Download the full version and explore a variety of test banks

or solution manuals at https://testbankmall.com

Test Bank for Modern Dental Assisting 12th Edition

by Bird

_____ Tap the link below to start your download _____

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-modern-
dental-assisting-12th-edition-by-bird/

Find test banks or solution manuals at testbankmall.com today!

We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankmall.com
for more options!.

Test Bank for Modern Dental Assisting, 10th Edition: Bird

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-modern-dental-
assisting-10th-edition-bird/

Test Bank for Essentials of Dental Assisting 6th Edition

by Robinson

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-essentials-of-dental-
assisting-6th-edition-by-robinson/

Test Bank for Kinns Medical Assisting Fundamentals 1st

Edition by Niedzwiecki

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-kinns-medical-
assisting-fundamentals-1st-edition-by-niedzwiecki/

Solution Manual for Fundamentals of Financial Management,

14th Edition, Eugene F. Brigham Joel F. Houston

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-fundamentals-of-
financial-management-14th-edition-eugene-f-brigham-joel-f-houston/
Solution Manual for Accounting Theory Conceptual Issues in
a Political and Economic Environment 9th Edition Wolk

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-accounting-
theory-conceptual-issues-in-a-political-and-economic-environment-9th-
edition-wolk/

Solution Manual for Loose-Leaf for Auditing &

Assurance Services: A Systematic Approach 11th ed. Edition

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-loose-leaf-for-
auditing-assurance-services-a-systematic-approach-11th-ed-edition/

Test Bank for Principles of Taxation for Business and

Investment Planning 2020 Edition, 23rd Edition, Sally
Jones, Shelley Rhoades-Catanach, Sandra Callaghan
https://testbankmall.com/product/test-bank-for-principles-of-taxation-
for-business-and-investment-planning-2020-edition-23rd-edition-sally-
jones-shelley-rhoades-catanach-sandra-callaghan/

Solution Manual for Calculus: Early Transcendentals, 9th

Edition, James Stewart Daniel K. Clegg Saleem Watson

https://testbankmall.com/product/solution-manual-for-calculus-early-
transcendentals-9th-edition-james-stewart-daniel-k-clegg-saleem-
watson/

Test Bank for Accounting Information Systems 1e by Turner

and Weickgenannt

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-accounting-information-
systems-1e-by-turner-and-weickgenannt/
Test Bank for Cost Accounting Foundations and Evolutions,
9th Edition

https://testbankmall.com/product/test-bank-for-cost-accounting-
foundations-and-evolutions-9th-edition/
 6. Which dentist is credited with the discovery of inhalation anesthesia?
a. Horace Hayden
b. Frederick McKay
c. Horace Wells
d. G.V. Black
ANS: C
Horace Wells is credited with the discovery of inhalation anesthesia in 1844. Horace Hayden, along with Chapin Harris, established
the first dental school in the world in Baltimore, Maryland. Frederick McKay discovered that fluoride is connected with the
prevention of dental caries. G.V. Black earned the title of the “Grand Old Man of Dentistry” through his unmatched contributions
to the dental profession.

DIF: Recall REF: p. 7 OBJ: 2 | 5

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

7. Which of the following is credited with beginning the science of forensic dentistry?
a. Paul Revere
b. Wilhelm Conrad Roentgen
c. G.V. Black
d. Pierre Fauchard
ANS: A
Paul Revere is credited with beginning the science of forensic dentistry. Wilhelm Conrad Roentgen discovered x-rays in 1895. G.V.
Black standardized dental materials and dental instruments and authored more than 500 dental articles. Pierre Fauchard is
considered the “Father of Modern Dentistry.”

DIF: Recall REF: p. 6 OBJ: 4

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

8. What important medical discovery did Wilhelm Conrad Roentgen make in 1895?
a. Inhalation anesthesia
b. X-rays
c. Amalgam
d. Novocaine
ANS: B
X-rays were discovered by Wilhelm Conrad Roentgen. Horace Wells is credited with the discovery and first use of nitrous oxide in
1844. Amalgam was first used by the Chinese and then in the West by M. Taveau in 1826. Novocaine was created in Germany in
1905 and was found to be effective when mixed with a proportion of epinephrine.

DIF: Recall REF: p. 7 OBJ: 5

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

9. In some dental schools today, women represent almost % of dental students.

a. 30
b. 50
c. 70
d. 90
ANS: B
Today, women represent almost 50% of the dental students in some dental schools.

DIF: Recall REF: p. 7 OBJ: 6

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

10. Who was the first female African American dentist?

a. Ida Gray-Rollins
b. C. Edmund Kells
c. G.V. Black
d. Robert Woofendale
ANS: A
Ida Gray-Rollins was the first female African American dentist. The first dentist to use a dental assistant was C. Edmund Kells, in
1885. G.V. Black was the “Grand Old Man of Dentistry.” Robert Woofendale was one of the first dentists to travel throughout the
American colonies.

DIF: Recall REF: p. 8 OBJ: 6 | 7

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

Copyright © 2018, Elsevier Inc. All Rights Reserved. 2

 11. Which of the following organizations is responsible for the evaluation and accreditation of dental educational programs in the
United States?
a. The Commission on Dental Accreditation of the American Dental Association
b. The U.S. Department of Education
c. The licensing department of the respective State Board of Dentistry
d. The legislature of the state where the program is located
ANS: A
The Commission on Dental Accreditation of the ADA is responsible for evaluating and accrediting dental education programs in
the United States. The U.S. Department of Education is not responsible for the accreditation of dental educational programs in the
United States. The licensing board of the respective State Board of Dentistry licenses practitioners for that state, but they do not
accredit the dental hygiene programs. The legislature of the state usually authorizes the creation of a state board of dentistry, which
grants licenses to practitioners.

DIF: Recall REF: p. 12 OBJ: 10

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

12. Where is the Dr. Samuel D. Harris National Museum of Dentistry located?
a. New York City
b. Atlanta
c. Baltimore
d. Los Angeles
ANS: C
The Dr. Samuel D. Harris National Museum of Dentistry, the largest and most comprehensive museum of dentistry in the world, is
located on the grounds of the Baltimore College of Dental Surgery in Baltimore, Maryland.

DIF: Recall REF: p. 12 OBJ: 11

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

13. Which of the following organizations released Guidelines for Infection Control in Dental Health-Care Settings in 2003?
a. Organization for Safety, Asepsis, and Prevention (OSAP)
b. Centers for Disease Control and Prevention (CDC)
c. Food and Drug Administration (FDA)
d. American Dental Association (ADA)
ANS: B
The Guidelines for Infection Control in Dental Health-Care Settings was released by the Centers for Disease Control and
Prevention in 2003. In 2016, the CDC released an update, “CDC Summary of Infection Prevention Practices in Dental Settings:
Basic Expectations for Safe Care.” This document introduces checklists to help dental workers follow the guidelines to prevention
infection.

DIF: Recall REF: p. 4, Table 1.1 OBJ: 2

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

14. Horace H. Hayden and Chapin A. Harris contributed to the advancement of dentistry by
a. being the first African American dental students.
b. discovering x-rays.
c. establishing the first dental school.
d. setting the standard for dental assisting textbooks.
ANS: C
Hayden and Harris established the first dental college in the world, the Baltimore College of Dental Surgery, which is now the
University of Maryland, School of Dentistry. African Americans were not accepted at dental schools until 1867, when Harvard
University initiated its first dental class and accepted Robert Tanner Freeman as its first black student. Wilhelm Conrad Roentgen
discovered x-rays in 1895. Hazel O. Torres and Ann Ehrlich set the standard for dental assisting textbooks in 1976 when they
co-authored Modern Dental Assisting.

