Read Anytime Anywhere Easy Ebook Downloads at ebookluna.

com

(eBook PDF) The Econometrics of Financial Markets

2nd ed. Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-the-econometrics-of-
financial-markets-2nd-ed-edition/

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Visit and Get More Ebook Downloads Instantly at https://ebookluna.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

(eBook PDF) The Economics of Money Banking Financial

Markets 11th

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-the-economics-of-money-
banking-financial-markets-11th/

ebookluna.com

(eBook PDF) Fundamentals of Financial Markets and

Institutions in Australia, 2nd Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-fundamentals-of-financial-
markets-and-institutions-in-australia-2nd-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) Money, Banking, Financial Markets &

Institutions 2nd Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-money-banking-financial-
markets-institutions-2nd-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) Money, Banking and Financial Markets 2nd

Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-money-banking-and-financial-
markets-2nd-edition/

ebookluna.com
(eBook PDF) The Economics of Money Banking and Financial
Markets Global

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-the-economics-of-money-
banking-and-financial-markets-global/

ebookluna.com

(eBook PDF) The Economics of Money Banking and Financial

Markets 6th Canadian

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-the-economics-of-money-
banking-and-financial-markets-6th-canadian/

ebookluna.com

(eBook PDF) Foundations of Financial Markets Institutions

4th

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-foundations-of-financial-
markets-institutions-4th/

ebookluna.com

(Solutions Manual) Foundations of Financial Markets

Institutions 4th

https://ebookluna.com/product/solutions-manual-foundations-of-
financial-markets-institutions-4th/

ebookluna.com

(eBook PDF) The Economics of Money, Banking and Financial

Markets, 7th Canadian Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-the-economics-of-money-
banking-and-financial-markets-7th-canadian-edition/

ebookluna.com
2 The Predictability of Asset Returns
2.1 The Random Walk Hypotheses
2.1.1 The Random Walk 1: IID Increments
2.1.2 The Random Walk 2: Independent Increments
2.1.3 The Random Walk 3: Uncorrelated Increments
2.2 Tests of Random Walk 1: IID Increments
2.2.1 Traditional Statistical Tests
2.2.2 Sequences and Reversals, and Runs
2.3 Tests of Random Walk 2: Independent Increments
2.3.1 Filter Rules
2.3.2 Technical Analysis
2.4 Tests of Random Walk 3: Uncorrelated Increments
2.4.1 Autocorrelation Coefficients
2.4.2 Portmanteau Statistics
2.4.3 Variance Ratios
2.5 Long-Horizon Returns
2.5.1 Problems with Long-Horizon Inferences
2.6 Tests For Long-Range Dependence
2.6.1 Examples of Long-Range Dependence
2.6.2 The Hurst-Mandelbrot Rescaled Range Statistic
2.7 Unit Root Tests
2.8 Recent Empirical Evidence
2.8.1 Autocorrelations
2.8.2 Variance Ratios
2.8.3 Cross-Autocorrelations and Lead-Lag Relations
2.8.4 Tests Using Long-Horizon Returns
2.9 Conclusion

3 Market Microstructure
3.1 Nonsynchronous Trading
 3.1.1 A Model of Nonsynchronous Trading
3.1.2 Extensions and Generalizations
3.2 The Bid-Ask Spread
3.2.1 Bid-Ask Bounce
3.2.2 Components of the Bid-Ask Spread
3.3 Modeling Transactions Data
3.3.1 Motivation
3.3.2 Rounding and Barrier Models
3.3.3 The Ordered Probit Model
3.4 Recent Empirical Findings
3.4.1 Nonsynchronous Trading
3.4.2 Estimating the Effective Bid-Ask Spread
3.4.3 Transactions Data
3.5 Conclusion

4 Event-Study Analysis
4.1 Outline of an Event Study
4.2 An Example of an Event Study
4.3 Models for Measuring Normal Performance
4.3.1 Constant-Mean-Return Model
4.3.2 Market Model
4.3.3 Other Statistical Models
4.3.4 Economic Models
4.4 Measuring and Analyzing Abnormal Returns
4.4.1 Estimation of the Market Model
4.4.2 Statistical Properties of Abnormal Returns
4.4.3 Aggregation of Abnormal Returns
4.4.4 Sensitivity to Normal Return Model
4.4.5 CARs for the Earnings-Announcement Example
4.4.6 Inferences with Clustering
 4.5 Modifying the Null Hypothesis
4.6 Analysis of Power
4.7 Nonparametric Tests
4.8 Cross-Sectional Models
4.9 Further Issues
4.9.1 Role of the Sampling Interval
4.9.2 Inferences with Event-Date Uncertainty
4.9.3 Possible Biases
4.10 Conclusion

5 The Capital Asset Pricing Model

5.1 Review of the CAPM
5.2 Results from Efficient-Set Mathematics
5.3 Statistical Framework for Estimation and Testing
5.3.1 Sharpe-Lintner Version
5.3.2 Black Version
5.4 Size of Tests
5.5 Power of Tests
5.6 Nonnormal and Non-IID Returns
5.7 Implementation of Tests
5.7.1 Summary of Empirical Evidence
5.7.2 Illustrative Implementation
5.7.3 Unobservability of the Market Portfolio
5.8 Cross-Sectional Regressions
5.9 Conclusion

6 Multifactor Pricing Models

6.1 Theoretical Background
6.2 Estimation and Testing
6.2.1 Portfolios as Factors with a Riskfree Asset
 6.2.2 Portfolios as Factors without a Riskfree Asset
6.2.3 Macroeconomic Variables as Factors

6.2.4 Factor Portfolios Spanning the Mean-Variance Frontier

6.3 Estimation of Risk Premia and Expected Returns
6.4 Selection of Factors
6.4.1 Statistical Approaches
6.4.2 Number of Factors
6.4.3 Theoretical Approaches
6.5 Empirical Results
6.6 Interpreting Deviations from Exact Factor Pricing
6.6.1 Exact Factor Pricing Models, Mean-Variance Analysis,
and the Optimal Orthogonal Portfolio
6.6.2 Squared Sharpe Ratios
6.6.3 Implications for Separating Alternative Theories
6.7 Conclusion

7 Present-Value Relations
7.1 The Relation between Prices, Dividends, and Returns
7.1.1 The Linear Present-Value Relation with Constant Expected
Returns
7.1.2 Rational Bubbles
7.1.3 An Approximate Present-Value Relation with Time-
Varying Expected Returns
7.1.4 Prices and Returns in a Simple Example
7.2 Present-Value Relations and US Stock Price Behavior
7.2.1 Long-Horizon Regressions
7.2.2 Volatility Tests
7.2.3 Vector Autoregressive Methods
7.3 Conclusion
8 Intertemporal Equilibrium Models
8.1 The Stochastic Discount Factor
8.1.1 Volatility Bounds

