Read Anytime Anywhere Easy Ebook Downloads at ebookmeta.

com

Fundamentals of Computation Theory 23rd

International Symposium FCT 2021 Athens Greece
September 12 15 2021 Proceedings Lecture Notes in
Computer Science 12867 Evripidis Bampis (Editor)
https://ebookmeta.com/product/fundamentals-of-computation-
theory-23rd-international-symposium-fct-2021-athens-greece-
september-12-15-2021-proceedings-lecture-notes-in-computer-
science-12867-evripidis-bampis-editor/

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Visit and Get More Ebook Downloads Instantly at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Computer Algebra in Scientific Computing 23rd

International Workshop CASC 2021 Sochi Russia September 13
17 2021 Proceedings Lecture Notes in Computer Science
12865 François Boulier (Editor)
https://ebookmeta.com/product/computer-algebra-in-scientific-
computing-23rd-international-workshop-casc-2021-sochi-russia-
september-13-17-2021-proceedings-lecture-notes-in-computer-
science-12865-francois-boulier-editor/
ebookmeta.com

Learning and Intelligent Optimization 15th International

Conference LION 15 Athens Greece June 20 25 2021 Revised
Selected Papers Lecture Notes in Computer Science
Dimitris E. Simos (Editor)
https://ebookmeta.com/product/learning-and-intelligent-
optimization-15th-international-conference-lion-15-athens-greece-
june-20-25-2021-revised-selected-papers-lecture-notes-in-computer-
science-dimitris-e-simos-editor/
ebookmeta.com

Reversible Computation 13th International Conference RC

2021 Virtual Event July 7 8 2021 Proceedings Lecture Notes
in Computer Science 12805 Shigeru Yamashita (Editor)
https://ebookmeta.com/product/reversible-computation-13th-
international-conference-rc-2021-virtual-event-
july-7-8-2021-proceedings-lecture-notes-in-computer-
science-12805-shigeru-yamashita-editor/
ebookmeta.com

Organic Chemistry 9th Edition John Mcmurry

https://ebookmeta.com/product/organic-chemistry-9th-edition-john-
mcmurry/

ebookmeta.com
Advanced Heat Transfer 3rd Edition Greg F. Naterer

https://ebookmeta.com/product/advanced-heat-transfer-3rd-edition-greg-
f-naterer/

ebookmeta.com

Air Carrier Operations 4th Edition Mark J. Holt

https://ebookmeta.com/product/air-carrier-operations-4th-edition-mark-
j-holt/

ebookmeta.com

Rhysidod: The Celestial Chronicles Book 2 1st Edition

Xander Jade

https://ebookmeta.com/product/rhysidod-the-celestial-chronicles-
book-2-1st-edition-xander-jade/

ebookmeta.com

Cultural Clinical Psychology and PTSD Andreas Maercker

https://ebookmeta.com/product/cultural-clinical-psychology-and-ptsd-
andreas-maercker/

ebookmeta.com

Monster Masseur 2 a cozy slice of life tale of harem

romance and isekai fantasy 1st Edition Virgil Knightley

https://ebookmeta.com/product/monster-masseur-2-a-cozy-slice-of-life-
tale-of-harem-romance-and-isekai-fantasy-1st-edition-virgil-knightley/

ebookmeta.com
Museum Times : Changing Histories in South Africa 1st
Edition Leslie Witz

https://ebookmeta.com/product/museum-times-changing-histories-in-
south-africa-1st-edition-leslie-witz/

ebookmeta.com
 Evripidis Bampis
Aris Pagourtzis (Eds.)
ARCoSS
LNCS 12867

Fundamentals
of Computation Theory
23rd International Symposium, FCT 2021
Athens, Greece, September 12–15, 2021
Proceedings
Lecture Notes in Computer Science 12867
Founding Editors
Gerhard Goos, Germany
Juris Hartmanis, USA

Editorial Board Members

Elisa Bertino, USA Gerhard Woeginger , Germany
Wen Gao, China Moti Yung, USA
Bernhard Steffen , Germany

Advanced Research in Computing and Software Science

Subline of Lecture Notes in Computer Science

Subline Series Editors

Giorgio Ausiello, University of Rome ‘La Sapienza’, Italy
Vladimiro Sassone, University of Southampton, UK

Subline Advisory Board

Susanne Albers, TU Munich, Germany
Benjamin C. Pierce, University of Pennsylvania, USA
Bernhard Steffen , University of Dortmund, Germany
Deng Xiaotie, Peking University, Beijing, China
Jeannette M. Wing, Microsoft Research, Redmond, WA, USA
More information about this subseries at http://www.springer.com/series/7407
Evripidis Bampis Aris Pagourtzis (Eds.)
•

Fundamentals
of Computation Theory
23rd International Symposium, FCT 2021
Athens, Greece, September 12–15, 2021
Proceedings

123
Editors
Evripidis Bampis Aris Pagourtzis
Sorbonne University National Technical University of Athens
Paris, France Athens, Greece

ISSN 0302-9743 ISSN 1611-3349 (electronic)

Lecture Notes in Computer Science
ISBN 978-3-030-86592-4 ISBN 978-3-030-86593-1 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-86593-1
LNCS Sublibrary: SL1 – Theoretical Computer Science and General Issues

© Springer Nature Switzerland AG 2021

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of the
material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation,
broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or information
storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book are
believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the editors
give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any errors or
omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in
published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Preface

The 23rd International Symposium on Fundamentals of Computation Theory (FCT

2021) was hosted virtually by the National Technical University of Athens due to the
COVID-19 pandemic during September 12–15, 2021. The Symposium on Funda-
mentals of Computation Theory (FCT) was established in 1977 for researchers inter-
ested in all aspects of theoretical computer science and in particular algorithms,
complexity, and formal and logical methods. FCT is a biennial conference. Previous
symposia have been held in Poznan (Poland, 1977), Wendisch-Rietz (Germany, 1979),
Szeged (Hungary, 1981), Borgholm (Sweden, 1983), Cottbus (Germany, 1985), Kazan
(Russia, 1987), Szeged (Hungary, 1989), Gosen-Berlin (Germany, 1991), Szeged
(Hungary, 1993), Dresden (Germany, 1995), Krakow (Poland, 1997), Iasi (Romania,
1999), Riga (Latvia, 2001), Malmö (Sweden, 2003), Lübeck (Germany, 2005),
Budapest (Hungary, 2007), Wroclaw (Poland, 2009), Oslo (Norway, 2011), Liverpool
(UK, 2013), Gdansk (Poland, 2015), Bordeaux (France, 2017), and Copenhagen
(Denmark, 2019).
The Program Committee (PC) of FCT 2021 received 94 submissions. Each sub-
mission was reviewed by at least three PC members and some trusted external
reviewers, and evaluated on its quality, originality, and relevance to the symposium.
The PC selected 30 papers for presentation at the conference and inclusion in these
proceedings.
Four invited talks were given at FCT 2021 by Constantinos Daskalakis (Mas-
sachusetts Institute of Technology, USA), Daniel Marx (Max Planck Institute for
Informatics, Germany), Claire Mathieu (CNRS and University of Paris, France), and
Nobuko Yoshida (Imperial College, UK). David Richerby (University of Essex, UK)
offered an invited tutorial.
This volume contains, in addition to the 30 accepted regular papers, the papers
of the invited talks of Claire Mathieu and Nobuko Yoshida, the abstracts of the invited
talks of Constantinos Daskalakis and Daniel Marx, and the abstract of the invited
tutorial of David Richerby.
The Program Committee selected one contribution for the best paper award and two
contributions for the best student paper awards, all sponsored by Springer:
– The best paper award went to Marc Neveling, Jörg Rothe, and Robin Weishaupt for
their paper “The Possible Winner Problem with Uncertain Weights Revisited.”
– Two papers shared the best student paper award: (a) “Faster FPT Algorithms for
Deletion to Pairs of Graph Classes” by Ashwin Jacob, Diptapriyo Majumdar, and
Venkatesh Raman, and (b) “On Finding Separators in Temporal Split and Permu-
tation Graphs” by Nicolas Maack, Hendrik Molter, Rolf Niedermeier, and Malte
Renken.
We thank the Steering Committee and its chair, Marek Karpinski, for giving us the
opportunity to serve as the program chairs of FCT 2021, and for trusting us with the
vi Preface

responsibilities of selecting the Program Committee, the conference program, and

publications.
We would like to thank all the authors who responded to the call for papers, the
invited speakers, the members of the Program Committee, and the external reviewers
for their diligent work in evaluating the submissions and for their contributions to the
electronic discussions. We would also like to thank the members of the Organizing
Committee and the members of the Local Arrangements team for the great job they
have done; special thanks go to Dimitris Fotakis, Ioanna Protekdikou, and Antonis
Antonopoulos.
We would like to thank Springer for publishing the proceedings of FCT 2021 in
their ARCoSS/LNCS series and for their sponsoring of the best paper awards. We are
thankful to the members of the Editorial Board of Lecture Notes in Computer Science
and the editors at Springer for their help throughout the publication process. We also
acknowledge support from the Institute of Communication and Computer Systems
of the School of Electrical and Computer Engineering of the National Technical
University of Athens, towards covering teleconference expenses and registration costs
for a number of students. Sponsors that provided support after the preparation of these
proceedings appear on the webpage of the conference: https://www.corelab.ntua.gr/
fct2021/.
The EasyChair conference system was used to manage the electronic submissions,
the review process, and the electronic Program Committee discussions. It made our
task much easier.
This volume is dedicated to the fond memory of our friend and colleague Yannis
Manoussakis, Professor at University of Paris-Saclay, France. Yannis, a specialist in
graph theory, unexpectedly passed away earlier this year in his beloved hometown on
Crete. We will always remember him for his open heart and his great passion for
theoretical computer science.

July 2021 Evripidis Bampis

Aris Pagourtzis
 Organization

Steering Committee
Bogdan Chlebus Augusta University, USA
Marek Karpinski (Chair) University of Bonn, Germany
Andrzej Lingas Lund University, Sweden
Miklos Santha CNRS and University Paris Diderot, France
Eli Upfal Brown University, USA

Program Committee
Evripidis Bampis (Co-chair) Sorbonne University, France
Petra Berenbrink University of Hamburg, Germany
Arnaud Casteigts University of Bordeaux, France
Marek Chrobak University of California, Riverside, USA
Hans van Ditmarsch CNRS and University of Lorraine, France
Thomas Erlebach University of Leicester, UK
Bruno Escoffier Sorbonne University, France
Henning Fernau University of Trier, Germany
Dimitris Fotakis National Technical University of Athens, Greece
Pierre Fraigniaud CNRS and University of Paris, France
Leszek Gasieniec University of Liverpool, UK, and Augusta University,
USA
Laurent Gourves CNRS and Paris Dauphine University, France
Giuseppe F. Italiano LUISS Guido Carli University, Italy
Ralf Klasing CNRS and University of Bordeaux, France
Alexander Kononov Sobolev Institute of Mathematics and Novosibirsk State
University, Russia
Antonin Kucera Masaryk University, Czech Republic
Dietrich Kuske Technische Universität Ilmenau, Germany
Nikos Leonardos National and Kapodistrian University of Athens,
Greece
Minming Li City University of Hong Kong, Hong Kong
Zsuzsanna Liptak University of Verona, Italy
Giorgio Lucarelli University of Lorraine, France
Vangelis Markakis Athens University of Economics and Business, Greece
Nicole Megow University of Bremen, Germany
Andrzej Murawski University of Oxford, UK
Aris Pagourtzis (Co-chair) National Technical University of Athens, Greece
Charis Papadopoulos University of Ioannina, Greece
Igor Potapov University of Liverpool, UK
Tomasz Radzik King’s College London, UK
viii Organization

Maria Serna Universitat Politecnica de Catalunya, Spain

Hadas Shachnai Technion, Israel
Vorapong Suppakitpaisarn University of Tokyo, Japan
Nikos Tzevelekos Queen Mary University of London, UK
Guochuan Zhang Zhejiang University, China

Organizing Committee
Dimitris Fotakis (Co-chair) National Technical University of Athens, Greece
Nikos Leonardos National and Kapodistrian University of Athens,
Greece
Thanasis Lianeas National Technical University of Athens, Greece
Aris Pagourtzis (Co-chair) National Technical University of Athens, Greece

Additional Reviewers

Faisal Abu-Khzam Bruno Courcelle

Ioannis Anagnostides Geoffrey Cruttwell
Antonis Antonopoulos Dominik D. Freydenberger
Andrei Asinowski Clément Dallard
Max Bannach Minati De
Rémy Belmonte Yichao Duan
Nathalie Bertrand Swan Dubois
René Van Bevern Pavlos Efraimidis
Therese Biedl Matthias Englert
Felix Biermeier Leah Epstein
Davide Bilò Vincent Fagnon
Ahmad Biniaz Qilong Feng
Johanna Björklund Irene Finocchi
Benedikt Bollig Florent Foucaud
Michaël Cadilhac Shayan Garani
Olivier Carton Ran Gelles
Armando Castaneda Marios Georgiou
Pyrros Chaidos Archontia Giannopoulou
Sankardeep Chakraborty Andreas Göbel
Pierre Charbit Stefan Göller
Hunter Chase Radu Grigore
Vincent Chau Nathan Grosshans
Leroy Chew Hermann Gruber
Dmitry Chistikov Longkun Guo
Dimitrios Christou Siddharth Gupta
Ferdinando Cicalese Anthony Guttmann
Florence Clerc Christoph Haase
 Organization ix

Christopher Hahn Vasileios Nakos

Ararat Harutyunyan Reino Niskanen
Stefan Hoffmann Jana Novotna
Markus Holzer Thomas Nowak
Hamed Hosseinpour Jan Obdrzalek
Lars Jaffke Paulo Oliva
Łukasz Jeż Yota Otachi
Seungbum Jo Dominik Pajak
Jerome Jochems Panagiotis Patsilinakos
Dominik Kaaser Simon Perdrix
Alkis Kalavasis Giovanni Pighizzini
Phillip Keldenich Giuseppe Prencipe
Evgeny Kiktenko Gabriele Puppis
Eun Jung Kim Srinivasa Rao-Satti
Jurijs Kirillovs Mikhail Raskin
Bjørn Kjos-Hanssen Divya Ravi
Ondřej Klíma Rostislav Razumchik
Sang-Ki Ko Andrew Rechnitzer
Tomasz Kociumaka Vojtech Rehak
Athanasios Konstantinidis Rebecca Reiffenhäuser
Richard Korf Marc Renault
Evangelos Kosinas Vinicius F. dos Santos
Ariel Kulik Ramprasad Saptharishi
Arnaud Labourel Jayalal Sarma
Daniel Leivant Christian Scheideler
Ondrej Lengal Daniel Schmand
Jérôme Leroux Sylvain Schmitz
Yu-Yang Lin Vladimir Shenmaier
Zhenwei Liu Sebastian Siebertz
Christof Löding Blerina Sinaimeri
Diptapriyo Majumdar Malte Skambath
Pasquale Malacaria Dmitry Sokolov
Andreas Maletti Srikanth Srinivasan
Florin Manea Konstantinos Stavropoulos
Nikolaos Melissinos Frank Stephan
Wolfgang Merkle Gerth Stølting-Brodal
Othon Michail Yuichi Sudo
Sarah Minich Till Tantau
Hendrik Molter Konstantinos Tsakalidis
Tobias Mömke Artem Tsikiridis
Clement Mommessin Kei Uchizawa
Nelma Moreira Walter Unger
Achour Mostéfaoui Yuanhao Wei
Lars Nagel Andreas Wiese
x Organization

