Visit https://testbankdeal.

com to download the full version and

browse more test banks or solution manuals

Systems Analysis and Design 6th Edition Dennis

Test Bank

_____ Press the link below to begin your download _____

https://testbankdeal.com/product/systems-analysis-and-
design-6th-edition-dennis-test-bank/

Access testbankdeal.com now to download high-quality

test banks or solution manuals
 We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankdeal.com
to discover even more!

Systems Analysis and Design 6th Edition Dennis Solutions

Manual

https://testbankdeal.com/product/systems-analysis-and-design-6th-
edition-dennis-solutions-manual/

Systems Analysis and Design An Object Oriented Approach

with UML 5th Edition Dennis Test Bank

https://testbankdeal.com/product/systems-analysis-and-design-an-
object-oriented-approach-with-uml-5th-edition-dennis-test-bank/

Systems Analysis and Design An Object Oriented Approach

with UML 5th Edition Dennis Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/systems-analysis-and-design-an-
object-oriented-approach-with-uml-5th-edition-dennis-solutions-manual/

Economics 10th Edition Sloman Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/economics-10th-edition-sloman-
solutions-manual/
Introduction to Java Programming Comprehensive Version
10th Edition Liang Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/introduction-to-java-programming-
comprehensive-version-10th-edition-liang-solutions-manual/

Consumer Behaviour Buying Having and Being Canadian 5th

Edition Solomon Test Bank

https://testbankdeal.com/product/consumer-behaviour-buying-having-and-
being-canadian-5th-edition-solomon-test-bank/

Linear Algebra with Applications 2nd Edition Holt

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/linear-algebra-with-applications-2nd-
edition-holt-solutions-manual/

Project Management A Systems Approach to Planning

Scheduling and Controlling 11th Edition Kerzner Test Bank

https://testbankdeal.com/product/project-management-a-systems-
approach-to-planning-scheduling-and-controlling-11th-edition-kerzner-
test-bank/

Life-Span Development 14th Edition Santrock Solutions

Manual

https://testbankdeal.com/product/life-span-development-14th-edition-
santrock-solutions-manual/
Basic Technical Mathematics with Calculus 10th Edition
Washington Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/basic-technical-mathematics-with-
calculus-10th-edition-washington-solutions-manual/
Chapter 6– Data Modeling – page 1

Multiple Choice:

1. A data model is a:
a) The mathematical model of formulas and logic used in a system
b) The abstract creating of an ideal system transformation
c) The model that is produced by extreme programming
d) The expanded, thoroughly balanced and normalized use case for a system
e) A formal way of representing the data that are used and created by a business system
Ans: e
Response: see Introduction
Difficulty: easy

2. A data model can __________:

a) Illustrate return-on-investment, break-even point, and economic feasibility
b) Represent actions or processes that occur in the to-be system
c) Be used as a logical data model in analysis and as a physical data model in design
d) Only be used in BPR situations
e) Only be used with JAD sessions

Ans: c
Response: see Introduction
Difficulty: easy

3. Which is NOT true about using Visible Analyst Workbench?

a) It can be used with many different databases
b) It integrates the data model with other parts of the project
c) It is a full-service CASE tool
d) Data modeling is one of many capabilities
e) It can generate Java code when the data modeling is done

Ans: e
Response: see Introduction
Difficulty: medium

4. An entity relationship diagram (ERD):

a) Is a use-case diagram enhanced graphically to show data and process modeling
b) Is a high-level CASE diagram of data modeling used in business systems
c) Is an illustration of external data flows to and from a business systems
d) Is a picture that shows the information that is created, stored and used by a business system
e) Is a graphical display of the processes in a business system

Ans: d
Response: see The Entity Relationship Diagram
Difficulty: easy

5. On an ERD _________________:
a) Processes are listed alphabetically with relationship connections drawn between processes
b) Data elements are listed alphabetically with a cross listing to the processes that manipulate them
Chapter 6– Data Modeling – page 2

c) Data elements are described as singular (1:1); plurals (1:N); or didactic (M:N)
d) Data elements are grouped in a hierarchical structure that is uniquely identified by number
e) Data elements are listed together and place inside boxes called entities.

Ans: e
Response: see The Entity Relationship Diagram
Difficulty: hard

6. Lines on an ERD diagram indicate:

a) Hierarchies between processes
b) Relationships among the data
c) Plurality of data items
d) Uniqueness of data items
e) Primary keys

Ans: b
Response: see The Entity Relationship Diagram
Difficulty: medium

7. Which of the following is NOT true about ERDs?

a) Special symbols are added to show high-level business rules
b) The diagrams are drawn in a sequential order – from top to bottom
c) Similar kinds of information are listed together in entities
d) ERD’s are data modeling techniques
e) Lines are drawn to show relationships among the data

Ans: b
Response: see The Entity Relationship Diagram
Difficulty: medium

8. An entity:
a) Is the association between two related processes
b) Has cardinality (1:1, 1:N, or M:N)
c) Shows if it can be null or no null
d) Is a person, place or thing
e) Is described with a verb phrase

Ans: d
Response: see Elements of an Entity Relationship Diagram
Difficulty: easy

9. Which would NOT likely be an attribute of an entity called “Student”?

a) Age
b) Student identification number
c) Class room number
d) Home phone
e) Gender
Chapter 6– Data Modeling – page 3

Ans: c
Response: see Elements of an Entity Relationship Diagram
Difficulty: medium

10. Which would NOT likely be an entity on a car insurance ERD?

a) Customer
b) Policy
c) Agent
d) Zip code
e) Car

Ans: d
Response: see Elements of an Entity Relationship Diagram
Difficulty: medium

11. Which would likely be an entity on a car insurance ERD?

a) date
b) Gender
c) company
d) fire district
e) Car

Ans: e
Response: see Elements of an Entity Relationship Diagram
Difficulty: medium

12. An ERD is a picture which shows the information that is ________ by a business system?
a) created
b) stored
c) used
d) all of these

Ans: d
Response: see The Entity Relationship[ Diagram
Difficulty: medium

13. You have entities of ITEM, SOLD-ITEM, SALE and PAYMENT. Which most likely is NOT a
relationship?
a) SALE is paid by PAYMENT
b) PAYMENT pays for ITEM
c) ITEM is included in SOLD-ITEM
d) SALE involves SOLD-ITEM
e) PAYMENT pays for SALE

Ans: b
Response: see Elements of an Entity Relationship Diagram
Difficulty: easy

14. The lines that connect the entities are referred to as?
a) Data flows
Chapter 6– Data Modeling – page 4

b) connectors
c) relationships
d) crow’s feet
e) foreign key

Ans: c
Response: see Reading an Entity Relationship Diagram
Difficulty: medium

15. Modality refers to:

a) Relationships of one-to-one; one-to-many; or many-to-many
b) Whether a child entity can exist with or without a related instance in the parent entity
c) The hierarchical structure that was developed in process models applied to data models
d) The number of attributes generated by an entity
e) Whether the entity has a unique identifier (aka ‘primary key’) or a concatenated identifier (aka
‘composite key’)

Ans: b
Response: see Elements of an Entity Relationship Diagram
Difficulty: hard

16. Jack is developing an ERD for a small dental practice office patient record system. The dental
practice has three dentists, six hygienists, and many patients. A patient is always assigned to the
same dentist for all appointments. In particular, he is working on the relationship between dentists
and patients. Should it be:
a) 1 to 1, with a modality of null
b) 1 to many with a modality of not null
c) Many to many with a modality of null
d) Many to many with a modality of not null
e) 1 to many with a modality of null

Ans: b
Response: see Elements of an Entity Relationship Diagram
Difficulty: hard – especially due to the assumptions you have to make about dentists & patients

17. Information in the data dictionary is called: _______________

a) Metadata
b) Cached information
c) Compiled data
d) Data repository
e) File silo

Ans: a
Response: The Data Dictionary and Metadata
Difficulty: medium

18. Entity Relationship Diagrams show relationships between entities that are _____.
a) Outputs from JAD sessions
b) Consistent with the ACM guidelines
Chapter 6– Data Modeling – page 5

c) In line with the business rules and processing

d) Defined by the project sponsor
e) Extensions of the process models

Ans: c
Response: See Introduction
Difficulty: hard

19. The three major parts of an ERD diagram are:

a) Process, data flow, data store
b) Attribute, modularity, cardinality
c) Relationship, data flow, entity
d) Relationship, attribute, entity
e) Process, entity and relationship

Ans: d
Response: See Elements of Entity Relationship Diagrams
Difficulty: easy

20. What is true about creating an entity relationship diagram?

a) There will be at most seven entities
b) There will be at most seven relationships
c) If you identify more than seven entities, analyze and combine until you have seven or less
d) It is an iterative process
e) Entities will have at most seven attributes

Ans: d
Response: see Creating an Entity Relationship Diagram
Difficulty: easy

21. In creating ERD’s, which would most likely NOT be a source for entities?
a) Use cases
b) Level 0 DFD diagrams
c) External entities
d) Data flows
e) Cost / benefit reports

Ans: e
Response: see Creating an Entity Relationship Diagram
Difficulty: medium

22. In adding attributes to an ERD, which of the following might NOT be a good resource for
attributes?
a) From the CASE tool
b) Data flows from DFD’s
c) Requirements documents
d) The system proposal document
e) Through interviews (what users need for reports and processing)

Ans: d
Chapter 6– Data Modeling – page 6

Response: see Creating an Entity Relationship Diagram

Difficulty: medium

23. The last step in creating basic ERD’s is to:

a) Identify relationships
b) Define attributes and assign identifiers
c) Recognize entities
d) Test them with users
e) Compile them with Java

Ans: a
Response: see Creating an Entity Relationship Diagram
Difficulty: medium

24. What type of process is creating an ERD?

a) Well defined process
b) Sequential process
c) Process defined by five steps
d) Iterative process
e) User defined process

Ans: d
Response: see Creating an Entity Relationship Diagram
Difficulty: medium

25. Anthony is working on the cardinality of doctors and patients in a large urban hospital. With the
large number of doctors with varying specialties and patients that may have more than one
aliment, he thinks the relationship might be noted as:
a) 1 to 1
b) 1 to 2
c) 1 to many
d) Many to many
e) Many to 1

Ans: d
Response: see Creating an Entity Relationship Diagram
Difficulty: medium

26. Omar has a model with 85 entities. He can:

a) Compress these into at most seven entity grouping units
b) Group these into related subject areas
c) Stop – he has all entities defined
d) Sort the entities alphabetically
e) Co-validate the entities with the level 2 DFD diagrams

Ans: b
Response: see Validating an ERD
Difficulty: medium

27. The first step to building an Entity Relationship Diagram is to _____

Chapter 6– Data Modeling – page 7

a) Identify data flows from the level 0 DFD diagram

b) draw the relationships between the entities
c) identify the attributes for each entity
d) identify the entities
e) identify the processes, data flows and data stores

Ans: d
Response: see Creating Entity Relationship Diagrams
Difficulty: easy

28. When normalizing data models, if you take attributes that have multiple values for a single
instance of an entity and create separate entities for those attributes you are moving from:
a) O normal form to 1st normal form (1NF)
b) 1st normal form (1NF) to 2nd normal form (2NF)
c) 2nd normal form (2NF) to 3rd normal form (3NF)
d) Generalized normal form (GNF) to fully normalized form (FNF)
e) Dependent normal form (DNF) to Independent normal form (INF)

Ans: a
Response: see Appendix 6A: normalizing the data model
Difficulty: medium

29. Independent entities are:

a) When a child requires attributes from the parent
b) When there is only one entity for a data process model
c) When an entity can exist without the help of another entity
d) Where the entity identifier is also the primary key
e) When an entity comes from an external source (aka ‘external entity’)