8.2 Consumption-Based Asset Pricing with Power Utility

8.2.1 Power Utility in a Lognormal Model
8.2.2 Power Utility and Generalized Method of Moments
8.3 Market Frictions
8.3.1 Market Frictions and Hansen-Jagannathan Bounds
8.3.2 Market Frictions and Aggregate Consumption Data
8.4 More General Utility Functions
8.4.1 Habit Formation
8.4.2 Psychological Models of Preferences
8.5 Conclusion

9 Derivative Pricing Models

9.1 Brownian Motion
9.1.1 Constructing Brownian Motion
9.1.2 Stochastic Differential Equations
9.2 A Brief Review of Derivative Pricing Methods
9.2.1 The Black-Scholes and Merton Approach
9.2.2 The Martingale Approach
9.3 Implementing Parametric Option Pricing Models
9.3.1 Parameter Estimation of Asset Price Dynamics
9.3.2 Estimating σ in the Black-Scholes Model
9.3.3 Quantifying the Precision of Option Price Estimators
9.3.4 The Effects of Asset Return Predictability
9.3.5 Implied Volatility Estimators
9.3.6 Stochastic Volatility Models
9.4 Pricing Path-Dependent Derivatives Via Monte Carlo Simulation
 9.4.1 Discrete Versus Continuous Time
9.4.2 How Many Simulations to Perform
9.4.3 Comparisons with a Closed-Form Solution
9.4.4 Computational Efficiency
9.4.5 Extensions and Limitations
9.5 Conclusion

10 Fixed-Income Securities
10.1 Basic Concepts
10.1.1 Discount Bonds
10.1.2 Coupon Bonds
10.1.3 Estimating the Zero-Coupon Term Structure
10.2 Interpreting the Term Structure of Interest Rates
10.2.1 The Expectations Hypothesis
10.2.2 Yield Spreads and Interest Rate Forecasts
10.3 Conclusion

11 Term-Structure Models
11.1 Affine-Yield Models
11.1.1 A Homoskedastic Single-Factor Model
11.1.2 A Square-Root Single-Factor Model
11.1.3 A Two-Factor Model
11.1.4 Beyond Affine-Yield Models
11.2 Fitting Term-Structure Models to the Data
11.2.1 Real Bonds, Nominal Bonds, and Inflation
11.2.2 Empirical Evidence on Affine-Yield Models
11.3 Pricing Fixed-Income Derivative Securities
11.3.1 Fitting the Current Term Structure Exactly
11.3.2 Forwards and Futures
11.3.3 Option Pricing in a Term-Structure Model
 11.4 Conclusion

12 Nonlinearities in Financial Data

12.1 Nonlinear Structure in Univariate Time Series
12.1.1 Some Parametric Models
12.1.2 Univariate Tests for Nonlinear Structure
12.2 Models of Changing Volatility
12.2.1 Univariate Models
12.2.2 Multivariate Models
12.2.3 Links between First and Second Moments
12.3 Nonparametric Estimation
12.3.1 Kernel Regression
12.3.2 Optimal Bandwidth Selection
12.3.3 Average Derivative Estimators
12.3.4 Application: Estimating State-Price Densities
12.4 Artificial Neural Networks
12.4.1 Multilayer Perceptrons
12.4.2 Radial Basis Functions
12.4.3 Projection Pursuit Regression
12.4.4 Limitations of Learning Networks
12.4.5 Application: Learning the Black-Scholes Formula
12.5 Overfitting and Data-Snooping
12.6 Conclusion

Appendix
A.1 Linear Instrumental Variables
A.2 Generalized Method of Moments
A.3 Serially Correlated and Heteroskedastic Errors
A.4 GMM and Maximum Likelihood

References
Author Index

Subject Index
 List of Figures

1.1 Dividend Payment Timing Convention

1.2 Comparison of Stable and Normal Density Functions

3.1 Nontrading-Induced Autocorrelations

3.2 Histogram of Daily Price Fractions and Price Changes for Five
NYSE Stocks from January 2, 1990 to December 31, 1992
3.3 2-Histories of Daily Stock Returns for Five NYSE Stocks from
January 2, 1990 to December 31, 1992
3.4 The Ordered Probit Model

4.1 Time Line for an Event Study

4.2 (a) Plot of Cumulative Market-Model Abnormal Return for Earning
Announcements; (b) Plot of Cumulative Constant-Mean-Return-
Model Abnormal Return for Earning Announcements
4.3 Power of Event-Study Test Statistic J1 to Reject the Null Hypothesis
that the Abnormal Return Is Zero, When the Square Root of the
Average Variance of the Abnormal Return Across Firms is (a) 2%
and (b) 4%
4.4 Power of Event-Study Test Statistic J1 to Reject the Null Hypothesis
that the Abnormal Return is Zero, for Different Sampling Intervals,
When the Square Root of the Average Variance of the Abnormal
Return Across Firms Is 4% for the Daily Interval
Visit https://testbankfan.com
now to explore a rich
collection of testbank or
solution manual and enjoy
exciting offers!
5.1 Minimum-Variance Portfolios Without Riskfree Asset
5.2 Minimum-Variance Portfolios With Riskfree Asset

6.1 Distributions for the CAPM Zero-Intercept Test Statistic for Four
Hypotheses

7.1 Log Real Stock Price and Dividend Series, Annual US Data, 1872 to
1994
7.2 Log Real Stock Price and Estimated Dividend Component, Annual
US Data, 1876 to 1994
7.3 Log Dividend-Price Ratio and Estimated Dividend Component,
Annual US data, 1876 to 1994

8.1 (a) Mean-Standard Deviation Diagram for Asset Returns; (b)

Implied Standard Deviation-Mean Diagram for Stochastic Discount
Factors
8.2 (a) Mean-Standard Deviation Diagram for a Single Excess Asset
Return; (b) Implied Standard Deviation-Mean Diagram for
Stochastic Discount Factors
8.3 Feasible Region for Stochastic Discount Factors Implied by Annual
US Data, 1891 to 1994

9.1 Sample Path of a Discrete-Time Random Walk

9.2 Sample Path and Conditional Expectation of a Brownian Motion
with Drift

10.1 Zero-Coupon Yield and Forward-Rate Curves in January 1987

10.2 Cash Flows in a Forward Transaction
10.3 Calculation of Duration for a Coupon Bond
10.4 The Price-Yield Relationship
10.5 Short- and Long-Term Interest Rates 1952 to 1991