DIF: Comprehension REF: p. 6 OBJ: 5

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

15. Hazel Torres and Ann Ehrlich contributed which of the following to dentistry?
a. Discovery of nitrous oxide
b. Discovery of x-rays
c. First African-American dental student
d. Published a dental assisting textbook
ANS: D
Hazel O. Torres and Ann Ehrlich set the standard for dental assisting textbooks in 1976 when they co-authored Modern Dental
Assisting. Wilhelm Conrad Roentgen discovered x-rays in 1895. Horace Wells is credited with the discovery of inhalation
anesthesia using nitrous oxide. African Americans were not accepted at dental schools until 1867, when Harvard University
initiated its first dental class and accepted Robert Tanner Freeman as its first black student.

DIF: Comprehension REF: p. 10 OBJ: 9

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

Copyright © 2018, Elsevier Inc. All Rights Reserved. 3

 16. Who was the first recognized American Indian female dentist?
a. Irene Newman
b. Alfred Fones
c. Jessica Rickert
d. Hazel Torres
ANS: C
Jessica Rickert attended the University of Michigan, School of Dentistry. There were six women in a class of 150. Currently, she
practices in Interlochen, Michigan. Irene Newman was the first dental hygienist. Ann Ehrlich and Hazel Torres co-authored the
textbook Modern Dental Assisting.

DIF: Recall REF: p. 9 OBJ: 8

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

17. To maintain accreditation status, dental and dental auxiliary schools are required to be reviewed every years.
a. 5
b. 7
c. 9
d. 12
ANS: B
Dental and dental auxiliary schools are reviewed every 7 years. To maintain accreditation status, schools are reviewed every 7
years rather than every 5 years. To maintain ADA accreditation status, schools are reviewed every 7 years rather than every 9
years. To maintain accreditation status, schools are reviewed every 7 years rather than every 12 years.

DIF: Recall REF: p. 12 OBJ: 10

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

18. Which one of the following organizations was created by Congress in 1970?
a. Environmental Protection Agency (EPA)
b. Occupational Safety and Protection (OSAP)
c. Occupational Safety and Health Administration (OSHA)
d. Centers for Disease Control (CDC)
ANS: C
OSHA was created in 1970. It is a federal regulatory agency that is a division of the U.S. Department of Labor. OSHA ensures the
health and safety of America’s workers. It also provides training and outreach education and encourages continual improvement in
workplace safety and health.

DIF: Recall REF: p. 4, Table 1.1 OBJ: 2

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

19. The report Oral Health in America was released by the in 2000.
a. Food and Drug Administration (FDA)
b. White House
c. surgeon general
d. Centers for Disease Control (CDC)
ANS: C
The report Oral Health in America was released by the surgeon general in 2000.

DIF: Recall REF: p. 4, Table 1.1 OBJ: 2

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

20. Siwak is an example of which of the following type of early oral hygiene aid?
a. Ivory tooth pick
b. Animal-hair bristle brush
c. Tree twig
d. Nylon bristle brush
ANS: C
Siwak, a tree twig containing natural minerals, was recognized as an oral hygiene device by Muhammad in the seventh century.
Wooden sticks, ivory-handled animal-hair bristle brushes, and tree twigs were all early tools used to clean the mouth.

DIF: Recall REF: p. 3 OBJ: 2

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

21. History shows a cleft palate repair more than years ago in China.
a. 4200
b. 2200
c. 1200
d. 200
ANS: B
More than 2200 years ago, a cleft palate was repaired on a child in China.

DIF: Recall REF: p. 3 OBJ: 2

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

Copyright © 2018, Elsevier Inc. All Rights Reserved. 4

 22. Dental disease has been recorded since the
a. early 1900s.
b. mid 1800s.
c. late 1700s.
d. earliest times.
ANS: D
Dental disease has been documented from the earliest times.

DIF: Recall REF: p. 2 OBJ: 2

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

23. Who was one of the first dentists to travel throughout the American colonies?
a. Pierre Fauchard
b. Robert Woofendale
c. Leonardo da Vinci
d. John Baker
ANS: B
Robert Woofendale was one of the first dentists to travel throughout the American colonies. Pierre Fauchard developed dentistry as
an independent profession. Leonardo da Vinci sketched every internal and external structure of the body. John Baker was one of
George Washington’s dentists.

DIF: Recall REF: p. 6 OBJ: 4

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

24. Who was the “Grand Old Man of Dentistry”?

a. Pierre Fauchard
b. John Baker
c. G.V. Black
d. Robert Woofendale
ANS: C
G.V. Black earned the title of the “Grand Old Man of Dentistry” through his unmatched contributions to the profession. Pierre
Fauchard is known as the “Father of Modern Dentistry.” John Baker was one of George Washington’s dentists. Robert Woofendale
was one of the first colonial dentists.

DIF: Recall REF: p. 6 OBJ: 5

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

25. Which is not an accomplishment of G.V. Black?

a. He believed that dentistry should stand as a profession independent of medicine.
b. He invented numerous machines for testing metal alloys and dental instruments.
c. He standardized rules of cavity preparation and filling.
d. He is credited with beginning forensic dentistry.
ANS: D
Paul Revere is credited with beginning forensic dentistry. G.V. Black had the vision that dentistry should stand as a profession
independent of medicine. G.V. Black invented numerous machines for testing metal alloys and dental instruments. G.V. Black
standardized rules of cavity preparation and filling.

DIF: Application REF: p. 6 OBJ: 4

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

26. Who was the first to describe the anatomical differences between molars and premolars?
a. Pierre Fauchard
b. Claudius Galen
c. Leonardo da Vinci
d. Ambroise Paré
ANS: C
Leonardo da Vinci was the first to sketch internal and external structures of the human anatomy and describe in detail the
differences between molars and premolars. Pierre Fauchard was a physician who willingly shared knowledge at a time when
physicians typically guarded their knowledge and skills. He dispelled the theory that tooth decay was caused by a tooth worm.
Claudius Galen was the first author to mention the nerves in teeth. Ambroise Paré wrote extensively describing tooth extraction
methods and reimplantation of teeth.

DIF: Recall REF: p. 5 OBJ: 3

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

27. Who is the barber surgeon known as the “Father of Modern Surgery”?
a. Pierre Fauchard
b. Ambroise Paré
c. G.V. Black
d. Robert Woofendale
ANS: B
Ambroise Paré is the “Father of Modern Surgery.” Pierre Fauchard is referred to as the “Father of Modern Dentistry.” G.V. Black
is the “Grand Old Man of Dentistry.” Robert Woofendale was one of the first colonial dentists.

DIF: Recall REF: p. 5 OBJ: 3

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

Copyright © 2018, Elsevier Inc. All Rights Reserved. 5

 28. Who is credited with first using a prosthesis?
a. Pierre Fauchard
b. Ambroise Paré
c. Leonardo da Vinci
d. Robert Woofendale
ANS: B
Ambroise Paré, the “Father of Modern Surgery,” also is credited as the first to use artificial eyes, hands, and legs. Pierre Fauchard
is referred to as the “Father of Modern Dentistry.” He dispelled the theory that tooth decay was caused by a tooth worm, but he is
not credited with using a prosthesis. Leonardo da Vinci was the first artist to sketch internal and external structures of the human
anatomy and describe in detail the differences between molars and premolars. He is not credited as the first to use a prosthesis.
Robert Woofendale was one of the first colonial dentists, but he is not credited with using a prosthesis.