Nicolas Wieseke Wei Yu

Kyrill Winkler Tom van der Zanden
Petra Wolf Jingru Zhang
Lirong Xia Peng Zhang
Chenyang Xu Ruilong Zhang
Kuan Yang Xu Zijian
Plenary Talks
Min-Max Optimization: From von Neumann
to Deep Learning Plenary Talks

Constantinos Daskalakis

Massachusetts Institute of Technology, Cambridge, MA, USA

Abstract. Deep Learning applications, such as Generative Adversarial Net-

works and other adversarial training frameworks, motivate min-maximization of
nonconvex-nonconcave objectives. Unlike their convex-concave counterparts,
however, for which a multitude of equilibrium computation methods are
available, nonconvex-nonconcave objectives pose significant optimization
challenges. Gradient-descent based methods commonly fail to identify equi-
libria, and even computing local approximate equilibria has remained daunting.
We shed light on this challenge through a combination of complexity-theoretic,
game-theoretic and topological techniques, presenting obstacles and opportu-
nities for Deep Learning and Game Theory going forward.
(This talk is based on joint works with Noah Golowich, Stratis Skoulakis and
Manolis Zampetakis)
Tight Complexity Results for Algorithms Using
Tree Decompositions

Dániel Marx

CISPA Helmholtz Center for Information Security, Saarbrücken, Germany

Abstract. It is well known that hard algorithmic problems on graphs are easier
to solve if we are given a low-width tree composition of the input graph. For
many problems, if a tree decomposition of width k is available, algorithms with
running time of the form f(k)*poly(n) are known; that is, the problem is
fixed-parameter tractable (FPT) parameterized by the width of the given
decomposition. But what is the best possible function f(k) in such an algorithm?
In the past decade, a series of new upper and lower bounds gave us a tight
understanding of this question for particular problems. The talk will give a
survey of these results and some new developments.
 The Complexity of Counting Problems
(Tutorial)

David Richerby

University of Essex, Colchester, UK

Abstract. Every computational decision problem (“Is there an X?”) has a nat-
ural counting variant (“How many X’s are there?”). More generally, computing
weighted sums such as integrals, expectations and partition functions in statis-
tical physics can also be seen as counting problems.
This tutorial will give an introduction to the complexity of solving counting
problems, both exactly and approximately. I will focus on variants of constraint
satisfaction problems. These are powerful enough to naturally express many
important problems, but also being restricted enough to allow their computa-
tional complexity to be classified completely and elegantly. No prior knowledge
of counting problems will be assumed.
 Contents

Invited Papers

Two-Sided Matching Markets with Strongly Correlated Preferences. . . . . . . . 3

Hugo Gimbert, Claire Mathieu, and Simon Mauras

Communicating Finite State Machines and an Extensible Toolchain

for Multiparty Session Types . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
Nobuko Yoshida, Fangyi Zhou, and Francisco Ferreira

Contributed Papers

First-Order Logic and Its Infinitary Quantifier Extensions over

Countable Words . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39
Bharat Adsul, Saptarshi Sarkar, and A. V. Sreejith

From Symmetry to Asymmetry: Generalizing TSP Approximations

by Parametrization. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
Lukas Behrendt, Katrin Casel, Tobias Friedrich,
J. A. Gregor Lagodzinski, Alexander Löser, and Marcus Wilhelm

A Poly-log Competitive Posted-Price Algorithm for Online Metrical

Matching on a Spider . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
Max Bender, Jacob Gilbert, and Kirk Pruhs

Computational Complexity of Covering Disconnected Multigraphs . . . . . . . . 85

Jan Bok, Jiří Fiala, Nikola Jedličková, Jan Kratochvíl,
and Michaela Seifrtová

The Complexity of Bicriteria Tree-Depth . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100

Piotr Borowiecki, Dariusz Dereniowski, and Dorota Osula

TS-Reconfiguration of Dominating Sets in Circle and Circular-Arc Graphs. . . 114

Nicolas Bousquet and Alice Joffard

Bipartite 3-Regular Counting Problems with Mixed Signs . . . . . . . . . . . . . . 135

Jin-Yi Cai, Austen Z. Fan, and Yin Liu

The Satisfiability Problem for a Quantitative Fragment of PCTL . . . . . . . . . . 149

Miroslav Chodil and Antonín Kučera

Beyond the BEST Theorem: Fast Assessment of Eulerian Trails . . . . . . . . . . 162

Alessio Conte, Roberto Grossi, Grigorios Loukides, Nadia Pisanti,
Solon P. Pissis, and Giulia Punzi
xviii Contents

Linear-Time Minimal Cograph Editing. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 176

Christophe Crespelle

Regular Model Checking with Regular Relations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 190

Vrunda Dave, Taylor Dohmen, Shankara Narayanan Krishna,
and Ashutosh Trivedi

Minimum Consistent Subset Problem for Trees. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 204

Sanjana Dey, Anil Maheshwari, and Subhas C. Nandy

Parameterized Complexity of Finding Subgraphs with Hereditary Properties

on Hereditary Graph Classes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 217
David Eppstein, Siddharth Gupta, and Elham Havvaei

The Space Complexity of Sum Labelling . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 230

Henning Fernau and Kshitij Gajjar

On Minimizing Regular Expressions Without Kleene Star . . . . . . . . . . . . . . 245

Hermann Gruber, Markus Holzer, and Simon Wolfsteiner

Computational Complexity of Computing a Quasi-Proper Equilibrium . . . . . . 259

Kristoffer Arnsfelt Hansen and Troels Bjerre Lund

Computational Complexity of Synchronization Under Sparse

Regular Constraints . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 272
Stefan Hoffmann

On Dasgupta’s Hierarchical Clustering Objective and Its Relation to Other

Graph Parameters . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 287
Svein Høgemo, Benjamin Bergougnoux, Ulrik Brandes,
Christophe Paul, and Jan Arne Telle

Mengerian Temporal Graphs Revisited . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 301

Allen Ibiapina and Ana Silva

Faster FPT Algorithms for Deletion to Pairs of Graph Classes . . . . . . . . . . . 314

Ashwin Jacob, Diptapriyo Majumdar, and Venkatesh Raman

Fast Algorithms for the Rooted Triplet Distance Between Caterpillars . . . . . . 327
Jesper Jansson and Wing Lik Lee

Deciding Top-Down Determinism of Regular Tree Languages . . . . . . . . . . . 341

Peter Leupold and Sebastian Maneth

Propositional Gossip Protocols . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 354

Joseph Livesey and Dominik Wojtczak

Complexity of Word Problems for HNN-Extensions . . . . . . . . . . . . . . . . . . 371

Markus Lohrey
 Contents xix

On Finding Separators in Temporal Split and Permutation Graphs. . . . . . . . . 385

Nicolas Maack, Hendrik Molter, Rolf Niedermeier, and Malte Renken

The Possible Winner Problem with Uncertain Weights Revisited. . . . . . . . . . 399

Marc Neveling, Jörg Rothe, and Robin Weishaupt

Streaming Deletion Problems Parameterized by Vertex Cover . . . . . . . . . . . . 413

Jelle J. Oostveen and Erik Jan van Leeuwen

On the Hardness of the Determinant: Sum of Regular

Set-Multilinear Circuits . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 427
S. Raja and G. V. Sumukha Bharadwaj

Concentration of the Collision Estimator . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 440

Maciej Skorski

Valency-Based Consensus Under Message Adversaries Without

Limit-Closure . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 457
Kyrill Winkler, Ulrich Schmid, and Thomas Nowak

Author Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 475

Invited Papers
 Two-Sided Matching Markets
with Strongly Correlated Preferences

Hugo Gimbert1 , Claire Mathieu2(B) , and Simon Mauras3

1
CNRS, LaBRI, Bordeaux, France
[email protected]
2
CNRS, IRIF, Paris, France
[email protected]
3
Université de Paris, IRIF, Paris, France
[email protected]

Abstract. Stable matching in a community consisting of men and

women is a classical combinatorial problem that has been the subject
of intense theoretical and empirical study since its introduction in 1962
in a seminal paper by Gale and Shapley, who designed the celebrated
“deferred acceptance” algorithm for the problem.
In the input, each participant ranks participants of the opposite type,
so the input consists of a collection of permutations, representing the
preference lists. A bipartite matching is unstable if some man-woman pair
is blocking: both strictly prefer each other to their partner in the match-
ing. Stability is an important economics concept in matching markets
from the viewpoint of manipulability. The unicity of a stable matching
implies non-manipulability, and near-unicity implies limited manipula-
bility, thus these are mathematical properties related to the quality of
stable matching algorithms.
This paper is a theoretical study of the effect of correlations on approx-
imate manipulability of stable matching algorithms. Our approach is to
go beyond worst case, assuming that some of the input preference lists are
drawn from a distribution. Approximate manipulability is approached
from several angles: when all stable partners of a person have approx-
imately the same rank; or when most persons have a unique stable
partner.

1 Introduction
In the classical stable matching problem, a certain community consists of men
and women (all heterosexual and monogamous) where each person ranks those of
the opposite sex in accordance with his or her preferences for a marriage partner
(possibly declaring some matches as unacceptable). Our objective is to marry
off the members of the community in such a way that the established matching
is stable, i.e. such that there is no blocking pair. A man and a woman who are
not married to each other form a blocking pair if they prefer each other to their
mates.
In their seminal paper, Gale and Shapley [11] designed the men-proposing
deferred acceptance procedure, where men propose while women disposes. This
c Springer Nature Switzerland AG 2021
E. Bampis and A. Pagourtzis (Eds.): FCT 2021, LNCS 12867, pp. 3–17, 2021.
https://doi.org/10.1007/978-3-030-86593-1_1
4 H. Gimbert et al.

algorithm always outputs a matching which is stable, optimal for men and pes-
simal for women (in terms of rank of each person’s partner). By symmetry, there
also exists a women-optimal/men-pessimal stable matching. Gale and Shapley’s
original motivation was the assignment of students to colleges, a setting to which
the algorithm and results extend, and their approach was successfully imple-
mented in many matching markets; see for example [1,2,8,29].
However, there exists instances where the men-optimal and women-optimal
stable matchings are different, and even extreme cases of instances in which every
man/woman pair belongs to some stable matching. This raises the question of
which matching to choose [14,15] and of possible strategic behavior [9,10,28].
More precisely, if a woman lies about her preference list, this gives rise to new
stable matchings, where she will be no better off than she would be in the
true women-optimal matching. Thus, a woman can only gain from strategic
manipulation up to the maximum difference between her best and worst partners
in stable matchings. By symmetry, this also implies that the men proposing
deferred acceptance procedure is strategy-proof for men (as they will get their
best possible partner by telling the truth).
Fortunately, there is empirical evidence that in many instances, in practice
the stable matching is essentially unique (a phenomenon often referred to as
“core-convergence”); see for example [6,16,23,29]. One of the empirical expla-
nations for core-convergence given by Roth and Peranson in [29] is that the
preference lists are correlated: “One factor that strongly influences the size of
the set of stable matchings is the correlation of preferences among programs and
among applicants. When preferences are highly correlated (i.e., when similar pro-
grams tend to agree which are the most desirable applicants, and applicants tend
to agree which are the most desirable programs), the set of stable matchings is
small.”
Following that direction of enquiry, we study the core-convergence phe-
nomenon, in a model where preferences are stochastic. When preferences of
women are strongly correlated, Theorem 1 shows that the expected difference of
rank between each woman’s worst and best stable partner is a constant, hence
the incentives to manipulate are limited. If additionally the preferences of men
are uncorrelated, Theorem 2 shows that most women have a unique stable part-
ner, and therefore have no incentives to manipulate.

1.1 Definitions and Main Theorems

Matchings. Let M = {m1 , . . . , mM } be a set of M men, W = {w1 , . . . , wW } be

a set of W women, and N = min(M, W ). In a matching, each person is either
single, or matched with someone of the opposite sex. Formally, we see a matching
as a function μ : M ∪ W → M ∪ W, which is self-inverse (μ2 = Id), where
each man m is paired either with a woman or himself (μ(m) ∈ W ∪ {m}), and
symmetrically, each woman w is paired with a man or herself (μ(w) ∈ M ∪ {w}).
Preference Lists. Each person declares which members of the opposite sex they
find acceptable, then gives a strictly ordered preference list of those members.
 Two-Sided Matching Markets with Strongly Correlated Preferences 5

Preference lists are complete when no one is declared unacceptable. Formally, we

represent the preference list of a man m as a total order m over W ∪{m}, where
w m m means that man m finds woman w acceptable, and w m w means
that man m prefers woman w to woman w . Similarly we define the preference
list w of woman w.
Stability. A man-woman pair (m, w) is blocking a matching μ when m w μ(w)
and w m μ(m). Abusing notations, observe that μ matches a person p with
an unacceptable partner when p would prefer to remain single, that is when the
pair (p, p) is blocking. A matching with no blocking pair is stable. A stable pair
is a pair which belongs to at least one stable matching.
Random Preferences. We consider a model where each person’s set of acceptable
partners is deterministic, and orderings of acceptable partners are drawn inde-
pendently from regular distributions. When unspecified, someone’s acceptable
partners and/or their ordering is adversarial, that is chosen by an adversary
who knows the input model but does not know the outcome of the random coin
flips.

Definition 1 (Regular distribution). A distribution of preferences lists is

regular when for every sequence of acceptable partners a1 , . . . , ak we have P[a1 
a2 | a2  · · ·  ak ] ≤ P[a1  a2 ].

Intuitively, knowing that a2 is ranked well only decreases the probability

that a1 beats a2 . Most probability distributions that have been studied are reg-
ular. In particular, sorting acceptable partners by scores (drawn independently
from distributions on R), yields a regular distribution. As an example of regu-
lar distribution, we study popularity preferences, introduced by Immorlica and
Madhian [17].

Definition 2 (Popularity preferences). When a woman w has popularity

preferences, she gives a positive popularity Dw (m) to each acceptable partner m.
We see Dw as a distribution over her acceptable partners, scaled so that it sums
to 1. She uses this distribution to draw her favourite partner, then her second
favourite, and so on until her least favourite partner.

The following Theorem shows that under some assumptions every woman
gives approximately the same rank to all of her stable partners.

Theorem 1. Assume that each woman independently draws her preference list
from a regular distribution. The men’s preference lists are arbitrary. Let uk be
an upper bound on the odds that man mi+k is ranked before man mi :
  
P[mi+k w mi ] 
∀k ≥ 1, uk = max w finds both m and m acceptable
P[mi w mi+k ] 
i i+k
w,i

Then for each woman with at least one stable  partner, in 

expectation all of
her stable partners are ranked within (1 + 2 exp( k≥1 kuk )) k≥1 k 2 uk of one
another in her preference list.
6 H. Gimbert et al.