11.1 Change in Short Rate Divided by Short Rate to the Power γ

11.2 Sample and Theoretical Average Forward-Rate Curves
12.1 The Tent Map

12.2 Monthly Excess Log US Stock Returns, 1926 to 1994

12.3 Shifted and Tilted Absolute-Value Function
12.4 Simulation of
12.5 Kernel Estimator
12.6 Bullish Vertical Spread Payoff Function and Smoothed Version
12.7 Binary Threshold Model
12.8 Comparison of Heaviside and Logistic Activation Functions
12.9 Multilayer Perceptron with a Single Hidden Layer
12.10 MLP(1,5) Model of
12.11 Typical Simulated Training Path
12.12 Typical Behavior of Four-Nonlinear-Term RBF Model
 List of Tables

1.1 Stock market returns, 1962 to 1994.

2.1 Classification of random walk and martingale hypotheses.

2.2 Expected runs for a random walk with drift μ.
2.3 Autocorrelation function for fractionally differenced process.
2.4 Autocorrelation in daily, weekly, and monthly stock index returns.
2.5 Variance ratios for weekly stock index returns.
2.6 Variance ratios for weekly size-sorted portfolio returns.
2.7 Variance ratios for weekly individual security returns.
2.8 Cross-autocorrelation matrices for size-sorted portfolio returns.
2.9 Asymmetry of cross-autocorrelation matrices.

3.1 Summary statistics for daily returns of five NYSE stocks.

3.2 Relative frequencies of price changes for tick data of five stocks.
3.3a Expected upper bounds for discreteness bias: daily returns.
3.3b Expected upper bounds for discreteness bias: monthly returns.
3.3c Expected upper bounds for discreteness bias: annual returns.
3.4 Autocorrelation matrices for size-sorted portfolio returns.
3.5 Estimates of daily nontrading probabilities.
3.6 Nontrading-implied weekly index autocorrelations.
3.7 Summary statistics for transactions data of six stocks.
3.8a Estimates of ordered probit partition boundaries.
3.8b Estimates of ordered probit “slope” coefficients.

4.1 Abnormal returns for an event study of the information content of

earnings announcements.
4.2 Power of event-study test statistic J1 to reject the null hypothesis that
the abnormal return is zero.

5.1 Finite-sample size of tests of the Sharpe-Lintner CAPM using large-

sample test statistics.
5.2 Power of F-test of Sharpe-Lintner CAPM using statistic J1.
5.3 Empirical results for tests of the Sharpe-Lintner version of the
CAPM.

6.1 Summary of results for tests of exact factor pricing using zero-
intercept F-test.

7.1 Long-horizon regressions of log stock returns on the log dividend-

price ratio.
7.2 Long-horizon regressions of log stock returns on the stochastically
detrended short-term interest rate.

8.1 Moments of consumption growth and asset returns.

8.2 Instrumental variables regressions for returns and consumption
growth.

9.1 Multiplication rules for stochastic differentials.

9.2a Asymptotic standard errors for .
9.2b Asymptotic standard errors for .
9.3 Cutoff values for comparative statics of Vf.
9.4 Asymptotic variances of Black-Scholes call price sensitivity
estimators.
9.5 Option prices on assets with negatively autocorrelated returns.
9.6 Monte Carlo estimation of lookback option price.

10.1 Macaulay’s and modified duration for selected bonds.

10.2 Means and standard deviations of term-structure variables.
10.3 Regression coefficients and .
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
oli, että hän oli tuonut vaimonsa mukanaan ja antanut hänen
istuutua eräälle tuolille. Itse hän käveli edestakaisin, käsi
miekankahvassa, ja vastaili uhkaavin silmäyksin häneen
kohdistettuihin uteliaihin ja hävyttömiin katseisiin.

Kaikkien mielet jännittyivät korkeimmilleen kuninkaan astuessa

sisään. Hän tuli, päättäen ajatuksissaan kiihottaa itseään. Hänen
seuralaisensa Chicotin katse oli taas niin rauhallinen ja arvokas kuin
mitä Ranskan kuninkaalla sellaisessa tilaisuudessa olisi pitänyt olla.

— Tekö täällä, hyvä herra? — huudahti kuningas heti.

— Niin, sire, — vastasi Saint-Luc arvokkaasti.

— Teidän läsnäolonne Louvressa minua todellakin mitä

suurimmassa määrin hämmästyttää.

Tämän tylyn lauseen jälkeen vallitsi kuolonhiljaisuus hallitsijan ja

tuon hänen entisen suosikkinsa ympärillä. Saint-Luc ensinnä katkasi
äänettömyyden. Tavallisella tottumuksellaan ja ilman vähintäkään
arastelua hän lausui:

— Sire, minua puolestani kummastuttaa vain yksi asia, se

nimittäin, ettei teidän majesteettinne nykyisissä oloissa ole odottanut
näkevänsä minua täällä.

— Mitä se merkitsee, hyvä herra? — kysyi Henrik kuninkaallisen

ylpeästi.

— Teidän majesteettianne uhkaa vaara.

— Vaara! — huudahtivat hovimiehet.

 — Niin, hyvät herrat, suuri, uhkaava vaara. Vaara, jossa kuningas
tarvitsee kaikkien niiden apua, jotka ovat hänelle uskolliset. Ja ollen
vakuutettu siitä, että sellaisen vaaran aikana, jollaisena minä sitä nyt
pidän, ei kenenkään apu ole tarpeeton, saavun jättämään kuninkaani
jalkain juureen alamaisen pyyntöni saada häntä palvella.

— Ahaa! — virkahti Chicot. — Näetkös nyt, poikani, että minä olin

oikeassa sanoessani: kuka tietää?

Henrik III ei heti vastannut. Hän katsahti ympärilläolijoihin ja

niiden katseista hän huomasi sekä koirankurisuutta että
kummastusta.

Mutta Henrik huomasi myöskin sen, että kademieltäkin sisältyi

heidän uhkaaviin katseisiinsa ja eleihinsä. Kuitenkaan ei hän tuota
pikaa aikonut antautua.

— Herrani, — virkkoi hän vain, — te olette täyttänyt ainoastaan

velvollisuutenne, sillä teidän asiannehan on minua palvella.

— Se on kuninkaan kaikkien alamaisten velvollisuus, sire. Mutta

nykyisin on olemassa monta, jotka unohtavat maksaa velkansa.
Minä, sire, tulen kuitenkin maksamaan oman osuuteni ja pidän
itseäni onnellisena, jos teidän majesteettinne aina suvaitsee lukea
minut velallistensa joukkoon.

