Get the full ebook with Bonus Features for a Better Reading Experience on ebookmeta.

com

Raspberry Pi Computing Analog Measurement Malcolm

Maclean

https://ebookmeta.com/product/raspberry-pi-computing-analog-
measurement-malcolm-maclean/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookmeta.com

Contents

Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
Welcome! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
What are we trying to do? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
Who is this book for? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
What will we need? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
Why on earth did I write this rambling tome? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3
Where can you get more information? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3

The History of the Raspberry Pi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4

Raspberry Pi Versions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
Raspberry Pi B+, B2, B3 and B3+ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
USB Ports . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
Video Out . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
Ethernet Network Connection . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
USB Power Input Jack . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
MicroSD Flash Memory Card Slot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
Stereo and Composite Video Output . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12
40 Pin Header . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12

Raspberry Pi Peripherals . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
SD Card . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
Keyboard / Mouse . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
Video . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
Network . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
Power supply . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
Cases . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18

Operating Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
Welcome to Raspbian . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
Downloading . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
Writing the Operating System image to the SD Card . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
Enabling Secure Shell Access . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
Powering On . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
The Command Line interface . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24
Raspberry Pi Software Configuration Tool . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24
Software Updates . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
CONTENTS

Power Up the Pi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
Static IP Address . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
The Netmask . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
CIDR Notation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
Distinguish Dynamic from Static . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
Default Gateway . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29
Lets edit the dhcpcd.conf file . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
Remote access . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
Remote access via SSH . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
Setting up the Server (Raspberry Pi) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
Setting up the Client (Windows) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35
WinSCP . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38
Setting up a WiFi Network Connection . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43
Built in WiFi Enabling . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43
Make the changes operative . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44
Make the built in WiFi IP address static . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44
Make the changes operative . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45
WiFi Via USB Dongle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45
Editing files . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47
Make the changes operative . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
Make USB WiFi IP address static . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
Make the changes operative . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49
Reconnecting to the wireless network automatically . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
Let’s write a script . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
Lets run our script on a regular schedule . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51
Let’s test it . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51

Setting up the Raspberry Pi Software . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52

Web Server, PHP and Database . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52
Install NGINX and PHP . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52
Configuration . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
Database . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55
Create a database and a table . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56

Connecting Analog Sensors to the Raspberry Pi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57

Analog and Digital . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57
Analog . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57
Digital . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58
The Boards . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
The Analog Sensor . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
The Light Dependant Resistor (LDR or Photoresistor) . . . . . . . . . . . . . . 59
Analog to Digital Conversion (ADC) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
The ADS1015 Analog to Digital Converter . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
Measure . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62
Hardware required . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62
Connect . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62
Test . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64
CONTENTS

Record . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72
Record the readings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72
Recording data on a regular basis with cron . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74
Managing database size . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74
Explore . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76
Simple data point API . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76
Extracting a Range of Data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78
Wrap Up . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81
Bibliography . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81

Linux Concepts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83
What is Linux? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83
Linux Directory Structure . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85
/ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86
/bin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86
/boot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86
/dev . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 86
/etc . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
/etc/cron.d . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
/etc/rc?.d . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
/home . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
/lib . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
/lost+found . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
/media . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
/mnt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88
/opt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88
/proc . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88
/root . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88
/sbin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88
/srv . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88
/tmp . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
/usr . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
/usr/bin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
/usr/lib . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
/usr/local . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
/usr/sbin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
/var . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
/var/lib . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90
/var/log . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90
/var/spool . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90
/var/tmp . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90
Everything is a file in Linux . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91
Traditional Files . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91
Directories . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91
System Information . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91
Devices . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92
CONTENTS

File Editing . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93
The nano Editor . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94

Linux Commands . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96
Executing Commands in Linux . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 96
The Commands . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97
Options . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97
Arguments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98
Putting it all together . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98
apt-get . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100
The apt-get command . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100
apt-get update . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100
apt-get upgrade . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101
apt-get install . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 103
apt-get remove . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 103
cat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 104
The cat command . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 104
Options . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 104
Arguments and Examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105
Test yourself . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107
cd . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108
The cd command . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 108
Options . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109
Arguments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109
Examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109
Test yourself . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 110
chmod . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111
The chmod command . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111
Options . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 114
Arguments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 114
Examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 115
crontab . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117
The crontab command . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117
Options . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117
Examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118
Test yourself . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120
ifconfig . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121
The ifconfig command . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122
Options . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 123
Arguments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 123
Test yourself . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124
ls . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 125
The ls command . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126
Options . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126
Arguments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 127
Examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 128
CONTENTS

ping . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129
The ping command . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 130
Options . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 131
Test yourself . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132
sudo . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 133
The sudo command . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 133
The ‘sudoers’ file . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 136
sudo vs su . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137
Test yourself . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137

Directory Structure Cheat Sheet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 138

Introduction
Welcome!
Hi there. Congratulations on getting your hands on this book. You’re interested in learning about
connecting analog sensors to the Raspberry Pi. So, you’ve come to the right place.
This will be a journey of discovery for both of us. By experimenting with computers we will
be learning about what is happening in the physical environment. Others have done this sort of
thing, but I have an ulterior motive. I write books to learn and document what I’ve done. The
hope is that by sharing the journey others can learn something from my efforts :-).
Ambitious? Maybe :-). But if you’re reading this, I managed to make some headway. I dare say
that like other books I have written (or are currently writing) it will remain a work in progress.
They are living documents, open to feedback, comment, expansion, change and improvement.
Please feel free to provide your thoughts on ways that I can improve things. Your input would
be much appreciated.
You will find that I eschew a simple “Do this approach” for more of a story telling exercise. Some
explanations are longer and more flowery than might be to everyone’s liking, but there you go,
that’s my way :-).
There’s a lot of information in the book. There’s ‘stuff’ that people with a reasonable under-
standing of computers will find excessive. Sorry about that. I have gathered a lot of the content
from other books I’ve written to create this guide. As a result, it is as full of usable information
as possible to help people who could be using the Pi and coding for the first time. Please bear
in mind, this is the description of ONE simple project. I could describe it in 5 pages but I have
stretched it out into a lot more. If we need to recreate the project from scratch, this guide will
leave nothing out. It will also form a basis for other derivative books (as books before this one
have done). As the Raspberry Pi’s and OS’s improve, the descriptions will evolve.
I’m sure most authors try to be as accessible as possible. I’d like to do the same, but be warned…
There’s a good chance that if you ask me a technical question I may not know the answer. So
please be gentle with your emails :-).
Email: [email protected]
Cover photo via Good Free Photos¹ and fluxworkshop².

¹https://www.goodfreephotos.com
²https://www.ebay.com/usr/fluxworkshop
Introduction 2

What are we trying to do?

Put simply, we are going to examine the wonder that is the Raspberry Pi computer and use it to
accomplish something.
In this specific case we will be connecting an analog sensor (specifically a Light Dependent
Resistor (LDR)) to an Analog to Digital Converter (ADC) which will be connected to the Pi.
We’ll be measuring the values that it returns, recording them in a database and then making
those values available via web a interface!
Along the way we’ll;

• Look at the Raspberry Pi and its history.

• Work out how to get software loaded onto the Pi.
• Learn about networking and configure the Pi accordingly.
• Install and configure a web server and a database.
• Write some code to interface with our ADC and our LDR.

Who is this book for?

