Visit https://ebookultra.

com to download the full version and

explore more ebooks

Writing a Report How to 7th Edition John

_____ Click the link below to download _____

https://ebookultra.com/download/writing-a-report-how-
to-7th-edition-john/

Explore and download more ebooks at ebookultra.com

Here are some suggested products you might be interested in.
Click the link to download

A Short Guide to Writing about Film 7th edition Timothy

Corrigan

https://ebookultra.com/download/a-short-guide-to-writing-about-
film-7th-edition-timothy-corrigan/

How To Write A Business Plan 7th Edition Mike Mckeever

https://ebookultra.com/download/how-to-write-a-business-plan-7th-
edition-mike-mckeever/

How to Design and Report Experiments 1st Edition Andy

Field

https://ebookultra.com/download/how-to-design-and-report-
experiments-1st-edition-andy-field/

How to Form a California Professional Corporation 7th

Edition Anthony Mancuso

https://ebookultra.com/download/how-to-form-a-california-professional-
corporation-7th-edition-anthony-mancuso/
Just the Facts Investigative Report Writing 5th Edition
Biggs

https://ebookultra.com/download/just-the-facts-investigative-report-
writing-5th-edition-biggs/

How to Write a Lot A Practical Guide to Productive

Academic Writing 1st Edition Paul J. Silvia

https://ebookultra.com/download/how-to-write-a-lot-a-practical-guide-
to-productive-academic-writing-1st-edition-paul-j-silvia/

How to Be a Genius Your Brilliant Brain and How to Train

It 1st Edition John Woodward

https://ebookultra.com/download/how-to-be-a-genius-your-brilliant-
brain-and-how-to-train-it-1st-edition-john-woodward/

Make a Real Living as a Freelance Writer How to Win Top

Writing Assignments Jenna Glatzer

https://ebookultra.com/download/make-a-real-living-as-a-freelance-
writer-how-to-win-top-writing-assignments-jenna-glatzer/

Report Writing for Criminal Justice Professionals 4th ed

Edition Larry S Miller

https://ebookultra.com/download/report-writing-for-criminal-justice-
professionals-4th-ed-edition-larry-s-miller/
Writing a Report How to 7th Edition John Digital Instant
Download
Author(s): John, John Bowden, J. Bowden
ISBN(s): 9781857039221, 185703922X
Edition: 7th
File Details: PDF, 2.89 MB
Year: 2004
Language: english
Writing a
Report
 If you want to know how . . .
Becoming a Director
Learn the basics and become an effective and successful director

Voices of Experience
The professional's guide to making great presentations

Making Management Simple

A practical handbook for meeting management challenges

Presenting with Power

Captivate, motivate, inspire and persuade

A Practical Guide to Mentoring

Play an active and worthwhile part in the development of others,
and improve your own skills in the process

howtobooks
Please send for a free copy of the latest catalogue:

How To Books
Spring Hill House, Spring Hill Road,
Begbroke, Oxford OX5 1RX, United Kingdom.
.email: [email protected]
http://www.howtobooks.co.uk
Writing a
Report
How to prepare, write and present
effective reports

JOHN BOWDEN
7th edition

howtobooks
For Paula, Forever.

Published by How To Content,

A division of How To Books Ltd,
Spring Hill House, Spring Hill Road,
Begbroke, Oxford 0X5 1RX. United Kingdom.
Tel: (01865) 375794. Fax: (01865) 379162.
email: [email protected]
http://www.howtobooks.co.uk

All rights reserved. No part of this work may be reproduced or stored in an information retrieval
system (other than for purposes of review) without the express permission of the publisher in
writing.

The right of John Bowden to be identified as the author of this work has been asserted by him
in accordance with the Copyright, Designs and Patents Act 1988.

© Copyright 2004 John Bowden

First published in paperback 1991

Second edition 1994
Third edition 1996
Fourth edition 1997
Fifth edition 2000
Sixth edition 2002
Seventh edition 2004
Reprinted 2004
Reprinted 2006
First published in electronic form 2007

ISBN: 978 1 84803 143 2

Cartoons by Mike Flanagan

Cover design by Baseline Arts Ltd, Oxford, UK

Produced for How To Books by Deer Park Productions, Tavistock, Devon, UK

Typeset by Anneset, Weston-super-Mare, North Somerset, UK

NOTE: The material contained in this book is set out in good faith for general guidance and no
liability can be accepted for loss or expense incurred as a result of relying in particular
circumstances on statements made in the book. The laws and regulations are complex and
liable to change, and readers should check the current position with the relevant authorities
before making personal arrangements.
 Contents

List of illustrations 9

Preface to the seventh edition 11

Acknowledgements 13

Part 1 The practical side of report writing 15

1 Preparation and Planning 15

Setting your objective 16

Assessing your readership 17
Deciding what information you will need 18
Preparing your skeletal framework 20
Testing and revising your skeletal framework 33
Summary 35

2 Collecting and Handling Information 37

Locating sources of relevant information 37

Obtaining the information 41
Sorting and grouping your findings 55
eVALUATING YUOUR FINDINGS 55
Prioritising your findings 57
Checking your findings 58
Summary 58

3 Writing and Revising Your Report 60

Pre-writing 60
Drafting the main body and appendixes 61
Reviewing the main body and appendixes 61
Drafting the conclusions, recommendations, introduction
and summary 62

5
6 Writing a Report

Checking and amending the report 63

Issuing the report 68
Summary 69

Part 2 The Creative Side of Report Writing 70

4 A Style Guide to Good Report Writing 70

Report style 71
Achieving a good style 72
Choosing your words carefully 76
Principles for effective report writing 79
Summary 82

5 Improving the Presentation of Your Report 83

Word processing and desktop publishing 84
Layout and design 86
Typography 93
Illustrations 98
Colour 113
Paper, covers, binding and indexing 114
Summary 119

Part 3 Some Common Types of Report 122

Accident reports 124
Agendas for committee meetings 125
Annual reports 128
Appraisal reports 129
Audit reports 130
Comparative testing reports 132
Duty notes reports 135
Explanatory reports 135
Feasibility reports 136
Informative reports 137
Instructional manuals 138
Interview reports 138
Investigation into the financial affairs of a company
reports 140
Minutes 141
Process description reports 143
Progress reports 144
Research reports 144
Scientific reports 146
Student project reports 148
Systems evaluation reports 149
 Contents 7

Technical reports 151

Technological reports 152
Trouble-shooting reports 154

Appendix 1: Sample Reports 157

Glossary 183

Resources 194

Index 197
This page intentionally left blank
 List of Illustrations

1 Mind mapping the information you will need 19

2 An algorithm 28
3 A tally sheet 46
4 A questionnaire 50
5 Three page designs 87
6 Page orientation 88
7 Type alignment 97
8 Lines, arrows, boxes, frames and shading 101
9 A pie chart 102
10 A bar chart 103
11 A pictogram 104
12 A flow chart 108
13 An organisational chart 109
14 An isometric drawing 110
15 An exploded drawing 110
16 A cut-away drawing 111
17 Contrasting backgrounds and type 114
18 Indexing a report 119

9
This page intentionally left blank
 Preface
to the seventh edition

Report writing can be described as a career skill. Not only is it a task that
forms part of an increasing number of business jobs, but also it can make
a huge difference to how you are perceived and even how well you get
on in your career. Today, good communication skills and the ability to
write effective reports are essential competencies for every successful
businessperson.
Now in its seventh edition, this extensively revised and updated hand-
book explains how you can write reports that will be:

read without unnecessary delay;

understood without undue effort;
accepted and, where applicable, acted upon.

To achieve these aims you must do more than present all the relevant
facts accurately; you must communicate in a way that is both acceptable
and intelligible to your readers.
The book is divided into three parts. Part 1 describes the systematic
approach needed to produce an effective report, regardless of the sub-
ject-matter. It takes you step-by-step all the way from being asked to
write a report to issuing a tailor-made product which meets the needs of
all your readers.
In Part 2 we turn to the creative side of writing. Producing a profes-
sional report today requires the merging of the technologies of commu-
nication, computers and graphic design. What you say is important. But
how you say it and how it looks are vital in creating a high-impact report
that stands out from the deluge of material your audience inevitably
receives.
Part 3 describes some common types of report in more detail. This
section complements Parts 1 and 2 by highlighting the particular
emphases associated with each report type.

11
12 Writing a Report

With this book at hand, you can consistently produce high-impact,

professional reports that not only inform, but also guide and influence
your readers. In today's communication age, that is an achievement not
to be undervalued.
John Bowden
 Acknowledgements

Many people assisted in the production of this book and I am grateful to

them all. I would particularly like to thank Professor Ann Sommerville,
Head of Medical Ethics, and Dr Caroline Seddon, Head of Science and
Education, at the British Medical Association, for their kind permission
to reproduce various items from their reports, at Appendix 1, as exam-
ples of current best practice.

13
This page intentionally left blank
 Part One

1
Preparation and Planning

To fail to prepare is to prepare to fail. The importance of preparation and

planning cannot be stressed too highly. Often, however, writers simply
ignore this aspect or dismiss it as too mechanical to be worthwhile. As
a result they plough too quickly into the writing process itself and end
up failing to realise their full potential. Anything you commit to paper
before your overall plan has taken shape is likely to be wasted; it will be
like a bricklayer starting to build the wall of a house before the architect
has drawn up the plans.
Before you write a single word you must:
Set your objective.
Assess your readership.
Decide what information you will need.
Prepare your skeletal framework.
Test and revise your skeletal framework.

Collectively these activities constitute the planning stage of report writ-

ing, and the amount of time and thought you spend on them will make a
vast difference to the effectiveness of all the work that will follow, by:

continually reminding you of your overall objective

making you constantly 'think readers'

ensuring you know what information you will need to gather

giving you clear guidelines to follow when writing each section

enabling you to rise above the detail and obtain an overview of the
entire report at any time.

15
16 Writing a Report

SETTING YOUR OBJECTIVE

It is vital to establish your precise objective. You must first be absolute-

ly sure of the purpose of your report. Only then can you even begin to
think about what you are going to write and how you are going to write
it.
A clearly defined objective has a number of important benefits:

It helps you decide what information to include - and leave out.

It helps you pitch the report at the right level.

It makes it easier to write the report.

Only by continually thinking about your objective - or Terms of

Reference - can you expect to remain relevant throughout and ensure
that everything that should be covered has been covered - and that
everything that should not be covered has not been.
An objective is not what you intend to write, it is what you intend to
achieve. Writing a research report is not an objective, it is a task. The
objective is to extend the readers' knowledge of the world by reducing
their uncertainty and increasing their understanding of it. Writing a trou-
ble-shooting report is not an objective, it is a task. The objective is to
locate the cause of some problem and then suggest ways to remove or
treat it. Concentrate on the objective, not the associated task.
So what do you want to achieve? What results are you hoping for?
What do you want to happen next? Only when you have identified this
'bottom line' can you begin to concentrate on getting your message
across effectively.
Here are some possible overall objectives for a report writer:
to inform
to describe
to explain
to instruct
to evaluate (and recommend)
to provoke debate
to persuade.
 Preparation and Planning 17

So far, so good. But an objective to inform, describe or explain is too

general. You need to be more specific. Perhaps it is to inform sales staff
of the details of the new commission scheme. The more closely you can
identify your precise objective - preferably in just one sentence - the
more useful your report is likely to be.
There is a great advantage in setting a clear objective. If the report has
been commissioned, you can go back to the person who requested it and
ask them to have a look at your objective to make sure they agree with
it. If they don't, find out precisely what they do expect from you. By tak-
ing just a few minutes to clear this up at the earliest realistic time, you
will avoid the very real risk of wasting days, weeks or even months on
unnecessary and irrelevant work.

ASSESSING YOUR READERSHIP

The next stage is to identify and assess your readership. In many cases,
you know who will be reading your report and the detailed content, style
and structure can then be matched to their level of knowledge and exper-
tise:
Concentrate on points they will care about.
Explain things they do not know.
Address questions and concerns they would be likely to raise.

Often, however, you do not know your readers personally. Try to find out
something about them. The following questions will prove useful:
Are the readers alike or mixed?
Are they used to reading and understanding reports?
How much time will they spend on this report?
What do they already know?
What else will they need to know?
Obviously there are many other questions you may wish to ask.
However, finding the answers to these five will always provide an excel-
lent start to your target audience research. It is essential that you have a
clear understanding of your readership while creating the report so as to
focus on their needs and expectations. A report which is perceived as
reader-friendly will always go down better than one that is introspective.
18 Writing a Report

DECIDING WHAT INFORMATION YOU WILL NEED

For some reports, you will need to collect very little information, while
for others you will require a great deal. You will need to think this
through carefully, either on your own or with other people.
It is often useful to discuss this with the person who commissioned
the report and with prospective readers, particularly any key decision
makers. Are there any specific areas they would like covered? The very
fact that people have been consulted at this early stage will involve them
and, psychologically, this will greatly increase the likelihood of them
accepting your conclusions and any recommendations you subsequently
may make.
You have already written down your specific objective. Take another
look at it and see what it tells you. For example, if you were asked to
investigate the circumstances surrounding an accident in a canteen
kitchen, your objective could be agreed to be: To investigate how an
employee received injuries from a food mixer whilst working in the can-
teen. You will now draw up a general list of areas you will need to
cover:
What happened?
What were the consequences?
Was the employee properly trained?
Was the machine properly maintained?
Was it avoidable?

Consider everything, and later check it against your objective to make

sure it is relevant. Once you have done this you can start to list specific
questions that will need to be answered. For example, under Was the
machine properly maintained? supplementary information you might
require would include:
Was a full service record maintained?
Was the machine in good working order?
Have any other problems been reported?

You can draw up your lists of general areas to be covered and specific
questions that will need to be asked in any way you like. There are no
rules. Use whatever method suits you best. Many writers mind map the
information they will need to obtain.
 Preparation and Planning 19

Rather than starting at the top of the page and working down in sen-
tences, lists or words, you begin at the centre with the overall topic of
your report - and branch out as your information requirements become
readily apparent (see Figure 1).
Mind mapping your total research needs has a number of significant
advantages over relying on experience, random thoughts, or, worst of all,
good fortune:

The objective of the report is more clearly defined.

All the facts that will be needed are clearly identified.
Unnecessary facts will not be included.
The links between the key concepts and facts will immediately be
recognisable because of the proximity and connection.
The nature of the structure allows for easy addition of new thoughts
and information.

The open-ended nature of a mind map will enable your brain to make
new connections far more readily. Expect to be surprised.

Fig. 1. Mind mapping the information you will need.

20 Writing a Report

At this stage what matters is that a complete picture of information

requirements is seen to emerge. How far does the picture radiate natu-
rally from the central objective? If a thought or fact or idea does not radi-
ate, it will be difficult to make the report coherent and interesting. More
importantly, it will not support your objective, so it has no place in the
report.