Tällaisen nöyrtymisen jälkeen astui kuningas vähän lähemmäksi

Saint-Luc'ia.

— Siis ei tuloonne ole mitään muita syitä kuin äsken

mainitsemanne?
 — Sire, vastasi reippaasti Saint-Luc, huomattuaan kuninkaan
äänensävystä, ettei tämä häntä enää vihannut eikä epäillyt, minä
saavun ainoastaan siitä syystä, jonka jo mainitsin, ja teidän
majesteettinne voi vaikka heti heitättää minut Bastiljiin ja ammuttaa
minut. Mutta minä puolestani olen täyttänyt velvollisuuteni. Sire,
Anjoussa on kapina, Tourainessa se pian puhkee ja Guyennessä
puuhaillaan noihin molempiin liittymistä. Anjoun herttua yllyttää
kapinaan koko länsi- ja etelä-Ranskaa.

— Siinäpä hänellä luullakseni onkin käytettävänään eteviä

apureita, — huudahti kuningas.

— Sire, — vastasi Saint-Luc, oivaltaen Henrikin; tarkoituksen, —

herttuata eivät hillitse mitkään neuvot eivätkä esitykset, eikä kreivi
Bussykaan, niin päättäväinen kuin hän onkin, saa haihdutetuksi sitä
pelkoa, jota herttua tuntee teidän majesteettianne kohtaan.

— Vai niin, — virkkoi kuningas salaa hymyillen, — se kapinoitsija

siis vapisee?

Chicot tyrkkäsi kyynärpäällään kuningasta ja tokasi:

— Väistyppä vähän syrjään, jotta pääsen antamaan herra

Saint-Luc'ille kättä.

Se vaikutti kuninkaaseen. Henrik meni entisen ystävänsä eteen,

laski kätensä hänen olalleen ja lausui:

— Ole tervetullut, Saint-Luc!

— Ah, sire! — huudahti Saint-Luc ja suuteli kuninkaan kättä. —

Minä siis saan jälleen tuntea rakkaan herrani!
 — Saat, mutta minäpä en tunne sinua, — vastasi kuningas, — sillä
sinä, Saint-Luc parka, olet hirveästi laihtunut.

Siinä samassa kajahti naisen ääni:

— Sire, se johtuu surusta, kun olemme pahoittaneet teidän

majesteettinne mieltä.

Vaikka tuo ääni soinnahtikin lempeältä ja kunnioitettavalta,

hätkähti
Henrik kuitenkin sen kuullessaan.

— Rouva Saint-Luc! — mutisi hän.

Jeanne heittäytyi hänen jalkoihinsa.

— Nouskaa ylös, rouva, — sanoi kuningas. — Minä kunnioitan

kaikkia, jotka kantavat Saint- Luc'in nimeä.

Jeanne tarttui kuninkaan käteen ja vei sen huulilleen. Mutta Henrik

veti sen äkisti pois.

— Menkää käännyttämään kuningasta, — virkkoi Chicot nuorelle

rouvalle. — Te olette, kautta jumalan, riittävän kaunis voidaksenne
sen tehdä.

Mutta Henrik käänsi Jeannelle selkänsä, kietoi käsivartensa.

Saint-Luc'in kaulaan ja poistui huoneisiinsa tämän seurassa.

— No niin, Saint-Luc, me olemme siis tehneet rauhan, — sanoi

Henrik.

— Sanokaa, sire, pikemminkin, että te olette antanut armon, —

vastasi Saint-Luc.
 — Hyvä rouva, — kuiskasi Chicot hämmästyneelle Jeannelle, —
hyvä vaimo ei saa hyljätä miestään… varsinkaan silloin, kun tämä on
alttiina vaaralle.

Ja sen sanottuaan hän työnsi Jeannen menemään kuninkaan ja

Saint-Luc'in jälkeen.

31.

.....

Taitavan ratsastajan on varsin helppo tavata jalkaisinkulkijat ja hän

voi helposti päästä niistä edellekin. Niin oli Bussynkin laita.

Toukokuu oli jo kulunut lopuilleen ja ilma oli painostavan kuuma,

minkävuoksi Monsoreau käski saattueensa pysähtyä erääseen
metsään, joka oli lähellä tietä. Heidän siellä levätessään ratsastaa
porhalsi Bussy ohitse.

Helposti ymmärrettävistä syistä oli hän kysellyt vastaantulijoilta,

olivatko nämä ehkä nähneet joitakin ratsastajia ja talonpoikain
kuljettamaa kantotuolia. Aina Durtalin kylään saakka oli hän saanut
mitä rauhoittavimpia tietoja. Senvuoksi hän, ollen varma siitä että
Diana kulki hänen edellään, kannusti hevosensa raviin ja
mäentöyräillä silloin tällöin kurkistautui katsomaan, näkyikö
seuruetta lähistössä. Mutta vasten kaikkea odotusta hävisikin seurue
hänen käsistään. Vastaantulijat eivät enää olleet nähneet
kysymyksenalaisia henkilöitä. Ja saavuttuaan la Flechen kylään sai
hän selville, että hän olikin joutunut seurueen edelle, vaikka oli
luullut ratsastavansa sen jälessä.

Nyt hän muisti tien vieressä olleen metsän ja ymmärsi, miksi

hänen ratsunsa oli juuri sillä kohtaa hirnahtanut.

Hän teki heti päätöksensä, pysähtyi kylän kurjimpaan kapakkaan,

istahti erään ikkunan ääreen ja kätkeytyi sen suojustinten varjoon.
Bussy oli tämän kahvilan valinnut oleskelupaikakseen siitä syystä
että sitä vastapäätä oli mitä upein ravintola, johon hän otaksui
Monsoreaun pysähtyvän.

Bussy oli arvannut oikein. Iltapäivällä seurue saapui.

Matkustajat menivät ravintolaan, viimeisenä Diana, joka, mikäli

Bussy oli huomaavinaan, levottomasti silmäili ympärilleen. Bussy
ajatteli aluksi näyttäytyä hänelle, mutta malttoi kuitenkin mielensä.

Tuli ilta. Bussy toivoi, että Remy menisi ulos tai että Diana
näyttäytyisi jossakin ikkunassa. Hän kietoi senvuoksi viitan
ympärilleen ja meni odottelemaan kadulle.

Niin hän odotteli kello yhdeksään asti. Silloin ilmaantui portille

kahdeksan miestä. Neljä niistä meni sisälle.

— Ahaa! — ajatteli Bussy. — Aikovatkohan he ehkä matkustaa

yöllä?
Siinäpä olisi Monsoreau mainiosti ajatellut.