DIF: Recall REF: p. 5 OBJ: 3

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

29. Who was the first woman to graduate from the College of Physicians and Surgeons (now the University of the Pacific Arthur A.
Dugoni School of Dentistry) in 1904?
a. Ida Rollins
b. Faith Sai So Leong
c. Lucy Hobbs-Taylor
d. Geraldine Morrow
ANS: B
Faith Sai So Leong immigrated to the United States in 1894 and graduated from dental school in 1904. She practiced dentistry in
San Francisco. Ida Rollins was the first black woman to earn a formal DDS degree. Lucy Hobbs-Taylor was the first woman to
graduate from a dental college. Geraldine Morrow was the first female president of the ADA.

DIF: Recall REF: pp. 7-8 OBJ: 6

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

30. is recognized as the first black woman to earn a formal DDS degree.
a. Geraldine Morrow
b. Lucy Hobbs-Taylor
c. Ida Gray-Rollins
d. Deborah Greenspan
ANS: C
Ida Gray-Rollins was the first black woman to earn a formal DDS degree. Geraldine Morrow was the first female president of the
ADA. Lucy Hobbs-Taylor was the first woman to graduate from a dental college. Deborah Greenspan is recognized worldwide for
her research related to HIV and AIDS.

DIF: Recall REF: p. 8 OBJ: 6

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

31. The American Dental Assistants Association (ADAA) was founded in

a. 1904.
b. 1914.
c. 1924.
d. 1934.
ANS: C
The ADAA was founded in 1924.

DIF: Recall REF: p. 4, Table 1.1 OBJ: 2

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

32. The Dental Assisting National Board (DANB) was founded in

a. 1908.
b. 1928.
c. 1938.
d. 1948.
ANS: D
The DANB was founded in 1948.

DIF: Recall REF: p. 4, Table 1.1 OBJ: 2

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

33. When were cases of what later was identified as acquired immune deficiency syndrome (AIDS) first reported?
a. 1950
b. 1970
c. 1980
d. 1990
ANS: C
The first cases of what later was identified as AIDS were reported in 1980.

DIF: Recall REF: p. 4, Table 1.1 OBJ: 2

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

Copyright © 2018, Elsevier Inc. All Rights Reserved. 6

 34. When did the first hepatitis B vaccine become available?
a. 1952
b. 1972
c. 1982
d. 1992
ANS: C
The first hepatitis vaccine became available in 1982.

DIF: Recall REF: p. 4, Table 1.1 OBJ: 2

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

35. The Journal of the American Dental Association (JADA) published a report of infection control for dental offices in
a. 1968.
b. 1978.
c. 1988.
d. 1998.
ANS: B
The ADA Journal published a report of infection control for dental offices in 1978.

DIF: Recall REF: p. 4, Table 1.1 OBJ: 2

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

36. When was the American Dental Association (ADA) founded?

a. 1809
b. 1839
c. 1859
d. 1929
ANS: C
The ADA was founded in 1859.

DIF: Recall REF: p. 4, Table 1.1 OBJ: 2

TOP: CDA, GC, VII. Office Operations

Copyright © 2018, Elsevier Inc. All Rights Reserved. 7

Other documents randomly have
different content
loputtua opettajahuoneeseen. Hänen äänessään oli uhkaava sävy, ja
toverini katselivat minua sekä uteliaina että vahingoniloisina. Hiukan
jännittyneenä, mutta samalla uhmamielisenä seurasin opettajaa
tunnin loputtua.

— Sinun tämänviikkoisella aineellasi on vain se vika, ettei se ole

sinun kirjoittamasi — alkoi opettaja hyväntahtoisen ivallisesti.

— On se… — enempää on osannut sanoa, sillä tämä syytös oli

aivan odottamaton.

— Vai niin. No, katsoppas tätä! — Samalla hyväntahtoisuudella

hän otti pöydältä lehden, jossa nimimerkillä varustettu kertomukseni
oli painettuna.

— Älä nyt juttele enempää. — Vai kenties tämäkin kirjoitus on

sinun.

— Niin onkin.

— Vai niinkö? — Mutta samassa hänen epäluulonsa nähtävästi

syttyi uudestaan, sillä hän kysyi:

— Joko olet saanut palkintokirjasi?

Vastasin myöntävästi, ja hän käski tuoda sen seuraavana päivänä

kouluun. Oikein näkyvän todistuskappaleen esittämällä pääsin
seuraavana päivänä lopullisesti vapaaksi ensimäisen painetun
sepustukseni aiheuttamista epäluuloista. Ja kuitenkin: vielä vuosien
kuluttua, nyt tätä kirjoittaessanikin, ajattelen, että paljon
onnellisempaa olisi ollut silloiselle opettajalleni ja ehkä minullekin,
jos hän olisi uskonut ilman todistuksia…
 Kaarlo Atra.

Minä Canth.

Kuinka meistä tuli kirjailijoita.

Suomalainen teatteri oli syksyllä v. 1878 antanut muutamia

näytäntöjä Jyväskylässä. Olimme saaneet nähdä Mariannen, Sirkan,
Oman Toivoni ja muutamia muitakin kappaleita. Mutta nämä ne
vaikuttivat syvimmästi, vaikuttivat varsinkin minuun, joka tuskin
milloinkaan sitä ennen olin mitään teatteria nähnyt, ellen ota lukuun
muutamia seuranäytelmiä ensi nuoruuteni aikana Kuopassa ja
jonkun kerran sittemmin Jyväskylän seminaarissa.

Teatteri läksi kumminkin pian pois ja jätti pienen kaupunkimme

entiseen hiljaiseen lepoonsa. Mutta minun mielestäni ei vaan mennyt
Marianne eikä Sirkka. Rouva Aspegren oli joku korkeampi olento ja
samoin herra Wilho, — niitä kahta minä näet enin ihailin.

Ooh — joka olisi päässyt teatteriin ja saanut ruveta näyttelijäksi!

Mutta minulla oli mies ja kuusi lasta — eihän semmoista voinut
ajatellakaan.

Ajatella? Miksei? Ajatukset — ovathan ne tullista vapaat. Iltasella

kun olin saanut joukkoni levolle, kuvittelin minä olevani teatterissa
näyttelijänä, kuvittelin hurmaavani koko Suomen yleisön
näyttelemiselläni. Olin milloin — Mariannena, milloin Sirkkana ja
näyttelin niin liikuttavan kauniisti, että huoneen täyteinen yleisö
minua hengittämättä seurasi.
 Ja minä nautin voitoistani vaikkakin ne olivat pelkkiä
mielikuvitteluja. Päivällä taas asetin kaikki kuusi lastani riviin
istumaan, itse asetuin heidän eteensä toiselle puolen salia ja rupesin
näyttelemään. Pekka poikani, joka silloin oli noin parin vuoden
vanha, hymähti kerran minua katsellessaan ja sanoi harvaan ja
hartaasti: "mamma on hupsu!" Josta minä tietysti hieman nolostuin.
—

Mutta löytyipä Jyväskylässä eräs toinenkin henkilö, joka rakasti

teatteria yhtä paljon kuin minä, ja lisäksi vielä kirjallisuutta ynnä
muita taiteita. Hän oli minua kokeneempi, kypsyneempi, oli oleskellut
Helsingissä, nähnyt enemmän ja oppinut arvostelemaan taidetta
vallan toisella tavalla kuin minä, joka siinä suhteessa olin hyvin
naivisella kannalla ja tuiki kehittymätön. Se henkilö oli Robert
Kiljander.

