Read Anytime Anywhere Easy Ebook Downloads at ebookluna.

com

Logarithm And Its Applications 1st Edition - eBook

PDF

https://ebookluna.com/download/logarithm-and-its-
applications-ebook-pdf/

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Visit and Get More Ebook Downloads Instantly at https://ebookluna.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Titanium Dioxide (TiO2) and Its Applications 1st edition -

eBook PDF

https://ebookluna.com/download/titanium-dioxide-tio2-and-its-
applications-ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) Calculus and Its Applications 11th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-calculus-and-its-
applications-11th-edition/

ebookluna.com

Ulam stability of operators (Mathematical Analysis and its

Applications) 1st Edition - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/ulam-stability-of-operators-ebook-pdf/

ebookluna.com

Discrete Mathematics and Its Applications 8th Edition

(eBook PDF)

https://ebookluna.com/product/discrete-mathematics-and-its-
applications-8th-edition-ebook-pdf/

ebookluna.com
(eBook PDF) Linear Algebra and Its Applications 4th
Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-linear-algebra-and-its-
applications-4th-edition/

ebookluna.com

Linear Algebra and Its Applications 5th Edition (eBook

PDF)

https://ebookluna.com/product/linear-algebra-and-its-applications-5th-
edition-ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) Calculus & Its Applications 14th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-calculus-its-
applications-14th-edition/

ebookluna.com

Linear Algebra and Its Applications, Global Edition Lay -

eBook PDF

https://ebookluna.com/download/linear-algebra-and-its-applications-
global-edition-ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) Calculus and Its Applications Expanded Version

Media Update

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-calculus-and-its-applications-
expanded-version-media-update/

ebookluna.com
 CRACK
Series™

Logarithm and
its Applications
approach to learn logarithm
and its implementation in Mathematics

G. Tewani
 Logarithm
and
its Applications

G. Tewani

CENGAGE
3
Learning*
Andover • Melbourne • Mexico City • Stamford, CT • Toronto • Hong Kong • New Delhi • Seoul • Singapore • Tokyo
 CENGAGE
• Learning-
Logarithm and its © 2016 Cengage Learning India Pvt. Ltd.
Applications
ALL RIGHTS RESERVED. No part of this work covered by the copyright
G. Tewani herein may be reproduced, transmitted, stored, or used in any form or by
any means graphic, electronic, or mechanical, including but not limited to
photocopying, recording, scanning, digitizing, taping, Web distribution,
information networks, or information storage and retrieval systems,
without the prior written permission of the publisher.

For permission to use material from this text or product, submit all
requests online at
www.cengage.com/permissions

Further permission questions can be emailed to

India, [email protected]

ISBN-13:978-81-315-3141-9
ISBN-10: 81-315-3141-4

Cengage Learning India Pvt. Ltd.

418, F.I.E., Patparganj
Delhi 110092

Cengage Learning is a leading provider of customized learning

solutions with office locations around the globe, including Andover,
Melbourne, Mexico City, Stamford (CT), Toronto, Hong Kong, New
Delhi, Seoul, Singapore, and Tokyo. Locate your local office at:
www.cengage.com/global

Cengage Learning products are represented in Canada by Nelson Education,

Ltd.

For product information, visit www.cengage.co.in

Printed in India
Reprint 2018
 Contents

1. Introduction to Logarithm 1-8

2. Laws Related to Logarithm 9-24
3. Exponential and Logarithmic Functions 25-34
4. Logarithmic Equations 35-48
5. Logarithmic Inequalities 49-66
6. Using Logarithmic Table 67-76
Appendix 1: Logarithm and Antilogarithm Tables A.1-A.6

Appendix 2: Hints and Solutions . A.7-A.37

 3:

ft • r J .1 d*U' ■
 CHAPTER
Introduction to
1 Logarithm

Before we can deal with logarithms, we need to revise indices. This is because
logarithms and indices are closely related, and in order to understand logarithms, a
good knowledge of indices is required.
We know that 16 = 24
Here, the number 4 is the power. Sometimes we call it an exponent. Sometimes
we call it an index. In the expression 24, the number 2 is called the base.

Why Do We Study Logarithms?

In order to motivate our study of logarithms, consider the following:
We know that 16 = 24. We also know that 8 = 23
Suppose that we wanted to multiply 16 by 8. One way is to carry out the
multiplication directly using long-multiplication and obtain 128. But this could be
long and tedious if the numbers were larger than 8 and 16. Can we do this calculation
another way using the powers? Note that 16 x 8 can be written as 24 * 7?. This equals
27. Using the rules of indices which tell us to add the powers 4 and 3 to give the new
power 7, a multiplication sum has been reduced to an addition sum. Similarly, we can
divide 16 by 8. 16-^8 can be written 24^- 23. This equals 21 or simply 2. Using the
rules of indices which tell us to subtract the powers 4 and 3 to give the new power,
1. If we had a look-up table containing powers of 2, it would be straightforward to
look up 27 and obtain 27 = 128 as the result of finding 16x8. Note that by using the
powers, we have changed a multiplication problem into one involving addition (the
addition of the powers, 4 and 3). Historically, this observation led John Napier (1550-
1617) and Henry Briggs (1561-1630) to develop logarithms as a way of replacing
multiplication with addition, and also division with subtraction.

What is a Logarithm?
Consider the expression 16 = 24. Remember that 2 is the base, and 4 is the power.
An alternative, yet equivalent, way of writing this expression is log216 = 4. This is
stated as ‘log to base 2 of 16 equals 4’. We see that the logarithm is the same as the
2 Logarithm and its Applications

power or index in the original expression. It is the base in the original expression
which becomes the base of the logarithm. The two statements 16 = 24 and log2 16 = 4
are equivalent statements. If we write either of them, we are automatically implying
the other.
Thus logarithm is the inverse operation to exponentiation. The logarithm of a
number to a given base is the exponent to which the base must be raised in order to
produce that number.
For example, the logarithm of 1000 to base 10 is 3, because 10 to the power of 3
is 1000, i.e., 103 = 1000. We write log101000 = 3. Here ‘10’ is called the base of the
logarithm.
In general, if x = a” then equivalently n = log(Jx. Note in x = a" the restriction on
the base is that it is not ‘0’ or ‘ 1 ’ as 0" = 0 and 1" = 1 and hence are constant and won’t
have many of the same properties that general exponential relations have. Also, we
avoid negative numbers as base. For instance, if we allow value of base ‘-4’ then we
have (-4)" for which (-4)° 5 is a complex number. We only want real numbers to arise
from such power calculations, so we require that base is not a negative number. Also,
in x = a", n can take any real value, so log„x can also take any real value. Also, x = a"
> 0, so log^v is defined only ifx > 0.
Note: • Since a° = 1 and a' = a, where a is any positive real number, we have
log„l = 0 and logyr = I.
• a“ = (a"), so we have log„(a") = n

Example 1 Find the value of each of the following:

(i) log9 81 (ii) log^4
(ii) log 4 (iii) log2>/J1728
(iv) log(lan40o)(cot50o) (v)
(v) log, .250.4
log225 0.4 (vi) log(^+^j)(5 + 2>/6)
Sol. (i) log9 81 =x
81=9*
92 = 9*
x=2
(ii) 10gV24 =x
4 = (V2)*
22 = 2X/2
x/2 = 2
x=4
(iii) log27j 1728 = x
1728=

(2633) = (2>/3)X

.-. (2V3)6=(2^f
 Introduction to Logarithm 3

x=6
(iv) log,tan40”)(COt50°) = X
(tan 40°) = (cot50°)r
(cot 50°) = (cot50°)r
x= I
(v) x = 0.4 =0.4444444...
1 Ox = 4.4444444...
Subtracting, we get 9x = 4
x = 4/9
, 4
Now, log, 25 0.4 - log2.25g -
| = (2.25/

(2.25)-' = (2.25/
x = -l
(vi) log(72+7J)(5 + 2V6) = x

(5 + 2>/6) = (V2+>/3)1
(V2+^)2=(>/2+^r
x=2
Example 2 Find the value ofx in each of the following cases:
(i) log2x = 3 (ii) loggx = 2.5 (iii) logx81=4
(iv) 2*=7 (v) IO2*-'= 17
Sol. (i) log2x = 3
x = 23 = 8
(ii) log? x = 2.5
x = 92-5 = (32)2 5 = 35 = 243
(iii) logt81 =4
81 =x4
x=3
(iv) 2'= 7
x =log,7
(v) 10lr-' = 17
2x-l=logl017
2x = logio 17 + 1
x= i + iogiO 17
2
4 Logarithm and its Applications

Example3 Find the value of 32l°6’3.