Ans: c
Response: see Advanced Syntax
Difficulty: medium

30. A(n) _____ entity is an entity at the “1” end of a relationship or an entity with an identifier that
describes only the entity.
a) dependent
b) incomplete
c) independent
d) intersection
e) non-identifying

Ans: c
Response: See Advanced Syntax / Independent Entity
Difficulty: medium

31. A(n) _____ entity cannot exist without the presence of another entity and is normally on the
“many” end of a relationship or has an identifier that is based on another entity’s attribute.
a. independent
b. incomplete
c. dependent
d. variable
Chapter 6– Data Modeling – page 8

e. non-complying

Ans: c
Response: Advanced Syntax / Dependent Entity
Difficulty: medium

32. The two methods to validate that an ERD is well formed are _____.
a) Balancing with process models and following design guidelines created by Chen
b) Normalization and balancing with process models
c) Renaming theory
d) Balancing with process models and renaming theory
e) Normalization and following design guidelines created by Chen

Ans: b
Response: See Validating the ERD
Difficulty: medium

33. Andrew, an analyst for PaxMedia Inc., has just learned that the business rules for a system he has
been working on have changed. This means that _____.
a) Nothing – once the ERD data models have been drawn, they are ‘frozen’ for the system
b) Andrew will be reassigned to a different project that is in its beginning stages
c) The ERD components will have to be changed
d) The ERD data model will have to be put on hold while new DFD diagrams are created
e) The project will have to be scrapped and restarted

Ans: c
Response: See Validating the ERD
Difficulty: medium

34. A logical data model that does not lead to repeating fields and that the data models leads to tables
containing fields that are dependent on the whole identifier is in _____ normal form.
a) balanced
b) first
c) primary
d) second
e) third

Ans: d
Response: See Appendix 6A Normalizing the Data Model
Difficulty: medium

35. When the analyst is evaluating a data model to ensure that all fields in a record depend fully on the
entire primary key, which step of normalization is being performed?
a) base normal form
b) first normal form
c) second normal form
d) third normal form
Chapter 6– Data Modeling – page 9

e) cannot tell from this information

Ans: c
Response: See Appendix 6A Normalizing the Data Model
Difficulty: medium

36. If the logical data model does not contain attributes that have repeating values it is in _____.
a) base normal form
b) first normal form
c) non-normal form
d) second normal form
e) third normal form

Ans: b
Response: See Appendix 6A Normalizing the Data Model
Difficulty: medium

37. If the logical data model contains attribute values that depend on an attribute that is not the
identifier, then it is in _____.
a) base normal form
b) first normal form
c) non-normal form
d) second normal form
e) third normal form

Ans: d
Response: See Appendix 6A Normalizing the Data Model
Difficulty: medium – it is still in 2NF until the dependency noted is removed

38.Balance occurs between DFDs and ERDs when the data stores _____
a) Are uniquely named
b) Have only one input and one output flow
c) Are named the same as the relationships on the ERD
d) Can be compared to ERD data flows and attributes on the ERD are included in data stores on the
DFD
e) Can be equated to entities on the ERD and when entities are referred to by data stores on the DFD

Ans: e
Response: See Normalization - Balancing
Difficulty: medium

TRUE / FALSE Questions

39. Data models can be either logical or physical.

Ans: True
Response: see Introduction
Chapter 6– Data Modeling – page 10

Difficulty: easy

40. During the analysis phase logical data models are created.

Ans: True
Response: see Introduction
Difficulty: easy

41. During the analysis phase, analysts create programming models to represent how the business
system will operate.

Ans: False
Response: see Introduction
Difficulty: medium

42. A data model is a formal way of representing the data that are used and created by a business
system.

Ans: True
Response: see Introduction
Difficulty: easy

43. One of the most commonly used techniques for data modeling is ERD’s.

Ans: True
Response: see Introduction
Difficulty: medium

44. ERD’s are drawn in several levels: Context ERD diagrams; Level 0 ERD diagrams; Level 1 ERD
diagrams.

Ans: False
Response: see Introduction
Difficulty: medium

45. ERD’s and DFD’s are two techniques for data modeling.

Ans: False
Response: see Introduction
Difficulty: medium

46. ERD’s and DFD’s are two techniques for process modeling.

Ans: False
Response: see Introduction
Difficulty: medium

47. A textbook-provided example of a ‘full-service CASE’ tool is Visible Analyst.

Chapter 6– Data Modeling – page 11

Ans: True
Response: see Introduction
Difficulty: easy

48. An ERD is a picture that shows how data and information is processed and transformed by a
business system.

Ans: False
Response: see The Entity Relationship Diagram
Difficulty: hard

49. A graphical illustration that shows the information that is created, stored and used by a business
system would be an ERD.

Ans: True
Response: see The Entity Relationship Diagram
Difficulty: easy

50. An illustration of the transformation of data into business value is an ERD.

Ans: False
Response: see The Entity Relationship Diagram
Difficulty: medium

51. An analyst can read an ERD to discover the individual pieces of information in a system and how
they are organized and related to each other.

Ans: True
Response: see The Entity Relationship Diagram
Difficulty: easy

52. On an ERD, similar kinds of information are listed together and placed inside boxes called data
containers.

Ans: False
Response: see The Entity Relationship Diagram
Difficulty: medium

53. An entity is the basic building block for a data model.

Ans: True
Response: see Elements of an Entity Relationship Diagram
Difficulty: easy

54. An entity is described by an action verb.

Ans: False
Response: see Elements of an Entity Relationship Diagram
Difficulty: easy
Chapter 6– Data Modeling – page 12

55. Entities are further designed with attributes.

Ans: True
Response: see Elements of an Entity Relationship Diagram
Difficulty: easy

56. Entities are a person, place, or thing.

Ans: True
Response: see Elements of an Entity Relationship Diagram
Difficulty: easy

57. In an entity called STUDENT, you might find attributes of Student-ID, Last-Name, First-Name
and cell-phone.

Ans: True
Response: see Elements of an Entity Relationship Diagram
Difficulty: easy

58. In an entity called STUDENT, you might find attributes of PROFESSOR-ID, Last-Name, First-
Name and CLASSROOM.

Ans: False
Response: see Elements of an Entity Relationship Diagram
Difficulty: easy

59. Relationships are some type of information that is captured about entities.

Ans: False
Response: see Elements of an Entity Relationship Diagram
Difficulty: easy

60. Relationships are associations between entities.

Ans: True
Response: see Elements of an Entity Relationship Diagram
Difficulty: easy

61. Relationships are drawn with lines showing cardinality and plurality.

Ans: False
Response: see Elements of an Entity Relationship Diagram
Difficulty: hard

62. ERD’s can be quite complex and might have hundreds or thousands of entities.

Ans: True
Response: see Creating an Entity Relationship Diagram
Difficulty: easy
Chapter 6– Data Modeling – page 13

63. The three steps in creating an ERD are: (1) identify the entities; (2) identify the processes; (3)
identify the relationships

Ans: False
Response: see Creating an entity relationship diagram
Difficulty: medium

64. The three steps in creating an ERD are: (1) identify the entities; (2) identify the attributes; (3)
identify the relationships

Ans: True
Response: see creating an entity relationship diagram
Difficulty: medium

65. Metadata is data about data.

Ans: True
Response: see The Data Dictionary and Metadata
Difficulty: easy

66. CASE tools have ‘data repositories’.

Ans: False
Response: see The Data Dictionary and Metadata
Difficulty: easy

67. In defining the data characteristics of Universal Product Codes, we might describe them as twelve
characters made up of digits – numeric only.
Ans: True
Response: see The Data Dictionary and Metadata
Difficulty: medium

68. In defining LAST-NAME in the data dictionary, we might describe it as a character field having
from 1 to 15 alphabetic characters.

Ans: False
Response: see The Data Dictionary and Metadata – you will also need special characters like D’Angelo
or O’Brien
Difficulty: hard

69. One of the first places to start developing Entity Relationship Diagrams is by looking at the level 0
process models (DFD) and the use cases for data flows and data stores.
Ans: True
Response: see Creating an Entity Relationship Diagram
Difficulty: medium

70. Data modeling is an iterative process.

Ans: True
Chapter 6– Data Modeling – page 14

Response: see Creating an Entity Relationship Diagram

Difficulty: easy

71. When validating ERD’s you should balance ERD entities with the data flows and data stores from
the DFD process diagrams.

Ans: True
Response: see Normalization
Difficulty: easy

72. CRUD stands for create, read, update and delete and can be used to verify DFDs and ERDs.

Ans: True
Response: see Normalization
Difficulty: medium

Essays:

73. What are the three primary components of an ERD diagram?

Ans: Entity, attributes and relationships

Response: see Creating an Entity Relationship Diagram
Difficulty: easy

74. You have a student registration system (simplified) with three entities: Student, Professor, and
Class. Assume standard attributes for the three entities. What might be the relationships,
cardinality and modality between the three?

Ans: answers will vary; but something like:

Professor teach classes (probably 1:M); a class is taught by 1 professor; students take classes (1:M); it
might be possible to have a class with no students (so modality might be null) – such as an advanced
nuclear physics class taught at 5:00 a.m. ; it might be possible that a professor isn’t teaching this semester
(on sabbatical or doing research projects) – so modality of null; could a student not be taking any classes?
If so that could also have a modality of null (might be doing an internship that is not registered with the
campus; might be on a study-abroad trip that isn’t for credit and is not registered for; might have dropped
out for the semester, etc.); professors have many students and student have many professors (M:N); and
again if a professor is on sabbatical or doing research may not have students and if a student is not
enrolled, he/she may not have any professors.
Response: Creating an entity relationship diagram
Difficulty: hard – mainly due to the number of assumptions which must be made to make a “correct”
diagram

75. In the sample data for the STUDENT entity, there are repeating values for class and semester
attributes. For example Adam Murphy took CIS 370 section 2 in fall 2008; Brenda Olson took
CIS 370 section 2 in fall 2008; Jing Zhang took CIS 370 section 2 in fall 2008; etc. What is the
process to modify this entity so that there are no attributes with multiple values?

Ans: This is to put the entity into First Normal Form (1NF). Generally you will create a new entity
Courses-Taken where each course each semester each section is placed and a relationship will be drawn
Chapter 6– Data Modeling – page 15

between the entities. For this example, one entry in the Courses-Taken entity will be: CIS 370-Section2-
fall2008 – and a relationship between the courses-Taken and the students will be drawn.
Response: see Appendix 6A Normalizing the data model
Difficulty: hard

76. How do you validate an ERD?

Ans: Creating and validating ERD’s can be tough. It takes experience to draw ERDs well and there are
not all that many guidelines and rules. You will want to verify that entities are complete (i.e. have all the
needed attributes, have consistent names (not client at some point and customer at another point), that
relationships are identified and drawn; that cardinality (1:1; 1:N or M:N) is drawn – and if possible M:N
cardinalities are avoided by creating entities in between the M:N entities; that modality is identified (null
or non-null); and that eventually the ERD is normalized to 3NF. It takes time and patience to learn and
do this!!!
Response: see Validating an ERD and Appendix 6:A Normalizing the data model
Difficulty: hard

77. Discuss what should be done to ensure that the entity relationship diagrams balance with the data
flow diagrams. What is the consequence of failing to balance these models?

