Visit ebookmass.

com to download the full version and

explore more ebook or textbook

Handbook on Democracy and Security Nicholas A.

Seltzer (Editor)

_____ Click the link below to download _____

https://ebookmass.com/product/handbook-on-democracy-and-
security-nicholas-a-seltzer-editor/

Explore and download more ebook or textbook at ebookmass.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

Contradictions of Democracy: Vigilantism and Rights in

Post-Apartheid South Africa Nicholas Rush Smith

https://ebookmass.com/product/contradictions-of-democracy-vigilantism-
and-rights-in-post-apartheid-south-africa-nicholas-rush-smith/

Indo-Pacific Security: Us-China Rivalry and Regional

States' Responses Nicholas Kay Siang Khoo

https://ebookmass.com/product/indo-pacific-security-us-china-rivalry-
and-regional-states-responses-nicholas-kay-siang-khoo/

Handbook of Energy and Environmental Security Muhammad

Asif

https://ebookmass.com/product/handbook-of-energy-and-environmental-
security-muhammad-asif/

Computer and Information Security Handbook John R. Vacca

https://ebookmass.com/product/computer-and-information-security-
handbook-john-r-vacca/
Handbook on Intelligent Healthcare Analytics A. Jaya

https://ebookmass.com/product/handbook-on-intelligent-healthcare-
analytics-a-jaya/

Security, Democracy, and Society in Bali: Trouble with

Protection 1st ed. Edition Andrew Vandenberg

https://ebookmass.com/product/security-democracy-and-society-in-bali-
trouble-with-protection-1st-ed-edition-andrew-vandenberg/

Damodaran on Valuation: Security Analysis for Investment

and Corporate

https://ebookmass.com/product/damodaran-on-valuation-security-
analysis-for-investment-and-corporate/

Comparative Homeland Security: Global Lessons (Wiley

Series on Homeland Defense and Security) – Ebook PDF
Version
https://ebookmass.com/product/comparative-homeland-security-global-
lessons-wiley-series-on-homeland-defense-and-security-ebook-pdf-
version/

A Rag, a Bone and a Hank of Hair Nicholas Fisk

https://ebookmass.com/product/a-rag-a-bone-and-a-hank-of-hair-
nicholas-fisk/
HANDBOOK ON DEMOCRACY AND SECURITY
Handbook on Democracy and Security

Edited by
Nicholas A. Seltzer
Associate Professor, University of Nevada Reno, USA
Steven Lloyd Wilson
Assistant Professor, Brandeis University, Massachusetts, USA

Cheltenham, UK • Northampton, MA, USA

© Nicholas A. Seltzer and Steven Lloyd Wilson 2023

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system
or transmitted in any form or by any means, electronic, mechanical or photocopying, recording,
or otherwise without the prior permission of the publisher.

Published by
Edward Elgar Publishing Limited
The Lypiatts
15 Lansdown Road
Cheltenham
Glos GL50 2JA
UK

Edward Elgar Publishing, Inc.

William Pratt House
9 Dewey Court
Northampton
Massachusetts 01060
USA

A catalogue record for this book

is available from the British Library

Library of Congress Control Number: 2022948514

This book is available electronically in the

Political Science and Public Policy subject collection
http://dx.doi.org/10.4337/9781839100208

ISBN 978 1 83910 019 2 (cased)

ISBN 978 1 83910 020 8 (eBook)

EEP BoX
Contents

List of contributorsvii
Introduction to the Handbook on Democracy and Security xi
Nicholas A. Seltzer and Steven Lloyd Wilson

PART I POLITICS NOT AS USUAL

1 Democratic Whack-a-Mole: the implications of militant democracy 2

Mika Hackner

2 Does globalization hurt liberal democracy? An application of saliency

theory to the globalization–democracy nexus 16
Nataliia Kasianenko

3 The regional adoption of elite rejection and populism 31

Keely Eshenbaugh

4 The impacts of water scarcity on the security of democracies 45

Elizabeth A. Koebele and Karen Simpson

PART II COMPARATIVE POLITICS

5 International threat and democratic breakdown in new democracies 65

Michael Masterson

6 Democracy assistance by international organizations 84

Inken von Borzyskowski and Mert Kartal

7 Democracy promotion and democracy assistance: approaches from the

north and alternatives from the south 112
Luiza Rodrigues Mateo

8 Authoritarian media abroad: the case of Russia and RT News 126

Megan MacDuffee Metzger

PART III COMPLEXITY AND CHANGE IN THE ELECTORATE

9 The parliamentarian democracy and its digital enemies: how democracy

is facing three challenges from digitalisation 142
Volker Boehme-Neßler

10 Hyper-polarization and the security of democracy 165

Jennifer McCoy

v
vi Handbook on democracy and security

11 Attitudes towards immigrants and refugees in Europe 188

Constanza Sanhueza Petrarca and Sandra Horvath

12 Why do populists flip-flop on soldiers? The drug war’s civil–military

commitment problem 211
Ned Littlefield, Omar O. Dumdum and Oliver Lang

PART IV EVOLVING MEDIA AND INFORMATION-SCAPES

13 Broken-windows journalism: a rationale for democratic repair and

media reform 232
Michael McDevitt

14 The rise of cable news 252

Dimitri Kelly

15 Internet policy in South Korea: liberal imperialism and paradox 271

Julia Eggleston and Steven Lloyd Wilson

16 Conspiracy thinking 289

April A. Johnson

PART V UNCONVENTIONAL PERSPECTIVES

17 Democracy and health 310

Robert L. Ostergard, Jr.

18 Leadership, democracy, and security in sub-Saharan Africa: insights

from the Republic of Uganda 329
Jeffrey A. Griffin

19 Terrorism and threats to democracy 344

Susanne Martin

Index360
Contributors

Volker Boehme-Neßler is University Professor of Public Law at the Carl von Ossietzky
University in Oldenburg. His research and teaching focus on the role of law in the digitalized
world. Most recently, he has published two books on the question of how digitalization is
changing democracy. He studied law (Dr. iur. utr. 1993) and political science (Dr. rer. pol.
1997) in Berlin and Heidelberg. In 2008 he habilitated at the University of Kassel (Dr. jur.
habil.). From 1993 to 1999 he was a lawyer.
Inken von Borzyskowski is Associate Professor of Global Policy and International Relations
at University College London. Her research focuses on international democracy assistance, the
causes and consequences of election violence, and international organizations’ membership
politics (withdrawals and suspensions). Her work has been published in International Studies
Quarterly, British Journal of Political Science, Journal of Peace Research, and Review of
International Organizations, and by Cornell University Press.
Omar O. Dumdum is a PhD candidate in Mass Communication, double minoring in Political
Science and Global Studies, at the University of Wisconsin–Madison. His research broadly
investigates the relationship between the news media and understudied elites in political
communication, such as international organizations, police and the military, political clans,
and other privileged groups that influence/are influenced by the press, with a focus on the
Philippines.
Julia Eggleston is a PhD student at SUNY Binghamton, and received her MA in Political
Theory from Virginia Tech, where she focused on the geopolitics of knowledge as well
as the intellectual history of new materialism. Her previous work also includes critiques
of neocolonial rhetoric in Internet freedom reporting as well as explorations of decolonial
onto-epistemologies.
Keely Eshenbaugh is a PhD candidate in the Department of Political Science at the University
of Nevada, Reno. With a regional focus in Western Europe, she has research interests in polit-
ical economy, industry divisions, and narrative dissemination. Her dissertation work analyzes
firms’ puzzling stances on predicted economic utility and transparency about policy decisions
to their membership.
Jeffrey A. Griffin is a Lecturer in the Department of Political Science at the University
of Nevada, Reno. His interdisciplinary research program integrates international relations,
comparative politics (with a concentration on sub-Saharan Africa), and public policy
decision-making. Specifically, he examines and explores political leadership decision-making
calculations and the impact of risk and perception in shaping public policy responses to
long-term threats regimes face. His work has been applied to chronic societal problems, par-
ticularly health epidemics and democratic stability.

vii
viii Handbook on democracy and security

Mika Hackner is a PhD candidate at Brandeis University. Her research is on militant

democracy, focusing on party banning, and democratic breakdown and persistence. Her
dissertation analyzes political party bans from an institutional perspective. Mika holds an
MA in Politics from Brandeis University, an MA from the University of Haifa in Peace and
Conflict Management, an Honors degree from the University of Cape Town in Justice and
Transformation, and a BA from the University of Auckland in Politics and History.
Sandra Horvath is a Research Assistant at the WZB Berlin Social Science Center and
a Research Assistant to Professor Richard Rose (University of Strathclyde). She completed
her bachelor’s and master’s degrees in Social Science at the Humboldt-Universität zu Berlin.
Her research interests include parties and elections, comparative political behavior, and quan-
titative methods.
Dr. April A. Johnson is Associate Professor of Political Science at Kennesaw State
University. Her research focuses on the psychology of political attitudes and behaviors.
Mert Kartal is Assistant Professor of Government at St. Lawrence University. Previously, he
was Assistant Professor at the University of Wisconsin–Stevens Point and visiting researcher
at Gothenburg University’s Quality of Government Institute. His research focuses on the inter-
play between international organizations and domestic politics, and he has extensively studied
the impact of the European Union on good governance. His work has appeared in venues
including Comparative European Politics, Journal of European Integration, and Journal of
European Public Policy.
Nataliia Kasianenko is an Assistant Professor in the Department of Political Science at
California State University, Fresno. Her research focuses on nationalism, identity politics, and
human rights in the countries of the former Soviet Union. Nataliia’s work has been published
in Nationalities Papers, Ethnopolitics, Ideology and Politics Journal, and East/West: Journal
of Ukrainian Studies. Her latest research projects examine the issues related to statelessness
and national identity in eastern Ukraine.
Dimitri Kelly is Associate Professor of Political Science at Linfield University. His research
focuses on the causes and consequences of media bias.
Dr. Elizabeth A. Koebele is an Assistant Professor of Political Science and affiliate faculty
in the Graduate Program for Hydrologic Sciences at the University of Nevada, Reno. Broadly,
she researches environmental policymaking processes, with a focus on those governing water
in the western United States, as well as disaster resilience policy. She is particularly interested
in how collaborative approaches to environmental governance shape both the policy process
and socio-environmental outcomes.
Oliver Lang is a PhD student in Political Science at the University of Wisconsin–Madison.
His core research interests lie in the political origins and consequences of “soft” news and
entertainment media. He also has ongoing projects which explore the role of the media in
reducing prejudice.
Ned Littlefield is a PhD candidate in Political Science at the University of Wisconsin–
Madison. His dissertation examines how the militarization of law enforcement comes to an
end, focusing on the Brazilian Army’s 2018 Federal Intervention in Rio de Janeiro. His general
research interests concern civil–military relations, national identity, and race in Latin America.
 Contributors ix

Susanne Martin, PhD, is Associate Professor of Political Science at the University of