PREPARING YOUR SKELETAL FRAMEWORK

You are now in a position to think about the overall plan of your report.
This is known as the skeletal framework. It is like drawing up the plans
for a new house. Not only will it show its overall structure, it will also
remind you of the materials (information) you will need to gather
before the process of construction can begin.
A number of significant benefits will accrue in constructing a skeletal
framework. In particular, it will enable the writer:

to be sure there is no misunderstanding over the Terms of Reference

to have an overview of the entire report
to be reminded of what information must be collected, what is
already available and what is not needed
to order his or her thoughts before considering how they should be
expressed
to appreciate the significance of, and the relationship between the
various items of information that will be gathered
to identify any gaps in coverage or logic, and
to maintain a sense of perspective while gathering this information
and, later, when writing the report.

A well-planned skeletal framework is the key to effective report writing.

There are three stages involved in the preparation of a skeletal frame-
work:

Write a working title.

Consider the overall structure of the report.
Consider how information will be presented within the main body.
 Preparation and Planning 21

The first step then is to write a working title, which defines the subject
matter of the document. The title must accurately describe what the text
is all about. For the planning phase, use a functional title rather than a
creative, attention-grabbing title. For example, use Why ABC should
build a factory in Anytown, rather than Anytown: A Town of Growth.
A functional working title is helpful in continually reminding you of
the document's objective. Save the more creative title for the final, pub-
lished version of the report, possibly adding the working title as the sub-
title.
The second step is to consider the overall structure. Reports come in
a variety of shapes and sizes and are made up of a variety of sections, or
components. If you can design a suitable framework everything else
will then fall into place. Always remember this adage: tell them what
you are going to say, then say it, then tell them what you said. This may
sound trite; it isn't, because it gives you the opportunity to highlight the
most important parts of your report. Also, people tend to remember what
they read first and last far more than what they read in the middle of any
document (this phenomenon is known as the effect of primacy and
recency).
So give them a beginning, a middle and an end. It is your task to select
the most appropriate components to build up each of these main sections.
What options are available to you? All reports have a number of
commonly recognised components, including:

The beginning
Title page
Foreword
Preface
Acknowledgements
Contents page
Summary or Abstract
Introduction

The middle
Main body, including substructures

The end
Conclusions
Recommendations
Appendixes
22 Writing a Report

References
Bibliography
Glossary
Index.

Do not be concerned about the large number of components that may be

used; no report ever uses all of them. However, it is as well to know
something about each of these components for two reasons:

You can then choose the ones best suited to your report, and
You may be asked to include one or more of them.

Let us take a look at each of these components. We'll consider the begin-
ning and end first before going on to the middle, the main body of the
report.

Title page
Every report should have a title page. This tells the reader (and any
potential reader) what the report is about. A good title page will include
the following information:

The title.

The name and position of the person who authorised the report.

The name of the author(s).

His, her or their position within the organisation.

The name of the organisation.

The date the report was issued.

A reference number.

Copyright information, if necessary.

Its degree of confidentiality.

The distribution list.

 Preparation and Planning 23

Title
The title should be clear, concise and relevant; restate your terms of ref-
erence in your own words. Do not choose a title which is similar to any
other report title. Providing a subtitle is a good way of keeping the title
crisp while also providing more detail about its content. Make sure the
title is more prominent than any headings that appear in the report.

Authorisation
Then say who commissioned the report (for example, 'Produced at the
request of. . .').

Names and dates

The decision about whether to give your first name and any qualifica-
tions you may have attained should be dictated by house-style.
However, as a general rule, people within your organisation will not
need to be reminded of your qualifications whereas relevant qualifica-
tions will add authority to a report which is distributed externally. In the
same way it is not necessary to say that you work for ABC Ltd, if the
report is for internal circulation alone. The date on the report should be
the date it was actually issued, which is not necessarily the date it was
printed. Write this issue date in full to avoid possible ambiguities. For
example, 12.8.04 means 12th August 2004, in Britain. In the USA it
means 8th December 2004.

Reference number
The reference number given to the report will depend on company
practice. Some organisations number all reports sequentially; others do
so by department and yet others add some personal reference (perhaps
the initials of the author).

Copyright
The decision whether to refer to copyright depends on the nature of the
report. For the report writer the main interest in the English law of copy-
right is its intention to prevent the copying of a 'substantial part' of any
literary work without permission. The word 'literary' covers any work
expressed in printing or writing, provided it is substantial enough to have
involved some literary skill and labour of composition. If you wish to
know more about this, refer to the current edition of the Writers' and
Artists' Yearbook at your local reference library.
24 Writing a Report

Confidentiality
You may decide to stamp your report 'Secret' or 'Confidential'. The
latter is a particularly useful marking when the report is about a member
of staff, as it would be a strong defence against any subsequent charge
of libel. Again you may wish to refer to the current edition of the
Writers' and Artists' Yearbook for further information. However, do not
overdo it. The most routine reports arouse exceptional interest when
marked 'Secret'. Conversely a report giving a foolproof method of how
to become a Lotto Millionaire would probably go unnoticed as long as
it was not given a security marking.

Distribution
Finally, the title page should include the distribution list of the report.
Ask the person who requested the report to tell you who should see it.
Their names will generally be listed in order of seniority. However if you
foresee any problems or disputes, perhaps because of internal politics, or
if the report is to be sent outside your organisation, list the recipients
alphabetically or by geographical location. Also remember to include at
least one copy for file. Record this at the foot of the list.

Foreword
This component is rarely used in a report. When it is included it is gen-
erally not written by the report writer but by some (other) acknowledged
expert in the field - perhaps the person who commissioned the report. A
foreword should be concise.

Preface
This is another uncommon component. It is used when a writer wishes to
convey some personal background details behind the report's production.

Acknowledgements
This section is used to convey your thanks to people and/or organisations
who helped during the preparation of the report. For example they may
have provided information, help, finance, or granted permission for you
to use some copyright material. Do not go over the top with your thanks
and try to keep it balanced and in perspective. For example, you may
'wish to record (your) thanks to Mr X' (who assisted you for an hour)
and later 'to convey (your) special thanks to Mrs Y' (who helped for a
week).
If a large number of people assisted you it may not be possible, or
even desirable, to name them all. One way of getting round this is 'to
 Preparation and Planning 25

thank the management and staff of ABC Ltd'. Alternatively, you could
record a blanket acknowledgement such as: 'I also wish to thank every-
one else who assisted during the preparation of this report'. In this way
you are covered if you have forgotten to mention somebody by name.
As a general rule it is unnecessary to express your gratitude to peo-
ple who would have been expected to help you (such as your staff),
unless they made some special effort on your behalf. Read acknowl-
edgements in books - including this one - to see how they should be
written. Sometimes this section is placed at the end of the report.

Contents page
A contents page is essential for any report exceeding three pages. It
should be on a separate sheet of paper and it should list the various sec-
tions of the report in the order in which they appear. The headings on the
contents page must be identical to those used in the text, with the appro-
priate page (and/or paragraph) number alongside them. If you have used
more than just one or two illustrations then provide a separate list of
these below the section headings. Your page numbering and paragraph
numbering systems should be simple and consistent.

Summary or abstract or synopsis

This component is particularly useful when you have a diverse reader-
ship. It has two functions:

To provide a precis of what the recipient is about to read or has just

read.

To provide an outline of the report if the recipient is not going to

read the entire report.

An average manager's reading speed is between 200 and 250 words per
minute, and he or she comprehends only 75 per cent of this. It is there-
fore extremely important to highlight the salient facts and the main
conclusions and recommendations, if any. Obviously it cannot be writ-
ten until after the other components of the report. Keep it concise; it
should never exceed one page. Do not introduce any matter which is not
covered within the text of the report.

A summary could contain just five paragraphs:

Intention (your purpose and scope)

26 Writing a Report

Outline (what was done and how it was done)

Main findings

Main conclusions

Main recommendations (if necessary).

As a general rule, the more senior the reader, the less detail he or she will
require. For this reason a reader is sometimes sent a summary instead of
the entire report. When this is done the covering letter should offer a
copy of the full report, if required.

Introduction
This section sets the scene. While the title page gives a broad indication
of the subject, the introduction tells the reader what it is all about. A
good introduction will engage the readers' interest and include every-
thing that they will need to know before moving on to the main body of
the report. It will contain certain essential preliminaries which would not
be weighty enough individually to justify headings of their own. These
might include:

Why was the report written? Who requested it, and when?

What were your terms of reference? Always refer to these in the

introduction.

What resources were available to you? (For example, staff, time and
equipment.)

What limitations, if any, did you work under? What were the
reasons for this? (For example, 'The report does not analyse
departmental expenditure in June because the figures were not
available.')

What sources of information did you use? How did you obtain this
information?

What were your methods of working? A technical report will

require a technical explanation of methods used. (Some writers pre-
fer to provide this information in an appendix.)
 Preparation and Planning 27

How is the report structured? Why did you choose this method of
presentation? This explanation helps your readers find their way
around the report and shows the logic of the layout.

In some reports the first two of these preliminaries are called aims and
the others are known collectively as scope.
Reports should not be anonymous documents, so it is usual for the
name and signature of the author to appear immediately below the intro-
duction. Some organisations prefer the signature to appear under the
writer's name on the title page. Either way, it is best to sign every copy
rather than simply sign and photocopy the master copy. In the case of pro-
fessional firms preparing reports for clients, it is customary for only the
name of the practice to be given. This indicates the joint responsibility of
the partnership. The identity of the author is denoted by the reference.

Conclusions
Your conclusions should link your terms of reference (what you were
trying to do, as stated in your introduction) with your findings (what you
found out, as presented in your main body). They should flow naturally
from your evidence and arguments; there must be no surprises.
Conclusions should always be:

clearly and simply stated

objective and not exaggerated

written with the likely impact on the reader clearly in mind.

Recommendations
Do not make any recommendations unless your terms of reference
empower you to do so. While conclusions refer to the past and/or the
present, recommendations look to the future. Any comment not con-
cerned with the future has no place as a recommendation. Your recom-
mendations should follow logically from your conclusions. Therefore,
once again, there should be no surprises.
Effective recommendations are concise and to the point. They are
also specific. For example, management may need to know what should
be done by whom to overcome a specific problem; it will not want to be
told that some undefined action should be taken by some unidentified
individual for no apparent reason.
Your recommendations must also be realistic. Perhaps the security at
a warehouse should be improved. If so, do not risk the rejection of a
28 Writing a Report

sensible recommendation, and the general undermining of the credibili-

ty of your report, by asking for too much. It is not really reasonable or
feasible to expect it to be protected as thoroughly as Fort Knox.
So think carefully about the implications of all your recommenda-
tions; talk to the people involved and, where necessary, try to come to
sensible compromises. Jaw is better than war.
A good way to check whether your recommendations are well-
written is to extract them from the rest of the report and then read them
in isolation. Do they still make sense? If not, re-draft them until they do.

Appendixes
The purpose of an appendix is to supplement the information contained
in the main body of the report. It is a way of providing adequate detail
for readers who require it without breaking the thread of the main body.
But how do you know what information to put in appendixes, what to
include in the main body and what to exclude from the report altogeth-
er? Figure 2 is an example of an algorithm that will help you decide the
answer. Start at the top left.

Fig. 2. An algorithm.

Appendixes are useful as a way of:

Meeting the needs of a diverse readership - some people will

want/need to refer to them while others will not.

Substantiating and/or amplifying findings in the main body.

 Preparation and Planning 29

Presenting documentary evidence to support arguments in the main

body (for example, copies of memos, reports, correspondence,
instructions, forms, standard letters, questionnaires, maps, charts
and so on).

Providing detailed results of experiments or investigations.

Presenting summaries of results obtained elsewhere.

Presenting statistical or comparative information.

Illustrating relationships or relative proportions by means of charts

and diagrams.

Explaining systems or procedures by flow charts and/or words.

An appendix is useless, however, unless it is clearly referred to in the

main body of the report and in the contents list. Tell the readers why they
may wish to refer to it.

References
This section provides full details of the books or journals which have
been specifically mentioned in the text, or from which extracts have
been quoted. They should be listed in the same order as referred to in the
report. Details of books should follow this style:

Audrey Segal Careers Encyclopaedia,

25th ed, Cassell (2005)
or, Careers Encyclopaedia, Audrey Segal (Cassell, 25th edition, 2005)
Journals should be recorded in this way:

J.F.C. KINGMAN 'On The Algebra of Queues', Methuen's

Review Series in Applied Probability, Vol 6, ppl-44 (1966).

Some report writers prefer to use footnotes rather than a reference

section. They list each reference at the foot of the relevant page, the end
of the relevant section or at the end of the report. This last method is very
similar to providing a reference section.

Bibliography
A bibliography also gives full details of every publication referred to in
the text. However, unlike a reference section, it may also include books
30 Writing a Report

and journals not referred to. A bibliography is useful when you have a
diverse readership since you can provide separate lists for background
reading, further reading and recommended reading. Details of pub-
lications are given in the same format as are references, but it is cus-
tomary to list them alphabetically by the surname of the author or by the
title of the book.

Glossary
A glossary is necessary when you have used a good deal of specialised
or technical vocabulary. It is another useful device to help meet the
needs of a diverse readership, some of whom will be familiar with the
terminology and some of whom will not be. Make sure your definitions
are authoritative, precise and up-to-date (words come and go and some
change their meaning over time). For this reason it is important that your
dictionary or reference book is a current edition.
List the words alphabetically and place the section towards the end of
the report. However, if a large number of readers will need to familiarise
themselves with the vocabulary before reading the report, it is better to
place the glossary at the beginning.

Index
An index is necessary only for a large report. It should contain more
entries than a contents page and it is perfectly acceptable for it to be pre-
sented in two or three columns. List items alphabetically and place the
index at the end of the report.
Facilities for providing at least a basic index should be found in most
word processors. However, always check any computer-generated index
very carefully or the silliest mistakes can go undetected. In particular
think about:

the meaning of a word, and

the context in which a word is used.

Some words are spelt the same way but have different meanings, such as
bank (an establishment where money is deposited) and bank (the slop-
ing ground on each side of a river). Make sure your index reflects the
true meaning of a word. Some indexes do not. This excerpt is taken from
page 19 of a report on local sports and recreational amenities:

The Leader of the Council stated: 'The proposal to extend the sports
centre will, of course, be considered'.
 Preparation and Planning 31

The relevant index entry read:

Course,
golf-, 11
of, 19
race-, 13

Equally importantly, watch out for the context. The following example
comes from a law report:

Mr Justice Straw said that he had a great mind to commit the man
for trial.

In the index we find:

Straw (Mr Justice), his great mind, 14

Main body
The final step is to consider how information should be presented with-
in the main body of the report. If you have already mind mapped the
information you will need to obtain (page 19), you can now re-shape this
material into a structure that your readers will find both acceptable and
intelligible.
The report on the accident in the canteen would be confusing if it sim-
ply recorded the supervisor's, doctor's and engineer's comments in turn.
An improvement would be to extract the related parts of their respective
evidence and to record them together within appropriate sections, or cat-
egories of the report.
Different levels of category must be organised into a hierarchy, with
the title at the top of the hierarchy. Level 1 categories are based on the
broad areas that are to be covered; Level 2 categories relate to the more
detailed findings which collectively cover each of these broad areas:

Working title: Results of Investigation into the Canteen Accident at

ABC Ltd.

