Explore the full ebook collection and download it now at textbookfull.

com

Lie Groups 1st Edition Luiz Antonio Barrera San

Martin

https://textbookfull.com/product/lie-groups-1st-edition-
luiz-antonio-barrera-san-martin/

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Browse and Get More Ebook Downloads Instantly at https://textbookfull.com

Click here to visit textbookfull.com and download textbook now
 Your digital treasures (PDF, ePub, MOBI) await
Download instantly and pick your perfect format...

Read anywhere, anytime, on any device!

Theory of Groups and Symmetries Finite groups Lie groups

and Lie Algebras 1st Edition Alexey P. Isaev

https://textbookfull.com/product/theory-of-groups-and-symmetries-
finite-groups-lie-groups-and-lie-algebras-1st-edition-alexey-p-isaev/

textbookfull.com

Math 845 Notes on Lie Groups Mark Reeder

https://textbookfull.com/product/math-845-notes-on-lie-groups-mark-
reeder/

textbookfull.com

Introduction to the Theory of Lie Groups 1st Edition Roger

Godement

https://textbookfull.com/product/introduction-to-the-theory-of-lie-
groups-1st-edition-roger-godement/

textbookfull.com

Theory of Groups and Symmetries: Representations of Groups

and Lie Algebras, Applications 1st Edition Alexey P. Isaev

https://textbookfull.com/product/theory-of-groups-and-symmetries-
representations-of-groups-and-lie-algebras-applications-1st-edition-
alexey-p-isaev/
textbookfull.com
Moon Austin, San Antonio & the Hill Country 6th Edition
Justin Marler

https://textbookfull.com/product/moon-austin-san-antonio-the-hill-
country-6th-edition-justin-marler/

textbookfull.com

Differential geometry and Lie groups A computational

perspective Gallier J.

https://textbookfull.com/product/differential-geometry-and-lie-groups-
a-computational-perspective-gallier-j/

textbookfull.com

Matrix Inequalities and Their Extensions to Lie Groups

First Edition Liu

https://textbookfull.com/product/matrix-inequalities-and-their-
extensions-to-lie-groups-first-edition-liu/

textbookfull.com

Representations of Finite Groups of Lie Type 2nd Edition

François Digne

https://textbookfull.com/product/representations-of-finite-groups-of-
lie-type-2nd-edition-francois-digne/

textbookfull.com

The Character Theory of Finite Groups of Lie Type A Guided

Tour 1st Edition Meinolf Geck

https://textbookfull.com/product/the-character-theory-of-finite-
groups-of-lie-type-a-guided-tour-1st-edition-meinolf-geck/

textbookfull.com
Latin American Mathematics Series

Luiz A. B. San Martin

Lie Groups
Latin American Mathematics Series
More information about this series at http://www.springer.com/series/15993
Luiz A.B. San Martin

Lie Groups
Luiz A.B. San Martin
Department of Mathematics—IMECC
State University of Campinas
Campinas, SP, Brazil

Translation from the Portuguese language edition: Grupos de Lie by Luis Antonio Barrera San Martin,
© Editora da Unicamp 2016. Published by Editora da Unicamp. All Rights Reserved. Translated by
José Emílio Maiorino and Carlos Augusto Bassani Varea with revisions by Simon Chiossi.

Latin American Mathematics Series

ISBN 978-3-030-61823-0 ISBN 978-3-030-61824-7 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-61824-7

Mathematics Subject Classification: 22EXX, 17BXX, 22E25, 22E27, 22E45, 22E46, 22E60

© Springer Nature Switzerland AG 2021

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of
the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation,
broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or information
storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
To the future generations,
represented by my grandchildren,
Pedro and João.
Preface

The purpose of this book is to offer an introductory text on Lie groups, by presenting
the theory from its first principles.
The concept of group is by now one of the cornerstones of contemporary
mathematics and its applications. This is due both to its simplicity as an algebraic
structure and also to the fact that the idea of symmetry, in a broad sense, is
formalized through the notion of invariants under transformation groups.
Lie groups form a special class of groups, which are studied using the methods of
differential and integral calculus. As a mathematical object, a Lie group combines
two structures of different flavor: an algebraic group structure on one side and that
of a differentiable manifold on the other. Lie groups began to be investigated around
1870 as groups of symmetries of differential equations and of the several geometries
that had appeared at the time. Since then, the theory of Lie groups, or what is
more generally referred to as Lie theory, has undergone a substantial development.
Through multiple ramifications and incarnations, it has established itself in most
areas of mathematics, both pure and applied.
The techniques for studying Lie groups are based on the construction of their Lie
algebras, which was started by Sophus Lie in the 1870s. (Incidentally, the name “Lie
theory” itself has its roots in this construction.) Once the idea of Lie algebra of a Lie
group has been set up, the core of the method is to establish local or global properties
for Lie groups from the properties of the Lie algebras. This transfer process, so to
speak, is very effective, for it allows to describe the typical nonlinearities of Lie
groups by means of the linear algebra encapsulated by Lie algebras.
The book presents the body of results that set up the relationship between Lie
groups and Lie algebras. It is divided into four parts, plus a fifth part consisting of
appendices.
The heart of the theory of Lie groups—and the classification thereof based on Lie
algebras—is developed in Parts II and III. Part II consists of four chapters, where the
Lie algebra of a Lie group is defined, and incorporates the proofs of the fundamental
relationships between the multiplication in the group and the bracket operation of
the Lie algebra. The main ingredient in these formulas is the exponential map, which
is based on solutions to ordinary differential equations (invariant vector fields).

vii
viii Preface

This part also discusses Lie subgroups of a Lie group and their link to Lie
subalgebras, besides other standard concepts of group theory such as homomor-
phisms, normal subgroups, and quotient spaces. The results of Part II build up to
an existence and uniqueness theorem for Lie groups with the given Lie algebra.
Uniqueness is reserved to Lie groups that satisfy the global topological property of
being connected and simply connected.
Part II does not require a deep knowledge of Lie algebras, since the few concepts
used are introduced when needed. In Part III, instead, Lie algebras come in full
force and enable to portray the complete picture of how Lie algebras determine
Lie groups. This includes, in particular, delicate issues such as the classification of
semi-simple Lie algebras. Although the latter class of Lie algebras is not discussed
exhaustively in this book, an effort was made to indicate the main argumentative
steps, as well as references to full proofs in the existing literature.
Regarding the other parts of the book, Part I is dedicated to general topological
groups. Here, only the first chapter, dealing with topological features groups may
enjoy, is required for reading the rest of the book (Chapter 2). These properties
are satisfied by Lie groups and are widely used throughout. The other two chapters
(on Haar measures and representations of compact groups) rely on rather separate
premises, for they require a different background (measure theory and basic
functional analysis), and they appear in the sequel only tangentially.
Part IV is concerned with the actions of Lie group. The orbits of an action are
investigated in detail after proving that they are differentiable submanifolds. Also
introduced here are the notions of principal bundle and associated bundle, whose
respective fibers are Lie groups and spaces acted on by Lie groups. The final chapter
is an invitation to a broad and very active area of modern differential geometry,
namely that of invariant geometric structures on homogeneous spaces.
Every Part unfolds with an initial detailed outline of the contents to follow. These
summaries provide an overview of the main results in the various chapters and show
how they become interconnected.
The introductory chapter opening the book is meant to survey in an informal and
friendly manner the relationship between Lie groups and Lie algebras, including a
review of the classification of Lie groups.
Readers approaching this matter for the first time are recommended to follow this
chapter sequence: Chapters 2, 5, 6, 7, 8 (up to Section 8.1), 9, 10, 11 (up to Sec-
tion 11.2), and 13, to become acquainted with the foundations of Lie group theory.
Finally, I would like to thank the people who variously contributed to the comple-
tion of this book, be it with suggestions, by pointing out several flaws in preliminary
versions, or by expressing their support. I am particularly grateful to all the students
who took my classes on Lie groups at the University of Campinas over the years.
My deepest gratitude goes to my friends and colleagues Alexandre Santana, Adriano
João da Silva, Carlos Braga Barros, Caio Negreiros, Elizabeth Gasparim, Lino
Grama, Lonardo Rabelo, Lucas Seco, Luciana Alves, Mauro Patrão, Osvaldo do
Rocio, Paolo Piccione, Paulo Ruffino, Pedro Catuogno, and Victor Ayala.
Preface ix

Acknowledgement

The support of the grant 2019/10625-4 from the São Paulo Research Foundation
(Fundação de Amparo à Pesquisa do Estado de São Paulo - FAPESP).

Campinas, Brazil Luiz A. B. San Martin

Contents

1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8

Part I Topological Groups

2 Topological Groups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
2.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
2.2 Neighborhoods of Identity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
2.3 Metrizable Groups. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
2.4 Homomorphisms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
2.5 Subgroups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
2.6 Group Actions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
2.6.1 Algebraic Description . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
2.6.2 Continuous Actions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
2.7 Quotient Spaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29
2.7.1 Quotient Groups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32
2.7.2 Compact and Connected Groups. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32
2.8 Homeomorphism G/Gx → G · x . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34
2.9 Examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
2.10 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39
3 Haar Measure . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43
3.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43
3.2 Construction of Haar Measure . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46
3.3 Uniqueness . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56
3.4 Modular Function . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57
3.5 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60
4 Representations of Compact Groups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
4.1 Representations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
4.2 Schur Orthogonality Relations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68
4.3 Regular Representations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73

xi
xii Contents

4.4 Peter–Weyl Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76

4.5 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82

Part II Lie Groups and Algebras

5 Lie Groups and Lie Algebras. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
5.1 Definition . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
5.2 Lie Algebra of a Lie Group . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 92
5.2.1 Invariant Vector Fields . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93
5.3 Exponential Map . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98
5.4 Homomorphisms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 102
5.4.1 Representations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105
5.4.2 Adjoint Representations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106
5.5 Ordinary Differential Equations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 111
5.6 Haar Measure . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112
5.7 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 114
6 Lie Subgroups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117
6.1 Definition and Examples . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117
6.2 Lie Subalgebras and Lie Subgroups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120
6.3 Ideals and Normal Subgroups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 125
6.4 Limits of Products of Exponentials. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 127
6.5 Closed Subgroups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129
6.6 Path Connected Subgroups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 134
6.7 Manifold Structure on G/H , H Closed . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 136
6.8 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 140
7 Homomorphisms and Coverings . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 145
7.1 Homomorphisms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 145
7.1.1 Immersions and Submersions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 145
7.1.2 Graphs and Differentiability . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 148
7.2 Extensions of Homomorphisms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 149
7.3 Universal Covering . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 152
7.4 Appendix: Covering Spaces (Overview) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 159
7.5 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 160
8 Series Expansions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163
8.1 The Differential of the Exponential Map. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163
8.2 The Baker–Campbell–Hausdorff Series . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 167
8.3 Analytic-Manifold Structure . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 174
8.4 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 175

Part III Lie Algebras and Simply Connected Groups

9 The Affine Group and Semi-Direct Products . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 181
9.1 Automorphisms of Lie Groups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 181
9.2 The Affine Group. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 188
Contents xiii

9.3 Semi-Direct Products . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 190

9.4 Derived Groups and Lower Central Series . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 192
9.5 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 196
10 Solvable and Nilpotent Groups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 199
10.1 Solvable Groups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 199
10.2 Nilpotent Groups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 203
10.3 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 208
11 Compact Groups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 211
11.1 Compact Lie Algebras . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 211
11.2 Finite Fundamental Group . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 216
11.2.1 Extension Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 218
11.3 Compact and Complex Lie Algebras . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 221
11.3.1 Weyl Unitary Trick . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 221
11.3.2 Dynkin Diagrams . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 224
11.3.3 Cartan Subalgebras and Regular Elements . . . . . . . . . . . . . . . . 226
11.4 Maximal Tori . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 231
11.5 Center and Roots . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 235
11.6 Riemannian Geometry . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 243
11.7 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 245
12 Noncompact Semi-Simple Groups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 247
12.1 Cartan Decompositions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 247
12.1.1 Cartan Decomposition of a Lie Algebra . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 248
12.1.2 Global Cartan Decomposition . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 251
12.2 Iwasawa Decompositions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 255
12.2.1 Iwasawa Decomposition of a Lie Algebra. . . . . . . . . . . . . . . . . 255
12.2.2 Global Iwasawa Decomposition . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 258
12.3 Classification . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 261
12.4 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 262

Part IV Transformation Groups

13 Lie Group Actions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 267
13.1 Group Actions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 267
13.1.1 Orbits . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 271
13.2 Lie–Palais Theorem . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 274
13.2.1 Families of Vector Fields . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 280
13.3 Bundles . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 283
13.3.1 Principal Bundles . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 283
13.3.2 Associated Bundles . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 288
13.4 Homogeneous Spaces and Bundles. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 293
13.5 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 294
xiv Contents

14 Invariant Geometry . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 299

14.1 Complex Manifolds . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 299
14.1.1 Complex Lie Groups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 304
14.2 Differential Forms and de Rham Cohomology . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 306
14.3 Riemannian Manifolds . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 317
14.4 Symplectic Manifolds . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 318
14.4.1 Coadjoint Representation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 322
14.4.2 Moment Map. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 325
14.5 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 335

Part V Appendices

A Vector Fields and Lie Brackets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 339

A.1 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 344

B Integrability of Distributions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 347

B.1 Immersions and Submanifolds. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 347
B.2 Characteristic Distributions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 350
B.3 Maximal Integral Manifolds . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 356
B.4 Adapted Charts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 358
B.5 Integral Manifolds Are Quasi-Regular . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 360
B.6 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 362

References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 363
Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 367
Chapter 1
Introduction

This introductory chapter has an informal character. Its purpose is to provide the
reader with a panoramic view of the theory developed in this book by discussing
some of the main results through examples which are both concrete and illustrative
and therefore central to the theory.
The formal definition of a Lie group will be presented later, in Chapter 5. For all
effects, a Lie group G is a group whose product

(g, h) ∈ G × G −→ gh ∈ G

is a differentiable map. An example rich enough to cover much of the theory, and
which should always be used as a guide, is the general linear group Gl (n, R). The
elements of this group are the invertible n × n matrices with real entries, or, what
is essentially the same, the invertible linear maps of a finite dimension real vector
space.
In what follows, some aspects of the group Gl (n, R) are discussed. The first
observation is that it is an open subset of the vector space of n × n matrices, that is,
2
of Rn . It has two connected components, determined by the sign of the determinant.
One of them is

Gl+ (n, R) = {g ∈ Gl (n, R) : det g > 0},

which is a subgroup of Gl (n, R). The other connected component is formed by

matrices with determinant < 0, and is not a subgroup.
 The
 group structure
  in Gl (n, R) is given by the usual
 matrix
 product. If X =
xij and Y ∈ yij are n × n matrices, then Z = XY = zij is given by


n
zij = xik ykj ,
k=1

© Springer Nature Switzerland AG 2021 1

L. A. B. San Martin, Lie Groups, Latin American Mathematics Series,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-61824-7_1
2 1 Introduction

which is a polynomial map of degree two in the variables xij , yij . Therefore, the
product is a differentiable map. For this reason, Gl (n, R) is a Lie group.
The great strength of Lie group theory is based on the existence of Lie algebras
associated with the groups. Lie algebras make it possible to transfer methods of
linear algebra to the study of nonlinear objects such as Lie groups. A Lie algebra is
a quintessential algebraic structure. It is defined as a vector space g endowed with a
product (bracket) [·, ·] : g × g → g which satisfies the following properties:
1. Bilinearity, that is, [·, ·] is linear in both variables or, equivalently, the bracket
product is distributive with respect to vector space operations.
2. Skew-symmetry, that is, [X, Y ] = −[Y, X], for X, Y ∈ g.
3. Jacobi Identity: For X, Y, Z ∈ g,

[X, [Y, Z]] = [[X, Y ], Z] + [Y, [X, Z]].

