Visit https://ebooknice.

com to download the full version and

explore more ebooks

(Ebook) Criminal Law (Palgrave Law Masters) by

Marise Cremona ISBN 9780333987704, 0333987705

_____ Click the link below to download _____

https://ebooknice.com/product/criminal-law-palgrave-
law-masters-2538052

Explore and download more ebooks at ebooknice.com

Here are some suggested products you might be interested in.
Click the link to download

(Ebook) New technologies and EU law by Marise Cremona ISBN

9780198807216, 019880721X

https://ebooknice.com/product/new-technologies-and-eu-law-6639028

(Ebook) Dirty Little Secret (Forbidden Fantasies #29) by S.E. Law ISBN
B093FRJVBB

https://ebooknice.com/product/dirty-little-secret-forbidden-
fantasies-29-33854890

(Ebook) Reflections on the Constitutionalisation of International

Economic Law : Liber Amicorum for Ernst-Ulrich Petersmann by Marise
Cremona; Peter Hilpold; Nikolaos Lavranos; Stefan Staiger Schneider;
Andreas Ziegler ISBN 9789004228832, 9004228837
https://ebooknice.com/product/reflections-on-the-
constitutionalisation-of-international-economic-law-liber-amicorum-
for-ernst-ulrich-petersmann-51284978

(Ebook) Vagabond, Vol. 29 (29) by Inoue, Takehiko ISBN 9781421531489,

1421531488

https://ebooknice.com/product/vagabond-vol-29-29-37511002
(Ebook) International Review of Research in Mental Retardation 29 by
Laraine Masters Glidden ISBN 9780080495712, 9780123662293, 0080495710,
012366229X

https://ebooknice.com/product/international-review-of-research-in-
mental-retardation-29-1899532

(Ebook) Employment Law (Palgrave Law Masters) by Deborah J. Lockton

ISBN 9780230802568, 9780333971512, 0230802567, 0333971515

https://ebooknice.com/product/employment-law-palgrave-law-
masters-1844132

(Ebook) Law Express: Criminal Law by Emily Finch, Stefan Fafinski ISBN
9781408239872, 1408239876

https://ebooknice.com/product/law-express-criminal-law-4947180

(Ebook) Gilbert Law Summary on Criminal Law by George Dix ISBN

9781634593854, 1634593855

https://ebooknice.com/product/gilbert-law-summary-on-criminal-
law-7394598

(Ebook) International Criminal Law Practitioner Library, Vol. 1: Forms

of Responsibility in International Criminal Law (The International
Criminal Law Practitioner) (v. 1) by Gideon Boas, James L. Bischoff,
Natalie L. Reid ISBN 9780511586569, 9780521878319, 0511586566,
0521878314
https://ebooknice.com/product/international-criminal-law-practitioner-
library-vol-1-forms-of-responsibility-in-international-criminal-law-
the-international-criminal-law-practitioner-v-1-1804176
Criminal Law Palgrave Law Masters 3rd Edition Marise
Cremona Digital Instant Download
Author(s): Marise Cremona
ISBN(s): 9780333987704, 0333987705
Edition: 3rd
File Details: PDF, 1.31 MB
Year: 2002
Language: english
Criminal Law
Third edition

Jonathan Herring
Palgrave Law Masters
Criminal Law
Palgrave Law Masters

Series Editor: Marise Cremona

Business Law (2nd edn) Stephen Judge
Company Law (4th edn) Janet Dine
Constitutional and Administrative Law (4th edn) John Alder
Contract Law (4th edn) Ewan McKendrick
Conveyancing (3rd edn) Priscilla Sarton
Criminal Law (3rd edn) Jonathan Herring
Employment Law (3rd edn) Deborah J. Lockton
Evidence Raymond Emson
Family Law (3rd edn) Kate Standley
Housing Law and Policy David Cowan
Intellectual Property Law (2nd edn) Tina Hart and Linda Fazzani
Land Law (4th edn) Kate Green and Joe Cursley
Landlord and Tenant Law (4th edn) Margaret Wilkie and Godfrey Cole
Law of the European Union (3rd edn) Jo Shaw
Legal Method (4th edn) Ian McLeod
Legal Theory Ian McLeod
Social Security Law Robert East
Torts (2nd edn) Alastair Mullis and Ken Oliphant
Criminal Law

Third edition

Jonathan Herring
Fellow in Law
Exeter College, Oxford

(formerly Cremona and Herring)

Series editor: Marise Cremona

Professor of European Commercial Law
Queen Mary Centre for Commercial Law Studies
University of London
© Marise Cremona 1989
© Jonathan Herring and Marise Cremona 1998, 2002
All rights reserved. No reproduction, copy or transmission of
this publication may be made without written permission.
No paragraph of this publication may be reproduced, copied or
transmitted save with written permission or in accordance with
the provisions of the Copyright, Designs and Patents Act 1988,
or under the terms of any licence permitting limited copying
issued by the Copyright Licensing Agency, 90 Tottenham Court
Road, London W1T 4LP.
Any person who does any unauthorised act in relation to this
publication may be liable to criminal prosecution and civil
claims for damages.
The author has asserted his right to be identified as
the author of this work in accordance with the Copyright, Designs
and Patents Act 1988.

First published 2002 by

PALGRAVE MACMILLAN
Houndmills, Basingstoke, Hampshire RG21 6XS and
175 Fifth Avenue, New York, N.Y. 10010
Companies and representatives throughout the world

PALGRAVE MACMILLAN is the global academic imprint of the Palgrave

Macmillan division of St. Martin’s Press, LLC and of Palgrave Macmillan Ltd.
Macmillan® is a registered trademark in the United States, United Kingdom
and other countries. Palgrave is a registered trademark in the European
Union and other countries.

ISBN 0–333–98770–5

This book is printed on paper suitable for recycling and

made from fully managed and sustained forest sources.

A catalogue record for this book is available

from the British Library.

10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
11 10 09 08 07 06 05 04 03 02

Printed and bound in Great Britain by J. W. Arrowsmith, Bristol

 v

Contents

Preface to the First Edition xii

Preface to the Third Edition xiii
Table of Cases xiv
Table of Statutes xxviii
List of Latin Terms xxxii

PART I: BASIC PRINCIPLES OF CRIMINAL LIABILITY 1

1 Introduction to Criminal Law 3

1.1 The Scope of this Book 3
1.2 What is Criminal Law? 4
1.3 The Role of Criminal Law 4
1.4 What Conduct is Criminal? 5
1.5 Other Influences on Criminal Law 14
1.6 The Reality of Criminal Behaviour 16
Hot Topic: Should Fox Hunting be made Illegal? 17
Summary 18
Case Notes 19
Further Reading 19

2 Procedures and Structures of Criminal Law 21

2.1 The Role of the State in Criminal Proceedings 21
2.2 The Role of the Judge in Criminal Proceedings 22
2.3 Judge and Jury 24
2.4 The Burden of Proof 26
2.5 Classification of Offences 29
2.6 Punishment 30
2.7 Reform of the Law 31
2.8 The Proposals for a Criminal Code 31
Hot Topic: The Increasing Role of the Jury 33
Summary 35
Case Notes 36
Further Reading 37
vi Contents

3 The External Elements 38

3.1 The Elements of a Crimina1 Offence 38
3.2 Different Aspects of the Actus Reus 39
3.3 Liability for Omissions 40
3.4 Should the Law Punish Omissions? 44
3.5 The Voluntary Nature of the Actus Reus 46
3.6 Automatism 47
Hot Topic: Drug Dealers and Omissions 50
Summary 53
Case Notes 54
Further Reading 56

4 The Mental Element 57

4.1 Mental Element in a Criminal Offence 57
4.2 Different Types of Mens Rea 59
4.3 Intention 60
4.4 The Meaning of Recklessness 67
4.5 The Meaning of Negligence 73
4.6 Transferred Mens Rea 74
4.7 Coincidence of Actus Reus and Mens Rea 76
4.8 ‘The Correspondence Principle’ 78
Hot Topic: Euthanasia and Mercy Killing 79
Summary 82
Case Notes 83
Further Reading 85

5 Causation 87
5.1 The Nature of Causation 87
5.2 The Guiding Rule of Causation 89
5.3 ‘But for’ Causation 89
5.4 Novus Actus Interveniens 90
5.5 The Relevance of Mens Rea in Questions of Causation 98
5.6 Reform of Causation 99
Hot Topic: The Suicidal Rape Victim 99
Summary 100
Case Notes 101
Further Reading 103

6 Strict and Vicarious Liability 104

6.1 The Meaning of Strict Liability 104
6.2 The Justifications for Strict Liability Offences 105
6.3 Construing Statutes which Appear to Impose Strict Liability 106
6.4 The Future of Strict Liability 113
 Contents vii

6.5 Alternatives to Strict Liability 113

6.6 Vicarious Liability 114
6.7 The Criminal Liability of Corporations 117
Hot Topic: Reforming Corporate Liability 120
Summary 121
Case Notes 122
Further Reading 124

PART II: OFFENCES AGAINST THE PERSON 125

7 Assaults 127
7.1 Common Law and Statutory Assaults 127
7.2 Common Assault and Battery 127
7.3 Assault Occasioning Actual Bodily Harm 132
7.4 Malicious Wounding 133
7.5 Wounding with Intent 136
7.6 Maliciously Administering Poison 137
7.7 Consent 140
7.8 Chastisement of Children 146
7.9 Assault with Intent to Rob 146
7.10 Assault with Intent to Resist Arrest 147
7.11 Assault with Intent to Rape 147
7.12 Assaulting, Resisting and Wilfully Obstructing a Police Constable 147
7.13 Protection from Harassment Act 1997 149
7.14 Racially Aggravated Assaults 154
7.15 Reform of Offences Against the Person 156
Hot Topic: The Limits of Preventing Harassment 157
Summary 158
Case Notes 160
Further Reading 163

8 Sexual Offences 164

8.1 The Scope of Sexual Offences 164
8.2 Rape 165
8.3 Indecent Assault 174
8.4 Unlawful Sexual Intercourse 176
8.5 Sexual Offences (Amendment) Act 2000 177
8.6 Other Sexual Offences 179
Hot Topic: ‘Date Rape’ 180
Summary 181
Case Notes 182
Further Reading 183
viii Contents

9 Murder 184
9.1 Homicide 184
9.2 The Actus Reus of Murder 186
9.3 The Mens Rea of Murder 188
9.4 Intention in Murder 191
9.5 The Relevance of the Mandatory Life Sentence 192
Hot Topic: The Legal Status of the Unborn Child 193
Summary 195
Case Notes 195
Further Reading 198

10 Manslaughter 199
10.1 Distinguishing Voluntary and Involuntary Manslaughter 199
10.2 Constructive Manslaughter 200
10.3 Gross Negligence Manslaughter 204
10.4 Reckless Manslaughter 206
10.5 Killing while Driving 207
10.6 Criticisms of and Reform of Involuntary Manslaughter 208
10.7 Voluntary Manslaughter 210
10.8 Provocation 211
10.9 Diminished Responsibility 218
10.10 Suicide Pact 221
10.11 Infanticide 221
Hot Topic: Battered Women 222
Summary 225
Case Notes 226
Further Reading 229

PART III: OFFENCES AGAINST PROPERTY 231

11 Theft 233
11.1 Property Offences 233
11.2 The Definition of Theft 234
11.3 Appropriation 235
11.4 Property 243
11.5 Belonging to Another 246
11.6 Dishonesty 253
11.7 lntention of Permanently Depriving 258
Hot Topic: Stealing Bodies 264
Summary 265
Case Notes 266
Further Reading 269
 Contents ix

12 Offences Connected to Theft 271

12.1 Robbery 271
12.2 Assault with Intent to Rob 273
12.3 Burglary 273
12.4 Aggravated Burglary 280
12.5 Handling Stolen Goods 281
Hot Topic: Why is Burglary a Specific Offence? 288
Summary 289
Case Notes 290
Further Reading 292

13 Deception Offences 293

13.1 The Deception Offences 293
13.2 Obtaining Property by Deception 294
13.3 Obtaining a Pecuniary Advantage by Deception 301
13.4 Obtaining Services by Deception 303
13.5 Evasion of Liability by Deception 304
13.6 Making off without Payment 308
13.7 Forgery 312
Hot Topic: Offences Involving Cheques and Credit Cards 313
Summary 317
Case Notes 318
Further Reading 320

14 Other Offences against Property 321

14.1 Criminal Damage 321
14.2 Blackmail 327
14.3 Taking a Conveyance 331
14.4 Aggravated Vehicle-taking 335
14.5 Computer Crime 336
14.6 Possession Offences 341
Hot Topic: The GM Crop Protesters 342
Summary 344
Case Notes 345
Further Reading 346

PART IV: DEFENCES 347

15 Denial of Elements of Offences 349

15.1 Defences 349
15.2 Exemptions from Liability 351
x Contents

15.3 Denial of Actus Reus 359

15.4 Denial of Mens Rea 366
Hot Topic: Mistakes and Self-defence 375
Summary 377
Case Notes 378
Further Reading 381

16 General Defences 383

16.1 Justifications and Excuses 383
16.2 Duress by Threats 386
16.3 Duress of Circumstances 395
16.4 Coercion 396
16.5 Self-defence and Duress of Circumstances 396
16.6 Necessity 397
16.7 Superior Orders 401
Hot Topic: The Conjoined Twins 401
Summary 404
Case Notes 404
Further Reading 406

PART V: PARTICIPATION IN CRIME 407

17 Accessories 409
17.1 What is an Accessory? 409
17.2 Principals and the Doctrine of Innocent Agency 410
17.3 Aiding, Abetting, Counselling and Procuring 412
17.4 The Mens Rea of Being an Accomplice 415
17.5 Criticisms of the Law on the Accessorial Mens Rea Requirement 421
17.6 Presence of Accessory 422
17.7 Providing Equipment 423
17.8 Joint Enterprise 424
17.9 Acting Outside the Enterprise 425
17.10 Withdrawal from Enterprise 426
17.11 Interaction between Accomplice Liability and Principal Liability 427
17.12 Victims as Accomplices 428
17.13 Assistance after an Offence 428
17.14 Reforms 429
Hot Topic: Why do we have Liability for Accessories? 430
Summary 432
Case Notes 433
Further Reading 435
 Contents xi

18 Inchoate Offences 437

18.1 The Inchoate Offences 437
18.2 Incitement 438
18.3 Conspiracy 443
18.4 Attempt 450
Hot Topic: Incitement and Free Speech 460
Summary 461
Case Notes 461
Further Reading 463

19 The Human Rights Act and Criminal Law 465

19.1 The Human Rights Act 1998 465
19.2 What Rights are Protected by the Act? 467
19.3 Areas of the Law which may be Affected by the Human Rights Act 470
Summary 480
Case Notes 480
Further Reading 482

Index 483
xii

Preface to the First Edition

This book is intended as an introduction to the basic principles of criminal

liability and some of the most important criminal offences. The offences
have been chosen (from among the vast range of criminal offences) to illus-
trate clearly the principles underlying the criminal law; they also feature in
most courses on substantive criminal law. There is a fundamental need for
the law (and especially the criminal law) to be clear, and its content easily
understood by the lay person, but first-time students of the subject often
find its key concepts difficult to grasp and the major textbooks somewhat
formidable. The Mastering Law series should provide a comprehensible
account of major areas of the law and an introduction to the controversy
and debate that is inseparable from any serious study of the law. This book
was commissioned by the late Lady Oliver, who gave me much encour-
agement, and who was a firm believer in the need for accessible student
texts as an adjunct to large-scale scholarly and reference works. Certain
features of the book have therefore been designed to help those who are
studying criminal law for the first time. There is a Case Notes section at the
end of each chapter which gives, in respect of the key cases mentioned in
the text, a short account of the facts and decision. Cases that are noted in
this way are marked with an asterisk when they are first mentioned in the
text, and the page on which the Case Notes appears is printed in bold type
in the Table of Cases. In addition there is a selective bibliography (giving
references to works mentioned in the text) and list of further reading for
each chapter. Of the books listed, two are worth special mention; all
students of English criminal law will come to know well Glanville
Williams’s Textbook of Criminal Law and Smith and Hogan’s Criminal
Law. The section of Exercises at the end of each chapter is designed both
to test the reader’s understanding and to stimulate further thought on the
topics covered. The Workshop section gives an opportunity to practise the
practical application of the rules and principles discussed. The book
endeavours to state the law as at the end of March 1988.

MARISE CREMONA
 xiii

Preface to the Third Edition

The third edition of this book sees the introduction of several new features.
At the end of each chapter there is a section entitled Hot Topic. This
provides an opportunity for a more in-depth analysis of a subject that is
particularly topical or has received attention from academics in recent
years. As the prospects for a criminal code now seem dim there is no longer
a chapter devoted to it, although it is covered in Chapter 2. The book
includes a chapter specifically on the potential effects of the Human Rights
Act 1998, although references are made throughout the book to that legis-
lation’s potential impact. The new edition has also been thoroughly updated
and many sections have been completely rewritten. The fact that the House
of Lords has produced several important and highly controversial decisions
in the past few years demonstrates that criminal law continues to be a
vibrant, if contentious, subject of legal study.
Although this edition does not bear Marise Cremona’s name her influ-
ence can be seen throughout the book. I have also enjoyed her advice and
support during the preparation for this new edition. I have greatly appreci-
ated the support of the team at Palgrave Macmillan, especially Helen
Buglar and Esther Thackeray. Much of the writing of this book was
witnessed by my daughter Laurel, who patiently played as I typed. I hope
the experience has not harmed her too much. My wife, Kirsten Johnson, has
been, and is, a constant source of love and support.