Level 1 categories: The accident; The consequences; Condition of the

machine; Employee training provided
Level 2 categories: What it was; Where is occurred; When it occurred;
How it occurred (collectively covering 'The accident'); Injuries sus-
32 Writing a Report

tained; Treatment required; Absence from work resulting; Actions taken

to avoid recurrence (collectively covering The consequences');.. . and
so on
In addition to the hierarchical organisation, each module, or group of
categories must be put into a logical order. Categories can be considered
as one of two types: verbs (relating to sequences, actions, events) and
nouns (relating to people, places, ideas).
Verb categories describe actions, something that moves or
changes over a period of time; they involve time-sequence infor-
mation, such as when each of several events occurred or how to
perform the steps of a procedure. This book is structured in this
way.
Noun categories tell about something at a specific point in time;
they include such descriptions as who, what, why and where.

Verb categories are usually arranged chronologically according to order

of occurrence: sooner before later (e.g. procedure 1 before procedure 2,
cause before effect, stimulus before response, problem before solution,
question before answer):

Working title: Introducing Networks

Using the network

Setting up your computer to use the network
Sharing your folders or printers
Using resources located on other computers
Connecting to the Internet.

Noun categories are sequenced according to quantity (e.g. more before

less), quality (e.g. better before worse), space (e.g. high before low),
alphabet (e.g. A before B), or some other comparative or otherwise
logical measure:

Working title: Comparison of Top Three Job Candidates

Chris Brown
Kim Jones
Pat Smith

Once these three stages have been completed (working title; overall
 Preparation and Planning 33

structure; order of information within the main body), the categories

must be suitably numbered:

Results of Investigation into Canteen Accident at ABC Ltd.

1 Summary
2 Introduction
3 The accident
3.1 What it was
3.2 Where it occurred
3.3 When it occurred
3.4 How it occurred
4 The consequences
4.1 Injuries sustained
4.2 Treatment required
4.3 Absence from work resulting
4.4 Actions taken to avoid recurrence
5 Condition of the machine
5.1 Condition at the time of the accident
5.2 Previous service and maintenance record
6 Employee training provided
6.1 General health and safety training
6.2 Specific training relating to the operation of this
machine
7 Conclusions
8 Recommendations
Appendixes
1 Plan of kitchen
2 Photographs of kitchen and machine
3 Report of Environmental Health Officer
4 Statement from accident victim
5 Statement from supervisor
6 Statement from Witness A
7 Statement from doctor
8 Statement from service engineer
9 Service record of machine
10 Training record of accident victim

TESTING AND REVISING YOUR SKELETAL FRAMEWORK

At this stage, conduct the first test on each component and the other tests
on each module, or group of categories within the main body, starting
34 Writing a Report

with the Level 1 categories and then progressing module by module to

the most detailed level of the hierarchy:

Necessity test: Is each component necessary? For example: Is the

Title Page necessary? The answer must be 'Yes' because it identi-
fies the report to the reader. Or: Is the Glossary necessary? If all
your readers know (or at least are likely to know) the meaning of all
the technical words used, the answer will be 'No'. In that case
remove it from the skeletal framework since it would serve no use-
ful purpose.

Inclusion test: Given the heading of the module, are all appropriate
items included? If not, restrict the scope of the heading to fit the
items that are present, or add the missing items.

Exclusion test: Given the heading of the module, are all inappro-
priate items excluded? If not, delete the inappropriate items, or
expand the heading to fit all the items in the module.

Hierarchy test: Are the items in the module hierarchically parallel?

Headings of similar rank should represent topics of roughly equal
importance. If they are not, move the problem items to the appro-
priate level.

Sequence test: Are the items in the appropriate sequence.

Determine whether the module is of the verb or noun type, and then
decide whether the sequence is most appropriate for each module.

Language test: Are the items in the module grammatically parallel

(e.g. all verb types ending in -ing or all nouns types ending with the
word Department)'] If not, change the wording to achieve consis-
tency.

Numbering test: Is the numbering system appropriate and consis-

tent? Remember that the initial Level 1 category numbers will need
to have been reserved for each component of the report that will
appear before the main body (e.g. 1 Summary; 2 Introduction).
Then you must ask yourself whether all Level 1 categories are num-
bered consistently (3, 4, 5). Similarly, are all Level 2 categories
numbered rationally (3.1, 3.2, 4.1, 4.2, 4.3)?
 Preparation and Planning 35

These seven tests collectively provide a comprehensive, yet relatively

simple writing tool. Important benefits will accrue from consistently
applying them:

they ensure the structural soundness of the text

they make the subsequent writing process much more straightfor-
ward
they ensure that text will be easier to read and understand.

SUMMARY

>It is essential to prepare and plan your report very carefully. This
process will greatly reduce the time and effort subsequently on writ-
ing and re-writing the report by:

reminding you of the message you need to convey in order to get

the results you want

providing you with a logical and considered structure which will

help you identify any gaps or illogicalities

enabling you to obtain an overview of the entire report, thereby

helping you to maintain a sense of perspective

providing you with clear guidelines as you collect and handle the
information, and then write the report.

Be crystal clear about your objective. Why are you writing this
report? What effect do you want it to have on your readers? The sta-
tus quo is not an option, or there would be no need for the report to
be written.

Find out as much about your audience as possible. You will say dif-
ferent things, and in different ways, to help achieve your objective
when addressing different people.

Think carefully about the information you will need. Talk to the
person who asked you to write the report and speak to any key read-
ers. What would they like to see included? Don't include anything
unless it is relevant and it helps you achieve your objective. Good
36 Writing a Report

report writing is often more about what to leave out than what to put
in.

Spend as much time as is necessary in designing, testing and revis-

ing your skeletal framework. It is the key to effective report writing.
It should not only cover the structure and content of the report, but
also the relative significance and relationship between the main
findings. It has been estimated that 75% of the time spent on effec-
tive report writing is devoted to planning, and 75% of that 75% is
spent on preparing the optimal framework for any particular report.
 22222

Collecting and Handling

Information

Once you have carefully planned your report, it is time to carry out all
the work that will be necessary before you can actually write it. In other
words, you are now ready to undertake your project or investigation.
Your task is to collect and handle enough relevant information to enable
you to put flesh on the bones of your skeletal framework. These are the
stages your research should follow:

Locate sources of relevant information.

Obtain the information.

Sort and group your findings.

Evaluate your findings.

Prioritise your findings.

Check your findings.

It is quite possible to write a bad report even after doing good research,
but it is impossible to write a good report after doing poor research. The
moral is clear: good research is essential.

LOCATING SOURCES OF RELEVANT INFORMATION

By now you will have identified the information you require, bearing in
mind:

the precise purpose of the report

the needs of your readers

37
38 Writing a Report

your objective(s)

your resources

your skeletal framework.

There are four sources of information available to you:

People
Books and other publications
Information technology
Events and places.

The information you will need may be found under any or all of these
categories, so you might consider each in turn.

People
You may be able to obtain the information you require from the local,
national, or even the international community. Here are some possibili-
ties:

your colleagues
members of the public
politicians
producers
manufacturers
retailers
federations
unions
pressure groups
international organisations.

It is impossible to give details of the vast number of potential sources

available to you. However, here is one service that every report writer
should be aware of:

The Information Bureau

Formerly the Telegraph Information Service, the Information Bureau
has a reputation for being able to answer almost any question, either
instantly over the telephone or, after a telephoned request, by fax the
same day. A fee is charged for each enquiry.
 Collecting and Handling Information 39

The Information Bureau

51 Battersea Business Centre
103 Lavender Hill
London SW115QL
Tel: (020) 7962 4414.
Advances in information technology provide unprecedented opportunities
for report writers to communicate directly with experts around the globe.

Books and other publications

Perhaps the information can be extracted from a printed source, such as:

encyclopaedias
reference books
text books
guides
handbooks
journals and magazines
newspapers
maps and charts
previous reports
correspondence
minutes.

Information technology
The information that a computer can put at your fingertips is almost
limitless. You can often have free on-line access to a veritable cornu-
copia of information, providing you are prepared to put some time and
effort into tracking down the facts and figures you really want.
Information has a time value. Real-time stock prices from the London
Stock Exchange, for instance, are worth more than prices that are
an hour old, which, in turn, are worth more than those at the
previous evening's close of business. Information also has a value that
depends on how specialised and detailed it is. A CD-Rom that contains
comprehensive details of British Case Law in a searchable form will
be very expensive because only a small number of customers would buy
it.
Fortunately, for most report writers, plenty of useful information is
available at realistically low prices. You just have to set your course
through the mountain of data that is available. For example, if you were
looking for stock market prices, there are several possible routes, each
40 Writing a Report

progressively more expensive. At the simplest level, you can add a TV

tuner card to your PC. That would allow you to watch television in a
small window of your PC. Add teletext facilities to such a card and it
becomes possible to download information and feed it into spreadsheets
or software that analyses the data.
There are literally thousands of PC CD-Rom titles available, many of
them priced for the mass market. Generally, they are still more expen-
sive than individual reference books, but a lot cheaper than printed sets
of encyclopaedias. They represent excellent value for money because
they combine search facilities with multimedia, and you can use them as
often and for as long as you wish.

The information superhighway

When computers and other communications equipment are connected a
computer network is formed. The most famous of these is the Internet,
which connects thousands of smaller networks and millions of users all
around the world. The Internet was once the exclusive province of US
government-sponsored research scientists and academics, but now
almost anyone with a PC and modem can get Internet access in one form
or another. It provides entry to a vast array of information from comput-
er systems around the world.

Events and places

Perhaps the information you require is available at one or more events or
places. Here is a small sample of some local, national and international
possibilities:

libraries
learning resources centres
research institutions
exhibitions
museums
galleries
laboratories
theatres
concerts
talks.

Libraries
In addition to local, university and college libraries, many government
departments and business organisations run libraries that are open to
 Collecting and Handling Information 41

members of the public. These include:

The City Business Library (London): (020) 7638 8215.

Westminster Reference Library (London): (020) 7798 2034.

The Central Statistical Office (Newport, South Wales): (01633)

812973.

The British Library is a copyright library. That is, it is entitled to receive

a copy of every book published in the UK. The library is divided into
sections by subject and the following list gives the telephone numbers of
some of its departments:

Main switchboard: (020) 7636 1544

Biotechnology information: (020) 7323 7293

Business information: (020) 7323 7454

Newspaper library: (020) 7323 7353

Patents: (020) 7323 7919

Science and information service: (020) 7323 7494

Science and technology: (020) 7323 7477.

It is best to phone before you visit any unfamiliar library to check

opening times and confirm that you will be allowed in.

OBTAINING THE INFORMATION

Information can be gathered by one or more of these methods:

experimentation
reading
listening
observation
42 Writing a Report

interview
letter
telephone call
questionnaire
research on the Internet.

Experimentation
An experiment should be carried out by a trained scientist who will
design and perform it in an acceptable way. The experiment should be
written up as follows:

Begin with a dated heading stating clearly the objective of the

experiment: To study ...', To find ...'.

Give a brief account of the theory underlying the experiment.

Provide a hypothesis (suggested answer), if you have one.

Give a clear and full account of how the experiment was carried
out. It is usually necessary to provide a diagram of the apparatus
used.

Provide a complete list of the readings you obtained.

Provide a full statement of the final result, showing the estimated

limits of error.

Conclude with a clear and concise statement of what your results

lead you to infer or deduce about the problem posed. If you have a
hypothesis, refer to it here. If you have any relevant views on the
experiment or the result obtained, include these. Also, if you believe
that the experiment could have been improved in some way, explain
why and how.

Reading
The way you read should vary according to the complexity of the mate-
rial and the reasons for reading it. If you are reading to understand,
absorb or master a topic you must read it slowly. If you are reading a
novel for entertainment you can read it quickly.
Try the SQ3R method of reading:
 Collecting and Handling Information 43

S Survey
Q Question
R Read
R Recall
R Review.

Survey
This is the preliminary review of the book or article. It involves skim-
ming (glancing over the material and getting the feel of it) and scanning
(looking at specific aspects of the publication - the title, the author, the
date, the preface, the introduction, the contents, any chapter summaries
and the index). In the case of a book, it is also a good idea to read the
first and last paragraphs of potentially relevant chapters and the first and
last sentences of a sample of paragraphs within these chapters. This
scanning should give you an overall impression of the publication, such
as:

Is it pitched at the right level?

Is it up to date?

Is the author a recognised authority in the field?

Is the book factual or based on opinion?

Question
Then ask yourself these questions:

What would I expect to gain if I read some or all of this material?

Is some or all of the material directly relevant to my report?

Does some or all of it provide a useful background to my report?

Read
Once you have decided to read some or all of a publication, divide your
reading into manageable segments, probably chapters or sections. Read
any summaries or conclusions first. Next read the chapter or section
quickly to get a grasp of the material. Finally, read it again, more slow-
ly, and ensure you understand it.
44 Writing a Report

Recall
Think about the main ideas and facts you have been reading about and
make notes of them.

Review
Are you satisfied that you have gained what you expected through your
reading? Have you gathered the information you will need to help put
the flesh on your skeletal framework?

Listening
Some researchers suggest that we function at only twenty-five per cent
efficiency and rarely remember what we have heard. In one investigation
the proportion of information which was correctly transmitted from a
senior director through middle and line management to operative staff
was as low as twenty per cent. Such ineffective listening can be respon-
sible for the following:

Accidents at work.

Production breakdowns.

Lost sales and customers.

Poor morale.

Personality clashes.

Inaccurate communication.

So how can you improve your listening skills?

Do not:

Assume that the topic is boring or irrelevant. A good listener sifts,

screens and hunts for relevant information.

Criticise delivery or presentation; concentrate on the content.

Submit to emotional phrases. Do not allow the use of phrases which

you loathe to reduce your listening capacity.

Become overstimulated. Do not try to think of 'clever' or

Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
ratsastetaan edes takaisin ja komeillaan upeasti varustetuilla
hevosillaan, siellä astutaan jaloin, nauttimassa iltahetkien viileyttä,
kun aurinko laskee läntisten vuorten taakse ja mollan veisu moskeen
tornista sekaantuu iltasoiton huiluääniin ja torven toitotuksiin.

Tsendeh-Rudin toisella rannalla on armeenialainen etukaupunki

Djulfa.
Mutta ennenkuin lähdemme sitä katsomaan mainitkaamme
muutamia sanoja
Irak Adshemin maakunnan suupimmasta joesta.