Nevada, Reno. Professor Martin works on questions relating to political violence with a focus
on violent political groups, including insurgent and terrorist groups, and their use of violent
and nonviolent tactics. Professor Martin is coauthor (with Leonard Weinberg) of The Role of
Terrorism in Twenty-First-Century Warfare (Manchester University Press, 2016). In this work
the authors explore patterns in the timing of terrorism within wider-scale warfare.
Michael Masterson is a Rosenwald Postdoctoral Fellow in U.S. Foreign Policy and
International Security at Dartmouth College and an Assistant Professor of Political Science
at Missouri State University. His current book project examines when political leaders use
national humiliation narratives as a political strategy and the unintended effects of these narra-
tives and the emotions they evoke on foreign policy. He completed his PhD at the University
of Wisconsin–Madison and his undergraduate and master’s degrees at the University of
Oklahoma.
Professor Luiza Rodrigues Mateo holds a PhD in International Relations from the São
Paulo State University, teaches in the International Relations undergraduate program at
Pontifical Catholic University of São Paulo, and the graduate program Global Governance
and International Politics Formulation at the same university. She develops research at the
National Institute of Science and Technology for Studies on the United States, mostly on
American foreign policy.
Jennifer McCoy is Professor of Political Science at Georgia State University and a Nonresident
Scholar at the Carnegie Endowment for International Peace. She is a specialist on democratic
erosion, pernicious polarization, election integrity, and Latin American politics. Her current
research is on behavioral and institutional solutions to the intergroup conflict dynamics of
political and societal polarization. Her most recent edited volume, with Murat Somer, is
Polarizing Polities: A Global Threat to Democracy (2019).
Michael McDevitt is Professor of Communication and Journalism at the University of
Colorado Boulder (CU). His research interests include political communication, political
socialization, and journalism studies. He joined the CU faculty in 2001 after teaching at the
University of New Mexico. Prior to his teaching career, he worked as a reporter and editorial
writer for newspapers in the San Francisco Bay Area. He is the author of Where Ideas Go to
Die: The Fate of Intellect in American Journalism (Oxford University Press, 2020).
Megan MacDuffee Metzger is a Political Scientist whose work focuses on the intersection
of politics, technology, and human rights. She completed her PhD at New York University,
where she wrote a dissertation about social media and political protest using data from Ukraine.
She went on to complete a postdoctoral fellowship in Russian Studies at the University of
Wisconsin–Madison, before joining Stanford’s Global Digital Policy Incubator (part of the
Cyber Policy Center) as a Research Scholar.
Dr. Robert L. Ostergard, Jr. received his BA in Political Science and Economics in 1992
from the University of Massachusetts, and his MA (1996) and PhD (1999) in Political Science
from Binghamton University. He is currently Associate Professor of Political Science at the
University of Nevada, Reno. His general areas of research are in national and international
security issues, with a specific focus on sub-Saharan Africa. His current research includes
projects on the security implications of the HIV/AIDS and Ebola epidemics, human rights and
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
x Handbook on democracy and security

health, climate and health, and state security responses to global health crises. His website can
be found here: http://​robertostergard​.us.
Dr. Constanza Sanhueza Petrarca is an Associate Professor at the Australian National
University. Previously, she was a Research Fellow at the WZB Berlin Social Science Center
and served as Postdoctoral Researcher at the V-Dem Institute at the University of Gothenburg.
She obtained her PhD at the University of Mannheim. Her research focuses on democracy,
political representation, immigration, and survey research.
Dr. Nicholas A. Seltzer received his PhD from Stony Brook University, and is currently
an Associate Professor of Political Science at the University of Nevada, Reno. His research
focuses on social responses to climate change and non-traditional security.
Karen Simpson is a PhD candidate in the Department of Political Science at the University of
Nevada, Reno. They have a background in international relations and economic development.
Currently, they are studying climate adaptation and water policy, with an emphasis on climate
adaptation in developing countries and the science–policy interface. Research interests include
change in complex systems, multi-level governance, and inclusive development.
Steven Lloyd Wilson is an Assistant Professor of Politics at Brandeis University, project
manager for the Varieties of Democracy Institute, and co-Principal Investigator of the Digital
Society Project. His research focuses on comparative democratization, cyber-security, and the
effect of the Internet and social media on authoritarian regimes, particularly in the post-Soviet
world.
Introduction to the Handbook on Democracy and Security
Nicholas A. Seltzer and Steven Lloyd Wilson

It has been more than three decades since the Soviet Union collapsed and Francis Fukuyama
summarily declared “the end of history”; the last and greatest ideological conflict appeared
settled, and there no longer existed a credible legitimate alternative to liberal democracy. In
the years that followed, the proportion of the world’s population living in democracies spiked
over 50 percent. A new “wave” of democratic optimism rolled through Africa and then the
Middle East. Yet in 2022, the majority of the world’s population once again dwells under
conditions of autocracy or severely impaired democracy. The optimism of the Arab Spring
proved short-lived, and the Middle East’s autocrats have not only persisted, but appear to have
consolidated their power further.
And what of China? In the 1989 Tiananmen Square protests, the democratic world thought
it saw the inevitable consequence of China’s post-Mao liberal economic reforms: the first
stirrings of democracy in the East even as the Soviet empire fell across Eurasia. The Clinton
administration welcomed China to Most Favored Nation status, paving the way for China’s
admittance to the World Trade Organization, predicting that this would translate over time into
expanded human rights and political liberty. Yet thirty years later China not only remains auto-
cratic, but in some ways has become even more so: the regime of Xi Jinping appears to be doing
away with the established convention of term limits for its paramount leader that provided at
the very least for occasional peaceful transitions of power from one technocratic official to the
next. Whereas the advent of the digital age initially fueled hopes that Internet-enabled Chinese
voices would overcome the Chinese Communist Party’s stranglehold on truth, the Chinese
state has merely found new means to control information, surveil its population, and ultimately
reinforce its authority. Alas, the march of democracy has stalled.
More worryingly, democracy may be in retreat. In large cross-country measures of democ-
racy such as Polity, Freedom House, and the V-Dem project, we are seeing a decline in
support for democratic values. Even in the most consolidated democracies, fears of democratic
backsliding are all too real. The fears seem well founded in many dimensions: the resurgence
of right-wing populism, the backlash against Western-led globalization, the emergence of
identity politics and ethnic conflict, the decline of independent mass media, elite rent-seeking
at the expense of democratic institutions, and the kaleidoscope of complications created by
the rise of the Internet and social media. And yet the terrifying erosion of public confidence
in democracy is historically strange in that it is unaccompanied by ideological challengers or
external existential threats. Democracy, in short, seems on the verge of devouring itself from
within.
This volume is an exciting new interpretation that reframes the challenge to preserve
democratic institutions, not in the face of competing ideologies, but from erosion within.
This volume endeavors to explore the security of democracy in all the dimensions required
to secure democracy’s institutions and norms. In the coming chapters, an exceptional set of
authors focuses on this analysis, reflecting on the spectrum of threats to the security of democ-
racy that exist in the 21st century. Chapters will explore new concepts of militant democracy

xi
xii Handbook on democracy and security

and hyper-polarization, as well as delving into complex issues such as anti-globalization

movements and the reemergence of reactionary politics. We will critically examine and
evaluate the threats to democratic institutions, as well as opportunities to strengthen those
institutions, that arise from within politically, socially, and economically challenging policy
choices which must be made surrounding the mitigation of climate-induced scarcities and the
spread of infectious disease.
We have grouped contributions to this volume into five thematic parts. In the first part,
contributors address a range of subjects in the realm of democratic politics, but distinctly not
democratic politics as usual.
Chapter 1, Mika Hackner’s “Democratic Whack-a-Mole: the implications of militant
democracy”, presents militant democracy as a phenomenon challenging contemporary demo-
cratic norms. Militant democracy argues that, to preserve democratic norms and institutions,
democracies have the right to limit the participation of anti-democratic actors. This chapter
examines whether strategies of militant democracy buttress key norms of democracy or con-
tribute to their erosion, and whether these strategies encourage healthy political participation
or not. The chapter begins by describing militant democracy, placing the theory within its
historical context, before describing its more salient strategies and providing contemporary
examples of their use. The chapter demonstrates the challenges of successfully applying
militant democracy strategies, particularly the difficulty of inter-institutional decision-making
and coordination in banning political parties. Examining relevant cases across Europe and
Israel, the chapter demonstrates that common strategies of militant democracy could only
have limited or short-term consequences for ostracized or banned parties but that these parties
are sometimes able to reform or are able to influence the political arena in new, often more
challenging, ways.
Chapter 2, Nataliia Kasianenko’s “Does globalization hurt liberal democracy? An applica-
tion of saliency theory to the globalization–democracy nexus”, addresses how globalization
impacts the prospects of democracy. The rise of populism, far-right nationalism, and isola-
tionism has recently manifested itself in liberal democracies around the world. This retreat of
democracy has occurred despite the ongoing globalization, which is associated with greater
interconnectedness among states and the spread of democratic ideas across state borders. The
literature on the globalization–democracy nexus is contradictory, suggesting that globalization
may have positive or negative effects on democratization and democratic consolidation. This
chapter examines the nature of globalization and its impact on democratic stability in estab-
lished liberal democracies. Specifically, it applies saliency theory to explore how political
elites may manipulate the saliency of issues associated with globalization to advance to power
or maintain their legitimacy in times of rapid change. The chapter provides specific examples
of elite rhetoric and public opinion data to highlight how different dimensions of globalization
may become so politically salient that they erode democratic stability.
Chapter 3, Keely Eshenbaugh’s “The regional adoption of elite rejection and populism”,
explores how the rejection of elites and spread of right-wing populism is a threat to democ-
racy. This chapter discusses Brexit, the UK’s referendum that terminated their European
Union (EU) membership, to demonstrate how narratives of institutional arrangements, policy
transparency, and the dismissal of elites have captured the attention of labor and business
organizations in the UK. In order to discuss the dangers that Brexit poses to democracy, it
is foundationally important to understand who the elites are and why the public is critical of
elites in populist social movements. Narratives from UK labor unions and businesses posted
 Introduction xiii

on Twitter display grievances of institutional arrangements that threaten the UK as a long-

standing leader of democracy.
From economic stresses to changing patterns of migration, in Chapter 4 Elizabeth A.
Koebele and Karen Simpson consider with “The impacts of water scarcity on the security of
democracies” some of the pressures societies can face in the event of acute water scarcities,
which are projected to increase as the planet warms. The authors emphasize that full, stable
democracies tend to possess the requisite institutional capabilities for managing these chal-
lenges, and so face little threat to their form of government, but partial or unstable democracies
and newly democratizing regimes could struggle. For example, absent inclusive participatory
processes for allocating scarce water resources, planning water infrastructure improvements,
and easing the pain of economic losses, even well-intentioned regimes run the risk of stoking
domestic conflict. Additionally, they argue that the technocratic nature of water governance
leads to centralized, top-down decision-making on water allocation and infrastructure invest-
ment, which must be offset by democratic institutions incorporating the needs of marginalized
peoples into design requirements. The authors conclude by outlining approaches for coping
with water scarcity while safeguarding and enhancing democracy.
In the second thematic part, we take a comparative politics approach, examining the
horizons of democracy from cross-national, cross-hemispheric perspectives, and from the
perspective of international institutions.
Chapter 5, Michael Masterson’s “International threat and democratic breakdown in new
democracies”, reviews how international threats influence democratic stability. Many scholars
have theorized that international threats can contribute to democratic breakdown by increasing
public support for centralizing power. Others suggest that international threats might prevent
breakdown by decreasing the likelihood of coups or increasing public participation. This
chapter constructs and tests a theory that international threats cause democratic breakdown
only in new democracies because citizens face unique coordination problems resisting author-
itarian takeovers in an environment of international threats. The first such problem is that
new institutions lack a precedent for restraining leaders during a crisis and may be reluctant
to do so, depriving citizens of a focal point for resistance. The second is that citizens’ lack of
experience of previous military crises under democracy deprives them of the ability to tell the
difference between elite actions that are acceptable during a crisis and actions that threaten
democracy.
Chapter 6, Inken von Borzyskowski and Mert Kartal’s “Democracy assistance by inter-
national organizations”, analyzes the current state of democracy assistance and discusses its
prospects for the future. It focuses on two of the most active multilateral actors in democracy
assistance, the United Nations and the EU, and addresses four questions: What type of democ-
racy do these actors promote? Where do they promote democracy? How do they promote
democracy? How effective have their efforts been and which constraints have they faced? It
shows that both actors seek to promote electoral democracy in countries around the world,
except for advanced democracies, and they do so primarily through support to elections and
civil society, state-building, sanctions, and (in the case of the EU) membership conditionality.
It argues that the current scholarship assessing the effectiveness of these efforts has suffered
from several challenges, and the authors conclude with suggestions for future research.
Chapter 7, Luiza Rodrigues Mateo’s “Democracy promotion and democracy assistance:
approaches from the north and alternatives from the south”, presents an illuminating discus-
sion of the global agenda for democratization since the 1990s. Crucially, she emphasizes the
xiv Handbook on democracy and security