Sol. 32log’3
_ 321oe,9l,!

=
=3
Example 4 Find the value of log5 log2log3log2 512.
Sol. log5 'og2 log3 log2(29)
= logs log2 logs 9
= logs logs logs 32
= logs logs 2
= logs 1
=0

Example 5 Find the value of log]/3 ^729.^9" l27-W

Sol. log,,3^729.^ i.27-4'3

= Iogl/3V729.^J
= logl/3#36-3-2

= >ogi/j3

2 1
Example 6 Prove that — < Iog10 3 < — .
2
Sol. Let log103> —
5
2
3>105

35 > 102, which is true

Now , , 1
]ogio3<-
t
3 < 102
32 < 10, which is true
2 , , . 1
Hence - < log10 3 < -
5 '2
Example 7. Arrange log25, log0.55, log75, log35 in increasing order.
Sol. log25 = exponent of 2 for which we get 5
Visit https://testbankfan.com
now to explore a rich
collection of testbank or
solution manual and enjoy
exciting offers!
 Introduction to Logarithm 5

log75 = exponent of 7 for which we get 5

Clearly log25 > log75
With similar reasons we have
log75< log35< Iog25< log0.55
Example 8. Prove that number log2 7 is an irrational number.
Sol. Let log27 is a rational number.
£
=> log-,7 = — => 7 = 2’
<7
=> 7’ = 1P which is not possible for any integral values of p and q.
Hence, log27 is not rational.
Example 9. Which of the following numbers are positive/negative?
(i) log27 (ii) logo,23 (iii) logi/jG/S)
(iv) log<3 (v) log2 (log2 9)
Sol. (i) Let log27 = x => 7 = 2X => x > 0
(ii) Let log0 23 =x => 3 = 0.2x => x < 0
(iii) Let log1/3(l/5) = x => 1/5 = (1/3/=> 5 = 3X =>x> 0
(iv) Let log43 = x=>3 = 4'=>x<0
(v) Let log2 (log2 9) = x => Iog2 9 = 2X =* 9 = 2,2'
2 => x > 0
Example 10. If loga 3 = 2 and logt 8 = 3, then prove that log,, b = log3 4.
Sol. Ifloga3 = 2
=> 3 = a2
Also, logA 8 = 3
6=2
loga6 = log^j 2 = x (let)

hat
4 = 3X
x = log3 4
Example 11. If log3y = x and log2 z = x, find 72x in terms ofy and z.
Sol. log3 y = x
y = 3X
log2z = x
z-Y
Now 72x = (2332/ = 23x32x = (2X)3(3X)2 = y3z2
Example 12. Solve forx : log« log3 log^x = 0
Sol. Iog4 log3 log2x = 0
log3 logjx = 1
log2X = 3
x = 23 = 8
6 Logarithm and its Applications

Example 13. If b > 1, sin / > 0, cos t > 0 and logft(sin t) = x then prove that
log6(cos /) = y log6(l -i2').
Sol. logjsin t = x => sin t = bx
Let log6(cos /) -y
=> bv = cos t
=> b2y = cos2/ = 1 - sin2/ = 1 - b2'
=> 2y = Iog*(l -b2x)

y
i log6(l -b2^

Examples ,f = 1 and log,;(logr(logpx)j = 0 then prove that/)

= ^ir.
10i»bp(>ob,(Ios,x)) _ (
Sol.

log,, (log, (log, x)) =0

=> log,(logA) = 1
=> logrr = q
=> x = F7 (I)
log<,(logr(logpx)) =(0

log/logjA) = 1
=> Iogpx = r
=> x=px (2)
From (1) and (2), F7 = pr
=> p = r»fr
Example 15 If logo x = b for permissible values of a and x then identify the
statement(s) which can be correct?
(a) If a and b are two irrational numbers then x can be rational.
(b) If a is rational and b is irrational then x can be rational.
(c) If a is irrational and b is rational then x can be rational.
(d) If a is rational and b is rational thenx can be rational.
Sol. (a, b, c, d)
log0 x = b => x = a6
■Ji 2 and 6 = Fl e Q;x= ^V2^
(a) for a = y/2 which is rational

(b) For a = 2 e Q and b = log23 <t Q\ x = 3 which is rational.

(c) For a = V2 and b = 2; x = 2
(d) It is obviously correct.
 Introduction to Logarithm 7

Exercise 1
1. Find the value of each of the following:
(i) log,o 0.001 (ii) log2(l/32) (iii) 'ogsjjO-1
<iv) 10g<5+2V6)(5-2^)

2. Find the value of.v in each of the following cases:

3
(i) lo8l-v= | (ii) log7Jx = 4 (iii) log24x = 5

3. Find the value of the following:

log2 32
(>) logi/4 (ii) ^(log054)2 (iii) log3 7243

4. Find the value of log3^tan-^^ + logcot(4jr/3)(3).

5. Find the value of log2 log2 log4 256 + 2 log^ 2 .

6. If log^j b = 3 , then find the value of b.

7. Find the value of log tan I ° log tan 2° .... log tan 89°.
8. Prove that log4 18 is an irrational number.
9. Which one of the following is the smallest?
(a) log,07r (b) 7logio*2
,3
(C)
i y (d)
(d)
i
■ogio^J login

10. Which of the following numbers are positive/negative?

0) l°g^V2 (ii) log,/7(2) (>ii) logi/3(l/S)
(iv) log3(4) (v) log7(2.11) (vi) log3(V7-2)

(vii) log4
72 + 1 ...... (2-73
(viii) log3
71-1 3
11. If log5.v = a and log2y = a, find 1002"-1 in terms of.v andy.
i
12. If logv log,8 (V2+ x/8) — then the value of x is
2

Exercise 2

1. Find the value of.v satisfying t „

8 Logarithm and its Applications

1 1 1
2. Find the value of log79 2^ '6 '6 6
2^3 2a/3 2^3
4V
3. Find the value of log2 (2^/9 - 2) (12^3 + 4 + 4^9 ).

1
4. If log) 5 = a and log5 6 = 6 then prove that log3 2 =
2ab — 1

5. If log2 (log2 (log3 x)) = log2 (log3 (log2 y)) = 0 then find the value of (x - y).
6. If log|755x = log3437x, then find the value of log42(x4 - 2X2 + 7).
Q
7. If log^4 = log6B
S = log9(zf
(y4 + B) then find the value of — .
' A
8. Find the value ofx satisfying the equation 1 O' + 10 = 4.
9. If log6 n = 2 and log„26 = 2, then find the value of b.