You!
By getting hold of a copy of this book you have demonstrated a desire to learn, to explore and
to challenge yourself. That’s the most important criteria you will want to have when trying
something new. Your experience level will come second place to a desire to learn.
It may be useful to be comfortable using the Windows operating system (I’ll be using Windows
7 for the set-up of the devices). You should be aware of Linux as an alternative operating system,
but you needn’t have tried it before. Before you learn anything new, it pretty much always
appears indistinguishable from magic. but once you start having a play, the mystery falls away.

What will we need?

Well, you could just read the book and learn a bit. By itself that’s not a bad thing, but trust me
when I say that actually experimenting with physical computers is fun and rewarding.
The list below is flexible in most cases and will depend on how you want to measure the values.

• A Raspberry Pi (I’m using a Raspberry Pi Model B 2 / 3)

• Probably a case for the Pi
• A MicroSD card
• A power supply for the Pi
• A keyboard and monitor that you can plug into the Pi (there are a few options here, read
on for details)
• A remote computer (like your normal desktop PC that you can use to talk to connect to the
Pi). This isn’t strictly necessary, but it makes the experience way cooler.
Introduction 3

• A Keyes KY-018 LDR³. They are available from lots of places for around $2 US.
• An ADS1015 ADC from Adafruit⁴. The ADS1015 has a 12bit resolution giving it the ability
to convert an analog signal into one of 4096 discrete levels.
• Some 2.54mm header pins for the ADC module (these are widely available) and some
soldering equipment (you could solder directly, but that’s not as flexible).
• Some dupont connectors (that’s what I used, but you could connect to the Pi and the
modules in different ways).
• An Internet connection for getting and updating the software.

As we work through the book we will be covering off the different parts required and you should
get a good overview of what your options are in different circumstances.

Why on earth did I write this rambling tome?

That’s a really good question. This is another project that I wanted to update from an earlier book
(Raspberry Pi: Measure, Record, Explore⁵) and to be brutally hones I picked it at random over
other options. Writing the previous books in this series⁶ was an enjoyable process, so I thought
that I’d carry on and continue to adapt the book for subsequent projects. This is book three in
this series, so I suppose it’s a ‘thing’ by now. Will this continue? Who knows, stay tuned…
Included is a bunch of information from my books on the Raspberry Pi, Linux and d3.js. I hope
you find it useful.

Where can you get more information?

The Raspberry Pi as a concept has provided an extensible and practical framework for introduc-
ing people to the wonders of computing in the real world. At the same time there has been a
boom of information available for people to use them. The following is a far from exhaustive list
of sources, but from my own experience it represents a useful subset of knowledge.
raspberrypi.org⁷
Google+⁸
reddit⁹
Raspberry Pi Stack Exchange¹⁰

³https://www.google.co.nz/search?q=Keyes+KY-018+LDR
⁴http://www.adafruit.com/products/1083
⁵https://leanpub.com/RPiMRE
⁶https://leanpub.com/b/rpc
⁷https://www.raspberrypi.org/
⁸https://plus.google.com/u/0/communities/113390432655174294208
⁹https://www.reddit.com/r/raspberry_pi/
¹⁰https://raspberrypi.stackexchange.com/questions?sort=newest
The History of the Raspberry Pi
The story of the Raspberry Pi starts in 2006 at the University of Cambridge’s Computer
Laboratory. Eben Upton, Rob Mullins, Jack Lang and Alan Mycroft became concerned at the
decline in the volume and skills of students applying to study Computer Science. Typical student
applicants did not have a history of hobby programming and tinkering with hardware. Instead
they were starting with some web design experience, but little else.
They established that the way that children were interacting with computers had changed. There
was more of a focus on working with Word and Excel and building web pages. Games consoles
were replacing the traditional hobbyist computer platforms. The era when the Amiga, Apple II,
ZX Spectrum and the ‘build your own’ approach was gone. In 2006, Eben and the team began
to design and prototype a platform that was cheap, simple and booted into a programming
environment. Most of all, the aim was to inspire the next generation of computer enthusiasts
to recover the joy of experimenting with computers.
Between 2006 and 2008, they developed prototypes based on the Atmel ATmega644 microcon-
troller. By 2008, processors designed for mobile devices were becoming affordable and powerful.
This allowed the boards to support an graphical environment. They believed this would make
the board more attractive for children looking for a programming-oriented device.
Eben, Rob, Jack and Alan, then teamed up with Pete Lomas, and David Braben to form the
Raspberry Pi Foundation. The Foundation’s goal was to offer two versions of the board, priced
at US$25 and US$35.
50 alpha boards were manufactured in August 2011. These were identical in function to what
would become the model B. Assembly of twenty-five model B Beta boards occurred in December
2011. These used the same component layout as the eventual production boards.

Early Alpha Board (Credit: Paul Downey)

Interest in the project increased. They were demonstrated booting Linux, playing a 1080p movie
trailer and running benchmarking programs. During the first week of 2012, the first 10 boards
were put up for auction on eBay. One was bought anonymously and donated to the museum
at The Centre for Computing History in Suffolk, England. While the ten boards together raised
The History of the Raspberry Pi 5

over 16,000 Pounds (about $25,000 USD) the last to be auctioned (serial number No. 01) raised
3,500 Pounds by itself.
The Raspberry Pi Model B entered mass production with licensed manufacturing deals through
element 14/Premier Farnell¹¹ and RS Electronics¹². They started accepting orders for the model
B on the 29th of February 2012. It was quickly apparent that they had identified a need in the
marketplace. Servers struggled to cope with the load placed by watchers repeatedly refreshing
their browsers. The official Raspberry Pi Twitter account reported that Premier Farnell sold out
within few minutes of the initial launch. RS Components took over 100,000 pre orders on the
first day of sales.

raspberrypi.org blog lights the fuse.

Within two years they had sold over two million units.
The the lower cost model A went on sale for $25 on 4 February 2013. By that stage the Raspberry
Pi was already a hit. Manufacturing of the model B hit 4000 units per day and the amount of
on-board ram increased to 512MB.
The official Raspberry Pi blog reported that the three millionth Pi shipped in early May 2014.
In July of that year they announced the Raspberry Pi Model B+, “the final evolution of the
original Raspberry Pi. For the same price as the original Raspberry Pi model B, but incorporating
numerous small improvements”. In November of the same year the even lower cost (US$20) A+
was announced. Like the A, it would have no Ethernet port, and just one USB port. But, like the
B+, it would have lower power requirements, a micro-SD-card slot and 40-pin HAT compatible
GPIO.
On 2 February 2015 the official Raspberry Pi blog announced that the Raspberry Pi 2 was
available. It had the same form factor and connector layout as the Model B+. It had a 900
MHz quad-core ARMv7 Cortex-A7 CPU, twice the memory (for a total of 1 GB) and complete
compatibility with the original generation of Raspberry Pis.
¹¹http://element14.com/
¹²http://www.rs-components.com/index.html
The History of the Raspberry Pi 6

