Get the full ebook with Bonus Features for a Better Reading Experience on ebookmeta.

com

Management of Motor Speech Disorders in Children

and Adults 3rd Edition Kathryn M Yorkston David R
Beukelman Edythe Ha Strand Mark Hakel

https://ebookmeta.com/product/management-of-motor-speech-
disorders-in-children-and-adults-3rd-edition-kathryn-m-
yorkston-david-r-beukelman-edythe-ha-strand-mark-hakel/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Interventions for Speech Sound Disorders in Children 2nd

Edition A. Lynn Williams

https://ebookmeta.com/product/interventions-for-speech-sound-
disorders-in-children-2nd-edition-a-lynn-williams/

ebookmeta.com

Rickshaw Beijing City People and Politics in the 1920s

David Strand

https://ebookmeta.com/product/rickshaw-beijing-city-people-and-
politics-in-the-1920s-david-strand/

ebookmeta.com

The growing spine : management of spinal disorders in

young children Third Edition Ron El-Hawary (Editor)

https://ebookmeta.com/product/the-growing-spine-management-of-spinal-
disorders-in-young-children-third-edition-ron-el-hawary-editor/

ebookmeta.com

Textbook of Microbiology and Immunology 4th ed 4th Edition

Subhash Chandra Parija

https://ebookmeta.com/product/textbook-of-microbiology-and-
immunology-4th-ed-4th-edition-subhash-chandra-parija/

ebookmeta.com
The Political Dilemmas of Military Regimes 1st Edition
Christopher Clapham

https://ebookmeta.com/product/the-political-dilemmas-of-military-
regimes-1st-edition-christopher-clapham/

ebookmeta.com

Development of Geopolymer from Pond Ash-Thermal Power

Plant Waste: Novel Constructional Materials for Civil
Engineers 1st Edition Muktikanta Panigrahi
https://ebookmeta.com/product/development-of-geopolymer-from-pond-ash-
thermal-power-plant-waste-novel-constructional-materials-for-civil-
engineers-1st-edition-muktikanta-panigrahi/
ebookmeta.com

Safety and Reliability Modeling and Its Applications

(Advances in Reliability Science) 1st Edition Mangey Ram

https://ebookmeta.com/product/safety-and-reliability-modeling-and-its-
applications-advances-in-reliability-science-1st-edition-mangey-ram/

ebookmeta.com

Sustainable Sal Your Go To Guide For Greener Living Tips

and Advice For A More Sustainable and Eco Conscious
Lifestyle 2nd Edition Sally Brown
https://ebookmeta.com/product/sustainable-sal-your-go-to-guide-for-
greener-living-tips-and-advice-for-a-more-sustainable-and-eco-
conscious-lifestyle-2nd-edition-sally-brown/
ebookmeta.com

Job Interviewing For Dummies Pamela Skillings

https://ebookmeta.com/product/job-interviewing-for-dummies-pamela-
skillings/

ebookmeta.com
5 Steps to a 5: AP Calculus AB 2023 Elite Student Edition
William Ma

https://ebookmeta.com/product/5-steps-to-a-5-ap-calculus-
ab-2023-elite-student-edition-william-ma/

ebookmeta.com
 Management of

Motor Speech
Disorders
in Children and Adults

Kathryn M. Yorkston

David R. Beukelman

Edythe A. Strand

- - jMw
Mark Hakel
 NLM duplicate

Management of Motor Speech Disorders

in Children and Adults

v- ^ (P a
<!*

7 ^
. "v
»*'- *

vc" • -iPL' iS
r" y 3RESS
L
i:2- ~R R3SALB
Management of Motor Speech
Disorders in Children
and Adults

Third Edition

national institutes of Kathryn M. Yorkston

NIH LIBRARY health
David R. Beukelman
AUG 0 7 2010 EdytheA. Strand

8ETHESOA MnCeWT£R DR
Mark Hakel
tRDA, MD 20892-ii50

8700 Shoal Creek Boulevard

Austin, Texas 78757-6897
800/897-3202 Fax 800/397-7633
www.proedinc.com
 pro-ed
I An International Publisher

© 1988,1999, 2010 by PRO-ED, Inc.

8700 Shoal Creek Boulevard
Austin, Texas 78757-6897
800/897-3202 Fax 800/397-7633
www.proedinc.com

All rights reserved. No part of the material protected by this

copyright notice may be reproduced or used in any form or by
any means, electronic or mechanical, including photocopying,
recording, or by any information storage and retrieval system,
without prior written permission of the copyright owner.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Management of motor speech disorders in children and adults / Kathryn M. Yorkston

[et al.].—3rd ed.
p. ; cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN-13: 978-1-4164-0434-7
1. Speech Disorders. I. Yorkston, Kathryn M., 1948-
[DNLM: 1. Dysarthria. 2. Speech Disorders—diagnosis. 3. Speech Therapy.
WL 340.2 M2665 2010]
RC423.M275 2010
616.85'5—dc22
2009005014

Art Director: Jason Crosier

Designer: Vicki DePountis
This book is designed in Minion and Charlotte.

Printed in the United States of America

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 18 17 16 15 14 13 12 11 10 09
 To the speech-language pathologists of the University of Washington Medical Center,
Harborview Medical Center, the Madonna Rehabilitation Hospital, and the Munroe-
Meyer Institute for Genetics and Rehabilitation, whose commitment to clinical service has
created wonderful settings in which to learn about motor speech disorders.