JONATHAN HERRING

As in the previous editions, cases marked with an asterisk* when they are
first mentioned in the text are discussed in greater detail in the Case Notes
at the end of the relevant chapter.
xiv

Table of Cases

A page number in bold type indicates a Case Note giving a short account of the
facts and decision in respect of the case concerned

A [1978] Crim LR 689 322

A v. UK [1998] Crim LR 892 467, 475, 476, 477, 478, 480
A (A Minor), Re [1992] 3 Med LR 303 188
A (Conjoined Twins), Re [2000] 4 All ER 961 66, 81, 361, 399–400,
401–4
A N.H.S. Trust v. D [2000] 2 FLR 501 479
ADT v. UK [2000] Crim LR 1009 477, 480
Abbott [1977] AC 755 392
Abdul-Hussain [1999] Crim LR 570 390, 391, 392, 394, 405
Able [1984] QB 795 413, 414
Acott [1997] 1 WLR 306 212, 213, 223
Adams [1957] Crim LR 365 79, 80
Adomako [1995] 1 AC 171 204, 205, 209, 226
Ahluwalia [1992] 4 All ER 889 213, 223, 224, 226
Airedale National Health v. BIand [1993] AC 789 42, 44, 80, 81, 187,
402
Aitken (1992) 95 Cr App R 304 143, 160
Alexander [1984] Crim LR 182 302
Alford, J. F. [1997] 2 Cr App R 326 417, 423
Ali [1995] Crim LR 303 393
Allen [1985] AC 1029 312, 318
Allen [1988] Crim LR 698 368
Allen v. Whitehead [1930] 1 KB 211 116
Alphacell Ltd v. Woodward [1972] AC 824 110, 112
Ambler [1989] RTR 217 333
Anderson [1986] AC 27 448, 461
Anderson and Morris [1966] 2 All ER 644 419, 426, 433
Anderton v. Ryan [1985] Crim LR 560 458, 459
Andrews v. DPP [1937] AC 576 200, 226
Andrews and Hedges [1981] Crim LR 106 314
Andronicou v. Cyprus [1998] Crim LR 823 477
Antoine [2001] AC 340 354
Ardalan [1972] Crim LR 370 446
Armstrong, DPP v. [2000] Crim LR 379 441, 442, 462
Arnold [1997] Crim LR 833 316
Arthur (Unreported) see [1985] Crim LR 705 79, 195
Ashbee [1989] 1 WLR 109 297
Ashford and Smith [1988] Crim LR 682 325, 343
Assistant Recorder of Kingston upon Hull ex p Morgan
[1969] 2 QB 58 440
 Table of Cases xv

Atakpu [1994] QB 58 242, 273, 288

A-G’s Ref (No. 1 of 1974) [1974] 2 All ER 899 284, 290
A-G’s Ref (No. 1 of 1975) [1975] 2 All ER 686 360, 413, 414, 424
A-G’s Refs (Nos 1 and 2 of 1979) [1979] 2 All ER 143 260, 266, 279
A-G’s Ref (No. 4 of 1979) [1981] 1 All ER 1193 281, 283
A-G’s Ref (No. 4 of 1980) [1981] 1 All ER 617 92, 101
A-G’s Ref (No. 6 of 1980) [1981] 2 All ER 1057 142, 143, 160
A-G’s Ref (No. 2 of 1982) [1984] 2 All ER 216 249, 254
A-G’s Ref (No. 1 of 1983)[1984] 3 All ER 369 252, 266
A-G’s Ref (No. 2 of 1983) [1984] 2 WLR 465 363, 378
A-G’s Ref (No. 1 of 1985) [1986] 2 All ER 219 252
A-G’s Ref (No. 1 of 1991) [1993] QB 94 337, 339
A-G’s Ref (No. 2 of 1992) [1984] QB 91 48, 54
A-G’s Ref (No. 3 of 1992) [1994] 1 WLR 409 456, 461
A-G’s Ref (No. 3 of 1994) [1997] 3 WLR 421 75, 76, 187, 188, 190, 193,
196, 200, 203, 204, 207, 208
A-G’s Ref (No. 3 of 1998) [2000] 1 QB 401 354
A-G’s Ref (No. 2 of 1999) [2000] 1 QB 796 118, 120, 122, 206, 208
Atwal v. Massey [1971] 3 All ER 881 287

B v. DPP [2000] 2 AC 428 11, 12, 72, 107, 109, 110, 112,
113, 122, 206, 208
B and S v. Leathley [1979] Crim LR 314 275
Backshall [1999] 1 Cr App R 35 400
Bailey [1983] 1 WLR 760 49, 54, 374
Bainbridge [1959] 3 All ER 200 413, 423
Baker and Wilkins [1999] 2 Cr App R 335 390, 393, 426
Ball [1989] Crim LR 730 203
Bamborough [1996] Crim LR 744 420
Banks (1873) 12 Cox CC 393 440, 443
Barbera, Messegue and Jabardo v. Spain (1988) 17 EHRR 360 471
Barnard (1837) 7 C&P 784 295
Barratt (1873) 12 Cox CC 393 196
Bateman (1925) 19 Cr App R 8 22
Battams (1979) 1 Cr App R (S) 15 281
Bayley and Easterbrook [1980] Crim LR 503 260
Becerra (1975) 62 Cr App R 212 426
Beckford [1987] 3 WLR 611 362, 378, 477
Bedder [1954] 2 All ER 801 213, 214
Bell [1992] Crim LR 176 396
Bellenie [1980] Crim LR 437 287
Benge (1865) 4 F&F 504 89
Bevan [1987] Crim LR 129 301
Bevans [1988] Crim LR 236 331, 345
Bingham [1991] Crim LR 433 48
Bird [1985] Crim LR 388 363, 364
Blake [1993] Crim LR 586 325, 345, 363
Blake [1997] 1 All ER 963 112
Blakely [1991] Crim LR 763 417, 419, 433
Blaue [1975] 3 All ER 466 96, 97, 100, 101
xvi Criminal Law

Blayney v. Knight [1975] Crim LR 237 335

Bloxham [1982] 1 AC 109 243, 284, 285, 286, 290
Bodin and Bodin [1979] Crim LR 176 439
Bogachi [1973] QB 832 332
Bonner [1970] 1 WLR 838 248
Bourne (1952) 36 Cr App R 125 389, 427
Bow (1976) 64 Cr App R 54 333, 345
Bow Street ex p USA, R v. [2000] 2 AC 216 339, 345
Bowen [1996] 2 Cr App R 157 392, 393
Boyea [1992] Crim LR 574 145
Bradshaw (1878) 14 Cox CC 83 142
Brady and Hindley 6 May 1966, Unreported 192
Bratty v. AG for Northern Ireland [1963] AC 386 47, 54, 355, 358
Brennan [1990] Crim LR 118 257
Brewster (1979) 69 Cr App R 375 251
Brindley [1971] 2 QB 300 428
Brooks and Brooks (1982) 76 Cr App R 66 310
Broom v. Crowther (1984) 148 JP 592 236
Brown [1970] 1 QB 105 285
Brown [1985] Crim LR 212 275
Brown [1993] 1 AC 212 131, 141, 142, 143, 160, 351
Brown and Stratton [1998] Crim LR 485 134
Bruzas [1972] Crim LR 367 211
Burgess [1991] 2 QB 92 48, 50, 54
Burley [2000] Crim LR 840 364
Burns (1984) 79 Cr App R 173 373
Burstow [1997] 3 WLR 579 134, 135, 160
Byrne [1960] 3 All ER 1 219, 226, 357

C [1992] Crim LR 642 176

Cairns [1999] 2 Cr App R 137 391
Caldwell [1982] AC 341 23, 32, 67–73, 83, 204, 323, 342, 417
Calhaem [1985] 2 All ER 266 414, 433
Campbell (1991) 93 Cr App R 350 455
Camplin [1978] AC 705 214
Cato [1976] 1 All ER 260 89, 138, 139, 160, 203, 204, 227
Chan Fook [1994] 2 All ER 552 133, 161
Chan Man-sin [1988] 1 All ER 1 247, 315
Charles [1977] AC 177 313, 318
Cheshire [1991] 3 All ER 670 89, 94
Chrastny [1992] 1 All ER 189 446
Christian (1913) 23 Cox CC 541 169
Church [1966] 1 QB 59 78, 202, 227
Cichon v. DPP [1994] Crim LR 918 400
Clarence (1888) 22 QBD 23 135, 161, 169
Clarke [1972] 1 All ER 219 356
Clarke [1991] Crim LR 383 216
Clarkson [1971] 3 All ER 344 422
Clear [1968] 1 QB 670 329
Clegg [1995] 1 AC 482 365, 379
 Table of Cases xvii

Clouden [1987] Crim LR 56 272

Cocker [1989] Crim LR 740 81, 185, 211, 213, 223
Cogan and Leak [1976] QB 217 411, 412, 427
Cole [1994] Crim LR 582 395
Coles [1995] 1 Cr App R 157 70, 71, 72, 83
Collins [1973] QB 100 275, 276, 277, 291
Collins v. Wilcox (1984) 79 Cr App R 229 422
Collis-Smith [1971] Crim LR 716 297
Colohan [2001] Crim LR 845 153, 161
Coney (1882) 8 QBD 534 422
Constanza [1997] Crim LR 576 129, 130
Conway [1989] QB 290 390, 395
Cooke [1986] AC 909 444, 462
Cooper and Schaub [1994] Crim LR 531 166
Coppen v. Moore [1898] 2 QB 306 115
Corcoran v. Anderton (1980) 71 Cr App R 104 272
Corcoran v. Whent [1977] Crim LR 52 250
Court [1989] AC 28 174, 175, 176, 182
Cousins [1982] 2 All ER 115 363
Cox 18 September 1992, Unreported 80, 81
Cox [1998] Crim LR 810 132
Cox v. Riley [1986] Crim LR 460 333
Cramp (1880) 5 QBD 307 138
Crunden (1809) 2 Camp 89 179
Crutchley (1837) 7 C&P 814 188
Cummings-John [1997] Crim LR 660 304
Cunningham [1957] 2 QB 67–9, 72, 73, 130, 135, 138–9,
145, 161, 300, 417
Cunningham [1982] AC 566 188, 190, 196
Curr [1968] 2 QB 944 441

Da Silva Mouta v. Portugal [2001] 1 FCR 653 470

Dadson (1850) 4 Cox CC 358 385
Dalby [1982] 1 All ER 916 203
Dalloway (1847) 2 Cox CC 273 90
Dally and McGhie [1979] 2 WLR 239 95, 102
Davidge v. Bunnett [1984] Crim LR 296 251
Davies [1975] QB 691 212, 217
Davies [2000] Crim LR 297 336
Dawson (1978) 68 Cr App R 170 272
Dawson, Nolan and Walmsley (1985) 81 Cr App R 150 202, 227
Day [2002] Crim LR 984 419
Dear [1996] Crim LR 595 96
Denton [1982] 1 All ER 65 325
Devall [1984] Crim LR 428 287
Dietschmann [2002] Crim LR 132 220
Ditta, Hussain and Kara [1988] Crim LR 43 396
Dix (1982) 74 Cr App R 306 219
Dobson [1990] 1 QB 274 239
Dobson v. North Tyneside HA [1996] 4 All ER 479 264
xviii Criminal Law

Donovan [1934] 2 KB 498 133

Doughty (1986) Cr App R 319 213, 217
Doukas [1978] 1 All ER 1061 299, 318
Drake v. DPP [1994] Crim LR 55 322, 323
Dryden [1995] 4 All ER 987 214
Du Cros v. Lamborn [1907] 1 KB 40 423
Dudley and Stephens (1884) 14 QBD 273 398, 400
Duffy [1967] 1 QB 63 213
Dyson [1908] 2 KB 454 80, 92

Easom [1971] 2 All ER 945 259, 266

Eddy v. Niman [1981] Crim LR 501 239
Edwards [1973] AC 648 216
Edwards v. Ddin [1976] 1 WLR 942 249, 250, 267
Egan [1992] 4 All ER 470 220
Elbekkay [1995] Crim LR 163 170, 171, 182
Ellames [1974] 3 All ER 130 281
Elliot v. C [1983] 2 All ER 1005 70, 71, 72, 83
Ellis, DPP v. [2001] EWHC Admin 362, Unreported 339
Emmett 15.10.99, Unreported 143
Express Car Co v. NRA [1998] 1 All ER 481 98, 431

F, Re [1990] 2 AC 1 398, 399

Fagan [1969] 1 QB 439 43, 54, 76, 77, 128, 130, 131
Fairclough v. Whipp [1951] 2 All ER 834 174
Fallon [1994] Crim LR 519 456
Fancy [1980] Crim LR 171 322
Faulkner v. Talbot (1981) 74 Cr App R 1 131
Feely [1973] 1 All ER 341 255, 267
Fernandes [1996] 1 Cr App R 175 263
Field [1972] Crim LR 435 361
Firth [1990] Crim LR 326 296
Fitzmaurice [1983] 1 All ER 189 442
Flatt [1996] Crim LR 576 392
Flattery (1877) 2 QBD 410 169
Fletcher [1962] Crim LR 551 426
Floyd v. DPP [2000] Crim LR 411 251
Forbes (1865) 10 Cox CC 362 148
Forrester [1992] Crim LR 792 257
Forsyth [1997] 2 Cr App R 299 287
Foster v. Dodd (1866) LR 1 QB 475 264
Fotheringham (1989) 99 Cr App R 793 173, 371
Francis [1982] Crim LR 363 280

Gallagher [1963] AC 349 375, 379

Gallasso [1993] Crim LR 459 239
Gammon v. A-G for Hong Kong [1985] 1 AC 1 112
Gardiner [1994] Crim LR 455 173
Garrett v. Churchill [1970] 1 QB 92 424
Garwood [1987] 1 All ER 1032 329
 Table of Cases xix

Geddes [1996] Crim LR 894 454, 462

Gee [1999] Crim LR 397 306
George [1956] Crim LR 52 176
Ghosh [1982] QB 1053 253, 254, 255–6, 267, 286, 300, 312
Gianetto [1997] 1 Cr App R 1 411, 439
Gibson [1990] 2 QB 619 445
Gilks [1972] 3 All ER 280 250
Gillard (1988) 87 Cr App R 189 138, 470
Gillick [1986] AC 112 81, 145, 416, 433
Gilmour [2000] Crim LR 763 419
Goldman [2001] Grim LR 822 440, 460
Gomez [1993] AC 442 237–42, 257, 267, 288, 343
Goodwin [1996] Crim LR 262 298
Goss (1990) 90 Cr App R 400 175
Gotts [1992] 2 AC 412 388, 389
Graham [1982] 1 All ER 801 304, 389, 392, 405
Grant [1995] Crim LR 715 354, 479
Greenstein [1975] Crim LR 714 256
Gregory and Mott [1995] Crim LR 507 62
Grundy [1977] Crim LR 543 134
Gullefer [1987] Crim LR 195 454

H [2001] FL 436 466, 475, 480

Halai [1983] Crim LR 624 304, 318
Hale (1978) 68 Cr App R 415 272, 273, 291
Hall [1972] 2 All ER 1009 251
Hall (1985) 81 Cr App R 260 287, 291
Hallam and Blackburn [1995] Crim LR 323 234
Hammond [1983] Crim LR 571 66, 311, 315
Hancock and Shankland [1986] AC 455 63, 191, 196
Hardie [1984] 3 All ER 848 368, 379
Hardman [1986] Crim LR 330 322
Harper 2.5.97 The Times 104
Harry [1974] Crim LR 32 329
Harvey (1981) 72 Cr App R 139 330
Hashman v. UK [2000] Crim LR 800 474, 481
Haughton v. Smith [1975] AC 476 23, 39, 55, 453, 458, 462
Haystead v. CC of Derbyshire [2000] Crim LR 758 93, 100
Hayward [1908] 21 Cox CC 692 97
Heath [2000] Crim LR 109 394
Henderson and Battley (1984), Unreported 322, 323
Hendrickson and Tickner [1977] Crim LR 356 439
Henley [2000] Crim LR 582 153, 154
Hennessy [1989] 1 WLR 287 49
Herbert (1960) 25 J Crim L 163 264
Hill (1986) 83 Cr App R 386 138, 162
Hills [2001] Crim LR 318 151
Hills v. Ellis [1983] 1 All ER 667 149
Hinks [2000] 4 All ER 833 6, 148, 239, 240–2, 257, 267
Hircock (1978) 67 Cr App R 278 235, 268
xx Criminal Law

Hirst (1995) 1 CAR 82 392

Hobson [1998] Cr App R 31 223
Hobson v. Impett (1957) 41 Cr App R 138 285
Holden [1991] Crim LR 478 254
Holland (1841) 2 Mood & R 351 96
Hollinshead [1985] AC 975 444, 462
Holt and Lee [1981] Crim LR 499 305, 308
Home [1994] Crim LR 584 392
Howard [1965] 3 All ER 684 167
Howe [1987] 2 WLR 568 192, 387–9, 391 397, 405, 420
Howells [1977] QB 614 112
Hudson [1966] 1 QB 448 175
Hudson and Taylor [1971] 2 All ER 244 390, 394
Hunt [1977] Crim LR 740 326
Huntingdon v. Curtin 11.11.97, The Times 150
Husseyn (1978) 67 Cr App R 55 259
Hyam v. DPP [1991] 1 QB 134 61, 134, 185, 190–1, 196

Instan [1893] 1 QB 450 41

Invicta Plastics v. Clare [1976] Crim LR 131 439
Ireland [1998] AC 147 128–9, 130, 132, 133, 151, 162, 202, 390

J (1986), Unreported 147

J, Re [1993] Fam 15 80
JJC v. Eisenhower [1984] QB 331 134
Jackson [1983] Crim LR 617 308, 314
Jackson [1985] Crim LR 442 447
Jaggard v. Dickenson [1981] QB 527 325, 335, 371
Jenkins [1984] AC 242 279, 291
Jennings [1990] Crim LR 588 201
Jennings v. US Government [1983] 1 AC 624 207
Johnson [1989] 2 All ER 839 216
Johnson [1994] Crim LR 673 325
Johnson v. Youden [1950] 1 All ER 300 417
Jones (1986) 83 Cr App R 375 142
Jones [1990] 3 All ER 886 454
Jones, ex p, DPP, R v. CO/300899 20.9.99, Unreported 209
Jordan [1956] 40 Cr App R 153 94
Julien [1969] 2 All ER 856 363
Junjua and Choudury [1999] 1 Cr App R 91 134