Raspberry Pi B+ and Raspberry Pi B2

Following a meeting with Eric Schmidt (of Google fame) in 2013, Eben embarked on the design
of a new form factor for the Pi. On the 26th of November 2015 the Pi Zero was released. The Pi
Zero is a significantly smaller version of a Pi with similar functionality but with a retail cost of
$5. On release it sold out (20,000 units) World wide in 24 hours and a free copy was affixed to
the cover of the MagPi magazine.
The Raspberry Pi 3 was released in February 2016. The most notable change being the inclusion
of on-board WiFi and Bluetooth.
In February 2017 the Raspberry Pi Zero W was announced. This device had the same small form
factor of the Pi Zero, but included the WiFi and Bluetooth functionality of the Raspberry Pi 3.
On Pi day (the 14th of March (Get it? 3-14?)) in 2018 the Raspberry Pi 3+ was announced. It
included dual band WiFi, upgraded Bluetooth, Gigabit Ethernet and support for a future PoE
card. The Ethernet speed was actually 300Mpbs since it still needs to operate on a USB2 bus. By
this stage there had been over 9 million Raspberry Pi 3’s sold and 19 million Pi’s in total.
It would be easy to consider the measurement of the success of the Raspberry Pi in the number
of computer boards sold. Yet, this would most likely not be the opinion of those visionaries who
began the journey to develop the boards. Their stated aim was to re-invigorate the desire of
young people to experiment with computers and to have fun doing it. We can thus measure
their success by the many projects, blogs and updated school curriculum’s that their efforts have
produced.
Raspberry Pi Versions
In the words of the totally awesome Raspberry Pi¹³ foundation;

The Raspberry Pi is a low cost, credit-card sized computer that plugs into a computer
monitor or TV, and uses a standard keyboard and mouse. It’s capable of doing every-
thing you’d expect a desktop computer to do, from browsing the internet and playing
high-definition video, to making spreadsheets, word-processing, playing games and
learning how to program in languages like Scratch and Python.

The Raspberry Pi B+ Board

There are (at time of writing) eight different models on the market. The A, B, A+, B+, ‘model B 2’,
‘model B 3’, ‘model B 3+’ (which I’m just going to call the B2, B3 and B3+ respectively), the Zero
and Zero W. A lot of projects will typically use either the the B2, B3 or the B3+ for no reason
other than they offer a good range of USB ports (4), 1024 MB of RAM, an HMDI video connection
and an Ethernet connection. For all intents and purposes either the B2, B3 or B3+ can be used
interchangeably for the projects depending on connectivity requirements as the B3 and B3+ has
WiFi and Bluetooth built in. For size limited situations or where lower power is an advantage,
the Zero or Zero W is useful, although there is a need to cope with reduced connectivity options
¹³http://www.raspberrypi.org/help/what-is-a-raspberry-pi/
Raspberry Pi Versions 8

(a single micro USB connection) although the Zero W has WiFi and Bluetooth built in. Always
aim to use the latest version of the Raspbian operating system (or at least one released on or after
the 14th of March 2018). For best results browse the ‘Downloads¹⁴’ page of raspberrypi.org.

¹⁴https://www.raspberrypi.org/downloads/
Raspberry Pi Versions 9

Raspberry Pi B+, B2, B3 and B3+

Raspberry Pi B models

The model B+, B2, B3 and B3+ all share the same form factor and have been a consistent standard
for the layout of connectors since the release of the B+ in July 2014. They measure 85 x 56 x
17mm, weighs 45g and are powered by Broadcom chipsets of varying speeds, numbers of cores
and architectures.

USB Ports
They include 4 x USB Ports (with a maximum output of 1.2A)

Raspberry Pi B+ USB Ports

 Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics
KUN KORVAT HUMISEVAT

Istutaan kurkku-, nenä- ja korvalääkärin odotushuoneessa.

Saapuvilla kymmenkunta kurkku-, nenä- tai korvapotilasta.

Toisella puolen huonetta istuu vakavan näköinen keski-ikäinen

naishenkilö.

Toisella puolen huonetta istuu tuikean ja huonokuuloisen näköinen

ikäherra, vähän etukumarassa, nojautuen kädessään olevaan
hopeakoukkuiseen keppiin.

Muut istuvat mikä missäkin, tuoleilla ja sohvilla, toiset kuvalehtiä

ja aikakauskirjoja selaillen, toiset kiinnittäen katseensa seinillä oleviin
tauluihin tai tähystellen ulos ikkunoista.

Ikäherra ei katsele tauluja eikä aikakauslehtiä eikä tähystele ulos

ikkunasta.

Hän silmäilee toisia odottajia, vuoroon kutakin, tiukasti ja

järkähtämättömästä.

Hän on ilmeisesti valitsemassa itselleen puhetoveriuhria.

 Vihdoin pysähtyy hänen katseensa toisella puolen huonetta
istuvaan naishenkilöön, joka silloin tällöin kuin tottumuksesta
koettelee korviaan.

Äkkiä kysyy ikäherra naishenkilöltä kovalla äänellä, niin että kaikki

säpsähtävät:

— Humisevatko teidän korvanne?

— Jaa, kuin?

— Humisevatko teidän korvanne? huutaa ikäherra.

— Humisevat.

Äänettömyys.

Aletaan taas katsella kuvalehtiä, tauluja ja ulos kadulle.

Sitten kysyy naishenkilö huoneen toiselta puolen:

— Humisevatkos teidänkin korvanne?

— Kuinka?

— Humisevatkos teidänkin korvanne? huutaa nainen.

— Humisevat! vastaa ikäherra pontevasti.

Äänettömyys.

Sitten ikäherra:

— Ovatko ne jo kauankin humisseet?

— Jaa, kuin?

— Ovatko ne jo kauankin humisseet?! huutaa herra.

— Jaa, kauanko… noin parikymmentä vuotta.

— Kuinka?

— Parikymmentä vuotta! huutaa naisihminen.

— Jassoo, pari kolme vuotta.

Äänettömyys.

Naisihminen:

— Ovatkos herran korvat kauan humisseet?

— Kuinka?

— Ovatkos herran korvat kauan humisseet?!

— Ovathan ne humisseet jo kauankin, hiisi vie!

— Vai jo viisi vuotta…

Äänettömyys.

Ikäherra:

— Ovatko teidän korvanne humisseet koko ajan?

— Jaa, kuin?

— Ovatko teidän korvanne koko ajan humisseet?

— Eivät sentään aina.

Äänettömyys.

Naishenkilö:

— Ovatkos herran korvat yhtämittaa humisseet?

— Häh?

— Humisevatkos herran korvat ihan alituiseen?

— Eivät ne aina humise.

Naishenkilö:

— Onkos se humina aina pahentunut?

— Kuinka?

— Onkos se humina ollut pahentumaan vai paranemaan päin?

— Huminako… on! Kuinkas se teidän huminanne?

— Jaa, kuin?

— Entäs teidän huminanne?

— Kyllä se humina on tahtonut aina vain pahentua…

— Jassoo.

Pitempi äänettömyys.

Sitten naishenkilö:
 — Mitäs herran korville on tehty?

— Kuinka?

— Mitäs se lääkäri on herran korville tehnyt?

Ikäherra, katkerasti:

— P—u hänet tiesi!

Naishenkilö vaikenee loukkautuneena. Muut potilaat katsahtavat

herraan hieman hämmästyneinä. Ikäherra tulee vähän noloksi ja
punastuu lievästi.

Alkaa sitten kuin anteeksipyydellen selittää:

— No, jos minä toden sanon, niin niitä on leikattu ja kaiveltu ja

niistä on otettu jos vaikka mitä.

Naishenkilö näyttää leppyvän:

— Ja yhä vain humisevat?

— Kuinka?

— Ja sittenkin vain humisevat?

— Tietysti.

— Mitäs siellä sitten on, kun niissä on niin paljon tekemistä?

— Missä?

— Herran korvissa.
 — Pi… kuka hänet tiesi! Aina ne vain humisevat. Eikö liene taas
koko pää mätää täynnä.

— Se on hyvin ikävää!

— Kuinka?

— Se on hyvin ikävää!

— Jassoo… vai niin.

Äänettömyys.

Ikäherra:

— Mitäs sille teidän huminallenne on tehty?

— Jaa, kuin?