Eräänä kauniina päivänä — vai lieneekö tuo päivä ollut ruma, en

sitä niin tarkoin muista — tuli Kiljander rouvineen luokseni visiitille.
Minäkös tuosta sielussani ylpeilin, sillä tunnettua oli, ettei Kiljander
juuri rakastanut naisseuraa, vaan että hän sitä päinvastoin vältti niin
paljon kuin mahdollista.

No niin. Minä tietysti riennän etehiseen vastaan. Tervehdittiin,

mentiin saliin, istuttiin. Ja heti paikalla kääntyi puhe teatteriin, joka
vähää sitä ennen oli lähtenyt Jyväskylästä pois.

Minä valittamaan, että miksi syntyi Suomalainen teatteri niin

myöhään, miksei ennemmin, minun nuorna ollessani. Sillä nyt vasta
olin oppinut ymmärtämään, että olinkin luotu näyttelijäksi enkä
pedagoogin rouvaksi Jyväskylään. Ja nyt se oli liian myöhäistä.
 — Kyllä se on liian myöhäistä, myhähti Kiljander. Mutta minä
tiedän toisen neuvon: rupea kirjoittaman näytelmiä!

Tosiaankin! Se ei ollut minusta hullumpi tuuma. Katselin häntä

ensin vähän aikaa vakavasti. Mutta se ei ollut pilantekoa, hän näytti
olevan vallan toimessaan.

— Kirjoitetaan yhdessä, minä ehdottelin.

— Kirjoitetaan vaan. Mikä otetaan aineeksi?

— Kansannäytelmä tekaistaan viidessä näytöksessä.

— Ohoh, ohoh? Eikö yksinäytöksinen riittäisi näin ensi aluksi?

— Ei, kansannäytelmä siitä pitää nila viidessä näytöksessä.

— Kirjoitetaan ennemmin komediia ja otetaan aihe keskisäädystä

pikku kaupungissa.

Komediia! Sekö olisi nyt tyydyttänyt minua, jonka aivoissa pyöri

niin mieltäliikuttavat näytelmät kuin Marianne ja Sirkka.

— Ei, kyllä minä tahtoisin ennemmin kansannäytelmää.

Mutta Kiljander ei luopunut omasta tahdostaan hänkään. Ja kun

näin kohta syntyi erimielisyyttä välillämme, päätimme kuin
päätimmekin vihdoin kirjoittaa kumpikin erikseen. Mutta me
lukisimme toisillemme kirjoituksiamme sen mukaan kuin valmista
saisimme.

Minä tietysti suurella mielenkiihkolla heti työhön ja niin pantiin

Murtovarkaus alulle. Olin äärettömässä jännityksessä: jokohan että
minä todellakin pystyisin näytelmiä kirjoittamaan?
 Se sujui. Se sujui kuin itsestään. Oli kuin minulle joku vieras voima
olisi kirjoitusta sepittänyt, enkä minä itse. Ja kuinka minä olin
onnellinen! Jokainen repliikki, joka tuli paperille, herätti minussa
riemua. Että minä osasin, osasin todella kirjoittaa, kuka sitä olisi
uskonut! Ainoa suruni oli, etten tuota ennen ollut keksinyt. Kuinka
paljon olinkaan jo menettänyt aikaa hukkaan.

Muillekin täytyi minun antaa osaa ilostani. Luin kirjoitustani Elias

Erkolle, joka silloin asui luonamme, oli viidentoista vanha ja
viidennellä luokalla lyseossa. Hän arvosteli ja pani minut
kirjoittamaan monta kohtaa uudelleen. Palvelijoilleni myöskin luin,
Riikalle ja Iidalle, ja heidän mielestään se oli ihmeen hyvää.
Hoppulaisen sanansutkaukset ja lauseparret heitä erittäinkin miellytti
ja kilvan he koettelivat muistella ja antaa minulle yhä runsaammalta
semmoisia. Ja kuinka he sitten olivat mielissään, kun niitä heidänkin
varastostaan pantiin paperille. Sillä tavoin näytelmästäni tuli aivan
kuin koko perheen yhteinen työ. Mieheni vain myhähteli ja sanoi:
kylläpä olette lapsellisia.

Kiljanderille kävin uskollisesti lukemassa kirjoitustani sen mukaa

kuin se edistyi.

— "Ja, ja — det är intit så illa det där. Fortsätt bara", hänellä oli
tapana sanoa.

"Inte så illa!" Se mielestäni oli jotenkin niukasti sanottu, sillä minä

puolestani olin pyhästi vakuutettu siitä, että minun näytelmäni oli
parasta, mitä milloinkaan maailmassa oli kirjoitettu.

— Tuo ei kelpaa, hän taas välistä sanoi, se on kuin novellia,

kirjoita se uudelleen.
 Ja silloin minä sen kirjoitin uudelleen siksi, että hän sen hyväksyi.
Sillä hän se kumminkin oli minun paras auktoriteettini. —

Mutta kuinka kävi Kiljanderin oman näytelmän? Hän ei antanut

minulle siitä mitään selkoa, myhähteli vaan, kun sitä utelin, ja käski
odottamaan. Eihän keskinäisessä suostumuksessamme ollut mitään
määräystä tehty ajasta, hän sanoi.

Ei ollutkaan, se kyllä oli totta. Mutta olisi hän jo voinut alkaa

yhtäkaikki. Vai rupesiko häntä jänistämään?

Mitäs siitä, rupesi tai ei, minä vaan jatkoin näytelmääni

loppumattomalla rohkeudella ja itseluottamuksella. —

Mutta samoihin aikoihin alkoi kova huoli kiduttaa mieltäni. Mieheni

terveys heikkoni, hänen voimansa riutuivat päivä päivältä, en voinut
sitä enää salata itseltäni. Lääkärit eivät tienneet muuta neuvoa, ehkä
se vaan on yleistä heikkoutta, he sanoivat, kun päästäisiin kesään,
niin koetettaisiin, mitä kylvyt vaikuttaisivat.

Odotin kesää, pelon ja toivon vaiheilla. Hän ei itse niin paljon

huomannut heikontumistaan, sanoi sitä vain turhaksi luulotteluksi,
melkeinpä hän tuskastui alinomaiseen vaarinottamiseeni ja
hoiteluuni. Mutta minulla oli vaan liiankin selvää, kuinka
huolestuttava hänen tilansa oli. En uskaltanut ajatella niitä
mahdollisuuksia, jotka nyt tunkeutumalla tunkeutuivat eteeni.

Olisihan se ollut liian kamalata. Minun kuusi pientä lastani…

Kesä tuli. Terveyttä se ei tuonut eikä voimain palautumista.

Päinvastoin!
 Heinäkuun 13 päivänä se kamalista kamalin tapahtui. Isku oli
musertava. En tiennyt näille ilmoille paljon mitään, näin vaan,
ikäänkuin unessa, että lapseni olivat mustissa vaatteissa ja
suruharsoissa, minä itse samoin. —

Mutta tosielämän tarpeet kiskaisivat minut jälleen järkiini. Tulihan

minun päättää, miten asettaisin tulevan elämäni, miten hankkisin
toimeentulon perheelleni.