To our families, who have understood and supported our personal commitments to
persons with severe communication disorders.
 Contents

List of Video Segments ix

Preface xi

CHAPTER 1

Perspectives on Motor Speech Disorders:

A Clinical Point of View 1

CHAPTER 2

Clinical Examination of Motor Speech Disorders 25

*

CHAPTER 3

Differential Diagnosis 81
a

CHAPTER 4

Treatment Planning in Motor Speech Disorders 113

CHAPTER 5

Management of Respiration Impairment 141

CHAPTER 6

Management of Laryngeal Impairment 175

CHAPTER 7

Management of Velopharyngeal Impairment 203

CHAPTER 8

Management of Speech Rate 237

CHAPTER 9
Articulation and Prosody: Segmental
and Suprasegmental Aspects of Dysarthric Speech 267
viii © Contents

CHAPTER 10

Interventions for Participation Restrictions:

Enhancing Social Function in Motor Speech Disorders 307

CHAPTER 11

Childhood Dysarthria: Cerebral Palsy 359

Katherine C. Hustad

CHAPTER 12

Treatment of Childhood and Acquired Apraxia of Speech 385

CHAPTER 13

Conditions Associated with Motor Speech Disorders 435

Appendix A: Descriptions of Video Segments and Case Histories

of Individuals Shown on DVD 517

About the Authors 533

Author Index 535

Subject Index 549

 Video Segments

Dysarthria (Adult)

D.la Word intelligibility test

D.lb Sentence intelligibility test

D.lc Repetition of sentences, no supplementation

D.ld Alphabet supplementation

D.le Topic supplementation

D.2 Physical and motor speech examination

D.3a Clinical examination

D.3b Endoscopic assessment of phonation

D.3c, Endoscopic evaluation of velopharyngeal function

D.4a Clinical examination

D.4b Endoscopic evaluation of velopharyngeal function

D.5a Speech evaluation

D.5b Speech with nasal obturation

D.6 Aerodynamic and endoscopic assessment of velopharyngeal function

Dysarthria (Childhood)

DC.l Word and sentence repetition

DC.2 Word and sentence repetition

Apraxia of Speech (Adult)

AOS.la Conversation

AOS. lb Sentence repetition

IX
X 0 Video Segments

Childhood Apraxia of Speech

CAS.la Conversation

CAS. lb Physical examination of oral mechanism

CAS.2 Treatment session

CAS.3 Treatment session

Demonstrations

DEMO 1 Blow-bottle training

DEMO 2 Endoscopic assessment of phonation

DEMO 3 Endoscopic assessment of velopharyngeal function

DEMO 4 Interview with prosthodontist

DEMO 5 Interview with speech-language pathologist about nasal obturation

 Preface

Management of Motor Speech Disorders in Children and Adults was written for gradu¬
ate students and practicing speech-language pathologists interested in serving children
and adults with neurologic communication disorders. The third edition of this book
contains several noteworthy modifications. First, a DVD containing 27 video segments
has been added (see inside back cover). These segments show children and adults with
dysarthria and apraxia of speech engaged in a range of speaking tasks. Intelligibility,
aerodynamic, and endoscopic assessments of speech performance are illustrated; also
included are brief demonstrations showing equipment and procedures, as well as two
interviews, one with a prosthodontist and the other with a speech-language pathologist
involved in respiratory, palatal lift, and nasal obturation interventions. Brief descrip¬
tions of the video segments as well as case histories of the people with neurologic com¬
munication disorders who appear in the videos are provided in Appendix A. Second,
the content from eight recently published practice guidelines developed by the Academy
of Neurologic Communication Disorders and Sciences (ANCDS) for the motor speech
disorders field has been integrated into this edition. Third, the terminology and con¬
cepts of the International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF)
model have been integrated throughout the book, reflecting the continuing emphasis in
medical education on clinical decision making. Finally, a chapter describing conditions
associated with motor speech disorders has been added to the book (Chapter 13). In this
chapter, readers are directed to appropriate websites for up-to-date information.
Like the field of medical management more generally, the field of motor speech dis¬
orders can be characterized as having gone through a series of phases. The first era, cul¬
minating in the mid-1970s with the classic Mayo Clinic studies, was the era of diagnosis;
disorders were described and differentiated from other disorders. This phase was fol¬
lowed by an era of treatment, during which a repertoire of interventions was developed
and tested. The field is now entering the era of clinical decisions—a more sophisticated
phase in which a rubric is provided to the clinician for the selection and timing of the
various interventions. Readers will note that many of the descriptions of populations
are organized into levels, or stages, in which speakers are characterized across a con¬
tinuum of severity. Similarly, approaches to intervention are organized by stages of the
disorders, so that clinical decisions can be guided by the level of functional limitation.
The organization of the book reflects this emphasis on clinical decision making.
The first chapter, “Perspectives on Motor Speech Disorders: A Clinical Point of View,”
reviews the perspectives from which motor speech disorders can be viewed, including
the viewpoints of the neurologist, the speech physiologist, the rehabilitationist, and the
xii S Preface