Theorem 1 is most relevant when the women’s preference lists are strongly
correlated, that is, when every woman’s preference list is “close” to a single
ranking m1  m2  . . .  mM . This closeness is measured by the odds that in
some ranking, some man is ranked ahead of a man who, in the ranking m1 
m2  . . .  mM , would be k slots ahead of him.
We detail below three examples of applications, where the expected difference
of ranks between each woman’s best and worst partners is O(1), and thus her
incentives to misreport her preferences are limited.
– Identical preferences. If all women rank their acceptable partners using a mas-
ter list m1  m2  · · ·  mM , then all uk ’s are equal to 0. Then Theorem 1
states that each woman has a unique stable husband, a well-known result for
this type of instances.
– Preferences from identical popularities. Assume that women have popularity
preferences (Definition 2) and that each woman gives man mi popularity 2−i .
Then uk = 2−k and the expected rank difference is at most O(1).
– Preferences from correlated utilities. Assume that women have similar pref-
erences: each woman w gives man mi a score that is the sum of a com-
mon value i and an idiosyncratic value ηiw which is normally distributed
with mean 0 and variance σ 2 ; she then sorts men by increasing scores. Then
2
uk ≤ maxw,i {2 · P[ηiw − ηi+k w
> k]} ≤ 2e−(k/2σ) and the expected rank
√ 2
difference, by a short calculation, is at most 4 πσ 3 (1 + 2e4σ ) = O(1).
A stronger notion of approximate incentive compatibility is near-unicity of a
stable matching, meaning that most persons have either no or one unique stable
partner, and thus have no incentive to misreport their preferences. When does
that hold? One answer is given by Theorem 2.

Theorem 2. Assume that each woman independently draws her preference list
from a regular distribution. Let uk be an upper bound on the odds that man mi+k
is ranked before man mi :
  
P[mi+k w mi ] 
∀k ≥ 1, uk = max w finds both m and m acceptable
P[mi w mi+k ] 
i i+k
w,i

Further assume that all preferences are complete, that uk = exp(−Ω(k)), and
that men have uniformly random preferences. Then, in expectation the fraction
of persons who have multiple stable partners converges to 0.

Notice that in the three examples of Theorem 1, the sequence (uk )k≥1 is
exponentially decreasing. The assumptions of Theorem 2 are minimal in the
sense that removing one would bring us back to a case where a constant fraction
of woman have multiple stable partners.
– Preference lists of women. If we remove the assumption that uk is exponen-
tially decreasing, the conclusion no longer holds: consider a balanced market
balanced (M = W ) in which both men and women have complete uniformly
random preferences; then most women have ∼ ln N stable husbands [19,25].
 Two-Sided Matching Markets with Strongly Correlated Preferences 7

– Preference lists of men. Assume that men have random preference built as
follows: starting from the ordering w1 , w2 , . . . , wM , each pair (w2i−1 , w2i ) is
swapped with probability 1/2, for all i. A symmetric definition for women’s
preferences satisfy the hypothesis of Theorem 2, with u1 = 1 and uk = 0 for
all k ≥ 2. Then there is a 1/8 probability that men m2i−1 and m2i are both
stable partners of women w2i−1 and w2i , for all i, hence a constant expected
fraction of persons with multiple stable partners.
– Incomplete preferences. Consider a market divided into groups of size 4 of
the form {m2i−1 , m2i , w2i−1 , w2i }, where a man and a woman are mutually
acceptable if they belong to the same group. Once again, with constant prob-
ability, m2i−1 and m2i are both stable partners of women w2i−1 and w2i .

1.2 Related Work

Analyzing instances that are less far-fetched than in the worst case is the moti-
vation underlying the model of stochastically generated preference lists. A series
of papers [19,22,24–26] study the model where N men and N women have com-
plete uniformly random preferences. Asymptotically, and in expectation, the
total number of stable matchings is ∼ e−1 N ln N , in which a fixed woman has
∼ ln N stable husbands, where her best stable husband has rank ∼ ln N and her
worst stable husband has rank ∼ N/ ln N .
The first theoretical explanations of the “core-convergence” phenomenon
where given in [17] and [4], in variations of the standard uniform model. Immor-
lica and Mahdian [17] consider the case where men have constant size random
preferences (truncated popularity preferences). Ashlagi, Kanoria and Leshno [4],
consider slightly unbalanced matching markets (M < W ). Both articles prove
that the fraction of persons with several stable partners tends to 0 as the market
grows large. Theorem 2 and its proof incorporate ideas from those two papers.
Beyond strong “core-convergence”, where most agents have a unique stable
partner, one can bound the utility gain by manipulating a stable mechanism.
Lee [21] considers a model with random cardinal utilities, and shows that agents
receive almost the same utility in all stable matchings. Kanoria, Min and Qian
[18], and Ashlagi, Braverman, Thomas and Zhao [3] study the rank of each
person’s partner, under the men and women optimal stable matchings, as a
function of the market imbalance and the size of preference lists [18], or as a
function of each person’s (bounded) popularity [3]. Theorem 1 can be compared
with such results.
Beyond one-to-one matchings, school choice is an example of many-to-one
markets. Kojima and Pathak [20] generalize results from [17] and prove that most
schools have no incentives to manipulate. Azevedo and Leshno [5] show that large
markets converge to a unique stable matching in a model with a continuum of
students. To counter balance those findings, Biró, Hassidim, Romm and Shorer
[7], and Rheingans-Yoo [27] argue that socioeconomic status and geographic
preferences might undermine core-convergence, thus some incentives remain in
such markets.
8 H. Gimbert et al.

2 Strongly Correlated Preferences: Proof of Theorem 1

Theorem 1. Assume that each woman independently draws her preference list
from a regular distribution. The men’s preference lists are arbitrary. Let uk be
an upper bound on the odds that man mi+k is ranked before man mi :
  
P[mi+k w mi ] 
∀k ≥ 1, uk = max w finds both m and m acceptable
P[mi w mi+k ] 
i i+k
w,i

Then for each woman with at least one stable  partner, in 

expectation all of
her stable partners are ranked within (1 + 2 exp( k≥1 kuk )) k≥1 k 2 uk of one
another in her preference list.

In Subsect. 2.1, we define a partition of stable matching instances into blocks.

For strongly correlated instances, blocks provide the structural insight to start
the analysis: in Lemma 3, we use them to upper-bound the difference of ranks
between a woman’s worst and best stable partners by the sum of (1) the number
x of men coming from other blocks and who are placed between stable husbands
in the woman’s preference list, and (2) the block size.
The analysis requires a delicate handling of conditional probabilities. In Sub-
sect. 2.2, we explain how to condition on the men-optimal stable matching, when
preferences are random.
Subsection 2.3 analyzes (1). The men involved are out of place compared to
their position in the ranking m1  . . .  mM , and the odds of such events can be
bounded, thanks to the assumption that distributions of preferences are regular.
Our main technical lemma there is Lemma 4.
Subsection 2.4 analyzes (2), the block size by first giving a simple greedy
algorithm (Algorithm 2) to compute a block. Each of the two limits of a block
is computed by a sequence of “jumps”, so the total distance traveled is a sum
of jumps which, thanks to Lemma 4 again, can be stochastically dominated by
a sum X of independent random variables (see Lemma 7); thus it all reduces to
analyzing X, a simple mathematical exercise (Lemma 8).
Finally, Subsect. 2.5 combines the Lemmas previously established to prove
Theorem 1.
Our analysis builds on Theorems 1 and 2, two fundamental and well-known
results.

Theorem 1 (Adapted from [11]). Algorithm 1 outputs a stable matching μM

in which every man (resp. woman) has his best (resp. her worst) stable partner.
Symmetrically, there exists a stable matching μW in which every woman (resp.
man) has her best (resp. his worst) stable partner.

Theorem 2 (Adapted from [12]). Each person is either matched in all stable
matchings, or single in all stable matchings. In particular, a woman is matched
in all stable matchings if and only if she received at least one acceptable proposal
during Algorithm 1.
 Two-Sided Matching Markets with Strongly Correlated Preferences 9

Algorithm 1. Men Proposing Deferred Acceptance.

Input: Preferences of men (m )m∈M and women (w )w∈W .
Initialization: Start with an empty matching µ.
While a man m is single and has not proposed to every woman he finds acceptable,
do
m proposes to his favorite woman w he has not proposed to yet.
If m is w’s favorite acceptable man among all proposals she received,
w accepts m’s proposal, and rejects her previous husband if she was married.

Output: Resulting matching.

2.1 Separators and Blocks

In this subsection, we define the block structure underlying our analysis.
Definition 3 (separator). A separator is a set S ⊆ M of men such that in the
men-optimal stable matching μM , each woman married to a man in S prefers
him to all men outside S:

∀w ∈ μM (S) ∩ W, ∀m ∈ M \ S, μM (w) w m

Lemma 1. Given a separator S ⊆ M, every stable matching matches S to the

same set of women.
Proof. Let w ∈ μM (S) and let m be the partner of w in some stable matching.
Since μM is the woman-pessimal stable matching by Theorem 1, w prefers m
to μM (w). By definition of separators, that implies that m ∈ S. Hence, in every
stable matching μ, women of μM (S) are matched to men in S. By a cardinality
argument, men of S are matched by μ to μM (S).
Definition 4 (prefix separator, block). A prefix separator is a separator S
such that S = {m1 , m2 , . . . , mt } for some 0 ≤ t ≤ N . Given a collection of b + 1
prefix separators Si = {m1 , . . . , mti } with 0 = t0 < t1 < · · · < tb = N , the i-th
block is the set Bi = Sti \ Sti−1 with 1 ≤ i ≤ b.
Abusing notations, we will denote S as the prefix separator t and B as the
block (ti−1 , ti ].
Lemma 2. Given a block B ⊆ M, every stable matching matches B to the same
set of women.
Proof. B equals Sti \ Sti−1 for some i. Applying Lemma 1 to Sti and to Sti−1
proves the Lemma.
Lemma 3. Consider a woman wn who is matched by μM and let B = (l, r]
denote her block. Let x denote the number of men from a better block that are
ranked by wn between a man of B and mn :

x = |{i ≤ l | ∃j > l, mj wn mi wn mn }|.

10 H. Gimbert et al.

Then in wn ’s preference list, the difference of ranks between wn ’s worst and best
stable partners is at most x + r − l − 1.
Proof. Since μM is woman-pessimal by Theorem 1, mn is the last stable husband
in wn ’s preference list. Let mj denote her best stable husband.
In wn ’s preference list, the interval from mj to mn contains men from her own
block, plus possibly some additional men. Such a man mi comes from outside
her block (l, r] and she prefers him to mn : since r is a prefix separator, we must
have i ≤ l. Thus x counts the number of men who do not belong to her block
but who in her preference list are ranked between mj and mn .
On the other hand, the number of men who belong to her block and who in
her preference list are ranked between mj and mn (inclusive) is at most r − l.
Together, the difference of ranks between wn ’s worst and best stable partners
is at most x + (r − l) − 1. See Fig. 1 for an illustration.

l = 2, r = 8 and x = 1
m1 m3 m7 m2 m8 m6 m9 m5 m10 w6 m4
mi with i ≤ l
mi with l < i ≤ r
µW (w6 ) µM (w6 ) unacceptable
mi with r < i
≤x+r−l−1 x = |{ |∃ ,

Fig. 1. Preference list of wn , with n = 6. The block of wn is defined by a left separator

at l = 2 and a right separator at r = 8. Colors white, gray and black corresponds to
blocks, and are defined in the legend. All stable partners of wn must be gray. Men in
black are all ranked after mn = µM (wn ). The difference in rank between wn ’s worst
and best partner is at most the number of gray men (here r − l = 6), minus 1, plus the
number of white men ranked after a gray man and before mn (here x = 1).

2.2 Conditioning on the Man Optimal Stable Matching When

Preferences Are Random
We study the case where each person draws her preference list from an arbitrary
distribution. The preference lists are random variables, that are independent but
not necessarily identically distributed.
Intuitively, we use the principle of deferred decision and construct prefer-
ence lists in an online manner. By Theorem 1 the man-optimal stable matching
μM is computed by Algorithm 1, and the remaining randomness can be used
for a stochastic analysis of each person’s stable partners. To be more formal,
we define a random variable H, and inspection of Algorithm 1 shows that H
contains enough information on each person’s preferences to run Algorithm 1
deterministically.
Definition 5. Let H = (μM , (σm )m∈M , (πw )w∈W ) denote the random variable
consisting of (1) the man-optimal stable matching μM , (2) each man’s ranking
of the women he prefers to his partner in μM , and (3) each woman’s ranking of
the men who prefer her to their partner in μM .
 Two-Sided Matching Markets with Strongly Correlated Preferences 11

2.3 Analyzing the Number x of Men from Other Blocks

Lemma 4. Recall the sequence (uk )k≥1 defined in the statement of Theorem 1:
  
P[mi+k w mi ] 
∀k ≥ 1, uk = max w finds both mi and mi+k acceptable
w,i P[mi w mi+k ] 
Let w be a woman. Given a subset of her acceptable men and a ranking of that
subset a1 w · · · w ap , we condition on the event that in w’s preference list,
a1 w · · · w ap holds. Let mi = a1 be w’s favorite man in that subset. Let Ji
be a random variable, equal to the highest j ≥ i such that woman w prefers mj
to mi . Formally, Ji = max{j ≥ i | mj w mi }. Then, for all k ≥ 1, we have

P[Ji < i + k | Ji < i + k + 1] ≥ exp(−uk ), and P[Ji < i + k] ≥ exp(− ≥k u ).

Proof. Ji is determined by w’s preference list. We construct w’s preference list

using the following algorithm: initially we know her ranking σA of the subset
A = {a1 , a2 , . . . , ap } of acceptable men, and mi = a1 is her favorite among
those. For each j from N to i in decreasing order, we insert mj into the ranking
according to the distribution of w’s preference list, stopping as soon as some mj
is ranked before mi (or when j = i is that does not happen). Then the step j ≥ i
at which this algorithm stops equals Ji .
To analyze the algorithm, observe that at each step j = N, N − 1, . . ., we
already know w’s ranking of the subset S = {mj+1 , . . . , mN } ∪ {a1 , . . . , ap } ∪
{men who are not acceptable to w}. If mj is already in S, w prefers mi to mj ,
thus the algorithm continues and Ji < j. Otherwise the algorithm inserts mj
into the existing ranking: by definition of regular distributions (Definition 1),
the probability that mj beats mi given the ranking constructed so far is at most
the unconditional probability P[mj w mi ].

P[Ji < j | w’s partial ranking at step j] ≥ 1 − P[mj w mi ].

 −1
P[m  m ]
By definition of uj−i , we have 1 − P[mj w mi ] = 1 + P[mji wwmji ] ≥ (1 +
uj−i )−1 ≥ exp(−uj−i ).
Summing over all rankings σS of S that are compatible with σA and with
Ji ≤ j,

P[Ji < j | Ji ≤ j] = P[σS | σA ] · P[Ji < j | σS ]
σS compatible with
Ji ≤j and with σA

≥ P[σS | σA ] · exp(−uj−i ) = exp(−uj−i ).
σS

N
Finally, P[Ji < j] = =j P[Ji <  | Ji ≤ ] ≥ k≥j−i exp(−uk ).
Recall from Lemma 3 that r − l − 1 + x is an upper bound on the difference of
rank of woman wn ’s worst and best stable husbands. We first bound the expected
value of the random variable x defined in Lemma 3.
12 H. Gimbert et al.

Lemma 5. Given a woman wn , define the random variable x as in Lemma 3:

conditioning on H, x = |{i ≤ l | ∃j > l, mj wn mi wn mn }| is the number
who can be ranked between wn ’s worst and best stable
of men in a better block,
husbands. Then E[x] ≤ k≥1 kuk .