outsized role of a “northern axis”—constituted principally of the United States and Europe—
in establishing its terminology and models for implementation. Not surprisingly, the agenda
tends to reflect their own demands and orientations, which are embodied in specific practices
of good governance, supporting elections, combating corruption, and enhancing civil society.
She presents an analysis of how the north’s agenda for democratization meets southern
experiences. Finally, she identifies convergences and divergences from emerging alternative
approaches to democratization rooted in south–south cooperation.
Chapter 8, Megan MacDuffee Metzger’s “Authoritarian media abroad: the case of Russia
and RT News”, explores how state-funded news abroad functions as part of a state’s broader
information strategy, using the Russian news channel RT as a case study. Information is the
foundation on which democracies are built. Citizens’ ability to decide who should govern
them, which laws to support and oppose, and when to resist changes and when to embrace
them, is only as good as the available information. That is why the free press and freedom of
information are so central to democratic governance. For this reason, deceptive information
practices on the part of adversarial states pose a threat to the security of democracy and to
democratic institutions. This chapter situates Russian state-funded media abroad historically,
before exploring how it has been adapted to the digital age, considering what we know about
what RT does, how it attempts to influence the information environment, and whether it is
effective or not.
In the third thematic part, contributors address complexity and change in the electorate. In
a forward-thinking piece entitled “The parliamentarian democracy and its digital enemies: how
democracy is facing three challenges from digitalisation” (Chapter 9), Volker Boehme-Neßler
takes on what he calls the “fundamental effects of digitisation on democracy.” He contends
that the pervasiveness of digitization threatens core aspects of democratic culture. In particu-
lar, the advent of big data and related technologies makes it increasingly difficult to guarantee
privacy and private spaces that are necessary for individuals to identify, develop, and find
expression for their ideas. He also points to a “discussion culture”, often crude, aggressive,
and shallow, that supplants the richer, deeper public deliberation that democracy thrives on.
Further, as algorithms increasingly control what people see and ultimately come to believe,
representative bodies are susceptible to a reflexive impact as elected officials find themselves
constrained by increasingly radical, uncompromising, and righteous publics.
In “Hyper-polarization and the security of democracy” (Chapter 10), Jennifer McCoy
considers the complex relationship between political polarization and democracy. She delves
into the evolution of new concepts and measures that are the terms of this debate, including
affective, identity-based, and pernicious types of polarization. So equipped, she discusses
current theorization on the consequences of hyper-polarization for the security of democracy,
highlighting what is best supported by empirical research.
Chapter 11, Constanza Sanhueza Petrarca and Sandra Horvath’s “Attitudes towards immi-
grants and refugees in Europe”, investigates the effects of immigration on European democ-
racies. After taking stock of the impact of international migration on European societies, it
examines how such demographic processes relate to political and economic developments.
Furthermore, the analysis sheds light on changes in public opinion over time, describes differ-
ences and similarities across countries, and examines the effects of the 2015 immigration and
refugee crisis. It also shows that there is a relationship between democracy, politics, and the
economy, and preferences regarding immigrants, the regulations of immigration, and refugee
policies.
 Introduction xv

Chapter 12, Ned Littlefield, Omar O. Dumdum, and Oliver Lang’s “Why do populists
flip-flop on soldiers? The drug war’s civil–military commitment problem”, explores pop-
ulism’s civil–military commitment problem, or the populist leader’s inability to make a credi-
ble commitment to enact their policy preferences (as stated on the campaign trail) vis-à-vis the
armed forces. This phenomenon rests on the assumption that militaries are prominent members
of emergent democracies’ governing coalitions who can defect to coup coalitions and prefer
a more stable status quo and more domestic roles and resources. As the authors show in four
cases, left-wing populists in Bolivia and Mexico campaign against “drug war” militarization,
only to sustain or deepen it once in office. Conversely, right-wing populists in Brazil and the
Philippines could only sustain or even curtail militarization of the “drug war” once in office
because expanding the “drug war” involves risks for the armed forces. Understanding these
puzzles has practical importance for democratic governance and theoretical value for concep-
tualizing populism and civil–military relations.
In the fourth part, this volume assesses challenges arising from and within the evolving
mediascape and information age. Chapter 13, Michael McDevitt’s “Broken-windows jour-
nalism: a rationale for democratic repair and media reform”, interrogates the role of the news
media as a political institution in a democracy. Critically examining the practice of journal-
ism, he contends that the news media fails to acknowledge its power to shape policy agendas
and frame conversations. Rather, news media strives to affirm its competence by achieving
“homogeneity” within itself, and defaults to a position of “objectivity” as if to establish it as
being above politics, as a mere spectator. But this is not without consequences: eschewing
the intellectual work—and implied position taking—of actively shaping conversations, but
merely reporting the news that political actors create via sound bites, tweets, and press releases
and unintentionally funneling generative ideas into static, partisan binaries. Accordingly, he
argues that the media should embrace their intellectual autonomy and take responsibility for
the news as its own jurisdiction.
Chapter 14, Dimitri Kelly’s “The rise of cable news”, explores how the explosion of cable
news over the last generation has influenced democratic stability in the United States. Extreme
polarization is inimical to democratic governance, undermining social cohesion and inhibit-
ing compromise. This chapter highlights the role of cable news in the story of U.S. political
polarization, emphasizing the twin mechanisms of news avoidance and selective exposure.
While the Internet broadly, and social media specifically, is the sexy topic de jour, the rise of
cable news shifted the contours of the U.S. political system in ways the scholarly community
is still working to fully understand, with implications extending beyond the U.S. Throughout,
the chapter outlines potential areas for future research as well as some of the methodological
challenges to be overcome.
Chapter 15, Julia Eggleston and Steven Lloyd Wilson’s “Internet policy in South Korea:
liberal imperialism and paradox”, analyzes how Internet policy in South Korea has attracted
criticism for its seeming incompatibility with consolidated democracy. The chapter presents
a pair of qualitative case studies examining Internet censorship in the context of recent major
protest movements in South Korea: the 2015 textbook protests and the 2017 impeachment
demonstrations. Further, over a six-year period, the project collected 30 million South Korean
tweets, and daily data from South Korea’s primary blogging platform (Naver Blog) on polit-
ical speech. By comparing discussion of politics, North Korea, and censorship on the two
platforms (one theoretically censorable by the South Korean government, the other not) the
chapter concludes that censorship is not a major factor in South Korean Internet speech.
xvi Handbook on democracy and security

Chapter 16, April A. Johnson’s “Conspiracy thinking”, takes on the apparently growing
prevalence of fanciful conspiracy theories in public discourse, examining the psychological
roots of conspiratorial thinking. Root causes emerge from a basic human need for certainty,
as well as individual-level correlates for which there is substantial variation from person to
person. She also considers how some issues, such as intergroup conflict, often tie in to matters
of power and control—government and authority—and consequently encourage conspiratorial
thinking. However, conspiratorial beliefs are not in and of themselves a hindrance to demo-
cratic functioning and are in some ways reflective of democratic ideals.
In the final thematic part, we have a collection of scholars who consider threats to democracy
from unconventional angles. Chapter 17, Robert L. Ostergard, Jr.’s “Democracy and health”,
explores a question on the cutting edge of the study of democracy and its long-known relation-
ship with rising public health outcomes. Interrogating the reciprocal impacts on democracy
from decreasing health outcomes, he contends that how citizens think about issues affecting
their health can translate into the erosion of public trust in both medical as well as democratic
institutions. Digging deeply into history, this chapter argues that a legacy of medical misdeeds
has contaminated trust in medical institutions. In times of acute public health threats—as in the
recent pandemic—mistrust may be transferred to the democratic institutions that stand behind
those medical institutions.
While the discourse, and by extension the present volume, tends to focus on system
factors impacting the security of democracy in the 21st century, Jeffrey A. Griffin deviates
from this approach in order to examine the role of individuals and political leadership in the
maintenance of democratic stability. In “Leadership, democracy, and security in sub-Saharan
Africa: insights from the Republic of Uganda” (Chapter 18), he explores this question through
a recent political history of Uganda; specifically, he interrogates how long-time leader Yoweri
Museveni’s leadership style, personality, and perceptions shaped crucial outcomes, including
those in the domain of democratic stability.
The final chapter, Susanne Martin’s “Terrorism and threats to democracy”, considers the
threat terrorism is often believed to present for democratic institutions. Offering a spot of opti-
mism against the wider backdrop of this volume, she argues that most terrorism tends to occur
in non-democratic countries, especially where states are weak and may be experiencing other
sources of instability. On the contrary, citizens of consolidated democracies tend to reject the
tactic and those who use it, and are less likely to be moved by the extreme ideologies motivat-
ing them. At the same time, democracies offer greater opportunities for political participation
through conventional means.
Not simply a form of government, democracy is an idea. The security of an idea is not
subject to the physical threats that we social scientists tend to associate with security as
a concept. The security of democracy is based upon the security of its place in the minds of
people as a mythology, a set of norms and values, an ideal, a dream. This volume attempts to
define and explore those dimensions of democracy’s security.
 PART I

POLITICS NOT AS USUAL

1. Democratic Whack-a-Mole: the implications of
militant democracy
Mika Hackner

The French government, in a bid to reduce the influence of Islamist ideology within its
borders, shut down domestic Islamist organizations and published, in late 2020, a Charter
of Republican Principles, emphasizing the secular character of the state.1 In 2016, the
British government proscribed the far-right group National Action as a terrorist organization
(Macklin, 2018). In late 2020, Germany banned the pro-Nazi group Sturmbrigade 44, with the
spokesman for the Interior Minister stating: ‘Anyone who fights against the basic values of
our liberal society will feel the decisive reaction of our constitutional democracy.’2 It does not
take any particular insight to note that, in recent years, liberal democracies have been seriously
challenged by illiberal groups. The most serious threat to the security of democracy, however,
may come not from its challengers but from the very measures taken to combat them.
The strength and security of democratic institutions and norms depends enormously on
how liberal democracies choose to deal with illiberal or anti-democratic groups within their
borders. Militant democracy employs legal means to repress undesirable political expression
and participation. A key element of liberal democracy is the freedom of political participation
– signified most crucially by the ability of political parties to participate freely and equitably in
the electoral arena. It stands to reason that strategies which limit the ability of political parties
to participate in the electoral arena would only be used under extraordinary circumstances,
and yet these strategies are implemented or attempted more often than one might suppose. In
recent years, Germany, Belgium, Israel, Spain and the Czech Republic, among others, have
banned or attempted to ban political parties. Restricting the democratic rights of parties within
a democracy is, perhaps, the most extreme strategy of militant democracy. As anti-system
actors and parties are on the rise, the question of militant democracy will endure. We need to
explore the question of what constitutes a bigger threat to the security of democracy. Is it the
anti-liberal, anti-democratic extremists? Or is it the ‘militant’ responses to such extremism?
This chapter will suggest answers to this question. I will focus on how these strategies are used
against political parties to determine the consequences of these strategies for the security of
democracy.
In order to answer this, I will first discuss the theoretical underpinnings of militant democ-
racy before moving on to a review of its associated strategies. Then, I will discuss three cases
where the key militant democracy strategies have been applied. Finally, I will suggest areas
of further research.

