodissa oleva maailmantuskamme

johtuu säälistä. Katso eläimiä tai punanahkoja, jotka saattavat tajuta
vain omat satunnaiset onnettomuutensa, ja katso sitten meitä
itseämme, jotka emme milloinkaan pääse tuntemasta toisen
hammassärkyä. Palataan takaisin tunteettomuuteen toisten
onnettomuuksista, niin elämä tulee helpommaksi."

"Tuota et kykenisi toteuttamaan käytännössä."

Garton haroi ajatuksissaan takkuista tukkaansa.

 "Jos mieli päästä täysikasvuiseksi, täytyy karaista
ruoansulatustaan. On erehdystä koettaa näännyttää tunne-
elämäänsä. Kaikki tunteet ovat hyväksi, ne rikastuttavat elämää."

"Hyvä; mutta jos ne joutuvat ristiriitaan ritarillisuuden kanssa?"

"Äh, kuinka englantilaista! Jos puhutaan tunteista, englantilaiset

luulevat aina, että on kysymys jostakin ruumiillisesta, ja
loukkautuvat. He pelkäävät intohimoa, mutta eivät suinkaan
nautintoa — kaukana siitä! — kunhan vain voivat pitää sen salassa."

Ashurst ei vastannut. Hän oli taittanut sinisen kukkasen ja heilutti

sitä ilmassa. Käki alkoi kukkua orapihlajassa. Taivas, kukat,
linnunlaulu! Robert puhui kuuroille korville. Ja hän sanoi:

"No niin, lähdetäänpä taas liikkeelle ja etsitään maalaistalo, missä

voimme olla yötä."

Lausuessaan nämä sanat hän huomasi töyräältä tulevalla polulla

nuoren tytön. Tämä oli tulossa heitä kohti, oli juuri heidän
yläpuolellaan piirtyen taivasta vasten. Hänellä oli kädessään koppa,
ja sitä kantavan koukistuneen käsivarren mutkasta paistoi sininen
taivas. Ja Ashurst, joka osasi nähdä kauneutta ajattelematta, mitä
hyötyä hänelle siitä saattoi olla, ajatteli: "Miten ihanaa!" Tuuli painoi
tytön tumman, karkean hameen jalkoja vasten ja tuiversi
haalistunutta, sinivihreää, pyöreää lakkia. Hänen harmaa puseronsa
oli vanha ja kulunut, kengät rikki, pienet kädet punaiset ja karheat,
niska auringonpaahtama. Tumma tukka valui valtoimenaan leveälle
otsalle, kasvot olivat oudon lyhyet, ylähuuli samoin lyhyt, niin että
sen alta näkyivät hampaiden kärjet, kulmakarvat suorat ja tummat,
silmäripset pitkät ja tummat, nenä suora. Mutta hänen harmaat
silmänsä olivat kaikkein ihmeellisimmät — niin aamukasteen
kirkkaat, ikäänkuin olisivat vasta ensi kertaa auenneet sinä päivänä.
Tyttö tuijotti Ashurstiin, tämä näytti hänestä varmaankin omituiselta
ontuen kompuroidessaan tietä paljain päin, suuret silmät häneen
suuntautuneina ja tukka taaksepäin pyyhkäistynä. Poika ei voinut
ottaa päästään hattua, jota siinä ei ollut, mutta hän kohotti kätensä
tervehdykseksi ja kysyi:

"Voitteko sanoa, onko täällä lähistöllä paikkaa, missä voisimme olla

yötä? Jalkani on kipeä."

"Ei ole lähitienoilla muita taloja kuin meidän." Tyttö puhui vapaasti,
ja hänen äänensä oli kaunis, pehmeä ja kirkas.

"Ja missä se on?"

"Tuolla laaksossa, hyvä herra."

"Voisitteko antaa meille yösijan?"

"Uskonpa kyllä voivamme."

"Tahtoisitteko näyttää meille tietä?"

"Kyllä."

Ashurst alkoi ääneti ontua eteenpäin, ja Garton alkoi kysellä.

"Oletteko devonshireläisiä?"

"En."

"Mistäpäin sitten olette?"

"Walesista."
 "Kas vain! Ajattelin juuri, että olette kelttiläinen. Ette siis kuulu
talonväkeen?"

"Talo on minun tätini."

"Entä enonne?"

"Hän on kuollut."

"Kuka siis taloa hoitaa?"

"Tätini ja kolme serkkuani."

"Mutta enonne oli devonshireläinen?"

"Oli kyllä, herra."

"Oletteko asunut täällä kauankin?"