— Mitäs…

Lääkäri (katsoo ovelta):

— Numero neljä!

Vakavan näköinen naishenkilö nousee ja lähtee

vastaanottohuoneeseen, joten keskustelu keskeytyy.

Vanha herra alkaa tähystellä toista puhetoveria.

KIRJE

Jussi Tuohuksen ja Kaaleppi Tornimäen välit ovat nyt toistaiseksi

vähän viileät. Jussi Tuohus ei käy polttamassa Kaaleppi Tornimäen
savukkeita, ja jos seurassa joku yrittäisi ruveta puhumaan hyvää
Kaaleppi Tornimäestä, niin saisi hän Jussi Tuohuksesta kiivaan
vastustajan.

Jussi Tuohus on näet sitä mieltä, että Kaaleppi Tornimäki on

käyttäytynyt häntä kohtaan erittäin sikamaisesti. Kun taas Kaaleppi
ei ole mielestään tehnyt Jussille mitään pahaa.

Kaalepin rouva oli sanonut Kaalepille, että mitä se tuo

epäsympaattinen Tuohus aina juoksee sinun luonasi häiritsemässä
työtäsi ja karistelemassa tupakantuhkaa matolle ja sotkemassa
kirjahyllyjä ja…

Kaaleppi oli keskeyttänyt ja sanonut, että eihän se vielä mitään. Se

on vielä pientä. Ja sekin, että se vippaa minulta vähän väliä rahoja,
muistamatta koskaan maksaa takaisin…

— Kun olisivat nekin rahat säästöpankissa! huokasi rouva

Tornimäki.
 — Ne rahat eivät koskaan joudu säästöpankkiin, ennusti Kaaleppi
Tornimäki.

— Mutta se ei ole ikävintä. Ikävintä on, että se aina myllää minun

papereissani, joiden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, ja lukee
kirjeitäni, jotka ovat sattuneet jäämään pöydälle, kun minun pitää
välillä hypätä puhelimeen eteiseen, ja sitten juoruaa tuttavilleen,
mitä on niistä lukenut. Vaikka niissä ei mitään valtiosalaisuuksia
olekaan, niin ilkeää se kuitenkin on. Mutta eihän sitä viitsi vanhaa
kasvinkumppaniansa suorastaan haukkumaankaan ruveta, kun ei
tapaa sitä itse teossa.

— Sinun pitäisi antaa hänelle joskus hieno viittaus, arveli rouva

Tornimäki.

— Hieno viittaus! toisti Kaaleppi Tornimäki halveksivasti. — Minun

pitäisi antaa hänelle hyvin paksu viittaus, sillä hienot viittaukset eivät
Jussiin pysty, mutta minä olen liian hyvänahkainen mies. Ilkeäähän
on mennä vanhalle tuttavalle sellaista sanomaan. Mutta jokin keino
tässä täytyy keksiä, huokasi Kaaleppi.

Seuraavana päivänä, kun Kaaleppi Tornimäki oli kiireellisimmässä

työtouhussaan, soi ovikello kovasti ja pitkään, ilmoittaen Jussi
Tuohuksen tulon.

Jussi Tuohus tuli paremmanpuoleisilta aamiaisilta hyvinvoipana ja

punakkana ja huolettomana, astui koputtamatta sisään Kaalepin
työhuoneeseen ja nakkasi hattunsa sohvapöydälle ja valitsi parhaan
sikarin laatikosta ja heittäytyi loikomaan sohvalle, nostaen jalkansa
tyynylle — Jussi Tuohus ei käytä kalosseja, niinkuin hänen
kengistään etenkin näin keväiseen aikaan hyvin näkyy — ja sanoi
kirjoituspöydän ääressä istuvalle Kaalepille, että »oleppas hyvä ja
nakkaa minulle tulitikut». Sytytettyhän sikarin alkoi hän sitten kertoa
kaupungin juoruja, jotka eivät Kaaleppia erikoisemmin huvittaneet,
ja muisti välillä, että »apropoo, sattuuko sinulla olemaan
satamarkkanen huomiseen?»

Kaaleppi Tornimäki sanoi, ettei hänellä nyt satu olemaan

lompakossaan kuin 50 mk, mutta jos Jussi pistäytyy huomenna, niin
saa hän sen satalappusen. Jussi Tuohus tyytyi siihen ja vastasi, että
hyvä on.

Jussi Tuohus oli huomannut, että Kaaleppi Tornimäki oli Jussin

sisäänastuessa sysännyt erään edessään olleen, avonaisessa
kuoressa olevan kirjeen kiireesti syrjään ja nostanut jonkin kirjan sen
päälle. Jussi Tuohus päätteli, että kirjeessä mahtoi olla jotakin
erikoista, ja kun eteisessä puhelin vähän ajan kuluttua kilisi ja
Kaaleppi meni vastaamaan, nousi Jussi sohvalta, astui
kirjoituspöydän ääreen, sai kirjeen käteensä ja lukaisi sen kiireesti.

Kaaleppi oli vielä puhelimessa, kun Jussi Tuohus posket leimuten

kulki päällystakki auki ja hattu takaraivolla eteisen läpi ulko-ovelle.

— Joko sinä nyt menet? kääntyi Kaaleppi Tornimäki kysymään.

— Jo! sanoi Jussi Tuohus omituisella, tukahtuneella äänellä. —

Hyvästi!

Ja Jussi meni, paiskaten oven tarpeettoman kovasti kiinni.

Kun Kaaleppi Tornimäki hetken kuluttua palasi puhelimesta

huoneeseensa, hymyili hän vähän aavemaista, puoleksi pelästynyttä,
puoleksi toivorikasta hymyä, ja kiiruhti pöytänsä ääreen.
 Kirje oli entisellä paikallaan kirjan alla, mutta se oli toisinpäin kuin
Kaaleppi oli sen asettanut, ja kuori oli vähän rypistynyt.

Kirje oli aivan asiallinen ja kuiva kirje jollekin kaukaisemmalle

sukulaiselle. Siinä puhuttiin jonkin paikan saantimahdollisuuksista.
Mutta sitten siinä oli seuraava kohta:

»Kun nyt vain muistaisin sulkea kuoren, ennenkuin eräs tuttavani

tulee. Hänellä on inhoittava tapa pistää nenänsä minun asioihini ja
lukea yksityiskirjeenikin, jos käsille sattuvat. Ja vippejään se ei
koskaan maksa».

— Mitähän Jussi mahtoi arvella? ajatteli Kaaleppi Tornimäki

pienellä kauhulla.

Jussia ei ole sen perästä näkynyt Tornimäen asunnossa.

Mutta me tiedämme, mikä häntä eniten harmittaa tässä asiassa.

Nimittäin se, ettei hän ollut tyytynyt siihen 50-markkaseen, joka

Kaaleppi Tornimäellä oli lompakossaan.
KESÄKSI MAALLE

— Kyllä maalaisten kelpaa, huokasi rouva Ymmyrkäinen usein viime

talvena. — Heillä on aina kesäasunto valmiina.

Mutta nyt on virkailija Filemon Ymmyrkäinen myöskin saanut

kesäasunnon.