people experiencing the disorder. Motor speech disorders are defined within the frame¬
work of the ICF model.
Chapters 2, 3, and 4 deal with clinical decision making and assessment. In Chapter
2, “Clinical Examination of Motor Speech Disorders,” the components of the clinical
examination are described, including the history, the physical examination, and the
motor speech examination. Chapter 3 focuses on differential diagnosis of the various
motor speech disorders, including apraxia and dysarthria. The Mayo Clinic model of
differential diagnosis of the dysarthrias is presented. Chapter 4 discusses treatment
planning.
Chapters 5 through 12 provide detailed discussion of specific areas of intervention.
Chapter 5, “Management of Respiration Impairment,” outlines approaches for assess¬
ment and training of the respiratory aspects of speech: establishing respiratory sup¬
port, stabilizing the respiratory pattern, and increasing respiratory flexibility. Chapter
6, “Management of Laryngeal Impairment,” reviews such management topics as estab¬
lishing voluntary phonation, increasing loudness, reducing hyperadduction of the vocal
folds, and improving laryngeal coordination. Chapter 7, “Management of Velopharyn¬
geal Impairment,” reviews the assessment of and intervention for velopharyngeal dys¬
function in dysarthria, including behavioral, prosthetic, and surgical methods. Chapter
8, “Management of Speech Rate,” addresses candidacy for rate control and selection
of appropriate techniques. Included is a discussion of the rigid rate control techniques
used with speakers who have severe impairment as well as those techniques that attempt
to preserve prosody. Chapter 9, “Articulation and Prosody: Segmental and Supraseg-
mental Aspects of Dysarthric Speech,” presents management techniques designed to
improve the production of speech and sounds and also techniques that focus on the
prosodic aspects of speech, including stress patterning, intonation, and rate-rhythm.
Chapter 10, “Interventions for Participation Restrictions: Enhancing Social Function
in Motor Speech Disorders,” describes strategies designed to compensate for residual
speech limitations by integrating supplementation and augmentative communication
techniques; these strategies serve to enhance the social functioning of people with mo¬
tor speech disorders. Chapter 11, authored by Katherine C. Hustad, discusses the com¬
munication characteristics, assessment, and intervention associated with childhood
dysarthria stemming from cerebral palsy. Chapter 12, “Treatment of Childhood and
Acquired Apraxia of Speech,” summarizes treatment approaches for children and adults
with apraxia. Principles of motor learning are reviewed as they relate to a variety of
clinical decisions associated with treatment planning. Finally, Chapter 13 summarizes
the medical conditions and speech symptoms associated with motor speech disorders.
A project such as Management of Motor Speech Disorders in Children and Adults
reflects the contributions of many people. The work of numerous colleagues is refer¬
enced throughout the text. We are indebted to those clinicians and researchers who have
been disciplined enough to record their observations, insights, and conclusions. Unfor¬
tunately, space and confidentiality do not permit a listing of clients who have served as
our “teachers.” We also acknowledge the pervasive influence of the speech pathology
staff of the University of Washington Medical Center, Seattle; the Harborview Medi¬
cal Center, Seattle; the Barkley Memorial Center, Lincoln; the Madonna Rehabilitation
 Preface i : XIII

Hospital, Lincoln; and the Munroe-Meyer Institute for Genetics and Rehabilitation at
the University of Nebraska Medical Center, Omaha. Although their contributions are
rarely referenced directly in this text, these colleagues have encouraged us, challenged
us, listened to seemingly endless audio recordings of speakers with dysarthria, critiqued
early versions of tests and software, and provided wonderful settings in which to learn
about dysarthria. We would also like to acknowledge Julie Marshall, DDS, MA, for
the informative interview she gave related to prosthetic management of velopharyn¬
geal dysfunction. Finally, we wish to thank Katie Hustad for contributing Chapter 11,
“Childhood Dysarthria: Cerebral Palsy,” and Vicki Philippi for filming and editing the
video segments included on the DVD. Vicki managed this task while providing ongoing
multimedia support to the education programs of Madonna Rehabilitation Hospital.

KMY
DRB
EAS
MH
Other documents randomly have
different content
 — Voi voi äitee ku meirän isä ja toiskan isäntä tappeloovat
tunkiolla aiva hiespäi n'otta pairankaulukset kouras! Ja meirän isän
housut on revenny aiva juuria myäri…

Silloo lähti emännät molemmista tuvista ja viälä paljo muita akkoja

ja kylän ämmiä häntä truutulla tunkion rannalle kattomahan.

Ja kyllä siinä itkettihin ja siunattihin jotta:

— Voivoi ja oijoi, menkää hyvät ihmiset eroottamhan!

Mutta isännät ei kuullu eikä nähny yhtää mitää, ne vai möyriivät

päätä myäri tunkios, n'otta silloo tällöö vai vilahti piaksusaapas
ilmas.

Akat hakivat viimmee apuuhi kolme oikee rotevaa päivämiästä,

jokka meni niitä eroottamhan. Ja saivat ku saivakki viimmee miähet
irti toistensa tukasta vaikka kyllä n'oli nii lujas ja nii takus ja nii ryätäs
nii ryätäs, jotta s'oli aiva kauhiaa.

N'oli yrittäny isännät nii sinnin päälle, jotteivät jaksanhet sanaakaa

sanua. Hohuuttivat ja ploosasivat vai. Aiva niitä pyärrytti, n'otteivät
meinannehet pystys pysyä. Ja sellaases putsus olivat yltä ja alta,
n'ottei niiren omat akakkaa tahtonhet tuntia.

Kattelivat suu auki ja kyselivät jotta:

— Kumpi se nuasta on meirän isä, ku n'oon niin saman näköösiä,

jottei silmiäkää eroota?

Jokiranthan piti taluttaa, pestä ja liottaa vähä mones veres

ennenkö tunnettihin.
 *****

N'otta sama sisu se luamakunnas jyllää nii ihmisis ku elukooski,

jos n'oon tervestä ja oikiaa laija. Miäs s'oon kukkoo ku se siksi tuloo,
ja oikia miäs se vasta kukkoo onki.
JUPIAASEN KUALEMANLOUKKU.

Mull' olis yks nöyrä pyyntö esitettävänä Vaasan kaupungin

poliisimestarille. Ei omasta pualestani, ku mun hyvän ystäväni Eljas
Jupiaasen pualesta, joka asuu Vöörinkaupungilla.

Niinkus kaikki tiärättä, on täälä Vaasas Pitkälläkarulla surullisen

kuulunsa rautatiän ylikäytävä, ainua paikka, josta kuljethan n.s.
Vöörin kaupunginosahan. Tuata turmanpaikkaa sanothan täälä
monestakin syystä »Kualcmanloukuksi».