Ihan oikein! Seurue läksi taas matkaan.

Diana katseli uudelleen ympärilleen tarkkaavaisesti. Mutta

Monsoreau huusi häntä ja hänen täytyi mennä kantotuolin luo.
 Neljä miestä, jotka myöhemmin vuorostaan siirtyisivät kantajiksi,
sytyttivät tulisoihdut palamaan ja astuivat kaksi kummallekin puolella
seuruetta.

Bussykin nousi hevosensa selkään. Nyt hänen ei tarvinnut pelätä

eksyvänsä tieltä eikä kadottavansa kulkuetta näkyvistään, sillä
tulisoihdut olivat mainioita oppaita.

Monsoreau ei päästänyt Dianaa hetkeksikään näkyvistään. Hän

puhutteli taikka pikemminkin soimasi häntä. Kukkaishuoneessa
käynti aiheutti vielä lukemattomia päähänpistoja ja monia katkeria
kysymyksiä.

Niin matkattiin eteenpäin. Viimein Bussy, ilmoittaakseen

läsnäolonsa, äkkiä vihelsi pienellä hopeapillillä samaan tapaan, jolla
hän kotonaan tavallisesti kutsui palvelijoitaan.

Remy tunsi heti tuon vihellyksen. Diana vavahti ja katsahti

tohtoriin. Tämä nyökäytti päätään, tuli lähemmäksi ja kuiskasi:

— Se on hän.

— Mistä on kysymys? — huusi Monsoreau. — Kuka puhuu teille,

rouva?

— Minulleko? Ei kukaan.

— Ihan varmasti. Minä näin erään henkilöni varjon teitä lähenevän

ja kuulin äänen.

— Se ääni oli herra Remyn. Oletteko hänellekin mustasukkainen?

 — En, mutta minä tahdon, että puhutaan ääneen. Se minua
rauhoittaa.

— On kuitenkin seikkoja, joita ei voida sanoa kreivin kuullen, —

keskeytti Gertrud, tullen avuksi emännälleen, — sillä ensiksikin
voidaan puhua asioista, jotka eivät lainkaan koske herra kreiviä, ja
toiseksi voi puhe johtua sellaisiin asioihin, jotka koskevat häntä
liiankin läheltä.

— Mitä laatua se asia oli, josta Remy puheli kreivittärelle?

— Se koski hyvin läheisesti herra kreiviä.

— Mitä! — huudahti Monsoreau. — Sanokaa heti, minä tahdon sen

tietää.

— Minä sanoin, herra kreivi, että jos te tuolla tavoin rasitatte

itseänne, niin kuolette, ennenkuin saamme kuljetuksi
kolmattaosaakaan koko matkasta.

Soihtujen kaameassa valossa saattoi nähdä, miten Monsoreau

lensi kalmankalpeaksi.

— Hän vartoo teitä tuolla, — kuiskasi Remy Dianalle tuskin

kuuluvasti. — Pysäyttäkää hieman hevostanne, niin hän saavuttaa
teidät.

Remy oli puhunut niin hiljaa, että Monsoreau kuuli vain mutinaa.
Mutta hän ponnisti voimiaan, käänsi päätään sivulle ja näki Dianan
olevan takanaan.

— Jos vielä kerran teette tuollaisen liikkeen, herra kreivi, — sanoi

Remy, — niin voitte saada verensyöksyn.
 Jo aikaisemmin oli Diana käynyt rohkeaksi. Hän pyöräytti nyt
hevosensa ympäri ja odotti Bussya. Samassa laskeutui Remy
ratsunsa selästä, heitti suitset Gertrudin huostaan ja kiiruhti
kantotuolin luo hoitamaan sairasta.

— Saanko koettaa suonta, — sanoi hän. — Lyönpä vetoa siitä, että

herra kreivissä on kuumetta.

Muutamien sekuntien perästä oli Bussy Dianan rinnalla.

Rakastavaiset eivät tarvinneet puhua ymmärtääkseen. Hetkisen he
viipyivät syleilyssä. Bussy ensin katkaisi äänettömyyden.

— Sinä matkustat, ja minä seuraan sinua.

— Voi, Ludvig, miten minun päiväni tulevat olemaan ihanat ja yöni

suloiset tietäessäni, että sinä olet minun lähelläni!

— Mutta päivälläpä hän näkee meidät.

— Ei näe. Sinä seuraat meitä kauvempana ja ainoastaan minä

saan sinua nähdä. Teitten mutkissa, mäkien kukkuloilla näkyvät
sinun hattusi töyhtö, sinun viittasi koristukset, sinun ilmassa
hulmuava nenäliinasi, ja kaikki nuo puhuvat minulle sinun nimessäsi,
että sinä rakastat minua. Kun minä auringon vaipuessa mailleen ja
hämärän laskeutuessa yli maiden saan nähdä vain sinun vartalosi
varjon lähettävän minulle lentosuudelman, niin voinpa pitää itseäni
onnellisena ja autuaana.

— Puhu, puhu, rakas Diana. Et voi aavistaa, miten sointuisa on

sinun suloinen äänesi.

— Ja kun me matkustamme yöllä… ja se tapahtuu usein, sillä

Remy on sanonut, että öinen viileys virkistää sairaan haavaa… öisin
matkustaessamme pysäytän minä, niinkuin nytkin, hevoseni, ja saan
silloin tällöin heittäytyä sinun syliisi ja hetkisen kertoa kaikesta, mitä
päivän kuluessa olen ajatellut.

— Voi, miten minä sinua rakastan! - kuiskasi Bussy.

— Katsos, — jatkoi Diana, — minä luulen meidän sielujemme niin

läheisesti yhdistyneen, että me, vaikkapa olemmekin erillämme ja
voimatta puhella toistemme kanssa, toisiamme edes näkemättä,
olemme onnellisia pelkän tietoisuuden vuoksi siitä, että olemme
toistemme lähellä.

— Voi, niin, niin! Mutta saada nähdä sinut, saada sulkea sinut
syliini! Voi, Diana, Diana!

Rakastavaiset unohtivat koko maailman.

Yht'äkkiä kajahti ääni, mikä sai heidät kummankin hätkähtämään,

Dianan pelosta, Bussyn vihasta.

— Diana! — kuului ääni huutavan. — Diana! Missä sinä olet?

Vastaa!

— Voi, se on hän, se on hän! Minä vallan unohdin hänet, — mutisi

Diana. — Voi, sinä suloinen unelma! Sinä julma unelma!