>Og2* log2 y log2 z

10. If and x3y2z = 1, then find the value of k.
4 6 3k
11. Let 5 be the set of ordered triples (x,y, z) of real numbers for which log|0(x + y)
= z and logiofx2 4-y2) = z + 1. Suppose there are real numbers a and b such that
for all ordered triples (x,y, z) in S we have x3 +y3 = a • 103z + b • 102z. Then find
the value of (a + 6).
 CHAPTER
Laws Related to
2 Logarithm

Law 1: For m, n > 0; logo = loga m + l°ga ”

Proof: Let logo m ~ x an^ n~y-
Then logo m=x=> a' = m and logout = y => cP = n
mn = a'. cP
=> mn = ar+y
=> logo(rnn) = x + y
=> log„(»in) = logo '« + iogo n
In general for positive rational numbers, xh x2,
10go(Xj X2 ... X„) = logo Xi + logo *2 + •■•+ logo X„

Law 2: For m, n > 0; loga = logo m-logo «

Proof: Let log0 m = x => a' = m and logo n = y => av = n.

m ax
= x-y
n a>’

i•Ogo I — \ogam — logan

Vn

Law 3: For m, n> 0 log„(m") = n. log,, m

Proof: Let logo m = x =$ a* = m.

(ax)"=<

a" - m

=> log„(m") = /ix

logo = n- l°ga
1 ,
Law 4: log\aP) n = — loga ri
P
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
muodostavat tosiaankin jyrkän vastakohdan Amerikan oloille. Tuo
ystäväni, jonka äsken mainitsin, hän, joka oli osakkaana eräässä
toledolaisessa automobiilitehtaassa —"

"Tietysti", puhkesi mr Britling taas puhumaan, "vanhoillisuuskaan

ei ole mitään lopullista. Viime kädessä me olemme sittenkin samaa
lihaa ja verta kuin teidän yritteliäs toledolainen ystävänne.
Vanhoillisuus, tarkoitan, ei ole mikään rotupiirre. Ja meidän
aikaisempi tarmomme osoittaa, ettei se voi piillä saartemme ilmassa
eikä maaperässä. Englanti on muuttunut saamattomaksi ja
kömpelöksi siitä syystä, että Englanti on menestynyt ja voinut
hyvin…"

"Aivan niin", sanoi mr Direck. "Puheenalaisen ystäväni nimi oli

Robinson, mikä seikka riittävän selvästi viittaa hänen englantilaiseen
alkuperäänsä, ja hän muistutti, jos sallitte sanoa, teitä sekä
vartaloltaan että ihonväriltään; rodulliselta kannalta hän oli — no
niin, jokseenkin teidän laisenne…"

7.

Tämä mr Direckin uusi yritys raukesi samassa, sillä mr Britling

nousi seisomaan, laati kämmenistään huutotorven ja kajahdutteli
kerran toisensa jälkeen kohti näkymättömiä kuulijoita.

Kun hän oli aikansa huudellut, kävi ilmi, että hän oli herättänyt
kahden halullisen, mutta maltillisen työmiehen huomion. He
sukelsivat hiljalleen esiin; aluksi oli näköpiirissä vain pari
tarkkaavaista päätä. Heidän avullaan saatiin vaunu jälleen tielle. Mr
Direck auttoi miehuullisesti pannen ohimennen merkille miesten mr
Britlingille osoittaman kunnioituksen ja heidän osakseen tulleet
shillingit. Miehet nostivat lakkia ja nimittivät mr Britlingiä "herraksi".
He tarkastelivat automobiilia loitolta, mutta hyväntahtoisesti. "Ei se
ole rikki mistään, ei kerrassaan mistään", sanoi toinen rohkaisevasti.
Automobiili olikin tosiaan eheä, paitsi että likasuojus oli hiukan
vääntynyt ja toisen sähkölampun johto irtautunut. Mr Britling istui
jälleen paikallaan; mr Direck nousi vakavana ja ääneti hänen
viereensä. Vaunu lähti liikkeelle nytkähtäen kuten aina, aivan kuin
olisi joku odottamatta ja hävyttömästi takaa sysäissyt. Ja siitä pitäen
mr Britling ajoi niin tavattoman varovasti, että saavuttiin perille
enemmittä onnettomuuksitta, ellei ota lukuun hänen varsin
miellyttävän puutarhansa veräjäpielen rikkiraapaisemaa astimen
metallireunaa.

Perhe tervehti hänen onnellista palaamistaan vilpittömin

helpotuksen ja ihailun tuntein. Pieni poika ilmestyi talon
kulmaukseen ja hävisi taas aivan äkkiä.

"Isä on viimeinkin päässyt kunnialla kotiin", kuultiin hänen

huutavan näkymättömille kuulijoille.

8.

Vaikka mr Direckiä hiukan harmitti Robinsonin tarinan

keskeytyminen — hän näet piti tapanaan, päättää alkamansa asian
— huomasi hän kuitenkin heti, että mr Britlingin huoneenhallitus oli
aito brittiläinen, perin epäamerikkalainen ja jossakin määrin
vaikeatajuinen. Siinä oli jokin piirre, jota hän aluksi ei kyennyt
ollenkaan määrittelemään. Verrattuna kaikkeen ennen elämässä
nähtyyn se vaikutti — vihdoin löytyi oikea sana — luonnosmaiselta.
Niinpä häntä esim. ei esitelty kenellekään muulle kuin emännälle, ja
tämäkin toimitus suoritettiin siten, että mr Britling vain viittasi
kädellään. "Siinä on Edith", sanoi hän ja lähti kohta viemään
vaunuansa suojaan. Mrs Britling oli pitkä, pisamainen nainen; tukka
vaaleanruskea ja silmät ruskeat, hajamieliset. Hän toivotti kätellen
vieraan tervetulleeksi, ja sitten saapui ihmeellinen englantilainen
kamarineitsyt — hän ainakin oli odotusten mukainen — ottamaan
tulijan käsilaukun ja johdattamaan hänet vierashuoneeseen.
"Murkina tarjoillaan ulkona", sanoi hän, sulki oven ja jätti hänet
käsiliinalla peitetyn, lämmintä vettä sisältävän kannun pariin.

Talo, johon hän oli saapunut, oli neliskulmainen, vanha, punaisesta

tiilestä rakennettu, varsin sievää kahdeksantoistasataluvun tyyliä,
etupuolella laaja nurmikko suurine seetripuineen ja ajotie, joka johti
suoraan pääovelle vieden siitä mr Britlingin vaunuineen jonnekin
tuntemattomiin tienoihin rakennuksen takapuolelle. Talon
keskuksena oli iso, ilmava, tammella laudoitettu halli, jota lämmitti
talvella vain avoin liesi ja johon aukeavain monilukuisten ovien hän
tiesi vievän Englannissa suosittuihin neliskulmaisiin
yksityishuoneisiin. Kirjahyllyt ja täytetyt linnut koristivat hänen
makuusuojansa edessä olevaa tasannetta. Tullessaan alas hän keksi
hallissa pienen vaaleaverisen harjastukkaisen pojan, jolla oli yllään
valkoinen flanellipaita, ja polvihousut; sääret ja jalat olivat paljaat.
Poika seisoi tyhjän, avoimen takan ääressä asennossa, jonka mr
Direck heti arvasi mr Britlingiltä periytyväksi. "Murkina on
puutarhassa", julisti Britlingin vesa, "ja minut lähetettiin teitä
hakemaan. Ja kuulkaahan nyt, onko totta, että olette
amerikkalainen?"

"Aivan varmaan", vastasi mr Direck.

"Niin, osaan minäkin vähän amerikankieltä", sanoi poika, "minä

olen opetellut sitä".
 "Annahan kuulua", sanoi mr Direck hymyillen entistä
ystävällisemmin.