Eljas Jupiaane tuli taas yhtenä päivänä mun tyä tukka pörrös, takki
krutus ja olkia seljäs, niinku ainaki miäs, jok' on viättäny yänsä
putkas.

Epätoivoosena se seliitti jotta:

— Täs mä ny taas oon niinkus näjet…

— No mikäs on hätänä? Mihnä oot ollu?

— Putkas tiätysti! — huakii Eljas ja kynsii takkuusta päätänsä —

Kyllä s'oon kirottua, ku ei tuata Kualemanloukkua saara pois, ku aina
mä tartun siinä kiinni.
 — Kuinka nii?

— No ku Vöörinkaupungille ei oo muuta tiätä ku tua

Kualemanloukku, josta pitää kulkia. Se on ku hiirenkillerö, josta
syrän kurkus pitää yrittää livahtaa läpitte, jottei poliisi huamaasi.
Eileenkin illalla min'en ollu ottanu jos pari kolme plörökuppia ja kuljin
niin reirusti ja rentua ku ainaki oikia miäs, jok'ei oo kellekkää pahaa
tehny. Kun sitte tuliin Kualemanloukulle, nii siinä seisoo taas vahris
se sama maaltatullu poliisi, joka heti niskahan jotta siitä tuata nuan
jollakin sopivalla lailla huamauttaas poliisimestarille, jotta me
vöörinkaupunkilaaset oomma sorretus asemas…

— Jaa, kuinkhan tua olis oikee…

— Sen tuanaasiako sen poliisin tarvittoo aina justihin siinä

killerönsuus seisua ja vahrata ku hämähäkki. Miksei se promeneeraa
pitkin katua ja töllistele siälä toises pääski? Mitä se aina siinä seisoo
— manas Jupiaane. — Kirjoottaasit Jaakkoo lehtehe jotaki siihe laihi,
jotta tua Vöörinkaupungin poliisi on sitte laiska miäs, jok'ei viitti yhtää
kävellä. — Pansit nuan kiärästi vai, jotta poliisimestari käskis niiren
kuljeskella erestakaasi karulla. Jaksaashan sitä sittekki nurkan
takana vähä orotella ja kattella, ku se menis poispäi, nii silloo
livahtais ku koira veräjästä…
RAUTAKANKI.

Kauan se kesti ennenku lunta saathin tänä talvena. Ihmiset pakkas

tulhon jo nii krätyysiksi ja kiukkuusiksi n’ottei kärsinehet paljo
puhuakaa, ku kaikki tarvestyät jäi tekemätä, puut mettähän ja heinät
latoohi. Lehmät huutivat navetas kurkku suarana suuhunpantavaa ja
tuvas meiskas emäntä jotta:

— Millä mä täs pärnöötä keitän ja ruakaa laitan, ku ei oo puita

paran ala? — Kaikki riskut ja purut on puularosta poltettu. Samoon
kenkärajat kokilta ja ne lavittarauskat ja se isävainaas vanha
kaljatynnöriki on menny saman tiän tornin kautta taivahalle. Ei
siit'ollukkaa enää muuta ku kimmet jälellä. — Jaa, oli siitä näimäs
viälä tappiki tallella ja sillä mä keitinki tänä aamuna kaffit — —

Isännät on kiärtäny kartanolla, repinhet airaksia, särkenhet vanhat

kärrynlavansa ja kivirekensäkki polttopuuksi. Monet on joutunhet
antamahan takanpeshän koivuuset väärät värkkipuunsakki, jota
n'oon säästänhet katonrajas sata vuatta ja meinannehet tehrä oikee
kahrenhengen lullulavittan taloohi.

Kyllä s’oon ollu nii kamalaa talvia, jottei s’oo kuin makaa, jos
ihmiset on pakannu tulla oikee riivooksihi, ku hiataaki olis pitäny ajaa
tiäosalle, eik’oo reki luistanu, vaikk’olis ollu kuinka hyvi raurootettu.

Joka aamu on isäntä noussu jo neljältä ylhä ja käyny portahilla

kattomas, jotta eikö jo oo lunta tullu, ja aina vai on pitäny konttia
takaasi emännän seljän taa ja huakaasta jotta:

— Kyllä s’oon kauhiaa, ku mailina on aiva kuralla ja helmikuu on jo

pualivälis — — —

Mutta yhtenä aamuna sitte tuliki isäntä vähä äkkiä takaasi jotta:

— Nousekkos Maija joutua ylhä laittamhan kaffeeta ja ruakaa

väjelle — nyt on tulin luuta!

Ja sitte takaasi tuphan jotta:

— Hoi Nikolai ja Kalle siälä ylisängys, älkää enää hornakko, joutua

ylhä panhon hevoosia aseehi, nyt lährethänki mettähän koko taloon
väjellä!

Siinä tuliki eri pouket ja samallaasta s’oli joka taloos n’otta ovet
paukkuu ja aisakellot heläji. Tiät oli mustana hevoosia joka taholle.
Puita ja heiniä ajettihin n’otta hevoosen hännät soittuu ku fiulun
kiälet.

Ja sitä menua s’oon sitte piisannu lumi ja kiirus, n’ottei nyt oo enää
häränpalaa, ku sais vai viälä hiatakuarmat tiälle.

Siälä hiataplasilla sitä ny onki kuhinaa. Satoja miähiä kaivaa ja

kavertaa monttua, survoo hiataa rautakangilla irti ja menöövät ku
myyrät maan ala, josta kuarma toisensa perhän lähtöö liikkeelle.