K (1990) 91 Cr App R 23 131

K, R v. [2001] 3 FCR 115 14, 22, 72, 107, 109, 110, 112, 113, 122,
144, 173, 175, 177, 367, 376, 391
K and B [1997] Cr App R 36 412, 427
Kaitamaki [1985] 1 AC 147 166
Kanwar [1982] 2 All ER 528 285
Kaur [1981] 1 WLR 578 250, 253, 268
Kebilene, ex p, DPP, R v. [2000] 1 Cr App R 275 471, 472, 480
Kellett, DPP v. CO/759/2000, Unreported 151
 Table of Cases xxi

Kelly (1992) 97 Cr App R 245 280, 455

Kelly [1999] QB 621 264
Kemp [1956] 3 All ER 249 353
Kennedy [1999] Crim LR 65 51, 102, 204, 431
Khan (1990) 91 Cr App R 29 456, 457
Khan and Khan [1998] Crim LR 830 43, 50, 204, 205
Kimsey [1996] Crim LR 35 89
King v. DPP 20.6.2000, Unreported 151, 152
King and Stockwell [1987] 1 All ER 547 296, 302, 318
Kingston [1995] AC 355 369, 370, 379
Kite and OLL Ltd 8.12.94, Unreported 119
Knuller v. DPP [1973] AC 435 444
Kohn (1979) 69 Cr App R 395 315, 316

Lamb [1967] 2 QB 981 71, 200, 201, 227

Lambert [2001] 3 WLR 206 342, 481
Lambie [1982] AC 449 313, 318
Larkin [1943] 1 All ER 217 202
Larsonneur (1933) 97 JP 206 39, 47, 55
Lartner and Castleton [1995] Crim LR 75 167
Laskey, Jaggard and Brown v. UK (1997) 24 EHRR 39 143, 477, 481
Lau v. DPP [2000] Crim LR 586 150
Lavender [1994] Crim LR 297 262, 344
Laverty [1970] 3 All ER 432 298
Lawrence [1972] AC 626 237, 238, 249, 268
Lawrence [1982] AC 510 69, 84
Lawrence and Pomroy (1971) 57 Cr App R 64 329
Le Brun [1992] QB 61 78, 84
Lee [2001] Crim LR 991 149
Lemon [1979] AC 617 105, 122
Letenock (1917) 12 CAR 221 216, 217, 372
Lewis (1992) 96 Cr App R 412 393
Linekar [1995] QB 250 170, 182
Lingens and Leitgens v. Austria (1986) 8 EHRR 407 471
Lipman [1970] 1 QB 152 373
Litchfield [1998] Crim LR 507 204
Lloyd [1967] 1 QB 175 220
Lloyd v. DPP [1991] Crim LR 904 322
Lloyd, Bhuee and Ali [1985] 2 All ER 661 261, 262, 263, 268
Lockwood [1986] Crim LR 244 257
Logdon [1976] Crim LR 121 129, 130
Longman and Cribben [1981] Crim LR 38 447
Loukes [1996] Cr App R 444 427
Low v. Blease [1975] Crim LR 513 244
Lowe [1973] QB 702 201
Lynch [1975] AC 653 9, 417

R v. M; R v. Kerr; R v. H [2002] Crim LR 57 478

Mahmood [1994] Crim LR 368 420
Majewski [1977] AC 443 23, 369, 373, 374, 379
xxii Criminal Law

Malcherek and Steel [1981] 2 All ER 422 93, 102, 188

Malone [1998] 2 Cr App R 447 167
Malnik [1989] Crim LR 451 361
Mandair [1995] 1 AC 208 137
Marchant v. MacCallister (1984) Cr App R 361 332, 333
Marcus [1981] 1 WLR 774 138, 139
Marks [1998] Crim LR 228 211, 228
Marlow [1997] Crim LR 897 440, 460–1
Marsh [1997] 1 Cr App R 67 336
Marshall [1998] 2 Cr App R 282 246
Martin [1881–5] All ER 600 162
Martin [2000] 2 Cr App R 42 391
Martin (Tony) [2002] Crim LR 136 289, 365, 376
Maxwell [1978] 3 All ER 1140 417, 423, 434
Maxwell-King 2.1.01, The Times 337
McAllister [1997] Crim LR 233 175
McCann v. United Kingdom (1996) 21 EHRR 97 477
McDavitt [1981] Crim LR 843 311
McDonald (1980) 70 Cr App R 288 282
McFall [1994] Crim LR 226 167
McGill [1970] Crim LR 290 334
Mclnnes [1971] 3 All ER 295 360, 364
McKechnie (1992) 94 Cr App R 51 88
McKnight 5.5.2000, The Times 370
McKnight v. Davies [1974] Crim LR 62 334
McNamara (1988) 87 Cr App R 246 342
McPherson [1973] Crim LR 191 333
McPherson [1980] Crim LR 654 335
Melchett (2001), Unreported 342
Mellor [1996] 2 Cr App R 245 89, 95
Meredith [1973] Crim LR 253 247
Meridian v. Securities Commission [1995] 2 AC 500 119, 123
Merrick [1996] 1 Cr App R 130 70, 327
Michael (1840) 173 ER 867 92, 411
Millard and Vernon [1987] Crim LR 393 457, 462
Miller [1983] 2 AC 161 38, 52, 55, 77, 236
Miller [1992] Crim LR 744 42, 299, 333
Millward [1994] Crim LR 527 412, 427, 434
Mitchell [1999] Crim LR 496 427
M’Naghten [1843–60] All ER 229 354, 355, 357, 373, 380
Moberley v. Alsop 13.12.91, The Times 311
Mohan [1976] QB 1 61, 455
Moloney [1985] AC 905 61, 62, 63, 66, 137, 191, 197, 369
Moor 11 May 1999, Unreported 80, 81
More [1987] 3 All ER 825 312
Morgan [1976] AC 182 172, 182, 367, 375
Morhall [1996] 1 AC 90 214, 223, 228
Morphitis v. Salmon [1990] Crim LR 48 322, 345
Morris [1984] AC 320 235, 237, 238, 239, 268
Morrison (1989) 89 Cr App R 17 137
 Table of Cases xxiii

Moses and Arsbo [1991] Crim LR 617 444

Mowatt [1967] 3 All ER 47 136
Moynes v. Cooper [1956] 79 Cr App R 72 251
Moys (1984) 79 Cr App R 73 287

NHS Trust A v. M; NHS Trust B v. H [2001] 1 FLR 406 477, 479

NRA v. Wright Engineering [1984] 4 All ER 281 91
Nabina [2000] Crim LR 481 313, 319
National Coal Board v. Gamble [1959] 1 QB 11 416, 417, 424, 434
Naviede (1997) Crim LR 662 304
Neal v. Gribble [1978] Crim LR 500 332
Nedrick [1986] 3 All ER 1 63, 65
Newbury and Jones [1977] AC 500 201, 228
Nkosiyana (1966) (4) SA 653 653
Nock [1978] AC 979 259, 446, 449

O’Connell [1997] Crim LR 683 219

O’Connor [1991] Crim LR 135 372
O’Grady [1987] 3 WLR 321 372, 377, 380
O’Leary (1986) 82 Cr App R 341 280
Oatridge (1992) 94 Cr App R 367 362
Olugboja [1982] QB 320 167, 168, 182
Ondhia [1998] Crim LR 339 313
Ostler v. Elliott [1980] Crim LR 585 149
Overington [1978] Crim LR 692 282
Oxford v. Moss (1978) 68 Cr App R 183 244
Owino [1995] Crim LR 743 364

P [1990] Crim LR 323 147

Pagett (1983) 76 Cr App R 279 51, 88, 89, 91, 93, 94, 100, 102
Pal, DPP v. [2000] Crim LR 756 155
Palmer [1971] AC 814 380
Papadimitropoulos (1958) 98 CLR 249 169
Parker [1977] 1 WLR 600 68
Parkes [1973] Crim LR 358 331
Parmenter [1992] 1 AC 699 130, 131, 133, 135, 162
Pearce [1973] Crim LR 321 332
Peart [1970] 2 QB 672 334
Pegrum [1989] Crim LR 442 98
Pembiliton (1874) LR 2 CCR 119 75
Perman [1996] 1 Cr App R 24 413, 419
Petters and Parfitt [1995] Crim LR 501 424
Pickford [1995] QB 203 439
Pigg [1982] 2 All ER 591 173
Pitchley (1972) 57 Cr App R 30 41, 55
Pitham and Hehl (1976) 65 Cr App R 45 235, 288, 291
Pittaway [1994] Crim LR 600 396
Pittwood (1902) 19 TLR 37 41
Pommell [1995] 2 Cr App R 607 390, 395, 398, 405
Powell and English [1997] 3 WLR 959 190, 191, 193, 415–21, 425, 434
xxiv Criminal Law

Preddy [1996] 3 All ER 481 316, 319

Pretty, ex p, DPP, R v. [2002] 1 FCR 1 82, 479
Purdy (1946) 10 J Cr L 182 388

Quick [1973] 1 QB 910 48, 49, 55, 355

R (1984) 79 Cr App R 334 70

R [1992] 1 AC 599 32, 166, 167
R and B, DPP v. (2000), Unreported 166
Rabey (1977) 79 DLR (3d) 414 49
Race Relations Board v. Applin [1973] QB 815 439
Rai [2000] 1 Cr App R 242 297
Ramsdale, DPP v. [2001] EWHC Admin 106, Unreported 151
Rashid [1977] 2 All ER 237 281, 299
Ray [1974] AC 370 295, 299, 308
Reader (1977) 66 Cr App R 33 287
Reardon [1999] Crim LR 392 425
Reed [1982] Crim LR 819 448
Reid [1992] 3 All ER 673 69, 71, 72, 84, 207
Renouf [1986] 2 All ER 449 363
Reynolds [1988] Crim LR 679 219
Rice v. Connolly [1966] 2 QB 414 148, 162
Richardson (Diane) 146, 170
Richardson and Irvin [1999] 1 Cr App R 392 143, 144, 372
Richens [1993] 4 All ER 877 212
Ricketts v. Cox [1982] Crim LR 184 148
Roberts (1971) 56 Cr App R 95 95, 96, 100, 102, 132
Roberts (1987) 84 Cr App R 117 286
Roberts [1990] Crim LR 122 419
Roberts and George [1997] Cr App R 209 419
Robinson [1915] 2 KB 342 271
Robinson (1968) (2) SA 666 426
Robinson [1977] Crim LR 173 254
Rodger [1998] 1 Cr App R 143 396
Roe v. Kingerlee [1986] Crim LR 735 322
Rogers, DPP v. [1998] Crim LR 202 391
Rook [1993] 2 All ER 955 427
Rozeik [1996] 3 All ER 281 298
Rushworth (1992) 95 Cr App R 252 135
Ryan [1996] Crim LR 320 275

S(D) [2001] Crim LR 986 392

St George’s v. S [1998] 3 All ER 673 194, 399
SW v. United Kingdom (1996) 21 EHRR 363 475, 481
Sainthouse [1980] Crim LR 506 287
Salabiaku v. France (1988) 13 EHRR 379 471, 473
Sanders (1982) 75 Cr App R 84 285
Sangha [1988] 2 All ER 385 327
Sargent (1997) 161 JP 127 176
Satnam and Kewal (1983) 78 Cr App R 149 173, 183
 Table of Cases xxv

Saunders [1985] Crim LR 230 134

Saunders and Archer (1573) Fost 371 425, 426
Scarlett [1993] 4 All ER 629 200
Scott v. MPC [1975] AC 819 444
Seaboard Offshore [1993] 3 All ER 25 114, 119
Sears v. Broome [1986] Crim LR 461 366, 380
Seers (1985) Crim LR 315 219
Shadrockh-Cigari [1988] Crim LR 465 252
Sharp [1987] 3 WLR 1 393
Sharpe (1857) Dears & B 160 247
Shaw v. DPP [1962] AC 220 22, 444
Shaw [1994] Crim LR 365 441
Shelton (1986) 83 Cr App R 379 288, 292
Sheppard [1981] AC 394 74
Sherras v. De Rutzen [1895] 1 QB 918 106
Shimmen [1986] 84 Cr App R 7 70, 84
Shivpuri [1987] AC 1 23, 459, 463
Shortland [1995] Crim LR 893 396
Sibarte [1983] Crim LR 470 305, 307
Silver v. United Kingdom (1983) 5 EHRR 347 473
Silverman [1987] Crim LR 574 296
Singh [1999] Crim LR 582 204, 205
Siracusa (1990) 90 Cr App R 340 449
Sirat (1985) 83 Cr App R 41 422, 439
Slingsby [1995] Crim LR 570 145
Small [1987] Crim LR 777 255
Smith [1959] 2 All ER 193 94, 103
Smith [1974] QB 354 300
Smith v. DPP [1961] AC 290 134, 190, 191
Smith v. Woking [1983] 76 Cr App R 234 129
Smith (Morgan) [2001] 1 AC 146 153, 215–17, 223, 228, 372, 392
Smith and Jones [1976] 3 All ER 54 277, 278, 280, 292
Speck (1977) 65 Cr App R 151 42
Spooner, ex p, HM Coroner (1989) 88 Cr App R 10 119
Spratt (1990) 91 Cr App R 362 130, 131
Spriggs [1958] 1 QB 270 333
Staines (1974) 60 Cr App R 160 300
Steane [1947] KB 997 389
Steel v. United Kingdom 23.9.98 RJD VII 474
Steer [1988] AC 111 327, 346
Stephenson [1979] QB 695 12
Stewart and Schofield [1995] 3 All ER 159 425
Stokes [1982] Crim LR 695 333
Stone and Dobinson [1977] QB 354 41, 42, 209, 228
Stonehouse [1978] AC 55 454
Stones [1989] 1 WLR 156 280
Stringer (1991) 94 Cr App R 13 411
Stripp (1978) 69 Cr App R 318 372
Subrizky [1990] 2 NZLR 717 236
Sullivan [1984] 1 AC 156 48, 49, 50, 56, 355, 356
xxvi Criminal Law

Supply of Ready Mixed Concrete, Re [1995] 1 AC 500 114

Sutherland and Morris v. UK [1998] EHRLR 117 476
Sutton [1977] 3 All ER 476 175
Sweet v. Parsley [1970] AC 132 110, 111, 113, 123

T and V v. UK [2000] Crim LR 187 476

Taafee [1983] 2 All ER 625 442
Tabussum [2000] 2 Cr App R 328 146, 170
Tacey (1821) 168 ER 893 322
Talbott [1995] Cr App R 396 298
Tandy [1989] 1 All ER 267 220
Taylor (1984) 80 Cr App R 327 173
Tesco v. Brent [1993] 2 All ER 718 114
Tesco v. Nattrass [1972] AC 153 118, 123
Thabo Meli [1954] 1 All ER 373 375
Thomas (1983) 77 Cr App R 63 173
Thomas (1985) 81 Cr App R 331 131
Thornton (No. 2) [1996] 2 All ER 1023 223, 224
Thornton v. Mitchell [1940] 1 All ER 339 427
Tokeley-Parry [1999] Crim LR 578 284
Tolson (1889) 23 QBD 168 58, 111, 113
Tosti [1997] Crim LR 746 454
Treacy [1971] AC 537 328
Tuberville v. Savage (1669) 1 Mod R 3 129
Turner (No. 2) [1971] 2 All ER 441 247, 248, 269, 297
Tyler (1838) 8 C&P 616 411
Tyrell [1984] 1 QB 710 428

Uddin [1999] QB 431 415–16, 420

Valderrama-Vega [1985] Crim LR 220 390

Vane v. Yiannopoullos [1964] 2 QB 739 116
Velumyl [1989] Crim LR 299 258
Venna [1975] 3 All ER 788 130
Vickers [1957] 2 QB 664 189, 197
Vincent [2001] Crim LR 488 311

Wai Yu-tsang [1992] 1 AC 269 444

Waites [1982] Crim LR 369 301, 314, 319
Walker and Hayes (1990) 90 Cr App R 226 456
Walkington [1979] 2 All ER 716 276, 278, 292
Warner (1970) 55 Cr App R 93 261
Warner v. MPC [1969] 2 AC 256 40, 111, 123, 248, 341, 342
Wass v. Director of Public Prosecutions 150
Watson [1989] 2 All ER 865 202
Webster [1995] 2 All ER 1680 327
Welsh [1974] RTR 478 264
Westdeutsche Landesbank v. Islington [1994] 4 All ER 890 252
Wheelhouse [1994] Crim LR 756 275, 412
White [1910] 2 KB 124 90
 Table of Cases xxvii

Whitefield (1984) QB 318 427

Whitehouse [1977] QB 868 428
Whiteside and Antoniou [1988] Crim LR 436 296
Whittaker v. Campbell [1984] QB 318 334
Williams [1923] 1 KB 340 169
Williams [1980] Crim LR 589 252, 269, 294, 295
Williams (Gladstone) (1983) 78 Cr App R 271 149, 224, 362, 375,
381, 477, 478
Williams (Roy) [2001] Crim LR 250 316
Williams and Davis [1992] 1 WLR 380 96, 100
Williams v. Phillips (1957) 41 Cr App R 5 247
Williams v. Williams (1880) 20 Ch D 659 264
Wilson [1984] AC 242 134, 135, 137, 163
Wilson [1996] 3 WLR 125 141, 142, 144
Windle [1952] 2 All ER 1 357
Wings Ltd v. Ellis [1984] 1 All ER 1046 108
Winson [1969] 1 QB 371 116, 124
Winterwerp v. Netherlands (1979) 2 EHRR 387 478
Woodman [1974] 2 All ER 955 248
Woods (1982) 74 Cr App R 312 300
Woolford v. DPP CO/1072/2000 11.5.2000 157–8
Woollin [1997] 1 Cr App R 97 63–6, 81, 85, 191, 192, 389, 401, 402
Woolmington [1935] AC 462 26, 36, 113