Tsendeh eli Sajendeh-Rud, s.o. "elämän virta", alkaa. Tsarda-Kuh

vuorelta, Irakin siinä osassa, jota nimitetään Feridaniksi, jossa
Khonsar niminen kaupunki sijaitsee. Joki, joka on leveä mutta matala
ja samera, juoksee kaakkoiseen suuntaan ja häviää tuolla puolen
Ispahania erämaan hiekkaan, tahi uudempien otaksumisien mukaan
erääseen järveen, joka kuuluu olevan kymmenkunta penikulmaa
kaupungista kaakkoiseen. Shaahi Abbas, joka käsitti "elämänvirran"
olevan pääkaupungin elämän ja kukoistuksen alkulähteenä, ryhtyi
erääseen työhön, jolla luultavasti ei ole vastinetta historiassa.
Lisätäksensä joen vesimäärää, muutti hän monta peninkulmaa,
vedenjakajan Mahmud Ker ja Tsendeh-Rud jokien välillä, jotta
edellinen pakotettiin ottamaan toisen suunnan ja tyhjentämään
vetensä jälkimäiseen. Kun tavattomia rahasummia oli uhrattu,
mahdottoman suuria lammikoita, vesisäiliöitä, sulkuja ja kanavia
rakennettu, onnistui tämä hanke täydellisesti. Mutta toinen, samaa
tarkoittava tuuma, ei sitävastoin onnistunutkaan. Aikomuksena oli
yhdistää Shat-el-Arabiin laskeva Karun joki Tsendeh-Rudiin. Abbas
Suuri alkoi tämän työn, jota sitten Abbas II jatkoi, mutta kun oli
työskennelty kaksikymmentä vuotta ja ajottain siihen käytetty 40-
100,000 työmiestä yhtaikaa, huomattiin asia mahdottomaksi ja yritys
jätettiin sikseen.

Tsendeh-Rudin yli vie kolme siltaa: Pul-i-Allah Verdi Khan, Pul-i-

Hassanabad ja Pul-i-Sheristan. Ensimmäisen rakennutti Allah Verdi
Khan, joka Abbas I aikana oli Persian sotaväen ylipäällikkö. Silta on
joen leveimmällä kohdalla ja sitä kannattaa 34 holvikaarta. Pul-i-
Hassanabad on merkillinen kauniin rakenteensa puolesta. Siinä on
kaksi käytävää, toinen toisensa päällä. Ylimmäisessä, joka on
avonainen, mutta sivuilta korkeitten muurien suojaamana, joissa on
kaariportteja, kulkevat ratsastajat ja karavaanit; alimmainen, jonka
yli on rakennettu 25 holvia, on vaan käveliöitä varten. Runsailla
kevättulvilla nousee vesi alimmaisen käyttävän lattialle. Näin tapahtui
minun siellä ollessani ja oli erittäin kaunista katsella kun vesi juoksi
holvien läpi ja marmorirappuja myöten toiselle puolelle. Syyskesällä
sitävastoin kun kuivuus alkaa, tulevat joenuomassa suuret
hiekkasärkät näkyviin, ja näitten välitse pujottelee silloin vaan
mitättömiä puroja. Pul-i-Sheristanista ei ole mitään erityistä
mainittavaa. Se on rakennettu samalla tavalla kuin useimmat muut
persialaiset sillat.

Heti Ispahanin ulkopuolella on merkillinen rakennus, nimittäin

"vapisevien tornien moskee." Se on rakennettu samaan malliin kuin
Mesdjed-i-Shaahi, mutta on paljon pienempi, ja torneilla on
merkillinen omituisuus, että jos nousee ylös toiseen ja voimallisesti
pudistaa sitä, niin vapisee ei ainoastaan tämä vaan toinenkin torni.
Persialaiset väittävät, että se on moskeen alla lepäävä pyhimys, joka
aikaansaa vapisemisen ja sointuvan lauluäänen, joka silloin tällöin
saattaa kuulua torneista. Vapiseminen riippuu kuitenkin ainoastaan
rakennusmestarin kekseliäisyydestä, joka on antanut molempien
tornien olla jonkillaisessa tasapainosuhteessa toisiinsa, ja laulavat
äänet syntyvät tuulen vinkunasta torniaukoissa.

Kun on ratsastanut Hassanabadin sillan yli, saavutaan

puolentunnin päästä ennenmainittuun Djulfa nimiseen esikaupunkiin,
jonka shaahi Abbas Suuri perusti. Kohottaaksensa Persian
teollisuutta ja kauppaa, kutsui tahi oikeastaan ajoi hän Ispahaniin
väkeä armeenialaisesta kaupungista, Djulfastar Arasjoen luona,
jonka mukaan sitten väestön uusi kotipaikka nimitettiin Djulfaksi.
Armeenialaiset kotiutuivat pian uuteen kotimaahansa, varsinkin kun
shaahi myönsi heille monia vapauksia ja oikeuksia. Mutta sitä
huonommin kävi heille seuraavien hallitsijain aikana, jotka kaikella
tavalla nylkivät heitä ja anastivat rikkaitten kauppiaitten aarteita.
Nämät siirtyivät sentähden joukottain Intiaan ja Kiinaan tai palasivat
he kotimaahansa. Djulfa joutui rappiotilaan, ja tässä esikaupungissa,
jossa Abbaksen aikana oli 30,000 asukasta, asuu nyt ainoastaan
2,000 armeenialaista, jotka viettävät surullista elämää ja ansaitsevat
niukan elatuksensa viinin ja arrakin puhdistamisella tai opiumin
viljelemisellä. Viinirypäleet tuodaan Ispahanin rikkaista puutarhoista,
joissa niitä kasvaa 30 eri lajia; niistä on kishmishrypäle pienin mitä
löytyy. Kaupungista viedään ulos myös vesimelooneja, persikoita ja
jaloimpia aprikooseja.

Djulfan kadut ovat pitkät, mutta epäsäännölliset. Jokaisen kadun

keskellä juoksee pieni puitten piirittämä puro tai kanava. Katu on siis
jaettu kahteen kapeaan katukäytävään, joita kanava erottaa
toisistaan, mutta siellä täällä ovat ne kivisilloilla toistensa
yhteydessä. Armeenilaiset ovat suurimmaksi osaksi köyhiä, eikä
heillä ole varaa pitää muuta kuin yksi huone. Kun tämä tavallisesti on
iso, täytyy sitä ankarana talvisaikana jollakin tavalla lämmittää ja
saadaksensa niin paljon hyötyä kuin suinkin polttopuista, jotka
Persiassa ovat sangen kalliita, käytetään tattarilaisissa ja
muhamettilaisissa kansoissa tavallista tulensijaa eli "kursinia". Tämä
on aivan yksinkertaisesti maasta tallattuun lattiaan kaivettu kuoppa,
jonka yli asetetaan neljällä matalalla jalalla lepäävä, pöydän
näköinen laitos. Tämän pöydän ympäri asettuu koko perhe
patjojensa ja tyynyjensä päälle ja jalat ojennetaan niin lähelle
hehkuvia hiiliä kuin suinkin. Täällä istuvat armeenialaisnaiset
päiväkaudet virkaten, ja täällä nukkuu koko perhe öisin. Kesällä
peitetään kuoppa puukannella.

Ne eurooppalaiset, jotka osaksi sähkölennätinvirkamiehinä, osaksi

kauppiaina työskentelevät Ispahanissa, asuvat kaikki Djulfassa.
Perheineen on heitä 20 henkeä.

Djulfa herättää erityisesti ruotsalaistenkin huomiota. Djulfan

augustiinilaisluostarissa löysi nimittäin v. 1650 Niilo Matinpoika
Kjöping, silloinen Ruotsin soturi Persian palveluksessa, sittemmin
kuninkaallinen ruotsalainen laivaston luutnantti, tuon tunnetun
"Matkustaja-Pentin" nimen piirrettynä. Vapaaherra Pentti
Oxenstjerna oli laveilla Itämaan-matkoillaan jo v. 1617 saapunut
Ispahaniin, jossa shaahi Abbas Suuri hänet erittäin hyvin vastaanotti.
Otettuaan shaahin rinnalla osaa sotaretkeen turkkilaisia vastaan, kävi
hän taas Ispahanissa, joka silloin oli komeutensa ja suuruutensa
kukkulalla. Kerrotaan että "Shaahi Abbas oli ollut sangen armollinen;
Pentti herralle, niin että tämä usein oli päässyt kuninkaan luokse."
Heidän keskinäisestä seurustelustaan mainitaan seuraavaa, jonka
tahdon kertoa tuon vanhan kertomuksen omilla sanoilla:[20]

"Sittekun kuningas oli Pentti herralle näytellyt harvinaisimpia ja

kalliimpia kapineitaan, kuuluu hän kerran vieneen hänet
puutarhaansa ja oli siellä näyttänyt hänelle mitä harvinaisimpia
kasveja, joita tämä muukalainen suurimmalla kummastuksella
katseli. Kuningas säästi kuitenkin harvinaisimman viimeiseksi,
näyttäen keskellä puutarhaa erästä kasvia, jolle hän itse sanoi
panevansa suurimman arvon. Tämä kuuluu olleen katajapensas, jota
ympäröi puhtaasta kullasta tehty aita, tahi oli se lukittuna erityiseen
taloon, ettei kukaan saisi sitä lähestyä tahi vahingoittaa. Muitten
kertomusten mukaan olisi kuninkaalla ollut tämä pensas (epäilemättä
pohjoismaisena kasvina viileyden tähden) rautaovella ja vahvoilla
telkeillä varustetussa holvissa, johon hän lopullisesti vei vapaaherra
Oxenstjernan näyttääkseen hänelle tämän merkillisimmän
harvinaisista aarteistaan. Persialainen majesteetti kuuluu silloin
kysyneen häneltä, tunteeko hän tämän kasvin verrattoman voiman
ja ominaisuudet? Mutta tämä, joka lapsuudestaan oli tottunut
näkemään runsaasti näitä kasveja, ja ehkä oli tietämätön sen
lääkevoimasta, ei voinut pitää tätä harvinaisuutena tahi
kallisarvoisena, vaan kerrotaan hänen äkkiä vastanneen: 'Teidän
majesteettinne, Ruotsissa on kaikki metsät ja mäet täynnä näitä
pensaita.' Kuultuansa tämän, ei kuningas enään puhunut siitä
mitään, eikä vapaaherra Oxenstjerna siis saanut tietää syytä miksi
kuningas piti tätä kasvia niin suuressa arvossa, ja sitä seikkaa,
kertomuksen mukaan, moni kuuluu katsoneen lääketieteelle suureksi
vahingoksi."
YHDESTOISTA LUKU.

Matka Kyyron haudalle.

Otettuani jäähyväiset herra Geyeriltä ja kiitettyäni häntä suuresta

vieraanvaraisuudestaan, jätin kello 8 aamulla, 6 p. toukokuuta,
komean Ispahanin. Vielä kerran ratsastin läpi Djulfan kapeita katuja,
ennenkuin pääsin maalle. Tie, tasainen ja hyvä, nousee vienosti
viettävää mäkeä ylös, jonka kukkulalta kaupunki tarjoaa viehättävän
näkemyksen, ollen yhden ainoan, suuremmoisen, vihannan
puutarhan peitossa, leveä joki keskellä. Korkeat sillat, moskeet
monivärisine tornineen, tavattoman laajat poppeli- ja
kypressilehtokujat ja rakennusten sekamelska — tämä kaikki on
omiansa johtamaan mieleen "tuhannen ja yhden yön" satuja ehkä
enemmän kuin mikään muu Itämaan kaupunki, jos ei oteta lukuun
vanhojen kaliifien satukaupunkia.

Heti Djulfasta etelään on maa hyvin mäkistä, mutta tasaantuu sitte

vähitellen ja Marg ja Majar nimisten kylien kohdalla ratsastimme
täyttä laukkaa tiellä, joka oli sileä kuin asfalttilattia. Täällä kohtasin
englantilaisen tohtori Scullyn Shiratsista, ensimmäisen
matkustavaisen eurooppalaisen, jonka Persiassa olen tavannut.
Näissä kaukaisissa seuduissa ovat kaikki eurooppalaiset tuttuja, josta
syystä mekin tervehdimme, astuimme hevosilta alas ja pysähdyimme
hetkeksi, jolloin t:ri Scully tarjosi viiniä ja sikaaria. Majarin
majatalossa oli ainoastaan yksi hevonen — kaikki muut olivat ulkona
— ja oppaan täytyi sentähden ottaa aasi itsellensä ja minun
kapineilleni. Aasi, joka ei pitänyt laukkaamisesta, jäi pian jälkeen, ja
minä jatkoin matkaani yksinäni erinomaisella tiellä Ispe, Vajnan ja
Germseh nimisten kylien läpi. Viimemainitussa kylässä oli eräs
Imamtsadeh lukemattomine hautoineen, johon suuret ihmisjoukot
tulivat Kumishehista, harjoittamaan iltajumalanpalvelustaan
profeetan haudalla. Kumisheh on jotenkin suuri kaupunki
moskeineen ja tornineen. Tein pitkän kävelyretken katuja pitkin ja
kävin basaareissa, poikajoukkojen minua seuratessa. Täällä sain
tyytyä pieneen oppaaseen — muuten erittäin kaunis poika — joka oli
ainoastaan kymmenvuotias ja jonka jalat eivät ulottuneet jalustimiin,
minkä tähden hän sai pistää ne parin nahkahihnan silmukkoihin. Hän
rukoili mitä liikuttavimmilla sanoilla, etten ratsastaisi hänen tyköänsä
pois.

Kuusi tuntia kuljettuamme saavuimme Jesdekastin kylään. Tämä

oli kummallisin kylä, mitä milloinkaan olen nähnyt. Arolta, joka
muuten on ihan tasainen, kohoaa tässä äkkijyrkkänä pieni kallio ja
saviasunnot on rakennettu sen huipulle tahi sijoitettu pääskysen
pesän kaltaisina pitkin vuorenrinteitä. Talot ovat usein
monikerroksiset, varustetut pienillä parvekkeilla, joissa moni
persialainen kaunotar viettää päivänsä ja joihin kirjava joukko
vaatteita on ripustettu kuivumaan ja tuuleentumaan. Ylös kylään vie
mutkikas polku, jota ei voi käyttää muu kuin se, joka on oppinut sen
löytämään. Ei saata toivoa varmempaa linnaa kuin Jesdekast on, ja
luultava onkin, että se ennen muinoin on semmoisena toiminut.
Majatalo sijaitsee arolla, kylän alapuolella ja sinne oli asettunut
parikymmentä Sel-i-Sultanin sotilasta, joten siellä oli jotenkin
ahdasta. Nämät olivat kuitenkin kunnon miehiä ja tarjosivat
viinirypäleitä ja melooneja, josta syystä jäin kahdeksi tunniksi
Jesdekastin majataloon vilkkaasti keskustelevain sotilaitten seuraan,
jotka melkein kaikki olivat turkkilaisia.

Shulgistan'in, Abeden ja Surmekin kylien välillä on tie tasaista

aroa, jossa vilisee pieniä, harmaita sisiliskoja ja eräänlaisia suuria,
punaisia hämähäkkejä. Abade on kukoistava kylä, ihanine tuoksuvine
puutarhoineen ja puhtaine, tasaisine kattoineen. Suramekin likelle,
jossa vielä näkyy vanhan linnoituksen raunioita, oli noin parisataa
kameelia käsittävä karavaani leiriytynyt. Eläimet kulkivat vapaasti
ympäri ja söivät erämaan ohdakkeita, sillä välin kun persialaiset
kauppiaat söivät tai lepäsivät tilapäisissä teltoissa, joita aivan
yksinkertaisesti valmistetaan siten, että purjekangas heitetään
muutamien toistensa viereen asetettujen tavaramyttyjen yli. Nämät
teltat antavat kuitenkin riittävän suojan auringon polttavia säteitä.
vastaan sinä lepopäivänä, jota karavaanit säännöllisesti pitävät kaksi
päivää marssittuaan.