— Kuule! — virkkoi Bussy, — kuule, Diana! Me olemme nyt

toistemme omat. Sano vain yksi sana, eikä mikään saa riistetyksi
sinua minulta. Diana, paetkaamme. Kuka voi estää meitä
pakenemasta? Katsohan: meille avautuu maailma, onni, vapaus!
Sano sana vain, ja me pakenemme! Vain yksi sana, ja sinä, vapaana
hänestä, olet ikuisesti minun omani.
 Nuori mies pidätti häntä hetkisen.

— Entäpä isäni? — huokasi Diana.

— Kyllä, mutta kun hän saa tietää, että minä rakastan sinua…
kuiskasi Bussy.

— Voi! Ajattele sentään: isä!

— No niin, en tahdo pakottaa sinua, rakas Diana. Käske, niin minä

tottelen.

— Kuule, lausui Diana kätensä ojentaen, — meidän kohtalomme

on tuolla. Olkaamme voimakkaampia kuin se kiusanhenki, joka meitä
seuraa. Elä pelkää mitään. Saat vielä nähdä, voinko minä rakastaa.

— Hyvä jumala, meidän täytyy siis erota! — mutisi Bussy.

— Kreivitär, kreivitär! — huusi ääni. — Vastatkaa, muuten hyppään

minä pois tästä riivatun kantotuolista, vaikka siitä tulisi elämäni
loppu!

— Jää hyvästi! — sanoi Diana. — Jää hyvästi! Hän saattaa

toteuttaa uhkauksensa ja se olisi hänen surmansa.

— Suretko häntä?

— Sinä mustasukkainen! — kuiskasi Diana suloisesti hymyillen.

Bussy päästi hänet menemään. Parin sekunnin kuluttua oli hän jo

kantotuolin luona. Kreivi oli jo melkein puolipyörryksissä.

— Pysäyttäkää! — huusi Monsoreau. Pysäyttäkää!

 — Saamari vieköön, — sanoi Remy, — ette saa pysäyttää! Hän on
hullu. Jos hän tahtoo tappaa itsensä, niin tappakoon.

Kantotuoli solui niinollen edelleen, ja Gertrud kysyi

teeskentelemättä:

Ketä kreivi sitten huutaa? Kreivitärhän on tässä minun vieressäni.

Vastatkaa itse, armollinen rouva. Kreivi varmaankin hourailee.

Sanaakaan sanomatta siirtyi nyt Diana soihtujen valaisemaan

piiriin.

— Voi! — huudahti Monsoreau. — Missä te olitte?

— Missäpä muualla kuin teidän takananne?

— Olkaa minun lähelläni, ihan minun lähelläni. Elkää jättäkö

minua!

Pian päästiin seuraavaan pysähdyspaikkaan. Monsoreau nukkui

muutamia tunteja ja tahtoi sitten taas jatkaa matkaa. Hän ei niin
paljo tahtonut kiirehtiä Parisiin kuin päästä Angersista kauvemmaksi.

Silloin tällöin uudistui kertojamme näytelmä.

Remy tällöin ajatteli: kuolkoon vain mies harmista, lääkärin kunnia

on kuitenkin pelastettu.

Mutta Monsoreau ei kuollut. Hän päinvastoin nähtävästi

toipuneempana saapui kymmenen päivää matkustettuaan Parisiin.

Remy oli todellakin taitava mies, taitavampi kuin mitä oli toivonut.
 Matkan varrella oli Diana hellyydenosotuksillaan laimentanut
Bussyn ylpeyttä ja saanut hänet lupaamaan senkin, että hän
perillepäästyä tulisi tervehtimään Monsoreauta ja solmitsemaan sen
ystävyyden, jota tämä niin mielellään oli tahtonut hänelle tarjota!

32.

Anjoun herttuan lähettiläs.

Ei kuulunut Parisiin leskikuningatar Katarinaa yhtä vähän kuin

Anjoun herttuatakaan. Ja uutinen veljesten välien rikkoutumisesta
alkoi yhä enemmän varmistua.

Suosikit kuiskailivat kuninkaalle:

— Sire, veljellenne on annettu huonoja neuvoja.

Siinä kaikki, mitä niihin aikoihin kuninkaalle rohjettiin sanoa.

Ja kun tiedettiin, että oli olemassa vain yksi ainoa henkilö, joka
uskaltaisi ja kykenisi neuvomaan Fransia, niin katkeruus sen
johdosta
Bussya kohtaan kasvamistaan kasvoi.

Eräänä päivänä levisi tieto, että Anjoun herttua oli lähettänyt

lähettilään. Kun uutinen saapui Louvreen, herätti se yleisen
hämmingin. Kuningas vaaleni harmista ja hovimiehet tietystikin
menivät ihan kalmankalpeiksi. He vannoivat surmaavansa tuon
lähettilään mitä julmimmalla tavalla.
 He alkoivat tapansa mukaan kiillottaa miekkojaan ja harjoitella
miekkailua.

Chicot pisti miekkansa ja tikarinsa tuppeen ja vajosi syviin

mietteisiin.

Sen huomattuaan kuningas kysyi, mitä Chicot ajatteli.

— Sire, — vastasi Chicot kotvasen mietittyään,

— Anjoun herttua joko lähettää lähettilään tai on lähettämättä.

Hyvää yötä, Henrik!

Juuri kun Chicot aikoi paneutua pikku ettoneelle, kuului äänekästä

puhelua. Kaartinkapteeni astui hämmästyneenä sisälle.

— Sire, — sanoi hän, — Anjoun herttuan lähettiläs on saapunut

linnan portille.

— Onko hänellä saattuetta? — kysyi kuningas.

— Ei, hän on ihan yksin.

— Niinpä hänet täytyykin ottaa vastaan kaksin verroin

kohteliaammin,
Henrik, sillä hän on mies, jolla on sydän paikallaan, — virkkoi
Chicot.

— No niin, — sanoi kuningas ja kalpeni, vaikka koettikin näyttää

rauhalliselta. — Hovi saa kokoontua valtaistuinsaliin. Minä pukeudun
mustiin, sillä se väri sopii parhaiten silloin kun onnettomuudekseen
täytyy keskustella oman veljensä lähettilään kanssa.
 Kuninkaan valtaistuimen ympärille tunkeili soriseva ihmisjoukko.
Surumielisenä ja otsa rypyssä kuningas istui paikalleen. Kaikkien
katseet suuntautuivat sitä ovea kohti, jonka kautta vartioväen
kapteeni oli ohjaava lähettilään sisälle.

— Sire, — kuiskasi Queles kuninkaan korvaan, — tiedättekö

lähettilään nimeä?

— En, mitä minä sillä teen?

— Se on Bussy, sire. Loukkaus on siis sitäkin suurempi.

