Explore the full ebook collection and download it now at textbookfull.

com

Learn LLVM 17: A beginner's guide to learning LLVM

compiler tools and core libraries with C++ 2nd
Edition Anonymous

https://textbookfull.com/product/learn-llvm-17-a-beginners-
guide-to-learning-llvm-compiler-tools-and-core-libraries-
with-c-2nd-edition-anonymous/

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Browse and Get More Ebook Downloads Instantly at https://textbookfull.com

Click here to visit textbookfull.com and download textbook now
 Your digital treasures (PDF, ePub, MOBI) await
Download instantly and pick your perfect format...

Read anywhere, anytime, on any device!

Primary Mathematics Textbook 2B Jennifer Hoerst

https://textbookfull.com/product/primary-mathematics-
textbook-2b-jennifer-hoerst/

textbookfull.com

Entrepreneurship, Innovation, and Technology: A Guide to

Core Models and Tools, 2nd Edition Lorenzo

https://textbookfull.com/product/entrepreneurship-innovation-and-
technology-a-guide-to-core-models-and-tools-2nd-edition-lorenzo/

textbookfull.com

Handbook of Macroeconomics, Volume 2A-2B SET 1st Edition

John B. Taylor

https://textbookfull.com/product/handbook-of-macroeconomics-
volume-2a-2b-set-1st-edition-john-b-taylor/

textbookfull.com

Zero to Maker A Beginner s Guide to the Skills Tools and

Ideas of the Maker Movement 2nd Edition David Lang

https://textbookfull.com/product/zero-to-maker-a-beginner-s-guide-to-
the-skills-tools-and-ideas-of-the-maker-movement-2nd-edition-david-
lang/
textbookfull.com
Learn Python Programming A beginner s guide to learning
the fundamentals of Python language to write efficient
high quality code Romano
https://textbookfull.com/product/learn-python-programming-a-beginner-
s-guide-to-learning-the-fundamentals-of-python-language-to-write-
efficient-high-quality-code-romano/
textbookfull.com

Hands On Machine Learning with Scikit Learn Keras and

TensorFlow Concepts Tools and Techniques to Build
Intelligent Systems 2nd Edition Aurelien Geron [Géron
https://textbookfull.com/product/hands-on-machine-learning-with-
scikit-learn-keras-and-tensorflow-concepts-tools-and-techniques-to-
build-intelligent-systems-2nd-edition-aurelien-geron-geron/
textbookfull.com

Learn Electronics with Arduino An Illustrated Beginner s

Guide to Physical Computing 1st Edition Jody Culkin

https://textbookfull.com/product/learn-electronics-with-arduino-an-
illustrated-beginner-s-guide-to-physical-computing-1st-edition-jody-
culkin/
textbookfull.com

The Ultimate Beginner s Guide to Learn kotlin Programming

Step by Step 2020 2nd Edition Moaml Mohmmed

https://textbookfull.com/product/the-ultimate-beginner-s-guide-to-
learn-kotlin-programming-step-by-step-2020-2nd-edition-moaml-mohmmed/

textbookfull.com

PHP and Algorithmic Thinking for the Complete Beginner 2nd

Edition Learn to Think Like a Programmer Bouras

https://textbookfull.com/product/php-and-algorithmic-thinking-for-the-
complete-beginner-2nd-edition-learn-to-think-like-a-programmer-bouras/

textbookfull.com
Learn LLVM 17
Copyright © 2024 Packt Publishing
All rights reserved. No part of this book may be
reproduced, stored in a retrieval system, or
transmitted in any form or by any means, without
the prior written permission of the publisher, except
in the case of brief quotations embedded in critical
articles or reviews.
Every effort has been made in the preparation of this
book to ensure the accuracy of the information
presented. However, the information contained in
this book is sold without warranty, either express or
implied. Neither the authors, nor Packt Publishing or
its dealers and distributors, will be held liable for any
damages caused or alleged to have been caused
directly or indirectly by this book.
Packt Publishing has endeavored to provide
trademark information about all of the companies
and products mentioned in this book by the
appropriate use of capitals. However, Packt
Publishing cannot guarantee the accuracy of this
information.
Group Product Manager: Kunal Sawant
Publishing Product Manager: Teny Thomas
Book Project Manager: Prajakta Naik
Senior Editor: Ruvika Rao and Nithya Sadanandan
Technical Editor: Jubit Pincy
Copy Editor: Safis Editing
Indexer: Pratik Shirodkar
Production Designer: Vijay Kamble
DevRel Marketing Coordinator: Shrinidhi
Manoharan
Business Development Executive: Kriti Sharma
First published: April 2021
Second published: January 2024
Production reference: 1271223
Published by Packt Publishing Ltd.
Grosvenor House
11 St Paul’s Square
Birmingham
B3 1R.
ISBN 978-1-83763-134-6
www.packtpub.com
Writing a book takes time and energy. Without
the support and understanding of my wife, Tanya,
and my daughter Polina, this book would not
have been possible. Thank you both for always
encouraging me!
Because of some personal challenges, this project
was at risk, and I am grateful to Amy for joining
me as an author. Without her, the book would not
be as good as it is now.
Once again, the team at Packt not only provided
guidance on my writing but also showed an
understanding of my slow writing, and always
motivated me to carry on. I owe them a great
thank you.
- Kai Nacke
2023 has been a very transformative year for me,
and contributing my knowledge of LLVM to this
book has been one of the reasons why this year
has been so significant. I never would have
thought that I would be approached by Kai to
embark on this exciting journey to share LLVM 17
with you all! Thank you to Kai, for his technical
mentorship and guidance, the team at Packt,
and, of course, to my family and close loved ones
for providing me with the support and motivation
in writing this book.
 - Amy Kwan

Contributors

About the authors

Kai Nacke is a professional IT architect currently
residing in Toronto, Canada. He holds a diploma in
computer science from the Technical University of
Dortmund, Germany. and his diploma thesis on
universal hash functions was recognized as the best
of the semester.
With over 20 years of experience in the IT industry,
Kai has extensive expertise in the development and
architecture of business and enterprise applications.
In his current role, he evolves an LLVM/clang-based
compiler.
For several years, Kai served as the maintainer of
LDC, the LLVM-based D compiler. He is the author of
D Web Development and Learn LLVM 12, both
published by Packt. In the past, he was a speaker in
the LLVM developer room at the Free and Open
Source Software Developers’ European
Meeting (FOSDEM).
Amy Kwan is a compiler developer currently
residing in Toronto, Canada. Originally, from the
Canadian prairies, Amy holds a Bachelor of Science in
Computer Science from the University of
Saskatchewan. In her current role, she leverages
LLVM technology as a backend compiler developer.
Previously, Amy has been a speaker at the LLVM
Developer Conference in 2022 alongside Kai
Nacke.

About the reviewers

Akash Kothari is a Research Assistant at the Illinois
LLVM Compiler Research Lab. He earned his Ph.D. in
Computer Science from the University of Illinois at
Urbana-Champaign. Specializing in performance
engineering, program synthesis, and formal
semantics and verification, Akash’s interests extend
to exploring the history of computing and
programming systems.
Shuo Niu, a Master of Engineering in computer
engineering, is a dynamic force in the realm of
compiler technology. With five prolific years at Intel
PSG specializing in FPGA HLD compilers, he led
innovations in the compiler middle-end optimizer. His
expertise in developing cutting-edge features has
empowered users to achieve remarkable
performance enhancements on FPGA boards.
Table of Contents

Preface
Part 1: The Basics of Compiler
Construction with LLVM

Installing LLVM
Compiling LLVM versus installing
binaries
Getting the prerequisites ready
Ubuntu
Fedora and RedHat
FreeBSD
OS X
Windows
Cloning the repository and building from
source
Configuring Git
Cloning the repository
Creating a build directory
Generating the build system files
Compiling and installing LLVM
Customizing the build process
Variables defined by CMake
Using LLVM-defined build configuration
variables
Summary