"No, miksei: Gol darn you! Ouch. Geewhizz!…"

"Mistä olet tuon kaikki oppinut?" kysyi mr Direck rohkaistuen.

"Sunnuntain lisälehdestä", kertoi nuori Britling.

Mr Britling asteli heitä kohti. Hän oli nyt harmaassa flanellipuvussa

— hänen oli täytynyt se kiireimmiten sukaista yllensä — ja tietenkin
paljon pulskempi…

9.

Pitkä, kapea pöytä, joka seisoi suurten vaahterain varjossa

asuinrakennuksen ja siistityn luuvan välillä — viimeksimainittua
suojaa kuului käytettävän "tanssiin ja muuhun sellaiseen" — oli
peitetty sinisellä liinalla, seikka, joka sekin oli omiansa mr Direckiä
hämmästyttämään. Hän oli ensimäistä kertaa aterialla
englantilaisessa kodissa ja odotti joistakin epämääräisistä syistä
saavansa kokea muodollista jäykkyyttä "moitteettomine
pöytäliinoineen". Lisäksi hän oli otaksunut tarjoilun olevan jäykkäin
ja taitavain kamarineitsyiden hoidettavana ja koko homman
tapahtuvan erittäin säädyllisesti. Vastoin odotusta sukelsi esiin —
nähtävästi keittiön suunnalta — pari hyvänluontoista palvelijatarta
vetäen pyöräin varassa liikkuvaa laitetta, jota mr Direckin pieni opas
kertoi nimitettävän "täti Kalisevaksi" — tosiaan se tuntui nimensä
ansaitsevan — ja jonka hyllyihin ateria kokonaisuudessaan oli
sijoitettu. Sillä aikaa kun palvelijattaret tuon liikkuvan tarjoilupöydän
ääressä leikkelivät paistia ja aukoivat pulloja, pitivät tarjoilusta huolta
äsken puheena ollut pieni poika ja hänen hiukan vanhempi veljensä,
joita avusti pari nuorukaista — viimeksi mainittujen asemaa ja
sukulaisuussuhdetta oli vaikea mennä lähemmin määrittelemään.
Mrs Britling istui pöydän päässä keskustellen mr Direckin kanssa,
tehden kysymyksiä ja yleisen silmälläpitovelvollisuutensa vuoksi
kuunnellen vastauksia vain puolella korvalla.

Seurueen kokoonpano oli omiansa saamaan mr Direckin jossakin

määrin ymmälle. Mr ja mrs Britling istuivat pöydän päissä; siihen asti
asia oli kyllä selvä. Jokseenkin varmaa oli sekin, että molemmat
paljasjalkaiset pojat olivat pikku Britlingejä. Mutta siitä eteenpäin
peittyi kaikki epävarmuuden pilveen. Pöydässä oli suunnilleen
seitsemäntoistavuotias nuorukainen, joka oli paljon tummempi kuin
Britling, mutta nenän ja pisamain puolesta häntä muistuttava,
kenties hänen poikansa aikaisemmasta aviosta tai poikapuoli; hän oli
pörhötukkainen ja hänen kätensä ja jalkansa ilmaisivat nopeata
kasvamista. Vielä oli pöydässä hyvin punakka, lyhyttukkainen,
silmälaseilla ja panamahatulla varustettu nuori saksalainen, joka
luultavasti oli nuorempain poikain kotiopettaja. (Mr Direckillä oli
samoin hattu päässä, sillä hän oli jo ennen New Yorkista lähtöään
kuullut liioiteltuja Englannin ilmanalaa koskevia juttuja. Kaikki muut
olivat paljain päin.) Vihdoin oli siellä ymmärrettävyyden rajoissa
miellyttävä, nuori, tummatukkainen ja sinisilmäinen mies, jota kaikki
nimittivät "Teddyksi". Mr Direck arvaili hänen olevan "sihteerin".

Mutta näiden tavallisten ja ymmärrettävien henkilöiden lisäksi oli

läsnä kerrassaan salaperäinen, soma, sinipukuinen nuori nainen,
joka hymyten istui mr Britlingin vieressä, ja mr Direckin oikealla
puolella oli jotenkin yhdennäköinen tummatukkaisempi neito, joka
kohta alunpitäen näytti hänestä vieläkin somemmalta ja tuntui —
vaikka ensinnä olikin mahdoton asiaa tarkemmin määritellä —
jollakin tavoin tutulta; Teddyn ja kotiopettajan välissä istui kookas,
keski-ikäinen nainen, joka mustine pukuineen, kultaisine
kaulaketjuineen ja valtavine nenineen näytti ikäänkuin
asiaankuulumattomalta; vielä oli eräs pitkä, keski-ikäinen,
älykkäännäköinen herra, joka ehkä satunnaisesti vieraili talossa, sekä
nuori intialainen herra, puettu moitteettomasti kalvosimia ja
ruskeata, pehmeää liinakaulusta myöten, joista pisti esiin hieno
pronssipinta ja runsaat, kiharat hiukset, ja vihdoin oli läsnä
korkeintaan vuoden ikäinen lapsukainen, joka tarkkaavaisena istui
vaunuissaan heiluttaen iloisesti kättä jokaiselle. Tämä lapsukainen se
pahiten hämmensi mr Direckin järjestystä harrastavaa mieltä.
Mietiskellessään kuka voisi olla lapsen isä tuli hän puhelleeksi mrs
Britlingille melkein yhtä katkonaisesti ja hajamielisesti kuin
viimeksimainittu hänelle. Oli jokseenkin varmaa, ettei lapsi kuulunut
mrs Britlingille. Hänen vieressään istuva neiti tai mr Britlingin
vierustoveri tai mustapukuinen nainen, voivat jokainen varsin hyvin
olla naimisissa, mutta missä sitten oli aviomies? Epätodenmukaiselta
tuntui, että löytölasta olisi tänne tuotu aterian ajaksi…

Älyttyään vihdoin, että sukulaisuusongelma oli jätettävä

ratkeamaan itsestään, ellei mielinyt suistua kokonaan keskustelun
ladulta, mr Direck kääntyi emännän puoleen, jonka
silmälläpitovelvollisuudet sallivat pienen lepohetken, ja lausui
hänelle, miten muistettava asia mr Britlingin tapaaminen hänen
omassa kodissaan tulisi hänen elämässään olemaan ja miten
erinomaisen suuressa arvossa Amerikka oli alkanut pitää mr
Britlingiä ja hänen kirjoitelmiaan. Hän huomasi erään ennakolta
suunnitellun keskustelujohdannon sopivan tähän aivan vähäisin
muutoksin. Sitten hän jatkoi huomauttaen, että oli yllättävän
mielenkiintoista havaita mr Britlingin käyttelevän omaa automobiilia,
vieläpä automobiilia, joka oli amerikkalaista tekoa. Amerikassa oli
automobiilien ja muiden samanlaatuisten tuotteiden valmistus tehty
järjestelmälliseksi, vieläpä siinä laajuudessa, että sen hänen
mielestään piti suorastaan hämmästyttää eurooppalaisia. Aivan
varmaan Se oli omansa hämmästyttämään eurooppalaisia
tehtailijoita. Kuvaavana esimerkkinä hän voi kertoa pienen jutun
eräästä Robinson-nimisestä tuttavastaan — miehestä, joka, kumma
kyllä, kooltaan ja ulkomuodoltaan suuresti muistutti mr Britlingiä.
Hän oli juuri asemalta tultaessa kertonut tästä mr Britlingille. Hänen
tuttavansa oli eräiden kumppanien kera tehnyt toistaiseksi
suurisuuntaisimman yrityksen valloittaakseen, lyhyesti sanoen,
kevyiden tuhannen dollarin automobiilien markkinat. Heidän
ajatuksensa oli tämä: "Kysymyksessä olevat markkinat voidaan
käsittää rakennusleikiksi, jossa irralliset kappaleet odottavat
kokoojaansa. Me suoritamme tuon tehtävän." Mutta se oli
helpommin ajateltavissa kuin suoritettavissa. Heti aloitettaessa hän
ja hänen toverinsa kohtasivat odottamattaan erittäin pahan pulman…