Proof. Start by conditioning on H, and let mn = a1 w a2 w · · · w ap be wn ’s

ranking of men who prefer her to their partner in μM . We draw the preference
lists of each woman wi with i < n, and use Algorithm 2 to compute the value
of l.
For each i ≤ l, we proceed as follows. If mn wn mi , then mi cannot be
ranked between wn ’s worst and best stable partners. Otherwise, we are in a
situation where mi wn a1  wn · · · wn ap . Using notations from Lemma 4, w
prefers mi to all mj with j > l ifand only if Ji < l + 1. By Lemma 4 this occurs
with probability at least exp(− k≥l+1−i uk ). Thus
 
P[∃j > l, mj wn mi wn mn | H, l] ≤ 1 − exp(− uk ) ≤ uk .
k≥l+1−i k≥l+1−i

Summing
 probability for all i ≤ l, we obtain E[x | H, l] ≤
this  i≤l
u
k≥l+1−i k ≤ k≥1 kuk .

2.4 Analyzing the Block Size

Lemma 6. Consider wn who is matched by μM . Then Algorithm 2 outputs the
block containing wn .

Algorithm 2. Computing a block

Initialization:
Compute the man optimal stable matching µM .
Relabel women so that wi denotes the wife of mi in µM
Pick a woman wn who is married in µM .
Left prefix separator: initialize l ← n − 1
while there exists i ≤ l and j > l such that mj wi mi :
l ← min{i ≤ l | ∃j > l, mj wi mi } − 1.
Right prefix separator: initialize r ← n.
while there exists j > r and i ≤ r such that mj wi mi :
r ← max{j > r | ∃i ≤ r, mj wi mi }.
Output: (l, r].

Proof. Algorithm 2 is understood most easily by following its execution on Fig. 2.

Algorithm 2 applies a right-to-left greedy method to find the largest prefix sep-
arator l which is ≤ n − 1. By definition of prefix separators, a witness that some
t is not a prefix separator is a pair (mj , wi ) where j > t ≥ i and woman wi
prefers man mj to her partner: mj >wi mi . Then the same pair also certifies
that no t = t, t − 1, t − 2, . . . , i can be a prefix separator either, so the algorithm
 Two-Sided Matching Markets with Strongly Correlated Preferences 13

jumps to i − 1 and looks for a witness again. When there is no witness, a prefix
separator has been found, thus l is the largest prefix separator ≤ n−1. Similarly,
Algorithm 2 computes the smallest prefix separator r which is ≥ n. Thus, by
definition of blocks, (l, r] is the block containing wn .

0 l n r N

w1 wl+1 wn wr wN
Women
µM
Men
m1 ml+1 mn mr mN

Fig. 2. Computing the block containing woman wn . The vertical black edges corre-
spond to the men-optimal stable matching µM . There is a light gray arc (mj , wi ) if
j > i and woman wi prefers man mj to her partner: mj wi mi . The prefix sepa-
rators correspond to the solid red vertical lines which do not intersect any gray arc.
Algorithm 2 applies a right-to-left greedy method to find the largest prefix separator
l which is ≤ n − 1, jumping from dashed red line to dashed red line, and a similar
left-to-right greedy method again to find the smallest prefix separator r which is ≥ n.
This determines the block (l, r] containing n. (Color figure online)

Definition 6. Let X be the random variable defined as follows. Let (Δt )t≥0
denote a sequence of i.i.d.r.v.’s taking non-negative integer values with the fol-
lowing distribution:
  
∀δ > 0, P[Δt < δ] = exp − k≥δ kuk

Then X = Δ0 + Δ1 + · · · + ΔT −1 , where T is the first t ≥ 0 such that Δt = 0.

The proofs of the following Lemmas can be found in [13].

Lemma 7. Given a woman wn , let (l, r] denote the block containing n. Condi-
tioning on H, l and r are integer random variable, such that r − n and n − 1 − l
are stochastically dominated by X.
 
Lemma 8. We have E[X] ≤ exp( k≥1 kuk ) k≥1 k 2 uk .

2.5 Putting Everything Together

Proof (Proof of Theorem 1). Without loss of generality, we may assume that
N = M ≤ W and that each man is matched in the man-optimal stable matching
μM : to see that, for each man m we add a “virtual” woman w as his least favorite
acceptable partner, such that m is the only acceptable partner of w. A man is
14 H. Gimbert et al.

single in the original instance if and only if he is matched to a “virtual” woman

in the new instance.
We start our analysis by conditioning on the random variable H (see Defi-
nition 5). Algorithm 1 then computes μM , which matches each woman to her
worst stable partner. Up to relabeling the women, we may also assume that for
all i ≤ N we have wi := μM (mi ).
Let wn be a woman who is married in μM . From there, we use Lemma 3
to bound the difference of rank between her worst and best stable partner by
x + r − l − 1 = x + (r − n) + (n − l − 1). We bound the expected value of x using
Lemma 5, and the expected values of both r − n and n − l − 1 using Lemmas 7
and 8.

3 Unique Stable Partner: Proof of Theorem 2

Theorem 2. Assume that each woman independently draws her preference list
from a regular distribution. Let uk be an upper bound on the odds that man mi+k
is ranked before man mi :
  
P[mi+k w mi ] 
∀k ≥ 1, uk = max w finds both m and m acceptable
P[mi w mi+k ] 
i i+k
w,i

Further assume that all preferences are complete, that uk = exp(−Ω(k)), and
that men have uniformly random preferences. Then, in expectation the fraction
of persons who have multiple stable partners converges to 0.

The proof first continues the analysis of blocks started in Sect. 2.4. When
uk = exp(−Ω(k)), it can be tightened with a mathematical analysis to prove
(Corollary 1) that with high probability, no block size exceeds O(log n), and that
in addition, in her preference list no woman switches the relative ordering of two
men mi and mi+Ω(log n) . The rest of the proof assumes that those properties
hold. The only remaining source of randomness comes from the preference lists
of men.
The intuition is that it is hard for man mi to have another stable partner
from his block. Because of the random uniform assumption on mi ’s preference
list, between wi and the next person from his block, his list is likely to have
some woman wj with j  i. Woman wj likes mi better than her own partner,
because of the no-switching property, and mi likes her better than his putative
second stable partner, so they form a blocking pair preventing mi ’s second stable
partner. Transforming that intuition into a proof requires care because of the
need to condition on several events.

Definition 7. Let C = O(1) be a constant to be defined later. Let K denote the

event that every block has size at most C ln N , and every woman prefers man
mi to man mi+k , whenever k ≥ C ln N .

The proofs of the following Lemmas can be found in [13].

 Two-Sided Matching Markets with Strongly Correlated Preferences 15

Lemma 9. Assume that women have preferences drawn from regular distribu-
tions such that uk = exp(−Ω(k)). Then, the size of each man’s block is a random
variable with an exponential tail:

∀i, P[block containing mi has size ≥ k] = exp(−Ω(k)).

Corollary 1. One can choose C = O(1) such that the probability of event K is
≥ 1 − 1/N 2 .

Lemma 10. Fix i ∈ [1, N ]. Conditioning on H and on K, the probability that

woman wi has more than one stable husband is at most 3C ln N/(N +C ln N −i).

Proof (Proof of Theorem 2). As in the previous proof, in our analysis we condi-
tion on event H (see Definition 5), i.e. on (1) the man-optimal stable matching
μM , (2) each man’s ranking of the women he prefers to his partner in μM , and
(3) each woman’s ranking of the men who prefer her to their partner in μM . As
before, a person who is not matched in μM remains single in all stable match-
ings, hence, without loss of generality, we assume that M = W = N , and that
wi = μM (mi ) for all 1 ≤ i ≤ N .
Let Z denote the number of women with several stable partners. We show
that in expectation Z = O(ln2 N ), hence the fraction of persons with multi-
ple stable partners converges to 0. We separate the analysis of Z according to
whether event K holds. When K does not hold, we bound that number by N , so
by Corollary 1: E[Z] ≤ (1/N 2 ) × N + (1 − 1/N 2 ) × E(Z|K).
Conditioning on H and switching summations, we write:
 
E(Z|K) = P[H] · E(Z|K, H) = P[H] · P[wi has several stable husbands | K, H]
H i H

By Lemma 10, we can write: P[wi has several stable husbands | K, H] ≤

3 C ln N/(N + C ln N − i). Hence the expected number of women who have
several stable partners is at most 1/N plus
N
 N
 −1
3 C ln N 3 C ln N
=
i=1
N + C ln N − i i=0
i + C ln N
C log N −1+N
dt
≤ 3 C ln N
C log N −1 t
C log N − 1 + N
= 3C ln N ln
C log N − 1

When N is large enough, we can simplify this bound to 3 C ln2 N .

Acknowledgements. This work was partially funded by the grant ANR-19-CE48-

0016 from the French National Research Agency (ANR).
16 H. Gimbert et al.

References
1. Abdulkadiroğlu, A., Pathak, P.A., Roth, A.E.: The New York city high school
match. Am. Econ. Rev. 95(2), 364–367 (2005)
2. Abdulkadiroğlu, A., Pathak, P.A., Roth, A.E., Sönmez, T.: The Boston Public
School match. Am. Econ. Rev. 95(2), 368–371 (2005)
3. Ashlagi, I., Braverman, M., Thomas, C., Zhao, G.: Tiered random matching mar-
kets: rank is proportional to popularity. In: 12th Innovations in Theoretical Com-
puter Science Conference (ITCS). Schloss Dagstuhl-Leibniz-Zentrum für Infor-
matik (2021)
4. Ashlagi, I., Kanoria, Y., Leshno, J.D.: Unbalanced random matching markets: the
stark effect of competition. J. Polit. Econ. 125(1), 69–98 (2017)
5. Azevedo, E.M., Leshno, J.D.: A supply and demand framework for two-sided
matching markets. J. Polit. Econ. 124(5), 1235–1268 (2016)
6. Banerjee, A., Duflo, E., Ghatak, M., Lafortune, J.: Marry for what? Caste and
mate selection in modern India. Am. Econ. J. Microecon. 5(2), 33–72 (2013)
7. Biró, P., Hassidim, A., Romm, A., Shorrer, R.I., Sóvágó, S.: Need versus merit: the
large core of college admissions markets. arXiv preprint arXiv:2010.08631 (2020)
8. Correa, J., et al.: School choice in Chile. In: Proceedings of the 2019 ACM Con-
ference on Economics and Computation, pp. 325–343 (2019)
9. Demange, G., Gale, D., Sotomayor, M.: A further note on the stable matching
problem. Discret. Appl. Math. 16(3), 217–222 (1987)
10. Dubins, L.E., Freedman, D.A.: Machiavelli and the Gale-Shapley algorithm. Am.
Math. Mon. 88(7), 485–494 (1981)
11. Gale, D., Shapley, L.S.: College admissions and the stability of marriage. Am.
Math. Mon. 69(1), 9–15 (1962)
12. Gale, D., Sotomayor, M.: Some remarks on the stable matching problem. Discret.
Appl. Math. 11(3), 223–232 (1985)
13. Gimbert, H., Mathieu, C., Mauras, S.: Two-sided matching markets with strongly
correlated preferences. arXiv preprint arXiv:1904.03890 (2019)
14. Gusfield, D.: Three fast algorithms for four problems in stable marriage. SIAM J.
Comput. 16(1), 111–128 (1987)
15. Gusfield, D., Irving, R.W.: The Stable Marriage Problem: Structure and Algo-
rithms. MIT Press, Cambridge (1989)
16. Hitsch, G.J., Hortaçsu, A., Ariely, D.: Matching and sorting in online dating. Am.
Econ. Rev. 100(1), 130–63 (2010)
17. Immorlica, N., Mahdian, M.: Incentives in large random two-sided markets. ACM
Trans. Econ. Comput. 3(3), 14 (2015)
18. Kanoria, Y., Min, S., Qian, P.: In which matching markets does the short side enjoy
an advantage? In: Proceedings of the 2021 ACM-SIAM Symposium on Discrete
Algorithms (SODA), pp. 1374–1386. SIAM (2021)
19. Knuth, D.E., Motwani, R., Pittel, B.: Stable husbands. In: Proceedings of the First
Annual ACM-SIAM Symposium on Discrete Algorithms, pp. 397–404 (1990)
20. Kojima, F., Pathak, P.A.: Incentives and stability in large two-sided matching
markets. Am. Econ. Rev. 99(3), 608–27 (2009)
21. Lee, S.: Incentive compatibility of large centralized matching markets. Rev. Econ.
Stud. 84(1), 444–463 (2016)
22. Lennon, C., Pittel, B.: On the likely number of solutions for the stable marriage
problem. Comb. Probab. Comput. 18(3), 371–421 (2009)
 Two-Sided Matching Markets with Strongly Correlated Preferences 17

23. Pathak, P.A., Sönmez, T.: Leveling the playing field: sincere and sophisticated
players in the Boston mechanism. Am. Econ. Rev. 98(4), 1636–52 (2008)
24. Pittel, B.: The average number of stable matchings. SIAM J. Discret. Math. 2(4),
530–549 (1989)
25. Pittel, B.: On likely solutions of a stable marriage problem. Ann. Appl. Probab.
2, 358–401 (1992)
26. Pittel, B., Shepp, L., Veklerov, E.: On the number of fixed pairs in a random
instance of the stable marriage problem. SIAM J. Discret. Math. 21(4), 947–958
(2007)
27. Rheingans-Yoo, R., Street, J.: Large random matching markets with localized pref-
erence structures can exhibit large cores. Technical report, Mimeo (2020)
28. Roth, A.E.: The economics of matching: stability and incentives. Math. Oper. Res.
7(4), 617–628 (1982)
29. Roth, A.E., Peranson, E.: The redesign of the matching market for American physi-
cians: some engineering aspects of economic design. Am. Econ. Rev. 89(4), 748–780
(1999)
 Communicating Finite State Machines
and an Extensible Toolchain
for Multiparty Session Types

Nobuko Yoshida(B) , Fangyi Zhou , and Francisco Ferreira

Imperial College London, London, UK

{n.yoshida,fangyi.zhou15,f.ferreira-ruiz}@imperial.ac.uk

Abstract. Multiparty session types (MPST) provide a typing disci-

pline for message passing concurrency, ensuring deadlock freedom for dis-
tributed processes. This paper first summarises the relationship between
MPST and communicating finite state machines (CFSMs), which offers
not only theoretical justifications of MPST but also a guidance to imple-
ment MPST in practice. As one of the applications, we present νScr
(NuScr), an extensible toolchain for MPST-based multiparty protocols.
The toolchain can convert multiparty protocols in the Scribble protocol
description language into global types in the MPST theory; global types
are projected into local types, and local types are converted to their corre-
sponding CFSMs. The toolchain also generates APIs from CFSMs that
implement endpoints in the protocol. Our design allows for language-
independent code generation, and opens possibilities to generate APIs
in various programming languages. We design our toolchain with mod-
ularity and extensibility in mind, so that extensions of core MPST can
be easily integrated within our framework. As a case study, we show the
implementation of the nested protocol extension in νScr, to showcase
our extensibility.