Pakkaa siinä tulemhan, ku kiirus on, vähä kahinootaki jotta:

 — Mitä sulla mun kruuvasnani on tekemistä? Eikä tämä
teiränkyläästen hiatapaikkaa ookkaa, jotta pysy vähä kaukempana,
elikkä mottaan tualla lapiolla n’ott’ oot päätäs lyhee ku kotias tuut.

Mutta niin kiirus siin’on jottei kerkiä paljo lyämhänkää, ku vai sais
pian kuarmansa täythön ja lisää hakemhn.

— Ja sitte ku ne ripottaa nua toiset tuata hiataa viälä tiällekki, jottei

tahro reki luistaakkaa. Siinäki pitää manata tullen mennen.

Ja ku pakkaa kamppehekki menhön siinä kiiruhus sekaasinsa,

niinku Vääränloukon isäntään täs menhellä viikolla. N’oli kans hiki
hatus punnastanhet yhtehööses hiatakruuvas ja mitäs ollakkaa, nii
hairasivat samhan rautakankhen kiinni ja rupesivat hokohon jotta:

— Täm’on mun!

— Ei ku mun se on!

— Ei ookkaa!

— Oo-ompas!

— Älä yhtää siinä! — Päästä irti vai ja vähä äkkiä!

— No kyllähän mä rautakankeni tunnen. Mitä sä sitä omit, ei s’oo

sun, äääh — — —

— Hulluhan sä oot, äääh — — —

— Itte sä hullu oot, äääh — — ähisivät äijät silmät tapilla ja

kinnasivat niskat kryhys ja irvillä kampahin kummastaki päästä.
 Eikä se kumma oilukkaa, jotta siinä erehrys tuli ku s’oli nii justhin
samallaane, se rautakanki.

Siinä tuli kauhia kissinhännän veto, ähkymine ja puhkumine, eikä

kumpikaa tohtinu käsihinsä sylkiä, jottei vai pääsisi irti ku pakkas
muutoonki käret luistamhan.

Mutta se toine, joka veti siloosesta päästä, rupes tuntemhan, jotta

nyt se luistaa, ku se rautakanki on sellaane poika, jottei se perttana
venykkää. Nii veti toiselta läpi käsien kangen, jotta pyllyllensä
plyssähti. Mutta siinä samas lenti toinenki kanttui kankinensa ja
justhin siinä se onnettomuus tuliki, ku se löi takaraivansa jukopuuhu
aiva pökerryksihi.

Eikä se meininki nii ollu, mutta ku se rautakanki oli nii samallaane,

jotta kumpiki luuli sitä omaksensa. Siinä se sekaannus tuli ja kuhmu
toiselle päähän, niinku usee elämäs sattuu, ku kiirus on eikä yhtää
kattota, mistä nyjithän, vaikka kaatuus koko sänkyrati niskaha.

Lopuksi se löytyy se toine rautakankiki sen kuhmupäämiähen

lootikon pohjalta, n'ottei siinä sitte enää niitää ollu.

Muuta ku se kuhmu sen toisen pääs.

KAUHAVAN HULLUPOIKA.

Se Kauhavan hullupoika vasta tulemukset teki Lapualla sinä samana

lauantaina, ku se Pökän juttu oli käräjis esillä. Sekootti pualen
Lapuaa aiva mullinmallin n'otta ihmiset luulivat jo itte häntäheikin
rikuneeraavan.

S'oli se poika päässy kotuansa karkaamahan ja lähteny kans

Lapuan toripäiville. Kulki siälä noukkapystys syynäämäs lampahan
reisiä, kyselemäs hintoja, tinkii ja moittii tavaroota huoanooksi ja
tyyrihiksi niinku viisahat ihmiset ainaki ja trossas jotta:

— Vartion puarista saa paljo halvemmalla!

Torikauppiahat sähäjivät kiukuusnansa jotta:

— Mee sinne sitte ostamhan, mitäs täälä kyselet!

— Se on mun asiani, mistä mä ostan — mahtavootti vai hullupoika

ja nosteli noukkaansa ku ainaki rahamiähet.

Ku aikansa katteli, nii viimmee hairas yhren villapakan vähä

siävästi takkinsa ala ja lähti kävelemhän meijärille päi muina
miähinä. Eikä yhtää torikauppias huamannu. N'otta halvalla se poika
pairan sai. Ei se ollukkaa nii hotales ku Kaapoon-Kustaa, joka varasti
oman takkinsa ja akallensa ihasteli jotta: taas tuli töskää!

Torilta se lähti meijäriä kattelemhan ja nii tarkasti kattooki joka

nurkan n'otta meijärin isännööttijän köökin kaapista löyti kaks komjaa
limppua, jokka pisti kainalohonsa. Eikä yhtää hätäälly. Meni viälä
konhenkäyttäjän kans juttelemhan ja kyselemhän, mitä sill'on
palkkaa kuus.

Siltä konhenkäyttäjältä se kuuliki, jotta kirkoski oltihin kesken

lauantakikiiruhia.

— Hyvästi ny vai, pitääpä tästä lähtiä kuulemhan minkälaane se

teirän uusi prouvaasti on.

Se meni kirkkohon niinku suuret herrat. Ei siältä tavallisen kansan

ovesta, ku suaraa sakastihi tiätysti. Istuu ja kuunteli siälä hetken
aikaa, mutta tuumas sitte jotta:

— Mitäs mä täälä oikiastansa teenkään, kun on viälä paljo muitaki

asioota toimittamata. — — Kah, tuaspa on komja paaseerikeppi,
justhin mulle passeli — havaatti poika ja otti Kareksen kepin
sakaastin nurkasta. — Yhtehööstähän s'oon uskovaasten tavara…

Koetteli sitä prouvaastin keppiä ja meinas jo lähtiä ku samas

äkkäski siinä pöyrällä Pikkusaaren-Eelin komjan nahkaasen
käsilaukun, johna sill'on Kenoveevan ja monen muun Eevan
liikuttavat elämäntarinat postillaan joukos.