The elements of the Lie algebra of a Lie group are ordinary differential
equations (vector fields) in the group; they satisfy a symmetry property arising
from the multiplicative structure of the group (translation invariant vector fields,
see Chapter 5). In turn, the group elements are obtained through the solutions of
these equations, given by their flows. Usually the vector space underlying the Lie
algebra of a Lie group is identified with T1 G, the space of tangent vectors at the
identity 1 ∈ G.
In other words, the Lie algebra is a linear object that approximates the group:
A Lie algebra element is given by the derivative of a curve in the group. The inverse
procedure consists in solving differential equations. For this reason, in the first
decades of development of the theory the expression infinitesimal group was used
instead of Lie algebra.
In the case of Gl (n, R), its Lie algebra is the vector space of n × n matrices with
bracket given by the matrix commutator1

[A, B] = BA − AB.

This Lie algebra will be denoted gl (n, R). In order to establish the relation
between the algebra and the group, consider, for each matrix A ∈ gl (n, R) the
vector field

g → Ag

in the space of matrices. This vector field induces the linear differential equation

dg
= Ag. (1.1)
dt

1 The reverse order in the definition of this commutator is due to the choice of right invariant vector
fields which will soon be made.
1 Introduction 3

dx
This equation is just the linear system = Ax, x ∈ Rn , repeated n times, one
dt
time for each column of matrix g. The fundamental solution of the linear system in
Rn is given by
 1
etA = (tA)n ,
n!
n≥0

showing that the solution of Equation (1.1) with initial condition g (0) = 1 (where 1
denotes the n × n identity matrix) is g (t) = etA . This solution is entirely contained
in Gl (n, R) as exponentials are invertible matrices. Moreover, the curve

g : R → Gl (n, R) g (t) = etA

is a homomorphism when the additive group structure in R is considered, since the

equality e(t+s)A = etA esA holds. The image of this homomorphism is what is called
a 1-parameter subgroup of the Lie group.
In short, there is a natural construction that associates to each Lie algebra element
a subgroup of the Lie group. This construction defines the exponential map of the
Lie group. It is fundamental for the development of the theory as the exponential
map provides the link between the Lie algebra bracket and the group product, thus
determining—almost completely—the structure of a Lie group from its Lie algebra.
This link is accomplished by means of formulas involving [·, ·], exp and the product
in the group.
An example is the Baker–Campbell–Hausdorff formula (see Chapter 8). For
X and Y in the Lie algebra, this formula is written as

eX eY = ec(X,Y ) ,

where c (X, Y ) is a series (similar to a Taylor series) containing only X, Y and its
successive brackets. The first terms of the series are
1 1 1
c (X, Y ) = X + Y + [X, Y ] + [[X, Y ], Y ] − [[X, Y ], X] + · · · (1.2)
2 12 12
The remaining terms involve brackets with four or more elements. The series
c (X, Y ) converges if X and Y are small enough, showing that, for such values of
X and Y , the product eX eY is completely determined by the Lie algebra, that is, by
bracket combinations of its elements. Hence, the group product is fully determined
locally, around the origin (that is the neutral element), by the Lie algebra bracket.
This kind of relation between bracket and group product can be extended to the
entire group, allowing us to show that, up to global topological properties (such
as, for example, that the underlying topological space of the group is connected
and simply connected), there exists a unique Lie group associated with a given Lie
algebra.
4 1 Introduction

Another formula is the Taylor expansion of a commutator of exponentials given

by the curve

α (t) = etB etA e−tB e−tA (1.3)

on the linear group Gl (n, R). Applying repeatedly the derivative

d tA
e = AetA = etA A,
dt
yields α  (0) = 0 and

α  (0) = 2[A, B].

As α (0) = 1, this means that

α (t) = 1 + t 2 [A, B] + · · · ,

where the relevant term is [A, B]. This allows us to see the bracket as the
infinitesimal object associated with the group commutator. Derivatives of this kind
can be extended to general vector fields. This Taylor expansion was at the origin of
the concept of a Lie bracket of vector fields, as it is currently known. The concept
was introduced by Sophus Lie and thus the entire theory got his name.
These formulas, although they are useful to illustrate the relation between Lie
groups and Lie algebras, do not constitute the main technical tools of this theory. The
bridge between Lie groups and Lie algebras is built with the adjoint representations
defined in Chapter 5. Such representations provide formulas relating conjugations
Cg (x) = gxg −1 within the group, their differentials Ad (g), which are linear maps
of the Lie algebra, and the differentials of Ad (g) which are given by the bracket
defining the Lie algebra. In applying those formulas to go from Lie groups to Lie
algebras it is necessary to differentiate twice (possibly different functions). The
reverse process, from Lie algebra to Lie group, involves two integrals which are
generally obtained with the help of theorems on the existence and uniqueness of
solutions of ordinary differential equations. The second derivative in the Taylor
expansion of the conjugation in (1.3) provides an heuristic idea that the passage
from group to algebra takes place by means of two derivatives.
The following are other examples of Lie groups and their respective Lie
algebras:
1. If G is an abelian Lie group, then its Lie algebra is abelian, that is, the bracket
[·, ·] is identically zero (and vice versa, in the case of connected groups, as can
be seen from the Campbell–Hausdorff formula). Connected abelian Lie groups
are described in Chapter 7, Section 7.3.
2. Let

G = O (n) = {g ∈ Gl (n, R) : gg T = g T g = 1}
1 Introduction 5

be the group of orthogonal matrices. Its Lie algebra is the subalgebra of skew-
symmetric matrices:

so (n) = {A ∈ gl (n, R) : A + AT = 0}.

The bracket in so (n) is the matrix commutator. The reason for this is that A is a
skew-symmetric matrix if and only if etA is an orthogonal matrix for every t ∈ R.
This means that the group O (n) is a submanifold of the space of matrices whose
tangent space at the identity 1 coincides with the subspace of skew-symmetric
matrices.
3. The group Gl (n, C) of invertible n × n complex matrices is a Lie group for the
same reason as Gl (n, R) is. The Lie algebra of Gl (n, C) is gl (n, C), which is
the Lie algebra n × n complex matrices.
The program of Lie theory consists in studying Lie groups through their Lie
algebras, making an effort to describe the geometric and algebraic properties of
the group by means of the corresponding properties of its Lie algebra. Such a
description should ultimately approach structural properties which would allow the
classification of Lie groups in terms of Lie algebras. In this program, two concepts
from abstract group theory play a central role, the concepts of subgroup and of group
homomorphism. Such concepts are thoroughly worked with the help of Lie algebras
and the results are the best possible:
1. Subgroups: If G is a Lie group with Lie algebra g, then the subgroups of G are
in bijective correspondence with the Lie subalgebras of g, with two important
restrictions about the subgroups entering such a bijection. The first one is that
only Lie subgroups which are both subgroups and differentiable submanifolds
are considered, so that their underlying structures make them Lie groups. The
second restriction is that the bijection involves only connected Lie groups. This
must be so because the exponential map sees only the connected component of
the Lie group that contains the identity.
In this bijection, a Lie subalgebra is associated with a Lie subgroup by taking
derivatives (twice, as mentioned above). In the reverse process a Lie subgroup is
obtained from a Lie subalgebra as an integral manifold of a distribution. (For the
bijection, see Chapter 6. The theory of distributions is presented in Appendix B.)
With regard to Lie subgroups, it must be mentioned the famous closed
subgroup theorem by Cartan, which states that if a subgroup of G is a closed
set, then it is automatically a Lie subgroup.
2. Homomorphisms: If φ : G → H is a differentiable homomorphism between
Lie groups, then its differential dφ1 : T1 G → T1 H is a linear map between the
tangent spaces at their identities, which are the Lie algebras g and h of G and
H , respectively. This linear map turns out to be a Lie algebra homomorphism
between g and h. The reverse construction does not work in all generality due to
global topological restrictions on G. It happens that a homomorphism θ : g → h
gives rise to a local homomorphism between groups G and H , defined around the
identity of G and with values in a neighborhood of the identity of H . The only
6 1 Introduction

obstacle for this application to extend to the whole group G is its fundamental
group, so that if G is connected and simply connected, then θ : g → h is the
differential of a homomorphism φ : G → H (see Chapter 7).
A good example of this phenomenon is given by groups (R, +) and S 1 =
{z ∈ C : |z| = 1}. Their Lie algebras are isomorphic (both have dimension 1),
there are homomorphisms R → S 1 (t → eait ), but there are no homomorphisms
S 1 → R. Around their identities, the groups are isomorphic.
These comments on homomorphisms are in line with the above discussion
about the Baker–Campbell–Hausdorff formula, in which it was concluded that
the bracket in the Lie algebra determines the product in the Lie group around its
identity.
This analysis of homomorphisms, especially the theorem on the extension to
simply connected groups, gives rise to the description of all connected Lie groups
on the basis of some classification of Lie algebras. This description comes down to
two points (see Chapter 7):
1. Given a (real, finite dimensional) Lie algebra g there exists a unique connected
and simply connected Lie group G  with Lie algebra g. Uniqueness stems from the
extension theorem mentioned above: An isomorphism between the Lie algebras
defines an isomorphism between connected and simply connected Lie groups.
Existence is proved in two steps: (1) the construction of a Lie group G with Lie
algebra isomorphic to g (in Chapter 7 this is done with the help of the theorem
of Ado, which ensures that every Lie algebra is isomorphic to a matrix Lie
subalgebra); (2) the formal construction of a Lie group structure in the universal
covering space G  of a Lie group G.
2. Every connected Lie group is equal to the quotient of a simply connected Lie
group G by a discrete subgroup  ⊂ G  contained in the center of G.


This description works well for connected groups, as these are the groups that
can be accessed by Lie algebras through the solution of differential equations.
An example are the groups of dimension 1. The additive group (R, +) is simply
connected and its Lie algebra is the unique (up to isomorphisms) Lie algebra of
dimension 1. Hence, any connected and simply connected Lie group of dimension
1 is isomorphic to (R, +). A discrete subgroup of R has the form ωZ, with ω > 0.
It thus follows that any group of dimension 1 is isomorphic to R or to R/ωZ ≈ S 1 .
The classification of connected Lie groups is generally done in three steps: 1)
classifying real Lie algebras; 2) determining, for each real Lie algebra g (or rather
for its Lie algebra isomorphism class), 
 a simply connected Lie group G whose Lie
 of G
algebra is g; 3) finding the center Z G  and the discrete subgroups  ⊂ Z(G. 
From this point on, a deeper development of the theory of Lie algebras is
required. Lie algebras are divided into two great classes, solvable algebras and
semi-simple algebras. The Levi decomposition theorem combines these two types of
algebra by means of the semi-direct product, in order to build all finite dimensional
Lie algebras (see Chapter 9). This decomposition of Lie algebras extends to simply
connected Lie groups, in such a way that all that is necessary to do is to determine
1 Introduction 7

separately the simply connected groups for semi-simple and solvable Lie algebras,
respectively.
In the case of solvable algebras, it is possible to prove that the manifolds
underlying connected and simply connected groups are diffeomorphic to Euclidean
spaces Rn . As usual when one deals with solvable algebras, the proof is done
by induction, starting from the group (R, +), of dimension 1, (see Chapter 10).
A typical example is the group of upper triangular matrices
⎛ ⎞
a1 · · · ∗
⎜ .. . . .. ⎟
⎝ . . . ⎠ a1 , . . . , an > 0,
0 · · · an

whose manifold is diffeomorphic to (R+ )n × Rn(n−1)/2 .