X and Y v. Netherlands (1985) 8 EHRR 235 467

Yip Chiu-Cheung [1995] 1 AC 111 58, 401, 448, 463

xxviii

Table of Statutes

Abortion Act 1967 193

Accessories and Abettors Act 1861
s.8 413
Aggravated Vehicle Taking Act 1992 335–6

Children Act 1989 352

s.1 401
Children and Young Person Act 1933
s.50 352
Computer Misuse Act 1990 336
s.1 337–40
s.2 340
s.3 240, 340–1
s.17 338, 339
Crime and Disorder Act 1998 154
s.28 154, 155
s.34 352
Criminal Appeals Act 1968
s.12 358
Criminal Attempts Acts 1981
s.1 412, 452, 453–4, 458
s.5 452
s.6 452
s.9 332
Criminal Damage Act 1971 201, 234, 341, 400
s.1 42, 55, 83, 321–7
s.2 322
s.3 322
s.5 324–5, 343, 366
s.10 323
Criminal Justice Act 1967
s.3 359, 360
Criminal Justice Act 1987
s.12 443, 444
Criminal Justice Act 1988
s.39 128
Criminal Justice Act 1991 30
Criminal Justice and Police Act 2001 152
Criminal Justice and Public Order Act 1994 165, 166
Criminal Law Act 1967 30
s.4 428
s.5 328, 428, 446, 452
s.6 453
 Table of Statutes xxix

Criminal Law Act 1977 443

s.1 443, 445, 449
s.2 446
s.3 443
s.4 443
s.5 439, 443
Criminal Procedure (Insanity and Unfitness
to Plead) Act 1991 50, 353, 354, 358, 478

Dangerous Drugs Act 1965

s.1 400
s.5 123
Drugs (Prevention of Misuse) Act 1964
s.1 123

Forgery and Counterfeiting Act 1981

s.8 312
s.9 313

Homicide Act 1957

s.1 189
s.2 218
s.3 211–13
s.4 221
Human Rights Act 1988 27, 186, 465
s.3 465
s.6 465–6

Indecency with Children Act 1960

s.1 174
Infant Life (Preservation) Act 1929 189, 193
Infanticide Act 1938
s.1 222

Law Reform (Year and a Day Rule) Act 1996 187

Licensing Act 1964 124

Magistrates Court Act 1980

s.45 438
Misuse of Drugs Act 1971
s.4 460
s.5 39
s.8 39

Night Poaching Act 1828 246

Offences Against the Person Act 1861

s.4 439
s.17 127
s.18 39, 54, 134–7, 159, 189, 279
xxx Criminal Law

Offences Against the Person Act 1861 (continued)

s.20 133–5, 139, 154, 159, 279, 374
s.22 140
s.23 135, 137–9, 159
s.24 137–9, 159
s.36 127
s.38 147, 149
s.47 102, 132, 133–7, 139, 154, 159
s.58 187, 193
Official Secrets Act 1911
s.1 39

Police Act 1996

s.89 54, 147, 148
Police and Criminal Evidence Act 1984 31
s.24 30
s.25 30
s.74 282
Prevention of Crime Act 1953 341
s.l 39
Prevention of Terrorism (Temporary Provisions) Act 1989
s.16A 472
Prohibition of Female Circumcision Act 1985 142
Protection from Harassment Act 1997
s.1 150–3
s.2 154
s.4 153–4
s.7 151, 152

Road Traffic Act 1972

s.7 41
Road Traffic Act 1988
s.2A 185, 207, 336

Sexual Offences Act 1956 4

s.1 165, 170, 172
s.2 169, 177, 476
s.3 171, 177, 476
s.4 177
s.5 175, 177
s.6 177, 416
s.10 179
s.11 179
s.13 480
s.14 22, 109, 174, 175, 177
s.15 174, 175
s.44 166
Sexual Offences Act 1993
s.1 166
 Table of Statutes xxxi

Sexual Offences (Amendment) Act 1976 165

Sexual Offences (Amendment) Act 2000 177
s.1 476
s.3 177, 178
Suicide Act 1961
s.2 221

Theft Acts of 1968 26, 110, 234

s.1 234
s.2 240, 253–5, 259, 271, 300, 367
s.3 235, 243, 287
s.4 244–6, 264, 297, 323
s.5 247, 248–52, 258, 264
s.6 260–2, 301, 316, 344
s.8 146, 271, 273
s.9 58, 273–4, 275–80
s.10 40, 274, 280
s.11 258
s.12 258, 323
s.12A 335–6
s.13 244
s.15 282, 293, 294–301, 313
s.15A 316
s.16 294, 301–2, 314
s.18 117
s.21 282, 327–31
s.22 41, 55, 57, 281, 284, 286
s.24 284
s.25 280–1, 341
s.34 281, 297, 328, 331
Theft Act 1978
s.1 245, 294, 303–4, 315
s.2 294, 298, 303, 304–8, 314
s.3 250, 294, 308–11
Theft (Amendment) Act 1996 304

Vagrancy Act 1824

s.4 179
xxxii

List of Latin Terms

Actus non facit reum, nisi mens si rea: An act does not make a person
guilty of a crime unless the mind is
also guilty.
Actus reus: The part of the definition of a crim-
inal offence which does not relate
to the defendant’s state of mind.
Bona fide: Good faith.
Causa sine qua non: An event without which a result
would not have occurred.
De minimis: Minimal.
Doli incapax: Being unaware of the difference
between right and wrong and so not
being liable to a criminal convic-
tion.
Intercourse per anum: Anal intercourse.
Intercourse per vaginum: Vaginal intercourse.
Mala in se: A ‘true’ crime (in contrast to a
regulatory offence).
Mala prohibita: A regulatory offence (in contrast to
a ‘true’ crime).
Mens rea: The part of the definition of a crim-
inal offence that relates to the
defendant’s state of mind.
Nolens volens: Not caring.
Novus actus interveniens: An act which breaks the chain of
causation.
Obiter: A comment made by a judge in a
case which is not binding on other
courts.
Per se: In and of itself.
Prima facie: At first glance.
Regina: The Queen.
Rex: The King.
 1

PART I
BASIC PRINCIPLES OF CRIMINAL
LIABILITY
This page intentionally left blank
 3

1 Introduction to Criminal Law

Key words
• Culpability – the blameworthiness of the defendant.
• Harm – the wrong done to the victim of a crime.
• Objectivism – a view that states the defendant should be judged by
his conduct.
• Subjectivism – a view that the defendant should be judged on the
basis of his beliefs, intents and knowledge.

1.1 The Scope of this Book

This book is about the basic principles of criminal liability. These princi-
ples are the tools for understanding and applying the criminal law, and so
can be used when you are faced by an unfamiliar or new offence. However,
the common law, which is the foundation of criminal law, does not develop
principles in the abstract, but in the context of concrete cases and specific
crimes. Central offences against persons and property provide the basis
upon which the judges have built the criminal law, and all students of crim-
inal law need to understand them. Murder, for example, although a compar-
atively rare crime has played this role, because it is one of the most serious
offences and so provides a testing ground for fundamental notions of culpa-
bility. The offences that are discussed in this book are chosen as examples
of offences against persons and property. They have either (like murder)
performed a key role in developing important legal principles, or (like
theft) are common offences arising every day in the courts.
Although criminal law used to be thought a straightforward subject, it
can be extremely complex and is often controversial. The aim of this book
is to ensure that the basic principles are centrally presented, so that the
wood does not disappear among the trees. Some of the underlying theoret-
ical themes and conflicts are also introduced, as these are an inescapable
part of current criminal law, which is undoubtedly alive and provocative.
Tension between competing principles is inherent in the law: for example,
in criminal law the interests of the accused can compete with the interests
of the victim (see Chapter 8).
4 Criminal Law

1.2 What is Criminal Law?

This is a question that is surprisingly difficult to answer. Most people

would imagine the criminal law to be about murders, assaults and thefts,
which, of course, it is; but the scope of criminal law is wider than this. It
also includes pollution offences, crimes against public morals and traffic
offences. It is the values and culture of a particular society which determine
what conduct is regarded as being criminal. It should be noted that conduct
that is contrary to criminal law at one point in time may not be seen as crim-
inal at another time or in another country. For example, before 1956 sexual
acts between two men were contrary to the criminal law, but following the
Sexual Offences Act 1956 the legal prohibition on private sexual acts
between two men over 21 was removed (the age limit has since been
reduced to 18 and in 2001 it was reduced to 16). This was in part a result
of a change in the general public’s attitudes towards homosexual relation-
ships. However, there are some crimes, such as murder, which have always
been crimes and always will be. But even in the case of murder there are
disagreements over whether euthanasia, abortion or capital punishment
should be lawful.
But how can criminal law be distinguished from other parts of the law?
Probably the best answer is given by Professor Glanville Williams, one of
the great criminal law scholars, who argued that criminal law is best
defined by the procedures it uses (see Chapter 2). He suggested that a crime
is ‘an act that is capable of being followed by criminal proceedings having
one of the types of outcome (punishment etc.) known to follow these
proceedings’. Although this may be the best definition, it is not especially
useful, as it tends to be a circular one: – What is criminal law? It is that part
of the law that uses criminal procedures. What are criminal procedures?
Those that apply to criminal law.

1.3 The Role of Criminal Law

The criminal law plays a distinctive role in society, including the following
functions: to deter people from doing acts that harm others or society; to set
out the conditions under which people who have performed such acts will
be punished; and to provide some guidance on the kinds of behaviour that
are seen by society as acceptable. Of course, it is not only the criminal law
that has a role in these areas. For example, deterrence from crime may
occur as a result of pressure from families, friends and communities. But
the criminal law is different from these other pressures. It is the established
state response to crime. This is reflected in the fact that prosecutions under
 Introduction to Criminal Law 5

the criminal law are brought on behalf of the state in the name of the Crown
(see Chapter 2.1). Further, the breaking of the criminal law is seen as differ-
ent from the breaking of other kinds of law, in that a breach of the criminal
law involves a degree of official moral censure. To be ordered by a court to
pay damages following a breach of contract (which is not a criminal
offence) does not carry with it the same kind of moral message of stigma
that it would if you had been found guilty of a criminal act and then ordered
to pay a fine. As Professor Ashworth has written, ‘criminal liability is the
strongest formal condemnation that society can inflict’.

1.4 What Conduct is Criminal?

There are two aspects to the definition of most serious crimes. The first, and
most important, is that the defendant has done an act which has caused a
prohibited kind of harm. The second is that the defendant is culpable,
worthy of censure, for having caused that harm. We will now consider
these aspects separately.

1.4.1 Causing Harm

The criminal law is not only concerned with the causing of direct harm to
other people: it also outlaws harm to the state, public morals and the envi-
ronment, for example. The criminal law goes further and punishes conduct
that might not cause harm on a given occasion but endangers others (for
example, dangerous driving); attempted crimes; and acts which help other
people commit crimes. There are also a few criminal laws that are mainly
designed to protect people from their own folly. An obvious example is the
law requiring the wearing of seat belts in cars.
It is often argued that the criminal law should seek to punish only
conduct that causes harm to others. Such an argument is in line with the
well-known ‘harm principle’, articulated by J. S. Mill, who stated: ‘the only
purpose for which power can be rightfully exercised over any member of a
civilized community, against his will, is to prevent harm to others’. Some
conduct may be immoral but if it does not harm others or only harms the
actor it is seen as unsuitable for punishment under the criminal law. Its
prohibition is seen as too great an infringement on individuals’ liberty.
Although this principle has been widely accepted, there has been much
dispute over what the term ‘harm’ means. For example, does it cover feel-
ings of outrage some may feel at the conduct of their fellow citizens or
damage to ‘the moral fabric of society’?
The ‘harm principle’ has received support not just from academics, but
6 Criminal Law

also the judiciary. For example, Lord Hobhouse in the recent House of
Lords case of Hinks* stated:

‘An essential function of the criminal law is to define the boundary

between what conduct is criminal and what merely immoral. Both are the
subject of the disapprobation of ordinary right-thinking citizens and the
distinction is liable to be arbitrary or at least strongly influenced by
considerations subjective to the individual members of the tribunal. To
treat otherwise lawful conduct as criminal merely because it is open to
such disapprobation would be contrary to principle and open to the
objection that it fails to achieve the objective and transparent certainty
required of the criminal law by the principles basic to human rights.’

It may be necessary to calculate the severity of the harm an act has

caused. This can be important for two reasons. First, it is used to determine
whether certain conduct is sufficiently harmful for it to be criminalized, and
secondly to decide the hierarchy of offences. Generally the more harmful
the conduct, the more serious the crime, and the higher the sentence is
expected to be. But how to grade harm is controversial and difficult. From
one perspective it is an impossible task as the victim’s circumstances and
perceptions vary from crime to crime. For example, some victims seem
able to shrug off a burglary with little difficulty, while others find it a
deeply traumatic and invasive experience. One could try to ignore the effect
on a particular victim and instead look at the effect on an average victim,
but then the victim may feel that he or she is being pigeonholed and his or
her individual responses are not being taken seriously. The harm to society
caused by any particular act is similarly difficult to gauge.

1.4.2 Culpability

Criminal law should be distinguished from civil law, which includes

breaches of contract or claims for damages for negligent conduct. Civil law
is more concerned with who should pay for a loss than determining blame.
Given that the defendant has damaged the victim’s property, the question
in civil law is who should pay for that damage. If the victim is wholly inno-
cent and the defendant even only a little to blame, then the defendant
should shoulder the liability. However, in criminal law, as explained above,
the censuring function plays a crucial role. Defendants should only be
found guilty of a crime when they truly deserve the stigma of a criminal
conviction, and so normally a higher level of blame needs to be shown in
criminal law than in civil law, at least for serious offences. For less serious
offences it is common for there to be a requirement of only a low level of
 Introduction to Criminal Law 7

culpability, partly because there is a correspondingly low level of censure

attached to such crimes (see, for example, Chapter 6).
In deciding whether a defendant is to be blamed for his conduct, the
criminal law generally presumes that a defendant is responsible for both his
actions and the consequences of his actions. The criminal law does not
accept that a person’s conduct is simply a result of his environment and/or
socio-economic background. Cases would become far too complex if each
time it had to be carefully determined to what extent the defendant was
responsible for his personality and the causing of the harm. Instead the law
assumes that every person is a free autonomous agent who is responsible
for his or her actions. Although generally the defendant’s deprived back-
ground itself does not provide the defendant with a defence to a crime, the
law does not ignore it entirely. For example, a defendant’s social and finan-
cial circumstances may be taken into account at the sentencing stage of the
criminal process.
Although the defendant is usually responsible for her actions and their
consequences, there are four main ways that the law has of recognizing that
a defendant may not be to blame, or not fully to blame, for the harmful
results of her actions and so is not guilty of an offence:

1. Exemption from liability

The law recognizes that there are some people who are properly exempt
from criminal prosecution, that is those who have not had the opportunity
to develop fully moral characters and so are insufficiently responsible for
their actions to justify the censure attached to a criminal conviction.
Children below the age of criminal responsibility and persons classified as
insane by the law are good examples. Such people may be subject to forms
of restraint under the civil law, for example detention in a hospital under
the Mental Health Act 1983.

2. Lack of capacity
The law may accept that the defendant (although not insane) was at the
relevant time not responsible for her ‘actions’. For example, if the defen-
dant was pushed over and fell into a window breaking it, then the ‘act’ of
falling into the window is not properly seen as the defendant’s act. She was
not acting in a ‘human’ way, as the result of conduct that was (or could
have been) planned and thought about, but fell in the same way that a chair
would have done had it been knocked over. It may well be, however, that
the person who pushed the defendant would be criminally responsible for
the broken window (see Chapter 17.2). Another example of this may be
where the act was that of the defendant but was done under such circum-
stances that he was unable to exercise control over his actions, as when
8 Criminal Law

acting under hypnosis, for example. Here again it was not an act that he
could have controlled. If the defendant could have controlled his actions
but it was difficult for him to do so then this is not properly described as
‘lack of capacity’, but the defendant may be able to rely on a special
defence (see point 4 below).

3. Lack of required mental state

Here the defendant was capable of exercising rational thought and of
having considered her actions but lacked the necessary intention or fore-
sight required for the particular offence. Often in such a case the defendant
will still be guilty of a less serious crime. For example, as we will see later,
in order to convict a defendant of murder it is necessary to show that she
intended to kill or cause grievous bodily harm. If she lacks that intention,
she may still be guilty of manslaughter.

4. Special defence
Although the defendant had the required mental state, she may claim that
nevertheless she is not to be blamed because she had a particular defence.
These defences arise when the circumstances of the offence lessen or
remove any blame that the defendant would otherwise face. For example,
she was acting in self-defence, or had been threatened with death or serious
injury if she did not commit the crime.

Although we have discussed harm and culpability separately, they are in

fact closely linked. A victim is likely to feel only slightly aggrieved if
someone accidentally knocks into him causing him to fall over, but much
more aggrieved if someone deliberately pushes him over. In other words
intentionally inflicted injury is seen by victims as a different kind of harm
to accidentally caused injury. Similarly the degree of culpability is
perceived by most people, however illogically, to be different according to
whether the harm caused is great or not. A person who drives dangerously
and kills a pedestrian is seen as more blameworthy than someone who
drives in an equally dangerous manner but injures no one.

1.4.3 Theories of Culpability

As you can imagine, there are many different theories on how to assess
culpability and some of them have been developed to a high degree of
sophistication. They have been expressed in many different ways and can
only be discussed here in very bare outline. It is not possible to say that one
of them is the ‘right’ theory or that the law clearly follows only one of these
approaches. Indeed each has been influential in the law’s developments and
 Introduction to Criminal Law 9

in the writings on criminal law. The three most popular will now be briefly
discussed.