1
https://​www​.reuters​.com/​article/​us​-france​-security​-organization/​france​-bans​-islamist​-group​-after​
-killing​-of​-teacher​-government​-spokesman​-idUSKBN2761PQ; https://​www​.politico​.eu/​article/​france​
-political​-islam​-charter​-imams​-fight/​.
2
https://​www​.dw​.com/​en/​germany​-bans​-far​-right​-extremist​-group​-sturmbrigade​-44/​a​-55780833.

2
 Democratic Whack-a-Mole 3

MILITANT DEMOCRACY

Before I can begin to consider whether strategies of militant democracy present a greater chal-
lenge to the security of democratic regimes – that is, whether strategies of militant democracy
present as great or a greater threat to democratic norms and institutions than extremist parties
or groups – I first need to illustrate what is meant by ‘militant democracy’. In so doing, we
will have a better understanding of the problems associated with militant democracy – both in
terms of how the concept is understood and in terms of how it is implemented.
‘Militant democracy’ describes a democratic regime which takes pre-emptive and protec-
tive measures to safeguard democratic institutions and democratic norms from anti-democratic
parties. Karl Loewenstein developed the concept of militant democracy in 1937 as a response
to the proliferation of Fascist parties and governments throughout Europe. Militant democracy
was an area of inquiry which seemed to die out with the Fascist regimes which gave birth to it.
Recently, however, it has re-captured the imagination of scholars (Bale, 2007; Bourne, 2012,
2018; Capoccia, 2001; Pedahzur, 2002). This is as a result, perhaps, of the pressing concerns
facing democracies with which militant democracy grapples – concerns of the growth of
populism, extremism on both sides of the political spectrum, and, particularly in Europe,
a migration crisis which has stoked these fires and brought a host of new challenges to a polit-
ical system in which the cleavages which dictated party structures were previously assumed to
be stable, or ‘frozen’ (Lipset and Rokkan, 1967).
‘Militant democracy’ is a broad term which can encompass all manner of state responses
to anti-system parties (Bourne, 2012).3 It is generally understood as dealing with Popper’s
paradox of tolerating the intolerant (1945) – the legitimacy of banning anti-system parties and
the impact this may have on the democracy itself. Bourne criticizes ‘militant democracy’ as
a catch-all term which cannot take into account the differing mechanisms which regimes may
use to solve this ultimate democratic dilemma beyond legal and political repression. Some,
like Capoccia (2001) and Pedahzur (2002), prefer the term ‘defending democracy’, which
takes into account strategies of ‘defending’ democracy which are more long-term and less
immediately repressive. It is less responsive and more preventive in focus.
The literature on militant democracy can be divided, broadly, into two camps: conceptual-
ization and implementation. The first camp, mostly the domain of political theory, considers
whether it is legitimate to ban parties in a democracy at all. The debate over conceptualization
in the literature thus far has been about whether democracies should adopt a pre-emptive
model of militant democracy (Loewenstein, 1937a, 1937b) which would ban anti-system
parties outright or a self-limiting version (Kirshner, 2014) which would allow anti-system
parties to participate within the political system as long as their participation does not lead to
the impediment of the rights of others.

3
‘Anti-system parties’ is a term coined by Sartori to denote parties which have an ideological
difference relational to the dominant ideology shared by the mainstream parties in the political system
and which may have a delegitimizing impact on the regime itself via its actions and platform (Capoccia,
2001; Sartori, 1976). However, its common usage in the literature denotes a party as being anti-system
on the basis of its ideology and does not include the relational aspect of its ideological distance from the
other parties in the system. Anti-system parties are broadly viewed as a threat to the democratic regime.
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
Other documents randomly have
different content
muistuttivat teekuppia ja sisälsivät sadevettä, johon oli senlisäksi
sekaantunut niiden omaa hyvältämaistuvaa mehua.

Hän leikkasi veitsellään kaksi lehteä noituen samalla

vahingoittunutta sormeaan ja kiiruhti Iriksen luo kalliine juomineen.
Iris onnistui nousemaan käsivarsiensa varaan ja hänen silmänsä
loistivat toivosta saada jotain virkistävää. Hän joi nopeasti
molempien lehtien sisällön.

"Miten kummallinen maku", sanoi hän sitten. "Mitä se on?"

Mutta into, jolla Iris sammutti janonsa, muistutti merimiestä

omista silmänräpäykseksi unohtuneista tuskistaan. Hänen kielensä
tuntui turpoavan ja hänen oli mahdotonta vastata.

"Te ette ole juoneet mitään itse!" huudahti Iris. "Menkää heti
juomaan.
Ja olkaa ystävällinen ja tuokaa minullekin vielä vähän."

Hänen ei tarvinnut sanoa sitä kahta kertaa. Juotuaan kiireesti

muutamien lehtien sisällyksen, palasi merimies Iriksen luo tuoden
lisää vettä. Tyttö oli nyt noussut istumaan. Aurinko loisti
majesteetillisena pilvien välitse ja jäsenet saivat lämpöä ja
jäntevyyttä.

"Mitä tämä on?" kysyi hän juotuaan vielä kerran.

"Saniaiskasvin vettä. Luonto ei ole aina julma. Ollessaan

erinomaisen jalossa mielentilassa keksi se tämän tavan säilyttää
vettä."

Miss Deane ojensi kätensä saadakseen lisää.

 "Ei, madame", sanoi merimies äänessään kunnioitusta ja
päättäväisyyttä.
"Ei enempää tällä kertaa. Ensiksi on minun hankittava jotain
syötävää."

"Laiva on uponnut?" sanoi Iris hetken vaiettuaan.

"Niin, madame."

"Ja me olemme ainoat pelastuneet?"

"Pelkään niin olevan."

"Onko tämä asumaton saari?"

"En usko, madame. Se on ehkä tilapäisesti asumaton, mutta

kiinalaiset kalastajat tulevat näille seuduille kokoamaan kilpikonnia ja
beche-de-meriä. En ole nähnyt meitä itseämme lukuunottamatta
ainoatakaan elävää olentoa, mutta asukkaat voivat oleskella saaren
eteläosassa."

"Ei voi olla mahdollista", jatkoi Iris hetken kuluttua, "että

Sirdarenin kokoinen laiva on murskautunut."

Merimies vastasi tyynesti:

"Se on vain liiankin totta, madame. Te ette tiedä kuinka se

tapahtui — se kävi niin nopeasti. Onneksi kadotitte te tajuntanne."

"Kuinka sen tiedätte", kysyi tyttö nopeasti.

"Minä — niin — olin sattumalta teidän läheisyydessänne, madame,

kun laiva murskautui ja me — tulimme heitetyksi yhdessä maihin."
 Iris kohottautui ja katsoi häneen. "Nyt muistan", huudahti hän. "Te
tartuitte minuun kaatuessani käytävään. Putosimme mereen laivan
hajotessa. Olette pelastanut henkeni. Jos ei teitä olisi ollut, en olisi
päässyt hengissä."

Hän tarkasti miestä vakavasti nähdessään punan kohoavan tämän

suolan ja hiekan peittämille kasvoille.

"Ei, mutta", huudahti hän äkkiä, "tehän olette tarjoilija, jonka eilen
huomasin salongissa. Mistä johtuu, että olette merimiehen puvussa?"

"Myrskyn aikana sattui laivalla onnettomuus, madame. Olen

sangen hyvä merimies, mutta huono tarjoilija ja pyysin tulla
muutetuksi. Koska miehistö ei ollut täysilukuinen, suostuttiin
pyyntööni."

Iris tarkasteli häntä hyvin huomaavasti.

"Te pelastitte henkeni", toisti hän hitaasti. Sitten juolahtivat hänen

mieleensä kapteeni Ross, sir John, lady Tozer, tohtori, kamarineiti ja
kaikki muut. Olivatko kaikki tosiaankin kuolleet? Hänen huulensa
värisivät ja silmät täyttyivät kyynelin.

"Onko todellakin totta, että kaikki meitä lukuunottamatta ovat

hukkuneet?" kysyi hän katkonaisella äänellä.

"Onnettomuudeksi ei siitä voi olla pienintäkään epäilyä", vastasi

merimies alasluoduin katsein.

"Oletteko siitä ihan, ihan varma?"

"Kyllä — ainakin muutamien suhteen!" Vasten tahtoaan kääntyi

hän rannalle.
 Iris ymmärsi. Hän laskeutui polvilleen, painoi kädet kasvoilleen ja
purskahti kovaan itkuun. Mies kumartui hänen puoleensa
katseessaan sanomatonta osanottoa ja aikoi laskea kätensä hänen
olalleen, mutta pidättäytyi äkkiä. Jokin oli tehnyt tämän miehen
kovaksi. Hänelle maksoi ponnistusta välinpitämättömänä pysyminen,
mutta se onnistui. Hän puristi huulensa yhteen ja lempeä ilme
kasvoilta katosi.

"Kas niin, rakas madameni", huudahti hän teeskennellyn reippaalla

äänellä, "teidän on rauhoituttava. Haaksirikossa on samoin kuin
sodassakin. Me olemme elossa ja meidän on koetettava selviytyä.
Kadonneita me emme voi auttaa."

"Mutta osanottoa voimme tuntea" vaikeroi Iris katsoen häneen

kyynelten täyttämin silmin. Ei edes tälläkään hetkellä hän voinut olla
kummastelematta, että tämä merimies, joka puhui kuin sivistynyt
mies, mutta koetteli jäljitellä alemman luokan tapoja, oli mitä
ritarillisimmin pelastanut hänen henkensä ja auttanut häntä, vaikka
itse oli vielä enemmän avun tarpeessa.

Mies odotti vaieten kunnes hänen nyyhkytyksensä lakkasivat.

"Ja nyt, madame", sanoi hän, "on tärkeintä saada jotain ruokaa.
En jätä teitä mielelläni yksin ennenkuin olemme oppineet tuntemaan
oleskelupaikkamme paremmin. Jaksatteko kulkea vähän matkaa
metsään päin, vai kannanko teitä?"

Iris nousi heti ja työnsi uhmaavasti hiuksensa taapäin.

"Tietysti voin kulkea", vastasi hän. "Mitä ehdotatte tehtäväksi?"

"Niin, madame —"

 "Mikä on nimenne?" keskeytti Iris käskevästi.

"Jenks, madame — Robert Jenks."

"Kiitos! Kuulkaa nyt, Robert Jenks. Minä olen miss Iris Deane.
Laivalla olin minä matkustajana ja te tarjoilijana — toisin sanoen,
siksi kun rupesitte merimieheksi. Täällä olemme
onnettomuustovereita, mutta te olette johtaja — minä olen aivan
avuton. Voin auttaa teitä vain antamienne ohjeiden mukaan, enkä
siis halua enää hetkeäkään tulla kutsutuksi 'madameksi'.
Ymmärrättekö?"

Mr Robert Jenks tunsi hänen suurten sinisten silmiensä katselevan

itseään ja tukahdutti hymyilyn. Tyttö oli yhä hermostunut, täytyi
tehdä hänen mielikseen.

"Kuten haluatte, miss Deane", sanoi hän. "Tosiasiaksi kuitenkin

jää, että meillä on paljon tehtävää ja että meidän on heti syötävä
jotain."

"Mitä voimme syödä?"

"Ottakaamme siitä selvää", vastasi Robert Jenks, alkaen tarkastella

lähimpiä puita.

He liikkuivat vaivaloisesti eteenpäin. Silloin tuli Iris ajatelleeksi

harvinaista näkyä, joka oli osunut hänen silmiinsä tajunnan
palatessa.

"Olette vahingoittanut sormenne", sanoi hän. "Näyttäkää se

minulle."

Jenks ojensi oikean kätensä häneen katsomatta.

 "Oi, raukkaa!" huudahti Iris. "Sitä pakottaa tietysti hirveästi."