"Seitsemän vuotta."

"Ja mitä pidätte walesilaisena tästä seudusta?"

"En oikein osaa sanoa."

"Epäilenpä, ettette enää muista Walesia."

"Muistan kyllä, mutta siellä on niin toisenlaista."

"Sen uskon."

Ashurst puuttui äkkiä puheeseen:

"Miten vanha olette?"

 "Seitsemäntoista."

"Ja mikä on nimenne?"

"Megan David."

"Tämä ystäväni on Robert Garton ja minun nimeni on Frank

Ashurst.
Meillä oli ensin aikomuksena kävellä Chagfordiin saakka."

"Ikävää, että jalkanne on kipeä."

Ashurst hymyili ja hymy sai hänen kasvonsa näyttämään melkein

kauniilta.

He kävelivät kapean metsäkaistaleen poikki ja huomasivat yks'

kaks' joutuneensa maataloon. Se oli pitkä, matala kivirakennus, jossa
oli ullakkoikkunat. Pihalla oli sikoja ja kanoja ja vanha hevonen.
Rakennuksen takana kohosi matala, skotlanninkuusia kasvava mäki,
sen edustalla levisi vanha puutarha, jossa omenapuut olivat juuri
puhkeamassa kukkaan, puroon ja pitkään luonnonniittyyn saakka.
Pieni poika, jolla oli tummat, vinot silmät, hääräsi sikopaimenen
tehtävissä, ja ulko-ovella seisoi nainen, joka lähti heitä vastaan. Tyttö
sanoi:

"Hän on rouva Narracombe, tätini."

"Rouva Narracombella, tädillä", oli vilkkaat, tummat silmät, jotka

muistuttivat villihanhen silmiä, ja hänen niskansa taivutuksessa oli
jotakin, mikä toi mieleen saman linnun käärmemäisen kaulan.

"Tapasimme sisarentyttärenne tiellä", aloitti Ashurst, "ja hän arveli,

että ehkä voisitte antaa meille yösijan".
 Rouva Narracombe, joka oli tarkastanut tulijoita kiireestä
kantapäähän, vastasi:

"Se käy kyllä päinsä, jos tyydytte yhteen huoneeseen. Megan, laita
vierashuone kuntoon ja tuo maitovati sisään. Varmaankin juotte
teetä?"

Tyttö hävisi taloon marjakuusen ja kukkivien pensaiden

muodostamasta porttiholvista. Hänen sinivihreä lakkinsa vilahti
punaisten kukkien ja marjakuusen tumman vihreän keskellä.

"Tahdotteko käydä arkihuoneeseen lepuuttamaan jalkaanne?

Tulette varmaankin yliopistosta?"

"Niin tulemme, mutta olemme sen jälkeen olleet jalkamatkalla."

Rouva Narracombe nyökkäsi ymmärtävästi.

Arkihuone, jossa oli tiililattia, tyhjä pöytä ja hevosenjouhilla

täytetty sohva ja tuoleja, oli niin peloittavan puhdas, että näytti siltä,
kuin ei sitä olisi koskaan käytetty. Ashurst istuutui kohta sohvaan ja
piteli käsin kipeää polveaan. Rouva Narracombe tarkasteli häntä.
Hän oli kemian professorivainajan ainoa poika, mutta hänessä
saattoi havaita eräänlaisen käytöstavan ylimysmäisyyttä, joka oli
ylevästi tiedotonta ympäristöstä.

"Onko täällä jokea, missä voi käydä huuhtoutumassa?"

"Kyllähän täällä on puutarhan tuolla puolen puro, mutta jos

istuutuu sen pohjaan, ei vesi ulotu pään yli."

"Kuinka syvä se on?"

 "Puolitoista jalkaa."

"Hyvä, se riittää. Mistä sinne mennään?"

"Pitkin kujaa, toisesta veräjästä oikeaan, ja uintipaikka on suuren,

yksinäisen omenapuun kohdalla. Purossa on taimenia, jos osaatte
niitä kutittaa."

"On paljon luultavampaa, että ne kutittavat meitä."

Rouva Narracombe hymyili. "Tee on valmista, kun tulette takaisin."