The semi-simple case presents a greater wealth of detail and a more engaging
geometry. Unlike solvable algebras, real semi-simple Lie algebras are classified to
the point where it is possible to distinguish them one by one. One of the first major
results of Lie theory, already in late nineteenth century, is the classification by W.
Killing and E. Cartan of complex simple Lie algebras (and thus of semi-simple
algebras, which are direct sums of simple ones). This classification is described
by the Dynkin diagrams, which are reproduced in Chapter 11 (in Section 11.3.2).
The classification provides four series of matrix algebras (referred to as classical
algebras), namely sl (n, C) (complex traceless matrices), so (n, C) (skew-symmetric
complex matrices, comprehending two series, for even and odd n, respectively),
and sp (n, C) (complex symplectic matrices). In addition to the series, there are five
specific Lie algebras (called exceptional), which go by their prototype names E6 ,
E7 , E8 , F4 e G2 .
The classification of simple real algebras is obtained from the classification of
complex algebras by means of a complexification process. Real algebras are divided
into two types, compact and noncompact algebras.
As their name indicates, compact Lie algebras are linked to compact groups
(although their definition is purely algebraic). Simple compact real algebras are
in bijection with simple complex algebras through the so-called unitary Weyl
trick, which states that a complex simple algebra is the complexification of a
unique (up to isomorphisms) compact real algebra (see Chapter 11). The classical
compact algebras are su (n) (traceless skew-Hermitian matrices, which complexifies
to sl (n, C)), so (n) (skew-symmetric matrices, which complexifies to sl (n, C)), and
sp (n, C) (skew-Hermitian quaternionic matrices, which complexifies to sp (n, C)).
A central result about these algebras is a theorem by H. Weyl on the finiteness of
the fundamental group, which states that a Lie group is compact if its Lie algebra, is
a semi-simple compact algebra. This theorem allows the classification of compact
Lie groups, which are obtained as cartesian products of compact semi-simple Lie
groups by tori (see Chapter 11). In addition to the group O (n) mentioned above
(which is not connected), other examples of compact matrix groups are:
8 1 Introduction

1. SO (n) = {g ∈ O (n) : det g = 1}, with Lie algebra so (n). These Lie algebras
are simple if n = 2 and n = 4. The Lie algebra so (2) is abelian, while so (4) is
semi-simple and decomposes into two simple components isomorphic to so (3).
The groups SO (n) are not simply connected.
2. SU (n) = {g ∈ Gl (n, C) : gg T = g T g = 1, det g = 1}, with Lie algebra su (n),
which is simple for n ≥ 2. The groups SU (n), n ≥ 2, are simply connected.
3. The group U (n) is defined as SU (n), but without the requirement that the
determinant must be 1. Its Lie algebra is u (n) (defined as su (n), without the
restriction on the trace). Lie algebras u (n) are not semi-simple.
4. Sp (n), with Lie algebra sp (n). These groups are simply connected. Their
elements are given by quaternionic unitary matrices, that is, matrices with entries
in H which satisfy gg T = id.
Simple noncompact algebras are also classified (see the tables in Chapter 12).
The corresponding Lie groups have the property that their underlying manifolds are
diffeomorphic to the cartesian product of a compact group by a Euclidian space
RN . A product of this kind is given by a Cartan decomposition or an Iwasawa
decomposition (Chapter 12). Using this fact, the Levi decomposition theorem and
the information about solvable simply connected groups, the conclusion is that every
connected and simply connected Lie group is diffeomorphic to the cartesian product
of a compact Lie group by a Euclidian space.
The following are examples of noncompact semi-simple groups:
1. Sl (n, R) = {g ∈ Gl (n, R) : det g = 1}.
2. Sl (n, C) = {g ∈ Gl (n, C) : det g = 1}.
3. Sp (n, R) = {g ∈ Gl (2n, R) : gJ g T = 1, det g = 1}, where

0 −1n×n
J = .
1n×n 0

4. SO (p, q) = {g ∈ Gl (p + q, R) : gIp,q g T = 1, det g = 1}, where

1p×p 0
Ip,q = .
0 −1q×q

5. SU (p, q) = {g ∈ Gl (p + q, C) : gIp,q g T = 1, det g = 1}.

1.1 Exercises

1. Find the first three terms of the Baker–Campbell–Hausdorff formula (1.2) for the
linear group Gl (n, R), expanding the product etA etB and grouping terms in t k ,
k = 0, 1, 2, 3.
1.1 Exercises 9

2. Let g be a Lie algebra satisfying [X, [Y, Z]] = 0 for every X, Y, Z ∈ g, so that
the Baker–Campbell–Hausdorff series reduces to

1
c (X, Y ) = X + Y + [X, Y ].
2
Show that the product X ∗ Y = c (X, Y ) defines a group structure on g.
3. Let A be an n×n matrix. If exp A = k≥0 k!1 Ak , show that A is skew-symmetric
(A+AT = 0) if and only if exp tA is an orthogonal matrix for every t ∈ R. (Hint:
consider the curve α (t) = exp tA (exp tA)T .)
4. Let Sl (n, R) = {g ∈ Gl (n, R) : det g = 1} be the group of unimodular matrices.
Assume that Sl (n, R) is a Lie subgroup and verify, using exponentials, that its
Lie algebra is

sl (n, R) = {A ∈ Mn×n (R) : trA = 0}.

5. Let SU (2) be the group of 2 × 2 unitary matrices, that is,

SU (2) = {g ∈ M2×2 (C) : g T g = gg T = id, det g = 1}.

Assume that SU (2) is a Lie subgroup of invertible matrices and verify, using
exponentials, that its Lie algebra is the space of skew-Hermitian matrices

T
su (2) = {A ∈ M2×2 (C) : A + A = 0, trA = 0}.

Verify that su (2) is a real Lie algebra with dim su (2) = 3 (where the Lie bracket
is given by the matrix commutator). Verify also that su (2) is isomorphic to the
following Lie algebras: (1) so (3) = {A ∈ M3×3 (R) : A + AT = 0} (with the
commutator); (2) R3 endowed with the vector product ∧.
6. Let H = {a + bi + cj + dk : a, b, c, d ∈ R} be the algebra of quaternions. Write
ξ = a + ib + j c + kd as ξ = (a + ib) + j (c − id), that is, ξ = z + j w with
z, w ∈ C. Left multiplication by ξ can be seen as a linear map on C2 . Write the
matrix of this map in basis {1, j } and show that the map

z −w
φ : a + bi + cj + dk = z + j w −→ ∈ M2×2 (C)
w z

is an injective homomorphism. Show also that the restriction of φ to the sphere

{ξ ∈ H : |ξ | = 1} is a bijection on SU (2) and conclude that SU (2) é connected
and simply connected. Determine the center of SU(2) and find all connected Lie
groups with Lie algebra su (2) ≈ so (3) ≈ R3 , ∧ .
7. Find the tangent space of the linear groups (subgroups of Gl (n, R)) presented in
the text and verify that these tangent spaces are Lie subalgebras of gl (n, R) (with
bracket given by the matrix commutator).
 Part I
Topological Groups

Overview

This part consists of three chapters on topological groups. The only chapter whose
reading is essential to the rest of the book is Chapter 2, which deals with the concepts
of group theory from a topological point of view. The purpose of this chapter
is to set up the language to be used throughout the entire theory of Lie groups.
We present the concepts of subgroups (open, closed, etc.), connected components
of topological groups, quotient spaces (which inherit the quotient topology in a
natural way), and quotient topological groups. As quotient spaces, together with
their respective topologies, are closely related to the orbits of continuous actions
of topological groups, we include a discussion about homeomorphisms between
orbits and quotient spaces. The topological concepts presented in this chapter will
be revisited later, within the differentiable universe of Lie groups.
Chapter 3 constructs the Haar measures on locally compact Hausdorff topo-
logical groups. Their uniqueness, up to a scale factor, is demonstrated. The Haar
measure is a central object in the theory of topological groups, particularly Lie
groups, as it allows the use of methods of integral calculus in the study of those
groups. The chapter is entirely developed within the framework of measure theory.
It is independent of the rest of the book, particularly because the construction of the
Haar measure on Lie groups can be done in a technically simpler way by means of
invariant volume forms (as described in Section 5.6). The study of Chapter 3 can
be postponed without loss, except for the information contained in the statement of
Theorem 3.1.
Chapter 4 provides an introduction to the beautiful theory of representations
of compact groups, which generalizes the theory of Fourier series for periodic
functions and which was initially developed by Schur and Weyl at the beginning
of twentieth century. The main results of this chapter are the Schur orthogonality
relations and the Peter–Weyl theorem, which provide a clear description of the space
L2 of a compact group endowed with its Haar measure. In this chapter, we use some
results of functional analysis. Like the chapter on Haar measures, it is not essential
12 I Topological Groups

for the rest of the book except for some initial results on the decomposition of
representations, which will be applied in Chapter 11, a chapter dealing with compact
Lie groups.
Chapter 2
Topological Groups

Several properties of Lie groups depend only on their topology and not on their
differentiable manifold structure. Some of these properties, which are also valid for
more general topological groups, are studied in this chapter. The aim here is not to
present an exhaustive development of the theory of topological groups, but only to
establish a language and to prove some results which are useful for the theory of Lie
groups.
The identity element of a group G will be denoted by 1. Given a subset A ⊂ X
of a topological space, the interior, the closure, and the boundary of A are denoted
by A◦ , A, and ∂A, respectively.

2.1 Introduction

A topological group is a group whose underlying set is endowed with a topology

compatible with the group product, in the sense that:
1. The product p : G × G → G, p (g, h) = gh, is a continuous map if G × G has
the product topology.
2. The map ι : G → G, ι (g) = g −1 , is continuous (hence, a homeomorphism, as
ι−1 = ι).
These two properties can be combined by taking the map q : G × G → G,
defined by q (g, h) → gh−1 . Indeed, q is continuous if p and ι are continuous.
Conversely, if
 q −1is continuous, then g → (1, g) → g −1 is continuous. So,
p (g, h) = q g, h is continuous.
Each element g of a group G naturally defines the following maps:
• left translation Lg : G → G, Lg (h) = gh;
• right translation Rg : G → G, Rg (h) = hg;
• conjugation (or inner automorphism) Cg : G → G, Cg (h) = ghg −1 .

© Springer Nature Switzerland AG 2021 13

L. A. B. San Martin, Lie Groups, Latin American Mathematics Series,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-61824-7_2
14 2 Topological Groups

From these definitions, it follows that Lg ◦ Lg −1 = Rg ◦ Rg −1 = id. Moreover,

Cg = Lg ◦Rg −1 , so that all these maps are bijections of G. In the case of topological
groups, these maps are continuous since Lg = p ◦ sg,1 and Rg = p ◦ sg,2 , where
sg,1 (h) = (g, h) and sg,2 (h) = (h, g) are continuous maps G → G × G. The
 −1  −1
continuity of translations and the identities Lg = Lg −1 , Rg = Rg −1 e
−1 = C
g −1 show that these maps are in fact homeomorphisms of G. The following
formulas follow immediately from the definitions:
• Rg ◦ Lh = Lh ◦ Rg .
• Lg ◦ ι = ι ◦ Rg −1 .
• Rg ◦ ι = ι ◦ Lg −1 .
One should observe that the continuity of translations and conjugations depends
on a property weaker than the continuity of p since, for instance, Lg is continuous
if and only if the “partial map” h → gh is continuous. Generally, maps defined on
product spaces can be continuous in each variable without being continuous. This
phenomenon leads to the definition of a semitopological group, a group whose
product is partially continuous, that is, all translations are continuous. In what
follows, some examples of topological groups are presented, together with some
examples of semitopological groups which are not topological.
Examples
1. The linear groups mentioned in the Introduction (subgroups of Gl (n, R)) are
topological groups with the topology induced by the space of matrices; among
them there are Gl (n, C), O (n), Sl (n, R), Sl (n, C), Gl (n, H).
2. (Rn , +) with its usual topology, which includes (R, +). The multiplicative
group (R× , ·) is also a topological group, with the same topology.
3. More generally, on an ordered field (K, +, ·, ≤) it is possible to define the
order topology, which is generated by open intervals. With respect to this
topology, the + operation defines a topological group, while the product defines
a topological group on K× = K \ {0}.
4. Any group whose underlying set is endowed with the discrete topology
(in which all sets are open).
5. The circle S 1 has a natural group structure given by the product of complex
numbers with modulus 1: S 1 = {z ∈ C : |z| = 1}. With the canonical
topology, S 1 is a topological group. Alternatively, the product on S 1 is given
by the quotient S 1 = R/Z, where the product is given by the sum modulo 1 of
real numbers. (In the sequel, quotients of topological groups in general will be
considered.)
6. Examples more general than the previous one are the cylinders
 
Tk × Rm = Rm+k /Zk = Rk /Zk × Rm ,

with canonical topologies. (See below products and quotients of topological

groups.)
2.1 Introduction 15

7. Let (C \ {0}, ·) be endowed with the topology generated by the basis of open
sets that is formed by the open intervals of the vertical straight lines ra = {a +
ix ∈ C : x ∈ R}. This group is not a topological group with respect to this
topology. Indeed, the left translation Leiθ is a rotation by an angle θ ∈ R. The
image of the open set r1 = {1 + ix ∈ C : x ∈ R} is not an open set if, for
instance, θ = −π/2.
8. Let G be a topological group and X a topological space. Denote by A (X, G)
the set of continuous maps f : X → G. This set has a group structure with
the product (f g) (x) = f (x) g (x), whose inverse is ι (f ) (x) = f (x)−1 .
Introduce in A (X, G) the compact-open topology, which has as subbasis of
open sets the open sets of the type

AK,U = {f ∈ A (X, G) : f (K) ⊂ U },

where K ⊂ X is compact and U ⊂ G is open. Endowed with these

structures, A (X, G) becomes a topological group. Indeed, the Cartesian
product A (X, G) × A (X, G) is homeomorphic to A (X, G × G) through
(f, g) → h, where h (x) = (f (x) , g (x)), with the compact-open topology
on A (X, G × −1
−1   qA (f, g) = f g . Through the identification of these
G). Let
spaces, qA AK,U is the set of functions h : X → G × G such that
h (K) ⊂ q −1 (U ). That is,
−1  
qA AK,U = AK,q −1 (U ) ,

where the neighborhood of the second member is seen on A (X, G × G).

Hence, the group is a topological group.
9. As a particular case of the previous example, let {G  i }i∈I be a family of groups
indexed by a set I .The Cartesian product G = i∈I Gi is the set formed by
the maps f : I → i∈I Gi such that f (i) ∈ Gi for every i ∈ I . The Cartesian
product admits a group structure in which the product isdefined component-
wise: (fg) (i) = f (i)g (i). The product topology on i∈I Gi is generated
by open sets of type i∈I Ai , with Ai ⊂ Gi open, i ∈ I and Ai = Gi ,
except for a finite number of indices (a compact-open topology in which I has
discrete topology). As the product is performed component-wise and each Gi
is a topological group, G is a topological
 group with the product topology.
In particular, if I is a finite set, i∈I Gi = G1 × · · · × Gn , its elements are
n-tuples g = (g1 , . . . , gn ), gi ∈ Gi , and multiplication is given by

gh = (g1 h1 , . . . , gn hn )

with the product topology, generated by subsets of the typeA1 × · · · × An with

Ai ⊂ Gi open.
10. This example illustrates a group with a topology in which the product is a
continuous map, but ι (g) = g −1 is not continuous. Consider the additive group
(R, +) with R endowed with the topology (Sorgenfrey topology) generated
16 2 Topological Groups

by the basis formed by the intervals [a, b), a < b. The product is a continuous
map. To see that, take x, y, such that x + y ∈ [a, b). Then, for some ε > 0,
x + y + ε < b, ensuring that [a, b) contains [x, x + ε/2) + [y, y + ε/2) (=
{z + w : z ∈ [x, x + ε/2) and w ∈ [x, x + ε/2)}). This means that the open
set [x, x + ε/2) × [y, y + ε/2) is contained in p−1 [a, b), showing that p is
continuous. On the other hand, ι (x) = −x is not continuous. For instance,
(−2, −1] = ι−1 [1, 2) is not open.
11. This example illustrates the case of a group G in which the inverse ι (g) = g −1
is continuous and p is partially continuous (that is, G is semitopological),
but not continuous. Take the additive group R2 , + with R2 endowed with
the topology generated by the Siamese balls, which are defined as follows:
Take two balls of equal radius, with centers lying on the same vertical straight
line and which are tangent to each other. The corresponding Siamese ball is
equal to the union of the interior of the two balls together with their point of
tangency. The set of Siamese balls constitutes a basis for the topology. Endowed
with this topology, the inverse in R2 is continuous (by symmetry with respect
to the origin), as well as translations. However, the product p = + is not
continuous. Indeed, (1, 0) + (−1, 0) = (0, 0). Take a Siamese ball B with point
of tangency at (0, 0) and let B1 and B2 be Siamese balls with points of tangency
respectively at (1, 0) and (−1, 0). Then, the set B1 + B2 is not contained in B,
as can be geometrically verified. This means that B1 × B2 is not contained in
p−1 (B). As B, B1 , and B2 are arbitrary elements of the basis of the topology,
it follows that p is not continuous on ((1, 0) , (−1, 0)).