Sitten repäsi hän riekaleen puvustaan ja sitoi sormen hellästi ja

varovasti.

"Kiitos!" sanoi Jenks. Sitten päästi hän ilohuudon.

"Jupiterin kautta, miss Deane! Meillä on onnea! Tässä on mainio

pisankipuu!"

Vaikkakin hedelmät tuskin olivat kypsiä, söivät he niitä ahnaasti.

Vihdoinkin oli heidän nälkänsä jonkunverran vaimentunut.

"Nyt", selitti Jenks, "on teidän levättävä täällä hetkinen. Aion

mennä takaisin rannalle. Teidän ei tarvitse olla peloissanne. Täällä ei
ole mitään eläimiä, jotka voisivat teitä vahingoittaa, enkä minä viivy
kauan."

"Mitä teette rannalla?" kysyi Iris.

"Koetan pelastaa ruokatavaroita ja muuta."

"Enkö saa tulla mukaan? Saattaisin ehkä olla hiukan avuksi."

Jenks vastasi hitaasti:

"Olkaa kiltti ja tehkää mielikseni jäämällä tänne. Tulen takaisin

pian ja siellä tulee ehkä koko joukko työtä."

Iris ymmärsi hänen tarkoituksensa ja värähti.

"Sitä en saattaisi tehdä", mutisi hän. "Minä pyörtyisin. Teidän

poissaollessanne rukoilen heidän puolestaan — onnettomien
ystäväraukkojeni puolesta."
 Jenksin jättäessä hänet itki hän hiljaa.

Kun Robert Jenks tuli lagunille, pysähtyi hän äkkiä. Hän muisti
varmasti lukeneensa neljätoista ruumista. Nyt niitä oli vain
kaksitoista. Kaksi laskaria, jotka olivat levänneet aivan lagunin
rantakivillä, oli kadonnut.

Mihin he olivat joutuneet?

III.

Löytö.

Merimies ei kuluttanut aikaa ihmettelemiseen. Hän tutki

innokkaasti jokaista kadonneista laskareista jäänyttä jälkeä. Lopuksi
tuli hän siihen tulokseen, että voima, jota hän ei voinut ymmärtää,
oli vetänyt ruumiit kallioiden yli laguniin.

Nähtyään ne viimeksi puoli tuntia sitten olivat ne levänneet monta

jalkaa vesirajan yläpuolella. Tällä kohdalla oli ranta hyvin jyrkkää.
Hän saattoi katsoa syvälle kirkkaaseen veteen. Siellä ei näkynyt
muuta kuin useita erilaisia pikkukaloja.

Tapahtuma kummastutti ja suututti häntä. Yhä ajatellen asiaa

istuutui hän kivelle, otti kenkänsä ja tyhjensi niistä veden. Sukkansa
asetti hän kalliolle kuivumaan.

Se muistutti häntä miss Deanen tarpeista. Hän juoksi paikalle,

josta saattoi huutaa tytölle neuvoakseen tätä hänen poissaollessaan
kuivaamaan vaatteitaan. Hän vetäytyi nopeasti takaisin peljäten
tulevansa nähdyksi, sillä Iris oli jo levittänyt suuren osan vaatteitaan
auringonpaisteeseen.
 Senjälkeen ryhtyi hän epämiellyttävään, mutta välttämättömään
työhön. Ensimmäisen upseerin ja tohtorin taskusta veti hän esille
kaksi ladattua revolveria toivoen etteivät patruunat olisi kastuneet.
Peläten säikäyttävänsä miss Deanea ei hän kuitenkaan uskaltanut
niitä koetella.

Molemmilla upseereilla oli lompakot, muistikirjat ja lyijykynät.

Toiseen muistikirjoista, jonka lehdet olivat kuivat, teki hän tarkan
luettelon kuolleilta löytämistään rahoista ja arvoesineistä. Sen
jälkeen otti hän molemmilta kengät ja päällysvaatteet. Hän ei tiennyt
kuinka kauaksi hänen ja tytön oli saarelle jäätävä, ja oli senvuoksi
välttämätöntä varustautua vaatteilla.

Siitä huolimatta oli hänen hyvin vaikea ottaa naisten

päällysvaatteet. Sitten seisahtui hän tuumimaan kuinka menettelisi
ruumiiden kanssa. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli kaivaa
laudanpätkällä suuri kuoppa, mutta ajatellessaan kuinka paljon työtä
se vaatisi ja kuinka paljon hänelle ja hänen avuttomalle toverilleen
kallisarvoista aikaa siihen tarvittaisiin, katsoi hän parhaaksi luopua
aikomuksestaan.

Hän puri hampaat yhteen ja työnsi ruumiit, yhden kerrallaan,

laguniin. Ne eivät enää tulisi näkyviin. Hän oli melkein suunniltaan ja
tunsi tehneensä ikäänkuin häpeällisen rikoksen, sillä tyyneen veteen
muodostui mustien terävien evien aikaansaamia väreitä. Hait olivat
täydessä toimessa.

Senjälkeen hän ojentautui ja pudisti itseään kuin koira. Oli jälellä

vielä paljon tehtävää. Hän kokosi vaatteet yhteen ja asetti niiden
läheisyyteen rikkinäisen tavaralaatikon sirpaleita — pettääkseen
Iristä. Tätä tehdessään potkaisi hän hiekasta esiin ruostuneen kris'in
(malaijilaismiekan). Tämän aseen läsnäolo pelästytti häntä. Hän tutki
sitä kauan ja pisti sen takaisin hiekkaan, niin ettei sitä näkynyt.

Pukeuduttuaan kuiviin sukkiin ja kenkiin palasi hän Iriksen luo.

"Oletteko valmis, miss Deane", huusi hän iloisesti.

"Valmis! Minähän olen odottanut teitä?"

Jenks naurahti itsekseen. "Minun on pidettävä vaaria kielestäni,

ettei se minua ilmaise", ajatteli hän.

Iris tuli hänen luokseen. Jollain salaperäisellä tavalla oli tyttö

siistiytynyt melkoisesti, mutta vaatteissa näkyi reikiä.

"Jospa minulla vain olisi neulaa ja lankaa —" alkoi Iris.

"Siinäkö kaikki?" kysyi merimies alkaen kaivella taskujaan ja otti

esille pienen rasian, joka sisälsi sormustimen, kuusi neulaa ja
muutamia lankakeriä. Rasia ja sen sisältö olivat märkiä, mutta tyttö
tarttui tähän aarteeseen huoahtaen syvään helpotuksesta.

"Olkaa kiltti ja hankkikaa minulle nyt sähkösanoma-asema ja

laiva!" huudahti hän.

Merimiehen oli mahdoton vastustaa hänen tarttuvaa eloisuuttaan.

Tällä kertaa nauroi hän koettamatta sitä salata.

"Otamme niistä selon, miss Deane. Mutta tahdotteko silläaikaa olla

niin ystävällinen ja käyttää tätä? Aurinko nousee nopeasti taivaalle."

Hän ojensi Irikselle öljylakin, jota käytti. Itselleen oli hän ottanut
toisen. Tytön katse tuli vakavaksi, sillä hän muisti merimiehen asian.
Mutta kun hän oli harvinaisen ymmärtäväinen nuori nainen, ei hän
tehnyt mitään vastaväitteitä, vaan pakottautui solmimaan nyörit
leuan alta.

Tullessaan rannalle huomasi hän vaatekasan rikkonaisen

tavaralaatikon keskellä. Tämä kuje ei häntä pettänyt. Mutta hän
katsoi hyvin kiitollisena seuralaiseensa. Miten huoltapitävä tämä
olikaan!

"Näen teillä olleen paljon työtä", sanoi Iris nyökäten sille

suunnalle, jossa vaatteet ja kengät olivat.

"Niin", sanoi merimies. "Oli onni että löysin ne, eikö niin?"

"Kyllä. Kun ne ovat oikein kuivuneet, käytän niistä osan. Mutta

mihin ryhdymme ensiksi?"

"Kaikkein ensiksi, miss Deane, on meidän tutkittava maihin

ajautuneet tavarat ja katsottava sisältäisikö laatikoista joku
ruokatavaroita. Toiseksi on meidän vedettävä kuivalle maalle kaikki,
josta saattaa olla hyötyä. Kolmanneksi on meidän syötävä ja
levättävä, ja lopuksi on tutkittava saari, ennenkuin tulee liian pimeä.
Olen vakuutettu, että olemme täällä yksin. Tämä on hyvin pieni
saari, ja jos täällä olisi ollut kiinalaisia, olisivat he kauan sitten
näyttäytyneet."

"Luuletteko siis meidän olevan pakoitettuja jäämään tänne kauaksi

aikaa?"

"Sitä on mahdoton tietää. Apu saattaa tulla päivän kuluttua.

Toiselta puolen — on viisainta, miss Deane, varustautua pahimpaan."

"Tarkoitatteko, että meidän on kenties oltava täällä viikkoja —

ehkäpä kuukausia?"
 "Jos ajattelette muutamia tunteja taaksepäin, niin myönnätte
olevan onnen, että yleensä olemme täällä."

"Älkää väistäkö kysymyksiäni, mr Jenks! Vastatkaa!"

Mies kumarsi. "Tosiasiat ovat nähtävissä, miss Deane. Sirdarenin

uppoaminen ei varmastikaan tule tunnetuksi moneen päivään.
Tullaan arvelemaan konevian kohdanneen höyrylaivaa. Asiamiehet
Singaporessa odottavat sähkösanomaa laivan olopaikasta. Myrsky on
saattanut ajaa sen minne hyvänsä. Vihdoin lähettävät he laivan
ottamaan selkoa asiasta — teidän isänne levottomuus voi hiukan
kiirehtiä sen lähettämistä. Etsijäretkikunnan on tutkittava koko Kiinan
meri. Myrsky on saattanut ajaa vahingoittuneen laivan etelään,
pohjoiseen, itään tahi länteen. Kiinan, Jaavan, Borneon ja Filippiinien
rantamat eivät ole varustettu sähkölangoilla. Sitäpaitsi on meidän
otettava huomioon rantarosvot ja villit kansanheimot."

"Lyhyesti ja selvästi", jatkoi hän, "meidän on kenties jäätävä tänne

moniksi päiviksi, ehkäpä kuukausiksi. Aina on tietysti mahdollisuus,
että meidät löydetään. Meidän on kuitenkin toimittava silmälläpitäen
pitkäaikaista tänne jäämistä. Puhun asianhaaroista sellaisina kuin ne
ovat. Saaren lähempi tutkiminen saattaa kenties muuttaa
mielipiteeni."

"Missä suhteessa?"

Merimies kääntyi osoittaen heidän takanaan olevaa puiden

peittämää kukkulaa.

"Tuolta ylhäältä näemme kukaties toisia suurempia saaria. Siinä

tapauksessa ovat ne varmasti asuttuja. Minua kummastuttaa ettei
tämä sitä ole."
 Hän vaikeni äkkiä. He kuluttivat turhaan aikaa. Ennenkuin Iris ehti
auttaa oli hän vetänyt vedestä suuren, ehyen laatikon.

"Samppanjaa!" sanoi hän. "Vieläpä lisäksi hyvää merkkiä."

Tämä mies oli tosiaankin arvoitus. Hän puhui sivistyneen miehen

tavoin, mutta käyttäytyi harkitun karkeasti luullessaan Iriksen häntä
tarkkaavan. Tämä karkea kuori hämmästytti tyttöä.

Iris ryhtyi auttamaan sikäli kun voi. He saalistivat harvinaisen

kokoelman. Laatikon samppanjaa, toisen konjakkia, kirjalaatikon,
yökiikarin, kompassin, useita laatikoita laivakorppuja, suolan
peittämiä, mutta kovuutensa vuoksi hyvin säilyneitä. Kaksi suurta
laatikkoa kinkkua pelastettiin hyvin säilyneinä ja senlisäksi muutamia
suuria vadin kansia, rautapata, joukko lankkuja ja nuoria.