Jo Surmekin ja Khanikuran luona alkaa huomata, etteivät

Farsistanin vuoriseudut ole kaukana. Ennenkuin viimemainitulta
paikalta saapuu Dehbidiin on seutu käynyt yhä mäkisemmäksi ja tie
kiviseksi ja liukkaaksi. Dehbidissä menin heti sähkölennätintaloon,
jota ympäröi korkea muuri, sekä poppelit ja kukkapenkit.
Englantilainen virkamies, joka sähkösanomalla oli saanut tietää
tulostani, tuli minua jo pihalla vastaan. Hän oli ollut 12 vuotta
Persiassa ja vaimonsa oli hänen mukanansa. Viivyin täällä useita
tuntia, minulle tarjottiin teetä ja aamiaista, joka maistui sitä
paremmalta, koska en ollut moneen päivään syönyt muuta, kuin
munia ja persialaista leipää.
 Englantilaisten sähkölennätinvirkamiesten tulee, paitsi varsinaista
virkatehtäväänsä, myös pitää ilmatieteellistä päiväkirjaa, mutta he
merkitsevät vaan jokaisen päivän korkeimman lämpömäärän
Fahrenheitin mukaan, sekä muutamia yleisiä ilmatietoja, niinkuin
tuulta, sadetta, pilvistä, selkeätä j.n.e. Tänä päivänä, 9 p. toukok., oli
korkein lämpömäärä +24° C. Tammikuussa ja helmikuussa on
korkein lämpömäärä klo 2 i.p. +3° C ja alin lämpömäärä laskee
useita asteita jäähtymäpisteen alipuolelle. Dehbidissä alkavat
yöhallat lokakuun keskipalkoilla ja jatkuvat huhtikuuhun asti. Lunta
sataa tavattomat määrät, ja jokaisena talvena tapahtuu että lumi
joskus katkaisee sähköjohdon. Englantilainen kertoi pakkasen usein
olleen niin kovan, että vaikka oli kolmasti päivässä lämmitetty, oli
vesi pesuastiassa kuitenkin aamulla ollut jäässä. Mutta Dehbid
siaitseekin korkealla, se on Kuhrudin jälkeen korkein
sähkölennätinasema Persiassa, ja ylätasanko, jonka keskellä se
siaitsee, on kaikin puolin korkeitten vuorten ympäröimä, joista
muutamilla on ikuista lunta korkeimmilla huipuillaan. Dehbidin
ilmasto on kuitenkin erittäin terveellistä, ilma on puhdas ja selkeä, ja
sentähden tulevat vuorten eteläpuolella asuvaiset paimentolais- eli
nomaadiheimot (persiaksi il) ylös näille seuduille ja asettuvat
ylätasangolle, jossa viipyvät vuoden neljänä lämpimimpänä
kuukautena. He tarvitsevat monta viikkoa päästäkseen Shiratsista
Dehbidiin, kun kuljettavat mukanaan silmänkantamattomia lammas-
ja kuttulaumoja, jotka kulkiessaan samoilevat siellä täällä laitumella.
Nomaadit asuvat suurissa, neliskulmaisissa mustissa teltoissa ja
viettävät liikkuvaista, vaihtelevaista ja vapaata elämää, hauskempaa
kuin kaupunkilaiset. Ollen luonnoltaan ylpeitä ja rohkeita, halveksivat
he tilallista väestöä, ja nomaadi nai harvoin tytön, joka ei kuulu
hänen heimoonsa, vielä vähämmän kaupunkilaistytön. He ovat
yksiavioisia ja heidän naisensa käyvät hunnuttomina, ovat terveitä,
vahvoja ja ahkeria. Heimon päällikkö, eli Ilkhani on hallituksesta ihan
riippumaton ja hallitsee niinkuin kuningas omaisiaan. Hänen täytyy
tuntea eläinlaumojen luvun, ja pitää huolta siitä, etteivät ne vähene,
sillä ne ovat paimentolaisten rikkautena ja elatuksena. Telttojen ja
talouskapineitten kuljettamiseen käytetään aaseja ja kameeleja, itse
ratsastavat he hevosilla tahi kävelevät. Kaupunkeihin myyvät he
maitoa, juustoa, voita, nahkoja ja villoja, joita tavaroita kaupassa
vaihtavat aseihin, kuuliin, ruutiin, astioihin ja talouskapineihin.
Kaupungeissa käyvät vaan toimittaessaan tämmöisiä asioita.

Näin kumminkin parikymmentä tämmöistä heimoa, kullakin 10 tai

15 telttaa, ratsastaessani Dehbidista Murgabiin, johon saavuin illalla,
Tie oli koko ajan kierrellyt ylös vuoria, jotka nyt tarjosivat yhä
kauniimpia näköaloja äkkijyrkkiä, holjuisia ylängöitä ja niitten välissä
viheriöiviä niittyjä. Eräällä tämmöisellä sijaitsee Meshedi-i-Murgab,
suuri, Murgabjoen mukaan nimensä saanut kylä. Murgabjoki kastelee
läheistä ylätasankoa ja tekee sen niin perusteellisesti, että tasanko
on puolittain muuttunut suoksi, jossa miljaardeja sammakoita iltasin
kurnuttaa ja jossa mitä mehuisimpia vesikasveja viihtyy. Kylä on siis
jotenkin vesiperäisellä ja kostealla paikalla, olivilehdon peitossa,
mutta varallisuus näyttää olevan hyvällä kannalla; kumminkin oli liike
vilkasta ja eläimet hyvässä lihassa. Kello 6 aamulla 10 p. toukokuuta
lähdin Murgabista ja jouduin pian yhä korkeampaan vuoristoon. Sitä
myöten kuin vuoret kävivät yhä jylhemmiksi ja jättiläismäisemmiksi,
sitä myöten tiekin muuttui yhä huonommaksi ja epätasaisemmaksi.
Eräällä kohdalla oli tie sadan metrin matkalla hakattu itse kallioon,
jotta se oli avonaisen tunnelin näköinen, ja niin kapea ja ahdas, että
jalustimet koskivat molempiin sivuihin. Ei olisi ollut hauskaa kohdata
siellä jotakin vastaantulijaa; jommankumman olisi täytynyt peräytyä.
 Parin tunnin matkan päässä Murgabista on tuon suuren,
Pasargade nimisen kaupungin rauniot.[21] Pasargaden
muinaismuistoista on Kyyron hauta parhaiten säilynyt. Niinkuin
tunnettu, ovat oppineet kauvan kiistelleet siitä, onko Kyyro
kuningasta todellakin tänne haudattu, ja ovatko rauniot vanhan
Pasargaden jätteitä. Epäiliät vetoovat Pliniukseen ja Ptolemeukseen,
jotka asettavat Pasargaden kaakkoiseen Persepoliksesta, jotenkin
sille paikalle, missä nykyinen Easa on, sekä siihen, että haudan
rakennustapa ilmaisisi naisen olevan sinne haudatun. Persialaiset
nimittävätkin tätä hautaa "Salomonin äidin haudaksi" (Mader-i-
Sulejman). Näitä väitteitä voidaan kuitenkin vastustaa toisilla, ehkä
enemmän todistavilla väitteillä. Hautapatsaan ulkomuoto on nimittäin
yksityiskohdissa semmoinen, joksi Aleksanterin historiankirjoittajat
ovat sen kuvanneet, ja läheisissä raunioissa löytää Kyyron nimen
moneen paikkaan piirrettynä.

Haudan rakenne on yksinkertainen. Kuusi tavatonta, valkoisesta

marmorista tehtyä rappua kannattaa itse hautakammiota joka on
kahtaalle päin kaltevakattoisen rakennuksen näköinen. Kaikkiaan on
se noin 10,5 m korkea; hautakammion seinät ovat noin 1,5 m
vahvat, sisältä on se noin 3 m pitkä sekä noin 2 m korkea ja leveä.
Sisälle johtaa noin l,5 m korkea oviaukko, jota metallinen tahi
marmorinen portti muinoin sulki. Tänne kätkettiin suuren kuninkaan
maalliset jäännökset kullalla silattuun arkkuun. Seiniä peitti kalliit
baabelilaiset verhot ja kultajalkaisella pöydällä lepäsi kuninkaan
miekka, kilpi sekä hänen kaulavitjansa, korvarenkaansa ja
juhlapukunsa. Nyt on kaikki tämä komeus poissa, mutta haudan
sisässä riippuu sen sijassa langoilla pitkin seiniä lukematon joukko
vaateriepuja, kirjavia tilkkoja ja koraanista revityitä lehtiä. Hurskaat
persialaiset, jotka käyvät täällä, uhraavat nimittäin näitä pyhiä
lahjoja Mader-i-Sulejmanille, eikä suinkaan Kyyrolle, josta heillä ei
ole aavistustakaan. Kuningas Salomolla on tärkeä sija Persialaisten
mielikuvituksessa ja Pasargaden ihanan palatsin rauniot, jotka nyt
ovat hajallansa jättiläiskivilavalla haudan vieressä, ovat persialaisilta
saaneet nimen Taht-i-Sulejmanin s.o. "Salomon istuin". Hän on
kaikkien henkien pääherra ja kuningas ja voi lähettää uskolliset
palveliansa lähettiläinä ympäri maailmaa ja kun aaveet yöllä kiitävät
ilmojen halki, ovat ne kuningas Salomon lähettiä ja hänen käskyinsä
toimittajia. Aaveitten varsinaisena olinpaikkana on Kevir, suuri
suolakorpi Teheranista ja Kumista itäänpäin Afganistanin ja Seissanin
rajoille, ja siksi ei moni persialainen uskalla astua Kevirkorven rajan
yli. Hiekkapyöröt ja pölypilvet, joita tuuli ajaa korven sisämailla ylös
vuorille, eivät ole muuta kuin haamuja ja henkiä, jotka lähtevät
retkeilyille.

Palataksemme haudalle, on haudan ympäri kaikilla neljällä sivulla

ollut patsaita. Nämät, jotka luultavasti myöhäisempänä aikana on
sinne Pasargadesta muutettu, ovat nyt ihan hajalla. Kymmenen
minutin matkan päässä haudalta seisoo vielä 7 patsasta pystyssä
tien vasemmalla puolella. Näistä on yksi jotenkin hyvin säilynyt,
mutta sekin on jo kaatumaisillaan. Pasargaden patsaitten jalustat
osoittavat selvää sukulaisuutta Samos saarella löytyvien patsaitten
kanssa, ja otaksuttu on, että Kyyros on kutsunut arkkitehtinsä ja
rakennusmestarinsa Kreikasta. Sitävastoin seisoo kolme
ovenkamanaa valkoisesta marmorista vielä pystyssä ja niitten
sivuihin on Persian, Skyytin ja Babyloonian kiilakirjoituksella uurrettu:
"Minä, Kyyros, kuningas, Akhemenilainen."

Pasargade sijaitsee Murgabeli Polvarjoen varrella, jonka kauniita

rantoja nyt seurasin sangen raivaamatonta polkua myöten
Kavamabadin kylään. Heti kylän tuolla puolen tuli näkyviin suuri
valkoinen teltta vasemmalla puolen tietä sekä ratsupari, joka oli
laitumella sen ulkopuolella. Minä ratsastin ohi, enkä ollut pitkälle
ehtinyt, kun englantilainen tuli juosten ja nimeäni huutaen. Minua
ihmetytti tietysti suuresti, käännyin ja ratsastin teltalle. Siinä oli
sähkölennätinvirkamies Sivendin läheiseltä asemalta, ollen matkalla
johtoa korjaamassa. Hänen muassaan oli vaimonsa ja viisivuotias
poikansa ja he olivat asettuneet sinne 14 päiväksi. Minulle tarjottiin
aamiaista, viiniä ja tupakkia ja vietin muutaman erinomaisen
hauskan tunnin englantilaisen perheessä. Syynä tähän suureen
vieraanvaraisuuteen sekä siihen, että nimeni oli tunnettu, oli se, että
tohtori Hybennet oli sähköittänyt Shiratsin
sähkölennätinasemapäällikölle, herra Fargues'ille, että tämä saattaisi
odottaa erään ruotsalaisen matkustajan siellä käyntiä, ja Fargues oli
vuorostaan antanut englantilaisille asema-virkamiehille tiedon
korkeasta tulostani.

Edelleen kuljin Sivendiin ja Pusehiin, jossa yövyin mitä kurjimpaan

karavaaniasemaan; ei koskaan sitä ennen tahi myöhemmin, ole
syöpäläiset minua niin kiusanneet kuin siellä. Mutta minä olin päivän
vaivoista hyvin väsynyt, ja laskeuduin sentähden maata keskelle
kivilattiaa ja nukuin pian, vaikka magneetin tavoin vedin luokseni
pieniä, mustia eläviä huoneen joka nurkasta.
KAHDESTOISTA LUKU.

Persepolis.

Ne molemmat mahtavat vuoriharjanteet, jotka Pasargadesta asti

ovat Polvarin jokilaaksoa rajoittaneet, jäävät yhä kauemmaksi
toisistaan ja niitten välille leviää laaja Merdasht tasanko. Tämän
länsiosan läpi juoksee Polvar oikullisissa mutkissa, etsien itselleen
vuorten välitse laskun Niris-järveen. Tasangon itäsivulla pistäikse
päävuoresta Rahmedin vuoriryhmä ja edessä on kalliotasanne, jonka
kuningas Dareio I valitsi linnansa paikaksi. Tasanteen sivuista
poistettiin epätasaisuudet ja ne ympäröittiin jättiläismuureilla, joissa
oli kolme eri pengertä liitettynä toisiinsa marmorirapuilla; täten
muodostui kolmenkertainen penkeristö. Eteläiselle muurille asetettiin
marmoritauluja, joissa oli Persian ja Assyriankielisiä kirjoituksia; eräs
näistä kuuluu seuraavalla tavalla: "Suuri Auramatsda (Ormuts), joka
on Jumalista suurin, on tehnyt Darajavuksen (Dareion) kuninkaaksi;
hän on lahjoittanut hänelle valtakunnan; Auramatsdan armosta on
Darajavus kuningas. Näin puhuu Darajavus, kuningas: Tämä Persian
maa, jonka Auramatsda minulle lahjoitti, joka on kaunis maa, rikas
hevosista ja väestä, se ei pelkää ketään vihollista Auramatsdan ja
minun, kuningas Darajavuksen, armosta. Näin puhuu Darajavus,
kuningas, Auttakoon minua Auramatsda ja kantajumalat ja
varjelkoon Auramatsda tätä maata vihollisten sotajoukoista,
katovuosista ja valheesta. Älköön tähän maahan tulko vihollista eikä
vihollisjoukkoja, ei katovuotta eikä valhetta. Tätä armoa rukoilen,
minä Auramatsdalta ja kantajumalilta; tätä suokoon minulle
Auramatsda ynnä kantajumalat." Eräs toinen kirjoitus kuuluu näin:
"Dareio, kuningas, sanoo: nämät suuret linnat ovat rakennetut tälle
paikalle, jossa ei ennen ole mitään linnaa ollut. Minä olen ne
rakentanut Auramatsdan armosta, ja Auramatsda sekä kaikki
Jumalat ovat suosiolla katselleet minun rakennuttamiani palatseja.
Olen rakentanut ne merkiksi hänen mielisuosiostansa minua
kohtaan."