Ans: The key to balancing these diagrams is to remember that both models must refer to exactly the same
'data foundation' of the system. Every entity on the data model should correspond to a data store on a
DFD. Also, all the data elements that comprise the data flows in the DFDs should appear as attributes of
entities in the data model. Similarly, the attributes of the data model entities should be found in the
process models; otherwise, the data is probably not used by the business system and should not be stored.
If the analysts do not balance the data and process models, then the system will either omit critical data or
will contain unnecessary data.
Response: See normalizing / balancing entity-relations diagrams and data flow diagrams
Difficulty: hard

78. Department stores have bridal registries. This registry keeps information about customers (the
couple that is to be wed) prior to the wedding and keeps the data for a period of two years after the
wedding (for returns or late purchasers), the products that the store carries, and the products that
each couple has included in the registry. Couples typically register for a large number of products
and many couples register for the same products. Draw an entity relationship diagram for Target’s
bridal registry:

Ans:
Couple (has) Registered Product (includes) Products
(one to many) (one to many)
(one couple registers many products) (one product is included on many registers)
Response: See Creating an Entity-Relationship Diagram
Difficulty: hard
Other documents randomly have
different content
suuteli pojan hiuksia. "Äiti, älä kiellä sitä kuin sinulta nyt pyydän",
puhkesi poika viimeinkin puhumaan. — "Sinä tiedät, etten sitä te'e",
vastasi äiti. Arne koki pidättää itkuansa, ja kätkien päänsä äidin
helmaan, änkytti hän: "Äiti — laula minulle jotakin." — "Armahani,
enhän minä osaa", vastasi äiti hiljaa. — "Äiti, laula minulle jotakin",
rukoili poika, "taikka en luule koskaan voivani katsoa sinua silmiin."
Äiti silitteli hänen hiuksiaan, mutta ei virkannut mitään. "Äiti, laula,
laula, kuuletkos! Laula!" pyysi ja rukoili hän, "taikka menen minä niin
kauas pois, etten enää ikinä tule kotiin jälleen." Ja kun hän,
viidennellätoista vuodellaan, kuin hän oli, makasi siinä, pää äitinsä
sylissä, alkoi äiti hänelle laulaa:

Herra, oi, lapsen säilyä suo,

Leikkivän tuoll' liki rantaa!
Suo Pyhän Henkes käydä sen luo,
Suo hänen kättähän antaa
Pohja on lieju ja ves syvä on;
Hän kätehen vaan tarttukohon,
Niin pitelee käsi kyllä
Lastani vaarass' yllä.

Äiti se arkana kuultelee,

Josko jo kuulisi lastaan,
Käy oven luokse ja huutelee,
Ääntä ei hälle soi vastaan;
Miettivi: hällä ei vaaraakaan,
Häntä jos henkesi läsn' on vaan;
Jesus, sen veli, varmaan
Tuo sen luo emo-armaan.
 Hän lauloi useampia värssyjä. Arne makasi hiljaa; siunattu rauha
lankesi hänen ylitsensä ja sen alla tunsi hän virvoittavan
väsymyksen. Viimeiset sanat, jotka hän vielä selvästi kuuli, olivat
Jesuksesta; ne seurasivat häntä kirkkaasen valoon, jossa kaksi- tai
kolmetoista ääntä lauloi; mutta äidin ääni kuului kaikkien yli.
Kauniimpaa ääntä hän ei koskaan ollut kuullut; hän halusi laulaa
samalla tavalla. Hän luuli siihen pystyvänsä, jos hän vaan saattaisi
oikein hiljaa laulaa, ja nyt hän lauloi hiljaa, aina hiljempää ja
hiljempää, ja hänestä alkoi jo tuntua melkein autuaalliselta, kuu hän
ihastuneena sovitti äänensä ja sillä kertaa kaikki katosi. Hän heräsi,
katsoi ympärilleen ja kuunteli, mutta ei kuullut muuta kuin tuon
ikuisen ja voimakkaan kosken kohinan ja samalla likeisen, heti luhan
ohitse juoksevan puron hiljaisen, taukoomattoman lirinän. Äiti oli
poissa; hän oli pannut oman röijynsä ja tuon puolitekoisen paidan
pojalle päänalaiseksi.

Neljäs luku.

Kun nyt oli tullut se aika, jolloin elukat olivat paimennettavat

metsässä, tahtoi Arne käydä karjassa. Isä oli sitä vastaan; eihän
poika ennenkään ollut karjassa käynyt, ja nyt hän oli
viidennellätoista vuodellaan. Mutta niin hyvin tiesi poika asiansa
ajaa, että hän pääsi tahtonsa perille, eikä hän koko kevään, kesän
eikä syksyn kuluessa ollut kuin makaamassa kotona, muuten hän
oleskeli metsässä yksinään niin pitkä kuin päivä oli.

Kirjat vei hän mukanaan tuonne ylös. Hän luki ja piirteli kirjaimia
puiden kuoriin; hän käyskenteli ja mietti, lauloi ja haluili; mutta kun
h&n iltasilla palasi kotiin, oli isä useimmiten juovuksissa, löi äitiä,
jätti aina väliin hänen ja koko kylän ja antoi ymmärtää, että hän
kerran olisi voinut matkustaa kauas pois. Silloin tuli pojallekin
matkahalu. Huonosti oli laita täällä kotona, ja kirjat kehoittivat
lähtemään ulos mailmaan, ja väliin tuntui ilmakin houkuttelevan pois
noiden korkeiden tunturein tuolle puolen.

Sattui hän kerran kesäsydännä tapaamaan Riston, katteinin

vanhimman pojan, joka yhdessä renkipojan kanssa tuli metsään
hevosia hakemaan saadakseen ratsastaa kotiin. Hän oli pari vuotta
Arnea vanhempi, ketterä ja lystikäs, muuttelevainen kaikissa
ajatuksissaan, mutta kaiken tämän ohessa päätöksissään vakaa. Hän
puhui pikaa ja katkomalla, mieluimmin kahdesta asiasta yhtä
haavaa, ratsasteli ilman satulatta, ampui lintuja lennosta, pyysi
kaloja kärpäsellä syöttinä, ja oli Arnen mielestä kaikessa verraton.
Hänellä oli myöskin halu lähteä matkustelemaan ja hän kertoi Arnelle
vieraista maista, jotta koko mailma kirkastui heidän ympärillään. Hän
huomasi Arnen lukuhalun, ja nyt hän toi sinne ylös hänen
luettavakseen niitä kirjoja, joita hän itse oli lukenut; aina sen
mukaan, kun Arne oli ne lukenut, sai hän uusia; Risto istui siellä
sunnuntaisin itse ja auttoi häntä saamaan tolkkua maantieteestä ja
kartasta, ja niin uutteraan Arne luki kaiken kesää ja syksyä, että hän
kävi laihaksi ja huonon-näköiseksi.

Talvenaikaan annettiin hänen lukea kotona, osaksi sentähden, kun

hänen keväällä oli meneminen rippikouluun, osaksi myöskin, kun hän
aina tiesi saada isän myöntymään tuumiinsa. Hän alkoi ensiksikin
käydä koulua; mutta siellä oli hänellä parhaana huvina, kun hän sai
ummistaa silmänsä ja muistella kirjojaan kotona; eikä talollisten
pojista enää enää yhdestäkään ollut hänelle kumppaniksi.
 Ajan pitkään alkoi isä yhä enemmän rääkätä äitiä, ja samassa
suhteessa hänen juomahalunsa ja ruumiilliset vaivansa yltyivät. Ja
kun Arnen kuitenkin täytyi istua ja huvitella häntä, että äiti hetkeksi
saisi rauhaa, ja kun hänen täytyi sitä tehdessä puhella semmoista,
jota hän sydämestään halveksi, silloin syttyi hänessä viha isään. Sen
hän kätki syvälle sydämensä pohjaan samoin kuin rakkautensa äitiin.
Kun hän Ristoa tapasi, tulivat kirjat ja suuret matkat heti puheeksi;
ei hän Ristollekaan puhunut, kuinka kotona oli laita. Mutta usein kun
hän noiden avaralla pyöriväisten keskusteluin jälkeen yksinään vaelsi
kotoa kohden ja mietti, mikä näky hänelle taas olisi tarjona, silloin
hän itki ja rukoili Jumalaa ylhäällä tähtitarhassaan pitämään huolta
siitä, että hän pian pääsisi matkoille.

Kesän tullen päästettiin Risto ja hän ripille. Heti sen jälkeen sai
Risto tuumansa toimeen. Isän täytyi antaa hänen lähteä merille; hän
lahjoitti Arnelle kirjansa, lupasi hänelle usein kirjoittaa ja läksi
matkalle.

Nyt jäi Arne yksin.

Siihen aikaan sai hän uudelleen halun laulujen kirjoittamiseen.

Mutta nyt hän ei enää vanhoja paikkaillut, vaan sepitti uusia, ja pani
niihin sen, mikä häntä enin pahoitti.

Mutta hänen mielensä kävi kovin raskaaksi, ja suru pakahdutti

laulut häneltä. Pitkät, unettomat yöt hän virui nyt vuoteella ja tuli
vakuutetuin siitä, ettei hän enää voinut kestää täällä kauemmin,
vaan että hänen täytyi lähteä kauas pois, hakea Ristoa — eikä
hiiskua siitä kellenkään mitään. Hän ajatteli äitiään ja mietti mikä
hänelle tulisi eteen eikä ollut voida häntä silmiin katsoa.
 Silloin istui hän eräänä iltana myöhään ylähällä ja luki. Kun olo
alkoi käydä liian tukalaksi, otti hän aina turvansa kirjoihin eikä
huomannut, että ne vaan lisäsivät myrkkyä. Isä oli häissä, mutta
häntä varrottiin kotiin sinä iltana; äiti oli väsynyt ja pelkäsi häntä,
sentähden oli hän mennyt levolle. Arne hyppäsi ylös kun kova kolaus
kuului oveen ja samalla joku pudota tömähti laattiaan porstuassa. Se
oli isä, joka tuli kotia.

Arne töyttäsi oven auki ja katsoi häneen. "Sinäkö se olet, kiltti

poikaseni, tule auttamaan isääsi ylös." Arne kantoi hänen sisään ja
asetti hänen alas penkin nojaan. Sitten otti hän viulun laatikon
porstuasta, toi senkin sisään ja sulki oven. "Niin, katso siitä vaan
minuun, poikaseni; en minä ole kaunis nyt; eipä luulisi minua
Räätäli-Niiloksi. Sen sanon… sulle, älä …. koskaan ryyppää viinaa; se
on… perkele, mailma ja oma liha… hän seisoo ylpeitä vastaan mutta
nöyrille hän antaa arvonsa… — Oh, voi minua, voi minua!… Kuinka
syvään jo olenkin langennut."

Hän istui hetken ääneti, sitten hän itkien lauloi:

"Vapahtajani laupias,
Viel' auta mua armossas!
Syvästi mä lankesin syntihin,
Mut lapsesi viel' olen sittenkin!"

"Herra, en minä ole mahdollinen ettäs minun kattoni ala tulisit,

mutta sano ainoastaan sana…" Hän heittäytyi suulleen, kätki
kasvonsa käsiin ja hyrähti raivoisaan itkuun. Kauan hän makasi siinä,
ja luki lauseita raamatusta, joita hän ei varmaankaan
pariinkymmeneen vuoteen ollut lukenut: "Mutta vaimo tuli ja rukoili
häntä ja sanoi: Herra, auta minua! — Mutta hän vastais ja sanoi! Ei
ole kohtuullinen ottaa lasten leipää ja heittää penikoille. — Mutta
vaimo vastais: Tosin, Herra, syövät penikatkin pöydän alla lasten
muruista."