Puroon pistävä kallio muodosti veteen patouman ja sen kohdalle

hiukan syvemmän, hiekkapohjaisen poukaman. Puutarhan laidassa
kasvoi iso omenapuu niin lähellä puron rantatöyrästä, että sen oksat
ulottuivat melkein veden yli. Se oli juuri puhkeamassa kukkaan,
punaiset umput paisuivat aivan silmissä. Ahtaassa uimapaikassa ei
ollut tilaa kuin yhdelle kerrallaan, ja Ashurst jäi odottamaan
vuoroaan hieroen kipeää jalkaansa ja tarkastellen niittyä,
kivilohkareita, orapihlajoita, nurmikonkukkia ja taustalla kohoavaa
pientä pyökkilehtoa. Kaikki puiden oksat huojuivat hiljaa tuulessa,
kaikki linnut lauloivat, vino auringonsäde värisi ruohikossa. Hän
ajatteli Teokritosta, Chewellin virtaa, kuuta ja tyttöä, jonka silmät
olivat kirkkaat kuin aamukaste, hän ajatteli niin monia asioita, ettei
näyttänyt ajattelevan mitään — ja tunsi olevansa sanomattoman
onnellinen.
II.
Myöhäisen, yltäkylläisen teepöydän ääressä maistellessaan munia,
kermaa, marmeladia ja ohuita sahramikakkuja Garton alkoi puhua
kelttiläisistä. Tuo aika oli kelttiläisyyden heräämisen aikaa, ja
Gartonia, joka itse luuli olevansa keltti, innosti ajatus, että talonväen
suvussa oli kelttiläistä verta. Istuen hajareisin hevosenjouhilla
täytetyllä tuolilla käsinpyöritetty savuke kaarevien huultensa välissä
hän upotti pippurisilmänsä Ashurstin silmiin ja ylisteli walesilaisten
hienostuneisuutta. Siirtyminen Walesista muuhun Englantiin oli
samaa kuin jos vaihtoi kiinalaista posliinia saviesineisiin. Frank,
hitonmoinen englantilainen! ei tietystikään ollut havainnut
walesilaisen tytön hienostuneisuutta ja tunteellisuutta! Ja hiljakseen
silitellen vielä kosteaa tukkakuontaloaan hän selitti, miten
erinomaisesti tämä olisi sopinut malliksi kahdennentoista vuosisadan
kelttiläisen runolaulajan Morgan Sen-ja-sen tuotteiden kuvitukseen.

Ashurst, joka loikoi pitkin pituuttaan hevosenjouhisohvalla, jalat

hyvän joukon sohvanpään ulkopuolella, poltellen tummanväristä
piippuaan, ei kuunnellut, mitä toinen jutteli, vaan ajatteli tytön
kasvoja sellaisina, jollaisina hän ne muisti tytön tullessa huoneeseen
kädessään kakkuja uusi kantamus. Se oli ollut samaa kuin jos olisi
katsonut kukkasta tai jotakin muuta kaunista luonnossa — kunnes
tyttö oli, somasti värähtäen, luonut katseensa maahan ja hiipinyt
huoneesta hiljaa kuin hiiri.

"Lähdetään keittiöön katsomaan häntä vähän enemmän!" ehdotti

Garton.
 Keittiö oli valkoiseksi kalkittu huone; katto-orsista riippui
savustettuja kinkkuja, ikkunalaudoilla oli kukkaruukkuja ja seiniä
koristivat nauloihin ripustetut laudakoille riviin asetetut posliini- ja
tinaesineet sekä Viktoria-kuningattaren muotokuva. Pitkällä,
maalaamattomalla puupöydällä oli kannuja ja lusikoita, ja pöydän
yläpuolella riippui katosta sipulikimppu. Kaksi paimenkoiraa ja kolme
kissaa lojui mikä missäkin. Seinään muuratun lieden toisella puolella
istui toimetonna kaksi pientä herttaista poikaa, toisella puolen
romuluinen nuorukainen, jolla oli vaaleat silmät ja punakat kasvot ja
tukka ja silmäripset samaa väriä kuin rohtimet, joita hän veti
pyssynpiipun läpi. Heidän välillään seisoi rouva Narracombe
hämmentelemässä ajatuksiinsa vaipuneena kirpeätuoksuista
muhennosta suuressa padassa. Kaksi muuta nuorukaista, joilla oli
vinot silmät ja tumma tukka ja kasvoissa sama viekas ilme kuin
pojilla, puheli keskenään seinään nojaten, ja ikkunan ääressä istui
vanhanpuoleinen, sileäleukainen mies, jolla oli yllä korderoipuku,
lukemassa risaista sanomalehteä. Tyttö, Megan, tuntui olevan ainoa
toimekas koko joukossa. Hän laski omenaviiniä tynnyristä ja kulki
tuoppeineen alinomaa tynnyrin ja pöydän väliä. Kun Garton huomasi
väen olevan käymässä aterialle, sanoi hän:

"Jos sallitte, tulemme takaisin, kun illallinen on ohi."