The Structure of a Compiler

Building blocks of a compiler
An arithmetic expression language
Formalism for specifying the syntax of a
programming language
How does grammar help the compiler
writer?
Lexical analysis
A hand-written lexer
Syntactical analysis
A hand-written parser
The abstract syntax tree
Semantic analysis
Generating code with the LLVM backend
Textual representation of LLVM IR
Generating the IR from the AST
The missing pieces – the driver and the
runtime library
Summary
Part 2: From Source to Machine
Code Generation

Turning the Source File into an

Abstract Syntax Tree
Defining a real programming language
Creating the project layout
Managing the input files for the
compiler
Handling messages for the user
Structuring the lexer
Constructing a recursive descent parser
Performing semantic analysis
Handling the scope of names
Using an LLVM-style RTTI for the AST
Creating the semantic analyzer
Summary
4

Basics of IR Code Generation

Generating IR from the AST
Understanding the IR code
Learning about the load-and-store
approach
Mapping the control flow to basic blocks
Using AST numbering to generate IR
code in SSA form
Defining the data structure to hold
values
Reading and writing values local to a
basic block
Searching the predecessor blocks for a
value
Optimizing the generated phi
instructions
Sealing a block
Creating the IR code for expressions
Emitting the IR code for a function
Controlling visibility with linkage and
name mangling
Converting a type from an AST
description into LLVM types
Creating the LLVM IR function
Emitting the function body
Setting up the module and the driver
Wrapping all in the code generator
Initializing the target machine class
Emitting assembler text and object code
Summary

IR Generation for High-Level

Language Constructs
Technical requirements
Working with arrays, structs, and
pointers
Getting the application binary interface
right
Creating IR code for classes and virtual
functions
Implementing single inheritance
Extending single inheritance with
interfaces
Adding support for multiple inheritance
Summary

Advanced IR Generation
Throwing and catching exceptions
Raising an exception
Catching an exception
Integrating the exception handling code
into the application
Generating metadata for type-based
alias analysis
Understanding the need for additional
metadata
Creating TBAA metadata in LLVM
Adding TBAA metadata to tinylang
Adding debug metadata
Understanding the general structure of
debug metadata
Tracking variables and their values
Adding line numbers
Adding debug support to tinylang
Summary

Optimizing IR
Technical requirements
The LLVM pass manager
Implementing a new pass
Developing the ppprofiler pass as a
plugin
Adding the pass to the LLVM source tree
Using the ppprofiler pass with LLVM
tools
Adding an optimization pipeline to your
compiler
Creating an optimization pipeline
Extending the pass pipeline
Summary
Part 3: Taking LLVM to the Next
Level

The TableGen Language

Technical requirements
Understanding the TableGen language
Experimenting with the TableGen
language
Defining records and classes
Creating multiple records at once with
multiclasses
Simulating function calls
Generating C++ code from a TableGen
file
Defining data in the TableGen language
Implementing a TableGen backend
Drawbacks of TableGen
Summary

JIT Compilation
Technical requirements
LLVM’s overall JIT implementation and
use cases
Using JIT compilation for direct
execution
Exploring the lli tool
Implementing our own JIT compiler with
LLJIT
Integrating the LLJIT engine into the
calculator
Code generation changes to support JIT
compilation via LLJIT
Building an LLJIT-based calculator
Building a JIT compiler class from
scratch
Creating a JIT compiler class
Using our new JIT compiler class
Summary

10

Debugging Using LLVM Tools

Technical requirements
Instrumenting an application with
sanitizers
Detecting memory access problems with
the address sanitizer
Finding uninitialized memory accesses
with the memory sanitizer
Pointing out data races with the thread
sanitizer
Finding bugs with libFuzzer
Limitations and alternatives
Performance profiling with XRay
Checking the source with the clang
static analyzer
Adding a new checker to the clang static
analyzer
Creating your own clang-based tool
Summary
Part 4: Roll Your Own Backend

11

The Target Description

Setting the stage for a new backend
Adding the new architecture to the
Triple class
Extending the ELF file format definition
in LLVM
Creating the target description
Adding the register definition
Defining the instruction formats and the
instruction information
Creating the top-level file for the target
description
Adding the M88k backend to LLVM
Implementing the assembler parser
Creating the disassembler
Summary
12

Instruction Selection
Defining the rules of the calling
convention
Implementing the rules of the calling
convention
Instruction selection via the selection
DAG
Implementing DAG lowering – handling
legal types and setting operations
Implementing DAG lowering – lowering
formal arguments
Implementing DAG lowering – lowering
return values
Implementing DAG-to-DAG
transformations within instruction
selection
Adding register and instruction
information
Putting an empty frame lowering in
place
Emitting machine instructions
Creating the target machine and the
sub-target
Implementing M88kSubtarget
Implementing M88kTargetMachine –
defining the definitions
Implementing M88kTargetMachine –
adding the implementation
Global instruction selection
Lowering arguments and return values
Legalizing the generic machine
instructions
Selecting a register bank for operands
Translating generic machine instructions
Running an example
How to further evolve the backend
Summary

13

Beyond Instruction Selection

Adding a new machine function pass to
LLVM
Implementing the top-level interface for
the M88k target
Adding the TargetMachine
implementation for machine function
passes
Developing the specifics of the machine
function pass
Building newly implemented machine
function passes
A glimpse of running a machine function
pass with llc
Integrating a new target into the clang
frontend
Implementing the driver integration
within clang
Implementing ABI support for M88k
within clang
Implementing the toolchain support for
M88k within clang
Building the M88k target with clang
integration
Targeting a different CPU architecture
Summary

Index

Other Books You May Enjoy

Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
vaikeaa. Ajotie olisi tässä kuitenki välttämättömän tarpeellinen, että
Inarilaiset voisivat kesän-aikana hevosella vedättää jauhonsa ja muut
tarvekalunsa meren rannalta; nyt ne ovat kannettavat, joka maksaa
liian paljo. Suolisjärven rannalle olisi joku suoja eli kernaimmin oikea
talo saatava, että palaavat lantalaiset tässä pääsisivät katon alle ja
myös voisivat saada ruokaa, sillä usein heidän tässä täytyy pari
kolme viikkoa odotella venettä. Asujaa tässä ei ole ketään ja venettä
saadaan vain siten, että Ivalojokelaiset sattuvat tulemaan lantalaisia
täältä noutamaan; joskus sentään vene on jätetty valmiiksi järven
rannalle. V. 1870 eräs Ruijan kauppias tarjoutui panemaan toimeen
säännöllisen höyrylaivakulun Inarinjärvelle, jos hänelle annettaisiin
oikeus käyttää halkoja höyryn lämmitykseksi, rakentaa vajoja laivan
säilyttämiseksi talvisaikana sekä viimein suotaisiin joku vähäinen
valtio-apu. Senaati kielsi kaikki edut, vaan myöntyi itse höyrykulun
toimeenpanemiseen, josta tietysti sitte ei sentään tullut mitään. Paljo
hyvää meni tuuman raukeamisen kautta lantalaisilta hukkaan, sillä
heitä kulkee vähintäin tuhat joka kesä täältä kautta.