Hän vaikeni, mutta itki vielä enemmän, vaikka hiljaa.

Äiti oli aikoja sitten jo herännyt, vaan ei tohtinut nostaa päätänsä

tyynyltä; mutta nyt miehen näin surkeasti itkiessä nojautui hän
kyynäspäihinsä ja katsoi häneen.

Tuskin oli Niilo hänen hoksannut, ennenkuin hän huusi: "Katsotko

sinä tänne, sinäkin, — tahdot kaiketi nähdä mimmoiseksi minut olet
saanut. Niin tämän näköinen minä nyt olen, niinkuin näet!…" Hän
nousi seisoalleen, ja äiti kätkeytyi vällyihin. "Älä mene piiloon, kyllä
sinun kuitenkin löydän", lausui hän ja ojensi oikean kätensä
hapuillen sänkyyn päin. — "Kitise, kitise!" lausui hän samalla kun
vetäisi vällyt hänen päältään ja painoi etusormellaan hänen
kurkkuansa.

"Isä!" varoitti Arne.

"Kuinka kurttuiseksi ja laihaksi sinä olet käynyt. Tässä ei pitkältä

ole sisään. Kitise, kitise!" Äiti tarttui molemmin käsin vetotaudin-
tapaisesti hänen käteensä, ei saanut sitä väistetyksi ja käpristyi
yhteen myttyyn.

"Isä!" varoitti Arne.

"Ähä! tuliko sinuun nyt henkeä! Kuinka se narri väänteleksen!

Kitise, kitise!"

"Isä!" varoitti Arne. — Tupa alkoi pyöriä hänen silmissään.

 "Kitise, sanon minä!" — Äiti päästi hänen kätensä ja jätti itsensä
altiiksi.

"Isä!" huusi Arne. Hän juoksi nurkkaan, jossa kirves oli…

"Onko se vaan kiusalla, kun sinä vaikenet? Olisi muuten parasta

että sen välttäisit; minä olen saanut julman halun. Kitise, kitise!"

"Isä!" parkasi Arne ja tarttui kirveesen, mutta jäi seisomaan

niinkuin naulattu, sillä samassa nousi isä pystyyn, päästi haikean
huudon, otti rinnastaan ja kaatui selälleen; "Jesus Kristus!" sai hän
sanotuksi ja makasi liikkumattomana.

Arne ei oikein tiennyt missä hän seisoi, taikka mitä hänellä oli
edessään; hän ikäänkuin odotti, että tupa halkeaisi ja kirkas valo
virtaisi jostakin sisään. Äiti alkoi hengittää, juurikuin vierittäisi hän
jotakin raskasta päältään. Viimein hän nostatti päätään, näki isän
makaavan laattialla pitkin pituuttaan ja pojan seisovan vieressä
kirves kädessä.

"Herra, laupias Jumala! Mitä sinä olet tehnyt?" huusi hän, heitti
alushameen ympärilleen ja läheni heitä. Silloin se oli kun Arne sai
ääntä suustansa. "Hän kaatui itsestänsä", lausui hän hiljaa. "Arne,
Arne, minä en usko sinua", intti äiti kovalla, nuhtelevalla äänellä;
"nyt olkoon Jesus kanssasi!" ja hän heittäytyi itkien ja valittaen
ruumiin yli. Mutta poika pääsi hurmauksesta, lankesi myöskin
poltoilleen ja lausui: "Niin totta kuin armoa Jumalalta toivon, hän
kaatui seisoaltaan tuossa paikassa.".. "Niin on Herra itse täällä
käynyt", lausui äiti hiljaa, kyyristyi alas ja katsoi tuijottavin silmin
ruumiisen.
 Niilo makasi siinä niinkuin ennenkin kankeana, suu auki ja silmät
selällään. Kädet olivat likentyneet toisiaan, aivankuin olisivat
tahtoneet mennä yhteen, mutta eivät siihen kyenneet. "Ota kiinni
isästäs, sinä joka olet väkevä ja auta minua, että saamme hänen
sänkyyn." He tarttuivat kuolleesen ja veivät hänen sänkyyn; äiti
painoi hänen suunsa ja silmänsä kiinni, asetti hänen suoraksi ja pani
hänen kätensä ristiin.

He seisoivat nyt kumpikin ja katselivat häntä. Pitemmälle heistä

tuntui tämä hetki, kuin koko heidän entinen elämänsä, ja kaikki, mitä
he tätä ennen olivat kokeneet, oli verrattoman pientä tämän
suhteen. Jos saatana itse oli täällä käynyt, niin oli kaikkivaltias
Jumalakin saapuvilla ollut; heidän kohtauksensa oli ollut lyhyt. Kaikki
edelliset olivat nyt ratkaistut.

Oli hiukan yli puoliyön, ja heidän tuli olla ruumiin luona päivän-
nousuun saakka. Arne meni ja laittoi hyvän valkean piisiin, äiti
istautui sen ääreen. Siinä istuessaan johtui hänelle mieleen, kuinka
paljon pahoja päiviä hänellä oli Niilon kanssa ollut, ja silloin hän
palavassa rukouksessa kiitti Jumalaa korkealla äänellä siitä, mitä hän
oli tehnyt. "Mutta onpa minulla ollut muutamia hyviäkin päiviä",
lausui hän ja itki, ikäänkuin olisi hän katunut sitä, josta äsken oli
kiittänyt, ja lopuksi hän otti suurimman syyn itse päällensä, koska
hän rakkaudesta vainajaan oli tehnyt vastoin Jumalan käskyä, ollut
tottelematon äidilleen ja sentähden saanut rangaistuksensa juuri
tästä syntisestä rakkaudestaan.

Arne istui häntä vastapäätä. Äiti loi silmänsä sänkyyn päin… "Arne,
pane mieleesi, sinun tähtesi minä tätä kaikkea olen kestänyt"; hän
itki ja ikävöitsi jotakuta hellää sanaa turvaksi omaa syytöstänsä
vastaan ja lohdutukseksi tuleville ajoille. Poika värisi eikä voinut
mitään vastata. "Sinä et koskaan saa minusta luopua", nyyhkytti äiti.
— Silloin Arnelle kerrallaan selveni, kuinka hellä äiti oli hänelle ollut
näinä murheen päivinä ja kuinka äärettömän turvattomaksi hän jäisi,
jos poikansa hänestä nyt luopuisi. "En koskaan, en koskaan",
kuiskasi Arne ja aikoi lähestyä äitiään, mutta ei ollut hänessä siihen
kuntoa. He jäivät istumaan ja molempain silmistä tulvasi kyyneleitä.
Äiti rukoili ääneen, milloin kuolleen, milloin pojan ja itsensä edestä,
ja he itkivät, ja taas hän rukoili, ja taas he itkivät. Sitten lausui äiti:
"Arne, sinulla on kaunis ääni, mene laulamaan jotakin isällesi."

Arne meni heti virsikirjaa noutamaan, otti valkean päreesen ja

istautui päre toisessa kädessä, kirja toisessa päänaluisen kohdalle
vuoteen viereen ja lauloi selkeällä äänellä virren 127 Kingolta:

Pois viha, Herra armias, jo heitä;

Kostajan' ällös rangaisko sa meitä!
Meit' älä anna synnin kuoloon panna.
Kosto pois kanna!

Viides luku.

Arne kävi harvapuheiseksi ja ihmisiä karttavaksi; hän paimensi

karjaa ja sepitti lauluja. Hän tuli yhdeksäntoista vuotiaaksi, kääntyi
kahdennellekymmenennelle ja aina hän vaan kävi paimenessa.
Papilta hän lainaeli kirjoja ja luki; mutta siinä olikin kaikki, mitä hän
eteensä otti.

Pappi vaati häntä ottamaan koulumestarin viran: "sillä

paikkakunnan tulisi saada hyötyä hänen lahjoistaan ja tiedoistaan."
Arne ei siihen mitään vastannut; mutta ajaessaan lampaitaan
seuraavana päivänä sepitti hän tämän laulun:

"Kili, pikku karitsa!

Vaikka kyllä on kamala
Kiipeillä kalliota,
Tok' kello ohjeeks' ota!

Kili, pikku karitsa!

Turkistas ota vaari sa;
Äit' äärell' iltakeiton
Siit' tehdä tahtoo peiton.

Kili, pikku karitsa!

Koita kohta jo lihota;
Kun kylliks' ehdit kasvaa,
Saa äiti kaaliin rasvaa."

Eräänä päivänä kahdennellakymmenennellä vuodellaan sattui hän

varomattomuudesta kuulemaan äitinsä ja entisen tilanomistajan
vaimon keskustelua; he olivat epäsovussa yhteisesti omistamasta
hevosestaan. "Minun täytyy odottaa, kuullakseni mitä Arne siitä
sanoo", arveli äiti. "Tuo tyhjäntoimittaja", vastasi toinen; "hän
luultavasti tahtoo hevosen kuleksimaan metsissä päivät pitkään,
niinkuin hän itsekin tekee." Nyt äiti vaikeni, vaikka hän tähän saakka
oli tiennyt hyvin asiaansa puolustaa.

Arne kävi tulipunaiseksi. Ei hänen koskaan ollut mieleensä

juolahtanut, että äiti hänen tähtensä saisi pistopuheita; kenties hän
oli niitä jo saanut montakin, Miksi ei äiti ollut siitä hänelle sanonut?
 Hän mietti päänsä ympäri, ja nyt hänelle juohtui mieleen, ettei äiti
häntä melkein milloinkaan puhutellut. Mutta eipä antanut hänkään
juuri äidille puhetta; ketäpä hän ylipäätään puhutteli?

Monena sunnuntaina, kuu hän äänetönnä istui kotona, teki hänen

mielensä lukea päivän saarnaa äidille, jonka silmät olivat heikot; hän
oli liian paljon itkenyt aikanaan. Mutta se ei tullut häneltä tehdyksi.
Monasti, kun kotona vallitsi hiljaisuus ja äänettömyys, aikoi hän
tarjoutua lukemaan jotakin ääneen omista kirjoistaan. Mutta sekään
ei tullut häneltä tehdyksi.

"Se saattaa olla yhdentekevä. Minä lopetan paimentamisen ja

muutan alas äidin luokse." — Hän antoi päätöksen vakaantua
muutamia päiviä; sillä välin hän vei karjaa kauas metsään ja sepitti
erään laulun:

"Kylästä poiss' on rauha, se metsässä on vaan;

Ei kruununmies käy tänne, kuin sinne panttaamaan.
Ei kirkonpenkeist' täällä. he tappele, kuin nuo:
Spyst' ehkä, että niitä ei kenkään metsään tuo.

Niin, metsäss' ain' on rauha! Vain haukka jolloinkin

Varpusta koittaaksensa sen kaappaa kuusihin,
Otuksen jonkun kotka jos tappaa kynsillään, —
Se hyvä! muuten raukka ehk' kuolis ikävään.

Puun yhden kaatavat he, ja toinen lahoaa;

Karitsan kettu Mikko, kun päivä laskee, saa.
Ja kettuun susi syöksi — sai kuolon kumpainen,
Sill' ennen aamunkoita jo Arne ampui sen.
 Vaan tapausta metsä ja laakso haastaa vois!
Vaan järjest' ota vaari ett'ei se haihtui pois.
Voi! Isä, niin mä unta näin, poialt' iskun sai;
En varmaan tiedä missä, mut helvetissä kai."