— Minusta siinä ei tunnu olevan mitään loukkausta, — vastasi

kuningas, koettaen säilyttää kylmäverisyytensä.

— Ehkäpä ei teidän majesteettinne sitä huomaa, — selitti

Schomberg, — mutta me sen huomaamme.

Henrik ei vastannut. Hän näki vihan kuohuvan valtaistuimensa

ympärillä ja piti itseään onnellisena senvuoksi, että sellainen mahti
oli hänen ja vihollistensa välissä.

— Tulkoon hän sisälle, — sanoi nyt kuningas.

Tämän jälkeen vallitsi salissa hiljaisuus. Käytävässä kuului raskaita

askeleita ja kovaa kannusten kilinää.

Pää pystyssä ja katse tyynenä astui Bussy sisään. Hän meni

suoraapäätä Henrikin eteen, tervehti arvokkaasti ja jäi ryhti
reippaana odottamaan kuninkaan puhuttelua. Tuo päättäväisyys
valtaistuimeni edessä soveltui kuitenkin ylimykselle eikä siinä ollut
mitään majesteettia loukkaavaa.
 — Mitä, herra Bussy, tekö se olettekin? — virkkoi kuningas. —
Minä luulin teidän olevan kaukana Anjoussa.

— Sire, minä todellakin olen siellä ollut. Mutta, kuten näette, olen
poistunut sieltä.

— Mikä syy on saattanut teidät tulemaan pääkaupunkiimme?

Haluni saada käydä teidän majesteettianne alamaisimmasti

tervehtimässä.

Kuningas ja suosikit katsahtivat toisiinsa. He nähtävästi olivat

odottaneet kiivaalta Bussylta kokonaan toisenlaista vastausta.

— Eikö mikään muu? — kysyi kuningas ylpeänä.

— Kyllä, sire, hänen korkeutensa Anjoun herttua on myös

käskenyt minun esiintuomaan hänen kunnioittavimman
tervehdyksensä.

— Eikö herttua antanut teille mitään muuta tehtävää?

— Antoi. Hän sanoi minulle, että koska hän oli halukas palaamaan
Parisiin leskikuningattaren seurassa, niin hän toivoi, että teidän
majesteettinne saisi jo edeltäpäin tiedon hänen, s.o. teidän
uskollisimman alamaisenne paluusta.

Sanattomana hämmästyksestä ei kuningas kyennyt kyselyjään

jatkamaan.
Silloin meni Chicot lähettilään luo ja sanoi:

— Päivää, kreivi Bussy! Bussy käännähti Chicotiin päin, hämillään

siitä, että hänellä tässä seurassa saattoi olla ystäväkin.
 — Aah! Herra Chicot! Hyvää päivää! — vastasi hän. — Miten voi
herra Saint-Luc?

— Hän voi varsin hyvin.

— Eikö teillä ole minulle mitään muuta sanomista, herra Bussy? —

keskeytti kuningas.

— Ei, sire. Se vain, että jos hänen korkeudellaan on jotain

tärkeämpää ilmoitettavaa teidän majesteetillenne, tulee hän itse sen
tekemään.

— Hyvä on! — vastasi kuningas ja astui alas valtaistuimeltaan.

Vastaanottotilaisuus oli loppunut ja seurue hajaantui. Mutta Bussy

huomasi, että kuninkaan neljä suosikkia vihanvimmaisina
pyörähtelivät hänen ympärillään.

Muutamassa nurkassa jutteli kuningas kanslerinsa kanssa. Bussy

ei ollut suosikkeja lainkaan huomaavinaan, vaan jatkoi Chicotin
kanssa alkamaansa keskustelua. Mutta ikäänkuin olisi kuningas ollut
samassa vehkeilyssä suosikkien kanssa, kutsui hän äkkiä Chicotin
pois. Tämä kumarsi Bussylle kohteliaasti. Bussy puolestaan vastasi
tervehdykseen samalla mitalla. Nyt hän jäi yksin suosikkien pariin.

Nämä kaikin mahdollisin keinoin koettivat Bussya ärsyttää, mutta

tämä pysyi tyynenä ja vastasi varsin sattuvasti heidän nenäkkäisiin
kysymyksiinsä.

Sitten hän siirtyi poispäin tervehtiäkseen sisäänastuvaa Saint-

Luc'ia.
 Saint-Luc tunsi, että Bussyn käsi oli kuumeinen. Siitä hän teki sen
johtopäätöksen, että jotain erityisempää oli tapahtunut, ja vei
senvuoksi Bussyn mukanaan salista.

Kuningas saapui nyt suosikkien luo ja nämä kehuskelivat

suurisuisesti loukanneensa Bussya.

— Hyvät herrat, — sanoi kuningas, — italialainen näyttelijäseurue

esittää tänä iltana muutaman huvinäytelmän. Minä pyydän teitä sitä
katsomaan.

Läsnäolijat kumarsivat arvokkaasti ja kuningas poistui suuren oven

kautta juuri siinä samassa kun Saint-Luc pyörähti pienemmästä
ovesta sisälle ja antoi noille neljälle suosikille merkin pysymään
paikoillaan.

— Anteeksi, herra Quélus, — sanoi hän, — asutteko edelleenkin

Saint-Honorén kadulla?

— Asun, hyvä ystävä. Minkä vuoksi kysytte sitä?

— Koska minulla on teille pari sanaa sanottavana.

— Ahaa!

— Ja teiltä, herra Schomberg, saanen ehkä myöskin kysyä

osotettanne?

— Minä asun Béthisyn kadun varrella, — vastasi Schomberg ylen

ällistyneenä.

— D'Epernon, teidän osotteenne minä tunnen, tehän asutte

naapurinani. Entä te, Maugiron?
 — Minä palvelen nykyisin täällä Louvressa.

— Ahaa, minä alan ymmärtää, te tulette herra Bussyn puolesta, —

virkkoi Quélus.

— Minä en sano, kenen puolesta tulen. Minulla vain on

sanottavana teille jokunen sana, hyvät herrat, eikä mitään muuta.

— Hyvä on. Voimmehan siis esimerkiksi mennä Schombergin

asuntoon, sillä se on tässä ihan lähellä.

— Olkoon menneeksi, hyvät herrat, — vastasi Saint-Luc.

33.

Saint-Luc suorittaa tehtävänsä.