Varhain aamulla 11 p. toukokuuta ratsastin Pusehista raunioille,

jotka ovat tuskin yhden farsahin päässä sieltä. Tie kulkee pitkin
Rahmedin vuorta. Eräs persialainen tuli minun kanssani, mutta koska
aioin jäädä sinne koko aamupäiväksi, lähetin sekä hänet että hevoset
heti takaisin ja jäin yksinäni noitten sanomattoman suuremmoisten
raunioitten luokse. Jo kaukaa valtaa katsojaa hämmästys ja
ihmettely nähdessään nämät kadonneen suuruuden ikimuinaiset
jäännökset. Viivyin siellä kauvan piirtääkseni patsaita ja korkokuvia,
ja ainoa, joka huviani häiritsi tänä unhoittumattomana päivänä, oli
tuo rasittava kuumuus ja moskiittolaumat, jotka tuhansittain
vainosivat minua, mihin ikinä menin. Oli käsittämätöntä mistä ne
tulivat ja mitenkä ne saattoivat tunkeutua korviin ja nenään, vaikka
minulla oli suurin osa päästä käärittynä nenäliinoihin ja sitäpaitsi
poltin tupakkaa. Mutta yhden päivän viipyminen Persepoliksen
raunioilla ei riitä niitten selvään kertomiseen; seuraan sentähden
nytkin prof. Justin esitystä.
 Tasanteen luoteisesta kulmasta johtaa jättiläisportaat alimmaiselle
penkereelle. Portaat ovat valkoisista marmorilohkareista ja niin
suuret, että samasta lohkareesta on hakattu monta askelta; ne ovat
niin leveät ja askeleet niin matalat, että niitä myöten mahtuu
kymmenen ratsastajaa vieretysten ajamaan ylös. Kun tullaan
penkereelle ylös, huomaa ensin Kserkseen etehisen, jonka läntiset ja
itäiset pääkäytävät vielä ovat jälellä, sekä kaksi niistä pylväistä, jotka
muinen kannattivat puista kattoa. Etehisen lattiana on tavattoman
suuret, kiilloitetut marmorilevyt ja pääkäytävien sivuissa on neljä,
kivestä hakattua sfinksiä. Ne ovat 6 metriä korkeat ja niiden
voimakkaat jänteet ja tarmokas ryhti osoittaa babyloonialaisten
mestarien taitoa. Sfinksien päätä on ihmiskäsi rumentanut, mutta ne
kähärät, jotka kuvaavat partaa ja kylkikarvoja ruumiissa ja jotka ovat
täydellisen mestarin veistämät, ovat vielä hyvin säilyneet. Sfinksien
kaulassa riippuu somasti tehtyjä vitjoja ja koristeita.

Kserkseen pääkäytävän takana johtaa taas toiset portaat ylös

toiselle penkereelle. Porraskäytävän sivumuurissa on moniaita
korkokuvia. Siinä näkee linnanvahteja pitkissä, meedialaisissa
viitoissa, viinet selässä ja pitkät miekat käsissä; härkää repivä
jalopeura näkyy monin paikoin, edelleen näkyy edustajia kaikista
Kserkseen valloittamista kansoista, kukin kansallispuvussaan,
tarjoovan kuninkaalle antimiaan ja verojaan. Tällä penkereellä sijaitsi
Kserkseen linna. Siinä oli suuri sali, jonka kattoa kannatti 36
pylvästä, näitten häränpään muotoiset kapiteelit kannattavat
kattohirsiä. Itä-, pohjois- ja länsipuolella oli pylväskäytäviä, kussakin
kuusi paria pylväitä. Luultavaa on, että nämät pylväät kannattivat
hirsiä, joista kalliita kankaita riippui, niinkuin Esterin kirjassa (1: 6)
luetaan: "siellä riippuivat valkeat, viheriäiset ja sinervät
seinävaatteet, yhteensidotut kalliilla liinasilla ja purppuraisilla siteillä
hopearenkaissa, marmorikivisten patsaitten päällä", ja epäilemättä
tarjosivat palatsin sisimmät salit saman komean näön kuin kuningas
Ahasveruksen palatsi Susanissa, jossa "vuoteet olivat kullasta ja
hopeasta, permanto oli laskettu viheriäisistä, valkeista, keltaisista ja
mustista marmorikivistä."

Heti tämän eteläpuolella on Dareion palatsi, jossa on suuri sali

keskellä ja kahdeksan sivuhuonetta, sekä avonainen pylväskäytävä.
Eräässä paikassa on marmoriin piirretty seuraava kirjoitus:
"Darajavus, suurkuningas, kuninkaitten kuningas, Hystaspeen poika,
on rakentanut tämän palatsin", ja palatsin rappusessa, jonka
Artakserkses III Okhus rakensi, on muun muassa näin piirretty:
"nämät kiviraput olen minä itselleni rakentanut."

Tästä Dareion palatsista, joka sijaitsee ylinnä muita penkereellä,

tullaan Kserkseen toiseen palatsiin; tässä oli sali, jonka kattoa
kannatti 36 pylvästä ja 12 pylväästä muodostettu pylväskäytävä.
Sivulla oli neljä huonetta. Täällä näkee taas vartiomiesten ja
veronalaisten kansojen kuvia, ja kaakkoisen huoneen sisäseinässä on
kuvattu palvelioita kantaen täysinäisiä vateja, viinipulloja ja
teurastettuja lampaita, tästä sopii päättää, että nämät ovat palatsin
vartiahuoneen ja ruokasalin raunioita. Ovenkamanoissa on
kuninkaan kuva ja seuraava kirjoitus; "Khsajassa, (Kserkses)
suurkuningas, kuninkaitten kuningas", kuningas Darajavuksen poika,
Akhemenilainen.

Kauvimpana idässä on Dareion rakentama 100 pylvään palatsi.

Joka sivu on yli 67 m pitkä, siinä on kaksi sisäänkäytävää, ja on
sisältä varustettu 9 komerolla. Pääkäytävien sisäsivuja kaunistaa
runsaat korkokuvat. Muun muassa näkee siinä kuningas Dareion
istuvan valtaistuimellaan, hovimiesten ja valloitettujen kansojen
ympäröimänä, tahi on hän kuvattu taistelemassa ahrimanilaisen
pedon kanssa.

Vuoreen, penkereen yläpuolella, on hakattu kolme

kuningashautaa. Haudan etusivu on muodostettu mahtavaksi koloksi
kallioon ja se on ristin muotoinen, jonka vaakasuorana osana on
sirosti hakattu friisi ja sitä kannattaa neljä pylvästä kiinni
seinämässä. Molempien keskimäisten pylvästen välillä on portti, joka
johtaa kalliohautaan; tämä on tilava rotko, jota persialaiset paimenet
käyttävät varastohuoneenansa paimentaessaan laumojaan
Merdashttasangolla. Ristin muotoisen fasaadin ylimmäiseen koloon
on hakattu kuvaryhmä esittäen kaksi riviä miehiä, toinen toisensa
ylitse, jotka jonkillaisella alustalla kannattavat tulialttarin edessä
polvistuvaa ruhtinasta. Ylinnä leijailee ruhtinaan henki, levitetyin
siivin, noustakseen haudan pimeästä kammiosta taivaalliseen
asuntoon. Läheisessä Nakshi Rustam-vuoressa on neljä
samankaltaista kalliohautaa ja niissä lepäävät muun muassa
kuningas Dareio I, Kserkses ja Dareio Kodomanno. Ensimainituilta
haudoilta on ihana näköala Persepoliksen raunioille: oikealla on
Kserkseen pääkäytävä ja palatsi, vasemmalla Dareion palatsi ja
lähinnä 100 pylvään palatsi. Koko penkereellä on ainoastaan 13
pylvästä paikallaan, muut ovat maahan kukistetut, mutta pirstaleet
näkyvät vielä ja jalustat osoittavat paikan, jossa ne kerran ovat
seisoneet. Muutamia ovat maanjäristykset kaataneet, toisia ovat
myöhemmän ajan raakalais sukupolvet väkivaltaisesti raastaneet.
Tuhannet sisiliskot ja käärmeet asustavat nyt näissä pylväistä,
sfinkseistä ja rapuista muodostuneissa raunioissa, jotka ovat
muinaisten upeiden palatsien jäännöksiä, missä oli äärettömiä
rikkauksia, ja joissa mahtavat kuninkaat elivät loistossa ja
komeudessa, ja niissä kalliohaudoissa, joissa kerran ylpeät hallitsiat
lepäsivät kulta-arkuissa, ryömii nyt skorpiooneja y.m. matelevaisia.
Kentällä, jossa Dareio ja Kserkses tarkastivat lukemattomia
sotalaumojansa, paimentavat nyt köyhät paimenet karjalaumojansa,
ja missä Polvarvirta muinoin, järjestetyllä maakastelemislaitoksella
tuotti hedelmällisyyttä ja runsaita laihoja, siellä kasvaa nyt
ainoastaan erämaan kuivia ohdakkeita ja kuihtunutta ruohoa. Mitä
liikettä ja elämää olikaan silloin täällä, kukoistavan ja mahtavan
valtakunnan sydämmessä, josta Kyyros ylpeillen saattoi lausua:
"minun isieni valtakunta ulottuu niin kauvaksi etelään, missä ei
kuumuudelta voida asua, ja pohjoiseen päin hamaan jään kytkemiin
seutuihin saakka; mitä niiden välillä on, tottelee satraappeja." Mutta
nyt on toisin. Kuolon hiljaisuus vallitsee nyt tällä muistorikkaalla
paikalla, haudan hiljaisuus, joka ehdottomasti saattaa kuuntelemaan
moskiittojen hyrinää ja säpsähtämään sannassa liikkuvaa sisiliskoa,
joka vähän väliä ja varovaisesti, mutta uteliaasti vilkaisee kivien
takaa — ja tuo haalea, punakellertävä erämaanväri tekee tämän
kuvan vielä autiommaksi ja juhlallisemmaksi. Mutta vaikka
hävityksen kauhistus niin monta kertaa onkin kaupunkia kohdannut,
tekevät Persepoliksen rauniot vieläkin mahtavan ja valtavan
vaikutuksen yksinäiseen vaeltajaan. Ei ollut minunkaan helppo lähteä
Persepoliksesta, vaikka illanvarjot jo laskeusivat vuorten kylkiin,
silloin vasta minäkin palasin jalkaisin Pusehin majataloon.

On ihmeellistä, ettei veden ja ilman hävittävä voima ole 2,400

vuodessa kuluttaneet pois kiilakirjoitusta ja noita hienoja korkokuvia.
Sekä kirjoitus että kuvat näkyvät niin selvästi, kuin olisi
kivenhakkaaja vasta muutamia päiviä sitte työnsä lopettanut. Täällä
löydetyistä kirjoituksista onkin saatu moni tärkeä tieto Persian
muinaisista vaiheista. Tekisi mieli epäillä historian todistusta
nähdessään tämän aution ja kuolleen seudun, jos eivät kivet itse
puhuisi ja selvin sanoin ilmoittaisi korkeata alkuperäänsä. Paikottain
ei marmorilohkareitten pinta ole kadottanut kiiltoansakaan, vaan se
on niin kirkas, että se ikäänkuin peili heijastaa esineet, ja kuitenkin
on Persepolis altisna pohjois-, länsi- ja etelätuulille, jotka 24
vuosisataa ovat, ajaneet Merdasht-tasangon lentohiekkaa raunioita
kohti. Kun ei voi huomata, että hiekka olisi millään tavalla hangannut
tahi syövyttänyt veistokuvia, otaksutaan että muinaiset persialaiset
osasi valmistaa ja karaista kiveä, työn päätettyään, suojellaksensa
näitä teoksia ilmoilta ja tuulilta, sekä siten säilyttääkseen suurten
kuninkaitten muiston kauvaksi jälkimaailmalle. Toisen selityksen
näitten muistomerkkien säilyttämisestä saamme siitä, että tässä
osassa maata harvoin sataa, että tuulen voima siellä ei ole erittäin
suuri, ja että ohdakkeet ja ruoho jossain määrin sitovat Merdasht-
tasangon pölyä.

Ensimmäinen kova isku kohtasi Persepolista, kun Aleksanteri Suuri

v. 331 e.Kr. kulkiessaan Baabelista Susaan valloitti nuo nykyään
rauniona olevat kuninkaanlinnat, sekä ryösti läheisen Istakr-
kaupungin. Täällä anasti hän Kyyron ajoilta asti kokoontuneet
aarteet, joitten arvo nousi noin 8,400,000,000 markkaan ja talvehti
sotaretkestä väsyneitten miestensä kanssa Persepoliksessa, jossa
elettiin täydessä humussa. Kerran juovuspäissään poltatti hän
kuninkaanlinnan, mutta kuuluu sitten katuneen tätä tekoa. Tällä
välin oli vihollinen Dareio Kodomanno paennut Ekbatanaan, jossa
hän valmistelihe viimeiseen epätoivoiseen taisteluun valtakunnan
itsenäisyyden puolesta. Tähän ei hän kuitenkaan joutunut osaa
ottamaan, sillä hänen omat satraappinsa salamurhauttivat hänet.
Ekbatana lankesi Aleksanterin käsiin, ja Dareio Kodomannon ruumiin
lähetti hän Persepolikseen, jossa se haudattiin Akhemenilais-
kalliohautoihin.

Parthilaisen kuningassuvun aikana kadotti Persepolis

merkityksensä, ja hallitusistuin muutettiin Seleukiaan, Tigris-virran
varrelle, vaan Sassaniidein aikana joutui vanha pääkaupunki taas
kukoistukseen. Mutta kuoloniskun sai se kuitenkin arapialaisilta, jotka
Jetsdegerdin hallitessa (v. 632-651) hävittivät peraialaissuuruuden ja
loiston viimeisen jäännöksen. Vielä näkee Persepoliksen raunioilla
jälkiä heidän hurjasta riehunnastaan, sillä he näkivät hyväksi
rumentaa melkein kaikkien kuvien ja sfinksien päät, koska sunniittien
muhamettilaisuus kieltää tunnustajiaan kuvaamasta ihmiskasvoja.

Mutta, kysynee joku, mitä Persian kansa ajattelee näistä

kadonneen suuruuden suuremmoisista muistomerkeistä? Kyyrosta,
Dareiosta ja Kserkseestä ei persialaisella talonpojalla ole
aavistustakaan. Hän luulottelee sen sijaan Persepoliksen olevan
sankarikuninkaan Djemshidin työtä, tämän kuninkaan, josta Fideusi
kertoo monta merkillistä satua ja seikkailua suuressa
sankarrunossaan "Shahnameh" eli "kuningastenkirjassa", ja
Persepolis nimi on persialaiselle ihan tuntematon. Hän antaa paikalle
nimen Taht-i-Djemshia, s.o. Djemshidin valtaistuin.
KOLMASTOISTA LUKU.