— Pidät seminaarilaisia ruuassa, se kait lienee paras keino,

neuvoivat muutamat ystävistäni Jyväskylässä.

Hyvänen aika! Minä kun vain pakosta olin laittanut ruokaa tähän
saakka, sekö nyt sitten elinkeinokseen? Ja kannattaisiko se?
Turvaisiko se niin suuren perheen toimeentuloa kuin minulla oli?

— Ei, antaannu ennemmin tykkänään kirjallisiin töihin, sanoivat

toiset. Onhan sinulla hyvä kynä.

Minä näet olin suomennellut ja kirjoitellut vähin sanomalehtiin.

Mutta kokemukseni sen työn rahallisista ansioista eivät suinkaan
olleet houkuttelevinta laatua? Ei niillä tuloilla leivässä pysyttäisi, siitä
olin varma. Sitä paitsi olivat nyt sekä ruumiilliset että henkiset
ominaisuuteni niin huonot, etten saattanut yrittääkään niin rasittavaa
tointa.

Mutta mitäs sitten? Päässäni pyöri ajatus, joka aina lopullisesti

pääsi muista voitolle. Isäni oli ennen ollut kauppiaana Kuopiossa,
äitini vielä nytkin siellä hoiti pientä kauppaliikettä — mitä jos minäkin
koettaisin sitä keinoa?

Ystäväni Jyväskylässä pitivät sitä hulluutena.

 — Sinulla ei ensinkään ole kauppias-luontoa, he sanoivat. Teet
ennen pitkää konkurssin ja menetät senkin omaisuuden, mikä sinulla
on.

Saattoi niinkin käydä, mutta saattoi käydä toisinkin. Ei sitä tiennyt

ennenkuin oli kokenut. Parempaa neuvoa en keksinyt, pidin siis kiinni
tuumastani ja aloin järjestää asioitani sen mukaan.

Näissä tosielämän huolissa oli mennyt noin kolme kuukautta, jona

aikana näytelmäni oli saanut levätä aivan rauhassa laatikon pohjalla,
sivumennen sitä ajatukseni vaan joskus hipaisi, mutta aikaa ei ollut
eikä halua sitä esille ottamaan. Nyt kun olin tullut varmaan
päätökseen siitä, millä keinolla tulevaisuudessa koettaisin joukkoani
eteenpäin viedä, sain valmistavien puuhieni ohella taas sen verran
lomaa ja mielenvirkeyttä, että voin näytelmääni ensiksikin lopettaa,
sitten parannella ja kirjoittaa uudelleen kokonaan. Marraskuun
lopulla se oli sitä myöten valmiina ja lähetettiin Helsinkiin, tohtori
Bergbomille.

Suurella jännityksellä sitten odotimme, varsinkin Kiljander ja minä,

hänen ratkaisuaan. Ehkäpä olisin minä puolestani odottanut sitä
vieläkin suuremmalla kiihkolla, ellei olisi ollut niin paljon muita
murheita. Nuorimman lapseni syntymisaika läheni, ja kun elämä niin
hiljan kovilla kourilla oli minua ruhjonnut tässä arimmassa tilassa
ollessani, en mitenkään voinut toivoa onnellisesti pääseväni tuon
kriisin läpi. Enkähän muuten niin olisi välittänyt, mutta kovin suretti
minua lapsiraukat, jotka jäisivät aivan turvattomiksi maailmaan.

Helmikuun 1 päivänä oli minulla seitsemäs lapseni käsivarrella.

Viikon, pari häilyi elämäni silloin kuin oljenkorrella. Mutta korsi ei
katkennut, ja kuukauden kuluttua olin jo siksi reipastunut, että
saatoin vähitellen ruveta muuttopuuhiin. Pitkin aikaa olin muuttanut
rahaksi tarpeettomia tavaroita, loput olivat hevoskyydillä lähetettävät
Kuopioon.

Näissä hommissa ollessani tulee Olga Kiljander eräänä päivänä

luokseni.

Hyvin salaperäisesti pyytää hän minua toiseen huoneeseen, että

saisi puhua kahdenkesken.

Ja hän vei minut vallan toiselle puolen salia, iski silmää ja puhui
kuiskaamalla, vaikka tiesimmekin vallan hyvin, ettei ketään ollut
ovien takana kuuntelemassa.

— Tiedätkös mitä! Nyt on Robert kirjoittanut näytelmän.

— Elä?! Sinä narraat!

— Niin totta kuin — Saat uskoa, hän on kirjoittanut näytelmän.

— Ja ihanko se on valmis?

— Ihan valmis. Yhdessä näytöksessä.

— Katsoppas sitä! Eikä ole virkkanut minulle mitään.

— Elä herran tähden anna hänen tietää, että sinulla on vihiä

asiasta. Minä olisin aivan onneton —

— Kuinka? Etteikö hän sitten minulle sitä lukisikaan? Mutta sehän

olisi —

— Niin, semmoinen hän on. Siellä hän pitää sitä laatikossa lukon
takana ja saat nähdä, että hän sen taas polttaa, niin hän on tehnyt
ennenkin. Monta monituista näytelmää hän on jo sillä tavalla pannut
menemään.

— Hyvänen aika! — Kuule meidän pitää se estää.

— Emme voi. Etkös luule, että minä olen koettanut. Mutta hän on
itsepäinen kuin synti.

— Koetetaan yhdessä. Sepä kumma, ettei kaksi naista saisi yhtä

miestä taipumaan.

— Ei, elä ajattelekaan —

— Olehan vaiti. Sinä tuot sen nyt ensiksikin tänne minulle

luettavaksi —

— Mutta kun hän ei anna!

— Otat sen hänen laatikostaan ja tuot salaa.

— Herra Jumala, en minä uskalla, jos hän huomaa, että se on

poissa.

— Minä sen luen muutamassa tunnissa. Ei hän sillä välin ehdi sitä
kaivata.

— No, minä koetan. Mutta jos sinä tästä hiiskut sanaakaan

yhdellekään ihmiselle, niin olet onneton.

— Elä pelkää joutavia.

Samana iltana hän jo toi sen minulle. Tuli hengästyneenä,

punakkana, hermostuneena, vihko nutun alla kätkössä. Minä
etehiseen häntä vastaan.
 — Joko se on mukana?

— St, st! Onko sinulla vieraita?

— Ei ole ket'ikään. Tule vaan sisään. Tuossako se nyt on?

Minulla oli — kädessäni käsikirjoitus. Luin kansilehdellä:

"Mästarens snusdosa."

— Mutta osaatko nyt olla niin varovainen, ettei sitä kukaan

ihminen näe?

— Saat olla huoletta.

— Robert on poissa tänä iltana. Huomisaamuna tulen sitä

hakemaan niin varhain, että ehdin saada sen paikoilleen ennenkuin
hän nousee. Niin että lue se nyt heti paikalla.

— Kyllä.

Minä sisään aarteineni ja sitten lukemaan samassa tuokiossa.

Loppuun pääsin tuota pikaa ja — päähäni iski rohkea tuuma.

Hain kiireesti kynän ja paperia ja aloin suomentaa. En sitä tietysti

likimainkaan saisi aamuun valmiiksi, mutta minäpä en aamulla
antaisikaan sitä vielä takaisin. Parissa kolmessa päivässä ehtisin sen
kyllä suomentaa ja tuskinpa hän huomaisi sitä kaivata sillä aikaa.