— No tämäpä ny vasta passaa ku laukkuki — tykkäs hullupoika ja

pisti kainalohonsa.
 Nii tuli sakaastista Kareksen paaseerikeppiä heilutellen ja
Pikkusaaren kirjalaukku kainalos, n'otta s'oli oikee täysi herra kaiken
pualesta ku takin alla pullotti ne limput ja villapaita.

Se pasteeras mahtavaa maantiällä ja kaikki vastahantulevat akat

niiasivat vähä syvähän, tihrustivat silmänsä ja supajivat itteksensä
jotta:

— Onkhan tua ny se meirän uusi prouvaasti, ku emm'oo

nähnykkää…

Lahrensuan keulan alla se hullupoika havaatti Eskoolan isännän

hevoosen seisovan aiva jouten. Se rupes tykkäämhän, jotta hän on
jo kyllä komistunu Lapuan reissulla ja jahkaasi jotta:

— Mitäs mä täs tällääne isoo herra rupiaasin Kauhavalle jalkaasin

patikoomhan? Aivahan ihmiset kattoosivat silmät päästänsä mun
perähäni. Mä otan ja laihnaan tuata hevoosta.

Ja otti kans ja lähti ajelemhan Ala-Nurmoohi päi kovasti korkiaatte

kattellen. — Mutta siinä kansakoulun kohralla sen piskahti miälehen
jotta jos käyys kattomas kuinka opettaja voii.

Ajoo pihaan, sitoo hevoosen renkahasehe, pani fällyt selkähänki ja

asteli sitte opettajan köökin pualelle. Opettaja kyllä klasista näki jotta
jokin isäntä siältä ny tuli ja kakarat vahtas aiva suu auki, muttei
passannu tuntia ennen aikoja lopettaa.

— Kuka tiätää vaikk'olis johtokunnan jäsen — ajatteli opettaja.

Ku se hullupoik oli aikasa orotellu opettajaa, eikä sitä ruvennu

kuulumhan, nii rupes ihmehtelemhän jotta:
 — Mikä täälä oikee haisoo nii kovasti hyvältä? — Taitaa olla lihoja
justhin paistumas…

Se katteli hellanuunihi, siäl'ei ollu. Mutta ruakasenkis oli

kokonaane lehmänlapa. Sen se pisti kainalohonsa ja tykkäs jotta:

— Mä tuun joskus toiste opettajaa helssaamhan, ku sillä näyttää

olevan kovasti kiirusta.

Astuskeli hevosensa tyä, heitti lehmänreiren rekhen ja lähti

jatkamhan matkaa kotia Kauhavalle.

Mutta siälä kirkoll oli Eskoolan emäntä nostanu aika melun ku sen
koppa ja koko hevoone oli karonnu, eikä isännästäkää ollu mitää
tiatua.

Ja Pikkusaari se vasta haikaasi ku sakaastihi tuli jotta:

— Mi-mi-mihkä mun käsilaukkuni herra prouvaasti on tuasta

pöyrältä karonnu? — Siäl'oli Kenoveeva ja — tuahon panin, ja nyt
sit'ei oo mihnää!!?

Ja Kareski imehteli jotta:

— Kuka minun kävelykeppini on vieny? — Tuonne nurkkaan sen

panin —.

— Tääl'on käyty!! — kiljaasi Pikkusaari ja lähti vähä vinkiää suaraa

Kunnantaloolle kyselemhän jotta:

— Oottako nähny mun käsilaukkuani?

— Sitäkö kirjalaukkuako?
 — Sitä justihin!! — hätääli Pikkusaari.

— Oommehan me sen monaasti nähnehet joka miäs. Kukas ei

sun laukkuas tuntisi?

— S'oon kuulkaa ny varaastettu oikee kirkon sakastista! Ja

Kareksen keppi on viäty…

Siihe tuli jo Eskoolan emäntäki ettimhän isäntäänsä ja koppaansa

jotta:

— Hevoonenki on karonnu!

— No mä tykkäsin, jotta sillä Eskoolan hevoosella tuli ajaan jokin

herrammoonen miäs tuala Ala-Nurmon tiällä mua vastahan ku mä
äsköön tulin — rupes yks isäntä sanomhan.

Silloo soitettihin heti faltesmannille, ja se pani poliisit kallihin ja

tiatua levitettihin ympäri koko emäseurakuntaa.

Kellojalla Matti-Koivulahren taloon kohralla se saatihinki sitte kiinni

ja tuatihin takaasi kirkolle oikee eri hamppua. Limput ja lihanpalat,
Kareksen keppi ja Pikkusaaren laukku saatihin takaasi samoonku
Eskoolan hevoone.

Faltesmanni kuulusteli ankarasti poikaa ja poliisit toristivat lujaa.

Mutta se Kauhavan poika tykkäs vai jotta:

— Mä meinasin lähtiä kotia Kauhavalle ku on nii kaunis ilmaki

täällä
Lapualla ja halpaa tavaraa n'otta tänne kannattaa tulla toistekki…

Mitäs sille miälettömälle teki? Piti soittaa Kauhavalle jotta:

 — Tulkaa hakemhan tämä pois! Se sotkoo kaikkien ihmisten asiat
aiva pirinpärin ja viä köyhiltä opettajilta lihanpalat suusta…

Aamulla tuliki sitte velii hakemhan ja kovasti nuhteli, jotteihän se

sellaane passaa. Vei asemalle ja käski istua penkillä korjasti sen
aikaa ku hän ostaa piletit.