1. The choice theory

The argument here is that the defendant should only be responsible for the
consequences of his actions that he has chosen to bring about, be that by
deliberately acting in order to bring the consequence about or acting while
aware that he might bring that consequence about. In Lynch Lord Simon
stated ‘the general basis of criminal responsibility is the power of choice
included in the freedom of the human will’. The theory accepts that a defen-
dant is not liable where he chose to act but that choice was not one for
which he should be morally responsible. For example where the defendant
acts under duress (for example where a person is kidnapped and told he
must commit a crime or he will be killed) his choice was not one for which
he should be responsible.
The choice theory has been highly influential in the development of the
criminal law, but there are two particular problems with it. The first is that
there are some offences which do not require proof that the defendant
intended, foresaw or knew anything (for example, negligence and strict
liability offences, see Chapter 6). These offences play an important part in
our criminal law, but cannot be explained by the choice theory. A variant
of the choice theory can deal with negligence-based offences by asking
whether the defendant had a ‘fair opportunity’ to choose to act otherwise.
Thus H. Hart has suggested, ‘a moral licence to punish is needed by society
and unless a man has the capacity and fair opportunity or chance to adjust
his behaviour to the law, its penalties ought not to be applied to him’. This
variant asks not whether the defendant did choose to bring about the conse-
quence, but whether he could have avoided causing the harm. A second
objection to the choice theory is that in making a moral judgement on the
defendant’s actions, choice is arguably only one criteria to consider; the
defendant’s attitudes and motives might also be thought to be relevant.
These are excluded by this theory which focuses only on choice alone.

2. The character theory

This approach suggests that if the defendant’s actions indicate a character
trait that is unacceptable according to the standards expected by the crimi-
nal law, then the defendant deserves punishment. Whereas if the defen-
dant’s actions do not reveal bad character then there is no point in
punishing him. This argument needs to be treated with care. The criminal
law is not interested in discovering whether the defendant is generally ‘a
bad person’ and so will only consider inferences of bad character from
conduct prohibited by the criminal law. So the criminal law can infer bad
10 Criminal Law

character from the fact that the defendant assaulted someone, but not from
evidence that he is a gossip. Assaulting is prohibited by the criminal law,
gossiping is not. The strength of the theory is its ability to explain the
defences that the criminal law provides. For example, the defence of duress
can be explained because if the defendant commits a theft after he has been
threatened with death, the theft does not lead us to conclude that he has a
bad character. One difficulty with the theory is in explaining why, when
considering the defendant’s bad character, consideration is limited to crim-
inal conduct alone. Another is that the law does not generally accept a
defence of ‘I was acting out of character’.

3. The objective theory.

This theory in its pure form focuses on what the defendant did, rather than
what was going on in the defendant’s head. It argues that it is necessary to
have minimum standards of conduct that have to be met by every citizen.
These standards should not be varied because of the defendant’s individual
characteristics because this would produce an unequal standard for differ-
ent groups of people. The theory is capable of explaining those offences
where the defendant is guilty if his conduct falls below the required stan-
dard, regardless of his state of mind (see, for example, Chapter 6). The
objective theory is proposed by some for practical reasons. This may be
because they feel the courts lack the evidence and capacity to make full
moral judgements on the defendant. The court can declare certain conduct
as harmful, but only an omnipotent God could decide the extent to which a
defendant is morally blameworthy. Others argue a court is capable of
deciding the moral blameworthiness of a defendant but that it would take
too long and be too cumbersome to carry out an individual moral investi-
gation in each case. This argument is particularly strong in minor offences.
Opponents of the objective theory argue that it can produce unfair results,
especially with those who lack the ability to meet the required standard (for
example, because of a disability), although supporters argue that these
difficulties can be dealt with at the sentencing stage. Opponents also point
out that, as mentioned above, a criminal conviction carries with it a degree
of censure and this is only appropriate if the defendant is in some sense to
blame for what has happened. We can only know that, they argue, by
looking at the defendant’s state of mind.

1.4.4 The Objective/Subjective Dispute

The disputes between these different theories of culpability and how to

achieve a balance between them in practical terms comes down to a debate
over whether the law should take an objective or subjective approach to
 Introduction to Criminal Law 11

criminal liability. A pure subjectivist argues that a defendant should only

be responsible for the foreseen or intended consequences of her actions.
The actual consequences of a defendant’s acts are to a large degree a matter
of chance and beyond her control. She should be judged by those conse-
quences with which she clearly associated herself, that is those she intended
or foresaw. An example can be given of a defendant who throws a punch
at a victim intending to give him a black eye. A pure subjectivist would
argue that such a defendant should be punished in the same way for that act
regardless of whether she does indeed cause a black eye; or the victim
jumps out of the way at the last minute and so the punch misses completely;
or the victim is knocked over by the punch, bangs his head and dies. The
argument is that having thrown the punch, which of the different conse-
quences occur is beyond the control of the defendant, and so the level of
blame attached to the defendant should be the same whichever conse-
quence occurs.
A pure objectivist focuses not on what the defendant believed would
happen but on what actually happened; not on what the defendant foresaw
but what a reasonable person would have foreseen. In other words while
blame is the key concept for subjectivists, it is conduct which causes harm
that objectivists see as fundamental. Objectivists argue that to say conse-
quences are a matter of luck is unreal. For example, if a defendant dropped
a pottery mug from the top of a high-rise building, it is surely not ‘luck’ that
it breaks when it hits the ground, or at least not luck in the sense that it
should affect our moral judgement of the defendant. Objectivists also often
argue that it is better to have a clear conduct-based standard so that people
know what conduct is or is not contrary to the law and that there should be
the same standards for everyone. It is also claimed that generally we do see
people as responsible for the consequences of their actions – be they good
or bad consequences. What otherwise is the point of rewarding someone for
doing well in an examination?
In an important recent decision of the House of Lords, B v. DPP*, Lord
Nicholls suggested that there is an important common law presumption
that criminal offences require proof of a subjective state of mind. He
explained:

‘By definition the mental element in a crime is concerned with a subjec-

tive state of mind, such as intent or belief. To the extent that an overrid-
ing objective limit (“on reasonable grounds”) is introduced, the
subjective element is displaced. To that extent a person who lacks the
necessary intent or belief may nevertheless commit the offence. When
that occurs the defendant’s “fault” lies exclusively in falling short of an
objective standard. His crime lies in his negligence. A statute may so
12 Criminal Law

provide expressly or by necessary implication. But this can have no place

in a common law principle, of general application, which is concerned
with the need for a mental element as an essential ingredient of a crimi-
nal offence.’

Here then, Lord Nicholls argues that the common law supports the subjec-
tivist school of thought, although Parliament can pass a statute that creates
an offence which is objectivist.
In fact, overall the law, and indeed most commentators, rejects either of
the extreme forms of objectivism and subjectivism, as outlined above.
What is needed is a middle course to be taken between the two views.
However, there is little agreement where exactly the course should be. Two
areas where the dispute has been particularly fierce will now be mentioned
briefly by way of example, but we will discuss the law’s approach to these
topics in more detail later.

1. Liability for indifference

The question here is how to deal with a defendant who fails to foresee that
his action will cause harm. Take the example of a person who lights a
match next to a haystack, which catches fire. The pure objectivist would
argue that as a reasonable person would realize that such an act might lead
to the burning of the haystack, the defendant should be liable for arson.
However this pure objectivist position would be clearly unfair where the
defendant is, for example, suffering from a mental illness which means that
he is not able to foresee such a risk (see Stephenson). To say to such a
person, ‘you should have foreseen that’, is only fair if the defendant could
have foreseen that. The pure subjectivist would say the person who lights
the match should only be liable if he foresaw that it might set the haystack
ablaze. This might produce a fair result if the defendant is suffering from a
mental illness, but it would not produce a satisfactory result if the defen-
dant did not foresee the harm because he was indifferent to the welfare of
others and simply did not care about other people’s property. As this
example shows, neither the pure subjective nor pure objective theory deals
satisfactorily with indifference and a middle approach; maybe focusing on
the defendant’s attitudes and reasons for failure to foresee a risk needs to
be adopted. Indeed it is interesting to note that in the DPP v. B case where
Lord Nicholls stressed the allegiance of the common law to subjectivism,
the House of Lords would in fact have convicted a defendant who was
indifferent to the age of the victim.

2. Use of the term ‘reasonable person’ in defences

If a defendant is taunted, loses his self-control and kills someone, he may
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 "Jumala teitä siunatkoon, jos totta puhutte, ankara herra!" sanoi
vartija iloisena. "Sitten ei minun tarvinne huomenna ratsastaa
puuhevosella senvuoksi, että satuin nukahtamaan."

"Joudu tai me murramme auki portin."

Åken hämmästykseksi avattiin linnanportti heti ilman sen enempää

vastustusta. Lukuisa ratsujoukko täytti nyt linnanpihan, ja heti
asetettiin vahdit kaikille oville, ja tornien sekä muurien ympärille.
Tämä tapahtui nopeasti ja ilman vähintäkään melua. Monien
hevoskavioiden kapse ja kilisevien aseiden helinä oli siitä huolimatta
herättänyt kaikki linnanasukkaat, jotka nyt pelästyneinä kurkistelivat
ikkunoista ja luukuista, tietämättä kenen käsiin linna oli joutunut.
Mutta nyt antoi drotsi kolmen torvensoittajan puhaltamalla kutsua
kokoon aseensa riisuneet linnanmiehet, sekä koko linnan varusväen.
Hän julisti kuninkaan nimessä linnanvoudille ja linnanväestölle, että
he olivat vapaat junkkarin palveluksesta, sillä kuningas otti nyt itse
linnan haltuunsa. Ne, jotka tahtoivat astua hänen palvelukseensa ja
vannoa uskollisuutta, saivat jäädä; toiset saivat vapaasti poistua ja
palvella junkkaria hänen muissa läänityslinnoissaan. Tämä kuulutus
muutti pelon yleiseksi iloksi. "Eläköön kuningas!" kaikui suusta
suuhun. Ei ainoakaan linnanvarusmiehistä kieltäytynyt isäntää
vaihtamasta, ja heidän puheestaan huomasi miten vähän junkkari
Kristoffer oli kyennyt voittamaan alustalaistensa suosion. Niin pian
kun uudesta varusväestä kukin oli määrätty paikalleen, poistui drotsi
Åke jälellä olevan miehistönsä kanssa linnaan. Nyt vasta näyttäytyi
linnanherra. Hän oli lyhyenläntä, harvapuheinen mies, jonka puhe oli
saksanvoittoista. Hän luovutti drotsille linnan avaimet ja oli
yhtyvinään yleiseen mielialaan. Mutta saatuaan odottamattomat
vieraansa majoitetuiksi, hän katosi eikä tullut enää näkyviin.
 Ennen päivän koittoa istui drotsi Åke taas ratsunsa selässä, ollen
matkalla Holbekin linnasta Kallundborgiin, mukanaan puolet
ratsuväestään. Herra Riboltin vakava veli oli jätetty linnanpäälliköksi,
ja häntä oli ankarasti kielletty avaamasta linnaa kenellekään tai
jättämästä sitä takaisin junkkarille ennenkuin hän näki siitä
kuninkaan sinetillä varustetun käskykirjeen.

"Herra drotsi", sanoi vanha ratsumies, heidän ratsastaessaan

nukkuvan kaupungin raunioiden ja hökkelien ohitse: "Sanoittehan te
itse, että me emme saisi pysäyttää ketään, joka tahtoi poistua
linnasta, ja olittehan te kuolemanrangaistuksen uhalla kieltänyt
kohottamasta kättä junkkaria vastaan, jos hänet tapaisimme?"

"Se oli kuninkaan käsky meille kaikille", vastasi drotsi.

"Siis minä tein kuitenkin oikein, vaikka päästin roistot ja petturit

pakenemaan", jatkoi ratsumies. "Herra drotsi, seisoessani takaportin
luona minä näin kolmen naamioidun herran taluttavan hevosensa
tallista; he katosivat vuononpuoleisesta muuriaukosta, ja taivaan
Herra yksin tietää minne he joutuivat. Minun toverini arvelivat, että
meidän tulisi estää heidän pakonsa, sillä he livahtivat niin
salaperäisesti pois ja olivat muutenkin omituisen näköisiä; mutta
minä kielsin, ja me annoimme heidän mennä. Yksi heistä oli varmasti
se lyhyt saksalainen, jonka täytyi antaa teille linnan avaimet. Toinen
oli paksu mies, joka tuskin jaksoi nousta hevosensa selkään. Mutta
kolmas oli kookas, äkänen herra; hän kiroili ja hosui ympärilleen joka
askeleella. Voinpa melkein vannoa, että se mies oli junkkari itse.
Ollessaan noin kahden sylen päässä minusta, huomasi hän meidät ja
näytti vähän pelästyvän. Hän ohjasi hevosensa lantatunkion taakse,
ettei joutuisi liian lähelle meitä, siltä ainakin minusta näytti; mutta
samassa putosi hattu hänen niskastaan ja minä näin hänen pitkän,
mustan tukkansa, jonka te kyllä tunnette; sehän on karkea kuin
hevosjouhi. Ei kellään koko maassa ole niin tuuheaa, mustaa tukkaa
kuin hänellä. Mutta niinkuin jo sanoin, niin me annoimme hänen
mennä, emmekä liikahtaneet paikaltamme. Kylläpä kuningas itse
tietää hänet kurittaa, ajattelin minä" —

"Hyvä on", keskeytti drotsi hänet — "sinä teit aivan oikein.

Kuninkaan ja hänen veljensä välit eivät kuulu meihin, ja vielä
vähemmin onko prinssin tukka kaunis tai ruma." Sitten hän kannusti
hevosensa ja matkaa jatkettiin täyttä nelistä kertaakaan
pysähtymättä.

*****

Ennenkuin drotsi Åke ratsumiehineen ehti Kallundborgiin, lähestyi

kuningas kaupunkia, mukanaan suurin osa ritaristoa ja lukuisampi
joukko ratsuväkeä ja jalkasotilaita kuin tavallisesti oli hänen
mukanaan silloin kun hän aikoi vierailla läänitysmiestensä luona tai
jossakin linnoistaan. Oli päivällisaika. Hevoset vaahtosivat ankarasta
ratsastuksesta. Pysähdyttiin pyhän Yrjänän hospitaalin luo, korkealle
Myllymäelle kaupungin ulkopuolella.

Huhu kuninkaan tulosta oli jo ehtinyt sinne häntä ennen.

Tavallisuuden mukaan se oli herättänyt suurta pelkoa koko seudulla,
ja erittäinkin Kallundborgin asukkaat olivat kovassa jännityksessä,
sillä heidän kiintymyksensä kuninkaaseen, sekä pelkonsa hänen
vihastaan, asetti heidät vielä epäilyttävämpään asemaan heidän
ankaraan herraansa, junkkari Kristofferiin, ja hänen sotaisaan
linnanpäällikköönsä. Jo kauan aikaa oli liikkunut mitä erilaisimpia
huhuja kuninkaan ja hänen veljensä välisistä riitaisuuksista; mutta
kukaan ei ollut niistä oikein selvillä. Ollen Samsön, Holbekin ja
Kallundborgin herra, missä prinssi Kristofferilla läänitysherrana oli
hallussaan sekä sotaväki että varustukset, hallitsi hän täällä melkein
kuninkaallisella itsevaltiudella. Viime aikoina oli hänet usein nähty
Kallundborgissa, missä hän oli koonnut linnaan tavallista
lukuisemman varusväen, sekä porvarien kauhistukseksi laitattanut
kaupungin ja maanpuoleiset vallitukset puolustuskuntoon, niinkuin
joka päivä voitaisiin odottaa vaarallista porvarissotaa. Pari viikkoa
sitten oli linnassa kieltäydytty vastaanottamasta marski Olavinpoikaa,
joka, mukanaan pienempi seurue sotilaita, oli pyytänyt tulla
kuninkaan nimessä päästetyksi sisään. Tällaisella niskoittelulla
kuninkaallista lähettilästä vastaan pelättiin nyt olevan mitä
vakavimmat seuraukset. Itse liikkui prinssi edestakaisin öin ja päivin
Kallundborgista, väliin ratsain mukanaan suuri, asestettu seurue,
väliin taas meritse asestetuilla laivoilla, jotka alituiseen kulkivat
Samsön ja Kallundborgin väliä, tuoden sekä sotaväkeä että
elatustarpeita linnoitukseen. Silloin kun huhu kuninkaan tulosta
saattoi koko kaupungin liikkeelle, ei kukaan tiennyt oliko prinssi
Kristoffer itse linnassa. Mutta suurella pelolla nähtiin että nostosilta
vedettiin pois, ja linnassa ryhdyttiin mitä ankarimpiin
puolustusvarustuksiin.

Suuren seurueensa etunenässä pysähtyi kuningas Myllymäelle ja

antaessaan valkoisen ratsunsa levähtää hän tarkasteli kaupunkia ja
linnaa. Hänen oikealla puolellaan ratsasti hänen ruhtinaallinen
vieraansa, nuori Brandenburgin rajakreivi Valdemar, joka oli siirtänyt
kotimatkansa ja seurannut kuningasta tälle retkelle saadakseen
sanoa hyvästit hyvälle ystävälleen, junkkari Kristofferille, ja jos
mahdollista väistääkseen häntä uhkaavan rajuilman. Kuninkaan
vasemmalla puolen nähtiin hänen reipas sotapäällikkönsä,
Meklenburgin kreivi Henrik, joka nyt, lähinnä drotsi Åkea, oli
kuninkaan uskotuin ystävä. Ratsumiehet juottivat hevosiaan pyhän
Ristin kappelin luona olevasta lammesta. Kaikki pyhän Yrjänän
hospitaalin vaivaiset tulivat ulos kuningasta katsomaan, ja lukuisat
pyhän Yrjänän veljekset tai puolihengelliset sairaanhoitajat toivat
kilvan kuninkaalle ja hänen seurueelleen virvokkeita. Suuri, utelias
joukko pysytteli kuitenkin kunnioitettavan matkan päässä
kuninkaasta ja molemmista vieraista herroista.