If A is a subset of G and g ∈ G, then the translation Lg (A) is denoted simply
by gA = {gx : x ∈ A}. The fact that translations are homeomorphisms implies that
gA is open or closed if A is open or closed, respectively. The same observation is
valid for right translations Ag. More generally, let B ⊂ G and write

A · B = AB = {xy ∈ G : x ∈ A, y ∈ B}.
 
By definition, AB = x∈B Ax = x∈A xB. In this way, if A (or B) is open,
then AB is open, as it is a union of open sets. It must be noted
 2 that the same
statement is
 not valid for closed
 sets.
 For instance, take
 in R , + the closed
1 1
sets A = x, :x>0 ,B = −x, : x > 0 . Then, the sum A + B
x x
is contained in the half-plane y > 0 and, nevertheless, (0, 0) is in the closure of
A + B. In the case in which one of the sets is closed, the following statement is
valid.
Proposition 2.1 If K ⊂ G is compact and F ⊂ G is closed, then KF and F K are
closed.
Proof If x ∈ KF , then x is the limit of a net kα fα with kα ∈ K, fα ∈ F , and
α ∈ D, where D is a directed set. As K is compact, there exists a subnet kαj
2.2 Neighborhoods of Identity 17

such that k = limαj kαj ∈ K, and this implies that k −1 = limαj kα−1 j
by continuity
of the inverse.
 Using
 now the continuity of the product, it is clear that the subnet
fαj = kα−1j
k f
αj αj converges to f = k −1 x, which belongs to the closed set F , as

fαj ∈ F . Hence, x = kf with k ∈ K and f ∈ F , that is, x ∈ KF . In the same way,

it can be shown that F K is closed. 

Together with notation AB, there arise in a natural way the notations A2 = A · A,
A3 = A2 · A = A · A2 , etc.
For A ⊂ G, A−1 = {x −1 ∈ G : x ∈ A}. As ι (g) = g −1 is a homeomorphism,
−1
A = ι (A) is open or closed if and only if A is open or closed, respectively.
A neighborhood U of the identity is called symmetric if U = U −1 . It is not
difficult to construct symmetric neighborhoods. Indeed, if V is any neighborhood of
1, then V −1 is a neighborhood too and V ∩ V −1 is a symmetric neighborhood.

2.2 Neighborhoods of Identity

Let U ⊂ G be a nonempty open set and take g ∈ U . Then, g −1 U and Ug −1 are

neighborhoods of the identity of G. Conversely, if V is a neighborhood of 1, then,
given g ∈ G, gV and V g are neighborhoods of g. These observations have as a
consequence that all information about the topology of G is concentrated in the set
of open neighborhoods of the identity. The set of these neighborhoods is denoted
V (1) or simply V. The next proposition lists some properties of V which will be
later used to describe the topology of G.
Proposition 2.2 Let G be a topological group and denote by V the set of open
neighborhoods of the identity 1. Then,
(T1) The identity 1 belongs to all subsets U ∈ V.
(T2) Given two sets U, V in V, U ∩ V is in V.
(GT1) For every U ∈ V, there exists V ∈ V such that V 2 ⊂ U .
(GT2) Given U ∈ V, U −1 ∈ V.
(GT3) For every g ∈ G and U ∈ V, gUg −1 ∈ V.
Proof Properties (T1) and (T2) hold for the neighborhoods of a point in any
topological space. Property (GT1) is equivalent to saying that the product is
continuous in the identity 1. Indeed, p−1 (U ) ⊂ G × G is an open set containing
(1, 1). Hence, there exists an open subset V of G with (1, 1) ∈ V × V ⊂ p−1 (U ).
This means that V 2 = p (V × V ) ⊂ U . Property (GT2) has already been
commented on above and is equivalent to the continuity in 1 of map ι. Finally,
(GT3) follows from g1g −1 = 1 and the continuity of Cg (x) = gxg −1 . 

The properties stated in this proposition completely characterize the set of
neighborhoods of the identity.
Definition 2.3 A system of neighborhoods of the identity (or neutral element) in
a group G is a family of sets V satisfying the properties of Proposition 2.2.
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
 — Osta maljakot, Amy kuiskasi Laurielle kootakseen vielä tulisia
hiiliä vihamiehensä pään päälle.

Mayn suureksi riemuksi herra Laurence osti maljakot ja käveli

sitten edestakaisin salissa kantaen niitä kainalossaan. Toiset
herrasmiehet sijoittivat yhtä innokkaasti rahansa kaikenlaisiin
pikkutavaroihin ja kuljettivat sitten mukanaan vahakukkia, maalattuja
viuhkoja, kultalangalla koristettuja kirjesalkkuja ja muita hyödyllisiä
ja sopivia ostoksia.

Carrolin tätikin oli paikalla ja sai kuulla tapauksen. Hän ilmoitti

tyytyväisen näköisenä rouva Marchille jotakin. Tämä hymyili
mielihyvästä ja katsoi Amya samalla kertaa ylpeänä ja levottomana,
mutta vasta useiden päivien kuluttua hän kertoi toisille ilonaiheensa.

Myyjäiset onnistuivat hienosti. Kun May toivotti Amylle hyvää yötä,

ei hän makeillut niin kuin ennen, vaan suuteli Amya herttaisesti ja
hänen katseensa tuntui sanovan: "Anna anteeksi ja unohda."

Amy tunsi saaneensa hyvityksen. Kotiin saapuessaan hän näki

kukkamaljakoiden komeilevan eteisen uuninreunustalla,
kummassakin komea kukkakimppu. "Kunniapalkinto jalomieliselle
Marchin tytölle", oli Laurie kirjoittanut.

— Sinä olet luonteeltasi paljon lujempi ja jalompi ja hienompi kuin

olisin uskonut, Amy. Käyttäydyit hienosti; kunnioitan sinua täydestä
sydämestäni, virkkoi Jo lämpimästi kun he myöhään illalla harjasivat
hiuksiaan.

— Me kaikki kunnioitamme — oli suurenmoista, että olit niin

valmis antamaan anteeksi. Se mahtoi olla kauhean vaikeaa, kun olit
nähnyt tavaroistasi niin paljon vaivaa ja iloinnut saadessasi itse
myydä ne. Minä en varmaan olisi voinut olla yhtä ystävällinen, lisäsi
Beth vuoteestaan.

— Mitä turhia, tytöt, ei minua tarvitse kehua. Tein vain niin kuin
olisin muiden toivonut tekevän minulle. Teitä naurattaa kun sanon,
että tahdon olla lady, mutta minä tarkoitan, että on oltava hieno
sekä tavoiltaan että mieleltään, ja minä yritän parhaani mukaan. En
osaa oikein selittää, mutta tahtoisin päästä eroon pikkusieluisuudesta
ja typeryydestä, jotka usein ovat naisten vikana. En ole vielä
kovinkaan pitkällä, mutta koetan parhaani ja toivon joskus tulevani
äidin kaltaiseksi.

Amy puhui vakavana. Jo syleili häntä hellästi ja sanoi:

— Nyt ymmärrän mitä tarkoitat enkä enää milloinkaan naura

sinulle. Sinä edistyt nopeammin kuin luulet, ja minä aion oppia
sinulta todellista kohteliaisuutta, sillä sinä näyt olevan perillä
salaisuudesta. Jatka vain, sisko, jonakin päivänä saat palkkasi, ja
silloin ei kukaan ole iloisempi kuin minä.

Viikon kuluttua Amy sai palkkansa, mutta Jo-raukan oli kovin

vaikea iloita siitä. Carrolin tädiltä tuli kirje ja sitä lukiessa rouva
Marchin kasvot kirkastuivat niin, että Jo ja Beth, jotka olivat läsnä,
halusivat välttämättä kuulla, mitä hyviä uutisia kirjeessä oli.

— Carrolin täti matkustaa ensi kuussa ulkomaille ja tahtoo… minut

mukaansa! huudahti Jo hypähtäen innoissaan seisomaan.

— Ei rakkaani, ei sinua, vaan Amyn.

— Voi äiti kulta, hän on liian nuori; ensin on minun vuoroni. Olen
toivonut sitä jo kauan — se olisi kovin hyödyllistä ja samalla
äärettömän ihanaa — minun täytyy päästä.

— Ei se taida käydä, Jo. Täti sanoo nimenomaan haluavansa

Amyn, eikä meidän sovi panna ehtoja, kun hän tekee tällaisen
tarjouksen.

— Aina käy näin. Amyn osaksi tulee kaikki huvi ja minun täytyy
vain raataa. Se ei ole reilua, huudahti Jo kuohuksissaan.

— Se on kai osaksi omaa syytäsi. Keskustelin äskettäin tädin

kanssa, ja hän pahoitteli sitä, että sinulla on kulmikas käytös ja kovin
omapäiset mielipiteet; ja tässä hän kirjoittaa, ikään kuin toistaisi
sinun sanojasi: — Olin ensin aikonut pyytää Jota, mutta koska
'kiitollisuudenvelka on hänelle rasitus' ja koska hän 'ei voi sietää
ranskaa', en uskalla pyytää häntä. Amy on taipuisampi, hänestä
tulee hyvää seuraa Flolle ja hän on kiitollinen siitä hyödystä, jonka
matka hänelle tuottaa.

— Voi minun kieltäni, minun kamalaa kieltäni! Miksi en voi oppia

pitämään sitä kurissa, vaikeroi Jo muistaen onnettomat sanansa. Kun
rouva March kuuli missä yhteydessä ne oli lausuttu, hän virkkoi
surullisesti:

— Olisin suonut sinun pääsevän matkalle, mutta nyt ei ole mitään

toivoa; koeta nyt kestää tämä urheasti äläkä pilaa Amyn iloa
valittelulla ja kateudella.

— Minä koetan, sanoi Jo mutta hän räpytteli silmiään

kumartuessaan nostamaan maasta käsityökoria, jonka innoissaan oli
kaatanut. — Koetan noudattaa hänen esimerkkiään ja todella olla
iloinen enkä vain näyttää siltä, etten hetkeksikään turmelisi hänen
onneaan. Mutta helppoa se ei ole, sillä tämä on kauhea pettymys, ja
Jon silmistä vieri katkeria kyyneliä pienelle neulatyynylle, joka
hänellä oli kädessään.

— Jo rakas, olen hyvin itsekäs, mutta en tulisi toimeen ilman sinua

ja olen iloinen, että jäät kotiin, kuiskasi Beth ja halasi häntä niin
hellästi ja hartaasti, että se lohdutti Jota, vaikka tämä olisi halunnut
lyödä itseään korvalle ja nöyrästi pyytää, että Carrolin täti laskisi
suosionsa taakan hänen harteilleen, jotta täti saisi nähdä, miten
kiitollisena hän sen kantaisi.

Kun Amy tuli kotiin, kykeni Jo ottamaan jo osaa yhteiseen iloon,

ehkäpä ei aivan yhtä sydämellisesti kuin muulloin, mutta hän ei silti
kadehtinut Amyn hyvää onnea. Nuori neiti itse ihastui tavattomasti
tiedosta. Hän käveli ympäriinsä juhlallisen onnellisena, alkoi samana
iltana lajitella värejään ja järjestää siveltimiään matkaa varten ja jätti
sellaiset pikkuseikat kuin vaatteet, rahat ja passin niiden huoleksi,
joiden mieli ei liikkunut taiteen maailmoissa.

— Ei tämä ole pelkkä huvimatka, Amy virkkoi painokkaasti

puhdistaessaan parasta palettiaan. — Tämä matka ratkaisee
elämänurani. Jos minulla on lahjoja, ne kyllä tulevat ilmi Roomassa,
ja siinä tapauksessa aion osoittaa ne jotenkin.

— Entäs jos sinulla ei ole? kysäisi Jo ommellessaan silmät

punaisina uusia kauluksia Amylle.

— Siinä tapauksessa palaan kotiin ja rupean

piirustuksenopettajaksi, vastasi maineen havittelija filosofisen
tyynesti. Mutta hän irvisti ajatellessaan tätä mahdollisuutta ja
hankasi palettia ikään kuin näyttääkseen, ettei hän hevillä luopuisi
toiveistaan.
 — Sitä sinä et tee; sinä et viitsi tehdä kovaa työtä, vaan menet
naimisiin jonkun rikkaan miehen kanssa ja palaat kotiin nauttimaan
ylellisyydestä elämäsi loppuun asti, virkkoi Jo.

— Ennustuksesi käyvät joskus toteen, mutta tähän en usko.

Toivon tietysti että niin kävisi, sillä jollei minusta ole taiteilijaksi, olisi
hauskaa, kun voisi edes auttaa niitä, joilla on lahjoja, virkkoi Amy
hymyillen, ikään kuin hyvän haltijattaren osa olisi miellyttänyt häntä
enemmän kuin köyhänä piirustuksenopettajana eläminen.

— Hm, huokasi Jo, jos sinä toivot sitä, niin saat sen, sillä sinun
toiveesi toteutuvat aina — minun eivät milloinkaan.

— Tahtoisitko sinä lähteä? kysyi Amy hieroen mietteissään

nenäänsä veitsellä.

— Totta kai!