Se hullupoika istuuki ja orotti hyvän aikaa, mutta ku sitä rahaa

räknättihin nii kauan, nii lähti pihalle vilvoottelemhan ja huamas siinä
Poutun paapan hevoosen ja pitkäloimiset fällyt.

— Tiärä tuata, kuinka kauan täs saa tuata veliimiästä orottaakki

ennenku se piletin saa ja kuka tiätää, koska se junakaa tuloo —
tykkäs poika itteksensä, istuu lohnahan ja lähti ajelemhan. — Se
pilettiki maksaa rahaa, ja raha on ny tyyristä…

Annalan kylän vainiolla tuli sitä vastahan toinen pössöö, se

Hanttales-Leena hömpöttään. Flikkaihmine ku oli, nii se Kauhavan
hullupoika nosti komjasti lakkia ja kysyy rennosti jotta:

— Eikös neiti lähtisi vähä ajelemhan?

Leena katteli esti vähä sekaasena, mutta ajatteli sitte jotta:

— Jokhan ny viimmeeki tärppäs!

Niias ja nytkytteli kauan aikaa ja taisi se vähä vetää suuta

mukavalle messingille jotta:

— Se on ny aiva liikaa…

Kovasti tarkasti peitteli Kauhavan poika neitiänsä Poutun

emännän loimivillaasihi fällyyhi ja itte istuu viärehe. Mitä ne siinä
juttelivat, sit'ei kukaan kuullu, mutta mukavaa se oli koska hevooneki
pakkas kääntämhän päätä ja höristelemhän.

Ja Leenan oli nii posket punaaset ku omena ja sen poijan silmät

lipajivat kovasti jotta:

— Täm on sitte vasta hyvä hevoone!

Nii mentihin ja aurinko paistoo. Mutta siinä Poutun tiähaaras

hevoone kääntyyki vähä vinkiää omalle pihalle ja toi sen nuaren
parin tallin ethen jotta tärähti.

Emäntä juaksi kovasti höllöösillänsä pihalle, ku isäntä tuloo ny

valtiopäiviltä kotia, mutta aiva s'oli piaksuultansa purota, ku lohnas
istuu kaks tuntematoonta pössöjä, jokka kattelivat vai toisiansa
silmihi ja suloosesti hymyylivät.

Kauan haukkooli Poutun emäntä ilmaa, mutta käski sitte trengin

mennä riisumhan hevoone aseesta ja nostamhan ne hömppänät
prunninkannelle istumhan.

Hetken istuuvat siinä, mutta sitte muistiki se hullupoika jotta:

— Ei, kyllä mun pitää ny lähtiä kotia jo tästä, hyvästi ny vai.

Ja nii lähti Poutun pihasta painelemhan Kauhavaa kohri.

Vissihin on perille tullu, kosk'ei oo mitää kuulunu.

HALLITUSHOITO ERESTÄ JA TAKAA.

N'oon ny herrat siälä Helsingis taas saanhet aikahan sellaasen

sotkun, jota politiikkamiähet sanooyat hallituspulaksi. Mun taitaa
pitää vähä seliittää seränpoijille, minkälaasta tuhinaa se
hallitushomma oikiastansa on.

Kattokaas, meitä tavallisia ihmisiä komteerathan sillä lailla, jotta

este me itte kuljemma äänestämäs valtiopäivävaaliis joitaki
pualueeta ja niinsanottuja kansanerustajia sinne valtiopäiville
riitelemhän ja hasajamhan meirän pualesta oikee kuukausikaupalla
ku ei me kaikki itte joura, — meirän ku pitää tehrä tyätä ja maksaa
verua.

Valtiopäivillä nämä kansanerustajat sitte valittoovat joukostansa

toistakymmenmiehisen sakin, jota sanothan »hallitukseksi» ja ne
viärähän eri kamarihi keskenänsä hasajamhan. Siihe sakkihi välithän
eri pualuehista tiätysti vai kaikista kliipatuummat ja jukuripäisimmät
juhannekset ja niitä sanothan »ministeriiksi» ja ovat suuria herroja.
Friipiletilläki saavat reissata ilman erestä vaikka kuinka paljo.

Tiätää sen, jotta sellaasehe virkahan on tukkijoota ja siitä se

justhin tulooki se ijankaikkinen hallituspula, nii meirän maas ku
muallaki.

Ku yks on päässy kukooksi tunkiolle ja vähä kiakaassu jotta:

— Hih, nyt m'oon täälä ministerin plassilla! — nii heti rupiavat

toiset havertamhan koivista ja takinhännästä jotta:

— Tuukkos alha siältä kiakumasta! Mikä säkin luulet olevas, — —

ei sull'oo »kansan» kannatusta.

Niin ovat toiset kathellisia ja häijynkurisia, vaikka herra ministeri

koittaas kuinka paasata ja pyyrellä jotta:

— Ymmärtäkää ny veljet, maan etuahan mä täs…

Mutta ei! Pois vai kakistavat.

Luulettako, jotta ministerinä on sitte hyvä olla? — Ei

sinnepäinkään!

Uloospäin se kyllä näyttää, jotta ministerit on pesta pruuteria

keskenänsä ja käret kaulalla istuvat niinku kuvasta näkyy. [Piirrokset:
Hallitushoito erestä ja takaa.] Veljelline sopu, suloone
yhteesymmärrys ja rauha vallittoo hallituskokoomukses niinkus
näjettä.

Siinä ne ny istuu hallitusherrat hyväs sovus yhteesellä penkillä,

mutta jos kattothan takaapäi, kuinka rakkahasti ne oikee toistansa
halaavat, nii eiväkkös ookki kourinensa toisensa pönskäs kiinni!