Aluksi mrs Britling seurasi mr Direckin esitystä melkeinpä

jakamattomalla tarkkaavaisuudella, mutta kun johdanto oli valmis,
olivat asiat sinisellä liinalla ehtineet uuteen vaiheeseen, joka yhä
enemmän vaati rouvan älykästä johtoa. Pikkupojat ilmestyivät äkkiä
hänen vierelleen. "Otammeko lautaset ja tuomme mansikat, äiti?"
kysyivät he yht'aikaa. Sitten kutsuttiin toinen taampana
pysyttelevistä sievistä neitsyistä ja annettiin hänelle, määräyksiä
matalalla äänellä, ja mr Direck tajusi, ettei Robinsonin kuvaavat
kokemukset tällä kertaa sopineet seikkaperäisemmin esitettäviksi.
Hiukan nolona, mutta täysin ymmärtäen tilanteen laadun, hän
kääntyi puhuttelemaan vasemmanpuolista naapuriansa…

Neiti hymyili tosiaankin harvinaisen somasti, ja hänen vienoissa,

kirkkaanruskeissa silmissään oli jotakin erikoista — aivan kuin
pienen, vikkelän linnun liikehtimistä. Ja — hän muistutti jotakin
tuttua henkilöä! Aivan varmasti. Hän oli valmis ryhtymään
keskusteluun.

"Minä tässä mainitsin mrs Britlingille", sanoi mr Direck, "miten

suurena onnena pidän, että sain tutustua mr Britlingiin näin perheen
piirissä".

"Ettekö ole häntä ennen tavannut?"

"En, tulin vuorokautta liian myöhään hänen matkustaessaan

Bostonin kautta viime Amerikan-matkallaan. Tasan vuorokautta. Olin
siitä kovin pahoillani."

"Olisin hyvilläni, jos minullekin joku kustantaisi matkan maailman

ympäri."

"Jos kirjoitatte yhtä hienosti kuin mr Britling, niin mr Kahn lähettää

teidät matkaan."

"Luuletteko, että se kävisi päinsä, jos osoittaisin taipumuksia?"

"Miksei. Kirjoittakaa joitakin lupaavia näytteitä — vain sen verran,

että hän tulee vakuutetuksi."

Nuori neiti ajatteli mr Britlingin hyvää onnea.

"Hän on nähnyt Intian. Ja Jaapanin. Viikkokausia hän on ollut

Egyptissä. Ja hän palasi suoraan halki Amerikan."

Mr Direck oli jo höyrylaivalla alkanut totuttautua hyppelehtivään ja

epäjohdonmukaiseen englantilaiseen keskusteluun. Hän teki nyt
mielestään kerrassaan oivan hyppäyksen samalla alentaen äänensä
tuttavallisen matalaksi. (Luultavasti jo Aatami ensi kertaa Eevan
kanssa keskustellessaan huomasi, kuinka miellyttävää on alentaa
tutunomaisesti ääntään, kun lähettyvillä on siro korva ja sen
juuressa korea kihara.)

"Otaksun", virkkoi mr Direck, "että mr Britling tutustui tuohon

värilliseen herraan Intiassa?"

"Värilliseen herraan!" Neiti katsahti nopeasti pöydän toiselle

puolen ikäänkuin olisi odottanut näkevänsä jotakin
purppuranpunaista ja siinä keltaisia täpliä. "Ei, hänhän on eräs mr
Lawrence Carminen nuoria miehiä!" selitti hän vieläkin
tutunomaisemmin sellaisin ilmein kuin olisi ollut kysymys heidän
edessään seisovasta hopeisesta ruusumaljakosta. "Hän on etevä
Intian kirjallisuuden tuntija, kuuluu erääseen yhdistykseen, jonka
tarkoituksena on edistää intialaisten ylioppilaiden viihtymistä
Lontoossa, ja hänen on tapana tuoda niitä tännekin."

"Kuka sitten on mr Lawrence Carmine?" jatkoi mr Direck

tiedustelujaan.

Entistä yhä tutunomaisemmin neiti neuvoi mr Carminen, kuten

näytti, vain hiukan ripsiään liikahuttamalla.

Mr Direck valmistautui puhumaan vieläkin enemmän sotio voce ja

luotamaan vieläkin syvempiä salaisuuksia. Hänen katseensa viipyi
lastenvaunuissa; hän kumartui hiukan lähemmäksi korvaa… Mutta
mansikat keskeyttivät hänen yrityksensä.

"Mansikoita!" sanoi neiti kääntäen hänen huomionsa vasemman

olkapään vaiheille hiukan päätään heilauttamalla.
 Siinä oli toinen pojista kukkuraisine lautasineen valmiina hänelle
tarjoilemaan.

Sitten ryhtyi mrs Britling jälleen keskustelemaan hänen kanssaan.

Hän sanoi tietävänsä niin vähän Amerikan oloista, ettei edes ollut
selvillä, kasvoiko siellä mansikoita. Täällä oltiin nyt parhaassa
mansikkakaudessa, ja vuosi oli ollut hyvä. Ja parhaassa
ruusukaudessa samaten. Englannin kansan pikku heikkoutena oli
pitää ruusujaan ja mansikoitaan maailman mainioimpina.

"Englantilainen iho olisi laskettava mukaan", sanoi mr Direck

marjavuorensa ylitse, nähtävästi yrittäen kohteliaisuutta. Ja sehän oli
kuten olla pitikin… Mutta neiti hänen vasemmalla puolellaan
puhutteli pöydän toisella puolen istuvaa saksalaista kotiopettajaa
eikä siis kuullut mitä hän sanoi. Niin ettei haitannut, vaikka
kohteliaisuudessa olisi ollut vähän vikaakin…

Äkkiä hänen mieleensä juolahti, että neiti muistutti erästä isoäidin

serkkua, jonka vanha valokuva oli heillä kotona ja johon hän
poikasena oli rakastunut. Tuo oli hänen hymynsä. Tietysti! Tietysti!…
Hänhän oli tavallaan jumaloinut sitä kuvaa… Hän tunsi omituista
halua kertoa se neidille…

"Tämä käyntini", sanoi hän mrs Britlingille, "on, jos mahdollista,

sitäkin mielenkiintoisempi minulle, kun äidinäitini oli täällä syntynyt
ja kasvanut samoinkuin äidinisänikin suku aikoinaan. Äidinisäni suku
on tullut Uuteen Englantiin hyvin varhain… Niin, no, jos sanoisin
Mayflowerin aikoihin, en kyllä puhuisi totta. Mutta ei siinä paljoa ole
tinkimistä. He olivat Essexin Hinkinsoneja. Minussa on ainakin hyvä
kolmannes essexiläistä verta. Isoäitini oli Essexin Cornereita. Täytyy
tunnustaa, että olin aikonut —"
 "Cornereita?" kysyi hänen vieressään istuva neiti terävästi.

"Sanoin juuri mrs Britlingille hiukan aikoneeni —"

"Jotakin noita essexiläisiä sukulaisianne koskevaako?"

"Niin, olin ajatellut ottaa selkoa, onko heitä vielä näillä seuduin…
Sanokaahan, olenko astunut nappoon?"