— No, vuoden tai parin kuluttua kutsun sinut sinne ja sitten

kaivamme Forumilta muinaisesineitä ja toteutamme kaikki
suunnitelmat, jotka olemme yhdessä tehneet.

— Kiitoksia; muistutan sinua lupauksestasi, sitten kun se ihana

päivä tulee, jos se tulee milloinkaan, vastasi Jo yrittäen olla
kiitollinen tuosta epävarmasta, mutta houkuttelevasta kutsusta.

Valmisteluihin ei ollut paljon aikaa ja talossa riitti puuhaa Amyn

lähtöön saakka. Jo kesti hyvin siihen asti kun viimeinen sininen
nauhan kaistale oli kadonnut näkyvistä, mutta silloin hän vetäytyi
pakopaikkaansa ullakolle ja itki, kunnes ei enää jaksanut. Amy kesti
lujana laivan lähtöön saakka; mutta juuri kun nostosilta oli määrä
vetää laivaan, hän äkkiä käsitti, että kohta kokonainen valtameri
erottaisi hänet rakkaistaan. Hän tarrautui kiinni Laurieen, joka
kauimmin viipyi laivassa, ja nyyhkytti:

— Voi, pidä huolta heistä, ja jos jotakin tapahtuu…

— Lupaan sen, hyvä ystävä, ja jos jotakin tapahtuu, tulen

lohduttamaan sinua, kuiskasi Laurie ollenkaan aavistamatta, että
hänen täytyisi toteuttaa lupauksensa.

Niin Amy matkusti vanhaan maailmaan, joka nuorten silmissä

näyttää uudelta ja kauniilta. Isä ja ystävä jäivät rannalle ja toivoivat
hartaasti, että kohtalo olisi lempeä onnelliselle tytölle, joka huiskutti
heille laivan kannelta, kunnes ei enää muuta näkynyt kuin kesäinen
auringonpaiste, joka leikitteli meren laineilla.

ULKOMAANKIRJEENVAIHTAJAMME

Lontoossa

Rakas kotiväki.

Täällä siis todellakin istun Bath-hotellin ikkunan ääressä

Piccadillylla. Tämä paikka ei ole muodissa, mutta setä asui
täällä monta vuotta sitten eikä hän tahtonut mennä muualle;
emme viivy täällä kauan, niin ettei sillä ole väliä. En osaa
kertoakaan miten olen nauttinut kaikesta, en alkuunkaan, ja
sen vuoksi lähetän teille katkelmia muistiinpanovihostani, sillä
kotoa lähdettyäni en ole muuta tehnyt kuin piirtänyt ja
kirjoittanut.

Lähetin teille Halifaxista muutaman rivin, kun tunsin oloni

kurjaksi, mutta sen jälkeen voin oikein hyvin, olin
enimmäkseen terveenä, ja vietin kaiket päivät kannella, missä
oli paljon hauskoja ihmisiä. Kaikki olivat minulle erittäin
ystävällisiä, varsinkin upseerit. Älä naura, Jo; laivalla tosiaan
tarvitaan herrasmiehiä auttamaan ja palvelemaan. Kun heillä
sitä paitsi ei ole mitään tekemistä, on pelkästään palvelus
käyttää heitä hyödyksi, hehän muuten sauhuttaisivat itsensä
kuoliaiksi.

Täti ja Flo makasivat koko matkan merisairaina ja halusivat

olla yksinään. Minä siis lähdin pitämään hauskaa autettuani
heitä niin paljon kuin voin. Miten ihanaa oli kävellä kannella —
ja ne auringonlaskut, hieno ilma ja aallot sitten! Oli melkein
yhtä jännittävää kuin ratsastaa nopealla hevosella, kun
kiidimme eteenpäin sellaista vauhtia. Kunpa Beth olisi päässyt
mukaan, matka olisi tehnyt hänelle hyvää; Jo olisi varmasti
kiivennyt innoissaan raakapuulle istumaan, tehnyt tuttavuutta
konemiesten kanssa ja puhunut kapteenin komentotorveen.

Matka oli todella taivaallinen, mutta tuntui hauskalta, kun

Irlannin rannikko tuli näkyviin. Minusta se näytti herttaiselta:
siellä oli vihreää ja aurinkoista, pieniä ruskeita mökkejä,
joillakin kukkuloilla näkyi raunioita ja laaksoissa
herraskartanoita, joitten puistoissa saksanhirvet kävivät
laitumella. Saavuimme sinne aikaisin aamulla, enkä tosiaan
kadu, että nousin katsomaan. Lahti oli täynnä pieniä veneitä,
rannikko maalauksellinen ja taivas rusotti kaiken yllä. En ikinä
unohda sitä.

Queenstownissa erosimme herra Lennoxista — hän on eräs

uusi tuttavani — ja kun mainitsin Killarneyn järvistä, hän
huokasi ja lauloi katsoen minuun:

Ah, tokkopa tunnet Kate Kearneyn? Hän rannoilla

kulkee Killarneyn. Hänen silmänsä hurma on vaara ja
turma, sillä kumma on katse Kate Kearneyn. Typerää,
vai mitä?

Liverpoolissa viivyimme vain pari tuntia. Siellä on likaista ja

meluisaa ja lähdin sieltä mielelläni. Setä ryntäsi kaupungille,
osti koirannahkakäsineet, rumat paksupohjaiset kengät,
sateenvarjon ja ennen kaikkea ajatti itselleen poskiparran,
minkä tehtyään hän uskoi näyttävänsä aidolta britiltä. Mutta
jo ensimmäinen pieni kengänkiillottaja, joka sai puhdistaa
hänen kenkänsä, huomasi niiden kuuluvan amerikkalaiselle ja
sanoi virnistellen:

— Kas niin, sir, nyt ne ovat siistit. Olen kiillottanut ne

jenkkien parhaalla voiteella.

Se huvitti setää sanomattomasti. Voi, minun täytyy kertoa,

mitä se hassu Lennox teki! Hän käski ystävänsä Wardin, joka
jatkoi matkaa meidän kanssamme, tilata kukkia minulle, ja
kun tulin huoneeseeni, näin ensimmäiseksi kauniin
kukkakimpun ja kortissa luki "Parhain terveisin Robert
Lennoxilta". Eikö se ollut hupsua, tytöt? Minä pidän
matkustamisesta.
 En ennätä lainkaan Lontooseen, jollen pidä kiirettä. Matka
sinne kulki kuin suuren taidemuseon halki, joka on täynnä
ihania maisemamaalauksia. Pidin eniten maalaistaloista; niissä
oli olkikatot, murattia räystääseen saakka, ristikkoikkunat, ja
oviaukoissa seisoskeli pulskia emäntiä punaposkiset lapset
helmoissaan. Karjakin näytti lauhkeammalta kuin meikäläinen
seisoessaan puolisäärtä myöten apilassa, ja kanat kotkottivat
tyytyväisinä. En ole milloinkaan nähnyt yhtä puhtaita värejä
— ruoho oli helakan vihreää, taivas kovin sininen, vilja
keltaista ja metsä syvän tumma — koko matkan olin
ihastuksissani ja samoin oli Flokin. Juoksimme ikkunan
äärestä toiseen ja yritimme nähdä kaiken junan kiitäessä
sadan kilometrin tuntivauhtia. Täti oli väsynyt ja kävi
nukkumaan, mutta setä tutki opaskirjaansa eikä mikään
saanut häntä hämmästymään.

Tähän tapaan kului matka: Amy hypähtää seisomaan:

— Oi tuolla on varmasti Kenilworth, tuo harmaa tuolla puiden

keskellä!

Flo syöksyy minun ikkunani ääreen. — Miten sievä se on!

Mennään
sinne joskus, eikö niin isä?

Setä ihailee kaikessa rauhassa saappaitaan. — Emme,

kultaseni,
jollet tahdo olutta. Se on panimo.

Äänettömyys — sitten Flo huudahtaa: — Hirveätä, tuolla on

hirsipuu ja siihen ripustetaan parhaillaan miestä.
 — Missä, missä? huutaa Amy ja saa näkyviinsä kaksi
korkeaa pylvästä, joiden välillä on poikkipuu ja siitä
riippumassa rautaketjuja.

— Kivihiilikaivos, huomauttaa setä silmää iskien.

— Tuolla makaa sievä lammaslauma nurmella, sanoo Amy.

— Katso isä, eivätkö ne ole herttaisia! lisää Flo tunteellisesta.

— Ne ovat hanhia, arvoisat neidit, vastaa setä äänellä, joka

saa meidät olemaan hiljaa, kunnes Flo rupeaa lukemaan
"Kapteeni Cavendishin lemmenseikkailuja" ja minä saan yksin
nauttia maisemasta.

Kun tulimme Lontooseen, satoi tietenkin, emmekä nähneet

muuta kuin sumua ja sateenvarjoja. Me lepäsimme, purimme
matkalaukut ja teimme vähän ostoksia sadekuurojen lomassa.
Mary-täti osti minulle uusia vaatteita, sillä lähdin matkalle niin
kiireesti, etten ehtinyt läheskään valmiiksi. Sain valkoisen
hatun, jossa on sininen sulka, siihen sopivan musliinipuvun ja
mitä ihanimman viitan. On todella hauskaa käydä ostoksilla
Regent Streetillä: tavarat vaikuttavat huokeilta — kauniit
silkkinauhatkin maksavat vain kuusi pennyä metri. Keräsin
varastoon kaikenlaista, mutta hansikkaat ostan vasta
Pariisista. Eikö se kuulosta rikkaalta ja hienolta?

Flo ja minä tilasimme huviksemme vaunut sillä aikaa kun

täti ja setä olivat kaupungilla ja lähdimme ajelemaan.
Sittemmin kuulimme, ettei ole sopivaa nuorten neitosten
lähteä yksinään ajelemaan. Se oli sitten hullua! Kun olimme
päässeet puisen vaununkatoksen alle, lähti mies ajamaan
 sellaista vauhtia, että Flo pelästyi ja pyysi minua varoittamaan
ajuria. Mutta mies istui jossakin takana ulkopuolella enkä
nähnyt häntä. Hän ei kuullut huutoani eikä huomannut, kun
hosuin päivänvarjolla, ja siinä me istuimme neuvottomina ja
vaunut kolisivat eteenpäin ja kaarsivat kadunkulmissa
suorastaan hengenvaarallista vauhtia. Lopulta keksin
epätoivoissani pienen luukun katossa, ja kun työnsin sen auki,
ilmestyi siihen punainen silmä ja samea ääni kysyi:

— No, mitä nyt, neiti?

Lausuin määräykseni niin rauhallisesti kuin osasin, mies

pamautti luukun kiinni mumisten: — Kyllä, kyllä, neiti, ja antoi
sitten hevosensa kävellä hitaasti kuin hautajaissaatossa.
Avasin taas luukun ja sanoin: — Hiukan nopeammin, ja
samassa hän antoi taas nelistää niin kuin alussa ja me
tyydyimme kohtaloomme.

Tänään oli kaunis ilma ja me menimme Hyde Parkiin, joka

on tässä aivan vieressä, me näet olemme ylhäisempiä kuin
miltä näytämme. Devonshiren herttua asuu aivan lähellä.
Olen usein nähnyt hänen palvelijoittensa seisoskelevan
portilla. Vähän matkan päässä on Wellingtonin herttuan
asunto.

Voi, mitä kaikkea minä olen nähnyt! Lihavat leskirouvat

ajelivat punaisissa ja keltaisissa vaunuissa, mahtavat
palvelijat, joilla oli silkkisukat ja samettitakit, seisoivat takana
ja kuski ohjasi hevosia. Näin hyvinpukeutuneita
palvelustyttöjä, joilla oli mukanaan suloisia lapsia; kauniita
tyttöjä, jotka näyttivät olevan puolinukuksissa; keikareita
omituisine englantilaismallisine hattuineen vetelehtimässä
 siellä täällä ja komeita punatakkisia sotilaita, joilla oli
turkislakki toisella korvalla ja jotka olivat niin huvittavan
näköisiä, että olisin tahtonut piirtää heidät.

Rotten Row on sama kuin Route de Roi eli kuninkaan tie,

nykyään se muistuttaa lähinnä ratsastuskoulua. Ratsut ovat
upeita ja miehet, varsinkin hevostenhoitajat, ratsastavat
hyvin; mutta naiset ovat jäykkiä ja pomppivat hevosen
selässä, ja sitä ei meillä hyväksyttäisi. Olisin tahtonut näyttää
heille oikeata hurjaa amerikkalaista laukkaa, sillä he ravasivat
juhlallisesti edestakaisin tiukoissa puvuissaan ja korkeissa
hatuissaan ja näyttivät nukeilta. Kaikki ratsastavat — vanhat
miehet, lihavat naiset, pienet lapset — ja nuoret harrastavat
samalla hakkailua. Näin erään parin antavan toisilleen
ruusunnupun, täällä on nimittäin muotia pitää sellaista
napinlävessä, ja minusta se on aika hauska keksintö.

Iltapäivällä olimme Westminster Abbeyssä, mutta älkää

odottako, että kuvailisin sitä, se olisi mahdotonta — sanon
vain että se oli ylimaallinen! Nyt illalla menemme teatteriin
katsomaan Fechteriä ja se on sopiva loppu elämäni
hauskimmalle päivälle.

Keskiyöllä

On jo myöhä, mutta en voi panna aamulla kirjettäni postiin,

jollen kerro mitä tänä iltana tapahtui. Voitteko arvata ketkä
tulivat luoksemme kun istuimme teepöydässä? Laurien
englantilaiset ystävät Fred ja Frank Vaughan! Olin kovin
hämmästynyt, sillä en olisi tuntenut heitä, jollen olisi nähnyt
heidän käyntikorttejaan. Molemmat ovat isoja miehiä ja heillä
on poskiparta; Fred on englantilaisittain komea ja Frank on
 paljon parantunut. Hän kulkee ilman kainalosauvoja ja ontuu
tuskin ollenkaan. He olivat Laurielta kuulleet mihin hotelliin
menemme ja tulivat pyytämään meitä luokseen asumaan.
Mutta setä ei halua mennä heille, niinpä aiomme vain kiittää
kutsusta ja käydä heillä kun voimme.