Kiihkeästi ryhdyin työhön, sillä minun muutenkin täytyi niin pian

kuin mahdollista saada se valmiiksi ennenkuin muuttopuuhat minua
kovin ahtaalle panisivat. Seuraavana aamuna varhain ensimäiset
kuormat huonekaluja laitettaisiin jo menemään, ja minä olin sitä
varten jo tyhjentänyt kaappia ja piironkia.
 Istuin ruokasalissa, liikutin Lyylin kätkyettä vuoroin jalallani,
vuoroin vasemmalla kädelläni, oikealla näet kirjoitin. Ja sillä välin
komentelin vanhempia lapsia olemaan hiljaa.

Muutamia lehtiä olin saanut suomennetuiksi, kun kuulin etehisen

oven käyvän.

Taivas! Siellä varmaankin tuli vieraita. Mihinkä ehtisin saada kaikki

paperit kätköön?

Ruokakaappi seisoi siinä lähellä tyhjennettynä huomista matkaa

varten. Sinne työnsin yläosan vasemmanpuoliseen kaappiin sekä
Kiljanderin vihon että käännöspaperit ja kaikki. Ehdin parhaiksi saada
kaapin kiinni ja vääntää lukkoon, kun ovea avattiin ja sieltä erään
tuttavani pää pisti sisään.

— Otetaanko vastaan?

— Otetaan! Terve tultua!

Ja minä kiirehdin tulijaa kattelemaan hyvin viattoman näköisenä.

En antanut pienintäkään aavistusta siitä, että minulla oli jotain
salattavaa, vieläpä lisäksi niin intresanttia salattavaa.

Se ilta kului tyyten ja seuraavaa päivää koko pitkältä, etten

joutanut suomennostani sen enempää muistelemaan. Pienokaiseni
oli jotenkin levoton, sain valvoa kaiken yötä ja aamulla tuntui pääni
varsinkin niin heikolta, etten jaksanut ajatella paljon ensinkään. Siitä
siihen, että pystyssä pysyin.

Hevosmiehet ajoivat pihaan, huonekalut olivat laitettavat rekeen,

peitettävät, nuoritettavat. Kaikki ne saatiin tehdyksi yksissä neniin ja
ennen aamiaista jo läksivät kuormat menemään Kuopioon päin.
 Päivemmällä sitten virkistyin taasen ja tuolla puolisten jälkeen
asettui pikku tyttösenikin ja nukkui sikeään uneen.

No nyt — ajattelin — nyt pääsen lempityöhöni! Lapsenpiika tuli

kätkyen luokse, minä kaappasin ylös.

Suomennos esille! Mutta —?

Niin, mihinkäs sen paninkaan eilen illalla? Mihin kummalle sen

laskin käsistäni?

Hain, etsin kaikista mahdollisista ja mahdottomista paikoista.

Turhaan. Sitä ei löytynyt. Minulle alkoi nousta sydän kouraan.
Hukkaanko se on joutunut? Herra Jumala, mitä Kiljander sanoisi?

Mutta eihän sitä ole voinut maa niellä, täytyyhän sen löytyä.

Pitelin molemmin käsin päästäni kiinni ja koetin ajatella. Missä olin

kirjoittanut? Ruokasalissa. Sitten tuli vieraita ja minä kiireessäni —

Herra hyvästi siunaa ja varjele! Minähän — niin, aivan varmaan,

minä työnsin paperit kaikki ruokakaappiin! Ja nyt ne olivat jo
matkalla Kuopioon!

Luulin pyörtyväni. Seisoin siinä hetken kuin kivettynyt. En tiennyt

mitä tehdä. Uskaltaisinko sanoa totuuden Olga Kiljanderille? Hän
joka niin minua oli varoittanut ja oikein omalletunnolleni pannut, että
pitäisin hyvää huolta käsikirjoituksesta. Ja niin pyhästi kuin olin sen
luvannut. Vielä pahempi — eihän Olga ilman minun houkutuksiani
olisi mennyt sitä, salaa ottamaankaan. Mitä sanoisi Kiljander, jos hän
huomaisi näytelmänsä kadonneeksi?
 Mutta — entä kun hän ei sitä huomaisikaan!! Kuinka olikaan? Nyt
oli tiistai, huomenna keskiviikko, silloin meni posti Kuopioon. Ennen
lauvantakia olisivat kuormat perillä, silloin voisivat minulle lähettää
paperit, ja sunnuntaina, jos kaikki hyvin kävi, ne olisivat taas
käsissäni.

Saattoihan toivoa, ettei Kiljander sitä ennen niitä tulisi

kaivanneeksi. Mutta entä Olga? Miksi hän ei ollut tullutkaan niitä
hakemaan jo aamulla, niinkuin oli uhannut? Tunnustaisinko hänelle
vai enkö tunnustaisi?

Sanotaan, että yksi synti tuo aina yhdeksän muuta syntiä

mukanaan, ja niin kävi nytkin. Salaa olin hankkinut käsikirjoituksen
huostaani ja luvattomasti olin ruvennut sitä suomentamaan. Sitten
olin kenties hutiloinut sen hukkaan ja nyt täytyi jo turvautua
valheeseen. Sillä minulla ei ollut rohkeutta tunnustaa totuutta ja
suoraan kertoa, kuinka asian laita oli, kun pelkäsin, että he sitä
kovasti paheksuisivat.

Vasta keskiviikko-aamuna tuli Olga käsikirjoitusta hakemaan.

Robert oli muistaakseni ollut sairaana ja maannut siinä huoneessa,
jossa piironki, jonka laatikossa hän näytelmäänsä säilytti, oli, ja sen
vuoksi hän ennemmin antoi vihkon olla minun huostassani, kun ei
kumminkaan olisi saanut sitä hänen huomaamattaan paikoilleen.

Annoin hänen rauhassa kertoa tämän asian juurta jaksaen, ja olin

kuuntelevinani hänen puhettaan suurella tarkkaavaisuudella, vaikka
toden teossa en siitä tajunnut paljon mitään. Kun hän viimein lopetti,
tuli minun vuoroni puhua. Kokosin kaikki voimani, osoittaakseni
tyyneyttä ja varmuutta.

— Niin — tuo se nyt tänne pikaa.

 Ne olivat hänen viimeiset sanansa.

Minä nielin ja alotin. Ääneni oli niin epävarma ja painunut, että

oikein pelotti.

— En minä annakaan sitä vielä takaisin.

— Et anna? Mitä?

— Niin, minä en anna, jatkoin minä ja koetin väkisinkin saada

sanoihini päättäväisempää sointua. Koetin häntä myöskin katsoa
rehellisesti silmiin. — Minä en anna ennenkuin olen sen
suomentanut.

— Mutta, hyväinen aika, en minä uskalla jättää sitä tänne niin

kauaksi. Jos Robert sattuu käymään laatikossaan ja älyää, että se on
poissa?

— Siinä tapauksessa täytyisi meidän sitten tunnustaa totuus.

— Hän suuttuu. Hyvä Jumala, en minä tohdi.

— Jos suuttuu niin suuttukoon. Minä en anna näytelmää pois,

ennenkuin olen sen suomentanut. Turha pyytääkään.

Hän vaikeni hetken ja mietti.

— Milloin luulet saavasi sen valmiiksi?

— Ensi viikolla.

— Vasta ensi viikolla? Etkö jo tällä?