Hän tuli kotiin ja pyysi äitiä kuulustelemaan kylästä paimenpoikaa

heille; itse aikoi hän nyt ruveta taloa hoitamaan. Niin kävikin, mutta
äiti oli aina saapuvilla varoittamassa häntä liiallisesta rasituksesta
työn teossa. Myöskin laittoi äiti tätä nykyä hänelle aina niin hyvän
ruoan, että Arnea usein hävetti, mutta ei hän mitään sanonut.

Hän mietiskeli erästä viisua, jonka laulukertona oli "Tunturein tulle

puolen!" Hän ei saanut sitä koskaan valmiiksi ja siihen oli parhaasta
päästä syynä se, että hän tahtoi saada laulukerron joka toiseen
riviin; sitten hän jätti koko laulun.

Mutta useat hänen lauluistaan tulivat tunnetuiksi ja ne kansaa

miellyttivät; oli niitäkin, jotka mielellään olisivat tahtoneet häntä
puhutella, varsinkin kun he hänen muistivat pienestä piimäsuusta
saakka. Mutta Arne kammosi kaikkia, joita hän ei tuntenut ja luuli
heistä pahaa enimmäkseen sentähden, että hän arveli heidän
uskovan hänestä pahaa.

Kaikissa ulkotöissä oli hänellä apuna eräs keski-ikäinen mies, jota

sanottiin Ylämaan-Knuutiksi. Tällä oli tapana useimmiten lauleskella,
mutta aina hän vaan hyräeli yhtä ja samaa laulua. Kun tätä oli
kestänyt pari kuukautta, oli Arnen mielestä aika kysyä eikö hän
useampia osaisi. "En osaa", vastasi mies. Kului taas muutamia
päiviä, ja kun mies jälleen hyräeli lauluaan, kysyi Arne: "Kuinka tulit
sinä tämän ainoan laulun oppineeksi?" — "Tulimmahan vaan",
vastasi mies.
 Arne meni miehen luota suoraa tietä kotia; mutta siellä istui äiti
itkien, jota hän ei sitten isän kuoleman ollut nähnyt. Hän ei ollut sitä
huomaavinaankaan, ja kääntyi taaskin ovea kohden; mutta hän tunsi
äidin katseen raskaana päällänsä ja se hänen pakoitti jäämään. —
"Mitä sinä itket, äiti?" — Hetken aikaa oli hänen kysymyksensä ainoa
äännähdys, kuin tuvassa kuului, ja sentähden se kaikui toistamiseen
niin usein, että Arne vihdoin rupesi epäilemään, josko se oli lausuttu
tarpeeksi lempeällä äänellä. Hän kysyi uudelleen: "Mitä sinä itket,
äiti?"

"Oh, sitä en niin tarkoin tiedä"; mutta nyt hän itki vielä enemmän.
Arne seisoi kauan, lausui sitten niin urhoollisesti kuin suinkin saattoi:
"Jotakin sinulla on, jonkatähden itket." Taas tuli hiljaisuus. Äiti tunsi
itsensä kovin syylliseksi, vaikka ei hän mitään ollut sanonut eikä
mitään tiennyt. "Mieleni kävi muuten vaan niin raskaaksi", lausui
hän. Hetken kuluttua hän lisäsi: "Olenhan minä ylipäätään niin
onnellinen", ja taas hän itki.

Arne kiirehti ulos ja riensi suoraapäätä vuoren jyrkänteelle. Hän

istautui alas ja siinä istuessaan hänkin itki. "Kunpa edes tietäisin
minkätähden itken", lausui Arne.

Mutta ylempänä, uutisviljelyksellä istui Ylämaan-Knuuti ja lauloi:

On Ingrid köyhä, ei hopeaa

Eik' kultaa häll' olekaan,
Villaista huntua pientä vaan
Äitinsä hän talleltaa.

Painettu kirjava huntu vaan

On hällä linnikoton,
 Vanhempain muisto se hälle on
Siis kallehin päällä maan.

Hän vuoteen kahtehenkymmeneen

Sit' tahoo ei kuluttaa!
"Ma kannan kerta tuot' ihanaa,
Kun käyn mä vihkimiseen."

Ja vuoteen kolmehenkymmeneen
Viel' olla se säilyss' saa!
"Sen vast' otan, koska seisahtaa
Suo Herra mun eteheen."

Ja vuoteen neljähänkymmeneen
Äit'-armahan hän kutomaa
Tuot tallels' — "Etpä, ah, tulla saa
Sa morsius-pukimeen."

Kun sykkivin nyt sydämin hän käy

Sit' arkustaan hakemaan,
Voi kummaa, sielläpä lankaakaan
Hunnustahan tuost' ei näy.

Arne kuunteli hartaasti ikäänkuin olisi kaukaa loukosta soitto

kuulunut.
Hän meni ylös Knuutin luokse.

"Onko sinulla äiteä?" kysyi hän. — "Eikä ole." — "Onko sulla isää?"
— "Eikä ole sitäkään." — "Joko siitä on kauankin, kun he kuolivat?"
— "Kylläpä siitä jo aikoja on."
 "Sinulla ei mahda olla monta, jotka sinusta pitävät?" — "Eikä niitä
montaa ole." — "Onko täällä ketään?" — "Ei ole täällä." — "Mutta
siellä kotipaikkeillasi?" — "Eipä ole sielläkään."

"Eikö sinulla sitten ole ketään, joka sinusta pitäisi?"

"Eipä niitä vaan ole yhtäkään."

Mutta Arne läksi hänen luotaan ja rakasti äitiään, jotta sydän löi
kuin vasaralla ja kaikki kirkastui hänen ympärillään. Sinä taivaan
Jumala, ajatteli hän, sinä olet hänen minulle antanut, ja niin
äärettömän paljon rakkautta hänen kanssaan, ja minä sen lykkään
luotani, — ja kerran kun sitä halajan, silloin häntä kenties ei ole! Hän
tahtoi heti rientää äitinsä luokse, ellei muun tähden, niin saadakseen
häntä vaan nähdä! Mutta tiellä juohtui äkkiä hänen mieleensä:
"Ehkäpä hän piankin sinulta otetaan, rangaistukseksi siitä että
hänestä olet niin vähän väliä pitänyt!" — Hän jäi seisomaan sille
paikalle. "Kaikkivaltias Jumala, mikä neuvo mua silloin auttaisi!"

Hänestä tuntui juuri kuin olisi joku onnettomuus tapahtunut

kotona; hän alkoi juosta ylös taloa kohden, kylmä hiki valui hänen
otsaltaan ja jalat tuskin maata koskettivatkaan. Hän tempasi auki
porstuan oven, mutta sisäpuolella oli heti aivan kuin rauha ilmassa.
Hiljaa aukaisi hän tuvan oven. Äiti oli mennyt levolle, kuuvalo lankesi
suoraan hänen kasvoihinsa, hän nukkui niin rauhallisesti kuin
pienoinen lapsi.

Kuudes luku.
 Muutamia päiviä senjälkeen päättivät äiti ja poika, jotka viimeisinä
aikoina olivat enemmän kuin ennen seurustelleet toistensa kanssa,
lähteä sukulaistensa häihin erääsen naapuritaloon. Äiti ei ollut sitten
kuin tyttönä ollessaan käynyt missään kestissä.

He eivät tunteneet siellä kansaa paljon muuta kuin nimeltä, ja

Arnesta se varsinkin oli kummallista, että he aina silmillään häntä
seurasivat.

Kerran hänen porstuan läpi mennessään lausuttiin siinä eräs sana

hänen jälkeensä; ei hän siitä varma ollut, mutta hän luuli sen
kuulleensa, ja joka veripisara joutui hänessä liikkeesen, kun hän sitä
ajatteli.

Hän ei heittänyt silmältä miestä, joka oli sen sanan lausunut;

viimein hän istautui hänen rinnalleen. Mutta hänen pöytää
lähestyessään luuli hän huomanneensa, että puhe käännettiin
toisaalle.

"Mutta nyt kerron minä jutun, minä, joka todistaa, ettei mitään
haudata niin syvään yöhön, ettei se sieltä viimein kumminkin tule
päivän valoon", lausui mies ja Arnen mielestä hän samassa loi
silmänsä häneen. Se oli ilkeän-näköinen mies, punaisella tukalla
suuren, pyöreän otsan ympärillä. Korkealla sen alla oli pari hyvin
pientä silmää ja pikkuinen nenänmöhkäre; mutta suu oli vallan suuri,
huulet turpeat ja valvakkaat. Nauraessa näkyi häneltä kumpikin
hammasrivi. Hän piti käsiään pöydällä; ne olivat suuret ja karkeat,
mutta ranne oli kaiskera. Hänen katseensa oli niuha ja hän puhui
pikaa vaikka vaivalla. Ihmiset häntä sanoivat "Suurisuuksi", ja Arne
tiesi, että Räätäli-Niilo oli ennen aikaan pahasti menetellyt hänen
kanssaan.
 "Niin, paljon tässä mailmassa on syntiä; se istuu meitä likempänä
kuin luulisimmekaan… Mutta yhden tekevä; nyt te saatte kuulla
ilkeästä työstä. Ne, jotka ovat ikämiehiä, muistavat Alf'in, Pussi-
Alf'in. 'Tulen kyllä jälleen!' sanoi Alf, se sananparsi on hänestä; sillä
kun hän oli kauppansa lopettanut — ja se mies vaan osasikin
kauppaa tehdä! — heitti hän pussin selkäänsä; 'tulen kyllä jälleen!'
sanoi Alf. Hiton mies, kunnon mies, karski mies tuo Alf, Pussi-Alf!…

"Niin hänestä ja Suurkähnyksestä aion kertoa. Suurkähnys —

kyllähän te hänen tunsitte? — suuri hän oli ja kähnys hän myöskin
oli. Hän katseli liiemmäksi erästä pikimustaa hevosta, jota Pussi-Alf
juoksutteli ja hypitteli kuin heinäsirkkaa. Ja ennenkuin hän siitä
tiesikään oli Suurkähnys tullut antaneeksi viisikymmentä taalaria
pahuuksesta! Suurkähnys kiipesi kääsiin niin pitkä kuin oli,
ajellakseen muka herroiksi viisikymmentaalarisella konillaan, mutta
nytkös hän sai lyödä ja kiroilla, jotta mailma musteni — hevonen
lensi kuitenkin kaikkia ovia ja seiniä vastaan, jotka vaan eteen
sattuivat — sillä se oli umpisokea!

"Sitä myöten nämät kaksi tappelivat siitä hevosesta joka paikassa,

juuri kuin pari kylänrakkia. Suurkähnys tahtoi rahojaan takaisin;
mutta äläs vielä, että sai kahta tanskalaista killinkiäkään. Pussi-Alf
häntä kuritti että harjakset höyrysivät. 'Tulen kyllä jälleen!' sanoi Alf.
Hiton mies, kunnon mies, karski mies tuo Alf, Pussi-Alf!

"Mutta mies, sillä kertaa vaan Pussi-Alf ei tullutkaan jälleen

moneen hyvään päivään.

"Lieneepä siitä ollut jo noin kymmenkunta vuotta, kun hänen

peräänsä kuulutettiin kirkossa; sillä hänelle oli langennut hirmuisen
suuri perintö. Suurkähnys oli silloin siellä. 'Sen kyllä tiesin', sanoi
hän, 'että rahat ne Pussi-Alfia peräänkuuluttavat, mutta ei ihmiset.'
 "Nyt puhuttiin sinne tänne kadonneesi miehestä. Ja niinkauan sitä
puhuttiin kunnes saatiin selville, että häntä oli viimeksi nähty tällä
puolen soramäen, mutta ei tuolla puolen. Niin, muistatte kaiketi tien,
joka vie soramäen yli, vanhan tien?