Suolisjärvi on pari penik. pitkä ja on Inarin vesistä erotettu 10—15

syltää leveällä kannaksella, jonka poikki vene vedetään varsinaisesta
Inarista koillista kohti pistävän kolmatta penik. pitkän Suolisvuonon
perukkaan. Siitä on noin 10 penik. Kyrön kylään Inarin etelärannalle
ja tästä 3 penik. Törmäseen. Nyt venematka on loppunut ja kävely
on edessä. Taival Sompioon on, niinkuin äskön jo mainitsin,
kaheksan penik., enimmästi soita ja rämeitä; parempaa tietä ei ole
kuin se polku, mikä lantalaisten astumisesta on syntynyt. Minä kuljin
tätä tietä v. 1881 ja esitin sitte sen aukiraivaamista metsissä,
porrastamista soissa, sillottamista puropaikoissa sekä viitottamista
puuttomilla tuntureilla; vaan siitä ei seurannut mitään. Tänä vuonna
(1882) muistutin asiasta uudestaan, vaan sain vastaukseksi, että kun
en ollut kustannuslaskua tehnyt, ei esitystä voitu mietittäväksi ottaa.
Ensi kesänä jos elän, aion valmistaa kustannuslaskun ja toivon
muutamain vuotten perästä sitte saatavan tänne oikean kävelytien.
— Sittekun suurella vaivalla on rämpinyt tämän tien päähän ja
taipaleella kiivennyt korkean Nattastunturin yli, pääsee taasen
ihmisten ilmoille, sillä Sompion pohjoisrannalla aina löytyy veneitä
varta vasten lantalaisten tarpeeksi. Järven poikki, jossa pikkukalaa
runsaasti pyydetään verkoilla — tunturipuroissa karjalaiset pyytävät
helmiäki — kuljetaan Mutenian taloihin, joista sitte jatketaan matkaa
pitkin jokia ensin Riestoon, sitte Lokkaan. 2 penik. alempana Lokkaa
suuri osa lantalaisista nousee maihin ja astuu jalan tiettömiä
metsätaipaleita Tanhuaan 3 penik. Tätäki taivalta aion ensi kesänä
mitata ja esittää korjattavaksi. Veneellä kulkien tulee matka kolmatta
vertaa pitempi eli seitsemän penikuormaa, kun joki tekee suuria
mutkia; lisäksi taipaleella on yhteensä 20 koskea ja nivaa, joista
Venään maalimakoski, Ylikangas, Melakoski, Junnikankoski ja
Alakotakoski ovat hyvin kovia ja pahoja laskea. Tanhuassa
jalkamiehet taas istuvat veneeseen ja sitte kuljetaan jokea alas kuusi
penik. Luiron taloihin, jolloin ensin on kolmisen neljännestä suvantoa
ja sitte yhteensä 16 koskea, joista Saarikoski ja Alaköngäs ovat hyvin
kovia. Luirosta alaspäin ei ole kuin yksi koski.

Niinkuin näkyy, ei matka Suomen Lapin kautta jäämerelle ja sieltä

takaisin ole mikään kehuttava. Viiden kuuden, jopa seitsemän,
kaheksan tai vieläki useamman penikuorman pituisia, asumattomia
ja tiettömiä taipaleita — siinä seikkoja, jotka voivat rohkeaaki
matkamiestä arveluttaa. Ajatellaan vain, että tuommoisella
taipaleella nöyrä ilma sattuu tapaamaan, tai että matkue joutuu
eksyksiin, joka kyllä ei ole kovin harvinaista, ja vähälläki
mielikuvituksella on helppo ymmärtää, minkälaiseksi matka muuttuu.
Monta epätoivon näytelmää Lapin tunturit epäilemättä ovat nähneet,
monta tuskan huutoa kuulleet, joista ei mailma ole tullut tietämään
mitään.

Mutta paitsi vaivoja ja mahollisia vaaroja seuraa teitten

huonoudesta tietysti myös, että matka tulee paljo kalliimmaksi.
Varsinki Lapissa ollaan erinomaisen oppineita nylkemään
matkustajia. Niin esm. molemmat kumppalini Schwartzberg ja Ranin,
jotka palasivat Inarin ja Sodankylän kautta, saivat paljasta
veneenhyyryä Inarijärven poikki maksaa — 60 markkaa! Kahelle
saattomiehelleen sitäpaitsi saman määrän. Näin häpeämätöntä
maksua ei arvattavasti lantalaisilta voida vaatia, koska he eivät
pystyisi sitä maksamaan, vaan verraten kalliista tietysti heidänki
täytyy kulkea[24].

Koska ensi ehto kaikelle liikkeelle on kulkukeinojen kelvollisuus,

tulisi hallituksen aluksi pitää huolta siitä, että Lappiin lantalaisten
päätielle saataisiin edes kelvollisia polkuja ja joku matkatupa sinne
tänne. Jäämerellä kulku, vaikka nykyään satunnaisista syistä vähän
vähenemään päin, ei koskaan voi laata, päinvastoin asian omasta
laadusta seuraa, että se ajan pitkään on aina vain kasvava
isommaksi; ja jotain apua se hallituksen puolelta varmaan ansaitsee.
Sitäpaitsihan Lappi, siitä huolimattaki, on oman itsensä tähen
oikeutettu jonkulaisia kulkulaitoksia saamaan[25].

Vesisaaresta Tenojoen suuhun.

Vesisaaressa ja sen likitienoilla Suomesta tulleet pyytömiehet

enimmästi kalastavat. Länteen päin tulevista pyytöpaikoista
mainittakoon Annijoen suu; itäänpäin tulevista molemmat Ekkeröt,
Golnäs, Krampenäs, Nyhavn, Langbonäs ja Kramvik — paikkain
suomalaisia nimiä en tiedä paitsi kahen viimemainitun, jotka ovat
Lamppuniemi ja Kraaviika. Lähellä Kraaviikaa on Kiberg, jossa
samoin kuin siitä penikuorman päähän tulevassa Vuoreijassa
venäläisiä paljo käypi pyytämässä.

Ne päivät, mitkä Vesisaaressa vietin, olivat erinomaisen ihania.

Lämpimyys oli toisinaan oikein tukala, varsinki öillä, jos ei
maatapannessa muistanut nakata pois noita höyhenillä täytetyitä
polsterintapaisia peitteitä. Kun ei maja-talossani eikä itselläni ollut
lämpömittaria, en tiedä lämpömäärää tarkkaan ilmottaa, vaan paljo
alle 30° C. se ei voinut olla. Ruijassa kesä toisinaan on hyvin
helteinen, että päiväpaisteessa joskus havaitaan 38° C. Maanantai-
iltana 31 p. heinäk. tuli äkkiä sangen kova ukkosen-ilma, että päivä
muuttui aivan pimeäksi ja salamat hyvin tiheään välkkyivät, vaan sitä
kesti ainoastaan pari tiimaa. Koska ukkonen kuitenki harvoin täällä
päin kuuluu, olivat kaikki ihmiset seuraavana päivänä ilmasta isosti
ihmeissään.

Niinkuin jo olen maininnut, olin höyrylaivalla aikonut jatkaa

matkaa eteenpäin. Keskiviikkona 2 p. elok. teinki niin, nousin
höyryyn ja lähin kulkemaan; ei kuitenkaan siihen suuntaan kuin
ensin olin luullut matkan tapahtuvaksi, vaan päinvastaiseen. Ne isot
höyryt, jotka säännöllisesti kerta viikossa lähtevät Vesisaaresta
länteen ja etelään päin, palaavat nimittäin ensin itää ja koillista kohti
Vuoreijan kaupunkiin, josta vasta kääntävät kurssinsa länttä kohti,
niiden kun täytyy kiertää Varjakan niemimaan ympäri. Se höyry sen
sijaan, johon olin astunut, kulki Vesisaaresta heti suoraan länteen
päin. Asianlaita näet oli, että asuinkumppalini Kroghin hotellissa,
Ruijan yli-metsäherra Andr. Solem, jonka matkan määrä samoin kuin
minun oli Tromssan kaupunki, arveli mukavammaksi kulkea
pikkuhöyryllä Varanginvuonon pohjaan, siitä hevosella kannaksen
poikki Tenojoelle ja sitte jokea alas siihen paikkaan, johon ison
höyryn oli määrä tulla, jossa vasta noustaisiin tähän höyryyn. Tätä
tietä hänen aina oli ollut tapa kulkea ja sitä hän nytki aikoi käyttää.
Kun höyrylaivoilla matkustaen, isoilla varsinki, ei juuri ole
tilaisuudessa nähä mitään paitsi pysähyspaikkoja, ja niitäki
enimmästi liian etäältä ja vain vilaukselta, päätin kohta tehä hra
Solemille seuraa. Vuoreijan kaupunki ja linna jäi tosin täten
näkemättä, vaan hra S. lohutti minua sillä, että vahinko ei ollut suuri.