Sitäpaitsi saivat he hyvin raskaan laatikon, joita eivät jaksaneet

nostaa. Merimies etsi sopivan rautapalan, jolla mursi auki kannen —
laatikko sisälsi 500 Lee-Metford-kiväärin patruunaa.

"Ah", huudahti hän. "Nyt tarvitsemme joitakin kiväärejä."

"Mitä hyötyä meillä niistä olisi?" kysyi Iris.

Merimies kutsui itseään pöllöksi, mutta vastasi heti.

"Lintuja ampuaksemme tietenkin, miss Deane. Täällä on niitä

paljon ja monet syötäviä."

"Teillähän on kaksi revolveria ja patruunoita."

"Niin kyllä, mutta niitä ei voi käyttää metsästykseen."

 He työskentelivät vaieten vielä tunnin. Aurinko läheni keskitaivasta
ja lämpö vaivasi sietämättömästi. Jenks otti kinkun, laivakorppuja,
ajopuita ja kiikarin sekä pyysi miss Deanea seuraamaan mukana
metsänreunaan. Iris totteli lausumatta sanaakaan, vaikkakin
kummasteli kuinka merimies aikoi sytyttää tulen. Avustaakseen
jollain tavoin tulevan juhlan valmisteluissa, otti hän maljakon kannen
ja pullon samppanjaa.

Merimies tarkasteli viimemainittua paheksuvin katsein.

"Ei niin kauan kuin aurinko on ylhäällä", sanoi hän. "Illalla se kyllä
on erinomaista".

"Se oli teille aiottu", sanoi Iris kylmästi. "Minä en juo viiniä."

"Teidän on rikottava raittiuslupaustanne niin kauan kuin olette

täällä, miss Deane. Tällä leveysasteella on usein öisin hyvin kylmä.
Vilustuminen saattaisi aiheuttaa kuumeen, kenties kuoleman".

"Kummallinen ihminen!" mutisi tyttö.

Hän tarkkasi huolellisesti merimiehen valmistuksia. Tämä otti

muistikirjasta kuivan lehden, veti patruunasta kuulan ulos ja kasteli
ruudin. Siveltyään ruudinsekoitusta paperille asetti hän sen
aurinkoon, jossa se heti kuivui. Senjälkeen kokosi hän kuivia
palmunoksia, jotka asetti ajopuiden alle ja valitsi nuotiolleen
varjoisan paikan. Pistettyään paperin oksien väliin, kiersi hän
kiikarista irti lasin ja sitä polttolasina käyttäen sai muutaman
minuutin kuluttua nuotion syttymään. Terävien tikkujen avulla paistoi
hän kinkkuviipaleita.
 Iris unohti mielenkiinnosta kokonaan harminsa. Ilma täyttyi
ruokahalua herättävällä tuoksulla.

"Voinko auttaa jotenkin?" kysyi hän niin katuvalla äänellä, että

Jenks näytti suorastaan kummastuneelta.

"Kyllä", vastasi puhuteltu osoittaen vadin kanteen. "Jos puhdistatte

tuon puseronne hihalla, niin se voi toimia lautasena. Aamiainen on
valmis."

Hän asetti korppujen päälle kinkkuviipaleita ja ojensi ne sekä

kääntöveitsensä Irikselle.

"Minä käytän sormiani", selitti Jenks. "Se ei ole ensimmäinen

kerta."

"Oletteko viettäneet seikkailurikasta elämää?" kysyi Iris

saadakseen aikaan keskustelun.

"En", mutisi toinen.

"Luulin sitä senvuoksi, että näytätte tuntevan kaikki mahdolliset

keinot, asiat ja esineet, joista minä en ole kuullut edes
puhuttavankaan."

"Käristetyn kinkun — ja korput — esimerkiksi?"

Toisessa tilaisuudessa olisi Iris nenästänyt häntä tästä

vastauksesta, mutta nyt vastasi hän aivan tyynesti.

Syötyään nousi merimies nopeasti ja otti esiin revolverin.

"Onko teillä mitään sitä vastaan, jos ammun laukauksen

koetellakseni patruunia?"
 Iris nyökkäsi. Jenks tähtäsi kookospähkinärykelmään. Laukaus
kajahti, kaksi pähkinää putosi ja ilma täyttyi kimeällä kirkunalla ja
siipien suhinalla. Iris tunsi hiukan levottomuutta, mutta merimies
sanoi tyynesti: "Kalalokkeja".

Hän panosti revolverin ja oli juuri sanomaisillaan jotain, kun ääni,

muistuttaen veden pulppuamista pullosta, kuului. Se tuli metsän
sisästä ja he katsoivat hämmästyneinä, kysyvästi toisiinsa. Jenks otti
nopeasti muutamia askeleita sinne päin, mutta pysähtyi äkkiä ja
purskahti nauruun. Iris piti hänen naurustaan. Se oli avointa eikä
teeskenneltyä.

"Nyt muistan", sanoi Jenks "Wou-wou apinat huutavat noin. Niiden

läsnäolo osoittaa saaren joskus olleen asutun."

"Muistatte?" sanoi tyttö. "Te olette siis jo kerran ennenkin olleet

tässä maailmanosassa?"

"En, tarkoitan lukeneeni niistä."

Kahdesti puolen tunnin kuluessa oli hän lyhyesti torjunut

henkilökohtaiset tiedustelut.

"Osaatteko käyttää revolveria?" kysyi merimies.

"Kyllä, isäni on minulle sen opettanut. — Hänen mielestään

jokaisen naisen on tarvittaessa kyettävä puolustamaan itseään."

"Mainiota! Nyt, miss Deane, on teidän koetettava nukkua pari

tuntia. Aion tarkastaa kappaleen rantaa saaren molemmilta puolin.
Jos haluatte jotain, niin laukaus on merkkinä."

"Olen hyvin väsynyt", tunnusti tyttö. "Mutta te?"

 "Oh, kaikki on all right. Olen aivan reipas — tarkoitan, etten voi
nukkua ennen yön tuloa, enkä ennenkuin olen kiivennyt tuolle
kukkulalle ja saanut yleissilmäyksen valtakunnastamme. Haluan
saada paremman asunnon kuin meillä nyt on."

Jos Iris olisi ollut vähemmän väsyksissä, olisi hän ehkä pannut
merkille levottomuuden ja epäluulon merimiehen äänessä. Mutta
hiekalle levitetyt lehdet, joiden päällä hän loikoi, olivat hyvin
houkuttelevia. Hänen silmänsä sulkeutuivat, hän asettui niin
mukavasti kuin taisi ja nukahti.

Mies katseli häntä hetken, muutti revolverin niin, ettei hän

unissaan voinut vahingoittaa sillä itseään, mutta herätessään
huomaisi sen heti, veti öljylakin silmilleen ja lähti.

He olivat joutuneet maihin saaren lounaiselle rannalle.

Lukuunottamatta palmupeittoisten koralliriuttojen muodostamaa
lagunia, oli saarella kaaren muoto, jonka molemmat kärjet olivat
toisistaan noin kolmen neljäsosa mailin päässä.

Keskellä kohosi saari melkoisesti, noin 150 á 200 jalkaa. Ylängön

keskipaikoilla oli korkea vuori, joka näytti muodostavan luoteeseen
päin jyrkän seinän. Kaakkoispuolella oli mereenpistävä kallionkieleke.
Merimies kulki ensiksi luoteeseen, sillä se suunta näytti sopivimmalta
pikaiseen tutkimiseen.

Hän ei hämmästynyt huomatessaan kukkulan päättyvän jyrkkään

kallioseinään, joka kohosi uhkaavana ympäröivän vehreyden
keskeltä. Tätä kallioseinää vastapäätä, kapean maakappaleen
eroittamana, oli toinen kukkula, joka oli aivan paljas ja halkeillut
tavalla, joka muistutti salamaniskuista.
 Jenks vihelsi itsekseen. "Jupiterin kautta!" sanoi hän. "Saari on
tuliperäinen ja mineraalirikas!"

Kukkuloiden välillä olevaa maata peittivät harvaan kasvavat puut,

joiden nimeä hän ei tiennyt, mutta jotka muistuttivat ebenholtsia ja
seedriä. Joukko kantoja ilmaisi täällä käytetyn kirvestä, vaikkakaan ei
äskettäin.

Hän laskeutui laaksoon ja kiipesi erästä puuta ylös. Kuten oli

odottanutkin, kohtasi hänen katseensa sinisen meren puolen mailin
päässä.

Tultuaan alas aloitti hän järjestelmällisen etsinnän. Ihmiset olivat

olleet täällä. Oliko täällä kenties talo? Kohtaisiko hän yht'äkkiä
jonkun malaijin — tahi kiinalaiserakon?

Vuoren juurella kasvoi pisanki-, pähkinä- ja kookospuita.

"Tässä on ainakin hiukan vaihtelua ruokalistaan", mutisi hän.

Taitettuaan saagopalmusta paksun oksan, raivasi hän tieltään

puita ja oksia saadakseen selville syyn tähän runsaaseen
kasvullisuuteen. Oksat ja pensaat peittivät lähdettä — uhkasivat
suorastaan ensimmäisellä myrskyllä sen tukahduttaa.

Ihastuneena keksinnöstään, joka tällä hetkellä oli hänelle

timantteja arvokkaampi, lankesi hän polvilleen nähdäkseen
syvennykseen. Lähde oli huolellisesti tehty. Kymmentä jalkaa
syvemmällä saattoi hän nähdä omat kasvonsa. Ojentamalla kätensä
mahdollisimman alas ulottui hän kepillä veteen. Hän maistoi
pisaroita; ne olivat suolattomia. Hiekka muodosti mitä parhaimman
vedenpuhdistuskoneen.
 Noustessaan ylös huomasi hän umpeenkasvaneen, kalliolle
johtavan polun.
Hän seurasi sitä varovasti kun hänen jalkojensa alla ratisi jotain.
Lähemmin tutkiessaan asiaa huomasi hän astuneensa luurangon
päälle.

Jos hänen jaloissaan olisi kiemurrellut myrkyllinen käärme, ei hän

olisi voinut enemmän säikähtyä. Mutta tämä teräshermoinen mies
tointui pian.

Kepillä raivasi hän syrjään ruohoa ja oksia, niin että miehen

luuranko paljastui. Luut olivat suuria, mutta ilman vaikutuksesta
hauraiksi tulleita. Jenks oli vahingoittanut vasenta kyynärluuta,
mutta katkenneet reisiluut ja musertunut olkapää kertoivat
kauheasta, kirjoittamattomasta historiasta.

Näiden synkkien jäännösten luona oli maatuneita vaatteita. Ne

olivat sinistä kangasta. Niiden läheisyydessä oli muutamia
messinkinappeja, joissa oli ankkurin kuva.

Ruostunut kääntöveitsi oli maassa ja luurangon rinnan päällä oli

pyöreä tinapala, tupakkapurkin kansi. Jenks otti sen ylös. Siihen oli
piirretty muutamia omituisia merkkejä ja numeroita. Heitettyään
siihen pikaisen silmäyksen pisti hän sen taskuunsa tutkiakseen sitä
tilaisuuden tullen tarkemmin.