Keywords: Session Types · Communicating Finite State Machines ·

Distributed programming · Scribble · Protocols

1 Introduction

In the modern era of distributed and concurrent programming, how to achieve

safety with minimal effort (i.e. lightweight formal methods) becomes a hot area
of research. Session types [19] provide a typing discipline for message passing
concurrency, by assigning session types to communication channels, in terms
of a sequence of actions over a channel. Session types, initially only able to
describe communications between two ends of a channel, are later extended to
multiparty [20,21], giving rise to the multiparty session types (MPST) theory.
The MPST typing discipline guarantees that a set of well-typed communicating
processes are free from deadlocks or communication mismatches.

c Springer Nature Switzerland AG 2021

E. Bampis and A. Pagourtzis (Eds.): FCT 2021, LNCS 12867, pp. 18–35, 2021.
https://doi.org/10.1007/978-3-030-86593-1_2
 Communicating Finite State Machines and νScr 19

1.1 Communicating Finite State Machines and Session Types

Motivation: Why CFSMs? Communicating Automata [2], also known as

Communicating Finite State Machines (CFSMs), are a classical model for proto-
col specification and verification. Before being used in many industrial contexts,
CFSMs have been a pioneer theoretical formalism, in which distributed safety
properties could be formalised and studied.
Establishing a formal connection between CFSMs and session types allows
the use of CFSMs to build theoretically well-founded tools for MPST. The first
work that utilised CFSMs in practice is Demangeon et al. [11], a toolchain
for monitoring multiparty communications at runtime for large scientific cyber-
infrastructures developed by the Ocean Observatories Initiative [41].
From the theoretical side, the CFSM framework offers canonical justifications
for session types to answer open questions which have been asked since [20]. The
1st question is about expressiveness: to which class of CFSMs do session types
correspond? The 2nd question concerns the semantic correspondence between
session types and CFSMs: how do the safety properties that session types guar-
antee relate to those of CFSMs? The 3rd question is about efficiency: why
do session types provide efficient algorithms for type-checking or verifying dis-
tributed programs, while general CFSMs are undecidable? CFSMs can be also
seen as generalised endpoint specifications, therefore an excellent target for a
common ground for comparing protocol specification languages.
To answer the three questions above, we need to identify a sound and complete
subset of CFSMs that corresponds to MPST behaviour, which we explain below.

S!retry

B 1 2 3 4 5
S!title S?quote S!ok S?date
B?title B!quote B?ok B!date
S 1 2 3 4 5

B?retry

Fig. 1. Two dual communicating automata: the buyer and the seller

Binary Session Types as CFSMs. The subclass that fully characterises

binary session types [19] was actually proposed by Gouda, Manning and Yu [16]
in a pure automata context (independently from the discovery of session
types [45]). Consider a simple business protocol between a Buyer and a Seller.
From the Buyer’s viewpoint, the Buyer sends the title of a book, then the Seller
answers with a quote. If the Buyer is satisfied by the quote, then they send their
address and the Seller sends back the delivery date; otherwise they retry the
same conversation. This can be specified by the two machines of the Buyer and
the Seller in Fig. 1. We can observe that these CFSMs satisfy three conditions:
First, the communications are deterministic: messages that are part of the same
20 N. Yoshida et al.

choice, ok and retry here, are distinct. Secondly, there is no mixed state (each
state has either only sending actions, or only receiving actions). Third, these two
machines have compatible traces (i.e. dual ): the Seller machine can be defined by
exchanging sending and receiving actions of the Buyer machine. Breaking one
of these conditions allows deadlock situations and breaking one of the first two
conditions makes the compatibility checking undecidable [16].
Essentially, the same characterisation is given in binary session types [19].
Consider the following session type of the Buyer.

μt.⊕title. &quote. ⊕{ok : ⊕addrs. &date. end retry : t} (1)

The session type above describes the communication pattern using several
constructs. The operator ⊕title denotes an output of the title, whereas &quote
denotes an input of a quote. The output choice features the two options ok and
retry and . denotes sequencing. end represents the termination of the session,
and μt is recursion. The simplicity and tractability of binary sessions come from
the notion of duality in interactions [15], which corresponds to compatibility of
CFSMs. In (1), not only the Buyer’s behaviour, but also the whole conversation
structure is already represented in this single type: the interaction pattern of the
Seller is fully given as the dual of the type in (1) (exchanging input ⊕ and out-
put &). When composing two parties, we only have to check they have mutually
dual types, and the resulting communication is guaranteed to be deadlock-free.
Multiparty Session Types and CFSMs. The notion of duality is no longer
effective in multiparty communication, where the whole conversation cannot be
reconstructed from only the behaviour of a single machine. Instead of directly
trying to decide whether the communication of a system satisfies safety (which is
undecidable in the general case), we devise a compatible, decidable condition of a
set of machines, which forces them to collaborate together. We define a complete
characterisation of global type behaviours into CFSMs: a set of CFSMs satisfy
some compatible conditions, if and only if the CFSMs can mimic the expected
behaviour of a given global type. A good global type means the global type can
only generate safe CFSMs by endpoint projection, which satisfies realisability.

A B C
B!quit C!finish A?quit C!save B?save A?finish
1 2 3 1 2 3 1 2 3

B!act C!commit A?act C!sig B?sig A?commit

4 4 4

Fig. 2. CFSMs for the commit protocol

We give a simple example to illustrate the proposal. The Commit protocol in

Fig. 2 involves three machines: Alice, Bob and Carol. Alice orders Bob to act or
quit. If act is sent, Bob sends a signal to Carol, and Alice sends a commitment
 Communicating Finite State Machines and νScr 21

to Carol and continues. Otherwise Bob informs Carol to save the data, and
Alice gives the final notification to Carol to finish the protocol.
Deniélou and Yoshida [12] present a decidable notion of multiparty compatibil-
ity as a generalisation of duality of binary sessions, for a given set of (more than
two) CFSMs. The idea is that any single machine can see the rest of the machines
as a single machine, up to unobservable actions (like a τ -transition in CCS).
Therefore, we check the duality between each automaton and the rest, up to
internal communications (1-bounded executions in the terminology of CFSMs)
that the other machines will independently perform. For example, in Fig. 2, to
check the compatibility of trace AB!quit·AC!finish in Alice, we observe the dual
trace AB?quit · AC?finish from Bob and Carol, executing the internal commu-
nication between Bob and Carol: BC!save · BC?save. If this extended duality is
valid for all the machines from any 1-bounded reachable state, then they satisfy
multiparty compatibility and can characterise a well-formed global type.
Our motivation to study this general compatibility comes from the need
for using global types to develop tools for choreographic distributed test-
ing in web service software [44] and distributed monitoring for large cyber-
infrastructures [41], where local specifications are often updated independently
and one needs to refine the original global specification according to the local
updates.
The 1-boundedness and multiparty compatibility conditions are extended to
the k-bounded condition in [28] (called k-multiparty compatibility). Another flex-
ible form of safe and more asynchronous CFSMs (which do not rely on duality
or buffer bounds) is studied in [7,14] (called asynchronous subtyping). Unfor-
tunately, the asynchronous subtyping relation is undecidable, even if limited to
only two machines; currently its decidable sound algorithms are restricted to
either binary session types [3] or finite MPSTs [6].
Practically, a direct analysis based on CFSMs is computationally expensive,
even if the shapes of CFSMs are limited. For building a toolchain for practical
programming languages, we take the safe-by-construction approaches—we start
from specifying a global type, and project it to endpoint types or CFSMs, for
code generation into various programming languages, and/or other purposes.
Interestingly, multiparty compatibility also helps enlarge the well-formedness
condition of global types [23]. See Sect. 5.

1.2 νSCR: An Extensible Toolchain for Multiparty Session Types

We present a new toolchain for multiparty protocols, νScr (NuScr), for han-
dling protocols written in the Scribble language. The implementation of MPST
has three main aspects: (1) a language for specifying global interactions—
specifically, the Scribble protocol description language [18]; (2) a tool to
manipulate specifications and generate implementable APIs (Scribble [44] is
already a mature industrial-strength tool able to generate APIs in multiple pro-
gramming languages); and (3) a theory backing the safety guarantees, such as
Featherweight Scribble [35], which minds the gap between the practical Scrib-
ble protocol description language, and the theoretical MPST specifications [21].
22 N. Yoshida et al.

A Global Type G
Project onto each
participant
LA LB LS
Local Type for A Local Type for B Local Type for S

Fig. 3. Top-down methodology

The aim of this implementation is to be lightweight and extensible. Whilst the

Scribble language describes more expressive protocols than the original MPST
theory [21], νScr handler a core, well-defined subset of Scribble protocols that
have a corresponding MPST global type, following the formalisation of [35]. We
do so in anticipation that further extensions of the MPST theory can be easily
implemented in νScr, and a researcher can smoothly integrate their own MPST
design/theory in νScr. For this purpose, we use a modular design that does not
only enable future extensions, but also makes them easy to implement.
The rest of the paper is structured as follows: Sect. 2 introduces multiparty
session types, the theoretical foundation of our tool; Sect. 3 introduces the νScr
toolchain; Sect. 4 presents a case study of extending νScr with nested proto-
cols [10]; and Sect. 5 summarises related work and concludes this paper. νScr is
publicly available at https://github.com/nuscr/nuscr/ under the GPLv3 license.

2 Multiparty Session Types (MPST)

In this section, we introduce the theoretical foundation of our tool—Multiparty

Session Types (MPST) [21], a typing discipline for concurrent processes.
The main design philosophy of MPST follows a top-down approach (see
Fig. 3): a global type describes a global view of a communication protocol between
a number of participants. Each participant has their own perspective of the pro-
tocol, prescribed by their local type, which are obtained via an operation called
projection. A local type for a participant can be used for code generation or
type-checking to ensure that the participating process follows the local type.
If all participating processes follow their corresponding local types, obtained
via projection from a global type, these processes are free from communication
mismatches or deadlocks, guaranteed by the MPST typing discipline.
Global and Local Types. We show the syntax of global types and local types
in Fig. 4. The global type p → q {li (Si ).Gi }i∈I is a message from p to q, where
p = q and I = ∅. The message carries a label li and payload type Si , selected
from a non-empty index set I, and the protocol continues as Gi . We write
p → q : l(S).G when |I| = 1. end denotes a type that is terminated. The local
type p&{li (Si ).Li }i∈I (resp. p⊕{li (Si ).Li }i∈I ) denotes an external choice (resp.
internal choice), where participant carrying this local type will receive (resp.
 Communicating Finite State Machines and νScr 23

S ::= int | bool | . . . Base Types L ::= Local Types

G ::= Global Types | p&{li (Si ).Li }i∈I External Choice
| p → q {li (Si ).Gi }i∈I Message | p⊕{li (Si ).Li }i∈I Internal Choice
| µt.G Recursion | µt.L Recursion
| t | end Type Var., End | t | end Type Var., End

Fig. 4. Syntax of multiparty session types, in the style of [48]

send ) a message from (resp. to) the participant p, among the index set I. Recur-
sive types are realised by μt.G (resp. μt.L) and t, by taking a equi-recursive
view (However, we require types to be contractive, e.g. μt.t is not allowed).
We can obtain local types by projecting a global type upon a partici-
pant. Projection is defined as a partial function, since not all global types are
implementable—these types might be unable to be implemented in a type-safe
way. We say a global type is well-formed, if the projection of the global type upon
all participants are defined. Well-formed global types can be implemented by a
collection of concurrent processes, each implementing their projected local type.
Well-typed processes will enjoy the benefit of the MPST typing discipline, are
free from deadlocks or communication mismatches. Curious readers may refer
to [48] for more details.
From Local Types to Communicating Finite State Machines. A local
type describes the behaviour of a specific role in a given global type, which can be
represented by a communicating finite state machine 1 (CFSM) [2]. As shown by
Deniélou and Yoshida [12] and Neykova and Yoshida [35], there is an algorithm
to construct a CFSM that is trace-equivalent to the local type.
Relation to Scribble. Scribble [44,49] is a toolchain for implementing mul-
tiparty protocols. In particular, the syntax of the Scribble protocol description
language correlates closely to the theory of MPST. Neykova and Yoshida [35] give
a formal description of the Scribble protocol description language, known as
Featherweight Scribble, and establish a correspondence between global proto-
cols in Featherweight Scribble and global types in the MPST theory (Sect. 4).

3 νSCR: An Extensible Implementation of Multiparty

Session Types in OC AML

In this section, we describe the structure of νScr and highlight the correspon-
dence to the multiparty session type theory. νScr is written in OCaml in around
8000 lines of code, implementing the core part of the Scribble language, with
various extensions to the original MPST. νScr also has a web interface (https://
nuscr.dev/), so that users can perform quick prototyping in browsers, saving the
need for installation (see Fig. 5 for a screenshot).

1
Also known as endpoint finite state machine (EFSM) [22].
Other documents randomly have
different content
 Sitten muutama sana symmetrian ilmaantumisesta
eläinmaailmassa. Ankara tasapintainen symmetria ilmenee
sädekkäisissä, polyypeissä ja muissa alhaisemmissa eläinmuodoissa.
Korkeammissa eläimissä tasapintainen symmetria väistyy
viivasymmetrian tieltä. Ihmisvartalo järjestyy symmetrisesti
kohtisuoran viivan mukaan; tämä antaa sille vasemman ja oikean
puolen, joissa osat parittain vastaavat toisiaan ja kaikki viivat ovat
symmetrisessä sopusoinnussa. Minun tarvinnee tuskin viitata, kuinka
erikoisen tärkeää tällainen symmetria on inhimilliselle kauneudelle.
Sen ei suinkaan tarvitse olla matemaattisen tarkka, sellainen
yhdenmuotoisuus ja säännöllisyys, joka järkkymättömässä
kovuudessaan aivan kuin kieltää, että elävä elimistö on altis
ympäristön vaikutuksille ja on tulos taistelusta järjestyksen ja jonkun
muun periaatteen välillä, on pikemmin omiaan näyttämään
epämiellyttävältä tunteettoman virheettömyytensä nojalla kuin
miellyttämään. Sellainen kauneus on jäykkä, ja siitä tulee jotakin
elotonta, koska siinä ei näy jälkeäkään, mikä viittaisi, että elämä on
ollut taistelua alusta alkaen, ja että siellä, missä sitä on, ja missä se
on rikasta ja täydellisesti kehittynyttä, siellä sen myös täytyy ilmaista
jotakin suvun kärsimystaistelusta ja sen pyrkimyksestä yhä
korkeampaan vapauteen.

Antoninilaisella ajalla oli nuorukaisen kauneuden ihanteena

Antinous, ja Antinouksen toinen olkapää on toista hieman
korkeammalla. Hyvin harvinaiset ovat sellaiset kasvot, joiden oikea
puoli on aivan samanlainen kuin vasen. Helleeniläisenkin
kuvanveiston kaikkein tyypillisimmissä kasvokuvissa, vieläpä
juhlallisen kauniilla Junollakin, on kasvojen toisessa puoliskossa
jotakin erilaista kuin toisessa. Mutta välittömästi silmäänpistävä ei
tämä erilaisuus saa olla; määrättyjen rajojen yli ei symmetriaa voi
häiritä kauneuden tai miellyttävyyden siitä kärsimättä. Luulen myös,
että tämä mitta, joka lähinnä on silmämitta, voidaan jonakin päivänä
tarkasti määrätä, vaikkei tähän asti ole niin tehty.