Vesisaaresta Varanginvuonon pohjaan Nyborgiin tulee noin 4

penik. ja tämän välin pienoinen höyry "Varanger" kulki vähemmässä
kuin yhtä monessa tiimassa, niin että kun klo 8 aam. oli kaupungista
lähetty, klo 1/2 12 oltiin perillä. Taipaleella seisahettiin Annijoella,
Morttisessa ja Uuniemessä. Annijoki, norj. Jakobs- eli Skidenelv, on 1
1/2 penik. päässä Vesisaaresta; se on rajana Vesisaaren ja
Uuniemen seurakuntain välillä. Minkälainen kylänpaikka, Finnäs on,
en voinut nähä, kun höyry jäi kauas merelle. Kylän kohalla oli
vähäinen tunturi, Suluvaara. Morttinen, norjaksi Mortensnäs, on
kuulusa siitä hautakivestä, joka kylän vieressä seisoo; sanoivat sen
näkyvän höyryynki ja osottivat sitä myöski minulle, vaan en tiedä
varmaan, lienenkö sitä oikein saanut näköön, kun taas olimme
rannasta kappaleen matkan päässä ja muuten oli sumuinen ja
sateensekainen ilma. Pari kolmeki patsaantapaista olin näkevinäni.
Morttisen takana oli Käyripahta niminen korkea kallio. Uuniemessä
pysähyttiin kirkonkylän kohalla, josta seurakunnan pappi, pastori
Holm, äsken valittu valitsiamieheksi valtiopäiville, tuli laivaan,
kulkeakseen vaalitoimitukseen Hammerfestiin. Uuniemen eli lapiksi
Uunjargan, norjaksi Näsebyn, seurakunta käsittää maisemat kahen
puolen Varanginvuonon perukkaa sekä kappaleen Tenojoen
länsivartta Utsjoen sivu aina Rastekaissaan asti. Asukasluku
seurakunnassa teki v. 1876 yhteensä 1291 henkeä, joista 784 oli
lappalaisia, 85 suomalaisia, 249 norjalaisia ja 173 sekakansallisuutta.
Lappalaisista oli 72 paimentolaista (tunturilappalaista); etelä-
Varangissa oli 125 tunturilappalaista. Heti lännen puolella Uuniemen
kirkkoa Varanginvuono jakaantuu kahteen lahelmaan, joista
pohjoisemman, pienemmän, nimi on Mäskivuono, eteläisemmän
Isovuono (norj. Karlbunden); välissä on Selesniemi, Ängsnäs.
Edellisen vuonon pohjassa on Nyborg, joka oli matkamme määrä.
Vastapäätä Selesnientä pohjoisrannalla on korkeanlainen vaara,
Aldashok.

Nyypori ei ollut sen suurempi paikka, kuin että siinä oli kaksi tai
olisiko ollut koko kolmeki taloa; me mentiin kortteeriin kauppias
Pleymin luo, Juuri kun olimme katon alle päässeet, alkoivat aamusta
asti uhkaa tehneet pilvet runsaasti vuodatella sisältöänsä alas, jota
sitte kesti lakkaamatta iltaan saakka. Oli siis pakko pitää sadetta,
jota kumppalit Solem ja Holm mielellään tekivät, kun olivat
isäntäväelle tuttuja, minä sen sijaan enemmän vastenmielisesti, kun
toisten parissa kulkien kävin muka tutusta, ja yhtäkaikki olin vieras.
Oliko talo kestikivarin tapainen, jossa matkamiehen oli oikeus olla,
vai ainoastaan yksityisen asunto, sitä en tiennyt enkä voinut siitä
selkoa saada; hevosta kuitenki isäntä lupasi minulleki antaa ja
jälestäpäin olen kuullut, että Pleymin samoin kuin Klerkinki talo
Paatsjoen suussa ovat puolittain kestikivareita, joihin on lupa mennä.
Muuten talo oli sievällä paikalla, sillä seutu oli mäkistä ja mäet eivät
olleet alastomia, vaan kasvoivat tiheää ja tuuheaa koivikkoa;
kivenheiton päässä näkyi vuono, jonka talvella sanottiin menevän
hevosta kantavaan jäähän jonku neljänneksen pari Nyyporista
ulospäin. Pienoinen kryytimaa oli talon edustalla. Kun päivällinen oli
syöty ja se varsin hyvä, josta ei vaadittu ja josta en itse
typeryydessäni rohjennut tarjota mitään maksua, ja kun kyytipalkka
oli edeltäpäin suoritettu — verraten runsas, sillä kahen penikuorman
matkalta, joksi taipaletta ilmotettiin, se teki minun hevoseltani kuusi
kruunua, jotka maksamattomaan päivälliseen katsoen kuitenki oikein
mielihyvällä maksoin — aljettiin viimein tehä lähtöä, vaikka sadetta
yhä kesti. Kahet kiesit, toiset kahen hengen, toiset yhen istuttavat,
jälkimäiset minulle aiotut, ajoivat esiin, hra Pleymille, jonka
silmäänpistävänä tunnusmerkkinä oli erinomaisen korkea,
ihmeellisesti uskollisella tavalla hänen pojillensa perinnöksi mennyt
nenä, sanottiin jäähyväiset ja rankkasateessa lähettiin kulkemaan.
Kyytimies istui minun taakse ja senjohosta toiset käskivät minun ajaa
edelle, jonka teinki. Maantie oli hyvin kaitainen, mutta muuten
erittäin hyvä, niin että sitä oli hauska ajaa. Mäkiä kyllä oli taipaleella,
vaan kaikki pienoisia; vaaraa ei näkynyt ainoaakaan, niin että korkein
paikka, mihin nousimme, ei saattanut olla monta sataa jalkaa yli
merenpinnan. Koivumetsää ulottui joka ilmansuunnalle niin kauas
kuin silmä otti. Ajettuani vähän parempaa hölkkää noin puolitoista
tiimaa, jolla aikaa emme varmaankaan olleet saattaneet ennättää
enempää kuin noin viisi neljännestä, oli leveä Tenojoki edessämme
korkean törmän alla; tästä maantie kääntyi pohjaiseen päin ja jatkui
vielä jonku neljänneksen Seidan kylään, jossa menimme kortteeriin
metsänvartia Rajalan taloon. Nuo ilmotetut 2 penik. kutistuvat siis
puoleentoista, vaan kenties niillä tarkotettiinki Norjan penikuormia,
jotka ovat kolmatta osaa lyhemmät kuin Suomen.

Vaikka ajelin jotenki hiljaa, eivät kumppalit tahtoneet jaksaa

perässä pysyä, että niitä myötäänsä sai seisahtua odottamaan. "Kyllä
näkee", sanoi hra Solem viimein Tenon varrella, "että olette tottuneet
venäläisillä postihevosilla kulkemaan, kun niin kovaan ajatte."
"Kovaako tämä on", vastasin siihen, luullen hänen puhettansa ensin
pilkaksi, sillä meillähän pidetään huonona ajona, jos keveällä
kuormalla enemmän kuin tiima kuluu penikuormaan, ja lisäsin sitte,
että "Venäjällä kyllä taidetaan ajaa kovasti, vaan omasta
kokemuksesta en tiedä kuinka, koska en siellä ole hevosella ajanut."
"Ah, suokaa anteeksi", sanoi siihen hra S., "en muistanutkaan, että
te pidätte Venäjää ja Suomea eri maina." Hän oli siis "venäläisillä"
postihevosillaan tarkottanut kyydin-ajoa Suomessa; näin
valistuneemmatki norjalaiset seottavat Suomea ja Venäjää yhteen.
Hoksattuani hänen puheensa tarkotuksen saatoin sitte hänelle
selvittää ajotavasta meillä.