Hän siirsi katsettaan henkilöstä toiseen.

"Hän on Cornereita", sanoi mrs Britling.

"Vai niin", virkkoi mr Direck hetken epäröiden. Asia oli niin

ihastuttava, ettei käynyt päinsä olla kovin hillitty. Ilmakehä tuntui
vapaalta ja ystävälliseltä. Hänen äänenpainonsa teki kaiken
loukkaantumisen mahdottomaksi. Ja hän loi neitiin avoimesti paljon
puhuvan silmäyksen. "Hauskaa tavata teitä, serkku Corner. Kuinka
vanhukset täällä kotona jakselevat?"

10.

Sukulaissuhteen herättämä vilkas mielihyvä auttoi mr Direckiä

irtautumaan halustaan kertoa Robinson-tarinansa. Ryhtyessään
jälleen juttelemaan mrs Britlingin kanssa, hän heti käänsi
keskustelun tuohon merkilliseen tapaukseen, näihin asti
aavistamattoman sukulaisen löytymiseen. "Käyttäydyn ehkä
amerikkalaisesti", sanoi hän puolustellen, "mutta luulenpa melkein
lähteväni maanantaina Market Saffroniin, Hinkinsonien kotipaikoille
tutkiakseni siellä kirkkomaan hautakiviä päivän tai pari".
 "On hyvin luultavaa", virkkoi mr Britling, "että löydätte joitakin
tietoja kirkonkirjoista. Monessakin paikassa ulottuvat kirjat
kolmensadan vuoden päähän tai edemmäksi. Minä vien teidät sinne
pikku vaunuillani."

"En tahtoisi missään nimessä teitä vaivata", sanoi mr Direck

joutuisasti.

"Vaivaamisesta ei kysymystäkään. Minä ajan mielelläni. Ainakin

toistaiseksi. Ja kun kerran matkaan lähdemme, niin palaamme
Harborough High Oakin kautta ja otamme selkoa Cornerien
sukupuusta. Sukua on siellä päin vielä monin paikoin. Eivätkä
tietkään ole lainkaan kiusalliset: joku mäki ja käänne vain siellä
täällä."

"En tosiaankaan tahtoisi aiheuttaa teille sellaista vaivaa, mr

Britling."

"Vaivasta ei kysymystäkään. Minun tekee juuri mieleni päivän

matkalle ja haluaisin, että Gladys —"

"Gladys?" kysyi mr Direck, nähden toivon kipinän välkähtävän.

"Minä puhun pikku vaunustani. Haluaisin nähdä, mihin Gladys

kelpaa oikeassa ajossa. Olen ollut sillä matkassa vain neljä kertaa
enkä ole vielä päässyt neljäänkymmeneen peninkulmaan tunnissa.
Ja minulle sanottiin, ettei sen pitäisi olla lainkaan vaikeata. Saan siis
katsoa asian päätetyksi."

Mr Direck ei sillä hetkellä keksinyt mitään pätevää tekosyytä.

Mutta hän piti aivan selvänä, että jotakin täytyi tapahtua. Hän olisi
mielellään tuntenut jonkun, joka olisi voinut sähköteitse kutsua
hänet takaisin Lontooseen ja siten pelastaa hänet mr Britlingin
voimavaunua uhkaavista epävarmoista vaiheista. Sitten valtasi toinen
asia koko hänen mielenkiintonsa.

"Tuskin uskotte minua", sanoi hän, "jos kerron että teidän miss
Cornerinne ihan ihmeellisesti muistuttaa erästä äidinäitini serkun
pienoiskuvaa, joka on hallussani kotona Amerikassa. Hän näyttää
erittäin miellyttävältä neitoselta."

Mutta mr Britling ei tehnyt lähempää selkoa miss Cornerista.

"Varmaan on hyvin hauskaa", sanoi hän, "tulla tänne

haeskelemaan amerikkalaisia sukujanne muistomerkkien ja
hautapatsaiden kirjoituksista. Tunnette luonnollisesti Evershamin
eteläpuolella olevan seudun, jossa joka toista muistomerkkiä koristaa
tähtilippu, maasta muuttaneiden Washingtonien vaakuna. Epäiltävää
on kuitenkin, löytyisikö sieltä enää suvun nimeä. En myöskään usko,
että löydätte montakaan Hinkinsonia Market Saffronista. Mutta tässä
osassa maata on useissa paikoin viidenkuudensadan vuoden ikäisiä
sukuja, jotka yhä kukoistavat. Siitäpä syystä Essex onkin paljoa
aidompaa Englantia kuin Surrey tai sanokaamme Kent. Tässä
ympäristöllä tapaatte Corner- ja Fairly-sukuja, tuonnempana seuraa
Capel, ja Dunmow'n ja Braintreen puolessa Maynardeja ja Byngejä.
Ja Claveringsin puistosta löydätte tammia ja pyökkejä, jotka ovat
kaikuneet susien ulvontaa ja miesten rautapaitojen kalsketta. Kaikkia
täkäläisiä vanhoja taloja ympäröivät vallihaudat susien varalta. Itse
Claverings on Tudorien ajalta ja on hieno sekin. Ja talonpoikaistalot
ovat yhä olkikattoisia…"

Hän mietti hetkisen. "Jos matkustatte Lontoosta etelään, on asia

aivan toinen. Te joudutte eri aikakauteen, eri yhteiskuntaan. Olette
Lontoon esikaupungeissa vaikka kuljette rannikolle asti. Ette löydä
yhtään oikeata vanhaa taloa, sellaisia syväjuurisia perintötiloja kuin
täällä. Tapaatte miljoonanomistajia ja heidän kaltaisiaan, jotka ovat
asettuneet vanhoille tiloille. Surrey on tulvillaan rikkaita välittäjiä,
tirehtöörejä, tuomareita, sanomalehdenomistajia. Sellaista väkeä,
joka ristikoilla sulkee puistojensa tiet. He tekevät jotakin noille
vanhoille tiloille — en tiedä mitä — ja samassa muuttuu maaseutu
huvila-alueeksi. Pikkutiloja ja punatiilihuviloita ja keinotekoisia
talonpoikaistaloja syntyy kuin sieniä sateella. Alkaa vallita
uudenlainen, kolea sirostelu. Kumirengas- ja bensiini-ilmoituksia,
valtavia, räikeitä pintoja pystytetään tienvierille. Köyhä kansa joutuu
muuttelemaan, kunnes ei enää tiedä isoisistään. Niistä tulee
huvilayhteiskunnan loiseläjiä ja jobbaajia, jotka rikastuvat alhaisin
keinoin ja hankkivat itselleen gramofonin. Essex täällä ja Surrey
siellä ovat yhtä erilaiset kuin Venäjä ja Saksa. Mutta jos yksi
amerikkalainen sattuu käymään Essexissä, niin kahdenkymmenen
matkan päämääränä on Godalming tai Guildford, Dorking, Lewes tai
Canterbury. Surreyläiset eivät oikeastaan ole lainkaan englantilaisia.
He ovat rauhattomia. Joko mukana eteenpäin tai joukosta pois. He
kouluttavat puutarhureitansa, pitävät kovasti luentoja tehokkaasta
maanviljelyksestä ja rakentavat ampumaratoja joka kylään. Se on
uusien ilmoituskilpien ja Piikkilanka-aitojen luvattu maa; siellä on
poliisi Vastassa joka nurkassa. He pukeutuvat päivällisille. He
pukeutuvat kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin. Jos siellä joku nousee
yöllä varasta ahdistamaan, niin hän pukeutuu soveliaaseen pukuun
— tai ei näyttäydy ensinkään. Kulkureittensa käsittelyä varten heillä
on erikoinen tieteellinen järjestelmä. Kirkot ovat kiinni arkisin. Puolet
heidän maastaan on kovaa kalkkia tai rikkiviisasta hiekkaa, joka
kelpaa ainoastaan huvilain perustuksiin. Golfia he pelaavat ylelliseen,
perinpohjaiseen tapaan, kun ei ole muutakaan tekemistä… Täällä
Essexissä sitävastoin ollaan yhtä levollisia kuin kahdeksannellatoista
vuosisadalla. Metsälle lähtiessämme me pukeudumme mihin
vanhoihin vaatteisiin hyvänsä. Maaperänä on runsas, mehuisa savi,
joka muuttuu puolittain juoksevaksi syksyisin, kun on sorsajahdissa
kahlattava. Velikullat ovat aikoja sitten vääntäneet kaikki meidän
tienviittamme päin seiniä. Meidän kanamme ja sikamme käyvät
parvittain yksillä laitumilla. Meidän ruusumme ja tammemme ovat
suurenmoiset; se jo osoittaa että täällä on varsinainen Englanti. Jos
haluaisin pelata golfia — jota kelpo essexiläisenä en halua — saisin
ajaa kymmenen peninkulmaa Hertfordshireen. Ja mitä tulee
reumatismiin ja korkeaan ikään, ei Surrey vedä meille läheskään
vertoja. Tahdoin teille selittää kaiken tämän, sillä paikkakunnan
teihin tekemä vaikutus on mainituista seikoista riippuvainen… Tämä
seutu on osa todellista Englantia, Englantia Lontoon ja tehdasalueen
ulkopuolella. Se liittyy Wessexiin ja Merciaan ja vanhaan Yorkshireen
— tai miksei Meathiin ja Lothianiin. Ja sitä myöten ollaan vielä
oikeassa Englannissa…"