Ja odottamatta vastausta vieraat palasivat arkihuoneeseen. Mutta

keittiön värikkyys, lämpö, tuoksut ja kaikki siellä nähdyt kasvot vain
korostivat heidän kiiltävän puhtaan huoneensa laimeaa
värittömyyttä, ja he paneutuivat vastenmielisesti entisille sijoilleen.

"Todellisia mustalaistyyppejä nuo pojat! Joukossa oli vain yksi

anglosaksilainen — se, joka puhdisti pyssyään. Tyttö on todella hieno
psykologisen tutkielman aihe."
 Ashurstin huulet värähtivät. "Tuo Garton oli oikea aasi! Hieno
tutkielman aihe! Vapaa luonnon kukkanen hän oli! Olento, jonka
näkeminen teki hyvää. Tutkielman aihe!"

Garton jatkoi:

"Tunteiden puolesta hänestä varmaan tulee ihmeellinen. Hänet

täytyisi vain herättää."

"Sinäkö hänet aiot herättää?"

Garton katsoi toveriinsa hymyillen! 'Kuinka raaka ja englantilainen

oletkaan!' näytti hänen huulillaan karehtiva hymy sanovan.

Ja Ashurst tuprutteli savuja piipustaan. Herättää hänet! Tuolla

narrilla tuntui olevan suuret käsitykset itsestään. Ashurst avasi
ikkunan ja kurottautui ulos. Hämärä sakeni sakenemistaan. Maatilan
ulkorakennukset ja mylly näyttivät sumuisilta ja sinertäviltä,
omenapuut häämöttivät muodottomina möhkäleinä. Ilmassa tuntui
keittiötulen savun hajua. Lintu, joka meni levolle toisia myöhemmin,
äännähteli hiljaa ikäänkuin pimeys olisi sen yllättänyt. Tallissa kuului
hevonen rouskuttavan heiniä ja tömistelevän jalkojaan. Kaiken
taustana lepäsi nummi tummana ja liikkumattomana, ja kaukana,
kaukana väikkyi yksinäinen, arka tähti, jolla ei vielä ollut täyttä
valovoimaa, valkoisena täplänä taivaan tummassa sinessä. Pöllön
huuto pani ilman väräjämään. Ashurst veti syvään henkeä.
Tällaisena iltana olisi kelvannut olla kävelyllä! Kujalta kuului
kengittämättömien kavioiden kapse, kolme epäselvää tummaa
hahmoa kiiti ohi — ponihevosia iltaretkillään. Niiden tummat, tuuheat
päät näkyivät veräjän yläpuolelta. Kun Ashurst koputti tuhkan
piipustaan ja pieni säenkimppu välähti pimeydessä, hevoset
kääntyivät takaisin ja nelistivät matkoihinsa. Lepakko liiti ohi tuskin
kuuluvasti vikisten. Ashurst ojensi kätensä, ylöspäin käännetyllä
kämmenellä hän tunsi laskeutuvaa kastetta. Äkkiä hän kuuli
yläpuoleltaan hiljaa keskustelevia pojanääniä, riisuttujen kenkien
kopsahtavan lattiaan, ja vielä erään äänen, kirkkaan ja pehmeän
tytön äänen; tämä oli arvatenkin panemassa poikasia vuoteeseen.
Hän kuuli kahdeksan selvästi lausuttua sanaa: "Ei, Rick! et toki saa
ottaa kissaa vuoteeseen." Sitten kuului naurua ja hillittyjä huutoja,
heikko lätkähdys ja sen jälkeen niin hiljaista, kaunista naurua, että
se sai Ashurstin heikosti värähtämään. Sitten kuului puhallus ja
kynttilän säde, joka oli kuin sormi pistänyt ylhäältä pimeyteen,
sammui. Vallitsi hiljaisuus. Ashurst vetäytyi takaisin huoneeseen ja
istuutui. Hänen polvessaan tuntui tuskia, hänen sielunsa kävi
synkäksi.

"Mene sinä keittiöön", sanoi hän toverilleen. "Minä käyn levolle."