Kaarle Rajala, jonka talossa viivähimme jonku tiimakauden, oli

syntyisin Sodankylästä. Hän oli naimisissa lappalaisen vaimon kanssa
ja mikä vielä oudompaa, kävi lappalaisen puvussaki; puhui tietysti
lappia ja myöski norjaa. Ettei hän sentään ollut lappalainen, saattoi
pian arvata hänen rohkeasta puheestansa — lappalaisen puhe on
aina hiljaista ja nöyrää. Aamupäivällä olin höyrylaivassa puhellut
muutaman nuoren suomalaisen kanssa, joka surkuttelevalla vaan
samassa ivaavalla tavalla selitti, kuinka suuresti norjalaiset kauppiaat
tekevät lappalaisille vääryyttä kaikissa kaupoissa ja kuinka
lappalaiset vähääkään vastaansanomatta kärsivät vääryyttä
tehtävän. Muuan lappalainen, joka puhui suomea, seisoi
vieressämme kuunnellen puhetta, vaan ei siihen sanonut sanaakaan
vaikka hänen kyllä olisi mielestäni ei ainoastaan sopinut vaan
pitänytki kansaansa puollustaa. Vaan kesken puhetta ilmaantui
seuraan mies, jota en voinut luulla muuksi kuin lappalaiseksi, koska
hänellä oli täysi lapin puku päällä: päässä sininen kapper, takin
sijasta punaisilla eli keltaisilla nauhoilla olkapäitten kohalta koristettu
sarka-käyhti, sen ympärillä kirjava boagan eli vyö, josta riippui tuo
kamalan suuri lapinpuukko, sekä jalkineina kaapmagat. Hän kohta
puuttui puheeseen, myönsi toisen kertomukset pääasiassa oikeoiksi,
vaikka niitä osittain oikaisi, vaan rupesi sitte itse selittämään oloja
pohjan perällä ja teki sen niin taitavasti ja miehekkäästi, että minun
lopulta täytyi kysyä, oliko hän todella lappalainen; vaikken kyllä
muuta voinut luulla, koska en uskonut, että suomalaiset kulkevat
lappalaisen puvussa. Ei se ole kuin suomalainen, tiesivät ympärillä
seisojat siihen sanoa. Se oli juuri Rajala, isäntämme Seidassa. Että
hän kulki lappalaisen puvussa, tuli siitä, että suomalaisten niillä
seuduin useanki on tapa niin tehä (arvaten sentään etupäässä
semmoisten, jotka ovat lappalaisnaisten kanssa naimisissa).

Kenties tässä sietää kertoa, miten tuon vääryydenteon selitettiin

tapahtuvan. Kun lappalainen tulee kaloineen kauppiaan tykö, kuului
selitys, kysyy kauppias, eikö kalanmyöjän pidä ostaa jotain kalua,
viepi sitte aittaansa ja antaa hänelle kaikellaista tavaraa. Siitä sitte
määrää lopussa maksun, selittämättä mitä kukin ostos erikseen
tekee, määrää sitte niin ikään summissa paljoko kaloista lähtee, ja
enimmästi tapahtuu, että tavarat nousevat enempään kuin kalat,
joten lappalainen saa maksaa erotuksen. Kaikkeen tähän lappalainen
vain vastaansanomatta myöntyy, ei mitenkään tutki, ovatko laskut
oikeat vai väärät, ei tiedä kalojensa määrää ja kun kauppias jääpi
saamiseen, toinen aukaisee kukkaronsa jos siinä mitään on, ja
maksaa, muuten summa kirjotetaan velaksi. Voipi kyllä ajatella, että
tässä kaikki käypi oikein, vaan täytyy toiselta puolen myöntää, että
lappalaisen tietämättömyys ja sokea luottamus on omansa
houkuttelemaan vähemmän tunnollista kauppiasta petokseen; ja
Ruijassaki kauppiaita kyllä löytyy monenkarvaisia. Niin esm. eräs
kauppias, nimeä en taho mainita, jonka konkursissa passivat
nousivat ainaki puoleen, jollei koko miljonaan ja joka siis oli nauttinut
suurta luottamusta, paraikaa oli syytöksen alaisena — varkaudesta.
Eräältä varakkaalta porolappalaiselta, joka oli ollut majaa hänen
tykönä, oli nimittäin kadonnut 4000 kruunua, ja kun he kahen olivat
talossa olleet, haasti lappalainen kauppiaan oikeuteen. Asia oli jo
ollut oikeuden tutkittavana ja kertoi joku, joka näytti hyvin tuntevan
jutun erityisseikkoja, jollei se ollut yksi itse oikeuden jäsenistä, että
tuomarit olivat olleet vakuutetut kanteenalaisen syyllisyydestä, vaan
puutteellisen toteennäytön tähen asia kuitenki oli lykätty toisiin. —
Käytetäänkö kauppain sujuttajaisiksi tuota lappalaisen nektaria
viinaa, en tullut erittäin tiedustelleeksi, vaan hyvin luultavaa on, että
sitäki tehään.

Rajalan emäntä laittoi meille hyvät kahvit, jotka maistuivat sitä

paremmalta, kuin hra Solem oli Vesisaaresta muistanut ottaa nisua
mukaan. Sitte lähettiin "sinertävää Taanaa" kulkemaan alas.
Kumppalit istuivat molemmat yhteen veneeseen, minä yksin toiseen,
kun veneet eivät kovin monta henkeä kanna. Saattajaksi sain yhen
lappalaisen, Piera Samulinpoika Antin, ja hänen vaimonsa Kaarin,
molemmat jo vanhoja; pienikasvuisia, mustatukkaisia ja
poskipäiltään leveöitä. Piera osasi jotenki hyvästi suomea, vaan
vaimonsa tuskin ollenkaan. Tenojoki on sangen leveä, vaan hyvin
matala, että airolla luullakseni joka paikassa yltää pohjaan; useassa
kohti multaiset rantatörmät näyttivät vierivän jokeen. Joku
penikuorma alempana Seidaa ulottui hiekkasärkkä länsirannasta
melkein koko joen poikki, ettei meidänkään pieni venonen siitä uinut
yli, ja lähellä joen suuta moneen toviin keskellä jokea tartuttiin
matalalle. Saaria ei kuitenkaan joessa ollut kuin joku harva; 2 penik.
alempana Seidaa oli Norskholman saari, jonka lähellä lännestä
Kolkukjoki laski Tenoon hyvin savensekaista vettänsä, ja Tenon
suussa oli Gullholman, Gollisuolon, luoto. Pitkin joen itävartta kulki
Leuloma tuotdarin korkeanlainen vuoriharju, jossa saattajani sanoi
vieläki paikotellen nähtävän pakanallisten lappalaisten entisiä
uhripaikkoja; länsivarsi oli ensin matalampi, vaan kohosi lähellä
joensuuta edellistä tunturia vielä korkeammaksi Alkas-kaissaksi, joka
lopulta pystyjyrkästi kaatui alas jokeen, jättäen juureensa ainoastaan
kapean kaistaleen tasaista maata, johon Tenon kirkko ja kirkonkylä
on rakettu. "Kaissa", jota norjalaiset kirjottavat gaise, samoin kuin
tuotdaria (tunturia) duoddar eli dudder, merkitsee niinkuin saattajani
ilmotti "korkeinta tunturia".