Talviasunnosta hänellä sitävastoin ei vielä ole tietoakaan. Hänen

oli pakko muuttaa viime perjantaina, ja hänen huonekalunsa ovat
nyt eräässä makasiinissa. Missä hänen perheensä tällä hetkellä on,
siitä hänellä ei ole muuta tietoa kuin ettei se ainakaan ole samassa
makasiinissa kuin hänen muu irtaimistonsa. Hän nimittäin saattoi
perheensä perjantaina puolenpäivän aikaan asemalle, antoi sille
siunauksensa, huomautti, että äidillä ja lapsilla on yhtä suuret silmät
kuin isälläkin, joten heidän täytyy nyt omin neuvoin lähteä
selviytymään olemassaolon taistelusta niinkuin jäniksenpojan Juhani
Ahon lastussa, jätti sitten perheensä oman onnensa nojaan
jonottamaan pilettiluukun eteen ja juoksi takaisin virastoonsa.

Viime kesänä oli herrasväki Ymmyrkäisellä kesäasunto eräässä

hatarassa kalastajamökissä meren saaristossa. Paikka oli autio ja
kesä oli kylmä ja sateinen, ja tuuli oli aina yhtä kolea, puhalsipa se
mistä päin tahansa. Käsittämätöntä oli Filemon Ymmyrkäisen
mielestä, miksi eivät mökin tuhannet luteet kuolleet kylmyyteen, kun
koko Ymmyrkäisen perhe, vaikka se oli mahdollisimman lämpöisesti
vaatetettu ja söi päivällistä päällystakit yllä, kalistellen lämpimikseen
hampaitaan, sittenkin oli nääntyä viluun. Mutta alastomat luteet
olivat erinomaisen virkkuja ja toimintatarmoisia. Kaiketikin vaikuttivat
niihin virkistävästi ne myrkyt, joilla Ymmyrkäinen koetti ne murhata.
Ne olivat vain kuivia nahkoja, Filemon Ymmyrkäisen perheen
muuttaessa kesäkuussa kalastajamökkiin, mutta vieraiden lähtiessä
takaisin kaupunkiin elokuun lopulla olivat ne pulleita ja kiiltäviä kuin
Faaraon lihavat lehmät. Filemon Ymmyrkäisestä tuntuivat ne nyt
suorastaan sukulaisilta, koska hän tiesi, että niiden suonissa virtasi
sama veri kuin hänen ja hänen perheensä suonissa.

Noustessaan laivaan ja saaren kalastajamökkeineen — Filemon

Ymmyrkäinen nimitti sitä Pirunsaareksi, Dreyfusin kärsimyssaaren
mukaan — kadotessa lähimmän niemen taa, kohotti Filemon
Ymmyrkäinen kätensä ja vannoi kapteenin ja nokinenäisen
laivapojan todistajina ollessa selkänahkaa karmivan valan ei koskaan
enää kesälaitumelle merensaareen tullakseen.

Maaliskuussa ryhtyi Filemon Ymmyrkäinen puuhaamaan itselleen

uutta kesäasuntoa. Oikeastaan ei siitä kuitenkaan ollut hänelle
itselleen niin paljon puuhaa kuin kaikille muille. Hän kirjoitti kaiken
kaikkiaan vain yhden kirjeen, ja hänen tyttärensä sai sitten kopioida
sitä tarpeen mukaan kaikki iltapäivät ja sunnuntai-aamupäivät.
Tämän kirjeen ansiota kai olikin, että nuori neiti Tuulikki
Ymmyrkäinen, joka tähän saakka on ollut luokkansa etevimpiä, nyt
sai ehdot kahdessa aineessa.
 Kirjeessä pyysi Filemon Ymmyrkäinen kirjeen saajaa joko
sukulaisuuden, tuttavuuden, kristillisen rakkauden tai yhteisen
jakamattoman isänmaamme Suomen kansalaisuuden nimessä
ryhtymään pikaisesti sellaisiin toimenpiteisiin paikkakunnallaan, että
Filemon Ymmyrkäinen saisi kesäasunnon itselleen ja perheelleen.
Hra Ymmyrkäinen huomautti nimenomaan, ettei hänellä enempää
kuin hänen perheelläänkään ollut minkäänlaisia vaatimuksia, koska
sekä hän että hänen vaimonsa ovat Pohjoismaiden
vaatimattomimmat ihmiset.

Filemon Ymmyrkäinen ilmoitti ainoastaan tahtovansa, että

kesäasunto on luonnonihanalla paikalla. Että paikka on terveellinen
ja että läheisyydessä kasvaa humiseva männistö. Että asunto on
siistissä maalaistalossa. Että siinä talossa on hauskat, ilmavat ja
valoisat huoneet. Että isäntäväki on ystävällistä, hupaista ja
kohteliasta. Että talo on Päijänteen tai Saimaan tai jonkin muun
komean ja arvokkaan sisäjärven rannalla. Että laivalaituri on 200
metrin päässä. Että posti saadaan joka päivä. Että järvessä on paljon
kaloja. Että kesävieraiden käytettävissä joka hetki on kevyt, vakava,
vuotamaton ja hyvässä maalissa oleva vene. Että talosta saa kaikki
taloustarpeet. Että kesävieraille lämmitetään sauna eri iltoina kuin
talonväelle. Että talon takana on vuori, joka suojelee pohjoistuulelta.
Että vaihtelevaa ja hyvänmakuista ruokaa on runsaasti. Ettei
lehmissä ole nystyrätautia. Että talosta saa miehen soutamaan,
milloin halutaan, ja hevoskyydin, milloin tarvitaan. Että hinta on
mahdollisimman huokea, ja että eräät muut seikat, joita vielä oli
lueteltu kaksi postiarkin sivua, tarkoin otetaan huomioon.

Filemon Ymmyrkäisen kirjeet tulivat maanvaivaksi kautta maan.

Sen näkee siitäkin, että hän osti markan postimerkkejä arkeittani ja
että häneltä meni postimerkkeihin kolmattasataa markkaa. Mutta
kesäasuntoa hän ei saanut, vaikka hänellä ei ollutkaan mitään
vaatimuksia. Useat niistä, joille Ymmyrkäinen kirjeensä lähetti, olivat
ymmärryksensä ja älynsä puolesta sillä tasolla, että todellakin
ryhtyivät kuulustelemaan hänelle asuntoa, vaikka turhaan. Mutta
jotkut kuittasivat asian hävyttömällä postikortilla, jollainen teki aina
ikävän vaikutuksen Filemon Ymmyrkäiseen.

Eilen meni Filemon Ymmyrkäinen ostoksille erääseen

automobiililiikkeeseen. Hän ei kuitenkaan ostanut autoa, vaan kaksi
sellaista pakkilaatikkoa, joissa autot tulevat ulkomailta. Onko lukija
sattunut näkemään sellaista? Ne ovat kuin pieniä taloja, sellaiset
laatikot, ja kaksi sellaista, asettipa ne sitten päällekkäin tai
vierekkäin, riittää kyllä kesähuvilaksi Filemon Ymmyrkäisen perheelle.
Hän lähettää laatikot huomenna Savoon ja hälyttää sitten perheensä
kokoon.

Todennäköisesti ei tämä asunto vastaa kaikkia hra Ymmyrkäisen

kirjeessä ilmituotuja vaatimuksia, mutta ainakin on se oma.

Filemon Ymmyrkäinen puhuukin nyt vain kesähuvilastaan:

— Siinä ei tosin ole monta huonetta, mutta ne ovat aika välkeitä ja

ilmavia…

Mutta kun tuttavat kysyvät, että ehkä sen voi järjestää myöskin
talvihuvilaksi, kun ei Ymmyrkäisillä ole muutakaan asuntoa ensi
talveksi tiedossa, alkaa Filemon Ymmyrkäinen puhua muista asioista.
VIATON PILA

Huumorin taju on henkevyyden puntari.

Tuttavamme Jeremi Vauhkolan vakavan naaman sisäpuolella asuu

melkoinen määrä reipasta huumoria.