"Mutta Suurkähnys oli tullut mahtiin ja voimaan viimeisinä aikoina,

niin irtaimen kuin kiinteän puolesta. Sitä paitse oli hän käynyt
jumaliseksi, ja kaikki sen tiesivät, ettei hän ilman aikojaan
jumaliseksi ruvennut, — hän enemmän kuin muutkaan ihmiset.
Tästä kaikesta syntyi nyt puhetta.

"Siihen aikaan se oli kuu uusi maantie piti laitettaman soramäen

tien sijaan; ennen mailmassa ihmiset kulkivat suoria teitä ja sen
tähden olivat he laittaneet maantien mäen yli; mutta nyt he tahtoivat
kulkea tasaisia teitä, ja sentähden käy se nyt alhaalta pitkin joen
vartta. Siellä louhittiin ja särettiin, jotta luuli koko mäki aiottavan
saada pois. Siellä kävi herroja kaikenlaisia, mutta maaherra
useimmiten, sillä hänellä on kahdenkertainen vapaakyyti. Ja eräänä
päivänä kun yksi miehistä soraa kaivaessaan kumartui ottamaan
kiveä maasta, sai hän sen asemesta kouraansa ihmisen käden, joka
pisti esiin soran alta, ja niin väkevä oli se käsi, että hän, joka sen sai
kouraansa, kellahti selälleen. Mutta mies, joka sen sai, oli juuri
Suurkähnys, — Nimismies matkusteli siellä siihen aitaan; häntä
haettiin, ja kokonaisen miehen luut kaivettiin ylös. Tohtori kanssa
haettiin saapuville; hän asetti luut niin konstikkaasti kokoon, ettei
siinä puuttunut muu kuin liha. Mutta ihmiset arvelivat sen luurangon
olevan juuri samaa kokoa kuin kadonnut Pussi-Alf. 'Tulen kyllä
jälleen', sanoi Alf.

"Itse kustakin oli se vähän merkillistä, että kuolleen käsi oli saanut
semmoisen miehen kumoon heitetyksi kuin Suurkähnys oli, vaikkei
se edes lyönytkään. Nimismies häntä siitä ahdisteli aikalailla, —
tietysti kuitenkin vaan kahdenkesken. Mutta Suurkähnys silloin kiroili
ja manasi, jotta mailma musteni nimismiehen silmissä. 'No, no',
sanoi nimismies, 'jos sinä viaton olet, on sinussa kyllä miestä
makaamaan samassa huoneessa luurangon kanssa?' — 'On kyllä
minussa siihen miestä', arveli Suurkähnys. Ja nyt sitoi tohtori
luurangon nivelet yhteen, ja pani sen sänkyyn parakissa. Toiseen
sänkyyn piti Suurkähnyksen ruveta maata; mutta nimismies kääriytyi
viittaansa ja kyyristyi ulkopuolelle seinän viereen. Kun pimeä tuli ja
Suurkähnyksen piti menemän makuutoverinsa luokse, sulkeutui ovi
aivan kuin itsestään hänen jälkeensä, ja hän jäi pimeään seisomaan.
Mutta Suurkähnys alkoi laulella virsiä, sillä hänellä oli hyvä ääni.
'Minkätähden sinä virsiä laulelet?' kysyi nimismies seinän takaa.
'Tietämätöntä, jos hänellä on ollut lukkaria', vastasi Suurkähnys.
Sitten hän alkoi rukoilla niin voimakkaasti, kuin suinkin voi.
'Mintähden sinä rukoilet?' kysyi nimismies seinän takaa. 'Hän
varmaankin on ollut suuri syntinen', vastasi Suurkähnys. Vihdoin
kaikki hiljeni ja nimismies oli jo vähällä nukkua. Mutta äkkiä
parkaistiin sisällä, jotta koko hökkeli tärisi: 'Tulen kyllä jälleen!' —
Lemmon jyräkkä ja meteli siellä samassa syntyi; 'anna paikalla tänne
viisikymmentä taalariani', karjui Suurkähnys keskellä laattiaa ja
luuranko oli hänen päällään…"

Pöydän ympärillä vallitsi hetkinen äänettömyys. Vihdoin sanoo

eräs, savipiippua sytyttäessään: "Hän tuli muistaakseni hulluksi
senjälkeen." — "Niin tulikin."

Arne tunsi, että he häneen katsoivat, eikä hän sentähden voinut

silmiään maasta nostaa. "Sanon vieläkin kerran", toisti ensimmäinen
puhuja, "ettei mitään haudata niin syvälle yöhön, ettei se sieltä
viimein kumminkin tule päivän valoon." — "Ei, mutta minäpä teille
nyt kerron pojasta, joka löi omaa isäänsä", lausui eräs
valkotukkainen ja pulsakka-kasvoinen mies. Arne ei tiennyt millä
paikalla hän istui.

"Se oli eräs hyvä tappelija, suurta sukua Hardangerista; hän kaasi
maahan monta ihmistä. Hän oli isänsä kanssa riidassa, eikä hänellä
niinmuodoin ollut rauhaa kylässä, ei kotona.

"Itse tuli hän siitä kahta ilkeämmäksi ja isä häntä nuhteli. 'Minä en
anna kenenkään komentaa itseäni', sanoi poika. 'Minulla siihen on
valta, niinkauan kuin elän", vastasi isä. — 'Ellet tuki suutasi hyvällä,
niin minä sinua lyön', sanoi poika ja nousi seisoalleen. — 'Koeta
päälle jos rohkenet, mutta ei sinulle silloin hyvin käy tässä
mailmassa', vastasi isä ja nousi myöskin ylös. — 'Niinkö luulet?' poika
kävi päälle ja kaasi hänen maahan. Isä ei noussutkaan, vaan pani
kädet ristiin rinnalleen ja antoi pojan tehdä niinkuin tahtoi.

"Poika löi isäänsä, tarttui häneen kiinni ja laahasi häntä ovea

kohden. — 'Minä tahdon saada kotirauhaa!' huusi hän. — Mutta kun
he tulivat ovelle, kohotti isä ruumistaan. 'Ei ovea edemmäksi', lausui
hän, 'sillä niin pitkälle minä aikanani isääni laahasin.' Poika ei siitä
välittänyt, vaan veti pään kynnyksen yli. 'Ei ovea edemmäksi, sanon
minä!' — vanhus kavahti seisoalleen, löi pojan maahan ja antoi
hänelle selkään kuin pienelle lapselle."

"Tuo oli ilkeätä", sanoivat useat. "Ei hän toki mahtanut lyödä
isäänsä", luuli Arne jonkun sanoneen, mutta ei hän siitä varma ollut.

"Nytpä kerron minä Teille jotakin", lausui Arne; hän nousi

seisoalleen kalman vaaleana eikä oikein tiennyt, mitä hän aikoi
sanoa. Hänen silmissään vaan sanat pyörivät kuin suuret
lumihiuteet; "minä vaan kerron, mitä sattuu!" ja hän alkoi:
 "Haltija tapasi kerran tiellä pojan, joka itki. 'Mitä sinä enin pelkäät',
kysyi haltija, 'itseäsi vaiko muita?' Mutta poika itki sitä, kun hän oli
yöllä uneksinut, että hänen oli täytymys tappaa ilkeä isänsä, ja
sentähden hän vastasi: 'Minä pelkään enin itseäni.' — 'Niinpä ole
rauhassa itseltäsi, äläkä enää koskaan itke, sillä tästälähdin saat sinä
vaan käydä sotaa muiden kanssa.' Ja haltija meni tiehensä. Mutta
ensimmäinen ihminen, joka tuli poikaa vastaan, nauroi hänelle, ja
sentähden täytyi pojan nauraa takaisin. Toinen, jonka hän tapasi, löi
häntä: pojan täytyi puolustaa itseään ja löi takaisin. Kolmas, joka tuli
vastaan, tahtoi häntä tappaa, ja sentähden täytyi pojan tappaa
hänet. Mutta kaikki ihmiset häntä panettelivat, eikä pojalle sen
vuoksi tullut muu neuvoksi kuin panetella heitä takaisin. He sulkivat
häneltä kaappinsa ja ovensa, ja hänen täytyi varastamalla hankkia
tarpeensa; yörauhaakaan hän ei saanut muutoinkuin varastamalla.
Kun hänen ei sallittu hyvää tehdä, teki hän pelkkää pahaa. Silloin
sanottiin kylässä: 'Siitä pojasta meidän täytyy päästä; hän on niin
ilkeä', ja eräänä päivänä he ottivat häneltä hengen. Mutta poika ei
ollenkaan tiennyt pahaa tehneensä, ja sen tähden hän kuolemansa
perästä tulla kapueli suoraa tietä taivaasen. Siellä istui penkillä isä,
jota hän todenperään ei ollutkaan tappanut, ja häntä vastapäätä
toisella penkillä istuivat kaikki ne, jotka olivat pakoittaneet häntä
pahaa tekemään. 'Kumpaako penkkiä sinä pelkäät?' kysyi taivaan
Herra, ja poika osoitti pitkään penkkiin. 'Istu sitten isäsi viereen',
lausui Jumala ja poika aikoi tehdä työtä käskettyä. Silloin kellahti isä
nurin ja niskassa näkyi syvä haava. Mutta hänen sijalleen tuli pojan
haamu, synkeällä katsannolla ja kalmankarvaisilla kasvoilla; tuli vielä
toinen haamu päihtyneellä katseella ja hervottomalla ruumiilla; tuli
vielä kolmaskin mielipuolen kasvoilla, revityillä vaatteilla ja kamalalla
naurulla. 'Noin olisi voinut sinunkin käydä', sanoi Jumala. — 'Ohoh,
jokohan tottakin?' kysyi poika ja tarttui kiinni Jumalan vaatteihin.
Silloin kumpainenkin penkki putosi alas taivaasta, ja poika seisoi
taaskin hymyellen Jumalan edessä. 'Ajattele tätä, kun heräät', lausui
Jumala, — ja samassa poika havahti. Mutta poika, joka sen unen
näki, olen minä, ja ne, jotka häntä kiusasivat, luullen hänestä
kaikkea pahaa, olette Te. Itseäni en enää pelkää, mutia Teitä minä
pelkään. Älkää yllyttäkö minua pahuuteen, sillä epätietoista on, jos
voin saada kiinni Jumalan vaatteista."

Arne kiiruhti ulos ja miehet katsoivat toisiinsa.

Seitsemäs luku.

Oli seuraava päivä saman talon luhassa. Arne oli ensi kerran
elämässään juonut itsensä humalaan ja nyt oli hän maannut luhassa
lähes koko vuorokauden. Nyt oli hän noussut istuilleen, nojautui
kyynäspäihinsä ja puheli itsekseen.

"… Koko elämässäni en näe muuta kuin pelkuruutta. Etten poikana

ollessani juossut tieheni, oli pelkuruutta; että tottelin isää enemmän
kuin äitiä, oli pelkuruutta. Menin paimeneen — pelkuruudesta sekin
oli; — rupesin lukemaan — no niin, myöskin pelkuruutta; tahdoin
sillä kätkeytyä omalta itseltäni. Suureksi tultuani en kuitenkaan
puolustanut äitiä isältä — pelkuruutta! Etten sinä yönä — uh! —
pelkuruutta! — olisin kenties odottanut, kunnes äidiltä oli henki
otettu; — sitten en tullut toimeen kotona — pelkuruutta! En
myöskään lähtenyt tieheni — pelkuruutta! En toimittanut mitään,
paimensin vaan — pelkuruutta! Olin tosin luvannut äidille jäädä
kotiin; mutta olisi minussa yhtä kaikki ollut kylläksi pelkuruutta
sanaani syömään, ellen olisi kammonnut tulla ihmisiin. Sillä minä
pelkään ihmisiä, enimmäkseen sentähden, että luulen heidän
näkevän kuinka ilkeä minä olen. Mutta sentähden että heitä pelkään,
puhun minä heistä pahaa — kirottua pelkuruutta! Minä sepittelen
lauluja pelkuruudesta. En tohdi suoraan ajatella omissa asioissani,
sentähden poikkean toisten asioihin, — ja tämä on runoilemista!