Seidasta luetaan Tenon suuhun Gullholmaan 4 penik. Perille

tullessa oli jo aika kulunut sivu sydänyön, niin että taipaleella oli
viivytty 5—6 tiimaa. Keskustelut Pieran kanssa lyhensivät kuitenki
isosti matkaa, Asia, josta hän varsinki halukkaasti puhui, oli rajan
sulku ja se haitta, mikä norjanpuolisille lappalaisille siitä on.
Kernaasti, arveli Piera, maksettaisiin 100:lta porolta 5 kruunua, jos
joulusta kaksi kuukautta eteenpäin saataisiin poroja syöttää Suomen
puolella. Niinkuin jälestäpäin eräältä asiantuntevalta mieheltä kuulin,
tekisi se porojen summittainen määrä, jota Suomen puolelle
talvisydämmeksi haluttaisiin viedä: Pulmangista 4000, Kaarasjoelta
(ei Karasjoelta) 5—8,000 ja Koutokeinosta 10,000, siis yhteensä
parikymmentä tuhatta; vero niistä siis 1000 kruunua. Ei tuo suuri
summa ole; vaan jos meidän jäkälälaitumia ei kokonaan tarvita
omille poroillemme, olisi kenties syytä lakkauttaa rajakielto Suomen
puolelta, jollei tuon vähäpätöisen veron tähen, niin ainaki sen suuren
vahingon vuoksi, minkä mainittu kielto lappalaisille tuottaa. Sanotulla
kiellolla ei kuitenkaan näytä voitettavan mitä sillä ehkä on tarkotettu,
nim. meidänpuolisten vapaata kulkua meren rannikolle, koska kiellon
vaikutus ei nimeksikään ulotu varsinaisiin norjalaisiin; ja
sääliväisyydestä puhumatta — jota kuitenki on vaikea olla
tuntematta esm. siinä tapauksessa, että porot väkisin karkaavat
Suomen puolelle ja joka kymmenes siellä sitteki menee
takavarikkoon — pitäisi yksinkertaisimman valtioviisauden kehottaa
meitä toisenlaiseen menetystapaan. Sillä jos lappalaiset kerran
kyllästyisivät Norjan ikeeseen, voipiko ajatella maholliseksi, että he
kääntäisivät silmänsä ja toivonsa Suomen puoleen, kun me
käytämme itseämme heitä kohtaan yhtä tylysti kuin norjalaiset?
 Myöski kieliseikat ja valtiolliset olot ylipäänsä itä-Ruijassa joutuivat
puhe-aineeksemme. Lapin kieli on siellä lähes saman vainon alaisena
kuin suomi, niin että väkipakolla koetetaan lappalaisiaki
norjalaistuttaa. Kun tiedustelin syytä miksi norjan hallitus niin
tehnee, ehätti Pieran vaimo sanomaan, että se tapahtuu sentähen
ettei "vieras hallitsia tulisi sanomaan Ruijan asukkaita omiksensa".
Että lappalaiset muuten samoin kuin jokainen kansa rakastavat
kieltänsä ja että norjalaisilla tulee olemaan yhtä kova kuin turha työ
heidänki norjalaistuttamisessa, on varmaa. Keskenään he aina
puhuvat lappia, vaikka olisivatki muitten kanssa juuri puhuneet esm.
suomea; ja kun nyt Pieran veneessä hänen vaimonsa mieliksi lausuin
muutamia lappalaisia sanoja, jotka matkalla olin oppinut, kiilsivät
molempain pienet silmät peittämättömästä ilosta.

Tenonsuussa ja siitä Nordkaapan ympäri Hammerfestiin.

Gullholman saari on Tenon suussa lähellä länsirantaa. Se ei ole sen

suurempi, kuin että talo on siihen saatettu rakentaa, vaan
varsinaiselle talonpihalle ei ole ollut sijaa. Paikan nykyinen omistaja
oli eräs nuori kauppias Schanke, poika eli veljenpoika eräälle
vanhemmalle Schankelle, joka aikanaan oli liikkunut laajoissa asiossa
ja m.m. rakentanut suuren tehtaan guanon valmistusta varten
turskanpäistä, vaan sittemmin tehnyt konkurssin samoin kuin
Herman Dahl Vesisaaressa, jättäen jälkeensä epäiltävän maineen
rehellisyydestänsä.

Tenonsuu kuuluu Taanan seurakuntaan, joka on viides ja viimeinen

Vesisaaren provastikunnan seurakunnista. Raja Uunientä vastaan
kulkee länsi-etelästä koilliseen poikki joen näpiä penikuorma
pohjempana Seidaa, joka viimemainittu siis kuuluu Uuniemeen.
Taanan väkiluku teki viime väenlaskussa (31 p. jouluk. 1875) 2064
henkeä, joista 201 suomalaista, 788 lappalaista, 204 sekarotuista ja
loput (871) norjalaisia. Norjalaiset siis silloin olivat lukuisin
kansallisuus; miten asianlaita nyt oli, en tiedä sanoa, kun en pappia,
joka ehkä olisi voinut tietoa antaa, saanut tavata.

Itä-Ruijassa on muuten suomalaisten lukumäärä erittäin isosti

enennyt jonku miespolven kuluessa. V. 1846 oli nykyisessä
Vesisaaren provastikunnassa yhteensä 335 suomalaista, nimittäin
Vuoreijassa 8, Vesisaaren kaupungissa 134 ja maaseurakunnassa
(johon etelä-Varankiki kuului) 129 sekä Uuniemessä 64 (ks. Suomi,
1870, siv. 182). V. 1855 oli samoissa seurakunnissa 740 suomalaista,
nim. Vuoreijassa 12, Vesisaaressa 645, Uuniemessä ja Tenossa 83
(Suomi, l.c.). Ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin oli Norjan
virallisen tilaston mukaan Vesisaaren pitäjässä yhteensä 2,587
puhasta suomalaista, nimittäin Vuoreijan maa- ja
kaupunkiseurakunnassa 163, Vesisaaren kaupungissa 1027,
maaseurakunnassa 457, etelä-Varangissa 654, Uuniemessä 85 ja
Taanassa 201. Mutta huomattava on, että näiden puhasten
suomalaisten rinnalla vielä löytyi yhteensä 933 sekarotuista, joitten
joko isän tai äitin täytyi olla suomalainen, koska norjalaiset ja
lappalaiset vain harvoin menevät naimisiin, ja jotka epäilemättä
kaikki puhuivat suomea. Jos nämät "sekarotuiset" olisivat kielen
mukaan eri kansallisuutten kesken jaettavat, olisi niistä siis suurin
osa siirrettävä suomalaisten joukkoon, ja siten saattaa sanoa, että
suomalaisten lukumäärä itä-Ruijassa, Lehesbyytä lukuun ottamatta,
v. 1875 teki kappaleen yli 3,000 henkeä eli noin kolmannen osan
koko alueen väkiluvusta, joka oli 9.883 h. Vuodesta 1846 se siis 30
vuoden kuluessa oli kasvanut 10-kertaisesti.

Tenon suuhun asti isot höyryt eivät tule, vaan jäävät 2—3
neljännestä ulommaksi Vaggeen eli Russehamniin,
Stangenästunturin juurelle vuonon itäpuolelle. Maattuani yön
Gullholmassa oli aamulla matkaa jatkettava tänne, joka tapahtui
illallisten saattajaini veneessä. Kumppalit Solem ja Holm olivat
yöpyneet vähän ylemmäksi joenvarrelle erään alametsäherran luo ja
heidän tultuaan Gullholmaan lähettiin kiireen kautta edespäin, ettei
höyrystä myöhästyttäisi, huolimatta siitä, että vettä tuli taivaasta
kaatamalla alas; kyllähän kesä kuivaa. Vaggessa, joka on lapin sana
ja merkitsee "laaksoa", kuultiin iloksemme, että höyry ei vielä ollut
tullut, joten siis olimme pelastetut. Paikalla seisoi edellisessä mainittu
Schanken guanotehas, muutamia makasiineja ja pieni 2-kertainen
huonerakennus, jossa peräänkatsoja, eräs Larssen, asui ja jossa
sateelta oli suojaa etsittävä. Siellä jo oli höyrylaivan odottajia,
nimismies Oevre ja lukkari ja kunnan esimies Isaksen Kaarasjoelta,
molemmat valitsiamiehiä valtiopäiville ja matkalla Hammerfestiin;
kun sitte sinne saapui Solem ja Holm ja heidän yöllinen isäntänsä,
metsäsubstituti Nikolaisen sekä tohtori Klouman Taanasta, myöski
valitsiamies, karttui meitä koko joukko miehiä, mieli kaikilla yhtäälle
päin kääntyneenä, nim. höyrylaivan tuloon. Onni oli, että meitä oli
näin monta, muuten aika ehkä olisi käynyt ikäväksi; höyrystä nim.,
jonka klo 11 epp. olisi pitänyt olla Vaggessa, ei koko päivänä
kuulunut mitään. Se saapui vasta seuraavana aamuna klo 6, niin että
lähes vuorokauden saimme sitä odottaa; ja kiireemme Gullholmasta
oli siis ollut aivan turha. Syynä höyrylaivan viipymiseen oli ollut
osittain sumu Vuoreijan tienoilla, osittain että laiva Vesisaaressa oli
kuusi tiimaa odottanut hra Holmia Uuniemestä sinne, kun kapteenille
oli Hammerfestistä Ruijan amtmanilta eli kuvernööriltä tullut
sähkösanoma pyynnöllä odottamiseen. Että Holm kulki suoraan
Taanaan, sitä ei laivan kapteenille ollut tiedetty ilmottaa.