III.
Unen pyörän oli tapana Ashurstin kohdalla kieppua nopeasti,
tasaisesti ja äänettömästi, mutta tällä kertaa hän oli, vaikka näyttikin
vaipuneen uneen, täysin hereillä toverin tullessa takaisin heidän
yhteiseen huoneeseensa. Ja vielä senkin jälkeen, kun Garton jo
peittoon kääriytyneenä matalakattoisen huoneen toisessa vuoteessa
palvoi pimeyttä nenänvarsi ylöspäin, hän kuuli pöllöjen huhuilun.
Jollei ottanut lukuun jomotusta polvessa, ei elämä tuntunut
hullummalta — elämän suruilla ei ollut suurtakaan sijaa tämän
nuoren miehen valvotuissa öissä. Itse asiassa ei hänellä suruja
ollutkaan. Hän oli juuri päässyt asianajajain kirjoihin, hänellä oli
kirjallisia taipumuksia ja koko maailma avoimena edessään. Isä ja
äiti olivat kuolleet, hänellä oli tuloja neljäsataa puntaa vuodessa.
Mitä siis merkitsi, minne hän matkusti, mitä teki tai milloin jotakin
teki? Hänen vuoteensa oli kova ja se varjeli häntä kuumeelta. Hän
loikoi valveilla, hengitti yön tuoksuja, joita tulvi huoneeseen
avoimesta ikkunasta aivan hänen päänalaisensa vierestä. Jollei
ottanut lukuun pientä harmintunnetta matkatoveria kohtaan, mikä oli
niin luonnollista, kun muistaa ystävysten olleen jo kolme päivää
kahden matkalla, Ashurstin muistot ja näyt olivat tuona unettomana
yönä leppoisia, kaihomielisiä ja liikuttavia. Varsinkin hän näki
edessään selvästi ja aiheettomasti — sillä hän ei ollut aikaisemmin
ollut tietoinen siitä, että olisi pannut niitä merkille — pyssyä
puhdistavan nuorukaisen kasvot ja niiden tarkkaavan, levollisen ja
kuitenkin säikähtyneen ilmeen tämän siirtäessä katseensa keittiön
ovesta tuoppeja kantavaan tyttöön. Tuo punakka, sinisilmäinen
naama, vaaleat silmäripset ja rohtimien kaltaiset hiukset olivat
syöpyneet hänen muistiinsa yhtä varmasti kuin tytön kasteenraikkaat
kasvot. Viimein hän näki uutimettoman ikkunan neliön vaalenevan ja
kuuli unisen, käheän kukonkiekaisun. Sitten seurasi hiljaisuus, joka
oli yhtä kuollut kuin ennen, kunnes mustarastas, tuskin vielä
hereillään, uskalsi rikkoa sen laulullaan. Ja tähystellen ikkunan
kehystämään valkenevaan päivään Ashurst vaipui uneen.

Seuraavana päivänä hänen polvensa oli pahasti pöhöttynyt,

jalkamatka oli siis ilmeisesti lopetettava. Garton, jonka täytyi olla
Lontoossa seuraavana aamuna, lähti keskipäivän aikaan huulilla
ivallinen hymy, joka teki toverin mieleen pienen ärtyisyyden haavan
— mikä kuitenkin meni umpeen samassa hetkessä kun hänen
kumara vartalonsa katosi jyrkästi nousevan kujan käänteessä. Koko
päivän Ashurst lepuutti polveaan vihreässä puutarhatuolissa, joka oli
nostettu ruohikolle marjakuusten alle, minne auringonsäteiden
mukana kantautui leukoijain ja neilikoiden tuoksua ja heikkona
aavistuksena kukkivien viini marjapensaiden lemua. Autuaallisessa
mielentilassa hän poltteli, uneksi ja teki havaintoja.

Maalaistalo on keväisin täynnä syntyvää elämää — nuori elämä

puhkeaa silmuista ja umpuista, ja inhimilliset olennot vaalivat sitä
ruokkien ja hoivaten kaikkea syntynyttä. Nuori mies istui niin hiljaa,
että hanhiemo taapersi juhlallisesti, kuusi keltaniskaista,
harmaaselkäistä poikasta vanavedessään hieromaan nokkaansa
ruohonlehtiin aivan hänen jalkainsa juureen. Aina väliin kävivät
rouva Narracombe tai Megan kysymässä, tarvitsiko hän jotakin, ja
hän hymyili vastatessaan: "Kiitoksia, en mitään. Täällä on ihanaa."
Teen aikaan he tulivat ulos yhdessä, toivat maljakossa pitkän,
tumman kankaisen siteen, ja tarkastettuaan ensin juhlallisesti ja
huolellisesti hänen ajettunutta polveaan käärivät siteen sen ympäri.
Heidän lähdettyään hän ajatteli tytön pehmeää huudahdusta, hänen
osaaottavia silmiään ja pientä ryppyä silmäkulmien välissä. Ja hän
tunsi jälleen aiheetonta ärtymystä poislähtenyttä ystäväänsä
kohtaan, joka oli puhunut tytöstä mokomia tyhmyyksiä. Kun Megan
kantoi pois hänen teensä, kysyi Ashurst:

"Mitä piditte ystävästäni?"