11.

Mr Direck ei kyennyt antamaan tälle selontekoryöpylle täyttä

arvoa, koska hän sen kestäessä etääntyi muusta seurueesta. Hän
halusi päästä lähemmin tuntemaan äsken löytämäänsä serkkua ja
hän tahtoi tietää mitä lapsukainen, bengalilainen herra — jota
ilmeisesti ei saanut nimittää "värilliseksi" — isonenäinen nainen ja
kaikki muut selittämättömät henkilöt oikeastaan olivat. Sen sijaan
kuljetti mr Britling häntä yksinään ympäri kartanoa ikäänkuin
näytelläkseen asumustaan kaikilta kulmilta ja puheli niin nopeasti ja
oikullisesti, ettei mr Direck saanut tehdyksi yhtään kysymystä,
varsinaisen asiansa esittämisestä puhumattakaan.
 Kukkatarha oli melkoisen laaja ja sieltä levisi miellyttäviä tuoksuja.
Se oli täynnä suuria tuuheita ruusupensaikkoja ja yksinäisiä
ruusurunkoja; siellä oli pitkä säleistö köynnös- ja lonkerokasveja, iso
lehtimaja ja kukkalavoissa sikinsokin, ilman mitään järjestyksen
oirettakaan kukkivia orvokkijoukkoja ja sekalaisia luikertavia kasveja,
jotka parveillen ja tungeskellen taistelivat keskenään ankaria
taisteluja. Ja yhä jutellen mr Britling johti puna-aitaisen ja
hedelmäpuita paisuvan kasvitarhan ohi läpi veräjän neliskulmaiselle
tasanteelle, joka oli ollut aikoinaan tarhapihana entisen luuvan
edustalla. Luuvanovien sijaan oli asetettu lasi-ikkunat, ja keskelle
tasannetta oli järjestetty syvä vesiallas, joka oli täynnä sadevettä ja
jossa mr Britlingin ohimennen tekemän huomautuksen mukaan
"kaikki" kävivät uimassa kun ilma oli lämmin. Ajuruohoa, rosmariinia
ja muita hyvänhajuisia kasveja oli istutettu tasanteelle altaan
ympärille, ja kymmenen tasaiseksi leikattua Arbor vitae-puuta seisoi
vahdissa. Mr Direck kärsi Tantaloksen tuskia nähdessään
syreenipensaiden lomitse vilahdukselta äsken löytämänsä serkun ja
hänen sukulaisensa, sinipukuisen naisen pelaamassa tennistä
intialaisen ja erään toisen nuorukaisen kanssa, kun taas aina
tarvittaessa isonenäinen nainen kulki yli näkymön ja kumartui
viihdyttäen lapsenvaunujen yli. Ja mr Britling, joka oli istuutunut
sellaiseen paikkaan, mistä mr Direck vain vaivoin saattoi viheriäin
lehväin välitse nähdä helakanpunaisia, sinisiä, valkoisia ja ruskeita
pilkahduksia, puhui yhä Englannista ja Amerikasta ja niiden välisistä
suhteista ja kaikesta muusta mitä on auringon alla.

Pian senjälkeen eräässä kaukaisessa veräjänaukossa näkyivät

hetkisen molemmat pikkupojat ajamassa pienillä polkupyörillään ja
vähän matkaa jälempänä saksalainen kotiopettaja. Sitten tuli
jättiläismäinen harmaja kissa hiljalleen poikki puutarhan ja istuutui
kunnioittavasti kuuntelemaan mr Britlingiä. Iltapäivän taivas oli
helakansininen ja sen pinnalla leijaili pieniä villavia pilvenhattaroita.

Toisinaan oli mr Direck huomaavinaan mr Britlingin satunnaisista

huomautuksista, että hänen isäntänsä tiesi, mitä laatua hänen,
amerikkalaisen, Englannissa saamat ensi vaikutelmat olivat, mutta
itse asiassa hänelle ei tarjoutunut ollenkaan tilaisuutta
vaikutelmainsa selostamiseen; mr Britling piti huolen puhumisesta.
Hän istui vieraansa vierellä kellitellen mielikuvia ja mietteitä ja
leikkien niillä kuten hilpeä suihkulähde auringonpaisteessa.

Mr Direck istui hyvässä rauhassa tyynellä nautinnolla imien

tavanmukaista, ainoata aterianjälkeistä sikanaan. Jos hän tunsi
itsensä jokseenkin tuppisuiseksi, oli suihkulähde sen sijaan
vilkkaassa toimessa. Hän kuunteli juttua pääpiirteissään —
mahdotonta olikin tarkkaavasti seurata sen kaikkia mutkia ja
käänteitä — ja samaan aikaan hänen katseensa vaelsi ympäri
puutarhan alinomaa palaten lehväin takaa väikähteleviin
verkkopallonpelaajiin. Kaikki oli erinomaisen iloista, miellyttävää ja
täydellistä; kaikki oli vaihtelevaa ja viehättävää olematta lainkaan
rehentelevää — siinä eräs niitä pieniä salaisuuksia, joiden perille
Amerikka ei ole vielä päässyt. Ei mikään näyttänyt tehdyltä tai
ostetulta tai paljonmaksavalta, vaan kaikki oli kuin onnellisen
sattuman luomaa…

Mr Britlingin puhe kehittyi laajaksi virraksi, joka huuhteli mr

Direckin mieltä temmaten mukaansa satunnaisia mietteitä ja
ajatusyhtymiä, kuljettaen muistikuvina pinnallaan näiden
viimeksikuluneiden viiden päivän kuluessa kasaantunutta näkö- ja
kuulovaikutelmain parvea, esi-isäin nimien ja somain serkkujen
häipyviä mielikuvia, ennakolta valmistettujen keskustelujohdantojen
kappaleita, joissa määriteltiin mr Britlingin amerikkalainen maine,
luentoseuran puolesta tehtäviä ehdotuksia, Robinsonin tarinan yhä
vielä mieleen pyrkiviä pääseikkoja…