Ne vastamainitut herrat, joille Vaggessa tulin esitetyksi, olivat

sivistyneitä ja kohteliaita miehiä samoin kuin hrat Solem ja Holm, ja
päivämme kului siis verraten hauskasti. Että politiiki ja valtiolliset
kysymykset olivat pääpuheaineena, arvaa lukia sanomattaki.
Norjalaiset ovat yleensä valtiollisesti paljo edistyneempi kansa kuin
meikäläiset ja kesällä 1882 Norjan sisäpolitiikan asema tosiaan oli
omansa kiihottamaan kansalaisten mieliä ylimpään määrään.
Keväällä hajonneet valtiopäiväthän olivat joutuneet ilmi riitaan
hallituksen kanssa kuninkaan rajattomasta kieltovallasta eli "absoluti
vetosta" peruslakikysymyksissä ja maan piti uutten vaalien kautta
lausua, kummanko se arveli oikeassa olevan, toisin sanoen ratkaista
kuninkuuden ja kansanvallan välillä. Semmoisesta tehtävästä
epäilemättä olisi jokaiselle monarkillisesti hallitulle kansalle tarpeeksi
miettimisen ja puhelemisen ainetta, ja niin nyt täälläki sekavassa
vilinässä kaikui korvissa absoluti veto ja kansanvalta, hallitus ja
valtiopäivät, vanhoillaan-olemus ja liberalismi, Sverdrup,
Björnstjerne-Björnson, Selmer, y.m. Varsinaista riitaa ei kuitenkaan
syntynyt, kun kaikki tuntuivat pää-asiassa olevan samaa mieltä eli
että kuninkaan valta oli ylläpidettävä, vaan toht. Klouman kuitenki
arvaten enemmän leikin päältä tehyillä muistutuksillaan piti huolta
siitä, että keskustelu erimielisyyden puutteesta ei sammunut. Vaan
omain valtiollisten kysymysten ohessa muisteltiin muittenki maitten,
ja minun läsnä-oloni antoi aihetta keskusteluihin Suomenki oloista.
Suomen valtiollisesta tilasta on Ruijan norjalaisilla ylipäänsä tarkempi
käsitys kuin olin luullut, niin että asiat, vähäisellä opastuksella olivat
heille selvät. Että meillä on oma hallitus, omat lait, omat valtiopäivät,
oma raha j.n.e., ne olivat kaikki tunnettuja asioita, ja kun matkallani
tuli puhe esm. Suomen ja Venäjän valtiovälistä, moni aivan pian
arveli, että sehän on sama kuin Norjan ja Ruotsin. Sen seikan
suhteen en kuitenkaan voinut olla sitä havaintoa tekemättä, että
usealla näytti siinä olevan kahenlaatuinen käsitys eli tunto, niin
sanoakseni ajateltu ja ajattelematon: kun vasituisesti oli
valtioliitostamme Venäjän kanssa puhe, tuli edellinen käsitys ilmi,
vaan jos muista asioista puhuttaissa meidän maa ja meikäläiset
sivumennen mainittiin, silloin Suomi oli Venäjää ja suomalaiset
ryssiä. Vanhemman ajan väärä ja uuden ajan oikeampi käsitys näin
vielä näkyvät norjalaisten mielissä taistelevan. Tuliko mitään merkkiä
tästä taistelusta nyt Vaggessa näkyviin, en muista tarkkaan, vaikka
hyvin luultava on, että niin tapahtui; sen vain muistan, että se
uteliaisuus, jota täälläki Suomen olojen suhteen osotettiin, oli isosti
miellyttävä. Eikä tämä uteliaisuus rajottunut ainoastaan valtiolliseen
alaan; sekä hartaudella että tiedolla o'ottokumppalini myös puhelivat
esm. kirjallisuudestamme. En voi kertoa kuinka hämmästyin, kun
puhellessamme hra Nikolaisen yht'äkkiä alkoi lausua julki pitkiä
kappaleita Runebergin "Ojan Paavosta", johon hän oli erittäin
ihastunut. Tokkohan meidän maassa, meidän Lapista en puhukaan,
moni osaisi lukea kappaleita norjalaisten runoiliain teoksista?

Mainittu hra Nikolainen oli komea mies, pitkä ja hoikka, vaan

harteva, sangen nuori ja hyvin iloinen, että häntä mielellään katseli.
Iltamalla hän lähti meille näyttämään tuota Schanken guanotehasta,
jonka seinällä kyllä seisoi: "ei yhtän vierasda sa mennee Fabrikkin",
vaan johon yhtäkaikki nyt mentiin; se sitä paitsi ei nyt ollut
käynnissä. Tehas, 3-kertainen, puinen, oli lujasti rakettu ja hyvin
varustettu; ratasta pani heti tehtaan takaa kohoavan tunturin
kupeelta juokseva kirkasvetinen puro käymään. Rakennus kuuluiki
tulleen kaikkiaan maksamaan 120,000 kruunua; vaan
konkurssihuutokaupassa se joutui erään Vuoreijalaisen kauppiaan
(Brodkorbin?) omaksi 12,000 kruunusta.

Esimerkki jäämeren kalarikkaudesta oli täälläki tarjona, Juuri

ennen päivällistä lähtivät moniaat seurasta uistamaan ja palasivat
jonku tiiman takaa, tuoden, niinkuin punnittaissa nähtiin. 1 leiv. 3
naulaa taimenen tapaista kalaa, "Sö-öret" norjaksi. Enemmänki
olisivat luultavasti saaneet, vaan eivät kauvemmin tohtineet viipyä,
peljäten höyrystä myöhästyvänsä.

Lukkari Isaksen Kaarasjoelta oli lappalainen, vaikkei luullakseni

puhasverinen. Hän oli käytökseltään hyvin hiljainen, niinkuin
lappalaiset ylipäänsä, vaan tuntui älykkäältä ja talonpojaksi
sivistyneeltä mieheltä. Puhui paitsi lappia myöski suomea ja norjaa;
piti, niinkuin lappalainen ainaki, takin sijasta "käyhtiä", joka kuitenki
oli mustasta verasta, vaan jaloissa oli mustat saappaat eikä pieksut;
päähinettä en muista, vaan ei se ollut "kapper". Sama Isaksen
vastaanotti Tenon varrella kuningas Oscaria, kun hän 10 vuotta
takaperin matkusti Ruijassa, lappalaisten puolesta lapinkielisellä
puheella, jonka kuninkaan seurassa tulkkina kulkeva professori Friis
sitte kuninkaalle selitti. Puhe päättyi 3-värssyisellä runolla, joista
ensimäinen oli näin kuuluva (ks. Kong Oscar II:s Reise i Nordland og
Finmarken 1873 ved J. A. Friis):

Gonagas Oskar boåtta,

Bagjan mu vaibmo ja gæts
Maid oudal don in læk oaidnam!
I æra gonagas oappaladdam
Du nuft armolasat, rakkaset.
O, ilo- ja gudne bæivve!

joka Friisin käännöksen mukaan merkitsee: "Kuningas Oskar tulee,

Pakaha sydämeni ja katso mitä et ennen koskaan nähnyt! Ei
kuningas vielä ole luokses tullut Niin armollisesti ja rakkahasti. Oi
ilon ja kunnian päivä!" Puhe pidettiin Suoppanjargassa
(Suopunkiniemessä), noin 1/2 penik. etelään Seidasta, kun kuningas
sinne saapui Nyyporista. Purjehittuaan ympäri Varjakan niemen
Vesisaareen ja sieltä kuljettuaan rajalle asti Vuorjemaan sekä
käytyään etelä-Varangin kirkolla, johon hän Rautavuonon perukasta
käveli poikkimaisin (Elvenäsiin), kuningas palasi Varangin kannaksen
poikki Tenon suulle, jossa vasta taas nousi fregattiinsa "St. Olaf".
Kannaksen poikki saattoi silloin vielä matkustaa ainoastaan jalkaisin
eli ratsain, jota jälkimäistä kulkutapaa kuningas käytti. Nykyinen
maantie, jonka kerrottiin tulleen maksamaan koko 2 kruunua
kyynärältä eli 36,000 kr. penikuormalta — mahoton summa! — ei
vielä silloin ollut valmis.