He tulivat meidän kanssamme teatteriin ja meillä oli oikein

hauskaa. Frank seurusteli Flon kanssa ja Fred ja minä
juttelimme menneistä, nykyisistä ja tulevista iloista aivan kuin
olisimme tunteneet toisemme koko ikämme. Kertokaa
Bethille, että Frank kysyi hänen kuulumisiaan ja tuli pahoilleen
kun kuuli, ettei hän ole oikein terve. Kun puhuin Josta, Fred
nauroi ja lähetti kunnioittavimmat terveisensä suurelle hatulle.
Kumpikin muisti hyvin Laurencen leirin ja kuinka hauskaa
meillä siellä oli. Tuntuu kuin siitä olisi kulunut jo monta
vuotta.

Täti naputtaa jo kolmannen kerran seinään, niin että minun

täytyy kai lopettaa. Tuntuu melkein kuin olisin kevytkenkäinen
lontoolainen hienostonainen, kun kirjoitan näin myöhään
illalla huoneessa, joka on täynnä kauniita esineitä, ja
mielessäni liikkuvat vain puistot, teatterit, uudet puvut ja
komeat miehet, jotka huudahtelevat "Ah!" ja kiertävät
vaaleita viiksiään englantilaisen ylimielisinä. Kaipaan teitä
kaikkia ja huolimatta tästä hölynpölystä pysyn aina teidän
rakkaana.

Amynanne

Pariisissa

Rakkaat tytöt!
 Viime kirjeessäni kerroin teille Lontoossa olostamme —
miten ystävällisiä Vaughanit meille olivat ja miten hauskoja
kutsuja he järjestivät. Minä nautin eniten käynnistä Hampton
Courtissa ja Kensington-museossa. Hamptonissa näin Rafaelin
luonnoksia ja museossa Turnerin, Lawrencen, Reynoldsin,
Hogarthin ja muiden suuruuksien maalauksia.

Richmond Parkissa vietimme ihanan päivän. Teimme sinne

aito englantilaisen huviretken ja siellä oli minulle yllin kyllin
upeita tammia ja saksanhirviä piirrettäväksi; sain kuulla myös
satakielen laulavan, ja nähdä leivosten kohoavan korkealle
pilviin. Fredin ja Frankin ansiosta näimme Lontoota mielin
määrin, ja sieltä oli hyvin ikävä lähteä. Sillä vaikka
englantilaiset vastahakoisesti avaavat ovensa ulkomaalaisille,
niin sen tapahduttua heidän vieraanvaraisuudelleen ei ole
vertaa. On toiveita tavata Vaughanit ensi talvena Roomassa.
Minulle on kauhea pettymys, jos emme tapaa, sillä Grace ja
minä olemme ylimmät ystävät ja pojat ovat oikein mukavia —
etenkin Fred.

No niin, olimme tuskin ehtineet asettua tänne, kun hän taas

ilmestyi eteemme ja kertoi tulleensa lomalle ja olevansa
menossa Sveitsiin. Täti oli alussa vähän pidättyväinen, mutta
Fred selitti asian niin rauhallisesti, ettei täti voinut
huomauttaa mitään, ja nyt kaikki sujuu erinomaisesti.

Fred puhuu ranskaa kuin äidinkieltään, enkä ymmärrä

miten tulisimme toimeen ilman häntä. Setä osaa tuskin
sanaakaan ja puhuu itsepäisesti englantia hyvin kovalla
äänellä, ikään kuin saisi siten ihmiset paremmin
ymmärtämään. Täti ääntää vanhanaikaisesti, ja vaikka Flo ja
minä luulimme osaavamme ranskaa aika hyvin, huomasimme
ettemme osaakaan, ja olemme hyvin onnellisia, että meillä on
Fred 'puhemiehenä', kuten setä sanoo.

Meillä on suurenmoista täällä! Aamusta iltaan katselemme

nähtävyyksiä, syömme lounaamme jossakin hauskassa
kahvilassa ja joudumme kaikenlaisiin hassuihin seikkailuihin.
Sateiset päivät vietän Louvressa ja nautin tauluista. Jo
nyrpistäisi varmaan nenäänsä hienoimmille, koska hän ei
ymmärrä taidetta; mutta minäpä ymmärrän ja kehitän
arvostelukykyäni ja makuani parhaani mukaan.

Jo pitäisi varmaan enemmän kuuluisuuksien

muistoesineistä, minä olen nähnyt Napoleonin kolmikulmaisen
hatun ja harmaan takin, hänen poikansa kehdon ja hänen
vanhan hammasharjansa ja lisäksi Marie Antoinetten pienen
kengän, Saint Denis'n sormuksen, Kaarle Suuren miekan ja
paljon muita mielenkiintoisia esineitä. Kun tulen kotiin, saatte
kuulla niistä tuntimääriä, nyt en ehdi kirjoittaa enempää.

Palais Royal on taivaallinen paikka — siellä on niin paljon

jalokiviä ja ihania tavaroita, että olen aivan onneton, kun en
voi ostaa niitä. Fred olisi halunnut lahjoittaa minulle jotakin,
mutta en tietystikään suostunut. Boulognen metsä ja Champs
Elysées ovat myös suurenmoiset.

Olen nähnyt keisarillisen perheen monta kertaa. Keisari on

ruma, ankaran näköinen mies, keisarinna taas kalpea ja
kaunis, mutta mauttomasti pukeutunut — hänellä oli
purppuranpunainen puku, vihreä hattu ja keltaiset hansikkaat.
Pikku Napoleon on komea poika, hän juttelee opettajan
kanssa ja heittelee lentosuukkoja ihmisille ajaessaan
 nelivaljakossa; kuskeilla on punaiset silkkitakit ja edellä ja
jäljessä kulkee ratsuvartio.

Käymme usein kävelemässä Tuileries'n puutarhassa; siellä

on viehättävää, vaikka vanha Luxembourgin puisto on
enemmän minun makuuni. Pére la Chaisen hautausmaa on
erikoinen paikka, siellä on hautaholveja, jotka ovat kuin pieniä
huoneita. Kun kurkistaa sisään, näkee pöydän, jolla on
vainajan kuvia, ja ympärillä on tuoleja, joilla omaiset saavat
istua, kun he tulevat suremaan häntä. Se on tosi ranskalaista.

Asumme Rue de Rivolin varrella ja istuessamme

parvekkeella voimme katsella pitkää, komeaa katua
kumpaankin suuntaan. Se on hauskaa ja usein istumme siellä
iltaa keskustellen, kun päivän puuhista uupuneina emme
jaksa lähteä ulos. Fred on hauska seuramies ja minusta hän
on miellyttävin poika, jonka milloinkaan olen tavannut —
paitsi Laurieta, joka on käytökseltään viehättävämpi. Toivoisin
että Fred olisi tumma, sillä en pidä vaaleista miehistä. Mutta
Vaughanit ovat hyvin rikkaita ja polveutuvat ylhäisestä
suvusta, ja sen vuoksi en voi moittia heidän keltaista
tukkaansa, etenkin kun omani on vielä vaaleampi.

Ensi viikolla jatkamme matkaa Saksaan ja Sveitsiin.

Matkustamme nopeasti, niin että voin lähettää teille vain
ylimalkaisia selostuksia. Kirjoitan päiväkirjaa ja koetan tarkoin
painaa mieleeni ja kuvata kaiken mitä näen ja ihailen, kuten
isä minua neuvoi. Se on hyvä tapa ja muistiinpanoistani ja
luonnoksistani saatte paremman käsityksen matkastamme
kuin näistä.

Adieu, halaan teitä kaikkia…

Vôtre Amie.

Heidelbergissä

Rakas äiti.

Minulla on nyt vapaa hetki ennen kuin lähdemme Berniin, ja

aion kirjoittaa sinulle mitä on tapahtunut, sillä minulla on aika
tärkeitä asioita kerrottavana, kuten kohta näet.

Laivamatka Reiniä pitkin oli ihana; en tiedä tarpeeksi

kauniita sanoja sen kuvaamiseen. Koblenzissa meillä oli
hauskaa, sillä muutamat bonnilaiset ylioppilaat, joihin Fred oli
tutustunut laivalla, pitivät meille serenadin. Oli kaunis
kuutamoyö ja noin kello yhdeltä Flo ja minä heräsimme
siihen, että ikkunan alta kuului säveliä. Pomppasimme
pystyyn ja piilouduimme ikkunaverhojen taakse, ja kun salaa
kurkistimme ulos, näimme Fredin ja ylioppilaat alhaalla
laulamassa. En milloinkaan ole kokenut mitään niin
romanttista — kuutamo, joki, laivasilta, vastakkaisella rannalla
uljas linna ja musiikkia, joka olisi kyennyt pehmittämään
kivisydämenkin.

Kun laulu oli loppunut, heitimme muutaman kukkasen alas

ja näimme heidän kiistelevän niistä ja heittelevän
lentosuukkoja näkymättömille neidoille ja lähtevän nauraen
matkaansa — luultavasti polttelemaan ja juomaan olutta.
Seuraavana aamuna Fred näytti tunteellisen näköisenä
minulle rutistunutta kukkasta, jota hän kantoi
liivintaskussaan. Nauroin hänelle ja sanoin, että Flo oli sen
heittänyt enkä minä. Se näköjään harmitti Frediä, sillä hän
heitti kukan pois ja tuli taas järkiinsä. Pelkään että saan vielä
vastusta tuosta pojasta, tuntuu siltä.

Nassau oli hauska kylpypaikka, samoin Baden-Baden, jossa

Fred menetti rahaa ja sai torut minulta. Hän tarvitsee jonkun,
joka pitää hänestä huolta, kun Frank ei ole mukana. Kate
sanoi kerran, että olisi hyvä jos hän menisi pian naimisiin, ja
minä olen samaa mieltä. Frankfurtissa oli ihastuttavaa, näin
Goethen talon, Schillerin muistopatsaan ja Danneckerin
kuuluisan Ariadnen. Se oli hyvin kaunis, mutta olisin saanut
siitä enemmän irti, jos olisin tuntenut kertomuksen paremmin.
En halunnut kysyä sitä muilta, sillä kaikki tunsivat sen hyvin
tai olivat ainakin tuntevinaan. Toivon että Jo kertoo sen
minulle; minun olisi pitänyt lukea enemmän, sillä huomaan
etten tiedä mitään, ja se on nöyryyttävää.

Nyt seuraa sitten vakava asia — se tapahtui näet täällä ja

Fred on juuri lähtenyt. Hän on ollut niin kohtelias ja hauska
koko ajan, että pidämme hänestä kaikki kovasti. Pidin hänen
ystävällisyyttään vain matkatoveruutena aina siihen
serenadiyöhön saakka. Mutta sen jälkeen minusta on alkanut
tuntua, että kuutamokävelyt, keskustelut parvekkeella ja
yhteiset seikkailut päivisin ovat merkinneet hänelle muutakin
kuin huvittelua.

En ole antanut aihetta siihen, äiti, ihan totta; olen koko

ajan muistanut neuvojasi ja koettanut seurata niitä. En minä
voi sille mitään, jos ihmiset pitävät minusta; en minä yritä
miellyttää heitä ja minusta on ikävää, jollen voi pitää heistä,
vaikka Jo väittää, ettei minulla ole lainkaan sydäntä.
 Arvaan kyllä, että äiti pudistaa päätään ja tytöt sanovat: —
Voi sitä laskelmoivaa pikku lurjusta! mutta kaikesta huolimatta
olen päättänyt, että jos Fred kosii minua, vastaan
myöntävästi, vaikka en olekaan silmittömästi rakastunut
häneen. Minä pidän hänestä ja me viihdymme hyvin yhdessä.
Hän on hauskannäköinen, nuori, aika älykäs ja hyvin rikas —
vielä paljon rikkaampi kuin Laurencet.

Tuskin hänen omaisillaan olisi mitään sitä vastaan ja minä

tulisin varmaan hyvin onnelliseksi, sillä he ovat kaikki
ystävällisiä, sivistyneitä ja hienoja ihmisiä ja he pitävät
minusta. Fred kaksosista vanhempana saa luultavasti
kartanon; ja se onkin tosi upea! Kaupunkitalo on
hienostokadun varrella. Se ei ole yhtä näyttävä kuin
meikäläiset isot talot, mutta paljon mukavampi ja täynnä
järkevää ylellisyyttä, jolle englantilaiset antavat arvoa. Minä
pidän siitä, koska se on omaperäistä. Olen nähnyt hopeisen
pöytäkaluston, perhekalleudet, vanhat palvelijat ja kuvia
maatilasta, sen kauniista puistoista, komeasta
päärakennuksesta ja hienoista hevosista. Sen enempää ei
voisi toivoakaan. Otan mieluummin sen kuin ylhäisen
arvonimen, johon tytöt helposti tarttuvat.

Saatan näyttää laskelmoivalta, mutta vihaan köyhyyttä

enkä aio sietää sitä hetkeäkään kauemmin kuin on
välttämätöntä. Jonkun meistä täytyy päästä hyviin naimisiin;
Meg ei päässyt, Jo ei tahdo, Beth on vielä liian nuori. En
koskaan menisi naimisiin sellaisen miehen kanssa, jota vihaan
tai halveksin, siitä saatte olla varmoja. Vaikka Fred ei olekaan
sankari-ihanteeni, hän on hyvä ja aikaa myöten oppisin
pitämään hänestä tarpeeksi, jos hän rakastaisi minua ja
antaisi minun tehdä niin kuin haluan. Tähän tapaan pohdin
asiaa viime viikon aikana, sillä oli selvää, että Fred on
rakastunut minuun. Hän ei ole puhunut mitään, mutta sen on
voinut nähdä kaikenlaisista pikku seikoista. Hän ei milloinkaan
kulkenut Flon kanssa, vaan järjesti itsensä minun viereeni
vaunuissa, ruokapöydässä ja kävelyllä. Hän tuli heti
hentomieliseksi, kun jouduimme kahden kesken, ja synkistyi,
jos joku muu rohkeni puhutella minua. Eilen päivällisellä, kun
eräs itävaltalainen upseeri tuijotti meitä ja sanoi sitten
toverilleen — irstaan näköiselle paronille — jotain
ihastuttavasta vaaleaveriköstä, Fred näytti vihaiselta kuin
leijona ja leikkasi lihapalaansa niin raivokkaasti, että se oli
vähällä lentää lautaselta. Hän ei ole viileitä, jäykkiä
englantilaisia, vaan aika pippurinen, sillä hänessä on
skotlantilaista verta.