Muutama päivä Shiratsissa.

Illalla lähdin Pusehin asemalta kahdella oivallisella hevosella.

Oppaani oli neekeri, vaikka ei ihan täysiverinen. Persepoliksen
rauniot näkyvät kauaksi ja viimeisen kerran käännyttyäni satulassa ja
lähetettyäni sinne vielä jäähyväistervehdyksen, jatkoimme
matkaamme hyvää vauhtia, kunnes jouduimme laajalle suomaalle,
jonka yli käydään kapeata kivikatua myöden. Suuret kalat uivat
vesikasvien ja levien välissä, ja sammakot kurnuttelivat
yksitoikkoisesti iltalauluaan. Suo saa vetensä Polvar-joesta, jonka yli
päästään korkeata, kivestä tehtyä kaarisiltaa myöden. Joki on tällä
kohdalla jotenkin leveä; vesi on sakeata, mutta kalarikasta, ja
juotettuamme siinä hevosemme, jatkoimme matkaamme Sergunin
kauniisti siatsevalle asemalle. Seuraavana päivänä 12 p. toukok.
lähdin aamuhämärässä Sergunista. Tie on täällä hyvin huono,
kiviperäinen ja liukas, ja seutu mäkistä, joten nousu on sangen
vaivalloista. Lukemattomat karjalaumat käyvät laaksoissa laitumella
ja paimentolaiset ovat pystyttäneet mustat telttansa vuorenrinteille.
Kaivetut kanavat, jotka johtavat korkeampien vuoriseutujen kirkkaita
vesiä pitkin vuorten sivuja alas, ilmoittavat että olemme lähellä
kaupunkia, ja tuuli tuo silloin tällöin suloisen ruusun- ja kypsien
hedelmien tuoksun ylös laaksosta. Nyt kohtaa meitä monta
muulikaravaania, jotka raskaine tavarakääröineen jatkavat
vaivalloista kulkuansa Farsistanin vuorten yli suuren valtakunnan
sisämaihin. Persialaisia talonpoikia kuljettaa aaseilla maanhedelmiä,
ja dervishejä istuu tiensivussa kuroitetuin käsin. Näin ratsastamme
mutkielevaa tietä kiihkeästi odottaen, kunnes vihdoin saavumme
jyrkästi esiinpistävälle kallioryhmälle. Vasemmalla avautuu nyt äkkiä
laakso, ja taustassa, syvällä jalkojen alla, leviää laaja tasanko, jonka
keskellä on suuri kaupunki ja sen ympärillä puutarhoja ja kypressejä.
Tämä on laulujen ylistämä Shirats, valtakunnan eteläinen
pääkaupunki. Persialaisella on tapana, tätä kaupunkia nähdessään,
huudahtaa: "Allah ekbär" ja siksi onkin solalla nimenä "Teng-i-Allah
ekbär" s.o. "Jumala on suuri" niminen sola, ja suuremmoinen ja
unhoittumaton onkin todella se näky, joka tässä kohtaa matkustajan
silmiä.

Shirats on epäilemättä Persian kaunein kaupunki. Kypressitarhat,

viinit, vuoden umpeen kukoistavat ruusut, iäti sininen taivas ja
iloinen väestö, ne ovat tehneet tämän kaupungin niin kuuluisaksi
koko muhamettiläis-maailmassa. Sinne saapuukin paljon matkustajia
kaukaisista maista käydäkseen siellä Saadin ja Hafiksen haudoilla.
Kaupungilla on erinomainen asema vuorten suojaamalla tasangolla.
Puutarhat ovat kauneutensa ja rehevyytensä puolesta verrattavat
ainoastaan Ispahanin puutarhoihin. Viini kehutaan parhaimmaksi
koko Persiassa; se on makeata, mutta tulista ja juovuttavaa,
maultaan muistuttaa se sherryä. Shirats on ruusujen kaupunki ja
ruusuja onkin siellä niin runsaasti, ja ne ovat niin suuria ja niin
sulotuoksuisia, että kauvan saanee hakea niitten vertaisia. Ilma on
sanomattoman puhdasta ja kirkasta, ja harvoin on taivas siellä
pilvessä. Hyvä ilmanala onkin vaikuttanut sen, että Shiratsin
asukkaat ovat vilkkaammat ja iloisemmat kuin minkään muun
kaupungin väestö Persiassa. Kun Shiratsissa valmistetaan paljon
viiniä, ei siellä niin ankarasti noudateta koraanin sääntöä, joka
kieltää viininjuonnin. Päinvastoin, kaupunkilaiset kokoontuvat
mielellään iloisiin seuroihin ja kuuluvat silloin nauttivan suuret
määrät tuota väkevää viiniä. Juopunut Persialainen ei kuljeskele
kaduilla hoiperrellen ja laulaen, ei hän myös itke, eikä ryhdy
tappelemaan, vaan hän menee heti maata. Shiratsilaiset rakastavat
myös tanssia ja laulua, ja moni heistä viettää iltansa ja yönsä
katsellen iloisten ja vallattomien tanssijattarien enemmän tai
vähemmän somia taide-esityksiä.

Kuljettuamme kapeata laaksonsuuta, tulemme tasaiselle lakeudelle

jonka läpi kulkee luotisuora tie ja sen sivulla yksityisiä taloja. Mitä
enemmän kaupunkia lähenemme, sitä tiheämmässä on taloja,
kunnes tie lopulta jatkuu Shiratsin suurimpana ja pisimpänä katuna.
Niinkuin jo ennen mainitsin, oli tohtori Hybennet sähköittänyt herra
Farguesille minun tulostani ja sitäpaitsi oli minulla hänelle kaksi
kirjettä, toinen t:ri Tholotsanilta ja toinen Hybennetiltä. Menin
sentähden suoraan sähkölennätinasemalle, tämä oli suuri, muhkea
rakennus, sotamiehiä portilla vartioimassa, ja pihalla pitkänlainen
vesi-allas kultakaloineen; siinä kuvastuivat sen ympärillä olevan
puutarhan poppelit ja ruusupensaat. Lähetettyäni pois miehen ja
hevoset, astuin sähkölennätinasemaan, jossa herra Fargues itse tuli
minua vastaan lausuen minut mitä kohteliaimmalla ja herttaisimmalla
tavalla tervetulleeksi. Me menimme hänen upeasti kalustettuun
salonkiinsa, jossa joka askeleellaan melkein keinui pehmeillä matoilla
ja jossa vanhat, kallisarvoiset pronssikalut koristivat seiniä. Mutta
koska vielä olin tomuisissa ratsastussaappaissani ja kuluneissa
matkavaatteissani, enkä moneen päivään ollut likeisemmässä
tekemisessä veden kanssa, vetäydyin huoneisiini, sillä niitä oli jo
kaksi valmiina minua varten. Virkistävän kylvyn ja lyhyen levon
perästä, söimme k:lo 8 päivällisen, jossa jokaisella uudella
ruokalajilla oli eri viininsä, eipä edes Reini-viiniä eikä samppanjaa
puuttunut. Jälkiruoan perästä toi palvelija kukkuraisen vadin
aprikooseja, viinirypäleitä, saksanpähkinöitä ja kirsimarjoja.
Viimeiseksi juotiin kahvia "à la turka", ja poltettiin kaljaania,
vesipiippua, sanalla sanoen, tämä oli päivällinen, joka sai minut
unhoittamaan edellisten päivien niukat ateriat.

Herra Fargues, joka on ranskalainen, on 50 vuotias, hän on

tarmokkaan näköinen, on vähäläntäinen, mutta vahvarakenteinen.
Hän käyttäytyy tyyneesti ja arvokkaasti, mutta samalla herttaisesti,
on iloinen ja puhelias ja sen lisäksi erinomaisen hienosti sivistynyt.
Hän luki ennen lääketiedettä Pariisissa, mutta teki pienen huviretken
Persiaan, jossa hän tuli viipyneeksi 20 vuotta. Hän tuntee Persian
maantiedon kuin viisi sormeansa, lukee ja puhuu persiaa, turkkia ja
arabiaa, sekä osaa myös selitellä kiilakirjoituksen omituiset merkit ja
taitaa sanskrittia. Erityisesti harrastaa hän muinaistieteellisiä
tutkimuksia, joita hänellä heti Shiratsin lähellä on tyhjentymätön
varasto, sekä tutkii babiitein pyhiä kirjoja. Niinkuin jo ennen olen
maininnut, ovat babit uskonlahko, joka perusti 40 vuosiluvulla eräs
pyhä seidi, (profeetan jälkeläinen), joka nimitti itsensä Babeddiksi,
eli "uskon portiksi". Kammottavia ovat kertomukset siitä väkivallasta,
jota hallitus näki hyväksi käyttää tätä uutta lahkoa vastaan, jonka
tunnustajien luku kasvoi päivä päivältä. Hirvittävimpiä kidutuksia
keksittiin tekemään heidän kuolontaistelunsa mestauspaikalla niin
pitkälliseksi ja tuskalliseksi kuin suinkin. He kaivettiin kurkkua,
myöten sammuttamattomaan kalkkiin; he ripustettiin jaloistaan,
rakennusten päätyyn, josta kuolema joskus vasta usean
vuorokauden perästä heidät vaivoista pelasti ja jossa odottavat
kaarneet olivat vartioimassa, he käärittiin naftanliottamiin mattoihin,
jotka sitte sytytettiin: heitä laahattiin katuja pitkin, kunnes ruumiinsa
oli ihan rikkiraadeltu ja lihavien ruumiiseen leikattiin reikä ihoon ja
siihen asetettiin palavia vahakynttilöitä — ja kun vaha oli sulanut, piti
ruumiin oma rasva kynttiläsydämen palamassa j.n.e. Babismia ei
kuitenkaan ole saatu tukahutetuksi, vaan on sittemmin yhä
kehittynyt suurimmassa salaisuudessa. Sen tunnustajat ovat
keksineet merkkipuheen, jonka avulla he toisiaan ymmärtävät.
Fargues osaa tätäkin ja hän on mitä tutunomaisimmalla kannalla
babilaisten ja heidän ylimmäisen pappinsa kanssa Shiratsissa.

Hänellä on hallussaan heidän pyhät kirjansa, jossa opin perusteet

ovat, ja hän aikoo julaista ne, jahka hän palaa Ranskaan. Sitä ennen
hän ei tahdo sitä tehdä, sillä hallitus saattaisi karkoittaa hänet
maasta pois, se kun pelkää lahkon saavan tunnustajia myös Persian
ulkopuolella ja siten vahvistuvan. Pitkänä oloaikanansa Shiratsissa ei
Fargues ole laiminlyönyt ainoatakaan tilaisuutta kokoamaan aineksia
tähän omituiseen ja mielenkiintoa herättävään uskontoon.
Joutuessaan jonkun babilaisen yhteyteen, tekeytyy hän ensin
babismille ihan tuntemattomaksi ja vieraaksi mainiten tätä arkaa
asiaa vaan ihan sivumennen. Babilainen vannoo silloin ettei hän
koskaan ole kuullut puhuttavankaan semmoisesta opista, mutta kun
Fargues merkkipuheella on vakuuttanut olevansa siinä yhtä
perehtynyt kuin tämä vieraskin, käy tämä tavallisesti avonaiseksi ja
puheliaaksi, ja Fargues saa tietää, mitä hän haluaakin.

Shiratsissa asuu toinenkin ranskalainen, herra Decroix, opettajana

Sel-i-Sultanin 18 vuotiaalle pojalle, prinssi Djellal-ed-Dauleh. Tämä
asustaa nimittäin Shiratsissa, jossa hän, vaikka ainoastaan nimeksi,
on kuvernöörinä. Herra Decroix hyväntahtoisesti esitti minut
prinssille, joka vastaanotti minut eräänä iltana kello 8. Tullessamme
aidattuun puutarhaan, vastasi kamariherra, että prinssi siliä hetkellä
nukkui päivällisuntaan haaremissaan, jonkatähden me asetuimme
eräälle sohvalle, johon heti tuotiin kynttilöitä, teetä ja sikaaria.
Tunnin odotettuamme tuli prinssi, hieroen vielä unenpörröksissä
silmiään. Hän oli pieni, parraton, hyvin lihava nuorukainen,
ystävällinen ja miellyttävä ulkomuodoltaan. Kumarruin nöyrästi
maahan asti, johon prinssi vastasi kuninkaallisesti päätään nyökäten,
jonka perästä hän kätteli minua sanoen: "bonjour, monsieur" (hyvää
päivää herrani). Sitte käski hän meidän istua ja jatkaa
sikaarinpolttoa, jolla aikaa hän tarkkaan kyseli matkastani, varoitti
minua Busherin ilmastosta ja käski minun varomaan kuumetta
tuottavaa vettä. Sitte kyseli hän, kaikki hyvällä ranskankielellä,
puhuinko persiankieltä. Vastasin olleeni tilaisuudessa oppimaan
ainoastaan matkaa varten tarpeellisimmat sanat ja lauseparret,
jolloin prinssi huudahti: "mitkä ne ovat, luetelkaa!" Minä latelin silloin
niitä kysymyksiä, joita tavallisesti tein asemapaikoilla niinkuin: aja
asb haser est? tjaj dared, tjaj haser kun! balakhaneh khob est? sjend
farsakh aes intja ta mensil est? j.n.e.[22] Tämä huvitti prinssiä
sanomattomasti, ja hän nauroi niin että hänen suurella vatsallaan oli
täysi vaiva seurata muassa. Epäilemättä olivat nämät lauseet hänen
mielestään keisarillisessa palatsissa vähän liiaksi jokapäiväisiä, mutta
siitä huolimatta huudahti hän: "kheili khob!" "sangen hyvin!" Prinssin
lempihuveja oli metsästäminen ja hän oli tänäpäivänä ollut
metsästämässä gaselleja Shiratsin lähellä. Hän vihaa englantilaisia
ylön määrin, mutta itse on hän shaahin erinomainen suosikki.
Viimein käski hän minun seuraavana päivänä tehdä retken
Shiratsissa ja sen ympäristössä ja lupasi lähettää pari arapialaista
hevosta ja tallirengin herra Decroixin taloon. Tunnin päästä hyvästeli
hän meitä armollisesti päätään nyökäten.