— En mitenkään.
 — No, olkoon sitten. Mutta kyllä minua pelottaa. Pelottihan
minuakin. Jospa hän olisi aavistanut, kuinka sydämeni sykki pelosta
ja hätääntymisestä. Mutta minä osasin aika hyvin teeskennellä. Hän
ei huomannut minussa mitään vilppiä.

Pidänhän itseäni ylipäänsä sangen rehellisenä ihmisenä, enkä

tiedä monasti elämässäni valheen kengillä kulkeneeni. Mutta sillä
kertaa sen tein, kun toivoin niin muodoin pelastuvani.

Kirjoitin kirjeen veljelleni Kuopioon:

"Kun tavarakuormat tulevat sinne, niin avaa ruokakaapin yläosan

vasemmanpuolinen kaappi. Siellä pitäisi olla kirjoitettu vihko ja muita
papereita. Ota ne kaikki visusti talteen, elä taivaan tähden niitä
hukkaa, sillä ne ovat äärettömän tärkeitä. Lähetä ne sitten heti ensi
postissa vakuutetussa paketissa — ei ristisiteessä — eläkä suinkaan
unohda! Odotan niitä suurimmalla jännityksellä."

Kirje vietiin postiin ja nyt en voinut muuta tehdä kuin odottaa

sunnuntaipäivää.

Tilani ei suinkaan ollut kadehdittava. Kauhea levottomuus minua

vaivasi kaiken aikaa. Entä jos muistin väärin? Entä jos ne eivät
sittenkään olleet ruokakaapissa? Taikka — jos olivat, niin oliko
sanottu, että ne onnellisesti saisin takaisin? Saattoihan tapahtua,
että joku vaara kohtaisi kuormia. Kyytimies polttaisi tupakkaa, kipuna
lentäisi kuormaan ja se syttyisi palamaan! Suuri luoja —!

Kuinka helposti se voisi sattua! Kipuna tarttuisi vaan

peitevaatteeseen taikka, ellei kipunakaan, niin voisihan mies, kun
sytytti piippuaan, varomattomasti heittää tulitikun syrjään kuormalle.
Hän istuisi tietysti edessäpäin, ajaisi hevostaan eikä katsoisi
taakseen. Sillä välin kuorma syttyisi ilmituleen, eikä hän huomaisi
mitään, erittäinkin jos sattui olemaan vastatuuli.

Seurasin kuormia ajatuksissani, laskin ja arvelin, millä kohdalla ne

aina milloinkin olisivat, aprikoin olivatko vielä hyvässä säilössä vai
olisiko joku onnettomuus jo kohdannut. Eiköhän tämä minun kauhea
pelkoni ollut vaan joku paha aavistus, että niille hullusti kävisi?

Öisin varsinkin nämä huolet minua vaivasivat. En saanut unta,

levottomuus kasvoi kasvamistaan, muuttui polttavaksi tuskaksi, joka
pakotti sydäntä ja päätä. Voi, jos Kiljander tietäisi, ajattelin, kuinka
paljon tästä kärsin, kyllä hän varmaankin antaisi anteeksi.

Koetin muistella olinko milloinkaan kuullut, että rahtikuormat olivat

palaneet. Mutta enpä tiennyt, että semmoista olisi kerrottu. Miksi se
sitten tapahtuisi juuri nyt?

Näin koetin rauhoittaa itseäni, mutta turhaan taisteli järkeni

kiihtyneitä mielenliikkeitä vastaan. Ne olivat kerran saaneet
semmoisen vallan, ettei niitä mikään voinut asettaa.

Perjantai-iltana arvelin, että kuormat olivat joutuneet perille. Nyt

en enää pelännyt niiden palamista, oli aivan kuin olisin nähnyt niiden
onnellisesti ajaneen ahtaasta porttikäytävästä sinne entiseen
kotipihaan. Ei ne olleet palanneet, en sitä enää pelännytkään. Mutta
siihen sijaan tuli uusia suruja.

Entä kun veljeni ei sattuisikaan olemaan kotosalla? Jos hän olisi

lähtenyt maalle tuttaviensa luona käymään, niinkuin hänellä usein oli
tapana. Äitini ottaisi vastaan kuormat, antaisi asettaa huonekalut
paikoilleen, pyyhkisi ja siivoisi ne matkan pölystä. Hän luulisi nuo
paperit joutaviksi ja viskaisi ne siistiessään pois. Sillä luonnollisesti
hän ei avaisi veljeni kirjettä eikä tietäisi sen sisällyksestä mitään.

Oli tosiaankin hyvin mahdollista, että niin kävisi. Miksi en ollutkaan

varovaisempi, miksi en lähettänyt kirjettä äidilleni ennemmin? Mikä
kova onni, etten sitä tullut ajatelleeksi!

Toinenkin pelko minua vielä vaivasi siinä suhteessa.

Veljeni ehkä kyllä oli kotona, hän ehkä otti paperit esille, luki,
naurahteli, sanoi ehkä näin: näytelmiäkö se siellä vielä hommailee?
No, kaikkiakin! Jättäköön ne nyt vaan sikseen.

Ja hän ehkä viskaisi vihon käsistään jonnekin ja jättäisi

kuljeksimaan. Ei katsoisi maksavan vaivaa lähettää takaisin.

Niin, siihenkään ei ollut takeita ollenkaan. Se saattoi häneltä

syntyä.

Lauvantai-iltana kello kuusi tiesin postin lähtevän Kuopiosta.

Olikohan tuo käsikirjoitus nyt hänen laukussaan, vai eikö? Jospa se
kuitenkin oli! Jospa sitä nyt kuitenkin hyvää vauhtia tuotiin takaisin
Jyväskylään! Huomenna näillä ajoin se ehkä jo oli käsissäni?
Uskaltaisinko toivoa?

Ellei se vaan postissa häviäisi? Oli kait veljeni lähettänyt sen

vakuutettuna, niinkuin olin pyytänyt, mutta antoiko sekään täyttä
varmuutta? Useinhan hävisi postista vakuutettujakin paketteja.

Taikka jos posti ryövättäisiin, niinkuin joku aika sitten oli

tapahtunut Jämsässä?
 No niin — eipä ollut enää täyttä vuorokautta siihen, kun saisin sen
tietää. Tuntui niin eriskummalliselta ajatella, että tuo katala viikko
nyt kuitenkin oli päähän päästy.

Mutta kuta likemmäksi postin tuloaika läheni, sitä pitemmiksi

kävivät tunnit ja minuutit. Se viipyikin huonon kelin takia sinä
päivänä jonkun verran yli aikansa. Minä kävelin tulliportille,
seisoskelin, katselin maantietä, kuuntelin eikö porokellon ääni sieltä
jo kajahtelisi. Käännyin verkalleen takaisin, katselin vähän väliä
taakseni, pysähdyin, kuuntelin. Niin astuskelin sitä kaupungin
pääkatua edes takaisin tuntimäärät postia odotellen. Ja vihdoin
viimein se saapui! Hevonen tuli juosten, porokello soi heleämmin
kuin koskaan ennen. Sivuitseni se ajoi ja minä näin kiiltonappisen
postiljoonin selkä kenossa reen perässä rehottavan, näin suuret
laukut nuoritettuna reen taakse. Nyt ei tarvinnut odottaa enää kuin
tunnin verran.

Ja sen kuluttua oli kuin olikin paketti kädessäni.

Repäsin pois käärepaperin. Kiljanderin vihko tuli esille. Ehjä se oli

ja kokonainen, samassa kunnossa kuin olin sen kaappiin pannut. Ja
suomennoksetkin olivat mukana.