No niin, eilen illalla menimme linnalle katsomaan

auringonlaskua — Fredin oli määrä tavata meidät siellä
haettuaan ensin postin. Meillä oli tavattoman hauskaa
tutkiessamme raunioita ja vanhaa olutkellaria ja
kävellessämme kauniissa puutarhassa, jonka vaaliruhtinas
kauan sitten oli laitattanut englantilaiselle vaimolleen. Pidin
eniten laajasta pengermästä, koska sieltä oli ihana näköala, ja
jäin sinne piirtämään kiviseinään hakattua leijonanpäätä, jota
punaiset kuusamanoksat ympäröivät, sillä aikaa kun toiset
menivät tutkimaan sisähuoneita. Istuin siinä katsellen laakson
halki virtaavaa Neckaria, kuunnellen itävaltalaisen
soittokunnan säveliä ja odotellen rakastettuni tuloa aivan kuin
romaaneissa. Minusta tuntui, että jotakin oli tapahtumaisillaan
ja olin valmistautunut siihen. En ollut hämmentynyt enkä
peloissani, vaan aivan tyyni, mutta minua jännitti vähän.
 Samassa kuulin Fredin äänen ja hän tuli kiireesti luokseni
suuresta porttiholvista. Hän oli niin huolestuneen näköinen,
että unohdin aivan itseni ja kysyin mikä häntä vaivasi. Hän
kertoi saaneensa kirjeen, jossa häntä pyydettiin heti tulemaan
kotiin, koska Frank oli vakavasti sairaana. Hän aikoi lähteä
heti, jo yöjunassa, ja hän oli tullut vain sanomaan hyvästit.
Olin pahoillani hänen tähtensä ja pettynyt omasta puolestani,
mutta vain hetkisen, sillä puristaessaan kättäni hän sanoi —
äänensävyllä, josta en voinut erehtyä:

— Tulen pian takaisin, ethän unohda minua, Amy?

En luvannut mitään, katsoin vain ja se riitti hänelle, eikä

enää ollut aikaa muuhun kuin hyvästelyyn ja terveisiin. Tunnin
kuluttua hän oli lähtenyt ja meillä on kovin ikävä häntä.
Tiedän että hän olisi tahtonut puhua asiasta, mutta eräästä
viittauksesta päätellen hän on luvannut isälleen vielä odottaa
jonkin aikaa. Hän on näet ajattelematon eikä isä halua hänen
tuovan ulkomaalaista miniää taloon. Kohta tapaamme
Roomassa, ja jollen silloin ole muuttanut mieltäni, vastaan: —
Tahdon, kun hän kysyy minulta: — Tahdotko tulla vaimokseni?

Olen kertonut tämän tietysti aivan luottamuksellisesti. Älä

ole levoton minun takiani; muistathan että olen sinun järkevä
Amysi; saat olla varma, etten tee mitään ajattelematonta.
Lähetä minulle niin paljon neuvoja kuin haluat, noudatan
niitä, jos voin. Jospa nyt voisin nähdä sinut ja puhua kanssasi,
äiti kulta. Rakasta minua ja luota minuun.

Oma Amysi.
 9

HELLIÄ HUOLIA

— Jo, olen huolissani Bethistä.

— Minkä vuoksi, äiti? Hänhän on ollut tavallista terveemmän

näköinen lasten syntymästä lähtien.

— En ole nyt huolissani hänen terveydestään vaan hänen

mielentilastaan. Minusta tuntuu, että jokin asia painaa hänen
mieltään, ja tahtoisin että sinä ottaisit siitä selvää.

— Miksi sinä sellaista ajattelet, äiti?

— Hän istuu usein yksikseen eikä enää juttele isän kanssa niin
paljon kuin ennen. Eräänä päivänä näin hänen itkevän pienokaisten
vuoteen ääressä. Hän laulaa vain surullisia lauluja ja joskus hänen
kasvoillaan on outo ilme, jota en ymmärrä. Se ei ole Bethin tapaista
ja se huolestuttaa minua.

— Oletko kysynyt häneltä?

— Olen pari kertaa koettanut, mutta hän alkoi puhua vallan

muusta tai näytti niin vaivautuneelta, etten voinut jatkaa. En halua
pakottaa lapsiani uskomaan minulle asioitaan eikä minun yleensä ole
tarvinnut kauan odottaa, kun he jo kertovat minulle.

Rouva March katseli puhuessaan Jota, mutta tämä ei näyttänyt

tuntevan mitään salaisia huolia — paitsi Bethistä. Ommeltuaan
hetken ajatuksiinsa vaipuneena Jo sanoi:
 — Hän varttuu kaiken aikaa; hän alkaa haaveilla ja tuntea toiveita,
epäilyksiä, pelkoa, joista ei tiedä, mistä ne tulevat. Katsos, äiti, Beth
on jo kahdeksantoista; me vain emme oikein tajua sitä, vaan
kohtelemme häntä kuin lasta, mutta hänhän on jo nainen.

— Niinhän hän on. Voi kultaseni, miten pian te kasvatte suuriksi,

huokasi äiti hymyillen.

— Sitä ei voi auttaa, äiti kulta, sinun täytyy vain alistua kantamaan
huolia ja antaa poikasten lentää pesästä. Minä lupaan, etten
milloinkaan lennä kauas, jos se sinua yhtään lohduttaa.

— Se lohduttaa paljonkin. Sinä olet suureksi avuksi minulle nyt

kun Meg on lähtenyt. Beth on liian heikko ja Amy liian nuori, jotta
heihin voisi turvautua.

— Niin no, minua ei kova työ pelota ja perheessä täytyy aina

jonkun olla työmyyrä. Amy on etevä hienommissa töissä, minä taas
olen oikealla alallani silloin, kun matot on tomutettava tai puoli
perhettä makaa sairaana. Amy kunnostautuu ulkomailla, mutta
minun hartiani kestävät, jos kotona jokin menee vinoon.

— Jätän Bethin asiat sinun huoleksesi, sillä hän avaa sydämensä

sinulle mieluummin kuin kenellekään toiselle. Ole kiltti hänelle äläkä
anna hänen luulla, että häntä pidetään silmällä tai että hänestä
puhutaan. Kun hänestä vain tulisi taas vahva ja iloinen, muuta minä
en toivo.

— Onnenmyyrä! Minulla taas on toivomuksia kasapäin.

— Mitä sinä sitten toivot, kultaseni?

 — Minä huojennan ensin Bethin huolet ja kerron sitten omani
sinulle. Ne eivät ole kovin raskaita, niin että jaksan hyvin kantaa ne
siihen asti. Jo jatkoi ompelemistaan ja nyökkäsi ymmärtäväisesti
äidille, niin että tämä ainakin hetkeksi rauhoittui tyttärensä suhteen.

Jo oli syventyvinään omiin asioihinsa, mutta piti koko ajan silmällä

Bethiä. Vihdoin hän luuli keksineensä jotakin, joka kykeni
selittämään sisaren muuttumisen. Hän uskoi saaneensa johtolangan
eräästä pikku tapauksesta, ja vilkas mielikuvitus ja huoli Bethistä sai
aikaan loput.

Eräänä lauantai-iltapäivänä kun hän ja Beth olivat kahdestaan

kotona, hän oli kirjoittavinaan ahkerasti, mutta vähän väliä hän
vilkaisi sisareensa, joka oli tavallista hiljaisempi. Beth istui ikkunan
luona ompelemassa, mutta tuon tuostakin työ vaipui syliin, pää
painui alakuloisesti käden varaan ja katse viipyi synkässä syksyisessä
maisemassa. Äkkiä joku kulki ikkunan alta viheltäen kuin rastas ja
kuului huudahdus: — Selvä on! Tulen tänään teille.

Beth säpsähti, nojautui eteenpäin, nyökkäsi hymyillen ja katsoi

sitten kulkijan jälkeen, kunnes tämän askelet lakkasivat kuulumasta.
Sitten hän sanoi hiljaa, ikään kuin itsekseen:

— Miten vahvalta ja komealta ja iloiselta tuo poikakulta

näyttääkään.

— Hm! sanoi Jo tutkien yhä sisarensa kasvoja. Heleä puna katosi

yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, hymy haihtui ja kohta kimalsi
ikkunalaudalla kirkas kyynel. Beth pyyhkäisi sen pois ja katsahti
arasti Johun, mutta tämä kirjoitti tavatonta vauhtia ja näytti
kokonaan syventyneen "Olympian valaan". Kun Bethin pää kääntyi,
Jo alkoi taas pitää häntä silmällä. Sisar pyyhki tuon tuostakin
silmiään, ja puoleksi poispäin kääntyneet kasvot olivat niin surulliset,
että Jon omatkin silmät kyyneltyivät. Hän pelkäsi paljastavansa
itsensä ja hiipi pois mumisten muka tarvitsevansa lisää paperia.

— Hyvänen aika, Beth rakastaa Laurieta! hän sanoi päästyään

omaan huoneeseensa, kalpeana järkytyksestä, jonka tämä hänen
tekemänsä keksintö oli aiheuttanut. — En voinut uneksiakaan siitä.
Mitähän äiti sanoo? Mahtaakohan Laurie — Jo vaikeni ja lehahti
punaiseksi, kun ajatus pälkähti hänen päähänsä. — Kauheaa, jos
Laurie ei rakasta Bethiä. Hänen täytyy, minä panen hänet
rakastamaan! Jo pudisti päätään uhkaavasti Laurien kuvalle, joka
vallattoman näköisenä hymyili hänelle seinältä. — Voi, mehän
kasvamme hirveää vauhtia. Nyt Meg on jo naimisissa ja kahden
lapsen äiti, Amy liehuu Pariisissa ja Beth on rakastunut. Minä olen
ainoa järkevä.

Jo vaipui hetkeksi syviin ajatuksiin katse valokuvassa viipyen.

Sitten hän antoi ryppyjen otsaltaan oieta ja sanoi nyökäten kuvalle
päättävästi:

— Ei kiitos, hyvä herra. Olet tosin ihastuttava, mutta ihan yhtä

häilyvä kuin viirikukko. Ei sinun auta lähetellä liikuttavia kirjeitä ja
hymyillä mielistelevästi, siitä ei ole mitään hyötyä, enkä minä pidä
siitä.

Jo huokasi ja vaipui mietteisiinsä, joista havahtui vasta kun

hämärä ajoi hänet takaisin alakertaan tekemään lisää havaintoja, ja
niistä hän sai vain vahvistusta epäluulolleen.

Vaikka Laurie liehitteli Amya ja laski leikkiä Jon kanssa, hän oli
aina käyttäytynyt Bethiä kohtaan erikoisen hellästi ja ystävällisesti.
Mutta kaikkihan olivat Bethille kilttejä, eikä kukaan siksi ollut tullut
ajatelleeksi, että Laurie pitäisi Bethistä enemmän kuin muista.
Päinvastoin perheessä oli viime aikoina vakiintunut se käsitys, että
'poikakulta' alkoi yhä enemmän pitää Josta, vaikka tämä ei sietänyt
kuulla puhuttavankaan asiasta, vaan suuttui silmittömästi, jos joku
uskalsi vihjata siihen. Jos he olisivat olleet selvillä kuluneen vuoden
hellistä kohtauksista tai pikemminkin niiden yrityksistä — ne oli näet
tukahdutettu alkuunsa — he olisivat suureksi tyydytyksekseen
voineet huomauttaa: — Enkös minä sanonut. Mutta Jo vihasi
hakkailua ja hänellä oli aina valmiina leikkipuhe tai hymy vaaran
uhatessa.

Mentyään korkeakouluun Laurie rakastui aluksi noin kerran

kuukaudessa. Nämä pienet ihastukset olivat kiihkeitä, mutta menivät
pian ohi jälkiä jättämättä ja huvittivat kovasti Jota, ja tämä seurasi
kiinnostuneena toivon, epätoivon ja alistumisen vaiheita, joita
hänelle uskottiin heidän jokaviikkoisissa keskusteluissaan.

Sen jälkeen seurasi aika, jolloin Laurie lakkasi palvomasta monia

kohteita, vihjaili salaperäisesti yhteen kaikkivoittavaan intohimoon ja
joutui ajoittain synkkämielisyyden valtaan. Sitten hän jätti
arkaluontoisen aiheen kokonaan, kirjoitti filosofisia kirjeitä Jolle,
ryhtyi ahkeraksi ja ilmoitti 'pingottavansa' ja aikovansa suorittaa
loistavan loppututkinnon.

Tämä miellytti tyttöä enemmän kuin hämärähetkien

lemmentunnustukset, hellät kädenpuristukset ja paljonpuhuvat
silmäykset. Jon järki oli kehittynyt aikaisemmin kuin sydän, ja hän
harrasti mieluummin mielikuvitussankareita kuin eläviä, koska
edelliset saattoi työntää pöytälaatikkoon silloin kun halusi, kun taas
jälkimmäisiä oli vaikeampi käsitellä.
 Näin olivat asiat, kun Jo teki tärkeän havaintonsa, ja tänä iltana
hän piti Laurieta silmällä tarkemmin kuin milloinkaan ennen. Jollei
hän olisi saanut ajatusta päähänsä, hän ei olisi huomannut mitään
erityistä siinä, että Laurie oli hyvin ystävällinen Bethille, joka
puolestaan oli hiljainen kuten aina. Mutta hänen päästettyään
vilkkaan mielikuvituksensa valloilleen se lähti harhateille, eikä terve
järkikään, jota ahkera romaaninkirjoittaminen oli heikentänyt,
päässyt avuksi.

Kuten tavallisesti, Beth lepäili sohvalla ja Laurie istui matalalla

jakkaralla hänen vieressään ja huvitti häntä kaikenlaisilla
kuulumisilla. Beth näet kaipasi jokaviikkoisia tiedonantoja eikä Laurie
suinkaan halunnut tuottaa hänelle pettymystä.

Tänä iltana Jo kuvitteli, että Beth katsoi erityisen ihastuneena

vilkkaita ruskeita kasvoja ja kuunteli tavattoman kiinnostuneena
selostusta jostakin jännittävästä krikettiottelusta, vaikka pelitermit
olivatkin hänelle täyttä hepreaa. Jo kuvitteli innoissaan, että
Lauriekin oli entistä huomaavaisempi tyttöä kohtaan, nauroi
vähemmän kuin tavallisesti, alensi silloin tällöin ääntään, oli hiukan
hajamielinen ja levitti todella melkein hellästi vaipan Bethin jaloille.
 — Kuka tietää, kummempaakin on tapahtunut, ajatteli Jo
häärätessään huoneessa. — Beth tekisi hänestä suorastaan enkelin,
ja hän osaisi tehdä pikkusiskon elämän ihanan helpoksi ja
mukavaksi, jos he vain rakastavat toisiaan. Minä en ymmärrä miten
Laurie voisi olla rakastamatta — ja kyllä hän rakastaisikin, jos me
muut olisimme poissa tieltä.