Tyttö veti ylähuultaan alaspäin, ikäänkuin olisi pelännyt, että oli

epäkohteliasta hymyillä. "Hauska herra, sai meidät kaikki
nauramaan. Luulen, että hän on hyvin oppinut."
 "Mitä hauskaa hän teille kertoi?"

"Hän sanoi, että minä olen bardien tytär. Mitä ne sellaiset ovat?"

"Walesilaisia runolaulajia, jotka elivät monta sataa vuotta sitten."

"Millä tavoin voin olla heidän tyttärensä, jos saan kysyä?"

"Hän tarkoitti, että olette sellainen tyttö, joista heidän oli tapana
laulaa."

Tyttö rypisti kulmakarvojaan. "Pelkäänpä, että hän teki minusta

pilaa.
Olenko sitten sellainen?"

"Uskoisitteko minua, jos minä sen sanoisin?"

"Uskoisin kyllä."

"No niin, luulen hänen olleen oikeassa."

Megan hymyili.

Ja Ashurst ajatteli: "Oletpa kaunis!"

"Hän sanoi myöskin, että Joe on anglosaksilainen tyyppi. Mitä se

mahtaa merkitä?"

"Kuka Joe on? Sekö poika, jolla on siniset silmät ja punakat

kasvot?"

"Hän juuri. Enoni veljenpoika."

"Siis ei teidän ensimmäinen serkkunne?"

 "Ei."

"Toverini tarkoitti, että Joe muistuttaa niitä miehiä, jotka tulivat

Englantiin noin neljätoistasataa vuotta sitten ja valloittivat maan."

"Ai niin! Olen kuullut heistä. Onko hän heitä?"

"Garton on hullaantunut tuollaisiin asioihin, mutta minunkin täytyy

sanoa, että Joe muistuttaa vanhoja saksilaisia."

"Vai niin."

Tuo "vai niin" huvitti Ashurstia. Se oli niin tuore ja rakastettava,

niin päättäväinen ja kohteliaan myönteinen, huolimatta siitä, että se
kohdistui asiaan, joka oli tytölle hepreaa.

"Hän sanoi, että kaikki toiset pojat olivat oikeita mustalaisia. Sitä
hänen ei olisi pitänyt sanoa. Tätini kyllä nauroi, mutta hän ei pitänyt
siitä, ja serkkuni suuttuivat. Enoni oli maanviljelijä, eivätkä
maanviljelijät ole mustalaisia. On väärin loukata ihmisiä."

Ashurst olisi tahtonut tarttua tytön käteen ja puristaa sitä, mutta

sanoi vain:

"Aivan niin, Megan. Mutta asiasta toiseen, kuulin teidän eilen

panevan pienokaiset levolle."

Tyttö punastui hiukan. "Olkaa hyvä ja juokaa teenne, se jäähtyy.

Tuonko lisää?"

"Onko teillä koskaan aikaa tehdä mitään itsenne vuoksi?"

"On toki."
 "Olen katsellut teitä, mutta en ole vielä sitä huomannut."

Tyttö rypisti hämillään kulmakarvojaan, ja hänen poskensa kävivät

tummemmiksi.

Meganin mentyä Ashurst ajatteli: "Mahtoiko hän uskoa, että

tarkoitukseni oli kiusoitella häntä. Sitä en tahtoisi tehdä mistään
hinnasta." Ashurst oli siinä iässä, jolloin useille nuorukaisille
"kauneus on kukkanen", kuten runoilijat sanovat, ja herättää heissä
ritarillisia ajatuksia. Kului hetkinen, ennen kuin hän, joka ei
milloinkaan ollut erikoisen tarkka huomaamaan, mitä ympärillä
tapahtui, havaitsi nuorukaisen, jota Garton oli sanonut "saksilaiseksi
tyypiksi", seisovan tallin ovella. Pojan likaiset, ruskeat samettihousut,
pölyiset säärystimet ja sininen paita muodostivat hauskan väriläikän.
Hänen käsivartensa ja kasvonsa olivat punaiset, tukka loisti
auringonpaisteessa pellavankeltaisena. Hän seisoi liikkumattomana,
levollisena, vakavana. Kun hän huomasi Ashurstin tarkastavan häntä,
hän saapasteli pihan poikki hitaasti ja levollisesti niinkuin ainakin
nuoret talonpojat, joita ujostuttaa näyttäytyä muunlaisina kuin
hitaina ja rauhallisina, ja katosi talon päädyn taakse, missä keittiön
ovi oli. Ashurstin mieliala kävi viileäksi. Moukka? Kuinka mahdoton oli
parhaalla tahdollakaan päästä yhteisymmärrykseen heidän kanssaan.
Mutta tuo tyttö! kengät risaiset, kädet karheat — ja kuitenkin! Oliko
se hänen kelttiläisen verensä vaikutusta, niinkuin Garton väitti? Hän
oli synnynnäinen hienon maailman nainen, jalokivi, vaikka luultavasti
hädin tuskin osasi lukea ja kirjoittaa.