"Saatte nähdä, että kaikki on vain väärinkäsitystä, teidän

armonne!" sanoi nuori rajakreivi kevytmielisellä ja
välinpitämättömällä äänellä, hypähtäessään ratsunsa selästä ja
järjestellessään komeaa pukuaan. "Ainakin siihen on syynä veljenne
jonkinlainen väärä kunniantunto tai pikemminkin hänen täällä olevan
päällikkönsä, sekä teidän urhea marski Olavinpoika; sillä kunnon
miehellä on aivan omituinen lahja loukata kaikkia ihmisiä,
aavistamatta siitä itse vähääkään. Sen olette toki itsekin huomannut.
Sellaista väkeä voi käyttää vain ystäviä ja vihollisia narraillakseen.
Minä olen kernaasti sukulaisten ja hyvien ystävien kesken
välittäjänä", jatkoi hän iloisesti. "Jokaisen riidan jälkeen juodaan aina
hyvät sovittajaiset, ja silloin juhlitaan iloisesti. Minä tunnen junkkarin
viinikellarin tuolla linnassa, se on parempi kuin minkään priorin. Jos
hän ei tahtonut avata sitä teidän ärtyiselle marskillenne, niin hän on
luultavasti tahtonut säästää sen rakkaimmille vieraille."

"Jumala suokoon, että olisimme tulleet tänne ystävälliseen

juhlaan, herra markkreivi", vastasi kuningas vakavana hiljaisella
äänellä ja hän koetti peittää syvää liikutusta katsellessaan kaunista
talvimaisemaa, joka levisi hänen eteensä. Aurinko kirkasti vuonon ja
kaupungin. Linnan muurit ja tornit kohosivat ylpeinä
harmaaveljesten luostarin kiiltävän kuparikaton takaa. Vanhasta
Frue-Kirkestä viittasivat Esbern Snaren viisi göthiläistä kirkontornia
uljaina taivasta kohti, ja uloinna vuonon rannalta kohosi pyöreä
meritorni. "Jos minun veljeni voi puolustautua", jatkoi kuningas, "niin
hän ei pelkää tavata minua, vaan tulee velvollisuutensa mukaan
minua vastaan."

"Mutta hän ei varmaankaan tiedä odottaa teitä. Ehkä hän on

metsästysretkillä, tai matkustelee tiluksillaan", sanoi rajakreivi.
"Jalolla junkkarilla on kuuma veri. Minä olen aina valittanut, että
hänen kiihkeällä toiminnanhalullaan ei ole määrättyä päämäärää,
jonkavuoksi se usein häiritsee hänen ruhtinaallisen mielensä
tasapainon, saattaen hänen läheisimmät ystävänsä ja sukulaisensa
ymmärtämään hänet väärin."

"Jos näen oikein, herra kuningas!" sanoi kreivi Henrik varjostaen

kädellään silmiään auringonpaisteelta, "niin tulee tuolta kaupungista
joukko ihmisiä meitä vastaan. Ne ovat varmaankin porvarit, jotka
tahtovat osoittaa teille rakkauttaan ja uskollisuuttaan."

"Hm! He olivat myöskin ynseitä marskille", sanoi kuningas.

"Minulle on kansa uskollinen. Minä tiedän, että vaikka minä kulkisin
spitalisena maan läpi, ei ainoakaan talonpoika eikä porvari sulkisi
minulta oveaan. Monen silmissä minä olen pannan julistuksen
jälkeen melkein spitalitautinen", lisäsi hän, "kuitenkin saan kaikkialla
osakseni rakkautta. Minun veljeni vain kääntää minulle selkänsä ja
kieltäytyy minua tottelemasta tänä ahdistuksen aikana."

"Korkea-arvoisa junkkari ei voi olla täällä", alkoi taas rajakreivi

puhua — "muuten hän kiirehtisi teitä vastaan pyytämään anteeksi
päällikkönsä ajattelemattomuuden ja saattamaan meidät
herkulliseen juhlapöytään. Linnan varustukset hän on pannut
erinomaiseen kuntoon", jatkoi hän, "siitä minä teidän sijassanne
oksin hänelle kiitollinen, herra kuningas! Kallundborg on tärkeä
linnoitus sota-aikana ja hyvä satama teidän laivastollenne."
 "Juuri senvuoksi ei ainoakaan läänitysmies ole oikeutettu
lukitsemaan linnaa maan lailliselta hallitsijalta tai hänen
sotapäälliköltään", vastasi kuningas. "Minä pidän arvossa teidän
pyrkimystänne koettaa puhdistaa minun harhaanjohdettua veljeäni,
herra rajakreivi!" lisäsi hän hetken vaiti oltuaan. "Mutta olkaa
vakuutettu siitä, että jos veljeni voi puhdistautua, jos hän voi antaa
minulle ruhtinaallisen sanansa siitä, ettei hänellä ole minkäänlaista
osaa tässä niskoittelussa, niin ei hän tarvitse minkäänlaista vierasta
puolustajaa siellä, missä veli on hänen herransa ja tuomarinsa."

Rajakreivi kumarsi kohteliaasti ja vaikeni, ja pyyhkäistessään

kädellään kasvojaan hän näytti salaavan loukkaantuneen ilmeen.

"Haluaako teidän armonne puhua porvarien kanssa?" kysyi nyt

kreivi Henrik. "He näyttävät pelolla odottavan teidän
suostumustanne saada lähestyä teitä."

"Se on ymmärrettävää, herra kreivi. Antakaa heidän tulla tänne!"

Kreivi Henrik ratsasti nyt epäröivää porvarijoukkoa vastaan ja

palasi pian takaisin kuninkaan luo, mukanaan kaupunginvouti ja
kaksitoista kylän vanhinta, jotka porvarillisissa juhlapuvuissa ja
paljain päin astuivat kuninkaan eteen ja kumarsivat syvään.
Useampaan kertaan kumarrettuaan alkoi kaupunginvouti pelokkaasti
ja arastellen puhua: "Korkea-arvoisin herra ja kuningas! — Teidän
armonne korkea läsnäolo — meidän halvan kaupunkimme ilo nähdä
teidän korkeastikuninkaallinen armonne" — —

"Ei näy olevan kovinkaan suuri", — keskeytti kuningas hänet.

"Puhukaa minulle vain aivan suoraan, kaupunginvouti, ilman
minkäänlaisia verukkeita. Te pelkäätte minun
korkeastikuninkaallisella armollani olevan tällä kertaa määränsä, ja
että minä vaadin teidät ankaraan edesvastuuseen siitä kohtelusta,
jonka minun marskini sai osakseen täällä —"

"Teidän korkeasyntyinen veljenne, meidän ankara herra junkkari,

on käskenyt linnanpäällikön —" änkytti kaupunginvouti.

"Täällä ei puhuta, nyt siitä mitä hän on käskenyt palvelijansa

tekemään tai olemaan tekemättä", keskeytti kuningas hänet. "Siitä
niskoittelusta saa hän itse tai hänen linnanpäällikkönsä vastata
minulle. Mutta kuka on käskenyt teidän kieltäytyä tottelemasta
minun käskyläistäni?"

"Linnanpäällikkö, herra junkkarin ja teidän omassa nimessänne

armollinen kuningas", vastasi linnanvouti. "Mutta kun marski näytti
meille valtakirjansa ja käski meidän tekemään aivan päinvastoin,
emme me voineet pitää heidän käskyään todenmukaisena, emmekä
myöskään sitä totelleet. Lyhyen mietintöajan jälkeen sai marski ja
hänen väkensä, myöskin kaiken mitä hän vaati, vaikka me saimme
sen kalliisti maksaa —"

"Mitä!" huudahti kuningas kiivaasti. "Rangaistiinko teitä senvuoksi,

että tottelitte minun käskyjäni?"

"Me emme valita, teidän armonne, emmekä tahdo soimata teidän

omaa korkeaa sukuanne ja sitä herrautta jonka olette meille antanut.
Se vääryys, millä meitä on kohdeltu, on vain vähäinen meidän
surumme ja häpeämme rinnalla, jos olemme joutuneet jalon
herramme ja kuninkaamme epäsuosioon."

"Te olette saaneet kärsiä vääryyttä minulle osoittamanne

uskollisuuden vuoksi, mitenkä minä voisin senvuoksi olla teille
vihainen, kunnon porvarit!" sanoi kuningas liikutettuna. "Kaikkien
pyhien miesten nimessä, silloinhan en ansaitsisi kutsua ainoaakaan
uskollista sielua joukostanne omakseni. Minkä olette vääryyttä
kärsineet, se teille runsaasti palkitaan. Me olemme tulleet tänne
vaatimaan tiliä siitä mitä on tapahtunut. Missä on prinssi Kristoffer?"

"Me emme tiedä, kaikkivaltaisin herra!"

"Missä on sitten hänen linnanpäällikkönsä? Miksei hän tule tänne

meitä vastaanottamaan?"

"Hän väittää saaneensa sellaiset ohjeet, herra kuningas, jotka ovat

niin uskomattomat, ettemme me uskalla niitä lausua."

"Mitä! Kuka uskaltaa täällä käskeä minun läsnäollessani?" huudahti

kuningas kiivaasti. "Mutta, ei, se on mahdotonta", lisäsi hän
rauhallisemmin ja hillitsi kiivautensa. "Se mies on mielipuoli tai
sairas. Ratsastakaa linnaan, kreivi Henrik! Ilmoittakaa minun tuloni!
Minä vietän siellä yön ritarieni ja sadan miehen kanssa. Te pidätte
huolen muusta sotaväestäni, kaupunginvouti!"

Kreivi Henrik lähti heti liikkeelle ja ratsasti linnaa kohti mukanaan

pienempi joukko ratsumiehiä.

"Suurvaltaisin herra kuningas!" jatkoi kaupunginvouti tuskallisella

äänellä. "Minun ja näiden toverieni henki ja omaisuus ovat teidän ja
maan omat. Mutta elkää olko vihoissanne meille siitä, mitä me emme
ole voineet estää! Linnanportti on lukittu. Nostosilta vedetty pois.
Muureille on asetettu sotaväkeä ja linkoja. Linnan päällikkö on
julistanut meille saaneensa käskyn ampua kaupunki palamaan
hehkuvilla kivillä ennen kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua siitä
hetkestä, jolloin teidän sotaväkenne piirittää linnan."
 "Raivoaako hän!" huudahti kuningas. "No hyvä! Siis pois kaikki
sääli! Me tahdomme nähdä kuka täällä on herra. Satulaan, miehet!
Kunnon porvarit, te olette minun kuninkaallisen suojelukseni alaisia!"
sanoi hän kaupunginvoudille ja kylän vanhimmalle. "Jos he
kärventävät yhdenkään oljenkorren teidän päänne päältä minun
tähteni, niin he saavat sen kalliisti maksaa. Jokainen kapinallinen
rangaistaan ankarasti, kantakoon hän vaikka kuinka pystyssä
päänsä."

"Kunnia kuninkaalle! Eläköön nuori Eerik kuningas!" huusi

kaupunginvouti heiluttaen hattuaan, ja tähän tervehdyshuutoon
yhtyi koko porvarijoukko, heiluttaen lakkiaan ja myssyjään.

"Nyt tilaa, lapset!" käski kuningas ja tyynnetteli ratsuaan. "Minä

tahdon nähdä kuka uskaltaa lukita sen portin, josta me haluamme
sisään."

"Suokaa minun pysähdyttää teidät hetkeksi, teidän ylhäisyytenne!"

sanoi Brandenburgin rajakreivi, joka myöskin oli hypähtänyt satulaan
ja nyt ratsasti paljastetuin päin kuninkaan luo. "Ennenkuin te
ryhdytte minkäänlaisiin väkivaltaisuuksiin, toivoisin minä, teidän
vieraananne, ja sekä teidän, että teidän ruhtinaallisen herra veljenne
puolueettomana ystävänä, saada silmänräpäyksen ajan keskustella
teidän kanssanne kahden kesken —"

"Hyvä, sitä minä en teiltä kiellä, herra rajakreivi! Syrjään, hyvät

ystävät!"

Kaikki poistuivat etemmäksi, ja rajakreivi jäi samaan nöyrään

asentoon, korkea sulkahattu kädessään "Teidän herra veljenne on
kunnioittanut minua ystävyydellä joka velvoittaa minun puhumaan
hänen puolestaan hetkenä jolloin hän itse ei ole saapuvilla. Se mikä
täällä on tapahtunut ja edelleen tapahtuu teidän tahtoanne vastaan,
osoittaa epäilemättä niskoittelua. Mutta on mahdotonta, että se
tapahtuisi teidän herra veljenne käskystä: siihen — anteeksi tämä
lausuntoni — siihen on hän minun mielestäni liian viisas. Meidän
sisimmät ajatuksemme tuomitkoon korkeampi sielujentutkija. Elköön
meidän parhaat ystävämmekään kuvitelko tietävänsä, mitenkä
aijomme pelinappulamme siirtää Kuitenkin — minä menen
takaukseen junkkari Kristofferin puolesta tässä asiassa, siksi kunnes
hän itse voi astua teidän eteenne todistamaan syyttömyytensä Minä
tarjoudun etsimään hänet ja tuomaan hänet teidän luoksenne. Hän
on varmasti Holbekin linnassa tai Samsössä. Tahdotteko luvata
minulle olla ryhtymättä sillaikaa minkäänlaisiin väkivaltaisiin
toimenpiteisiin, korkeintaan pitää linna piiritettynä?"

"Minä suostun, herra rajakreivi! Kaksikymmentäneljä tuntia minä

odotan häntä, mutta en tuntiakaan kauemmin. Huomiseen asti minä
tahdon hillitä suuttumukseni, ja miekka huotrassa minä jään
odottamaan sen portin ulkopuolelle, joka uhkamielisesti on uskallettu
sulkea minun silmieni edessä. Mutta ennenkuin kuuntelen
hurskaiden harmaaveljesten toista iltarukousta, on linna minun
hallussani. Sen, minä lupaan kaikkien pyhien miesten nimessä, niin
totta kuin olen herra täällä ja tahdon itseäni kutsuttavan
Tanskanmaan kuninkaaksi."

"Se on sanottu, teidän ylhäisyytenne!" vastasi rajakreivi

päättäväisesti hetken aikaa mietittyään. "Jos en minä vuorokauden
kuluttua ole täällä teidän edessänne mukanani teidän arvoisa herra
veljenne — niin polttakaa silloin poroksi tuo komea linna tai
valloittakaa se rynnäköllä! Kreivi Henrik näkyy olevan hyvinkin
halukas osoittamaan teille rohkeuttaan ja sotataitoaan, — mutta
sitten minä olenkin tehnyt kaiken voitavani, ja toivon osoittaneeni
teille kummallekin, että teillä on ollut ystävä vieraana."

"Teillä on sanani, herra rajakreivi! Ja minä tiedän olevani teille

kiitollisuuden velassa, jos hyvä aikeenne onnistuu. Näettekö mille
kohtaa luostarin katosta keskimmäisen kirkontornin varjo lankeaa?
Siihen on kärsivällisyyteni raja merkitty huomispäivänä. Jumala ja
pyhä Neitsyt olkoon meidän kaikkien kanssa!" Näin sanoen hän
kohotti oikean kätensä ja tervehdittyään rajakreiviä hän kannusti
ratsuaan ja riensi eteenpäin sotajoukkonsa etunenässä. Kuningas
ratsasti ritareineen kovaa nelistä alas myllymäkeä, ja samoin ratsasti
rajakreivi Valdemar muutamien saksalaisten ja tanskalaisten
aseenkantajien seuraamana Holbekiin vievää tietä.

Kun kuningas saapui Kallundborgin linnan edustalle, ja näki sillan

vedetyksi ylös sekä hyvinvarustetun linnan olevan täydessä
puolustuskunnossa, kohosi suuttumuksen puna hänen poskilleen,
hänen kätensä tavoitteli vaistomaisesti miekankahvaa, ja hän oli
vähällä unohtaa lupauksensa ja paljastaa miekkansa. Kreivi Henrik
ohjaili levottomana sotaratsuaan uloimmaisten vallitusten edustalla,
missä hän vielä odotti vastausta siihen käskyyn, jonka hän
kuninkaan nimessä oli antanut huutaa uloimmalle linnanvoudille.

"Kuulumatonta yltiöpäisyyttä!" huudahti kuningas. "Vaikka he

tietävät minun olevan itse täällä, niin he kuitenkin viivyttelevät
vastauksen antamista silloin kun heidän tulisi vain vaieta tai totella?"

"Heillä ei näy olevan kiirettä, herra kuningas!" sanoi kreivi Henrik.

"Heidän röyhkeytensä on rajaton. Käskettekö heti puhaltamaan
rynnäkköön? Miekka polttaa minun kädessäni."

"Ei vielä!" vastasi kuningas ja vetäsi kätensä pois miekankahvalta.

 Samassa puhallettiin torveen uloimmalla vallituksella, ja muurin
harjanteelle astui kookas, hyvin asestettu sotilas, kypäränsilmikko
suljettuna. "Linnaa ei avata aseellisille miehille", huusi sotilas
korskealla äänellä, josta kuitenkin kajahti pakotettu rohkeus, "sitä
puolustetaan viimeiseen asti jokaista hyökkäystä vastaan. Se on
hänen ylhäisyytensä junkkarin ankara käsky."

"Mielipuoli!" huudahti kuningas, ja kreivi Henrik aikoi antaa kiivaan

vastauksen.