Kukaan muu ei ollutkaan tiellä kuin Jo, ja hänestä alkoi tuntua,

että hänen oli kiireesti kadottava. Mutta mihin hän menisi? Palaen
halusta uhrautua sisarensa vuoksi hän istuutui selvittämään
kysymystä.

Heidän sohvansa oli varsin kunnioitettava sohvavanhus — pitkä,

leveä, matala ja hyvin pehmustettu. Se oli hiukan nukkavieru, eikä
ihmekään, sillä tytöt olivat lapsina pelmunneet siinä, onkineet
selkänojan takaa, ratsastaneet käsinojilla ja leikkineet eläintarhaa
sen alla. Kaikki rakastivat sitä, sillä se oli perheen turvapaikka, ja sen
toiseen nurkkaan Jo mieluimmin vetäytyi laiskottelemaan. Niiden
monien pieluksien joukossa, jotka koristivat kunnianarvoisaa sohvaa,
oli kova ja pyöreä tyyny, joka oli täytetty karkeilla jouhilla ja jonka
kummassakin päässä oli pyöreä nappi. Tämä luotaantyöntävä tyyny
oli Jon yksityisomaisuutta, ja sitä saattoi käyttää puolustusaseena,
suojavarustuksena tai tehokkaana unen ehkäisijänä.

Laurie tunsi hyvin tuon tyynyn ja hän vihasi sitä — syystäkin,

häntä oli näet armottomasti piesty sillä siihen aikaan, jolloin
peuhaaminen vielä kävi päinsä, ja nyt se usein sulki pääsyn hänen
mielipaikkaansa, Jon vierelle sohvan nurkkaan. Jos 'makkara', kuten
tyynyä nimitettiin, oli pystyssä, se antoi luvan istuutua sohvaan
levähtämään. Mutta jos se oli pitkällään poikki istuimen, voi silloin
sitä, joka uskalsi tyynyyn koskea.
 Tänä iltana Jo oli unohtanut asettaa sulun eteen eikä hän ollut
istunut nurkassaan viittä minuuttia, kun jykevä hahmo ilmestyi
hänen viereensä ja Laurie levitti tyytyväisenä huokaisten molemmat
kätensä selkänojalle ja työnsi pitkät koipensa mukavasti eteenpäin.

— No tämä on toiveiden täyttymys, hän huudahti.

— Ole kunnolla, tiuskaisi Jo ja työnsi tyynyn kumoon. Mutta liian

myöhään, sille ei ollut tilaa, ja luisuttuaan lattialle se katosi näkyvistä
salaperäisellä tavalla.

— Kas niin, Jo, älä nyt piikittele. Kun mies on koko viikon
ahertanut, niin että on kuin luuranko, häntä voisi kyllä pitää hyvänä
näin lauantai-iltana.

— Beth pitää sinua hyvänä, minä en jouda nyt.

— En tahdo vaivata häntä; mutta sinähän pidät siitä, jollet äkkiä

ole kyllästynyt. Vai oletko? Etkö pidä pojasta, etkö halua pommittaa
häntä tyynyillä?

Laurien nöyrä vetoomus oli liikuttava, mutta Jo heitti kylmää vettä

pojan niskaan kysymällä ankarasti:

— Kuinka monet kukat olet tällä viikolla lähettänyt neiti Randalille?

— En yksiäkään, kunniasanalla. Hän on sitä paitsi kihloissa.

— Sepä hyvä. Noin sinä typerästi tuhlaat rahaa — lähetät kukkia

tytöille, joista et välitä pennin vertaa, Jo jatkoi moittivasti.

— Mitä minä voin tehdä, kun järkevät tytöt, joista minä välitän
monen dollarin verran, eivät anna minun lähettää kukkia eivätkä
muutakaan? Täytyyhän minun tunteitteni jollain tavoin purkautua.

— Äiti ei hyväksy hakkailua, ei leikilläkään, ja sinä, Teddy,

hakkailet hillittömästi.

— Maksaisin vaikka mitä, jos voisin sanoa samaa sinusta. Mutta

kun en voi, niin sanon vain, etten ymmärrä mitä pahaa siinä on, jos
kerran molemmat osapuolet ymmärtävät sen olevan leikkiä.

— Niin, se näyttää kyllä hauskalta, mutta minä en opi sitä. Olen

koettanut, sillä tunnen itseni noloksi seurassa, kun kaikki muut
hakkailevat, mutta en tunne edistyväni, sanoi Jo muistamatta enää
olevansa neuvonantaja.

— Ota oppia Amysta; hän on todellinen kyky siinä asiassa.

— Niin onkin, hän hakkailee taitavasti eikä näy milloinkaan

menevän liian pitkälle. Luulen että toiset luonnostaan miellyttävät
ihmisiä näkemättä vähääkään vaivaa, kun taas toiset puhuvat ja
puuhaavat väärässä paikassa väärään aikaan.

— Minä olen iloinen, ettet sinä osaa keimailla. On virkistävää

tavata järkevä, reilu tyttö, joka osaa olla hauska ja ystävällinen
tekeytymättä naurettavaksi. Näin meidän kesken, Jo, jotkut tytöistä
menevät niin pitkälle, että minua hävettää. Olen varma, että he eivät
tarkoita mitään pahaa, mutta jos he vain tietäisivät, mitä me pojat
puhumme heistä jälkeenpäin, luulen että he heti parantaisivat
tapansa.

— Kyllä hekin puhuvat teistä, ja koska heillä on terävämpi kieli, te

joudutte vetämään lyhyemmän tikun, sillä te olette ihan yhtä
hupsuja. Jos te käyttäytyisitte kunnolla, tytötkin olisivat toisenlaisia.
Mutta kun he tietävät, että te pidätte heidän lörpötyksistään, he
jatkavat sitä — ja sitten te paheksutte heitä.

— Tiedättepäs te tämän asian mainiosti, hyvä neiti, sanoi Laurie

ylimielisesti. — Me emme pidä lörpöttelijöistä ja keimailijoista, vaikka
joskus saattaa näyttää siltä. Herttaisista, vaatimattomista tytöistä
puhutaan miesten kesken vain kunnioittavassa äänilajissa. Voi sinä
viaton olento! Jos voisit olla minun kengissäni kuukauden verran,
näkisit asioita, jotka hämmästyttäisivät sinua jonkin verran. Kautta
kunniani, kun tapaan jonkun liirum-laarum tytön minua aina haluttaa
sanoa niin kuin ystävämme Cock Robin:

Huutia tiedä, kelvoton, julkea houkko!

Oli mahdotonta olla nauramatta kun näki Laurien tasapainoilevan

kahden tunteensa välillä, hänestä oli nimittäin vastenmielistä moittia
naisia, mutta hän tietenkin inhosi sitä epänaisellista teeskentelyä,
josta hän oli nähnyt monta esimerkkiä seurapiireissä liikkuessaan. Jo
tiesi, että rahanahneet äidit pitivät nuorta Laurencea tavoiteltavana
saaliina. Tyttäret soivat hänelle kauneimman hymynsä ja
vanhemmatkin naiset liehittelivät häntä. Tuo kaikki olisi voinut tehdä
hänestä turhamaisen, ja siksi Jo pitikin häntä tarkoin silmällä peläten
hänen pilaantuvan. Nähdessään toisen vielä uskovan, että oli
olemassa kunnollisiakin tyttöjä, Jo iloitsi enemmän kuin tahtoi
itselleenkään myöntää. Äkkiä hän siirtyi taas neuvovaan sävyyn ja
virkkoi ääntään hiljentäen:

— Jos sinun täytyy purkaa tunteitasi, Teddy, osoita sitten

huomiotasi jollekulle noista herttaisista, vaatimattomista tytöistä,
joita kunnioitat, äläkä tuhlaa aikaasi niihin tyhjänpäiväisiin.
 — Tarkoitatko sitä todella? Laurien kasvot kuvastivat samalla
kertaa levottomuutta ja iloa.

— Tarkoitan; mutta sinun olisi parasta käydä ensin korkeakoulu

loppuun ja valmistautua tulevaan asemaasi. Sinä et ole läheskään
kyllin hyvä — hm — olkoon se kunnollinen tyttö sitten kuka hyvänsä,
Jo joutui hiukan hämilleen, sillä hän oli ollut vähällä sanoa erään
nimen.

— En olekaan! myönsi Laurie harvinaisen nöyrästi ja painoi

katseensa alas kiertäen ajatuksissaan Jon esiliinan hapsuja sormensa
ympäri.

— Hyvänen aika, tämä ei käy päinsä, ajatteli Jo ja lisäsi sitten

ääneen: — Laula jotakin. Minä tarvitsen nyt musiikkia ja sinä laulat
hyvin.

— Istun mieluummin tässä, jos sallit.

— Ei, tässä ei ole tilaa. Sinun täytyy nyt ryhtyä johonkin

hyödylliseen, olet liian vanha koristeeksi. Luulin että inhoat
roikkumista naisen esiliinan nauhoissa, vastasi Jo kerraten Laurien
omia kapinallisia sanoja.

— Niin katsos, se riippuu siitä kenen esiliina on! ja Laurie nykäisi

rohkeasti hapsuja.

— Lähdetkö? kysyi Jo kaivellen tyynyä esiin.

Laurie pakeni heti, ja hänen laulaessaan Jo hiipi pois eikä palannut

ennen kuin nuori mies oli suutuksissaan lähtenyt matkoihinsa.
 Sinä iltana Jo makasi kauan valveilla. Hän oli juuri
nukahtamaisillaan, kun Bethin vuoteesta kuului tukahdutettu
nyyhkytys, joka sai hänet ryntäämään sisarensa luo.

— Mikä sinun on? hän kysyi hätääntyneenä.

— Minä luulin että sinä nukut, nyyhkytti Beth.

— Onko sinulla se vanha vaiva?

— Ei, tämä on uusi; kyllä minä kestän sen, ja Beth koetti hillitä
itkuaan.

— Kerro minulle, niin minä parannan sinut niin kuin niin monesti
ennenkin.

— Et voi, ei tässä auta mikään. Samassa Bethin ääni petti, hän

tarrautui sisareensa ja purskahti niin epätoivoiseen itkuun, että Jo
pelästyi.

— Mihin sinua koskee? Haenko minä äidin?

Beth ei vastannut ensimmäiseen kysymykseen, mutta pimeässä

hänen kätensä nousi sydämelle, ikään kuin kipu olisi ollut siellä.
Toisella kädellään hän piti kiinni Josta ja kuiskasi kiihkeästi:

— Ei, ei, älä hae, älä kerro hänelle mitään. Kohta tuntuu
paremmalta. Tule tänne makaamaan ja silitä minun päätäni. Sitten
minä rauhoitun ja nukahdan, ihan varmasti.

Jo totteli; mutta silitellessään hiljaa Bethin kuumaa otsaa ja

kosteita luomia hän tunsi sydämensä täyttyvän myötätunnosta ja
hän olisi halunnut puhua. Mutta vaikka Jo oli nuori, hän oli oppinut,
että sydäntä täytyi käsitellä yhtä hellävaroen kuin kukkasta: sen oli
saatava avautua itsestään. Vaikka hän luuli tietävänsä syyn Bethin
uuteen tuskaan, hän sanoi niin hellästi kuin osasi:

— Painaako jokin asia sinun mieltäsi, kultaseni?

— Painaa, Jo, kuului pitkän äänettömyyden jälkeen.

— Eikö tuntuisi helpommalta, jos kertoisit sen minulle?

— Ei nyt, ei vielä.

— Sitten en pyydä sinua kertomaan. Mutta muista, Beth, että äiti

ja minä olemme aina valmiit kuuntelemaan sinua ja auttamaan
sinua, missä voimme.

— Tiedän sen. Kerron kyllä ennen pitkää.

— Tuntuuko jo paremmalta?

— Paljon paremmalta. Sinä olet niin rauhoittava, Jo.

— Nuku nyt, kultaseni. Minä olen sinun luonasi.

He nukahtivat poski poskea vasten ja seuraavana aamuna Beth oli

taas oma itsensä. Sillä kahdeksantoistavuotiaana kestää sekä pään
että sydämen särky vain hetkisen ja ystävälliset sanat lääkitsevät
useimmat vaivat.

Mutta Jo oli tehnyt päätöksensä ja mietittyään muutaman päivän

erästä suunnitelmaa hän uskoi sen äidilleen.

— Kysyit tässä eräänä päivänä minun toivomuksiani ja nyt kerron

sinulle yhden, hän alkoi heidän istuessaan kahden kesken. —
Tahtoisin lähteä jonnekin tänä talvena vaihteen vuoksi.

— Minkä tähden, Jo? kysyi äiti ja katsahti nopeasti tyttöön ikään

kuin hänen sanoissaan piilisi kaksinainen merkitys.

Jo katsoi käsityöhönsä ja vastasi vakavasti:

— Minun täytyy kokea jotakin uutta. Olen levoton, tahtoisin

nähdä, oppia ja tehdä enemmän kuin tähän asti. Haudon liikaa omia
pikku asioitani. Tarvitsen muuta ajateltavaa, ja kun minua ei ensi
talvena tarvita täällä, haluaisin lentää joksikin aikaa pois pesästä ja
koetella vähän siipiäni.

— Mihin sinä lähtisit?

— New Yorkiin. Sain eilen hienon idean. Rouva Kirke tiedusteli

sinulta luotettavaa nuorta tyttöä, joka tulisi hänen kotiinsa
ompelemaan ja lapsia opettamaan. Sinun on vaikea löytää sopivaa
tyttöä, mutta minä voisin yrittää.

— Voi, menisitkö sinä työhön siihen suureen täysihoitolaan? Rouva

March katsahti häneen hämmästyneenä, mutta ei näyttänyt panevan
vastaan.

— Eihän se olisi tavallista ansiotyötä. Rouva Kirkehän on sinun

ystäväsi ja oikein herttainen olento. Hän tekisi kyllä oloni mukavaksi,
siitä olen varma. Hänen perheensä asuu erillään eikä kukaan tunne
minua siellä. Enkä välitä, vaikka tuntisikin, olenhan rehellisessä
työssä, enkä häpeä sitä.

— En minäkään. Mutta miten sinun kirjoittamisesi käy?

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com