Sydänyön tuolle puolen odotettiin höyrylaivaa; vaan kun ei sitä

kuulunut, ruvettiin levolle. Toinen puoli meistä taisi saada sängyssä
maata, vaan toisen puolen täytyi asettua lattialle. Mitä he kukin
allensa haalinut; minulla ei ollut muuta panna kuin vanha palttooni,
että jos toisilla lattiavierailla ei sen parempaa ollut, ei heidän tilansa
kovin pehmeä ollut. Yhtä kaikki kohta oltiin unen vallassa, josta klo 6
aikana herättiin siitä sanomasta, että höyry oli tullut. Hurjassa
kiireessä hypättiin ylös, selvitettiin kortteeri, johon vain meni joku
kruunu hengeltä, ja riennettiin laivaan; ja kun siihen hyvin oli päästy,
se lähti matkaan.

Höyryn nimi oli Haakon Adalstein. Se oli Söndenfjeldin höyrylaiva-

yhtiön oma. Sanotulla yhtiöllä, jonka omistajat ovat Trondhjemi- ja
Bergeniläisiä, kerrottiin olevan yhteensä 15 höyrylaivaa, jotka
säännöllisesti kulkevat Vesisaaren ja Hampurin väliä. Ne ovat hyvin
suuria; montako hevosvoimaa Haakon Adalsteinilla oli, en muista,
vaan muutamassa kohti laivaa luettavan ilmotuksen mukaan laivalla,
joka myös kuljetti kalua, oli lupa ottaa 625 matkustajaa aavoilla
vesillä ja 750 saaristoissa. Oulun ja Pietarin välillä kulkevat höyryt
saavat tuskin ottaa kolmatta osaa. Laivaan noustiin sen kyljessä
olevasta portista eli ovesta.
 Tenovuono on penikuormaa leveä ja 4 penik. pitkä.
Ulkomuodoltaan se on yhtä kolkonnäköinen kuin Ruijan muut
pohjoiset vuonot: rannat ovat ylt'ympäriinsä jyrkästi veteen
suistuvia, korkeoita ja aivan alastomia kallioita, eikä vihantaa paikkaa
näe missään. Nyt oli kuitenki erinomaisen kaunis kesä-aamu: tuulta
oli tuskin nimeksikään ja heleä päiväpaiste kirkasti maita ja vesiä,
niin että koko luonto, yksin tuo jylhä vuonoki, esiintyi miellyttävässä
valossa, Tenovuonon itäranta, joka päättyy Tanahornin korkeaan
kallioniemeen, on jotenki suora, ilman sanottavia lahtia; länsirannan
keskikohalla pistää kaksi kaitaista vaan syvää vuonoa, toinen länsi-
etelään päin, toinen länttä kohti: Lang-vuono (lapiksi Guandaluoht?)
ja Hopsvuono. Langvuonon ja Tenovuonon väliin tulevan niemen pää
on nimeltä Digermulen; vastapäätä Tanahornia on Omgangin niemi.
Itäpuolelle Tenovuonoa tulee Varjaknjargan niemimaa, jonka
pohjoissyrjällä Tanahornin ja Vuoreijan välillä on useoita suurempia
kalastuspaikkoja, niinkuin Berlevåg, peniknorman verta idempänä
Tenovuonon suuta, johon asti uuralaiset ryssän rannalta toisinaan
kulkevat, Baadsfford ja Makur, Syltefjord ja Havningberg.

Tenovuonon rannoilla on joitakuita pieniä kalastuspaikkoja, vaan

ne ovat siksi mitättömiä, että höyrymme vasta poikkesi
Finkongkjeiliin, lapiksi Seidivuodnaan, vuonon suussa länsirannalla.
Se oli, niinkuin useimmat Ruijan kalastuspaikat eli "fiskeväärit"
meren partaalla, pienoinen lahen poukama korkeain kallioseinäin
välissä, joitten juurelle oli sopinut moniaita ihmisasuntoja rakentaa;
siinä asui muuan kauppias, jolta otettiin kuivia kaloja laivaan. Kun
siitä jonku tiimakauden viivähyksen perästä jatkettiin matkaa, oltiin
varsinaisella valtamerellä, jonka selkiä kuitenki, ilman kauneuteen
katsoen, huoleti lähettiin kyntämään. Toinen paikka, johon höyry
poikkesi, oli Gamvik, noin 1 1/2 penik. länteen Seidivuonosta, vankka
kalastuspaikka omalla kirkolla. Siitä vähän länteen oli Mehavn ja kun
Mehavnista oli lähetty, tultiin kiertämään Europan mannermaan
pohjoisinta nokkaa, Nordkyn eli Kinerodd, lapiksi Gidni. Sen tasalla
oltiin klo 1/2 2 päivällä, 4 p. elok. Se on noin 7—800 jalkaa korkea,
mereen ulos pistävä kalliokärki — tai jollen muista väärin, siinä on
pari kolmeki kärkeä rinnakkain; vaan joka etupäässä veti huomion
puoleensa ja teki katsellaan vähemmän edullisen vaikutuksen, oli se
seikka että kallio on murenevaa laatua, joten se juureltansa ainaki
kolmanteen osaan korkeuttansa on alasvierineen soran peitossa.
Rinne ei siis hetikään pystyjyrkästi kohoa merestä ylös, joka kuitenki
tämmöiselle paikalle olisi kaunistukseksi. Niemen ympäri kierrettyä
pantiin kurssi lähes suoraan etelää kohti ensin Skjötningsbergiin ja
Kjöllefjordiin, jotka molemmat ovat Tshorgashnjargan länsirannalla,
ja sitte Tauvisiidaan eli Lebesbyhyn, syvälle Laijisvuonon sisään. Kun
lähenimme Kjöllefjordia, jonka suomalainen nimi on Kelavuono —
niin ainaki Jyykeässä sanottiin; vaan tämä nimi kyllä sopisi
Kjelvigilleki Magerön itärannalla— kiintyi silmä eriskummalliseen,
itseksensä rannalla seisovaan kalliomuodostukseen, joka etäältä
isosti vivahti kirkkoon. Sen nimi onki Finkirken, Lapinkirkko, vaan
onko se tuon nimen saanut ulkonäöstään tai siitä, että lappalaiset
ennen vanhaan, niinkuin kerrottiin, ovat sitä pitäneet
uhripaikkanaan, en ota ratkaistakseni; kenties kumpiki seikka on
nimen antoon vaikuttanut. Kjöllefjordin eteläpuolella pistää itään
päin pitkänlainen lahti, Eddsfjord, johon Tenovuonon puolelta vastaa
Hopsfjord, niin että väliin jääpi tuo ainoastaan virstan levyinen
kannas Hopseidet. Vulfsberg esittää, että kannas puhkaistaisiin, niin
että laivat pääsisivät siitä kulkemaan ja tuota syksyn ja myrskyn
aikana vaarallista kulkua Nordkyn ympäri siten voitaisiin karttaa, ja
esitys näyttää olevan niin paikallansa, että se varmaan kerran
hyväksytään ja pannaan toimeen. Kjöllefjordissa oli samoin kuin
Gamvikissa kirkko, vaan kun Gamvik on Taanan pitäjän kappeli,
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com