"Ei sanaakaan enää, kreivi!" sanoi kuningas ankarasti. "Me emme

alennu enää minkäänlaiseen sananvaihtoon kapinallisten ja
majesteettirikoksentekijöiden kanssa. Te piiritätte heti linnan joka
puolelta ja ryhdytte kaikkiin tarvittaviin valmistuksiin piiritystä varten!
Vuorokauteen ei kuitenkaan heitetä ainoatakaan keihästä. Jos
kapinoitsijat uskaltavat panna täytäntöön tyhmänrohkeat
uhkauksensa kaupunkia vastaan, niin pidettäköön ainoastaan huoli
sammutuksesta ja pelastuksesta. Jos jotakin tapahtuu, annettakoon
siitä heti minulle tieto. Harmaaveljesten luostarissa tapaatte minut
minä hetkenä hyvänsä. Jumalan haltuun!" Tämän sanottuaan
kuningas käänsi hevosensa ja ratsasti, pienempi osa seuruettaan
mukanaan, aivan linnan vieressä olevaan fransiskaaniluostariin.
Täällä seisoivat luostarin pihalla, kiviportaiden vieressä, guardiani
[guardiani = luostarin esimies] ja kaikki luostariveljet, sileiksi ajetut
päät paljaina. Vanhalla, laihalla guardianilla, samoin kuin kaikilla
muilla veljeskunnan jäsenillä, oli yllään halpa, tuhkanharmaa viitta ja
karkea nuora köytetty vyötäisten ympäri. Talvipakkasesta huolimatta
olivat kaikki ilman kenkiä ja sukkia, puulaatat vain paljaiden jalkojen
alla. He vastaanottivat kuninkaan huomattavasti pelästyneen ja
levottoman näköisinä.
 "Olkaa levolliset, te hurskaat miehet!" sanoi kuningas lempeällä
äänellä, laskeuduttuaan ratsunsa selästä ja vastattuaan ystävällisesti
heidän tervehdykseensä ja guardianin hartaaseen puheeseen. "Minä
tulen teidän luoksenne teidän ystävänänne ja suojelijananne.
Suokoon Jumala ja pyhä Neitsyt, ettei mitään onnettomuutta
tapahtuisi teidän luostarillenne ja tälle meidän hyvälle, uskolliselle
kaupungillemme. Eihän ole teidän syynne, että meidän veljemme
junkkari Kristoffer on asettanut houruinhuonelaisen tänne
linnanpäälliköksi; sillä me toivomme Jumalan ja voimakkaan pyhän
Kristofferin kautta, ettei meidän rakas herra, veljemme itse ole
menettänyt järkensä valoa. Minä tahdon odottaa häntä täällä siksi
kunnes hän on saanut tiedon minun tulostani ja voi itse saapua
antamaan selvityksen tästä asiasta. Jos täällä vaara uhkaa, niin minä
ja'an sen teidän kanssanne. Nyt minä vain tahdon nähdä, kestääkö
teidän vierasmajanne ja ruokavarastonne näin monen
odottamattoman vieraan tulon. Se kyllä etukäteen luostarille
hyvitetään."

"Suurvaltaisin herra!" vastasi guardiani. "Elkää turmelko millään

maallisella hyvityksellä sitä iloa, jonka nyt suotte meille meidän
pelossamme ja ahdistuksessamme! Onhan köyhyys, niinkuin
tiedätte, meidän pyhän veljeskuntamme ensimäinen ehto. Jos te
tahdotte kunnioittaa meitä läsnäolollanne ja jakaa kanssamme
katuvaisten halvan majan, jalo herra, niin elkää epäilkö rehellistä
pyrkimystämme elää yksinkertaisuudessa ja palvella palkkaa
vaatimatta, ja elkää saattako meitä kiusaukseen vastaanottaa sitä
mihin pyhä Franciskus niin ankarasti on kieltänyt meidän
koskemasta!"

"No, niin ankaria ei täällä sentään olla", sanoi kuningas

hyväntahtoisesti hymyillen, astuessaan sisään luostarin vierastupaan
ja luotuaan silmäyksen avoinna olevasta ovesta refektorioon
[refektorio = ruokailuhuone], mihin luostariveljille oli katettu
yksinkertainen paastoateria, mutta suurempi pöytä viinikannuineen
ja voimakkaine liharuokineen oli varattu ylhäisille, maallisille vieraille.
"Täällä me emme ainakaan tule puutetta kärsimään", jatkoi
kuningas. "Täällä ei meille tarjota välttämättömintä, vaan Jumalan
lahjoja aivan runsaalla mitalla."

"Sen mitä meillä on teille tarjottavaa, ovat porvarit tänne

lähettäneet. Minne Herran voideltu astuu, sinne tuo hän siunauksen
mukanaan", vastasi guardiani ja kädet liitettynä ristiin rinnalle hän
kumarsi syvään kuninkaalle.

"Siunauksenko?" toisti kuningas, ja äkkiä kohosi synkkä pilvi hänen

otsalleen. "Hm, silloinkin kun hänet on manattu perkeleelle ja lihan
turmelukseen, kunnianarvoisa isä?" kysyi hän katkerana hiljaisella
äänellä, vetäen guardianin syrjään ja luoden häneen terävän,
tutkivan katseen.

Vanha luostarin esimies kalpeni nuo kuninkaan sanat kuultuaan ja

hän teki ehdottomasti ristinmerkin, huokaisten syvästi. "Pyhä kirkko
julistaa meille vapautuksen kuolemansynneistäkin ja antaa meille
sovituksen armon kääntymyksen kautta" — sanoi hän ja liitti yhteen
laihat kätensä. "Mutta sen kirous sattuu vain paatuneen ja
kunniattoman päähän."

"Mutta kun nyt sinun arkkipiispasi, Tanskan kirkon ruhtinas, on

kostonhimosta ja vihasta julistanut sinun kuninkaasi tällaiseksi
kunniattomaksi?"

"Jos te todellakin olisitte sellainen, minun herrani ja kuninkaani,

niin totisesti, minun täytyisi silloin toistaa tuo kamala tuomio
sydämessäni, vaikka se siitä murtuisi, ja vaikka teidän vihanne
rusentaisi minut", — vastasi vanhus syvällä totisuudella ja painoi
yhteenliitetyt kätensä rintaansa vasten. "Mutta Herra vapauttakoon
minun sieluni osallisuudesta kostonhimoisten ja jumalattomien
tuomioon! Kirkon valta on totisesti suuri, ylhäinen herrani!" jatkoi
hän. "Mutta kosto ja tuomio ovat Herran, samoin kuin armo
katuvaisille on hänen. Meille on annettu valta siunata, mutta ei repiä
alas; me emme voi mitään totuutta vastaan, mutta kaiken totuuden
puolesta. Jos joku meidän oikeauskoisen kirkkomme piispoista
erehtyy ja väärinkäyttää kirkon valtaa vastoin Jumalan sanaa, ei
kenenkään papin tai kristityn tule sitä hyväksyä, sanoo pyhä
Augustinus."

"Oikein, hurskas isä! Se on myöskin minun mielipiteeni ja minun

ainoa lohdutukseni. Saman sanoi minulle oppinut mestari Petrus de
Dacia. Te ette siis pelkää minun tuoneen kirousta ja pahoja henkiä
mukanani tämän kynnyksen yli?"

"En totisesti!" vastasi guardiani juhlallisesti. "Minä tiedän, ettei

minun herrani ja kuninkaani ole paatunut, parantumaton syntinen,
joka ylönkatsoo katumusta ja hurskaita tekoja, ja jonka sanan
voimalla voi luovuttaa lihan turmelukseen sielun iankaikkiseksi
pelastukseksi. Minä tiedän myöskin, ettei pahuuden ruhtinaalla ole
minkäänlaista valtaa teidän kalliistilunastetun sielunne yli, eikä
mikään synnillinen kirous voi poistaa Jumalan rauhaa teidän
sielustanne eikä pyhää voitelua teidän kruunatusta päästänne."

Kuultuaan nämä guardianin sanat levisi kuninkaan kasvoille

lempeä ilme. "Siunatkaa minua, hurskas isä!" sanoi hän hiljaa.
"Teidän sananne tunkivat sieluni syvimpään."
 "Vanhurskas, sovittava Jumala suojelkoon ja varjelkoon teidän
elämänne ja kruununne, ja ennen kaikkea teidän sielunne kalliin
rauhan!" rukoili vanha guardiani ja laski luisevan kätensä kuninkaan
kumartuneelle päälle — "jos te itse olette sovittava ja vanhurskas",
lisäsi hän painolla ja loi kuninkaaseen läpitunkevan katseen.

"Hm, sovittava", toisti kuningas ja kohotti nopeasti päänsä,

"myöskin kapinallisille ja majesteettirikoksentekijöille?"

"He eniten ovat laupeuden tarpeessa", vastasi guardiani. — "Elkää

vihastuko, herra kuningas", jatkoi hän hiljaa, mutta kuitenkin
painolla. "Eräs pyhä raamatun sana tunkee tänä hetkenä
ihmeellisesti huulilleni: jos sinun veljesi rikkoo sinua vastaan —
kirjoitetaan siinä — niin rankaise häntä! Mutta jos hän katuu, niin
anna hänelle anteeksi!" —

"Mutta jos hän ei kadu?" kysyi kuningas ja loi guardianiin

hämmästyneen katseen.

"Niin rukoile silloin hänen edestään, kunnes se tapahtuu, ettei

sinun äitisi poika joutuisi kadotukseen, ja sinun oman rauhasi
tähden!" kuiskasi hengen mies. "Loukkaantunut veli", sanoo Salomo,
"pysyy suljetumpana kirin luja kaupunki, ja riita-asiat ovat kuin
lukittu linna."

"Mutta lujat kaupungit voidaan maahan tasoittaa, ja

kapinoitsijoiden linnat voidaan maan tasalle hävittää", huudahti
kuningas äkkiä ankaralla äänellä, ja hänen liikutuksesta lempeät
kasvonsa synkistyivät. "Viisas kuningas Salomo on myöskin
opettanut minut luottamaan enemmän uskolliseen ystävään kuin
petolliseen veljeen. Eikö profeeta lausunut kerran kansalleen
sellaisena epätoivon ja koettelemuksen aikana, kuin meillä nyt on:
'Elkää luottako veljiinne, sillä veljet teidät varmasti pettävät?'
Toivoisin pyhän miehen erehtyneen. Mutta kylliksi siitä!" keskeytti
hän äkkiä vakavan keskustelun. "Ajatelkaamme nyt vähän näitä
maallisia ja elkäämme hylätkö ruumiimme ravitsemista. Me olemme
tänään ratsastaneet pitkän matkan." Näin sanoen kuningas astui
kiivain askelin refektorioon. Guardiani seurasi häntä ääneti ja
huolestuneen näköisenä. Luostariveljesten ilo kuninkaan
hurskaudesta ja lempeydestä näytti hiukan vähentyneen.
KYMMENES LUKU.

Kallundborgin linna piiritettiin nyt aivan täydellisesti, ja sotainen

Meklenburgin kreivi Henrik ei laiminlyönyt mitään, mikä kuului
rynnäkkövalmistuksiin, vaikka hänellä oli pieni sotavoima
käytettävänään eikä minkäänlaisia piirityskoneita. Ennen auringon
laskua hän näki kuitenkin sotavoimansa lisääntyvän, kun drotsi Åke
sadan ratsumiehensä kera saapui kaupunkiin ja yhtyi häneen
linnanmuurien edustalla. Pidettyään ensin huolen sotamiehistään ja
neuvoteltuaan tärkeimmistä kohdista kreivi Henrikin kanssa, kiirehti
hän harmaaveljesten luostariin, missä hänet heti vietiin kuninkaan
luo luostarin kirjastoon.

Täällä istui nuori kuningas syviin ajatuksiinsa vaipuneena

luostariesimiehen suuressa nojatuolissa tammipöydän ääressä, jolla
oli avoinna suuri raamattu, sekä pyhä Augustinus ja useita
kirkkoisien kirjoituksia. Hän piteli kädessään erästä mestari Petrus de
Dacian käsikirjoitusta, mihin hän usein pani merkkejä ja näytti
samalla vertaavan niitä avoinna oleviin raamatunpaikkoihin ja
kirkkoisien kirjoituksiin. Näiden jumalisten kirjojen rinnalla oli
myöskin kolme maallista kirjaa, kauniissa punaisissa samettikansissa,
jotka kuningas itse oli tuonut mukanaan. Ne olivat nuo tunnetut
ritarirunot Ivana Leijonaritarista ja Tristanista, Hartman von der Auen
ja Gottfrid von Strassburgin sovittamina, sekä Florezin ja
Blanzefloren seikkailurikas tarina, joka oli kaikkien rakastuneiden
ritarien ja naisten lempiruno.

Kun drotsi Åke astui kynnyksen yli, työntäsi kuningas pöydän

syrjään ja hypähti ylös. "Åke, minun rakas Åkeni, näenkö sinut
vihdoinkin!" huudahti hän iloisesti ja astui avosylin häntä vastaan,
mutta pysähtyi hämmästyneenä katseltuaan häntä tarkemmin.
"Oletko sinä todellakin täällä?" jatkoi hän. "Miten huonon näköiseksi
olet käynyt! — niin, sinä olit murhaajan käsissä. Ne kirotut
lainsuojattomat!" huudahti hän katkeroituneena ja polkasi jalallaan.
"Koska saan heidät juurrutetuiksi maastani?"

"Elkää enää sitä ajatelko, jalo kuninkaani!" sanoi Åke. "Minä olen
taas terve ja teidän palvelukseenne valmis."

"Tule lepäämään! Sinä olet rasittunut yli voimiesi. Mestari Petrus

toi siis sinulle minun kirjeeni?"

"Kaikki on toimitettu teidän käskynne mukaisesti, minun

kuninkaani!
Vaikka minä pelkään tämän askeleen" — —

"Anna sen jäädä minun huolekseni, Åke! Tehtiinkö teille

vastarintaa?"

"Holbekin linna on teidän hallussanne. Ei ainoaakaan veripisaraa

vuodatettu, ja linnassa oli ilo yleinen."

"Hyvä! Entä junkkari?"

"Minä en nähnyt häntä. Sanottiin hänen olleen siellä, mutta hän

pakeni."
 "Huono merkki, Åke! Uskollinen läänitysmies olisi jäänyt ja
vaatinut sinun tekemään ankaran tilin toimenpiteistäsi. Hän ei
kysynyt edes suuttumukseni syytä? Hän ei edes uskaltanut lausua
kiukun sanaa vääryydestä ja väkivaltaisesta menettelystä?"

"Hän ei ensinkään näyttäytynyt; hän oli ruvennut epäilemään."

"Hm! Siten ei ruhtinas pakene linnastaan, silloin kun hän tuntee

itsensä syyttömäksi. Miksi vielä epäilen? Uhmailu täällä, ja hänen
häpeälliset lausuntonsa Brunkelle", —

"Se mikä täällä on tapahtunut voi ehkä kuitenkin olla

väärinkäsitystä, minun kuninkaani!" huomautti Åke, "eikä kukaan voi
luottaa viekkaan Brunken puheisiin" —

"No niin! Puhukoon Kristoffer puolestaan, jos hän voi! Kaikkien

pyhimysten nimessä! Antaisinpa puolet elämästäni jos voisin sanoa
sydämeni pohjasta: minulla on veli. Kuitenkin, Jumalalle
kaikkivaltiaalle ja pyhälle Neitsyelle kiitos! Täysin uskollinen ystävä
on minulla vielä, ja minun uskollinen kansani. — Ei minulla ole
valittamisen syytä!" Näin sanoen laski kuningas tuttavallisesti
kätensä Åken olkapäälle, ja hänen sinisissä silmissään kimalteli
kyynel. "Senjälkeen kun me viimeksi tapasimme, rakas Åkeni", jatkoi
hän rauhallisena ja totisena, "on minustakin tullut pannaanjulistettu
mies niinkuin sinä; mutta se ei enää peloita minua. Minä olin jo,
kauan sitä miettinyt, mutta nyt vasta minä sen tiedän: Ei kukaan
muu voi meitä tuomita kuin kaikkivaltias, vanhurskas tuomari; mutta
hän ei sitä tahdo tehdä, sillä hän on laupias, näetkö. Jos me
uskomme vapahdukseen ja synteinanteeksisaamiseen, Åke, niin me
olemme pelastetut, ilman koko maailman pappeja ja piispoja."
 "Elkää tehkö syntiä, jalo kuninkaani!" huudahti Åke
huolestuneena. "Minunkin sieluni on saavuttanut rauhan, ja suojan
niiltä pahoilta hengiltä, jotka minua ahdistivat. Mutta se ei ollut
uhmaa. Rakkauden kautta me saavutamme rauhan, herra kuningas!
ja sen toivon kautta, joka käsittää koko suuren maailman."

"Se toivo on minullakin, Åke hyvä! — ja rakkaus — mitä sinä siitä

tiedät, sinulla ei ole Ingeborgia! Minun rakkauteni on niin suuri ja
voimakas kuin Tristanin tai urhean Florezin: minä uskallan lopulta
kohottaa keihääni Ingeborgini puolesta vaikka itse paavia ja koko
papistoa vastaan."