Etenkin nauttii hän ihmisten, tuttavien taikka tuntemattomien,

sama se, ällistyttämisestä odottamattomilla päähänpistoilla.

Joku aika takaperin nousi Jeremi Vauhkola raitiovaunuun

Hakaniementorin kohdalla.

Vaunussa oli ennen häntä kolme muijaa ja yksi vanhahko mies,

jotka kaikki istuivat sisällä.

Jeremi Vauhkola jäi seisomaan takasillalle ja ryhtyi muistelemaan

anoppimuoriaan, joka on ollut vainajana yksitoista ajastaikaa.

Lyhyenläntä naiskonduktööri nousi varpaisilleen, yltääkseen

merkinantonuoraan, nykäisi lähtömerkin ja ojensi kätensä
nähdessään, että Vauhkolalla oli piletti kädessään.

— Päivää, mitä kuuluu? sanoi Vauhkola, puristaen lämpimästi

naiskonduktöörin kättä.
 Naiskonduktööri kuin lamautui hetkiseksi.

Sitten hän tointui, punastui hirveästi ja sanoi tylyllä äänellä:

— Olkaa hyvä ja maksakaa!

Vauhkola ojensi pilettinsä. Konduktööri leimasi sen.

Vauhkola hymyili tyytyväisenä, mutta konduktööri ei kunnioittanut

häntä enää yhdelläkään silmäyksellä.

Elannon myymälän luona ja Liisankadun kulmassa tuli runsaasti

uutta väkeä vaunuun.

Vauhkola hymyili vielä itsekseen, muistellessaan konduktöörin

ällistystä.

Äkkiä meni häneen kunnianhimon paholainen. Hän päätti jatkaa

leikinlaskuaan tavalla, jota sopisi ilolla muistella suljetussa
toveripiirissä.

Hän kurkisti ovelta vaunuun, joka nyt oli jokseenkin täysi, ja

nähtyään, ettei siellä ollut ketään, joka hänet tunsi, astui hän sisään,
kohotti hattuaan ja huusi iloisesti:

— Hyvää päivää, hyvää päivää! Tämäpä hauskaa! Pelkkää tuttua

väkeä! Niinkuin perheiltamassa! Omituinen sattuma! »Komisch!»
sanoo saksalainen…

Ja kääntyen lähinnä oikealla istuvan puoleen ojensi hän kätensä ja

sanoi:

— Päivää!
 Se lähinnä oikealla istuva henkilö oli vanhahko mies. Vanhahko
mies ojensi epäröiden kätensä ja tervehti.

Hänen vieressään istui koulutyttö. Jeremi Vauhkola taputti häntä

sedällisesti olkapäälle ja sanoi:

— Oletpa sinä kasvanut!

Tyttö nousi ja niiasi kainosti.

Seuraava oli tumman ja tuikean näköinen herra, jolla oli

kultasankaiset silmälasit.

Kun Jeremi Vauhkoja hänen kohdallaan ojensi kätensä, loi herra

häneen vihaisen katseen ja sanoi:

— Kuka te olette?

— Ha ha ha! nauroi Jeremi Vauhkola hyväntuulisesti.

— Sinulla on aina kepposesi!

Välittämättä tumman ja tuikean näköisestä herrasta, joka koetti

surmata hänet kultasankaisten silmälasien lävitse leimuavilla
murhaavilla katseillaan, sen enempää, jatkoi Jeremi Vauhkola
tervehtimistään yleisen hämmästyksen vallitessa. Matkustajat
vilkuilivat hämillään toisiinsa, mutta ojensivat kuitenkin
tahdottomasti kätensä. Eräs palvelustyttö alkoi tervehtiessään
nauraa hihittää, jolloin koko vaunu purskahti suureen, vapauttavaan
nauruun. Kaikkein kovimmin nauroi Jeremi Vauhkola, joka sanoi:

— Te olette hauskaa väkeä, ha ha ha!

 Ainoastaan se tumman ja tuikean näköinen herra ei nauranut. Hän
oli päinvastoin edelleenkin vihaisen näköinen.

Vaaleatukkainen pankkineiti ei ollut huomaavinaan Jeremiä, kun

hänen vuoronsa tuli. Mutta Jeremi tarttui hänenkin käteensä,
välittämättä siinä olevasta käsilaukusta, puristi kättä ja käsilaukkua
ja kysyi, kuinka mamma voi.

Seuraava, viimeinen, oli roteva, peloittavan näköinen rouva. Mutta

Jeremi Vauhkola oli kuin huumauksen vallassa. Hän ei pelännyt
rouvaakaan.

— Hyvää päivää! huudahti hän iloisesti rouvallepa ojensi

sydämellisesti kätensä.

— Minä en tunne teitä! sanoi rouva jylisevällä äänellä.

— Anteeksi! vastasi Vauhkola. — Ehkä olenkin erehtynyt teidän

suhteenne. Mutta sehän on helposti korjattu. Saanko esittää itseni?
Johansson, Kristian Johansson!

— Uskomatonta! Ennenkuulumatonta! ähkyi rouva raivoissaan.

— Ei suinkaan! vastasi Vauhkola vilkkaasti. — Johansson on hyvin

yleinen nimi. Arkkipiispakin on Johans…

Jeremi Vauhkola parka!

Hän ei ollut aavistanut, kuinka lähellä hänen lankeemuksensa

hetki oli.
Hän ei ollut aavistanut, että rangaistus vaani hänen kintereillään.
 Hän ei nimittäin ollut huomannut, että me olimme ilmestyneet
vaunun takasillalle.

Meillä on ollut vähän vanhaa kalavelkaa Jeremi Vauhkolalle. Hän

nolasi kerran meidät suurehkossa seurassa.

Pistimme sen hyväntahtoisesti hampaankoloomme ja lupasimme

kaivaa sen sieltä esille sopivassa tilaisuudessa. Se oli nyt tullut.

Olimme nähneet hänen metkunsa ja käsittäneet kaiken. Pistimme

päämme sisään vaunun ovesta ja huudahdimme niin kovaan, että
kaikki sen kuulivat:

— Kas, Jeremi Vauhkola, terve mieheen! Minä kuulin, että sinä jäät
edelleenkin vanhaan asuntoosi Tunturilaaksonkatu 37 B, kolmas
kerros…?

Jeremi Vauhkola kalpeni kuin olisi nähnyt aaveen. Sitten syöksyi

hän ulos ja hyppäsi alas täyttä vauhtia kulkevasta raitiovaunusta ja
löi takaraivonsa katukivitykseen. Poliisi vei hänet tajuttomassa tilassa
kirurgiseen sairaalaan, mistä hänet päästettiin parin viikon kuluttua.

Jeremi Vauhkola ei enää koskaan aja raitiovaunulla.

EREHDYS

Kauppa-apulainen Frans Ferd. Vempele on kohtelias ja nopsa pieniin

palveluksiin, ainakin virkansa ulkopuolella. Niinkuin siivon ja
säädyllisen nuoren miehen tuleekin olla.

Miten kävisi, jos hän palveluksessaan tiskin takana heittäytyisi yhtä

nopsaksi ja nokkelaksi ja palvelevaiseksi, sitä emme osaa
varmuudella sanoa. Luultavasti kuitenkin saisi hän pumpsit virastaan.
Isäntä ajattelisi, että nyt on pahahenki merrassa ja aikoo panna
toimeen suuren rötöskän, minkä jälkeen isäntä tarttuisi häntä
korvasta kiinni niinkuin jotakin muuta astiaa, taluttaisi hänet ovelle,
ilmoittaisi, että hän on saanut eron virastaan ilman eläkettä, ja
potkaisisi hänet tämän yhtä lyhyen kuin asiallisenkin
jäähyväispuheen jälkeen ulos ovesta.