"Olisin tahtonut itkeä, — itkeä niin, jotta röykkiöt olisivat vedeksi

muuttuneet, sitä olisin tahtonut; mutta sen sijaan sanoin minä: 'Hys
hys', ja alan tuuditella. Ja ovatpa laulunikin pelkurimaisia; sillä jos ne
urhoollisia olisivat, syntyisi niistä jotakin parempaa. Minä pelkään
kaikkea voimakasta; jos siihen joskus pääsen kiinni, on se vaan
raivoisuudessa ja raivoisuus on pelkuruutta. Minä olen viisaampi,
uhkeampi, taitavampi kuin luulisikaan päältä nähden; minä olen
parempi kuin puheestani voisi päättää; mutta pelkuruudesta en tohdi
olla senlainen kuin olen. Hyi! viinaa join minä pelkuruudesta, tahdoin
tuskaani tukehuttaa. — Hyi! karvasta se oli, join yhtä hyvin, join yhtä
hyvin; join isäni sydänverta, ja kuitenkin minä join! Pelkuruudellani
ei, näet, ole alkua eikä loppua: mutta kaikkian suurinta pelkuruutta
on, että saatan tätä kaikkea sanoa itselleni!"

"… Lopettaako itseni? Johan nyt! Siihen minä olen liian

pelkurimainen. Ja sitten minä uskon Jumalaan — niin minä uskon
Jumalaan. Minä tahtoisin tulla häntä likemmäksi; mutta pelkuruus
minua estää. Suuri muutto ja sitä kaihtee pelokas luonto. Mutta jos
koettaisin niin hyvin kuin voin sen tehdä? Kaikkivaltias Jumala! Jos
koettaisin! Parannusta kaiketi täytyisi tehdä, sen mukaan kuin
maitomainen luontoni sitä kestäisi; sillä minussa ei enää ole luuta
eikä myöskään rustoa; jotakin vetelää, hölkkyvää vaan. — Jos
koettaisin! — hyvillä, lauhkeilla kirjoilla — pelkään voimakkaita —;
kauniilla saduilla ja tarinoilla, kaikella, mikä vaan on lempeätä; ja
luen sitten saarnan joka sunnuntai ja rukouksen joka ilta. Ja sillä
välin tulee olla ahkerassa työssä, että usko saa alaa; ei se ota juurta
velttoudessa. Jos koettaisin; rakas, armias lapsuuteni Jumala, jos
koettaisin!"

Mutta joku aukaisi ladon ovea ja töytäisi sisään, kasvot

kalmanvaaleina vaikka hikihelmet valuivat otsalta; se oli äiti. Toista
päivää hän jo etsi poikaansa. Äiti huusi häntä nimeltä, mutta ei
pysähtynyt kuuntelemaan, huusi vaan ja juoksi ympäri latoa, kunnes
Arne vastasi ylhäältä heinisuovalta, jossa hän makasi. Silloin parkaisi
äiti kovalla äänellä, hyppäsi ylös suovalle keveämmin kuin nuori
poika ja heittäytyi hänen ylitsensä…

… "Arne, Arne, täälläkö sinä olet! Löysin sinun toki viimeinkin;

eilisestä asti olen etsinyt; olen etsinyt koko yön. Arne raukkani! Minä
näin, että he olivat tehneet sinulle pahaa; olisin niin halusta sinua
puhutellut ja lohduttanut; mutta enhän minä koskaan rohkene
sinulle puhua!… Arne, minä näin sinun ryypiskelevän! Kaikkivaltias
Jumala! älä anna minun sitä enää koskaan nähdä!" — Kauan viipyi
ennenkuin hän saattoi enempää sanoa. "Jesus varjelkoon sinua,
lapseni, minä näin sinun ryypiskelevän!… äkkiä olit sinä kadonnut
silmistäni, päihtyneenä, surusta sortuneena, niinkuin olit ja minä
etsin sinua joka huoneesta ja ulkoa, juoksin kauas maita, metsiä
enkä löytänyt sinua; minä tarkastin jokainoata pensasta; minä
kyselin kaikilta ihmisiltä; olin täälläkin, mutta sinä et vastannut
huutooni… Arne, Arne! Minä kävelin pitkin joen vartta; mutta ei se
minusta ollut milläkään kohdalla kylläksi syvä…"

Hän siirtyi vieläkin likemmäksi poikaansa.

"Silloin tyyntyi mieleni: kenties olitkin lähtenyt kotiin, ja

neljänneksessä tunnissa varmaankin kävin sen matkan; minä
aukaisin oven, etsin jokainoasta huoneesta, ja silloin vasta muistin
avaimen olleen itselläni; ethän olisi voinut sisään päästäkään… Arne,
tänä yönä olen haeskellut pitkin tietä, kummallakin ojan reunalla; en
tohtinut, tiedätkös, mennä jyrkänteelle!… En tiedä kuinka osuin
tänne, ei kukaan ole minua auttanut; mutta Jumala johdatti
mieleeni, että sinä olisit täällä!"

Arne koki häntä rauhoittaa. "Arne, ethän enää koskaan ryyppää

viinaa?" — "En, siitä saat olla huoletta." — "He olivat varmaankin
ilkeitä sinua kohtaan? Olivatko he sinulle ilkeitä?" — "Eivätkä olleet,
minä vaan olin pelkuri", — hän lausui painolla sen sanan. — "En voi
lainkaan käsittää, että he saattavat olla sinulle ilkeitä. Mutta mitä he
sinulle tekivät? Et sinä koekaan tahdo minulle mitään sanoa", — ja
hän alkoi taaskin itkeä. — "Ethän sinäkään koskaan sano minulle
mitään", lausui Arne lauhkeasti.

"Sinun on kumminkin suurempi syy, Arne: minä olen isäsi ajoista

tottunut puhumattomuuteen, ja sinun olisi pitänyt auttaa minua
alkuun!… Herra Jumala, meitä on nyt vaan kaksi, ja me olemme
kärsineet niin paljon yhdessä…" — "Eiköhän tuo muuttune
parempaan päin", kuiskaisi poika… "Ensi sunnuntaina minä tahdon
lukea sinulle saarnan." — "Jumala sinua siitä siunatkoon!"

… "Arne, sinä?" — "Mitä niin?" — "Minulla on sinulle jotakin

puhuttavaa." — "Puhu sitten, äiti." — "Minua painaa suuri synti sinua
kohtaan; minä olen pahoin tehnyt." — "Sinäkö, äiti?" — ja tuo, että
hänen helläsydäminen, äärettömän pitkämielinen äitinsä syytti
itseään synnistä häntä kohtaan, joka ei oikeastaan koskaan ollut
hänelle hyvää tehnyt, liikutti Arnea niin, että hän syleili ja hyväili
äitiään, ja puhkesi itkuun. — "Niin, pahoin olen minä tehnyt; mutta
minussa ei ollut kuntoa toisin tekemään." — "Oh, et sinä koskaan ole
minua kohtaan pahoin tehnyt." — "Olen kyllä — Jumala sen tietää:
mutta se oli vaan sentähden että sinusta niin paljon pidin. Mutta
sinun täytyy antaa se minulle anteeksi, kuuletkos?" — "Kyllä minä
sen annan sinulle anteeksi." — "Ja sitten minä toisella kerralla sen
sanon sinulle… mutta sinun täytyy antaa se minulle anteeksi!" —
"Kyllä, kyllä, äitini!" — "Näes, sentähden se juuri oli, kun minun oli
niin vaikea sinua puhutella; syntini sinua kohtaan on minua
painanut." — "Herra Jumala; älä puhu tuonlaisia äiti!" — "Nyt minä
olen iloinen, että olen saanut niin paljon sanotuksi." — "Tästä lähtein
me puhelemme enemmän keskenämme, äiti!" — "Sen teemme, — ja
luethan sinä minulle saarnan?" — "Luen, varmaan." — "Arne
raukkani! Jumala sinua siunatkoon!" — "Olisi luullakseni parasta
mennä kotiin." — "Niin, mennään vaan kotiin." — "Sinä katselet niin
ympärillesi, äiti?" — "Isäsi on maannut tässä luhassa ja itkenyt." —
"Isäkö?" — kysyi Arne ja kävi kalveaksi. — "Niilo parka! se oli sinä
päivänä kun sinua vietiin ristille…" —

"Sinä katselet niin ympärillesi, Arne?"

Kahdeksas luku.

Siitä päivästä kun Arne täydestä sydämestä koki paremmin

tutustua äitiinsä, tuli hänen suhteensa muihinkin ihmisiin toiselle
kannalle. Hän katseli niitä nyt enemmän äitinsä lempeillä silmillä.
Mutta usein oli hänen vaikea pysyä kiinni päätöksessään: sillä äiti ei
käsittänyt sitä, jota hän syvimmästi ajatteli, — ja tässä on eräs laulu
siitä ajasta:

Päiv' oli paahtava, kirkas niin,

Sisällä en mä voinut olla;
 Kiin hausk' oli vaipua aatoksiin
Mun metsikön tuon takalolla.
Mut sielläpä sääski ja muurahainen
Häiritsivät, vieläpä ampiainen.

"Armahani, etkös nyt mieli olla ulkona päivän paisteessa?" — sanoi

äiti, istui lakalla.

Päiv' oli paahtava, kirkas niin,

Sisällä en mä voinut olla;
Niityllä mä laittelin laulelmiin,
Mit' tuolla voi mielehen tulla;
Mut kun sylen pitkä nyt käärme mun luo
Luikahti, mun juoksuhun kohta sai tuo.

"Tänlaisessa siunatussa ilmassa saattaa ihminen käydä avojaloin",

— sanoi äiti, otti sukat jaloistaan.

Päiv' oli paahtava, kirkas niin,

Sisällä en mä voinut olla;
Helteestä mä ennätin laituriin —
Joella ja sen karikolla
Venheessä mä soutelin, vaan säde, kun
Nenääni se pisti, pois sielt' ajoi mun.

"Kyllä näinä päivinä saa heinät kuivina korjuusen", — sanoi äiti, löi
heinäkasaa haravalla.

Päiv' oli paahtava, kirkas niin,

Sisälle en mä voinut jäädä;
Puun latvahan kiipesin, vilvoksiin
Ett' tuuli sais huuhtoa päätä.
 Lehdistäpä, kas, mato kaulahan mun
Muksahti, ma kirkasin; hiiskö toi sun!

"Niin, ellei hän tänäpäivänä kipakoitse, ei hän ikinä kipakoitse",

sanoi äiti, vilkaisi ylös tuntureihin.

Päiv' oli paahtava, kirkas niin,

Aurinko paahtoi kartanolla;
Virralle ma soutuhun tartuin kiin':
"Ah, tuoll' lepo voi toki olla!
Siell' upposin virtahan, saattamaton." —
"Tää viisu ei mult' ole, jos se sult' on."

"Ei tarvitse kuin kolme tänlaista päivää, ja kaikki on katos-alla", —

sanoi äiti, hän taittoi vuodettani.