Mitään aseita ei näkynyt. Hän ei voinut arvata koska ja millä tavoin

tämä tuntematon mies oli kuollut. Jenks oli seisonut paikalla useita
minuutteja ennenkuin huomasi luurangolta puuttuvan pään. Aluksi
luuli hän kepillään sysänneensä pään syrjään, mutta huolellinen
tutkimus osoitti sen tulleen poisviedyksi, sillä luurankoa tiheästi
ympäröivä kasvullisuus ei olisi sallinut sen katoamista.
 Merimiehen kasvot tulivat vielä vakavemmiksi ja synkemmiksi. Hän
ajatteli ruostunutta malaijilaismiekkaa ja epäselvät muistot
omituisista kertomuksista Kiinan mereltä johtuivat hänen mieleensä.

"Dyakkeja!" mutisi hän. "Päitä metsästävien dyakkirosvojen

murhaama meriupseeri, todennäköisesti englantilainen."

Jos he olivat kerran käyneet, tulisivat he uudelleen.

Viiden sadan yardin päässä nukkui Iris Deane. Hänen ei olisi

pitänyt jättää tyttöä yksin. Samalla hetkellä rikkoi hiljaisuuden
revolverinlaukaus, joka saattoi linnut kirkuen lentelemään sinne
tänne.

Läähättäen ja liikutettuna oli Jenks uskomattoman lyhyessä ajassa

tytön luona, joka oli nyt lagunin rannalla ja tuijotti siellä oleviin
kallioihin.

"Mitä on tapahtunut?"

"Oh, ei mitään. Näin niin kauheaa unta. Te taistelitte tuolla jonkun

hirviön kanssa." Hän osoitti kalliota.

"En ollut ollenkaan sillä suunnalla", sanoi Jenks myötätuntoisesti.

"Niin, niin, kyllä ymmärrän. Mutta minä heräsin ja juoksin tänne

pelastaakseni teidät. Ja tänne tullessani näin jonkin heiluvine
käsivarsineen ja ammuin."

Merimies meni hitaasti kalliolle. Tuore naarmu kivessä osoitti mihin

kuula oli sattunut. Mahtava kivipaasi oli märkä ikäänkuin aalto olisi
pyyhkäissyt sen yli. Hän seisoi hiljaa ja silmäili veteen. Ei yhtään
kalaa näkynyt, mutta pienet hiekkajyvät pohjassa liikkuivat.
 Hän tunsi kylmän väristyksen selässään. Tällä kohdalla olivat
kadonneet laskarit olleet. Välähdyksenä selvisi hänelle, että pelätty
mustekala oleilee Kiinan meressä.

Hän oli kalpea kuin ruumis palatessaan Iriksen luo. "Te olette
väsymyksestä suunniltanne, miss Deane", sanoi hän. "Näkynne oli
todennäköisesti näköhäiriö. Olkaa kiltti ja lähtekää jälleen
nukkumaan."

"Hyvä, menen takaisin", vastasi Iris, "vaikkakin mieluummin

seuraisin mukana. Mitä te teette?"

"Etsin paikkaa, johon voisimme päämme kallistaa", vastasi

merimies välinpitämättömästi. "Teidän on tosiaankin levättävä, miss
Deane, muussa tapauksessa tulette sairaaksi."

Iris meni jälleen levähdyspaikalle ja merimies palasi luurangon luo.

IV.

Sateenkaarisaari.

Poikittain rutikuivien luiden päällä oli keppi, jonka Jenks oli

kauhistuksissaan pudottanut. Hän otti sen ylös ja meni polkua pitkin
eteenpäin. Nyt tutki hän maata niin tarkoin, että tuskin kiinnitti
huomiota suuntaan. Polku johti suoraan vuorenseinää vasten.
Välimatka ei ollut suuri, noin neljäkymmentä yardia. Aluksi
hidastuttivat pensaat, mutta pian este katosi ja selvästi muodostunut
tie johti eteenpäin.

Muutamia pensaita kasvoi vielä kallion juurella ja niiden takaa

eroitti hän sisäänkäytävän erääseen luolaan; kuusi kuukautta vanha
kasvullisuus ilmaisi selvästi kuinka pitkä aika oli kulunut siitä, kun
ihmisjalka rikkoi yksinäisyyden ja hiljaisuuden.

Jotkut voimakkaat kepiniskut aukaisivat tien. Merimies kumartui,

sillä aukko oli vain viisi jalkaa korkea ja katsoi luolaan. Hän huomasi
heti syvennyksen olevan ihmiskätten tekoa. Luonnollinen tunneli oli
ihmisen laajentama. Kauempana korkeni luola. Jenks laski sisällä
olevan riittävän valoisaa, jos troopillinen kasvullisuus ulkopuolella
raivataan pois. Nyt oli sisällä melko pimeää. Hän koputteli kepillä
seiniin ja kattoon. Pari pelästynyttä lintua lensi tiehensä. Silmäin
totuttua pimeyteen näki hän luolan olevan kolmekymmentä jalkaa
pitkän, kymmenen leveän ja seitsemän, kahdeksan korkean.

Perällä oli kokoelma esineitä, jotka herättivät hänessä vilkasta

mielenkiintoa. Hän huomasi suurella kivellä, joka oli toimittanut
penkin virkaa, muutamia tinapalasia, veitsiä, sextantin ja joukon
patruunanhylsyjä. Kiven ja kallioseinän välillä oli neljän jalan levyinen
avoin paikka. Puoleksi hiekkaan hautautuneena löysi hän sieltä kaksi
kuokkaa, vasaran, lapion, hyvän kirveen ja kolme sorkkarautaa.

Pimeimmässä kulmassa tuntui seinä olevan aivan sileä. Hän

koetteli kepillään ja kuuli läkkipellin kalinaa, jonka aiheutti kuusi
fotogenisäiliötä. Kolme oli tyhjää, yksi puolillaan ja kaksi aivan täyttä.

"Tällainen saalis!" huudahti hän. Sikäli kun saattoi nähdä, ei luola

sisältänyt muita yllätyksiä. Uloskäytävälle palatessaan potkaisi hän
jalallaan muutamia suurireikäiseen revolveriin sopivia patruunoita.
Kappaleen matkaa sisäänkäytävän ulkopuolella oli niitä tusinoittain.

"Taistelun jälkiä!" ajatteli hän. "Miehen päälle hyökättiin ja hän

puolustautui. Kun hän ei ollut odottanut vihollista, ei hän ollut
varustautunut ruokatavaroilla ja vedellä. Hänet murhattiin
koettaessaan päästä lähteelle, todennäköisesti yöllä. Mutta mitä
peijakasta miesraukka täällä teki? Minkävuoksi hautautui hän tälle
saarelle yksinkertaisine elämänmahdollisuuksineen?"

Senjälkeen puhdisti hän kirveellä luolan edustan oksista ja raivasi

lähteelle uuden tien sekä heitti luurangon päälle lehtiä. Myöhemmin
aikoi hän sen haudata.

Oltuaan poissa vähän enemmän kuin tunnin, palasi hän tytön luo.
 "Miten olette onnistuneet?" huudahti tämä heti hänet nähdessään.

"Hyvin, miss Deane. Olen löytänyt vettä, fotogenia ja katon

päämme päälle."

"Onko siellä talo?" kysyi Iris innokkaasti.

"Ei, luola. Jos olette kylliksi levänneet, tulette ehkä mukaan

ottamaan sen haltuunne." Tytön silmät loistivat innosta. Mies kertoi
mitä oli nähnyt — eräällä poikkeuksella — ja tyttö juoksi hänen
edellään tarkastamaan tätä ihmettä.

"Miksi olette raivanneet lähteelle uuden tien?" kysyi hän pikaisen

tarkastuksen jälkeen.

"Uuden tien?" Tämä suoraan asiaan käypä kysymys hämmästytti

miestä.

"Niin, täällä ennen asuneet ihmiset ovat kai kulkeneet sinne mistä
sattui."

"Olen vain raivannut viimeaikojen kasvullisuuden syrjään",

valehteli
Jenks.

"Ja minkävuoksi on tänne kaivettu luola? Olisi kai ollut paljon

yksinkertaisempaa rakentaa näistä puista talo."

"Siihen kysymykseen en voi vastata", selitti merimies avomielisesti.

"Nämä tyhjät patruunat ovat hauskoja. Ne saattavat ajattelemaan

linnoitusta, taistelua."
 "Meillä on koko joukko suoritettavaa!" huomautti Jenks kiireesti.
"Meidän on kiivettävä vuorelle ja oltava täällä ajoissa takaisin
sytyttääksemme tulen ennen auringonlaskua. Aion asettaa
purjekankaasta verhon luolan suun eteen ja koettaa löytää
jonkunlaisen lampun."

"Onko minun nukuttava täällä sisällä?" kysyi Iris.

"Tietysti! Kuinkas muuten?"

"Suoraan sanoen en pidä tuollaisessa paikassa nukkumisesta.

Sehän on kuin hautaholvi."

"Te sanoitte kerran minua johtajaksi ja kuitenkin asetutte

määräyksiäni vastaan".

"Aivan oikein. Mutta jos terveydelleni on vaarallista nukkua

kylmässä, sateessa tahi auringonpaisteessa, niin on se yhtä
epäterveellistä teillekin. Ja ilman teitä olen aivan avuton,
ymmärrättehän".

"Tahdon palvella teitä parhaan kykyni mukaan, miss Deane!"

huudahti Jenks. "Saamme toivoa pikaista pelastusta ja muuten minä
olen tottunut yhteen ja toiseen. Mutta sitä te ette ole. Oletteko
valmis kiipeämään."

Iris otti koneellisesti maasta, jalkojensa juuresta, kepin, mutta

merimies sieppasi sen häneltä ja sinkautti puiden väliin.

"Se on vaarallinen alppisauva", sanoi hän. "Puu on haurasta ja

saattaa katketa. Leikkaan teille paremman."
 Iris ajatteli, että hän oli "lystikäs" ja seurasi häntä pitkin ylänköä,
joka ei ollut jyrkkä, sillä vuosien myrskyt olivat siloittaneet kalliota ja
ajaneet rakoihin hiekkaa.

Kukkula oli metsänpeitossa eivätkä he nähneet muuta kuin

lähimmän ympäristön, kunnes merimies löysi korkeamman paikan.
Jenksin oli autettava tyttöä, sillä oli vaikea saada jalansijaa. Miehen
kiinteä ja varovainen ote herätti luottamusta. Iris oli hengästynyt kun
he olivat päässeet korkeimmalle paikalle. Sieltä oli näköala joka
ilmansuuntaan, lukuunottamatta pientä alaa luoteessa, jota puut
varjostivat.

Äkillinen auringonpaisteisen maan ja meren ilmestyminen näkyviin

vaikutti ihastuttavalta. He näyttivät seisovan puolikuunmuotoisen
saaren keskellä. Se ei ollut suurempi kuin merimies oli arvellut. Ne
rinteet, jotka he näkivät, olivat kasvullisuuden peittämät aina mereen
saakka, joka noin mailin päässä lainehti riuttoja vasten. Meri näytti
tästä korkeudesta erinomaisen tyyneltä. Säännöttömät siniset täplät
etelässä ja idässä kiinnittivät miehen huomiota. Hän tarttui
mukanaan olevaan kiikariin.

"Saaria!" huudahti hän. "Vieläpä hyvin suuria."

"Miten kummallista!" kuiskasi Iris, joka omisti huomionsa

lähimmälle ympäristölle. Jenks heitti häneen terävän katseen. Tyttö
ei katsonut ollenkaan saariin, vaan halkeamaan, joka muistutti
kivilouhosta ja oli oikealla heidän alapuolellaan noin kolmensadan
yardin päässä, lähellä sitä ylänköä, jossa lähde oli.

Suuressa kaaressa sen ympärillä ei ollut jälkeäkään ruohosta,

pensaista eikä puista, ei mitään muuta kuin kiviä ja hiekkaa.
 "Ihmeen kaunis saari!" mutisi Iris. "Mikähän sen nimi lienee?"

"Arvelen voivamme ristiä sen 'Sateenkaarisaareksi'," vastasi

merimies.