Ah, mikä helpoitus! Mikä suloinen rauhan ja onnen tunne nyt täytti
poveni! Sinä iltana olin niin iloinen ja niin kiitollinen, en tiennyt
mistään murheesta enkä mistään huolesta, kaikki ne olivat
haihtuneet, kaikki oli valoisata, kaikki oli lohdutusta ja rauhaa. Säälin
itseäni, kun turhan takia olin niin suurta tuskaa nähnyt. Mutta olihan
se nyt ohitse, olihan vihko taas onnellisesti huostassani. Ei mitään
hätää enää. Tuntui niin hyvälle sekä sielussa että ruumiissa. Mieleni
oli kepeä ja vapaa, ja läpi väsyneenä pitkällisestä jännityksestä
nukuin kaiken yötä niin erinomaisen makeaa unta, että siitä oikein
nauttimalla nautin. Seuraavaa aamuna oli vihkon jälleensaaminen
ensimäisenä ajatuksissani ja tunsin taaskin sanomatonta rauhaa ja
mielihyvää.

Nyt sitä säilytin kuin silmäterääni. Päätin suomentaa sen tuota

pikaa. Mutta sepä ei ollut niinkään helposti tehty, sillä muutamien
päivien perästä oli minun jo joukkoineni lähteminen matkalle, ja
paljon oli vielä toimittamista sitä ennen. Sitä paitsi oli huonekalutkin
niin tarkkaan lähetetty menemään, ettei ollut kuin yksi ainoa pöytä
jälellä koko talossa, ja sitä toki tarvittiin niin paljon muihin
tarkoituksiin, ettei siitä useasti tyhjää kulmaa minulle riittänyt.

Olga kyseli vähän väliä, eikö suomennos jo alkaisi valmistua,

mutta minä aina syytin kiireitä töitäni, jotka estivät, ja hän uskoi
minua täydellisesti. Robert itse ei vielä ollut mitään huomannut, enkä
minä puolestani suuresti enää välittänyt siitä, jos hän huomaisikin.
Tämä kuitenkin mielestäni oli niin vähäpätöinen kepponen verraten
siihen toiseen, etten pitänyt siitä mitään lukua. Olinhan sitä paitse
kärsinyt niin suurta tuskaa tuon näytelmän takia, että minulla nyt oli
siihen jonkunmoinen oikeus, vaikkakaan he eivät siitä tuskasta
tienneet kumpainenkaan, Jumalan kiitos. Eivätkä he saisikaan sitä
tietää, en milloinkaan maailmassa tuota tapausta kenellekään
kertoisi, niin päätin pyhästi mielessäni. Olin vaan tyytyväinen, että se
oli käynyt näin hyvin ja että olin onnistunut pitämään sen salassa.

Mutta kuinkas kävikään! Valheella on lyhyet jäljet, sen sallimus

pani minut pian huomaamaan.

Pari päivää ennen lähtöämme tuli veljeni Jyväskylään meitä

noutamaan, sillä minä en uskaltanut lähteä yksin pitkälle matkalle
seitsemän pienen lapseni kanssa.
 Meidät oli kutsuttu heti samana iltana Kiljanderiin.

Puheltiin siinä kaikenmoista, muun muassa "Murtovarkaudesta",

josta tohtori Bergbom oli nyt lähettänyt jotenkin kehoittavan
arvostelun, ja luvannut samassa kirjeessään ottaa sen näyteltäväksi,
kun vaan ensin tekisin siinä muutamia vähäisiä muutoksia,
yhdistäisin kaksi viimeistä näytöstä ja kirjoittaisin yhden näytöksen
välille lisää. Tätä kaikkea katsoimme suureksi menestykseksi ja
olimme siitä hyvin mielissämme.

— Mutta, sanoo sitten veljeni ja kääntyy minuun, en ole muistanut

sinulta kysyäkään, mikä näytelmä se oli, joka sinne Kuopioon tuli.
Veret sävähtelivät suonissani:

— Ei — eihän se ollut mitään, kiiruhdin sanomaan.

Myöhäistä! Kiljander ei antanut tuon uutisen mennä sivu

korviensa.

— Mi — mitä? Onko hän lähettänyt jonkun näytelmän Kuopioon?

— Ei, se tuli sinne erehdyksestä ruokakaapin sisässä.

— Näytelmä? Oliko se näytelmä?

— Eikä ollut, koetin minä sopertaa.

Istuin siinä kuin tulisilla hiilillä enkä tiennyt, miten saisin veljeni
suun tukituksi.

— Eihän se mikä näytelmä ollut. Suomennoksia vaan —

— Olipas se näytelmä, väitti veljeni. Ruotsinkielellä kirjoitettu

näytelmä.
 — Katsokaapas sitä! Nyt hän on kirjoittanut jo uuden näytelmän
eikä ole virkkanut siitä meille mitään, huudahti Kiljander.

— Ei, ei, älkää uskoko —

— Siitä meidän pitää ottaa selvä. Vai salassa hän nyt rupeaa
kirjoittelemaan.

Olga katseli minuun silmät suurina eikä tiennyt mitä ajatella.

— Oletko sinä tosiaankin kirjoittanut?

— Enkä ole, minä vakuutan —

Veljeni naurahteli ja oli hyvillään, kun oli saanut aikaan semmoisen

effektin.

— Tunnusta vaan pois! intti Kiljander.

— Mutta hyvänen aika, minä en ole kirjoittanut mitään.

— Mikä oli tuon näytelmän nimi? kysyi Kiljander veljeltäni.

— Mästarens snusdosa.

Yleinen hiljaisuus!

Minä istuin kuin tuomittu, olin kerrassaan kukistettu.

Kiljander katseli ankarana vuoroin rouvaansa, vuoroin minuun.

Olgan silmät riippuivat minussa kiinni, hän oli kuin elävä
kysymysmerkki.
 — Kuinka — tämä on ymmärrettävä? puhkesi Kiljander viimein
sanoiksi. Mitä te olette tehneet?

Kiusallinen hetki. Olga punastui ja oli hämillään. Mutta eihän siinä

mikään auttanut, hänen täytyi alkaa selvityksen tekoa. Ja sitten tuli
minun vuoroni jatkaa.

Tein täydellisen tunnustuksen, sillä eihän siinä enää muuta neuvoa

ollut.

Olga ihmetteli.

— Ja niin hyvin sen osasit peittää! Et edes minulle sitä kertonut.

— En uskaltanut.

Kiljander oli loukattu. Miksi olimme niin omavaltaisesti menetelleet

hänen paperiensa kanssa. Hän vaati näytelmäänsä heti takaisin ja
tuleen hän sen viskaisi samassa eikä sinä ilmoisna ikinä hän enää
mitään kirjoittaisi.

Tuo uhkaus sai minut vähän toipumaan nöyrtyneestä tilastani.

— Tuleen? Sehän olisi synti ja häpeä. Minä en siinä tapauksessa

anna sitä takaisin. Suomennos on valmis tuossa paikassa ja sitä ei
vaan tuleen heitetäkään, ei vaikka mikä olisi, ennenkuin näytetään
tohtori Bergbomille!

— Hoo — vai tohtori Bergbomille! Siitä ei tule mitään, minä sanon.

— Se näytetään tohtori Bergbomille, väitin minä. Syntyipä siitä

sitten välillämme pieni kahakka, josta minä pääsin voittajana ainakin
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankmall.com