Hänen eilen keittiössä näkemänsä mies, jonka kasvot olivat sileiksi

ajellut, oli tullut pihalle mukanaan koira. Hän ajoi lehmät tarhaan:
Ashurst huomasi miehen ontuvan.

"Kauniita elukoita!"
 Ontuvan miehen kasvot kirkastuivat. Hänellä oli silmissään
ylöspäin kääntynyt katse, jollaisen pitkäaikainen kärsimys usein
aiheuttaa.

"Niin kyllä, oikein mallilehmiä, ja hyviä lypsämäänkin."

"Senpä kyllä uskon."

"Toivottavasti herran jalka on parempi?"

"Kiitoksia kysymästä. Aina hiljalleen."

Ontuva mies kosketti omaa jalkaansa.

"Tunnen tuon itse omassa nahassani. Polvi on arka paikka. Minun

on ollut kipeänä jo kymmenen vuotta."

Ashurst päästi osaaottavan huudahduksen, mikä niin helposti

lähtee sellaisten ihmisten huulilta, joiden toimeentulo on turvattu, ja
ontuva hymyili taas.

"Ei kuitenkaan auta valittaa. Olivat vähällä katkaista sen."

"Ohoh"

"Niin, ja verraten siihen, millainen se silloin olisi ollut, se on nyt

melkein kuin uusi."

"Minun polvelleni panivat erinomaisen tepsivän kääreen."

"Tytön poimima lääke. Tuntee kukkaset. Hän on niitä, jotka

tietävät, mikä kukista ja ruohoista kelpaa lääkkeiksi. Äitivainajani
osasi eri hyvästi sen taidon. Toivottavasti herran jalka pian paranee.
Hei eteenpäin siitä!"
 Ashurstin täytyi hymyillä. "Tuntee kukkaset." Hän itse on
kukkanen.

Samana iltana Ashurstin syötyä illallista, johon kuului kylmää

hanhenpaistia, uunijuustoa ja omenaviiniä, tuli tyttö huoneeseen.

"Suokaa anteeksi; täti käski kysyä, ettekö tahtoisi maistaa

vapunpäivä-kakkua."

"Kyllä, jos saan tulla sitä keittiöstä noutamaan."

"Tulkaa vain. Kaipaatte varmaan kovin ystäväänne."

"Enpä niinkään; mutta oletteko varma siitä, ettei kukaan pane

pahakseen, jos tulen keittiöön?"

"Kukapa sitä panisi pahakseen? Se on meistä kaikista hauskaa."

Ashurst nousi liian äkkiä kankean polvensa varaan, horjahti ja

vaipui takaisin tuoliin. Tyttö huudahti ja ojensi molemmat kätensä.
Ashurst tarttui niihin; ne olivat pienet, karkeat, ruskettuneet. Hän
hillitsi halunsa, ei vienyt niitä huulilleen, vaan antoi tytön auttaa.
Tyttö tuli aivan lähelle häntä ja tarjosi olkapäänsä tueksi. Tyttöön
nojaten Ashurst nilkutti huoneen poikki. Hänen mielestään tuo
olkapää oli miellyttävintä, mihin hän milloinkaan oli koskettanut,
mutta hänellä oli tarpeeksi kylmäverisyyttä ottaakseen keppinsä
ohimennen nurkasta ja vetääkseen pois kätensä, ennen kuin he
tulivat keittiöön.