Kuitenkin kävi heidän yhdessä olonsa päivä päivältä

hauskemmaksi. Se, jota äiti ei käsittänyt, kävi hänelle yhtä
mieluisaksi kuin sekin, jonka hän käsitti. Sillä sentähden ettei äiti
käsittänyt, mietti hän sitä toistamiseen, ja äiti hänelle vaan kävi
rakkaammaksi, kun hän kaikin puolin tunsi hänen rajansa.

Lapsena ollessaan ei Arne ollut saduista välittänyt. Nyt hän

täysikasvuisena sai halua satuihin, ja nämät toivat kansantaruja ja
uroslauluja mukanaan. Outo halajaminen täytti hänen mielensä; hän
käyskenteli paljon yksinään, ja monet paikat, joita hän tähän saakka
tuskin oli katsonutkaan, näyttivät hänestä nyt niin kauniilta. Siihen
aikaan kun hän yhdenikäistensä kanssa kävi rippikoulua, olivat he
usein leikkiä lyöneet pappilan alla olevan suuren veden rannalla, jota
sanottiin Mustajärveksi sentähden kun se oli syvä ja musta. Se vesi
juohtui nyt hänen mieleensä, ja eräänä iltana hän vaelsi sinne.
 Hän istahti erään pensaikon taakse, pappilan alapuolella; pappila
oli jyrkän mäen rinteessä, joka ylempänä muodostui korkeaksi
tunturiksi; vastainen ranta oli samanlainen ja sentähden lankesi suuri
luomavarjo järvelle; kummankin varjon välillä oli pitkä juomu
hopeanhohtavata vettä. Kaikkialla vallitsi lepo; aurinko oli
laskeumaisillaan; pientä tiukujen helinää kuului vastaiselta rannalta,
muuten oli kaikki hiljaa. Arne ei katsellut suoraan eteensä, vaan alas
veden pohjaan, sillä aurinko loi punertavan hohteen sen yli, vähää
ennen kuin se mailleen meni. Siellä alhaalla kallistuivat tunturit
syrjään ja niiden välissä muodostui pitkä ja syvä laakso, jota vesi
huuhtoeli. Mutta tunturit näyttivät vähitellen kumartuvan likemmäksi
toistaan, ikäänkuin kiikutellen välillä olevaa laaksoa. Talo näkyi talon
vieressä sisempänä laaksossa; haiku kohosi ylös ja katosi; kedot
seisoivat viheriäinä ja höyrysivät; venheet laskivat rantaan, heinillä
lastattuina. Hän näki paljon kansaa kävelevän edes takaisin, mutta
pienintäkään ääntä ei kuulunut. Silmä siirtyi vedestä vastaiseen
rantaan, josta vaan Luojan luoma metsä kohosi ylös. Metsässä ja
pitkin rantaa olivat ihmiset kaivaneet itselleen tien aivan kuin
sormella; sillä polvikas pölyjuova pisti siellä alituisesti esiin. Arne
seurasi sitä silmillään ylös aina sille kohdalle, joka oli suorastaan
häntä vastapäätä; siihen metsä loppui; tunturi oli jättänyt vähän
lakiamman paikan ja heti oli siihen rakennettu talo talon viereen.
Rakennukset olivat täällä vielä suurempia kuin laakson pohjassa,
huoneet punaisiksi maalatut, korkeilla ikkunoilla, jotka säteilivät
auringossa. Kirkas päivänvalo lankesi ylänteille; silmä eroitti selvään
pienimmänkin lapsen, joka oli ulkona leikkimässä; veden rannalla oli
kuivaa, valkoisen hohtavaa hiekkaa, ja siinä piehtaroitsi lapsia
muutamien koirien kanssa. Mutta äkkiä kaikki synkistyi ja kävi
raskaaksi, huoneet muuttuivat tumman punaisiksi, niityt mustan
vehreiksi, hiekka valkoisenharmaaksi, lapset pieniksi möhkäleiksi;
pilven kokka oli noussut tunturin takaa ja peittänyt auringon. Hän
kiinnitti silmänsä alas veteen; mutta siellä hän jälleen löysi
kaikkityyni. Kedot keijuivat; metsä seisoi hiljaisena ja huoneet
katselivat totisina alaspäin; ovet olivat avoinna, ja lapset kävivät ulos
ja sisään. Sadut ja lapsellisuudet tulivat aivan kuin pienet kalat
syöttiä kohden, riensivät pois, tulivat jälleen, ilakoivat ympärillä,
mutta eivät käyneet kiinni.

"Istukaamme tähän, siksi kun äitisi tulee: kaiketi papinrouva

hänen viimein toki päästää." — Arne säikähti; joku oli istautunut
aivan hänen taakseen. — "Mutta voisinhan saada jäädä tänne vielä
täksi yötä vaan", lausui kyynelten tukahduttama ääni; se varmaankin
oli nuoren tytön, joka ei vielä ollut täysikasvuinen. — "Älä nyt itke
enää; rumaa on itkeä sentähden että kun täytyy tulla kotiin äitisi
luokse." Se oli lauhkea miehen ääni, joka verkkaan lausui sanat. —
"En minä sitä itke." — "Mitä sinä sitten itket?" — "Sitä etten enää
saa olla Mathildan kanssa."

(Tuo oli papin ainoan tyttären nimi, ja nyt juohtui Arnelle mieleen,
että eräs talontytär oli kasvatettu yhdessä hänen kanssaan.)

"Eihän sitä voinut iankaiken kestää." — "Ei, mutta yhden päivän

vielä, isä hyvä!" — ja nyt hän itki ääneensä. — "Parasta kun tulet
mukaan kotiin; — ehkäpä onkin jo myöhäistä." — "Myöhäistä? Miksi
niin? Onko kummempaa kuultu? — Sinä olet talonpojan tyttäreksi
syntynyt, ja talonpojan tyttärenä sun olla pitää." — "Voisinhan olla
talonpojan tyttö vaikka sinnekin jäisin." — "Tuota et ymmärrä." —
"Minä olen aina käynyt talonpoikaisessa puvussa." — "Ei se ole
siinäkään." — "Minä voin puhua samalla tavalla kuin sinä ja äiti." —
"Ei siinäkään." — "No, sitten en totta tosiaan tiedä, missä se on",
lausui tyttö ja hymyeli. — "Kylläpä se näytäksen; muuten pelkään
että päässäsi jo on liian paljon ajatuksia! sitä sinä sanot aina ja
alituisesti; minullapa ei ole ollenkaan ajatuksia", — ja taas hän itki.
— "Voi sinua, pikkuinen tuuliviiri sinä olet!" — "Sitä ei pappi koskaan
sanonut." — "Ei, mutta nyt minä sen sanon." — "Tuuliviiri! Onko
kummempata kuultu? En minä tahdo olla mikään tuuliviiri." — "Mitä
sinä sitten tahdot olla?" — "Mitäkö tahdon olla? Onko kummempaa
kuultu? En minä tahdo olla mitään." — "No niin, älä sitten ole
mitään." Nyt tyttö nauroi. Hetken kuluttua lausui hän totisena: "Se
on sinulta hyvin pahasti tehty, kun sanot etten minä mitään ole." —
"Herra Jumala kun et itse tahdo mitään olla, niin!" — "Tahdon minä
sentään jotakin olla." — "Hyvä, — ole sitten jotakin." — Tyttö nauroi.
Vähän ajan päästä hän surullisella äänellä taas jatkoi: "Noin ei pappi
minusta koskaan pilkkaa tehnyt." — "Ei, hän vaan teki sinun
pilkaksi." — "Pappiko? Niin hyvä et sinä koskaan ole minulle ollut
kitin pappi." — "Jopa se olisikin varsin hullua." — "Happamesta
maidosta ei koskaan tule rieskamaitoa." — "Kyllä, jos se
herajuustoksi keitetään." — Tyttö purskahti nauruun. — "Tuolla tulee
äitisi." Nyt hän jälleen kävi totiseksi.

"En tässä elämässä ole tavannut niin puheliasta naista kuin se

papinrouva on", kuului nyt tuima, sieväpuheinen ääni lausuvan.
"Pane joutuun Bård! Ylös nyt ja lykkää vene vesille! Emme joudu
kotiin koko tänä yönä. — Rouva tahtoi minua pitämään huolta siitä,
että Elillä olisi kuivat jalkineet. Mutta ellet siitä itse pidä huolta, niin!
Ja joka aamu muka kävelemään kalvetuksen tähden! Minä vähät
kalvetuksesta! — Ylös nyt, Bård, ja lykkää vene vesille. Minun kun
vielä tänä iltana pitää leivän juurta paneman." — "Kirstua ei ole vielä
tuotu", vastasi mies, yhä pitkällään. — "Mutta kirstua ei tuodakaan,
se saa jäädä tänne siksi kun ensi kerran kirkkoon tullaan. Kuuletko,
Eli, ala nousta nyt, ota nyyttisi ja tule alas. Ylös nyt Bård!" — Hän
kiirehti eteenpäin ja tyttö jälessä. — "Tulehan jo, tule!" kuului
alhaalta. — "Oletko jo tappia katastanut?" kysyi Bård yhä pitkällään.
"Olen, se on jo kiinni", — ja Arne kuuli hänen sitä juuri viskaimella
koputtelevan. — "Mutia nousehan jo toki, Bård! Emme suinkaan
täällä koko yötä rupea olemaan!" — "Minä odotan kirstua." — "Hyvä
ihminen, kuulethan, että se jää tänne toistaiseksi." — "Tuolla se jo
tulee." Kärryjen rätinää kuului. — "Mutta sanoinhan, että se piti
jäädä tänne siksi kun ensi kerran kirkkoon tullaan." — "Mutta minäpä
sanoin, että se otettaisiin mukaan nyt." — Vaimo rientää ilman
mitäkään muuta ylös kärryjen luokse, ja kantaa nyyttiä,
eväsvakkasta ja muita pieniä kapineita alas veneesen. Nyt nousi
Bårdkin, meni kärryille, tarttui kirstuun ja kantoi sen yksinään alas.

Mutta kärryjen takana tuli juosten eräs tyttö olkihatulla ja häilyvillä

hiuksilla: se oli papintytär. — "Eli, Eli!" huusi hän jo kaukaa.
"Mathilda! Mathilda!" vastattiin alhaalta, ja nyt kiidätettiin ylös toista
vastaan. Ylhäällä mäellä he toisiaan tapasivat, syleilivät toinen
toistaan ja itkivät. Sitten Mathilda otti ylös jotakin, kuin hän oli
pannut alas ruohoon; se oli linnunhäkki. "Sinun pitää ottaman Pippi,
se sinun pitää. Äitikin sen sanoi. Sinun pitää kumminkin ottaman
Pippi… kyllä sinun pitää! — ja sitten sinun tulee muistaa minua — ja
hyvin usein soutaa… soutaa… soutaa… tänne minun luokseni"; — ja
nyt he itkivät kumpikin kovasti. "Eli, tule nyt, Eli! Älä seiso siellä
enää!" kuului alhaalta. "Mutta minä tahdon tulla mukaan sille
puolelle ja maata sinun luonasi tämän yön!" "Niin, niin, tule
mukaan!" ja kaulatusten nyt riennettiin alas rantaan. Hetken
kuluttua näki Arne veneen olevan vesillä, Eli seisoi linnunhäkki
kädessä korkealla perässä ja viittoeli; Mathilda istui itkien yksinään
laiturilla.

Hän jäi siihen istumaan niin kauan kuin vene oli järvellä; toiselle
puolelle, noiden punaisten huoneiden kohdalle oli vaan lyhyt matka,
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankdeal.com