Niin viistoon asettunut nenä, että se kohta havaittavassa kulmassa

poikkeaa kasvojen symmetrian akselista, niin vino suu, että sama
akseli jakaa sen kahteen huomattavasti erilaiseen ja erisuuntaiseen
osaan, silmien erisuuruiset ja erimuotoiset aukeamat eivät miellytä,
eivät anna kasvoille kauneuden, vaan sen vastakohdan leiman.
Mikään ei ole paremmin omiaan osoittamaan, kuinka läheisessä
yhteydessä symmetrian ja kauneuden periaatteet ovat, mistä ei
kuitenkaan seuraa, että symmetrian periaate olisi kaikissa suhteissa
tai tapauksissa tärkein. Se väistyy enemmän tai vähemmän syrjään
niinkin pitkälle, että se piilee vain salaisena eräissä määrätyissä
oloissa, joita tuonnempana käsittelen. Voipa melkein sanoa, että sen
laita on samoin kuin painolain, joka vaikuttaa kaikkialla, mutta ei
yksinään ja joka näennäisesti tuntuu voitetulta jalan noustessa,
tykinkuulan kulkiessa ratansa alkuosaa, leivon kohotessa taivaille ja
näyttäessä hetkisen lepäävän ilmassa siipiensä varassa tai irti
päässeen ilmapallon nuolennopeasti kiitäessä pilviä kohti.

Symmetria on yleinen periaate, mutta vain yksi niistä, jotka

vallitsevat ja vaikuttavat maailman rakenteessa. Se vaikuttaa
otaksuttavasti pienessä ja kaikkein pienimmässä, atomien
yhtymisessä molekyleiksi; ehkä se vaikuttaa myös kaikkein
suurimmassa maailmojen ainejoukkojen jakelussa, vaikkemme
voikaan sitä nähdä, koska me, maamme ja aurinkokuntamme,
olemme vain häipyvän pieni piste kokonaisuudessa, jota emme voi
tajuta. Jos kuvittelisimme olevamme niin suuressa temppelissä,
ettemme edes kaukoputkella saattaisi nähdä muuta kuin aivan
pienen osan asemapintaa, joka kuuluisi jollekin temppelin sadoista
pilareista, emme älyäisi mitään symmetristä sen rakenteessa, vaikka
temppeli olisikin rakennettu symmetriselle alalle ja olisi symmetrinen
suuremmilta osiltaan.

Oman helposti katseella tajuttavan pikku kotinsa seinien

sisäpuolella ihminen vaistomaisesti haluaa nähdä symmetrian
sovellettuna niin laajalti kuin olosuhteet ja mukavuus myöntävät. Eri
makusuunnat ja muodit seuraavat toisiaan eivätkä asetu samalle
ystävälliselle kannalle symmetrian periaatteeseen nähden. Eräinä
aikoina ilmenee liioittelua, joka pyrkii tekemään symmetriasta
kaikkien muiden periaatteiden tyrannin, — niiden, joilla on oikeus
vaikuttaa kauniin maailmassa. Silloin voi ruhtinaan päähän pälkähtää
rakentaa pääkaupunkinsa levitetyn viuhkan muotoiseksi, jonka
säteet yhtyvät keskellä ruhtinaallisen palatsin porttia. Silloin voi
kuninkaan mieleen juolahtaa sovittaa ankaran symmetrisesti
rakennetun linnansa ympärille, niin kauas kuin silmä kantaa,
symmetrisiä, matemaattisten kuvioiden muotoisiksi leikattuja puita ja
niittyjä, symmetrisesti asetettuine kuvapatsaineen, suihkulähteineen,
pengermäportaineen, joita kaikkia suorakulmaisesti leikkaavat
puistokujat, ja näillä ovat puiden latvat leikatut saman mallin
mukaan, muistuttaen jättiläismäisiä krenatöörejä, jotka on
komennettu riviin ja joiden asennosta ja puvusta korpraali pitää
tarkkaa huolta.

Kun astuu näin ympäröidyn linnan sisäpuolelle, huomaa

huonekalut ja sisustuksen järjestetyiksi yhtä armottoman
säännöllisesti, ja se antaa sisäpuoliselle loistolle jotakin jäykän
juhlallista, kylmää ja värikkyydestä huolimatta yksitoikkoista.

Sitten toinen aika pitää tätä makua sietämättömän sortavana ja

makuvallankumouksella murtaa kahleet, joita isät ovat kantaneet
tahtoen niillä nuoretkin sitoa. A bas l'ancien régime! Alas Versailles!
Siperiaan tuo kauhea, hirmuvaltainen symmetria!

Jäykästä ympäristöstä tehdään nyt salomaita, mutta viljeltyjä

salomaita, missä luonto ja puutarha-arkkitehtuuri viettävät tavallaan
sovintojuhlaa, ja sisällä huoneissa ripustetaan seinille maalauksia ja
koristeita niin, että saa oikein uskoa tyranni Symmetrian vallan
kukistuneen ja vapauden ajanjakson lopultakin koittaneen
kirvoitetulle maailmalle. Tuolit ja sohvat siirretään kauemmas seiniltä
ja sovitetaan sellaiseen asentoon, missä epäjärjestys, viihtymys,
mukavuus ja joskus epämukavuuskin vaikuttavat yhdessä. Mutta tuo
pannaan julistettu symmetria on siellä kuitenkin! Sen yksinvalta on
murrettu, mutta se pitää nyt perustuslaillista valtikkaa ja muistuttaa
viisaita perustuslaillisia hallitsijoita siinä, että se käyttää rajoitettua
valtaansa ilman suotta korostettua mahtikieltä.

Jos vinoon sovitetusta sohvasta katselee kattoa, huomaa siellä

reunuksen ja siihen kuuluvan koristelun, missä sitä on, symmetrisesti
järjestetyksi. Keskellä kattoa tai lähellä keskikohtaa huomaamme
koristellun pinnan, jonka matemaattisen tarkasti määrätystä
keskuksesta riippuu tavallisesti symmetrisesti muovaeltu kruunu tai
lamppu. Jos seinät ovat maalatut, noudattaa maalaus symmetristä
mallia; jos ne ovat paperoidut, on näissä papereissa säännöllisesti,
lähemmin katsoen ehkä symmetrisestikin järjestettyjä kuvioita. Ovi-
ja ikkunaverhot voivat ehkä laskea hiukan leikkiä symmetrian
periaatteesta, mutta eivät kuitenkaan sitä riko. Mattojen kuvioissa tai
väripinnoissa kuvastunee myöskin jonkinlaista symmetriaa.
Ovenpeilit ja niiden välipinnat ovat myös symmetrisesti järjestetyt.

Vapaudesta iloitsevien symmetrian vastustajien, jotka asuvat

tuollaisessa kodissa, täytyy tarkemmin harkittuaan myöntää, ettei
heidän ole onnistunut perustaa tasavaltaa, jonka presidenttinä olisi
epäsymmetria, vaan lainalainen monarkia, jonka alueella he ovat
symmetrian vapaita alamaisia. Ja kun nämä alamaiset hankkivat
itselleen uusia seinäpapereita tai mattoja, on hyvin mahdollista, että
niiden mallit on piirtänyt jokin työnjohtaja, saatuaan niihin aiheen
kuvakiikarista, siitä symmetrian välikappaleesta, jonka Brewster
Edinburgissa keksi v. 1817, sylinteristä, jonka pohjalla on muutamia
lasinpalasia tai kukanlehtiä, niin että nämä eräitten sinne asetettujen
peilien avulla voivat esittää loputtomasti symmetrisiä kuvioita, jotka
vähänkin pudisteltaessa muuttuvat toisiksi, yhtä symmetrisiksi.
Lisään epäileväni, että mikään symmetrian vihaaja viihtyisi
sellaisessa kodissa, jossa äsken osoittamani symmetriset kohdat
saisivat väistyä epäsymmetristen ja aivan säännöttömien tieltä.
Luulenpa melkein, että hän silloin menisi päästään pyörälle.

Symmetrian merkitys selviääkin parhaiten, jos kuvittelemme sen

täydellisesti pannaan julistetuksi, niin että sen sijalla olisi sen
vastakohta, epäsymmetria; että se poistettaisiin esim. porteista,
ovista ja ikkunoista, jolloin niissä kohtisuoran keskiviivan toisella
puolen olisi pelkkiä käyriä, toisella pelkkiä suoria viivoja; että se olisi
poissa myös peilien ja taulujen kehyksistä, katoista ja lattioista.
Minkä näköinen olisi kirkko, jonka pituusakselin toisella puolen olisi
gootilaista arkkitehtuuria sen ylevässä korkeudessa ja
rakenteellisessa johdonmukaisuudessa ja toisella vallatonta rokokoa?
VII.

SYMMETRIA.

Tänään minun on tehtävä lisäys siihen, mitä edellisessä

luennossani lausuin symmetrian merkityksestä esteettisenä
periaatteena. Viime kerralla käsittelin symmetrian esiintymistä
luonnon epäorgaanisissa ja elimellisissä muodostumissa sekä sitä
tärkeyttä, mikä sillä on ornamentiikassa ja kodin järjestelyssä.
Huomautin, että symmetria kuuluu matemaattisesti miellyttävän
alaan, niin sanoaksemme kauniin perustaan, jolle kohoaa kerroksia,
missä tulee esille toisia, henkisempiä ja vapaampia periaatteita.
Mutta kuten rakennuksen peruspinnalla on jonkun verran vaikutusta
rakennuksen koko suunnitteluun, samoin on symmetrian vaikutusta
enemmän tai vähemmän huomattavissa kauniin ja taiteen kaikissa
ilmenemismuodoissa.

Rakennustaiteessa on symmetrian valta vielä ilmeisempi kuin

minkään muun periaatteen. Ei minkään muun taiteen luonne,
musiikkia lukuunottamatta, ole niin matemaattinen kuin
rakennustaiteen. Se kaunis, mikä siinä ilmenee, piilee kokonaan
periaatteissa, joita saattaa mitata mittanauhalla.
 Se noudattaa massojen jaossa symmetriaa, ja jos se joskus
jättääkin symmetrian syrjään juuri tässä suhteessa, johtuu se
pakosta, kuten keskiaikana, jolloin linnat ja linnoitukset rakennettiin
ahtaille ja epäsäännöllisesti muodostuneille vuoritasangoille, joiden
ääripiirteitä linnanmuuri seurasi, kaiken ollessa sovitettuna enemmän
sitä varten, että voitaisiin piirittäviä vihollisia vastustaa, kuin sitä
varten, että se näyttäisi kauniilta. Mutta sellaisen vuorilinnoituksen
kaikissa yksityiskohdissa tulee kuitenkin esille se symmetria, jota sen
massanjaossa kaivataan. Pystysuora viiva, joka jakaa sen portin ja
sen yläpuolelle kiinnitetyn vaakunan kahteen osaan, osoittaa näissä
osissa täyttä symmetriaa. Sama koskee torneja, ikkunoita,
linnankappelin julkisivua, missä kappeli on, tämän sisustaa, joka on
symmetrinen pituusakselin mukaan, ynnä ritarisalia.

Rakennustaiteellinen symmetria saatetaan, rakennuksen

pääosiinkin nähden, rikkoa myös ilma pakkoa, pelkästä mielivallasta,
esteettisen tunteen siitä kärsimättä, mutta vain pienissä
rakennuksissa, mieluimmin puusta, joissa ei ole mitään jykevää, ja
joita katsellessa siis emme tunne, että ainejoukkioiden pitäisi olla
tasapainossa. Tällaista rakennusta katsellessa tajuamme kuitenkin,
että sääntöä vastaan on rikottu, mutta mielikuvitus sekaantuu asiaan
sovittavana ja herättää käsityksen siitä, että kun matemaattisesti
miellyttävä, joka sentään on vain kauniin alkeellinen muoto, on tässä
uhrattu, on sillä tahdottu vain antaa rakennuksen sisustalle vienompi
viehätys, rikkaampi vaihtelevaisuus, suurempi viihtymys.

Kun katselemme toisen sivustan ylle pystytettyä pientä tornia, jolla

ei ole vastinetta toisessa, kun katselemme erisuuruisten välimatkojen
päähän sovitettuja ullakkoikkunoita, epäsäännöllisesti sijoitettuja
parvekkeita ja ikkuna-ulkonemia, kuvittelemme, että kaikki tämä
ulkonainen epäsäännöllisyys on luonut sisälle monta kaunista
valovivahdusta, varjon ja hämärän vaihetta, monta hupaisaa
komeroa kotityötä ja juttelua varten, joten symmetrian periaatteen
rikkominen runsaasti korvautuu. Ja sitä mieltä olemme vielä
enemmän senkin takia, ettei tuolla pienellä talolla ole samoja
vaatimuksia kuin kreikkalaisella temppelillä, gootilaisella
tuomiokirkolla tai kuninkaallisella palatsilla. Se ei pyri olemaan suuri
itsenäinen kokonaisuus, vaan pikemmin on vain pieni sointu siinä
luonnonsymfoniassa, jota huvilan tai maatalon ympärillä leviävä
maisema silmälle tarjoo.

Mitä taas suuriin muistomerkillisiin rakennuksiin tulee, valtaa

mielen niitä katsellessa aivan toinen tunne. Suuret massat, joissa ei
esiinny symmetriaa eikä sen vuoksi tasapainoakaan, vaikuttavat
ihmismieleen enemmän tai vähemmän kauhistuttavasti: niistä
huokuu tuo horror, joka tarttui roomalaiseen, hänen joutuessaan
hurjan alppiluonnon keskelle. Jos tätä tunnetta tarkemmin esitellään,
tullaan siihen tulokseen, että sen kanssa on mitä läheisimmässä
yhteydessä maailmanjärjestyksen tunne, että se on niin
sanoaksemme esi-isiltä peritty kauhu sitä kaaosta, sitä sekasortoa
kohtaan, josta maailmoita luova järki on nostattanut sopusointuun
pyrkivän ja ikävöivän maailman.

Vaikka muuten en erikoisesti pidäkään niistä selityksistä, jotka

Hegelin ja Vischerin aate-estetiikka antaa esteettisistä ilmiöistä, on
se kuitenkin aivan minun käsitykseni mukaista, kun Vischer sanoo,
että rakennustaiteen aate, siinä määrin kuin se ilmenee
monumentaalisissa rakennuksissa, pyrkii symboolisesti kuvaamaan
maailmankaikkeutta, ja että sellainen rakennus on kaunis, kun se luo
pienoismaailman, — ruumiillistaa hyvin järjestetyn kokonaisuuden
aatteen, kosmillisten voimien elävän, sopusointuun perustuvan
vuorovaikutuksen.
 Eräs näistä kosmillisista voimista, jonka tajuamme joka hetki
eläessämme, on painovoima. Painovoiman kanssa symmetria
epäilemättä on mitä lähimmässä yhteydessä, ja kun tunkeudumme
syvemmälle luonnon salaisuuksiin kuin meidän tähän saakka on
onnistunut, niin huomaamme, uskallan ennustaa, että kun itse
luonto niin paljon luopi symmetrian lain mukaan, symmetrisesti
järjestellessään atoomit niitten kemiallisissa yhdistyksissä,
lumihiutaleet pieniksi kristalleiksi, samoin kuin elävien olentojen
jäsenrakenteen, niin vaikuttaa tässä kosmillinen laki, vetovoima,
painolaki, yhdessä sen esteettisen lain kanssa, joka vallitsee
maailmankaikkeudessa ja vastaa kaikuna ihmissielussa. Ihminen,
joka roomalaisen runoilijan sanoja käyttääksemme sai pystyssä
asennossaan Jumalalta käskyn kohottaa katseensa korkeutta kohti ja
katsella tähtiä, ihminen, jonka, kun hän ei lepää, on aina sovitettava
symmetristä jäsenrakennettaan tasapainoon pystysuoran akselin
ympärille, on siis alinomaa kosketuksissa painolain kanssa, ja hänellä
on vaistomainen tunne siitä, miten tärkeätä symmetria on sille ja
hänen omalle turvallisuudelleen.