Seuraavan yön hän nukkui kuin hako, ja hänen herätessään kipeä

polvi oli tuskin tervettä paksumpi. Aamun hän vietti taaskin vihreässä
tuolissa ruohokentällä, sepitellen runoja. Mutta iltapäivällä hän jo
samoili lähiseudulla pikkupoikien, Nickin ja Rickin, seurassa. Oli
lauantaipäivä, joten tenavat olivat päässeet varhain koulusta. He
olivat vilkkaita, ujoja, tummia vekaroita, toinen seitsen-, toinen
kuusivuotias. Pian he muuttuivat varsin puheliaiksi, sillä Ashurst
osasi olla lasten kanssa. Neljään mennessä he jo olivat ehtineet
näyttää hänelle kaikki eri keinot, millä he osasivat tuhota elämää,
lukuunottamatta sitä, miten taimenia pyydystetään. Nyt he
makasivat paidanhihat ylöskäärittyinä puron partaalla tahtoen
osoittaa osaavansa senkin taidon. Se ei tietystikään onnistunut, sillä
heidän huutonsa ja naurunsa säikytti kaiken elävän lähimailta.
Ashurst istui kallionkielekkeellä pyökkimetsikössä heitä tarkastellen
ja kuunnellen käkeä, kun Nick, veljeksistä vanhempi ja vähemmän
vilkas, tuli hänen luokseen ja ilmoitti:

"Mustalaiskummitus istuu aina sillä kivellä."

"Mikä mustalaiskummitus?"

"En tiedä, en ole koskaan itse nähnyt. Megan sanoo, että sen on
tapana istua täällä. On vanha Jimkin sen kerran nähnyt. Se istui
tuossa sen päivän edellisenä iltana, jolloin poni potkaisi isää päähän.
Se soitti huilua."

"Mitä säveltä se soittaa?"

"En tiedä."

"Minkä näköinen se on?"

"Musta. Vanha Jim sanoo, että sillä on karvoja ympäri ruumiin. Se

on oikea kummitus. Eikä se käy täällä yksistään yön aikaan."
Pikkupojan vinot silmät pyörivät päässä. "Luuletteko, että se tahtoo
viedä minut? Megan pelkää sitä."
 "Onko Megan nähnyt sen?"

"Ei. Mutta teitä hän ei pelkää."

"En sitä epäilekään. Mitäpä hän minua pelkäisi."

"Hän rukoili teidän puolestanne."

"Kuinka sen tiedät, pikku veitikka?"

"Kun olin vuoteessa, hän sanoi: 'Jumala siunatkoon meitä kaikkia

ja herra Ashurstia'. Kuulin hänen kuiskaavan niin."

"Teet väärin, kun kerrot, mitä olet kuullut, koska se ei ollut

tarkoitettu sinun kuultavaksesi."

Poikanen oli vaiti. Hetken kuluttua hän sanoi kuin uhitellen:

"Minäpä osaan nylkeä kaniineja. Megan ei kykene siihen. Minä

pidän verestä."

"Vai pidät sinä siitä — senkin pikku peto!"

"Mikä se on?"

"Se on ihminen, joka pitää toisen rääkkäämisestä." Poikanen

katsoi kummissaan.

"Minä nyljen ainoastaan kuolleita kaniineja, joita me syömme."

"Vai niin! Sitten pyydän anteeksi."

"Osaan minä nylkeä sammakoltakin."

 Mutta Ashurst oli käynyt hajamieliseksi. "Jumala siunatkoon meitä
kaikkia ja herra Ashurstia!" Ja puhetoverinsa äkkinäiseen
hajamielisyyteen kyllästyneenä Nick juoksi takaisin purolle, mistä
taas alkoi kuulua naurua ja huutoja.

Kun Megan tuli tuomaan hänelle teetä, kysyi hän:

"Mitä se mustalaiskummitus on?"

Tyttö katsahti Ashurstiin kauhistuneena.

"Se ennustaa onnettomuuksia."

"Ette kai te usko kummituksia olevan olemassa?"

"Toivon, ettei minun koskaan tarvitse nähdä sitä."

"Varmasti ette koskaan sitä näekään. Kummituksia ei ole

olemassa. Vanha
Jim näki varmaankin ponihevosen."

"Ei! Sellaisia kummituksia asuu kallionrotkoissa. Ne ovat ihmisiä,

jotka ovat eläneet kauan sitten."

"Eivät ne ainakaan ole mustalaisia. Nuo muinaiset ihmiset olivat

kuolleet jo kauan ennen kuin mustalaiset tulivat maahan."

Tyttö sanoi yksinkertaisesti: "Ne ovat kuitenkin pahoja."

"Miksi niin pahoja? Jos tuollaisia kummituksia on, ne ovat arkoja

kuin jänikset. Kukat eivät ole pahoja, vaikka kasvavat itsestään,
orapihlajoita ei ole kukaan istuttanut — ettekä pelkää niitäkään.
Pitää lähteä joskus yöllä etsimään kummitustanne ja puhuttelemaan
sitä."