Seuraavana päivänä ratsastimme siis, herra Decroix ja minä,

prinssin hevosella, seurassamme "guhlam" eli tallirenki. Ensin
kävimme laajoissa basaareissa, jotka ovat hirveän likaiset, mutta
tilavammat ja korkeammat kuin monessa muussa Persian
kaupungissa. Keskellä on ojanne, jota käytetään sekä rikkaläjien
mukavuuspaikkana, kuin myös kuolleitten koirien ja mätänevien
jätteiden koontipaikkana, nämät heitetään sinne myymälöistä ja
niistä leviää sietämätön löyhkä noihin pitkiin käytävänmuotoisiin
myymälöihin. Siinä basaarin osassa, jossa hedelmänmyyjät olivat,
löytyi uskomattoman paljon hedelmiä, enimmäkseen viinirypäleitä,
sekä hilloja ja konvehteja. Eräässä toisessa osassa olivat
läkkiseppien myymälät ja työpajat. Nämät käsityöläiset ovat sangen
taitavia ammatissaan ja käyttävät vasaraa nopeaan ja varmasti.
Muissa pienissä tehtaissa valmistellaan mattoja, lakkeja, huiveja,
tohveleita y.m.s. ja likittyvillä keksimme myymälän, jossa
puhdistetaan villoja. Puhdistaminen tapahtuu sangen
yksinkertaisella, mutta älykkäällä koneella; tämä on iso puukari eli
jousi, jonka molempia päitä yhdistää vahva, pingoitettu seililanka.
Lyömällä jännettä puukapulalla, saatetaan tämä väräjämään, ja kun
se silloin viedään villojen yhteyteen, saatetaan nekin liikkeeseen ja
puhdistuvat silloin tomusta ja muusta liasta. Kun jännettä lyödään,
syntyy kumea ääni, josta eräs ranskalainen nainen on saanut syytä
matkakertomuksessaan puhua persialaisten alkuperäisistä
"harpuista."

Ratsastettuamme muutamia pitkiä, ahtaita ja mutkaisia katuja,

tulimme maaseudulle ja suuntasimme matkamme varsinaisen
kuvernöörin Dillkahshah nimistä palatsia kohti, jota ympäröi
suuremmoinen puutarha vesialtaineen ja putouksineen. Sitte
katselimme Tjehel Tannia ja Haeft-Tannia, s.o. 40 ja 7 dervishin
hautoja. Näitä molempia pyhiä paikkoja ympäröi korkeat muurit sekä
kypressi- ja poppeliaidat. Jokapäivä menee sinne joukottain
dervishejä pitämään hartautta edesmenneitten veljien haudoilla.
Molemmilla paikoilla tarjoaa eräs dervishi teetä ja kaljaania, ja
rukouksen pidettyään nauttivatkin useimmat pyhiinvaeltajat näitä.

Dervishiläisyys on laitos, joka on levinnyt kaikkialle Itämailla.

Dervishit ovat Islannin munkkia, sillä dervishit yhtyvät ja
muodostavat veljeysliittoja, joitten "pirillä" eli päämiehellä on oikeus
vaatia jäseniltä ja oppilailta alamaisinta kuuliaisuutta. Itämaalaiset
pukeuvat dervishikaapuun osaksi uskonnollisesta haaveilusta, osaksi
köyhyydestä ja laiskuudesta. Moni muinoin rikas ja mahtava
persialainen, jonka kohtalon kovuus on kerjäläiseksi saattanut,
rupeaa dervishiksi. Jokaisella dervishikunnalla on ohjeensa ja
sääntönsä. Kun toinen käskee jäsenensä alinomaa hiljaisesti
miettimään maallisen elämän lyhyyttä ja epävakaisuutta verrattuna
Jumalan loppumattomaan viisauteen ja kaikkivaltaan, käskee toinen
tunnustajansa päivän noususta sen laskuun asti huutaa: "Allahum,
Allahum!" (o Jumala) tahi "Ja hu, ja haki" (Hän on vanhurskas.)
Usein kuulee basaareissa ja kaduilla dervishejä, jotka tästä
ijankaikkisesta huutamisesta ovat niin näännyksissä, että äänet ovat
enemmän puolitukehtunutta korinaa, kuin oikeita sanoja. Toiset
dervishikunnat määräävät veljiä tekemään toivioretkiä profeettain
haudalle, tahi lyömään oikealla kädellä rintansa vasenta sivua, tahi
haavoittamaan olkapäitään rautavitjoilla. Tämä itsensäkiduttaminen
on dervishilaitoksen uskonvimman huippu. Olen nähnyt monta tähän
viimemainittuun luokkaan kuuluvaa dervishiä. Ne ovat usein
alastomat, paitsi lanteilla on heillä verho, ihonväri mustanruskea
auringonpaahteesta ja liasta, parta ja hiukset pitkät ja takkuiset ja
olkapäät haavoja täynnä.

Dervishiä kaikki kunnioittavat ja käydessään kadulla tai basaarissa

ympäröi häntä aina hurskas kuuliakunta. Hänellä on vapaa pääsy
niinhyvin alhaiseen mökkiin kuin rikkaan palatsiin ja se osoittaisi
suurinta jumalattomuutta jos käskisi dervishin pois, tahi kieltäisi
antamasta hänelle rahaa. Sauva kädessä ja kokospähkinä-kuorinen
säästölaatikko nauhassa kaulan ympärillä vaeltaa hän kaupungista
kaupunkiin, eikä hänen tarvitse koskaan ajatella huomispäivää, sillä
hän saa ruuan ja asunnon mihin hän tulee. Näyttääkseni millä tavalla
dervishit käsittävät asemansa, esitän tässä muutamia juttuja ja
sääntöjä suurelta dervishiltä, ajattelialta ja runoilialta, Saadilta.[23]
Eräs kuuluu näin: "Joukko tyhjäntoimittajia moitti erästä dervishiä ja
he puhuivat hänestä sopimattomia. Tästä loukkaantuneena valitti
hän dervishikunnan päällikölle, kertoen mitä oli tapahtunut. Päällikkö
vastasi: 'oi minun poikani, dervishien munkkipuku on nöyryyden
puku. Se, joka tässä viitassa ei voi kärsiä vastuksia, mielipahaa, on
julkea, eikä ansaitse saada kantaa munkkipukua.' — Eräs kuningas
katseli halveksien muuatta dervishijoukkoa. Joku heistä huomasi
tämän ja sanoi: 'oi kuningas, tässä maassa olemme sinua
alhaisemmat vallassa, mutta me olemme onnellisemmat kuin sinä,
sillä me olemme tyytyväiset, me olemme sinun vertaisesi
kuolemassa, ja enemmän kuin sinä ylösnousemisessa.' Dervishien
säännöt ovat: rukoileminen, hyvien töitten tekeminen,
jumalanpalvelus, kuuliaisuus, hyväntekeväisyys, kohtuullisuus, yhden
Jumalan tunnustaminen ja häneen luottaminen, itsensä kieltäminen
ja kärsivällisyys. Jokainen, jolla on nämät ominaisuudet, on totinen
dervishi, olkoon hän sitte puettu vaikka rikkaitten viittaan. Mutta
jokainen, joka puhuu kevytmielisiä sanoja, halveksii rukousta, on
himojensa orja, joka viettää päivänsä huveissa, ja yönsä
aamunkoittoon asti unhotuksen unessa, joka syö kaikkea, mitä hän
saa, ja puhuu kaikkea, mitä kielellensä tulee, se on irstas ihminen
'vaikka hän olisikin puettuna köyhien kaapuun.' — Dervishin
ulkomuoto on paikattu puku ja kerityt hiukset, mutta todellinen
dervishi on se, jonka sydän on elävä, ja jonka himo on kuollut."
 Jatkaessa matkaamme, kuljimme useitten puutarhojen läpi, joissa
oli runsaasti appelsiinejä ja eräänlaisia kirsikoita, ja joita pienet
kanavat kastelivat. Viimein jouduimme erääseen linnaan nimeltä
Bakh-i-Taht, s.o. "valtaistuin puutarha", joka on vaan 30 vuoden
vanha, mutta kokonaan rappiolla ja raunioina; on vahinko, sillä se
siaitsee ihanimmasti mitä ajatella voi. Linna on rakennettu
penkereissä, korkealle kukkulalle ja sen balkongeilta on viehättävä
näköala yli Shiratsin, sen talojen, puutarhojen ja kupoolien yli;
kupooleista huomioon astuu se, joka on rakennettu sejd Mir
Ahmedin haudalle. Bagh-i-Tahtin alapuolella on suuri kypressitarha ja
vesi-allas, jonka vesi nyt on kuivunut.

Useita kilometriä Shiratsin ulkopuolella alkaa pieni, Kuh Rud-

niminen puro, joka eräässä kohden muodostaa matalan putouksen.
Tässä pyydystelevät persialaiset suuret määrät kaloja, jolloin he
menettelevät seuraavalla viekkaalla tavalla. He kaivavat varsinaisen
joen vuonan sivulle pienen kanavan, ja sen he siellä täällä
levittelevät altaiksi, joitten läpi vesi juoksee. Kun nyt mullot ja raudut
suurissa parvissa nousevat jokea ylös ja hyppivät putouksen yli,
joutuvat muutamat sivukanaviin ja altaisiin ja pyydystetään helposti
siten, että viimemainittujen suut tukitaan.
NELJÄSTOISTA LUKU.

Hautoja Shiratsissa.

Matkamme kävi eräälle hautausmaalle, joka erityisesti herättää

meikäläisen huomiota. Siellä on nimittäin haudattuna eräs
ruotsalainen lääkäri, tohtori Fagergren, joka 30 vuotta harjoitti
lääkärin tointa Shiratsissa, jossa hän kuoli v. 1878. Tavatessani prof.
Vámbéryn, kertoi tämä minulle monta hauskaa ja merkillistä seikkaa
ruotsalaisesta lääkäristä, jonka tykönä Vámbéry asui kuusi viikkoa,
ollessaan Shiratsissa. En saata olla mainitsematta erästä niistä.[24]
Vámbéry matkusti, niinkuin tunnettu, Persian läpi turkkilaiseksi
dervishiksi puettuna. Hänen ulkomuotonsa soveltuu hyvin
valepukuun; hän oli antanut partansa kasvaa pitkäksi ja takkuiseksi
kuin dervishin, ja käärittynä repaleiseen viittaan, turpaani päässä
lähti hän Fagergrenin asuntoon, jossa hän, lausuttuaan
tavanmukaisen dervishitervehdyksen: "ja hu! ja hakk!" sanoi
olevansa Bagdadin shekin lähettämä käännyttämään tohtoria
Muhametin oppiin. Fagergren, tottuneena tämmöisiin
käännytystoimiin, antoi hänelle rahan ja käski hänet pois, mutta kun
dervishi uudisti pyyntönsä kysyi tohtori mitä todistuksia hänellä oli
shekin ihmeitä tekevästä voimasta. "Kyllä", vastasi dervishi, "sinä
olet frengi (eurooppalainen), minä puhuttelen sinua millä kielellä
haluat." Silloin käski Fagergren hänen puhumaan vähän ruotsia, ja
tohtorin suureksi ihmeeksi, luki tämä repaleinen dervishi muutamia
värsyjä Frithiofin sadusta. Vámbéry oli nim. jo nuoruudessaan
tutkinut tuota Tegnérin runoa alkukielellä. Sopii ajatella, minkä
vaikutuksen tämä teki ruotsalaiseen tohtoriin, joka ei ollut moneen
vuoteen kuullut ainoatakaan ruotsalaista sanaa! Naamioitus putosi
heti, ja Vámbéry tuli Fagergrenin vieraaksi.

Fagergrenillä oli pitkällä oloaikanansa Shiratsissa tilaisuus tutkia

persialaisten tapoja paremmin kuin kellään muulla ja lääkärinä pääsi
hän muuten salaisiin paikkoihin, jopa haaremiinkin. Hän on
kirjoittanut kaikesta, mitä hän on kokenut, ja kuollessaan jäi häneltä
paljon käsikirjoituksia, joita hän epäilemättä olisi julaissut, jos hän
olisi saanut palata Ruotsiin, mutta jotka nyt makaavat unhotettuina
Shiratsissa. Sittemmin tapasin kumminkin tohtori Fagergrenin vävyn,
kenraali Houtun-Shindlerin, joka tiesi, mistä nämät persialaisten
tuntemiselle epäilemättä tärkeät paperit olivat löydettävissä, ja hän
lupasi että hän, tullessaan ensi kerran Shiratsiin, ottaa niistä selvän
ja antaa ne minun käytettäväkseni.

Vámbéry kertoo Fagergrenin olleen erittäin rakastettavan,

anteliaan ja auttavaisen miehen. Kuntoaan sai hän Persiassa osoittaa
ei ainoastaan lääkärinä vaan myös sotilaana. Niinpä oli hän
osallisena ja johti Bender-Abbaksen rynnäkössä, Hormussalmen
pohjoisrannalla helmikuussa 1855. Tämä kaupunki ynnä siihen
kuuluva alue oli annettu Maskatui imamille, ehdolla, että hän
vuosittain maksaa shaahille rahasumman. Kun imami ei täyttynyt
velvollisuuttansa, vaan sen sijaan koetti saada pysyväistä jalansijaa
Bendar Abbaksessa, päätti Persian hallitus väkisin ottaa saatavansa.
Nyt lähetettiin sinne 5,000 miestä, mutta kun päälliköt, tavallisuuden
mukaan "keskinäisestä kateudesta", eivät voineet sopia, eivätkä
sitäpaitsi tunteneet seutua, hyväksyttiin Fagergrenin sotaretki-
suunitelma. Kun sotajoukot asetettiin hänen johdatettavakseen,
onnistui rynnäkkö täydellisesti; arapialaiset kadottivat 800 ja
persialaiset 50 miestä. Tämä oli onnellisempia taisteluita Nasr-ed-
Dinin hallitusaikana. Tohtori Fagergren lausuu eräässä kirjeessä tästä
taistelusta muun muassa: "persialaisten sodassa saattaa sattumus
tahi pikkuseikka vaikuttaa taistelun voittoon tahi häviöön; yksi ainoa
sotilas, johon on sattunut kuula, voi saattaa koko armeijan kauhuun
tahi raivoon; jos vaan onnistuu saamaan kaksi tahi kolme
liikkeeseen, niin seuraavat ne muut muassa — niinkuin lampaat, jos
on vaara tarjona, tai niinkuin jalopeurat, jos on saaliintoivoa.
Taistelun päivänä ei ole komentoa eikä kuuliaisuutta, jokainen seuraa
omaa mieltään… Tulin siihen vakaumukseen, että persialainen
sotamies saattaa olla hyvin urhollinen, jos vaan ymmärtää häntä
viisaasti käyttää ja herättää hänen intoansa".[25]

Heti Dillkoshah linnan tuolla puolen on pieni, kivimuurien

ympäröimä puutarha, jonka kypressien, appelsiinien ja syreenien
keskellä on suuri talo ja tämän maakerroksessa suuri hautaholvi.
Keskellä lattiaa on täällä marmoriarkku, jossa on kirjoituksia ja sen
ympäri metalliaita. Tässä lepää runoilija Saadi.

Shekki Moslih-ed-Din Saadi Shiratsi syntyi, niinkuin nimi ilmoittaa,

Shiratsissa v. 1194 j.Kr., köyhistä vanhemmista. Hän oli dervishi sen
sanan oikeassa merkityksessä; sillä 20 vuotta elämästään matkusti
hän karavaanien kanssa kaikkialla Itämailla, kootakseen
elämänkokemustaan ja aikoi sitten kirjoittaa mitä vaikutuksia hän oli
saanut. Niinpä lienee hän tehnyt 14 toivioretkeä Mekkaan, käynyt
Jerusalemissa ja Syyriassa, ja matkustanut itäänpäin aina Balkiin
asti. Elämänsä loppuosan vietti hän Shiratsissa, kuninkaan hovissa,
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookultra.com