Mutta älkäämme pelätkö nuorukaisen Frans Ferd. Vempeleen

tulevaisuuden puolesta. Nuori herra Vempele ei ole mikään jästipää
eikä hypi aitauksien ylitse. Tiskin takana on hän hillitty ja
määräperäinen kuin buddhalainen rovasti.

Mutta muuten on hän, niinkuin sanottu, aina altis palvelukseen.

 Jos sinä tunkeudut hänen editsensä raitiovaunuun ja pukkaat
kyynärpäälläsi mustelman hänen kupeeseensa, niin kohottaa hän
nopeasti hattuaan ja sanoo: anteeksi!

Jos nuori neito pudottaa kadulla paketin kädestään, niin

syöksähtää hän ottamaan sen ylös, kohottaa nopeasti hattuaan ja
sanoo: olkaa hyvä!

Jos vanha neito pudottaisi — mitä ei kuitenkaan koskaan tapahdu

—kadulla paketin, niin nostaisi ystävämme Frans Ferd. Vempele
senkin ylös, mutta emme ole aivan varma siitä, kohottaisiko hän
silloinkin hattuaan ja sanoisi: olkaa hyvä.

Frans Ferd. Vempele ei koskaan polje kenenkään varpaille, hän

yhtyy aina edelliseen puhujaan, niinkuin vaatimattoman ja
toistaiseksi vaatimattomassa asemassa olevan nuoren miehen tulee
ja sopii, ja kun kauppias kertoo hänelle 97:nnen kerran hauskan
juttunsa, nauraa Frans Ferd. Vempele aivan yhtä sydämensä
pohjasta kuin ensi kerrallakin, ja kuivaa sitten naurunkyyneleitä
silmistään.

Sanalla sanoen, me voimme toivoa Frans Ferd. Vempeleestä vielä

kerran jotakin.

Joskus voi sentään tulla vahinko viisaallekin.

Viime kuun loppupuolella oli kauppias kutsunut nuorimman

apulaisensa Frans Ferd. Vempeleen kotiinsa iltateelle. Noin vain
ilman muuta. Ei ollut nimipäivä eikä syntymäpäivä, eikä toisia
liikkeen palveluksessa olevia oltu kutsuttu. Se vain miten lienee
pälkähtänyt isännän päähän.
 Tällaista kunniaa ei Frans Ferd. Vempeleelle ollut koskaan ennen
tapahtunut, ja hän koetti osoittautua sen arvoiseksi. Hän tuskin
uskalsi katsahtaa kauppiaan pulleaposkisiin tyttäriin, ettei vain
kauppias rouvineen alkaisi epäillä sellaisen raivohurjan ja
mielettömän aikeen siinneen ja syntyneen hänen sielussaan, että
hän muka yrittäisi ruveta hakkailemaan kauppiaan tyttäriä. Hän
ryömi sohvan alle rouvan lankakerän perässä, saaden kuhmun
takaraivoonsa, ja kun kauppias 98:nnen kerran kertoi hauskan
juttunsa, oli hänen nuorin apulaisensa sanan kirjaimellisessa
merkityksessä tukehtua nauruun.

Sen jälkeen näki Frans Ferd. Vempele koiperhosen lentävän, ja

hyökkäsi ylös tuoliltaan sekä läiskähytti kätensä yhteen.

Kun hän sitten katsoi kämmeniinsä, ei niissä näkynyt kuolleen

koiperhosen jauhemaisia jäännöksiä. Ja kun hän sitten katsahti
rouvan kasvoihin, näki hän niillä tyytymättömän ilmeen.

Raskas paino laskeutui Frans Ferd. Vempeleen sydämelle. Hän

ajatteli, että rouva on tyytymätön hänen kömpelyyteensä, kun ei hän
saanut tapetuksi sitä koi perhosta.

Tämä ikävä asia oli saatava korjatuksi mitä pikimmin, ja kun

koiperhonen — joko sama tai joku toinen, Frans Ferd. Vempele ei
ollut siitä selvillä — taas ilmestyi näköpiiriin, hyökkäsi hän
metsästämään sitä sellaisella innolla ja menestyksellä, että
koiperhosen nuori elämä viidentoista tai kahdenkymmenen sekunnin
kuluttua sai väkivaltaisen lopun.

Mutta kun hän sitten riemuiten huudahti, että »puuttuipas!» ja

näytti vasemmassa kämmenessään olevat hyönteisen surkuteltavat
jäännökset, tyrmistyi hän säikähdyksestä.
 Rouva oli vielä tyytymättömämmän, miltei vihaisen näköinen.

Ja kerrassaan maan tasalle masensi hänet kauppiaan hieman

terävä huomautus:

— Vempele ei vaivaudu tappamaan koiperhosia tästä

huoneistosta… me muutamme kesäkuun 1 päivänä.

— Meidät on sanottu irti! lisäsi rouva koleasti.

Frans Ferd. Vempele poistui kymmenen minuutin kuluttua

alakuloisessa mielentilassa. Miksi pitikään hänen sekautua tähän
ikävään asiaan?

Nyttemmin, milloin Frans Ferd. Vempele vieraisilla ollessaan keksii

koiperhosen, ei hän ole sitä huomaavinaan, ennenkuin on kysynyt:

— Aikooko herrasväki muuttaa, vai jääkö herrasväki vielä tähän

huoneistoon?
PAPPA RAUKKA!

Mamma ja lapset ovat maalla.

Mutta papan täytyy olla Helsingissä ansaitsemassa perheelleen

jokapäiväistä leipää.

— Pappa raukka! huokaa mamma silloin tällöin.

Ja ajattelemattomat lapsetkin ajattelevat joskus: pappa raukka!

Niinpä niin. Pappa raukka. Joka ei saa nauttia maaelämän suloja

matalassa, rappeutuneessa ja harakanpesän kaltaisessa
kalastajamajassa ulkona saaristossa, missä maito ja munat ja voi ja
muut on soudettava kahden kilometrin päässä olevasta
naapurisaaresta, silloin kun myrskyltä voi soutaa, ja muut
ruokatavarat tuotettava Helsingin torilta tai halleista. Aina sataa ja
aina tuulee ja aina on kylmä, niin että hampaat suussa kalisevat,
semminkin kun polttopuut ovat niin vähissä, ettei niitä voi käyttää
muualla kuin keittiössä.

Ja niin edespäin. Miksi jatkaa? Kaikki saaristossa kesäänsä

viettäneet tietävät nämä asiat. Ja niiden, jotka eivät ole siinä
asemassa olleet, on parasta jäädä tietämättömyyteen. Ne, jotka
tietävät, sanovat ehkä: mamma raukka! Mutta me emme sano. Me
säälimme pappaa. Mammahan on kesälaitumella, kesälomalla,
luonnon helmassa, nauttimassa Pohjolan kauniista, vaikka ah, niin
nopeasti katoavasta kesästä. Mutta pappa, pappaparka, jonka täytyy
olla melkein koko kesä kuumassa ja kuivassa ja pölyisessä ja
ikävässä Helsingissä, turmella terveytensä päivien raadannalla ja
hermonsa suurkaupungin kuluttavassa hälinässä, kaivaten
perhettään, kotiaan, joka huolettomana ja riehakkana pyllyilee
vehmailla kesälaitumilla…

Kun mamma illalla on saanut lapset hengissä, vaikkakin

läpimärkinä, nuhaisina ja viluisina kotiin jyrkiltä, livettäviltä ja
hengenvaarallisilta rantakallioilta, saanut heidät siivotuksi, ja kun hän
vihdoin on itsekin lopen nääntyneenä päässyt vuoteeseensa,
ajattelee hän osapuilleen seuraavaan tapaan:

— Jumalan kiitos, että tämäkin päivä taas on lopussa! Mutta

mehän saamme joka tapauksessa olla maalla, saaristossa… pappa
raukan täytyy aina vain olla kaupungissa…

Vilkaiskaamme nyt ohimennen, kuinka pappa raukka kaupungissa

jaksaa.