"Taivaan tähden! Rakkakin herrani ja kuninkaani! Ajatelkaa

kuitenkin" — —

"Minä olen jo kylliksi miettinyt, Åke! Ja tärkein ensiksi", keskeytti

kuningas vakavana huolestuneen ystävänsä. "Meidän
autuudenasiamme on siksi tärkeä, ettei sitä joku piispa tai paavi
ratkaise vain yhdellä käskysanalla, varsinkin silloin kun tuo sana ei
ole muuta kuin: 'sinä olet kirottu', niin kuin se meille kummallekin
lausuttiin. 'Sinä olet heitetty paholaisen haltuun!' Ei, toki! Mihin on
kirjoitettu, että ihmiselle olisi annettu sellainen valta? Minä en ole
sitä koskaan oikein uskonut, mutta nyt minä tiedän: Ainoastaan
taivaallinen armo ja laupeus, joihin minä uskon, voivat vapahtaa
minut ja meidät kaikki. Tule, niin minä näytän sinulle sen paikan!
Oppinut mestari Petrus on kirjoittanut sen minulle; kirkon pyhät isät
todistavat sen — ja vieläkin enemmän — se on sanottu Jumalan
omassa sanassa; mutta siitä tulisi liian laajat selitykset. Usko minua,
Åke, ei ainoakaan arkkipiispa, ei edes Rooman paavi voi tuomita
meitä kadotukseen. Jos kirkko hylkää uskovaiset helmastaan, niin ei
se enää ole meidän kirkkomme, joka on totuuden ja oikeuden
edustaja maan päällä. Jos perkele voisi sulkea meiltä kaikki
maailman kivikirkot, niin on kuitenkin yksi kirkko avoinna, jota ei
yksikään perkele voi sulkea, ja katso, se on kaikkialla, missä kaksi
uskovaista sielua yhtyvät Jumalan nimeen. Katsos, Åke, niin paljon
minä olen viisastunut. Roomassa minut tuomittaisiin tästä opista
kerettiläisenä roviolla poltettavaksi, jos he sen tietäisivät; mutta siksi
viisas olen kuitenkin, että osaan siitä vaieta. Sinä vain sen saat
tietää, ja minun Ingeborgini, sekä ne, joille minun sieluni autuus on
yhtä rakas kuin teille."

Åke vaikeni ja tuijotti häneen hämmästyneenä.

"Myöskin maan ja valtakunnan puolesta minä olen huoleton,"

jatkoi kuningas. — "Jumalan avulla minä uhmaan sekä pannaa että
interdiktiä, sekä kapinallisia että lainsuojattomia, eikä siltä kukaan
uskalla katkaista hiuskarvaakaan minun tai minun kansani päästä."

"Mutta selityskirje pyhälle isälle lienee kuitenkin välttämätön,

minun kuninkaani! Arkkipiispan asiassa täytyy sentään suurimmaksi
osaksi anteeksiannon ja sovinnon kulkea oikeuden edeltä."

"Ei, Åke! Minä vaadin vain oikeutta enkä armoa ihmisiltä, ja tässä
asiassa ei kenenkään tarvitse odottaa minulta armahdusta.
Tuomitkoon paavi minun ja Grandin välisen asian! Vääryyden
salaisuus saadaan ilmi niin totta kuin oikeutta on olemassa auringon
alla. Jos minä itse ollen rikkonut jossakin, joka kyllä on mahdollista
— niin ehdinhän minä vielä sittenkin ajatella katumusta kun tuomio
langetetaan."

"Mutta naimislupa — —"

 "Tulen minä ilman sitäkin toimeen. Jos se on ollut luvallista
sadoille muille, niin ei sitä voida kieltää Tanskan kuninkaalta. Jos se
kielletään, on se väärin tehty, mutta siihen vääryyteen en minä
alistu. — Mutta, istu Åke! Ei sanaakaan enää näistä ikävistä asioista!
Sieluni on kyllästynyt niitä ajattelemaan. Tule", — jatkoi hän iloisesti
— "niin saat kuulla rakkausrunon; minun rakas Ingeborgini on itse
sen minulle jäljentänyt. Herttuatar Eufemia on lähettänyt sen hänelle
Norjasta. Se käännetään pian sekä norjaksi että ruotsiksi. Siitä sinä
näet miten paljon ritarillinen rakastaja voi kestää, ja miten onni ja
meidän Herramme kuitenkin aina ovat uskollisten ja kestävien
rakastajien mukana." Nyt kuningas istuutui pöydän ääreen ja luki
innostuneena Florezin ja Blanzeflorin tarinan, jonka Åke kyllä tunsi.

"Enemmän minä kuitenkin pidän Tristanista", sanoi kuningas, "ja

meidän omat vanhat rakkauslaulumme ovat minusta paljoa
kauniimpia. Mutta tämän kirjan minä kuitenkin mieluummin pidän
kädessäni: ajattele, jokaisen sanan ovat hänen pienet somat
sormensa kirjoittaneet."

Sillaikaa oli jo ilta alkanut hämärtää. Soitettiin iltamessuun, ja

kuningas meni Åken kanssa luostarinkirkkoon, missä hän otti osaa
harmaa veljesten ja kansan hartaushetkeen, joka ei kuitenkaan ollut
niin rauhallinen ja hiljainen kuin tavallisesti.

Oli yö. Joka tunnilla yltyi jännitys kaupungissa. Kaikkialla vallitsi

tuskastuttava hiljaisuus. Kaikista taloista loistivat valot; ei missään
nukuttu. Piiritetyn linnan ympäriltä kuului vartiosotilaiden askeleita ja
aseiden helinää. Sieltä täältä loisti vartiotuli kylmässä talviyössä.
Suuriin vaippoihin kietoutuneet äänettömät sotilaat olivat
ryhmittyneet niiden ympärille. Luostarin ulkopuolella vartijoivat drotsi
Åken sotilaat. Drotsi ja kreivi Henrik ratsastivat edestakaisin linnan
muurien ympärillä, joiden takaa kuului hiljaista aseiden helinää, ja
raskaiden puolustuskoneiden pyörien jyrinää.

Åken kehoituksesta oli myöskin asetettu vahdit yleiselle laivasillalle

linnan kaakkoispuolelle, sekä kaupungin koillispuolella olevan vanhan
merilinnan ympärille, missä myöskin oli maihinnousupaikka vanhan
ränstyneen linnoituksen vieressä. Tämä paikka oli hänen mielestään
erityisen tärkeä, jos tahdottiin estää kaikki mahdollinen yhteys
linnaan ulkoapäin. Keskiyön aikaan seisoi Åke itse tuon vanhan,
syrjäisen tornin luona kirkkaassa tähtivalossa ja katseli kreivi
Henrikin kanssa lahden yli, molemmat mietiskelivät miltä puolen olisi
helpoin pääsy linnanmuureille. Silloin huomasi Åke pienen
kalastajavenheen, joka oli melkein piilossa meritornin luona olevan
ränstyneen paalutuksen alla, mutta juuri kun hän aikoi siitä
huomauttaa kreivi Henrikille, näki hän aivan vierestään kumollaan
olevan pilarin takaa, karvalakin peittämän miehenpään pistävän
esiin, jonka nenän ja suun välillä oli suuren haavan arpi. Vaaniva pää
vetäytyi heti takaisin pilarin taakse, ja Åke luuli tunteneensa tuon
ryövärinä ja murhapolttajana tunnetun kuuluisan lålantilaisen
karkurin, Ola Arkin, jonka jälillä usein oli oltu, ja jonka luultiin olleen
avullisena arkkipiispan paossa. Sen enempää arvelematta Åke viittasi
kreivi Henrikille ja paljasti miekkansa. Mutta samassa
silmänräpäyksessä hypähti mies piilostaan pilarin takaa ja pakeni
paalutusta myöden venheeseen.

"Ottakaa hänet kiinni!" huusi Åke uloimmalle vahdille, joka seisoi

keihäs kädessä, nojaten selkäänsä paalutukseen, ja katseli etempänä
kulkevaa laivaa, huomaamatta ollenkaan pakolaista.

Juuri kun sotilas kuuli drotsin äänen ja aikoi kääntyä, tunsi hän
tikarinpiston selässään ja kaatui maahan tuskallisesti huutaen,
sillaikaa juoksi karkuri hänen ohitseen välkkyvä miekka kädessä ja
hyppäsi venheeseen.

Pakolaisella oli jo airo kädessä ja hän aikoi työntää veneen vesille;

mutta silloin vasta hän huomasi unohtaneensa kiireessä irroittaa
köyden, jolla vene oli kiinnitetty paalutukseen. Epätoivoisesti
ponnistellen hän koetti pari kertaa turhaan katkaista tikarillaan
köyttä, mutta samassa seisoivat Åke ja kreivi Henrik hänen edessään
paljastetut miekat kädessä. Kreivi Henrik tarttui nopeasti puoleksi
katkaistuun köyteen ja riuhtaisi venheen luokseen; epätoivoisen
pakolaisen tikari välkkyi häntä kohti; mutta drotsin miekan iskusta
putosi sekä tikari että ryövärin käsi mereen, ja hirveästi karjahtaen
kaatui haavoittunut pakolainen veneen pohjalle.

Kreivi Henrikin huudon kuultuaan kiirehti yhä useampia meritornin

luona olevia sotilaita avuksi, ja pian vietiin vanki köytettynä
meritorniin. Drotsin käskystä oli kuitenkin hänen kädetön
käsivartensa ensin sidottu, että verenjuoksu tukkeutuisi. Vaarallisesti
haavoitettu sotilas kannettiin myöskin torniin, ja sillaikaa kun oltiin
välskäriä hakemassa tutkittiin vangitun ryövärin vaatteet tarkasti.
Paitsi synninpäästökirjaa ja rukousnauhaa, sekä muutamia
kallisarvoisia kirkkokoristeita, jotka nähtävästi olivat varastettua
tavaraa, löydettiin sieltä vielä pikeä, tulikiveä ja muita sytytysaineita,
ja hänen hattunsa vuoriin oli hyvin huolellisesti ommeltua avain ja
salakirje. Paatuneelta rosvolta ei tarvinnut ainakaan aluksi odottaa
minkäänlaista tunnustusta. Drotsi otti huostaansa avaimen ja kirjeen
ja poistui kreivi Henrikin kanssa lähimmän vartiotulen luo.

Täällä hän avasi salakirjeen ja luki sen hiljaa.

"Ei kenellekään!" seisoi siinä. — "Tottele ja vaikene, muuten olet

kuoleman oma! Puolustautukaa viimeiseen asti! Elä säästä
kaupunkia! — piiloita tai polta paperit hätätilassa! — pidä salaluukku
valmiina! — Anna hänen voittonsa tulla hänen turmiokseen! ja minä
vastaan seurauksista. Kirjeentuojan voitte käyttää kaikkeen.
Polttakaa heti tämä salakirje. — Ei keneltäkään!"

Eräs pappi oli drotsi Hesselin johdolla opettanut kuninkaalle,

prinssi Kristofferille ja Åkelle siihen aikaan hyvinkin harvinaisen
kirjoitustaidon, ja hän luuli nyt kauhukseen tuntevansa noissa
vääristellyissä kirjaimissa prinssi Kristofferin raskaan käsialan. Hän
piiloitti nopeasti kirjeen ja oli valahtanut aivan kuolonkalpeaksi.

"No mitä loitsuja te siitä luitte, herra drotsi?" kysyi kreivi Henrik.
"Te ette voi oikein hyvin." — —

"Varmaankin tuo kirje oli aijottu linnanvoudille", huudahti Åke

kiihkeästi, ja veri kohosi taas hänen poskilleen. "Se ei ole
keneltäkään eikä kenellekään, kuitenkin minä luulen ymmärtäväni
sen sisällön."

"Näyttäkää tänne, herra dotsi! Eihän se ole mikään salainen

rakkauskirje. Mies oli varmaankin vakooja ja petturi."

"Niin totta kuin minun jalon kuninkaani sielunrauha on teille rakas,

herra kreivi", vastasi Åke kiihkeästi ja tarttui hänen käteensä, "niin
sallikaa tämän onnettoman salakirjeen jäädä yksin minun tietooni!
Niin paljon vain tahdon sanoa teille: se koskee kuninkaan
onnettomia perhesuhteita; mutta tämänkin arveluni suhteen pyydän
teidän vaikenemaan. Tässä ei ole minkäänlaisia todisteita ketään
vastaan, vain epäilys, onneton ajatus — mutta se johdettakoon
vastakkaiseen päämäärään, — se tehdään tyhjäksi." Näin sanoen
hän otti kirjeen poveltaan ja heitti sen vartiotuleen.
 "Te olette varovainen, drotsi!" sanoi kreivi Henrik, rypistäen
otsaansa. "Minä en halua tulla osalliseksi teidän synkistä
valtiosalaisuuksistanne. Drotsina te parhaiten tiedätte mitä täällä on
salattava, tai ilmaistava. Minä kysyn vain sotamiehenä ja
piirityspäällikkönä: jos tuo kirje, jonka te niin hätäisesti hävitätte, oli
vietävä linnaan, niinkuin te arvelette, niin täytynee täältä jostain
silloin olla salainen käytävä sinne? Se on välttämättömästi etsittävä.
Ilman piirityskoneita on meille aika vaikea hyppäys päästä
ulkomuurien yli."

"Te olette oikeassa! Täällä täytyy jossain olla salainen käytävä",

huudahti Åke äkkiä, silmät innosta loistaen. "Minulla on siitä
jonkinlainen aavistus, muistan kuulleeni tarinan meritornista
alkavasta salakäytävästä. Vanki näyttäköön sen minulle. Minä vien
itse salakirjeen perille, mutta en sitä, joka äsken liekkeihin hävisi ja
jonka nyt vain Kaikkitietävä näkee, vaan muunnoksen siitä,
sellaiseksi kuin sovittava henki sen uudelleen kirjoittaa minun
sielussani."

"Hyvä on. Minä seuraan teitä miehistöni kanssa."

"Ei, herra kreivi! Se on mahdotonta. Kuninkaan ylpeys on

herännyt, hän ylönkatsoo salaista hyökkäystä. Hän tahtoo sisään
portista tai yli valloitetun muurin, ja molemmat emme voi täältä
poistua. Jos salakäytävä on olemassa, niin lienee yksinäisen ja
aseettomankin miehen vaikea päästä sen läpi."

"Silloin lienee viisainta teidänkin luopua mokomasta seikkailusta,

drotsi! Se on yksinäiselle liian uhkarohkea yritys."

"Minä aijon kuitenkin uskaltaa!" sanoi Åke varmasti, hetken

mietittyään. "Mutta ei kukaan saa seurata minua, ja elkää puhuko
siitä kenellekään, ei edes kuninkaalle. Jos en minä ole täällä
huomenna ennen päivällistä, niin ilmoittakaa kuninkaalle minun
joutuneen vangiksi linnassa, tai on minulla jotakin tekeillä, jolla minä
voin olla hänelle suuremmaksi avuksi kuin ollessani ryntääjien
eturivissä. Jos se onnistuu niin luvatkaa minulle vain yksi asia, uljas
kreivi! Linnaan astuessanne elkää salliko kuninkaan astua mihinkään
jalallaan, ennenkuin olette koetellut perustaa ja huomannut sen
varmaksi. Ja — jos te näette olkaliinani liehuvan jossakin, niin elkää
luottako rauhaan ja elkää salliko kuninkaan lähestyä sellaista
paikkaa."

"Ha, haa!" nauroi kreivi kovaäänisesti ja taputti Åkea olkapäälle,

"sekö siis oli salaisuus, jonka aijoitte pitää omananne? Olisitte
yhtähyvin voinut antaa minun lukea kirjeen, salaperäisen herra
valtiomies! Meidän on siis varottava salahautoja ja muita samanlaisia
ketunansoja? Hyvä! Kunhan vain on hiukankin aavistusta sellaisten
olemassaolosta, niin eivät ne mitään merkitse. Haa! Korkeasukuinen
herra junkkari, onpa hän totisesti ilettävä petturi, — väijyä veljensä
ja kuninkaansa henkeä ja sellaisen jalon kuninkaan ja veljen."

"Taivaan Jumalan nimessä! Kuka sen on sanonut! Jalo kreivi!" —

sanoi Åke pelästyneenä, hiljaisella äänellä. "Tehän huudatte niin
kovaa kuin tahtoisitte herättää koko maailman asialla, jota ei kukaan
saisi tietää. Elkööt enää ikinä nuo turman sanat tulko huultenne yli!
Sanoinhan minä teille sen olleen vain arvelun, hirvittävän epäluulon.
Se musertaisi kuninkaan sydämen, jos se joutuisi hänen korviinsa.
Vain paljas huhu siitä voisi aiheuttaa hirvittäviä, verisiä otteluita, ja
saattaa koko maan ja kuningashuoneen mitä suurimpaan
onnettomuuteen."
 "Minä hyväksyn teidän varovaisuutenne tässä asiassa, jalo drotsi!"
vastasi kreivi Henrik totisesti ja hiljaisella äänellä, luoden terävän
katseen ympärilleen. "Olkaa levollinen! Ei kukaan ole kuullut
puhettamme. Tuossa on minun käteni: jos puhuminen voi
aikaansaada niin suuria onnettomuuksia, niin ei tämä asia pääse
ikinä minun huulteni yli. Mutta heittäkää mielestänne tuo uhkarohkea
seikkailu. Se voi maksaa teidän henkenne ja minkä hyödyksi?"

"Kalliimman hengen pelastukseksi", sanoi Åke, "minun täytyy

päästä varmuuteen yhdessä asiassa: Jos minun täytyy suojella
kuninkaani jalan petollisiin salahautoihin astumasta, niin täytyy
minun tuntea ne ensin itse. Jumala olkoon teidän kanssanne! —
Hyvästi! Se, joka on ollut kaksi vuotta pannaan julistettu", jatkoi hän
liikutettuna, "hän on oppinut uhmaamaan ryöväreitä ja paholaisia."
Vartiotuli valaisi hänen kalpeat, hiukan haaveelliset kasvonsa, ja
kohottaessaan tummansiniset silmänsä tähtitaivasta kohti oli niiden
ilme lempeän surumielinen. "Elkää seuratko minua!" lisäsi hän.
"Katsokaa, minä uskon taivaan siunaukseen ja hyvien henkien
suojelevaan voimaan, ja silloin lakkaa maallinen kirous, ja pahat
henget syöksyvät syvyyksiin." Tämän sanottuaan hän puristi
kiihkeästi kreivi Henrikin kättä ja poistui nopeasti meritorniin. Kreivi
Henrik puisti päätään ja katsoi osanottavasti hänen jälkeensä, mutta
ei seurannut häntä.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebooknice.com