Kuten sanottu, oli Bussy lähtenyt vastaanottosalista ystävänsä

seurassa. Kulkiessaan tervehti hän kaikkia niitä, joita hovimiesylpeys
ei ollut saanut ihan välinpitämättömiksi niin pelättävään henkilöön
nähden kuin Bussy oli. Sillä näinä raa'an väkivallan aikoina, jolloin
personallinen voima oli kaikki kaikessa, saattoi urhoollinen ja viisas
mies muodostaa itselleen sekä fyysillisen että moraalisen pikku
valtakunnan itsensä ihanan Ranskan keskelle. Sillä tavalla Bussykin
hallitsi Henrik III:nen hovissa. Mutta, niinkuin jo mainittu, hänet oli
tänään valtakunnassaan otettu verrattain huonosti vastaan.

Heidän tultuaan ulos salista, pysähtyi Saint-Luc ja kysyi:

 — Voitteko ehkä pahoin, ystäväni? Olette niin kalpea kuin olisitte
pyörtymäisillänne.

— En, — vastasi Bussy, — minä vain olen tukehtua vihasta.

— Mitä! Välitättekö jotain noista houkkioista?

— Ettäkö heistä välittäisin, te kysytte. Sen saatte pian nähdä.

— Rauhoittukaa, Bussy.

— Olettepa te merkillinen, kun vaaditte, että minun pitäisi

rauhoittua. Jos teille olisi sanottu puoletkaan siitä mitä minulle
sanottiin, niin olisi veri jo vuotanut.

— Mitä sitten aiotte, Bussy?

— Te, Saint-Luc olette ystäväni. Siitä olette jo antanut mainion

näytteen.

— Voi, rakas Bussy, — sanoi Saint-Luc, luullen Monsoreaun olevan

kuolleen ja haudatun, — siitä asiasta ei kannata puhua. Kyllähän isku
oli kaunis ja onnistui mainiosti, mutta se ei ole minun ansioni. Sen
opetti minulle kuningas pitäessään minua vankina Louvressa.

— Voi, hyvä ystävä!

— Maatkoon Monsoreau siellä, missä makaa, ja puhelkaamme

mieluummin Dianasta. Kuinka hän rauhoittui, tuo pikku rukka?
Antaako hän minulle anteeksi? Milloin vietätte häitänne?

— Annetaan ensin Monsoreaun kuolla.

 — Mitä! — parahti Saint-Luc hätkähtäen kuin olisi käärme häntä
purrut.

— Asia on näet sellainen, ettei valmu ole kovinkaan vaarallinen

yrtti, vaikka te aluksi luulitte eikä Monsoreau ole kuollut, vaikkapa
hän kaatuikin valmumättäälle. Hän päinvastoin elää ja on
mielettömämpi kuin ennen milloinkaan.

— Äh!

— Se on totta, kautta Jumalan! Hän vain miettii kostoa ja on

vannonut ensi tilaisuudessa teidät surmaavansa.

— Hän elää, sanotte te. Millainen aasi on hänet sitten henkiin

virotellut?

— Minun oma lääkärini.

— Kuinka! Tätä minä en ymmärrä, — jatkoi Saint-Luc saamastaan

tiedosta murtuneena. — Minä siis olen menettänyt maineeni, minä
kun kerroin hänen kuolemastaan koko maailmalle. Hän kohtaa nyt
sukulaisensa surupukuihin puettuina. Minun täytyy siis puhdistautua
ja ensi kerralla antaa hänelle tusina iskuja yhden asemasta.

— Saint-Luc, nyt minä vuorostani pyydän teitä pysymään

rauhallisena, sillä minulla on Monsoreausta enemmän hyötyä kuin
otaksuttekaan. Hän luulee herttuan antaneen teille toimeksi surmata
hänet. Ja juuri herttualle hän on mustasukkainen… Minua hän taas
pitää ystävänään, mikä onkin varsin luonnollista, sillä Remy lurjushan
hänet pelasti.

— Kuinka Remy sai sellaisen kirotun päähänpiston?

 — Vain siksi että hän on perin kunniallinen mies.

— Hän on haaveilija, se heittiö!

— Lyhyesti sanoen on Monsoreaun kiittäminen minua

pelastuksestaan.
Minun huostaani hän uskoo vaimonsakin.

— Ahaa! Minä käsitän nyt vallan hyvin, että tuo viimeinen seikka
saa teidät levollisemmin odottamaan hänen kuolemaansa. Mutta
kaikesta huolimatta olen yhäkin sangen hämilläni.

— Mutta, Saint-Luc, nyt ei olekaan kysymys Monsoreausta.

— Ei. Nauttikaamme siis elämästä niin kauvan kun Monsoreau on

sairaana. Mutta heti hänen parannuttuaan täytyy minun kai teetättää
itselleni panssaripaita. Ja te puolestanne saatte kysyä Anjoun
herttualta, onko Monsoreau ehkä tehnyt liiton leskikuningattaren
kanssa oppiakseen parhaimman kostamistavan.

Bussy tarttui Saint-Luc'in käsivarteen ja virkkoi:

— Niin ollen, Saint-Luc, huomaatte siis tehneenne minulle vain

puolittaisen palveluksen.

Saint-Luc näytti hämmästyneeltä sanoessaan:

— Siinä olette oikeassa. Ja jos tahdotte, että suoritan työni

uudelleen, niin teenpä sen todellakin: jos Monsoreau mulkoilee
minuun keltaisilla silmillään, saa hän kanssani tekemistä.

— Ei, hyvä ystävä, me annamme Monsoreaun olla alallaan. Ja jos

luulette olevanne minulle jotain velassa, niin pyydän sen
suorittamaan eräällä toisella taholla.

— Sanokaa sitten, Bussy, mitä tahdotte.

— Missä suhteessa olette herroihin suosikkeihin?

— Samallaisissa väleissä kuin koira ja kissa auringonpaisteessa.

Niin kauvan kun se paistaa meillä kaikille, emme sano mitään. Mutta
jos meistä joku saa kohdistumaan itseensä auringonsäteitä
enemmän kuin toiset, niin enpä mene takuuseen hampaitten ja
kynsien käyttämisen mahdollisuudesta.

— Se ilahuttaa minua. Olettakaa, että säteet sattuvat

epätasaisesti: tahdotteko silloin näyttää hampaitanne ja ojentaa
kynsiänne?

— Minä en ymmärrä teitä, Bussy.

— Oletteko ystävällinen ja menette herra Quélusin luo? — kysyi

Bussy hymyillen.

— Ahaa!

— Alatteko siis minua ymmärtää?

— Alan.

— Tahdotteko olla ystävällinen ja kysyä häneltä, minä päivänä

hänelle parhaiten sopisi joko lävistää minut tai sallia, että minä
lävistän hänet?

— Mielelläni, hyvä ystävä. Menen heti hänen luokseen.

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookluna.com