Siitä johtuu tuo horror, kauhu, joka voi vallata hänet, kun hän
näkee suuria, maanpintaa painavia ainejoukkoja, sellaisia kuin
Himalajan tai Alppien tunturit, joissa ei ilmene tasapainoa eikä
symmetriaa. Nuo vuorijoukkiot ovat tosin pienen pieniä verrattuina
kiertotähtemme omaan ainepaljouteen, mutta se ajatus, vaikkapa se
olisikin katselijan mielessä, ei kuitenkaan ole välittömästi käsillä
tarkastelun ensi hetkellä. Epäsymmetriset ainejoukkiot, jotka eivät
ole tasapainossa keskenään, näyttävät hänestä uhkaavan
maailmankaikkeuden pystyssäpysymistä tai ainakin olevan muistona
ajoista, jolloin käytiin ne taistelut, mistä tämä maailmanjärjestys on
tuloksena. Ja ihmisen kauhuun niitä katsellessa on oma
oikeutuksensa, sillä sellaiset ainejoukkiot, olkoot ne kuinka pieniä
hyvänsä itse maan massaan verrattuina, ovat kuitenkin osaltaan
syynä siihen, että maan painopiste on siirtynyt sinne, missä se on, ja
jos pohjoisnavan tienoille nousisi yhtä painava jäävuorijoukko,
järkkyisi nykyinen merenpinta paikaltaan ja nousisi meidän
seuduillamme ehkä satakin jalkaa.

Jos seisomme ihmiskäsien pystyttämän valtavan rakennuksen

edessä, vain niin kaukana, että saamme kokonaiskäsityksen sen
korkeudesta ja pituudesta, ja jos ympärystä muutenkin on ahtaasti
rajoitettu eikä siinä näy mitään esinettä, joka korkeuden ja massan
puolesta voisi kilpailla puheenaolevan rakennuksen kanssa,
vaikuttaisi se painostavalta ja uhkaavalta, mikä olisi laadultaan jollei
määrältään samanlaista kuin alppimassain vaikutus roomalaisiin,
elleivät nämä rakennemassat olisi niin järjestettyjä, että ne
symmetrisinä pitävät toisiaan tasapainossa ja osoittavat siten
olevansa suunnitellut ja rakennetut kosmisten lakien ja inhimillisen
tasapainon oman vaatimuksen mukaan. Jos Eiffel-tornissa olisi
kohtisuoran keskiviivan toisella puolella kiinteätä massaa, toisella
verkkomainen, ilmava kudos hoikkia, matkan päästä hämähäkin
seitin kaltaisia rakenteen osia, ja jos tornissa vain toisella puolella
olisi ulkonemia, joita painaisivat Notre-Damen korkuiset vahvat
tornit, olisivat sen tasapainosuhteet ainakin katsellessa kumotut,
samoin kuin sen symmetria, ja torni uhkaisi kaatua palasiksi. Samoin
käy, jos se olisi rakennettu vinoksi, kuten Pisan ja Bolognan kaltevat
tornit, nuo ilkeät näytteet rakennustaiteen ilveilystä.

Nyt esitetty riittänee osoittamaan, miksi monumentaalinen

rakennustaide on vaistomaisesti johtunut seuraamaan symmetrian
periaatteita rakennuksen päämassoja soviteltaessa. Kosmilliset lait
ynnä ihmiselle hänen ruumiinrakenteensa perusteella luontainen
tietoisuus symmetrian yhteydestä näiden kosmillisten lakien kanssa
ovat tämän seikan syvimpänä pohjana, samoin kuin tämä tasapainon
periaate pakottaa noudattamaan symmetriaa yksityiskohdissa, kuten
oviaukkojen, ovien ja ikkunoiden sovittelussa ja niiden viivoja
suunnitellessa.

Siitä merkityksestä, joka symmetrialla on plastiikassa, puhuin jo

edellisessä luennossani. Toiset, sielullisemmat periaatteet vaikuttavat
tässä tuntuvasti symmetriaa vastaan, sitä kuitenkaan kumoamatta.
Ei mikään esteettinen periaate kumoa toista, vaan asettaa sen vain
taustalle tai verhoo sen, kuten luonnonlakikaan ei kumoa toista.
Plastiikassa on symmetrisellä asennolla sama tehtävä kuin n.s.
perusasennolla voimistelussa. Perusasennosta lähtevät kaikki
voimisteluasennot, symmetrisestä kaikki plastilliset. Plastillisesti ruma
on jokainen asento, jota ei välittömästi tai muutamalla harvalla
tempulla saa palautetuksi pysty- tai vaakasuorasti symmetriseen.

Kun luennoissani ehdin taidehistorian ja erikoisesti kuvanveiston

alalle, saanen valaista tätä seikkaa esimerkeillä. Tässä tahdon vain
huomauttaa erästä kohtaa, jolla on jonkun verran merkitystä aate-
estetiikan kannalta:

Notkean ihmisruumiin voi sovittaa asentoihin, jotka ovat

symmetrisiä, mutta silti rumia. Tämä todistaa, ettei symmetria
ehdottomasti ja kaikissa oloissa edistä kauneutta. Sisällys- eli aate-
estetiikka, joka edellyttää henkistä sisältöä kaikessa kauniissa, siispä
myös muotokauniin yksinkertaisimmissa, alkeellisimmissakin
aineksissa, matemaattisesti miellyttävässä, pitää symmetriaa voimien
sopusointuisen tasapainon ja niiden terveellisen levon
alkeellisimpana ilmauksena. Mutta jos menemme sirkukseen tai
Tivoliin, missä esiintyy voimistelutaitureita, saamme nähdä seurueen
hennompien ja notkeampien jäsenien olevan harjoitettuja
näyttelemään ihmisruumista symmetrisesti muodostuneena myttynä,
jossa kasvot paisunein suonin ja liikarasitusta ilmaisten kurkistavat
jostakin aukosta polvien tai pohkeitten välistä. Mikäli lihaksia voi
erottaa, esiintyy näissä, sitä mukaa kuin niiden palvelusta tarvitaan,
sellaista jännitystä, joka viittaa asennon epäluonnollisuuteen ja
piakkoin ilmenevään tuskallisuuteen. Meissä on se tunne, että
voimistelija voi pysyä siinä vähän aikaa, mutta ei kauempaa, siitä
kärsimättä.

Tässä on meillä symmetriaa, jolta on riistetty sen aatesisällys:

voimien sopusointuinen tasapaino ja kokonaisuuden lepo.
Symmetrian aistimukseen, joka muutoin sinänsä miellyttäisi, tulee
lisäksi väärinkäytetyn voiman ponnistuksen, epäsuhtaisen olotilan
vaikutelma, sanalla sanoen: sen vastakohta, mitä symmetria
itsessään ilmaisee. Symmetrian havaitsemisen lisäksi tulee sen
asennon tekemä vaikutus, joka riistää ruumiilta sen jalouden,
luonteenomaisesti ihmisellisen, ja antaa sille jotakin hirviömäistä,
mikä puuttuu useimmilta alemmilta eläintyypeiltä. Tuollainen näytös
on jonkinlaista ihmisruumiin häväisemistä, tarkoitan tietysti
esteettistä häväisemistä; se ei loukkaa sitä, mikä on kaikkea
estetiikkaa korkeampaa, nimittäin moraalia, vaan ilmaisee, kuinka
notkeita ihmisen lihakset ovat, mutta muutamien silmille se on
kuitenkin ehdottomasti vastenmielistä, ja heistä se suosio, jota
katselijat osoittavat temppuilijalle, näyttää todistavan, ettei
Eurooppa, kun se pian jättää taakseen yhdeksännentoista
vuosisadan, ole vielä päässyt raakalaisuudesta. Jos tällaisia temppuja
olisi näytetty Alkibiadeen maanmiehille ja aikalaisille, jotka itse olivat
kehittäneet ruumiittensa kauneutta esteettisellä voimistelulla ja
niiden sotakelpoisuutta aseleikeillä, olisi temppuilijaa kaiketi
kehoitettu esittämään taitoaan persialaisille tai nubialaisille, mutta ei
Ateenassa.
 Jos nyt siirrymme maalaustaiteeseen nähdäksemme, onko
symmetrialla merkitystä tässäkin taidelajissa, joka itse olemukseltaan
on vapaampi kuin mikään muu ja jossa esiintyy luontainen
vastakohta jäykän matemaattiseen, ankaran ja kireän säännölliseen,
niin huomaamme, että symmetrialla täälläkin on tehtäviä. Näin on
laita etenkin rakennustaiteellisessa maalauksessa, missä
maalaustaide esiintyy rakennustaiteen avustavana sisarena ja sen
tehtävänä on koristaa seinäpintoja rakennustaiteellisessa,
symmetrian periaatteen mukaan muovaellussa kokonaisuudessa.
Tällöin saattaa maalaus, joka selvästi asettuu riippumattomaksi
symmetriasta ja ehkäpä aivan tietoisesti pyrkii sitä uhmailemaan,
jopa tuntua vastenmieliseltä sellaisesta katsojasta, joka muutoin ja
taulumaalauksia katsellessaan kohtelee mielipahalla jokaista
taiteilijan tietoista yritystä jättää mielikuvituksensa symmetrian
säännön ohjattavaksi. Rakennustaiteellinen, monumentaalinen
maalaus kunnioittaa ja sen täytyykin kunnioittaa symmetriaa, mutta
sellaisella tavalla, joka ei orjuuta mielikuvitusta.

Läheisessä sukulaisuudessa tämän maalauslajin kanssa on

mytologinen ja uskonnollinen maalaus. Mytologiselle katsantotavalle
ja kuluneina vuosisatoina uskonnollisellekin oli se maailma, jonka
ihmisen katse saattaa käsittää, aivan kuin rakennustaiteellinen
kokonaisuus, jonka eri kerroksissa asuivat hierarkisesti järjestetyt
olentoluokat: alinna tuonela, sen yläpuolella maa taivaan
suojeluksessa elävine ihmisineen, sen päällä ilmapiiri ja maailmaa
valaisevien valojen radat, sen yläpuolella taivaan kansi ja taivas,
jossa asuu Jumala taivaallisine sotajoukkoineen.

Jos siis maalauksen tulee symboolisesti ilmaista ylimaallisen ja

maallisen yhteys, niin mikäpä silloin on lähempänä kuin että tätä
maailmanrakennetta perusaatteena pitäen annetaan taivaan avautua
ja taulun pystysuoran keskiviivan tienoilla näytetään Isä Jumala,
Kristus, neitsyt Maria, enkeliparvet pilvien yläpuolella maailmaa
syleilevässä hohteessa ja sitten sen alapuolelle maan päälle
ryhmitetään oikealle ja vasemmalle ihmisiä, jotka hartaina katselevat
taivaallista näkyä. Tästä johdutaan pakostakin symmetriseen
järjestelyyn.

Muuan Rafaelin kuuluisimpia tauluja, "Väittely" (Disputa), esittää

saman symmetrisen järjestelyn. Taulun alaosassa, joka kuvaa
suorakaiteen muotoisiin ruutuihin jaettua permantoa, on alttari,
jonka kohtisuora keskiviiva jakaa tarkasti kahteen yhtäläiseen osaan.
Alttarin molemmin puolin ryhmittyy kirkon opettajia ja seurakunnan
jäseniä. Yläosassa, pilvien yläpuolella, istuu juhlallisessa piirissä
patriarkkoja, apostoleita ja pyhimyksiä symmetrisiin puoliskoihin
järjestyneinä. Keskellä tämän piirin yläpuolella näkyvät Jesus ja
Maria, vielä korkeammassa tasossa liitelee oikealla ja vasemmalla
neljä enkeliä, ja kaikkein korkeimmalla istuu Isä Jumala
valtaistuimellaan.

Symmetrisesti järjestettyjä ovat myös Rafaelin "Josefin ja Marian

häät", "Parnasso", "Heliodoruksen karkoitus" ja monet muut
renesansin mestarien mainiot taulut. Minun ei tarvinne lisätä, että
symmetria tässä on yhtynyt vapauteen, jossa jokaisella olennolla on
yksilöllinen luonteensa ja itsenäinen asentonsa. Symmetrinen
järjestely ei riistä niiltä vähääkään niiden persoonallisesta elämästä
eikä vaikuta harkitulta ja tarkoitukselliselta. Symmetria tuntuu tässä
päinvastoin luonnolliselta, välttämättömältäkin, koska taideteoksen
kokonaisuudella on maailmanrakenteellinen perusaate ja tämän
rakenteen puitteissa esitetään taivaan ja maan uskonnollinen yhteys.
Jos haluamme nähdä, kuinka symmetria huonosti käytettynä voi
herättää naurettavan vaikutelman, saamme siihen tilaisuuden
eräässä kirkossa Guldbrandin laaksossa.

Siellä on taikka muutamia vuosia sitten oli taulu, joka esittää

arvokasta pappismiestä perheineen. Oli sattunut niin, että hänellä oli
yhtä monta poikaa ja tytärtä. Taulun keskellä on pappi puolisoineen,
molemmat ankaran symmetrisessä asennossa. Isän vieressä seisovat
pojat, pituuden mukaan järjestettyinä, niin että pienin on
reunimmaisena; äidin vieressä tyttäret, hekin pituuden mukaan
järjestettyinä kaikki samassa perusasennossa, suoraan eteensä
katsellen. Kokonaisuudesta tulee, niinkuin Rafaelin äsken mainitussa
taulussa, symmetrinen, pyramiidin kaltainen ryhmitys, mutta ei saa
vaatia, että se tekisi tässä saman vaikutuksen kuin Rafaelin taulussa.
Tässä se vaikuttaa koomilliselta.

Laatumaalauksessa, joka esittää jokapäiväistä elämää ynnä kaikkia

sen satunnaisuuksia tai mitä niiksi nimitetään, on kuvioiden
symmetrinen ryhmittäminen hullutusta, joka on vastoin tämän
taidesuunnan aatetta. Olen nähnyt maalauksen, joka esittää
maalaispitoja taivasalla, elonkorjuun jälkeen, ja jossa juhlivat ja
oluttajuovat talonpojat, vaimot ja lapset on ryhmitetty symmetrisesti
muodostaen pyramiidin. Sen huipulla seisoo hyväntuulisen näköinen
mies, joka tuoppi kädessään näyttää huutavan "kippis", ei suinkaan
juhlaan osaaottaville, vaan taulua katseleville. Vaikutus on aivan
toinen, kuin mitä maalari on tarkoittanut. Kaikki näyttää harkitulta ja
teennäiseltä, ja suurimpia onnettomuuksia, mitä laatukuvalle voi
sattua, on se, että siinä huomaa jotakin teennäistä ja tarkoitettua.
Juhlallinen ryhmitys on sitäpaitsi epäsuotuisa vastakohta sille
vallattomalle ilolle, jota elojuhlan esitys tahtoo havainnollistaa.
 Mutta vaikkapa kuvioitten symmetrinen asettelu onkin ristiriidassa
laatukuvamaalauksen aatteen kanssa, vaikuttaa symmetrian aate
tässäkin, mutta toisella tavalla: valokohtien, varjojen ja väripintojen
keskinäisessä sovittelussa sopusointuun, niiden ja taulun
huomattavien kuvioiden tasapainossa ja lopuksi siinä, että
ihmiskuviot ja rakennustaiteelliset tai muut maalauksessa esiintyvät
kohdat ovat sopusoinnussa. Näitä sovitteluja ei taulusta saa puuttua,
koska maalaus muutoin menettäisi esteettisen vaikutuksensa, mutta
ne ovat sellaisia, että ne itsestään johtuvat taiteilijan
mielikuvitukseen, jolloin hän siirtää ne kankaalle ilman tahallisia
laskelmia.