Hallitus on silloo »luja», niinku sanothan, ku kaikki vetäävät

toistansa tukasta tasaasesti ja yhtä lujaa. Se on sitte sitä nii sanottua
parlamenttaarista hallitustapaa, jota tällääsis oikees kansanvallan
tasavalloos, niinku me oomma, pruukathan, ja josta sanomalehris nii
korjasti kirjootethan. Erestä sulooses sovus ja takaa
tuhannenmmooses takus!

Ku tällääne »parlamenttaarine hallitus» muarostethan, nii tapahtuu

se sillä lailla, jotta tasavallan prisitäntti käsköö tavallisesti jonkin
paljaspäisen miähen ettiä ittellensä eri pualuehista parhultaaset
takkupäät kinnookaveriiksi. Niiren kans se sitte istuu hallituksen
pitkälle penkille ja rupiaa tukkanuatan vethon, se on hallithemhan.

Hallituksen päämiähen, jota sanothan pääministeriksi, pitää istua

itte keskelle. Ennenku hallittemhan, tuata nuan kiskomhan, ruvethan,
pruukaa pääministeri tehrä toisten ministeriensä kans tarkan
sopimuksen siitä kuinka, lujaa verethän ja jotta tahti pitää olla
tasaane, eikä saa nykiä eikä repiä.

Kun näin on sovittu asioosta, on hallitus valmis ja siitä sitte

kerrothan sanomalehris suurella präntillä ja luetellahan tarkasti,
kukka kaikki ny on päässy hallituspenkille käsivoimiansa
koittelemhan.

Ja sitte se alkaa se »hallitteminen», se tukkanuatan veto. Joka

miäs kinnaa kaveriansa tukasta sen kun kourat kestää. Ja me muut
pualuelaaset ja arvoosa yleesö huuramma ja yllytämmä jokahinen
oman pualueen miästä traksimhan oikee hengen erestä. Keskellä
penkkiä istuvan pääministerin on koitettava olla tyrniää ja kankiaa,
jottei »hallitus hajua», niinku sanothan, ja maa, ja valtakunta ja
isänmaa ja koko konkkaronkka ynnä kansakunnan tulevaasuus
»jouru tuuliajolle» elikkä »valtakuntaa saateta vaikiasti
selvitettävähän tilanteesehe» jne., — niinku ny taas on käyny.
 Niinkus muistatta, nii käski prisitäntti täs pualivuatta sitte professori
Inkmannin panemhan taas pystyhyn »hallituksen»? Se sai kauan
ettiä ja pyyrellä toisia pualueeta valittemhan erustajansa
hallituspenkille, sillä silloon oli maas torella »vaikia hallituspula», ku
erellisis tukkanuatanveroos pualuepamput olivat kyninehet ja
plokannehet toistensa niskavilloja nii ruakottomasti n'otta aiva suuria
klaappia oli pääs. Karvatukut vai oli päistä pölissy ja joka miähen
niskaa karvasteli ja kihelti n'ottei tahrottu enää millää konstilla saara
ketää siihe souvihi.

Inkmannin piti pyytää ja vakuuttaa ja pyhästi luvata, jotta kaikki

suastuuvat rehellisesti vetämhän yhtä lujaa. Viimmee se saikin sakin
kokohon, ja nii taas aljettihin tukkanuotan veto, vaikka maalaasliiton
miähet pakkasivat panhon vastahan ja marajivat jotta:

— Tuata, tuata — — ei me tiärä, jos me tairamma enää viittiäkkää,

ku meille tehrähän aina jotaki jutkua ja meirän tukasta kiskothan aina
nii raakkulehen kipiää, n'otta karvat päästä lähtiä. — — Monelta
poijalt' on jo mennykki hiukset nii jottei oo karvoja enää ku vähä
korvien nenäs…

— Sellaastahan se pakkaa olemhan tämä politiikka ja

parlamenttaarinen hallitustapa, muttei auta vesistellä ku kerran on
politiikkamiäheksi lähteny — seliitti Inkmanni, joka näis
hallitushommis on jo nii kauan rehannu, jottei sill'oo ittellä enää
hiuksista jälellä muuta ku vähä kruusooksia takinkaulukses.

Mutta kyllä kans on oppinu sen hallittemisen tairon perinpohjin.

Istuu se maalaasliitto kumminki viälä Inkmannin penkille, vaikka

saivaristua kiheltiki. Inkmanni tarjos lojaalisti maalaasliiton
Lahrensualle pianoosen hiustupsunsa korvanlehren takaa, ja siitä on
saanu Lahrensua koittaa kiinni pirellä ja valvua maalaasliiton etua,
samalla ku Inkmannin itte pruukas lojaalisti sylkäästä kourahan ja
tarttua keko kämmenellä kiinni Lahrensuan tuuhiaan tukkaan.

Tasaasesti ja hyväs tahris ne sitte kinnasivat puali vuatta. Kipiää

otti ja hiljaasta saratusta, ähkymistä ja sihinää on kuulunu kaiken
aikaa hallituksen penkiltä, mutta tiistaki illalla, ku siitä eläkelaista
tukkanuattaa verettihin, pääsiki maalaasliitosta äkkiä poru jotta:

— Voi Herran poijat sentähren! Päästäkää hyvät veljet irti ja vähä

äkkiää! Tät'ei kestä enää meirän päävärkkimmä…

Niin krääkääsivät ja höltäsivät kätensä toisten ministerien tukasta,

hyppäsivät pystyhy ja karkasivat pois koko hallitussakista.

No, tiätäähän sen, jotta silloon ei auttanu muirenkaan poikaan

muu, ku päästää irti ja jättää siihe koko homma.

— Hohhoh ku helppas — oli Inkmanni sanonu ku irti pääsi.

Ja nii tuli maahan taas hallituspula…