Aamulla herää pappa raukka verraten myöhään, jonkin verran

raukeana kenties, mutta muuten ilmeisesti tyytyväisenä elämäänsä.
Hän pukeutuu kiireesti, pistäytyy parturissa ja menee konttoriinsa,
vilkaisee sanomalehtiä ja lähtee aamiaiselle puolen tunnin kuluttua.
Syötyään tunnin verran aamiaista soittaa pappa raukka konttoriinsa
ja kysyy, onko siellä mitään erikoista. Konttorista vastataan, niinkuin
eilenkin ja kaikkina edellisinä, päivinä, ettei ole mitään erikoista, ja
pappa ilmoittaa puhelimessa olevalle neidille, että hän tulee hetken
kuluttua konttoriin, jos joku kysyy. Hänellä on vähän asioita
kaupungilla.

Pappa raukka on tavannut pari muuta pappa raukkaa, joiden

seurassa päiväkahviaika juoksee niin liukkaasti, että pappa raukka
kelloon katsoessaan säpsähtää ja huomauttaa toisille papoille, ettei
hän voi ymmärtää, miten se aika niin pääsi livahtamaan. Täytyyhän
tästä mennä konttoriinkin asioita hoitamaan, tulkaa te mukaan!
Toiset papat tekevät tämän uhrauksen, ja istuvat sitten tunnin verran
pappa raukan konttorissa polttelemassa sikaria ja neuvottelemassa
tärkeistä kysymyksistä, joista tärkein on se, missä päivällinen
syötäisiin.

Kun siitä vihdoin on päästy yksimielisyyteen, onkin konttoriaika jo

lopussa, ja pappa raukka päästää pienen huokauksen ja lähtee
ystäviensä seurassa päivälliselle.

Päivällinen kestää kello 7:n korville. Mutta silloin tulee uusi murhe:
mihin mentäisiin illalla?

Päätetään, että mennään operettiin, ja vasta operetissa

ratkaistaan, missä illallinen on syötävä.

Samaan aikaan kun mamma illalla levolle päästyään ajattelee,

kuinka yksinäinen ja iloton tämäkin ilta mahtaa, papalle olla
autiossa, kesäkunnossa olevassa ja naftaliinille haisevassa
huoneistossa, paukuttaa pappa juuri innokkaasti käsiään operetin
kolmannelle näytökselle.

Auringon noustessa Helsingin horisontissa nähdään papan

seurueineen ajavan autolla kotia kohti, iso sikari hampaissa. Pappa
näyttää vähän väsyneeltä, eikä ihme.
Pappa raukka!
ANJOVISPURKKI

Vekaraiset ja Kyyhkyset asuvat kesällä maalla.

He asuvat aivan lähekkäin ja ovat mitä parhaita ystäviä. Herra

Vekarainen kynii herra Kyyhkystä korttipelissä kolmesti viikossa, ja
rouva Kyyhkynen huomauttaa miehelleen neljästi viikossa, ettei
rouva Vekaraisella ole mitään omintakeista pukeutumisaistia, vaan
matkii tämä aina häntä, rouva Kyyhkystä.

Sitäpaitsi ovat perheet eri puoluetta ja vaihtavat aina lehdet

keskenään.

Eräänä lauantaina, kun Kyyhkyset olivat kahvilla Vekaraisten

verannalla, sanoi hra Kyyhkynen:

— Meidän olisi ruvettava retkeilemään tässä kauniissa

ympäristössä. Meidän olisi kalastettava, ja sitten syötävä rantakalaa
Kaikusaaren rannassa. Ei mikään ole niin hyvää kuin kalakeitto, joka
on keitetty juuri järvestä nostetuista kaloista.

— Juu, sanoi hra Vekarainen. — Jos siihen mättää runsaasti voita.

— Niin, sanoi rouva Vekarainen. — Se on onnellinen ajatus.

 Ja rouva Kyyhkynen kierautti kauniita pumpulasilmiään ja huokasi:

— Se olisi iiiiiiihanaa…!

Sunnuntaina aamupäivällä tuli retkestä tosi. Rouva Vekarainen

hommasi padan ja ruokatarpeita, rouva Kyyhkynen toi kahvipannun
ja mitä siihen kuuluu. Herrat pitivät huolta kalastustarpeista.

Vekaraisilla on moottorivene. Perämoottori. Se kulkee

enimmäkseen vain takaperin — uuden kuun aikana kulkee se kyllä
joskus etuperinkin — mutta se ei haittaa, kun ei ole näkijöitä.

Sitten astuttiin Vekaraisen haahteen ja ajettiin perä edellä

Kaikusaareen.

Rouvat rupesivat laittamaan leiriä kuntoon, sittenkun herrat olivat

koonneet metsästä risuja ja tehneet kahvitulen, jota he nimittivät
nuotioksi.

Vekarainen ja Kyyhkynen lähtivät onkimaan ja uistinta vetämään.

He palasivat kahden tunnin kuluttua takaisin ilman kaloja ja ilman

uistinta. Se oli jäänyt järven pohjaan.

— Kala ei syönyt, ilmoitti Vekarainen.

— Emmekä me syö kalaa, lisäsi Kyyhkynen, jolla on taipumusta

sanansutkauksiin myöskin vastoinkäymisten aikana.

— Mutta minä tahdon ruokaa! sanoi Vekarainen. — Minun on

nälkä.

— Ruokaa kyllä on, huomautti rouva Vekarainen, joka oli kattanut

päivällisen kalliolle levitetylle valkoiselle liinalle. — Mutta
liemiruokana on nyt vain kahvi.

Ja ojentaen miehelleen anjovispurkin sanoi hän:

— Oletko kiltti ja aukaiset tämän.

— Missä on anjovispurkkiveitsi? kysyi hra Vekarainen.

— Ikävä kyllä unohtui se kotiin.

— Tietenkin! huomautti Vekarainen. — Minä en olisi koskaan

unohtanut sitä.

— Sinähän et unohdakaan mitään — paitsi joskus itsesi yöksi

kaupunkiin, niinkuin viime viikolla, myönsi rouva Vekarainen.

Herra Vekarainen ei katsonut arvonsa mukaiseksi vastata. Hän otti

puukon tupostaan ja alkoi sen kärjellä sorkkia anjovispurkkia.

— Siirry kauemmaksi, ettet roiskauta meidän päällemme

suolavettä, neuvoi rouva Vekarainen. — Ja varo pukuasi!

Vekarainen siirtyi lähellä olevan pensaan taakse, mistä rupesi

kuulumaan ähkimistä ja epäselvää mutinaa.

— Etkö ala jo joutua? kysyi rouva Vekarainen parin minuutin

kuluttua.

— Alkakaa te vain syödä, minä tulen sitten kun olen saanut tämän
auki, kuului hra Vekaraisen hieman hermostunut ääni pensaan takaa.

Toiset ryhtyivät aterioimaan.