"Miksikä juuri 'Sateenkaari'?"

"Senvuoksi, että sateenkaari on latinaksi Iris."

"Tietysti! Miten erinomaista, että tulitte sitä ajatelleeksi. Kertokaa

minulle mitä Robert kreikaksi merkitsee."

"En tiedä", vastasi Jenks kääntyen pois. "Olisi ehkä väärä käännös,
jos sanoisi sen merkitsevän laivatarjoilijaa, palvelijaa."

Iris suuttui, sillä hän oli kysynyt pilanpäiten.

Sill'aikaa tarkasteli Jenks kiikarilla riuttaa, johon Sirdaren oli

törmännyt. Palmujen välitse näkyi muutamia neliskulmaisia esineitä.
Vinosti vedenpintaa vastan lankeavat auringonsäteet tekivät
vaikeaksi niiden erottamisen.

"Mitä luulette niiden olevan?" kysyi hän ojentaen Irikselle kiikarin.

"Luulen niiden olevan matkalaukkuja tahi laatikoita"; vastasi tyttö.

"Ah! Niin minäkin arvelin. Minun on käytävä siellä."

"Kuinka? Aiotteko uida?"

"En", vastasi Jenks hymyillen. "En aio uida — ja kesken kaiken,

miss
Deane, teidän on oltava varovainen liikkuessanne meren
läheisyydessä.
Nykyään on lagunissa paljon haikaloja. Olen varma, että voin mennä
sinne riuttoja myöten, nyt on laskuvesi ja myrsky on asettunut."

"Haikaloja!" huudahti Iris värähtäen. "Millaisia kauheita yllätyksiä

tällä pikkusaarella onkaan!"

"On parasta palata nyt, miss Deane. Täällä on pureva tuuli."

He poimivat ruokailuaan varten muutamia hedelmiä ja saapuivat

ilman seikkailuja luolaan. Tuli sytytettiin ja Iriksen ryhtyessä
ruuanlaittoon kaatoi merimies muutamia nuoria puita. Hän tarvitsi
paaluja ja nämä olivat juuri sopivan kokoisia. Senjälkeen raahasi hän
rannalta pienemmän öljyvaatteen ja asetti sen luolan suulle siten,
että se peitti täydellisesti sisäänkäytävän, vaikkakin läpäisi valoa ja
ilmaa.

Hän oli niin kiintynyt työhönsä, että kiinnitti vähän huomiota

Irikseen, mutta tunsi käristetyn kinkun tuoksun. Hän oli nostamassa
paria raskasta kiveä purjekankaan painoksi, ettei se tuulessa liehuisi,
kun tyttö huusi häntä.

"Ettekö halua pestä käsiänne ennenkuin syömme päivällistä?"

Jenks ojentautui ja katsoi häneen. Hänen kasvonsa ja kätensä

loistivat.
Muutos oli niin suuri, että merimies näytti suorastaan
hämmästyneeltä.

"Olen oppivainen oppilas", huudahti tyttö. "Kuten huomaatte, alan

oppia auttamaan itseäni. Olen tehnyt maljakonkannesta ämpärin
kiinnittämällä sen reunoihin nuorakorvat. Vadinkansi ja suuri lehti
toimittavat käsienpesuastian ja pyyheliinan virkaa. Olen pessyt
tinapikarit ja veitset, ja katsokaa — tässä on minulla aarre." Hän piti
ylhäällä pientä metallilamppua.

"Mistä ihmeestä löysitte sen?" huudahti hän.

"Luolasta hiekkaan hautautuneena."

"Vieläkö muuta?"

Hänen sävynsä oli jyrkkä. Tyttö tunsi itsensä pettyneeksi hänen

näennäisen alentuvaisuutensa vuoksi arvostellessaan toisen työn
tuloksia ja ilonvälke hänen silmissään sammui hänen kumartuessaan
etsimään korppuja.

Tällä kertaa kävi merimiehen sääliksi.

"Suokaa minulle anteeksi, miss Deane", sanoi hän katuvaisesti.

"Sanani johtuvat huolehtimisesta. En halua teidän tekevän löytöjä.
Tämä on omituinen paikka — monessa suhteessa yllättävä."

"Saan kai kulkea edestakaisin omassa luolassani."

"Tietysti! Olin huolimaton jättäessäni sen tarkemmin tutkimatta."

"Miksikä siis murisette senvuoksi, että löysin lampun".

"Se ei ollut aikomukseni. Suokaa anteeksi."

"Minusta te olette hirveä. Jos tahdotte peseytyä, niin tuolta

löydätte vettä. Mutta kiiruhtakaa, sillä muuten kinkku palaa."

Jenks raukka! Onko mies milloinkaan saanut niin

ansaitsemattomasti moitteita? Hän peseytyi, aluksi tuntui raitis vesi
ihanalta, mutta sitten alkoi vahingoittunutta sormea särkeä
tavattomasti. Tulta lähestyessään tunsi hän heikkoudesta johtuvaa
huimausta. Pyörtyisikö hän todellakin. Se olisi liian hullua. Puut ja
kalliot alkoivat tanssia hänen silmissään. Iriksen ääni kuului
epäselvänä ja tuntui tulevan hyvin kaukaa. Hän vaipui maahan. Hän
koetteli nousta, mutta tällä kertaa ei hänen rautainen tahtonsa
totellut ja hän vajosi pimeyteen.

Tointuessaan oli hänen kaulansa ympärillä tytön vasen käsi.

Katsoessaan tämän silmiin huomasi hän niissä kyyneleitä. Hän
raivostui itseensä, että oli aiheuttanut ne.

"Ah!" sanoi hän ja koetteli nousta.

"Oletteko parempi?" Tytön huulet värisivät.

"Kyllä, Mitä on tapahtunut? Pyörryinkö minä?"

"Juokaa tämä!" Hän vei merimiehen suulle pikarin ja tämä tyhjensi

sen kuuliaisesti. Siinä oli samppanjaa.

Hän palautui nopeasti ennalleen, mutta tunsi itsensä hyvin

nöyryytetyksi. Hän ei huomannut sitä tosiasiaa, että ainoastaan
hyvin vahva mies saattoi tehdä kaiken mitä hän oli tehnyt ja jäädä
eloon. Hän ei ollut kolmeenkymmeneenkuuteen tuntiin nukkunut.

"Miten saatoittekaan niin pelästyttää minut!" sanoi Iris

hermostuneena. "Tehän kai tunsitte rasittavanne itseänne liikaa ja
pakoititte minut lepäämään. Minkävuoksi ette itse levänneet?"

Mies katsoi häneen katuvin ilmein. Tytön vuoksi ei sellaista saanut

toiste tapahtua. Sitten veti tyttö kätensä pois punastuen kaulaan
asti.
 "Kas niin!" sanoi Iris teeskennellyn reippaasti. "Nyt on kaikki
kunnossa. Juokaa viini!"

Hän tyhjensi pikarin uudelleen. Se antoi hänelle uutta elämää.

"Minusta on samppanja muutamissa tilanteissa arvokkaampaa kuin

sen paino kultaa", sanoi hän vakavasti. "Tämä on eräs sellaisista
tilanteista."

Iris teki itsekseen sen huomion, ettei alemman yhteiskuntaluokan

miehillä ole tapana muodostaa mielipiteitä samppanjasta. Mutta
äkkiä johtui hänen mieleensä uusi onnettomuus.

"Varjelkoon!" huudahti hän. "Kinkku on turmeltunut."

Se oli aivan mustaksi palannut. Hän käristi lisää. Kun se oli valmis,
oli Jenks jälleen ennallaan. He söivät vaieten ja jakoivat sen, mikä oli
jälellä pullossa. Mies ihmetteli, mitä mahtoi sinä iltana olla Savoyssa.
Hän muisti viimeksi siellä ollessaan tilanneensa jambon de York aux
epinards sekä puolipullollisen Heidsickciä. Hymy kirkasti hänen
väsyneitä kasvonpiirteitään.

Iris näki sen. Hän ei ollut ikinä ennen keittänyt edes perunoita tahi
munaa. Kinkku oli hänen ensimmäinen kokeensa.

"Huvittaako minun ruuanlaittoni teitä?" kysyi hän epäilevästi.

"Se tyydyttää kaikki vaatimukset", mutisi merimies. "Tarvitaan vain

yksi seikka tekemään hyvinvointini täydelliseksi."

"Ja se on?"

"Lupa saada polttaa."

 "Polttaa mitä?"

Jenks otti taskustaan ilmanpitävästi suljetun teräsaskin ja piipun.

"Teidän taskuissanne on ehtymätön varasto", sanoi tyttö. "Mitä

muuta teillä on?"

Mies sytytti piippunsa ja veti esille maallisen omaisuutensa vakavin

kasvonilmein. Paitsi ennen nähtyä ilmestyi sieltä vielä hopeadollari,
hyvin musta ja likainen nenäliina sekä tinapala. Laatikon norjalaisia
tulitikkuja heitti hän kelvottomina pois, mutta Iris otti sen.

"Ei voi koskaan tietää mihin ne kelpaavat", sanoi hän. "Mutta mitä
varten teillä on tinapala."

"Olen sen täältä löytänyt, miss Deane", vastasi merimies ojentaen

sen hänelle. Hän ei tullut merkeistä sen viisaammaksi ja he tutkivat
niitä yhdessä. Merimies hieroi esinettä fotogenin ja hiekan
sekoituksella ja silloin esiintyivät numerot sekä merkit selvinä. Joku
oli kärsivällisesti laittanut tinan sellaiseksi, että sillä lopuksi oli
tällainen muoto:

N
9 16N
113. 80 Ö
WJSÖ
1—-? 32/1
S

Iris oli nopeakäsityksinen. "Sehän on saaren kartta!" huudahti hän.

"Ja sen pituus- ja leveysaste."

 "Mutta mitä merkitsee 'J. S.'?"

"Ne ovat todennäköisesti miehen nimen alkukirjaimet,

sanokaamme esim.:
John Smithin."

"Ja saarella olevat numerot, sekä X ja piste?"

"Sitä en tiedä. Arvelen viivan saaren päässä merkitsevän tätä

pientä laaksoa ja pilkkulinjan luolaa. Mutta 32 jaettuna 1:llä sekä X
saisivat Sherlock Holmesinkin polttamaan kaksi piipullista. Mutta
tahdotteko auttaa minua vetämään lankkuja rannalta? Jos saamme
muutamia sellaisia, voi tuli palaa monta tuntia. Tarvitsemme myöskin
hiukan lisää vaatteita ja pian tulee pimeä."

Tämä yhteistyötarjous ilahdutti Iristä. Hän suostui innokkaasti, ja

ilman suurempaa ponnistusta toivat he suuren joukon polttoaineita
leiripaikalleen. He kantoivat sinne myöskin peitteekseen muutamia
takkeja. Sitten ryhtyi Jenks laittamaan kuntoon lamppua ja
ennenkuin päivä oli mennyt mailleen, oli hän onnistunut takista
vetämistään langoista laittamaan siihen sydämen. Kun yö äkkiä
saapui, kuten ainakin tropiikissa, saattoi Iris valaista pienen
valtakuntansa.

Molemmat olivat äärimmäisen väsyneitä, mutta siitä huolimatta ei

merimies voinut nukkua. Hänen ajatuksensa työskentelivät
tinapalassa olevissa merkeissä.

"32 jaettuna 1; X ja pilkku vieressä!" toisti hän useita kertoja.

"Mitä se merkitsee. Jupiterin kautta!" huudahti hän äkkiä. "Se ei ole
mikään X, jonka yläpuolella on piste. Se merkitsee pääkalloa ja kahta
ristiinasetettua reisiluuta. Merkki on juuri sillä paikalla, jossa päivällä
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookmass.com