"Ei kukaan ole keksinyt brittiläistä maanomistusjärjestelmää, ei

kukaan ole keksinyt brittiläistä aristokraattista järjestelmää, ei
kukaan ole keksinyt kirottua valtiomuotoamme, vaan ne ovat
sattuneet syntymään niinkuin agaatti syntyy kerrostuma
kerrostumalta, mutta nähkääs, tuo kaikki muodostui tavallaan varsin
onnekkaasti, soveltui niin hyvin kansamme ja saaremme
mielenlaatuun ja ilmastoon, oli ylipäänsä niin mieluisaa, että se täällä
omaksuttiin! — sitä ei voi olla omaksumatta — se oli omaksuttu jo
Anna-kuningattaren aikoina, ja Jumala tiesi, luovummeko siitä
milloinkaan. Me olemme samaa lajia! kuin Lingula, eräs pieni
kuoriaiseläin, jonka jäännöksiä löytyy vanhimmista vuorilajeista ja
joka on olemassa vielä tänä päivänäkin: se sopeutui suotuisiin
olosuhteisiinsa eikä ole muuttunut ollenkaan. Miksi se
muuttuisikaan? Se erittää pois kaikki häiritsevät ainekset.
Sukujemme nuoremmat pojat lähtevät maailmalle perustamaan
siirtomaavaltoja. Talonpoikaistalojen liiat lapset muuttavat
Austraaliaan, Kanadaan tai kaupunkeihin. Se ei vaikuta näihin
asioihin."

12.

Mr Direck oli sattumalta pysähtynyt silmäilemään luuvaa, ja hänen

katseensa ilme, joka aluksi oli laiskan hyväksyvä, muuttui vähitellen
älykkään arvostelevaksi. Äkkiä hän päätti sanoa jotakin. Hänen
päätöksensä oli niin luja, että hän aikoi lausua sanottavansa julki,
vaikka mr Britling yhä jatkaisi juttuansa.
 "Tuo luuva", sanoi hän, "on luullakseni Anna kuningattaren
ajoilta".

"Pihaa ympäröivät muurit ovat nähtävästi vanhemmatkin: kenties

jonkin luostarin jäännöstä. Esimerkiksi tuo harmaa kohta tuolla
kulmauksessa. Itse luuva on kahdeksannentoista vuosisadan
alkupuolelta."

"Ja on yhä koossa. Ja tämä tarhapihakin on vielä paikoillaan."

Mr Britling oli jälleen pillastumaisillaan, mutta mr Direck ei

kallistanut korvaansa, hän piti puoltansa kuin mies, jonka lasso on
osunut määräpaikkaansa.

"Tahtoisin, mr Britling, tehdä erään luuvaanne koskevan

muistutuksen, joka on sovellettavissa myöskin tarhapihaanne."

Mr Britlingin oli pakko pysähtyä. "Minkä muistutuksen", kysyi hän.

"No niin", vastasi mr Direck, "silmäänpistävintä minusta on se,

ettei luuva enää ole mikään luuva, eikä tarhapiha mikään tarhapiha.
Luuvassa ei ole vehnää, ei akanoita eikä muuta senkaltaista, ei ole,
eikä tule olemaan: siellä on vain pianola ja tanssipermanto, ja jos
tänne tarhakartanolle eksyisi lehmä, niin se heti karkotettaisiin pois.
Sitä pidettäisiin mitä luonnottomimpana ilmiönä."

Hänestä tuntui miellyttävältä taas kerran saada puhua. Hän jatkoi

pelkäämättä. Hän viekoittui laajaan yleistämiseen.

"Äsken te, mr Britling, ystävällisesti tiedustelitte ensimäisiä

Englannista saamiani vaikutelmia. No niin, mr Britling, ensimäinen
vaikutelma, joka minusta nähden on minkään arvoinen, olisi tämä:
että heidän maanne näyttää ja tuntuu vanhalta Englannilta
suuremmassa määrin kuin olisi voinut luullakaan ja että se itse
asiassa on vanhan Englannin kaltainen vähemmän kuin kukaan
saattaisi hevin arvata."

Hän riehahti menemään vieläkin kauemmaksi: Hän sommitteli

pelottavan kirjallisen epigrammin! "Kun aamulla tullessani katselin
vaununikkunasta", sanoi hän, "niin luulin tulleeni Washington
Irvingin Englantiin. Nyt huomaan, etten ole tullut edes mrs Humphry
Wardin Englantiin."
TOINEN LUKU.

Mr Britling jatkaa esitystänsä.

1.

Iltapäivän kokemukset eivät antaneet mr Direckille mitään aihetta

korjata lausumaansa väitettä. Iltapuoli, samoinkuin koko seuraava
päivä oli vain omansa varmistamaan väitteen oivallisuutta. Ympäristö
oli perinnäinen englantilainen ympäristö, mutta ihmiset näyttivät
ripeämmiltä, edesvastuuttomammilta, sekasortoisemmilta kuin olisi
voinut edellyttää, eikä heidän sukulaissuhteistansa voinut saada
selkoa, turvautuipa millaiseen tunnustettuun selitysperusteeseen
hyvänsä…

"Te arvelette John Bullin kuolleen ja jonkin ihmeellisen

sukukunnan pukeutuneen hänen vaatteisiinsa", sanoi mr Britling.
"Luullakseni te kuitenkin kohta tapaatte vanhan John Bullin itsensä.
Ehkei mrs Humphry Wardin eikä mrs Henry Woodin John Bullia,
mutta sellaisen, johon oleellisin kohdin sopii, mitä Shakespeare,
Fielding, Dickens, Meredith ym. ovat kertoneet…"
 "Uskon kyllä", hän lisäsi, "että muutoksia on havaittavissa. On
kasvanut uusi sukupolvi…"

Hän katsahti luuvansa ja uima-altaansa puoleen. "Luuvaa koskeva

huomautuksenne on varsin sattuva", sanoi hän. "Se johtaa mieleeni
Kiplingin soman kertomuksen vanhasta myllynrattaasta, joka aluksi
jauhoi viljaa, mutta lopulta käytti dynamoja…

"Myönnettävä vain on, ettei luuvani juuri dynamoa käytä…

"Se on suoraan sanoen, pelkän huvin vuoksi olemassa…

"Käyhän se päinsä meidän maassamme…"

2.

Hän jätti asian silleen tällä kertaa, mutta pitkin ehtoopuolta mr

Direck mielihyväkseen huomasi ajatuksensa uiskentelevan mr
Britlingin tajunnanvirran vaiheella. Joskaan se ei enää lähtenyt virran
mukaan, pilkahti sen heijastuksia tavantakaa näkyviin. Häntä
saateltiin suuntaan jos toiseenkin koko iltapäivä, niin ettei hän
nähnyt Dower House-seurueen muita jäseniä muuten kuin
vilahdukselta ennen kello kuutta illalla.

Mr Britlingin toimekkaan ja tietorikkaan mielen suihkulähteet olivat

vain yhä käynnissä.

Hän oli suhteettoman ylpeä Englannistaan ja moitti sitä alinomaa.

Hän tahtoi kuvailla Englannin mr Direckille hullunkuristen
heikkouksien miellyttävänä kokoomuksena. Tällaiseksi
käsityskannaksi oli miehuusiän hyvinvointi ja menestys muuntanut
hänen nuoruusaikojensa närkästyneen ja kirpeän radikalismin. Ja mr
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookluna.com