Kaikki muu symmetria kuin se, josta viimeksi huomautin, on

karkoitettava maisemastakin, luonnollisesti lukuunottamatta sitä
symmetriaa, mikä itsestään saattaa esiintyä maiseman eri esineissä,
kuten havupuissa ja muissa kasvimuodoissa. Maisemataululta ei
vaadita, että se esittäisi täydellisenä kokonaisuutena sen pienen
palasen luontoa, jonka se tarjoo, yhtä vähän kuin sitä vaaditaan siltä
maisemalta, jonka ikkunasta näemme ikkunanpuitteiden
rajoittamana. Maisemataulun kehyksillä on sama tehtävä kuin
ikkunanpuitteilla: mehän tiedämme, että maisemalla on kaihdettu
jatkonsa niitten takana ja toisella puolella.

Me emme voi vaatia symmetriaa suurimmaltakaan kappaleelta

luontoa, jonka katseemme ulkoilmassa voi käsittää. Mutta jos joskus
kohtaamme vivahduksenkin siihen suuntaan, jos esim. näemme
näköpiirin molemmin puolin tummia toisiansa hyvin vastaavia kallio-
tai metsäryhmiä ja keskellä aukon, joka johtaa sinertäviin
etäisyyksiin, vedessä kuvastuvan iltataivaan näköpiiriin, niin on
epäilemätöntä, että silmä siitä viehättyy ja että nautimme
odottamatta esiintyneestä symmetriasta. Asian laita on todella niin,
että kun symmetriasta poikkeaminen ei miellytä meitä siinä, missä
on oikeus sitä odottaa, esim. eräissä matemaattisissa kuvioissa ja
rakennustaiteen suuremmissa luomissa, miellyttää meitä vivahduskin
symmetriaan siellä, missä emme ole sitä odottaneet eikä se näytä
teennäiseltä tai haetulta tai ole vastoin sitä käsitystä vapaudesta
taikka satunnaisuuksien leikistä, jonka eräitten esineitten ryhmät
ehdottomasti herättävät. Sellaisen symmetrian kuin äskenmainitun
tapaaminen maisemassa muuttuukin juuri sentakia sattumusten
miellyttäväksi leikiksi.

Emme odota, jollei satunnaisesti, symmetriaa suurimmiltakaan

maisemilta, mitä näköpiirimme voi käsittää, koska me tiedämme,
että se on vain pieni osa suuresta kokonaisuudesta, jota emme
koskaan saa katseillamme mitata. Mutta tässä tulen kysymykseen,
jota en ole ennen nähnyt esitettävän. Eiköhän maallisessa
luonnossamme, jos sitä kokonaisuudessaan pidämme yhtenä
ainoana suurena maisemana, ole juuri se symmetria, jota emme sen
pikku palasissa voi emmekä halua ottaa lukuun? Ja eiköhän
vaistomainen käsitys tämän suuren symmetrian olemassaolosta ole
olentomme pohjalla tyydyttäen meitä, kun pienissä luonnontauluissa
emme näe muuta kuin symmetrisen kokonaisuuden epäsymmetrisiä
osia?

Varmaa on, että jos silmä sovitettaisiin jonnekin maailman

avaruuteen sillä lailla, että se yhdellä kertaa saattaisi nähdä sitä
vastaan kääntyneen puoliskon kiertotähdestämme ja seurata maata
sen pyörivässä kulussa auringon ja akselinsa ympäri, voisi se, jos se
olisi kyllin terävä nähdäkseen näin kaukaa tähän tarpeelliset
yksityiskohdat, keksiä silloin melkein symmetrisen järjestyksen
olevan vallalla kiertotähtemme maisemassa ylimalkaan. Molempien
vastakkaisten napojen ympäri symmetrisesti järjestyneitä,
auringonvalossa kimaltelevia jää- ja lumi-vyöhykkeitä ja niiden
välissä erivärisiä ja eriluontoisia kasvullisuuden vyöhykkeitä, jotka
seuraavat enemmän tai vähemmän aaltoillen maapallon
leveyspiirejä; niinpä nähtäisiin esim. arktinen kasvisto, joka väreilisi
70:nnen leveysasteen vaiheilla vaivaiskoivuineen, nuolipajuineen ja
azaleoineen; metsäalue 60. ja 40. leveysasteen välillä vaihdellen
ulkonäöltään ja näyttäen etelässä päin aina viheriöitseviä lehtimetsiä.
Suurin piirtein esiintyisi tässäkin symmetriaa tai sitä lähentelevää.

Siirryn nyt toiseen alkeellisista kauneuden periaatteista. Se

vaikuttaa symmetrian yhteydessä, ollen kuitenkin toisenluontoinen.
Tämä periaate on suhteellisuus. Suhteellisuudella tarkoitetaan sitä
seikkaa että erilaisia vierettäin ja toistensa kanssa esiintyviä osia tai
voimia havainnollisesti voi verrata samaan peruslaittaan; että näyttää
siltä kuin ne olisivat syntyneet saman suureen kertomisesta tai
jakamisesta tai ikäänkuin ne mittojensa puolesta olisivat sisäisessä
yhteydessä toistensa kanssa. Mutta suhteet ovat monenlaisiapa siitä
herää kysymys, onko niiden joukossa joku tai joitakuita, joita voisi
pitää alkeellisen eli matemaattisen kauneuden perusmuotoina.

Herbartin oppilas Zeising on monen mielestä keksinyt sellaisen

suhdelain, joka oli jo klassillisilla kansoilla tunnettu nimellä kultainen
leikkaus, sectio aurea. Jos suora viiva jaetaan kahteen erisuureen
osaan siten, että pienempi suhtautuu suurempaan niinkuin suurempi
koko viivaan, niin viiva on jaettu kultaisen leikkauksen mukaan. Jos
suorakaide piirretään niin, että sen lyhyempi sivu suhtautuu
pitempään niinkuin pitempi molempien sivujen summaan, on se
piirretty kultaisen leikkauksen mukaan. Tämä on n.s. irratsionaalinen
(mitaton) suhde, jota niinkuin halkaisijan suhdetta ympyrän kehään
ei voi numeroilla muutoin kuin likipitäen osoittaa päättymättömällä
murtoluvulla, mutta joka riittävän tarkasti, mitä silmämittaan tulee,
voidaan ilmaista suhteella 13:21 tai vähemmän tarkasti 8:13 tai 5:8.
Viimeinenkin lukusuhde riittää tavalliselle silmämitalle.

Zeisingin keksintö herätti suurta huomiota. Hän itse ja hänen

innostuneet kannattajansa luulivat huomanneensa, että luonto niin
suuressa kuin pienessäkin seurasi tätä suhdelukua, samoin taide.
Keksittiin tai luultiin keksittävän kultaisen leikkauksen periaate
kiertotähtien järjestelmässä ja niiden etäisyydessä toisistaan,
kristallin rakenteessa, kasvien lehtien asennossa, korkeampien
eläinten jäsenten rakenteessa, aaltoviivassa, sävelissä, plastiikan ja
rakennustaiteen etevimmissä teoksissa, kuten Partenonin
temppelissä ja Kölnin tuomiokirkossa, sekä maalaustaiteen
tuotteissa. Tämä kultaisen leikkauksen innostunut hakeminen
luonnon ja taiteen kaikilla aloilla alkoi kuitenkin herättää epäilyksiä
periaatteen pätevyyttä vastaan. Tehtiin vastaväitteitä, joista
muutamat eivät todistaneet mitään, kuten esimerkiksi Ungerin väite,
että irratsionaalinen suhde ei voi olla kauneuden ohjeena siksi, että
se irratsionaalinen. Aivan oikea oli sitävastoin se väite, että
lähtökohdat, joista oli huomattu luonnon ja taiteen noudattavan
kultaista leikkausta, usein oli mielivaltaisesti valittu, ja että yhtä
pätevistä lähtökohdista päästäisiin toisiinkin suhteellisuussääntöihin.
Taiteenarvostelija Köstlin, joka ei kuulunut intoilijoihin ja
epäluuloisesti katseli mainittua haeskelua, huomasi kuitenkin, että
Zeising oli oikeassa Partenonin temppeliin ja Kölnin tuomiokirkkoon
nähden.

Luonnontutkija Fechner, joka myöskin kuului epäilijöihin, teki

mielenkiintoisia kokeita, jotka supistivat kultaisen leikkauksen
merkitystä, mutta samalla todistivat, että Zeising todella oli tehnyt
keksinnön esteettisten lakien alalla ja että kultainen leikkaus todella
on alkeellisesti kauniin normaalimuotoja.
 Kokeissaan Fechner noudatti seuraavaa menettelytapaa. Hän teki
valkeasta paperista kymmenen suorakaidetta, joiden sivujen suhteet
olivat erilaiset ja jotka muodostivat sarjan neliöstä, jonka sivut
suhtautuivat toisiinsa kuin yksi yhteen, siihen suorakaiteeseen, jonka
sivut suhtautuvat toisiinsa kuin kaksi viiteen.

Yksi suorakaiteista esitti kultaista leikkausta. Tässä kuviosarjassa

sitä vastaa suorakaide n:o 7. Kaksi muuta suorakaidetta tulee
jokseenkin lähelle kultaista leikkausta. Toista näistä suorakaiteista
vastaa tässä sarjassa tarkasti n:o 6, toista likipitäin n:o 8.

[Fechnerin suorakaidesarja: n:o 1 (neliö) 1x1; n:o 2: 6x5; n:o 3:

5x4; n:o 4: 4x3; n:o 5: 29x20; n:o 6: 3x2; n:o 7: 34x21 (kultainen
leikkaus); n:o 8: 23x13; n:o 9: 2x1; n:o 10: 5x2.]

Fechner levitti nämä suorakaiteet ilman minkäänlaista järjestystä

mustalle taululle ja kysyi hyvin erilaisessa yhteiskunta-asemassa, eri
sivistysasteella ja toimessa olevilta henkilöiltä, ylimmistä tai
hienostuneimmista käsityöläisiin ja työväkeen saakka, mitkä
suorakaiteet miellyttivät heitä enimmän tai mahdollisesti olivat
vastenmielisiä. Kysymys, mitä suorakaidetta he pitivät kauneimpana,
tehtiin 347 hengelle, miehille ja naisille; hylkäämistuomio saatiin 245
hengeltä. Fechner kyseli heiltä jokaiselta erikseen, ettei toisen
lausunto vaikuttaisi toiseen, eikä ilmoittanut heille, mikä tiedustelun
varsinainen tarkoitus oli.

Mielenkiintoista oli nähdä, kuinka eri henkilöt suhtautuivat tähän

kysymykseen. Ainoastaan muutamat valitsivat heti. Heidän
joukossaan oli eräs nerokas nainen, joka kohta, kaikkia silmäiltyään,
valitsi suorakaiteen n:o 7, kultaisen leikkauksen suorakaiteen, ja
selitti, että neliö tuntui herättävän "rehellistä, mutta tyhjänpäiväistä
tyydytystä". Toiset sanoivat neliötä ikäväksi ja kuivaksi. Toiset taas
pitivät neliöstä, mutta, kuten myöhemmin kävi ilmi, ei sen vuoksi,
että se olisi näyttänyt heistä kauneimmalta, vaan siksi, että se oli
heistä tarkoituksenmukaisin.

Fechner huomasi sen lisäksi, että hienosti sivistyneet ja

taiteentuntijat, vain hiukan epäröityään, valitsivat n:o 7:n.

Kyselyn lopputulos oli se, että kolme neljäsosaa kaikista

vastaajista, miehet ja naiset jokseenkin tasalukuisina, selitti
pitävänsä enimmin niistä suorakaiteista, joita tässä esittävät numero
7, 6 ja 8, s.o. siitä, joka vastaa kultaista leikkausta, ja niistä, jotka
ovat sitä lähinnä, ja että näistä 75 prosentista melkoisesti suurempi
osa valitsi juuri numeron 7. Muut äänet jakautuivat toisille kuvioille.
Vähimmän ääniä saivat numerot 2 ja 10.

Jo tämäkin on merkittävä tulos. Mutta vielä merkittävämpi on

hylkäysten lopputulos. Noista melkein 300 moitelauseesta ei
yksikään miehen tai naisen antama sattunut kultaisen leikkauksen
suorakaiteeseen, eikä yksikään moite myöskään kohdannut sitä
suorakaidetta, joka on kultaista leikkausta lähinnä, ja jota tässä
vastaa n:o 8, kun taas pitkähkö n:o 10 sai yksin osakseen 38 %
miesten ja 32 % naisten hylkäävistä tuomioista. Naiset osoittautuivat
siis hiukan, mutta ei paljoa lempeämmiksi n:o 10:tä kohtaan. Sitä
lähinnä sai neliö useimpia hylkäystuomioita, ja tässä olivat naiset
ankarampia. Neliön hylkäsi 24% miehistä ja 33 % naisista. Sitä
lähinnä moitittiin enimmin suorakaidetta n:o 2.

Olen samaa mieltä kuin tanskalainen esteetikko Wilkens, kun hän

pitää tätä tulosta yhtä hämmästyttävänä kuin vakuuttavana. Tässä
on epäilemättä keksitty oikea kauneuslaki, ja tutkimus vahvistaa sen,
mitä näissä luennoissani olen tahtonut osoittaa, että näet on
olemassa sellaista, mitä voi sanoa objektiivisesti kauniiksi, ja että
makutuomioita voi perustaa yleisiin periaatteisiin.

Mutta silti ei saa liioitella sitä merkitystä, mikä kultaisella

leikkauksella on. Virhe kultaisen leikkauksen periaatetta vastaan
merkitsee, kuten Fechner itsekin on osoittanut, vähemmän kuin
symmetrian rikkominen, niillä aloilla näet, missä, kuten
rakennustaiteessa, symmetria on hyvin tärkeä.
VIII.

VÄRISYMBOLIIKKA.

Lähinnä edellisissä luennoissani olen koettanut osoittaa, että

kauneuslakeja on olemassa muotojen, massojen jaon ja suhteiden
alalla. Nyt siirryn koskettelemaan värien maailmaa viitatakseni
sielläkin vallitseviin kauneuslakeihin.

Kielessä ei ole sanoja nimittääksemme niitä suunnattoman monia

värivivahduksia, joita on olemassa, yhtä vähän kuin sillä on
ilmaisuvälineitä kuvatakseen kaikkea sitä kauneuden määrää, jota
valo ja värit levittävät luomakuntaan. Tavallinen silmä voi hieman
harjaannuttuaan eroittaa runsaasti 30,000 eri värivivahdusta, ja
harjaantuneesta värien tuntijasta olisi aivan luonnollista, että kutakin
tuollaista vivahdusta pidettäisiin itsenäisenä värinä ja että sille siis
värien sanastossa annettaisiin oma nimensä. Mutta kieli tyytyy
sisällyttämään ne kaikki vähäiseen määrään ryhmiä, samoin kuin
valo-oppikin.

Suuri yleisö tyytyy yhteentoista tällaiseen ryhmään ja puhuu

valkoisesta, harmaasta, mustasta, ruskeasta, purppurasta,
punaisesta, keltaisesta, oranssista, vihreästä, sinisestä ja